LUPAPÄÄTÖS Nro 79/2014/1 Dnro PSAVI/144/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 79/2014/1 Dnro PSAVI/144/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kevitsan kaivoksen tuotannon laajentamisen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä töiden ja toiminnan aloittamislupa, Sodankylä LUVAN HAKIJA FQM Kevitsa Mining Oy Kevitsantie Petkula

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 6 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 6 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 6 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 6 Vesitalouslupahakemuksen peruste... 6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 7 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET, KAAVOITUSTILANNE JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 8 Ympäristövaikutusten arviointi... 9 Kaavoitustilanne... 9 LAITOKSEN TOIMINTA... 9 Yleiskuvaus toiminnasta... 9 Toiminnan laajentaminen Malmivarat Louhinta Marginaalimalmin varastointi Murskaus ja jauhatus Vaahdotus Sakeutus ja suodatus Kaivostoimintaan liittyvät aputoiminnot Raakaveden hankinta Energiantuotanto Räjähdysaineiden valmistus (matriisitehdas) ja käyttö Raaka-aineet, kemikaalit ja niiden varastointi Polttoaineet Liikenne ja liikennejärjestelyt Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä Kestävän kehityksen politiikka Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus BAT-vertailuasiakirjat Energiatehokkuus Arvio päästöjen vähentämistoimien ristikkäisvaikutuksista PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Päästöt vesiin Vesien hallinta Vesitase Prosessivesien käsittely ja johtaminen Vesistöön johdettavan käsitellyn veden laatu Laaja alkuaineanalyysi Kuormitus Talousjätevesien käsittely Päästöt ilmaan Pölypäästöt Räjäytyskaasut Pakokaasu- ja savukaasupäästöt Päästöjen vähentäminen Melu ja tärinä Päästöjen vähentäminen Päästöt maaperään ja pohjavesiin Päästöjen vähentäminen Kaivannaisjätteet Pintamaat ja turve Sivukivet Kaivannaisjätteen jätealue sivukivelle Rikastushiekka... 49

3 Kaivannaisjätteen jätealue vähärikkiselle rikastushiekalle Kaivannaisjätteen jätealue runsasrikkiselle rikastushiekalle Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen Vakuus jätehuollon varmistamiseksi Jätealueiden suuronnettomuuksien torjunta Muut jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Hydroksidisakka Lämpölaitoksen tuhka Hiekanerotuskaivojen hiekka Muut kuin prosessijätteet VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS Veden johtaminen Mataraojan latvahaaran siirtäminen Kuivatusvesien pumppaus avolouhoksesta YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Kallioperän rikkonaisuus ja ruhjeisuus Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila Kasvillisuus Eläimistö Kalasto ja kalastus TOIMINNAN PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET Vaikutus pintaveden laatuun, vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Leviämismallinnukset Vaikutukset veden laatuun Hakemus sekoittumisvyöhykkeen määräämiseksi Kaivoksen lähijärvien tulovirtaama Sedimentti Piilevät, kasviplankton ja pohjaeläimet Vesistön ekologinen ja kemiallinen tila Vaikutukset Mataraojaan Vaikutukset kalastoon ja kalatalouteen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Vaikutus ilmaan laatuun Melun ja tärinän vaikutukset Melu Tärinä Vaikutukset porotalouteen Vaikutukset ihmisten terveyteen Vaikutukset maisemaan Yleinen viihtyisyys ja sosiaaliset vaikutukset Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus Eläimistö Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILUSUUNNITELMA Käyttö- ja päästötarkkailu Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutusten tarkkailu Pinta- ja pohjavesien fysikaalis-kemiallinen laatu Biologinen tarkkailu maa-alueilla Ilman laadun seuranta Melu ja tärinä Raportointi Laadunvarmistus POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskianalyysit

4 Patosortuman vahingonvaaraselvitys KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEALUETTA KOSKEVA JA JÄTEHUOLLON VARMISTAMISEKSI ASETETTAVA VAKUUS Vakuuden määrä Vakuusmuoto TOIMINNAN LOPETTEMINEN Avolouhos Arvio avolouhoksen veden laadusta toiminnan päättyminen jälkeen Sivukiven läjitysalue Rikastushiekka-alueet Pintamaiden läjitysalueet Rikastamoalue ja muut rakenteet Vesien käsittely Ympäristövaikutukset Jälkitarkkailu ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Energiatehokkuus Vesitalousluvan lupamääräykset Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräykset Kalatalousmaksu ja vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet Korvattavat vahingot, lunastuskorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi asetettava vakuus ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET VESISTÖN PILAANTUMISESTA Arvio vesistöön kohdistuvista vahingoista ja intressivertailu Toimenpiteet vesistöön kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi Korvausesitys vesistöön kohdistuvista vahingoista LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Merkintä Kevitsan kaivoksen tuotannon laajentamisen ympäristö- ja vesitalouslupa (PSAVI/144/04.08/2011) Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja selitys Kevitsan kaivoksen jälkihoitosuunnitelma (PSAVI/40/04.08/2012) Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakijan vastine Kevitsan kaivoksen jätehuoltosuunnitelman (PSAVI/8/04.08/2012) Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakijan vastine Tarkastukset MERKINTÄ KÄSITTELYRATKAISU Käsittelyratkaisun perustelu YMPÄRISTÖLUPARATKAISU

5 POIKKEAMINEN YMPÄRISTÖNLAATUNORMISTA SEKOITTUMISVYÖHYKKEELLÄ VESITALOUSLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Kaivannaisjätteen jätealueita koskevat yleiset määräykset Kaivannaisjätteen jätealue sivukivelle Kaivannaisjätteen jätealue vähärikkiselle rikastushiekalle (Rikastushiekka-allas A) Kaivannaisjätteen jätealue runsasrikkiselle rikastushiekalle (Rikastushiekka-allas B) Vedenpuhdistuksessa muodostuvan hydroksidisakan ja öljypitoisten hiekanerotuskaivosakkojen käsittely Varastointi ja huolto Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen Energiatehokkuus Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen Vesitalousluvan lupamääräykset Tarkkailu- ja raportointimääräykset Kalatalousvelvoite Vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi asetettava vakuus Ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle TOIMINNAN JA TÖIDEN ALOITTAMISLUPA JA NIITÄ KOSKEVA VAKUUS RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristölupaharkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset Vesitalouslupa Sekoittumisvyöhykettä koskevan ratkaisun perustelut Lupamääräysten perustelut Yleiset määräykset Toiminnan aloittamisluvan perustelut Vesitaloushankkeen töidenaloittamisluvan perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat päätökset PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Ympäristöluvan mukaisen toiminnan ja vesitalousluvan mukaisten töiden aloittaminen muutoksenhausta huolimatta SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Päätös Perustelut Oikeusohjeet MUUTOKSENHAKU

6 6 HAKEMUS Kevitsa Mining Oy on toimittanut Kevitsan kaivoksen tuotannon laajentamista koskevan ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen. Tarkoitus on kaksinkertaistaa kaivoksen tuotanto. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kevitsan kaivos sijaitsee Sodankylän kunnassa 35 kilometriä Sodankylän keskustaajamasta pohjoiseen. Hankkeen tarkoituksena on lisätä Kevitsan kaivoksen malmin louhintaa 10 miljoonaan tonniin. Rikastushiekan läjitysaluetta korotetaan ja sivukiven läjitysaluetta laajennetaan. Rikastamoa laajennetaan ja sinne rakennetaan lisää vaahdotuskennoja. Toiminnan laajentaminen edellyttää Kitisestä otettavan raakaveden määrän lisäämistä, Mataraojan latvahaaran siirtämistä sekä pohjaveden pumppaamista suurentuvasta avolouhoksesta. Toiminta sijoittuu nykyisen kaivospiirin alueelle (Kevitsa ), joka on kokonaisuudessaan Kevitsa Mining Oy:n omistuksessa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin mukaan luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 1 momentin mukaan seuraavilla hankkeeseen liittyvillä toiminnoilla on oltava ympäristölupa: 7a) kaivostoiminta 7b) malmin rikastamo 13e) kaivannaisjätteen jätealueet 3b) voimalaitos, jonka polttoaineteho on yli 5 MW 4f) räjähdysaineita ja niiden välituotteita valmistava tehdas 5a) polttonesteiden jakeluasema, jonka polttoaineiden säiliötilavuus on vähintään 10 m 3, taikka muu polttonesteiden tai vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaisia kemikaaleja vähintään 100 m 3 13a) vähintään asukasvastineluvultaan (AVL) 100 henkilön jätevesien käsittely Vesitalouslupahakemuksen peruste Vesilain 2 luvussa tarkoitettuun rakentamiseen ja 9 luvussa tarkoitettuun veden johtamiseen muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi ja toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavettä poistuu pohjavesi esiintymästä muuten kuin tilapäisesti yli 250 m 3 /vrk, on oltava lupa.

7 7 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaisesti toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentissa säädetään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto, jos yhdenkin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7a) kohdan mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee kaivostoimintaa koskevan ympäristölupaasian.

8 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET, KAAVOITUSTILANNE JA YMPÄRISTÖVAIKU- TUSTEN ARVIOINTI Päätökset, sopimukset Hakemuksen mukaisesti Kevitsan kaivoksen toimintaa koskee seuraavat luvat ja sopimukset: Viranomainen / sopijaosapuoli Päätös pvm Ilmoitus koetoiminnasta Kevitsan sarven valtausalueella PSY Sähkömarkkinalain (386/1995) 18 :n mukainen sähköjohdon rakentamislupa Diaarinumero PSY-2006-Y-49 Nro 42/06/1 EMV /411/2007 Kitisen Vajusuvannon sillan rakentaminen PSY PSY-2007-Y-9 Nro 105/07/1 Kitisen Mataraojan sillan rakentaminen PSY PSY-2007-Y-133 Nro 6/08/1 Vajukosken sillan rakentamista koskeva töidenaloittamislupa PSY PSY-2008-Y-3 Nro 10/08/1 Kevitsan kaivospiirin määrääminen TEM /653/2006 Kaivoskirja TEM KaivNro 7140 Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä töiden- PSY-2007-Y-101 PSY ja toiminnan aloittamisluvat Nro 46/09/1 Sopimus: Kevitsan kaivoshankkeesta aiheutuvien porotalouteen kohdistuvien haittojen korvaaminen ja yhteistyö Oraniemen paliskunta Kevitsan kaivosta koskevan lupapäätöksen muuttaminen lupamääräyksen ja toiminnanaloittamisluvan osalta Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen nro 46/09/1 lupamääräyksen muuttaminen sekä toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta, Sodankylä AVI AVI PSAVI/60/04.08/2010 Nro 5/10/1 PSAVI/201/04.08/2010 Nro 79/10/1 Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen muuttaminen vesivarastoallasta koskevalta osalta AVI Päätös vesitalous- ja ympäristölupa-asiaa koskevasta valituksesta VaHO Nro 11/0069/1 Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen muuttaminen rikastushiekka-altaiden A ja B osalta AVI Sopimus vedenjotamisesta aiheutuvan vesivoiman käytön menetysten korvaamisesta Kemijoen vesistöalueella (ympäristöluvan ehto 67) sekä Vajusuvannon sillan rakentamisen aiheuttamasta tuotannon menetyksestä ja Kemijoki Oy Vajukosken voimalaitoksen uuden liittymätien rakentamisesta. Kevitsan kaivoksen jätehuoltosuunnitelman ja energiatehokkuusselvityksen hyväksyminen AVI Maanpäällisen kaivoksen yleissuunnitelman hyväksyminen Tukes /35/2011 Sopimus Vajukosken voimalaitoksen virtaamatiedoista Kemijoki Oy Kevitsan kaivoksen kiinteän polttoaineen kattilan ympäristölupa ja öljykattiloiden polttoaineen muuttaminen, Sodankylä Lupa vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin, sisäinen pelastussuunnitelma PSAVI/226/04.08/2010 Nro 6/11/1 PSAVI/232/04.08/2010 Nro 30/11/1 PSAVI/200/04.08/2010 Nro 51/11/1 AVI PSAVI/28/04.08/2011 Tukes /36/2011 Kevitsan kaivoksen polttoaineen jakeluaseman ympäristölupa AVI Päätös Kevitsan kaivoksen rikastushiekka-allasta A koskevasta valituksesta Päätös Kevitsan kaivoksen lämpökeskusta koskevasta valituksesta Päätös toiminnanharjoittajan valituksesta koskien ympäristöja vesitalouslupaa Nro 46/09/1 Kevitsan kaivoksen käsiteltyjen ylitevesien johtaminen Vajukosken altaaseen sekä toiminnanaloittamislupa Päätös valituksesta ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamista koympäristöluvan osalta koskevassa asiassa Päätös toiminnanharjoittajan valituksesta koskien Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä nro 12/0248/1 PSAVI/129/04.08/2011 Nro 45/12/1 VaHO Nro 12/0248/1 VaHO Nro 12/0281/1 KHO taltio 2322 AVI PSAVI/21/04.08/2013 Nro 60/2013/1 VaHO Nro 13/0364/1 KHO taltio 4005 Lisäksi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut Kevitsan kaivoksen ylitevesien johtamista koskevan tarkkailuraportin hyväksymistä

9 Ympäristövaikutusten arviointi Kaavoitustilanne sekä Kevitsan kaivoksen käsiteltyjen ylitevesien johtamista Vajukosken altaaseen (vuonna 2014) koskevat päätökset nro:t 52/2014/1 ja 53/2014/1. Kaivoksen laajennuksesta on tehty ympäristövaikutusten arviomenettelystä annetun lain tarkoittama arviointimenettely. Lapin ELY-keskus on antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-hankkeen yhteydessä Lapin ELY-keskus ja Metsähallitus ovat antaneet lausuntonsa hankkeen Natura-arvioinnista. Pohjois-Lapin maakuntakaavassa Kevitsan alue on osoitettu kaivosalueeksi EK-merkinnällä. Kaivosalueen kaavamääräyksessä on todettu, että kaivostoiminta tulee suunnitella siten, että se ei Koitelaisen Natura verkostoon kuuluvalla alueella aiheuta merkittäviä päästöjä tai hydrologisia vaikutuksia saati muutenkaan merkittävästi heikennä niitä arvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Kevitsan alueen eteläpuolitse kulkee voimajohto ja länsireunalla moottorikelkkareitti. Itäosa alueesta rajoittuu Koitelaisen Natura-alueeseen (SL 4310). Kaavaan on merkitty maaseudun kehittämisvyöhyke (mk 8025), johon kuuluvat Kevitsaa lähinnä olevat kylät Kersilö, Moskuvaara ja Petkula. Alueella on voimassa Lapin ympäristökeskuksen vahvistama oikeusvaikutteinen Lokka-Koitelainen-Kevitsa osayleiskaava. Sodankylän kunnan mukaan kaivoshanke vastaa YVA-selostuksessa esitetyssä laajuudessa osayleiskaavaa. Osayleiskaavassa on suurin osa kaivosalueesta (EO) osoitettu maakamaran ottoalueeksi, joka on tarkoitettu kaivostoimintaan ja maa-ainesten ottoon. Yleiskaavassa on suurin osa EO-aluetta ympäröivästä alueesta osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi. Kaavan mukaan alueen muulla käytöllä ei saa kohtuuttomasti vaikeuttaa erityisesti porotaloutta. Kaivosalueella tai sen lähialueella ei ole voimassaolevia asemakaavoja. Kaivosalueen nykyiset rakennukset on toteutettu suunnittelutarveratkaisuilla. 9 LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Kaivoksen toiminnalle on myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa Luvan mukaan kaivokselta saa louhia 5 miljoonaa tonnia malmia ja 16 miljoonaa tonnia sivukiveä vuodessa. Lupa kattaa malmin ja sivukiven louhinnan avolouhokselta, murskauksen ja jauhatuksen, rikastuksen nikkeli- ja kuparirikasteiksi sekä toimintojen ja sivutuotteiden kuten rikastushiekan ja sivukiven sijoituspaikat. Kevitsan kaivokselle on rakennettu murskaamo, jauhimo, rikastamo ja toimintaa palvelevia muita toimintoja, kuten toimisto, huolto- ja kunnossapitotilat, sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueet, lämpökeskus, polttoaineiden jakeluasema, sähkölinja ja muuntamo, vedenottamo, tuotannossa likaantuneiden vesien sekä saniteettijätevesien käsittelylaitokset. Kevitsan kaivoksen tuotanto on käynnistynyt kesällä 2012.

10 Toiminnan laajentaminen Malmi louhitaan avolouhoksesta. Viimeisimmän louhintaoptimoinnin mukaan maanalainen louhinta ei ole nykytiedoilla kannattavaa. Malmia on tarkoitus laajennuksen jälkeen louhia vuodessa enintään 10 miljoonaa tonnia, malmin kokonaislouhinnan noustessa 166 miljoonaan tonniin. Malmin louhinnan lisäksi louhitaan sivukiveä enimmillään 63 t/v ja kokonaisuudessaan 465 Mt. Louhittu malmi kuormataan kiviautoihin ja kuljetetaan avolouhoksesta rikastamolle. Lopputuotteena syntyy kahta mineraalista sulfidirikastetta, joiden pääarvoaineita ovat nikkeli ja kupari. Muita arvoaineita ovat koboltti, platina, palladium ja kulta. Kaivosalueen laajuus on tällä hetkellä 14 km 2 (kaivospiiri), josta käyttöön tullaan ottamaan noin 10 km 2. Suurin osa toiminnoista sijoittuu aiemmin myönnetyn ympäristö- ja vesitalousluvan mukaisesti, eikä niiden osalta ole muutos- tai laajennustarpeita toiminnan laajetessa. Näitä toimintoja ovat tulotie, sähkölinja, tehdasalue ja raakavedenotto. Kaivoksen kokonaistuotannon kasvaessa kaivospiirin sisällä tarvitaan lisäalue sivukivelle. Sivukivialuetta laajennetaan ja rikastushiekan läjitysalueiden patoja korotetaan niin, että kaikki syntyvä rikastushiekka (160 Mt) mahtuu nykyisille altaille. Myös vesivarastoallas ja ylitevesien käsittely vaativat enemmän tilaa. Avolouhos laajenee ja pintamaata poistetaan laajemmalta alueelta. Myös rikastamorakennusta laajennetaan. Malmin muodosta ja muista geologisista sekä louhintateknisistä seikoista johtuen suurin osa sivukivestä muodostuu kaivostoiminnan alkuvuosina. Sivukiveä tulee kolme kertaa enemmän kuin malmia. Aiemmin sivukiven suhde malmiin oli arvioitu olevan 4:1. Tuotantotoiminnan päätyttyä aloitetaan alueen jälkihoitotyöt, kuten rakennusten ja rakenteiden mahdollinen purkaminen, toiminta-alueiden sulkeminen ja alueen maisemointi. Kaivannaisjätealueilla jälkihoito- ja maisemointityöt aloitetaan vaiheittain jo toiminnan aikana, kun alueilla on saavutettu lopulliset täyttökorkeudet. Jälkiseuranta jatkuu useita vuosia kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. Kaivoksen toiminnan aikaiseksi kokonaislouhinnaksi on arvioitu 631 Mt (sivukiveä 465 Mt ja malmia 166 Mt). Toiminta-aika kaivoksen nykyisellä malmimäärällä on noin 20 vuotta. Kevitsan kaivoksen rikastamolla tehdään kupari- ja nikkelirikastetta, jotka myydään sellaisenaan maailmanmarkkinoille. Laajentamisen jälkeen malmia louhitaan 10 Mt vuodessa, kuparirikastetta tuotetaan tonnia ja nikkelirikastetta tonnia vuodessa. Kuparirikasteen kuparipitoisuus on noin 28 % ja nikkelirikasteen nikkelipitoisuus noin 12 %. Nikkelirikasteessa on lisäksi sivutuotteena platinaryhmän metalleja ja kobolttia sekä kuparirikasteessa kultaa. Rikastamo toimii tauotta. Sen vuotuiseksi käyntiasteeksi on arvioitu keskimääräinen yli 90 %, jolloin toimintapäiviä on vuosittain 320 ja käyntiaika noin h/v. Tarvittavia suurimittaisia huoltoja kunnossapitotöitä tehdään laitoksen tuotannon ollessa alhaalla. Rikasteet kuljetetaan maanteitse Perämeren satamaan tai sulatolle tai junaterminaaliin Kemijärven ja Rovaniemen väliselle alueelle, josta edelleen rautateitse markkinoille. Malmin ja sivukiven louhintaan liittyviä räjäytyksiä on päivittäin enimmillään kolme ajoittuen välille kello Malmia ja sivukiveä lastataan ja kuljetetaan pois alueelta kolmessa vuorossa seitsemänä päivänä viikossa. 10

11 Kaivostoiminnan laajentuessa rikastamon aluetta ei laajenneta oleellisesti. Sekundäärimurskaamon, jauhatusmyllyjen sekä vaahdotuskennojen kapasiteetin nosto edellyttää kuitenkin lisärakentamista. Tulotie, sähkölinja, tehdasalue, raakavedenotto- ja vesienkäsittelyrakenteet ovat käytössä eikä niitä tarvitse muuttaa tai laajentaa. Uusia tai laajennettuja sijoituspaikkoja tarvitaan lisävesivarastoaltaalle, rikastushiekalle ja sivukivelle. Räjäytysaineen puolivalmiste tullaan valmistamaan kaivoksen yhteyteen rakennettavassa tuotantolaitoksessa matriisitehtaassa, joka rakennetaan kaivoksen sivukivialueen pohjoisosaan. Emulsiomatriisin valmistukseen tarvittava ammoniumnitraattiliuos ja lopputuotteen herkistysaine valmistetaan alueella. 11 Malmivarat Kevitsan kerrosintruusio kuuluu Keski-Lapin vihreäkivialueeseen ja on osa Matarakosken muodostumaa, joka koostuu pääosin hienorakeisista veteen kerrostuneista fylliiteistä ja mustaliuskeista. Intruusio on iältään miljoonaa vuotta ja se on muodostunut mafisen magman tunkeutuessa ympäröiviin sedimentteihin ja vulkaniitteihin (esim. tuffiitteihin). Kiteytymisen aikana syntynyt magmaattinen kerroksellisuus on kerrossarjan alaosissa pohjan kontaktin suuntainen (45 50 ). Kaade muuttuu loivemmaksi intruusion yläosissa ja on lähes horisontaalinen yläosan gabroissa. Intruusion pinta-ala on noin 16 km 2 ja syvyys tämän hetken arvion perusteella vähintään metriä. Intruusion kontaktit sivukiviin ovat säilyneet muuttumattomina sen pohjois- ja etelälaidalla. Intruusion yleisimpiä kivilajeja ovat ultramafinen (yli 90 % rauta-magnesiummineraaleja) oliviinipyrokseniitti, muuttunut oliviinipyrokseniitti, websteriitti, duniitti ja gabrot. Sen itäpuolella on Satovaaran siirros. Oliviinipyrokseniitti on ultraemäksinen (< 45 % SiO 2 ) kivilaji, jonka päämineraaleja ovat: oliviini ((rauta- ja magnesiumsilikaattiseos eli FeSiO 2 - MgSiO 2 ), oliviinipyrokseniitissa alle 40 % oliviinia), klinopyrokseeni (sisältää useita silikaattimineraaleja esim. kalsium-magnesiumrautasilikaatti) ja ortopyrokseeni (rauta-magnesiumsilikaattien seossarja eli (Mg, Fe)Si2O 6 - (Fe, Mg)Si2O 6 ) Muuttuneessa oliviinipyrokseniitissa alkuperäiset magmaattiset mineraalit (pyrokseenit ja oliviini) ovat korvautuneet sekundaarimineraaleilla, kuten amfiboleilla (nauhasilikaatteja), serpentiineillä (yleiskaava (Mg,Fe) 3 Si 2 O 5 (OH) 4 ), talkilla (Mg 3 Si 4 O 10 (OH) 2), kloriitilla (magnesiumrautaaluminohydroksidisilikaatti) ja karbonaatilla (esim. kalsiitti, CaCO 3 ). Oliviiniwebsteriitti on puolestaan orto- ja klinopyrokseenista koostuva pyrokseniitti. Duniitti eroaa edellä mainituista korkean oliviinipitoisuutensa (vähintään 90 %) perusteella. Gabro on emäksinen syväkivilaji, jonka päämineraaleina ovat runsaskalsiuminen plagioklaasi ja klinopyrokseeni. Intruusiossa sijaitseva pinta-alaltaan noin 13,3 hehtaarin malmiesiintymä on suuri ja suhteellisen matalapitoinen Ni-Cu-PGE-malmi, jossa metallit ovat sitoutuneena lähinnä oliviinipyrokseniitissä esiintyviin sulfidimineraalipirotteisiin. Nikkelin ja kuparin lisäksi malmissa esiintyy myös kobolttia, platinaa, palladiumia ja kultaa. Malmion kaade vaihtelee myötäillen eteläosissaan loivaa magmaattista kerroksellisuutta, kun taas keskiosissaan se on pohjois-luodesuuntaisten siirrosten pirstoma. Malmimineralisaatio jatkuu vähintään 750 metrin syvyyteen. Malmiesiintymän yleisimmät sulfidimineraalit ovat hieno- ja keskirakeiset magneettikiisu (FeS), kuparikiisu (CuFeS 2 ) ja pentlandiitti (Fe,Ni) 9 S 8. Esiin-

12 tymän pintaosissa pentlandiitti on korvautunut osin milleriitillä (nikkelisulfidi, NiS) ja heazlewoodiitilla (nikkelisulfidi, Ni 3 S 2 ). Platina ja palladium esiintyvät yleensä sulfosuoloissa, kuten tellurideissa ja arsenideissa. Uusimpien mineralogisten ja metallurgisten testien mukaan yleisin platinaa ja palladiumia sisältävä mineraali on meloniitti (nikkelitelluridi eli NiTe 2 ). Muita platinaa ja palladiumia sisältäviä palladium-platinatelluridi-vismutidimineraaleja ovat merenskyiitti, montsheiitti, micheneriitti ja sperryliitti. Yli puolet näistä mineraaleista esiintyy sulkeumina amfibolissa, serpentiinissä ja kloriitissa. Esiintymän keskimääräinen uraanipitoisuus on 0,3 g/t, eikä uraanin tytäralkuaineita tavata malmissa tai sivukivessä merkittäviä määriä. Kevitsan kaivosalueen kallioperän pintaosa on paikoitellen rapautunut ja louhoksen lounaispuolella oleva serpentiniitti on paikoin voimakkaasti rapautunutta. Kevitsan intrusiivikivet ovat kuitenkin suurimmalta osin eheitä. Kevitsan lasketut mineraalivarannot (mitatut ja osoitetut) ovat 240 Mt. Tämän lisäksi on arvioitu mahdollisia mineraalivaroja olevan 35 Mt, kokonaismineraalivarojen ollessa yhteensä noin 275 Mt. Malmi ja mineraalivarannot on esitetty seuraavassa taulukossa. 12 Määrä (Mt) Ni% (tot) Ni% (sulf) Cu % Co (ppm) Au (ppm) Pt (ppm) Malmivarat Mitatut (proved) 84, Osoitetut (probable) 75, Yhteensä 160,6 0,30 0,27 0, ,12 0,23 0,17 Mineraalivarannot Mitatut (measured) 89,3 0, ,12 0,23 0,17 Osoitetut (indicated) 150,8 0,32 0,32 0, ,11 0,19 0,14 Yhteensä 240,1 0,30 0,30 0, ,11 0,21 0,15 Mahdolliset (inferred) 34,7 0,29 0,29 0, ,09 0,14 0,10 Mineraalivarannot yhteensä 274,8 0,30 0,30 0, ,11 0,20 0,15 Pd (ppm) Louhinta Louhinta on aloitettu Kevitsansarven kohdalla maanpintaan puhkeavasta malmista vuonna Aloituslouhos tulee louhituksi vuoden 2014 loppupuolella. Tämän jälkeen louhinta jatkuu edelleen syvemmälle ja laajemmalta alueelta louhintasuunnitelman mukaisesti. Vuotuiset toteutuneet louhintamäärät on esitetty seuraavassa taulukossa. Vuosi Malmia (Mt) Sivukiveä (Mt) Yhteensä (Mt) ,3 4,3 7, ,8 16,0 21,8 Avolouhos tulee olemaan toiminnan loppuvaiheessa pituudeltaan (pohjoinen-etelä) m, leveydeltään (itä-länsi) m ja syvyydeltään 515 m. Louhoksen pinta-ala on toiminnan loppuessa noin 100 ha. Louhinnassa kalliota porataan louhintasuunnitelman mukaisesti poravaunuilla. Porauksessa syntyvä kiviaines (porasoija) koostuu pääosin suurehkoista lastuista, jotka jäävät reiän suulle. Hienompi pöly kerätään talteen porakoneen pölynkeräimillä. Räjäytykseen käytetään pääosin emulsioräjähteitä, jotka valmistetaan kaivosalueella ja pumpataan porareikiin. Emulsio herkistyy räjähdysaineeksi porareiässä. Emulsioräjähteiden käytön etuna ympäristönsuojelun kannalta ovat alhaisemmat typpijäämät louhoksen kuivatusvesissä. Räjäytyksiä on päivittäin enintään kolme kello

13 välillä. Tuotannon laajetessa räjäytettävien kenttien lukumäärä todennäköisesti kasvaa päivittäisten räjäytyskertojen pysyessä samana. Louhinnan pengerkorkeus on yleensä 12 m. Sivukivilaimennuksen ja malmitappioiden minimoimiseksi pieniä malmilinssejä louhitaan kuitenkin myös 6 m:n penkereinä. Malmikenttiä porattaessa porareiän halkaisija on 165 mm ja porareikien väli noin 4,5 5 m. Sivukivikentissä käytetään isompaa 203 mm:n reikäkokoa ja noin kuuden metrin reikäväliä. Ohiporaus on 1,5 2 metriä. Poravaunuissa on GPS -ohjaus, millä varmistetaan reikien poraus suunniteltuihin reikäpaikkoihin. Louhittavasta kentästä muodostetaan kairaus-, RC (reverse circulation = käänteishuuhtelu)- ja louhintareikien näytteiden perusteella tietokoneavusteinen 3D-malli tuotannon suunnittelua varten. Suunnittelussa otetaan huomioon mm. tuotantomäärät, pienin louhittava yksikkö (kalusto), pengerkorkeus sekä käytettävissä olevan tiedon tiheys eli poraustiheys. RCreikien poraustiheys on noin 25 m 25 m ja niillä puolitetaan karkeampaan suunnitteluun tehdyt timanttikairausnäytteenottoverkot. Kairaus- ja RCnäytteistä määritetään kemiallisen analyysimenetelmän avulla eri alkuaineiden pitoisuudet. Louhintareikien näytteiden analysointi tapahtuu instrumenttianalytiikan (XRF = X-ray fluorescence) avulla. Malli muodostuu pienistä 6 m 6 m 6/12 m (leveys pituus syvyys) osista eli blokeista. Blokin ja louhittavan kentän syvyys voi olla 6 m tai 12 m. Louhittavasta kentästä on täten hyvin tarkka tieto, missä varsinainen malmi ja sivukivi eli raakku sijaitsevat. Malmiluokitukset perustuvat nikkeli- ja kuparipitoisuuksiin. Lisäksi huomioidaan myös platina-, lyijy-, kulta- ja kobolttipitoisuudet sekä materiaalin rapautuneisuus. Malmi jaetaan primääri- ja sekundääriluokkiin ja luokkien sisällä High Grade (HG) ja Low Grade (LG) -alaluokituksin. Lisäksi tehdään vielä jako malmin rapautuneisuuden (Weathered) perusteella (HG-W ja LG-W). Sivukivet jaetaan tarvekiveksi (Usable Waste USW), normaaliksi sivukiveksi (Unusable Waste UNS) sekä kapseloitavaksi sivukiveksi (Captured Waste CW). Tarvekiven pitoisuusrajat perustuvat nikkeli- ja rikkipitoisuusrajoihin (nikkelipitoisuus alle 500 mg/kg ja rikkipitoisuus alle 0,3 %). Kapseloitavan sivukiven rikkipitoisuus on yli 0,8 %. Mallin avulla voidaan kiviä lajitella ja rajata myös jonkin muun kuin rikin kokonaispitoisuuden perusteella. Kivilajiluokat USW ja UNW ovat ei happoa muodostavia ja CWluokka on mahdollisesti happoa muodostava. Sivukivi ja malmi pyritään räjäyttämään ja louhimaan omina kenttinään. Joissain tapauksissa, missä malmi on sivukiven ympäröimänä, joudutaan räjäyttämään sekakenttiä. Tällöin räjäytys suunnitellaan siten, että malmi ja sivukivi liikkuvat räjäytyksessä eri suuntiin ja räjäytyksen jälkeen malmi- ja sivukivilouhe ovat omina kasoinaan. Louhintatasot jaetaan räjäytyskenttiin malmin rajoista ja materiaaliluokista käytettävissä olevan ennakkotiedon perusteella. Porauksen aikana malmin ja materiaaliluokkien kenttien rajat tarkastetaan porasoijasta tehtyjen pitoisuusmääritysten perusteella. Räjäytysrei istä analysointi tapahtuu laboratoriossa pöytämallisella XRF-laitteella. Näytteistä analysoidaan nikkeli-, kupari-, rikki-, rauta-, magnesium- ja kromipitoisuudet. Jokaisesta louhoksesta lähtevästä sivukivikuormasta kirjataan tietojärjestelmään, mistä avolouhoksen räjäytyskentästä kuorma on peräisin ja mihin kohtaan sivukivialuetta se on läjitetty. Täten voidaan myöhemmin selvittää 13

14 kasojen koostumus ja jäljittää eri sivukivityyppien sijainti läjitysalueella. Ennen läjitystä tehdään suunnitelma, jossa määrätään läjitysalueet erityyppisille sivukiville. Käytettävään järjestelmään on mahdollista tallentaa autokohtaiset tiedot lastaus- ja purkupaikoista sekä kuljetetuista määristä. Louhinnassa tarvitaan tällä hetkellä kolme poravaunua sekä yksi panostusauto. Kaluston tarve kasvaa tuotannon laajetessa. Räjäytetty malmi lastataan sähkökäyttöisellä kaivinkoneella kiviautoihin, joilla se kuljetetaan murskaukseen tai malmin varastokentälle. Lastauksessa apuna voidaan käyttää myös pyöräkuormaajaa. Sivukivi ajetaan kiviautoilla sivukivialueelle. Käytettävän kaluston määrä eri louhintamäärillä on esitetty seuraavassa taulukossa. Lukumäärä 14 Ajoneuvo/laite Voimanlähde Louhinta 5 Mt/a Louhinta 10 Mt/a Caterpillar 793F kiviauto diesel 6 6 Caterpillar 795F kiviauto diesel/sähkö Caterpillar D11 puskutraktori diesel 1 3 Caterpillar 854K pyöräpuskukone diesel 1 1 Caterpillar CatM16 tiehöylä diesel 1 2 Komatsu WA 1200 pyöräkuormaaja diesel 1 2 Komatsu PC1250 kaivinkone diesel 1 2 Komatsu PC5500E kaivinkone sähkö Poralaite diesel/sähkö Huoltoajoneuvot diesel Kastelutankkiauto diesel 1 2 Maastoauto diesel Marginaalimalmin varastointi Murskaus ja jauhatus Osa Kevitsan malmion sivukivestä sisältää hieman korkeampia arvometallien pitoisuuksia kuin muu osa. Tällaisella sivukivellä voi olla taloudellista arvoa maailmanmarkkinahintojen noustessa. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaisen erillisen marginaalimalmin varastointialueen rakentamisesta on kuitenkin luovuttu. Hakemuksessa marginaalimalmi luokitellaan sivukiveksi, koska sillä ei ole taloudellista arvoa nykyisillä metallien maailmanmarkkinahinnoilla. Hakemuksen mukaan marginaalimalmi sijoitetaan sivukiven läjitysalueelle, lähelle sivukivialueen ensimmäisen vaiheen eteläreunaa siten, että se on myöhemmin otettavissa käyttöön tarvittaessa. Alueelta se on erotettavissa ja kuljetettavissa murskaamolle. Marginaalimalmi sijoitetaan siten, että, jos sitä ei hyödynnetä, se voidaan peittää ja kapseloida sivukivialueen sisään. Tarvittaessa ensimmäisen alueen lisäksi läjitystä voidaan jatkaa toiselle sivukivialueelle menevän luiskan itäpuolelle. Nykyiset primäärimurskain, seulontalaitteisto ja hihnakuljettimet riittävät pääosin laajemmalle tuotannolle toimitetussa täydennyksessä on esitetty, että kaivoksella on toteutettu laajennukseen liittyen seuraavia muutoksia: - sekundäärimurskain on muutettu tertiäärimurskaksi, - palamyllyyn on asennettu arina,

15 - lohkarekuljettimia on muutettu, - palamyllyyn on asennettu lisämoottori sekä - autogeeninen palamyllypiiri on muutettu semiautogeeniseksi kuulamyllypiiriksi. Louhittu malmi kuormataan kiviautoihin ja kuljetetaan avolouhoksesta malmin varastokentälle tai suoraan primäärimurskaamoon, jossa malmi murskataan karamurskalla siten, että 80 % siitä on palakooltaan pienempää kuin 150 mm. Murskaamo on sijoitettu 30 metriä syvään kalliokuiluun melun leviämisen vähentämiseksi. Murskaamo on varustettu rikotusvasaralla ylisuurten lohkareiden hajottamiseksi. Malmin varastokentälle voi tällä hetkellä varastoida 0,5 Mt malmia. Tuotannon kasvaessa varastointitarve kasvaa noin 1,0 M tonniin. Tämä vastaa noin kuukauden tuotantoa ja edellyttää varastokentän laajentamista. Malmia joudutaan ajoittain varastoimaan rikastamon syötteen laadun tasaamiseksi ja varmistamaan riittävä malmimäärä prosessin tarpeisiin kaikissa tilanteissa. Varastoalueelle, jonka koko on noin metriä, voidaan tarvittaessa varastoida erityyppisiä malmeja erikseen rikastamon tarpeiden mukaisesti. Laajennettavan alueen pohjarakenteet toteutetaan samanlaisina kuin nykyisellä varastoalueella. Murskauksen jälkeen malmi seulotaan kaksitasoisella täryseulalla. Seulan ylite ja alite yhdistetään ja kuljetetaan malmin katettuun m 3 :n katettuun välivarastoon ja sieltä jauhatukseen. Murskaimet on varustettu kuivan pölyn keräysjärjestelmällä. Maanpäälliset kuljettimet on koteloitu. Seulalta saatava keskikokoinen aines johdetaan malmin palasiiloon. Palasiilossa malmi seulotaan uudella sekundäärimurskaimen syötön esiseulalla. Ylite murskataan uudessa sekundääri-kartiomurskaimessa ja ohjataan varastokasan syöttökuljettimeen. Tässä vaiheessa se yhdistetään primääriseulan karkeaan ja hienoon ainekseen. Alite sekoitetaan jauhatuspiirin lohkareiden kanssa ja murskataan tertiäärimurskaimessa, joka on aiemmin toiminut sekundäärimurskana. Tertiäärimurskan tuote palautetaan välivaraston syöttökuljettimeen sekundäärikuljettimen kautta. Välivarastosta murskattu malmi otetaan kahdella lamellisyöttöparilla. Molemmista syötinpareista malmi johdetaan toiseen semi-autogeeniseen myllyyn. Teräksiset jauhinkuulat syötetään jauhatussyöttökuljettimien kautta. Aiemmin semiautogeeniset myllyt olivat autogeenisia. Jokaisen primäärimyllyn tuote seulotaan ja osa lietteen alitteesta pumpataan sekundäärimyllypiiriin kahdella siirtopumpulla. Jäljelle jäänyt osa pumpataan hydrosyloneihin. Myllyjen ylite, joka sisältää hajonneita jauhinkuulia sekä lohkareita, johdetaan malmin palasiiloon murskausta varten. Jauhinkuulat erotetaan kiertokuorman kuljettimien yhteydessä olevilla magneetilla ennen tertiäärimurskaa. Uusi sekundäärijauhatuspiiri toimii suljetussa piirissä yhdessä kahden hydrosykloniryhmän kanssa. Jauhinmyllyyn on asennettu toinen moottori (asennusteho kasvanut 14 MW). Mylly on kuulamylly ja teräskuulia lisätään lokerosyöttimen sekä sivukuljettimien kautta malminsyöttökuljettimeen. Myllyn kuormaa ja tehonottoa säädetään syötön virtausnopeudella sekä lisättävien teräskuulien määrällä. Jauhatuksesta saatava malmiliete pumpataan hydrosykloneihin, joista karkea aines palautuu takaisin myllyihin. Malmi jauhetaan siten, että siitä on yli 80 % raekooltaan hienompaa kuin 75 µm. Jauhetun malmin raekokoa 15

16 mitataan automaattisella mittalaitteella. Osa sykloneiden alitteesta voidaan johtaa kolme vaahdotuskennoa sisältävään flash-vaahdotukseen. Vaahdotuskemikaalien avulla erotettu rikaste johdetaan edelleen joko nikkelin tai kuparin puhdistuskiertoon. Hydrosykloni-ryhmien ylivuoto johdetaan vaahdotuksen syöttösäiliöön, josta sitä pumpataan vaahdotuspiiriin. Murskaus- ja vaahdotuspiirien muutoksilla on saatu energiatehokkuus paranemaan. Tämä johtuu siitä, että kriittisen koon materiaali (50 80 mm) käsitellään primäärijauhatuksen sijasta murskauspiirissä. Energiaa on arvioitu säästyvän noin MWh vuodessa. Muutoksien avulla kaivoksen murskaus- ja jauhatuspiirien kapasiteetti on 10 Mt vuodessa. 16 Vaahdotus Rikastusprosessi perustuu kupari- ja nikkelipitoisten sulfidimineraalien selektiiviseen vaahdotukseen. Malmiliete pumpataan vaahdotuskennoihin, joissa kemikaalien ja lietteeseen muodostettavien ilmakuplien avulla saadaan halutut mineraalit nousemaan vaahdoksi lietteen pinnalle, josta ne johdetaan seuraavaan prosessivaiheeseen. Selektiivisen vaahdotuksen ensimmäisessä vaiheessa vaahdotetaan lietteestä kuparikiisu (Cu-FeS 2 ) kuparirikasteeksi (esi- ja ripevaahdotus 6 vaahdotuskennoa). Saatu rikaste puhdistetaan kertausvaiheissa (10 vaahdotuskennoa). Kuparin esivaahdotus tapahtuu ph:ssa 11 ja kertausvaahdotukset ph:ssa 12. Kulta jää pääasiassa kuparirikasteeseen. Kuparivaahdotuksen jälkeen malmiliete johdetaan nikkelivaahdotukseen, jossa vaahdotetaan nikkelimineraali (pentlandiitti). Esivaahdotus tapahtuu ph:ssa 9 10 ja kertausvaahdotukset ph:ssa Vaahdotuksen ensimmäisessä vaiheessa (esi- ja ripevaahdotus) on 14 vaahdotuskennoa. Kertausvaahdotuksessa on 15 vaahdotuskennoa. Kertausvaahdotusten vaiheiden välissä rikaste selkeytetään sykloneilla ja jauhetaan kuulamyllyssä siten, että siitä yli 80 % on raekooltaan alle 20 µm. Platinaryhmän metallit ja koboltti jäävät pääasiassa nikkelirikasteeseen. Nikkelivaahdotuksen jälkeen lietteestä vaahdotetaan loput sulfidimineraalit (lähinnä magneettikiisu, FeS). Tässä viimeisessä vaahdotusvaiheessa on esivaahdotusvaihe (3 vaahdotuskennoa) ja kertausvaahdotusvaihe (3 vaahdotuskennoa). Rikaste on mahdollisesti happoa muodostavaa ja se pumpataan eri rikastushiekka-altaalle (rikastushiekka-allas B) kuin muu vaahdotusjäte. Viimeisen vaahdotuksen tarkoituksena on parantaa rikastushiekkajakeen (A) ympäristökelpoisuutta. Rikastushiekka B:n erilleen sijoitus mahdollistaa sen mahdollisen jatkokäytön. Tuotannon nostamisen vuoksi vaahdotuskennoja tarvitaan lisää 23 (6 kpl kuparin vaahdotuspiiriin ja 14 kpl nikkelin vaahdotuspiiriin ja 3 kpl viimeiseen sulfidirikasteen vaahdotuspiiriin). Samalla laajennetaan rikastamorakennusta. Kertausvaahdotuslaitteisto riittää pumppujen uusimisen jälkeen kaksinkertaiselle tuotannolle toimitetussa täydennyksessä on esitetty, että rikastusprosessia on muutettu toiminnan aikana siten, että prosessin sisäisiä kierrätysvirtoja vähennetään. Kuparin kertausvaahdotuksen jäte ohjataan nikkelipiiriin. Aiemmin jäte kierrätettiin takaisin kuparivaahdotuspiirin alkupäähän. Nikkelin ripevaahdotuksen rikaste ohjataan nikkelin kertausvaahdotukseen. Aiemmin rikaste kierrätettiin takaisin nikkelivaahdotuspiirin alkupäähän. Nikkelin kertausvaahdotuskennosto1:n jäte ohjataan nikkelin ripevaahdotuskennoi-

17 Sakeutus ja suodatus hin. Aiemmin se kierrätettiin takaisin nikkelivaahdotuspiirin alkuun. Toimenpiteet parantavat tuotetun rikasteen laatua. Harmemineraalien määrä rikasteessa vähentyy. Nikkelivaahdotuksessa on aiemmin käytetty sakeutinta ja se on nyt jätetty varalle ja sitä käytetään nikkelirikasteille silloin, kun rikasteen nikkelipitoisuudet ovat korkeita toimitetun täydennyksen mukaan vaahdotukseen on suunniteltu lisättäväksi suuri mekaaninen kenno sekä vaahdotuskolonneja. Kennoa käytetään talkin esivaahdotukseen ja silloin, kun talkkipitoisuus on normaali, sen avulla saadaan ylimääräistä vaahdotuskapasiteettia. Vaahdotuskolonnien avulla saadaan lisäkapasiteettia ja parannetaan hydrofiilisten harmemineraalien erottelua. Näillä toimilla kaivos voi parantaa rikasteen laatua. Muutosten avulla vaahdotuspiirin kapasiteettia lisätään vastaamaan kasvanutta tuotantoa. Rikasteen sakeutuskapasiteetti riittää kaksinkertaiselle tuotannolle. Kuparirikasteen sakeutus- ja suodatusprosessia ei tarvitse laajentaa tuotannon noustessa. Nikkelirikasteen osalta tarvitaan lisäkapasiteettia rikasteen suodatuksessa (uusi nikkelirikastesäiliö ja suodatin). Rikasteen varastointikapasiteettia sekä rikastushiekan pumppaus- ja purkujärjestelyjä laajennetaan tuotannon noustessa. Kupari- ja nikkelirikasteesta poistetaan aluksi vettä sakeuttimilla. Sakeuttimessa rikasteliete selkeytyy niin, että ylitevesi voidaan johtaa takaisin prosessiin. Flokkulanttia lisäämällä tehostetaan selkeytysprosessia. Sakeuttimen alite pumpataan painesuotimien syöttösäilöihin ja edelleen painesuodattimille. Rikasteiden kosteuspitoisuus on painesuodatuksen jälkeen alle 10 %. Suodatetut rikasteet kuljetetaan rikastevarastoon hihnakuljettimilla ja kasataan tuotekohtaisiksi aumoiksi. Varastorakennukset on suunniteltu noin viikon tuotantoa varten. Tuotteet kuljetetaan alueelta perävaunullisilla kuorma-autoilla. Varastohallien pohjat on rakennettu tiiviiksi. Sade-, alue- ja muiden vesien pääsy varastokasoihin on estetty. Vastaavasti tuotevarastossa mahdollisesti muodostuvat lattiavedet ja lastausalueen sadevedet kerätään talteen ja palautetaan prosessiin. Rikastamon yksinkertaistettu prosessikaavio on esitetty seuraavassa kuvassa. 17

18 18 Kaivostoimintaan liittyvät aputoiminnot Raakaveden hankinta Energiantuotanto Kaivoksen toiminnassa tarvittava raakavesi otetaan Kitisestä, Vajukosken vesivoimalaitoksen patoaltaasta. Vesi pumpataan paineputkella (halkaisija 400 mm) tehdasalueella sijaitsevaan raakavesisäiliöön (1 200 m 3 ), josta se johdetaan edelleen prosessiin. Toiminnassa tarvittava talousvesi puhdistetaan raakavedestä tehdasalueella. Keskimääräisen ottomäärän on arvioitu olevan 215 m 3 tunnissa. Tavallisesti vedenotto on enintään muutamia prosentteja Kitisen alivirtaamasta. Ajoittain erilaisissa poikkeustilanteissa voi olla tarve huomattavasti normaalitoimintaa suurempaan raakavedenottoon. Raakavedenottamon mitoitusvirtaama on 520 m 3 /h. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana raakaveden ottomäärä oli yhteensä m 3. Prosessiin tehtyjen muutosten vuoksi raakaveden ottomäärän on arvioitu laskevan jatkossa noin m 3 vuodessa kasvavasta tuotannosta huolimatta. Raakaveden tarpeen vähentämiseksi esimerkiksi pumppujen tiivistevesi on vaihdettu raakavedestä prosessiveteen. Kaivos käyttää toiminnassaan paljon sähköenergiaa ja polttoaineita. Kaivoksen sähkötehon tarve on noin 65 MW. Kaivokselle tuleva 110 kv:n voimajohto on liitetty suoraan Vajukosken muuntoasemaan. Tehdasalueella sijaitsevalta muuntoasemalta on rakennettu alueen sisäiset voimajohdot louhoksille, kuljettimille, murskaukseen, rikastamolle ja pumppaamolle. Tehdas- ja toimistorakennusten lämmitystä varten alueelle on rakennettu polttoaineteholtaan 8,9 MW:n kiinteän polttoaineen lämpökeskus. Lämpökeskus on varustettu savukaasujen lämmön talteenottavalla pesurijärjestelmällä. Keskukseen kuuluvat myös 3,2 MW:n ja 9,9 MW:n öljykattilat. Lämpökeskuksen nimellisteho on yhteensä 19,9 MW. Kiinteän polttoaineen kattilassa voidaan hyödyntää palaturvetta, haketta, purua, kuorta ja peltobiomassoja. Puupolttoaineita käytetään vähintään 80 % kiinteän polttoaineen määrästä. Loppuosa, enintään 20 % on turvetta. Öljykattiloita käytetään huippu- ja varaenergian tuotantoon. Lämpövoimalan toiminnasta huolehtii ulkoinen toimija erillisen sopimuksen mukaisesti. Biopolttoaineet ja turve kuljetetaan laitokselle rekka-autoilla ja varastoidaan polttoainevarastoon, jonka tilavuus on 800 m 3. Polttoöljy tuodaan laitokselle säiliöautoilla ja varastoidaan tehdasalueella kahteen 50 m 3 säiliöön. Lämmöntarve ei lisäänny merkittävästi tuotannon kasvaessa. Laitos käyttää polttoöljyä vuodessa noin 800 tonnia ja turvetta (palaturve) noin tonnia. Ympäristöhallinnon Vahti-tietojärjestelmän tietojen mukaan vuonna 2013 kiinteän polttoaineen kattila on toiminut lähes koko vuoden. Metsähaketta on käytetty tonnia. Öljykattila on toiminut tuntia. Lämpölaitos on tuottanut energiaa MWh. Täydennyksen mukaan kattila on ollut pois käytöstä välisen ajan. Lämpölaitoksen tuhkaa on vuonna 2013 toimitettu 30 t Kittilän Hettula Oy:n läjitysalueelle. Tuhkasta on tehty kaatopaikkaselvitykset.

19 Lämpövoimalalla syntyvän kiinteän polttoaineen tuhka (lentotuhka ja pohjatuhka) tullaan sijoittamaan sivukiven läjitysalueelle tai mahdollisuuksien mukaan käytetään hyödyksi kaivosalueella. Tuhkan hyötykäytöstä tehdään MARA-asetuksen (591/2000) mukainen ilmoitus. Tuhkaa muodostuu vuodessa yhteensä noin 100 tonnia. Räjähdysaineiden valmistus (matriisitehdas) ja käyttö Louhintamäärien kasvaessa emulsiomatriisin valmistamiseksi kaivosalueelle rakennetaan matriisitehdas. Täydennyksessä hakija on täydentänyt matriisitehdasta koskevia tietoja. Emulsiomatriisin valmistus tapahtuu kaivoksen yhteyteen rakennettavassa tuotantolaitoksessa. Tuotantolaitos tulee sijoittumaan kaivoksen sivukivialueen pohjoisosaan, kaivospiirin sisälle ja aidatulla alueella. Tuotantolaitos tarvitsee vesi- ja jätevesirakenteet, tieyhteyden ja teollisuussähköliittymän. Tuotantolaitoksen tarvitsema raakavesi otetaan porakaivosta. Laitoksen saniteettivedet kerätään umpisäiliöön, jonne johdetaan myös prosessissa syntyvät jäte- ja pesuvedet öljynerotuskaivojen kautta. Näiden pesuvesien määrä on käytännössä hyvin vähäinen, koska ammoniumnitraattipitoiset pesuvedet kierrätetään takaisin tuotantoprosessiin. Matriisi valmistetaan ammoniumnitraattiliuosta ja öljyseosta keskenään sekoittamalla noin suhteessa 94/6 %. Voimakkaalla sekoituksella tästä ammoniumnitraattiliuoksesta ja öljyseoksesta saadaan muodostettua jatkuva faasi, vesiöljyssä-emulsio. Räjähdysaineeksi tuote herkistetään vasta porareikään panostettaessa. Emulsiomatriisin valmistuksessa käytettävä ammoniumnitraattiliuos ja lopputuotteen herkistysaine valmistetaan myös alueella. Valmistuksesta vastaa ulkopuolinen toimija, joka hankkii tarvittavat luvat toimintaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta. Tuotannossa tarvittavia raaka-aineita ovat ammoniumnitraatti, vesi, öljyseos, emulgointiaineet sekä kemiallisten ominaisuuksien säädössä käytettävät lisäaineet. Öljy voi olla tarvittaessa kierrätysöljyä. Ammoniumnitraatti tuodaan paikalle kiteisenä suursäkeissä ja liuotetaan vesiliuokseen, jonka ammoniumnitraattipitoisuus vaihtelee %:n välillä. Öljyseos tuodaan alueelle säiliöautoilla. Varastosäiliöstä mineraaliöljy sekoitetaan emulgointiaineiden kanssa. Valmis seos käytetään matriisin valmistukseen. Herkistysaine valmistetaan kaivosalueella sekoittamalla raaka-aineet. Valmis herkistysaine varastoidaan tuotantolaitoksella. Varastointi ja panostus Matriisitehtaan varastosäiliöstä emulsiomatriisi pumpataan panostusajoneuvoon. Autosta emulsio pumpataan panostettavan kentän porareikiin. Pumppauksen aikana matriisiin lisätään kaasutusliuosta, joka aiheuttaa matriisiin pieniä kaasukuplia. Tällöin matriisin tiheys muuttuu 1,4 kg/l 1,15 kg/l. Tuote herkistyy räjähdysaineeksi porareiässa noin minuutin kuluttua. Panostuksessa lisätään pumpattavan tuotteen määrästä 1 2 % vettä, joka jää vesikalvoksi panostusletkun sisäpinnan ja matriisin väliin. Räjähdettä tarvitaan noin 370 g kiviainestonnia kohden. Louhittaessa kiveä 20 Mt vuodessa tarvitaan räjähdysainetta tonnia (ammoniumnitraattiliuosta tonnia, öljyä 445 tonnia ja kaasutusliuosta 75 tonnia). Kiven louhinnan ollessa 60 Mt kasvaa räjähdysaineen käyttö tonniin (ammoniumnitraattiliuosta tonnia, öljyä tonnia ja kaasutusliuosta 220 tonnia). 19

20 20 Raaka-aineet, kemikaalit ja niiden varastointi Kevitsan kaivoksella käytetään kemikaaleja vesienkäsittelyyn ja rikastukseen, poltto- ja voiteluaineita sekä räjähdysaineita. Kaivoksen harjoittama vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi ovat laajamittaista ja laitos on velvollinen laatimaan toimintaperiaateasiakirjan. Tuotannon laajentamiseen liittyen on laadittu selvitys kemikaalilain mukaisen toiminnan tasosta tulevaisuudessa (toimintaperiaateasiakirja tai turvallisuusselvitys). Kemikaalien käyttö lisääntyy tuotannon kasvun johdosta. Kaivoksella eri toiminnoissa käytetään erilaisia kemikaaleja lähes tonnia vuodessa. Vuoden 2012 ja 2013 kemikaalien käyttömäärät on esitetty toimitetussa täydennyksessä ja seuraavassa taulukossa. Kemikaali Lupahakemus (v. 2007), arvio Vuosi 2012 toteutuma Vuosi 2013 toteutuma g/t g/t g/t Natrium-di-isobutyyli-ditiofosfinaatti Metyyli-isobutyylikarbinoli Brennfroth 500 vaahdote 9 9 Kalsiumhydroksidi (Ca(OH) 2) Natriummetyyliksantaatti Natriumisopropyyliksantaatti 16 Karboksimetyyliselluloosa Natriumsulfiitti (NaSO 3) Nasfroth 26 Kaliumamyyliksantaatti Flokkulatti (Fennopol N200) 30 0,3 0,6 Rikkihappo (H 2SO 4) Seuraavassa taulukossa on esitetty kemikaalien vuosikulutus ja arvio sen kasvamisesta tuotannon noston seurauksena. Kemikaali Lupahakemus (v. 2007), arvio Vuosi 2013 toteutuma Lupahakemus, arvio tonnia tonnia tonnia Tuotanto 5 Mt 6,3 Mt 10 Mt Natrium-di-isobutyyli-ditiofosfinaatti Metyyli-isobutyylikarbinoli ei käytetä Brennfroth 500 vaahdote/flotanol Kalsiumhydroksidi (Ca(OH) 2) Natriummetyyliksantaatti Natriumisopropyyliksantaatti Karboksimetyyliselluloosa Natriumsulfiitti (NaSO 3) ei käytetä Nasfroth Kaliumamyyliksantaatti Flokkulatti (Fennopol N200) Rikkihappo (H 2SO 4) Ksantaatteja ja natrium-di-isobutyyli-di-tiofosfinaattia käytetään vaahdotuksessa kokoojakemikaaleina. Kokoojakemikaalit tarttuvat vaahdotettavien mineraalien pinnalle ja ilmakuplat tarttuvat niihin mahdollistaen vaahdottumisen. MIBC:tä ja Nasfrothia käytetään rikastusprosessissa vaahdotteena ja Flotanolia/Brennfrothia jälkivaahdotuksen vaahdotteena. Vaahdotteen tarkoituksena on alentaa veden pintajännitystä ja edesauttaa ilmakuplien tarttumista kokoojakemikaaliin. Karboksimetyyliselluloosaa käytetään vaahdotuksessa estämään rautasulfidien (esim. magneettikiisu) ja silikaattien (esim. talkki) vaahdottumista. Natriumsulfiitti irrottaa adsorboituneet kupari-ionit magneettikiisun pinnasta. Sammutettua kalkkia (Ca(OH) 2 ) käytetään vaahdotuksessa ph:n säätöön ja yleisemmin happamien lietteiden neutralointiin. Happamuuden säätöön

21 käytetään tarvittaessa myös rikkihappoa (H 2 SO 4 ). Flokkulantteja käytetään rikasteiden sakeutukseen. Rikastusprosessissa käytettävien kemikaalien lisäksi kaivoksella käytetään natriumhydroksidiliuosta lämpökeskuksen lauhteen neutralointiin, nestekaasua, huoltorasvoja, kevyttä polttoöljyä, jäähdytinnestettä, hydrauli-, vaihteisto-, moottori- ja voiteluöljyjä, liuottimia, pesuaineita, pieniä määriä aerosoleja, maaleja ja liimoja sekä vesienkäsittelyyn ferrisulfaattia, natriumhypokloriittia käyttöveden klooraukseen ja rikkihappoa veden ph:n säätöön. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on antanut hakijalle luvan kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin sekä hyväksynyt maanpäällisen kaivoksen yleissuunnitelman. Kemikaalien ominaisuudet on esitetty hakemuksessa ja liitteenä olleissa käyttöturvatiedotteissa. Kaivoksella käytetään lisäksi kemikaaleja muun muassa korjaamolla, jäteveden käsittelyssä ja lämpökeskuksessa eri tarkoituksiin. Näiden kemikaalien määrät ovat selvästi vähäisempiä kuin varsinaisten prosessikemikaalien määrät. Kemikaalit varastoidaan erillään tuotannosta omissa kuljetuspakkauksissaan. Käyttöliuokset valmistetaan (liuotus, nesteen siirto kuljetuspakkauksista) erillään muista toiminnoista. Käyttöliuosten varastosäiliöiden koot on määritetty siten, että säiliöissä on huomioitu prosessin kannalta riittävä puskurikapasiteetti. Sekoitussäiliöiden ja varastosäiliöiden kokoon ja käsittelymenetelmiin ovat vaikuttaneet kemikaalien saatavuus, pakkauskoko sekä pakkaustyyppi. Kemikaalien sijoittelussa varastoissa on huomioitu niiden vaaraominaisuudet. Kemikaalit varastoidaan astioissa ja suursäkeissä. Hapot ja emäkset sekä muut keskenään reagoivat kemikaalit pidetään erillään toisistaan. Syttyvät nesteet sijoitetaan erilliseen varastorakennukseen ja erillään syttymislähteistä. Varastojen ympärille rakennetaan kourut tai reunukset kemikaalien leviämisen estämiseksi vuototilanteessa. Kourut yhtyvät keräilykaivoon. Kourujen ja kaivon tilavuus on suurempi kuin suurimman astian tilavuus. Kemikaalien varastointi ja käsittelytilat on suunniteltu riittävän väljiksi. Rikastamon prosessikemikaalit varastoidaan rikastamorakennuksen yhteydessä olevassa kemikaalivarastossa. Varastoitavat kemikaalit ovat joko liuoksia tai jauheita ja ne toimitetaan kaivokselle rekoilla pakattuina tynnyreihin, kemikaalikontteihin tai suursäkkeihin. Käyttöä varten kemikaalit siirretään varastotrukilla kuljetuspakkauksissaan rikastamon puolella olevaan reagenssitilaan. Reagenssitilassa käyttöliuosten valmistus tapahtuu joko pumppaamalla nestemäiset kemikaalit tynnyreistä varastosäiliöihin tai annostelemalla kiinteät kemikaalit sekoitussäiliöihin, joista valmis käyttöliuos pumpataan kemikaalille varattuun varastosäiliöihin. Varastosäiliöistä käyttöliuos pumpataan vaahdotuskennoilla sijaitseviin annostelusäiliöihin, joista annostelu prosessin eri kohteisiin tapahtuu annostelupumpuilla. Kemikaalivarastoja on myös jäteveden käsittelyssä ja korjaamoilla. Jätevesien käsittelyyn käytettävä sammutettu kalkki (CaOH 2 ) varastoidaan kahdessa 180 m 3 siilossa. 21

22 22 Polttoaineet Liikenne ja liikennejärjestelyt Kaivoksella käytetään porauksessa, lastauksessa ja kuljetuksessa dieselmoottorilla varustettuja koneita. Vuosittainen kulutus vaihtelee kokonaislouhintamäärän mukaan. Koneiden polttoaineena käytettävän kevyen polttoöljyn kulutus tulee olemaan noin tonnia vuodessa. Sivukiven louhinnan ollessa suurimmillaan kuluu polttoainetta noin tonnia vuodessa. Pääosa polttoaineesta kuluu malmin ja sivukiven kuljetukseen kiviautoilla. Tällä hetkellä alueella on polttoaineen jakeluasema, jossa on yhteensä 100 m 3 säiliötilavuutta kahdessa säiliössä (50 m³ ja m³). Pääasiassa säiliöissä on kevyttä polttoöljyä. Dieselöljyä varastoidaan 10 m 3 säiliössä. Malmin louhinnan kasvaessa 10 miljoonaan tonniin rakennetaan tarvittaessa nykyisen jakeluaseman lähelle toinen jakeluasema, jossa on yhteensä 100 m 3 säiliötilavuutta kahdessa säiliössä (50 m³ ja m³). Jakelualueen koko on metriä ja se on jaettu raskaan ja kevyen kaluston jakelualueiksi. Raskaan kaluston jakelualueen rakennekestävyys on mitoitettu standardin SFS-EN mukaan. Alueelle tulevien maanpäällisten varastosäiliöiden yhteenlaskettu tilavuus on 200 m³. Säiliöt ovat lämpöeristettyjä ja rakenteeltaan standardin EN mukaisia FRC-mallisia 2-vaippasäiliöitä. Polttoaineiden jakeluaseman hoitaa ulkopuolinen toimija. Lämpökeskus voi käyttää lämpökattiloissa raskasta polttoöljyä. Lämpökeskuksessa on polttoöljysäiliöinä kaksi 50 m 3 :n säiliötä. Polttoainevarastojen rakentamisessa ja sijoittelussa noudatetaan niitä koskevaa lainsäädäntöä ja Tukes-ohjeita. Polttonestevarasto rakennetaan SFS 3350-standardin, Palavien nesteiden varastopaikka ja siellä olevat palavan nesteen käsittelypaikat mukaisesti. Polttoaineet varastoidaan asianmukaisesti merkityissä säiliöissä, jotka varustetaan vastaavilla varoaltailla kuin kemikaalisäiliöt. Polttoaineen lastaus- ja purkupaikoille rakennetaan tiiviit pinnat ja viemäröinti estämään vuodot maaperään. Kaivoksen sisäisiin kuljetuksiin käytetään kiviautoja. Lisäksi käytössä on tarpeen mukaan muuta maarakennuskalustoa, huoltoajoneuvoja sekä ajoneuvot henkilöstön kuljetukseen. Malmin jalostuksessa tarvittavat kemikaalit tuodaan maanteitse rekoilla ja säiliöautoilla Perämeren satamista Oulusta, Kemistä tai Torniosta. Vastaavasti rikasteet kuljetetaan maanteitse rannikon satamiin, sulatolle tai Rovaniemen ja Kemijärven välille junaterminaaliin. Ulkopuoliset yrittäjät hoitavat kuljetukset. Lisäksi kaivokselle tulee muun muassa jätehuolto- ja kunnossapitokuljetuksia. Raskaan liikenteen määräksi arvioitu noin 180 ajoneuvoa viikossa eli noin 25 ajoneuvoa vuorokaudessa. Automatkojen määrä olisi tähän verrattuna kaksinkertainen (meno-paluu) eli noin 50 automatkaa vuorokaudessa, mahdolliset kaivoksen henkilöstön linja-autokuljetukset ym. huomioiden noin 60 automatkaa vuorokaudessa. Suurin osa raskaasta liikenteestä on rikastekuljetuksia. Hakija on esittänyt, ettei kaivoksen kuljetuksille asetettaisi aikarajoituksia. Ympärivuorokautiset kuljetukset eivät merkittävässä määrin lisää liikenteestä aiheutuvaa meluhaittaa. Kuljetuksista aiheutuvat onnettomuusriskit esim. kevyen liikenteen osalta vähenisivät.

23 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä Kestävän kehityksen politiikka Laajentamisen rakennusvaiheessa raskasta liikennettä tulee kaivokselle tuotavien rakennusmateriaalien ja laitteistojen kuljetuksista. Osa kuljetuksista tulee olemaan erityisleveitä tai -korkeita kuljetuksia. Henkilöliikenne on pääosin työmatkaliikennettä. Tuotannon mahdollinen laajentaminen lisää työvoiman tarvetta jonkin verran nykyisestä. Rakennusvaiheessa työvoiman tarve on väliaikaisesti jonkin verran suurempaa, mikä vaikuttaa myös liikennemääriin. Kevitsan kaivokselle tullaan laatimaan standardin ISO mukainen ympäristöjärjestelmä, jonka avulla voidaan määrittää kaivokselle tulevaisuudessa luotettava ympäristöjohtamisjärjestelmä. Ympäristölaatujärjestelmää ei toistaiseksi tulla sertifioimaan Suomen standardoimisliiton SFS:n rekisteriin, mutta siitä laaditaan sen kriteerit kaikin puolin täyttävä, ja se auditoidaan ulkopuolisen tahon toimesta. Ympäristölaatujärjestelmään sisällytetään yhtiön prosessien ympäristöriskikartoitus ja sisäiset auditoinnit, joita tehdään kahdesti vuodessa yhtiön sisällä. Myös yhtiön ympäristöpolitiikka ja ISO standardissa määritellyt standardin mukaiset kohdat lisätään järjestelmään. Ympäristöjohtamisjärjestelmästä rajataan pois laatu- ja työturvallisuuskohdat, jotka liittyvät OHSAS järjestelmään. Ympäristöjohtamisjärjestelmän on arvioitu valmistuvan keväällä Tämän jälkeen sitä päivitetään ja kehitetään edelleen yhtiön sisällä säännöllisesti tuotannon alkamisen ja prosessien käynnistymisen jälkeen. FQM Kevitsa Mining Oy on suomalainen, Sodankylän kunnassa sijaitseva, kokonaan First Quantum Minerals Ltd:n omistama nikkeli- ja kuparirikastetta tuottava kaivosyhtiö. FQM Kevitsa Mining Oy on sitoutunut kestävään kehitykseen toteuttamalla taloudellisesti kannattavia investointeja, käyttämällä korkeaa teknologiaa, toimimalla ympäristöystävällisten käytäntöjen ja sosiaalisen vastuun periaatteiden mukaisesti. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus Hakija on arvioinut parhaan käyttökelpoisen tekniikan toteutumista Kevitsan kaivoksella. Lisäksi Kevitsan kaivoksen kaivannaisjätteiden hallintaa on verrattu ao. BREF-asiakirjaan ja muuhun parhaaseen ympäristökäytäntöön. Vaikutukset ympäristöön on pyritty huomioimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Louhintatekniikkaa kehittämällä ja suunnittelulla on vähennetty sivukiven määrää ja parannettu malmin laatua. Suunnitelman mukaan malmin ja sivukiven suhde on 1:3. Sivukiveä käytetään myös kaivoksen rakentamisessa kuten padoissa hyödyksi. Sivukiven läjitystekniikalla estetään sivukiven mahdollinen hapon muodostuminen. Malmista erotetaan rikastamalla sulfidit ja niihin sitoutuneet metallit. Lisävaahdotuksella saadaan eroteltua rikastushiekasta erilleen sulfidipitoinen osa. Modernia malmin rikastusprosessia kehittämällä on kemikaalien kulutusta saatu vähennettyä ja samalla rikastamon saanto on saatu korkeaksi. Prosessissa käytettävät kemikaalit ovat mahdollisimman haitattomia. Joitain aineita ei voi korvata kuten rikkihappoa tai kuparisulfaattia. Tuotantoa kehi- 23

24 BAT-vertailuasiakirjat Energiatehokkuus tetään jatkuvasti. Louhinnassa käytetään emulsiopohjaisia niukkaliukoisia räjähdysaineita. Päästöjen määrä ympäristöön on minimoitu rakenneratkaisuilla ja toimintaperiaatteilla kuten toimintojen sijoitus ja tekniset ratkaisut. Esimerkiksi näitä ovat murskaamon sijoitus ja kuljettimien ja varastojen kattaminen. Vesienhallintajärjestelmä on keskitetty. Sivukivialueen ja rikastushiekkaalueiden tiiviillä pohjarakenteilla voidaan päästöjä maaperään ja pohjaveteen estää. Erilaiset riskit, onnettomuuksiin varautuminen ja niiden estäminen on otettu huomioon kaivoksen toteutuksessa. Pelastussuunnitelma on laadittu. Kaivos ja patorakenteet on suunniteltu ja rakennettu määräysten mukaisesti. Rikastushiekan läjitysalueen vesienhallintaan on kiinnitetty erityistä huomiota (muun muassa juurisalaojien rakentaminen ja A-altaan dekantointirakenteet) ja läjitysalueella olevan veden määrä pyritään kaikissa tilanteissa pitämään mahdollisimman alhaisena. Padoille on laadittu vahingonvaaraselvitys. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa on otettu käyttöön rakentamisen aikana. Rikastustekniikka on yleisesti tunnettua ja koeteltua. Kaivoksella pidetään tavanomaisen ja teollisuusjätteen määrä mahdollisimman pienenä käyttämällä kestokulutushyödykkeitä ja kierrättämällä soveltuvat materiaalit. Kevitsan kaivoksen toiminnassa on soveltuvin osin huomioitu seuraavat BAT-vertailuasiakirjat (BREF): Reference Document on Best Available Techniques for Energy Efficiency (February 2009). Reference Document on the General Principles of Monitoring (July 2003) Reference Document on Best Available Techniques on Emissions from Storage (July 2006) Reference Document on Economics and Cross-Media Effects (July 2006) Päästöjen vähentämisen ristikkäistoimet (Economics and Cross-Media Effects) Toiminnassa otetaan soveltuvin osin huomioon myös seuraava ympäristöhallinnon julkaisema kansallisiin parhaisiin käytäntöihin liittyvä selvitys: SY 51/2008 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT), Teollisuuden energiatehokkuus (2008). Lisäksi toiminnassa huomioidaan Kaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt -asiakirjan (BEP) ohjeistukset. BAT:n tavoitteiden mukaisesti Kevitsan kaivoksen tuotantomenetelmät on optimoitu energiankulutuksen suhteen ja energiatehokkuusajattelu on keskeisiä toimintaa ohjaavia periaatteita. Osaamisen ylläpidossa, prosessin 24

25 ohjaamisessa ja kunnossapidossa huomioidaan energiatehokkuus sekä noudatetaan BAT-asiakirjan mukaisia käytäntöjä. Rekrytoinneissa varmistetaan riittävä ammattitaito, jota ylläpidetään tarvittavin lisäkoulutuksin. Kunnossapidossa seurataan vaurioiden ja vikojen vaikutusta energiatehokkuuteen ja laitteiden kehityksessä otetaan energiatehokkuus huomioon. Kevitsan kaivoksella on tehty energiatehokkuusselvitys, jonka Pohjois- Suomen aluehallintovirasto on hyväksynyt (Dnro PSA- VI/200/04.08/2010). Selvityksessä on arvioitu kaivoksen kuormitus ja energiankulutus. Arvio energiankulutuksesta on tehty kaivoksen arvioidulle noin 20 vuoden jaksolle. Tuotannon laajentamisessa noudatetaan selvityksessä käytettyjä energiatehokkuuteen liittyviä periaatteita. Energiatehokkuutta käytetään keskeisenä valintakriteerinä sähkömoottoreiden, pumppujen, muuntajien ja muiden laitteiden suunnittelussa ja hankinnassa. Toteutetuilla murskaus- ja vaahdotuspiirien muutoksilla on saatu energiatehokkuus paranemaan. Tämä johtuu siitä, että kriittisen koon materiaali (50 80 mm) käsitellään primäärijauhatuksen sijasta murskauspiirissä. Energiaa on arvioitu säästyvän noin MWh vuodessa. Hakija selvittää energiatehokkuuden parantamista malmin ja sivukiven ajoon käytettävissä ajoneuvoissa. Jatkossa on mahdollista, että perinteisten polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen rinnalla tai sijaan käytetään ns. trolley-assist-linjaa hyödyntäviä diesel/sähköisiä kiviautoja. Tällöin kiviautoja avustetaan määrätyillä ajo-osuuksilla ilmalinjasta johdettavalla sähköllä (kuten johdinautoissa ja sähköjunissa). Johdinlinjat on tarkoitus sijoittaa avolouhoksen ja sivukiven läjitysalueen nousuluiskiin, joissa ovat suurimmat nousut ja polttoaineen kulutus korkeimmillaan. Arvio päästöjen vähentämistoimien ristikkäisvaikutuksista Ympäristötarkkailu Varastoinnin päästöt Päästöjen vähentämistoimilla ei ole merkittäviä ristikkäisvaikutuksia. Käytettävistä vedenkäsittelymenetelmistä ei synny merkittäviä haittoja toisaalle. Ylitevesien käsittelyssä käytettävästä rikkihaposta (ph:n säätö) voi syntyä vähäistä sulfaattikuormitusta purkuvesistöön. Kevitsan kaivoksella toteutetaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua BAT-dokumentin mukaisesti. Lisäksi ennen rakentamista on tarkkailtu laajasti alueen perustilan selvittämiseksi. Hakija on todennut, että varastointi toteutetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteiden mukaisesti. 25

26 26 PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Päästöt vesiin Vesien hallinta Prosessivesikierto Rikastusprosessissa käytetään vettä noin 2,3 m 3 rikastettavaa malmitonnia kohti. Tunnissa veden tarve on m 3. Suunnitellulla 10 Mt/v kapasiteetilla vettä tarvitaan prosessissa siten noin 22,7 Mm 3 vuodessa. Eniten vettä käytetään malmin jauhatuksessa, jossa käytettävällä vedellä ei ole suuria laatuvaatimuksia. Toiminnan käynnistämisen jälkeen jauhatuksessa käytetään pääasiassa kierrätysvettä rikastushiekka-altailta tai vesivarastoaltaasta. Vesikiertokaavio kuvaa vuoden keskimääräistä tilannetta. Vuoden aikana virtaamat voivat eri tilanteissa vaihdella paljon. Vaihtelua on muun muassa raakaveden otossa ja ylitevesien juoksutuksessa. Laitoksen toimiessa täydellä kapasiteetilla jauhatuksessa tarvitaan vettä m 3 /h. Jauhatusvaiheesta ei poisteta vettä. Flash-vaahdotukseen lisätään kiertovettä noin 440 m 3 /h. Varsinaiseen vaahdotusprosessiin kiertovettä käytetään 106 m 3 /h. Vaahdotusprosessissa käytetään myös vähän raakavettä reagenssien valmistuksessa 25 m 3 /h. Rikasteen sakeutuksessa siitä poistetaan vettä, joka palautetaan takaisin prosessiin. Vaahdotuskennojen rännien huuhteluun käytetään kiertovettä ja ajoittain tarpeen mukaan osittain puhdasta raakavettä 834 m 3 /h. Rikasteen suodatuksessa käytetään sekä kiertovettä 168 m 3 /h että raakavettä 10,4 m 3 /h. Vähäisessä määrin raakavettä käytetään lisäksi esim. prosessianalysaattoreihin, arviolta 7 m 3 /h. Pumppujen tiivistevesinä käytetään pääosin kiertovettä 166 m 3 /h. Raakavettä käytetään myös kaivoksen talousvetenä. Kiertoveden määrä on kokonaisuudessaan koko rikastusprosessi mukaan lukien m 3 /h. Raakavettä otetaan normaalitilanteessa enimmillään 215 m 3 /h. Prosessivesien kierrätysaste on yli 90 %. Esitetyt virtaamat kuvastavat normaalitilannetta. Ajoittain virtaamat voivat olla hetkellisesti esitettyä pienempiä tai suurempia, esimerkiksi tilanteessa, jossa vaahdotuskennoja puhdistetaan raakavedellä. Vettä prosessiin tulee malmin mukana louhintamäärän suhteessa (kosteus noin 1,5 %) ja rikastushiekka-altaista sekä vesivarastoaltaan kiertovedestä. Vesistöstä otetaan raakavettä prosessin eri vaiheissa normaalitilanteessa enimmillään 1,72 Mm 3 vuodessa (noin /h vuotuisella tunnin toiminta-ajalla). Rikastamolla tehtyjen muutosten johdosta tavanomaisen käyttötilanteen mukainen raakaveden ottomäärä olisi kuitenkin jatkossa alhaisempi, noin 1,35 Mm 3 /a (noin 170 m 3 /h). Vesikierrosta poistuu vettä muun muassa kupari- ja nikkelirikasteiden mukana ja rikastushiekkojen huokosveteen sitoutuneena. Ylijäämävedet juoksutetaan Vajuseen. Yksinkertaistettu koko kaivosalueen vesitase on esitetty seuraavassa kuvassa. Kuvassa on esitetty tämän lupahakemuksen (10 Mt/v) mukaiset vesikierrot sekä vertailun vuoksi nykyisen luvan (5 Mt/v) mukaiset vesikierrot.

27 27 Rikastushiekka-altaiden vesikierto Vesilietteenä rikastushiekka-altaalle A pumpattava vähärikkinen rikastushiekka sisältää noin 30 % kiintoainetta. Rikastushiekka-altaalle B pumpattavan runsasrikkisen rikastushiekan kiintoainepitoisuus on samaa tasoa. Läjityksessä rikastushiekan sisältämä kiintoaine laskeutuu rikastushiekkaaltaaseen ja vapaa vesi erottuu hiekasta. Kaikki hiekan sisältämä vesi ei vapaudu kerralla sillä osa vedestä vapautuu pidemmän ajan kuluessa, kun rikastushiekan päälle läjitettävä hiekka tiivistää aiemmin läjitettyä hiekkaa. Osa hiekan sisältämästä sitoutuu rikastushiekan huokosvedeksi. Rikastushiekka-alue A:lla on kaksi suotovesien taustapumppaamoa, joiden keräämät vedet pumpataan takaisin altaaseen. Täydennyksen

28 mukaan vuoden 2013 aikana pumppaamoilta on pumpattu vettä rikastushiekka-altaaseen A m 3. Vesiä pumpataan takaisin altaaseen lisäksi kolmesta juurisalaojapumppaamosta. Rikastushiekka-alueelta B pumpataan rikastushiekan mukana tuleva vesi ja alueelle satava vesi alueelle A. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana rikastushiekka-allas B:n pumppaamolta ei ole pumpattu vesiä altaaseen A, koska B altaan vedenpinta ei ole noussut pumppausta edellyttävälle korkeudelle. Rikastushiekan mukana alueelle A tuleva ja rikastushiekasta irtoava vesi, läjitysalueelle tuleva sadevesi ja muut altaaseen pumpattavat vedet pumpataan painelinjaan, jonka vedet johdetaan automatiikan ohjaamana joko rikastamolle prosessivesitankkiin käytettäväksi prosessissa tai vesivarastoaltaaseen. Mikäli prosessivesitankki sekä vesivarastoallas ovat täynnä, rikastushiekka-alueen A pumput pysähtyvät. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana rikastushiekka-allas A:sta on pumpattu vettä prosessiin ja vesivarastoaltaaseen yhteensä m 3. Rikastushiekka-altaassa A on mahdollista varastoida ylimääräisiä vesiä. Hakijan oman tavoitteen mukaisesti altailla varastoidaan vettä korkeintaan m 3. Todellisuudessa käytettävissä oleva varastotilavuus riippuu kuitenkin rikastushiekka-alueelle läjitetyn lietteen määrästä ja patojen korotusvaiheesta. Tällä hetkellä ylimääräistä varastotilavuutta on noin 4,0 Mm 3. Maaliskuun 2014 alussa altaassa on ollut varastoituna ylimääräisiä vesiä noin 3,6 Mm 3. Vuoden 2013 aikana ( ) kaivosalueelta on johdettu mahdollisimman paljon ylitevesiä Vajusen altaaseen ympäristöluvan Nro 60/2013/1 mukaisesti yhteensä noin 2,4 Mm 3. Hakijan tavoitteena on poistaa kaivosalueelta ylitevesiä siten, että alueen kokonaisvesitase tasapainottuu, eikä ylimääräisiä vesiä ole tarpeen varastoida kaivosalueelle. Rikastamoalueen hulevedet Tehdasalueen hule- ja valumavedet kerätään rikastamoalueen luoteispuolella sijaitsevaan hulevesialtaaseen, jossa kiintoaine laskeutuu altaan pohjalle. Mahdollisesti öljyä sisältävät vedet kulkevat öljynerotuskaivojen kautta. Hulevesialtaaseen johdetaan myös lämpölaitoksen lauhdevedet. Altaasta vedet pumpataan vesivarastoaltaaseen. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana altaaseen on pumpattu m 3 vettä. Malmin välivarastoalueen vedet Malmin välivaraston hulevedet kerätään HDPE-kalvolla varustettuun keräilyaltaaseen, josta vedet johdetaan rikastushiekka-altaaseen A. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana vettä ei ole pumpattu. 28

29 29 Sivukivialueet Alueiden eristysojien puhtaat vedet johdetaan ympäristöön. Pinta- ja suotovesien keräilyojien vedet johdetaan pumppaamolle ja edelleen vesivarastoaltaaseen. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 lokakuun loppuun mennessä vettä on pumpattu vesivarastoaltaaseen m 3. Avolouhos Avolouhoksen kuivatusvedet pumpataan vesivarastoaltaalle. Laskeutusaltaita louhosvesien määrän tasaamiseksi ja kiintoaineen laskeuttamiseksi ei ole vielä tehty mutta niiden rakentamiseen on varauduttu, mikäli tarvetta ilmenee. Vesien laatu riippuu louhinnassa käytettävien räjähdekemikaalien laadusta, louhittavan kallioperän ominaisuuksista sekä muodostuvan veden määrästä. Vesien kemialliseen käsittelyyn ennen vesivarastoaltaalle johtamista varaudutaan, mikäli vesien nikkelipitoisuus ylittää säännöllisesti 5 mg/l pitoisuuden. Täydennyksen mukaan vuonna 2013 avolouhoksesta on pumpattu m 3 vettä vesivarastoaltaaseen. Moreenin läjitysalueet Moreenin läjitysalueet sijaitsevat rikastamon itäpuolella ja sivukivialueen länsipuolella. Rikastamon itäpuolisen alueen vedet kerätään alueen ympärysojiin ja johdetaan vesivarastoaltaaseen. Sivukivialueen länsipuolella sijaitsevan alueen vedet kerätään ympärysojiin ja johdetaan pintavalutuskentän niskaojaan ja edelleen Mataraojaan. Tarvittaessa vedet johdetaan kaivoksen vesikiertoon. Vesivarastoallas Kaivoksen vesikierron kannalta keskeisenä yksikkönä on rikastamon pohjoispuolella oleva vesivarastoallas. Altaan tilavuus on enimmillään noin m 3. Vesivarastoaltaalle tulevat vedet pumpataan rikastamolle tai vesienkäsittelyyn ja edelleen purkuvesistöön. Vesienkäsittelyyn pumpataan vettä aina, kun se on mahdollista. Vesivarastoaltaan ja rikastushiekka-alueen A vesitilavuudet tarkistetaan viikoittain ja tilavuuksien perusteella päätetään juoksutuksista tai vesien varastoinnista. Tällä turvataan riittävän prosessiveden määrä. Sivukivialueen väliaikaiset vesivarastoaltaat Sivukivialueen pohjoisosaan on esitetty tehtäväksi väliaikainen kaksiosainen vesivarastoallas. Aluetta on mahdollista käyttää noin kuusi vuotta veden varastointiin. Altaiden tilavuus on yhteensä m 3 (allas A m 3 ja allas B m 3 ). Altaita on tarkoitus käyttää tarvittaessa ja niissä ei ole vettä varastossa jatkuvasti. Altaat otetaan käyttöön, mikäli ylitevesien juoksutusehdot ja vesitaseen kehitys edellyttävät. Altaat toimivat vesivarastoaltaan puskurivarastona. Tätä varten tulee rakentaa kaksisuuntaiset pumppausjärjestelyt vesivarastoaltaan ja lisävarastoaltaan välille. Hakijan mukaan rikastushiekka-alueen

30 varastotilavuus huomioitaessa alueella on riittävästi varastointitilavuutta ja väliaikaisia vesivarastoaltaita ei tarvitsisi rakentaa. 30 Vesitase Hakija on laatinut vesitaselaskelmat YVA-menettelyssä ja täydentänyt niitä hakemuksessa ja sen täydennyksissä. Esitetyt vesitaselaskelmat on laadittu kuukausitasolla toiminnan loppuvaiheelle nykytilanteelle ja toiminnan loppuvaiheelle. Hakijalla on nyt käytössä dynaaminen vesitasemalli (GoldSim). Mallia tullaan kehittämään siten, että graafisten esitysten lisäksi käytettävissä olisi myös laskentataulukot. Kaivos käyttää mallia muun muassa arvioitaessa vesivarastoaltaiden riittävyyttä lähiaikojen vesimäärille, voiko vettä pumpata patoaltaaseen ilman että prosessiveden määrä vähentyisi liikaa ja miltä vesivarastoaltaiden vesitilavuuden kehitys näyttää pitkällä tähtäimellä. Vesitaselaskelmat Vesitasemallin lähtötietoja muuttamalla voidaan mallintaa kaivoksen nykytilannetta ja tulevaisuutta. Mallin perusteella on todettu, että hakemuksessa esitetyt arviot toiminnan loppuvaiheen vesitaseesta ovat suuruusluokaltaan oikein. Vesitasemallia käytetään hyväksi arvioitaessa, milloin ylitevesien vesienkäsittelylle varattu rinnakkaislinja tulisi rakentaa. Linja tulee rakentaa, mikäli yliteveden pumppausta ei voi keskeyttää laskeutusaltaaseen kertyneen sedimentin poiston ajaksi (2 3 kk). Lisäksi mallilla arvioidaan vesivarastoaltaiden riittävyyden varmistaminen eri vesitasetilanteissa. Vesienhallinnan ohjaus toteutetaan prosessiautomaatiolla. Pumppaamoissa on virtaamamittaus ja altaiden veden korkeutta seurataan jatkuvatoimisilla mittauksilla tai säännöllisesti tehtävillä manuaalisilla mittauksilla. Vesienhallinnan ohjaukseen voidaan vaikuttaa vesitasemallin tulosten perusteella, mikäli tulokset edellyttävät ohjaustavan muutosta. Vesitaseen kehitys Aluehallintovirastolle toimitetussa hakemuksessa, joka koskee Kevitsan kaivoksen käsiteltyjen ylitevesien johtamista Vajukosken altaaseen vuonna 2014 ja toiminnanaloittamislupaa on esitetty kaivoksen vesitase vuodelta 2012 ja Kaivostoiminnan alkuvaiheen vesitasetta kuvastaa vuoden 2013 toteutunut vesitase (malmin rikastus 6,3 Mt). Vuoden aikana raakavettä on otettu 1,764 Mm 3. Ylitevesiä kaivosalueelta on johdettu pintavalutuskentän kautta Vajuseen m 3. Lisäksi Vajuseen on pumpattua m 3 pintavalutuskentälle kertyneitä puhtaita sulamisja pohjavesiä. Niukkasateisesta vuodesta huolimatta kaivosalueelle kertyi varastoon vuonna 2013 vettä noin m 3. Prosessiin tehtyjen muutosten seurauksena raakaveden ottomäärät tulevat jatkossa alenemaan huolimatta kasvavista tuotantomääristä. Louhoksen kuivatusvesimäärä kasvaa tulevaisuudessa louhoksen syventyessä ja lisäksi aluevesien määrä nousee toiminta-alueiden (muun muassa sivukiven läjitysalue) kasvaessa. Ylitevesien johtamistarve siten myös kasvaa tulevaisuudessa. Toiminnan loppuvaiheessa ylitevesimäärät olisivat arviolta noin 4,5 5,0 Mm 3 vuoden sateisuudesta riippuen.

31 Mikäli kaivoksen ylitevesiä voidaan purkaa haettujen lupaehtojen (996 m 3 /h) mukaisesti, varmistetaan kaivosalueen nettovesitaseen pysyminen tasapainossa märkienkin vuosien aikana. Tilannetta on tarkasteltu pitkän aikavälin mallinnuksessa, jossa ilmastotietoina on käytetty 10 sateisimman vuoden ilmastodataa. Runsaasta sadannasta huolimatta kaivosalueelle varastoitu vesimäärä pysyy tasaisesti asetetussa 1,5 Mm 3 tavoitetasossa. Prosessivesien käsittely ja johtaminen Kaikki alueella Kevitsan kaivoksella muodostuvat laadultaan heikentyneet vedet johdetaan vesivarastoaltaaseen ja sen jälkeen metallien saostamisen kautta pintavalutuskentälle, josta ylitevedet johdetaan edelleen Vajuseen. Kaivoksen saniteettivedet johdetaan käsittelyn jälkeen joko vesivarastoaltaaseen tai suoraan pintavalutuskentälle. Vesien kierrätys Vesivarastoaltaalta pyritään palauttamaan sinne tulevasta vedestä prosessiin jopa 90 %. Raakaveden tarve pienenee ja vesien kierrätysaste kasvaa. Metallien poisto Jätevedet käsitellään ennen pintavalutuskentälle ja purkuvesistöön johtamista vesienkäsittelylaitoksessa. Puhdistusprosessissa veden ph nostetaan kalsiumhydroksidilla metallien, kuten nikkeli, saostamiseksi. Tarvittava kalkki varastoidaan erillisessä 180 m 3 siilossa. Kalkki liuotetaan veteen ja muodostunut kalsiumhydroksidi johdetaan 10 m 3 kemikalointitankkiin. Ylitevedet johdetaan kahteen 20 m 3 suuruiseen flokkulointisäiliöön. Säiliöissä vettä sekoitetaan kalsiumhydroksidin riittävän sekoittumisen varmistamiseksi. Säiliöistä vesi johdetaan tilavuudeltaan m 3 selkeytysaltaaseen, jossa metallit saostuvat ja laskeutuvat altaan pohjalle. Aika ajoin sedimenttiä poistetaan ja toimitetaan asianmukaiseen jatkokäsittelyyn tai sijoitetaan nykyisen ympäristöluvan mukaisesti rikastushiekka-altaalle A. Selkeytysaltaasta ylitevesi johdetaan neutralointisäiliön kautta pintavalutuskentälle, jossa ne edelleen puhdistuvat, ennen johtamista purkuvesistöön. Neutralointisäiliössä on ph:n mittaus ja tarvittaessa veden ph:ta lasketaan rikkihapolla, jotta ulosjohdettavan yliteveden ph täyttäisi ympäristöluvan vaatimukset. Lähtevän veden laatua seurataan neutralointisäiliöstä lähtevässä putkessa ennen kuin jätevedenpuhdistamon vedet johdetaan putkeen. Käsiteltävän veden määrän on arvioitu kasvavan yli 600 m 3 tunnissa toiminnan loppuvaiheissa. Nykyisen vesienkäsittelyjärjestelmän kapasiteettia lisätään tarvittaessa. Vesien käsittelyn varmistamiseksi hakija on varautunut rakentamaan nykyisen altaan pohjoispuolelle vastaavan altaan. Lisäksi pohjoispuoliselle alueelle on tehty aluevaraus mahdollisille muille tulevaisuuden vesienkäsittelyjärjestelmille. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana vesienkäsittelyyn on johdettu vettä m 3. Typpipäästöjen pienentäminen Räjähdysaineesta muodostuvia typpipäästöjä pienennetään käyttämällä emulsioräjähteitä, joiden liukoisuus veteen on huonompi kuin perinteisillä räjähteillä. Lisäksi ainakin kesäkaudella tapahtuu typen reduktiota pintavalutuskentällä, jonka kautta ylitevedet johdetaan purkuvesistöön. 31

32 32 Pintavalutuskenttä Pintavalutuskenttä on kaivosvesien passiivinen puhdistusmenetelmä. Pintavalutuskentällä vesi virtaa turpeen pintakerroksessa. Haitta-aineiden poistumista tapahtuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Kevitsan kaivoksen pintavalutuskentän pinta-ala on noin 15 hehtaaria ja sen hydraulinen kuorma on arvioitu olevan noin 420 m 3 /ha päivässä. Kaivoksen toiminnan laajentuessa on mahdollista laajentaa pintavalutuskenttää noin 20 hehtaarilla. Laajennetun alueen hydraulinen kuorma olisi noin 180 m 3 /ha päivässä ja myöhemmin yliteveden määrän kasvaessa hydraulinen kuorma kasvaisi noin 275 m 3 /ha päivässä. Nykyisen pintavalutuskentän turvepaksuus vaihtelee 0,1 metristä 1,8 metriin. Ohutturpeisimmat alueet sijaitsevat lähellä kentän alaosaa. Pintavalutuskentän käyttöiäksi on arvioitu yli 10 vuotta. Kentälle pidättyy nikkeliä arvion mukaan kohtalaisesti. Kuparin pidättyminen on vähäisempää, mutta ennalta arvioituna sen määrä pienenee kentällä. Kiintoainetta ja typpeä saattaa kentältä huuhtoutua joinakin vuosina. Typen huuhtoutumisriski on arvioitu suuremmaksi kuin kiintoaineen. Nikkelin ja kuparin huuhtoutumisriski on arvioitu selvästi typen riskiä pienemmäksi. Kentälle pidättyneen sulfaatin huuhtoutumisriski on arvioitu pieneksi. Hakija on arvioinut, ettei kentällä aiheudu suuria muutoksia ph:ssa tai redox-potentiaalissa, koska sulfaattipitoisuus kentälle tulevassa vedessä on niin alhainen. Nikkelin pidättymistä on mahdollista tehostaa pitämällä pintavalutuskentälle johdettavan veden ph mahdollisimman korkeana. Tällöin jäteveden sekoittuessa turvekerrosten happamiin vesiin ph ei alene niin paljon, että nikkeliä vapautuisi kentältä lähtevään veteen. Samalla vähennetään jätevesien käsittelyssä syntyvää sulfaattikuormaa, joka osittain aiheutuu metallien saostuksen jälkeisen emäksisen veden neutraloinnista rikkihapolla. Kaikkien haitta-aineiden osalta hakija on arvioinut, että huuhtoutumisesta huolimatta eivät vesistövaikutukset oleellisesti muutu normaalista jätevesikuormituksesta. Purkuvesistön suuruus ja virtaamat huomioiden mahdollisten huuhtoumien osuus on joen kokonaiskuormituksesta (ml. luontaiset taustapitoisuudet) hyvin vähäinen. Pintavalutuskentän länsiosassa on pumppaamo, jonne vedet keräytyvät. Pumppaamolta vedet pumpataan Vajukosken patoaltaaseen 400 mm:n läpimittaisella muoviputkella. Kentän länsiosaan on mahdollista varastoida vettä lyhytaikaisesti noin m 3. Alue on varsinaisen pintavalutuskentän ulkopuolella ja sitä käytetään lyhytaikaissäännöstelyyn aikoina jolloin vettä ei voi johtaa patoaltaaseen. Vuoden 2013 aikana on pintavalutuskentälle johdettu vettä m 3. Kentällä olevalta pumppaamolta on kuitenkin pumpattu ylitevesiä Vajuseen m 3. Vesimäärien välinen erotus on pintavalutuskentälle kertyneitä puhtaita sulamis- ja pohjavesiä. Käsiteltyjen vesien johtaminen Ylimääräiset puhdistetut kaivoksen vedet johdetaan käsittelyn jälkeen Vajukosken patoaltaaseen siirtoviemäriä pitkin (PEH 400 PN10). Pumppaamon maksimikapasiteetilla vettä voi johtaa viemäriin noin m 3 tunnis-

33 sa. Hakijan käsityksen mukaan nykyisen siirtoviemärin kapasiteetti on tällä hetkellä riittävä. Siirtoviemäri on samassa kaivannossa kuin raakaveden syöttöputki. Viemärin purkuputki on upotettu painotettuna Vajukosken patoaltaan pohjaan ja sen pää ulottuu pääuomaan voimalaitoksen imuaukon kohdalle siitä hieman ylävirtaan. Vesistöön johdettavan käsitellyn veden laatu Vesivarastoaltaan vedessä on kiintoainesta, metallien kohonneita pitoisuuksia, sulfaattia, fosforia sekä typpiyhdisteitä. Kevitsan kaivoksen pintavesikuormitus lasketaan pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä. Yliteveden arvioitu keskimääräinen koostumus kuvastaa pintavalutuskentälle johdettavaa vettä. Vesistövaikutusten arvioinnissa ei pintavalutuskentän kuormitusta vähentävää vaikutusta ole huomioitu. Louhos- ja muiden valumavesien kohonneet metallipitoisuudet johtuvat alueen maa- ja kallioperän laadusta. Esimerkiksi louhosveden nikkelipitoisuus saattaa olla useita milligrammoja litrassa. Prosessijätevesiin metalleja väkevöityy rikastusprosessissa. Jätevesissä on myös vähäisiä määriä vaahdotuskemikaaleja kuten ksantaatteja, MIBCa, Aerophinea, CMCtä ja natriumsulfaattia. Ympäristön kannalta merkittävimpiä ovat ksantaatit. Alueelta kertyvät sade- ja valumavedet laimentavat kaikkien haitta-aineiden pitoisuuksia ja pitoisuudet pienenevät vedenkäsittelyn jälkeen. Kertyneen päästötiedon ja toiminnan laajentamiseen liittyvien muutosten perusteella yhtiö on tehnyt arvion käsitellyn jäteveden laadusta. Se on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukon kaikki metallipitoisuudet on esitetty kokonaispitoisuuksina. Tähdellä merkityt luvut ovat nykyisen ympäristöluvan raja-arvoja. Muuttuja Suure Pitoisuusarvio Kiintoaine * mg/l 10 Ni * mg/l 0,5 Cu* mg/l 0,3 Kok-P mg/l 0,2 Kok-N mg/l 14 NO 3-N mg/l 10,5 NH 4-N mg/l 2,0 SO 4 mg/l Al mg/l 0,40 Ca mg/l 400 Co mg/l 0,03 Cr mg/l 0,01 K mg/l 40 Mg mg/l 200 Mn mg/l 6,7 Mo mg/l 0,04 Na mg/l Varovaisen vesistökuormitusarvion laatimiseksi on arviossa käytetty nykyisen ympäristöluvan mukaisia enimmäispitoisuuksia niiden haitta-aineiden osalta, joille on määrätty luparaja (kiintoaine 10 mg/l, nikkeli 0,5 mg/l ja kupari 0,3 mg/l). Pitoisuudet etenkin metallien osalta tulevat olemaan selvästi alhaisempia. Tämä johtuu ylitevesien käsittelystä metallien saostuslaitoksessa. Toiminnan tässä vaiheessa on kuitenkin varmempaa pitäytyä varovaisessa arvioissa ennen kuin ylitevesien käsittelyn tehokkuudesta saadaan käytännön kokemuksia kaivoksen toiminnan aikana. Muiden metalli-

34 en osalta on arviossa käytetty saatavilla olevia koerikastustuloksia prosessiveden osalta sekä alueelta tiedossa olevia pohjavedenlaatutuloksia (kuivatusvedet). Pitoisuusarviot ovat näiltäkin osin varovaisia ja kuormitusarviossa käytetyt pitoisuudet siten säännönmukaisesti korkeampia kuin em. tutkimuksissa määritetyt. Kiintoainesta saattaa esimerkiksi louhoksen kuivanapitovesissä olla useita kymmeniä mg/l. Typen pitoisuusarvio (kokonaistyppi 14 mg/l) perustuu käytettyyn räjähdysaineiden määrään sekä muilta kaivoksilta käytettävissä olevaan vedenlaatutietoon. Arvion mukaan prosentti räjähteiden sisältämästä typestä päätyy ulosjohdettaviin jätevesiin. Kevitsassa tullaan käyttämään emulsioräjähteitä, jotka liukenevat huonommin veteen kuin perinteiset räjähteet. Vastaavia räjähteitä käytetään Kemin kaivoksella, jossa louhosveden kokonaistyppipitoisuus on noin 25 mg/l. Maanalaisessa louhinnassa räjähteitä käytetään enemmän kuin avolouhinnassa, eli Kevitsan louhosveden typpipitoisuudet ovat todennäköisesti alhaisempia. Sulfaatin osalta pitoisuusarvio (2 000 mg/l) perustuu koerikastuksen tuloksiin ja muilta kaivoksilta saatuihin vertailuarvoihin. Sulfaatin osalta on myös varauduttu siihen, että ylitevesien käsittelyssä joudutaan metallien saostamisen jälkeen säätämään veden ph:ta rikkihapolla, joka lisää veden sulfaattipitoisuutta. Muihin pitoisuusarvioihin verrattuna sulfaattipitoisuus on todennäköisesti arvioitu kaikkein konservatiivisimmin, joten todellinen yliteveden sulfaattipitoisuus tullee olemaan selvästi alhaisempi kuin tässä esitetty arvio. Fosforia kertyy luontaisen taustapitoisuuden lisäksi saniteettijätevesistä. Saniteettijätevedet sisältävät myös typpeä mutta saniteettijätevesien vähäisestä määrästä johtuen niiden vaikutus on hyvin pieni. Ennalta arvioiden puhdistetun saniteettijäteveden laatu tärkeimpien haitta-aineiden osalta on: BOD 7 -arvo 25 mg/l, kokonaisfosforin pitoisuus alle 2 mg/l, kokonaistypen pitoisuus alle 60 mg/l. Jäteveden puhdistamon puhdistustehon on arvioitu olevan seuraava: BOD 7 reduktio 95 %, kokonaisfosfori 85 %, kokonaistyppi yli 50 %. Kaivoksen jätevesien keskimääräiseksi fosforipitoisuudeksi on arvioitu 0,2 mg/l, mikä on erittäin varovainen arvio. Kun saniteettivesien laimentuminen vesikierrossa huomioidaan, on niistä aiheutuva fosforipitoisuus enintään muutamia mikrogrammoja litraa kohden. 34

35 Seuraavassa taulukossa on esitetty vuosien 2012 ja 2013 päästötarkkailutietojen mukaiset käsitellyn ja sen jälkeen pintavalutuskentälle johdettavan jäteveden laatutietoja. Parametri Yksikkö ka. ka. min max ph [-] 8,2 7,9 6,8 9,3 Sähkönjohtavuus ms/m Kiintoaine, hehkutusjäännös mg/l 9,3 1,7 < 2 8,5 TOC mg/l 5, Cl mg/l F mg/l SO 4 mg/l kokonais-n µg/l NO 3-N µg/l NO 2-N µg/l NH 4-N µg/l kokonais-p µg/l Ni µg/l Cu µg/l 6,7 3,8 < 1 11 Al µg/l Sb µg/l 0,5 < 0,5 < 0,5 < 0,5 As µg/l 1 4 < 1 4 Ba µg/l Cd µg/l 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 K µg/l Ca µg/l Co µg/l 6, Cr µg/l 1 1,0 < 1 1,4 Pb µg/l 0,5 < 0,5 < 0,5 < 0,5 Mg µg/l Mn µg/l Mo µg/l 1, Na µg/l Fe µg/l S µg/l Se µg/l 3,8 2,5 < 1 4,4 Zn µg/l V µg/l 1 < 1 < 1 < 1 35

36 Seuraavassa taulukossa on esitetty pintavalutuskentältä vuosina 2012 ja 2013 Vajusen altaaseen johdetun käsitellyn jäteveden laatutietoja. Parametri Yksikkö ka. ka. min max ph [-] 7,4 7,5 6,9 7,7 Sähkönjohtavuus ms/m Kiintoaine, hehkutusjäännös mg/l 5,7 1,4 < 2 4,5 TOC mg/l Cl mg/l 2, F mg/l SO 4 mg/l kokonais-n µg/l NO 3-N µg/l NO 2-N µg/l < 2 45 NH 4-N µg/l kokonais-p µg/l Ni µg/l Cu µg/l 2,9 2,1 < 1 8,7 Al µg/l 9,6 12,4 < Sb µg/l 0,5 0,27 < 0,5 1,1 As µg/l Ba µg/l Cd µg/l 0,1 <0,1 < 0,1 < 0,1 K µg/l Ca µg/l Co µg/l 0,6 1,04 < 0,5 3 Cr µg/l 1,8 0,6 < 1 1,5 Pb µg/l 0,5 < 0,5 < 0,5 < 0,5 Mg µg/l Mn µg/l Mo µg/l 1 0,7 < 1 1,3 Na µg/l Fe µg/l S µg/l Se µg/l 1 0,9 < 1 2 Zn µg/l 5 < 5 < 5 < 5 U µg/l - V µg/l 1 <1 < 1 < 1 36 Laaja alkuaineanalyysi Kaivoksen vesistä on tehty laajat alkuaineanalyysit syksyllä 2013 kaikista kaivoksen keskeisistä vesijakeista. Seuraavassa taulukossa on esitetty avolouhoksen kuivatusveden, rikastushiekka-altaalta palautettavan veden sekä Vajukosken altaaseen johdettavan käsitellyn jäteveden pitoisuuksia. Alkuaine Yksikkö Avolouhoksen vesi Palautusvesi RH Vesistöön joh.vesi Kloridi (Cl) mg/l Fluoridi (F) mg/l <0,1 0,44 0,1 Alumiini (Al) μg/l <10 21 <5 Antimoni (Sb) μg/l <0,50 0,26 <0,1 Arseeni (As) μg/l 2,8 2,6 0,51 Barium (Ba) μg/l Beryllium (Be) μg/l <0,20 <0,05 <0,05 Boori (B) μg/l <20 <5 <5 Bromi (Br) μg/l Cerium (Ce) μg/l <0,050 <0,05 <0,050 Dysprosium (Dy) μg/l <0,0050 <0,0050 <0,0050 Elohopea (Hg) μg/l <0,10 <0,05 <0,05 Erbium (Er) μg/l <0,0050 <0,0050 <0,0050 Europium (Eu) μg/l <0,050 <0,050 <0,050 Fosfori (P) μg/l < Gadolinium (Gd) μg/l <0,0050 <0,005 <0,0050 Gallium (Ga) μg/l 4,3 6,1 2,5 Germanium (Ge) μg/l <0,10 <0,1 <0,10 Hafnium (Hf) μg/l <0,0050 <0,005 <0,0050 Holmium (Ho) μg/l <0,0050 <0,005 <0,0050

37 37 Hopea (Ag) μg/l <0,50 <0,05 <0,05 Iridium (Ir) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Jodi (I) μg/l Kadmium (Cd) μg/l <0,10 <0,0< <0,01 Kalium (K) μg/l Kalsium (Ca) μg/l Koboltti (Co) μg/l 3,4 0,88 0,41 Kromi (Cr) μg/l <1,0 0,99 0,21 Kulta (Au) μg/l 0,082 <0,05 <0,05 Kupari (Cu) μg/l 1,5 0,84 1,1 Lantaani (La) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Litium (Li) μg/l 2,5 2,5 1,5 Lutetium (Lu) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Lyijy (Pb) μg/l <0,50 <0,05 <0,05 Magnesium (Mg) μg/l Mangaani (Mn) μg/l Molybdeeni (Mo) μg/l 2,5 1,9 0,69 Neodyymi (Nd) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Natrium (Na) μg/l Nikkeli (Ni) μg/l Niobium (Nb) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Osmium (Os) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Palladium (Pd) μg/l 0,07 0,18 0,11 Pii (Si) μg/l Platina (Pt) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Praseodyymi (Pr) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Rauta (Fe) μg/l Renium (Re) μg/l 0,025 0,021 0,02 Rikki (S) μg/l Rubidium (Rb) μg/l Rutenium (Ru) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Scandium (Sc) μg/l 1,5 1,8 1,3 Samarium (Sm) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Seleeni (Se) μg/l 5,1 0,72 0,65 Sinkki (Zn) μg/l <5,0 <0,5 <0,5 Strontium (Sr) μg/l Tallium (Tl) μg/l <1,0 <0,05 <0,05 Tantaali (Ta) μg/l <0,0050 0,014 0,0056 Telluuri (Te) μg/l <0,050 <0,05 <0,05 Terbium (Tb) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Tina (Sn) μg/l <1,0 <0,1 <0,1 Titaani (Ti) μg/l 1,5 2,4 1,1 Torium (Th) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Tulium (Tm) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Uraani (U) μg/l <0,50 <0,01 0,062 Vanadiini (V) μg/l <1,0 0,18 <0,05 Vismutti (Bi) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Volframi (W) μg/l 1,9 1,2 0,11 Ytterbium (Yb) μg/l <0,0050 <0,005 <0,005 Yttrium (Y) μg/l 0,0096 0,02 0,017 Zirkonium (Zr) μg/l <0,0050 0,0053 0,0069 Rikastuskemikaalijäämät Suuri osa rikastuskemikaaleista sitoutuu rikasteeseen ja osa kulkeutuu rikastushiekan ja veden muodostamassa lietteessä rikastushiekkaaltaaseen. Yleisperiaatteena rikastusprosessissa on, että kemikaalit seuraavat rikasteita ja hyvin vähän kemikaaleja päätyy rikastushiekkaaltaaseen. Arviolta vähintään 85 % orgaanisista kemikaaleista sitoutuu tuotteeseen ja alle 15 % jää rikastushiekka-altaaseen. Osa rikastushiekkaaltaan nesteeseen jäävistä orgaanisista kemikaaleista hajoaa ajan kuluessa muiksi yhdisteiksi. Kevitsan kaivoksen pilot-kokeiden mukaan rikastusprosessin jäteveden ksantaattipitoisuus on ollut noin 1,6 2,7 mg/l. Pitoisuudet laimenevat prosessijätevesien sekoittuessa muihin vesijakeisiin. Toiminnan aloittamisen jälkeen rikastuskemikaalien määrää jätevesissä on tarkkailtu seuraamalla keskeisten kemikaalien hajoamistuotteiden (kalium, kalsium, natrium) pitoi-

38 suuksia Kitiseen pumpattavassa käsitellyssä jätevedessä. Ksantaatin käyttöä kuvaavan natriumin pitoisuudet ovat nousseet vuoden 2013 loppupuolta kohden tasolle 200 mg/l. Vuoden 2012 pitoisuuksien keskiarvo oli noin 50 mg/l. Malmin murskauksen tekninen toteutus Kevitsan kaivoksella vähentää merkittävästi siitä aiheutuvaa melua. 38 Kuormitus Kaivoksen toiminnasta vesistöön kohdistuva kuormitus vaihtelee riippuen kulloisestakin juoksutustilanteesta. Vesistövaikutusten kannalta on oleellista pitoisuusnousu purkuvesistössä. Pitoisuusnousu riippuu käsiteltyjen jätevesien aiheuttamasta päästöstä ja purkuvesistön virtaamasta. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio vesistöön kohdistuvasta kuormituksesta toiminnan eri vaiheissa. Arvioinnissa on käytetty voimassaolevan ympäristöluvan mukaisia enimmäispitoisuuksia niiden haitta-aineiden osalta, joille on määrätty luparaja (kiintoaine 10 mg/l, nikkeli 0,5 mg/l ja kupari 0,3 mg/l). Vuoden 2013 kuormitusluvut ovat ympäristöhallinnon Vahtijärjestelmästä. Muuttuja Määrä Vuosi 2013 Alkuvuodet Loppuvuodet Ylitevesi m 3 /v Kiintoaine kg/v Ni kg/v Cu kg/v Kok-P kg/v Kok-N kg/v NO 3-N kg/v NH 4-N kg/v SO 4 kg/v Al kg/v Ca kg/v Co kg/v Cr kg/v 9 35 K kg/v Mg kg/v Mn kg/v Mo kg/v Na kg/v Seuraavassa taulukossa on esitetty toteutunut nikkeli- ja kuparikuormitus pintavalutuskentälle vuosina 2012, 2013 ja vuoden 2014 ensimmäisenä vuosineljänneksenä. Vuosittainen metallikuormitus pintavalutuskentälle (piste KevP-10) Nikkeli kg Kupari kg ,8 0, ,7 6,1 1-3/ ,3 0,6 Talousjätevesien käsittely Toiminnassa muodostuu talousjätevesiä 30 m 3 /vrk. Talousvettä käytetään noin 4 m³/h. Jätevedet johdetaan viemärillä jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamo on panostoiminen kemiallinen saostuslaitos. Puhdistamo koostuu kahdesta säiliöstä. Esikäsittelyssä jätevesi ilmastetaan. Tämän jälkeen se

39 pumpataan välpän kautta prosessiyksikköön, jossa annostellaan kemikaali ja ilmastetaan. Ilmastusvaiheen jälkeen vedet selkeytetään. Liete kierrätetään esikäsittely-yksikköön, mistä ylijäämäliete poistetaan mekaanisesti imuautolla ja kuljetetaan edelleen käsiteltäväksi. Puhdistetut jätevedet johdetaan muiden käsiteltyjen vesijakeiden kanssa pintavalutuskentälle ja Kitiseen. Puhdistamon kapasiteetti on 50 m³/d ja lisäksi säiliöissä on 20 m³ tasausvarasto. Puhdistamo voi käsitellä enintään 70 m³ päivässä (noin 2,9 m 3 /h). Käytössä olevan puhdistamon mitoitus riittää laajennetulle toiminnalle. Täydennyksessä on esitetty, että vuoden 2013 aikana puhdistamo on käsitellyt talousjätevesiä m 3. Ylijäämälietettä on toimitettu puhdistamolta jatkokäsittelyyn 186 m 3. Puhdistamon toiminnassa on ollut ongelmia muun muassa fosforipoiston osalta. Hakija on tehnyt puhdistamon toimintaa parantavia toimia vuoden 2013 aikana ja toimenpiteitä tehdään edelleen vuonna Päästöt ilmaan Kaivoksen ilmapäästöt koostuvat pölystä, räjäytysten kaasupäästöistä, liikenteen pakokaasupäästöistä sekä energiantuotannon savukaasuista. Päästöjä ilmaan (pölyämistä) aiheuttavista toiminnoista lisätilavuutta tai lisää aluetta tarvitaan rikastushiekan ja sivukiven varastointiin. Laajennussuunnitelman mukaan rikastushiekka-alueiden pinta-ala pysyy samana, mutta lisätilavuutta saadaan nostamalla läjityskorkeutta tasolle +270 (Aallas). Korkeammalta läjitysalueelta pölyn leviäminen ympäristöön lisääntyy. A-allas on B-allasta merkittävämpi pölypäästölähde, koska B-allas pidetään jatkuvasti veden peitossa tai vähintään vedellä kyllästyneenä pölyämisen ja rikastushiekan hapettumisen estämiseksi. Sivukivialue tulee kasvamaan noin 40 % nykyisen luvan mukaisesta pinta-alasta (2,4 km 2 ) 4 km 2 :iin. Sivukivialueen korkeuden on suunniteltu olevan 5 metriä nykyisen luvan mukaista läjityskorkeutta alempana. Pölypäästöt Malmin ja sivukiven avolouhinnasta (poraus/räjäytykset), malmin ja sivukiven lastauksesta ja kuljetuksesta sekä sivukiven läjityksestä syntyy pölyä. Rikastamolla pölyämistä aiheuttaa lähinnä malmin murskaus. Vuosittaiset kokonaispölypäästöt ovat noin 140 tonnia. Malmin louhinnasta, kuljetuksesta ja käsittelystä syntyy pölyä noin 60 tonnia vuodessa. Sivukiven käsittelystä ja varastoinnista syntyy pölyä noin 30 tonnia vuodessa. Rikastushiekka-altaan pölyämisen on arvioitu olevan enintään 50 tonnia vuodessa. Pölypäästöt on arvioitu aluepäästöinä pinta-alojen perusteella, hyödyntäen saatavilla olevia mittaustietoja muista kaivoshankkeista ja kirjallisuudesta. Pölyn laatu vastaa louhittavan malmin ja sivukiven laatua. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio kaivoksen pölypäästöjen alkuainepitoisuuksista ja pölyn mukana leviävien alkuaineiden enimmäismääristä nykyisen luvan mukaisella tuotantomäärällä (5 Mt/a) ja suunnitellun laajennuksen mukaisella tuotantomäärällä (10 Mt/a).

40 Alkuaine Pitoisuus malmissa mg/kg Pitoisuus rikastushiekassa A mg/kg Pitoisuus sivukivessä mg/kg Päästö, kun malmin louhinta 5 Mt vuodessa kg/a 40 Päästö, kun malmin louhinta 10 Mt vuodessa kg/a nikkeli < 200 < 300 kupari < 200 < 310 koboltti < 20 < 20 kromi < 50 < 70 rikki < 900 < sinkki < 5 < 5 Räjäytyskaasut Pakokaasu- ja savukaasupäästöt Räjähdysaine muuttuu räjäytyksessä pääosin vesihöyryksi, hiilidioksidiksi ja typeksi. Räjähdyksessä räjäytysainekilosta muodostuu litraa kaasua. Kaasun suuri paine porareiässä antaa räjähdysaineelle suuren osan sen louhintatehosta. Räjähdyskaasuista muutama prosentti on haitallisia kaasuja, kuten hiilimonoksidia (CO) ja typen oksideja (NO ja NO 2 ). Kevitsan kaivoksella käytettävät emulsioräjähdysaineet muodostavat räjähtäessään tavanomaista vähemmän haitallisia kaasuja. Mittausten mukaan patrunoidusta pumpattavasta emulsioräjähdysaineesta muodostuu hiilimonoksidia noin 10 dm 3 /kg ja typen oksideja enintään noin 2 dm 3 /kg. Pumpattavan emulsion räjähdyskaasujen NO x -määrä on puolet patrunoidun emulsion vastaavasta määrästä. Räjäytyksistä syntyvä typpioksidipäästö on enintään muutamia tonneja vuodessa. Arvion mukaan, kun käytetään tonnia räjäytysainetta vuodessa, käytettävästä räjäytysaineesta riippuen päästöjen määrä vaihtelee seuraavasti: typpi tonnia, typpioksidi 4 11 tonnia, typpidioksidi 0,1 0,9 tonnia, hiilimonoksidin määrä 0,03 0,07 tonnia ja hiilidioksidin määrä 4 11 tonnia. Louhintaräjäytyksistä vapautuu ilmaan kaasuja, jotka ilmakehään jouduttuaan laimenevat nopeasti eivätkä yleensä aiheuta muita haittoja kuin mahdollisesti lyhytaikaista hajuhaittaa louhoksen välittömässä läheisyydessä. Hiilimonoksidi kerääntyy ilmaa raskaampana räjäytystyömaan syvänteisiin. Avolouhinnassa räjäytyskaasut kuitenkin tuulettuvat tehokkaasti, eikä räjäytyskaasuista tiedetä aiheutuneen terveyshaittaa tai työturvallisuusriskiä suomalaisilla kaivoksilla. Kaivoksella pakokaasuja syntyy malmin louhintaan käytettävistä työkoneista sekä malmin ja sivukiven kuljetuksiin ja muuhun alueen sisäiseen liikennöintiin käytettävistä ajoneuvoista. Lisäksi alueelle tuleva ja sieltä poistuva liikenne tuottavat pakokaasupäästöjä. Valtaosa maantieliikenteen pakokaasupäästöistä aiheutuu raskaasta liikenteestä. Maantieliikenteen merkittävimpiä päästökomponentteja ovat typen oksidit. Vuoden 2012 jälkeen käyttöön otettavissa raskaissa työkoneissa (mm. kaivoskalusto) on pääsääntöisesti käytössä ns. EPA:n Tier3- ja EU:n vaiheen III -päästövaatimukset täyttävät moottorit. Em. asetusten mukaiset ominaispäästöt ovat: HC 0,19 g/kwh, CO 3,5 g/kwh, NO x 2,0 g/kwh ja hiukkaset 0,025 g/kwh. Vuoden 2014 jälkeen käyttöönotettavissa työkoneissa on vielä puhtaammat ns. vaiheen 4- moottorit, joissa typenoksidipäästöjä on edelleen vähennetty. Päästöjä voidaan mahdollisesti edelleen vähentää, mikäli otetaan käyttöön ns. trolley-assist- järjestelmä, jota tullaan testaamaan Kevitsan kaivoksella

41 Päästöjen vähentäminen tulevaisuudessa, kun louhos syvenee. Tällöin kiviautoja avustetaan määrätyillä ajo-osuuksilla ilmalinjasta johdettavalla sähköllä. Johdinlinjat on tarkoitus sijoittaa pääsääntöisesti suurimpiin nousuihin (polttoaineen kulutus suurimmillaan) eli lähinnä avolouhoksen ja sivukiven läjitysalueen nousuihin. Alustavien arvioiden mukaan johdinlinjan avulla saavutettavat säästöt polttoaineen kulutuksessa ja vähennykset pakokaasupäästöissä olisivat suuruusluokkaa %. Työkoneiden pakokaasupäästöjen arvio on likimääräinen ja tarkkuudeltaan selvästi tieliikenteen päästöarviointia huonompi. Työkoneiden polttoöljyn kulutus on 10 Mt malmin louhinnalla noin t/a ja enimmillään noin t/a. Hiilimonoksidipäästöt ovat vuodessa keskimäärin 880 tonnia ja enimmillään 1470 tonnia. Hiilivetypäästöt ovat keskimäärin 48 tonnia ja enimmillään 81 tonnia. Typen oksidejä työkoneista pääsee vuodessa keskimäärin 500 tonnia ja enintään 840 tonnia. Hiukkaspäästöt ovat vuodessa keskimäärin 6 tonnia ja enimmillään 11 tonnia. Lämpökeskuksen savukaasuissa on muun muassa typenoksideja, rikkidioksidia, hiilidioksidia ja häkää. Lämpövoimalan voimassaolevan ympäristöluvan mukaan öljykattilan hiukkaspitoisuus saa olla raskasta polttoöljyä poltettaessa enintään 100 mg/m 3 (n), rikkidioksidipitoisuus enintään 850 mg SO 2 /m 3 (n) ja typenoksidien pitoisuus enintään 800 mg NO 2 /m 3 (n) kuivissa savukaasuissa muunnettuna 3 %:n happipitoisuuteen. Kiinteän polttoaineen kattilan savukaasujen hiukkaspitoisuus saa biopolttoainetta ja turvetta käytettäessä olla enintään 50 mg/m 3 (n), rikkidioksidipitoisuus enintään 260 mg SO 2 /m 3 (n) ja typenoksidien pitoisuus enintään 400 mg NO 2 /m 3 (n) kuivissa savukaasuissa muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen. Raskasöljykattilat saavat toimia vara- tai huippukuormalaitoksena. Öljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,00 painoprosenttia. Kokonaisuuden kannalta lämpökeskuksesta aiheutuvat hiukkaspäästöt ovat vähäisiä. Rikkidioksidipäästöjen määrän vaikuttavat lähinnä polttoainevalinnat. Lämpökeskuksen vuotuisten päästöjen on arvioitu olevan hiukkasia noin 4 t, typen oksideja 33 t ja rikkidioksidia 24 t. Lämpölaitoksen päästölaskenta on tehty PINO-asetuksen ohjeistuksen mukaisesti, jolloin laskennassa oletetaan, että lämpölaitos käy täydellä teholla jatkuvasti. Todellisuudessa lämpölaitos käy suurimman osan vuodesta osateholla, jolloin päästöt ovat todellisuudessa selvästi pienempiä. Todellinen päästötaso saadaan laskettua, kun laitoksen käyttö- ja päästötarkkailun yhteydessä suoritettavat mittaukset ovat käytettävissä. Ympäristöhallinnon Vahti-tietojärjestelmän mukaan kaivoksen lämpölaitokselta ilmapäästöt ovat olleet vuoden 2013 aikana hiilidioksidia t, hiukkasia 0,34 t, typen oksideja 207 t, rikkidioksidia 0,2 t. Lämmöntarpeen ei ole arvioitu lisääntyvän kasvavasta tuotannosta huolimatta. Lämpölaitosta on mahdollista tulevaisuudessa laajentaa 2,9 MW öljykattilamoduleilla. Tällöin hetkellisesti esim. kovien pakkaskausien aikaan käytettävä lämpöteho olisi suurempi, kuten myös savukaasupäästöt mutta vuositasolla kokonaispäästöt olisivat edelleen merkittävästi alhaisempia, kuin PINO-asetuksen laskentaohjeistuksen mukaisessa tilanteessa, jossa lämpölaitoksen oletetaan käyvän täydellä teholla jatkuvasti. Työmaaliikenne nostattaa pölyä työmaa- ja louhosteiltä ilmaan. Malmin ja sivukiven kuljetusten aiheuttamaa pölyämistä voidaan ehkäistä rajoittamal- 41

42 la ajonopeutta sekä tarvittaessa kastelemalla ajoteitä vedellä tai soveltuvalla kemikaalilla. Käytettävä poravaunut varustetaan pölynkeräysjärjestelmällä. Murskaus aiheuttaa huomattavia määriä kivipölyä, joka voi levitä ympäristöön ilman suojaustoimenpiteitä. Primäärimurskaamo on sijoitettu maan alle. Tämä vähentää pölypäästöjä. Kuljetinhihnat ja murskatun malmin välivarasto ovat katettuja. Lisäksi murskaamoiden (primääri/sekundääri) yhteyteen tulee pölynerotin pölypäästöjen pienentämiseksi. Poistoilmasta erotettu kiintoaines otetaan talteen. Edellä mainituista toimista johtuen murskauksen pölypäästöt ovat suhteellisen vähäisiä. Rikastamon sisällä jauhettava malmi on vesilietteenä, jolloin siinä ei muodostu pölypäästöjä. Rikastushiekka-altailla voi pölytä tuulisella säällä kuivan rikastushiekan pinnasta. Rikastushiekka-altaan B rikkipitoinen rikastehiekka pyritään pitämään aina kosteana pölyämisen estämiseksi. Kiinteän polttoaineen kattila perustuu vaiheistettuun kaasutuspolttoon, jossa polttoaine kaasutetaan arinalla ja kaasu poltetaan arinan yläpuolella. Kattilan savukaasut ohjataan sähkösuodattimen sekä savukaasupesurin kautta savukaasuhormiin. Raskasöljykattilayksiköissä ei ole savukaasujen puhdistinlaitteita. Energiantuotannon SO 2 -päästöjen syntymistä voidaan vähentää lähinnä vähärikkisten polttoaineiden valinnalla. Kuljetuskaluston ja työkoneiden päästöjä vähennetään käyttämällä mahdollisimman ympäristöystävällisiä moottoreita. Kaikki Kevitsaan hankittavat työkoneet edustavat uusinta käyttökelpoista tekniikkaa. Kuljetus- ja työkonekaluston kunnon tarkkailulla ja säännöllisillä huolloilla saadaan pakokaasupäästöt pidettyä mahdollisimman alhaisella tasolla. Tulevaisuudessa mahdollisesti käyttöönotettava trolley-assist- järjestelmä vähentäisi pakokaasupäästöjä edelleen merkittävästi. 42 Melu ja tärinä Melua aiheutuu kiven louhintaan liittyvistä eri työvaiheista kuten kivenporauksesta, räjäytyksistä, lastauksesta, kuljetuksesta sekä sivukiven läjityksestä. Malmin ja tarvekiven murskaus, jauhatus, rikastamon prosessilaitteet, pumppaamot, työkoneet ja muu liikenne aiheuttavat melua. Melua aiheutuu myös tuotannon laajentamiseen liittyvistä rakennustöistä. Avolouhoksesta melu leviää alkuvaiheessa laajemmalle kuin toiminnan edetessä ja louhoksen syventyessä. Kaivoksen aiheuttamat äänitasot tuotantovaiheessa ovat kaivosalueella paikoitellen yli 70 db(a), mutta pienenevät nopeasti, kun siirrytään tuotantoalueiden ulkopuolelle. Kaivos toimii ympärivuorokautisesti, jolloin ekvivalenttimelutaso pysyy likimain samansuuruisena vuorokaudenajasta riippumatta. Teollisuusmelu on pääasiassa laitoksista aiheutuvaa, mutta usein tähän luetaan myös koko teollisuusalueella olevien toimintojen melu, esimerkiksi trukit ja kuormaajat. Teollisuusmelu on usein kapeakaistaista tietyn taajuusalueen melua sekä impulssimaista kuten louhintaräjäytyksistä peräisin olevaa melua. Tieliikennemeluun vaikuttavat ajoneuvojen nopeus, liikennemäärä, raskaiden ajoneuvojen osuus sekä tien ominaisuudet. Melu on yleisesti luonteeltaan laajakaistaista tasaista huminaa, josta toisinaan voi erottaa yksittäisten ajoneuvojen ääniä. Liikennemäärän kaksinkertaistuminen nostaa melu-

43 Päästöjen vähentäminen Päästöt maaperään ja pohjavesiin tasoa 3 db. Nopeustason nousu 50 km/h:sta 80 km/h:n lisää melua vastaavasti 4 5 db. Ympäristövaikutusten arviointiprosessissa melun leviämistä kaivosalueen ja teiden ympäristöön on havainnollistettu melumallinnuksella. Kaivosalueella hetkellisesti suurimman äänenpainetason voivat aiheuttaa avolouhosräjäytykset, jossa äänen eteneminen voi olla luonteeltaan epälineaarista paineaallon mahdollisen ylisoonisuuden johdosta. Melu on myös impulssimaista. Louhintaräjäytyksistä aiheutuva hetkellinen melu tasoittuu ekvivalenttimelua laskettaessa. Jo pieni avolouhoksen syvyyden lisäys vaikuttaa merkittävästi äänitason laskuun. Näin ollen louhinnasta aiheutuva meluvaikutus on suurimmillaan toiminnan alkuvaiheissa ja sen merkitys vähenee louhoksen syventyessä. Tuotannon laajetessa melutaso tulee lisääntymään mutta toisaalta merkittävimmän melulähteen eli louhinnan (ja siihen liittyvien oheistoimintojen) siirtyminen syvemmälle pienentää lisäystä. Louhintaräjäytysten aiheuttama häiriö asutukselle on arvioitu pieneksi. Lähimmät asuintalot ovat Petkulassa noin 7 km:n ja Saiveljärven mökit noin 4,5 km:n päässä louhoksesta. Tärinäarvioissa on käytetty apuna muilta kaivoksilta mitattuja tärinäarvoja. Malmin murskauksen tekninen toteutus Kevitsan kaivoksella vähentää merkittävästi siitä aiheutuvaa melua. Melupäästöjä voidaan vähentää mitoittamalla meluvallirakenteet ja sijoittamalla vallit oikein. Melun leviämistä Koitelaisen Natura-alueen ja Satojärven suuntaan rajoittaa rakennettu meluvalli. Meluvallia on mahdollista jatkaa sekä pohjoisen että etelän suuntaan. Ympäristölupahakemuksen mukaisilla suunnitelmilla rikastushiekkaaltaiden läjityskorkeutta tullaan nostamaan noin 20 metriä voimassa olevan luvan sallimasta korkeudesta. Rikastushiekan läjitysalue estää meluvallin tavoin melun leviämistä kaivosalueelta etelän suuntaan. Louhinnan ja rikastamon melua pohjoisen suuntaan vähentää kaivosalueen pohjoisosassa sijaitseva sivukiven läjitysalue. Tärinästä aiheutuvia haittavaikutuksia voidaan vähentää huolellisella ja oikeinmitoitetulla panostuksella ja rajoittamalla räjäytyskenttien kokoa. Maaperään ja pohjavesiin saattaa aiheutua päästöjä suotovesistä läjitysalueilta. Sivukiven- ja vähärikkisen rikastushiekan (läjitysalue A) ympäristökelpoisuus on pääosin hyvä ja heikkolaatuisen suotoveden määrä on arvioitu vähäiseksi. Karakterisointitestien perusteella on arvioitu, että sivukivialueen suotovedessä saattaa olla nikkeliä useita kymmeniä mikrogrammoja litrassa tai enemmän. Muiden metallien, kuten kuparin, koboltin ja sinkin pitoisuudet ovat todennäköisesti alhaisempia kuin nikkelin. Suotovedet voivat sisältää myös kohonneita sulfaattipitoisuuksia mutta happamia suotovesiä ei oleteta syntyvän merkittäviä määriä, johtuen PAF-/NAFkivijakeiden keskinäisistä suhteista. Rikastushiekka-alueella A muodostuvissa suotovesissä saattaa olla hieman korkeampia metallipitoisuuksia kuin sivukiven läjitysalueen suotovesissä. Vesissä arvioidaan olevan metalleja 43

44 saman verran kuin kaivosalueen luontaisissa pohjavesissä (esimerkiksi louhosalue ja ympäröivien mustaliuskealueiden pohjavedet). Sulfidipitoinen rikastushiekka varastoidaan rikastushiekka-altaaseen B, johon on rakennettu tiivis pohja. Huonolaatuisia pohjavesiä ei sieltä kulkeudu pohjaveteen. Sivukivialueelta suotovedet kerätään vesivarastoaltaalle. Rikastushiekkaaltaiden patojen läpi suotautuvat vedet johdetaan takaisin rikastushiekkaaltaalle A tai prosessiin. Sivukiven läjitysalue ja rikastushiekka-allas A on rakennettu pääosin suoalueille, joten suotovesiin liukenevat metallit pidättyvät suurelta osin alapuoliseen turpeeseen. Turpeessa ja alapuolisessa hienoainesmoreenissa pohjaveden ja haitta-aineiden kulkeutuminen on hyvin hidasta. Kaivosalueen pohjavesien metallipitoisuudet ovat luonnostaan kohonneita, eikä pohjavesiä hyödynnetä talousvesikäytössä. Sivukiven läjitysalue laajenee huomattavasti nykyisen ympäristöluvan mukaisesta tilanteesta ja samalla kasvaa läjitysalueen suotovesivaikutusten piirissä oleva alue. Läjitysalueella ja sen ympäristössä muodostuvat pohjavedet (ml. suotovedet) virtaavat toiminnan aikana ja kaivoksen sulkemisen jälkeenkin pääsääntöisesti kohden avolouhosta. Syntyvät suotovesimäärät ovat selvästi vähäisempiä kuin rikastushiekan läjitysalueella, johtuen läjitettävän aineksen laadusta (louhe/rikastushiekka) sekä vähäisestä painekorkeudesta. Läjitysalueen laajentumisen jälkeen voi suotovesiä syntyä noin m 3 vuodessa. Toiminnan laajentaminen ei vaikuta rikastushiekan läjitysalueella syntyvien suotovesien laatuun. Läjitykseen varattu alue ei laajene. Patojen suotovesimäärä ja pohjan läpi suotautuva vesimäärä hieman kasvavat, koska painekorkeus kasvaa. Pohjaveden virtaus alueella on edelleen pääsääntöisesti tehdasalueelle ja avolouhokselle. Suotovesien vaikutusalue ei laajene. Arvion mukaan rikastushiekka-allas A:n läjitysalueen pohjan ja patojen läpi suotautuu vettä noin m 3 päivässä ( m 3 vuodessa). Läjitysalueen korottaminen lisää hieman suotovesimääriä, mutta vesien määrän on arvioitu jäävän vuositasolla alle m 3. Täydennyksenä tulleen vuotta 2013 koskevan tarkkailun vuosiraportin mukaan rikastushiekka-allas A:n suotovesien keskimääräiset pitoisuudet olivat seuraavat: ph 7,1 (vaihtelu 6,7 7,7) sulfaatti noin 213 mg/l (vaihteluväli mg/l). Nikkelipitoisuus vaihteli 0,11 0,55 mg/l välillä. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kun vuosina 2011 ja Kuparipitoisuus on vaihdellut 0,009 0,37 mg/l välillä. Vuoden 2012 lopulla ja 2013 alussa kohonneet kuparipitoisuudet tarkkailunäytteissä voivat johtua prosessivesien vaikutuksesta. Vuonna 2013 kokonaistyppipitoisuus on ollut selvästi alhaisempi kuin vuonna Pitoisuus on ollut keskimäärin 3,3 mg/l (vaihtelu 1,1 5,9 mg/l). Rikastushiekka-allas B:n suotovesien tarkkailun mukaan nikkelipitoisuus oli 0,022 ja 0,29 mg/l välillä, kuparipitoisuus vaihteli 0,001 ja 0,041 mg/l välillä. Pitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin loppuvuoden 2012 aikana. Vesi on ollut lievästi emäksistä eli ph on vaihdellut 6,9 ja 8,5 välillä. Sulfaattipitoisuus on ollut keskimäärin 228 mg/l (vaihtelu mg/l). Typpipitoisuus on vaihdellut 0,8 ja 8,7 mg/l välillä. 44

45 45 Päästöjen vähentäminen Kaivannaisjätteet Pintamaat ja turve Suotovesistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ehkäistään valitulla rikastushiekan läjitystekniikalla, läjitysalueen pohjarakenteilla, juurisalaojilla, suotovesien keruuojilla ja pumppauksella sekä tarvittaessa vesienkäsittelyllä. Rikastushiekka-altaan B pohja on rakennettu tiiviiksi, eikä huonolaatuisia suotovesiä pääse pohjaveteen. Jälkihoitovaiheessa haitallisia vaikutuksia vähennetään asianmukaisilla peiterakenteilla ja tarvittaessa vesien kosteikkokäsittelyllä. Sivukiven läjityksen osalta suotovesivaikutuksia vähennetään koko läjitysalueella olevasta tai tehdystä turvekerroksesta, joka tiivistyy läjityksen painosta ja alhaisen vedenjohtavuutensa vuoksi tehokkaasti vähentää suotovesivaikutuksia. Lisäksi turpeen adsorptiokapasiteetti on useiden haittaaineiden osalta erinomainen. Heikkolaatuisten suotovesien syntymistä ehkäistään läjitystekniikalla. Läjitysalueen suotovedet kerätään ojiin ja johdetaan edelleen vesienkäsittelyprosessiin. Pohjavesivirtausten osalta koko sivukiven läjitysalue on kaivospiirin valuma-alueella, eikä pohjaveden virtausta läjitysalueelta kaivospiirin ulkopuolelle tapahdu. Pääosin virtaus suuntautuu kohti avolouhosta. Jälkihoitovaiheessa haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää asianmukaisilla peiterakenteilla ja tarvittaessa vesien kosteikkokäsittelyllä. Pohjavesivaikutusten osalta tulee muistaa, että maaperän laatu on kaivospiirin alueella luonnostaan sellaista, että pohjaveden muodostumis- ja virtausolosuhteet ovat varsin huonot, mikä rajoittaa tehokkaasti mahdollisia pohjaveteen kohdistuvia haittavaikutuksia. Pohjavesialeneman vaikutuksia Satojärvessä voidaan tarvittaessa ehkäistä pohjapadolla, miltä osin nykyisessä ympäristöluvassakin on annettu määräyksiä. Pohjavesialenemien osalta on muistettava, että kyseessä on väliaikainen ilmiö. Kaivostoiminnan loputtua avolouhos alkaa vähitellen täyttyä pohjavesistä ja alueen pohjavesipinnat vähitellen palaavat ennalleen. Toiminnassa syntyviä kaivannaisjätteitä ovat sivukivi, rikastushiekka (vähärikkinen ja runsasrikkinen jae) sekä maanpoistomaat. Kukin jae sijoitetaan omalle jätealueelleen. Alueet on kunkin jakeen osalta suunniteltu ympäristökelpoisuuden perusteella. Luokitteluperiaatteet ja ympäristökelpoisuusarvio perustuvat kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaan, joka on esitetty hakemuksessa yhdessä kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelman kanssa. Sivukiven ja rikastushiekan ominaisuuksista on toimitettu lisätietoja täydennyksissä ja Määrä ja laatu Louhosalueelta poistetaan pintamaita noin 4,9 Mm 3. Poistettua moreenia on hyödynnetty rikastushiekka- ja vesivarastoaltaiden patorakenteissa noin m 3. Meluvalliin on sijoitettu noin m 3 pääasiassa pintamaita ja jonkin verran moreenia. Kaivosalueen moreenissa on todettu kohonneita kuparin, kromin ja nikkelin pitoisuuksia. Tämä on tavanomaista malmiesiintymän läheisyyden ja kal-

46 lioperän vaikutuksen vuoksi. Nikkelin pitoisuus ylittää Vna:n 214/2007 ylemmän ohjearvon, jota sovelletaan teollisuusalueiden maankäytölle. Koboltin pitoisuus on ylittää Vna:n 214/2007 kynnysarvon. Pitoisuus on kuitenkin Suomessa mitatun luontaisen pitoisuusvaihtelun rajoissa. Lisäksi moreeninäytteissä oli keskimäärin mangaania 294 mg/kg (0,029 %) ja uraania 0,7 mg/kg. Molybdeenipitoisuus jäi alle määritysrajan < 1 mg/kg. Kevitsan kaivosalueen moreenien metallien liukoisuuspotentiaali on pieni (0 3 %), myös nikkelillä, jonka pitoisuus kuningasvesiuutossa ylitti Vna:n ylemmän ohjearvon. Nikkeli on sitoutuneena moreenin silikaatteihin ja vain vajaa viidesosa nikkelistä on sulfidisessa muodossa. Moreenien rikkipitoisuus on keskimäärin alle 0,02 % ja ne ovat pääosin happoa tuottamattomia. Moreenien tekninen käyttökelpoisuus yleensä on erinomainen. Maanpoistomaat läjitetään eri alueille: moreeni rikastushiekka-altaan A laidoille (sijoitettavaksi lisäturpeen tai bentoniittimaton päälle) sekä sivukiven läjitysalueelle ja sen reunamille. Alle 150 mg/kg nikkeliä sisältävät moreenit varastoidaan pääsääntöisesti sivukiven läjitysalueen länsipuoliselle varastoalueelle. Niitä voidaan käyttää kaivosalueen rakentamisessa. Yli 150 mg/kg nikkeliä sisältävät moreenit varastoidaan avolouhoksen eteläpuolelle tai hyödynnetään patorakentamisessa märän puolen tiivisterakenteissa tai muissa vastaavissa rakenteissa. Kaikki alueelta poistettava turve hyödynnetään läjitysalueiden pohjarakenteissa. 46 Sivukivet Määrä ja laatu Loppusijoitettavaa sivukiveä louhitaan kaivoksen toiminnan aikana noin 465 Mt, kun malmia louhitaan hakemuksen mukaiset 166 Mt. Kevitsan kaivokselta louhittavien sivukivien päämineraalit sekä arvioidut prosenttiosuudet louhinnasta koko kaivostoiminnan aikana on esitetty seuraavassa taulukossa. Sivukivet (Kivilaji) Sivukivet (Päämineraalit) Arvioitu %-osuus louhittavasta sivukivestä oliviinipyrokseniitti klinopyrokseeni, ortopyrokseeni ja oliviini 56 % muuttunut oliviinipyrokseniitti klinopyrokseeni, ortopyrokseeni ja oliviini (±amfiboli,serpentiini, talkki,kloriitti ja karbonaatti) 27 % oliviiniwebsteriitti klinopyrokseeni, ortopyrokseeni ja oliviini 11 % gabro plagioklaasi, klinopyrokseeni, oliviini, ortopyrokseeni duniitti oliviini, klinopyrokseeni, (±plagioklaasi) 3 % 3 % Kevitsan kaivoksen mineralisoituneiden kivien (malmi ja sivukivi) keskimääräiset kokonaisrikkipitoisuudet sekä happoliukoiset alkuainepitoisuudet on määritetty useista sadoista kivinäytteistä kuningasvesiuutolla (AR) sekä ICP-ES-tekniikalla. Kevitsan kaivoksen mineralisoituneiden kivinäytteiden keskimääräiset rikkipitoisuudet jäävät kaikkien kivilajien osalta alle 1 %:n. Joissakin tapauksissa rikkipitoisuus voi nousta yli yhden prosentin. Rikkipitoisuus on kaikissa kivilajeissa lähes samaa luokkaa. Eniten rikkiä on duniitissa ja vähiten gabrossa.

47 Laboratoriotutkimusten mukaan sivukivet ovat happamuutta hyvin neutraloivia, lukuun ottamatta magneettikiisupitoista näytettä. Laskennallisesti sivukivien neutralointipotentiaali on pienempi kuin laboratoriotutkimuksissa havaittu potentiaali. Hakija on todennut, että tulokset viittaisivat siihen, että todettu neutralointikyky perustuisi silikaattien rapautumiseen. Geologisen tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan yli 0,8 % rikkiä sisältävät sivukivet voivat rapautua ja aiheuttaa haitta-aineiden liukenemista. Rikkipitoisuuden ollessa 0,3 ja 0,8 %:n välillä riski on pienempi ja alle 0,3 % rikkipitoisuudella rapautuminen on epätodennäköistä ja liukeneminen erittäin hidasta. Alle 0,3 % rikkiä sisältävä sivukivi voi olla sekä neutraloivaa tai vähemmän neutraloivaa, mutta siitä ei odoteta liukenevan haitta-aineita ja rapautuminen on epätodennäköistä. Tällaiset kivet eivät muodosta happoa. Rikkipitoisuuden ollessa 0,3 0,8 % haitta-aineiden liukeneminen on mahdollista vaikka kivessä olisikin neutraloimiskykyä. Tällainen sivukivi on osittain mahdollisesti happoa muodostavaa. Yli 0,8 % rikkiä sisältävä sivukivi on mahdollisesti happoa muodostavaa ja rapautuminen ja haittaaineiden liukeneminen on mahdollista. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio muodostuvien sivukivien sijoittumisesta kaivoksella käytettävän, ympäristölupaan perustuvan luokituksen mukaisiin luokkiin. Sivukiviluokka Sivukiven määrä Osuus sivukivestä - tarvekivi, S < 0,3 % 170 Mt 37 % - normaali sivukivi, S 0,3-0,8 % 215 Mt 46 % - kapseloitava sivukivi, S > 0,8 80 Mt 17 % Sivukiven kokonaismäärä 465 Mt 100 % 47 Täydennyksen mukaan sivukivijakeista on otettu vuoden 2013 aikana näytteitä, joista on määritetty muun muassa alkuaineiden kokonaispitoisuuksia, rikkipitoisuus sekä hapontuottopotentiaali. Kapseloitavan sivukiven kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuuksien keskiarvot ylittävät PIMAasetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot ja kobolttipitoisuuden keskiarvo alemman ohjearvon. Kapseloitavan sivukiven rikkipitoisuuden keskiarvo oli 1,05 % ja neutralointi- ja hapontuottopotentiaalin suhde (NPR) 2,0. Tämä sivukivi luokitellaan mahdollisesti happoa tuottavaksi. Normaalissa sivukivessä kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuuksien keskiarvot ylittävät PIMA-asetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot ja kobolttipitoisuus kynnysarvon. Normaalin sivukiven rikkipitoisuuden keskiarvo on 0,22 % ja neutralointi- ja hapontuottopotentiaalin suhde (NPR) 14,5. Tämä sivukivi ei ole happoa muodostavaa. Tarvekivessä kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuuksien keskiarvot ylittävät PIMA-asetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot ja kobolttipitoisuus kynnysarvon. Nikkelipitoisuus on ollut alle voimassaolevan ympäristöluvan raja-arvon 500 mg/l. Tarvekiven rikkipitoisuuden keskiarvo on 0,2 % ja neutralointi- ja hapontuottopotentiaalin suhde (NPR) 5,9. Tämä sivukivi ei ole happoa muodostavaa. Sivukiven ominaisuuksia testataan edelleen rapautumisriskin selvittämiseksi. Hakija on arvioinut, että sivukivialueen suotovesien metallipitoisuudet ja sulfaattipitoisuus tulevat nousemaan lähivuosina tämän hetkisistä pitoisuuksista Täydennyksessä on esitetty muun muassa vuoden 2013 sivukivialueen pinta- ja suotovesien tarkkailupisteen näytteiden analyysituloksia. Niiden mukaan keskimääräinen sulfaattipitoisuus oli 330 mg/l (minimi 22 ja maksimi 640 mg/l), typpipitoisuus 5,7 mg/l (minimi 1,0 ja maksimi 10 mg/l), nikkelipitoisuus 1,2 mg/l (minimi 0,07 ja maksimi 2,7

48 Kaivannaisjätteen jätealue sivukivelle mg/l) ja kuparipitoisuus 0,06 (minimi 0,01 ja maksimi 0,13 mg/l). Vuoden 2012 keskimääräinen sulfaattipitoisuus oli 243 mg/l, typpipitoisuus 3,9 mg/l, nikkelipitoisuus 0,3 mg/l ja kuparipitoisuus 0,03 mg/l. ph on vaihdellut vuonna ,8 ja 7,7 välillä. Sivukivi läjitetään omalle noin 400 hehtaarin kokoiselle alueelle avolouhoksen ja vesivarastoaltaan pohjoispuolelle. Suuremmasta kokonaislouhintamäärästä ja sivukivimäärän lisäyksestä johtuen tarvitaan sivukivelle nykyistä laajempi läjitysalue. Aluetta laajennetaan lähinnä länteen, pohjoiseen ja itään. Laajennetun läjitysalueen lopullinen pinta-ala on noin 4 km 2. Läjitysalueelle sijoitetaan 465 Mt sivukiveä ja alue on tilavuudeltaan 252 Mm 3. Sen korkeustaso tulee olemaan läjityksen päättyessä +290 metriä. Korkeus maanpinnasta on enimmillään noin 70 metriä. Läjitysalueen pengerkorkeus on noin 10 metriä ja kunkin penkereen kaltevuus noin 37 º. Läjitysalueen alaosassa on penkereiden vähimmäisleveys noin 20 metriä. Läjitysalueen luiskan kokonaiskaltevuus on noin 17 º. Alueen luokittelu Sivukiven läjitysalue on luokiteltu päivätyssä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa muuksi kaivannaisjätealueeksi. Kaivannaisjäteasetuksen liitteen määritelmien perusteella sivukivet eivät ole pysyvää jätettä. Ne eivät täytä kaikilta osin asetuksessa asetettuja vaatimuksia. Haitallisten aineiden liukoiset pitoisuudet on jätehuoltosuunnitelmassa arvioitu niin alhaisiksi, että niistä aiheutuva vaara pitkällä ja lyhyellä aikavälillä on merkityksetön. Sivukiven haitallisten aineiden kokonaispitoisuudet vastaavat osittain ympäristön maaperän taustapitoisuuksia ja vain pieni osa sivukivestä on mahdollisesti happoa muodostavaa. Mahdollisesti happoa muodostava sivukivi eristetään ympäristöstä kapseloimalla se happoa muodostamattoman sivukiven sisään. Pohjarakenne Läjitysalueen kantava pohja muodostuu moreenikerroksesta ja sen alapuolisesta kallioperästä, joilla on riittävä kantavuus sivukivialueen kuormituksia ajatellen. Pohjaveden virtaus alueella on lounaaseen kohti Mataraojaa. Moreenin pintaosa on osin löyhä. Löyhä moreeni tulee puristumaan kokoon ja lujittumaan eikä siitä aiheudu haittaa läjitykselle. Alueella olevalla turpeella on riittävä leikkauslujuus kantamaan sen päälle tulevat kuormitukset, kun turve puristuu kokoon riittävän hitaasti ja huokosveden paine pääsee siitä purkautumaan. Pääosalla sivukivialueen länsiosan ja pohjoisosan suoalueita turpeen paksuus on alle 1,0 2,0 metriä, ja tällä alueella turpeen hidas esikonsolidointi louhekerroksella on mahdollista ilman turpeen syrjäytymisriskiä. Sivukivialueen itäosalla sijaitsevat paksuimmat turvekerrokset. Näillä alueilla läjitys saattaa aiheuttaa turvekerroksessa liukupintasortuman, jolloin louhe tunkeutuu turpeen alle, eikä turpeesta muodostu yhtenäistä pohjatiivistettä. Alueen rakentamiseen laaditaan erillinen suunnitelma. Läjitysalueen alle tehdään yhtenäinen turvetiiviste vähentää sivukivialueen suotovesien imeytymistä maaperään. Rakentamisessa noudatetaan seuraavia periaatteita sivukivialueen länsiosassa: - alueilla missä luonnonturpeen paksuus on suurempi kuin 750 mm (200 mm vara), ei turvetiivistettä rakenneta 48

49 - alueilla, missä luonnonturvetta on alle 750 mm kerros, tehdään muualta tuotavalla laatukriteerit täyttävällä turpeella mm paksu turvetiiviste. Sivukiven läjitysalueen myöhempien vaiheiden osalta rakentamisen toteutustapa tarkentuu jatkossa. Toteutustavasta riippumatta läjitysalueen pohjalle tulee nykyisen ympäristöluvan laatukriteerit täyttävä turvetiiviste. Läjitysalue ympäröidään kokonaisuudessaan eristysojalla, johon kertyvät vedet johdetaan vesivarastoaltaaseen ja siitä edelleen rikastamon prosessiin. Sivukivien läjitysperiaatteet Täyttösuunnitelmaa laadittaessa on huomioitu optimaalinen kuljetusmatka ja suunta. Näin minimoidaan sivukiven kuljetuksista aiheutuvat ympäristöpäästöt (pöly ja pakokaasut) ja samalla läjitys toteutuu teknistaloudellisesti mahdollisimman edullisesti. Sivukivialueelle tehtävä luiskarakenne mahdollistaa myös sähköavusteisten louhosajoneuvojen käytön. Läjitys on vaiheistettu neljään vaiheeseen, joista ensimmäinen on jaettu kahteen alavaiheeseen. Viides ja viimeinen täyttövaihe on luiskan täyttö. Neljännen vaiheen käyttöönoton myötä väliaikainen vesivarastoallasalue täytetään sivukivellä. Suunnitelman mukaan tämä tapahtuisi vuoden 2018 aikana. Täyttösuunnitelma tarkentuu toiminnan aikana ja sitä päivitetään tarvittaessa. Sivukiven läjityksen vaiheet ja niiden pinta-alat on esitetty seuraavassa taulukossa. 49 Vaihe pinta-ala (ha) pinta-ala yhteensä Vaihe 1a Vaihe 1b Vaihe Vaihe Vaihe Sivukivijakeiden hallinta suunnitellaan louhittaessa siten, että kulloinkin louhittavan kiven laatu tunnetaan ja se voidaan läjittää hallitusti sulfidin hapettumisen estämiseksi. Läjitysalueen reunoille ja pinnalle läjitetään vähintään 10 metrin paksuinen kerros happoa muodostamatonta sivukiveä, jolloin mahdollisesti happoa muodostava sivukivi kapseloituu. Sivukivet, joiden rikkipitoisuus on yli 0,8 %, kapseloidaan sivukivialueen sisällä 0,3 0,8 % rikkiä sisältävällä sivukivellä ja sijoitetaan tietylle alueelle. Louhokselta lähtevistä kuormista kirjataan tietojärjestelmään tieto mistä avolouhoksen räjäytyskentästä se on ja mihin kohtaan se on läjitetty sivukivialueella. Tämä mahdollistaa eri sivukivityyppien sijainnin selvittämisen läjitysalueella. Lapin ELY-keskukselle toimitetun vuoden 2014 vakuuksia koskevan taulukon mukaan sivukivialuetta oli käytössä m 2. Täydennyksen mukaan sivukiveä on vuonna 2013 läjitetty 11,6 Mtonnia. Siitä kapseloitavaa sivukiveä oli 0,83 Mt. Rikastushiekka Määrä ja laatu Rikastushiekkaa syntyy noin 160 Mt. Rikastushiekka-altaalle A sijoitetaan vähärikkinen ja rikastushiekka-altaalle B runsasrikkinen rikastushiekka. Kaivostoiminnasta muodostuu kahdenlaista rikastushiekkaa. Ensimmäisten

50 toimintavuosien aikana muodostuneen rikastushiekan määrä on esitetty seuraavassa taulukossa. Vuosi Rikastushiekka-A (Mt) Rikastushiekka B (Mt) Yhteensä (Mt) ,9 0,05 2, ,0 0,98 6,98 Rikastushiekka A Vähärikkinen rikastushiekka koostuu pääasiassa silikaattimineraaleista, kalsium-mangnesiumpitoisesta silikaatista, kalsium-mangnesiumrautapitoisesta alumiinisilikaatista ja mangnesiuma-rautapitoisesta silikaatista. Lisäksi siinä on vaihtelevia määriä serpentiiniä, kloriittia, talkkia, plagioklaasia ja mangnetiittia. Rautasulfidia oli koerikastuksen näytteessä noin 1,5 %, muiden metallien määrä oli alle 0,1 %. Geologisen tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan vähärikkinen rikastushiekka on happoa tuottamatonta. Rikastushiekka voi lausunnon mukaan tuottaa tulevaisuudessa mahdollisesti neutraaleja tai lievästi happamia vesiä, jotka sisältävät vähän tai kohtalaisesti nikkeliä ja muita haitta-aineita. Vähärikkisessä rikastushiekassa haitta-aineiden mahdollinen liukeneminen on arvioitu huomattavasti hitaammaksi kuin runsasrikkisessä rikastushiekassa. Täydennyksen mukaan vuoden 2013 aikana rikastushiekoista otettujen näytteiden perusteella rikastushiekka A:n rikkipitoisuus oli vaihdellut 0,51 ja 0,84 %:n välillä. ABA- ja NAG-testauksen perusteella hiekka on happoa tuottamatonta. Puolen vuoden kokoomanäytteissä kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen ylemmät ohjearvot ja arseenin ja koboltin pitoisuudet kynnysarvot. Pitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin koerikastuksessa ja vuoden 2012 syyskuussa otetuissa näytteissä. Rikastushiekka A:n happoliukoisten alkuaineiden kokonaispitoisuudet sekä PIMA-asetuksen kynnys- ja ohjearvot on esitetty seuraavassa taulukossa. 50 Alkuaine Rikastehiekka A Rikastehiekka A PIMA-asetus 01-06/ /2013 Kynnys- Alempi Ylempi ohjearvo arvo ohjearvo Sb mg/kg <0.3 < As mg/kg Cd mg/kg <0.07 < Co mg/kg 57,8 57, Cr mg/kg Cu mg/kg Pb mg/kg 2,3 2, Ni mg/kg Zn mg/kg V mg/kg 46,2 42, Mg mg/kg Fe mg/kg Rikastushiekka A:n nikkelipitoisuuden on arvioitu jatkossa vaihtelevan mg/kg ja kuparipitoisuus mg/l välillä. Kobolttipitoisuuden on arvioitu olevan alle 100 mg/l. Hakija on toimittamassaan vastineessa esittänyt, että rikastushiekan kromin alkuperää on selvitetty mineralogisilla analyyseillä sekä eri mineraalien kemiallisen koostumuksen perusteella. Niiden mukaan kromipitoisuudet ovat kokonaisuudessaan peräisin silikaattimineraaleihin kuulu-

51 vasta pyrokseeneista, joista pääosa koostuu klinopyrokseenista ja pienempi osuus on ortopyrokseenista. Täydennyksessä on esitetty, että vuoden 2013 tarkkailuohjelman mukaan otettujen näytteiden mukaan rikastushiekka-a:n rikkipitoisuus oli 0,65 % ja neutralointi- ja hapontuottopotentiaalin suhde (NPR) 3,6. Rikastushiekka ei ole happoa tuottavaa. Puolen vuoden kokoomanäytteen tutkimustulosten mukaan kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuudet ylittävät PI- MA-asetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot ja arseenin ja koboltin pitoisuudet kynnysarvot. Pitoisuudet ovat olleet samalla tasolla kuin koerikastuksessa ja vuoden 2012 syyskuussa otetuissa näytteissä. Vuoden 2013 tarkkailutulosten mukaan rikastushiekan kromipitoisuus oli 615 mg/kg, kuparipitoisuus 425 mg/kg, nikkelipitoisuus 978 mg/kg, arseenipitoisuus 8 mg/kg ja kobolttipitoisuus 57,8 mg/kg. Tuotannon tarkkailutulosten vuodelta 2013 perustella rikastushiekan keskimääräinen nikkelin kokonaispitoisuus on ollut 0,09 % ja sulfidisen nikkelin pitoisuus on 0,06 %. Keskimääräinen rikkipitoisuus on ollut 0,65 %. Luvan hakija on toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä täsmentänyt mahdollisuuksia vaikuttaa vähärikkisen rikastushiekan A rikkipitoisuuteen. Täydennyksen mukaan rikkikiisun ja magneettikiisun saannin parantaminen edellyttää merkittävää ph:n säätöä. Kevitsassa tehtyjen testien perusteella tarvittava happomäärä optimaalisen ph-tason saavuttamiseksi on 0,522 kg/malmitonni. Suunnitellulla 10 Mt/v tuotannolla hapon kulutus olisi siten t/v rikkihappoa. Muiden happojen käyttäminen ei teknistaloudellisista syistä johtuen ole käytännössä mahdollista. Rikkihapon käytön lisääminen kasvattaisi kaivoksen vesien sulfaattipitoisuutta enimmillään 250 mg/l. Selvityksen perusteella hakija on esittänyt rikastushiekan rikkipitoisuuden nykyisen tavoitetason, 0,5 %, nostamista tasolle 0,8 % rikkiä. Muodostuva rikastushiekka olisi tällöin edelleen happoa muodostamatonta eikä kaivoksen sulfaattipäästöt nousisi. Jäteasetuksen liitteen 3 mukainen arviointi tehdään STM:n asetuksen 509/2005 liitteen 1 luettelossa mainituille aineille vaaraa osoittavien standardilausekkeiden (R-lausekkeet) perusteella. Pääosa rikastushiekan nikkelistä on sitoutuneena sulfidimineraaleihin ja loput silikaattimineraaleihin. Rikastushiekassa oleva rautanikkelisulfidi petlandiitti (Fe,Ni) 9 S 8 eroaa rakenteellisesti STM:n asetuksen liitteen 1 luettelossa olevasta nikkelisulfidista (Ni 3 S 2 ). Rikastushiekka A tulisi luokitella tavanomaiseksi jätteeksi, sillä luokittelua nikkelisulfidin perusteella vaaralliseksi jätteeksi ei voi tehdä huomioitaessa erot kemiallisessa koostumuksessa. Nykyisiä asetuksia ja vaaraluokitusmenetelmiä ei voida sellaisenaan soveltaa rikastushiekan nikkelisulfidiyhdisteille. Rikastushiekka-altaalta A muodostuva suotovesi kerätään ojiin ja pumpataan takaisin altaaseen. Täydennyksessä on esitetty, että vuoden 2013 tarkkailun mukaan altaan suotoveden nikkelipitoisuus on vaihdellut 0,11 ja 0,55 mg/l välillä ja kuparipitoisuus on vaihdellut 0,009 ja 0,039 mg/l välillä. Rikastushiekka-altaalta A vesivarastolle johdettavan veden nikkelipitoisuus vaihteli 0,009 ja 0,044 mg/l välillä, kuparipitoisuus 0,001 ja 0,003 mg/l välillä sekä kromipitoisuus 0,001 ja 0,0012 mg/l välillä. Sulfidien rapautumiseen liittyvää kokonaishapontuotantoa (NAG-testi) on selvitetty puolen vuoden kokoomanäytteistä. Vuoden 2013 alkupuolella kuparipitoisuus oli 0,01 mg/l, nikkelipitoisuus 0,01 mg/l, rautapitoisuus 0,2 mg/l ja magnesiumpitoisuus 2,88 mg/l ja kromipitoisuus 0,19 mg/l. Vuoden loppupuoliskolla liukoisuudet olivat samaa tasoa kuin alkuvuonna, mutta 51

52 magnesiumin pitoisuus 4,49 mg/l ja oli suurempi ja kromipitoisuus 0,15 mg/l oli pienempi vuoden loppupuolella. Suotovesinäytteet eivät suoraan kuvaa rikastushiekka-altaan suotoveden laatua. Pitoisuuksiin voivat vaikuttaa rikastushiekan lisäksi myös monet muut tekijät, kuten patorakentamisessa käytetyn moreenin ja louheen laatu sekä ympäröivä maaperä. NAGtesti näyttää sopivan kuvaamaan rikastushiekkojen liukoisuusominaisuuksia. NAG-testin mukaan rikastushiekka-a ei ole happoa tuottavaa. Vähärikkinen rikastushiekka on luokiteltavissa tavanomaiseksi jätteeksi. Hiekan haitta-ainepitoisuudet happoliukoisten aineiden kokonaispitoisuuksia tarkasteltaessa kromin, kuparin, nikkelin osalta ylittivät Vna 214/2007 mainitun ylemmän ohjearvon ja rikkipitoisuus oli suurempi kuin 0,1 %. Tällöin vähärikkinen rikastushiekka voi olla hapettuessaan lievästi happoa muodostavaa ja haitta-aineita voi liueta suotovesiin. Vuonna 2012 rikastushiekasta tehtyjen liuotuskokeiden tulokset olivat samansuuntaiset. Rikastushiekka-B Aiemmissa suunnitelmissa runsasrikkisen rikastushiekan B (ts. sulfidirikaste) kokonaisrikkipitoisuudeksi on arvioitu noin 12 %. Sulfidimineraalit koostuvat pääosa on magneettikiisusta (60 75 %) sekä vähäisemmästä määrästä nikkelisulfidista (pentlandiitti, 2 %), muiden metallisulfidien määrän jäädessä alle 0,5 %. Runsasrikkisessä rikastushiekkanäytteessä oli samoja silikaattimineraaleja kuin vähärikkisessä hiekassa, arviolta 1 8 %. Toisin kuin vähärikkisessä rikastushiekassa nikkeli on sitoutuneena ennemmin sulfidimineraaleihin. Sulfidimineraaleista nikkeli vapautuu hapettavissa oloissa nopeammin silikaattirapautumiseen verrattuna. Runsasrikkisen rikastushiekan happoliukoisten alkuaineiden kokonaispitoisuudet ylittivät Vna:n 214/2007 ylemmän ohjearvon nikkelin, kuparin, kromin, koboltin osalta. Lisäksi liukoisuustesteissä potentiaaliset haitta-aineet ylittivät sekä pysyvän että tavanomaisen jätteen sijoitukseen sovellettavan ohjearvon. Koerikastuksesta otetun vesinäytteen nikkelipitoisuus oli 0,4 mg/l, kun taas kromin, kuparin ja koboltin jäivät alle määritysrajojen. Koerikastuksen vesinäytteessä suurimmat pitoisuudet olivat rikillä, natriumilla, kalsiumilla. Vesinäytteen ph oli noin 8,6. Nykyisen rikastusprosessisuunnitelman mukaan rikastushiekka-altaalle tullaan sijoittamaan rikkipitoisuudeltaan enimmillään 30 %:sta rikastushiekkaa. Runsasrikkinen rikastushiekka koostuu pääasiassa magneettikiisusta (60 70 %) sekä vähäisemmässä määrin nikkelisulfidista (petlandiitti 2 %), muiden metallisulfidien määrän jäädessä alle 0,5 %. Hiekka sisältää samoja silikaattimineraaleja kuin vähärikkisessä hiekassa ja niiden osuudeksi on arvioitu 1 8 %. Osa nikkelistä on sitoutuneena sulfidimineraaleihin. Sulfidimineraaleista nikkeli vapautuu hapettavissa olosuhteissa nopeammin kuin silikaattirapautumisessa ja siitä liukenemiseen verrattuna nopeammin. Koerikastushiekkanäyte ei sisältänyt karbonaatteja, joten neutralointikyvyn katsotaan perustuvan silikaattien rapautumiseen. Geologisen tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan hiekan on arvioitu tuottavan hyvin happamia ja metallipitoisia vesiä ja on luokiteltavissa ongelmajätteeksi, mikäli se jää kaatopaikkaläjitykseen. Lisäksi GTK on lausunnossaan todennut, etteivät liukoisuustestit anna luotettavaa kuvaa metallien liukenevuudesta kivissä, joissa metallit ovat sitoutuneina sulfideihin tai silikaatteihin. Metallien liukeneminen käynnistyy rautasulfidien hapettumisen seurauksena pitkällä ajalla. Silikaatteihin sitoutuneet alkuaineet kuten nikkeli voivat liueta sulfidihapettumisen käynnistämisissä kiven rapautumisreaktioissa. Kromi on suurimmalta osalta kromiitissa (oksidimineraali) ja sen liukeneminen on vähäistä. Liukoisuustestien tulokset kuvaavat rikastushiekkanäytteissä lähin- 52

53 nä mineraalien rikkoutuneilta pinnoilta liuenneiden alkuaineiden pitoisuuksia, eivätkä pidemmän ajan sulfidihapettumisen aikaansaamaa liukenemista. Vuonna 2013 otettujen näytteiden perusteella rikastushiekka B:n rikkipitoisuus on vaihdellut 7,3 ja 15 % välillä. Vuonna 2012 rikkipitoisuus on ollut korkeampi. ABA- ja NAG-testin perusteella hiekka on happoa tuottavaa jätettä. Puolen vuoden kokoomanäytteissä koboltin, kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot ja arseenin pitoisuus kynnysarvon. Pitoisuudet ovat hieman korkeampia, kun vuonna 2012 syyskuussa otetuissa näytteissä. Vuonna 2013 vettä ei ole pumpattu altaaseen A. Rikastushiekka B:n happoliukoisten alkuaineiden kokonaispitoisuudet sekä PIMA-asetuksen kynnys- ja ohjearvot on esitetty seuraavassa taulukossa. 53 Alkuaine Rikastehiekka B Rikastehiekka B PIMA-asetus 01-06/ /2013 Kynnys- Alempi Ylempi ohjearvo arvo ohjearvo Sb mg/kg <0.3 < As mg/kg Cd mg/kg 0,33 0, Co mg/kg Cr mg/kg Cu mg/kg Pb mg/kg 5,4 5, Ni mg/kg Zn mg/kg V mg/kg 36,2 34, Mg mg/kg Fe mg/kg Vuoden 2013 aikana altaan B suotovesien nikkelipitoisuus on vaihdellut 0,022 ja 0,29 mg/l välillä sekä kuparipitoisuus 0,001 ja 0,041 mg/l välillä. Vesien ph on ollut 6,9 ja 8,5 välillä. Pitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin koerikastuksessa sekä vuoden 2012 syyskuussa otetuissa näytteissä. Rikastushiekka B:n nikkelipitoisuus tulee vaihtelemaan mg/kg ja kuparipitoisuus mg/kg välillä. Kobolttipitoisuus vaihtelee mg/l välillä. Rikkipitoisuus tulee vaihtelemaan %:n välillä. Rikastushiekka-B:ssä suurin osa mineraaleista oli silikaatteja (68 paino-%). Eniten siinä oli pyrokseenia (37 paino-%). Sulfidimineraalien määrä siinä oli 26 paino-%. Sulfidimineraaleista suurin osa oli magneettikiisua (19 paino-%) ja rikkikiisua (3,2 paino-%). Karbonaattimineraaleja sekä oksidimineraaleja oli 2,8 paino-%. Täydennyksessä esitetyn 2013 vuositarkkailun mukaan mukaan rikastushiekka-b:n rikkipitoisuus on ollut keskimäärin 11 % ja pitoisuus on vaihdellut 7,3 % ja 15 % välillä. Kokoomanäytteessä laskennallinen neutralointi- ja hapontuottopotentiaalin suhde (NPR) oli 0,07. Titraamalla määritetty neutralointipotentiaalin määritys (luku 0,18) antaa luotettavamman kuvan kuin laskennallinen määritys. Hiekka luokitellaan tulosten perusteella happoa tuottavaksi jätteeksi.

54 Tuotantoa varten otettujen noin näytteen tulosten mukaan vuonna 2013 rikastehiekka-b:n painotetut keskiarvopitoisuudet olivat seuraavat: kupari 0,41 %, kokonaisnikkeli 1,08 % ja rikki 12,43 %. Vuonna 2013 rikastushiekka-b:n puolen vuoden kokoomanäytteessä koboltin, kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot ja arseenin pitoisuus kynnysarvon. Pitoisuudet ovat olleet jonkin verran korkeampia kuin koerikastuksessa sekä vuoden 2012 syyskuussa otetuissa näytteissä. Magnesiumin pitoisuudet olivat vuoden 2013 kokoomanäytteissä ovat jonkin verran korkeampia ja rautapitoisuudet matalampia kuin syyskuussa 2012 otetuissa näytteissä. Rikastushiekka-altaalta B ei ole ollut vesien pumppausta altaalle A. Näyte on otettu altaassa olleesta vedestä. Vuoden 2013 tarkkailun tulosten mukaan nikkelipitoisuus on vaihdellut 0,22 ja 0,29 mg/l välillä. Sulfidien rapautumiseen liittyvää kokonaishapontuotannon (NAG-testi) tutkimuksessa on verrattaessa testiliuoksen pitoisuuksia rikastushiekka-allas B:n vesien pitoisuuksiin todettu, että kuparin, nikkelin, raudan ja magnesiumin pitoisuudet testiliuoksessa suurempia. Runsasrikkinen rikastushiekka on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi korkean rikkipitoisuuden vuoksi ja se on happoa muodostavaa. Siten myös haittaaineiden liukeneminen on todennäköistä. Liukenemista estetään pitämällä hiekka veden peitossa. Kaivannaisjätteen jätealue vähärikkiselle rikastushiekalle Alueen luokittelu Rikastushiekka-alue A on luokiteltu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi jätealueeksi. A-altaan padoille on laadittu vahingonvaaraselvitys. Selvityksen mukaan, kun allas on täynnä tai lähes täynnä, rikastushiekkaa on altaassa niin paljon, että patomurtuman sattuessa suuren rikastushiekkamassan purkautuminen ympäristöön aiheuttaisi merkittävän onnettomuuden. Vaarallisin patosortuma tapahtuu silloin, kun altaan kaikki ylävirtaan tehdyt korotukset sortuvat kerralla altaan ollessa lähes täynnä tai täynnä. Alueen pohjarakenteet Rikastushiekan läjitysalue sijoittuu Kevitsan länsirinteelle ja Iso- Hanhilehdon itärinteelle sekä niiden väliselle suoalueelle Kevitsanaavalle. Tarvittava varastokapasiteetti saadaan korottamalla rikastushiekka-aluetta. Rikastushiekka-alueen pohjapinta-ala ei kasva. Alue on lähes kauttaaltaan turpeen peitossa lukuun ottamatta viereisten Kevitsan ja Iso-Hanhilehdon rinteitä. Turvekerros on paksuimmillaan alueen etelä- ja keskiosassa ja on paikoittain yli kolme metriä paksu. Turvekerros ohenee altaan itä- ja länsiosan reuna-alueilla. Pintamaan ja turvekerroksen alla oleva pohjamaa on silttistä hiekkamoreenia, hiekkamoreenia tai hiekkaista silttiä. Moreeni on paikoin kivistä ja sisältää myös isohkoja lohkareita. Moreenikerrostuman yläosassa on 0,1 2,5 metriä paksu löyhä tai keskitiivis kerros. Tämän alla 0,2 5,3 metrin syvyydessä maanpinnasta on keskitiivis pohjamoreeni. Rakeisuudeltaan moreeni on kauttaaltaan silttistä hiekkamoreenia. Moreenin alapuolella on rikkonainen kallio. Moreenin vedenläpäisevyys vaihtelee 1,3*10-6 4,8*10-10 m/s. Suuremmat vedenläpäisevyydet esiintyvät löyhässä pintamoreenissa. Pohjamoreenin vedenläpäisevyys on 1*10-8 1*10-9 m/s. 54

55 Allasalueen pohjarakentaminen tehdään vaiheittain. A-altaan pohjalle jätetään pintamaat ja turvekerros alueille, joissa on turvetta (65 % pintaalasta). Jätetäytön alla kokoonpuristuva turvekerros toimii altaan pohjalla tiivistekerroksena pohjamoreenin lisäksi. Turve myös pidättää rikastushiekasta suotoveteen liukenevia haitta-aineita. Aluehallintoviraston päätöksen (nro 30/11/1) mukaisesti alueilla joissa on kivennäismaata tai turvepaksuus on alle 0,5 metriä, on parannettava pohjan tiiveyttä bentoniittimatolla tai turpeella. Bentoniittimaton alle tulevilta kivennäismaa-alueilta poistetaan pintamaakerrokset. Luontaista turvekerrosta ei poisteta maton alta. Bentoniittimattorakenne toteutetaan vaiheittain. A-altaan rakentaminen ja patojen korottaminen Kaivoksen kokonaistuotannon kasvaessa rikastushiekkaa syntyy toiminnassa noin 160 miljoonaa tonnia. A-altaan tulee olla tilavuudeltaan noin 98 Mm 3 ja B-altaan noin 2,4 Mm 3. Lapin ELY-keskukselle toimitetun vuoden 2014 vakuuksia koskevan taulukon mukaan rikastushiekka-aluetta A oli käytössä m 2. Pato on rakennettu altaan etelä- ja pohjoisreunalle. Itä- ja länsireunat rajautuvat maaston korkeimpiin kohtiin ilman patorakennetta. Padon harjan korkeus on +234,50 metriä, jolloin altaassa on läjitystilavuutta 13,2 Mm 3. Altaan korotus tehdään ensimmäisen vaiheen täytyttyä alavirtaanmenetelmällä tasolle Padon suotovesimäärän vähentämiseksi ja rikastushiekan kuivattamiseksi patojen märän luiskan juureen tehdään juurisalaojat. Juurisalaojien avulla kuivatetaan rikastushiekkaa padon vieressä, jolloin hiekka tiivistyy. Seuraavat 11 korotusta toteutetaan ylävirtaan-menetelmällä kolmen metrin korotuksin aina tasolle +270 asti. Korotukset toteutetaan loivina kaltevuudella (1:4 1:6), koska läjityskorkeuden kasvaessa lisääntyvät myös turvallisuusriskit. Korotuksissa maarakenteisten vyöhykepatojen patomateriaalina käytetään louhetta ja moreenia. Vyöhykepato koostuu moreenitiivisteestä, suodatinrakenteesta ja louhetukipenkereestä. Täydennyksessä on esitetty A-altaan korotuksesta stabiliteettitarkastelun laskentaraportti. Patoturvallisuusohjeen mukaisesti stabiliteettien kokonaisvarmuuksien tulee olla pitkäaikaisessa tilanteessa F 1,50 ja lyhytaikaisessa tilanteessa F 1,30. Märkien luiskien pienimmät kokonaisvarmuuskertoimet vaihtelivat 1,63 ja 1,81 välillä. Kuivien luiskien pienimmät kokonaisvarmuuskertoimet vaihtelivat 2,29 ja 3,36 välillä. Laskentaraportin mukaan pääpadon varmuuskertoimet eri laskentatapauksissa olivat riittäviä. Palautuspumppaamo uusitaan tai nostetaan ylemmälle tasolle patokorotusten yhteydessä. Altaan ensimmäisessä korotuksessa jatketaan juurisalaojien pumppaamojen painejohtoa ja suojaputkea uuden padon harjalle (taso +238,00). Korotukset tehdään tämän jälkeen ylävirtaan. Pumppaamoille ei tarvitse myöhemmin tehdä korotustoimenpiteitä ja juurisalaojien toiminta voidaan ylläpitää. Juurisalaojien huuhteluhaarat korotetaan samalla tavalla ensimmäisessä korotusvaiheessa. Tämän jälkeen niille ei tarvita toimenpiteitä ja juurisalaojia voidaan huuhdella suunnitellusti. Poikkeuksen tästä muodostavat B-altaan kohdalla olevat huuhteluhaarat. Nämä joudutaan korottamaan tasoon +247,00. Sen jälkeen, kun B-allas korotetaan tämän yläpuolelle, joudutaan nämä haarat kääntämään B-altaan tiivisterakenteen takana ja nostamaan korotetun padon harjalle niin, ettei tiivistettä läpäistä. 55

56 A-altaan alueelle voidaan sijoittaa rikastushiekkaa noin 100 Mm 3. Rikastushiekka-allasta on mahdollista toiminta-ajan jatkuessa korottaa noin +300 tasolle saakka loivemmalla luiskakaltevuudella (1:6) ja noin tasoon +270 jyrkemmällä luiskakaltevuudella (1:5). A-altaan täytön loppuvaiheessa läjitysala supistuu suhteellisen pieneksi, etenkin loivemmalla luiskakaltevuudella ja sedimentaatiolammen koko jää pieneksi. Hakija suunnittelee myöhemmin loppuvaiheen täyttötavan. Kaivannaisjätteen jätealue runsasrikkiselle rikastushiekalle Alueen luokittelu Runsasrikkinen rikastushiekka-allas B on luokiteltu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi jätealueeksi. Alueen pohjarakenteet Kaivoksen kokonaistuotannon kasvaessa syntyy rikkipitoista rikastushiekkaa toiminta-aikana noin 3 miljoonaa tonnia, jolloin B-altaan tulee olla tilavuudeltaan noin 2,4 Mm 3. Lapin ELY-keskukselle toimitetun vuoden 2014 vakuuksia koskevan taulukon mukaan rikastushiekka-aluetta B oli käytössä m 2. B-allas on suunniteltu rakennettavaksi kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen vaihe on valmistunut syksyllä Padon harjan taso on +241,00. Altaan pohjalle ja sisäpuolen patoluiskiin on asennettu moreenin päälle bentoniittimatto ja bentoniittimaton päälle bitumigeomembraani. Altaan pohjalla on kaksoiseristyksen alla vähintään 1,6 metrin kerros hienoainesmoreenia. B-allasta korottamalla saadaan tarvittava 2,4 Mm 3 allastilavuus. Korotus on tällöin noin 4 metriä ja padon harja noin +251,0. Korotuksen yhteydessä allas laajenee Kevitsan itärinteelle. Pohjoissivulla korotus tehdään alavirtaan leventämällä patopengertä. A-altaan puoleisella alueella (länsi- ja eteläpuoli) patokorotukset joudutaan tekemään A-altaan puolelle, ylävirtaan - menetelmällä. Korotusosan tiivisteen (moreeni-, bentoniittimatto- ja bitumigeomembraanirakenne) haitallisen painumisen, halkeilun ja repeämisen välttämiseksi tehdään rikastushiekan päälle tuleva korotus esikuormittamalla. Esikuormituksessa rakennetaan tulevan korotusosan paikalle ennakkoon louhepenger, jonka paino on suurempi kuin tulevan korotusrakenteen. Penkereen painumaa (alla olevan rikastushiekan kokoonpuristumista) seurataan. Painumisen loputtua poistetaan ylimääräinen louhe ja rakennetaan suodatin- ja tiivisterakenteet. B-altaan korotusvaiheissa tulee luiskassa oleva moreenitiiviste kaivaa esille. Sitä tulee jatkaa ylöspäin luiskan kaltevuudessa (1:2,5). Bitumigeomembraani ja bentoniittimatto käännetään luiskan yläosan vaakasuoralta ankkurointikaistalta ennen moreenirakenteiden liittämistä. Liittämisen jälkeen bentoniittimatto käännetään luiskalle moreenia vasten ja jatketaan uudelle harjalle ankkuroitavaksi. Bitumigeomembraani käännetään bentoniittimaton päälle ja jatketaan hitsaamalla ylös. B-altaan palautuspumppaamoa ja sen pengertä korotetaan padon korotusvaiheissa. Ennen pumppaamon penkereen korottamista tulee padon tiivisterakenne olla tehtynä geomembraaneineen. Pumppaamon penkereen tulee olla kauttaaltaan altaassa, tiivisterakenteen sisäpuolella. Mikäli kaivoksen toiminta-aika on yli 20 vuotta ja B-allas täyttyy, on laajennusosa rakennettavissa altaan eteläpuolelle. 56

57 Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen Läjitysalueen korottamisen ei ole arvioitu aiheuttavan suotovesimäärien (padot ja altaan pohja) lisääntymistä. Korotusvaiheesta 3 lähtien korotukset tehdään vyöhykepatoina (louhe/moreeni), jolloin kunkin korotuspadon läpäisevät suotovedet imeytyvät korotuspenkereiden välissä rikastushiekkaan ja lopulta juurisalaojiin. Suotovesimäärien on arvioitu kasvavan altaan keskiosassa, jossa veden painekorkeus nousee läjityspaksuuden kasvaessa. Suotautumista ehkäisee se, että tällä alueella on paksuin luontainen turvekerros. Suurimmillaan kiviaineksen tarve on ollut rakentamisen aikana. Jokin verran sivukiveä tarvitaan patojen korotuksiin. Altaiden patoihin on tällä hetkellä käytetty noin m 3 -rtr sivukiveä. A-altaan patojen korotuksiin tarvitaan kiveä siten, että ensimmäiseen korotukseen m 3 -rtr ja toiseen korotukseen m 3 -rtr. Moreenia on hyödynnetty altaiden patorakenteissa rakentamisaikana noin m 3. Meluvallin on laitettu noin m 3 lähinnä pintamaita ja jonkin verran moreenia. Moreenia on arvioitu hyödynnettävän patojen korotuksissa noin 1,9 miljoonaa m 3. Sivukivimateriaalin hyödyntäminen kaivosalueen ulkopuolella edellyttää materiaalin murskausta ja kuljetusta käyttökohteeseen. Murskatun sivukiven kuljetuskustannukset ovat tämän tyyppisissä projekteissa yleensä noin 0,2 0,35 /m³rtr/km. Tierakenteiden kantavan kerroksen kustannukset ovat alueella noin /m³rtr, mikä kustannus sisältää materiaalin oton, murskauksen, kuljetuksen muutaman kilometrin etäisyydeltä sekä työn. Tämä tarkoittaa sitä, että sivukiven käyttö maa- ja tierakenteissa on taloudellisesti kannattavaa enimmillään noin km säteellä Kevitsan kaivoksesta. Tämä koskee ainoastaan suurempia urakoita. Käytännössä Sodankylän tyyppisellä talousalueella hyödyntämismahdollisuudet lienevät hyvin rajallisia. Kannattavuuden lisäksi hyödynnettävän sivukiven käyttämisestä tulisi sopia hyvissä ajoin alueella toimivien tie/maarakentajien kanssa. Muodostuvan sivukiven määrät ja muodostumisajankohdat tulisi tietää, jotta rakentamisessa voitaisiin varautua materiaalin käyttöön. Mikäli sivukiveä käytettäisiin kaivosalueen ulkopuolella maa- ja tierakenteissa, tulee lisäksi huolehtia materiaalin asiallisesta laadunvarmistuksesta ja tarkkailusta. Runsasrikkisen rikastushiekan osalta on tehty alustavia selvityksiä rikasteen mahdollisesta kaupallisesta hyödyntämisestä. Alustavasti on selvitetty rikasteen myyntiä rikkihapon tuotantoon. Ongelmana tässä on rikasteen tähän käyttötarkoitukseen liian alhainen rikkipitoisuus, keskimäärin %. Esimerkiksi osa Pyhäsalmi Mine Oy:n pyriittirikasteesta sisältää rikkiä yli 51 % ja tälle tuotteelle on tällä hetkellä kaupalliset markkinat. Toistaiseksi ei ole onnistuttu löytämään ostajaa Kevitsan korkearikkiselle rikastushiekalle. Toisena vaihtoehtona on selvitetty rikasteen hyödyntämistä osin energiantuotannossa (polttoaineena rikki), jonka ohessa hyödynnettäisiin rikasteen sisältämät metallit ml. nikkeli. Toistaiseksi ei tällekään tuotteelle ole löydetty markkinoita. Alustavien selvitysten jälkeen vaihtoehtoja rikastushiekan suhteen ovat varastointi lopullisesti nykyisiin altaisiin ja sulkeminen sulkemissuunnitelman mukaisesti tai investointi ylimääräiseen prosessiin (esim. vaahdotuspiiriin), jonka avulla voitaisiin nostaa lopputuotteen rikkipitoisuutta korkeammaksi, 57

58 Vakuus jätehuollon varmistamiseksi esim. tasolle 30 %. Maksimipitoisuus, joka voitaisiin saavuttaa magneettikiisulla, on 37 %. Rikasteen pitoisuutta ei kuitenkaan voida kokonaisuudessaan nostaa tälle tasolle tai edes tasolle 30 % rikkiä. Jotta saavutettaisiin 30 % rikkipitoisuus tulisi rikastus järjestää siten, että syntyy kaksi jaetta: esim. 10 % kokonaismassasta 30 %- rikasteeseen ja loput 90 % kokonaismassasta jätejakeeseen, jonka S-pitoisuus on 18 %. Tällöin rikkitaseen kannalta rikin kokonaismassa läjitysalueella alenisi vain noin 15 % ja varastoitavan rikastushiekan rikkipitoisuus alenisi muutamia prosentteja (tasolta 20 % tasolle 18 %). Saavutettava hyöty loppusijoitettavan rikastushiekan ja ympäristön kannalta olisi marginaalinen. Lisäksi jouduttaisiin myös varautumaan myytävän rikasteen kuivaukseen (sakeutin ja suodatus) siten, että lopputuote välivarastoidaan rikastevarastossa. Markkinoilla ei ole tällä hetkellä kysyntää 30 %:n rikkirikasteelle. Selvitysten perusteella myyntikelpoisen rikkirikasteen rikkipitoisuuden täytyy ylittää 50 %. Alemman rikkipitoisuuden rikasteelle ei ole markkinoita kuin korkeintaan rajatussa määrin energiantuotantoon, ei kuitenkaan Suomessa. Kevitsan kaivannaisjätteiden vakuuden arviointi on tehty lupapäätöksen (46/091) lupamääräyksessä 62 esitetyille maisemointi- ja peittorakenteille arvioimalla valtioneuvoston asetuksen 717/2009 liitteen 5 mukaisesti todelliset rakentamiskustannukset. Hakija on esittänyt yksikkökustannukseksi sivukiven läjitysalueelle 2,9 /m 2, rikastushiekka-allas A:lle 1,7 /m 2 ja rikastushiekka-alue B:lle 11,2 /m 2. Summat ovat ilman arvonlisäveroa. Yksikkökustannukset vastaavat yleistä maanrakennustöiden kustannustasoa ja vakuuksien arvioidaan olevan riittävät kattamaan kustannukset, jotka aiheutuvat tarvittavista toimista maaperän kunnostamiseksi, jätealueiden käytöstä poistamiseksi sekä jälkihoidon järjestämiseksi. Tähän kuuluu myös mahdollinen seuranta tai epäpuhtauksien käsittely jälkihoidon aikana. Jätealueiden suuronnettomuuksien torjunta Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä jätealueista aiheutuvasta suuronnettomuuden vaarasta sekä huolehdittava jätealueen suunnittelusta, perustamisesta hoidosta, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta siten, että suuronnettomuudet ehkäistään. Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavasta kaivannaisjätteen jätealueesta on laadittava toimintaperiaateasiakirja sekä otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja sisäinen pelastussuunnitelma. Kaivos on laatinut ja toimittanut sisäisen pelastussuunnitelman ja toimintaperiaateasiakirjan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Toimintaperiaateasiakirja Käsikirjassa on käsitelty kaivostoiminnan terveys-, turvallisuus- ja ympäristöasioiden päämäärät ja niihin liittyvät dokumentit, toimintojen ohjaus, suunnittelu hätätilanteiden varalle sekä suorituskyvyn tarkkailu ja arviointi. Toiminnan tavanomaisen seurannan lisäksi kaivoksella tehdään määrävälein turvallisuus- ja ympäristöauditointeja, joilla selvitetään saavutetaanko kaivoksella turvallisuus- ja ympäristöpolitiikan mukainen turvallisuustaso, toimiiko yritys tavoitteidensa ja ohjeistuksensa mukaan sekä toteutuuko kaivoksella jatkuvan parantamisen periaate. Suuronnettomuuksien vaaran arviointi on osa turvallisuusjärjestelmää, jonka avulla tunnistetaan järjestelmällisesti normaalissa tai poikkeavassa toiminnassa mahdollisesti esiintyvät suuronnettomuusvaarat sekä arvioidaan 58

59 niiden todennäköisyys ja vakavuus. Tunnistetut vaaratilanteet huomioidaan perehdytys- ja koulutussuunnitelmassa, henkilöiden erikoiskoulutuksissa, hätätilanteiden valmiusharjoituksissa sekä turvallisuusjohtoryhmän koulutuksessa. Vaaratilanteiden toimintaohjeet on kuvattu sisäisessä toimintasuunnitelmassa. Sisäinen pelastussuunnitelma Muut jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Hydroksidisakka Lämpölaitoksen tuhka Suuronnettomuusvaarojen arvioinnissa on todettu, että tuotantolaitoksen vaarallisimpia osia ovat muun muassa avolouhos ja patoalueet. Onnettomuustilanteita voivat olla ajoneuvon tipahtaminen louhoksen reunan ylitse, ihmisen tippuminen avolouhokseen ja avolouhoksen reunan sortuma sekä rikastehiekka-altaan padon murtuminen. Varsinainen suuronnettomuus on muun muassa rikastushiekka-altaan padon sortuminen. Pelastussuunnitelmassa on käsitelty kaivosalueen patojen ja kaivannaisalueiden, lähinnä rikastushiekka-alueiden onnettomuusvaaraa sekä ehkäiseviä toimenpiteitä. Siinä käsitellään myös avolouhoksen ja räjäytysten toiminta-ajat, louhintamenetelmät, henkilökohtainen suojaus ja pelastuskalusto ja -tarvikkeet. Yhtiö järjestää säännöllisesti harjoituksia turvallisuusjärjestelyistä yhdessä alueella toimivien pitkäaikaisten alihankkijoiden kanssa. Pelastussuunnitelma tarkistetaan ja päivitetään tarvittaessa vähintään kolmen vuoden välein. Kaivosalueelta poistettavien ylitevesien käsittelyssä saostusaltaan pohjalle sedimentoituva sakka poistetaan ajoittain. Metallien saostuksessa muodostunut sakka sijoitetaan sivukiven läjitysalueelle tai rikastushiekka-allas A:han. Hakija on toimittamassaan täydennyksessä arvioinut hydroksidisakan ominaisuuksia ja todennut, että sakka on luokiteltavissa tavanomaiseksi orgaaniseksi jätteeksi. Se on sijoitettavissa tavanomaisen jätteen katopaikalle tai ympäristöluvan mukaisesti sivukivialueelle tai rikastushiekka-altaalle. Sakan nikkelipitoisuus oli mg/kg, kuparipitoisuus 140 mg/kg, kromipitoisuus 48 mg/kg, kobolttipitoisuus 190 mg/kg sekä kalsiumpitoisuus 340 g/kg. Sakan kuiva-ainepitoisuus oli 25 %. Sakalle on tehty liukoisuustestit, jonka mukaan metallien liukoisuudet olivat alhaisia. Suurin osa liukoisista aineista alitti pysyvälle jätteelle kaatopaikkaasetuksessa annetut liukoisuusraja-arvot. Nikkelin ja sulfaatin liukoisuudet ylittivät lievästi raja-arvot, mutta olivat alhaisempia kuin vaaralliselle jätteelle esitetyt raja-arvot. Näytteen ph oli liukoisuustestauksen alussa ja lopussa 8,5 8,7. Mahdollista on, että pitemmällä aikavälillä sakan nikkelin kokonaispitoisuus voi nousta nyt havaitusta. Pitoisuuksien nikkelin ja sulfaaltin osalta tulisi nousta kymmenkertaiseksi, ennen kuin vaarallisen jätteen rajaarvot saavutettaisiin. Lämpövoimalalla syntyy kiinteiden biopolttoaineiden lento- ja pohjatuhkaa. Tuhkat sijoitetaan sivukiven läjitysalueelle tai hyödynnetään kaivosalueen ympäristörakentamisessa. 59

60 Hiekanerotuskaivojen hiekka Muut kuin prosessijätteet Täydennyksessä on esitetty tuhkista tehdyt kokonaispitoisuuden ja liukoisuuden määritykset sekä selvitys kaatopaikkakelpoisuudesta. Pohjatuhkanäytteen tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet alittivat vaarallisen jätteen raja-arvot. Tuhka on luokiteltavissa tavanomaiseksi jätteeksi ja soveltuu sijoitettavaksi sellaisenaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Pohjatuhka on luokiteltu jäteasetuksen mukaisesti luokkaan (voimalaitoksissa ja muissa polttolaitoksissa syntyvät pohjatuhka, kuona ja kattilatuhka). Lentotuhkanäytteen tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet alittivat vaarallisen jätteen raja-arvot pl. sinkin osalta, mikäli sinkki esiintyy tuhkassa sinkkikloridina. Lentotuhkanäytteessä kadmiumin, kloridin, sulfaatin TDS:n ja DOC:n liukoiset pitoisuudet ylittivät sekä läpivirtaus- että ravistelutestissä vaarallisen jätteen kaatopaikka-arvot. Seleenin ja fluoridin liukoisuudet ylittivät molemmissa testeissä tavanomaisen jätteen kaatopaikan raja-arvot ja kromin, molybdeenin ja antimonin liukoisuudet pysyvän jätteen kaatopaikan raja-arvot. Nikkelin liukoisuus ylitti ravistelutestissä pysyvän jätteen kaatopaikan raja-arvon. Sinkin liukoisuus ylittää läpivirtaustestissä tavanomaisen jätteen kaatopaikan raja-arvon ja ravistelutestissä vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvon. Lentotuhka ei sovellu korkeiden liukoisten pitoisuuksiensa vuoksi sellaisenaan sijoitettavaksi pysyvän, tavanomaisen tai vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Vuoden 2013 aikana kertynyt lentotuhka on varastoitu kontissa eikä sitä ole toimitettu muualle. Lentotuhkasta tullaan ottamaan kevään 2014 aikana lisänäytteitä sen kaatopaikkakelpoisuuden selvittämiseksi. Lentotuhka on luokiteltu jäteasetuksen mukaisesti luokkaan (turpeen ja käsittelemättömän puun poltossa syntyvä lentotuhka). Hiekanerotuskaivosta kerättävä hiekka on toimitettu vaarallisen jätteen käsittelyyn otetun analyysin mukaan kaivoskoneiden pesuhallin hiekanerotuksen hiekka oli PIMA-asetuksen mukaan öljyhiilivedyillä pilaantunutta, mutta ei kuitenkaan vaarallista jätettä. Mahdolliseksi sijoituspaikaksi hakija on esittänyt vastineessa öljyisen maiden vastaanottoaluetta ja kompostointia. Pääosa toiminnasta muodostuvista jätteistä on kaivostoiminnassa syntyviä sivutuotteita, kuten sivukiveä ja rikastushiekkaa. Lisäksi rikastamolla, toimistolla ja kunnossapidossa syntyy tavanomaista teollisuustoimintojen jätteitä. Näitä ovat sekajäte, paperi, pahvi, puujäte, metallit ja vaaralliset jätteet. Vaarallinen jäte on lähinnä työkoneiden huoltoon liittyvää öljy- ja suodatinjätettä. Hiekanerotuskaivojen tyhjennyksessä syntyvä hiekka on todettu pilaantuneeksi. Lisäksi muodostuu pieniä määriä liimoja, maaleja, laboratoriojätettä, loisteputkia ja akkuja. Kierrätyskelpoiset jätteet kerätään erikseen ja muut jakeet toimitetaan luvanvaraisille jätteenkäsittelijöille. Vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat vaaralliset kemikaalit toimitetaan asianmukaiset luvat omaavaan käsittelypaikkaan. Täysin tyhjät kemikaalipakkaukset toimitetaan kierrätykseen tai sekajätteeseen, mikäli pakkausmateriaali sen mahdollistaa. Räjähdysainepakkaukset poltetaan turvallisuussyistä useimmiten avolouhoksessa. 60

61 Talousjäteveden puhdistamolta tulee lietettä. Se kuljetetaan luvanvaraiselle jätevedenpuhdistamolle. Toiminnassa muodostuvat jätteet on esitetty seuraavassa taulukossa. Jäteluokitus on tehty ympäristöministeriön asetuksen yleisimpien jätteiden sekä vaarallisten jätteiden luettelon 179/2012 mukaisesti. Jätejae Jäteluokka Sivukivi (kaikki sivukiviluokat) Pintamaat Vähärikkinen rikastushiekka (A) Runsasrikkinen rikastushiekka (B) * Metallien saostuksen liete Tavanomainen yhdyskuntajäte 20 01/ Talousjätevesiliete Lämpölaitoksen tuhka Hiekanerotuksen hiekka / *vaarallinen jäte 61 VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS Veden johtaminen Vuoden 2009 ympäristöluvan mukainen sallittu raakavedenoton määrä on 520 m 3 /h. Tuotannon laajentaminen voi tilapäisesti edellyttää mainittua suuremman vesimäärän ottamista Kitisestä. Otettavan veden määräksi on esitetty enintään 850 m 3 tunnissa (noin 236 l/s). Vedenotto tapahtuu Vajukosken voimalaitoksen yläaltaaseen asennetun 630 mm muoviputken kautta. Vesi pumpataan Vajukosken altaan rannalla olevan pumppaamon kautta kaivosalueelle. Vedenottoon ja veden johtamiseen liittyvät rakenteet on toteutettu vuoden 2009 ympäristö- ja vesitalousluvan mukaisesti. Mataraojan latvahaaran siirtäminen Tuotannon laajentuessa kaivoksen elinkaaren aikainen sivukiven kokonaislouhinta kasvaa aiemmasta, jolloin sivukiven läjitysalue laajenee kaivospiirin pohjoisosaan. Aluetta laajennetaan siten, että alueen poikki virtaavan Mataraojan uomaa siirretään pois tulevan sivukivialueen tieltä. Siirrettävä uomaosuus sijaitsee kokonaisuudessaan FQM Kevitsa Mining Oy:n omistamalla maa-alueella. Mataraojan valuma-alue on jo pienentynyt kaivostoiminnan seurauksena noin 14 % (7,6 km 2 ) verrattuna luonnontilaan. Keskivirtaamalla (MQ) laskettuna alenema nykytilanteeseen on arvioitu olevan noin 83 l/s ja vastaavasti keskialivirtaamalla (MNQ) 9,7 l/s ja keskiylivirtaamalla (MHQ) l/s. Keskivirtaamatilanteessa Mataraojan jäljelle jäävä kokonaisvirtaama on 0,52 m 3 /s ja alivirtaamatilanteessa luokkaa 0,06 m 3 /s. Virtaaman vuotuinen vaihtelu on Mataraojassa suurta. Mataraojan valuma-alue pienenee kaivostoiminnan laajentuessa edelleen. Tällöin kokonaisuudessaan noin 20 % (11,1 km 2 ) ojan luontaisesta valuma-alueesta on poistunut. Keskivirtaamalla (MQ) laskettuna virtaaman

62 Kuivatusvesien pumppaus avolouhoksesta alenema nykytilanteeseen on 122 l/s ja vastaavasti keskialivirtaamalla (MNQ) 14,2 l/s ja keskiylivirtaamalla (MHQ) l/s. Keskivirtaamatilanteessa Mataraojan jäljelle jäävä kokonaisvirtaama olisi edelleen luokkaa 0,48 m 3 /s ja alivirtaamatilanteessa luokkaa 0,056 m 3 /s. Avolouhoksen kuivanapidosta, aiheutuu myös pohjaveden alenemista louhoksen lähiympäristössä. Kuivanapitovesien määrä riippuu alueen maaperän ja kallioperän hydrogeologisista ominaisuuksista. Kevitsan alueella huonot pohjaveden muodostumis- ja virtausolosuhteet vähentävät toiminnasta aiheutuvia pohjaveden alenemaa. Louhoksen kuivanapitovesien määrää ja pohjavesialeneman kehittymistä toiminnan eri vaiheissa on tarkasteltu hydrogeologisten tutkimusten ja niiden avulla laaditun pohjavesimallin avulla. Kuivatusvesiä on arvioitu pumpattavan aloituslouhoksesta vuodessa 0,4 Mm 3 ja lopullisesta louhoksesta 1,9 Mm 3. Kuivatusvesien pumppaamiselle on lainvoimainen vesitalouslupa. Pohjavesivaikutusten arvioimiseksi on laadittu pohjavesimalli perustuen laajoihin alueella suoritettuihin hydrogeologisiin tutkimuksiin. Aineistosta on laadittu myös yksityiskohtainen valuma-aluemalli. Valuma-aluetietoa ja vesistöjen kartta-aineistoja käytettiin pintavalunnan laskennassa. Maaperään suotautuvan veden määrä laskettiin käyttämällä maalajitietoja karttaaineistosta ja tulkitusta laserkeilausaineistosta. Lisäksi on mallinnettu pohjaveden pinnan nykyinen korkeus. Mallinnuksen mukaan pohjavesipinta tulee olemaan nykytilannetta korkeammalla rikastushiekka-alueella ja sivukivialueella. Avolouhoksen ympäristössä vesipinta laskee. Hydrologisissa tutkimuksissa ei ole todettu suuria vedenjohtavuuksia kallion vyöhykkeissä ja vuodot nykyiseen louhokseen ovat olleet vähäisiä. Aloituslouhoksen vaikutus pohjaveden alenemaan on pieni. Vaikutussäde on noin metriä yli metrin alenemalle. Vaikutusta ei ole arvioitu olevan Satojärvessä. Louhoksen viimeisen vaiheen vaikutussäde on noin 1,7 km louhoksen reunasta. Idässä vaikutus yltää kauemmaksi kuin aloitusvaiheessa. Etelässä rikastushiekka-alueen vaikutuksesta pohjaveden pinta säilyy korkeammalla. Rikastushiekka-alueelta louhoksen suuntaan kalliossa virtaava vesimäärä on tuotannon loppuvaiheessa noin 800 m 3 päivässä. Louhoksen eri vaiheiden vaikutus Satojärven vesitaseeseen on arvioitu pieneksi. Suoria hydraulisia yhteyksiä kuten heikkousvyöhykkeitä tai ruhjeita louhoksen alueelta Satojärveen ei ole todettu. Louhoksen loppuvaiheessa vedenjakaja siirtyy metriä Satojärveä kohti. Järven valumaalue pienenee noin 10 %. Tämän on arvioitu vähentävän tulevaa virtausta. Vaikutus on arvioitu muutamiksi senttimetreiksi vuoden keskivedenpinnasta. 62 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Kevitsan kaivoksen sijaintipaikan ja sen ympäristön perustilaa on selvitetty laajasti kaivoshankkeen perustilaselvitysten ja tehtyjen ympäristövaikutusten arviointien (YVA) sekä vuoden 2009 ympäristölupaprosessin yhteydessä. Alueen perustilakuvausta ei tässä yhteydessä enää toisteta niiltä osin, kuin muutoksia siihen ei ole tullut esille.

63 63 Kallioperän rikkonaisuus ja ruhjeisuus Hakija on selvittänyt tehtyjen tutkimusten perusteella alueen kallioperän rikkonaisuutta ja ruhjeisuutta, veden johtavuutta, mahdollisia heikkousvyöhykkeitä kaivosalueella ja erityisesti rikastushiekka-altaiden läheisyydessä. Maa- ja kallioperästä on tehty suoria hydrogeologisia ja epäsuorasti maahan liittyviä havaintoja monista eri mittakaavan tutkimuksista ja niistä tehdyistä tulkinnoista. Kairauksilla on näytetiedoin varmennettu ja täydennetty tietoja eri puolilta kaivosaluetta. Kallion rakenteita ja mahdollisia heikkousvyöhykkeitä on Kevitsan alueelta tulkittu erilaisin geofysikaalisin mittauksin. Tulkinnat osoittavat mahdollisia kallion rakenteita ja niihin sisältyy epävarmuutta. Jatkuvuudeltaan alueellisia ruhjeita tai rikkonaisuusvyöhykkeitä ei ole Kevitsan tutkimuksissa tähän saakka todettu. Avolouhoksen kartoitusten ja kairareikätutkimuksien perusteella tehty mallinnus on parantanut tietämystä kallionlaadusta ja tavatuista heikkousvyöhykkeistä. 3-D heijastusseismisen aineiston avulla on voitu mallintaa rikkonaisen tai rapautuneen kalliopinnan syvyyttä. Kevitsan intruusion kontakti kiertää kaivosaluetta. Rikkonaisen tai rapautuneen kallion on havaittu ulottuvaan syvemmälle kallioon intruusion kontaktialueella pohjois- ja itäreunoilla, rikastamon itäpuolella jatkuen osittain vesialtaan alle sekä avolouhoksen rikkonaisuusvyöhykkeen puhkeamassa. Eteläisellä puolella intruusion kontakti ei ole sijainniltaan selkeä. Intruusion kontakti on koillisessa suunnitellun seinämästä noin 300 metrin päässä. Rikastamon itäpuolella oleva rikkoutunut ja rapautunut kallio ulottuu paikoin 100 metrin syvyyteen. Avolouhoksen rikkonaisuusvyöhyke on osittain hyvin rikkonainen kallion pinnassa. Syvemmällä kalliossa se on kairanreikälävistyksissä havaittu pääosin kapeaksi ja epäyhtenäiseksi. Joitakin pidempiä rikkonaisia osuuksia on löytynyt. Geofyysikaalisissa mittauksissa on todettu useita todennäköisiä ja mahdollisia kallion rikkonaisuus- tai ruhjevyöhykkeitä allasalueen reunoilla. Hydrologisissa tutkimuksissa ei ole todettu suuria vedenjohtavuuksia kallion vyöhykkeissä ja vuodot nykyiseen louhokseen ovat olleet vähäisiä. Mahdollista on, että avolouhoksella tulee olemaan enemmän vesivuotoja pohjois-itä-sektorissa sekä myös lounais-etelä-sektorissa lähellä syvälle rikkoutunutta tai rapautunutta kalliota. Maan turvekerros on ohut, korkeintaan muutamia metrejä kuten myös moreenikerros useassa kohdassa. Maanpeitteen paksuus vaihtelee rikastushiekka-altaan pohjassa ja se on melko ohut altaan pohjoispuolella. Moreenikerros on allasalueen eteläreunalla paksu noin metriä kuten myös B-altaan pohjoispuolella. Sivukiven läjitysalue pohjoisessa sijoittuu osittain intruusion kontaktin päälle. Alueella olevan suon alla on paksu maakerros. Sivukivialueen eteläosasta veden virtaus ohjautuu louhokseen. Moreenin ja varsinkin pohjamoreenin vedenjohtavuus on hyvin pieni. Moreenin, rikkoutuneen pintakallion ja louhoksen todetun ruhjeen vedenjohtavuudet ovat olleet noin 1*10-6 m/s. Ohuita moreenipeitteitä on useissa kohdissa ja näissä kallion ruhjeet ja rikkonaisuus voivat muodostaa virtausyhteyksiä aineiden kulkeutumiseen allas- tai jätealueilta. Tällaisia kohtia ei ole suorin havainnoin havaittu tarkastelussa. B-altaan alueelta ei havaittu hydraulisia yhteyksiä itään Satojärven suuntaan. Selvityksessä eikä avolouhoksen mallinnustyössä ole havaittu vettä hyvin johtavia heikkous-

64 Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila vyöhykkeitä tai ruhjeita, jotka olisivat suoria hydraulisia yhteyksiä louhoksen alueelta Satojärveen. Jatkotutkimuksia voidaan selvityksen pohjalta kohdentaa todennäköisten ruhjeiden kohdalle ja tarvittaessa voidaan selvittää näiden kohtien hydrauliset ominaisuudet. Selvitys tukee aiemmin laaditun pohjavesimallinnuksen tuloksia. Vesiensuojelun ja vesien hoidon yleinen tavoite on vesistöjen hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesistöjen tilaa ei saa heikentää. Vesien tilaa arvioidaan uuden ekologisen ja kemiallisen luokittelun avulla. Luokittelussa otetaan huomioon vesialueen luontaiset ominaisuudet. Ympäristöhallinnon vuosien vedenlaatuaineistoon perustuvan käyttökelpoisuusluokituksen mukaan alueen vesistöjen vedenlaatu on pääosin hyvä. Loppukesään kohdistetun arvioinnin perusteella Saiveljärvi ja Viivajoki ovat olleet laatuluokaltaan tyydyttävä. Ympäristöhallinnon ekologisessa ja kemiallisessa luokittelussa Kitinen on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, jossa veden fysikaalis-kemiallinen laatu, samoin kuin koko ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Suurimmasta osasta tarkastelualueen sivuvesiä ekologinen ja kemiallinen luokitus puuttuu vähäisen aineiston vuoksi. Asiantuntija-arvion perusteella Kelujoen tila on arvioitu hyväksi ja Ala-Liesijoen erinomaiseksi. Alueen pintavesien tarkkailuaineisto on monilta osin täydentynyt viime vuosina ja seuraavassa on tarkasteltu alueen pienempien pintavesimuodostumien (Satojärvi, Saiveljärvi, Mataraoja, Allemaoja ja Viivajoki) ekologista tilaa ympäristöhallinnon kansallisten ohjeiden avulla. Aineistona on käytetty veden fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden, klorofyllia:n, piilevä- ja kasviplanktontutkimusten perustilaselvitysten tuloksia. Myös sähkö- ja verkkokoekalastusten tuloksia on käytetty luokitteluaineistona. Mataraojan ekologinen tila on arvioitu kokonaisuutena hyväksi. Mataraojan keski- ja yläjuoksulla sekä biologisten että fysikaalis-kemiallisten vedenlaatutekijöiden mukaan tila on erinomainen. Toisaalta osassa Mataraojan latvapuroja arvioitua tilaa heikentää ajoittain havaitut kohonneet ravinnepitoisuudet ja alhaiset ph-arvot. Veden laadun luokittelun tukena on pyritty käyttämään vain perustilatarkkailun tuloksia, mutta mahdollisesti yläosan purojen tuloksiin on silti vaikuttanut alueella jo tehdyistä tienrakennus- tai koelouhostoiminnasta aiheutunut kuormitus. Satojärven tilaan vaikuttavat hydrologis-morfologiset tekijät, sillä järven veden pintaa on aikoinaan laskettu kuivatustarkoituksessa. Satojärvessä veden laatu sekä klorofylli- ja kasviplanktontulokset osoittavat hyvää tilaa. Saiveljärvi kuuluu hyvään ekologiseen luokkaan. Saiveljärvessä veden laatu on vaihdellut vuosittain paljon. Tuloksiin on vaikuttanut muun muassa näytteenoton ajoittuminen. Ajoittain korkeiden ravinnepitoisuuksien ja kasviplanktonbiomassojen perusteella Saiveljärven luokitusta on laskettu asiantuntija-arviona tyydyttäväksi. Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa on mainittu luokitteluraja-arvojen olevan Pohjois-Suomen vesistöjen kannalta joidenkin muuttujien osalta liian lieviä. Myös haitallisiksi luokiteltujen sinilevälajien melko suuri osuus sekä reheviin olosuhteisiin viittaavat pohjaeläintulokset tukevat luokituksen laskemista. Satojärven ja Saiveljärven alapuolisen Viivajoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. 64

65 Allemajoen ekologinen tila arvioitiin erinomaiseksi. Allemaojan aineisto on niukka perustuen vain muutamiin vedenlaatuhavaintoihin. Myös muissa tarkastelluissa vesimuodostumissa luokitteluaineiston määrä vaihtelee, mutta tietoja on kuitenkin useammasta eri biologisesta muuttujasta. Myös Kitiseltä on kertynyt viime vuosina uutta vedenlaatu- ja biologista aineistoa. Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos EU:n määrittelemien pilaavien aineiden mitatut pitoisuudet vedessä ovat alle kansallisesti asetettujen (VNA 1022/2006) ympäristölaatunormien. Jos pitoisuuksien vuosikeskiarvo ylittää ympäristölaatunormin, tila ei ole hyvä. Ympäristöhallinnon luokittelemista pintavesimuodostumista Kitisen, Ala-Liesijoen ja Kelujoen kemiallinen tila on asiantuntija-arvion perusteella luokiteltu hyväksi. Luokittelemattomista alueen pienvesistä otetuista näytteistä on mitattu lähinnä nikkeliä ja vähäisissä määrin myös kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa. Kadmiumin osalta tosin määritysrajan epätarkkuus estää vertailun ympäristölaatunormiin. Lisäksi määritetyt arvot ovat kokonaispitoisuuksia kun taas ympäristölaatunormit tarkoittavat liukoisia pitoisuuksia, jotka kuvaavat paremmin aineiden biosaatavuutta. Kaikkien tarkasteltujen pintavesimuodostumien kemiallinen tila arvioitiin hyväksi, sillä kokonaispitoisuuksien vuosikeskiarvot eivät ylitä ympäristölaatunormeja joistain yksittäisistä kohonneista pitoisuuksista huolimatta. 65 Kasvillisuus Kevitsan kaivospiirin ympäristössä on useita uhanalaisten ja muutoin huomioitavien putkilokasvi- ja kääväkäslajien sekä sammalien esiintymiä. Nykyisen kaivospiirin alueelta ei ole tiedossa uhanalaisia jäkälä- tai sammallajeja. Kaivosalueen läheisyydessä kaivospiirin ulkopuolella on esiintymät serpentiinipikkutervakolla, pursukäävällä ja pohjanrypykällä sekä rusokantokäävällä. Avosoilla esiintyy lisäksi suopunakämmekän, soikkokaksikon ja vaaleasaran esiintymiä sekä yksi lettosaran esiintymä. Lisäksi luontoselvityksissä on havaittu kiiltosirppisammaleen esiintymiä Satojärven pohjoispuolisella lettorämeellä. Syksyn 2011 aikana tehdyissä täydentävissä luontoselvityksissä havaittiin useita uusia kiiltosirppisammaleen esiintymiä aiemmin tunnettujen esiintymien lähistöllä (velvoitetarkkailun kasvillisuusruudut). Kaivospiirin sisäpuolelta tunnettiin entuudestaan lettonuppisaran esiintymä, joka on kaivoksen rakentamistoimien seurauksena hävinnyt. Esiintymän häviäminen on annettu Lapin ELY-keskukselle tiedoksi Kiiltosirppisammal, lettosara ja suopunakämmekkä on luokiteltu valtakunnallisen uhanalaisluokittelun mukaan vaarantuneiksi (VU). Luonnonsuojelulaissa ei ole esitetty suojeluvaateita lajien osalta. Vankimman suojelullisen statuksen omaavat rauhoitettu soikkokaksikko, kiiltosirppisammal ja erityisesti suojeltava serpentiinipikkutervakko. Kiiltosirppisammal on lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji. Kaivospiirin lähialueella esiintyy neljä Suomen kansainvälistä vastuulajia (kiiltosirppisammal, serpentiinipikkutervakko, vaaleasara ja lettosara). Kaivospiirin sisällä tavattu ja rakentamisen aikana hävinnyt lettonuppisara luokitellaan alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Hakija on tehnyt täydentävän luontoselvityksen Kevitsan kaivoksen laajentamisen YVA-selostuksesta annetun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella.

66 66 Eläimistö Kevitsan kaivosalueella ja sen välittömässä läheisyydessä on yhdeksän suuren petolinnun pesäreviiriä. Kaivospiirin rajalla on aiemmin pesinyt uhanalainen päiväpetolintu aikana kyseisen päiväpetolinnun on havaittu pesivän alueella onnistuneesti huolimatta kaivoksen laajamittaisista rakentamistoimista. Vuoden 2010 aikana pesä ei ollut käytössä, vaikka rakentamisaktiviteetti alueella oli tällöin huomattavasti vähäisempi. Hankealueen pesimälinnustolajistoon kuuluu useita EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja sekä Suomen erityisvastuulajeja (EVA). Linnustolaskennoissa havaittiin myös luonnonsuojelulain mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lintulajeja. Alueen pesimälinnustoon kuuluu lisäksi sekä valtakunnallisesti vaarantuneiksi (VU) että silmälläpidettäviksi (NT) luokiteltuja lajeja. Myös alueellisesti uhanalaisia lajeja pesii hankealueella. Syksyn 2011 aikana alueella on tehty lisätutkimuksia pohjanlepakoiden esiintymisestä alueella. Havaintojen perusteella arvioidaan, että Kevitsan alueella esiintyy yksittäisiä pohjanlepakoita, jotka käyttävät saalistusalueinaan mm. metsäautoteitä ja näiden lähialueita. Pohjanlepakko talvehtii tyypillisesti esimerkiksi puun koloissa eikä laji muodosta varsinaisia talvehtimiskolonioita. Havaintojen perusteella Kevitsan alueelta ei ole löydetty luolia tms. lepakoiden kerääntymispaikkoja. Viitasammakon esiintymistä alueella on selvitetty vuosina 2012 ja Satojärven pohjoisosan avoluhdassa on havaittu keväällä 2012 ja 2013 yhteensä seitsemän ääntelevää viitasammakkokoirasta. Järvellä elää viitasammakoita arviolta muutamia kymmeniä. Satojärven pohjoispuolen suoalueella on havaittu yhdeksän ääntelevää viitasammakkokoirasta. Alue voi olla lajin elinympäristön lisäksi mahdollinen lisääntymispaikka. Satojärven rantaluhdat sekä järven pohjoispuolinen suoalue ovat todennäköisiä kesäelinympäristöjä. Sammakon talvehtimispaikat ovat järvessä tai sen tulo- tai laskupuroissa. Keväällä 2014 tehdystä selvityksestä saatujen alustavien tietojen perusteella viitasammakkoa esiintyy myös läheisillä Koitelaisen ja Viiankiaavan Natura-alueilla. Kalasto ja kalastus Kesällä 2010 tehdyissä sähkökoekalastuksissa Mataraojasta ei saatu yhtään taimenta. Yhdeltä koealalta on saatu yksi kesänvanha harjus. Sen lisäksi on saatu pienin tiheyksin madetta, haukea, seipiä, mutua ja kivisimppua. Ojaan voi myös nousta taimenta Matarakosken patoaltaasta. Harjus lisääntyy luontaisesti myös Viivajoessa. Verkkokoekalastusten mukaan Saiveljärven kalastoon kuuluivat hauki, ahven, särki ja kiiski. Kalastustiedustelujen perusteella paikallisten asukkaiden kalastus Kevitsan läheisissä vesissä on ollut 2000-luvun alussa varsin vähäistä. Vesistöistä kalataloudellisesti merkittävin oli Saiveljärvi. Tärkeimmät saalislajit olivat alueella hauki ja ahven. Taimenta saatiin vain satunnaisesti Mataraojasta. Harjusta saatiin pieniä määriä useimmilta alueilta. Siikasaalis oli pieni. Näiden lisäksi saatiin vähän madetta ja särkeä. Saiveljärven läheinen Satojärvi on aikoinaan kuivattu, eikä sillä ole kalataloudellista merkitystä. Kitisellä vuoden 2008 kalastustiedustelun mukaan Vajukosken, Matara-

67 kosken ja Kelukosken patoaltailla kalasti yhteensä noin 270 taloutta. Kalastus oli pääasiassa verkko-, heittovapa- ja vetouistelukalastusta. Vuonna 2010 tehdyn kalastustiedustelun mukaan kalastus on alueella vähentynyt 2000-luvun alkuun verrattuna. Siikaa ei saatu vuonna 2010 ollenkaan, koska verkkokalastusta ei harjoitettu Saiveljärvellä. Täydennyksessä on esitetty vuoden 2013 kirjanpitokalastuksen tulokset ja verrattu niitä aiempien vuosien tuloksiin. Vajukosken patoaltaalla vuonna 2013 kalastaneiden kirjanpitokalastajien kokonaissaalis oli 384 kg, josta valtaosa oli haukea ja ahventa. Kokonaissaaliista suurin osa saatiin katiskoilla ja vetokalastuksella. Katiskalla saadun hauen ja ahvenen yksikkösaalis oli selvästi suurempi kuin edellisinä vuosina Vajukosken kirjanpitokalasatajat eivät kalastaneet vuonna 2009 katiskoilla. Matarakoskella kalastaneiden kirjanpitokalastajien saalis oli 220 kg, joista valtaosa oli taimenta (78 %), haukea ja kirjolohta. Suurin osa taimenen, hauen ja kirjolohen saaliista saatiin verkoilla. Taimenen, kirjolohen ja siian vuosittaiset yksikkösaaliit riippuvat vuosittaisista istutusmääristä. Täydennyksessä on esitetty myös vuoden kaivoksen lähialueen pienvesien kalastusta koskeneen tiedustelun tulokset. Tulosten mukaan koko alueella, eli Mataraojan, Saiveljärven, Viivajoen ja Iso Vaiskonlammen alue, oli vuoden 2013 aikana kertynyt 179 kalastuskertaa. Kalastus painottui huhti syyskuun väliselle ajalle. Kokonaissaalis vuonna 2013 alueella oli 723 kg, josta suurin osa saatiin Saiveljärvestä (364 kg). Järvellä kalasti 6 kalastajaa pilkkimällä ja heittouistelemalla. Saiveljärven saalis koostui pääosin ahvenesta ja hauesta. Haittaa kalastukselle siellä aiheutui huonoista kalakannoista ja vesikasvillisuudesta. Mataraojasta saatu kokonaissaalis oli 22 kg ja oli pääosin harjusta ja taimenta. Ojassa kalasti 7 kalastajaa lähinnä heittouistelemalla ja perholla. Eniten haittaa ojan kalastukselle koettiin aiheutuvan kaivostoiminnasta. Viivajoesta saatiin kalaa 253 kg. Saalis koostui pääosin ahvenesta ja hauesta. Kuuden joessa kalastavan suosituimmat pyyntitavat olivat verkkokalastus ja heittouistelu. Vesikasvillisuus haittasi kalastusta eniten. Iso Vaiskonlammesta saatu kokonaissaalis oli 83 kg ja koostui pääosin siiasta ja ahvenesta. Lammessa kalastavan viiden kalastajan suosituimmat pyyntitavat olivat verkkokalastus ja pilkkiminen. Iso Vaiskonlampi sijaitsee vesienvirtaussuunnassa kaivoksen yläpuolella, eikä sen vuoksi ole epäiltävissä, että kaivos voisi vaikuttaa lammen vedenlaatuun ja kalastoon. Kalojen metallimäärityksiä on tehty Kevitsan alueella v ja Kalojen metallipitoisuudet olivat pieniä eli enimmäkseen alle käytössä olleen määritysrajan. Elohopeapitoisuudet olivat selvästi alle elintarvikkeeksi käytetyn kalan lihakselle sallittujen enimmäispitoisuuksien. 67 TOIMINNAN PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET Vaikutus pintaveden laatuun, vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Tehtyjen selvitysten mukaan laajennuksen vaikutukset vesistössä voivat näkyä lähinnä purkualueella Vajukosken altaassa ja sen alapuolisessa Kitisessä. Mataraojan yläosa sekä Saiveljärvi ja Satojärvi sijoittuvat kaivosalueen välittömään läheisyyteen. Niissä voi näkyä vähäisiä vedenlaadun

68 Leviämismallinnukset tai virtaaman muutoksia. Normaalitilanteessa niihin ei tule suoria päästöjä kaivosalueelta. Kaivoksen vedenotto ja ylitevesien purku aiheuttaa vähäisiä virtaamamuutoksia Kitisessä. Kuormituksen vaikutuksia on selvitetty kahden eri mallin avulla: vesien purku Vajusen altaaseen kun voimalaitoksesta ei ole juoksutusta ja Kitisen virtaaman ollessa normaali (voimalaitoksesta juoksutetaan keskimääräisen tilanteen mukaisesti). Laskennassa on käytetty vuoden 2009 virtaamatietoja, jotka edustavat parhaiten keskimääräistä virtaamaa joessa. Laskenta on tehty käyttämällä ylitevesien purkumääränä 996 m 3 tunnissa ja nikkelin ei oletettu poistuvan vesifaasista biologisten tai sedimentoitumisen avulla. Tämän vuoksi laskennallinen pitoisuus on suurempi kuin todellinen pitoisuus. Yliteveden nikkeli-, kupari-, sulfaatti-, kokonaistyppi- ja kiintoainepitoisuuksien laskenta on tehty kolmella eri yliteveden pitoisuustasolla. Kadmiumin, lyijyn ja elohopean pitoisuuden nousu on laskettu yhdellä pitoisuudella. Laskennan mukainen pitoisuus on ilmoitettu kokonaispitoisuutena, ei vesitöille vaarallisista aineista annetun asetuksen mukaisena liukoisena pitoisuutena. Kokonaispitoisuudet ovat suurempia kuin liukoiset pitoisuudet, joten arvio on konservatiivinen. Vajusen altaan pitoisuusmallinnus juoksutusseisokin aikana Päästöjen leviäminen Vajusen altaaseen on mallinnettu kolmiulotteisella virtausmallilla käyttäen pystysuunnassa yhtä kerrosta. Mallilla on laskettu nikkelin leviäminen ja kulkeutuminen 10 vuorokauden ajan tilanteessa, jossa voimalaitoksen juoksutus on pysähdyksissä 48 tuntia (0,5 tunnin 2,5 vrk:n välillä). Laskenta on tehty 48 tunnin ajanjaksolle, koska suurin osa voimalaitoksen seisokeista on tätä lyhempiä. Ylitevesien juoksutusta on mahdollista mallin mukaan jatkaa kauemminkin, ennen kuin pitoisuusnousut lähenisivät ympäristönlaatunormia. Mallinnuksen tuloksista on havaittavissa, että ylitevesien purkupisteen välittömässä läheisyydessä yliteveden nikkelipitoisuuden ollessa 0,5 mg/l nikkelin pitoisuuslisäys on lähes koko laskentajakson ympäristölaatunormin läheisyydessä tai ylittää sen varsinaisen seisokin aikana. Muissa Vajusen altaan laskentapisteissä pitoisuuslisäykset jäivät alle 10 µg/l. Silmämaanjängän alueella pitoisuuden nousu olisi korkeinta johtuen altaan virtaus- ja tuuliolosuhteista. Alhaisemmilla nikkelin pitoisuuksilla pitoisuuden nousu on vastaavasti pienempi. Vajusen altaan keskivaiheilla saarien alueella pitoisuuden nousu on enintään muutamia µg/l. Hakija on esittänyt sekoittumisvyöhykkeeksi purkupaikan lähialuetta, jolla ympäristölaatunormin ylitys on mahdollista. Lyhytaikaiset ylitykset eivät arvion mukaan vaikuta merkittävästi purkuvesistön ekosysteemiin. Mallin mukaan toiminnan loppuvuosina nikkelin pitoisuusnousu on purkupisteen läheisyydessä ajoittain suurempaa. Kasvu johtuu suuremmasta jäteveden määrästä. Hakija on arvioinut, että huomioitaessa pitoisuuksia edelleen alentavat tekijät sekä ympäristönlaatunormin arvioidaan liukoisesta pitoisuudesta, ei pitoisuusnousu ylitä voimalaitoksen seisokin aikana ympäristönlaatunormia. 68

69 Kuparin pitoisuuslisäys vesistössä on vesistövaikutusten arvioinnin mukaan enimmillään 5 µg/l lukuun ottamatta ylitevesien välitöntä purkualuetta, missä lisäys voi olla suurempi. Kiintoaineelle vastaava enimmäisnousu on alle 20 µg/l, kokonaistypelle alle 250 µg/l, kokonaisfosforille alle 4 µg/l ja sulfaatille noin 30 mg/l. Varsinkin sulfaatin pitoisuusnousu on arvioitu konservatiivisesti. Nikkelin pitoisuuksien kehittyminen Vajusen altaassa ja Kitisessä jätevesijuoksutuksen ollessa käynnissä (996 m 3 /h) Vajusen voimalan seisokin aikana (0,5-2,5 vrk) on esitetty seuraavassa kuvassa. 69 Haitta-aineiden arvioidut pitoisuusnousut Vajukosken altaassa ylitevesien eri pitoisuustasoilla (muualla kuin purkuputken ympäristössä ja ylitevesijuoksutus 996 m 3 /h) on esitetty seuraavassa taulukossa. Haitta-aine Ylitevesi (mg/l) Pitoisuusnousu enintään (µg/l) nikkeli 0,5 10 0,25 5 0,125 2,5 kupari 0,3 6 0,15 3 0,075 sulfaatti kokonaistyppi ,5 65 kokonaisfosfori 0,2 4 0,1 2 0,05 1 kiintoaine ,5 50 Vaikutukset vedenkorkeuteen Koko altaan pinta-alaan ja vesitilavuuteen suhteutettuna on Vajuseen johdettava vesimäärä pieni. Mallin mukaan kahden vuorokauden seisokin aikana Vajuseen johdetaan m 3 ylitevettä. Tämä aiheuttaa laskennallisesti 2 millimetrin lyhytaikaisen vedenpinnan nousun altaassa. Ylitevesistä aiheutuvaa vedenpinnan nousua ei voi käytännössä havaita.

70 70 Vaikutukset veden laatuun Vajukosken voimalaitoksen juoksutusseisokin aikana kaivoksen ylitevesien vaikutukset kohdistuvat Vajusen altaaseen. Altaassa ylitevesien leviämiseen vaikuttavat sää- ja virtausolosuhteet. Juoksutustilanteessa voimakkaimmat vaikutukset kohdistuvat välittömästi purkuputken alapuoliseen Kitiseen. Pitoisuudet kasvavat Kitisessä eniten keväällä ja syksyllä kaivokselta juoksutettavan jätevesivirtaaman ollessa suurimmillaan suhteessa Kitisen virtaamaan. Suuremmasta louhosvesimäärästä johtuen pitoisuusmuutokset ovat suurimpia toiminnan loppuvaiheessa. Nikkelin pitoisuuslisäys vesistössä on mallinnuksen perusteella ylitevesivirtaamasta ja Vajukosken voimalaitoksen juoksutustilanteesta riippuen noin 10 µg/l. Purkupaikan välittömässä läheisyydessä pitoisuuslisäykset voivat kuitenkin olla suurempia. Pitoisuusnousu on arvioitu olevan enimmillään 25 µg/l. Nikkelin pitoisuus luontaisesti on ollut Vajusen altaassa ja Kitisessä tarkkailutulosten mukaan pääosin alle määritysrajan (alle 3 µg/l), vaikka joitakin korkeampia pitoisuuksia on mitattu. Kaivoksen nikkelipäästöt vaikuttavat Kitisen pitoisuustasoon. Hyvistä laimentumisolosuhteista johtuen rajoittuu suurin pitoisuuden lisäys pienehkölle alueelle Vajuseen altaaseen ja Vajukosken voimalaitoksen alapuoliseen Kitiseen. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006 muutoksineen) mukaan nikkelin aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu liukoinen pitoisuus pintavedessä ei saa ylittää ympäristölaatunormin (20 μg/l) ja luontaisen taustapitoisuuden arvion (1 μg/l) summaa (21 μg/l). Asetuksen 6 b :n mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla pitoisuus voi ylittää esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Kevitsan kaivoksen jätevesien vaikutusalueella nikkelin kokonaispitoisuudet jäävät vesistössä pääosin selvästi alle ympäristölaatunormin. Raja voi kuitenkin ylittyä purkupaikan välittömässä läheisyydessä suuria vesimääriä juoksutettaessa. Ympäristölaatunormit on määritetty liukoisille pitoisuuksille, kun sekä nykytason määritykset että mallinnukset on tehty kokonaispitoisuuksina. Ympäristölaatunormin ylittymisen riski on arvioitu pieneksi. Kuparin pitoisuuslisäys on mallinnuksen perusteella enimmillään vesistössä noin 5 μg/l. Purkupaikan välittömässä läheisyydessä pitoisuuslisäykset voivat kuitenkin olla suurempia, etenkin kaivostoiminnan loppuvuosina. Kuparipitoisuudet ovat olleet Vajukosken altaassa ja Kitisessä tarkkailutulosten perusteella alle määritysrajan (alle 3 µg/l) tai sen tuntumassa. Joillekin vesieliöille arvioitu kuparin pitoisuuden nousu voi aiheuttaa havaittavia vaikutuksia, mutta vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Talousveden laatuvaatimus kuparin enimmäispitoisuudelle on korkeampi (2 000 μg/l). Liukoisen kuparin määrä vaikuttaa biosaatavuuteen. Typen arvioitu pitoisuuslisäys on vesistössä enintään μg/l. Pääosa siitä on perustuottajille käyttökelpoisesta nitraattitypestä. Pitoisuuslisäys on noin kaksinkertainen Kitisen nykytasoon verrattuna. Typpikuormitus lisää vastaanottavan vesistön rehevyyttä, mikä virtaavassa vedessä voi näkyä lähinnä erilaisilla pinnoilla kasvavien levien eli perifytonin runsastumisena. Vesistön toisen pääravinteen eli fosforin kuormitus lisääntyy suhteessa vähemmän. Enimmillään fosforin pitoisuusnousun on arvioitu olevan noin 3 4 μg/l (noin % Kitisen nykytasosta). Fosforin saatavuus rajoittaa todennäköisesti perifytonin kasvua. Fosforikuormitus on peräisin kaivoksen saniteettijätevesistä, joiden osuus vesitaseesta on vähäinen.

71 Sulfaattipitoisuuden kasvu on arvioitu merkittäväksi. Kasvulla ei kuitenkaan ole katsottu olevan haitallisia vaikutuksia virtaavassa vesistössä. Sulfaattilisäys nostaa veden sähkönjohtavuutta ja voi jossain määrin voimistaa vesistöjen kerrostuneisuutta. Vajusen altaan lyhyt viipymä estää kuitenkin pitkäaikaisen kerrostuneisuuden syntyä. Myöskään alempana vesistössä Kevitsan vaikutusalueella ei ole järviä, joiden kerrostuneisuuteen sulfaattipäästöt voisivat merkittävästi vaikuttaa. Voimalaitosaltaissa juoksutusseisokit ovat lyhytaikaisia. Sulfaatin pitoisuuslisäyksen on arvioitu olevan noin 25 mg/l ja yleensä vähemmän. Enimmillään kaivostoiminnan loppuvaiheessa pitoisuuslisäys on arvioitu olevan noin 60 mg/l alivirtaamatilanteessa. Vuoden 2013 pintavesien tarkkailun mukaan Kitisessä sulfaattipitoisuus on noussut edelliseen vuoteen verrattuna, mutta pitoisuustaso on pysynyt alhaisella tasolla. Sulfaattipitoisuus on vaihdellut Vajusen altaalla 0,8 4,4 mg/l ja Kitisessä purkupisteen alapuolella 0,9 12 mg/l välillä. Kaivoksen kiintoainekuormituksesta aiheutuva pitoisuuden lisäystä ei ole mallinnuksen perusteella Kitisessä mitattavissa. Kiintoainepäästöistä ei arvioida aiheutuvan haittoja purkuvesistössä. Kadmiumin, lyijyn ja elohopean aiheuttama vesistökuormitus on hakijan mukaan kaivostoiminnan laajentumisen seurauksena hyvin vähäistä ja pitoisuusnousuja purkuvesistössä ei käytännössä voi mitata. Näiden aineiden osalta ei ekologisia haittavaikutuksia ole arvioitu aiheutuvan. Kaivosalueen viereisiin järviin kohdistuvat vedenlaatuvaikutukset ovat vähäiset, Satojärven osalta olemattomat. Satojärven suuntaan ei johdeta kaivosalueelta peräisin olevia vesiä. Mahdollisesti varaudutaan johtamaan Kevitsanvaaran rinteen yläosan puhtaita pintavalumavesiä Satojärven suuntaan jatkossa mutta tällöinkin vaikutukset ovat vähäiset, huomioiden jo alueella olevat ojitukset, jotka johtavat vastaavia valumavesiä Satojärveen. Satojärveen kohdistuvat vähäiset vedenlaatuvaikutukset voivat aiheutua lähinnä kaivosalueelta peräisin olevasta pölystä. Saiveljärveen kohdistuvat vaikutukset ovat myös vähäisiä, lähinnä pölyämisestä aiheutuvia. Rikastushiekka-altaalta A voi ajan kuluessa suotautua vähäisiä määriä suotovesiä, joita ei saada kerättyä suotovesiojiin ja pumpattua takaisin altaaseen. YVA:n yhteydessä tehtyjen suotovesitarkastelujen perusteella metallien pitoisuusnousut Saiveljärvessä ovat pitkällä aikavälillä vähäisiä. Vaikutukset Saiveljärven veden laatuun ovat vähäisiä. Tarkkailutulokset, vuosi 2013 Vuonna 2013 pintavalutuskentälle johdettavan veden nikkelipitoisuus oli 0,007 0,350 mg/l, kuparipitoisuus <0,001 0,011 mg/l, kiintoaineen hehkutusjäännös 2,0 8,5 mg/l ja sulfaattipitoisuus oli mg/l. Vajusen altaassa vuoden 2013 aikana happitilanne oli hyvä. Veden sulfaattipitoisuus näytteissä vaihtelivat 0,8 4,4 mg/l ja kloridipitoisuus 0,5 2,8 mg/l välillä. Merkittävää muutosta edellisiin vuosiin verrattuna ei havaittu. Kuparipitoisuudet pintavedessä ylittivät määritysrajan kolme kertaa ja pitoisuudet näissä näytteissä vaihtelivat 1,4 3,8 µg/l välillä. Alusvedessä kuparipitoisuus ylitti määritysrajan kesäkuun näytteessä (1,1 µg/l). Nikkelipitoisuus oli pääosin alle määritysrajan. Huhtikuussa pintavesinäytteessä nikkelipitoisuus oli 2 µg/l. Kitisessä Vajusen altaan alapuolella ravinnepitoisuudet olivat samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina, eikä eri näytepisteiden välillä ollut merkit- 71

72 täviä eroja. Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat 0,9 12 mg/l. Pitoisuudet olivat korkeampia kuin edellisinä vuosina. Kuparin ja kromin pitoisuudet jäivät pääasiassa alle 1 µg/l määritysrajan. Kuparin pitoisuus vaihteli 1,1 3,4 µg/l välillä. Nikkelipitoisuus oli pääosin alle määritysrajan. Nikkelin korkein pitoisuus 4,2 µg/l havaittiin helmikuussa. Petkulan kylän kohdalla tehdyn tarkkailun perusteella kaivoksen rakentamisen ja ylösajovaiheen aikaisia vaikutuksia kylän rantavesiin ja kalastukseen sekä muuhun virkistyskäyttöön ei voida havaita. Hakemus sekoittumisvyöhykkeen määräämiseksi Hakija on hakenut sekoittumisvyöhykettä Vajukosken altaan eteläosaan, alueelle, joka ulottuu Silmäjängänmaan pohjoispuolelta Vajukosken padolle alavirtaan Vajusuvannon sillan tasalle. Kaivoksen jätevesien vaikutusalueella kokonaisnikkelipitoisuudet jäävät pääosin alle ympäristölaatunormin. Raja voi tilapäisesti ylittyä suuria jätevesimääriä juoksutettaessa purkupaikan välittömässä läheisyydessä. Hakija on toimittamassaan täydennyksessä pienentänyt haetun sekoittumisvyöhykkeen aluetta siten, että se ei ulotu enää voimalaitospadon alapuolelle. Sekoittumisvyöhykkeeksi esitetty alue on seuraavassa kuvassa. 72

73 Kaivoksen lähijärvien tulovirtaama Sedimentti Hakija on käyttänyt sekoittumisvyöhykkeen määrittelyssä Euroopan komission ohjeistuksen mukaista vaiheittaista menettelyä. Kitinen on luokiteltu pieneksi joeksi. Vajukosken virtaaman, johdettavan yliteveden määrän ja sen ympäristöluvan mukaisen nikkelipitoisuuden raja-arvon (500 µg/l) perusteella laimentumiskerroin on arvioitu olevan vähintään 144 ja PC-arvo (yliteveden pitoisuuden suhde laimennuskertoimeen) olevan 3,47. Vyöhykkeen tarkemmassa määrittelyssä on käytetty mallinnusta. Sen mukaan ympäristölaatunormi ylittyy purkupisteen välittömässä läheisyydessä. Lähimmässä alavirran pisteessä pitoisuuslisäys on enimmillään noin kolmasosa laatunormista. Avolouhoksen kuivatuspumppaus voi vaikuttaa Satojärven pinnankorkeuteen. Hydrogeologisen mallin mukaan pohjaveden alenemisen aiheuttama tulovirtaaman pieneneminen Satojärvessä on vähäistä. Louhinnan loppuvaiheessa sen on arvioitu olevan enintään noin 6 mm vuodessa. Aleneman vaikutus järven vedenpinnan tasoon voi olla enintään muutamia senttimetrejä. Tämä on korvattavissa esimerkiksi edellä mainituilla puhtaiden pintavalumavesien johtamisella järven suuntaan, pohjapadolla tms. Rikastushiekan läjittämisestä aiheutuva valuma-alueen muutos on alle 10 % Saiveljärvestä lähtevän Viivajoen valuma-alueesta. YVA:n yhteydessä tehtyjen mallinnusten perusteella Saiveljärven veden pinnan lasku olisi enintään 2 cm. Vajukosken altaassa ja sen alapuolisessa Kitisessä kaivoksen päästöistä aiheutuvan sedimentoitumisen on arvioitu jäävän vähäiseksi säännöstelystä ja virtaaman vaihtelusta johtuen. Kun ylitevesiä juoksutetaan Vajukosken seisokin aikana, voi sedimentaatio olla väliaikaisesti merkittävämpää. Lähialueen järviin, Satojärveen ja Saiveljärveen, ei tule suoria päästöjä kaivostoiminnasta, mutta muun muassa pöly voi aiheuttaa vähäisiä laskeumaperäisiä päästöjä järviin. Sedimenttien laatua seurataan säännöllisesti kaivoksen velvoitetarkkailuohjelman mukaisesti. Piilevät, kasviplankton ja pohjaeläimet Kevitsan kaivoksen laajennus lisää ravinne- ja metallipäästöjä. Nämä voivat vaikuttaa purkuvesistön perifytonpiileviin. Ravinnekuormituksen kasvaessa vesistön rehevyys lisääntyy ja levien määrä saattaa kasvaa. Kaivostoiminnassa typpikuormitus on fosforikuormitusta suurempaa. Rehevöittäviä vaikutuksia rajoittaa fosforin suhteellisen vähäinen osuus. Lajisto voi kuitenkin muuttua korkeita typpipitoisuuksia suosivien lajien suuntaan. Saiveljärven ja Satojärven kasviplanktonyhteisöihin vaikutukset voivat olla epäsuoria esimerkiksi suotovesien tai pölyämisen kautta. Suoria päästöjä järviin kaivosalueelta ei ole. Kaivoshankkeen mahdolliset vaikutukset alueen vesistöjen pohjaeläinyhteisöihin johtuvat lisääntyneestä ravinnekuormituksesta ja vesistöjen virtaamamuutoksista. Kaivoksen velvoitetarkkailuohjelman mukaisesti seurataan toiminnan vaikutuksia. 73

74 74 Vesistön ekologinen ja kemiallinen tila Vaikutukset Mataraojaan Kitinen on voimakkaasti rakennettu vesistö, jonka tila on hyvä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Kevitsan kaivoksen laajennuksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Kitisen ekologiseen tai kemialliseen tilaan. Nikkelille asetetun laatunormin mahdollinen lievä ylitys kaivoksen ylitevesien purkupaikan välittömässä läheisyydessä ei vaaranna vesimuodostuman hyvää kemiallista tilaa. Mataraojassa virtaama alenee kaivostoimintaa edeltäneestä tilanteesta ja vesistön hydrologinen ja morfologinen tila muuttuu tältä osin merkittävästi. Saiveljärvessä, Satojärvessä ja Viivajoessa (Ympärysjoki) virtaamien ja vedenkorkeuden alenema on vähäistä. Satojärvi ei ole luonnontilainen, sillä sen vedenpintaa on aikanaan laskettu. Kaivoksen toiminta-aikana ei tule suoria päästöjä Mataraojaan, lähijärviin tai Viivajokeen. Veden laatumuutosten vaikutukset näiden pintavesimuodostumien ekologiseen ja kemialliseen tilaan on arvioitu vähäisiksi. Hakemuksen täydennyksessä on esitetty selvitys Mataraojan vedenlaadusta ja kuormituksesta. Mataraojan tarkkailupisteillä oli havaittavissa aikaisemmasta tarkkailusta poikkeavia pitoisuuksia ja erityisesti sulfaatin ja kloridin pitoisuuksien nousua loppuvuoden aikana. Alkuvuonna 2013 pitoisuudet etenkin kaivostien sillan kohdalla sijaitsevalla pisteellä olivat lähellä aiemmin todettuja, jopa alhaisemmalla tasolla, mutta lokakuusta 2013 lähtien mm. sulfaattipitoisuudet, kloridipitoisuudet ja sähkönjohtavuudet nousivat huomattavasti. Tammi-helmikuussa 2014 pitoisuudet ovat kaikilta osin laskeneet loppuvuoden 2013 tilanteesta, mikä viittaa alentuneeseen ylitevesikuormitukseen Mataraojaan. Pintavalutuskentän taustaojien alkupäähän on rakennettu penkereet marraskuun lopussa 2013, estämään mahdolliset oikovirtaukset. Vuoden 2014 aikana ei Mataraojassa ole havaittu kohonneita pitoisuuksia. Todennäköisintä lienee, että loppuvuodesta 2013 havaitut kohonneet pitoisuustasot ovat peräisin useasta lähteestä. Pumppaamon penkereen läpi tapahtuva normaali suotautuminen aiheuttanee jossain määrin pitoisuustason kohoamista Mataraojassa (ns. perustaso). Lisäkuormitus on todennäköisimmin aiheutunut pintavalutuskentän oikovirtauksien seurauksena. Mataraojassa havaitut pitoisuudet voisivat aiheutua muutamien kymmeniensatojen kuutiometrien suuruisista ylitevesimääristä. Lyhytaikaisesti kohonneista tai perustasolla todetuista pitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan haitallisia vaikutuksia. Käytettävissä olevat virtaamamittaustiedot yhdessä vedenlaatuanalyysien kanssa viittaavat siihen, että pintavalutuskentän niskaojiin ei merkittävässä määrin pääse tai ole päässyt pintavalutuskentälle johdettavia käsiteltyjä ylitevesiä, oikovirtauksena tai muutoin. Kuormituksen estäminen Vaihtoehdot ylitevesien johtamisessa Mataraojan kuormituksen estämiseksi ovat siten: muun muassa pintavalutuskentän ohittaminen, Mataraojan vesien pumppaaminen takaisin pintavalutuskentän pumppaamon imual-

75 taaseen, mikäli veden laadun heikkenemistä Mataraojassa havaitaan ja vesien purkamisen jatkaminen pintavalutuskentän kautta ja sen varmistaminen, että pintavalutuskentältä ei aiheudu veden suotautumista alueen ulkopuolelle suotovirtaamana tai oikovirtauksena niskaojiin. Mataraojaa koskevassa sevityksessä on esitetty jatkotoimiksi muun muassa takaisinpumppauksen mahdollistavat toimet mahdollisimman pian. Pumppauksen aloittamisperusteet neuvotellaan ELY:n kanssa. Ylitevesipumppaamon penkereen sekä pintavalutuskentän alueella tehdään tutkimuksia. Ennen tutkimustulosten valmistumista ja niiden perusteella päätettäviä jatkotoimia lisätään käyttötarkkailua penkereen suotovesien ja pintavalutuskentän mahdollisten oikovirtausten selvittämiseksi. Pintavalutuskentän ohittamista selvitetään. Ohitusputkella asiaa ei kuitenkaan voida välittömästi ratkaista. Lisäksi ylitevesien pumppaamista jatketaan mahdollisimman tasaisesti voimassaolevan ympäristöluvan reunaehdot huomioiden. Pumppausmäärä pyritään pitämään alkuvaiheessa tasolla 300 m 3 /h. Pumppausmääriä voidaan vaiheittain nostaa ja ylitevesien johtamismäärien, imualtaan pinnankorkeuden, Mataraojan ja niskaojien seurannalla varmistaa, että poikkeavia pitoisuusnousuja ei Mataraojassa aiheudu. Tammi-helmikuussa 2014 Mataraojassa havaitut pitoisuudet ovat kaikilta osin palanneet perustasolle, eikä erityistä ylitevesikontaminaatiota ole ollut selvityksen mukaan enää havaittavissa Mataraojassa on todettu vuoden 2013 pintavesien tarkkailussa aikaisemmin tarkkailussa havaittuun pitoisuustasoon verrattuna erityisesti sulfaatin ja kloridin pitoisuuksien nousua loppuvuoden aikana. Vuoden 2014 alun tarkkailun mukaan pitoisuudet ovat näytepisteissä alentuneet. Hakija selvittää syitä kohonneisiin pitoisuuksiin ja on esittänyt Lapin ELY-keskukselle toimenpiteitä Mataraojaan kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi. Näitä keinoja ovat pintavalutuskentän ohittaminen, Mataraojan vesien pumppaus pintavalutuskentälle tarvittaessa ja vesien johtaminen pintavalutuskentän kautta siten, että vesiä ei pääse kulkeutumaan Mataraojaan suotautumalla, tai oikovirtauksina. Mikäli Mataraojaan johdetaan myöhemmin kaivosalueen puhtaaksi todettuja pintavalumavesiä, tehdään vaikutustarkastelut tältä osin myöhemmin. Vaikutukset kalastoon ja kalatalouteen Kaivoksen laajennus lisää lähinnä typen ja sulfaatin pitoisuuksia Kitisessä. Hyvistä laimentumisolosuhteista johtuen hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta Kitisen kalakantoihin tai kalastukseen. Kitisessä lisääntyvä kalasto koostuu pääasiassa vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, joiden kantoihin kaivoksen kuormituksella ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta. Vajukosken ja sen alapuolisilla Matarakosken ja Kelukosken patoaltailla lohikalakannat ovat käytännössä istutuksista peräisin eikä kaivoksen kuormituksella arvioida olevan vaikutusta istukkaiden menestymiseen. Ravinnekuormitus, lähinnä typpikuormitus, voi lisätä seisovien pyydysten limoittumista ylitevesien purkualueella Vajukosken altaan alaosassa ja sen alapuolisella Matarakosken altaalla. Kalojen käyttökelpoisuuteen kuormituksella ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta. Kalastushalukkuutta jätevesien purkualueen lähistöllä voi vähentää tietoisuus vesien johtamisesta. 75

76 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Mataraojan latvaosa sijoittuu kaivosalueen välittömään läheisyyteen, joten siinä voi aiheutua lieviä vedenlaatumuutoksia vaikka suoraa kuormitusta ei ojaan tulekaan. Mataraojan latvahaaralla ei ollut kalaa vuonna 2010 tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan. Vähäiset vedenlaatumuutokset ja virtaaman pieneneminen heikentävät Mataraojassa nykyisin satunnaisesti lisääntyvän taimenen elinolosuhteita. Mataraojassa satunnaisesti lisääntyvän harjuksen elinolosuhteisiin kaivoksen kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Hankkeen vaikutukset muiden kalalajien kantoihin tai kalastukseen Mataraojassa jäävät vähäisiksi. Mataraojan kalataloudellinen arvo ei ole erityisen merkittävä. Saiveljärven ja Viivajoen valuma-alue on pienentynyt muutamalla neliökilometrillä, joten Viivajoen virtaama on hieman pienentynyt. Saiveljärveen ei kohdistu suoraa kuormitusta kaivokselta. Rikastushiekka-altaan (A-allas) suotovesiä voi kulkeutua ajan myötä vähäisiä määriä Saiveljärveen, mutta sillä ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta veden laatuun. Kokonaisuudessaan hankkeella ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta Saiveljärven tai Viivajoen kalastoon tai kalastukseen. Satojärveen ei kohdistu suoraa kuormitusta kaivokselta. Satojärvellä ei ole tällä hetkellä kalataloudellista arvoa. Maanpoistomaiden ja sivutuotteiden (sivukivi ja rikastushiekka) läjitys voi vaikuttaa maaperän ja pohjaveden laatuun. Läjitettävien ainesten laadusta riippuen syntyvät suotovedet voivat heikentää läjitysalueen alapuolisen pohjaveden laatua. Suotoveden mukana haitta-aineita voi levitä myös laajemmalle. Paikallista vaikutusta maaperän ja pohjaveden laatuun voi olla myös tuotteiden, kemikaalien ja polttoaineiden varastoinnilla sekä kaluston käytöllä ja huoltamisella. Varasto- ja toiminta-alueet rakennetaan siten, ettei suoria päästöjä maaperään pääse muodostumaan. Päästöjä voi aiheutua lähinnä poikkeus- ja häiriötilanteissa. Laajenevan ja syvenevän avolouhoksen kuivana pitäminen pumppaamalla vaikuttaa pohjavesiin laskemalla ympäröivän alueen pohjaveden pinnan tasoa. Kaivoksen lähialueella ei sijaitse merkittäviä lajittuneiden maa-ainesten alueita. Alueen pohjavesiä ei hyödynnetä talousvesikäytössä, eikä lähistöllä ole luokiteltuja pohjavesialueita. Alueen pohjaveden metallipitoisuudet ovat luonnostaan kohonneita alueen geokemiasta johtuen. Alueen moreenit ovat pääosin vedenjohtavuudeltaan varsin alhaisia, jolloin pohjaveden ja haitta-aineiden kulkeutuminen on hidasta. Sulfidipitoisen rikastushiekan erillisvarastointi tiivispohjaisessa B-altaassa ehkäisee pohjavesivaikutuksia. Altaan pohjatiivisterakenteen rikkoutuessa jostain syystä tulisivat heikkolaatuiset suotovedet kulkeutumaan avolouhokseen, eikä tästä aiheudu vaaraa kaivospiirin ulkopuolisen ympäristön pohjavesille. Tavanomainen rikastushiekka (A-allas) ei suoritettujen testien perusteella ole happoa muodostavaa. Metallien liukoisuudet suotoveteen ovat verrattain alhaisia. Läjitysalueiden suotovedet heikentävät aina jossain määrin alapuolisen pohjaveden laatua mutta rikastushiekan karakterisointitulokset ja alueen pohjavesien luontaiset pitoisuudet huomioiden ei heikentävää vaikutusta ole pidetty merkittävänä. Juurisalaojista ja läjitysalueen tehokkaasta kuivatuksesta johtuen suotovesien syntyminen on selvästi vähäi- 76

77 sempää kuin tavanomaisessa läjityksessä. Lisäksi läjitysalue sijaitsee suurelta osin suoalueella, jolloin haitta-aineista suuri osa sitoutuu alapuoliseen turpeeseen. Alueella syntyvät pohjavedet kulkeutuvat suurelta osin kohti avolouhosta ja osittain Saiveljärven suuntaan. Osa Saiveljärven suuntaan purkautuvista pohjavesistä kerätään läjitysaluetta ympäröivään suotovesiojaan ja pumpataan sieltä takaisin läjitysalueelle. Pitkällä aikavälillä läjitysalueen alapuolisen pohjaveden alkuainepitoisuudet saattavat kohota vastaavalle tasolle, kuin läjitysalueen koillisosan pohjavedessä on luontaisesti. Etelän suuntaan purkautuvien pohjavesien osuus on noin 15 % koko läjitysalueen suotovesimääristä. Suotovesikuormitus voi pitkällä aikavälillä nostaa esimerkiksi padon eteläpuolisen alueen pohjaveden nikkelipitoisuuksia lähelle muun kaivosalueen keskiarvopitoisuuksia, mutta vaikutukset kauempana kuten Saiveljärvessä ovat vähäisiä. Sulfaattipitoisuuksien nousua voi mahdollisesti havaita kauempana läjitysalueesta. Heikkolaatuisia suotovesiä voi muodostua sivukiven läjitysalueella. Huomioitaessa sivukiven laatu ei merkittäviä heikentäviä pohjavesivaikutuksia ole arvioitu syntyvän. Suuri osa alueella muodostuvista valumavesistä kerätään ja käsitellään kaivoksen vesienkäsittelyjärjestelmässä. Osa suotovesistä kulkeutuu jo toiminnan alkuvaiheessa pohjaveden mukana kohti avolouhosta ja myöhemmin yhä suurempi osa virtauksesta suuntautuu avolouhokseen. Sivukiven läjitysalueella muodostuvat pohjavedet virtaavat kohti kaivosaluetta eli heikentäviä vaikutuksia ei synny kaivospiirin ulkopuolelle. Sivukiven läjitysalue sijaitsee pääosin suoalueella ja kangasmaille/vähäturpeisille alueille asennetaan tiivisturvekerros, jolloin suuri osa metalleista pidättyy turpeeseen. Pohjaveden laadun vähäistä heikkenemistä kaivosalueella ei ole pidetty merkittävänä. Sivukiven läjitysalueella moreenin ja pohjaveden luontaiset nikkelipitoisuudet ovat selvästi korkeampia kuin muualla kaivospiirissä tai sen lähistöllä. Suotovesistä aiheutuva alapuolisen pohjaveden alkuainepitoisuuksien kasvu ei siten valtaosalla läjitysaluetta merkittävästi muuta tilannetta nykyiseen verrattuna. 77 Vaikutus ilmaan laatuun Pölyä leviää ympäristöön louhinnasta, malmin, sivukiven ja maa-aineksen lastauksesta, purkamisesta ja kuljettamisesta. Tuuli aiheuttaa pölyämistä rikastushiekka-alueelta (A-allas). Pölypäästöjä tulee myös rikastamolta, lähinnä murskaamosta. Prosessien hiukkaspäästöt ovat hallittavissa pölynpoistotekniikoiden avulla. Tämä on huomioitu pölypäästöjen muodostumisen ja leviämisen arvioinnissa. Laajamittainen pölyn leviäminen kaivosalueen toiminnoista on satunnaista ja se riippuu sääolosuhteista (myrsky, kuiva ilma ja ilman sekoittumisolosuhteet). Satunnaisesti pölypäästöjä voi olla keväisin lumen sulamisen jälkeen silloin, kun kasvillisuuden pölyämistä heikentävä vaikutus on pienimmillään. Kaivosten ja niiden lähialueiden tarkkailujen tulosten perusteella pääosa mineraaliainesperäisistä pölyhiukkasista on suuria hiukkasia yli 30 µm ja siten ne laskeutuvat päästölähteen välittömään läheisyyteen. Louhintaan liittyvistä räjäytyksistä aiheutuvan pölylaskeuman osuus on arvioitu olevan kokonaisuudessaan pieni ja louhoksen syventyessä pölyn arvioidaan pääosin laskeutuvan louhokseen. PM 10 -partikkelikoko (ns. hengitettävät hiuk-

78 kaset) ja sitä pienemmät hiukkaset saattavat otollisten olosuhteiden vallitessa kulkeutua etäälle kaivosalueesta ja pienen kokonsa vuoksi aiheuttaa myös terveydellisiä vaikutuksia. Toiminnan aiheuttamien hiukkaspäästöjen (pöly) ja savukaasupäästöjen (NO X, SO 2 ja PM 10 ) leviämistä on selvitetty mallintamalla. Savukaasumallinnuksessa on huomioitu lämpölaitos pistepäästölähteenä. Mallissa rikastushiekka-alueen maksimikorkeutena on käytetty tasoa +300, joka on korkeampi kuin viimeisin läjitysaluesuunnitelma (+270). Mallin mukaan pölyn leviäminen kaivosalueen ulkopuolelle tuotannolla 10 Mt vuodessa ei eroa merkittävästi tuotannosta 5 Mt vuodessa. Vuorokausiohjearvon ylitysten (>50 µg/m 3 ) määrät jäävät selvästi alle sallitun. Kaivoksen rakennusvaiheesta aiheutuvia pölylaskeumia on tarkkailtu syyskuusta 2011 lähtien kahdessa pisteessä. Tulosten mukaan vuonna 2013 kiintoainelaskeumat olivat tarkkailupisteissä alhaisia. Kiintoainelaskeuma oli pääosin orgaanista alkuperää. Pölyseurantaa tehdään neljän ympäristöön sijoitetun keräinparin avulla. Laskeuman suuruuteen vaikuttavat oleellisesti myös sääolosuhteet, kuten tuulen suunnat. Jatkuvatoimista seurantaa (PM 10 ) ei ole vielä tehty mutta mittaus tullaan tekemään jatkossa kaivoksen toiminnan aikana. Mittaukset on suunniteltu aloitettavan syksyllä Täydennyksessä on esitetty vuoden 2013 tarkkailutuloksia. Pölytarkkailussa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia vuoteen 2012 verrattuna. Metallilaskeuman määrä on kasvanut vuodesta 2012, mutta pitoisuudet ovat samaa tasoa tai hieman alhaisempia kuin esimerkiksi Harjavallan kaupungin kaupunki- ja asuinalueilla tehtävässä ilmanlaatutarkkailussa. Vuonna 2013 tehdyn tarkkailun mukaan primäärimurskan ja seulonnan poistokaasujen pölypäätöt olivat pienet. Louhintaräjäytyksistä vapautuu ilmaan kaasuja, jotka ilmakehään jouduttuaan laimenevat nopeasti. Niistä ei yleensä aiheudu kuin mahdollisesti lyhytaikaista hajuhaittaa louhoksen välittömässä läheisyydessä. Hiilimonoksidi kerääntyy ilmaa raskaampana räjäytystyömaan syvänteisiin. Avolouhinnassa räjäytyskaasut tuulettuvat tehokkaasti. Suomalaisilla kaivoksilla ei räjäytyskaasuista tiedetä aiheutuneen terveyshaittaa tai työturvallisuusriskiä. Lämpökeskuksen savukaasupäästöt eivät merkittävästi lisäänny tuotannon lisääntyessä. Savukaasuista ei ole arvioitu aiheutuvan haitallisia ympäristövaikutuksia. Pakokaasuja syntyy malmin louhintaan käytettävistä työkoneista sekä malmikuljetuksiin ja muuhun alueen sisäiseen liikennöintiin käytettävistä ajoneuvoista. Lisäksi alueelle tuleva ja sieltä poistuva liikenne tuottavat pakokaasupäästöjä. Maantieliikenteestä (työmatkaliikenne + raskas liikenne) aiheutuvista pakokaasupäästöistä ei ole arvioitu olevan suurta merkitystä kaivoshankkeen muihin vaikutuksiin verrattuna. Maantieliikenteestä poiketen työkoneista aiheutuvat päästöt kohdistuvat kokonaisuudessaan kaivosalueelle. Työkoneista pääsee hiukkasia ilmaan saman verran kuin lämpökeskuksesta. Toiminnasta aiheutuvaan muuhun pölyämiseen verrattuna pakokaasuista aiheutuva hiukkaspäästö on verrattain vähäinen. Typen oksidin päästöt eivät aiheuta haitallisen korkeita typpioksidipitoisuuksia alueella. 78

79 79 Melun ja tärinän vaikutukset Melu Kaivostoiminnassa melua aiheuttavat malmin louhinta, murskaus, jauhatus, rikastamon prosessilaitteet, pumppaamot, työkoneet ja muu liikenne. Melun leviämiseen vaikuttavat lähtömelutason lisäksi rakennukset ja muut esteet, maaston muodot sekä vesialueet ja muut heijastavat pinnat. Maantieliikenteen meluvaikutus on mallinnettu Kersilön kylän alueelle. Meluvaikutukset ovat tätä vastaavia muuallakin Valtatie 4:n varrella. Mallinnuksen mukaan nykyisen luvan mukaisella tuotannolla päiväajan klo db(a):n keskiäänitason meluvyöhyke leviää noin 65 metrin etäisyydelle tien keskilinjasta tien molemmin puolin 80 km/h nopeusalueella ja 55 db(a):n vyöhyke noin 38 metrin päähän. Laajennuksen mukaisella tuotannolla (10 Mt/a) päiväajan meluvyöhykkeen leveys kasvaisi noin 4 metriä. Yöaikaan melualueen on arvioitu kasvavan noin 8 metriä. Yöaikainen meluvyöhyke laajenee hieman. Kaivoksen raskaan liikenteen aiheuttamat yöaikaiset meluvaikutukset kesällä on arvioitu vähäisiksi. Vuonna 2013 tehdyn mittauksen mukaan rikastekuljetukset aiheuttivat suurimmat hetkelliset enimmäisäänitasot loma-asunnon pihalla, joka sijaitsee noin 250 metrin etäisyydellä Kitisen ylittävästä sillasta. Yöaikaisten kuljetusten aiheuttamien enimmäisäänitasot mitattujen äänitasojen ja kuljetusten määrän perusteella eivät ole todennäköisesti häiritseviä. Kaivospiirin läheisyydessä olevan loma-asunnon läheisyydessä päiväajan keskiäänitaso alittaa ohjearvon myös huomioitaessa mittausepävarmuus. Rakentamisaikaisten kokemusten perusteella kaivoksen toiminnan aikana kaivosalueen toiminnoista aiheutuva melu havaitaan Petkulan suunnasta, mutta äänitehotasot eivät ylitä melutason ohjearvoja. Suurimmat meluvaikutukset ovat kaivospiirin alueella. Toiminnan alkuvaiheissa melua voi levitä häiritsevässä määrin myös itään Satojärven suuntaan. Mallinnuksen mukaan toiminnan alkuvaiheessa Satojärven alueella voi esiintyä 45 db(a) ylittäviä äänitasoja. Louhoksen syvetessä äänitasot alenevat. Sivukiven läjitysalueelta melun ei ole arvioitu leviävän merkittävästi ympäristöön. Primäärimurskaamon sijoitus maan alle vähentää melua. Louheen kaatoaukkojen sijoitus pohjois-eteläsuuntaan suuntaa melun rikastushiekan ja sivukiven läjitysalueille. Kaivoksen lähiympäristön ympäristömelun tasoa on selvitetty rakentamisvaiheen tarkkailussa heinä-syyskuussa Mittauksia on tehty rikastushiekka-altaiden eteläpuolella (Kevitsanaapa), Satojärven pohjoisrannalla sekä kaivokselle vievän tien varressa. Mittausjakson keskiäänitasot (LAeq) olivat noin 40 db lukuun ottamatta Kevitsanaavan pisteen (rikastushiekkaaltaiden eteläpuoli) hieman korkeampia tasoja. Satojärven pisteellä päiväja yöajan mittaustulokset ylittivät kerran 40 db:n tavoitearvon eli tavoitearvo toteutui 98 prosenttisesti. Satojärven koko mittausjakson päiväarvojen keskiäänitaso oli 40 db ja yöarvojen keskiäänitaso 38 db. Kesäkuussa 2012 tehtyjen melumittausten mukaan kaivoksen normaali toiminta ja kerran viikossa avolouhoksessa tehtävä räjäytys eivät ylitä itäpuolisen Natura-alueen rajalla luonnonsuojelualueen melun keskiäänitason (LAeq) ohjearvoa 45 db(a) klo Räjäytyskertojen lisääntyessä on keskiäänitaso lähellä ohjearvoa, mutta mallinnuksen mukaan ohjearvo ei

80 välttämättä ylity. Muissa häiriintyvissä kohteissa jäädään alle kohteen melun ohjearvorajan tulleen täydennyksen mukaan korkeimmat äänitasot olivat Petkulantien ja Kitisen välissä sijaitsevan vapaa-ajan asunnon pihalla suurimmillaan 64 db. Huomioitaessa rakennuksen äänieristys ja yöllisten kuljetusten määrä on arvioitu, että yöaikaisten kuljetusten aiheuttamat enimmäisäänitasot eivät mittausten ja kuljetusten määrän perusteella arvioituna ole todennäköisesti merkitsevästi häiritseviä. Metsästysseuran erämajan, joka on siirtynyt keväällä 2014 kaivosyhtiön omistukseen, edustalla on mitattu keskiäänitasoksi 39 db murskauksen ja sivukiven läjityksen aikana. Päiväajan (07 22) aikana keskiäänitaso on alueella mitattua alempi, koska murskausta ei ole koko päiväaikaa. Keskiäänitaso alittaa ohjearvon myös mittausepävarmuus huomioiden. Tuotannon kasvaessa 10 Mt vuodessa lisääntyy keskimääräinen melutaso. Melu keskittyy kaivosalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Louhinnasta ja lastauksesta aiheutuva melu vähenee louhoksen syventyessä. Sivukiven läjitysalueella syntyvä melu ulottuu kauemmas pohjoiseen kuin on laskettu, koska läjitysalue on laskennassa käytettyä suurempi. Melualue on esitetty seuraavassa kuvassa. 80 Tärinä Louhinnasta leviää ympäristöön tärinäaaltoja, jotka vaimenevat kovassa maapohjassa (mm. graniitti, kiinteä moreeni) erittäin nopeasti. Pehmeissä maalajeissa kuten löyhässä moreenissa, hiekassa ja savessa tärinävaikutus ulottuu etäämmälle.

81 Vaikutukset porotalouteen Tärinä saattaa aiheuttaa rakenteille vahinkoriskiä. Riskiä arvioidaan rakennuksen perustukseen kohdistuvan heilahdusnopeuden suuruuden perusteella. Vahinkoriskiä arvioitaessa suoritetaan tärinämittauksia, joissa mittauspisteet kiinnitetään kantavaan rakenteeseen mahdollisimman lähelle alinta perustamistasoa. Tärinävaikutusten osalta merkittävimmät tekijät ovat maalajin ohella etäisyys räjäytyskohteeseen ja käytetyn panoksen koko sekä näiden keskinäiset suhteet. Suurin vaimentava tekijä on poikkeuksetta etäisyys. Suomessa ei tällä hetkellä ole säädöksillä vahvistettuja ohjearvoja sovellettavaksi louhintatöiden tärinäseurantaan. Tärinän lisäksi rakennuksen ominaisuudet vaikuttavat syntyvään värähtelytilaan. Mikäli jonkin rakennusosan tietty ominaisjaksoluku on perustuksen kautta välittyneen tärinän kanssa samalla taajuusalueella, saattaa siitä seurata ns. resonanssitila. Tämän seurauksena voi rakennuksen liike voimistua jopa 2 4-kertaiseksi perustuksesta mitattuun värähtelyyn verrattuna. Tietyissä olosuhteissa ilmanpaineaalto ja ääni-ilmiöt saattavat aiheuttaa tuntemuksia, jotka tulkitaan tärinän aiheuttamiksi. Paineaallon ja tärinän aistinvarainen erottaminen toisistaan saattaa olla hyvin vaikeaa. Räjäytystilanteessa tärinä ja ilmanpaineaalto kohdistuvat ympäristön rakennuksiin eriaikaisesti. Tämä johtuu aaltoliikkeiden erilaisista etenemisnopeuksista. Lähialueella ei ole asutusta, eikä merkittävässä määrin muitakaan rakennuksia. Tärinän on arvioitu mahdollisesti aiheuttavan linnuille vaikutuksia. Tärinästä ja muusta toiminnasta aiheutuvia haittavaikutuksia seurataan jatkossa kaivoksen velvoitetarkkailun osana meluvaikutusten tarkkailua täydennyksenä tulleiden tärinämittausten mukaan kaivospiirin läheisyydessä olevan metsästysmajan perustuksista mitattu tärinä alitti selvästi vaurioriskirajan ja siitä ei ole haittaa viihtyvyydelle. Noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä tärinä omakotitalon perustuksissa alitti myös selvästi vaurioriskirajan. Tärinästä ja etenkin räjäytyksiin liittyvästä paineaallosta saattaa mahdollisesti aiheutua vähäistä haittaa ympäröivien alueiden linnustolle lähinnä Satojärvessä. Edellä mainitut haittavaikutukset ovat verrattain lyhytaikaisia ja liittyvät räjäytystöihin. Maa-alasta noin puolet on suota (700 hehtaaria) ja varpu-, lehti- ja ruoholaitumia noin 560 hehtaaria. Puolen kilometrin etäisyydellä kaivoksesta ulottuvalla välittömällä vaikutusalueella sijaitsee lisäksi noin 840 ha porolaitumia. Kaivostoiminta vaikeuttaa koko paliskunnan toimintaa, mikäli porojen laidunnus siirtyy paliskunnan muihin osiin. Tällöin jäljelle jäävät laitumet kuluvat enemmän. Yhdessä kaivospiirin ja sen välittömän vaikutusalueen laidunalueet vastaavat keskimääräisillä porotiheyksillä laskettuna noin 116 eloporon laidunalueita. Paliskunnan maa-alasta 1,3 % on muun maankäytön piirissä. Kevitsan kaivoksen alue on 0,36 % maa-alasta. Poronhoitotoiminta on kaivoksen alueella ja lähialueella vaikeutunut merkittävästi. Kaivos on lisännyt poronhoitotöitä ja sitä kautta elinkeinon kustannuksia. Poroja on aiemmin kuljetettu alueen kautta syksyisin Vaiskonselän erotusaitaan. Tämä on vaikeutunut kaivoksen rakentamisen myötä. Kevitsan eteläpuolelle on rakennettu uusi Hanhilehdon erotusaita, jossa eteläpuolelta pohjoista kohti kulkevat porot voidaan käsitellä. Vaiskonsel- 81

82 Vaikutukset ihmisten terveyteen Vaikutukset maisemaan Yleinen viihtyisyys ja sosiaaliset vaikutukset kään menevä tie on jäänyt kaivospiirin sisälle, mutta se on kuitenkin kaivosyhtiön luvalla edelleen poronhoidon käytössä. Kaivospiiri on ympäröity aidalla, joka estää porojen pääsyn kaivosalueelle ja vähentää poronhoidolle aiheutuvia haittoja ja ylimääräistä työtä. Tuotannon nostaminen ei lisää laidunvaikutuksia nykyisestä, koska kaivosalue ei laajene nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle. Toiminnasta aiheutuvien haittojen korvaamisesta on voimassa oleva sopimus kaivosyhtiön ja paliskunnan välillä. Liikennevahinkojen määrä voi kasvaa liikennemäärien lisääntyessä. Liikennevahingot korvataan valtakunnallisella liikennevahinkojärjestelmällä. Kaivoksen toiminnan ei ole arvioitu aiheuttavan ihmisten terveyttä vaarantavia vaikutuksia. Lähialueella ei ole vakituista asutusta ja loma-asunnot sijaitsevat melko kaukana varsinaisista toiminta-alueista. Mahdollisia terveysvaikutuksia voi tulla kaivoksen työntekijöille. Todennäköisimmät ja vakavimmat terveysvaikutukset liittyvät erilaisiin onnettomuustilanteisiin, joita pyritään ehkäisemään kaivoksen työturvallisuusjärjestelmän mukaisesti. Kevitsan kaivosalue on muuttanut maisemaa huomattavasti nykyisellään. Maisemavaikutuksiltaan merkittävimpiä muutoksia nykyiseen verrattuna tulevat olemaan sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueet. Läjitysalueet ovat matalampia kuin kaivoksen viereinen Kevitsanvaara. Rikastushiekan läjitysalueen maksimikorkeus (A-allas) on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan +270 ja sivukiven läjitysalueen Korkeimmat rakenteet rikastamoalueella ovat 60 metriä korkea lämpövoimalan piippu ja 40 m korkea rikastamorakennus. Havainnekuvien mukaan pitkällä aikavälillä kaivoksen sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueet erottuvat kaukomaisemassa. Voimalan läheisyydessä selvimmin erottuu rikastushiekan läjitysalue, joka on lähes Kevitsanvaaraan verrattava maisemaelementti. Sivukiven läjitysalue näkyy selvästi Vajusensaaresta aukean suomaaston ylitse. Toiminnan lopputilanteessa molemmat läjitysalueet näkyvät maantielle. Sivukiven läjitysalue muodostaa hieman massiivisemman rakenteen rikastushiekan läjitysalueeseen verrattuna. Myös rikastamoalueen rakennukset ja lämpövoimalan piippu näkyvät tiettyyn kohtaan maantietä. Pimeän aikaan esimerkiksi talviaikana kaivosalueen valot erottuvat kaukomaisemassa mutta niiden näkyvyys on vähäisempi kuin esimerkiksi vesivoimalan kytkinkentän valojen. Tuotannon lisäämisen aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia (SVA) on arvioitu ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Arvioinnin osallisryhmien ja erityisesti paikallisten asukkaiden näkemyksiin on vaikuttanut se, ettei kaivos vielä ole arvioinnin aikana aloittanut toimintaansa, eikä siitä siten vielä ole syntynyt kokemuksia. Sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta merkittävintä on kaivoksen tulo alueelle. Kaivoksen laajentamisen mahdollisia vaikutuksia ei vielä kyetä erittelemään kaivostoiminnan käynnistymisen aiheuttamista vaikutuksista. Laajennuksen vai- 82

83 Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin kutuksista eniten kiinnostusta herättää toiminnan tehostamisen vaikutus kaivostoiminnan jatkuvuuteen ja siten kaivoksen mahdolliseen toimintaaikaan. SVA:ssa kuvatut ihmisten näkemykset kaivostoiminnan vaikutuksista muuttuvat mitä todennäköisimmin hankkeen toteuttamisen myötä ja siten esitetty suhtautuminen hankkeeseen on pätevää tilanteessa ennen kaivostoiminnan alkamista. Internet-pohjaisen palautekyselyn, yleisötilaisuuksien keskusteluteemojen sekä kuuden erillisen haastattelun perusteella Kevitsan kaivostoimintaan ja sen laajennukseen liitetään seuraavia myönteisiä ja kielteisiä odotuksia: Kevitsan kaivostoimintaan ja sen luomiin kokonaisvaltaisiin myönteisiin vaikutuksiin Lapissa uskotaan varsin laajasti, lähes kaikki kyselyn vastaajista uskovat myönteisten vaikutusten olevan haittoja suuremmat. Kaivoksen tuoman mahdollisen työntekijä- ja väestölisäyksen oletetaan vaikuttavan paikalliseen elämäntapaan koko kunnan tasolla, sekä parantavan kuntapalveluiden ja kaupallisten palvelujen tarjontaa ja saatavuutta Toisaalta pelätään ulkomaisten yritysten luovan epävarmuutta kautta Lapin, ja niiden epäillään korjaavan malmivaramme hetkessä ja jättävän jälkeensä entistä suuremmat vaikeudet. Kaivosteollisuuden nähdään luovan pitkäaikaisia työpaikkoja, ja pääosin niin, että negatiiviset vaikutukset ovat paikallisia ja positiiviset vaikutukset vähintäänkin alueellisia. Kevitsan kaivoshankkeen tärkeimmäksi hyödyksi on katsottu syntyvät uudet työpaikat, jotka houkuttelevat alueelle uusia asukkaita. Lisäksi kerrannaisvaikutukset luovat parempia palveluja myös jo alueella asuville sodankyläläisille. Kaivos voi osaltaan vaikuttaa Lapin väestökadon pysäyttämiseen ja luo hyvinvointia Keski-Lappiin. Kevitsan kaivoshankkeessa koettuja haittoja tai ongelmia ovat ympäristöhaitat, kuten liikenneturvallisuuden heikkeneminen, sekä maiseman ja luonnon muuttuminen isolla alueella. Toisaalta esim. läjitysalueiden näkyvyys kaukomaisemassa on paikallisten asukkaiden keskuudessa koettu jopa toivottavana seikkana. Pinta- ja pohjavesien pilaantuminen ja siitä koituva asuinympäristöä pilaava vaikutus on lähikylien keskeinen huoli. Suunnitellun tuotannon laajennuksen pelätään lyhentävän toiminta-aikaa. Jos toiminta-aika on noin 25 vuotta, voitaisiin sitä pitää ihmisen työuran kannalta jo kohtuullisena. Jos toiminta-aika jää lyhyeksi, myös hyödyt jäävät melko lyhytaikaisiksi. Ongelma saattaa muodostua myös siitä, että kaikki tarjotut työpaikat eivät pysy kunnan alueella asuvilla ihmisillä vaan kaivos työllistää paljon keikkatyöläisiä, joiden puolestaan pelätään aiheuttavan sosiaalisia ongelmia. Tärkeäksi keinoksi ongelmien vähentämiseksi ja luottamuksen vahvistamiseksi esitetään avointa kommunikaatiota kaivoksen ja paikallisen väestön kesken. Tuotannon nostamisen sosiaaliset vaikutukset ovat arvion mukaan lähes vastaavat kuin nykyisen ympäristöluvan mukaisessa tuotannossa. Kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus Kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat monista kaivoshankkeen osatekijöistä kuten louhosalueen ja läjitysalueiden laajentumisesta, pohjaveden mahdollisesta alenemisesta, ilmapäästöistä ja pölystä. Toiminta ei laajene nykyisen kaivospiirin ulkopuo- 83

84 lelle, joten kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta ei tapahdu uusia aluemenetyksiä. Nykyisen kaivospiirin sisällä ei myöskään ole tiedossa suojeltavia lajeja tai erityisen arvokkaita luontotyyppejä niillä alueilla, joille esimerkiksi sivukiven läjitysalue laajenee. Voimakkaimmat pohjaveden alenemisen vaikutukset näkyvät muutamien satojen metrien etäisyydellä louhoksen ympäristössä. Kuivatusvaikutukset näkyvät eniten louhoksen eteläpuolisilla alueilla ja vähäisemmässä määrin Satojärven pohjoispuolen suoalueilla. Rikki- ja typenoksidipäästöjen taso on alhainen ja merkittävimmät päästöt rajautuvat nykyisen kaivospiirin alueelle. Laskeumasta ei todennäköisesti aiheudu merkittävää maaperän tai vesistöjen happamoitumista, eikä kasvillisuusvaikutuksia. Kaivospiirin ulkopuolella vaikutukset ovat merkityksettömiä. Pienet hiukkaset (PM 2,5 ) saattavat levitä useiden kymmenien kilometrien päähän kaivosalueesta, mutta niiden pitoisuudet jäävät alhaisiksi. Isompien pölypartikkeleiden osalta pääasiallinen laskeuma rajautuu hyvin suppealle alueelle. Pölyämisestä on arvioitu aiheutuvan kasvillisuusvaikutuksia kaivospiirin alueelle ja sen välittömään lähiympäristöön. Hakija on ilmoittanut Lapin ELY-keskukselle lettonuppisaran esiintymän hävittämisestä vesivarastoallasta laajennettaessa. Toiminnan laajentumisen ei arvioida heikentävän merkittävästi kasvillisuutta tai luonnon monimuotoisuutta verrattaessa sitä nykyisen ympäristöluvan mukaiseen toimintaan. 84 Eläimistö Vaikutukset kohdistuvat pääasiassa linnustoon. Muuhun maaeläimistöön kohdistuvat vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Kaivosalue on jo muuttunut rakentamistoimien seurauksena ja sen merkitys eläimistön elinalueena on voimakkaasti vähentynyt. Sivukivelle varattu alue muuttuu luonnontilaisesta alueesta läjitysalueeksi. Kaivospiirin sisällä melu- ja tärinävaikutukset heikentävät osaltaan alueiden soveltuvuutta luonnoneläinten elinympäristöiksi. Räjäytyksiin liittyvä tärinä, paineaallot ja matalat äänet (infraäänet) saattavat aiheuttaa häiriötä linnuille Satojärven suunnassa, etenkin pesimäaikana. Kaivoksen rakentamisesta aiheutunut melu, tärinä ja muut häiriöt eivät ole toistaiseksi vaikuttaneet esim. kaivospiirin lähistöllä pesivään uhanalaiseen päiväpetolintuun. Myöhemmin on nähtävissä onko pysyväisluonteisella häiriöllä jatkossa enemmän vaikutusta kyseisen lajin elinoloihin ja linnustoon laajemminkin. Jatkossa linnuston tarkkailuun tullaan kiinnittämään erityistä huomiota, jotta toiminnan haittavaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida. Tehdyissä selvityksissä ei ole tehty viitasammakkohavaintoja kaivospiirin alueelta. Lähimmät havainnot on tehty Satojärven pohjoispuoleiselta suoalueelta kaivospiirin rajan läheisyydestä ja Satojärvestä. Eläimistöön aiheutuvien vaikutusten ei ole arvioitu muuttuvan laajennuksen vuoksi.

85 85 Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet Välittömästi Kevitsan kaivosalueen itä- ja pohjoispuolella sijaitsee Koitelaisen Natura 2000-alue (FI , SCI / SPA). Hankkeesta on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi. Natura-arvioinnissa on arvioitu hankkeen suorat ja välilliset vaikutukset Koitelaisen Natura 2000-alueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin, luontodirektiivin liitteen II ja lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Lisäksi on arvioitu vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. Satojärven pohjoispuolelle tehtyjen kasvillisuuden seurantaruutujen sekä täydentävien luontoselvitysten mukaan alueen lettorämeeltä on löydetty useita esiintymiä lajia kiiltosirppisammalta, joka on luontodirektiivin liitteessä II ja määritelty luonnonsuojelulaissa uhanalaiseksi (vaarantunut VU) sekä rauhoitetuksi lajiksi. Hakija on tarkentanut Natura-arviointia siltä osin kuin se koskee hankkeen vaikutuksista lettoluontotyypille. Lettoja on kuvioitu Koitelaisen Naturaalueelle hehtaaria. Tämä on 15 % Natura-alueen kuvioidusta pintaalasta. Natura tietolomakkeessa letot luontotyyppiä on arvioitu olevan alle yksi prosentti Natura-alueen pinta-alasta. Letoille kohdistuvat haitalliset vaikutukset liittyvät vesitalouden, rakenteen ja pienilmaston muutoksiin, myös kauempana tapahtuneet muutokset maankäytössä voivat aiheuttaa muutoksia luontotyypille. Satojärven pohjoispuolella sijaitsee lähin letto, joka on pinta-alaltaan 18,4 hehtaaria. Kiiltosirppisammalen esiintymät antavat alueen letoille kasvistollisen lisäarvon. Lajia voi hyvin todennäköisesti esiintyä muuallakin Koitelaisen Natura-alueella, koska lajin elinympäristöjä (lettoja) on alueella runsaasti. Pohjaveden aleneman vaikutuksen mallinnuksessa on arvioitu louhokseen vuosittain virtaavan veden määrä (louhoksen kuivatusvesi), kuivatuspumppauksen vaikutuksesta syntyvän pohjavesipinnan alenema, aleneman vaikutusalue louhoksen ympäristössä, sekä virtausnopeudet kalliossa nykytilanteessa ja louhoksen eri vaiheissa. Mallinnuksen tuloksena louhoksen viimeisessä vaiheessa pohjavedenpinnan aleneminen saattaa ulottua lähelle Satojärveä, mutta alenema on vähäinen. Tämä voi aiheuttaa vähäisiä kuivatusvaikutuksia Satojärven pohjoispuolen lettokuvioille mutta vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä. Hankkeen aiheuttamasta pölyämisestä tai ilmapäästöistä ei ole arvioitu aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. Hakija on arvioinut, että hankkeesta ei aiheudu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia letot-luontotyypille. Muille luonnonsuojelualueille ei ole arvioitu aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia alueella eläville kasvi- tai eläinlajeille tai alueen luontotyypeille tai maaston vesitalouden muutoksia tai pölyvaikutuksia. HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILUSUUNNITELMA Lapin ELY-keskus on hyväksynyt päätöksellään ns. Ramp Upja toimintavaiheen tarkkailusuunnitelman. Kevitsan kaivoksella käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua toteutetaan tulevan tuotannon aikaisen vel-

86 voitetarkkailusuunnitelman mukaan. Tuotannon ylösajovaiheen tarkkailu on joiltain osin tihennettyä. Toiminnan muutoshakemukset ja niiden perusteella annetut päätökset ovat lisänneet tarkkailunäytteitä merkittävästi. Laajennetun toiminnan velvoitetarkkailuohjelma toimitetaan vastaavasti valvovalle viranomaiselle luvan myöntämisen jälkeen. 86 Käyttö- ja päästötarkkailu Käyttötarkkailu Käyttötarkkailun havainnot kuten tuotantomäärät, sivukiven ja rikastushiekkojen määrät, kemikaalien, polttoaineiden ja energian kulutus, vesitase, melu- ja tärinähavainnot, ympäristönsuojelurakenteiden ja -laitteiden toiminta, poikkeustilanteet ja ympäristövahingot kirjataan käyttöpäiväkirjaan tai muuhun soveltuvaan tietojen tallennusjärjestelmään. Käyttötarkkailuun kuuluu myös saniteettivedenpuhdistamon, lämpölaitoksen ja polttoaineen jakeluaseman tarkkailu. Käyttötarkkailu on jatkuvaa. Käyttötarkkailutietoja hyödynnetään päästötarkkailun raportoinnissa ja vaikutustarkkailun havaintojen tulkinnassa. Käyttötarkkailussa kirjataan ainakin: tuotantomäärät (louhinnan edistyminen: sivukiven määrä ja sijoitus, malmimäärät päivittäin), rikastushiekkojen määrä ja sijoitus, muiden jätteiden määrä ja sijoitus, tiedot jätehuoltoyrittäjiltä vuosittain kemikaalien, polttoaineiden, sähkön ja energian kulutus, vesitase: louhoksesta pumpatut vesimäärät ja vesistöön johdettava vesimäärä, Kitisestä otetun raakaveden määrä päivittäin, rikastushiekka-altailta prosessiin kierrätettävän veden määrä, suotoveden määrä, rikastushiekka altaan A juurisalaojien toimintaa, juurisalaojista pumpattavan veden määrää ja rikastushiekan huokosveden painetta seurataan pumppujen käyttötuntien ja huokospainemittareiden, pietsometrikärkien, avulla, rikastamon puhdistuslaitteiden seuranta, saniteettivesien puhdistusprosessien toiminta, käyttöajat ja toimintahäiriöt, kuivanapitovesien pumppaukset ja häiriöt, Satojärven vedenkorkeuden seuranta jatkuvatoimisesti, pölynpoistolaitteiden (mm. murska) käyttöajat ja häiriöt, tiestön, kiinteän polttoaineen varaston ja läjitysalueen pölyäminen (silmämääräinen tarkkailu päivittäin, tehdyt kunnossapitotoimet/kastelu kirjataan), liikennemäärät, eriteltynä kesäaikainen tapahtuva raskas liikenne perusteluineen, räjäytykset, eriteltynä tapahtuvat räjäytykset ja perustelut, melu- ja tärinähavainnot, ulkopuolisten tekemät havainnot ja mahdolliset valitukset (kirjataan asia sekä havainnosta johtuvat kaivoksella mahdollisesti toteutetut toimenpiteet), alueiden kunnossapito; vesien hallintajärjestelyt ja tieverkko, poikkeustilanteet, ympäristövahingot ja onnettomuudet, näytteenottopäivät ja -paikat kirjataan näytteenottokalenteriin, pintavalutuskenttien ja kosteikkojen toimintaa, oikovirtauksia sekä ympäryspenkereitä tarkkaillaan silmämääräisesti, tarkastukset ja mah-

87 KÄYTTÖTARKKAILU Kaivostoiminnan käyttötarkkailu Malmin ja rikastushiekkojen laatu Sivukiven laatu Jälkihoidon edistyminen Hajapäästöt Talousjätevesien puhd. käyttötarkkailu Lämpökeskus dollisesti niissä havaitut viat ja puutteet sekä niiden korjaus kirjataan käyttöpäiväkirjaan, pintamaiden määrä, laatu ja käyttö eri kohteissa ja/tai sijoitus sivukiven läjitysalueelle, patorakenteiden kestävyys (tarkkailu toteutetaan patoturvallisuusseurannan yhteydessä), öljynerotuslaitteiden toiminta on tarkastettava kerran vuodessa, ennen laitteiden öljytilan tyhjentämistä, vesinäytteellä, josta analysoidaan öljyhiilivedyt, öljyn varastosäiliöiden suoja-altaat tarkastetaan säännöllisin väliajoin ja sadevedet johdetaan öljynerotuskaivon kautta sadevesiviemäriin, kaivoskorjaamon öljynerotuskaivosta poistuvasta vedestä määritetään merkittävimmät liuotinaineet kerran vuodessa, jälkihoitotoimet, laajuus, toteutustapa, käytettyjen menetelmien toimivuus, ympäristönsuojelurakenteiden kunto ja toiminta on tarkastettava toimintapäivittäin kaikki mahdolliset muut tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta päästöihin tai niiden vaikutuksiin, A-altaan alkutäytön tarkkailu (rikastushiekan läjitys siten, että turvealueille muodostuu mahdollisimman nopeasti turpeen nousemista estävä rikastushiekkakerros) ja lämpöenergian tuotanto, kattiloiden käyntiajat, polttoaineiden kattilakohtainen kulutus energiantuotantoyksiköittäin sekä lämpölaitoksen vedenkulutus ja kemikaalien käyttömäärät. Yhteenveto käyttötarkkailun toteuttamisesta on esitetty seuraavassa taulukossa. Jatkuvaa Liukoisuus ja haponmuodostus kokoomanäytteistä 2 x vuosi Liukoisuus ja haponmuodostus kokoomanäytteistä 2 x vuosi Alkaa maisemoinnin toteutuksen jälkeen Erillisen suunnitelman mukaisesti Jatkuvaa Jatkuvaa 87 Päästötarkkailu Kaivoksen päästötarkkailu käsittää jätevesien, ilmaan johdettavien päästöjen ja jätteiden tarkkailun. Yhteenveto päästötarkkailusta on esitetty seuraavassa taulukossa.

88 PÄÄSTÖTARKKAILU Vesipäästöt Pintavalutuskentälle johdettava vesi PVK:lta Kitiseen johdettava vesi Päästöt vesiin Jätevesiä muodostuu rikastusprosessissa, kaivoksen kuivatusvesistä, saniteettivesistä sekä läjitys- ja toiminta-alueilta suoto- ja valumavesistä. Kaikki alueella muodostuvat mahdollisesti laadultaan heikentyneet vedet (paitsi saniteettivedet) johdetaan vesivarastoaltaaseen ja sen jälkeen metallien saostamisen ja ph:n säädön kautta pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan edelleen Kitiseen. Kaikkia vesivarastoaltaaseen johdettavia vesijakeita tarkkaillaan erikseen. Saniteettivedet johdetaan käsittelyn jälkeen suoraan pintavalutuskentälle tai vesivarastoaltaalle. Vesivarastoaltaan jälkeen tapahtuva vesienkäsittely perustuu kemialliseen saostukseen (ph:n nosto ja metallien saostaminen) kalsiumhydroksidilla Ca(OH) 2. Saostuksen jälkeen veden ph säädetään rikkihapolla lupamääräysten mukaiselle tasolle. Vesienkäsittelyprosessissa on kalsiumhydroksidin ja rikkihapon syöttöä varten automaattinen ph- ja virtaamamittaus. Vesienkäsittelyn jälkeen vesi johdetaan pintavalutuskentälle. Pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä seurataan johtamisvuorokausina päivittäin ph:ta, kiintoaineen hehkutusjäännöstä, sekä nikkeli- ja kuparipitoisuutta sekä kokonaistyppeä. Laajempi analyysi tehdään kuukausittain yhdestä vuorokauden kokoomanäytteestä sekä laaja alkuaineanalyysi kuukauden kokoomanäytteestä. Kerran vuodessa tutkitaan rikastuskemikaalien jäämät. Laajempi analyysi tehdään myös pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä kuukausittain, jotta voidaan seurata reduktiota. Lisäksi pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä ja kentältä lähtevästä vedestä tehdään toksisuustestit. Päästöt ilmaan Johtamisvuorokausina päivittäin, laajempi analyysi 1 x kk Lisäksi 2 tai 4 x vuodessa otettavat näytteet Veden laatu ja kentän puhdistusteho 1 x kk Lisäksi 1 x vuodessa toksisuus Viikoittain nikkeli, kuukausittain laajempi analyysi 4 x vuodessa Sivukivialueen ja avolouhoksen vedet Malmin varastoalueen ja rikastushiekkaaltaiden suotovedet Lämpölaitos Jatkuvatoimista sekä 1 tai 2 kertaa vuodessa otettavin näyttein Hulevesien laskeutusallas 4 x vuodessa Talousjätevesi 4 x vuodessa Rikastamolta varastoaltaalle johdettava vesi Viikoittain / kuukausittain Saostusallas Ramp Up vaiheessa viikoittain Ilmapäästöt Murskaimet + seula X X X X Kiinteän polttoaineen kattila X X X X Öljykattila 2500 käyttötunnin välein Kevitsan kaivoksella ilmapäästöjä aiheuttavia pistemäisiä päästölähteitä ovat lämpökeskus ja eräät prosessit, kuten malmin murskaus. Hajapäästöjä ilmaan aiheutuu mm. liikenteestä sekä sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueilta. Hajapäästöille ei tehdä mittauksia vaan hajapäästöjen tarkkailu toteutetaan käyttötarkkailun ja ilman laadun tarkkailun sekä välillisesti maaalueiden biologisen tarkkailun avulla. Pistemäisiä päästölähteitä tarkkaillaan mittauksilla. Kiinteän polttoaineen kattilan hiukkaspäästötasoja mitataan jatkuvatoimisesti. Lisäksi kiinteän polttoaineen kattilan hiukkas- rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt mitataan kertamittauksin joka toinen vuosi. Öljykattiloiden hiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt mitataan käyttötunnin välein. Primääri- ja sekun- 88

89 däärimurskaimen sekä seulan hiukkaspäästöjä tarkkaillaan kertamittauksin. Laitoksen päästöt mittaa akkreditoitu mittaaja lämpökeskuksen suurimmalla ja pienimmällä tehotasolla. Vuositason päästöt määritetään vuosittain käytettyjen polttoainemäärien, polttoaineiden laatutietojen ja päästökertoimien perusteella. Kaivannaisjätteiden tarkkailu Rikastushiekoista otetaan joka vuorokausi kokoomanäytteet. Näistä kootaan kuukausinäytteet ja edelleen puolen vuoden näyte. Molemmista jakeista kootaan omat näytesarjat. Kuukausinäytteistä analysoidaan ramp up-vaiheessa rikkipitoisuus ja karbonaattisen hiilen pitoisuus. Puolen vuoden kokoomanäytteistä tehdään kemiallinen alkuainemääritys happouuttomenetelmällä (Cu, Ni, Fe, Mg ja Cr) sekä karbonaattisen hiilen määritys. Haponmuodostuskyky määritetään ABA-testillä. Metallien liukoisuutta seurataan juurisalaojista sekä dekantointikaivosta. NAG-testi tehdään rikastushiekan kokoomanäytteitä kerran vuodessa. Sivukiven laatu selvitetään laboratorioanalyyseillä vähintään kerran kuukaudessa kaikista sinä aikana louhituista sivukivijakeista. Hapontuottopotentiaali määritetään alkuaineanalyysejä varten kerätyistä näytteistä tehdyistä kokoomanäytteistä siten, että kustakin sivukivijakeesta muodostetaan puolivuotisnäytteet, joista määritetään hapontuottopotentiaali kaivannaisjäteasetuksen mukaisella ABA-testillä. Metallien liukoisuutta seurataan sivukivialueen suotovesistä otettavilla näytteillä. Lämpölaitoksen tuhkat Tuhkista tehdään kaatopaikkakelpoisuustestaus ensimmäisen toimintavuoden aikana. Molempien tuhkajakeiden osalta tehdään kuukauden kokoomanäyte, josta tehdään kokonaispitoisuusmääritykset (As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Zn) sekä CEN/TS 14405:2004 kolonnitesti sekä ravistelutesti SFS-EN Kolonnitestin suodoksesta L/S 10 suodoksesta sekä ravistelutestin suodoksista analysoidaan kokonaispitoisuusmääritysten mukaiset komponentit sekä lisäksi ph, sulfaatti, DOC ja TDS. 89 Vaikutusten tarkkailu Pinta- ja pohjavesien fysikaalis-kemiallinen laatu Tuotannon aikaisen tarkkailun pintavesinäytteenoton pisteet ovat pääosin samat kuin rakentamista edeltävän tarkkailun ja rakentamisen aikaisen tarkkailun pisteet. Ramp Up- vaiheessa, vuosina näytteenotto on tihennettyä. Biologisen tarkkailun pisteitä voidaan tarvittaessa lisätä kauemmas kaivoksesta. Kaikilta pisteiltä tehdään seuraavat analyysit: ph, alkaniliniteetti, kloridi(cl), lämpötila, kokonaisfosfori (P), sulfaatti (SO4), sähkönjohtavuus, fosfaattifosfori (PO 4 -P), nikkeli (Ni), happipitoisuus, kokonaistyppi (N), kromi (Cr), hapen kyllästysaste, ammoniumtyppi (NH 4 -N), rauta (Fe), kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ), nitraatti- ja nitriittityppi (NO 2 +NO 3 -N), kupari (Cu), mangaani (Mn), väri, sameus, ja kiintoaine.

90 Kitisen, Vajusen altaan ja Mataraojan pisteiltä lisäksi tehdään seuraavat analyysit: natrium, kalium, kalsium ja magnesium. Järvipisteiltä tutkitaan kesä-syyskuussa lisäksi klorofylli-a. Laaja alkuaineanalyysivalikoima (ICP-OES/MS 26 alkuainetta: Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Sn, Ti, V, Zn) tehdään kaksi kertaa vuodessa (esimerkiksi huhti- ja elokuussa) kaivoksen yläpuolelta Vajusen altaasta (P 16), kaivoksen alapuolelta Kitisestä (P 14) ja Mataraojan alapuolelta (P 9). Jätevesien johtamisen vaikutuksia Kitisen pohjasedimentin laatuun ja sedimenttikerroksen paksuuteen seurataan Kitisestä kolmesta pisteestä, joista yksi on jätevesien johtamispisteen yläpuolella (vertailupiste) ja kaksi johtamispisteen alapuolella alueilla, joihin sedimentoitumista voi olettaa tapahtuvan. Aikaisemmin tarkkailussa olleella pisteellä Kitinen 3 sedimentti oli liian pehmeää viipaloitavaksi ja pisteellä Kitinen 2 ei saatu tarpeeksi sedimenttiä sopimattoman joenpohjan vuoksi. Koska näytteenottoon soveltuvia pisteitä on ainoastaan kolme, näytteenoton yhteydessä pyritään mahdollisuuksien mukaan kartoittamaan sedimentin laadun seurantaan soveltuvia lisänäytepisteitä. Näytteistä tehdään seuraavat analyysit (ICP-OES): ph, mangaani, sinkki, haihdutusjäännös, rauta, lyijy, hehkutusjäännös, kromi, koboltti, alumiini, kadmium, vanadiini, arseeni, elohopea, kupari ja nikkeli. Sedimenttinäytteet on otettu ensimmäisen kerran vuonna 2010 ja seuraavan kerran vuonna 2013 ja sen jälkeen 5 vuoden välein. Yhteenveto lähivuosien vaikutustarkkailusta on esitetty seuraavassa taulukossa. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU Pintavesien laatu Pisteestä riippuen 3-12 x vuodessa Sedimentin laatu X X Pohjavesi 4 kertaa vuodessa Biologinen tarkkailu pintavesissä Pohjaeläimet X X X Kasviplankton X X X Piilevät X X X Vesisammalet X X X Kalastuskirjanpito Jatkuvaa Kalastustiedustelu X X Verkkokoekalastus X X X Sähkökoekalastus X X X Kalojen metallit X X X Biologinen tarkkailu maa-alueilla Sienet X X X Kekomuurahaiset X X X Männynneulaset X 5 vuoden välein Humusnäytteet X X Jatkossa 6 vuoden välein Sammalnäytteet X X X Linnut Kierto- ja pistelaskenta X X X X X Videokameraseuranta X X Ilman laatu Laskeuma Jatkuvaa Leijuma X X Melu X X X Tärinä Kertaluontoisesti 90

91 Biologinen tarkkailu maa-alueilla Ilman laadun seuranta Melu ja tärinä Raportointi Pohjavesitarkkailussa on 21 pohjavesiputkea sekä yksi lähde. Syksyllä 2010 on asennettu 15 putkea. Seitsemän putkea on asennettu kaivoksen tulotien varteen ja kolme kasvillisuuslinjoille. Osa putkista on kuivunut tai tuhoutunut ja niiden tilalle asennetaan uusia. Tuotantoa edeltävän rakennusvaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti pohjavesiputkista otetaan näytteitä neljä kertaa vuodessa, huhti-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Lisäksi tulotien varressa olevista havaintoputkista otetaan näytteet kerran vuodessa lokakuussa. Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: ph, kokonaistyppi, kromi, sähkönjohtavuus nitraatti- ja nitriittityppi, kupari, happipitoisuus, ammoniumtyppi, koboltti, hapen kyllästymisaste, fosfaattifosfori, nikkeli, sameus, rikki, rauta, kloridi, antimoni, sulfaatti ja mangaani. Rikastushiekka-altaan läheisistä putkista lisäksi määritetään kalsium, natrium ja kalium. Biologisia vaikutuksia seurataan ottamalla näytteitä metsäsammalista, humuksesta, havupuiden neulasista, muurahaisista ja sienistä 17 eri näytealalta. Kekomuurahaisista otetaan näytteitä 15 näytealalta. Näytteistä tutkitaan kromi-, kupari-, koboltti-, nikkeli- vanadiini- ja sinkkipitoisuudet. Kaivostoiminnan vaikutuksia pesivään ja muuttavaan linnustoon tarkkaillaan seuraamalla lintumäärien ja lajiston muutoksia kierto- ja pistelaskennoin. Kasvillisuusruutujen avulla seurataan mahdollisia pohjavedenpinnan muutoksia kaivosalueen pohjois- ja itäpuolisilla suoalueilla. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksia seurataan kahdessa tarkkailupisteessä jatkuvatoimisilla analysaattoreilla kuuden kuukauden jakso vuonna ja sen jälkeen 5 vuoden välein erikseen hyväksyttävän mittaussuunnitelman perusteella. Laskeumaa seurataan neljän pölynkeräimen avulla. Keräysaika on 30 vuorokautta. Laskeumanäytteistä seurataan kuukausittain sähkönjohtavuutta, ph:ta, kiintoainetta, kiintoaineen hehkutusjäännöstä ja häviötä sekä vuosittain metallipitoisuudet (koboltti, kromi, kupari, nikkeli ja rauta). Melua on mitattu kolmessa eri pisteessä erikseen hyväksytyn mittaussuunnitelman perusteella vuonna Tärinää on mitattu erikseen hyväksytyn mittaussuunnitelman mukaisesti vuonna Vuosiyhteenveto käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailutiedoista toimitetaan seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä Lapin ELY-keskukselle (ympäristönsuojeluviranomainen ja kalatalousviranomainen), Sodankylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, Sodankylän kalastusalueelle ja vaikutusalueella toimivilla osakaskunnille sekä Metsähallitukselle. Vuosi- 91

92 ilmoitus ympäristösuojelun tietojärjestelmään (VAHTI) toimitetaan sähköisessä muodossa seuraavan vuoden helmikuuhun mennessä. VAHTIjärjestelmän kautta tehdään myös E-PRTR- raportointi (Pollutant Release and Transfer Registers). Vesipäästöjen tarkkailun sekä pinta- ja pohjavesitarkkailun kunkin näytekerran tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua tai viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta Lapin ELY-keskuksen kirjaamoon, kaivoksen vastuuvalvojalle sekä Sodankylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi ympäristöluvassa annettujen päivittäin tarkkailtavien vesipäästöjen raja-arvojen osalta (Kitiseen johdettava jätevesi) kuormitustarkkailutulokset raportoidaan kirjallisesti kerran kuukaudessa seuraavan kuun aikana. Raportissa esitetään tulosten lisäksi käytetyt laskennalliset menetelmät, tuloksia selittävät taustatiedot, johtopäätökset sekä vertailu lupaehtoihin. Pintavesitarkkailun tulokset toimitetaan lisäksi ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään. Ilmaan menevien päästöjen, leijuman ja melun tarkkailusta laaditaan erilliset raportit mittausten valmistuttua. Muiden vaikutustarkkailujen tulokset toimitetaan vuosiyhteenvedon yhteydessä. 92 Laadunvarmistus Vesinäytteet kaivospiirin ulkopuolella ottaa ulkopuolinen näytteenottaja, jonka tulee olla sertifioitu tai muutoin pätevyys on osoitettu valvovalle viranomaiselle. Näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Määritykset tehdään standardoiduin tai akkreditoinneissa hyväksyttyjen ja /tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymin menetelmin laboratoriossa, joka on osoittanut pätevyytensä kyseiseen analytiikkaan. Kaikissa yksittäismittauksista määritetään mahdollisuuksien mukaan kokonaisepävarmuus. Tarkkailua koskevissa yhteenvetoraporteissa esitetään tulosten lisäksi tarkkailua koskevat epävarmuustekijät sekä käytetyt laskentamenetelmät. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskianalyysit Vuonna 2011 on tehty raportti suuronnettomuusvaarojen tunnistamisesta ja arvioinnista sekä tarkempi prosessiriskien arviointi. Riskinarvioinnissa on tunnistettu kaivoksella esiintyvät vaaratilanteet sekä arvioitu niiden todennäköisyyksiä sekä mahdollisia seurauksia. Riskianalyysimenetelminä on käytetty vaarallisten skenaarioiden analyysia (HAZS- CAN) sekä poikkeamatarkastelua (HAZOP). Tunnistettujen riskien osalta on esitetty onnettomuuksien ehkäisemiseen liittyvät varautumistoimenpiteet. Laajennuksen rakentamisen aikana liikenne on suhteessa vähäisempää kuin kaivoksen rakentamisen aikana. Henkilövahinko- ja kemikaaliriskit ovat suhteessa vähäisempiä. Muut rakentamisvaiheen ympäristöriskit ovat myös suhteessa vähäisempiä, koska pääosa alueista ja rakennuksista on rakennettu kaivoksen rakentamisvaiheessa. Erityisesti tämä koskee rikastushiekka-altaita. Sivukiven läjitysalueen laajentamisen ympäristöriskit ovat samaa tasoa kuin kaivoksen rakentamisen aikana.

93 Toimintavaihe Ympäristöriskianalyysi Patosortuman vahingonvaaraselvitys Vaarallisten skenaarioiden analyysissä on löydetty yhteensä 51 toimintavaiheen vaaratilannetta, joista 8 luokiteltiin merkittäväksi, 6 kohtalaiseksi, 32 vähäiseksi ja 5 mitättömäksi riskiksi. Ympäristöriskejä ovat tulipalo ja patosortuma. Muut vaaratilanteet aiheuttavat lähinnä laite- tai henkilövahinkoja. Kemikaalivaraston tulipalosta voi aiheutua myrkyllisiä kaasuja, laajalle leviäviä savukaasuja ja kemikaalivuotoja. Tuli voi myös itsessään aiheuttaa ympäristövahingon, jos tuli pääsee leviämään kaivospiirin ulkopuolelle ja vahingoittaa kasvillisuutta. Suurimpana toimintavaiheen ympäristöriskinä on pidetty rikastushiekka-altaan padon murtumista. Kohtalaisiksi ympäristöriskeiksi on arvioitu vesivarastoaltaan hallitsematon pinnannousu ja avolouhoksen pumppauksen pysähtyminen. Toiminnan laajentuessa kemikaaliriskit pysyvät kemikaalien varastoinnin osalta entisellään, koska merkittäviä varastojen laajennuksia ei ole suunnitteilla. Kemikaaleja vain tuodaan tehtaalle aiempaa useammin niiden kulutuksen kasvaessa. Tältä osin kuljetuksiin ja lastien purkamiseen liittyvät riskit kasvavat aiemmasta. Rikastushiekan varastoinnin osalta läjityskorkeus tulee nousemaan huomattavasti aiemmasta, mikä lisää myös mahdollisesta patosortumasta aiheutuvan onnettomuuden seurauksia. Rikastushiekka-alueen korottamisen johdosta on laadittu vahingonvaaraselvitys. Riskinarvioinnissa on tunnistettu ympäristöriskit ja arvioitu niiden todennäköisyys ja vakavuus. Kaivoksen päätoiminnot on käyty järjestelmällisesti läpi ja koettu tunnistaa niihin liittyvät riskit. Lähtökohtana ovat olleet suomalaisilla kaivoksilla saadut kokemukset sekä Kevitsassa aiemmin tehdyt riskikartoitukset. Suurimmaksi ympäristöriskiksi on arvioitu rikastushiekka-altaan padon murtuminen. Merkittävä riski on vesivarastoaltaan padon murtuminen. Patoturvallisuus on olennainen asia ihmisten turvallisuuden lisäksi myös ympäristölle. Patoturvallisuudesta huolehditaan patosuunnittelulla sekä patojen kunnossapidolla ja tarkkailulla. Muita suurempia ympäristöriskejä ovat louhinnan ja räjäytystöiden aiheuttama pölyäminen, murskauksen melu, vesivarastoaltaan täyttyminen ja avolouhoksen kuivatusvedet. Ylitevedessä suurimmat riskit ovat veden suuri määrä tai vedessä oleva korkea kiintoaine-, typpi- tai nikkelipitoisuus. Poikkeustilanteisiin on varauduttu muun muassa rakentamalla varastoihin varoaltaita kemikaalivuotojen varalta. Rikastamolla on varoaltaat, jotka voidaan tyhjentää pumpulla. Viemärit on varustettu öljynerotuskaivoilla öljyvahingon estämiseksi. Täydennyksessä on esitetty patosortuman vahingonvaaran päivity. Rikastushiekka-allas A:n selvityksessä on laskennassa käytetty padon korotusosuuden mukaista maksimivesimäärää 6,0 Mm 3. Vesimäärä on merkittävästi suurempi kuin altaan alkutäyttövaiheen laskelmissa käytetty vesimäärä. Padon murtuma-aukon syvyydeksi on arvioitu 8 metriä. 93

94 B altaassa maksimivesimäärän on oletettu olevan m 3. Murtumaaukko syntyy suotovirtausmekanismilla ja tarkastelussa maksimiaukon syvyydeksi on arvioitu 6,0 m. Vahingonvaaraselvityksessä on tarkasteltu sekä patoaltaissa olevan veden (tulva-aallon) leviämistä että rikastushiekan leviämistä. Rikastushiekka leviää todennäköisimmin veden mukana tai se leviää jähmeänä nesteenä. Tarkasteluissa on käytetty kahta erilaista murtumahypoteesia. Vuotolähtöinen murtuma on todennäköisempi kuin padon sortuma. Tulva-aallon etenemisen vaikutuksia on tarkasteltu patojen eri kohdissa tapahtuvan murtuman mukaisesti. A-altaan pohjoispadon murtuma sen keskivaiheelta Murtuma-aukosta tulva-aalto leviää rikastamon alueelle ja kastelee rakenteita sen länsiosassa. Sieltä aalto leviää pintavalutuskentän yli kohti Vajukosken voimalaitosta ja allasta. Altaaseen tulva-aalto saapuu noin 2,5 tunnin kuluttua murtumasta. Enimmillään altaan vedenpinta voi nousta noin 30 senttimetriä. Osa aallosta kulkeutuu Mataraojan laaksoa pitkin siten, että aalto purkautuu Kitiseen noin 10 tunnin kuluttua murtumasta. Mataraojantien ja Kitisen välissä on muutamia rakennuksia, joihin tulvavesi yltää. Tulva-aalto ylittää tie- ja liikennealueita tuhoten tai ainakin vaurioittaen niitä huomattavasti. Tieyhteys rikastamolle katkeaa. Vesi nousee useisiin rakennuksiin aiheuttaen niissä vaurioita. Rikastushiekkaputkistot, valaistusja kuivatusrakenteet, yms. vaurioituvat ainakin osittain. Pysäköintialueella olevat ajoneuvot vahingoittuvat. Tulva-aalto tuhoaa rikastamon länsipäässä olevan pintavesien kokooja-altaan sekä vahingoittaa pintavalutuskentän rakenteita. Voimalinjan pylväät voivat liikkua. Pintavalutuskentän länsipäässä oleva tie katkeaa. Kaivospiirin ulkopuolella vaarantuvia rakenteita on suhteellisen vähän. Vaaraa saattaa kohdistua lähinnä tulotien rakenteisiin sekä kaivokselle tulevalla voimalinjalle veden peittämällä alueella. Mataraojan uoma saattaa osittain syöpyä. Osa tulvavedestä patoutuu Kevitsantien ja Vajukosken voimalaitoksen itärannan matalan maapadon väliin ja nousee niin, että vettä purkautuu maapadon harjan ylitse tekojärveen A-altaan pohjoispadon padon murtumassa kiintoaines kulkeutuu pääosin Vajusen tekojärveen ja osin Vajukosken voimalaitoksen alapuolelle, jossa suurin osa laskeutuu ennen Matarakosken voimalaitosta. A-altaan eteläisen padon murtuma Tulva-aalto leviää Kevitsanaavan ylitse Saiveljärveen. Noin tunnin kuluttua murtumasta järven pinta nousee noin metrillä. Rikastushiekkaa laskeutuu järven pohjaan. Järvestä tulva-aalto etenee järven lasku-uomia pitkin Kitiseen Kelukosken voimalaitoksen eteläpuolelle. Suurin osa rikastushiekasta jää Saiveljärveen ja lasku-uomiin. Pieni osa voi kulkeutua Kitiseen saakka. Tulva-aalto vaurioittaa eteläisen taustapumppaamon ja huoltotien, mutta ei aiheuta muille kaivosalueen rakenteille vaaraa. Rikastushiekka-alueen ja Saiveljärven välinen alue on pääasiassa suota, jossa ei ole vaarantuvia rakenteita. Saiveljärven etelärannalla sijaitsevat mökit jäävät veden alle. Saiveljärven alapuolisessa laskuojaketjussa saattaa aiheutua vähäisiä vaurioita rannoille ja Viivajoen ylittävälle tielle Moskuvaaran itäpuolella. Siurunmaan kylässä alimmalle tasolle rakennetut rantarakennukset voivat kastua. 94

95 Kolmen vuorokauden kuluttua Kitiseen virtaava tulva-aalto (noin 30 m 3 /s) voi vahingoittaa Kelujoen siltaa. A-altaan padon murtuma länteen Tulva-aalto suuntautuu aluksi länteen ja kääntyy pohjoiseen. Sieltä aalto leviää pintavalutuskentän yli ja kääntyy kohti Vajukosken voimalaitosta ja allasta. Altaaseen tulva-aalto saapuu noin 2,5 tunnin kuluttua murtumasta. Enimmillään altaan vedenpinta voi nousta noin 10 senttimetriä. Osa aallosta kulkeutuu Mataraojan laaksoa pitkin siten, että aalto (virtaama noin 90 m 3 /s) purkautuu Kitiseen noin 7 8 tunnin kuluttua murtumasta. Tulva-aalto ylittää tie- ja liikennealueita tuhoten tai ainakin vaurioittaen niitä huomattavasti. Tieyhteys rikastamolle katkeaa. Tulva-aalto vahingoittaa pintavalutuskentän rakenteita. Voimalinjan pylväät voivat liikkua. Pintavalutuskentän länsipäässä oleva tie katkeaa. Kaivospiirin ulkopuolella vaarantuvia rakenteita on suhteellisen vähän. Vaaraa saattaa kohdistua lähinnä tulotien rakenteisiin sekä kaivokselle tulevalla voimalinjalle veden peittämällä alueella. Mataraojan uoma saattaa osittain syöpyä. A-altaan padon murtuma koilliseen vesialtaan suuntaan Murtuman oletetaan tulevan lähelle A- ja B-altaan rajaa. Aukosta tulvaaalto etenee malmin välivaraston suuntaan. Pääosa virtaamasta suuntautuu länteen ja osa kohti vesivarastoallasta. Vesivaraston padon murtuminen noin 1,5 tunnin kuluttua A-altaan padon murtumisesta ja altaasta tuleva vesimäärä ei nosta päävirtaaman tulvahuippua ylemmäs, mutta lisää tulvan kokonaistilavuutta. Pääosa tulva-aallosta leviää rikastamon alueelle ja kastelee rakenteita sen länsiosassa. Sieltä aalto leviää pintavalutuskentän yli kohti Vajukosken voimalaitosta ja allasta. Altaaseen tulva-aalto (747 m 3 /s) saapuu noin 2,5 tunnin kuluttua murtumasta. Enimmillään altaan vedenpinta voi nousta noin 10 senttimetriä. Osa aallosta kulkeutuu Matarojan laaksoa pitkin siten, että aalto (93 m 3 /s) purkautuu Kitiseen noin 10 tunnin kuluttua murtumasta. B-altaan padon murtuminen Tulva-aalto jakautuu kahteen suuntaan. Osa vedestä etenee kohti vesivarastoallasta ja osa A-altaan ja rikastamon välistä kohti Mataraojaa. Vesivarastoaltaasta vedet kulkeutuvat ylivuotoputkien kautta eikä altaan pato murru. Altaaseen tulva-aalto saapuu noin 2,5 tunnin kuluttua murtumasta. Enimmillään altaan vedenpinta voi nousta noin 10 senttimetriä. Osa aallosta kulkeutuu Matarojan laaksoa pitkin siten, että aalto purkautuu Kitiseen noin 8 tunnin kuluttua murtumasta. Virtaamat ovat huomattavasti pienempiä kuin muissa murtumistapauksissa. Tulva-aalto aiheuttaa vaurioita primäärimurskaamoa ympäröiville tie- ja kenttäalueille. Rikastamon länsiosa jää veden alle suunnilleen samantapaisesti kuin A-altaan pohjoisen murtuma-aukon tapauksessa. Rakennuksista lähinnä kairausnäytevarasto on vaarassa vaurioitua. Tulva-aalto ylittää tie- ja liikennealueita aiheuttaen niille vaurioita. Lisäksi rikastushiekkaputkistot, valaistus- ja kuivatusrakenteet, yms. vaurioituvat ainakin osittain ja vahinkoa aiheutuu muun muassa ajoneuvoille. Rikastamon länsipuolinen pintavesien kokooja-allas vaurioituu ja osa pintavalutuskentän rakenteista vaurioituu. Vajukosken voimalaitoksen läheisyydessä kaivoksen tulotien ylittävä virtaus jää niin vähäiseksi, että tulotie mahdollisesti säilyy ehjänä. Voimalinjan pylväille ei arvioida aiheutuvan vaaraa. Mataraojan uoma saattaa osittain syöpyä. 95

96 Patokorotuksissa vesitilavuus pienenee aikaa myöten ja vaikutukset siltä osin ovat purkautuvan vesimäärän suhteen vähäisempiä kuin tulvaaaltotarkastelun mukaisessa tilanteessa. Korotetun läjitysalueen päivitetty vahingonvaaraselvitys toimitetaan aikanaan patoturvallisuusviranomaiselle. 96 KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEALUETTA KOSKEVA JA JÄTEHUOLLON VARMISTAMISEKSI ASETETTAVA VAKUUS Vakuuden määrä Kaivoksen kapasiteetin lisäämisen vuoksi ei tarvita uusia rikastushiekkaaltaita tai uusien suotovesien käsittelyjärjestelmien rakentamista. Myös vesien johtaminen, käsittely ja tarkkailu toteutetaan samalla tavalla kuin on suunniteltu jo ennen kaivoksen kapasiteetin nostamista. Hakija on esittänyt, että uusille vakuuksille ei ole tarvetta. Riippumaton asiantuntija on arvioinut (Ramboll Finland Oy) kaivannaisjätealueen sulkemiseen liittyviä kustannuksia. Sivukiven läjitysalueen sulkemisen yksikkökustannus on arvioitu olevan 2,9 eur/m 2, rikastushiekan läjitysalueen (A) yksikkökustannus 1,7 eur/m 2 ja rikastushiekan läjitysalueen (B) yksikkökustannus 11,2 eur/m 2. Kevitsan kaivannaisjätealueiden vakuuden arviointi on tehty lupapäätöksen (46/09/1) 62 määräyksessä edellytetyille maisemointi-/peittorakenteille arvioimalla todelliset rakennustöiden kustannukset. Maisemointiurakan perusrakennusosatehtävien, kuten moreenirakenteiden kustannusarviointi on tehty laskentaohjelmalla. Rikastushiekka-altaan B teknisen eristysrakenteen yksikkökustannus selvitettiin kalvotoimittajalta sekä toteutuneista urakkakohteista. Yksikkökustannusten arvioinnissa on huomioitu asioita ja tehty oletuksia seuraavasti: yleinen maanrakennustöiden kustannustaso Lapin aluekertoimella (0,96), kustannusindeksi 127,70 (2005=100), yksikkökustannukset sisältävät rakennusosat, työmaatehtävät ja tilaajatehtävät. Lisäksi määräja laatuvaatimukset täyttävät rakennusmateriaalit löytyvät alueelta alle 3 km etäisyydeltä, rakennusmateriaalit, pois lukien HDPE-kalvo, ovat rakennuttajan materiaalia, jätealueita ei tarvitse muotoilla merkittävästi ennen pintarakenteiden asentamista, sivukivialuetta on täytetty suunnitelmallisesti eikä alueen pintaa tarvitse kiilata ennen pintarakenteen tekemistä. Rikastushiekka-altaan B HDPE-kalvon suojakerros (0,2 m) voidaan tehdä vähärikkisestä, altaassa A olevasta, rikastushiekasta. Lasketut yksikkökustannukset tarkistettiin vertaamalla laskettuja hintoja vuosien 2010 ja 2011 aikana toteutettuihin kaivosalueiden infra-urakoihin, joissa on ollut vastaavia pohja- tai pintarakenteita. Edellä arvioidut kaivannaisjätealueiden maisemoinnin yksikkökustannukset vastaavat yleistä maanrakennustöiden kustannustasoa. Hakija on arvioinut vakuuksien riittävän kattamaan kustannukset, jotka aiheutuvat tarvittavista toimista maaperän kunnostamiseksi, jätealueiden käytöstä poistamiseksi sekä jälkihoidon järjestämiseksi, ml. mahdollinen seuranta tai epäpuhtauksien käsittely jälkihoidon aikana. Tarkistettuja maisemoinnin yksikkökustannuksia esitetään käytettäväksi toistaiseksi Kevitsan kaivannaisjätealueiden vakuuden laskennassa ja yksikkömäärät tarkistetaan vuosittain 69. lupamääräyksen mukaisesti. Kevitsan ympäristölupapäätöksen (46/09/1)

97 69. lupamääräyksessä vesien käsittelyyn, johtamiseen sekä tarkkailuun esitettyjen kertavakuuksien arvioidaan olevan riittävät. Lapin ELY-keskuksesta saadun tiedon mukaan hakijalla on Lapin ELYkeskuksessa noin euron vakuus, joka kattaa toiminnan vuoden 2014 loppuun saakka. Vakuuden määrä on tarkistettu tammikuussa 2014 voimassaolevan ympäristöluvan lupamääräyksen 69 mukaisesti. Vuoden 2013 lopussa rikastushiekka-alue A:n käytössä oleva pinta-ala on m 2, rikastushiekka-alue B:n pinta-ala m 2 ja sivukivialueen pinta-ala m Vakuusmuoto Ympäristönsuojelulain 42 :n 3 momentin mukaan jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoiminnan harjoittajan on asetettava toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset huomioon ottaen riittävä vakuus tai esitettävä muu vastaava järjestely asianmukaisen jätehuollon järjestämiseksi. Vaatimus vakuuden asettamisesta koskee myös kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajaa, jollei vakuus jätteen määrä ja laatu huomioon ottaen ole tarpeeton. Kaivannaisjätteen jätealueiden vakuuksista säädetään tarkemmin kaivannaisjätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (379/2008). Kaivannaisjäteasetuksen mukaan vakuuden on oltava lajiltaan helposti realisoitava ja määrältään riittävä asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja jätealueen toimintaa koskevien lupamääräysten sekä jätealueen jälkihoitoa ja tarkkailua koskevien velvoitteiden täyttämiseksi. Vakuudella on myös voitava kattaa kustannukset, jotka aiheutuvat jätealueen vaikutusalueella olevan, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa tarkemmin määritetyn maa-alueen kunnostamisesta tyydyttävään tilaan. Kevitsan kaivokselle annetun ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen määräyksen 69 mukaan toiminnanharjoittajan on asetettava euron suuruinen vakuus jätealueilta muodostuvien suotovesien käsittelyjärjestelmän rakentamisen varmistamiseksi ja euron suuruinen vakuus vesien johtamisen, käsittelyn ja tarkkailun järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi tarpeellisen ajan toiminnan loppumisten jälkeen. Jätealueiden jälkihoidon varmistamiseksi on määrätty asetettavaksi vakuus, jonka suuruus määräytyy jätealueen pinta-alan ja alueelle sijoitettavan jätteen laadun perusteella (2 /m 2 sivukiven läjitysalueella ja rikastushiekka-altaan A alueella ja 7 /m 2 rikastushiekka-altaan B alueella ja marginaalimalmialueella). Vakuudet on asetettava Lapin ELY-keskukselle joko omavelkaisena pankkitakauksena, jonka edunsaajana on ELY-keskus tai pankkitalletuksena. Lisäksi määräyksessä todetaan, että käytettävän rahoituslaitoksen on oltava finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 :n tarkoittama valvottava. Nykyisessä muodossaan Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvassa oleva määräys ei mahdollista kaikkien YSL:n nojalla sallittujen vakuusmuotojen käyttämistä. Määräys rajoittaa tarpeettomasti toiminnanharjoittajan mahdollisuuksia järjestää vakuudet taloudellisesti mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Hakija on esittänyt, että vakuuksia koskevat lupamääräykset muotoiltaisiin niin, että ne mahdollisimman joustavasti mahdollistaisivat kaikkien YSL:n nojalla sallittujen vakuusmuotojen käyttämisen, koska mitään oikeudellista perustetta näille rajoituksille ei ole.

98 Vakuuksia koskevan lupamääräyksen sallittuja vakuuslajeja ja rahoituslaitoksia koskeva kappale kuuluisi seuraavalla tavalla: Määrätyt vakuudet on asetettava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (Lapin ELY) joko omavelkaisena takauksena, jonka antaa ETA-alueelle sijoittunut luotto-, vakuutus- tai rahoituslaitos ja jonka edunsaaja on Lapin ELY, pankkitalletuksena tai muulla hyväksyttävällä tavalla. Pankkitalletuksesta on toimitettava Lapin ELY:lle talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella Lapin ELY:n hyväksi. Vakuus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassaoleva. Määräaikainen vakuus on pidettävä voimassa koko toiminta-ajan toimittamalla tarvittaessa korvaava vakuus vähintään 3 kuukautta ennen määräaikaisen vakuuden päättymistä. Toistaiseksi voimassa olevan vakuuden irtisanomisajan on oltava vähintään 3 kuukautta. Vakuutta voi hakea palautettavaksi tehtyjen sulkemis- ja rakentamistoimenpiteiden perusteella. YSL mahdollistaa edellä kuvatun määräyksen sisällyttämisen ympäristölupaan, koska laissa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, millä tavalla vakuus on annettava. Ehdotetun lupamääräyksen mukaisten vakuusmuotojen käyttäminen on vakiintunutta ja ne on katsottu lupakäytännössä helposti realisoitaviksi. Ehdotus on linjassa myös ympäristöhallinnon aihetta koskevan ohjeistuksen ja julkaisujen sekä tuoreen oikeuskäytännön ja vuonna 2011 voimaan tulleiden uusien säännösten kanssa. Kaikki ehdotetut vakuusmuodot täyttävät ne edellytykset, jotka kaivannaisjäteasetuksessa on kaivannaisjätteen jätealueita koskeville vakuuksille säädetty. Näin ollen Kevitsan kaivoksen laajennushankkeen ympäristölupahakemusta käsiteltäessä tulisi vakuuksia koskeva määräys muotoilla edellä esitetyllä tavalla niin, että se mahdollistaa vakuuksien järjestämisen taloudellisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tämä ei aiheuta uhkaa ympäristönsuojelun korkean tason säilyttämiselle, koska vakuuslajien ja vakuudenantajien soveltuvuus on arvioitu jo YSL:n muutoksen yhteydessä, mutta parantaa toiminnanharjoittajan taloudellisia toimintaedellytyksiä. Ympäristölupaan sisällytetään määräykset vain sellaisista vakuuksista, jotka ovat tarpeen ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisten velvoitteiden suorittamiseksi. Uuden kaivoslain (621/2011) nojalla suoritettavien kaivoksen sulkemistoimenpiteiden varmistamiseksi annettavista vakuuksista tullaan määräämään kaivoslain siirtymäsäännösten nojalla erikseen. 98 TOIMINNAN LOPETTEMINEN Avolouhos Kevitsan kaivokselle on laadittu sulkemissuunnitelma. Suunnitelma koskee nykyisen luvan mukaista kaivostoimintaa (malmin louhinta 95 Mt ja sivukiven louhinta 240 Mt). Jälkihoitosuunnitelmaa päivitetään säännöllisesti toiminnan aikana. Sulkemistöiden ja maisemoinnin vaatimukset ja suunnitelmat huomioidaan kaivoksen toiminnan aikana, jotta mm. sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueiden jälkihoitotoimenpiteet saadaan toiminnan päätyttyä toteutettua suunnitellulla tavalla ja tehokkaasti. Avolouhoksen jälkihoito kuuluu keskeisiltä osin kaivoslain soveltamisalan piiriin. TUKES täydentää kaivoslain siirtymäsäännösten nojalla olemassa olevaa kaivospiiripäätöstä tarvittavilla lupamääräyksillä mennessä.

99 Toiminnan päätyttyä avolouhoksesta poistetaan kaikki tarpeettomat rakenteet, kemikaalit, räjähdysaineet, sähkölaitteet, työkoneet ja jätteet. Turvallisuuden kannalta tarpeelliset rakenteet jätetään paikalleen. Louhoksen reunat luiskataan ja muotoillaan turvallisuuden edellyttämään kaltevuuteen (noin 1:4). Turvallisuuden edellyttämä kaltevuus on riittävän loiva myös luiskan pitkäaikaisen stabiliteetin kannalta. Avolouhokseen johtavat ajoluiskat suljetaan lohkareilla. Avolouhos aidataan ja pidetään aidattuna louhoksen vedellä täyttymiseen saakka. Avolouhokseen muodostuu sade- ja pohjavesistä keinotekoinen järvi. Avolouhoksen on arvioitu kuivanapitopumppauksen päätyttyä täyttyvän vedellä noin 100 vuodessa, kun laskennassa huomioidaan louhokseen tuleva sade ja kallioperästä purkautuvan veden määrä. Täyttymistä nopeuttaa hieman kaivosalueelta louhokseen johdettavat pintavedet, joita ovat lähinnä suotovesiojien vedet. Lopulta avolouhoksesta muodostuu keinotekoinen järvi. Arvio avolouhoksen veden laadusta toiminnan päättyminen jälkeen Hakija on toimittanut selvityksen täyttyvän avolouhoksen veden laadusta. Ylemmillä louhintatasoilla louhoksen seinämiin jää pääasiassa vähärikkistä sivukiveä. Syvemmällä seinämän kiven sulfidipitoisuus kasvaa. 240 metrin syvyydelle saakka louhoksen seinämän nikkelipitoisuus on enintään 500 mg/kg ja sulfidipitoisuus keskimäärin noin mg/kg. Syvemmällä nikkelisulfidien osuus nousee noin mg/kg. Sulfidin kokonaismäärä nousee enimmillään mg/kg. Syvimmät osuudet altistuvat hapettumiselle lyhyemmän aikaa kuin pintaosat toimitetun täydennyksen mukaan vuonna 2012 kuivanapitovesien nikkelipitoisuus on vaihdellut 3, µg/l, sulfaattipitoisuus 9,1 480 mg/l ja kuparipitoisuus µg/l. Tulosten mukaan sulfaattipitoisuuden kohotessa ovat myös nikkelipitoisuudet nousseet. Hakija on arvioinut, että toiminnan alkuvaiheessa louhoksen kuivanapitovesien vedenlaatu vastaa likimäärin vuoden 2012 havaittua vedenlaatua. Tarkkailutulosten perusteella kuivanpitovesien sulfaattipitoisuus voi kohota noin 500 mg/l. Louhinnan edetessä sulfaattipitoisuus voi nousta ajoittain korkeammaksi. Toiminnan päättymisen jälkeen muodostuvien kuivanpitovesien nikkelipitoisuuksia on suuntaa-antavasti arvioitu toiminnan tarkkailun sulfaattipitoisuuksien perusteella (77 % nikkelipitoisuuden kokonaisvaihtelusta selittyi vesien sulfaattipitoisuuden vaihtelulla). Sulfaattipitoisuuden ollessa mg/l olisi nikkelipitoisuus noin 8 mg/l. Arvioon liittyy epävarmuuksia muun muassa hapettuminen etenemisen osalta. Louhosvesi kerrostuu arvion mukaan muun muassa lämpötilan ja suolapitoisuuden vaihtelun seurauksena. Suolapitoinen vesi laskeutuu louhosjärven alusveteen. Alempien osien vesi on todennäköisesti hapetonta. Kerrostumisen seurauksena veteen voi kehittyä syvyyssuunnassa useita veden laatu ominaisuuksien suhteen eroavia vyöhykkeitä. Avolouhoksen täyttyessä veden sulfaatti- ja metallipitoisuudet tulevat nousemaan päällys- sekä alusvedessä luonnontilaista tasoa selkeästi korkeammalle tasolle. Sulfaatit ja eri metallit voivat pelkistyä sulfideiksi. Pelkistymisen vaikutusta alusveden metalli- ja sulfaattipitoisuuksiin on vaikea arvioida. Kevitsan alueen geologiasta ja louhosjärven syvyydestä johtuen veden suolakerrostuneisuutta tulee olemaan avolouhoksessa. Korkeimmat 99

100 100 metalli- ja sulfaattipitoisuudet esiintynevät louhosjärven pohjalla. Pintaosassa vedenlaatu on todennäköisesti parempi. Avolouhoksen veden laadun arviointi tarkentuu kaivostoiminnan ja vesitarkkailun oltua käynnissä jonkin aikaa. Todennäköisesti louhoksen täytyttyä sieltä lähtee ylivuotovesiä ajoittain ja pääosa vesistä poistuu pohjavesivirtauksen mukana. Sivukiven läjitysalue Sivukivialuetta muotoillaan alueen täytön aikana niin, että merkittävää lisämuotoilua toiminnan lopettamisen jälkeen ei tarvita. Rinteiden muotoilussa pyritään kaareviin muotoihin. Reunaluiskat muotoillaan keskimäärin kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi, jonka hakija on katsonut riittäväksi luiskien stabiliteetin, peittomaakerroksen levittämisen ja luiskien kasvittamisen kannalta. Läjityksen lakialue tehdään loivasti reunoja kohti viettäväksi. Sivukivikasan pinta kiilataan, jotta se muodostaa vakaan asennusalustan peittokerrosta varten. Kiilatun sivukivikasan pinta peitetään 0,5 m:n vahvuisella moreenista (vedenläpäisevyys 10-8 m/s) rakennettavalla peittokerroksella, joka tiivistetään työkonekalustolla. Peittorakenteen pintaosaan seostetaan turvetta tai humusta edistämään luonnollisen kasvillisuuden muodostumista alueelle. Lisäksi peittokerrokseen voidaan seostaa kaivoksen lämpölaitoksella muodostunutta, kaivosalueelle mahdollisesti välivarastoitua tuhkaa ympäristökelpoisuuden selvittämisen jälkeen. Peitetyn läjitysalueen maksimipinnankorkeus on tasolla +290,00 m. Lakialuetta voidaan verhoilla peittämisen jälkeen louheella. Lakialueelle muodostuisi siten monille Keski-Lapin tunturialueille tyypillinen rakkakivikko. Hakemuksen mukainen sivukiven läjitysalueen maksimikorkeus on 5 metriä alhaisempi kuin nykyisen luvan sallima enimmäiskorkeus. Läjitysalueen pinta-ala sen sijaan on huomattavasti laajempi nykyiseen lupaan verrattuna. Läjitysalueen tiivis pintakerros vähentää sade- ja sulamisvesien imeytymistä sivukivitäyttöön. Jotta vedet voidaan hallitusti johtaa pois alueelta, muotoillaan peittokerrokseen ojapainanteita, jotka keräävät valumavedet ja ohjaavat ne hallitusti luiskan alaosaan. Pintarakenteen vedenläpäisyn ja vesieroosion vähentämiseksi ojapainanteet tehdään vesieristettyinä (esim. tavanomaista hienorakeisemmalla moreeniaineksella tms.) ja eroosiosuojattuina. Suljetun sivukivialueen päältä kertyvät vedet ovat puhtaita vesiä, joita ei ole välttämättä tarpeen käsitellä. Pintavalumavedet kerätään luiskan alaosassa kiertävään ojaan ja johdetaan edelleen maastoon läjitysaluetta ympäröiviin eristysojiin. Nämä vedet johdetaan soveltuvista kohdista läjitysaluetta ympäröivän suotovesiojan ylitse tai vaihtoehtoisesti avolouhokseen yhdessä suotovesien kanssa. Laadultaan mahdollisesti heikentyneet suotovedet kerätään läjitysaluetta ympäröivään suotovesiojaan ja johdetaan edelleen louhokseen tai kosteikkokäsittelyyn. Sivukiven läjitysalueen reunaluiskia peitetään toiminnan aikana sitä mukaa kun läjitysalue saavuttaa lopullisen kokonsa ja soveltuvia moreenimaita on saatavilla. Läjitysalueen lopullinen peittäminen tehdään kaivoksen toiminnan ja sivukiven läjityksen päätyttyä.

101 101 Hakija esittää myöhemmin lupamääräyksiä muutettavaksi siten, että koko läjitysaluetta ei tarvitsisi peittää moreenilla. Mikäli läjitettävä sivukivi on riittävän hyvälaatuista, ei peiterakenteella saavuteta mitään merkittävää etua täyttöön imeytyvän suotovesimäärän ja hapen vähentämisen lisäksi. Näillä toimenpiteillä pyritään yleensä ehkäisemään sivukiven sisältämien sulfidien hapettumista ja edelleen happamien metallipitoisten suotovesien muodostumista. Käytettävissä olevien tietojen perusteella sivukivet eivät ole pääosin happoa muodostavia. Peiterakenne tarvitaan alueelle, jonne varastoidaan mahdollisesti happoa muodostavaa kiveä. Rikastushiekka-alueet Rikastushiekka-allas A Vähärikkisen rikastushiekan läjitysalueen (A-allas) täyttötavasta johtuen rikastushiekka-alueen pinnan muoto on toiminnan aikana sisäänpäin kalteva. Täytön loppuvaiheessa, ennen alueen sulkemista, rakennetaan A- altaan keskiosalle erillinen pumppauspenger ja altaan keskiosia täytetään tuotannon loppuvaiheen rikastushiekalla. Rikastushiekan läjityksen loputtua pumpataan sedimentaatiolampi tyhjäksi palautuspumppaamoa käyttäen ja annetaan rikastushiekan kuivua juurisalaojien kautta. Rikastushiekan sisäinen vesipinta asettuu pitkällä aikavälillä tasapainotilaan. Rikastushiekka-altaan pinta muotoillaan ulospäin kaltevaksi massansiirroilla sekä täyttämällä altaan keskiosaa sivukivellä (vietto 1 %). Ylimmät korotuspenkereet reunapadoilla leikataan ja tasataan, etteivät ne muodosta pintavaluntaa padottavaa rakennetta. Muotoilluille alueille levitetään 0,3 m:n kerros moreenia (vedenläpäisevyys 10-8 m/s) pintarakenteeksi. Peittorakenteen pintaosaan seostetaan turvetta tai humusta edistämään luonnollisen kasvillisuuden muodostumista alueelle. Lisäksi peittokerrokseen voidaan sekoittaa kaivoksen lämpölaitoksella muodostunutta, kaivosalueelle mahdollisesti välivarastoitua tuhkaa. Aiemmasta sulkemissuunnitelmasta poiketen läjitysalueella tarvittavien lopputäyttöjen ja muotoilujen määrä on huomattavasti vähäisempi, koska läjitysaluetta korotetaan ja läjitysalueen yläosan pinta-ala tämän vuoksi vähenee. Rikastushiekka-allas B Runsasrikkisen rikastushiekan läjitysalueen (B-allas) pinta muotoillaan reunoja kohti viettäväksi vastaavasti kuin A-allas. Altaan lopputäyttöön ja muotoiluun voidaan käyttää A-altaan kuivaa rikastushiekkaa, sivukiveä tai muuta ylijäämämateriaalia, kuten mahdollisia kaivosalueen pilaantuneita maa-aineksia (esim. vesienkäsittelyn sakkoja). Veden alle läjitettävä rikastushiekka jää läjittämisen jälkeen hyvin löyhäksi eikä sen päällä todennäköisesti voida liikkua vaikka vesi pumpattaisiin pinnalta pois. Tämä johtuu siitä, että allas on pohjalta ja luiskista geomembraanilla tiivistetty, jolloin se ei luontaisesti kuivu lainkaan. Rikastushiekan pinnan ollessa noin 3 4 metriä lopullista läjitystasoa alempana, asennetaan altaaseen vaakasuorat salaojaputket metrin välein. Salaojat asennetaan altaaseen nostettavalta lautalta. Salaojaputkina käytetään taipuisia muoviputkia, joiden ympärillä on kuitukangassukka, jo-

102 Pintamaiden läjitysalueet Rikastamoalue ja muut rakenteet 102 ka estää hienoaineksen tunkeutumisen putkeen. Putkien päät nostetaan altaan reunalla luiskaa pitkin padon harjalle. Kun allas on pumpattu täyteen rikastushiekkaa, ovat salaojat noin 3 4 metrin syvyydessä hiekan pinnasta. Rikastushiekkapumppauksen loputtua, pumpataan ylimääräinen vesi pois palautuspumppaamoa käyttäen. Sen jälkeen työnnetään salaojaputkiin uppopumput (porakaivopumput), joilla ruvetaan kuivattamaan rikastushiekan pintaosaa. Kuivatus voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa myös lappoputkella. Teoreettisesti vedenpinta rikastushiekassa saadaan laskemaan pumpun tai lappoputken pään mukaiselle tasolle. Käytännössä vedenpinta jäänee noin metrin tätä korkeammalle. Tällöin kuitenkin rikastushiekan yläosa kuivaa ja kokoonpuristuu siten, että se kantaa työkoneet. Vedenpaineen laskiessa myös vedenpinnan alapuolelle jäävä rikastushiekka kokoonpuristuu huokospaineen vähetessä ja tehokkaan jännityksen kasvaessa. Rikastushiekan kuivattamisen jälkeen altaaseen siirretään em. täyttömateriaaleja, joilla alue muotoillaan ulospäin kallistavaksi. Altaan alueelle muotoillaan A-altaan ja Kevitsavaaran väliin satulamainen pinta, josta pintavedet kulkeutuvat pohjoiseen ja etelään. Suotovesien muodostumisen estämiseksi muotoillun jätetäytön päälle rakennetaan altaan pohjarakennetta vastaava keinotekoinen tiivistyskerros (bentoniittimatto sekä bitumigeomembraani). Tiivistyskerroksen päälle levitetään noin 0,5 m:n kerros moreenia pintarakenteeksi. Peittorakenteen pintaosaan seostetaan turvetta tai humusta edistämään kasvittumista. Tiivis pintakerros vähentää sade- ja sulamisvesien imeytymistä rikastushiekkatäyttöön. Pintarakenne, jonka vedenjohtavuus on 10-8 m/s päästää lävitseen noin 20 % sadannasta (rikastushiekka-alueella noin m 3 /a). Vesien johtamiseksi hallitusti pois alueelta, muotoillaan peittokerrokseen vesieristettyjä ja eroosiosuojattuja ojapainanteita, jotka keräävät valumavedet ja ohjaavat ne hallitusti luiskan alaosaan. Suljetun rikastushiekka-alueen päältä kertyvät vedet ovat puhtaita vesiä, joita ei ole tarpeen käsitellä. Vedet kerätään luiskan alaosassa eristysojiin ja johdetaan edelleen maastoon tai louhokseen. Läjitysalueen eteläosalla vedet joudutaan johtamaan maastoon Saiveljärven suuntaan. Laadultaan mahdollisesti heikentyneet suotovedet ja juurisalaojien vedet, kerätään läjitysaluetta ympäröivään suotovesiojaan ja johdetaan edelleen louhokseen (läjitysalueen pohjoisosa) tai kosteikkokäsittelyyn (läjitysalueen eteläosa). Toiminnan aikana pintamaita, mineraalimaita ja turvetta läjitetään lähinnä sivukivialueen länsipuolelle ja louhoksen kaakkoispuolelle. Kaikki varastoidut pintamaat, mineraalimaat ja turve hyödynnetään toiminnan aikana sekä jälkihoitotöissä. Läjitysalueelle ei ole suunniteltu erityisiä jälkihoitotoimenpiteitä. Kaivoksen suunnitellun toiminta-ajan jälkeen rikastamon laitteiden ja rakennusten jäljellä oleva tekninen käyttöikä mahdollistanee rikastus- tai muun teollisen toiminnan jatkamisen alueella. Ensisijaisesti alueelle pyritään löytämään soveltuvaa teollisuus- tai muuta käyttöä. Mikäli teollisuusalueelle ei saada korvaavaa toimintaan, rakennukset ja rakenteet puretaan. Poistettavat laitteet pyritään hyödyntämään ensisijaisesti

103 103 myymällä ne vastaavaan käyttöön ja toissijaisesti kierrättämällä ne materiaalina. Rikastamoalueen maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve selvitetään tarpeen mukaan toiminnan loppuvaiheessa. Tarvittaessa alueella tehdään pilaantuneen maaperän puhdistustöitä. Osa kaivosalueen tieverkosta ja kaivosalueen tulotie jätetään palvelemaan alueelle mahdollisesti syntyvää muuta toimintaa ja alueen jälkitarkkailua sekä porotaloutta, metsätaloutta ja virkistyskäyttöä. Alueen sisäiset tiestöt puretaan niiltä osin kuin niitä ei tarvita alueen jatkokäytössä tai jälkihoidon aikaisessa ympäristötarkkailussa. Purkutyössä syntyviä hyödyntämiskelpoisia massoja voidaan käyttää muiden alueiden jälkihoidossa. Kaivoksen voimajohto jää, mikäli sille on käyttöä paikalleen. Vajukosken ja kaivoksen välinen raakavesijohto/siirtoviemäri puretaan tarvittaessa, kuten myös Vajukoskella sijaitseva raakavedenottamo. Vesien käsittely Jälkihoitovaiheessa kaivosalueelta kertyy vesiä sade- ja sulamisvesistä, rakennettujen alueiden kuivatusvesistä sekä läjitysalueilta suotautuvista vesistä. Puhtaat pintavedet kerätään ojituksilla ja ohjataan ilman käsittelyä ympäristöön. Muodostuvat käsittelyä vaativat vedet kerätään ojituksilla ja johdetaan mahdollisuuksien mukaan painovoimaisesti avolouhokseen. Jälkihoitovaiheen vedenkäsittely toteutetaan kosteikkokäsittelyllä tai pintavalutuskentällä, mikäli alueen vesiä ei voi johtaa avolouhokseen. Käsiteltyjä vesiä johdetaan rikastushiekka-alueen pohjoispuoliselta pintavalutuskentältä Mataraojan kautta Kitiseen. Pintavalutuskenttää varaudutaan laajentamaan, mikäli käsiteltävien vesien laatu ja määrä sitä vaativat. Pintavalutuskentän toimintatapaa muutetaan, mikäli poisjohdettavan veden laatu sitä vaatii (esim. aerobinen/anaerobinen kosteikko). Rikastushiekka-alueen eteläpuoliselta kosteikolta vesiä johdetaan Saiveljärven suuntaan. Kosteikkokäsittelyllä valumavesistä aiheutuvaa ympäristökuormitusta (kiintoaine, metallit) voidaan alentaa. Kosteikkokäsittely edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaivosalueiden vesien käsittelyssä. Louhoksen täyttyminen vedellä kestää pitkään, arviolta yli 100 vuotta. Avolouhoksen vedellä täyttymisen aikana louhoksesta ei synny ympäristöön johdettavia valumavesiä. Täyttyessään louhoslampi kerrostuu pitoisuuksien ja lämpötilan suhteen. Louhokseen johdettavan veden kiintoaine sedimentoituu altaan pohjalle, jonne laskeutuu myös liuenneiden aineiden suhteen väkevin vesijae. Louhoksen aikanaan täyttyessä vesiä saattaa ainakin ajoittain purkautua ulos, jolloin ylivuotovedet johdetaan nykyisen vesivarastoaltaan ja pintavalutuskentän kautta Mataraojaan ja siitä edelleen Kitiseen. Louhoksen täyttyessä kaivosalueen pohjavesipinta palaa hiljalleen luonnolliselle tasolleen. Sivukiven läjitysalue sijaitsee suurelta osin louhoksen aiheuttaman pohjavesialeneman alueella. Tältä alueelta mahdollisesti laadultaan heikentyneet pohjavedet virtaavat toiminnan aikana ja sulkemisen jälkeen kohti avolouhosta sen täyttymiseen saakka. Myös suuri osa rikastushiekan läjitysalueen pohjavedestä kulkeutuu avolouhokseen.

104 104 Vesivarastoaltaan pato puretaan osittain jälkihoitovaiheessa. Altaan pohjalle mahdollisesti sedimentoitunut sakka siirretään rikastushiekka-alueen lopputäyttöön. Altaalle leviää ajan kuluessa kasvillisuutta ja alue soistuu uudelleen. Soistuvalle alueelle voidaan tarvittaessa johtaa kaivosalueen vesiä kuten avolouhoksen ylitevesiä. Toiminnan aikana kaivoksella on käytössä jätevesien käsittelyjärjestelmä, johon käsittelyä vaativat vedet johdetaan vesivarastoaltaasta ennen johtamista pintavalutuskentälle ja edelleen Kitiseen. Kyseinen käsittelyjärjestelmä jätetään paikoilleen kaivoksen sulkemisen jälkeen ja pidetään toimintavalmiudessa mahdollisten käsittelyä vaativien vesijakeiden osalta. Laitos puretaan tarkkailutulosten perusteella erillisellä päätöksellä. Ympäristövaikutukset Jälkihoitovaiheen vesistövaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Suljettujen läjitysalueiden päältä kertyvät valumavedet ovat puhtaita vesiä, jotka voidaan johtaa suoraan ympäristöön tai johtaa avolouhokseen. Kaivosalueella syntyvät laadultaan mahdollisesti heikentyneet valumavedet (lähinnä läjitysalueiden suotovedet) ohjataan avolouhoksen täyttöön. Vedet, joita ei voi ohjata painovoimaisesti louhokseen, johdetaan vesienkäsittelyn kautta ympäristöön. Käsiteltyjä vesiä johdetaan Mataraojan kautta Kitiseen sekä rikastushiekka-alueen eteläpuolelta Saiveljärveen. Ympäristöön ei pääse valumavesiä louhoksesta ennen sen täyttymistä. Louhoksen aikanaan täyttyessä louhoksen vesitalous asettuu tasapainotilanteeseen, jossa ylitevesiä ainakin ajoittain purkautunee ulos louhoksesta. Ne johdetaan nykyisen vesivarastoaltaan ja pintavalutuskentän kautta Mataraojaan ja siitä edelleen Kitiseen. Enimmillään ylitevesien määrä voi vastata louhoksen vuotuisen nettosadannan sekä louhokseen johdettavien pintavesien määrää. Kaivosalueelta poisjohdettavista käsitellyistä vesistä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vesistövaikutuksia Mataraojassa ja sen alapuolisessa vesistössä tai Saiveljärvessä. Käsitellyt vedet sisältävät niukasti metalleja, elektrolyyttejä, ravinteita, happea kuluttavaa kuormitusta ja laimenevat vastaanottavassa vesistössä. Lisäksi virtaamat ovat suhteellisen pieniä. Sivukivi- ja rikastushiekka-alueiden peittämisen ja kasvittumisen seurauksena pölypäästöjen muodostuminen läjitysalueilta (lähinnä rikastushiekan läjitysalue) toiminnan päätyttyä estyy. Jälkitarkkailu Jälkitarkkailun tavoitteena on varmistaa, että tehdyt toimenpiteet ja rakenteet toimivat suunnitellulla tavalla, alue on turvallinen ja alueesta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Tarkkailun piiriin kuuluvat jätealueiden geoteknisen vakavuuden, pintarakenteiden kunnon (eroosio, eheys) ja kasvun onnistumisen seuranta, vesien keruun-, johtamisen- ja käsittelyrakenteiden seurata sekä ympäristökuormituksen ja -vaikutusten seuranta. Tarvittaessa seurantatulosten perusteella voidaan suunnitella ja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä. Mahdollisia rakenteellisia heikkouksia ja eroosiota tarkkaillaan sivukivi- ja rikastushiekka-alueilla alkuvaiheessa vuosittain. Tarkkailu tehdään silmämääräisesti kiertämällä läjitysalueet keväällä lumen sulamisen jälkeen sekä syksyllä ennen jäätymistä. Havainnot eroosiosta kirjataan muistiin ja kohteet valokuvataan. Havaintoihin liitetään koordinaattitieto.

105 105 Läjitysalueiden kasvillisuuden muutoksia tarkkaillaan esim. kolmen vuoden välein, alkaen maisemoinnin toteuttamista seuraavan kasvukauden loppupuolella. Kasvillisuuden kehittyessä tarkkailua harvennetaan esim. viiden vuoden välein tehtäväksi. Kasvillisuutta tarkkaillaan eri puolilla läjitysalueita ja eri korkeustasoilla. Tarkkailuissa selvitetään alueilla kasvavat kasvi- ja puulajit sekä niiden peittävyys. Vesistökuormitusta sekä pohjavesi- ja vesistövaikutuksia tarkkaillaan. Tarkkailujen piiriin kuuluvat kaivosalueelta ympäristöön johdettavien vesien laatu sekä ympäristön pohja- ja pintavesien laatu. Ennen toiminnan päättymistä laaditaan alueen jälkiseurantaa koskeva tarkkailuohjelma, joka hyväksytetään valvovalla viranomaisella. ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI Hakija on tehnyt esityksen toimintaa koskeviksi lupamääräyksiksi. Kevitsan kaivoksen jätevesien vaikutusalueella kokonaisnikkelipitoisuudet jäävät vesistössä pääosin selvästi alle ympäristölaatunormin. Raja voi kuitenkin tilapäisesti ylittyä suuria jätevesimääriä juoksutettaessa purkupaikan välittömässä läheisyydessä. Hakija on esittänyt sekoittumisvyöhykettä Vajukosken altaan eteläosaan, alueelle joka ulottuu Silmäjängänmaan pohjoispuolelta Vajukosken padolle. Nykyisen ympäristöluvan lupamääräyksen 52 mukaista suurinta sallittua raakaveden ottomäärää on esitetty nostettavaksi 236 l/s (850 m 3 /h). Ottomäärän nostamista on perusteltu sillä, että tietyissä olosuhteissa voi olla tarpeen ottaa suurempia määriä raakavettä esimerkiksi talvella alivirtaamatilanteessa vesivarastoaltaan jäätyessä tavanomaista syvemmälle. Raakaveden käyttötarve on tarkentunut toiminnan aloitusvaiheessa, kun rikastamosta on saatu käyttökokemuksia. Raakavettä pyritään käyttämään mahdollisimman vähän, jotta prosessin kiertovesimäärä saadaan pidettyä mahdollisimman suurena ja kaivoksen vesitase on hallinnassa. Avolouhoksen alueelta poistetaan vaiheittain pintamaata ja moreenia, joka läjitetään kaivospiirin alueelle. Moreenin ja tarvekiven läjitysalueet on Lapin ELY-keskus hyväksynyt väliaikaisesti vuoden 2015 loppuun saakka. Moreenit on tarkoitus läjittää tulevien hyötykäyttökohteiden läheisyyteen tilavuudeltaan 2 3 Mm 3 alueille. Korkean nikkelipitoisuuden omaavat moreenit läjitetään lähelle avolouhoksen eteläreunaa. Tältä alueelta läjitysalueen vedet voidaan johtaa käsiteltäväksi laskeutusaltaalle ja sieltä edelleen vesivarastoaltaaseen. Alueella maaperä on moreenin alla osittain rikkonaista kalliota, jolloin alueen vedet menevät joka tapauksessa kohti avolouhosta ja sieltä vesivarastoaltaan kautta käsittelyyn. Korkeita nikkelipitoisuuksia sisältävät moreeni on mahdollista hyödyntää rikastushiekka-altaiden korotuksissa. Nikkelipitoista moreenia voisi käyttää mahdollisesti myös altaiden sulkemisvaiheessa peittorakenteisiin, mutta tällä hetkellä lupa ei mahdollista tätä. Jos kyseistä moreenia ei läjitetä esitetylle alueelle, on se lupamääräyksen 19 mukaisesti ajettava sivukivialueelle. Tällöin rikastushiekka-altaiden korotukseen kelpaavaa materiaalia poistuu käytöstä. Moreenista tulee kaivoksen toiminnan loppuvaiheessa pula, kun vaiheittainen sulkeminen alkaa.

106 Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin 106 Patokorotuksiin tarvitaan moreenia 1,0 3,7 Mm 3 korotusmetodista riippuen. Sulkemisvaiheessa B-altaan esipeittoon ja muotoiluun voidaan käyttää korkeanikkelistä moreenia 0,5 Mm 3 ja puhdasta moreenia tarvittaisiin B- altaalle 0,1 Mm 3 ja A-altaalle 1,0 Mm 3. Matalan nikkelipitoisuuden omaavat moreenit läjitetään sivukivialueen länsipuolelle, josta moreenia voidaan käyttää mahdollisten uusien väliaikaisten vesivarastoaltaiden tiivistyskerroksiin sekä sivukivialueen lopulliseen maisemointiin. Avolouhoksen lähelle sijoitetaan tarvekiven läjitysalue. Tarvekiveä käytetään eri kohteissa kaivosalueella. Tarvekivialueen vedet kerätään ja käsitellään tarvittaessa kuten korkean nikkelipitoisuuden omaavan moreenialueenkin vedet. Hakija on esittänyt, että lupapäätöksen lupamääräykset olisivat seuraavat: 1. Luvan saajan on ilmoitettava viimeistään kuukautta aikaisemmin kaivoshankkeeseen liittyvien rakentamistöiden aloittamisesta Lapin ELYkeskukselle, Sodankylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. 2. Luvan saajan on nimettävä ympäristönsuojeluun liittyvien asioiden ja kaivannaisjätteiden jätealueiden hoidosta vastaava henkilö ja ilmoitettava hänen yhteystietonsa Lapin ELY-keskukselle ja Sodankylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle nimettyjen henkilöiden muuttuessa nykyisestä. 3. Luvan saajan on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi suunniteltuja uusia ympäristönsuojelurakenteita (muun muassa jätealueiden tiivistys- ja muut rakenteet, padot) koskevat rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmat viimeistään kuukautta ennen niiden rakentamisen aloittamista. Suunnitelmissa on esitettävä myös tiedot lupamääräysten 24 ja 30 mukaisten asioiden selvittämisestä. Rakentamisvaiheen aikainen laadunvarmistus on annettava riippumattoman valvojan tehtäväksi. Ympäristönsuojelurakenteet voidaan ottaa käyttöön, kun ELY-keskus on riippumattoman valvojan yhteenvedon ja laadunvalvontakokeiden tulosten perusteella todennut tehtyjen rakenteiden täyttävän niille tässä lupapäätöksessä asetetut vaatimukset. 4. Pintavalutuskenttien ja kosteikkojen laajennusalueilla olevat mahdolliset ojat on tukittava ennen näiden käyttöönottoa Lapin ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Käyttötarkkailussa pintavalutuskentillä havaitut mahdolliset oikovirtaukset on estettävä padotuksin tai muilla toimenpiteillä ja penkereiden vuodot on tukittava. 5. Rakentamisalueilla ja turpeenottoalueilla muodostuva kiintoainepitoinen valumavesi on johdettava käsittelyjärjestelmän kautta Kitiseen. Rakentamisalueilta, joilta vesiä ei ole mahdollista johtaa ilman kohtuuttomia kustannuksia varsinaiseen käsittelyjärjestelmään ja paikallinen käsittely on tehokkaasti toteutettavissa, vedet on johdettava valuma-alueen koon mukaan mitoitetun pintavalutuskentän tai pelkkiä kiviainesmaita käsiteltäessä laskeutusaltaan kautta maastoon tai ojiin Mataraojan tai Saiveljärven valuma-alueella. Näiden paikallistenvesien johtamisjärjestelyjen rakentamis-

107 107 suunnitelmat on toimitettava kuukautta ennen niiden toteuttamista Lapin ELY-keskukselle. 6. Malmin ja kaivosalueelle sijoitetun kaivannaisjätteen kanssa kosketuksiin joutuvat sade-, valuma-, prosessi-, kuivatus- ja muut likaantuneet vedet on kerättävä ja palautettava kaivoksen ja rikastamon vesikiertoon tai johdettava käsiteltäväksi. Vesivarastoaltaaseen johdettavan veden nikkelipitoisuus on oltava alle 5 mg/l. Puhtaat valumavedet voidaan johtaa suoraan maastoon (pitoisuudet alle lupamääräyksessä 7 esitettyjen rajojen). 7. Lupamääräyksen 6 tarkoittamat likaantuneet vedet on käsiteltävä ja johdettava Kitiseen. Ennen suoraan Kitiseen tai pintavalutuskentälle johtamista käsitellyn jäteveden nikkelipitoisuus on oltava alle 0,5 mg/l ja kuparipitoisuus alle 0,3 mg/l laskettuna virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona ja sulfaatin pitoisuus alle mg/l. Käsitellyn jäteveden ph:n on oltava jatkuvasti 6 9,5 ja kiintoaineen hehkutusjäännöksen johtamisvuorokausien virtaamapainotteisena neljännesvuosikeskiarvona alle 10 mg/l. Yksittäisen näytteen nikkelipitoisuus ei saa olla yli 1,5 mg/l tai kuparipitoisuus yli 0,6 mg/l. Kaivoksen laajentamiseen liittyvillä rakentamisalueilla vesien kiintoainepitoisuus saa olla ennen johtamista maastoon 30 mg/l alueilla, joista vesiä ei voida järkevästi johtaa vesienkäsittelyyn. Jätevesien metallien saostus on tehtävä siten, että käsittelyssä muodostuva metallipitoinen sakka laskeutetaan erillisessä selkeytysaltaassa tai vastaavassa, jonka pohjarakenne on tehty vesitiiviiksi 1,5 mm:n HDPEmuovieristeellä tai vastaavat ominaisuudet täyttävällä materiaalilla. Keinotekoisen eristeen asentamisessa on noudatettava rikastushiekka-allas B:n eristettä koskevia määräyksiä. Metallien saostuksessa muodostuva sakka on sijoitettava sivukiven läjitysalueelle tai rikastushiekka-allas A:han. Vesivarastoaltaasta poistettava ylimääräinen vesi on johdettava tarvittavan metalliensaostuksen jälkeen suoraan ylitevesipumppaamolle tai jälkikäsittelyalueena toimivalle pintavalutuskentälle. Käsitellyt ylitevedet on pumpattava Vajukosken voimalaitoksen yläaltaaseen suunnitelmien mukaiseen paikkaan. Pumpattavan veden määrä saa olla enintään 275 l/s (996 m 3 /h) riippumatta Vajukosken voimalaitoksen juoksutuksesta. Mikäli kaivannaisjätteen hyödyntämiskohteessa muodostuvien valumavesien pitoisuudet eivät ylitä säännöllisten kertanäytteiden perusteella tämän määräyksen raja-arvoja, voidaan vedet johtaa lupamääräyksen 5 mukaisilla järjestelyillä maastoon tai ojiin. 8. Kitiseen johdettavan käsitellyn jäteveden aiheuttama kokonaiskuormitus saa olla enintään 1800 kg nikkeliä ja 1050 kg kuparia vuodessa. 9. Louhinnassa on käytettävä räjähdysaineita, joissa typpi on niukkaliukoisessa muodossa. Reikien panostus ja kenttien räjäytys on tehtävä siten, että sivukiven tai malmin sekaan jäävän räjähtämättömän räjähdysaineen määrä on mahdollisimman pieni.

108 Muodostuvat talousjätevedet on käsiteltävä jätevedenpuhdistamolla siten, että saavutettava poistoreduktio tulokuormituksesta on vuosikeskiarvona BHK 7 :n osalta 90 % ja kokonaisfosforin osalta 85 %. Käsitelty vesi on johdettava rikastushiekka-altaaseen, vesivarastoaltaaseen tai sen alapuoliselle pintavalutuskentälle. Päästöt ilmaan 11. Murskaamon ja rikastamon pölypäästöjä aiheuttavat kohteet on varustettava kohdepoistoin ja poistoilma on johdettava pölynpoistolaitteistojen kautta ulkoilmaan. Ulkona olevat murskatun malmin kuljettimet on koteloitava ja varustettava pölynpoistolaitteistoin. Talviaikaa lukuun ottamatta on käytettävä tarvittaessa malmin kastelua. Pölynpoistolaitteistojen jälkeen ulkoilmaan johdettavan poistoilman hiukkaspitoisuus saa olla enintään 10 mg/m 3 (n). Käytettävät poravaunut on varustettava pölynkeräysjärjestelmällä. 12. Lämpölaitoksen kiinteän polttoaineen kattilassa saa käyttää pääpolttoaineena puuperäisiä polttoaineita ja turvetta. Poltto-aineena ei saa käyttää jätteenpoltosta annetun asetuksen 362/2003 soveltamisalaan kuuluvia jätteitä. Kattiloiden savukaasun virtausnopeus on oltava kaikissa käyttötilanteissa vähintään 5 m/s piipun jokaisessa savuhormissa. Kiinteän polttoaineen kattilan savukaasujen hiukkaspitoisuus saa olla enintään 50 mg/m3(n), rikkidioksidipitoisuus enintään 260 mg SO2/m3(n) ja typenoksidipitoisuus typpidioksidiksi laskettuna enintään 400 mg NO2/m3(n) kuivissa savukaasuissa muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen käytettäessä biopolttoainetta ja turvetta. Päästöraja-arvoja on noudatettava energiatuotantoyksikön tavanomaisissa käyttötilanteissa, joihin eivät sisälly kattilan käynnistys- ja alasajotilanteet. Ulospuhallusvedet ja elvytyksen huuhteluvedet on käsiteltävä pintavalutuskentälle johtamista siten, että vesien ph on 6 9,5. Kertaluonteisesti muodostuvat peittaus- ja nuohousvedet on kerättävä talteen ja toimitettava käsiteltäviksi asianmukaisen käsittelyluvan omaavaan paikkaan. Pesurivesien neutraloinnin selkeytyksen lietteet ja suodatuksen huuhteluvedet saa sekoittaa lentotuhkaan. Polttoöljy on varastoitava kyseisen polttoaineen varastointiin hyväksytyissä tiiviiseen suoja-altaaseen sijoitetuissa säiliöissä. Säiliöt on varustettava ylitäytönestimillä. Mahdollisten vuotojen leviämisen torjumiseksi on varattava riittävä määrä imeytysaineita ja torjuntakalustoa polttonesteiden talteenottoa varten. Raskasöljykattilan savukaasun hiukkaspitoisuus saa olla enintään 100 mg/m 3 (n), rikkidioksidipitoisuus 850 NO 2 /m 3 (n) ja typenoksidien pitoisuus 800 mg NO 2 /m 3 (n) laskettuna 3 %:n happipitoisuudessa kuivaa kaasua. Energiantuotannossa on käytettävä raskasta polttoöljyä, jonka rikkipitoisuus saa olla enintään 1 painoprosenttia. Raskasöljykattilat saavat toimia vain vara- ja huippukuormalaitoksena. Lupamääräysten 11 ja 12 mukaisten ilmaan johdettavien päästöjen kertamittauksessa mittaussarjan yksikään raja-arvoon verrattava pitoisuus ei

109 109 saa ylittää raja-arvoa. Mittaussarjassa on oltava vähintään kolme mittausta. 13. Toiminnasta muodostuvia hajapäästöjä, kuten tiestön ja lastauksen sekä varasto- ja jätealueiden pölyämistä, on rajoitettava suunnitelmallisesti ja ennakoivasti toteutetulla pölynsidonnalla ja toimintatapoja kehittämällä. Suunnitelma on toimitettava tiedoksi Lapin ELY-keskukselle. Rikastushiekka-altaan B pinta on pidettävä jatkuvasti kauttaaltaan kosteana ja rikastushiekka-altaan A pölyäminen on ennakoivasti estettävä muulla tavoin, kuten esimerkiksi kalkkimaitokäsittelyllä. Yksityiskohtainen jätealueiden hajapölypäästöjen rajoittamissuunnitelma toimintaohjeineen on yhdistettävä kaivannaisjätealueiden jätehuoltosuunnitelmaan. Melu ja tärinä 14. Laajennushankkeen toteuttamiseen liittyvä rakentaminen ja varsinainen kaivostoiminta on suunniteltava ja toteutettava siten, että aiheutuvan ympäristömelun vaikutusalue on samaa tasoa tai pienempi kuin hakemuksen meluselvityksissä on esitetty. Meluntorjunta on otettava huomioon koneiden ja laitteiden suunnittelussa, valinnassa, käytössä ja kunnossapidossa. 15. Melun leviämistä Koitelaisen Natura-alueen, erityisesti Satojärven suuntaan on rajoitettava meluvallein. Vallien korkeus ja sijainti on määritettävä melun leviämislaskelmien perusteella siten, että valleilla rajoitetaan teknis-taloudelliset ja maisemalliset seikat huomioon ottaen mahdollisimman tehokkaasti melun leviämistä. 16. Räjäytyksistä aiheutuvaa tärinää on ehkäistävä räjäytysteknisin toimenpitein, kuten käyttämällä aikahidastenalleja ja rajoittamalla räjäytettävien kenttien kokoa sekä kehittämällä ja ottamalla käyttöön muita työ- ja toimintatapoja. 17. Räjäytykset tulee pääsääntöisesti suorittaa ennalta ilmoitettuina aikoina, joista on tiedotettu vaikutusalueen asukkaille. Räjäytyksiä ei saa normaalitilanteissa tehdä klo Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen 18. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden nimikkeet ovat ympäristöministeriön asetuksen (179/2012) mukaisesti: Sivukivi Vähärikkinen rikastushiekka (A) Runsasrikkinen rikastushiekka (B) * Pintamaat Metallien saostuksen liete (*ongelmajäte) Sivukivi, joka välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, ei ole jätettä edellyttäen, että kiviaineksen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,3 %, sulfidisen nikkelin pitoisuus keskimäärin alle 230 mg/kg ja kokonaisnikkelipitoisuus keskimäärin alle 500 mg/kg ja se soveltuu muidenkin ominaisuuksiensa puolesta hyödynnettäväksi.

110 Kaivospiirin sisällä tapahtuvassa rakentamisessa saa hyödyntää rakentamisteknisesti sopivaa sivukiveä, jonka sulfidisen rikin kokonaispitoisuus on alle 0,3 %. Kaivoksen rakentamiseen liittyvissä täytöissä, joissa kiviaines sijoitetaan pysyvästi maavesi- ja/tai pohjavesipinnan alapuolelle, voidaan käyttää sivukiveä, jonka rikkipitoisuus on enintään 0,8 %. Rakenteissa ei saa käyttää pintamalmia tai sen päällä olevaa rapautunutta kalliota. Kalliopinnan yläpuolelta poistettavia kivennäismaita saa hyödyntää kaivoksen ja jätealueiden tarpeellisissa rakenteissa. Kivennäismaat, joiden nikkelipitoisuus ylittää 150 mg/kg, voidaan hyödyntää rikastushiekka-altaan ja vesivarastoaltaan patojen märän puolen tiivisterakenteissa ja jälkihoidon osalta pintarakenteissa alueilla, joista valumavedet ohjautuvat vesien käsittelyyn tai sellaisissa kaivoksen rakenteissa, joissa materiaali jää pysyvästi maavesi- tai pohja-vesipinnan alapuolelle, muutoin ne tulee sijoittaa sivukiven läjitysalueelle. 20. Kaikista muodostuvista kaivannaisjätejakeista on tehtävä niiden ominaisuuksien määrittely kaivannaisjätteitä koskevan asetuksen (379/2008) mukaisesti ja muista luokitelluista jätteistä valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen nro (861/1997) mukaisesti. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset on toimitettava niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle. 21. Luvan saajan on laadittava yksityiskohtainen kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelma, jossa esitetään toimet, joilla varmistetaan kiviainesten ominaisuuksien tunnistaminen ja jätteiden sijoittaminen tai hyödyntäminen tämän päätöksen tarkoittamalla tavalla. Suunnitelman on katettava kaikki alueella muodostuva kiviaines ja kaivannaisjäte. Tiedot on tallennettava siten, että ne jälkikäteenkin mahdollistavat louhitun kiviaineksen laadun tunnistamisen ja kaivannaisjätteiden tai hyötykäyttökohteiden paikallistamisen. Hallintasuunnitelma on liitettävä kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaan. 22. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupa-määräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat olennaisesti, on kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103a :n 4 momentissa säädetään. 23. Toiminnassa muodostuvat jätteet, joiden käsittelystä ei ole erikseen määrätty, on lajiteltava ja säilytettävä toisistaan erillään siten, että jätteiden hyödyntämismahdollisuuksia ei jätteitä sekoittamalla heikennetä. Jätteet on varastoitava ja käsiteltävä siten, että niistä ei aiheudu roskaantumista, hajuhaittaa tai muutakaan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Hyötykäyttökelpoiset jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi ja muut jätteet loppusijoitettavaksi laitokseen, käyttökohteeseen tai kaatopaikalle, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen hyödyntäminen tai käsittely.

111 111 Toiminnassa muodostuvat ongelmajätteet on toimitettava käsiteltäväksi toimijoille, joilla on lupa kyseisten jätteiden vastaanottoon. Luovutettaessa ongelmajätteet ne on pakattava tiiviiseen ja jätteen vaaraominaisuuksilla merkittyyn pakkaukseen sekä on laadittava siirtoasiakirja. Räjähdysainejäämiä sisältävien jätteiden käsittelyssä on muutoin noudatettava räjähdysaineita koskevia säädöksiä. Talousjätevesien puhdistamolta muodostuvat lietteet on toimitettava käsiteltäväksi siihen ympäristöluvan saaneelle toimijalle. Kaivannaisjätteen jätealueita koskevat yleiset määräykset 24. Jätealueiden pohjamaan kantavuus on oltava luontaisesti tai rakennusteknisin toimin vahvistettuna sellainen, että alueella on sille tulevalla enimmäiskuormituksella riittävä varmuus maapohjan sortumista vastaan. Kaikki jätealueet on toteutettava siten, että myös niille sijoitetuilla jätteillä ja niihin liittyvillä rakenteilla on kaikissa olosuhteissa riittävä varmuus jätealueen sisäistä sortumista vastaan. Jätealueilta ja niihin liittyvien rakenteiden alta on poistettava puusto. 25. Jätealueisiin liittyvät padot on toteutettava siten, että niiden lävitse tai alitse suotautuva vesi saadaan padon kuivalta puolelta kerättyä tehokkaasti käsittelyyn tai palautettua prosessiin. Patorakenteet on rakennettava ulottumaan tiiviiseen pohjamoreeniin asti. 26. Kaikkien jätealueiden ympärille on kaivettava tarvittavat ympärys- ja niskaojat, joilla kerätään likaantuneet vedet ja ohjataan ulkopuoliset puhtaat valumavedet jätealueiden ohitse. 27. Määräysten mukaiset rakenteet voidaan korvata muilla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojatason antavilla rakenneratkaisuilla. Yksityiskohtainen suunnitelma vaihtoehtoisesta rakenteesta ja sen ominaisuuksista on toimitettava ympäristölupaviraston hyväksyttäväksi vähintään kuukautta ennen suojarakenteiden rakentamisen aloittamista. 28. Luvan saaja vastaa alueella olevien kaivannaisjätteen jätealueiden jälkihoidosta, tarkkailusta ja suotovesien käsittelystä niin kauan kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että jätealueista ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, eikä päästöjä ja niiden vaikutuksia ole tarpeen tarkkailla. Mainittujen vastuiden loppumisesta päättää ympäristölupaviranomainen. Rikastushiekka-allas A ja sivukivialue 29. Rikastushiekka-allas A luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi ja sivukivialue muuksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Niiden ylin täyttötaso saa olla enintään seuraava: sivukiven läjitysalue N m, rikastushiekka-allas A N m. Läjitysalueiden reunapadot ja -luiskat on muotoiltava keskimäärin kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi. Rikastushiekka-altaaseen A saa sijoittaa vähärikkistä rikastushiekkaa ja vesien käsittelyssä muodostuvaa neutralointijätettä. Sivukivialueelle saa sijoittaa sivukiveä, pintamalmia, rapautunutta kalliota, metallipitoisia pintamaita ja neutralointijätettä.

112 Jätealueilla olevat vettä hyvin jätealueen ulkopuolelle johtavat alle 0,5 metrin turvekerroksen peittämät kivennäismaakerrokset on kartoitettava ja rakentamisen aikana poistettava ja korvattava tai peitettävä vähintään metrin paksuisella heikosti vettä läpäisevällä (1*10-9 m/s) hienoainesmoreenikerroksella. Alueella olevat ojat on vastaavasti peitettävä. 31. Jätealueiden pohjarakenteen on muodostuttava rakennetusta tai luontaisesta turvekerroksesta, jonka paksuus on suunnitellulla enimmäiskuormituksella tapahtuvan kokoonpuristuman jälkeen vähintään 0,3 m ja tiivistyneen turpeen laskennallinen vedenläpäisevyys enintään m/s. Tehtäessä pohjarakenne osin tai kokonaan muualta tuotavalla turpeella, on käytettävän turpeen laadusta, otosta, käsittelystä ja tehtävän tiivisturvekerroksen rakentamisesta laadittava oma suunnitelma työohjeineen osana lupamääräyksen 3 tarkoittamaa laadunvalvontaa. Suunnitelmassa on esitettävä ne turpeen laatukriteerit, työtekniset toimet ja laadunvalvontamenettelyt, joilla varmistetaan, että tehtävällä tiivistyskerroksella saavutetaan edellä tässä määräyksessä asetettu ympäristönsuojelun vaatimustaso. Rakennetun ja luontaisen turvekerroksen päälle tapahtuva jätteen täyttötoiminta on suunniteltava ja tehtävä kerroksittaisena siten, että ei aiheuteta turvekerrosten olennaista syrjäytymistä tai liikkumista. Kivennäismaa-alueilla ja alueilla, joilla turvepaksuus on alle 0,5 metriä, voidaan pohjan tiiveyttä parantaa tässä lupamääräyksessä edellä mainitun ratkaisun sijasta bentoniittimatolla, jonka vedenläpäisevyys on enintään k< 5x10-11 m/s ja hydratoituneen maton paksuus on vähintään 10 mm. Kivennäismaa-alueilta on poistettava pintamaakerrokset. Bentoniittimattorakenne on toteutettava vaiheittain. Bentoniittimaton asennusalueen pohjan tasaamisessa, maton asentamisessa ja painottamisessa on noudatettava tuotteen valmistajan laatuvaatimuksia. Bentoniittimattorakenteen toteuttamisesta on laadittava oma suunnitelma työohjeineen osana lupamääräyksen 3 tarkoittamaa laadunvalvontaa. Suunnitelmassa on esitettävä ne pohjarakenteen laatukriteerit, työtekniset toimet ja laadunvalvontamenettelyt, joilla varmistetaan, että tehtävällä tiivistyskerroksella saavutetaan edellä tässä määräyksessä asetettu ympäristönsuojelun vaatimustaso. 32. Rikastushiekka on johdettava altaisiin siten, että hiekan purkamisella ei vaurioiteta pato- tai pohjan tiivistysrakenteita. Tarvittavat suojarakenteet ja niiden toteuttaminen on esitettävä osana laadunvalvontasuunnitelmaa. Rikastushiekka on johdettava ja A-altaan alkutäyttö toteutettava läjittämisperiaatteita noudattaen siten, että turvealueille muodostuu mahdollisimman nopeasti turpeen nousemista estävä rikastushiekkakerros. Rikastushiekka-altaan A juurisalaojien toimintaa, juurisalaojista pumpattavan veden määrää ja rikastushiekan huokosveden painetta on seurattava osana kaivoksen käyttötarkkailua. 33. Rikkipitoisuudeltaan yli 0,8 %:n sivukivi, pintamalmi ja rapautunut kallio on sijoitettava sivukiven läjitysalueen sisäosiin yhdeksi tai useammaksi läjitysalueeksi. Nämä läjitysalueet on tehtävä pinta-alaltaan mahdollisimman pieniksi ja muotoiltava yläosaltaan reunoja kohti kallistuviksi siten, että läjityksen lävitse kulkeutuvan valumaveden määrä on mahdollisimman pieni.

113 113 Täytön päälle on tehtävä valumavesien kulkeutumista rajoittava pintarakenne alueelta poistettavasta moreenista. Läjitys on tehtävä alueelle, josta toiminnan loppumisen jälkeen valumavedet kulkeutuvat luontaisesti, jätealueen aiheuttamista mahdollisista pohjavesien virtaussuuntien muutoksista huolimatta Mataraojan valuma-alueelle ja/tai avolouhokseen. Mahdollisimman suuri osa kivestä on sijoitettava lisäksi alueille, joissa niiden arvioidaan jäävän pysyvästi veden kyllästämään tilaan. Sivukiven läjitysalue on otettava käyttöön vaiheittain. Sivukivialue on rajattava siten, ettei läjitystoiminnalla ole vaikutusta Natura-alueelle suotautuvan veden määrään tai laatuun. Läjitystoiminta on toteutettava siten, että läjitysalueen pinta- ja reuna-alueet muodostuvat vähintään 10 m:n paksuudelta laskennallisesti happoa muodostamattomasta sivukivestä, jonka rikkipitoisuus on alle 0,3 %. Läjitysalueet on rakennettava lupamääräyksissä 24, 30 ja 31 vaaditun mukaisesti ja alueella muodostuvat suoto- ja valumavedet on kerättävä ja johdettava lupamääräyksen 6 mukaisesti. Rikastushiekka-allas B ja sen laajennusvaraus 34. Rikastushiekka-allas B luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Jätealueen reunapadot ja - luiskat on muotoiltava keskimäärin kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi. 35. Jätealueelta on poistettava pintamaakerrokset kantavaan pohjamoreeniin asti. Jätealueen tasatun, tiivistetyn ja muotoillun pohjan päälle on asennettava kaksoiseristys, joka muodostuu alhaalta lukien bentoniittimatosta, jonka vedenläpäisevyys vastaa suunnitellulla kuormituksella yhden metrin paksuista kerrosta vedenläpäisevyydeltään 10-9 m/s olevaa kivennäismaata, ja 3,6 mm:n kumibitumigeomembraanilla tai vastaavalla materiaalilla tehdystä yhtenäisestä keinotekoisesta eristeestä. 36. Tilanteet, joissa jätealueen pohjan eristerakenteen alle voi syntyä rakenteen toimivuutta vaarantava pohjaveden aiheuttama noste, on estettävä pohjaveden pintaa alentamalla, rakennusalueen salaojituksella tai muilla kuivatusjärjestelyillä. 37. Jos keinotekoinen eriste tehdään muovista, on eriste suojattava eristeeseen kohdistuvien haitallisten pistemäisten kuormien estämiseksi tasarakeisella suojahiekkakerroksella tai geotekstiilillä. Pohjarakenteissa hienorakeisesta mineraaliaineksesta tehtävän suojakerroksen paksuus on oltava vähintään 100 mm tai vaihtoehtoisesti käytettävän suojageotekstiilin paino vähintään g/m 2. Muovikalvon päällä saa liikkua koneilla vasta kun sen päällä on vähintään 300 mm:n suojakerros. 38. Tiivistysrakenteeseen tehtävät putkien yms. läpiviennit on tehtävä kyseiseen rakenteeseen tarkoitetuilla menetelmillä, kuten esimerkiksi HDPEmuoviin hitsattavilla putkiläpivienneillä, joita käyttäen läpiviennin tiiveys vastaa keinotekoisen eristeen tiiveyttä. Varastointi 39. Toiminnassa käytettävät raaka- ja tuotantoaineet, kemikaalit ja polttoaineet sekä muodostuvat jätteet on varastoitava siten, että varastoinnista ei aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

114 114 Nestemäiset kemikaalit on varastoitava kullekin kemikaalityypille tarkoitetuissa, asianmukaisesti merkityissä säiliöissä. Ympäristölle haitallisia nestemäisiä kemikaaleja tai polttoaineita sisältävät säiliöt on ympäröitävä säiliön tilavuuden suuruisella varoaltaalla. Säiliöryhmien osalta varoallastilavuuden on oltava vähintään 120 % altaan sisällä olevan suurimman säiliön tilavuudesta. Samaan säiliöryhmään ei saa sijoittaa keskenään vaarallisesti reagoivia kemikaaleja tai kemikaaleja, jotka syövyttävät muun varoallastilassa olevan säiliön rakennemateriaalia, perustusta, vallitilan suojakalvoa tai muuta rakennetta. Varo- ja suoja-altaat on varustettava tyhjennysventtiilein, joiden kautta pilaantumattomat vedet voidaan johtaa kaivoksen käyttövedeksi tai maastoon. Venttiilit on pidettävä normaalisti suljettuna ja avattava vain esim. sadevesien poistamiseksi varoaltaista. 40. Polttoaineen ja kemikaalien lastaus- ja purkupaikat on rakennettava tiivispintaisina ja viemäröityinä niin, että mahdolliset vuodot eivät pääse maaperään. 41. Kaikki tehdasalueella varastoitavat kiinteät raaka-aineet ja rikasteet on sijoitettava varastohalleihin tai muihin katettuihin varastoihin. Rikastehallien pohjat on tehtävä vesitiiviiksi siten, että konekaluston käyttö hallissa ei vaurioita tiivistystä. Varastotilojen ympäristö on muotoiltava siten, että valumaja sadevedet eivät kulkeudu varastoon. Varastohallin lattiavedet on kerättävä lattian kallistuksin ja viemäröinneillä ja johdettava prosessivedeksi. 42. Rikastamoalueella saa varastoida malmia kerralla enintään 1,0 Mt. Malmin varastoalueen pohjarakenteeseen on tehtävä vähintään 1,5 mm:n HDPE-muovista tai vastaavasta tiivistysrakenne, jonka yläpuolelta muodostuvat valumavedet saadaan kerättyä talteen ja johdettua käsittelyyn tai prosessivesikiertoon. Keinotekoisen eristeen rakentamisessa on noudatettava samoja periaatteita kuin rikastushiekka-allas B:n rakentamisessa. 43. Malmin ja sivukiven kuljetuksessa käytettävän kaluston ja tieliikenteeseen tarkoitettujen ajoneuvojen polttonesteen jakelu on toteutettava lainsäädännön mukaisilla jakeluasemilla. Poravaunujen, kaivinkoneiden ja muiden vastaavien laitteiden, joiden siirto jakeluasemalle ei ole helposti toteutettavissa, polttoainehuolto voidaan toteuttaa säiliöautoilla tai vastaavilla. Tankkaus on tällöin pääsääntöisesti suoritettava ylitäytöt ja letkujen irtoamiset kesken tankkauksen estävillä järjestelmillä. Tankkaustoiminnan aikana on aina oltava välittömästi saatavilla imeytysturvetta tai vastaavaa polttonesteen sitomiseen soveltuvaa ainetta. 44. Rakentamisen aikana muodostuvat pilaantumattomat pintamaat on varastoitava kaivosalueelle siten, että ne ovat helposti hyödynnettävissä lopulliseen tasoon täytettyjen jätealueiden sulkemis- ja maisemointitöissä. Moreenimaat on varastoitava erilleen kasvukerrokseksi soveltuvista turpeista ja humusmaista. Varastokasat on muotoiltava mahdollisimman hyvin maastoon sopeutuviksi. Eroosion rajoittamiseksi luiskat on tehtävä riittävän loiviksi ja tarpeen mukaan kasvitettava. Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 45. Poikkeuksellisia päästöjä aiheuttavista häiriötilanteista sekä muista vahingoista ja onnettomuuksista, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön, on viipymättä ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle sekä Sodankylän

115 115 kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. Merkittävistä päästöistä on tarvittaessa ilmoitettava myös alueelliselle pelastusviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen sekä tapahtuneen toistumisen estämiseksi ja tarpeellisen tarkkailun järjestämiseksi. 46. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalta on laitosalueella oltava aina saatavilla riittävä määrä kemikaalien imeytysmateriaalia. Vuotoina ympäristöön päässeet kemikaalit, polttonesteet ja muut aineet sekä niiden mahdollisesti pilaama maaperä on kerättävä välittömästi talteen ja toimitettava asianmukaiseen käsittelyyn. 47. Kaivoksen ympäristönsuojelurakenteiden ja muiden rakenteiden, joiden vauriot voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa (mm. padot, läjitysalueet, altaiden tiivistysrakenteet, putkilinjat, vesien käsittelyjärjestelmät, kemikaalien ja tuotteiden täyttö- ja tyhjennyspaikat), kunto on tarkastettava toimintapäivinä ja todettujen vaurioiden korjaus aloitettava viipymättä. 48. Kaikkien piha-, varasto- ja varikkoalueiden, joilla käsitellään, varastoidaan tai siirretään polttonesteitä tai muita kemikaaleja, jotka ovat erotettavissa vedestä ominaispainoeron avulla, valumavedet on johdettava valuma-alueen pinta-alan mukaisesti mitoitettujen öljynerotuskaivojen kautta. Öljynerotuskaivojen on täytettävä standardin EN 858 I-luokan vaatimustaso. Öljynerotuskaivojen sijoitus- ja mitoitussuunnitelma on toimitettava Lapin ELY-keskukselle hyvissä ajoin ennen niiden rakentamisen aloittamista, ja suunnitelmien mukaiset rakenteet on tehtävä ympäristökeskuksen kanssa sovitulla tavalla. 49. Toimintaan liittyviin keskeisiin prosesseihin ja nestemäisten kemikaalien ja polttonesteiden säiliöihin on asennettava varo-, hälytys- ja mittausjärjestelmät. Viemärijärjestelmät on varustettava riittävin sulkulaittein siten, että ympäristöön ei pääse häiriötilanteissakaan kemikaaleja, jätteitä tai prosessi- ja jätevesiä. Tuotantoprosessit ja niiden varojärjestelmät on pidettävä ajan tasalla, ja niitä käyttävän henkilöstön tulee olla riittävästi perehtynyt niiden käyttöön. Prosessien yms. hälytykset on ohjattava paikkaan, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. 50. Luvan saajan on päivitettävä toimintaa koskeva ympäristöriskinarviointi vuoden kuluttua laajennetun rikastamon toiminnan käynnistymisestä. Riskinarvioinnin tulee sisältää toimintaohjeet ympäristövahinkojen minimoimiseksi ja aikataulu mahdollisten havaittujen merkittävien riskien pienentämistoimenpiteiden toteuttamiseksi. Päivitetty riskinarviointi on toimitettava sen valmistuttua Lapin ELY-keskukselle. Riskinarviointi on päivitettävä tämän jälkeen neljän vuoden välein. Riskinarvioinnissa tunnistettujen poikkeustilanteiden varalta on oltava toimintasuunnitelma ja -valmius. Energiatehokkuus 51. Toiminnan ja prosessien suunnittelu, siihen liittyvät hallintajärjestelmien valinta ja toteutus, kunnossapito, seuranta ja koneiden ja laitteiden valinta on toteutettava siten, että toiminnassa päästään kokonaisuutena katsoen mahdollisimman hyvään energiatehokkuuteen.

116 116 Vesitalousluvan lupamääräykset 52. Luvan saaja saa johtaa Kitisestä kaivokselle käyttövettä enintään 850 m 3 tunnissa (noin 236 l/s). Otettavan veden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä prosessiveden tehokkaalla kierrätyksellä. Vedenotto- ja jätevesiputkien paikka on merkittävä rannalle asetettavalla selvästi näkyvällä taululla, johon on merkittävä putkien suunta, päiden etäisyys taulusta ja tieto putkien omistajasta. Talvisin imuputken pään kohta on tarvittaessa merkittävä heikon jään aiheuttaman vaaran välttämiseksi. 53. Luvan saaja saa pumpata louhoksiin kertyviä pohja- ja pintavesiä siinä määrin kuin louhoksen kuivanapito sitä edellyttää. 54. Kitisestä tapahtuvan raakaveden oton ja käsiteltyjen jätevesien johtamisen edellyttämä johtolinjan alue on tasattava ja maisemoitava kasvittamalla ympäristöön sopeutuvaksi ja muotoiltava siten, että se ei haittaa alueella liikkumista tai veden kulkemista ojissa. Mataraojan siirto kaivospiirin alueella on tehtävä jätetyn hakemuksen täydennyksen Mataraojan latvan siirtäminen mukaisesti em. suunnitelman piirustuksen 16WWE1529/1 "Yleisjärjestelykartta", MK 1:2 500 osoittamaan paikkaan ja tämän piirustuksen ja piirustusten 16WWE1529/2, "Pituusleikkaus" MK 1:1 000 / 1:100 ja piirustuksen 16WWE1529/3 "Tyyppipoikkileikkaus ja putousportaan pituusleikkaus" MK 1:100 osoittamalla tavalla. 55. Vesistöihin liittyvät rakennustyöt on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu sellaista veden samentumista tai muuta vahingollista seurausta, joka kohtuullisin kustannuksin on estettävissä. Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei työn aikana vesistön tai rannan käyttöä vaikeuteta enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Rakennustyöt vesistöissä on tehtävä Töiden valmistuttua rakennustelineet ja -jätteet on poistettava vesistöstä ja rakennuspaikoilta. Rakentamisalueet on siistittävä ja saatettava maisemallisesti asianmukaiseen kuntoon. 56. Luvan saajan on pidettävä rakenteet ja laitteet kunnossa. 57. Vesitalousrakenteisiin saa tehdä sellaisia Lapin ELY-keskuksen hyväksymiä muutoksia tai lisäyksiä, joilla ei ole haitallista vaikutusta rakenteiden toimintaan suunnitellulla tavalla tai haitallisia vaikutuksia yksityisen tai yleisen edun kannalta. 58. Vesitalousluvassa tarkoitettuihin rakennustöihin on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa ja rakennustyöt on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Luvan saajan on ilmoitettava töiden aloittamisesta Lapin ELY-keskukselle ja Sodankylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista. Töiden valmistumisesta on ilmoitettava kohteittain kirjallisesti aluehallintavirastolle ja Lapin ELYkeskukselle 60 päivän kuluessa töiden päättymisestä lukien.

117 117 Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen 59. Luvan saajan on laadittava yksityiskohtainen suunnitelma tämän luvan mukaisen toiminnan lopettamisesta, tehtävistä jälkihoitotöistä ja sulkemiseen liittyvistä ympäristöriskeistä ja niiden huomioimisesta ja toimitettava se aluehallintoviraston hyväksyttäväksi vuoden kuluttua luvan myöntämisestä. Sulkemissuunnitelman on katettava sekä ympäristönsuojelulain että vesilain nojalla toteutettavat toimet. Suunnitelman on katettava kaikki sen laatimisajankohdasta neljän vuoden kuluessa tehtävät sulkemistoimet ja sitä on päivitettävä kolmen vuoden välein vastaamaan mm. toiminnasta, läjitysalueiden olosuhteista ja sulkemisratkaisuista saatua uutta tutkimus- ja materiaalitietoa. Sulkemistoimenpiteet ja niihin liittyvä avolouhoksen vesittäminen on suunniteltava siten, että sivukivialueilta muodostuvat suoto- ja valumavedet on johdettavissa mahdollisimman laajalta alueelta painovoimaisesti täytettävään avolouhokseen eivätkä kertyvät vedet pääse purkautumaan Satojärven suuntaan. Alueilta, joilta vesien johtaminen painovoimaisesti avolouhokseen ei ole mahdollista, on vedet pumpattava avolouhokseen tai käsiteltävä muuten. 60. Luvan saajan on aloitettava jätealueiden sulkeminen tuotantotoiminnan aikana sitä mukaa kuin alueet saavuttavat lopullisen kokonsa ja muotonsa ja jatkettava sitä vuosittain täyttötoiminnan edetessä. Sulkemistyön yhteydessä sivukivien läjitysalueille on tehtävä tiivis pintarakenne, joka vähentää sadeveden ja hapen kulkeutumista läjitys-alueiden sisälle. Suotovesien muodostumisen estämiseksi muotoillun sivukiven jätealueen päälle on tehtävä vähintään 0,5 m paksu ja vähärikkisen rikastushiekan jätealueen päälle 0,3 m paksu moreenista muodostuva tiivistyskerros, jonka yläosa on laadultaan sellainen, että se mahdollistaa alueen kasvittamisen. Käytettävän moreenin vedenläpäisevyys saa olla enintään 10-8 m/s. Sulkemiseen voidaan käyttää myös korkeanikkelistä moreenia. Mikäli kaivosalueelle jää lopullisesti sijoitettavaksi runsasrikkistä rikastushiekkaa, on niiden jätealueiden päälle rakennettava yhtenäinen 1,5 mm:n HDPE-muovikalvosta tai vastaavasta tehty keinotekoinen eriste. Keinotekoisen eristeen päälle on levitettävä vähintään 0,5 m paksu suoja- ja kasvukerros. Keinotekoinen eriste on suojattava pistemäisiä kuormituksia vastaan suojahiekkakerroksella tai geotekstiilillä. 61. Toiminnan loputtua on alueelta poistettava kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat koneet ja laitteet, kemikaalit, polttoaineet ja jätteet, lukuun ottamatta alueelle loppusijoitettuja jätteitä. Louhokset ja jätteiden läjitysalueet on saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Luvan saajan on huolehdittava siitä, että kaivostoiminnan lopettamisen jälkeenkin kaivannaisjätealueista ja muista kohteista aiheutuvien päästöjen rajoittamiseksi tarpeelliset rakenteet ovat käytössä ja pysyvät toimintakuntoisina siihen asti kunnes ympäristölupaviranomainen jälkihoitovaiheen päästö- ja vaikutustarkkailutietojen perusteella katsoo, että järjestelmät eivät ole tarpeen.

118 118 Tarkkailu- ja raportointimääräykset 62. Yksityiskohtainen ja kokonaisvaltainen ympäristöä sekä kalastoa ja kalastusta koskeva tarkkailusuunnitelma on toimitettava Lapin ELYkeskuksen hyväksyttäväksi sen määräämänä aikana vastaamaan uusia lupamääräyksiä. ELY-keskus voi tarkentaa tarkkailuohjelmien sisältöä. Kalatalousmaksu ja vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet 63. Luvan saajan on maksettava Lapin ELY-keskukselle luvanmyöntämisvuodesta lähtien euron suuruinen vuotuinen kalatalousmaksu. Kalatalousmaksu on käytettävä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi hankkeen vaikutusalueella. Maksu on suoritettava kunkin vuoden tammikuun loppuun mennessä ja sen käytöstä on kuultava hankkeen vaikutusalueella toimivia osakaskuntia ja Metsähallitusta. 64. Luvan saajan on seurattava Satojärven vedenkorkeutta ja tarvittaessa rakennettava pohjapato järven luusuaan. Lisäksi on huollettava ja korvattava vahingoittuneet uivelon pesäpöntöt Koitelaisen alueella ja rakennetut maakotkan vaihtopesälavat. Luvan saajan on laadittava toimenpide-ehdotus kaivannaisjätealueiden sijoittamisen ja avolouhoksen kuivatuksen vaikutuksista viitasammakon esiintymiseen ja haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi sekä toteutettava tarpeelliset toimet. Kompensaatiotoimien toteuttamisajankohdista ja -tavoista on sovittava Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen kanssa. Mikäli niistä ei sovita, on luvan saajan saatettava ne ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Satojärven pohjapadon rakentamiseen on haettava tarvittava lupa aluehallintovirastolta. Korvattavat vahingot, lunastuskorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset 65. Ei korvattavia vahinkoja, lunastuskorvauksia tai käyttöoikeuskorvauksia. Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi asetettava vakuus 66. Luvan saajan on ylläpidettävä kaivannaisjätealueilta muodostuvien suotovesien käsittelyjärjestelmän rakentamisen varmistamiseksi euron suuruinen vakuus. Vesien johtamisen, käsittelyn ja tarkkailun järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi tarpeellisen ajan toiminnan loppumisen jälkeen on ylläpidettävä euron vakuus. Luvan saajan on jätealueiden jälkihoidon varmistamiseksi asetettava kaivannaisjätteiden sijoittamisesta vakuus. Sen suuruuden määrittämiseksi luvan saajan on esitettävä Lapin ELY-keskukselle louhinta- ja läjityssuunnitelma, jonka mukaisesti vakuus asetetaan vastaamaan käyttöön otettavaa pinta-alaa ja jätealueelle vaadittavaa vakuutta (esim. otetaan käyttöön 20 ha sivukiven läjitysaluetta, jolloin vakuus on m 2 * 2 /m 2 = euroa). Tämä vakuus on vuosittain tammikuun aikana tarkistettava seuraavan taulukon mukaisesti siten, että asetettu vakuus vastaa jo tehtyjen, mutta vielä sulkemattomien läjitysalueiden, ja kyseisen toimintavuoden aikana suunnitelmien mukaan käyttöön otettavien läjitysalueiden pintaneliömetriä kohden

119 119 aiheutuvaa sulkemiskustannusta (taulukossa "Vaadittava vakuus"). Kunkin toimintavuoden jälkeen on lisäksi tehtävä tarpeellinen lisäys vakuuden arvoon, mikäli käyttöön otettujen alueiden pinta-ala on ylittänyt suunnitelman mukaisen pinta-alan. Kaatopaikka-alue Vaadittava vakuus /m 2 Sivukiven läjitysalue 2 Rikastushiekka-allas A 2 Rikastushiekka-allas B 11 Määrätyt vakuudet on asetettava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (Lapin ELY) joko omavelkaisena takauksena, jonka antaa ETA-alueelle sijoittunut luotto-, vakuutus- tai rahoituslaitos ja jonka edunsaaja on Lapin ELY, pankkitalletuksena tai muulla hyväksyttävällä tavalla. Pankkitalletuksesta on toimitettava Lapin ELY:lle talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella Lapin ELY:n hyväksi. Vakuus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassaoleva. Määräaikainen vakuus on pidettävä voimassa koko toiminta-ajan toimittamalla tarvittaessa korvaava vakuus vähintään 3 kuukautta ennen määräaikaisen vakuuden päättymistä. Toistaiseksi voimassa olevan vakuuden irtisanomisajan on oltava vähintään 3 kuukautta. Vakuutta voi hakea palautettavaksi tehtyjen sulkemis- ja rakentamistoimenpiteiden tai toteutetun suotovesien käsittelyjärjestelmän perusteella Lapin ELY-keskukselta. ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET VESISTÖN PILAANTUMISESTA Toimenpiteet muiden kuin vesistövahinkojen estämiseksi Nykyisen ympäristöluvan lupamääräykseen 66 liittyen hakija on laatinut suunnitelman lupamääräyksessä mainituista maakotkan vaihtopesälavoista ja uivelon pesäpöntöistä. Hakija on toteuttanut lupamääräyksen edellyttämät toimet. Lisäksi kaivosalueelle on rakennettu meluvalli estämään meluvaikutuksia Satojärven suuntaan. Jatkossa varaudutaan laajentamaan meluvallia sekä pohjoisen että etelän suuntaan meluvaikutusten minimoimiseksi. Arvio vesistöön kohdistuvista vahingoista ja intressivertailu Hakemuksen mukaisesta toiminnasta ei aiheudu uutta vesirakentamistarvetta lukuun ottamatta Mataraojan latvahaaran siirtoa laajennetun sivukiven läjitysalueen pohjoisosalla. Raakaveden otto- ja ylitevesien johtamisjärjestelyt pysyvät nykyisen ympäristöluvan mukaisina. Vesistövaikutuksiin liittyen ainoastaan raakaveden otto- ja ylitevesien johtamismäärät kasvavat nykyisen luvan mukaiseen toimintaan verrattuna. Toiminnan laajentaminen parantaa hakijan liiketoiminnan kannattavuutta ja toimintavarmuutta pitkällä tähtäimellä, huomioiden myös liiketaloudellisesti haastavat ajanjaksot (esimerkiksi vuosien kaltainen taloustaantuma). Raakaveden johtamisen lisääminen ja Matarojan siirtäminen parantavat kaivosalueen tuottavuutta ja Mataraojan siirtäminen parantavat kaivospiirin tehokasta hyödyntämistä vaikeuttava este.

120 120 Toiminnan laajentaminen lisää kaivoksen työntekijämäärää noin 100:lla ja pidentää kaivoksen toiminta-aikaa. Edellä mainituista seikoista johtuvat aluetaloudelliset vaikutukset ovat huomattavia sekä Sodankylän kunnalle, että laajemminkin maakunnallisesti. Rakentamisaikana hyödyt ovat väliaikaisesti vielä suuremmat. Vesistökuormitus vuositasolla kasvaa nykyisen luvan mukaiseen toimintaan verrattuna mutta esitettyjen toimintatapojen johdossa vesistössä havaittavien haittavaikutuksien (haitta-aineiden pitoisuusnousu) ei lisäänny merkittävästi. Mataraojan siirtämisestä aiheutuvat haittavaikutukset ovat väliaikaisia (lähinnä rakentamisen aikana), eikä siitä katsota aiheutuvan pysyvää korvattavaa haittaa. Hankkeesta saavutettavat kokonaishyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat. Toimenpiteet vesistöön kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi Hakemuksen mukainen toiminta tapahtuu toimeenpanokelpoisen ympäristöluvan mukaisilla alueilla nykyisen kaivospiirin sisällä, eikä uusia kaivospiirin aluelaajennuksia tarvita. Kaivoksen vesistöön johtaman veden määrä kasvaa. Kaivoksen vesienhallinnan kannalta on tarpeellista, että vettä voi juoksuttaa Vajukosken voimalan ollessa suljettuna. Laadittujen vedenlaatumallinnusten mukaan tästä ei aiheudu vesistön kannalta haitallisia vaikutuksia veden laadulle. Veden pinta ei juoksutuksista nouse niin, että siitä aiheutuisi rantojen vettymistä tms. Mataraojan latvan siirtämisestä aiheutuvia väliaikaisia vesistöhaittoja pyritään vähentämään huolellisella suunnittelulla ja rakentamisenaikaisella toimenpiteillä (esimerkiksi laskeutusaltaat tarvittaessa). Toiminnasta aiheutuvaa Mataraojan virtaamien vähenemistä pyritään kompensoimaan ohjaamalla ojaan puhtaita vesijakeita. Näiden paikallisten vesienjohtamisjärjestelyiden tarkempi toteuttaminen suunnitellaan myöhemmin, kun kaivoksen vesijakeiden laatu ja määrä tarkentuu. Kaivos on kesällä 2011 asentanut Satojärveen jatkuvatoimisen pinnankorkeusmittarin. Vedenpinnan korkeustarkkailun perusteella voidaan jatkossa arvioida pohjapadon tarvetta Satojärven luusuassa. Hakijan näkemyksen mukaan toiminnasta ei synny muita vahinkoja, joista aiheutuisi hakijan mielestä toimenpidevelvoitteita edellä mainittujen nyt toteutettavana olevien velvoitteiden lisäksi. Korvausesitys vesistöön kohdistuvista vahingoista Hankkeen vesistö- ja kalatalousvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Kalataloudelle aiheutuvat haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Nykyisen ympäristölupapäätöksen mukaan luvan saajan on maksettava vuosittain kalatalousmaksua 2 000, mikä on käytettävä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi hankkeen vaikutusalueella.

121 121 Nykyisen ympäristöluvan mukaiseen toimintaan verrattuna toiminnan laajennus pienentää hiukan lisää Mataraojan virtaamaa. Kitiseen kohdistuva kuormitus lisääntyy nykyisen ympäristöluvan mukaiseen toimintaan verrattuna mutta nykyistä toimintaa huomattavasti suurempia pitoisuusnousuja Kitisessä arvioidaan syntyvän lähinnä typen ja sulfaatin osalta. Nämä huomioiden kaivoksen kuormituksen aiheuttamat kalataloudelliset haitat arvioidaan voitavan kompensoida jatkossa :n suuruisella kalatalousmaksulla. Hakija on tehnyt selvityksen veden johtamisesta aiheutuvan vesivoiman käytön menetysten korvaamisesta Kemijoen vesistöalueella. Hakija on tehnyt vuonna 2011 sopimuksen Kemijoki Oy:n kanssa, ettei vesivoiman käytöstä aiheudu Vajukosken voimalaitoksen, eikä Kemijoen vesistön muidenkaan Kemijoki Oy:n voimalaitosten osalta vesivoiman tuotantoon liittyvää korvattavaa menetystä. Erillinen kertakorvaus Kemijoki Oy:lle on maksettu Vajusuvannon maantiesillan rakentamisen aikaisesta voimalan tuotantomenetyksestä. Tämän lupahakemuksen mukaisesta toiminnasta ei aiheudu muutoksia tehdyn sopimuksen mukaiseen tilanteeseen, eikä siten korvaustarvetta vesivoiman käytön menetyksestä synny. Toiminnan seurauksena Vajukosken altaalle johdetaan enemmän vettä kuin sieltä otetaan raakavettä kaivokselle. Toiminnan laajentaminen tämän lupahakemuksen mukaisesti ei aiheuta tarvetta uusille kaivoksen ulkopuolisille vesihuoltorakenteille, eikä siten muodosta alueen käyttöä koskevaa korvaustarvetta. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Merkintä Tähän hakemusasiaan on yhdistetty Kevitsan kaivoksen lupamääräyksien 21 ja 22 mukaisen jätehuoltosuunnitelman hyväksyminen (PSAVI/8/04.08/2012) ja Kevitsan kaivoksen jälkihoitosuunnitelma (PSA- VI/40/04.08/2012). Näiden suunnitelmien sisältö on esitetty edellä olevassa toimintakuvauksessa. Kevitsan kaivoksen tuotannon laajentamisen ympäristö- ja vesitalouslupa (PSA- VI/144/04.08/2011) Lupahakemuksen täydennykset Hakija on täydentänyt alkuperäistä hakemustaan , , , , , , , , Hakemuksesta ja sen täydennyksistä tiedottamisen jälkeen hakija on täydentänyt hakemustaan , , , , ja Täydennykset on tarpeellisilta osin esitetty edellä päätöksen kertoelmaosassa. Täydennyksessä on toimitettu käännös hakemuksessa englanniksi olleesta Kevitsan pohjavesitutkimuksista, joka sisältää pohjaveden virtausanalyysit ja mallinnuksen.

122 122 Täydennyksessä on esitetty kaivoksen rakentamisen aikaisen tarkkailun tulokset vuodelta 2011 ja viitasammakon esiintymistä koskeva selvitys. Täydennyksessä on esitetty muun muassa uusien vesialtaiden yksityiskohtaiset tiedot, suunnitelmat Mataraojan siirrosta, arvio typpihapon käyttömahdollisuudesta ph:n säätöön, pintavalutuskentän toiminta kaivoksen toiminta-aikana, sulfaattipitoisuuden vähentämisen mahdollisuudet, jätevesien mahdollinen kerrostuminen Kitisessä, saostusaltaan sakkojen poiston toteuttaminen, mahdollisuudet uusien vesienkäsittelytekniikoiden käyttöönotossa, sisäinen pelastussuunnitelma, rakennekuvat rikastushiekka-altaiden korotuksen periaatteet, arvio juurisalaojien toiminnasta, arvio rikastushiekka-altaan patokorotuksesta alavirtaan, patorakennesuunnitelmat, arvio vesiympäristölle vaarallisista aineiden esiintymisestä ja päästöistä sekä ympäristönormien ylittymisestä. Täydennyksessä on esitetty muun muassa päivitetty esitys lupamääräyksiksi, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman päivitys, selvitys kaivoksen vesien käsittelystä ja ylitevesien laadusta sekä vesistövaikutusarvion päivitys. Täydennyksessä on esitetty matriisitehtaan toiminta ja sijainti. Täydennyksessä on esitetty muun muassa selvitys malmin alhaisien nikkeli- ja kuparipitoisuuksien syistä, selvitys tuotannon määrän kasvun vaikutuksesta nikkelin- ja kuparin hyödyntämispitoisuusrajaan, marginaalimalmin läjityksen periaate, sivukivialueen esikonsolidaatiokerroksen rakentamistapa, rikastushiekka-alue A:n pohjarakenteiden toteutussuunnitelmat, rikastushiekkapatojen korotussuunnitelmat, rikastushiekka-alueiden vahingonvaaraselvitys, kaivannaisjätteiden läjitys ja arvio jätealueiden päästöistä ympäristöön, vuoden 2012 vuositarkkailuraportti, nikkeli- ja kuparipäästöjen rajan noston perustelut, kaivannaisjätteiden määrän vähentämistä koskeva selvitys, selvitys avolouhinnan kannattavuudesta louhoksen syventyessä, kaivoksen jälkihoitosuunnitelma, tuotanto- ja tuotannon ylösajovaiheen tarkkailusuunnitelma, perustelu nykyisen sivukivialueen laajentamisesta ja rikastushiekka-alueen korottamisesta. Täydennyksessä on esitetty Satojärven alueen viitasammakkoselvitys. Täydennyksessä on esitetty kaivoksen rikastushiekka-altaiden patosortuman vahingonvaaraselvitys. Täydennyksessä on esitetty päivitetty kaivoksen vesikierto, vesitase ja vesien hallinta, liikenne ja ympäristömelumittaukset rikastekuljetusten ohiajomelusta, rikastushiekka-alueiden suotovesi- ja stabiliteettilaskelmat, päivitetty vahingonvaaraselvitys, kaivoksen eri vesijakeiden laadut, tarkkailun tulokset (laajennettu alkuaineanalyysi), kuva A-altaan pohjan tiivistämisestä bentoniittimatolla. Täydennyksessä on esitetty selvitys kallioperän ruhjeisuudesta ja rikkonaisuudesta, strontiumin vaikutuksesta, vesinäytteiden radionukleidien aktiivisuuspitoisuudet ja avolouhosvesien laajan päästötarkkailun tulokset. Muussa tiedoksiannossa on esitetty selvitys Mataraojan vedenlaadusta ja kuormituksesta.

123 Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot 123 Täydennyksessä on esitetty kaivoksen ympäristötarkkailun vuosiraportti vuodelta Täydennyksessä on esitetty tehdyt ja suunnitellut prosessimuutokset, selvitys talviajan ylitevesijuoksutuksista, hydroksidisakan kaatopaikkakelpoisuus, vuoden 2013 aikana syntyneiden rikastushiekkajakeiden, sivukiven ominaisuudet (muun muassa hapontuottokyky, metallipitoisuudet) ja lämpölaitoksen tuhkien kaatopaikkakelpoisuus. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Sodankylän kunnassa sekä lähetetty kirjeellä tiedoksi niille asianosaisille, jota asia erityisesti koskee. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu paikallislehti Sompiossa. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat sekä kalatalousyksiköltä, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen patoturvallisuusviranomaiselta, Sodankylän kunnalta, Sodankylän kunnan kaavoitus-, terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaiselta ja Geologian tutkimuskeskukselta. 1. Lapin ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat Lapin ELY-keskus on pyrkinyt lausunnossaan tuomaan myös esille, millaiselle toiminnalle sen käsityksen mukaan on lupaa haettu. Kaivoksen tuotannollinen toiminta on käynnistynyt suhteellisen vähän aikaa sitten, eikä toiminta ole vielä vakiintunutta. Kaivoksen rakentaminen on myös monin osin edelleen käynnissä ja siten myös ympäristönsuojelullisten toimien ja menettelyjen kehittäminen on vielä kesken. Toiminnan vakiintumattomuus aiheuttaa monia epävarmuustekijöitä laajentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tässä lausunnossa ELY-keskus on tuonut esille näkemyksensä mukaan keskeisimpiä tekijöitä lukuun ottamatta muun muassa kaivannaisjätehuoltosuunnitelmaa, siihen liittyviä vakuuksia ja lupamääräyksiä, sekä alueen moreenin ja sivukiven käyttö, mukaan lukien esitetyt muutokset lupamääräyksiin niitä koskevin osin. Näiden osalta ELY-keskus on pyytänyt aluehallintovirastolta mahdollisuutta täydentää lausuntoaan. Hakemuksen mukainen toiminta sijoittuu YVA- selostuksessa esitettyjen vaihtoehtojen VE1 ja VE2 välille, eli vaihtoehto VE 1,5. YVA- selostuksessa on käsitelty tätä hankevaihtoehtoa ja sen ympäristövaikutuksia varsin pintapuolisesti, minkä on todettu yhteysviranomaisen lausunnossa vaikeuttaneen hankkeen aiheuttamien vaikutuksien hahmottamista. Ympäristölupahakemuksessa esitetyt tiedot ja pyydetyt täydennykset tarkentavat hanketietoja, mutta esitetty tieto on myös osin ristiriitaista aiemmin esitettyyn. Tietyiltä osin tämä on ymmärrettävää, sillä rakenteilla olevasta kaivoksesta saadaan koko ajan lisätietoa ja mm. teknisiä ratkaisuja kehitetään samanaikaisesti soveltumaan juuri kyseiseen kaivokseen. Tietyin osin haettavan luvan painottuminen juuri huonoimmin YVA-selostuksessa käsiteltyyn vaihtoehtoon on edellyttänyt varsin mittavia täydennyksiä ja korjauksia, mikä aiheuttaa tulkinnanvaraisuutta ja sekaannuksen vaaraa. Vesitaseet

124 124 Vesien muodostuminen ja sen vuodenaikais- ja vuosien välinen vaihtelu ovat keskeinen tekijä kaivoksen toiminnan hallinnassa. Yhtiö on laatinut vesitaselaskelmat YVA-menettelyyn ja täsmentänyt niitä lupahakemukseen. Yhtiöllä on ELY-keskuksen tiedon mukaan edelleen tarkentavat laskelmat meneillään. Yhtiön tulisikin esittää viimeisin tieto vesitasetilanteesta. Lisäksi on todettava, että vesitaseiden laskentaan liittyy merkittävänä riskinä mallinnuksen kallioperän rakoisuuden puutteelliset tiedot. ELYkeskus on kysynyt miten riski on otettu huomioon ja aikooko yhtiö tarkentaa mallinnusta. Vesitaseiden hallinta liittyy suoraan myös pintavalutuskentälle/kitiseen johdettavien vesien määrään ja sallittavaan kokonaiskuormituksen (ml. pitoisuusrajat). ELY-keskuksen mukaan nyt esitetyssä hakemuksessa ovat eri luvut ja rajat keskenään ristiriitaisia. Alueen pintavalutuskentälle on laskettu puhdistettuja ylitevesiä kesäkuusta 2012 alkaen lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa syksyllä Voimassa olevan luvan luparajoihin verrattuna vesi on ollut haitta-ainepitoisuuksiltaan selvästi laimeampaa. Lupahakemuksessa on esitetty täydennyspyynnön jälkeen arvio pintavalutuskentän toiminnasta. Selvitys on tehty eri kirjallisuus- ja seurantatietojen pohjalta Eri pintavalutuskenttien toiminnasta saadut kokemukset osoittavat kuitenkin, että niiden toiminta ja haitta-aineiden pidättämiskyky vaihtelevat erittäin paljon riippuen muun muassa hydrologisista olosuhteista, suotyypistä, kuormittavista aineista jne. Yhtiö on aiemmin esittänyt, että alueelle tulevien pohjavesien määrä on ollut yllätys, mikä osoittaa, ettei alueen hydrologia ole ollut riittävästi selvitettynä. Edelleen ei ole myöskään täysin selvää, johtuuko pintavalutuskentälle mahdollisesti muita kontaminoituneita vesiä kuin puhdistetuttuja ylitevesiä. ELY-keskus on vaatinut, että yhtiön tulee esittää arvio pintavalutuskentän toiminnasta ja sen mahdollisesti pidättämistä haitta-ainemääristä toteutetun seurannan tulosten ja tarkemman hydrologisen selvityksen avulla. Kulunut kesä ja syksy ovat olleet vähäsateisia. Tämä tulee myös ottaa huomioon pintavalutuskentän toiminnan arvioinnissa. Tarkemman selvityksen perusteella voidaan arvioida pintavalutuskentän toimivuutta. ELYkeskus on toistanut tässä yhteydessä kantansa, että pintavalutuskenttää ei voi missään tilanteessa pitää varsinaisena puhdistusjärjestelmänä. Sinne johdettavien ylitevesien tulee täyttää sellaiset laatukriteerit, että ne voidaan johtaa suoraan vesistöön, toimivan pintavalutuskentän edelleen tehostaessa puhdistamista ja toimiessa varmistajana siten, että mahdollisissa häiriötilanteissa heikompilaatuista vettä ei pääsisi suoraan vesistöön. Yhtiön tulee myös tehdä perusteltu esitys siitä, onko pintavalutuskentälle tulevia pohjavesiä (ja/tai muita alueen puhtaita vesiä) mahdollista ohjata Mataraojaan. On selvää, että Mataraojan virtaama kaivoksen alapuolella on pienentynyt, kun osa siihen valuvista vesistä ohjautuu kaivostoiminnan vuoksi Vajusen altaaseen. Tällöin edellä mainitun kaltaisilla järjestelyillä voitaisiin palauttaa osa Mataraojan valunnasta ja samalla pintavalutuskentän hydrologinen paine vähenisi edesauttaen sen toimivuutta. Tämä edellyttää, että pois ohjattavat vedet eivät ole kontaminoituneita ja ovat muutenkin laadultaan sellaisia, että niiden ohjaaminen suoraan Mataraojaan on mahdollista. Vesien laatu voi poiketa ilman suoalueen vaikutusta merkittävästikin Mataraojan luontaisesta vedenlaadusta. Tällöin nämä vedet eivät myöskään kuormittaisi kaivoksen vesitasetta kevään sulamiskautena tai pitkinä sateisina kausina.

125 125 Yhtiö on esittänyt mahdollisuutta ohittaa pintavalutuskentän johtamalla ylitevesiä Vajusen altaaseen. Tältä osin, ilman tarkempaa selvitystä pintavalutuskentän toiminnasta, ELY-keskus on katsonut, että voimassa olevan pääluvan mukaisen lupamääräyksen 7 kaltainen määräys, jonka mukaan vesiä voidaan johtaa myös suoraan Kitiseen (Vajusen altaaseen), kun pintavalutuskentällä ei katsota voivan tehostaa puhdistustulosta ravinteiden tai kiintoaineen osalta, on mahdollinen. Ylitevesien ph säädetään kalkkikäsittelyn jälkeen siten, että voimassa olevan luvan määräysten mukaan ph:n on oltava jatkuvasti välillä 6 9,5. Yhtiö on esittänyt ylitevesien ph:ta koskevan raja-arvon nostamista tasolta 9,5 tasolle 10. Kemikaalilain yleisten periaatteiden mukaan (Kemikaalilaki 599/ ) kemikaaleista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi valitaan, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, käyttöön olemassa olevista kemikaaleista tai menetelmistä se, josta aiheutuu vähiten vaaraa. Hakijan tuleekin toimia aktiivisesti, jotta ylitevesien ph:n säädössä voidaan siirtyä rikkihapon sijasta muuhun soveltuvaan kemikaaliin. Hakemuksen täydennyksissä asiaa on vasta alustavasti selvitetty. Ylitevesien ph:n säätö ympäristöllisistä syistä on kuitenkin tarpeen, eikä ELY-keskus ole puoltanut yhtiön esitystä ulos johdettavien puhdistettujen ylitevesien ph-rajan nostamisesta. Pintavalutuskentän toimivuuden säilyttämisen kannalta ph-rajan säilyttäminen on tarpeen. Tilanteissa, joissa vesiä johdettaisiin suoraan Kitiseen, ph:n on pysyttävä kohtuullisissa rajoissa. Ylitevesien ph on pysynyt varsin ylärajoilla, ja hetkellisestä ylityksestä on myös ilmoitettu. ELYkeskus on katsonut, että jo tämänhetkinen yläraja 9,5 on varsin korkea vastaanottava pintavalutuskenttä ja vesistö huomioiden. On syytä muistaa, että liiallisen happamuuden lisäksi myös liian suuri emäksisyys on haitallista. Lisäksi ph:n muuttuessa eri aineiden liukoisuus (ja biosaatavuus) muuttuu, minkä vuoksi ph:n riittävä säätö tulee hoitaa hallitusti kaivoksella. Yhtiö on esittänyt hakemuksessaan Kitiseen johdettavan kokonaiskuormituksen luparajoiksi kg Ni ja kg Cu. Esitetyt määrät olisivat 4,5 (Ni) ja 5,25 (Cu) kertaiset voimassa olevan luvan raja-arvoihin verrattuna. Kokonaiskuormitusrajan nostamista esitetyllä tavalla on perusteltu hakemuksen täydennyksessä olettaen ylitevesien metallipitoisuuksien ja veden juoksutustarpeen kasvavan merkittävästi nykyisestä. Vedenlaatu on tähän mennessä ollut pääsääntöisesti selvästi alle voimassa olevassa luvassa annettujen rajojen. ELY-keskus on hakijan tavoin katsonut, että kaivosalueen sisäisten vesien metalli- ym. aineiden pitoisuudet tulevat todennäköisesti kasvamaan nykyisestä, osan pysyvämmin, osan ajoittain, mistä on jo havaintoja esimerkiksi sulfaattipitoisuuden ja nikkelipitoisuuden osalta. Esitetyn kaltaista kokonaistarkastelua ei voi kuitenkaan pitää kestävänä eikä ympäristönäkökulmia vakavasti ottavana. Esitetyt kokonaiskuormitusmäärät, pois juoksutettavan veden määrä ja pitoisuustasot eivät ole keskenään loogisia. Huolellisella vesitaseen hallinnalla ja tehokkaalla veden kierrätyksellä, huolehtimalla haitta-ainepitoisuuksiltaan korkeiden vesien käsittelystä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja pitämällä ne erillään puhtaammista vesistä, sekä edelleen tehostamalla vesien kierrätystä ja puhdistusmenetelmiä voidaan vaikuttaa ylitevesien laatuun ja siten kokonaiskuormitukseen. Tästä esimerkkinä on kaivoksellakin todettu louhosten kuivatusvesien pitoisuuksien kohoaminen, mikäli pumppaus on keskeytyksissä ja vedet pitkään kosketuksissa kiviaineksen kanssa. Tällä hetkellä käytännössä lähes kaikki vesijakeet johdetaan lopulta vesivarastoaltaaseen (osa myös suoraan kierrätykseen ennen vesivarastoallasta), ja sieltä kierrätykseen ja

126 126 puhdistettavaksi. Monentyyppisten vesien johtaminen samaan altaaseen voi myös aiheuttaa ennalta arvaamattomia tilanteita aineiden reagoidessa keskenään. Hakemuksessa on esitetty sivukiven läjitysalueen laajennusosalle väliaikaiset varastoaltaat (sulamisvesien varastointia ja ylijuoksutusten säännöstelyä varten), louhosvesien laskeutusaltaat nykyisen vesivarastoaltaan yhteyteen ja varaus lähtevän veden hydroksidisaostuksen laajentamiseksi kaksilinjaiseksi. Ylitevesien puhdistamismahdollisuuksia nykyisen menetelmän lisäksi esimerkiksi laitosmaisella puhdistamolla ei ole hakemuksessa esitetty. Tällainen kehittämistyö on kaivoksella vasta alkamassa. Hakemuksen täydennyksessä Kevitsan kaivoksen ylitevesien laatu ja niiden käsittelyn tehostaminen on esitetty alustavia tarkasteluja ylitevesien käsittelyn tehostamisesta. Yhtiön on esitettävä tarkemmin millä aikataululla vesien käsittelyä aiotaan kehittää edelleen, ja sitoutua kehittämissuunnitelmaan. Yhtiön on esitettävä kokonaiskuormitusrajoista tämän hetken tietojen pohjalta perusteltu tarkastelu, johon ELY-keskus voisi ottaa kantaa. Esitettävän kokonaiskuormitusmäärän, veden laadun Vajusen altaassa ja alapuolisessa Kitisessä sekä mahdollisen sekoittumisvyöhykkeen laajuuden ja vesitaseen tulee olla selkeässä yhteydessä toisiinsa. Kitiseen johdettavien ylitevesien pitoisuusrajat on esitettävä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetut säädökset huomioiden siten, että aineiden kuukauden keskimääräinen pitoisuus ei ylitä säädöksessä määrättyjä pitoisuuksia, eikä yksittäisenkään näytteen pitoisuus sellaista määrää että pitoisuudet vesistössä voisivat kohota vedenlaatunormeja suuremmiksi. Mikäli sekoittumisvyöhyke katsotaan tarpeelliseksi määrittää, pitoisuusrajojen ylitys katsotaan vasta sekoitusvyöhykkeen ulkopuolella. Tähän hakemuksessa esitetyillä laskelmilla on toki pyrittykin. ELY-keskus on kiinnittänyt huomiota myös suunniteltuihin väliaikaisiin varastoaltaisiin ja kysynyt miten niiden toimivuus poikkeustilanteissa on varmistettu. Alueet sijaitsevat kaukana rikastushiekka-altaista ja vesien muusta käsittelystä. ELY-keskus on tiedustellut miten vesien varastointi on suunniteltu tehtäväksi sen jälkeen, kun väliaikaiset altaat poistuvat käytöstä. Tämä liittyy myös ELY-keskuksen mukaan jäljempänä käsiteltyyn padonkorotukseen ja sitä koskeviin riskeihin. Yhtiö on hakenut lupaa vesien jatkuvaan johtamiseen Kitiseen, Vajusen altaaseen siten, että juoksutus olisi 275 l sekunnissa eli 996 m 3 tunnissa (edellisen perusteella 990 m 3 /h), mikä vastaisi suunnilleen 8,7 Mm 3 vuodessa. ELY-keskus kysyy mihin esitetty laskelma perustuu. Yhtiöllä on muutoksenhaun alainen, määräaikainen lupa saakka johtaa vesiä Vajusen altaaseen Vajukosken voimalaitoksen juoksutuksen aikana ja 24 h juoksutuksen keskeyttämisen jälkeen (PSA- VI/21/04.08/ , lupapäätös nro 60/2013/1 koskien käsiteltyjen ylitevesien johtamista Vajukosken altaaseen ja toiminnanaloittamislupa). Kyseisessä päätöksessä on edellytetty selvityksen tekemistä tammikuun 2014 loppuun mennessä. Hakemuksessa vesistövaikutusten arvioinnin päähuomio on keskitetty nikkelin ja kuparin pitoisuusmuutoksiin Kitisessä, vaikka suuruusluokaltaan huomattavimmat muutokset tulevat todennäköisesti tapahtumaan typen ja sulfaatin pitoisuuksissa. Typen ja sulfaatin osalta tarkastelua tarkennettiin myöhemmin täydennyksissä.

127 127 Vesien johtamisessa on ollut joitakin poikkeamisia lupamääräyksistä. Niistä yhtiö on ilmoittanut asianmukaisesti. Kesällä tapahtuneesta juoksutuksesta Vajusen altaaseen on yhtiö toimittanut selvityksen Asian käsittely on ELY-keskuksessa vielä kesken. ELY-keskus on katsonut, että ainakaan tällä hetkellä kaivoksen vesienhallinta ja ylitevesien laadun hallinta ei ole sellaisella tasolla, että jatkuvaa juoksutuslupaa vastaanottavan vesistön luonne huomioiden voitaisiin myöntää. Ylitevesien johtamislupaa tulee edelleen rajoittaa siten, että vastaanottavan vesistön pitoisuustasot säilyvät kaikissa olosuhteissa turvallisella tasolla ja sekoittuminen varmistetaan. Myös määräaikaisen luvan mukaisen pidennetyn juoksutuksen muuttaminen jatkuvaksi edellyttää hakemuksessa esitettyä tarkempia selvityksiä, kuten mallinnuksia veden laadun muuttumisesta eri vuodenaikoina ja eri tyyppiset juoksutustilanteet huomioiden. Suurimpana ongelmallisena jaksona on kevään sulamiskausi, jolloin vesimäärät voivat kasvaa nopeasti hyvin suuriksi. Mikäli johdettavan veden laatu ja vastaanottavan vesistön tilanne sallivat, voisi ELYkeskuksen mukaan yhtenä mahdollisena ratkaisuna olla, että luvassa sallittaisiin ylivalumakaudella kuten keväällä suurempien vesimäärien johtaminen. Tähän tulisi yhtiön esittää harkittu ja perusteltu esitys. Hakija on esittänyt vesiympäristölle vaarallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaista sekoittumisvyöhykettä Vajukosken altaan eteläosaan ja välittömästi Vajusen padon alapuolelle Vajusuvannon sillalle asti. ELY-keskus ei vastusta sekoittumisvyöhykkeen määräämistä, mutta toteaa, että se tulee määrätä vain, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi ja vain siinä laajuudessa kuin on välttämätöntä. Yhtiön esityksen perusteella on hieman kyseenalaista, onko sekoittumisvyöhykkeen määrääminen tässä vaiheessa edes tarpeen, mikäli pitoisuudet pysyvät myös worst case skenaarioiden mukaan alhaisina. Periaatteenahan on, että ympäristöhaitta pitää ensisijaisesti ennaltaehkäistä, ja korjata ensin haitan lähteellä, ja sekoittumisvyöhyke määrätään vain mikäli teknisiä tai taloudellisia edellytyksiä siihen ei ole. Kyseessä voi luonnollisesti olla muut haitta-aineet kuin esityksessä mallinnetut. Vyöhykkeen määrittelyssä tulee tarkastella paremmin myös riskit kaivoksen talousveden otolle. Tilanne saattaa tiukkenevien ympäristölaatunormien myötä olla hieman toisenlainen. ELY-keskus on kysynyt, että halutaanko esitetyllä alueella varautua jo tulevaan tilanteeseen. Nyt esitetty alue on tämänhetkinen tilanne huomioiden varsin laaja. Ympäristöhallinnon pintavesien ekologisen tilan luokittelu päivitettiin ja täydennettiin vuonna Kaivoksen vaikutuspiirissä olevista vesistä Saiveljärvi, Mataraoja, Viivajoki (Ympärysjoki), Kitinen ja Kelujoki luokiteltiin hyvään ekologiseen tilaan vedenlaatudatan ja suppean biologisen aineiston perusteella. Kitinen on lisäksi luokiteltu voimakkaasti muuttuneeksi vesivoimantuotannon aiheuttamien merkittävien muutosten takia. Allemaojalta ja Ala-Liesijoelta kerätyt aineistot olivat niukkoja ja osin vanhentuneita, joten ne luokiteltiin hyvään luokkaan asiantuntija-arviona. Satojärveä ei pienen kokonsa takia ole luokiteltu ympäristöhallinnon toimesta. Ympäristölupahakemusta laatinut konsultti on arvioinut järven olevan hyvässä tilassa. Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila voidaan arvioida hyväksi. Hakemuksen mukaisessa laajennuksessa kaivoksen pintavesiin vaikuttava maankäyttö (esimerkiksi rikastushiekka-altaiden pinta-ala ja sijoitus) muuttuu YVA-vaiheessa esitettyä suunnitelmaa vähemmän, eivätkä muutokset enää kohdistuisi kaivosalueen itä- ja pohjoispuolisiin luonnonsuojelualuei-

128 128 siin tai eteläpuolen järviin. Sivukivialueen laajentuminen ja varastoaltaiden rakentaminen vaatii Mataraojan pohjoisen latva-haaran uoman siirtoa. Syntyvät jäte- ja kuivatusvedet pumpataan kemiallisen saostuksen, laskeutuksen ja pintavalutuksen kautta Kitisessä sijaitsevaan vesitilavuudeltaan suureen ja vaihtuvuudeltaan nopeaan Vajusen altaaseen, jonka ekologista ja kemiallista tilaa kaivostoiminnan aiheuttama lisäkuormitus tuskin merkittävästi heikentää, edellyttäen, että pitoisuustasot voidaan vesiympäristössä pitää kuvatun kaltaisina. Mahdollisia riskitekijöitä ja tarvittavia lisätarkasteluja on ELY-keskus käsitellyt lausunnon eri kohdassa. Mataraojan ekologinen tila ei todennäköisesti heikkene merkittävästi, vaikka valuma-alue supistuu ja latvaosan uoman siirto toteutetaan. Toimenpiteet tuskin muuttavat myöskään Mataraojan hydro-morfologista tilaa merkittävästi. Esitettyjen tietojen perusteella normaalitoiminnassa muiden kaivoksen läheisten jokien ja järvien tila ei muutu oleellisesti nykyluvan mukaisen toiminnan vaikutuksiin verrattuna. Yhtiön tulee kuitenkin ottaa jatkotoiminnassa ja ympäristön tilan seurannassa ja vaikutusten arvioinnissa huomioon tuleva vedenlaatunormien tiukkeneminen. Rikastushiekka-altaita A ja B on esitetty korotettavaksi varsin merkittävästi, tasolle + 270, ja edelleen myöhemmin eri hakemuksesta jopa tasolle Hakemus on ristiriitainen siten, että hakija on esittänyt läjitysalueen enimmäiskorkeudeksi +300 ja täydennyksessä esitetyissä lupamääräysesityksessä (lm 29) korkeudeksi ELY-keskus on olettanut, että hakija on hakenut nyt lupaa siis läjityskorkeudelle Lupahakemusta on lupaviranomaisen pyynnöstä täydennetty padon korotuksen osalta mm. vahingonvaaraselvitykseen liittyvillä täydentävillä tulvaaaltolaskelmilla. Vahingonvaaraselvityksen oli ilmoitettu valmistuvan syyskuun loppuun 2013 mennessä, Lupa-asiakirjojen täydennyksenä on toimitettu (sähköposti ) suunniteltujen rikastushiekka-altaiden patosortuman vahingonvaaraselvitys, jonka ELY-keskus on ottanut huomioon lausuntoa annettaessa. Hakemuksesta puuttuvat kuitenkin esimerkiksi stabiliteetti- ja suotovirtauslaskelmat. Hanketta koskevan YVA-selostuksen mukaan patokorkeus +280, eli 30 metriä korkeampi nykyisen luvan sallimasta patokorkeudesta, olisi patoturvallisuuden kannalta väistämättä kyseenalainen. Selostuksessa on alustavasti todettu, että patoturvallisuuden kannalta kaikki YVA:ssa arvioidut vaihtoehtoiset rikastushiekka-altaan sijoituspaikat ovat parempia, kuin nykyisen luvan mukainen alue, jonka korotukselle nyt haetaan ympäristölupaa. Tämä johtuu vaihtoehtojen alhaisemmasta patokorkeudesta, patosortuman mahdollisuudesta ja sitä seuraavan tulva-aallon leviämisestä ympäröiviin alueisiin nähden ja sitä kautta lisääntyvistä ympäristöriskeistä. Nykyisen padon välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaivoksen rikastamo ja toimistorakennukset, mikä lisää mahdollisesta patosortumasta kaivoksen työntekijöille aiheutuvaa riskiä. Myös kemikaalivarasto sijaitsee padon läheisyydessä. Esitetyssä vahingonvaaraselvityksessä on huomioitu ainoastaan olemassa olevia rakennuksia karttatarkastelun perusteella, mutta tarkastelussa tulisi huomioida myös vahvistettu Lokka-Koitelainen- Kevitsa -osayleiskaava ja sen mahdollistama rakentaminen ja muu mahdollinen toiminta, sekä mahdollisesti poikkeamismenettelyn kautta myönnetyt rakennusluvat. Selvityksessä ei myöskään ole arvioitu tulva-aallon etenemisen aiheuttamien fyysisten haittojen ja mahdollisten vauriokohteiden ja alueiden peittymisen lisäksi ympäristölle koituvia riskejä esimerkiksi haitallisten aineiden kuormituksen vuoksi (kuten rikastushiekan, kemikalointialtaan tai vesivarastoaltaan haitta-aineet tai esimerkiksi kaivoksen kemikaalien aiheuttama kuormitus vahinkotilanteessa, ja pitkäaikaisvaiku-

129 129 tukset). Suuronnettomuus-vaarojen tunnistamista ja arviointia koskevassa selvityksessä (pvm ) on käsitelty ksantaattipalon aiheuttamia riskejä, joista laajin ilman kautta kaivosalueen ulkopuolelle ulottuva näyttäisi olevan rikkidioksidin AEGL-raja-arvojen ylittyminen. Epäselväksi jää myös, kuinka laajoilla alueilla rikastushiekka peittää alueita pysyvämminkin, ja missä kyse on lähinnä vedenpinnan väliaikaisesta kohoamisesta. Vahingonvaaraselvityksessä tulisi arvioida mahdollisen patomurtuman vaikutukset myös luonnonoloihin/luonnonympäristöön. Jos pato murtuu etelään Saiveljärven suuntaan, tulva-aalto ja sen mukana kulkeutuva kiintoaine peittää Viiankiaavan Natura-alueen pohjoisosassa Pikku Moskujärven alueen, jossa esiintyy mm. luontotyyppiä letot. Lisäksi vesi leviää paikoitellen Viiankiaavan itärajalla suojelualueelle. Viiankiaapa (FI ) kuuluu Natura verkostoon sekä luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue) että lintudirektiivin mukaisena erityisenä linnustonsuojelualueena (SPA-alue). Esitettyjen asiakirjojen perusteella voi todeta, että padon korottaminen esitetyllä tavalla muodostaa alueelle merkittävän riskin, joka jatkuu myös kaivostoiminnan päätyttyä, minkä vuoksi ELY-keskus on katsonut, että yleisen edun kannalta mahdollisen patomurtuman kokonaisvaikutuksista tulee olla esitettyä laajemmat tiedot ympäristöluvan käsittelyvaiheessa luvan edellytysten harkintaa varten. Hakijan tulee selvilläolovelvoitteen mukaisesti perehtyä edellä mainittuihin vaikutuksiin ja esittää niitä koskeva selvitys, jossa itse vahinkotilanteen aiheuttamien välittömien vaikutusten lisäksi huomioidaan pitkäaikaiset vaikutukset. ELY-keskus on todennut myös, että padon korottamiselle hakemuksessa esitetyllä tavalla tulee riskien vähentämisen vuoksi ensisijaisesti löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Hakemuksen on esitetty, ettei alueella ole kaivospiirin alueella riittävästi tilaa. Ylävirtaan korottamisessa kerrosten pintaala pienenee ylöspäin mentäessä, mikä vähentää kunkin kerroksen läjitystilavuutta, mutta samanaikaisesti padon vakauteen kohdistuvat riskit kasvavat. Tähän on kiinnitetty huomiota myös YVA-selostuksessa. Kyseenalaiseksi on jäänyt, onko korotuksen tuoma lisätilavuus perusteltua kasvavat riskit huomioon ottaen. Vaikkakaan aiemmin tarkastellut vaihtoehtoiset alueet eivät olisi juuri tällä hetkellä yhtiön käytössä, niitä ei tule edelleenkään sulkea kokonaan pois vaan yhtiön tulee määrätietoisesti pyrkiä rikastushiekan läjityksen osalta mahdollisimman turvalliseen toteutukseen vahinkotilanneriskit huomioiden, ottaen huomioon myös kaivoksen sulkemisen jälkeinen aika. Rikastushiekka-altaiden juurisalaojien avulla pidetään vesipinta padon reunoilla mahdollisimman alhaalla. Salaojajärjestelmän avulla haittaainepitoiset suotovedet saadaan myös koottua hallitusti. Järjestelmässä vedet johdetaan altaaseen josta vedet pumpataan edelleen. ELY-keskus on todennut ristiriitaisuuksia hakemuksessa siinä, minne rikastushiekkaaltaan suotovedet itse asiassa johdetaan. ELY-keskus on kysynyt mikä on tällä hetkellä toiminnassa oleva ja mikä on suunniteltu ratkaisu? Epäselväksi jää, millaisessa tilanteessa juurisalaojat eivät enää kykene johtamaan riittävästi suotovesiä pois padon reuna-alueelta? ELY-keskus on kysynyt, mikä on suotovesien keräysaltaan pumppauskapasiteetin riittävyys eri tilanteissa, jotta vesiä ei pääse johtumaan hallitsemattomasti alueen ulkopuolelle. Miten varaudutaan tällaisessa tilanteessa lisäpumppaukseen a) itse rikastushiekka-altaalta ja b) suotovesien keräysaltaalta ja minkä suuruisten pumppauskalustojen tarpeeseen tulee varautua? Toden-

130 130 näköisesti tällöin on tilanne, jolloin kalustoa tarvitaan runsaasti eri puolilla kaivosaluetta, minkä vuoksi toimintakuntoisen kaluston riittävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nykyisen toiminnan ympäristöluvan lupamääräyksessä 17. on rajoitettu liikennettä siten että raskaan liikenteen kuljetukset kaivosalueelle tai sieltä pois on tehtävä pääsääntöisesti klo Lupahakemuksessa hakija on esittänyt, että rikastekuljetukset pitäisi sallia myös yöaikaan välisenä aikana. Hakemuksessa on esitetty, että yöaikaiset kuljetukset eivät aiheuta huomattavaa melu- tai muuta haittaa, vaan parantaisivat yleistä viihtyvyyttä ja liikenneturvallisuutta etenkin kevyen liikenteen osalta. YVA-selostuksessa on arvioitu, että verrattuna nykyiseen toimintaan lupahakemuksen mukainen toiminta lisäisi raskasta liikennettä 32 automatkasta 58 automatkaan päivässä, kun laskennassa huomioidaan tulo- ja paluumatka yhteenlaskettuna. Käyttötarkkailun vuosiyhteenvedossa vuodelta 2012 on todettu, että keskimäärin vuoden aikana on kaivokselta lähtenyt rikasterekkaa päivässä, eli noin 30 automatkaa päivässä. Tähän lukemaan ei ole laskettu muuta kaivoksen raskasta liikennettä. Tämän perusteella voidaan arvioida, että kokonaisuudessaan liikennemäärä raskaan liikenteen osalta tulisi olemaan laajennetussa toiminnassa suurempi kuin YVA-selostuksen mukainen 58 automatkaa päivässä. Lisääntyvä raskas liikenne aiheuttaisi haittaa kaivokselle johtavan Kevitsantien läheisyydessä voimalaitospadon alapuolella sijaitsevalle lomaasutukselle ja virkistyskäytölle Kitisellä. Liikenteen äänet kantautuvat uudelta Kevitsantien sillalta kanjonimaista jokiuomaa pitkin. Kaivosyhtiö teettää melumittauksia Kitisen rannalla voimalaitospadon alapuolella sijaitsevan loma-asunnon piha-alueella syksyllä 2013, mutta mittaustuloksia ei lausuntoa valmisteltaessa ollut saatavilla. Mittauksien perusteella saadaan tarkempaa tietoa liikenteestä aiheutuvan melun leviämisestä ja täydessä rikastelastissa olevien rekkojen aiheuttamasta melutyypistä ja maksimimelutasosta. ELY-keskus on pyytänyt mahdollisuutta ottaa kantaa liikenteestä aiheutuvaan meluun melumittauksista saatujen tulosten perusteella. Tässä vaiheessa voi todeta, että rikastekuljetuksien salliminen yöaikaan lisäisi meluhaittaa kaivoksen lähialueen asutukselle, joten yöaikaisia rikastekuljetuksia tulisi vähintään välttää jatkossakin. Yöaikaisen rekkaliikenteen lisääntymisellä olisi vaikutusta myös Kersilön kylän asukkaille, koska alueella sijaitsee verrattain paljon asutusta tien välittömässä läheisyydessä. YVA- selostuksessa on mallinnettu liikenteen aiheuttamaa melua Kersilön kylän kohdalla. Mallinnuksen mukaan yöaikaisen klo melun 50 db (A) keskiäänitason meluvyöhyke leviää noin 35 metrin etäisyydelle, mikä on 8 metriä enemmän nykyisen toiminnan liikennemääriin verrattuna. Mallinnuksessa on oletettu kaivosliikenteen jakautuvan likimain tasaisesti vuorokauden eri ajoille. ELY-keskus on hyväksynyt kaivokselle leijuma- ja tärinämittaussuunnitelmat. Kertaluonteinen tärinämittaus on tehty syyskuussa 2013 ja raporttia odotetaan lähiaikoina. Saatavien tulosten perusteella ELY-keskus voi ehdottaa tarkempia lupamääräyksiä. Leijumamittausten odotetaan alkavan lähiaikoina. Mittaustuloksia ei siten ole ollut vielä käytössä lausuntoa annettaessa. Leijumamittaustulosten perusteella mittaustarvetta voidaan arvioida tarkemmin. ELY-keskus on esittänyt, että tätä koskevan lupamääräys annetaan.

131 131 Yhtiö on toimittanut päivitetyn hajapäästöjen rajoitussuunnitelman ELYkeskukselle Kaivoksen pölypäästöihin ja pölyn vähentämiseksi tehtäviin toimenpiteisiin on kiinnitetty huomiota myös valvontakäynneillä. Kaivosalueella tulee edelleen kehittää pölyntorjuntaa hienojakoisen pölyn leviämisen estämiseksi. Yhtiö suunnittelee ja on osin aloittanut erilaisia toimia pölyämisen vähentämiseksi, mutta lisätoimet ovat, kuten yhtiö myös on todennut, tarpeellisia. Pölyjen vähentämiseen voidaan vaikuttaa esitettyjen toimien lisäksi myös muun muassa istuttamalla kasvillisuutta kaivosalueelle ja päällystämällä siihen soveltuvat ajoväylät. Myös kaivospiirin ympärillä olevan puuston säilyttäminen ja poistetun puuston uudistaminen voisivat lieventää pölyhaittoja. ELY-keskuksen mukaan yhtiön tulisi esittää myös selkeämpiä aikatauluja toimien edistämiselle. Talousjätevedenpuhdistamon toiminta ei toistaiseksi ole täyttänyt voimassa olevia lupamääräyksiä. Puhdistamon heikosta toiminnasta on huomautettu useita kertoja, ja kuluneena kesänä ja syksynä puhdistamoa on kunnostettu laajemmin. ELY-keskus edellytti asiasta selvityksen ja toimenpidesuunnitelman, jonka yhtiö on antanut Kaivoskoneiden pesuhallin hiekanerotuskaivoihin kertyvä hiekka on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi jäteasetuksen (179/2012) liitteen 4 jäteluettelon mukaan. Hiekanerotuskaivoihin kertyy koneiden päältä huuhtoutunutta hiekkaa nykyisessä toiminnassa toiminnanharjoittajan antaman arvion mukaan noin 60 m 3 /kk. Tällä hetkellä hiekat kuljetetaan erikseen jatkokäsittelyyn. Jätelain 646/ mukaan vaarallisen jätteen luokittelusta poikkeaminen on mahdollista aluehallintoviranomaisen toimivaltaan kuuluvan toiminnan ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä. Tämä edellyttää että jätteen haltija osoittaa luotettavasti, ettei kyseisellä jätteellä ole yhtään vaaraominaisuutta ja ettei tämä ole seurausta jätteen laimentamisesta. ELY-keskus on katsonut, että mikäli kyseisten hiekkojen ominaisuudet ovat rinnastettavissa kaivoksella läjitettävien rikastushiekkojen ominaisuuksiin, voidaan ne läjittää kyseiselle alueelle. Mikäli öljy- ym. vastaavien aineiden jäämien pitoisuudet ylittävät voimassa olevissa säädöksissä asetetut rajat, hiekat tulee joka tapauksessa kuljettaa ongelmajätteiden käsittelyyn. Tätä varten hankkeesta vastaavan on toimitettava riittävät tiedot erotuskaivojen hiekoista lupaviranomaiselle ja ELY-keskukselle. Mikäli hiekat muuten katsotaan soveltuvaksi kaivosalueella läjittämiseen, tulee hiekkojen laatu vähintään öljyhiilivetyjen osalta varmentaa toistaiseksi ennen läjittämistä. Mikäli laatu pysyy tasaisena, on laadun tarkkailua myöhemmin mahdollista harventaa. Muulta osin tässä lausunnossa ei oteta yksityiskohtaisesti kantaa jätteisiin tai jäteluokitteluun. Yhtiön on edellytetty tarkistavan jätteitä koskevan luokittelunsa aina kuluvaa vuotta koskevaan vuosiraportointiin. Varastossa olevien jätteiden raportointi on vielä ollut puutteellista (muut jätteet) ja tulevassa vuosiraportoinnissa yhtiön tulee hoitaa se ajanmukaiseksi. Kaivannaisjätteisiin otetaan kantaa erillisessä täydentävässä lausunnossa. Urakoitsijoiden varikkoalueiden siisteyteen ja asianmukaiseen polttonesteiden varastointiin ja käsittelyyn on erikseen kehotettu kiinnittämään huomiota valvontakäynneillä. Kaivoksen varikkoalueilla varastoidaan muun muassa polttoainesäiliöitä ja huolletaan koneita. Yhtiötä on pyydetty toimittamaan suunnitelma urakoitsijoiden varikkoalueiden ja jätealueen pohjarakenteista rakennusaikatauluineen mennessä voimassa olevan luvan lupamääräysten 39 ja 40 noudattamiseksi. ELY-keskus on katsonut, että voimassa olevat lupamääräykset edellyttävät, että pysyvästi käytössä olevat urakoitsijoiden varikkoalueet varustetaan kiinteillä tiiviillä öljynerotti-

132 132 min varustetuilla pohjarakenteilla ja väliaikaiset maaperän tiivistysrakenteet voidaan hyväksyä vain tilapäisesti käytössä olevilla varikkoalueilla. ELY-keskus on puoltanut myös yhtiön esittämän mukaisesti voimassa olevan luvan määräyksen 43 kaltaisen määräyksen antamista polttonesteiden jakelun keskittämisestä lainsäädännön mukaisille jakeluasemille. Uuden jakeluaseman mitoituksessa tulee varmistaa sen kapasiteetin riittävyys myös urakoitsijoiden tarpeisiin. Poikkeaminen voisi edelleen olla mahdollista voimassa olevan luvan mukaisesti asianmukaisia säiliöitä tai säiliöautoja käyttäen kaivosalueen kaukaisilla alueilla sellaisilla koneilla, joiden siirtäminen tankkaukseen ei ole tarkoituksenmukaista. Tällöin myös nykyisen kaltaiset lupamääräyksen tarkennukset ovat hyväksyttäviä. Yhtiön lupamääräyksiä koskevaan esitykseen ei ole liitetty polttoaineen jakeluasemaa koskevia lupamääräyksiä. Ne voidaan ELY-keskuksen mukaan antaa voimassa olevan päätöksen PSAVI , nro 45/12/1 mukaisesti. Kaivoksella on malmia siirrettäessä rikkoutunut malmivaraston pohjarakennetta (HPDE-kalvo). Yhtiö on ilmoittanut asianmukaisesti tapahtuneesta ja ryhtynyt välittömästi toimiin pohjarakenteen korjaamiseksi, korjausta koskevat asiakirjat ovat parhaillaan tarkastettavana. Tapahtuma on osoittanut, että yhtiön tulee varmentaa toimintatapoja vastaavien tilanteiden syntymisen ehkäisemiseksi alueilla, joissa suojarakenteen rikkoutumisen riski on olemassa. Tähän on ELY-keskuksen käsityksen mukaan olemassa soveltuvia esimerkiksi laserkeilaukseen perustuvia menetelmiä. ELY-keskus on puoltanut esitettyä vedenottomäärää koskevan lupamääräyksen muutosehdotusta. Lupamääräyksellä voidaan edelleen varmistaa, että vedenotto pysyy mahdollisimman pienenä, ja ottomäärän alhaisena pitäminen on yhtiönkin edun mukaista. Ajoittain voi tulla tilanteita, jolloin nykyistä suurempi vedenottomäärä on tarpeen, eikä määrän nostamisella esitetyllä tavalla katsota olevan vesilain mukaisia esteitä. Mataraojan latvauoman siirtoa käsitellään hakemuksessa vesilain mukaisena ojitustoimituksena. ELY-keskus on katsonut, että Mataraojan uoman siirtoa koskeville rakennustöille tulee asettaa rajoitus töiden suorittamisen ajankohdalle, sillä kyse on vesistön latva-alueesta, jonka vaikutukset voivat ulottua alapuoliseen vesistöön. Työt voidaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tehdä mahdollisimman vähän vesistölle haittaa aiheuttavana aikana ( ). Yhtiö ja Lapin ELY-keskus ovat käyneet neuvottelut kaivostoiminnan Natura-asioihin liittyen. Neuvottelussa on käsitelty vuonna 2013 tehtyjä viitasammakkoselvityksiä ja Satojärven linnustoselvityksiä sekä niitä koskevia jatkotoimia. Neuvottelussa on todettu jatkoselvitysten tarpeellisuus niin viitasammakon kuin lintujenkin osalta. Neuvottelussa on käsitelty muun muassa pohjaveden pinnan alenemisen riskejä alueella ja siihen liittyviä mahdollisia lieventämistoimia, linnustoseurannan ja viitasammakkoselvitysten jatkamista olemassa olevien selvitysten ja tietojen perusteella, sekä mahdollisia haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tehtäviä toimia viitasammakkojen osalta. ELY-keskus toimittaa neuvotteluja koskevan pöytäkirjan ja aineistot aluehallintovirastolle pöytäkirjan valmistuttua. Jo tehtyjen meluselvitysten osalta voidaan todeta, että räjäytysmäärällä kerran viikossa Natura-alueen mallinnustulos on alittanut päiväajan ohjearvon luonnonsuojelualeille, mutta räjäytystaajuudella kerran päivässä päi-

133 133 väajan ohjearvo on lähellä (virhemarginaalin puitteissa). Tarkentavat meluselvitykset on katsottu tarpeelliseksi, mikäli räjäytysten määrä tai räjäytysten suuruus kasvaa merkittävästi. Hakijan esitys meluvallin laajentamiseksi on katsottu tarpeelliseksi. Lapin ELY-keskus on edellyttänyt päivätyssä Naturalausunnossaan, että Kevitsan kaivoksen laajennuksen Natura-arviointia on tarkennettava siltä osin, mitkä ovat hankkeen vaikutukset lettosoille, koska alueelta on löydetty uhanalaisen kiiltosirppisammalen esiintymä, joka ei ole ollut tiedossa arviointia laadittaessa. Vaarantuneeksi luokiteltu kiiltosirppisammal on luontodirektiivin liitteen II laji sekä luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 3a mukainen rauhoitettu laji. Yhtiön teettämän tarkennusselvityksen mukaan Satojärven pohjoispuolen lettosoilta on löydetty useita kiiltosirppisammalen esiintymiä. Pohjavesimallinnuksen mukaan louhoksen viimeisessä vaiheessa pohjavedenpinnan aleneminen saattaa ulottua lähelle Satojärveä, mutta alenema on vähäinen. Tämä voi aiheuttaa vähäisiä kuivatusvaikutuksia Satojärven pohjoispuolen lettokuvioille, mutta vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä. ELYkeskus on katsonut, että selvitys on riittävä sen varmistamiseksi, ettei hanke todennäköisesti vaikuta merkittävästi heikentävästi Koitelaisen Naturaalueen suojeluperusteisiin. Kevitsan kaivoksen laajentaminen on tarkoitus toteuttaa vaihtoehto VE 1.5 mukaisena. Tätä vaihtoehtoa ei ole kuitenkaan tarkasteltu Naturaarvioinnissa. ELY-keskus onkin todennut Natura-lausunnossa, että mikäli kaivoksen laajentaminen päädytään toteuttamaan VE 1.5. mukaisena, tulee luvan myöntävän viranomaisen katsoa, että vaikutukset Koitelaisen Natura alueen luonnonarvoihin arvioidaan asianmukaisesti. Erillistä arviointia hankkeen vaikutuksista toteutettuna vaihtoehto VE 1.5 mukaisesti ei ole kuitenkaan tehty eikä tätä ole perusteltu. Tältä osin hakemusta tulee täydentää. Energiatehokkuutta koskevaan tarkasteluun ELY-keskuksella ei ole huomauttamista. Yhtiö vaikuttaa sisäistäneen energiatehokkuuden merkityksen ja edistää sitä. Tähän vaikuttanee energian merkittävä osuus kaivoksen kokonaiskustannuksissa. ELY-keskus on pitänyt voimassa olevaa tarkkailusuunnitelmaa keskeisin osin toimivana. Tarkkailu ei täysin ole toteutunut edellytetyllä tavalla, ja muun muassa pintavesien suodatuksen vuoksi osa pintavesituloksista vuoden 2012 syksyn ja 2013 alkuvuoden aikana ei ole täysin vertailukelpoisia muihin ajankohtiin. Tästä suodatusasiasta on erillinen selvitys. Linnustoseurannan poikkeamaa käsiteltiin linnusto- ja viitasammakkoasioita koskevassa neuvottelussa. Seurannassa tarkennuksia on syytä tehdä esimerkiksi piilevätarkkailun ja pohjaeläinseurannan tiheyteen. Valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 muutettuna asetuksella 868/2010 ja sitä koskevan soveltamisohjeen (ympäristöministeriön raportteja 11/2012) mukaisia liukoisen nikkelin, kadmiumin ja lyijyn pitoisuuksia sekä veden kovuuden analysointia koskeva päätös on annettu Kevitsan kaivokselle lupapäätöksen 60/2013/1 mukaisen täydentävän velvoitetarkkailuohjelman hyväksymispäätöksessä Dnro LAPELY/94/07.00/ Täydennys on tältä osin määrätty olemaan voimassa toistaiseksi. Kyseiset muuttujat tulee lisätä myös laajennettua toimintaa koskevaan pintavesitarkkailuun toistaiseksi. Tarkkailun taajuutta voidaan myö-

134 134 hemmin tarkistaa, kun aineiden esiintymisestä ja pitoisuuksista on saatu kokemuksia. Muutoinkin muun muassa nikkelin, typen, kuparin ja sulfaatin pitoisuuden seurantaa tulee toiminnan alkuvaiheessa tihentää ja laajentaa tarkkailua joiltain osin. Mataraojan uoman siirtovaiheessa töiden aiheuttamaa samennusta ja muuta kuormitusta on seurattava töiden alapuolella soveltuvilla paikoilla ja Mataraojan vesistötarkkailua on syytä tehdä tihennetysti. ELY-keskus on katsonut, että töiden aloittamisesta tulee ilmoittaa ELY-keskukselle ja Sodankylän kunnalle viimeistään 60 vrk ennen töiden aloittamista, jolloin viimeistään töitä koskeva tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa hyväksyttäväksi ELY-keskukselle, ellei sitä esitetä riittävässä laajuudessa ympäristö- ja vesitalousluvan yhteydessä. 2. Lapin ELY-keskus, kalatalous Mikäli FQM Kevitsa Mining Oy:lle myönnetään lupa toiminnan laajentamiseen, on seuraavat vaatimukset ja näkökohdat otettava huomioon: 1. Luvan saaja on velvoitettava maksamaan euroa kalatalousmaksua Kevitsan kaivoksen vaikutusalueen kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Kalatalousmaksua tulee voida käyttää kalanistutuksiin ja muihin kalataloudellisiin toimenpiteisiin patoaltaiden ja Mataraojan ohella myös Kevitsan kaivoksen vaikutusalueella sijaitsevissa pienvesissä, kuten puroissa, lammissa ja järvissä. 2. Luvan saaja on velvoitettava tarkkailemaan kaivostoiminnan vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen Lapin ELY-keskuksen kalatalousryhmän hyväksymällä tavalla. 3. Luvan saaja on velvoitettava tarkkailemaan metallipitoisuuksia kaivoksen vaikutusalueella sijaitsevien vesistöjen kaloissa. Perusteluina ELY-keskus on esittänyt, että Kevitsan kaivos on merkittävä vesistöihin suoraan ja välillisesti vaikuttava maankäyttömuoto Vajukosken altaassa ja sen alapuolisessa Kitisessä sekä Kevitsan lähialueiden pienissä joki- ja purovesissä sekä järvissä. Kaivoksen rakentaminen on muuttanut Mataraojan luontaista kulkua ja valuma-aluetta ja kaivos kuormittaa veden ja ilman kautta Kitistä ja alueen muita vesistöjä tavalla, josta on haittaa alueen kalastolle ja kalastukselle. Luvan hakija on osaltaan Kevitsan alueen kaivostoiminnan kalastovaikutusten aiheuttaja ja sen myötä vastuullinen mahdollisten kalataloudellisten haittojen korvaamisessa, ehkäisemisessä ja vähentämisessä siltä osin kuin niitä kaivostoiminnan vaikutuksesta syntyy. 3. Kainuun ELY-keskus, patoturvallisuusviranomainen Patoturvallisuuslain (494/2009) 9 :n mukaan padon omistajan on padon rakentamista koskevassa muun mukaisessa lupahakemuksessa selostettava tarpeellisessa määrin padosta aiheutuvaa vahingonvaaraa ja sen vaikutusta padon mitoitusperusteisiin. Patoturvallisuusviranomaisen on lausunnossaan esitettävä tarvittaessa arvio padon mitoituksesta patoturvallisuuden kannalta. Hakemuksessa on esitetty rikastushiekka-altaan A padot korotettavaksi tasoon +270 asti ja jatkossa jopa tasoon +300 asti. Hakemuksessa on kuvattu korottamisen periaatteet, mutta padon mitoitusta (stabiliteettilaskelmat,

135 135 suotovirtauslaskelmat) ei ole esitetty. Laskelmat on aiemmin esitetty tasolle +250 asti tilanteessa, jossa juurisalaojat eivät toimi. Nyt esitetty korotus tasolle +270 asti sekä läjitysalueen lopullisen korkeuden salliminen tasolle +300, ovat niin merkittäviä korotuksia, että patoturvallisuusviranomaisen mielestä jo lupavaiheessa tulisi esittää alustavat stabiliteetti- ja suotovirtauslaskelmat, joiden perusteella voisi ottaa kantaa korotussuunnitelman toteuttamiskelpoisuuteen. Lupahakemuksessa esitetyssä kaivannaisjätteiden hallinnan BAT- ja BEP-arviossa kohdassa patorakenteet ja vesienhallinta todetaan että patorakenteiden varmuuskerroin ylittää kaikilta osin 1,3 (BAT ). Patoturvallisuusviranomainen on huomauttanut kuitenkin, että suomalaisten patoturvallisuusohjeiden mukainen vaatimus kokonaisvarmuudelle pysyvässä suotovirtaustilanteessa on vähintään 1,5. Patoturvallisuusviranomaisen mielestä toisen altaan rakentaminen, ja näin matalampi padotuskorkeus, olisi patoturvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto. Tosin tämä vaatisi kaivospiirin laajentamista. Myös mahdollisten häiriötilanteiden hallinnassa toinen allas olisi parempi vaihtoehto. Esimerkiksi tilanteessa, jossa nykyinen allas jouduttaisiin laittamaan käyttökieltoon tai tyhjentämään kokonaan tai osittain vedestä, voitaisiin hyödyntää toista allasta. Myös tilanteessa, jossa rikastushiekka-altaassa A on maksimimäärä 6,0 Mm 3 vettä, toiminnan kannalta tarvittavan seuraavan ylävirtaan tehtävän patokorotuksen rakentaminen voi olla vaikea toteuttaa, jos ns. beach -osuutta, jonka päälle korotus on tarkoitus tehdä, ei saada kuivatettua. Hakemuksesta ei käy myöskään ilmi, kuinka lähelle ylävirtaan korotettua patoa altaassa oleva vesi tulee vesimäärän ollessa 6 Mm 3. Myöskään muiden hakemuksessa esitettyjen patokorotusten ja uusien patojen mitoituslaskelmia ei ole hakemuksessa esitetty. Hakemuksessa on esitetty päivitetyt tulva-aaltolaskelmat. Hakija on toimittanut päivätyn rikastushiekka-altaan patojen vahingonvaaraselvityksen suoraan patoturvallisuusviranomaiselle Tulvaaaltolaskelmissa purkautuvaksi vesimääräksi on oletettu altaan mahdollinen maksimivesimäärä 6,0 Mm 3. Mikäli onnettomuustilanteessa altaan vesi purkautuu kokonaisuudessaan, syntyvä virtaus kuljettaa myös suuren määrän rikastushiekkaa mukanaan. Varsinaisessa tulva-aaltolaskelmassa ei tätä ole huomioitu. Laskelmasta ei myöskään käy ilmi, onko tulvaaaltolaskelma tehty laskelma raportin (Insinööritoimisto Pekka Leiviskä ) sivun 5 mukaiselle padon harjan tasolle +238 vai tasoille +270 tai Jos laskelmat on tehty käyttäen padon harjan korkeutta +238, tulisi selvittää millaiset vaikutukset virtausnopeuteen ja tulva-aaltoon on padon harjan korkeuden ollessa tasolla +270 ja Patoturvallisuusviranomaisen käsityksen mukaan laskelmissa käytetyn vesimäärän 6,0 Mm 3 virtausnopeus ja samalla veden mukana kulkeutuvan rikastushiekan määrä kasvaa jos padon harjan taso onkin +238 sijasta +270 tai Rikastushiekan leviämistä on arvioitu Geobotnia Oy:n päivätyssä vahingonvaaraselvityksessä tapauksessa, jossa kaikki ylävirtaan tehdyt korotukset sortuvat kerralla alueen ollessa täynnä tai lähes täynnä. Juoksettuneen rikastushiekkarintauksen korkeudeksi laskelmissa on arvioitu 10 m ja 20 m. Selvityksessä ei ole kerrottu perusteluita, miten edellä mainittuihin rintauskorkeuksiin on päädytty. Tulva-aaltolaskelmaraportin sivulla 14 kerrotaan, että murtumassa tarkasteltiin rikastamon kannalta riskialttein murtumapaikka. Selvityksestä ei selviä onko kyseinen paikka myös ulkopuolisten vahinkojen kannalta riskialttein paikka vai onko ulkopuolisten vaurioiden kannalta riskialttein paikka esimerkiksi padon korkein kohta. Padon korkein kohta on jätetty vuoden 2011 laskelmissa pois, koska vesi suuntautuu pääosin rikastamon ohi (In-

136 136 sinööritoimisto Pekka Leiviskä s.9). Vahingonvaaraselvityksessä on esitetty eri murtumistapauksissa vaarantuvia kohteita, joista suurin osa on kaivospiirin alueella. Kaivosalueen ulkopuolella mahdollisesti vaarantuvia rakennuksia ei ole yksilöity. Selvityksessä ei ole myöskään kerrottu ympäristölle aiheutuvasta vaarasta (lyhytaikaiset ja pitkäaikaiset vaikutukset). Myöskään mahdollista vaaraa Vajukosken voimalaitokselle ja voimalaitoksen padoille ei ole esitetty vahingonvaaraselvityksessä. Tulva-aalto purkautuu murtumatapauksissa 1,3 ja 4 Kitiseen ja Vajukosken altaaseen. Laskelman mukaan laskentapoikkileikkauksessa 30 (Vajukosken voimalaitoksen itärannan maapatoa lähinnä sijaitseva poikkileikkaus) murtumatapauksessa 1 tulva-aallon ylivedenkorkeus on +206,49. Vajukosken voimalaitoksen itärannan maapadon harjan korkeus on tasolla +206,50 ja tiivisrakenteen yläpinta tasolla +205,50. Näin ollen on todennäköistä, että Vajukosken voimalaitoksen itärannan maapato vaurioituu. Laskentapoikkileikkauksessa 200 (Vajukosken altaan rannalla sijaitseva poikkileikkaus) ylivedenpinnan korkeus on +205,00 ja laskentapoikkileikkauksessa 201 (Vajukosken altaan rannan läheisin maalla sijaitseva poikkileikkaus) +206,63. Vajukosken altaan NW on tasolla +203,60, tulva HW on tasolla +204,00 ja hätä-hw tasolla +205,00. Vajukosken voimalaitos on luokiteltu patoturvallisuuslain mukaiseen 1-luokkaan. Myös rikastushiekka-altaiden padot on luokiteltu patoturvallisuuslain mukaiseen 1-luokkaan. Patoturvallisuusviranomaisen näkemyksen mukaan vahingonvaaraselvitystä tulisi täydentää ympäristölle aiheutuvien vahinkojen ja vaikutusten, kaivosalueen ulkopuolella sijaitsevien vaarantuvien kohteiden (mm. tulva-aallon alle jäävät rakennukset) osalta sekä mahdollisten Vajukosken voimalaitokselle ja voimalaitoksen padoille aiheutuvan vaaran osalta. Suuronnettomuuden tunnistaminen ja arviointi -dokumentissa pvm on esitetty olosuhteita, joissa pato-onnettomuuksien oletetaan olevan mahdollinen. Tunnistetuista mahdollisista pato-onnettomuuden syistä puuttuvat patoturvallisuusviranomaisen mielestä potentiaaliset syyt, kermin rikkoontuminen sekä liian täyteen täytetty allas ja samanaikaisesti pitkien rankkasateiden aikana tapahtuva lumien sulaminen. Kohdassa 3.3 todetaan, ettei rikastushiekka-altaan pato sinällään johdu vaarallisten kemikaalien käsittelystä, joten se ei täytä suuronnettomuuden määritelmää. Ilmeisesti edellä mainitun perusteella myöskään kohdassa 3.4 varautuminen suuronnettomuuksiin, ei ole pato-onnettomuutta huomioitu. Patoturvallisuusviranomainen on huomauttanut, että rikastushiekka-altaat on luokiteltu kaivannaisjäteasetuksen mukaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Patoturvallisuusasetuksen (319/2010) 4 :n mukaan padolle on oltava toimivat kulkuyhteydet. Mahdollisuus padon huoltoon on suunniteltava ja tarpeen mukaan varmistettava myös tulva- ja pato-onnettomuustilanteissa. Kaivosalueelta on padolle vaihtoehtoisia kulkureittejä, mutta patomurtuma katkaisee todennäköisesti ainoan tien koko kaivosalueelle, jolloin ulkopuolisen pelastuskaluston saaminen paikanpäälle on mahdotonta. Patoturvallisuusviranomaisen näkemyksen mukaan hakemusta tulisi täydentää puuttuvien laskelmien osalta sekä edellä mainittujen vahingonvaaraselvityksessä esiintyvien puutteiden osalta. Rikastushiekka-altaan A rakenteet tulisi mitoittaa siten, että turvallisuus ei vaarannu vaikka padon sisäpuolella olevat juurisalaojat eivät toimisikaan. 4. Sodankylän kunta

137 137 Kunnanhallitus on kaavoitusviranomaisena esittänyt lausuntonaan, ettei sillä ole huomautettavaa lupahakemuksen johdosta. Kunnanhallitus on puoltanut Kevitsan kaivoksen tuotannon laajentamista ottaen huomioon kunnan kaavoitusviranomaisen, ympäristöviranomaisen ja terveydensuojeluviranomaisen lausunnot. 5. Sodankylän kunta, ympäristönsuojeluviranomainen Lupahakemuksesta keskeisinä asioina lautakunnan mukaan nousee esiin avolouhoksen laajentaminen, rikastushiekka-alueen korottaminen, sivukivialueen laajentaminen, väliaikaisten vesivarastoaltaiden rakentaminen, Mataraojan latvahaaran siirtäminen, vesienhallinnan järjestäminen, rikastamon laajentaminen, liikennejärjestelyt sekä räjähdysaineiden, rikastuskemikaalien ja polttoaineiden kulutuksen kasvaminen. Rikastushiekan läjitysaluetta esitetään korotettavaksi tasolle +270 (korkeudet esitetty N 60 korkeusjärjestelmässä) läjitystilavuuden lisäämiseksi. Hakemuksessa on esitetty, että jatkossa on mahdollista, että rikastushiekkaallasta edelleen korotetaan, enintään tasolle Hakija on esittänyt lupahakemuksensa yhteydessä , että nyt esitetystä läjityssuunnitelmasta huolimatta läjitysalueen enimmäiskorkeudeksi sallitaan Lupahakemuksen täydennyksenä FQM Kevitsa Mining Oy:n toimittamissa Kevitsan tuotannon laajennuksen ympäristölupahakemuksen lupamääräysehdotuksissa (lupamääräys 29) kaivosyhtiö on esittänyt kuitenkin rikastushiekka-altaan A korkeudeksi FQM Kevitsa Mining Oy:n laajennusta koskevassa YVA-selostuksessa vuodelta 2011 on todettu patojen osalta patoturvallisuusnäkökohtien ja muiden teknisten seikkojen asettavan rajoituksia mahdollisille korotuksille. YVA-selostuksen mukaan teoriassa korotuksien avulla voidaan läjityskorkeutta nostaa tasolle Patoturvallisuusnäkökohdat huomioiden voidaan selostuksen mukaan pitää kuitenkin käytännön enimmäisläjityskorkeutena Ympäristölautakunta on katsonut, että mikäli tämän lupahakemuksen mukainen korotus (rikastushiekka-allas A) tasosta +235 tasolle +270 ja jatkossa korotus tasolle +300 aiotaan toteuttaa, on teknisiin ratkaisuihin kiinnitettävä erityistä huomiota ja patoturvallisuusviranomaisen lausunto oleellinen. Patoturvallisuusviranomaisen lausunto on ensiarvoisen tärkeä myös, koska hakemuksen mukaan rikastushiekka-altaan padon murtuminen on arvioitu toiminnan merkittävimmäksi ympäristöriskiksi. Huomioitava on myös se seikka, että korotukset on tässä vaiheessa suunniteltu tehtäväksi niin, että ensimmäinen korotus tehdään ns. alavirtaan ja loput korotuksista ns. ylävirtaan. Ylävirtaan tehtävät korotukset tulevat rikastushiekan päälle ja pienentävät läjitysaluetta joka kerta patoa korotettaessa. Mikäli patotekniset ratkaisut toteutetaan myös mahdollisissa myöhemmissä korotuksissa samanlaisina, onko rikastushiekka-altaan läjitystilavuuden kasvu ylävirtaan rakennettaessa loppuvaiheessa enää kovinkaan merkittävä suhteessa patoturvallisuusriskien kasvamiseen. Ympäristölautakunta on todennut, että vaihtoehtoisia läjittämisratkaisuja tulee pyrkiä löytämään, jotta liian suurilta riskeiltä vältytään. Alkuperäisessä lupahakemuksessa ( ) FQM Kevitsa Mining Oy on esittänyt, että rikastushiekka-altaan A pohjarakenteeksi riittäisi pohjan rakentaminen niin, ettei erillistä keinorakennetta tarvittaisi eli pohjarakenteeksi riittäisi tiivis pohjamoreeni niillä alueilla, joilla luontainen turvekerros on alle 0,5 metriä. Lupahakemuksen täydennyksenä ( ) toimitetuissa lupamääräysehdotuksissa rikastushiekka-altaiden pohjarakenteiden osalta (lupamääräysehdotus 31) on esitetty, että jätealueiden pohjarakenteen on muodostuttava rakennetusta tai luontaisesta turvekerroksesta, jon-

138 138 ka paksuus on suunnitellulla enimmäiskuormituksella tapahtuvan kokoonpuristuman jälkeen vähintään 0,3 m ja tiivistyneen turpeen laskennallinen vedenläpäisevyys enintään m/s. Kivennäismaa-alueilla ja alueilla, joilla turvepaksuus on alle 0,5 metriä, voidaan pohjan tiiveyttä parantaa tässä lupamääräyksessä edellä mainitun ratkaisun sijasta bentoniittimatolla. Lupamääräysehdotus on yhtenevä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ( ) Nro 12/0248/1 kanssa. Ympäristölautakunta huomioi, että turvekerros tai bentoniittimatto on pohjakerroksessa oleellinen, koska alapuolinen pohjamoreeni ei ole tasalaatuista, vaan saattaa vedenjohtavuudeltaan vaihdella. Mikäli haitta-ainepitoisia vesiä pääsee kallioperän ruhjeisiin ja pohjaveteen, saattavat haitta-aineet kulkeutua pitkienkin matkojen päähän kaivosalueelta. Kallioperän ruhjeisuutta tulisikin tutkia jatkossa. Ympäristölautakunta on jäänyt miettimään myös, onko mahdollista, ettei pohjarakenteita olisi alun perin suunniteltu ja mitoitettu läjityskorkeudelle +300 (65 metrin korotus nykyisestä tasosta) tai edes läjityskorkeudelle +270 (35 metrin korotus nykyisestä), jolloin pohjarakenteet eivät olisikaan riittävät näin suurelle korotukselle. Massan ja kuormituksen myötä myös paine kasvaa rikastushiekka-altaassa ja varsinkin sen pohjalla ja näin mahdollisesti myös haitta-aineiden kulkeutuminen pohjarakenteiden läpi kasvaa. Tämä tulee ottaa huomioon läjityskorkeutta ja -tilavuutta harkittaessa. Kevitsa Mining Oy:n lupahakemuksen täydennyksessä ( ) selvitetään rikastustoiminnassa muodostuneen rikastushiekan A ja B ominaisuuksia. Molemmissa rikastushiekoissa on kromipitoisuuksia, joiden alkuperä on epäselvä. Kromin alkuperää rikastushiekoissa tulee jatkossa selvittää. Erityistä huomiota ympäristölautakunta on kiinnittänyt vesitaseeseen ja vesienhallinnan järjestämiseen. Keväällä 2013 FQM Kevitsa Mining Oy haki lupaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta Kevitsan kaivoksen käsiteltyjen ylitevesien johtamiseen Vajukosken altaaseen (lupapäätös Nro 60/2013/1). Lupahakemuksessa haettiin muutosta vesien johtamista koskevaan ympäristöluvan (46/09/1) lupamääräykseen 7. Kaivos haki lupaa juoksuttaa altaaseen suurempia määriä ylitevettä kuin mitä ympäristöluvan lupamääräyksessä on maksimimääräksi asetettu. Lisäksi yhtiö haki lupaa juoksuttaa ylitevesiä altaaseen silloinkin, kun Kemijoki Oy:llä ei ole Vajukosken altaasta juoksutusta käynnissä. Perusteluna hakemukselle kaivosyhtiö esitti muun muassa että toiminnan aloittamisen jälkeen pintavalutuskentälle ja sen viereiselle suoalueelle on kerääntynyt huomattavasti ennakoitua enemmän pohjavesiä ja sulamisvesiä. Näiden vesien hallinta ja johtaminen Vajukosken altaaseen oli kaivosyhtiön mukaan ongelmallista ympäristöluvan lupaehtojen mukaisesti. Ympäristölautakunta on huomauttanut, että vastaavilta yllättäviltä vesienhallintaongelmilta tulee pystyä välttymään ja siksi FQM Kevitsa Mining Oy:n tulisi tehdä alueella ruhjekartoitus/- tulkinta. Kevitsan alueen kallioperä on rikkonainen ja alueella on runsaasti ruhjeita ja siirroksia. Nämä seikat vaikuttavat pohjaveden liikkeisiin ja niiden tunteminen on pohjavesimallinnuksessa oleellista. Ympäristölautakunta on katsonut, että kartoituksen tekeminen on oleellinen ennen lupapäätöksen tekemistä. Muutosta lupamääräykseen 7 on haettu myös siten, että puhdistettua ylitevettä ei tarvitsisi minään vuodenaikana johtaa pintavalutuskentän kautta. Lupapäätöksessä kuitenkin todettiin, ettei pintavalutuskentän ohittamiselle ole perustetta (lupapäätös Nro 60/2013/1). Kevitsan kaivoksella ylitevesiä muodostuu rikastusprosessista, kaivoksen kuivatusvesistä, saniteettivesistä sekä läjitys- ja toiminta-alueiden suoto- ja valumavesistä. Kaikki alueella muodostuvat mahdollisesti laadultaan heikentyneet vedet johdetaan vesi-

139 139 varastoaltaaseen ja sen jälkeen metallien saostamisen kautta tällä hetkellä pintavalutuskentälle, josta ylitevedet johdetaan edelleen Vajukosken altaaseen. Vesivarastoaltaalle kerättävä vesi sisältää kiintoainesta, kohonneita metallipitoisuuksia, sulfaattia, fosforia sekä typpiyhdisteitä. Kaivosyhtiö on täydentänyt ympäristölupahakemustaan selvityksellä Pintavalutuskentän toiminta pitkällä aikavälillä. Ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan selvitys vaikuttaa yleisluonteiselta ja varsin teoreettiselta. Koska pintavalutuskentän toiminnan tehokkuudesta ei ole tutkimuspohjaista tietoa, vedet tulee johtaa vesistöön pintavalutuskentän kautta, jotta käytännön tietoa kentän tehokkuudesta saadaan kentän jatkokäyttöä ajatellen. Pintavalutuskenttä on ollut toiminnassa kesällä 2013, jolloin sademäärät ovat olleet pienet. Pintavalutuskentän toiminta saattaa olla varmempaa kuivina kesinä ja kentän toimivuudesta tulisi saada tietoa myös muunlaisissa olosuhteissa. Vesien tulee laadultaan kuitenkin olla jo pintavalutuskentälle johdettaessa niin puhtaita ja haitta-ainepitoisuuksiltaan pieniä, että ne voitaisiin johtaa suoraan vesistöönkin, koska tietoa ja varmuutta pintavalutuskentän puhdistuskyvystä ei vielä ole. Ennen pintavalutuskentälle johtamista ylitevedet käsitellään nostamalla veden ph kalsiumhydroksidin avulla, jolloin metallit saostuvat selkeytysaltaan pohjalle. Kalkkisaostuksessa syntyvä liete sedimentoituu saostusaltaan pohjalle. Lietteen määrä on huomattava ja saostusallas joudutaankin tyhjentämään vähintään vuosittain ja jopa useammin. Vesienkäsittelylle ei ole olemassa varalinjaa, joten saostumien poiston tulee tapahtua sellaisena vuodenaikana, jolloin yliteveden purulle ei ole tarvetta. Tämä on käytännössä mahdollista talvikuukausina ja kuivina kesäkuukausina. Koska olosuhteet talvella ovat haastavat eikä sademääriä voida ennakoida, tulisi vesienkäsittelyn varalinjan rakentamista harkita. Näin voitaisiin ylitevesiä poistaa alueelta myös saostusaltaan tyhjennyksen aikana. Hakija on esittänyt, että nykyisen ympäristöluvan lupamääräyksen (lupamääräys 8) mukaista kokonaiskuormitusrajaa ei aseteta toiminnan tässä vaiheessa, vaan sellaisesta määrättäisiin tarvittaessa luvan tarkistamisen yhteydessä. Mikäli ei voida olla määräämättä kokonaiskuormitusrajaa hakija on esittänyt, että kokonaiskuormitus Kitiseen voi olla enintään kg nikkeliä ja 1050 kg kuparia vuodessa. Nykyisen ympäristöluvan kokonaiskuormituksen raja-arvot ovat 400 kg nikkeliä ja 200 kg kuparia vuodessa. Kaivosalueelta poistettavien käsiteltyjen vesien nikkeli-, kupari- ja kiintoainepitoisuudet sekä ph:lle asetetut raja-arvot on esitetty säilytettäväksi ennallaan. Ympäristölupahakemuksessa on esitetty kaivoksen mahdollisia vesitaseita toiminnan eri ajankohtina. Nykyisen ympäristöluvan mukaisen tuotannon (5 Mt/a) vesitaseessa juoksutustarve Kitiseen esitetään olevan noin m 3 /a. Toiminnan ollessa loppuvaiheessa ja tuotannon tasolla 10 Mt/a vesitase olisi suurimmillaan. Tällöin juoksutustarpeen Kitiseen arvioidaan olevan noin m 3 /a. Hakemuksen mukaan juoksutustarve Kitiseen noin 1,5-kertaistuu tuotannon muutoksen myötä. Kokonaiskuormitusmäärät on kuitenkin esitetty asetettavan lupamääräyksiin nikkelin osalta 4,5-kertaisena ja kuparin osalta yli 5-kertaisena tämän hetkisiin kokonaiskuormitusmääriin verrattuna pitoisuusrajojen mg/l pysyen tämän hetkisen ympäristöluvan mukaisina (Ni 0,5 mg/l ja Cu 0,3 mg/l). Ympäristölautakunta on katsonut, että kokonaiskuormitusmäärien nostaminen keskimäärin viisinkertaiselle tasolle ei ole millään tavoin perusteltua eikä sitä tule sallia. Vesitaseen kasvaessa myös riskit kasvavat samassa suhteessa. Raja-arvoja tulisi nostaa korkeintaan samassa suhteessa vesitaseen nousun kanssa (Kitiseen johdettava vesimäärä). Kevitsan kaivoksen tarkkailuraporteista vuosilta 2010, 2011 ja 2012 käy ilmi myös, etteivät haittaainepitoisuudet vesissä ole olleet kovinkaan korkeita. Pitoisuusraja-arvojen

140 140 (Ni, Cu, kiintoaine) sekä kokonaiskuormitusraja-arvojen oikeellisuutta tulisikin harkita myös tältä pohjalta. Kaivosyhtiön esittämissä lupamääräysehdotuksissa (lupamääräysehdotus 7) esitetään myös raja-arvoa sulfaatin pitoisuudelle. Raja-arvoksi on esitetty mg/l. Raja-arvo perustuu hakemuksen täydennyksen ( ) mukaan koerikastuksen tuloksiin ja muilta kaivoksilta saatuihin vertailuarvoihin. Lisäksi arvioon on sisällytetty huomattavan suuri varmuusvara, jotta ympäristövaikutukset tulevat arvioiduiksi varman päälle. Hakemuksen täydennyksen mukaan käytössä olevan vesienkäsittelyjärjestelmän ansiosta voidaan pitää verrattain varmana, että esitettyä enimmäispitoisuutta ei Kevitsan kaivoksen toiminnassa ylitetä. Sulfaattipitoisia vesiä syntyy kaivosalueella rikastushiekka-altailla, sivukivialueella, malmin varastoalueella ja louhoksella. Lisäksi ylitevesien ph:n säätäminen ennen pintavalutuskentälle johtamista tehdään rikkihapolla. Vesien sulfaattipitoisuudet tulevat jatkossa mitä luultavimmin kohoamaan. Ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan raja-arvon asettaminen sulfaatin pitoisuudelle ympäristöluvan lupamääräyksiin on perusteltua kaivoksen monista sulfaattilähteistä johtuen. Raja-arvoa tulisi kuitenkin harkita siltä pohjalta, että lupamääräyksellä pyritään vähentämään vesistön kokonaiskuormitusta, ei asettamaan rajaarvoksi pitoisuutta, jonka kaivosyhtiön päästöt joka tapauksessa alittavat. Myös muiden happojen käyttöä ylitevesien ph:n säätämiseen sulfaattikuormituksen vähentämiseksi tulee harkita. FQM Kevitsa Mining Oy on esittänyt alkuperäisiin ( ) lupamääräysehdotuksiinsa muutoksen, jossa esittää ylitevesien pumppaamisen Vajukosken altaaseen sallittavaksi Vajukosken voimalaitoksen juoksutuksesta riippumatta. Yhtiö on hakenut myös keväällä 2013 kyseistä juoksutuslupaa. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ei myöntänyt lupaa lupahakemuksen mukaisesti vaan ylitevesien juoksutus Vajukosken altaaseen tulee lupapäätöksen mukaan lopettaa 48 tunnin voimalaitosseisokin jälkeen (lupapäätös Nro 60/2013/1). Lupa on määräaikainen ollen voimassa saakka. Sodankylän ympäristölautakunta on käsitellyt kyseistä lupahakemusta kokouksessaan ja lausui mm. seuraavaa: Lupamuutoshakemuksessa (leviämismallinnus) ei ole arvioitu altaassa mahdollisesti tapahtuvaa sedimentaatiota tai pitoisuuksien kerrostumista pitkien juoksutuskatkojen aikana eikä näiden poistumista altaasta juoksutusten käynnistyessä. Huomioon ei myöskään ole otettu sitä miten pitkiä yksittäisiä kausia Vajukosken altaasta vettä juoksutetaan. Mikäli juoksutus on esim. kahden vuorokauden välein tapahtuvaa kestoltaan hyvin lyhytaikaista, onko mahdollista, etteivät haitta-ainepitoisuudet ja kiintoaines ehdi poistua altaasta vaan pitoisuudet altaassa alkavat kasvaa. Ylitevesien ajallisesti rajatonta juoksutusta Vajukosken altaaseen ei tule sallia, vaan sille tulee asettaa aikaraja, esim. hakemuksen leviämismallinnuksessa käytetty 48 tuntia. Ympäristölautakunta on lausunut edelleen samaa ja on lisännyt, että juoksutuksesta päätettäessä tulee ottaa huomioon syksyn 2013 aikana saadut kokemukset ja tulokset juoksutuksen vaikutuksista. Kaivosyhtiön AVI:lle toimittamissa alkuperäisissä lupamääräysehdotuksissa ( ) lupamääräysehdotuksen 7 kohdalla oin esitetty, että vesien pumppaaminen on keskeytettävä tilanteissa, joissa Vajukosken voimalaitokselta tai tulvaluukuista ei ole juoksutusta yli 48 tuntiin. Ympäristölupahakemuksessa on tuotu esiin tehdyn vesistövaikutusmallinnuksen tuloksia ylitevesien juoksutusten osalta. Mallinnuksessa ei ole huomioitu yli 48 tuntia kestäviä voimalaitosseisokkeja eikä sitä miten usein seisokit tapahtuvat. Lupahakemuksen täydennyksessä ( , Kevitsan kaivoksen laajennus, vesistövaikutusarvion täydennys) todetaan sulfaatin osalta, että vähäinen ja lyhytaikainen suolakerrostuminen on ainakin teoriassa mahdollista voi-

141 141 malaitosten yläaltaissa. Näin ollen vesistövaikutusmallinnusta tulee täydentää myös sulfaatin osalta. Mallinnuksessa tuleekin kokonaisuudessaan ottaa huomioon erilaiset vallitsevat olosuhteet (esim. lämpötilat, tuuliolosuhteet, Kemijoki Oy:n juoksutusmäärät, Vajukosken altaaseen juoksutettavat ylitevesimäärät, eri haitta-ainepitoisuudet, erilaiset aikajaksot juoksutuksessa ja voimalaitoksen seisokeissa ym.). Myös sedimentoitumisen on arvioitu lupahakemuksen mukaan jäävän vähäiseksi säännöstelystä ja virtaaman vaihtelusta johtuen. Hakemuksessa on todettu kuitenkin, että juoksutettaessa ylitevesiä Vajukosken seisokin aikana voi sedimentaatio väliaikaisesti olla merkittävämpää. Sedimentin laatuun Vajukosken altaassa tuleekin kiinnittää huomiota. Ympäristölautakunta on katsonut, että mallinnuksen täydentäminen on oleellista, jotta ympäristönsuojelulain mukaiset luvanmyöntämisedellytykset täyttyvät. Rajoittamaton juoksutus Vajukosken altaaseen taas saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen, jolloin ympäristövaikutuksia ei enää pystytä hallitsemaan. FQM Kevitsa Mining Oy on esittänyt ns. sekoittumisvyöhykkeen asettamista nikkelipitoisuuksien osalta. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaan nikkelin aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu liukoinen pitoisuus pintavedessä ei saa ylittää ympäristölaatunormin (20 µg/l) ja luontaisen taustapitoisuuden (1 µg/l) summaa (21 µg/l). Asetuksen mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla pitoisuus voi ylittää esitetyn ympäristölaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Hakemuksen täydennyksen ( , Kevitsan kaivoksen laajennus, vesistövaikutusarvion täydennys) mukaan sekoittumisvyöhykkeeksi on ehdotettu Vajukosken altaan eteläosaa, joka ulottuu Silmäjängänmaan pohjoispuolelta Vajukosken padolle ja edelleen padolta alavirtaan Vajusuvannon sillan tasalle. Hakemuksen mukaan Kevitsan kaivoksen jätevesien vaikutusalueella kokonaisnikkelipitoisuudet jäävät vesistössä pääosin selvästi alle ympäristölaatunormin. Raja voi kuitenkin tilapäisesti ylittyä suuria jätevesimääriä juoksutettaessa purkupaikan välittömässä läheisyydessä. Ympäristölautakunta on huomioinut, että sekoittumisvyöhykkeen pinta-ala on esitetty varsin suureksi. Esitettyä aluetta ei voida pitää hakijan esittämänä välittömänä purkupaikan läheisyytenä vaan sekoittumisvyöhykkeeksi on haettu huomattavasti laajempaa aluetta. Sekoittumisvyöhykkeen tarvetta ei ole myöskään juurikaan perusteltu. Mikäli sekoittumisvyöhykkeen määräämistä harkitaan, tulee se ottaa mukaan leviämismallinnukseen ja tutkittava mm. tilannetta jolloin Kemijoki Oy:llä ei ole juoksutusta Vajukosken altaasta. Onko esimerkiksi mahdollista, että nikkeli kerääntyy lähelle purkupaikkaa ja lähtee liikkeelle pulssinomaisesti, kun Vajukosken altaasta juoksutus aloitetaan. Tällaisen mahdollisen pulssin vaikutukset saattavat näkyä pitkälläkin alapuolisessa vesistössä. Nikkelipitoisuuksien sekoittuminen Vajukosken altaassa ei välttämättä toteudu yhtä hyvin kaikissa olosuhteissa, joten mallinnuksessa tämä tulee ottaa huomioon. Ensisijaisesti nikkelipitoisuuksien tulee kuitenkin pysyä ympäristönormin asettamien raja-arvojen alapuolella. Yhtiö on esittänyt Mataraojan pohjoisen latvahaaran katkaisemista ja sivukivialueen laajentamista Mataraojan pohjoisen latvahaaran valumaalueelle. Näin myös Mataraojan valuma-alue pienenisi. Mataraojalla on kaksi latvahaaraa; pohjoinen (valuma-alue 6,5 km 2 ) ja eteläinen (valumaalue 9,8 km 2 ). Kaivosyhtiö esittää edelleen Mataraojan pohjoisen latvahaaran paikan muuttamista. Mataraojan pohjoisen latvahaaran virtaama vähenee, jos haaran paikkaa muutetaan lupahakemuksen mukaisesti. Uuden vesilain mukaan Mataraojan siirtoa käsitellään ojituksena. Koska kaivosalueen luoteisosaan kertyy ennakoitua enemmän pohjavesiä, olisi hyvä

142 142 tutkia voidaanko esim. pohjavesikaivoista pumpata puhtaita vesiä Mataraojaan ja näin tasoittaa virtaamamääriä Mataraojassa. Samalla vähennettäisiin kaivosalueelle kertyviä pohjavesiä. Kaivosyhtiö on esittänyt kahden väliaikaisen lisävesivarastoaltaan, joiden yhteenlaskettu maksimitilavuus olisi noin 1,0 Mm 3, rakentamista sivukivialueen pohjoisosaan. Lisävesivarastoaltaiden tilavuus vastaa keskimääräisellä sadannalla laskettuna suunnilleen puolta kaivoksen kaikista vuotuisesti käsiteltävistä vesistä. Altaiden rakentamisella varaudutaan tilanteisiin, jolloin vesiä ei johtaa riittävässä määrin Kitiseen. Altaiden käyttö on kuitenkin vain väliaikaista, sillä kyseinen alue on tarkoitus ottaa käyttöön sivukiven läjitysalueena muutaman vuoden kuluttua. Pysyvien vesivarastoaltaiden perustaminen olisi ympäristölautakunnan mielestä parempi vaihtoehto, koska vesienvarastointikapasiteetti tulisi asettaa aina maksimivesitaseen mukaan ja jatkossa vesienvarastointitarve tulee kasvamaan. Vesienhallinnassa tulee huomioida myös se, että sivukivialueelle ja rikastushiekka-alueelle läjitettävien massojen kasvaessa kuormitus maaperässä kasvaa ja tämä saattaa vaikuttaa vedenjakajien paikkoihin. Myös avolouhoksen syventyessä louhoksen kuivattamiseksi pois pumpattavat pohjavedet ja pohjavedenpinnan alenema vaikuttaa vedenjakajien paikkoihin alueella. Tämä tulee huomioida myös Satojärven pinnankorkeutta seurattaessa. Liikenteen osalta FQM Kevitsa Mining Oy on esittänyt muutosta raskaan liikenteen järjestelyissä siten, että rikastekuljetukset tulisi sallia myös yöaikaan kesällä välisenä aikana, toisin kuin nykyisen ympäristöluvan lupamääräyksessä 17 on määrätty. Kaivosyhtiön mukaan yöaikaiset kuljetukset eivät aiheuta huomattavaa meluhaittaa vaan parantaisivat yleistä viihtyvyyttä ja etenkin kevyen liikenteen turvallisuutta. Ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan Kevitsan kaivokselle johtavan tien ympärysalueita käytetään varsinkin kesäisin virkistysalueina eikä näin voida pitää kohtuullisena alueella läpi vuorokauden liikkuvasta raskaasta liikenteestä johtuvaa melua. Pääsääntöisesti raskaan liikenteen tulee edelleenkin liikkua kesällä päiväsaikaan. Valvovalla viranomaisella on myös oltava mahdollisuus rajoittaa liikennettä, jos liikenteestä aiheutuu kohtuutonta haittaa tai häiriötä. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätöksen Nro 79/10/1 ( ) mukaisesti < 150 mg/kg nikkeliä sisältäviä moreeneja voidaan hyötykäyttää kaikessa Kevitsan kaivosalueen rakentamisessa. Moreeneja, joiden nikkelipitoisuus ylittää 150 mg/kg:n raja-arvon, hyödynnetään patorakenteissa märän puolen tiivisterakenteissa tai muissa vastaavissa rakenteissa. Kaivosyhtiö on esittänyt lupahakemuksensa täydennyksessä , että korkeanikkelipitoista moreenia voitaisiin käyttää rikastushiekka-altaiden sekä sivukivialueen sulkemisessa peittorakenteissa, koska moreenista tulee kaivoksen toiminnan loppuvaiheessa pula, kun sulkemisvaiheet alkavat. Valumavedet ohjattaisiin kyseisiltä alueilta vesien käsittelyyn. Koska alueen maaperässä, kallioperässä ja vesissä nikkelin taustapitoisuudetkin ovat varsin korkeat, on ympäristölautakunnan kannan mukaan syytä ottaa huomioon, että korkeanikkelipitoisen moreenin käyttäminen peittorakenteissa lisää todennäköisesti entisestään nikkelipitoisuuksia valuma- ja suotovesissä. Mikäli korkeanikkelipitoisen moreenin käyttö peittorakenteissa sallitaan, tulee ottaa käyttöön aktiiviset vesienpuhdistusmenetelmät syntyvien suoto- ja valumavesien puhdistuksessa kunnes päästöjen määrä on tasaantunut. Nikkelipitoisuudelle tulisi harkita peittorakenteissa

143 143 käytettäessä harkita raja-arvon asettamista. Tässä asiassa GTK:n lausunto on oleellinen. Ympäristölautakunta on todennut avolouhoksen jälkihoitotoimenpiteisiin liittyen, että avolouhoksen vesistä ympäristön vesille aiheutuvan kontaminaation mahdollisuus ruhjeiden, rakojen ja siirrosten kautta tulee selvittää. Lupahakemuksen täydennyksessä ( , Täyttyvän avolouhoksen veden laatu) on tuotu esiin huonompilaatuisten vesien kerrostuminen louhoksen pohjalle ajan myötä. Kerrostumisen seurauksena louhoksen pohjaosissa vesikerrosten metalli- ja sulfaattipitoisuuksien oletetaan muodostuvan huomattavasti pintakerroksia suuremmiksi. Ruhjekartoituksen/- tulkinnan tekeminen helpottaisi huomattavasti veden virtausten arviointia ja avolouhoksen jälkihoitosuunnitelman laatimista. Vesien käsittelyn osalta tulee tarpeen mukaan harkita passiivisten menetelmien lisäksi myös aktiivisia menetelmiä kulloinkin parhaan tekniikan käyttämisen ja parhaiden ympäristökäytäntöjen toteutumisen varmistamiseksi. Lupahakemuksen perusteella mahdollisesti myönnettävän uuden ympäristö- ja vesitalousluvan ja sen perusteella muuttuvan toiminnan johdosta tulee kaivoksen sekä jätehuoltosuunnitelma että jälkihoitosuunnitelma päivittää kokonaisuudessaan uuden luvan mukaisiksi. Ympäristövaikutusten tarkkailuohjelman osalta ympäristölautakunta huomioi Kevitsan kaivoksen tämän hetkisessä tarkkailusuunnitelmassa ( , Tuotantovaiheen ja tuotannon ylösajovaiheen tarkkailusuunnitelma) olevista pohjavesiputkista, että osa putkista on kairattu maaperään ja osa kallioon saakka. Kallioon asti asennetuilla pohjavesiputkilla ei välttämättä saada varmoja tuloksia maaperän pohjaveden laadusta. Mikäli alueella tarkkaillaan sekä kallioperän vaikutusta pohjaveteen että maaperän pohjaveden laatua, tulee molemmilla tavoin asennettuja putkia olla riittävä määrä eri puolilla kaivosaluetta ja sen ulkopuolella. Pohjaveden haittaainepitoisuudet saattavat toiminnan myötä kasvaa ja on tärkeää, että pohjavesinäytteet edustavat juuri sitä tietoa, mitä on tarkoitus kerätä. FQM Kevitsa Mining Oy:n ympäristölupahakemuksessa on esitetty kemikaalien, polttoaineiden ja räjähdysaineiden kulutuksen lisääntyvän suhteessa louhintamäärien kasvuun. Näin ollen varsinkin räjähdysaineiden käytön lisääntymisestä johtuva typpikuormitus tulee kasvamaan. Kulutuksen kasvu ja mahdollisesti vaihtuvat kemikaalit tulee huomioida tarkkailusuunnitelmaa laadittaessa. FQM Kevitsa Mining Oy on hakenut myös töiden aloituslupaa sekä lupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ja esittää vakuuden muutosehdotuksen lupahakemustäydennyksessään Ympäristölautakunta on todennut, että vakuuden määräämisessä on otettava huomioon kustannustason nousu vuodesta 2009, jolloin aikaisempi vakuus on määrätty. Vakuuden tulee kattaa mahdolliset kulut ympäristön saattamisesta ennalleen. FQM Kevitsa Mining Oy on toimittanut Pohjois-Suomen Aluehallintovirastolle Kevitsan tuotannon laajennuksen ympäristölupahakemuksen lupamääräysehdotukset täydentäen niitä Edellä tässä lausunnossa tulleiden seikkojen lisäksi ympäristölautakunta lausuu lupamääräysehdotusten osalta seuraavaa: Lupamääräysehdotus 18

144 144 Lupamääräysehdotus 18: Sivukivi, joka välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, ei ole jätettä edellyttäen, että kiviaineksen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,3 %, sulfidisen nikkelin pitoisuus keskimäärin alle 230 mg/kg ja kokonaisnikkelipitoisuus alle 500 mg/kg ja se soveltuu muidenkin ominaisuuksiensa puolesta hyödynnettäväksi. Kaivosyhtiö on hakenut muutosta tämän hetkisen ympäristöluvan lupamääräykseen 18 siten, että kaivoksen tulotien rakentamistarkoituksessa saatiin käyttää sivukiveä, jolle asetettiin yllä olevat raja-arvot sekä lupamääräyksestä poistettiin vaatimus, että kiven nikkelistä keskimäärin yli 50 % on silikaatteihin sitoutuneena. Pohjois-Suomen aluehallintoviranomaisen luvan (Nro 5/10/1, ) mukaan lupamuutoshakemuksen mukaista sivukiveä saa käyttää ainoastaan tulotien rakentamisessa ( Sivukivi, joka välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan kaivoksen tulotielle rakennusmateriaaliksi, PSAVI/60/04.08/2010). Nyt esitetystä lupamääräysehdotuksesta on jätetty maininta tulotiestä pois, muilta osin määräys on jätetty ennalleen. Lupamääräysehdotuksen muodosta saattaa tällä hetkellä saada sen käsityksen, että sivukiveä voidaan vapaasti toimittaa myös kaivosalueen ulkopuolelle rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi. Ympäristölautakunta on huomauttanut, että sivukiven ympäristöturvallisuudesta on kuitenkin aina varmistuttava ja soveltuvuus käyttökohteeseen on tarkistettava. Lupamääräysehdotukset 29 ja 34 Lupamääräysehdotukset koskevat rikastushiekka-altaan A ja sivukivialueen (lupamääräysehdotus 29) sekä rikastushiekka-altaan B (lupamääräysehdotus 34) määräyksiä. Tämän hetkisen ympäristöluvan mukaan kyseisten jätealueiden lakialueet on tehtävä reunoja kohti viettäviksi. Lupamääräykset on annettu, jotta kontrolloimattomat päästöt ympäristöön jäävät vähäisiksi. Valumavedet ohjautuvat jätealueiden reunoille, jos lakialueet ovat reunoja kohti viettävät ja valumavesiä on näin helpompi hallita eivätkä vedet keräänny keskelle jätealuetta. Kyseinen lupamääräyksen lause on kummastakin lupamääräysehdotuksesta poistettu. Velvoite lakialueiden reunoja kohti viettävyydestä tulee säilyttää lupamääräyksissä. Lupamääräysehdotus 59 Lupamääräysehdotus koskee alueiden sulkemista ja toiminnan lopettamista. Tämän hetkisen ympäristöluvan lupamääräys 61 vastaa lupamääräysehdotusta 59. Lupamääräyksestä on kuitenkin poistettu lause: Suunnitelman tulee sisältää asiantuntijan (maisema-arkkitehti tms.) laatima maisemointisuunnitelma, jonka perusteella kaivannaisjätealueiden käyttö, loppumuotoilu ja maisemointi toteutetaan. Lupamääräys on annettu, koska tarkemman maisemointisuunnitelman laatimisella pyritään varmistamaan, että alue sopeutuu kaivostoiminnan jälkeen maisemallisesti mahdollisimman hyvin ympäristöön. Koska kaivosyhtiö on esittänyt jätealueiden enimmäiskorkeuksiksi rikastushiekka-alueen osalta +300 (tällä hetkellä +250) ja sivukivialueen osalta +310 (tällä hetkellä +295), tulee varsinkin rikastushiekka-alueen enimmäiskorkeus muuttumaan runsaasti. Näin ollen tulee vaatimus asiantuntijan tekemästä maisemointisuunnitelmasta säilyttää lupamääräyksissä maisemahaittojen rajoittamiseksi. Tässä lausunnossa on pyritty kommentoimaan keskeisimpiä lupahakemuksessa esille tulleita asioita. Ympäristölautakunta on esittänyt lopuksi, että ympäristölautakunta voi antaa tarkentavan lausunnon lupahakemukseen, kun mahdollisten lisäselvitysten myötä asiat ovat tarkentuneet ja mahdolliset täydennykset lupahakemukseen ovat valmistuneet.

145 Sodankylän kunta, terveydensuojeluviranomainen Perusturvalautakunta on esittänyt lausuntonaan seuraavaa kaivoksen esittämistä lupamääräyksistä. Terveystarkastajan ehdotus on hyväksytty siten muutettuna, että ehdotuksen kohdasta lupamääräysehdotus poistetaan toinen kappale. Lupamääräysehdotus 5. Rakentamisalueilla ja turpeenottoalueilla muodostuva kiintoainepitoinen valumavesi on johdettava sellaisen käsittelyjärjestelmän kautta Kitiseen, ettei Kitisen veden laatu vaarannu. Lupamääräysehdotus 6. Maastoon suoraan johdettavien vesien pitoisuuksia on seurattava riittävän tiheillä analyyseillä. Lupamääräysehdotus 7. Vajukosken voimalaitoksen yläaltaaseen pumpattavan veden laatua tulee seurata riittävän tiheillä näytteenotoilla, koskea samasta altaasta otetaan raakavesi talousvesilaitokselle. Vajukosken yläaltaan veden laatua tulee tarkkailla riittävästi, jotta Kitisen veden laatu ei pääse huononemaan. Lupamääräysehdotus 8. Kitiseen johdettavan käsitellyn jäteveden aiheuttama kokonaiskuormitus on lupamääräysehdotuksessa kg nikkeliä ja kg kuparia vuodessa. Voimassa olevassa ympäristöluvassa Kitiseen johdettavan käsitellyn jäteveden aiheuttama kokonaiskuormitus saa olla enintään 400 kg nikkeliä ja 200 kg kuparia vuodessa. Lupamääräysehdotuksessa Vajukosken voimalaitoksen yläaltaaseen pumpattavan veden määräksi on ehdotettu 275 l/s. Vesien pumppaaminen on keskeytettävä tilanteissa, joissa Vajukosken voimalaitokselta tai tulvaluukuista ei ole juoksutusta yli 48 tuntiin. Voimassa olevassa ympäristöluvassa pumpattava vesimäärä saa olla 150 l/s. Vesien pumppaaminen on keskeytettävä tilanteissa, joissa Vajukosken voimalaitoksella eti tulvaluukuista ei ole juoksutusta. Lupamääräysehdotuksen 8 Kitiseen johdettavan käsitellyn jäteveden aiheuttama kokonaiskuormitus 1800kg nikkeliä ja 1050 kg kuparia vuodessa on liian suuri, eikä ole suhteessa voimassa olevaan ympäristölupaan 400 kg nikkeliä ja 200 kg kuparia vuodessa, vaikka pumpattavan veden määrä liki kaksinkertaistuu vuodessa. Suuri nikkeli- ja kuparimäärä luo suuren riskin Vajukosken yläaltaan pohjan sedimentoitumiseen metalleilla ja aiheuttaa Kitisen veden laadun heikentymisen. 7. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) lausunto Lausunnossa käsitellään hakemuksen kohtia siltä osin kuin ne kuuluvat GTK:n asiantuntijoiden toimialaan. GTK toteaa, että pohjaveden mallinnuksessa on keskitytty pääosin kallioperän vesitaseeseen, eikä mallia varten ole tehty kallioperän ruhjetulkintaa, joka on oleellista muun muassa veden liikkeiden mallinnuksessa, aineiston puutteellisuuden vuoksi. Toiminnan riskien arvioinnin tuloksia voi pitää suuntaa-antavina ja jatkossa mallinnusta on edelleen kehitettävä. Arvioinnista puuttuu häiriötilanteiden riskit ja niiden hallinta. Hakemuksessa ei ole kuvattu, miten toimitaan veden puhdistukseen liittyvässä häiriötilanteessa ja mitä vaikutuksia sillä olisi purkuvesistöön. Vesien häiriötilanteiden hallintaan sään ääri-ilmiöihin ja vaikutusten arviointiin on syytä kehittää soveltuvia menetelmiä.

146 146 Kaivannaisjätteiden ominaisuuksien osalta GTK on maininnut, että jätehuoltosuunnitelmassa ei ole esitetty turpeen geokemiallista koostumusta. Maanläjitysalueiden valumavesien hallintaa ei ole kuvattu. Kaivannaisjätteiden, sivukiven ja rikastushiekan sijoitus tiivistyvälle turvemaapohjalle on hyvää ympäristökäytäntöä. Sivukivien läjityksessä olisi suositeltavaa läjittää lievästi happoa tuottavia kiviä myös läjityksen pohjaosiin. Rikastushiekka-allas A:n reuna-alueiden moreenimaalle, josta turvekerros puuttuu, on hakija esittänyt asennettavaksi bentoniittimaton tiivisrakenteeksi. Maton asentaminen on tärkeää, koska alapuolinen maapeite on ohut ja moreenissa paikoin olevien soraisten linssien vedenjohtavuus on suurempi kuin laboratoriotutkimuksissa on todettu. Kallioperän rikkoinaisuusvyöhykkeiden laajuutta eikä sijaintia tunneta. Haittapitoiset aineet voivat kalliopohjaveteen päästessään kulkeutua kilometrien päähän kaivosalueelta. Hakemuksessa ei kuvata, miten bentoniitti-turvekerroksen rajavyöhyke rakennetaan. Tärkeää on, ettei rajavyöhykkeeseen tule jätetäyttövaiheessa ja täytön paksuuntuessa vuotoriskiä. Sisäisen vesipaineen suuntautumiseen voi vaikuttaa se, että ajan kuluessa moreeniin rajautuvalla bentoniittitiivisteellä ja tiivistetyllä turvealueella on pitkän ajan lisäpainauma pienempi kuin paksumman turvekerroksisen suon puolella. Kalliopinnan syvyydellä on keskeinen merkitys läjityksen vesipaineen suuntautumisessa täytön paksuuden kasvaessa. Esimerkkinä voidaan mainita A-altaan keskiosan kalliokohouman vaikutuksen huomioiminen. Juurisalaojien veden laatua on suositeltavaa seurata, jotta voidaan todeta mahdollinen veden pumppaus salaojista edesauttaa sulfidimineraalien hapettumista. Sivukiven mineraloginen koostumustieto sekä arvio nikkelin ja kuparin sitoutumisesta silikaatteihin ja sulfidimineraaleihin puuttuu. Tietoa tarvitaan huomioitaessa jälkihoitomenetelmien valinnassa pitkän ajan sivukivien hapettumisriski ja siihen liittyä haitta-aineiden liukoisuusriski. Hakemuksesta ja jätehuoltosuunnitelmasta puuttuu vesien käsittelyssä syntyvien sakkojen koostumustiedot ja arvio määrästä kaivoksen elinkaaren aikana. Sakkojen geokemiallinen käyttäytyminen sijoituspaikalla ja arvio niiden vaikutuksesta pitkällä aikavälillä rikastushiekka-altaalta pumpattavien vesien laatuun puuttuu. Näitä tietoja tulisi täydentää jätehuoltosuunnitelmaan. Jätehuoltosuunnitelmaa tulisi päivittää maanpoistoalueiden sijoituspaikkojen ja valumavesien hallinnan kuvauksella. Kestävän kehityksen mukainen kaivostoiminta edellyttäisi tutkimuspanostusta kaivannaisjätepäästöjen vähentämiseksi ja hyötykäytön lisäämiseksi. Lausunnon antaja on katsonut, että maanalaisen kaivostoimintaa siirtymistä olisi tarkasteltava vaihtoehtona ja huomioitavakustannuslaskelmissa myös jätealueiden sulkemisvaiheen ja sen jälkeiset seurantakustannukset sekä mahdolliset maankäytön rajoituksen kustannukset (muun muassa porojen laidunalueiden menetykset, virkistyskäytön rajoitukset). Lausunnon mukaan kaivannaisjätealueiden vesien hallinta on yleisellä tasolla hyväksyttävää. Puutteita on rikastushiekan läjitysalueiden vesien hallinnassa. Selkeä arvio vesien laadun paranemisesta pintavalutuskentällä puuttuu. Hakemuksesta ei selvinnyt rikastushiekka-altaan juurisalaojien vesien johtaminen ja vaikuttaako niiden hallintaan kemiallisen laadun ajallinen vaihtelu. Lausunnossa on esitetty, että turpeen pidätyskykyä ja pitkän

147 147 aikavälin toimivuutta kaivosvesien käsittelyssä on tutkittava kenttä- ja laboratoriotestein. Pintavalutuskenttää ei voi pitää prosessi- tai kuivatusvesien puhdistamoina, minkä vuoksi pintavalutuskentille johdettavan veden laadun tulisi olla tasolla, josta ei aiheudu Kitisen veden suolaantumista (alkali- ja maaalkalimetallit sekä anionit kuten SO 4 ja Cl) ja haitta-ainepitoisuuksien kasvua, joilla on Kitisen eliöstölle vaikutusta. Vesistövaikutuksia ei voi tehtyjen tutkimusten ja mallinnusten pohjalta arvioida, koska purkuvesien laatu on arvioitu puutteellisesti. Myös Kitisenjoen suolaantumisriski tulisi päivittää jatkossa. Vaihtoehtoisten puhdistusmenetelmien kustannuksia ei ole kerrottu. Vesien hallinta tulisi mitoittaa suurimmalle vesimäärälle vesitaseessa, jotta ongelmilta voisi välttää. Toiminnan kasvaessa tulee olemaan tarvetta veden varastointiin ja pysyvien varastoaltaiden rakentaminen olisi suositeltavaa. Jälkihoitosuunnitelmaa tulee päivittää varsinkin kosteikkopuhdistamon kuvausta. Lausunnon antaja on pitänyt jälkihoitosuunnitelmaa riittävänä. Sivukivialueen suotovesien tarkkailutulosten geokemiallinen koostumus antaa lisätietoa lopullisen peittorakenteen valintaan ja vesien käsittelyn tarpeeseen sekä mahdollisen puhdistusmenetelmän valintaan. Suunnitelmaan tulisi lisätä vaihtoehto, jossa rikastushiekka-altaan B hiekka on saatu myytyä. Kaivannaisjätteiden jälkihoitosuunnitelmat puuttuvat jätehuoltosuunnitelmasta. Nämä tulisi lisätä, jotta päivityksen yhteydessä nämä suunnitelmat tarkastetaan uudelleen. Sulkemissuunnitelmaa tulisi päivittää arvio mahdollisen louhosseinämän sulfidimineraalien hapettumisen vaikutus louhoksen veden laatuun ja sivukiviläjityksen suotovesien vaikutus veden laatuun. Kallioperän ruhjekartta puuttuu hakemuksesta. Se tulisi täydentää sulkemissuunnitelmaan ja arvioida louhosveden leviämistä sulkemisen jälkeen ruhjeita pitkin. Kalliopohjavesiputket tulisi erottaa aineistossa maaperään kairatuista putkista ja asentaa uusia putkia maaperän pohjavesivaikutusten tarkkailuun seurantaverkoston täydentämiseksi. Putkista otettavista näytteistä tulisi tehdä laajempi analyysi kerran vuodessa. Tarkkailussa seurantanäytteistä tulisi kerran kuukaudessa määrittää koboltti, joka on potentiaalinen haitta-aine sivukivissä ja rikastushiekassa. Lisäksi tarkkailuun sisällyttää selkeämmin rikastuskemikaalien jäämien tarkkailu vesistä ja rikastushiekasta. Vesinäytteistä on suositeltavaa tehdä paikan päällä kenttämittaukset ja esikäsitellä näytteet. GTK on ehdottanut lausunnossaan, että juurisalaojien veden laatu otetaan tarkkailuohjelmaan mukaan. Myös rikastushiekkaalueelle tulevan veden laatua tulisi seurata. Rikastushiekasta otattava kokoomanäyte tulisi säilyttää siten, että niissä ei pääse tapahtumaan sulfidihapettumista. Lisäksi rikastushiekasta otettava näyte vaahdotuksen jälkeen tulisi olla edustava niin, ettei se sisältäisi liikaa tai liian vähän sulfideja.

148 148 Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet 8. XX XX:n mielestä haettu lupamenettely on laiton, koska YVA-asiakirjan esittelytilaisuudessa tilaisuutta johtanut Lapin ELY-keskuksen edustaja oli keskeyttänyt muistuttajan puheenvuoron. Kyseinen keskeytys loukkasi Koivuahon käsityksen mukaan hänen kuulemisoikeuttaan. Tilaisuudessa esitetty puheenvuoro ei ollut muistuttajan mukaan pitkä. Puheenvuoro keskeytettiin 20 minuutin kuluttua, jolloin muistuttaja ei ollut ehtinyt asiaa alkeellisestikaan käsitellä. Muistuttaja vaatii, että kaivoksen laajennusprosessi keskeytetään ja palautetaan uuteen YVA-käsittelyyn. Uuden YVA-asiakirjan ehtojen käsittelyssä on varattava riittävästi aikaa, eikä siinä saa syyllistyä kenenkään syrjimiseen. Muistuttaja ei päässyt YVA-tilaisuudessa kysymään muun muassa avolouhoksesta. Myrkyllisten pölyjen takia avolouhos on poronhoitoalueella järjetön. Pölyistä tulevat pitemmän päälle kärsimään myös vedet ja vaikuttaa asukkaiden ja kaivostyöntekijöiden terveyteen. Muistuttaja kysyy oliko syynä keskeytykseen se, että kaivostyön aiheuttamien ammattitautien ja ympäristövahinkojen kuntoon laittaminen maksaa yhtiölle rahaa. Ahneet ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät ole halukkaista keskusteluun. Ne käärivät meidän ilmaiseksi annetuista malmeistamme hirmuvoitot ja louhivat nopeasti esiintymät tyhjiksi sekä lähtevät hakemaan uusia riistettäviä. Muistuttaja toteaa vielä surullisena, että näyttä siltä kaivosyhtiöt ovat löytäneet Suomessa tukijoikseen ammattitaidottomat virkamiehet. Muistuttajan mukaan virkamiehet ovat ryvettäneet itsensä. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka on vastannut muistuttajan kirjeeseen puheenvuoron keskeyttämisestä liirum laarumia ja omia totuuksia. Muistuttaja arvelee kansliapäällikön olleen hankkeelle tyypillisessä kaivoshurmiossa. Eduskunnan oikeusasiamies on vastannut valitukseen samalla tyylillä, jossa on toistunut sama asiantuntemattomuus. Oikeuskanslerin virasto ei ottanut muistuttajan valitusta käsiteltäväkseen. Muistuttajan käsityksen mukaan asianosaisia yritetään narrata kuin pieniä lapsia, koska kysymisen ja mielipiteiden esittämisen oikeus on varattu vain niille, jotka eivät tiedä kaivoksista yhtään mitään, kuten Sodankylässä tapahtuu. Sanomalehdet ovat sulkeneet kaivosehtojen ykkösvaiheen sorvauksesta kaikilta arvostelevilta kirjoituksilta palstansa. Muistuttaja pitää hänen puheenvuoronsa keskeytystä jatkona kaivoshaittojen salaamisessa. Yhtiö ja epäkelvot virkamiehet ovat saaneet rakentaa kaivoksen mielensä mukaiseksi. Asukkaat odottavat pelolla Kevitsasta uutta Talvivaaraa. Muistuttaja on ennustanut Talvivaaran vaikeudet lehdessä 10 vuotta sitten. Lapin lehtiin ei ennustus kelvannut. Asioiden ymmärtäminen on kaivosmiehen perustietoa, jota virkamiehet eivät näytä alkeellisestikaan hallitsevan. Muistuttaja ilmoittaa, että jos ympäristölupavirasto ei suostu asian uuteen käsittelyyn, tulee hän tekemään keskeytyksestä poliisille tutkimuspyynnön ja mahdollisesti rikosilmoituksen. Muistuttaja uskoo, etteivät poliisiviranomaiset halua asian selvittelyssä muiden virkamiesten tapaan ryvettää liirum laarumin selittelyllä mainettaan. Muistuttaja toteaa, että todisteet valituksista löytyvät edellä mainittujen virastojen arkistoista ja ne toimitetaan tarvittaessa lupaviranomaiselle.

149 149 Muistutuksen liitteenä oli lehtileike Lappilainen lehdestä Ympäristöministeriö on siirtänyt XX:n lähettämän kirjelmän, joka on samansisältöinen kuin Koivuahon aluehallintovirastolle toimittama muistutus, hallintolain (434/2003) 21 :n nojalla aluehallintoviraston huomioitavaksi. Muistuttaja on täydentänyt muistutustaan kopioilla ympäristöministeriön kirjeestä, poroparlamentille lähetetystä kirjeestä, sähköpostista, lehtikirjoituksilla sekä valokuvilla. Muistuttaja on muistutuksen täydennyksessä vaatinut, että täydennyksen liitteinä olleet muistuttajan lehtikirjoitukset sekä tutkimuspyyntö poliisin ylijohtajalle otetaan huomioon päätöstä tehtäessä. Muistuttaja on lisäksi pytänyt huomioimaan, että Kevitsan kaivoksen vaaralliset ehdot ovat ennakkotapauksina uusille kaivoksille. Ne tuhoaisivat täydellisesti koko alisen Kemijoen vesistön. Kevitsaa tullaan muistuttajan mukaan myös EU:n tuomioistuimessa. 9. XX Muistuttaja on kysynyt miten kalastamiselle ja kaloille käy sekä ovatko kalat enää ravinkoksi kelpaavia. Hänen omistamansa kiinteistön manttaaliin kuuluu kaksi veromerkkiä vuosittain. Voiko vettä käyttää virkistykseen ja talousvetenä ja voiko kultakaivos kaivaa muistuttajalle pohjavesikaivon. Liikenne aiheuttaa suuren meluhaitan sekä muita saasteita. Muistuttaja esittää, että kultakaivos ostaisi häneltä syntymäpaikan sopivaan hintaan. Muistuttaja toteaa lisäksi, että hän on ollut oikeudessa valittajana ja hävinnyt eläkeläisen kuukausituloihin nähden huomattavan summan ja toivoo, että kaivosyhtiö maksaisi takaisin menetetyt rahat. Muistuttaja yhtyy XX:n muistutuksen esityksiin. 10. XX Muistuttaja vastustaa ehtoihin liittyvää ympäristön pilaamista. Avolouhinta pilaa muistuttajan tonttien ympäristön ja arvon. Pölyt laskeutuvat laajalle alueelle ja tontit saavat siitä osansa. Ympäristön kalapaikkoja ei voi enää entiseen tapaan käyttää. Marjoja ja sieniä ei voi myrkyllisten laskeumien takia enää käyttää. Myös riista on syömäkelvotonta. Porojen liha saa myrkkynsä sienistä ja jäkälästä, jotka ovat suurimpia raskasmetallien kerääjiä. Nämä ja muut haitat kasvavat Kevitsan jättiläiskaivoksen takia. Muistuttajan mukaan järjettömin päätös on ollut jo alun perin rakentaa poronhoitoalueelle avolouhoskaivos, jonka haitat kasvavat laajennuksen takia vielä hallitsemattomiksi. Mökille on tuotava talous- ja saunavesi muualta. Kitisen-joesta on käytetty vettä kautta aikain ruokavetenä. Muistuttajan mukaan sauna- ja pesuvettä ei joesta voi enää käyttää. Allergikoille vesi on jopa kuolemanvaarallista. Myös allergiaherkille ihmisille vesi aiheuttaa aivan varmasti taudin puhkeamisen. Muistuttaja on lääkärin lausunnon mukaan herkkä saamaan oireita, jonka takia hän ei ole voinut mennä uimaan Koskenrantatontilleen uimaan. Vielä pahempi on mustuttajan mukaan Korviketontin rannat, jonne yhtiö on hakenut oikeutta syytää ja myrkyttää vesiä sumeilemattomasti.

150 150 Edellä olevista menetyksistä huolimatta yhtiö on kieltäytynyt Lapin maaoikeudessa kaikista korvauksista. Muistuttaja pitää päätöstä moraalittomana. Muistuttaja on joutunut maksamaan menetyksistään yhtiön oikeuskuluja yli tuhat euroa. Yhtiö ja viranomaiset ajavat pimeillä valoilla. Tämän osoituksena on se, että nyt esitetyssä hakemuksessa ei löytynyt Sodankylän näytteillä pidon papereissa mitä laajennusosan malmi sisältää. Viherkivialueella on yleisesti uraania, kadmiumia, lyijyä, elohopeaa ja arseenia eli lähes kaikkia pahimpia ympäristömyrkkyjä. Yhtiön esittämässä pölyluettelosta nämä myrkyt olivat unohtuneet täydellisesti. Muistutuksen liitteenä on ollut lehtileike pölyjen leviämisestä Lapin Kansasta ja XX:n sähköposti XX:lle. 11. Kiinteistöyhtymä Harju/XX 12. Kemijoki Oy Kiinteistöyhtymä Harju omistaa vesialueen Mataraojassa (Tammipalsta) noin 1,9 kilometrin matkalta sekä kolme kaavoitettua rantatonttia (Matararova). Lisäksi siirrettäväksi suunniteltu latvauoma kulkee kiinteistöyhtymän palstan (Loivonen) lävitse noin 1,7 kilometriä. Mataraojan patoaminen on pienentänyt virtaamaa noin 60 % ja pilannut ojan vesistön pysyvästi. Nyt suunniteltu Mataraojan latvauoman siirto pilaa vesistöä lisää. Muistuttaja on vaatinut korvausta Mataraojan osalta aiheutuvista haitoista euroa. Hakemuksessa on esitetty muutoksia muun muassa nykyiseen jätevesien purkumäärään. Vajukosken altaaseen on esitetty johdettavaksi jätevesiä 275 l/s riippumatta voimalaitoksen juoksutuksesta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt FQM-Kevitsa Mining Oy:lle hiljattain ( ) määräaikaisen, vuoden 2013 loppuun voimassaolevan luvan jätevesien johtamiseksi Vajusen altaaseen. Määräaikaisen luvan mukaan hakija saa johtaa altaaseen voimassaolevaa ympäristö- ja vesitalouslupaa (150 l/s) Vajukosken voimalaitoksen käydessä suuremman määrän jätevettä (275 l/s) myös Vajukosken voimalaitoksen olleessa seisokissa enintään 48 tunnin ajan. Määräaikainen lupa sisältää myös velvoitteen tarkkailla juoksutuksen vaikutuksia Kitisessä voimassa olevaa vaikutustarkkailuohjelmaan intensiivisemmällä veden laadun tarkkailulla. Määräaikaisen luvan mukaan FQM-Kevitsa Mining Oy:n tulee laatia tilapäisen veden johtamisen loputtua yhteenvetoraportti Vajukosken altaaseen johdettujen vesien määrästä ja laadusta sekä niiden vaikutuksista. Raporttiin on liitettävä selvitys veden johtamisesta aiheutuneista haitoista ja tarvittaessa esitys haittojen korvaamisesta. Yhteenvetoraportti tulee toimittaa hakemusasiana aluehallintovirastoon viimeistään Muistuttajan näkemyksen mukaan kaivoksen tuotannon laajentamisen ympäristövaikutusten arvioinnille ei ole edellytyksiä ennen raportin valmistumista. 13. Eränarttu ry. /XX Metsästysseuran kiinteistö rajoittuu kaivospiirin rajaan. Kiinteistön rakennuksilla on rakennusluvat. Sauna ja talousvedet on otettu niittypurosta, joka on yksi Mataraojan pohjoinen latvahaara.

151 151 Sivukiven läjitysalueen laajentuminen tulee jatkossa vähentämään niittypuron virtaamaa sekä sen veden laatua huomattavasti. Puron veden käyttö estyy kun vedestä voi tulla talousvedeksi kelpaamatonta. Muistuttaja ei ole varautunut kustannuksiin joita tulee veden kuljettamisesta käyttövedeksi tai porakaivon rakentamiseen. Muistuttajan mukaan viranomaisten tulisi selvittää aiheuttavatko väliaikaiset varovesialtaat majalle patoturvallisuusriskin patovahingon vuoksi. Sivukiviläjitys laajenee pohjoiseen ja se tulee olemaan näkyvissä majalta katsottaessa. Alue tulee olemaan vähintään 65 metriä puiden latvojen yläpuolella. Maansiirtoautojen moottorimelu ja peruutuspiippaus tulee aiheuttamaan häiriötä majan piha-alueella. Lisäksi luonnonmaisema häviää. Muovin poltolta haisevat räjähdyskaasut tai rikastamosta tulevat hajut leviävät ajoittain piha-alueelle. Muistuttaja ihmettelee, miten pölynleviämisen mallinnuskartan mukaan pölylaskeuma kiertää majan alueen, joka on kiinni kaivospiirin rajassa ja noin kilometrin päässä rikastamosta ja murskaamosta. Muualla vaikutus ulottuu kymmenenkin kilometrin päähän. Muistuttajan mukaan seuran metsästysmajan virkistysarvot tulevat kaivoksen tuotannon laajennuksen vuoksi toteutettavien toimenpiteiden vuoksi tuhoutumaan lopullisesti. Maiseman muutos tulee olemaan suuri. Sivukivialueesta aiheutuu maisema-arvoin menetys ja meluhaitta. Muistuttaja vaatii kiinteistön virkistysarvojen lopullisesta menetyksestä johtuen, että kiinteistön arvo korvataan metsästysseuralle todellisen käyvän arvon mukaan tai koko kiinteistö lunastetaan 1,5-kertaisesta arvosta. Arvon arvioinnissa on otettava huomioon tilanne ennen kaivoksen toiminnan aloittamista. Lisäksi aluehallintovirastoa on vaadittu selvittämään onko varovesialtaissa ns. patoturvallisuuteen liittyvää henkilö tai taloudellista vaaraa alavirran suunnassa. Muistuttaja mainitsee, että aiemmissa on kaivosyhtiö maininnut, että metsästysseura on tietoisesti rakentanut yleiskaavan mukaiselle EO (maankamara-ainesten ottoalueelle) ja ottanut tietoisen riskin kaivoksen tulemisesta. Yleiskaavassa ko. alue on suunnattoman suuri suorakaiteen muotoinen, jonka rajaus on tehty aiemman kaivosta suunnitelleen kaivosyhtiön valtausten ja valtausvarausten mukaisesti. Alue on ristikkäin Koitelaisen suojelualueen kanssa. Kunta on näin laajalla alueella halunnut varmistaa mahdollisen malmi-intruusion osumisen EO-alueelle. Alueen sisään osuessaan se ei enää aiheuttaisi niin paljoa vastustusta tai selvityksiä, kuin jos se olisi tavallisella maa-, metsä- tai porotalousalueella M tai MT. Aluerajausten sisään on jäänyt laajoja yksityismaita, joissa on säilynyt perusrakentamisoikeus. Kaavoitustyöt tapahtuivat 1990-luvun alussa, jolloin vanha rakennuslaki oli voimassa. Kaavassa vain loma- ja asuinrakentaminen annettiin suoraan rakennusvalvonnan luvitettavaksi. Yleiskaavassa EO alue ulottuu Vajukosken säännöstelyaltaalta Koitelaisen suojelualueelle. Tälle alueelle on myönnetty lomamajojen rakennuslupia ainakin kolme yleiskaavan laatimisen ja voimaantulon jälkeen. Yleiskaavaa ei siis ole voitu tulkita siten, että EO alueen sisälle jääneet yksityismaat olisivat menettäneet silloin perusrakentamisoikeutensa. Muutoin kunnalle olisi tullut lunastusvelvollisuus kyseisiin tiloihin. Siten muistuttajan rakentaminen EO-alueen sisällä olevalle niittypalstalle hyvälle hirvirikkaalle alueelle, joka tuottaa eniten hir-

152 152 viä Sodenkylän alueella, oli aivan normaalia menettelyä. Huomioitavaa on myös se, että muistuttajan ostaessa tilaa vuonna 2004 aiempi kaivosyhtiö, jolle Kevitsan malmio oli annettu valtion toimesta tutkittavaksi kaivoksen perustamiseksi, oli juuri luopunut siitä ja koko kaivoshanke näytti epärealistiselta. Muistuttaja oli vuonna 2005 saanut rakennusluvan ja silloin tuli uusi kaivosyhtiö valtauksen omistajaksi ja siitä hanke toteutui yllättävän nopeasti 5 vuodessa. Kukaan ei olisi voinut tietää mihin valtavalla EO-alueella olisi ollut 100 % varmuudella turvallista rakentaa. Muistuttaja esittää huomioon otettavaksi, että metsästysseura on joutunut kertaalleen siirtymään ja purkamaan metsästysmajansa Natura ohjelman tieltä Ylä-Postonjokivarresta korvauksetta, kun Kemijoki Oy ei jatkanut maapohjan omistajan vuokrasopimusta, kun ko. tila meni Naturaalueeksi. Muistuttajan mukaan metsästysseuraa ollaan pikkuhiljaa väsyttämässä pois alueelta. Kaikki vaarantuu sen jälkeen kun seura on saanut rakennettua laadukkaan majan omistamalleen tilalle. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ei kai kenenkään tarvitse korvauksetta luopua omaisuudestaan tai sen arvoin alenemisesta, varsinkaan kun sen aiheuttaa vakavarainen kansainvälinen suurfirma. Muistuttaja kysyy, että miten kaivosyhtiö on voinut ajatella, että jonkun omistaman tilan läpi virtaavan ojan virtaamaa voidaan vähentää kysymättä edes suunnittelun yhteydessä omistajan mielipidettä ja mihin vettä käyttävät. Eihän joenkaan tai järven vedenpintoja voi kukaan korvauksetta laskea. Tällä tavalla asiaa ilmoitettaessa muistuttaja tuntee tulleensa ylikävellyksi ja heidän olemassaolonsa väheksymiseltä. 14. Oraniemen paliskunta FQM-Kevitsa Mining Oy on hakenut Kevitsan kaivoksen laajenemiselle ympäristö- ja vesitalouslupaa. Kevitsan kaivos sijoittuu kokonaan Oraniemen paliskunnan alueelle. Oraniemen paliskunta sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella. Tällä alueella valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (poronhoitolaki 2.2 ). Paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä on kpl. Osakkaita paliskunnassa on noin 140. He saavat joko kokonaan tai osittain toimeentulonsa elinkeinosta. Oraniemen poronhoito perustuu lähes kokonaan ympärivuotiseen luonnonlaitumien hyödyntämiseen, sillä vain neljännes poroista otetaan keskitalven ajaksi tarhaan ja muut ovat luonnossa joko lisäruokinnan piirissä tai ilman sitä. Kevitsan lähialueilla laiduntaa aiemmin ympäri vuoden noin poroa (15 25 % paliskunnan poroista), jotka ovat noin 10 osakkaan omistuksessa. Koitelaiskairassa laiduntaa kesän aikana yli poroa vasoineen, sillä alueella sijaitsevat laajat, runsasravinteiset aapasuot ovat tärkeä kesälaidunresurssi. Kevitsan kaivoksen vaikutuksia poronhoidolle ovat laidunten menetys, poronhoitotöiden lisääntyminen, onnettomuuksien lisääntyminen lähialueella (porokolarit, kaivosalue) sekä mahdolliset porojen terveyteen ja lihan laatuun aiheutuvat vaikutukset. Kaivostoiminta vie tällä hetkellä suoraan porolaidunalaa 14 km 2. Näiden lisäksi alueen ympäristössä on paljon uusia soranottoalueita, hakepuun lansseja, teitä ym., jotka yhdessä myös vievät huomattavasti laidunalaa.

153 153 Lisäksi kaivoksesta aiheutuu epäsuoria laidunten menetyksiä. Kaivoksen lähialueella laidunsi aiemmin eri vuodenaikoina poroa. Kaivosalue lähiympäristöineen oli etenkin alkutalven laitumena arvokas, sillä talvilaidunvarat ovat paliskunnassa niukat ja alue oli vähäluminen. Aiemmin poroja kuljetettiin nykyisen kaivoksen kautta kangasmaita pitkin pohjoispuolella sijaitsevaan Vaiskonselän erotusaitaan, sillä alueen kautta kulki luontainen kulkureitti. Aluetta ei voi kiertää kuljetettaessa, sillä vastassa ovat pehmeät suot. Sen vuoksi kaivoksen eteläpuolelle Hanhilehtoon rakennettiin uusi erotusaita. Ennen kaivoksen toiminnan aloittamista Vaiskonselän ja Kotasuvannon aidoissa tehtiin myös porojen kesämerkintää. Kaivoksen perustamisen jälkeen vasoja ei ole enää merkitty alueella, vaan porot ovat siirtyneet täysin paliskunnan itäosiin, Luirojokivarteen. Tämä voi johtua kaivoksen aiheuttamasta häiriöstä vaatimille pienine vasoineen, tai olla luontaista laidunalueen vaihtamista. Tulevaisuus näyttää tulevatko suuret, tuhansien porojen kesätokat enää koskaan takaisin. Kaivoksen eteläpuolella sijaitsevassa Hanhilehdon aidassa on käsitelty syksyisin pieniä poromääriä ( poroa), muuten porot viedään kauemmas etelään ja itään, sillä porot eivät enää luontaisesti voi kokoontua alueelle kaivoksen vallattua syyslaitumet. Vaiskonselän aita on käytännössä jäänyt pois poronhoitokäytöstä. Alueen poronhoito elää epävarmassa tilanteessa, sillä puolivillien eläinten liikkumista ei pystytä pakottamaan ja poronhoidon on siirryttävä sinne mihin porot siirtyvät. Kaivoksen perustamisen jälkeen kaivosalueelle on etenkin keskikesällä kulkenut räkkäsuojaan poroja. Kaivosta ympäröi aita, mutta se ei ole pitävä, sillä aita on välillä rikki ja porot kulkevat myös veräjistä. Porot ovat vaarassa kaivosalueella: hirvaita makaa räkkäaikana jyrkkien louhosten reunoilla, rikastushiekka-altaiden vesi tuskin on turvallista juoda, alueella on teräviä louhikoita ja lippusiimoja, jotka voivat tarttua porojen sarviin. Poro voi hirttyä lippusiimaan tai jäädä kiinni, jolloin edessä on hidas kuolema. Poromiehet joutuvat ajamaan poroja alueelta pois, mutta se on vaikeaa. Turvallisuuspäällikön tulee olla mukana ja siihen, että päälliköllä on aikaa, voi mennä useita päiviä. Alueella ei voi käyttää mönkijöitä tai kelkkoja, vaan porot on saatava ulos jalkapelillä. Kaivos on aiheuttanut paliskunnalle lisätyötä sekä poronomistajille huolta porojensa turvallisuudesta. Muutamia poroja on vuosittain jäänyt auton alle kaivokselle johtavalla tiellä. Porokolareita tapahtuu etenkin syksyllä ja syystalvella. Ympäristölupahakemuksen mukaan kaivoksen liikenne tulee laajenemisen myötä lisääntymään, mikä väistämättä lisää myös porokolareita kaivokselle johtavilla teillä. Poroja houkuttelee tien varteen sinne kylvetty nurmi. Ympäristölupahakemuksen mukaan kaivoksen aiheuttaman pölyn määrä tulisi lisääntymään. Tämä tulee näkymään porojen ravintokasveissa lähialueella. Esimerkiksi jäkälät ovat herkkiä raskasmetalleille eli ne kuolevat tai vaurioituvat altistuksesta. Räjäytyksistä ympäristöön tulee normaalia enemmän typpeä, jolloin jäkälien kilpailijakasvillisuus hyötyy ja jäkälät syrjäytyvät. Näin kaivosten pöly muuttaa porojen laidunolosuhteita. Lisäksi mahdolliset raskasmetallit voivat kerääntyä porojen sisäelimiin ja vaikuttaa siten niiden terveyteen sekä lihan ja sisäelimien laatuun elintarvikkeena. Poromiehet ovat ihmetelleet kauas kulkeutuvaa rikin hajua ja sen vaikutusta porojen käytökseen. Viime keväänä näytti siltä, etteivät porot ala luppoilemaan, eli syömään puiden oksilla kasvavaa luppoa, vaikka olosuhteet olivat muuten siihen otolliset eli puissa oli luppoa ja hankikanto (sevä).

154 154 Oraniemen paliskunnan ja First Quantum Minerals Ltd:n välillä on voimassa sopimus porotaloushaittojen korvaamisesta kaivoksen toiminnan aikana nykyisen luvan puitteissa. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen mukaan Kevitsan kaivoksen tuotanto tulisi kestämään 18 vuotta. Julkisuudessa on kuitenkin esitetty kaivokselle selvästi pidempiä toiminta-aikoja, esim. 29, 30 tai 32 vuotta. Oraniemen paliskunnan ja kaivosyhtiön sopimus kattaa vain 15 vuotta. Kaivoksen laajentuessa myös ympäristölle aiheutuvat haitat, kuten liikenne, pöly ja melu lisääntyvät. Muistuttaja vaatii, että Oraniemen paliskunnan kanssa tulee solmia uusi sopimus toiminnan haittojen minimoimisesta ja kompensoimisesta koko kaivoksen toiminta-ajalle. Myös yhteysviranomainen kiinnittää tähän huomiota lausunnossaan kaivoksen laajenemisen YVA:sta. Porojen turvallisuuden parantamiseksi kaivosta ympäröivä aita on saatava pitäväksi ja rakennettava siihen pyydystäviä nieluja sekä ympäristöön muita poroja räkkäaikana houkuttelevia räkkäsuojapaikkoja. 15. Metsästysseura Poston Erä Ry/XX 16. XX Metsästysseura omistaa kiinteistön Vajusen rannalla noin 700 metriä padosta ylävirtaan Silmäjängänmaan länsipuolella. Mikäli nykyisistä ja tulevista pumppauksista aiheutuu haittaa kiinteistölle, tulee muistuttaja vaatimaan korvauksia. Muistuttaja on esittänyt, että olisi mukavaa jos kaivoksen keltainen pyramidi maalattaisiin vaikka vihreäksi. Kyseinen rakennus näkyy häiritsevästi seuran mökille. Mielipiteen esittäjä kertoo valittavansa jokamienoikeuden ja virkistyskäytön perusteella, erityisesti korostaen retkeilyä Sodankylässä ja ulkoisia sekä juomaveden kautta tulevia oletettavia terveyshaittoja. Vesistä on mitattu aineita, jotka ovat myös ihmisen terveydelle vaarallisia, kuten arseenia. Laskuvesistön rannalla Pohjois-Suomen yleisen käytännön mukaan juomavettä ottava retkeilijä altistuu kroonisille haitoille ja voi joutua jopa välittömään vaaraan. Mielipiteen esittäjä on tehnyt alustavan huomautuksen perustuen YVAtietoihin. Hakemusta ei ole pyynnöstä huolimatta toimitettu. Asiasta on merkittävä määrä liitetietoja jotka on luvattu toimittaa CD:llä. Mielipiteen esittäjä on pyytänyt lisäaikaa tarkennetulle huomautukselle. Mielipiteen esittäjä on esittänyt seuraavaa: Saatavilla olevien tietojen perusteella huomautan seuraavista: 1. Lupaprosessi. Lupaprosessissa on ilmeisesti esitetty merkittävä määrä täydennyksiä ja liitteitä, jotka eivät ole olleet esimerkiksi teollisuuspäästödirektiivin/asetuksen mukaisesti netissä saatavilla. On kohtuutonta vaati, että kansalaiset tutustuisivat paperidokumentteihin kunnanvirastossa tai PSAVIssa. Edelleen ongelmana on, että myös kopiointi on kielletty tai kohtuuttoman kallista. Tulee selvittää, onko asiakirjojen olemassa olosta edes kuulutettu. On kohtuuton vaatimus, jos oletetaan asianosaisten arvaavan mitä asiakirjoja viranomaiset ovat käsitelleet. Sähköpostitse asiakirjojen saaminen vaatii lukuisia kyselyjä ja selvityksiä ja arvauksia mitä asiakirjoja viranomaisella voi olla. Vaikut-

155 155 taa siltä, että viranomaisella ja kaivoksella paperit ovat pahoin sekaisin. Sähköisten asiakirjojen sähköpostitoimituksesta kieltäytyminen ja vaatimuksen maksusta CD:llä toimitettavista asiakirjoista ovat kohtuuttomat. 2. Hakemuksessa ja luvassa ei tarkastella vaikutuksia Sodankylän matkailuun. Saastunut joki, jonka kalakanta kärsii ja sisältää kertyviä syöpävaarallisia haitta-aineita kutenja raskasmetalleja arseenia ei ole hyväksi alueen matkailulle. Vaikutukset ovat kohtuuttomia myös paikallisille asukkaille ja loma-asukkaille/mökkiläisille. 3. Kaivoksen valvonta on liian satunnaista, mittausten välissä ja mittauspaikkojen ohi voi valua merkittäviä saastemääriä. Raahessa käytössä oleva koostenäyte ja Talvivaarassa käytössä olevat juoksetusvesistöjen jatkuvat, netissä näkyvät ph ja johtokykymittaukset on saatava käyttöön. Myös laskettavat jäteveden ph ja johtokyky sekä tärkeimpien haitta-aineiden pitoisuudet ja juoksutusnopeus tulee olla netissä näkyvässä jatkuvassa mittauksessa, mikäli raja-arvot ylittyvät juoksutus tulee katkaista automaattisella venttiilillä. 4. Kaivoksen pintavalutuskentät eivät todellisuudessa puhdista mitään vaan konsentroivat saasteita. Pitoisuudet tulee määrittää ennen pintavalutuskenttää. Saastuneet kentät tulee puhdistaa ja korvata kunnollisessa veden puhdistuksella esimerkiksi käänteisosmoosin, sparrotekniikan, ettringite saostuksen, biologisen sulfaatin poiston ja muiden kaivosteollisuuden standardimenetelmien avulla. Nämä poistavat tehokkaasti sulfaattia, metalleja ja arseenia. 5. Kaivoksen vesille on saatava suljettu kierto ja vesien on oltava myös rikastushiekkakentillä riittävän puhtaita, jotta niille ei kerry saastunutta huokosvettä. Käytännössä tämä tarkoittaa ajanmukaista vedenpuhdistamoa. Esimerkiksi EU-lainsäädännön mukaiset nikkelin laatuarvot ja kohtuullinen sekoittumisvyöhyke eivät voi toteutua ilman vedenpuhdistusta. 6. Kaivosalueen vedet eivät saa aiheuttaa pohjavesien saastumista. Niiden kaikki haitta-aineet tulee selvittää kaikissa kaivosalueen altaissa ja pohjaveden seurannan tulee olla kattava. 7. Sulfaatin määrä on liian korkea. Edelleen on oletettavissa, että todelliset pitoisuudet ovat korkeampia joen pohjalla ja vaikuttavat pahemmin mätimuniin ja pohjaeliöihin. Yli 50 mg/litra pitoisuudet vaarantavat kalojen, kuten lohen lisääntymisen. Se tulee aiheuttamaan happikatoa ja happamoitumista, rikkivedyn ja metyylielohopean muodostumista suvanto- ja syvänne alueilla, sekä virtaan yhteydessä olevissa lammissa tai järvialueella alajuoksulla. Vesistön pohjan ja syvänteiden happitilanne sekä kemialliset haitta-aineet tulee selvittää ympäri vuoden. Metyylielohopea nostaa kalojen elohopea pitoisuutta, sen pitoisuutta on seurattava syvänteissä. 8. Arseenin ja antimonin pitoisuudet tulee selvittää tarkemmin, ne aiheuttavat pilaantumista sekä vaaraa ihmiselle ja ympäristölle. 9. Ammonium-typen pitoisuudet jopa kertaluokkia liian korkeat ovat myrkyllisiä erityisesti lievästi emäksisessä ph:ssa. 10. Alumiinin pitoisuudet tulee selvittää tarkemmin. Se voi saostua kalojen kiduksiin kun emäksinen kaivosvesi sekoittuu jokiveteen. 11. Raudan päästöt ovat pahimmillaan ainakin kertaluokan liian suuria ja niille ja mangaanille pitää asettaa raja-arvot. Vesistä pitää selvittää vesieliöille myrkyllisen permanganaatin pitoisuus asetuksen 889/2006 vaarallisena aineena. 12. Kiintoaineen pitoisuudet ovat ainakin kertaluokan liian suuria. Pintavalutuskenttien käyttö johtaa kiintoainepulsseihin suuren virtauksen sattuessa. Kiintoaineesta pitää selvittää pienhiukkasten/nanopartikkelien

156 156 vaikutukset. Kiintoaineesta tulee selvittää myös liukenevien metallien pitoisuudet. 13. Asetuksen 868/2010 aineilla nikkeli, kadmium, elohopea, ja lyijy tulee olla laatunormi kokoiset luokkaa olevat luparajat. Sekoittumisvyöhykkeen perustaminen keskelle matkailukunnan lohijokea olisi täysin kohtuuton toimenpide. Laatunormit nikkelille ja lyijylle tulee asettaa hyväksytyn prioriteetiainedirektiivin mukaan. Jos näin ei menetellä, asia on korjattava viimeistään Suomen vahvistaessa direktiivin kansallisesti. PSAVI ja muut viranomaiset ovat laiminlyöneet EU rajat jo vuodesta Uusi raja tulee sitovaksi myös lupaa tiukempana lakinormina, joten sitä ei voi kierrellä. Sekoittumisvyöhyke prioriteettiaine direktiivin mukaisesti tulisi olemaan monikertainen suhteessa esitettyyn, kun nikkelin pitää laskea murto-osaan arvosta 4 mikrog/litra. 14. Kaivoksen vesistä tulee selvittää mittauksin uskottavasti kaikki asetuksen 889/2006 luvanvaraiset aineet /2006 luvanvaraiset aineen kromin erityisen syöpävaarallisen muodon kromi-vi:n pitoisuus tulee selvittää. Samalla tulee selvittää muiden kalkki-/neutralointireagenssien mahdolliset haitalliset epäpuhtausaineet /2006 mukaan vesistöille ja ihmiselle vaarallisina aineina lantanoidien, kuten cerium, lantaani, gadolinium, yttrium ja lutetium pitoisuudet vesissä tulee selvittää. 17. Uraanin vesistön laskettavat pitoisuudet tulee selvittää sekä liukoisen, että kokonaispitoisuutena ja voivat aiheuttaa paikallista pilaantumista ja kertymistä laskupaikan lähellä. Lisäksi uraanin pitoisuuden voidaan arvioida nousevan perustuen sivukiven suotoveden pitoisuuksiin. Uraanin laatunormin tulisi olla puhtaassa lohijoessa matkailualueella 0.01 mikrogrammaa litra, johon voidaan lisätä joen tausta. 18. Vesiin laskettavilla aineilla tulee olla ympäristövaikutusselvitys sekä yksin, että yhdessä muiden aineiden kanssa. 19. Rikastuskemikaalien ja öljyn pitoisuuksia pitää valvoa kaikkien vesissä vaarallisten aineiden suhteen ja niille tulee asettaa luparajat. 20. Kaivoksen pienhiukkaspäästöistä ja niiden sisältämistä haitta-aineista, kuten raskasmetalleista ja arseenista tulee olla kattava selvitys. Luvassa ja hiukkasten pitoisuuksissa tulee huomioida EU:n työsuojelunormit sekä muu lainsäädäntö pienhiukkasista sekä esimerkiksi nikkeliä, arseeni tai kadmiumia sisältävistä hiukkaspäästöistä sekä niiden seuranta. Kaivoksen ympäristössä 50 km etäisyydelle tulee selvittää sammaleen arseeni- ja raskasmetalliarvot, kuten METLAn kartoituksessa. 21. Kaivoksen erittäin valtavat louhintamäärät vapauttavat pelkästään malminkäsittelyssä merkittävän pölymäärän. Kiven käsittelyssä ja esimerkiksi rikastushiekkakentiltä vapautuvan pölymäärät ja pienhiukkaskoostumukset ja haitta-ainepitoisuudet tulee selvittää ja asettaa lainmukaiset ihmiset ja ympäristön turvaavat normit. Pölylaskeumasta aiheutuva raskasmetallisaastuminen tulee myös selvittää. 22. Kalojen, vesilintujen ja pohjaeläinten raskasmetalli-, uraani, ja arseenipitoisuuksia tulee seurata kattavasti. Seurannassa käytetyt määritysrajat eivät riitä YVAn mukaan EU ravintonormien havaitsemiseen. Elohopea pitää mitata myös ahvenesta ja verrata asetuksen 868/2010 luparajaan, joka on tiukempi kuin YVAssa harhaanjohtavasti käytetty Mittauksia tulee tehdä useista kalalajeista mitaten lihan ja selkäruodon lisäksi myös sisäelimiä erityisesti pohjakalan mateen maksa ja erilajien kidukset pienhiukkasten tai nanopartikkelien sekä alumiinin saostumisen havaitsemiseksi 23. Kaivannaisjätteen loppusijoitussuunnitelman tulee sisältää ongelmajätteiden luontoon leviämisen estäminen. Muovikelmu ja/tai maakerros

157 157 sekä metsitys eivät ole pysyvä ratkaisu. Ratkaisun tulee olla sellainen, ettei kaivannaisjäte asetuksen 170/2013 ja vesipuitedirektiivin laatunormien vastaisia pitoisuuksia synny suotovesissä, tai vesien käsittelyyn tulee olla uskottava suunnitelma koko ajaksi kun vesiä muodostuu, olkoon se satoja tai tuhansia vuosia. Tähän mennessä liukoisia ja liukenevia aineita sisältäviä jätteitä on arvioitu vanhentuneiden kaatopaikka- tai PIMA- normien mukaan, uusi asetus edellyttää suotovesiltä kertaluokkia parempaa puhtautta. 24. Töidenaloittamislupaa ei tule myöntää merkittävien ja suurelta osin selvittämättömien ympäristöriskien johdosta. Ympäristölainsäädännön perusteella haitat tulee estää ennakolta ja toimia varovaisuusperiaatteen mukaan. 25. Hakemusta käsittelevä viranomaiset eivät saa olla jäävejä hakijan ja hakemuksen laatineen konsultin suhteen. Erityisesti asiassa tulee selvittää asian esittelijän aikaisempi toiminta kaivosteollisuudessa ja konsulttien toimeksiantajana sekä hänelle lupia myöntäneiden virkatoverien toiminta, sekä aikaisempien lupaprosessien laatu ja onnistuminen huomioiden oikeudenpäätökset suhteessa näihin. Mielipiteen esittäjä on täydentänyt mielipidettään seuraavilla huomautuksilla: Lupaprosessi. Lupaprosessissa on esitetty merkittävä määrä täydennyksiä ja liitteitä, jotka eivät ole olleet esimerkiksi teollisuuspäästödirektiivin/asetuksen mukaisesti netissä saatavilla. On kohtuutonta vaati, että kansalaiset tutustuisivat paperidokumentteihin kunnanvirastossa tai PSA- VIssa. Edelleen ongelmana on, että myös kopiointi on kielletty tai kohtuuttoman kallista. Tulee selvittää, onko asiakirjojen olemassa olosta edes kuulutettu. On kohtuuton vaatimus, jos oletetaan asianosaisten arvaavan mitä asiakirjoja viranomaiset ovat käsitelleet. Sähköpostitse asiakirjojen saaminen vaatii lukuisia kyselyjä ja selvityksiä ja arvauksia mitä asiakirjoja viranomaisella voi olla. Vaikuttaa siltä, että viranomaisella ja kaivoksella paperit ovat pahoin sekaisin. Sähköisten asiakirjojen sähköpostitoimituksesta kieltäytyminen ja vaatimuksen maksusta CD:llä toimitettavista asiakirjoista ovat kohtuuttomat. A. Hakemuksessa ja luvassa ei tarkastella vaikutuksia Sodankylän matkailuun. Saastunut joki, jonka kalakanta kärsii ja sisältää kertyviä syöpävaarallisia haitta-aineita kuten ja raskasmetalleja arseenia ei ole hyväksi alueen matkailulle. Vaikutukset ovat kohtuuttomia myös paikallisille asukkaille ja loma-asukkaille/mökkiläisille. B. Kaivoksen valvonta on liian satunnaista, mittausten välissä ja mittauspaikkojen ohi voi valua merkittäviä saastemääriä. C. Raahessa käytössä oleva koostenäyte ja Talvivaarassa käytössä olevat juoksetusvesistöjen jatkuvat, netissä näkyvät ph ja johtokykymittaukset on saatava käyttöön. Myös laskettavat jäteveden ph ja johtokyky sekä tärkeimpien haitta-aineiden pitoisuudet ja juoksutusnopeus tulee olla netissä näkyvässä jatkuvassa mittauksessa, mikäli raja-arvot ylittyvät juoksutus tulee katkaista automaattisella venttiilillä. D. Kaivoksen pintavalutuskentät eivät todellisuudessa puhdista mitään vaan konsentroivat saasteita. Pitoisuudet tulee määrittää ennen pintavalutuskenttää. Saastuneet kentät tulee puhdistaa ja korvata kunnollisessa veden puhdistuksella esimerkiksi käänteisosmoosin, sparrotekniikan, ettringite saostuksen, biologisen sulfaatin poiston ja muiden kaivosteollisuuden standardimenetelmien avulla. Nämä poistavat tehokkaasti sulfaattia, metalleja ja arseenia.

158 158 E. Kaivoksen vesille on saatava suljettu kierto ja vesien on oltava myös rikastushiekkakentillä riittävän puhtaita, jotta niille ei kerry saastunutta huokosvettä. Käytännössä tämä tarkoittaa ajanmukaista vedenpuhdistamoa. Esimerkiksi EU-lainsäädännön mukaiset nikkelin laatuarvot ja kohtuullinen sekoittumisvyöhyke eivät voi toteutua ilman vedenpuhdistusta F. Kaivosalueen vedet eivät saa aiheuttaa pohjavesien saastumista. Niiden kaikki haitta-aineet tulee selvittää kaikissa kaivosalueen altaissa ja pohjaveden seurannan tulee olla kattava G. Sulfaatin määrä on liian korkea. Edelleen on oletettavissa, että todelliset pitoisuudet ovat korkeampia joen pohjalla ja vaikuttavat pahemmin mätimuniin ja pohjaeliöihin. Yli 50 mg/litra pitoisuudet vaarantavat kalojen, kuten lohen lisääntymisen. Se tulee aiheuttamaan happikatoa ja happamoitumista, rikkivedyn ja metyylielohopean muodostumista suvanto- ja syvänne alueilla, sekä virtaan yhteydessä olevissa lammissa tai järvialueella alajuoksulla. Vesistön pohjan ja syvänteiden happitilanne sekä kemialliset haitta-aineet tulee selvittää ympäri vuoden. Metyylielohopea nostaa kalojen elohopeapitoisuutta, sen pitoisuutta on seurattava syvänteissä. Kohonneet sulfaattipitoisuudet mainitaan s. 38 alussa, mutta niiden syitä ja laajempaa esiintymistä ei ole selvitetty. H. Arseenin ja antimonin pitoisuudet tulee selvittää tarkemmin, ne aiheuttavat pilaantumista sekä vaaraa ihmisille ja ympäristölle. I. Ammonium-typen pitoisuudet jopa kertaluokkia liian korkeat ovat myrkyllisiä erityisesti lievästi emäksisessä ph:ssa. J. Alumiinin pitoisuudet tulee selvittää tarkemmin. Se voi saostua kalojen kiduksiin kun emäksinen kaivosvesi sekoittuu jokiveteen. K. Raudan päästöt ovat pahimmillaan ainakin kertaluokan liian suuria ja niille ja mangaanille pitää asettaa raja-arvot. Vesistä pitää selvittää vesieliöille myrkyllisen permanganaatin pitoisuus asetuksen 889/2006 vaarallisena aineena. L. Kiintoaineen pitoisuudet ovat ainakin kertaluokan liian suuria. Pintavalutuskenttien käyttö johtaa kiintoainepulsseihin suuren virtauksen sattuessa. Kiintoaineesta pitää selvittää pienhiukkasten/nanopartikkelien vaikutukset. Kiintoaineesta tulee selvittää myös liukenevien metallien pitoisuudet M. Asetuksen 868/2010 aineilla nikkeli, kadmium, elohopea, ja lyijy tulee olla laatunormi kokoiset luokkaa olevat luparajat. Sekoittumisvyöhykkeen perustaminen keskelle matkailukunnan lohijokea olisi täysin kohtuuton toimenpide. Laatunormit nikkelille ja lyijylle tulee asettaa 4/2013 hyväksytyn prioriteetiainedirektiivin mukaan. Jos näin ei menetellä, asia on korjattava viimeistään Suomen vahvistaessa direktiivin kansallisesti. PSAVI ja muut viranomaiset ovat laiminlyöneet EU rajat jo vuodesta Uusi raja tulee sitovaksi myös lupaa tiukempana lakinormina, joten sitä ei voi kierrellä. Sekoittumisvyöhyke prioriteettiaine direktiivin mukaisesti tulisi olemaan monikertainen suhteessa esitettyyn, kun nikkelin pitää laskea murto-osaan arvosta 4 mikrog/litra. Hakemuksen sivulla 41, kappale 3, kerrotaan lähivesien perustilamittaukset laiminlyödyiksi asetuksen esittämällä määritysherkkyyden tasolla kadmiumille, elohopealle ja lyijylle. Tämä puute tulee korjata. Kaivoksen täydennyksissä ilmenee, että asetuksen ja direktiivin raja on ylitetty elohopean suhteen, pitoisuus 0.06 mikrog/l v.s mikrog/litra. Elohopea mittauksia on vähän, joten ongelman laajuutta ei voida tietää. Ilmeisesti kaivoksella on useampia korkeita elohopeatuloksia. Yhdessä metyylihelohopeaa generoivan sulfaattipäästön kanssa ongelma voi olla merkittävä. Teoriaa, että pitoisuus liittyisi altaiden veteen ja, että se häviäisi myöhemmin, ei ole todistettu.

159 159 N. Kaivoksen vesistä tulee selvittää mittauksin uskottavasti kaikki asetuksen 889/2006 luvanvaraiset aineet. Hakemuksessa sivulla 60 selvitetään mineraaleja, muttei anneta alkuainekoostumuksia, nämä pitää selvittää. Sivun 60 lopussa kerrotaan luvanvaraisen telluurin esiintymisestä päämineraaleissa, sen pitoisuudet tulee mitata vedestä ja jätteistä sekä tarvittaessa asettaa raja-arvot. Sivun 62 taulukon summa ei ole 100 % ja siitä on aivan ilmeisimmin jätetty pois geologisesti tunnettuja alueen alkuaineita. Sivulla 135 kerrotaan mineraaleissa olevan luvanvaraisia antimonia, lyijyä, bariumia, vanadiinia, sinkkiä, titaania ja arseenia. Vesien yhteydessä tuotiin esiin molybdeeni. O. 889/2006 luvanvaraiset aineen kromin erityisen syöpävaarallisen muodon kromi-vi:n pitoisuus tulee selvittää. Samalla tulee selvittää muiden kalkki-/neutralointireagenssien mahdolliset haitalliset epäpuhtausaineet. Kromi-VI on mm. poltetun kalkin haitta-aine (EU SCOEL-normit), jota esiintyy sammutetussa kalkissa, Ca(OH) 2, jota kaivos kertoo käyttävänsä vesien käsittelyssä. Kaivos arvio vesissä olevan 10 mikrog/litra kromi-vi:tä. Se on erityisen liukoinen emäksiseen veteen kuten kaivoksen jätevedet. USAssa kromi-vi:lle on erittäin tiukkoja juomavesinormeja (0.02 mcg/l, wikipededia), myös ekotoksisuuden raja-arvot ovat alhaisia. P. 889/2006 mukaan vesistöille ja ihmiselle vaarallisina aineina lantanoidien, kuten cerium, lantaani, gadolinium, yttrium ja lutetium pitoisuudet vesissä tulee selvittää. Hakemuksessa sivulla 60 kerrotaan platinaryhmän metalleista, joiden esiintyminen vesissä eliöille ja ympäristölle vaarallisina pitoisuuksien tulee myös selvittää. Q. Hakemuksen sivun 119 sivun pitoisuus taulukossa kohtuuttomia arvoja ovat kuparin ja nikkelin maksimipitoisuudet. Arvot ovat yli 100-kertaa ekotoksisuuden raja-arvot ja nikkeli johtaa ainakin paikallisesti vesipuitedirektiivin raja-arvon sekä uuden prioriteettiaine-direktiivin raja-arvon 4 mikrog/litra ylitykseen. Typpi joka johtaa rehevöitymiseen ja sinileväkukintoihin. Ammonium typpi, joka on kaloja tappavalla ja mahdollisesti karkottavalla tasolla. Sulfaatti, joka johtaa vesistöjen kerrostumiseen, happikatoon, rikkivedyn ja metyylielohopeana muodostumiseen. Alumiini on ekotoksisella tasolla, erityisesti, kun vesi sekoittuu happamampaan veteen (esim. kerrostuneessa syvänteessä). Se saostuu kalojen kiduksiin. Koboltti on myrkyllistä pieninä mcg/l pitoisuuksina (esim. YM moniste 159 ja asetuksen pohjavesinormit). Mangaani, Talvivaaran lähivesissä löylykäytön raja on arviolta 1 mg/litra. THL on myöhemmin todennut mangaanin erityisen neurotoksiseksi. Vaikutukset voivat olla erilaiset riippuen suoliston imeytymiskyvystä. Sille tiedetään tiukkoja raja-arvoja hengitettynä. Molybdeeni on luvanvarainen metalli, jonka ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty. Suolat (Ca, Mg, Na, K yms) ovat kohtuuttomalla tasolla makean veden vesistöön ja maaalkalimetallit voivat aiheuttaa rehevöitymistä muiden aineiden ohella. Kromin pitoisuus on ekotoksinen ja pohjavesille vaarallinen (esim. YM moniste 159 ja asetuksen pohjavesinormit) ja sisältää todennäköisesti kromi-vi:ta. Vesissä esiintyville luvanvaraisille aineille pitää olla rajaarvot R. Uraanin vesistön laskettavat pitoisuudet tulee selvittää sekä liukoisen, että kokonaispitoisuutena ja voivat aiheuttaa paikallista pilaantumista ja kertymistä laskupaikan lähellä. Uraanin laatunormin tulisi olla puhtaassa lohijoessa matkailualueella 0.01 mikrogrammaa litra, johon voidaan lisätä joen tausta. S. Hakemuksen sivun 61 esitys radioaktiivisten aineiden keskipitoisuuksista tai keskipitoisuuksista Lapin kivissä ei kerro pätevästi aineiden esiintymisestä kaivoksen jätevesissä, tai jäteaineissa kuten emässakoissa. Esimerkiksi Talvivaaran emässakkojen tai Oriveden kulta-

160 160 kaivoksen tulosten perusteella emässaostusprosessi rikastaa raskasmetallit ja myös radioaktiiviset metallit säteilyjätteen tasolle tai ylitse, vaikka pitoisuudet kalliossa olisivat pieniä. T. Vesiin laskettavilla aineilla tulee olla ympäristövaikutusselvitys sekä yksin, että yhdessä muiden aineiden kanssa. U. Rikastuskemikaalien ja öljyn pitoisuuksia pitää valvoa kaikkien vesissä vaarallisten aineiden suhteen ja niille tulee asettaa luparajat. Hakemuksessa s.87 kerrotaan tuhansien tonnien rikastuskemikaalien kuten vesistöissä vaarallisten ksantaatien käytöstä. Sivulla 117 ksantaateilla todetaan olevan ympäristövaikutuksia, mutta ne on jätetty selvittämättä. Tässä kaivos hakee avointa lupaa mihin tahansa vaikutukseen. Sana flokkulantti ei ole kemiallisen yhdisteen eikä kerro yhdisteen rakennetta tai ominaisuuksia riittävällä tavalla. Esimerkiksi Talvivaaran vesijohtaja kertoi paikallisille asukkaille polyakryyliamiden flokkulantin hajoamistuotteen (akryyliamidi) löydetyn vesistä. Etyleeniglykoliyhdisteiden tiedetään aiheuttavan ympäristöongelmia, kuten bakteerikasvua, joka on aiheuttanut suuria ongelmia ja kustannuksia Helsinki-Vantaan lentoaseman tunnelitöissä Hakemuksessa ei ole selvitystä aineiden ja niiden hajoamistuotteiden kuten rikkihiilen pitoisuuksista jätevesissä paitsi sivun 119 toteamus 1,6 2,7 mg/l ksantaattipitoisuuksista, eikä pätevää ympäristövaikutusarviointia. Pitoisuudet vaikuttavat ympäristölle vaarallisilta. Pitoisuudet voivat myös kumuloitua toiminnan aikana. Niillä pitää olla seuranta ja raja-arvot V. Kaivoksen pienhiukkaspäästöistä ja niiden sisältämistä haitta-aineista, kuten raskasmetalleista ja arseenista tulee olla kattava selvitys. Luvassa ja hiukkasten pitoisuuksissa tulee huomioida EU:n työsuojelunormit sekä muu lainsäädäntö naapurien ja luonnonsuojelualueiden laskeumista pienhiukkasista sekä esimerkiksi nikkeliä, arseeni tai kadmiumia sisältävistä hiukkaspäästöistä sekä niiden seuranta. Myös mangaanin ja kromi-vi:n pitoisuudet tulee selvittää. Kaivoksen ympäristössä 50 km etäisyydelle tulee selvittää sammaleen arseeni- ja raskasmetalliarvot, kuten METLAn kartoituksessa. Hakemuksen sivulla 122 todetaan PM 10 partikkelien leviävän etäälle ja niillä voivan olla terveysvaikutuksia, edelleen todetaan pienempien partikkelien leviävän jopa kymmenien kilometrien päähän. Vaikutukset on selvitettävä kaikkien haitallisten aineiden suhteen. Hakemuksen sivulla 50 kappaleessa 3 indikoidut paikallisesta taustasta kohonneet arvot tulee selvittää yksityiskohtaisesti samoin kuin sienikartoituksen tulokset. Hiukkaspäästöissä tulee huomioida myös tieliikenteen hiukkaspäästöjen laatu ja vaikutukset, määrä on sivulla 124 ja vertailu kokonaisen kunnan kaikkien teiden päätöihin ei ole oikein. W. Bioindikaattoritutkimuksiin tulee liittää paikallisten porojen käyttämä jäkälä laskeuma-alueella, sekä poronliha sisäelimet ja luuydin. X. Kaivoksen erittäin valtavat louhintamäärät vapauttavat pelkästään malminkäsittelyssä merkittävän pölymäärän. Kiven käsittelyssä ja esimerkiksi rikastushiekkakentiltä vapautuvan pölymäärät ja pienhiukkaskoostumukset ja haitta-ainepitoisuudet tulee selvittää ja asettaa lainmukaiset ihmiset ja ympäristön turvaavat normit. Kylylahden- Luikonlahden kaivoksen Minera-raportissa 2013 (netissä) on esitetty menettelyt pölymäärien arvioimiseksi, pitoisuudet tulee myös mitata. Pölylaskeumasta aiheutuva raskasmetallisaastuminen tulee myös selvittää. Hakemuksen sivulla 50 esitetty pölymääritys ei ole kattava alueellisesti ja päästölähteiden suhteen, sen perusteita ei ole selvitetty. Siitä puuttuu pienhiukkaset. Raskasmetallien, kromi-vi:n (puuttuu), mangaanin (puutuu) ja arseenin (puuttuu) pitoisuudet tulee esittää myös yksiköissä massa/m 3 ja verrata työsuojelu- ja ympäristösuoje-

161 161 lunormeihin. Määritysrajat tulee olla herkimmän saatavan ja laillisen standardin mukaisia, ei päästöjen häivyttämiseen tarkoitettuja keinotekoisia määritysrajoja. Sivun 193 mallinnustietojen perusteella merkittäviä pienhiukkaspitoisuuksia on oletettavissa kaivosalueen ulkopuolelle. Y. Kalojen, vesilintujen ja pohjaeläinten raskasmetalli-, uraani, ja arseenipitoisuuksia tulee seurata kattavasti. Seurannassa käytetyt määritysrajat eivät riitä YVA:n mukaan EU ravintonormien havaitsemiseen. Elohopea pitää mitata myös ahvenesta ja verrata asetuksen 868/2010 luparajaan, joka on tiukempi kuin YVA:ssa harhaanjohtavasti käytetty. Mittauksia tulee tehdä useista kaloista useista kalalajeista mitaten lihan ja selkäruodon lisäksi myös sisäelimiä erityisesti pohjakalan mateen maksa ja erilajien kidukset pienhiukasten/nanopartikelien sekä alumiinin saostumisen havaitsemiseksi. Z. Vesienkäsittely ei toimi koska vesiä ei puhdisteta tehokkaasti välittömästi jätteiden muodostuessa kuivatusvesinä, tai rikastamolta. Vesien puhdistaminen on välttämätöntä kaivosalueen saastumisen estämiseksi, sekä mahdollisen purkuveden laadun sälyttämiseksi. Saastuneen veden kierto rakenteiltaan heikoissa altaissa johtaa rikastushiekkaaltaan huokosveden ja muiden altaiden saastumiseen. Sivulla 90 esitetty järjestely johtaa metallien ja sulfaatin kertymiseen vesissä kuten Raahen kultakaivoksella. Se on jätelain vastaista jätteiden sekoittamista ja laimentamista. Laimentamistarve johtaa hallitsemattoman suurien vesitilavuuksine tarpeeseen. Å. Emässakat, joita syntyy vesien käsittelystä, ovat raskasmetallien suhteen ongelmajätettä, sekä erittäin todennäköisesti myös säteilyjätettä (vrt. Talvivaara ja Orivesi). Ne pitää käsitellä asianmukaisesti ongelma jätteenä. Jätejakeen koostumuksesta tulee olla selvitys ja seuranta mukaan lukien uraanin ja radioaktiiviset aineet. Hakemuksen sivulla 90 Aika ajoin sedimenttiä poistetaan ja toimitetaan asianmukaiseen jatkokäsittelyyn tai sijoitetaan nykyisen ympäristöluvan mukaisesti rikastushiekka-altaalle A. Sivulla 97 kaivoksen vesitasetta hoidetaan antamalla rikastushiekka A altaan vesien suotua alapuoliseen maaperään, kappale 5. Hakemuksessa ei kerrota mikä on asianmukainen jatkokäsittely. Sivulla 217 kerrotaan, että emässakkoja (ja pilaantuneita maaaineksia) voidaan sijoittaa myös happoa muodostavaan altaaseen B, jolloin happo vapauttaa raskasmetallit. Ä. Kaivannaisjätteen loppusijoitussuunnitelman tulee sisältää ongelmajätteiden luontoon leviämisen estäminen. Muovikelmu ja/tai maakerros sekä metsitys eivät ole pysyvä ratkaisu. Rikastushiekka alue A:n ja B:n järjestelyt eivät ratkaise kaivannaisjätteen sijoitusta laillisesti vaan johtavat metallipitoisten suotovesien muodostumiseen. Erityisen huolestuttava on rikastushiekka B:n loppusijoitus. Geotekstiili ja muovimembraani eivät ole pysyviä ratkaisuja perustuen materiaalien valmistusspesifikaatioihin. Päälle laitettava maakerros ei estä routaa murtamasta rakenteita ensimmäisenä talvena. Muovin ja tekstiilin päälle istutetut puut kaatuvat myrskyllä paljastaen eristyskelmut. Alueiden suotovesien johtaminen louhokseen tai kosteikkoon s 217 ei takaa lainmukaista veden laatutasoa, vaan kertaluokkia suuremmat metallipitoisuudet ovet erittäin todennäköisiä. Arvioita erittäin suurista ja laittomana pidettävistä metallipitoisuuksista on esitetty kaivoksen hakemuksen täydennyksessä. Louhoksen veden kerrostuminen ja mahdollinen rikkivedyn muodostus tekee louhoksesta vain ympäristölle vaarallisemman mm. metyylielohopean muodostuksen takia. Louhoksen veden purkautuminen pintavesiin tai pohjavesiin ovat molemmat kestämättömiä. Ratkaisun tulee olla sellainen, ettei kaivannaisjäteasetuksen 170/2013 ja vesipuitedirektiivin laatunormien vastaisia pitoisuuksia synny suotovesissä, tai vesien käsittelyyn tulee

162 162 olla uskottava suunnitelma koko ajaksi kun vesiä muodostuu, olkoon se satoja tai tuhansia vuosia. Tähän mennessä liukoisia ja liukenevia aineita sisältäviä jätteitä on arvioitu vanhentuneiden kaatopaikka- tai PI- MA- normien mukaan, uusi asetus edellyttää suotovesiltä kertaluokkia parempaa puhtautta. Sivukivikasojen turvepohjaratkaisun kerrotaan vähentävän haitta-aine kuormitusta, ei ole edes yritetty osoittaa, että järjestelystä ei johtuisi päästöjä pinta- ja pohjavesiin jotka eivät olisi asetuksen 170/2013 vastaisia. Asetuksen noudattaminen on selvitettävä kaikkien jäte ja malminkäsittely alueiden suhteen. Tunnettujen sivukivikasojen raskasmetallivuototasot ovat jopa useita mg/l. Hakemuksessa vahvistetaan tämä Kevitsan osalta. Ö. Sivulla 143 taulukossa kerrotaan, että PIMA asetuksen normit ylittyvät kaikkien jäteaineksien osalta ainakin nikkelillä, osin kuparin ja kromin sekä koboltin suhteen ja sivukivistä antimonin alempi raja. Liukoiset pitoisuudet on selvitettävä ja pilaantumisriskit suhteessa asetuksessa 170/2013 mainittuihin EU-laatunormeihin on selvitettävä. AA. Altaiden pohjaratkaisut eivät estä haitta-aineiden leviämistä pinta tai pohjavesiin. BB. Luvanvaraisia aineita tulee seurata kattavasti esimerkiksi Vajusen altaassa ja siitä lähtevästä vedestä, mallinnus ei ole pätevä tapa määrittää pitoisuuksia. Mittausten tulee olla jatkuvatoimista ja päästö pitää keskeyttää normien ylittyessä. Hakemuksen sivulla 37 on todettu, että 2004 louhosvesi näytteissä on äärimmäisen korkeita raskasmetallipitoisuuksia. Alueelta mahdollisesti vuotavia malmin ja pölyn kanssa kosketuksissa olevia vesiä tulee seurata. Myös pölypäästön vaikutuksessa olevien sulamisvesien ja sadevesihuuhtouman laatu ja virtaamat tulee selvittää. Kaivoksen vesissä olevat ravinteet kuten typpiyhdisteet, sulfaatti ja alkali/maa-alkalimetallit aiheuttavat rehevöitymistä. Levien pitosuuksia tulee seurata lähivesissä ja ravinteet poistaa vesistä. Hakemuksessa sivulla 38 viimeinen kappale kerrotaan sinilevistä ja rehevöitymisestä lähijärvissä ja Vajusen altaassa. CC. Töidenaloittamislupaa ei tule myöntää merkittävien ja suurelta osin selvittämättömien ympäristöriskien johdosta. Ympäristölainsäädännön perusteella haitat tulee estää ennakolta ja toimia varovaisuusperiaatteen mukaan. DD. Hakemusta käsittelevä viranomaiset eivät saa olla jäävejä hakijan ja hakemuksen laatineen konsultin suhteen. Erityisesti asiassa tulee selvittää asian esittelijän aikaisempi toiminta kaivosteollisuudessa ja konsulttien toimeksiantajana sekä hänelle lupia myöntäneiden virkatoverien toiminta, sekä aikaisempien lupaprosessien laatu ja onnistuminen huomioiden oikeudenpäätökset suhteessa näihin.

163 163 Hakijan kuuleminen ja selitys Hakija on toimittanut vastineen mielipiteistä ja muistutuksista ja lausunnoista ja muistutuksen sekä mielipiteen täydennyksistä. 1. Lapin ELY-keskuksen lausunto Vastineen liitteessä on kuvattu tarkemmin kaivoksen vesien kierrätystä, vuoden aikana pumpattuja vesimääriä. Lisävesialtaita on tarkoitus käyttää vain tarvittaessa. Vesitaseen mallia käytetään jatkuvasti muun muassa kun arvioidaan riittävätkö vesivarastotilavuudet lähitulevaisuuden vesimäärille. Samalla mallin avulla arvioidaan tarvetta johtaa vettä Vajusen altaaseen sekä tarvitseeko toista vesienkäsittelylinjaa rakentaa. Pintavalutuskentän pohjaveden liikkeistä tehty tutkimus toimitetaan aluehallintovirastolle marraskuun aikana. Tutkimuksen mukaan pintavalutuskentän sisällä purkautuu ulkopuolisia vesiä suon pintaan. Yksi lähde on todettu ainakin alueen itäosassa. Mikäli laadultaan sopivien ulkopuolisten vesien kerääminen on mahdollista, pyritään niiden avulla vähentämään Mataraojaan virtaaman vähenemistä. Sekoittumisvyöhyke on hakijan mukaan määritetty ohjeiden mukaisesti. Laajuus on määritetty olosuhteiden perusteella. Määrittelyssä olisi huomioitava vedenlaatunormien mahdollinen tiukkeneminen. Uuden direktiivin mukaan nikkelin ympäristönlaatunormi on sisämaan pintavesien osalta 4 µg/l (vuosikeskiarvo) ja ns. MAC-EQS- arvo (sallittu enimmäispitoisuus) 34 µg/l. Pitoisuudet ovat nikkelin ja muiden metallien (Cd, Pb, Hg) osalta liukoisia pitoisuuksia. Vuosikeskiarvo määritetään biosaatavana pitoisuutena. Nikkelin ja direktiivissä lueteltujen muiden aineiden osalta tarkistetut ympäristönlaatunormit ovat voimassa 22. päivästä joulukuuta 2015 alkaen. Näiden aineiden osalta tulisi saavuttaa pintavesien hyvä kemiallinen tila vesipiirien hoitosuunnitelmien mukaisten toimenpideohjelmien avulla. Hakija on katsonut, että sekoittumisvyöhykettä ei tule pienentää esitetystä. Hakija katsoo, että haetut kokonaisvuosikuormitusrajat nikkelille ja kuparille ovat perustellut. Vesitasearvioiden mukaan suurempiin ylitevesimääriin pitää tulevaisuudessa varautua ja toistaiseksi havaitut nikkelin ja kuparin pitoisuudet ylitevedessä ovat olleet varsin alhaiset ja pitoisuudet tulevat kasvamaan jatkossa. Lausunnossa mainitut patoturvallisuuteen liittyvät asiat on käsitelty hakijan patoviranomaisen lausunnosta annetussa vastineessa. Hakijan mukaan rikastekuljetusten aiheuttaman melun perusteella ei tulisi rajoittaa kesäkauden yöaikaisia kuljetuksia. Valituksia yöaikaisesta rikasteliikenteestä ei ole toistaiseksi tullut. Asukkaiden kannalta yöaikainen liikenne valoisaan aikaan on jopa mielekästä, sillä tuolloin liikenne ei ajoitu samaan aikaan yksityisautoilijoiden liikenteen kanssa. Mikäli rikastekuljetuksia rajoitetaan kesäisin yöaikana, hakijan näkemyksen mukaan sopiva väli olisi Rikastekuljetusten aiheuttama hetkellinen enimmäisäänitaso L Amax oli lokakuussa 2013 tehtyjen mittausten mukaan mittausjakson aikana 64 db ja minimiäänitaso L Amin 25 db. Mittausjakson keskiäänitaso L Aeq oli 40 db. Lukema alittaa valtioneuvostona antaman ohjearvon lomaasumiseen käytettävillä alueilla ulkona yöaikaan. Hakija pyrkii vähentämään toimintansa pölypäästöjä useilla eri parhaan käyttökelpoisena tekniikkana pidettävillä toimenpiteillä ja kaivokselle on laadittu hajapölypäästöjen rajoittamissuunnitelma. Pölyämisen vähentämiseksi on muun muassa verhottu malmin välivaraston huolto-oviaukko, tasapainotettu primäärimurskan, sekundäärimurskan ja seulan pölynkeräys-

164 164 järjestelmät ja tehty muutoksia kuljettimessa (harjat, vesipesut, lisäkaapimet). Kaivosalueen ajotiet sekä malmitie louhoksesta primäärimurskalle ovat kaikki päällystämättömiä. Nämä tiet raskaan kuorman vuoksi kuivalla kelillä pölyävät voimakkaasti. Pölyämisen estämiseksi kastellaan tiet jokivedellä kesäaikaan useaan kertaan päivässä. Kemikaalien kokeilua suunnitellaan, mikäli vesien kastelulla ei saavuteta riittävää pölyämisen vähenemistä. Kaivos päivittää hajapölypäästöjen rajoittamissuunnitelmaansa vuosittain ja täydentää lähitulevaisuudessa (talvi 2013 kesä 2014) ilmanlaatumittauksia leijumamittauksilla. Kaivoskoneiden pesuhallin hiekanerotuksen hiekka (näyte ) on pilaantunutta jätettä. Hiekkaa ei voi luokitella vaaralliseksi jätteeksi. Vaihtoehtona pesuhallin hiekanerotuksen hiekan käsittelylle voisi olla toimitus öljyisten maiden vastaanottoalueelle kompostoitavaksi. Kevitsan kaivoksen vähärikkinen rikastushiekka läjitetään rikastushiekkaaltaalle A. Tuotannon tarkkailutulosten perusteella, rikastushiekan keskimääräinen kokonaisnikkelipitoisuus on 0,09 %, josta sulfidisen nikkelin pitoisuus on 0,06 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin ollut 0,78 %. Rikastushiekan rikkipitoisuus on ollut toiminnan alkuvaiheissa tavoitetasoa (0,5 %) korkeampi. Rikastushiekan sulfidipitoisuutta ja sitä kautta rikki- ja nikkelipitoisuutta pyritään jatkuvasti laskemaan vaahdotusprosessin hienosäädöllä, jolloin myös nikkelin saantia ja toiminnan kannattavuutta parannetaan. Tuotantotarkkailussa vuoden 2013 aikana havaitut pitoisuudet ja niiden vaihteluväli on esitetty seuraavassa. Taulukossa esitettyjä pitoisuuksia ei ole painotettu todellisilla tuotetuilla tonnimäärillä. Näytteenotossa kuitenkin huomioidaan rikastushiekan virtaamanopeus. Taulukon mediaaniarvot vastaavat varsin tarkasti tonnimäärillä painotettuja keskiarvopitoisuuksia. Min Max Keskiarvo Mediaani Cu_% 0,02 0,24 0,044 0,040 Ni_% 0,05 0,33 0,096 0,092 NiS_% 0,03 0,29 0,064 0,060 S_% 0,34 1,67 0,651 0,635 Vähärikkinen rikastushiekka on nykyisen ympäristöluvan lupamääräyksen 18 perusteella luokiteltu tavanomaiseksi jätteeksi. Kevitsan kaivoksen vähärikkisen rikastushiekan osalta kyseeseen tulee lähinnä nikkelisulfidit (lähinnä pentlandiitti), joita rikastushiekkaan väistämättä jää vaahdotusprosessista huolimatta. Jäteasetuksen aineluettelossa mainittua nikkelisulfidia ei esiinny sellaisenaan rikastushiekassa. Yhdiste poikkeaa näin rakenteellisesti kidehilallisista rikastushiekan nikkelimalmimineraaleista, kuten rautanikkelisulfidista (pentlandiitti). Aineluettelossa mainittua metallista nikkelijauhetta (CAS ) ei rikastushiekasta ole löydettävissä sellaisenaan. Pääosa rikastushiekan nikkelistä on sitoutuneena sulfidimineraaleihin ja loput lähinnä silikaattimineraaleihin. Luokitusta nikkelisulfidin perusteella ei tule asetuksen mukaisesti tehdä nikkeliyhdisteiden kemiallisista koostumuseroista johtuen. Vähärikkistä rikastushiekkaa ei siten voida pitää vaarallisena jätteenä, etenkään kun huomioidaan erot kemiallisessa koostumuksessa. Rikastushiekan jäteluokituksen säilyttäminen tavanomaisena jätteenä onkin näin perusteltua. Johtopäätöksenä hakija on todennut, että nykyisiä asetuksia ja vaaraluokitusmenetelmiä ei voida sellaisenaan soveltaa rikastushiekan nikkelisulfidiyhdisteille. Hakija on arvioinut, että ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta ei aiheuta suojeluperusteena oleville luontotyypeille tai kasvi- ja eläinlajeille tai Natura-alueelle kokonaisuutena merkittäviä heikentäviä vaikutuksia.

165 165 Hakijan käsityksen mukaan Natura-arviota ei siten ole tarpeen tätä enempää täydentää. Sivukiven läjitysalueen osalta vaikutukset ovat jopa vähäisempiä kuin hankevaihtoehdossa VE1. Myöskään VE1,5 mukainen hieman suurempi avolouhos ja sen mukaiset pohjavesivaikutukset eivät oleellisesti poikkea hankevaihtoehdon VE1 vaikutuksista, etenkään kun huomioidaan Natura-arvion laadinnan jälkeen saadut aiempaa tarkemmat tiedot alueen hydrogeologisista olosuhteista ja hankkeen pohjavesivaikutuksista. Hakija huomioi esitetyt huomautukset ja sopivat yksityiskohtaisesti tarkkailusuunnitelman päivittämisestä Lapin ELY-keskuksen kanssa tarkkailuohjelman seuraavan päivityksen yhteydessä. 2. Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikön lausunto Hakija on todennut, että tarkkailusta sovitaan Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikön kanssa erikseen tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä. Esitettyyn lausuntoon hakijalla ei ole huomautettavaa. 3. Kainuun ELY-keskuksen patoturvallisuusviranomaisen lausunto Rikastushiekka-allas A:n padon suurin korkeus on +270 ja ylävirtaan korotusten nousukulma on 1:5 1:6. Ylävirtaan tehtyjen korotusten suotovirtausja stabiliteettilaskelmat on tehty varovaisuusperiaatteen mukaisesti geoteknisten laboratoriokokeiden perusteella. Useassa vaiheessa ylävirtaan korotetun luiskaosan stabiliteetti on riittävä riippumatta juurisalaojan toiminnasta. Yksittäisen korotuspenkereen stabiliteetti on riittävä lyhytaikaisessakin tilanteessa, jossa penkereen alle tulee huokosveden ylipainetta penkereen rakentamisen jälkeen riippumatta juurisalaojien toiminnasta. Tulva-aaltolaskennassa käytetyn padon korkeus ei vaikuta murtumaaukkoon tai ulos purkautuvan veden määrään kun kyseessä on rikastushiekka-altaan pato ja veden määrä ei ole 6 Mm 3 suurempi. Rikastushiekkaaltaassa olevan vapaan veden määrä ja vesisyvyys ovat pienemmät kuin vastaavassa vesialtaassa. Myöskään padon korkein kohta ei ole vahingonvaaran kannalta vaarallisin. Juoksettuneen rikastushiekan leviämismalli yliarvioi todellisen valuvan rikastushiekan määrää ja etäisyyttä, koska malli ei huomioi murtuma-aukon sivulle leviämistä, alustan karheutta tai juoksettuvan massaan määrää altaassa. Hakija on arvioinut, että mikäli rikastushiekka juoksettuu, on sen todellinen juoksettuva paksuus ilmeisesti vain joitain metrejä. Päivitetyssä vahingonvaaraselvityksessä on tarkennettu tulva-aallon etenemisen kuvausta ja vaarantuvien kohteiden tarkastelua. Kaivokselle ei ole kunnollista vaihtoehtoista tietä. Kaivos pystyy kunnostamaan kiviaineksella ja lastaus- sekä kuljetuskalustolla vaurioituneen tien välittömästi veden laskettua. Sillat eivät onnettomuustilanteessa vaurioidu ja kunnostus voidaan aloittaa myös lännestä päin. Alavirtaan tehty 3,5 metrin padon korotus levensi patopengertä 14 metriä. Korotusten materiaalimäärä kasvaa nopeasti padon korkeuden kasvaessa ja padon pidentyessä. Ylävirtaan tehtävien korotusten kiviainestarve on noin 10 % alavirtaan tehtävien korotusten tarpeesta. Nykyisen ympäristöluvan mukaan patoa korotetaan kerran alavirtaan ja sen jälkeen ylävirtaan 8 kertaa. Hakijan mukaan useampien alavirtaan korotusten tekemisellä ei saavuteta patoturvallisuuden kannalta olennaista parannusta, koska joka tapauksessa ylävirtaan menetelmää tarvitaan. Tällä parannetaan rikastushiekka-alueen ulkonäköä, koska jyrkkä louhetukipenger jää matalaksi ja yläosa tehdään loivaksi.

166 Sodankylän kunnan lausunto Patoturvallisuuden osalta hakija on viitannut patoviranomaiselle annettuun vastineeseen. Vesienhallinnan ja kaivoksen vesikiertoon liittyviä asioita hakija on käsitellyt vastineen liitteessä. Vesien juoksutuksesta hakija toteaa, että yliteveden purkamistarve riippuu merkittävästi vuoden aikaisesta sadannasta. Todennäköisesti toiminnan loppuvaiheessa purkuvesimäärä vastaava noin 600 m³/h keskimääräistä virtaamaa, mutta hetkellisesti vesien johtamistarve voi olla suurempikin. Purkuvesimääräksi on arvioitu 996 m³/h. Tämä tarkoittaa hetkellistä veden purkumäärää sellaisessa tilanteessa, jossa arvioidaan, että veden purkamista säätelee Vajukosken altaan juoksutukset ja kaivoksella on tarve vesitaselaskelmien mukaiselle maksimipurulle. Kaivosyhtiö käyttää vesitasemallia vesienkäsittelyn rinnakkaislinjan rakentamiseksi. Mallin avulla arvioidaan vesivaraston riittävyys alueella seuraavana syyskautena. Uuden vesienkäsittelyn saostusaltaan rakentaminen tulee ajankohtaiseksi, mikäli yliteveden pumppausta vesienkäsittelyyn ei voida keskeyttää laskeutusaltaan tyhjentämisen ajaksi (2-3 kk). Vesijakeiden jaekohtaista käsittelyä ei ole toistaiseksi nähty tarpeelliseksi. Lähtevän veden nikkelin ja kuparin vuosikuormitusta on käsitelty Lapin ELY-keskuksen lausunnon vastineessa. Sulfaattipitoisuuksien oletetaan kasvavan nykyisestä tasosta pintavalutuskentälle johdettavassa vedessä. Sulfaattipäästöjä on mallinnettu eri pitoisuuksissa lupahakemuksen vesistövaikutusarvion yhteydessä. Tehtyjen mallinnusten mukaan 2000 mg/l sulfaattipitoisuudella ja maksimivirtaamalla veden pitoisuudet eivät nouse sekoittumisen ja laimenemisen vaikutuksesta purkupaikkaa lukuun ottamatta yli tason 30 mg/l. Tästä johtuen sulfaattipäästöillä ei sinällään voida katsoa olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia ja hakijan esittämä pitoisuusraja on perusteltu. Hakijan mukaan pysyvien lisävesivarastoaltaiden rakentaminen lupahakemuksessa esitettyjen väliaikaisten lisävarastojen tilalle ei tässä tilanteessa ole tarpeellista. Sekoittumisvyöhykkeen määrityksen perustelut ja Mataraojan virtaaman lisäämisen vaihtoehtoja on käsitelty aiemmin Lapin ELY-keskuksen lausunnon vastineessa. Mineralogisten analyysien ja eri mineraalien kemiallisen koostumuksen perusteella rikastushiekan kromipitoisuudet ovat kokonaisuudessaan peräisin silikaattimineraaleihin kuuluvasta pyrokseenista. Kromin vallitseva luonnossa esiintyvä olomuoto on 3-arvoinen kromi. Kromilla on alhainen bioakkumulaatiokerroin eikä se kerry ravintoketjussa. Liikennettä on käsitelty vastineessa ELY-keskuksen lausunnossa. Vakuuksien tarkastaminen ja arvio vakuuden määrästä on tehty VNa:n 717/2009 liitteen 5 mukaisesti. Määrätyt ja tarkistetut vakuudet sisältävät toiminnan aloitusluvan vakuuden, vakuudet toiminnan ensimmäiselle toimintavuodelle ja sulkemiseen liittyvät vakuudet. Kaivoslain mukaiset vakuudet määritetään vuoden 2014 aikana. 7. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) lausunto Konsultit ovat laatimassa kaivos- ja jätealueelle selvityksen kallion rakenteellisesta eheydestä ja avolouhoksen stabiliteettitarkastelun. Lisäksi on tehty geofysikaalisia mittauksia (kallion rikkonaisuus ja virtausreitit). Selvi-

167 167 tys voidaan sen valmistuttua toimittaa PSAVI:lle tiedoksi marraskuun aikana. Avolouhoksen alueella olevan keskusruhjeen vedenläpäisy ei ole merkittävästi suurempaa kuin lähialueella. Laadittua pohjavesimallia voidaan keskeisiltä osiltaan pitää edelleen luotettavana ja käyttökelpoisena kaivosalueen vesitasetta laskettaessa. Merkittävä osa avolouhokseen kertyvästä vedestä purkautuu kallioperän kautta, minkä arvioidaan pitävän keskimääräiset kuivatusvesimäärät verrattain tasaisena. Louhosvesiä voidaan tarvittaessa varastoida louhoksessa lyhyitä ajanjaksoja (muutamia viikkoja) ja siten tasata koko kaivosalueen vesitasetta ja ylitevesien johtamistarvetta. Riskit ja onnettomuuksien mahdollisuus sekä niiden estäminen on otettu huomioon kaivoksen suunnittelussa. Kemikaalien varastointi on suunniteltu niin, että mahdollisen onnettomuuden seuraukset saadaan torjutuksi. Suuronnettomuusvaarojen tunnistamisesta ja arvioinnista on laadittu selvitys sekä tarkempi prosessiriskien arviointi(vaarallisten skenaarioiden analyysiä (HAZSCAN) sekä poikkeamatarkastelua (HAZOP)). Ympäristölupahakemusta varten riskejä tarkasteltiin vielä erikseen ympäristön kannalta ympäristöriskianalyysilla. Rikastushiekka-alueille on tehty riskien arviointi ja laadittu vahingonvaaraselvitykset, joiden päivitys on toimitettu vastineen liitteenä. Onnettomuusriskien pienentämiseksi on laadittu useita osasto- ja toimintokohtaisia pelastussuunnitelmia. Rikastushiekka-allas A:n reuna-alueiden moreenimaalle Kevitsan vaaran puolelle on asennettu bentoniittimatto vaiheittain lähemmäs keskiosan tiivisturverakenteita ja reuna-alueelle on tehty bentoniittimattorakenteita. Vaiheittain rakennetaan Iso-Hanhilehdon puoleiselle moreenimaalle bentoniittimattorakenteet. Rakennustavat, laadunvalvonta ja piirustukset on hyväksytetty Lapin ELY-keskuksella ympäristöluvan mukaisesti. Bentoniittimaton ja turvekerroksen raja-alueen rakentaminen on ohjeistettu ja se on tarkemmin kerrottu vastineen liitteessä. Rikastushiekka-alueen juurisalaojilla pyritään nostamaan patorakenteen kokonaisstabiliteettia. Normaalissa käyttötilanteessa, kun juurisalaojat toimivat, kertyy salaojiin suurempi vesimäärä kuin varsinaisen patorakenteen läpi suotautuu. Juurisalaojiin kertyvät vedet palautetaan joko altaaseen tai johdetaan rikastamon vesikiertoon. Rikastushiekka voi hapettua juurisalaojien vaikutusalueella, mutta suurin osa hiekasta tulee sijaitsemaan läjitysalueen keskiosassa ja pysyy vedellä kyllästyneenä. Sivukivien mineraloginen koostumus on päämineraalien osalta esitetty sekä päivitetyssä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa ja varsinaisessa lupahakemuksessa. Merkittävimmät mineraalit eri sivukivijakeissa ovat klinopyrokseeni, ortopyrokseeni ja oliviini. Vähemmässä määrin esiintyy plagioklaasia, amfiboleja ja muita mineraaleja, kuten sulfidimineraaleja. Vesienkäsittelyssä syntyvän kalkkisakan koostumuksen selvittämiseksi on käynnissä näytteenotto ja laboratoriotutkimus. Tulokset eivät kuitenkaan ole vielä saatavilla tähän täydennykseen. Kalkkisaostuksessa on arvioitu syntyvän hydroksidisakan määräksi m³/a. Kalkkisakka syntyy, kun eri metallit reagoivat eri ph-olosuhteissa anionien kanssa muodostaen niukkaliukoisia sakkoja. Sakat, ja niiden sisältämät metallit, voivat kuitenkin liueta takaisin nesteeseen, mikäli ph-olosuhteet muuttuvat merkittävästi. Maanpoistomaiden läjitysalueet on ja niiden valumavesien hallinnan kuvaus on esitetty vastineen liitteessä.

168 168 Rikastushiekka-alueiden sulkemissuunnitelmaan lisätään sen päivityksen yhteydessä vaihtoehto, jossa B-altaan rikkipitoinen rikastushiekka on saatu myytyä toiminnan aikana. Jälkihoitotoimet lisätään jätehuoltosuunnitelmaan päivityksen yhteydessä, kun jälkihoitotoimenpiteiden alkaessa. Avolouhoksen vedenlaadusta on tehty arvio kaivoksen sulkemiseen liittyen (täydennys ). Sulkemisen jälkeinen vesienhallinta on kuvattu jälkihoitosuunnitelmassa ja esitetty alla koosteena. Hakija on esittänyt pintavalutuskentän puhdistustulokset vastineen liitteessä. Tulosten mukaan pintavalutuskentän puhdistusteho on ollut typen ja sen yhdisteiden osalta vähintään 55 %. Nikkelin, kuparin ja alumiinin määrän vähentymistä on tapahtunut. Rautapitoisuus on ollut kentältä lähtevässä vedessä korkeampi kuin sinne tulevassa vedessä. Hakijan on tarkoitus tehdä tarkempi arvio pintavalutuskentän toiminnasta eri kuukausina. Raportti pohjaveden purkautumisesta pintavalutuskentälle toimitetaan aluehallintovirastolle myöhemmin. Vesikiertoon, vesitaseeseen ja vesienhallintaan liittyviä asioita on käsitelty Lapin ELY-keskuksen vastineessa ja vastineen liitteessä tarkemmin. Purkuveden laadusta on saatu tarkkailutuloksia toiminnan käynnistyttyä. Aluevesien sisältämän kiintoaineen määrää vähennetään asianmukaisella veden keräilyllä ja laskeutuksella sekä tarvittaessa kemikaloinnilla. Hakija on todennut maanalaisen kaivoksen kannattamattomaksi eri laskentaskenaarioilla avolouhintaan verrattuna. Avolouhinnan osalta laskelmissa on huomioitu sivukiven louhinta ja läjitys. Malmi on pitoisuuksiltaan matala ja muodoltaan sellainen, että yläosastaan se on yksiselitteisesti kannattavinta louhia suurimittakaavaisena avolouhintana. Metallien hinnan vaihdellessa voidaan kaivoksen jatkuva tuotanto taata parhaiten avolouhinnalla. 8. XX:n muistutus Muistuttaja on esittänyt muistutuksessaan, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana järjestetyssä kuulemisessa on esiintynyt virheitä, minkä johdosta muistuttaja on vaatinut uuden YVA-menettelyn järjestämistä ja pitää kyseessä olevaa lupamenettelyä laittomana. Lisäksi muistuttaja on katsonut kaivostoiminnan aiheuttamista pölypäästöistä aiheutuvan haittaa kaivostyöntekijöiden ja asukkaiden terveydelle. Kevitsan kaivoksen laajennuksen johdosta on suoritettu YVA-menettely, joka on saatettu loppuun vuonna YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena toiminut Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on kuuluttanut YVA-ohjelmasta ja -selostuksesta asianmukaisesti ja varannut asianosaisille tilaisuuden esittää mielipiteensä asiassa. Lain edellyttämän kuulemisen lisäksi on järjestetty yleisötilaisuus, johon Koivuaho muistutuksessaan viittaa. Asianosaisilla on ollut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitetulla tavalla mahdollisuus tulla kuulluksi ja perehtyä asiaan liittyviin asiakirjoihin. YVA-menettelyssä ei ole esiintynyt virheitä, jotka aiheuttaisivat ympäristölupamenettelyn lainvastaisuuden. Vaikka asia ei ole tämän lupamenettelyn kannalta relevantti todettakoon selvyyden vuoksi myös se että YVA-menettelyn mahdolliset puutteet voivat täydentyä myös käsittelemällä asioita lupamenettelyn yhteydessä. Muistuttajan siitä, että YVA-menettelyn mahdollinen puutteellisuus estäisi ympäristölupahakemuksen käsittelyn, on virheellinen. YVA-menettelyn mahdollisista puutteista voidaan valittaa vasta lupapäätöstä koskevan valituksen yhteydessä. Kevitsan kaivoksen toiminnassa pölyämistä aiheutuu louhinnasta, malmin ja sivukiven lastauksesta, purkamisesta ja kuljetuksesta sekä tuulen vaikutuksesta rikastushiekka-alueella. Pölyämistä aiheutuu myös rikastamolta,

169 169 lähinnä murskaamosta. Pölyn muodostumiseen ja leviämiseen vaikuttavat suuresti sääolosuhteet, kuten tuulen suunta ja nopeus sekä sade. Kaivoksen pölypäästöistä noin % syntyy sivukiven käsittelystä (muun muassa louhinta, läjitys ja kuljetus). Muodostuva mineraalipöly laskeutuu pääosin pölylähteen lähiympäristöön ja pölyn laatu vastaa louhittavan malmin ja sivukiven laatua. Hakija on selvittänyt YVA-menettelyn ja ympäristölupamenettelyn puitteissa laajasti laajennetun kaivostoiminnan pölypäästöjä muun muassa mallintamalla arvioitua pölyn leviämistä (pölyn leijumamallinnus). Laajennetustakin kaivostoiminnasta aiheutuva pölyäminen rajautuu pääosin kaivospiirin sisälle. Tämä johtuu siitä, että pääosa mineraaliainesperäisistä pölyhiukkasista on kooltaan suuria (>30 μm) hiukkasia, jotka laskeutuvat päästölähteen välittömään läheisyyteen. Vaikka pölyhiukkaset pääosin ovat kooltaan suurempia hiukkasia, on myös pienempien ns. hengitettävien hiukkasten (PM 10 -partikkelikoko) muodostuminen mahdollista. Nämä pienemmät hiukkaset saattavat otollisten olosuhteiden vallitessa kulkeutua muutaman kilometrin päähän päästölähteestä. Hengitettävän hiukkaskoon (PM 10 ) osuus louhinnasta muodostuvasta pölystä on kuitenkin pieni. Kaivostoiminnasta aiheutuvaa pölylaskeumaa on tarkkailtu kaivoksen ympäristössä lähtien. Tuotannon käynnistymisen jälkeen pölytarkkailua suoritetaan neljässä tarkkailupisteessä ympäri aluetta. Vuoden 2012 pölytarkkailun vuosiraportti on toimitettu ympäristölupahakemuksen liitteeksi. Jokaisesta näytteestä on määritetty ph, sähkönjohtavuus, kiintoainepitoisuus sekä kiintoaineen hehkutushäviö ja hehkutusjäännös. Kerran vuodessa lokakuussa näytteistä määritetään myös koboltti-, kromi-, kupari, nikkeli- ja rautapitoisuudet. Vuoden 2012 tarkkailutulosten perusteella pölylaskeumatarkkailussa ei kiintoaineen osalta havaittu merkittäviä muutoksia vuoden 2011 tuloksiin verrattuna. Kiintoainelaskeumasta suurin osa oli orgaanista alkuperää. Metallipitoisuuksissa oli havaittavissa kasvua vuoden 2011 havaintoihin verrattuna. Vuoden 2013 suoritut mittaukset näyttävät niin ikään samankaltaisilta vuoden 2012 tulosten kanssa. Määrityksiä on toistaiseksi tehty vain kiintoaineen osalta. Korkeimmat yksittäiset arvot on havaittu huhtikuun ja elokuun näytekierroksilla havaintopisteessä KevD-2, joka sijaitsee avolouhoksen itäpuolella Satojärven pohjoispuolella. Lähitulevaisuudessa kaivoksella aloitetaan myös pölyn leijumamittaukset, joiden tulosten avulla voidaan määrittää pölypäästöjen vaikutukset ihmisten terveyteen. Pienhiukkasten määrälle on säädetty raja-arvot ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (38/2011). Kaivostoiminnan laajennusta koskevassa YVA-selostuksessa pölyn leijumaa on selvitetty mallinnuksella. On todettu, että mallinnuksen mukaan ilmanlaadulle asetettujen ohje- ja rajaarvot eivät ylity asutuksen suunnassa ja kaivosalueen läheisyydessäkin ylitysten määrä jää alle sallitun. Toiminnan laajentamista koskevan YVAmenettelyn puitteissa laaditusta mallinnuksesta selviää, ettei pölyn leviäminen kaivosalueen ulkopuolelle tule toiminnan laajennuttua merkittävästi eroamaan nykyisestä kaivostoiminnasta. Suurin ero pölyn määrässä on havaittavissa kaivosalueen sisäpuolella. Mallinnus on laadittu Breezen AERMOD-ohjelmistolla, joka soveltuu hyvin kaivostoiminnan kaltaisen monipiippulähteen mallintamiseen. Malli huomioi alueelliset sääolosuhteet sekä maasto-olosuhteet. Sääolosuhteina mallinnuksessa on käytetty vuoden 2005 aineistoa Sodankylän säähavaintoasemalta. Kyseisen vuoden on arvioitu olevan sääolosuhteiltaan keskimääräinen, hyvin paikallista säätä edustava vuosi. Kyseisen vuoden päätuulensuunta on koilliseen. Maasto-olosuhteet on syötetty malliin alueelle laaditusta maastomallista.

170 170 Hakija pyrkii vähentämään toimintansa pölypäästöjä useilla eri parhaan käyttökelpoisena tekniikkana pidettävillä toimenpiteillä ja kaivokselle on laadittu hajapölypäästöjen rajoittamissuunnitelma. Malmin murskauksessa, seulonnassa, kuljettimilla ja varastoinnissa on havaittu merkittävää pölyämistä ensimmäisen tuotantovuoden aikana ja pölyämisen vähentämiseksi on tehty useita muutostöitä kuten: malmin välivaraston huoltooviaukon verhoaminen, primäärimurskan, sekundäärimurskan ja seulan pölynkeräysjärjestelmien tasapainotus ja muutoksia kuljettimessa (harjat, vesipesut, lisäkaapimet). Murskaustakin enemmän tällä hetkellä selkeästi pölyämistä aiheuttaa teiden pölyäminen kuivalla säällä. Kaivosalueen ajotiet sekä malmitie louhoksesta primäärimurskalle ovat kaikki päällystämättömiä. Nämä tiet raskaan kuorman vuoksi kuivalla kelillä pölyävät voimakkaasti. Teiden pölyämisen estämiseksi kastellaan tiet jokivedellä kesäaikaan useaan kertaan päivässä. Jos kastelu vedellä ei jatkossa riitä, mietitään mahdollisuuksia kemikaalien koekäyttöön. Kaivos päivittää hajapölypäästöjen rajoittamissuunnitelmaansa vuosittain ja täydentää lähitulevaisuudessa ilmanlaatumittauksia leijumamittauksilla. Kun otetaan huomioon hakijan jo toteuttamat ja laajennuksen yhteydessä toteutettaviksi suunnitellut toimenpiteet pölypäästöjen vähentämiseksi, pölyämisen rajallinen lisäys verrattuna nykyiseen olemassa olevaan kaivostoimintaan sekä erityisesti se, ettei pölyämisen ole arvioitu ylittävän ilmanlaadun ohje- tai raja-arvoja tai niiden perusteella sallittuja ylityksiä, ei voida katsoa, että pölyämisestä aiheutuisi terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, jotka estäisivät ympäristöluvan myöntämisen Kevitsan kaivoksen laajennukselle. 9. XX:n muistutus Muistuttaja yhtyy muistutuksessaan edellä mainitun muistuttajan (numertoinnilla 8) esittämään muistutukseen ja esittää lisäksi omassa muistutuksessaan kysymyksiä kaivostoiminnan vaikutuksista kalastukseen ja veden käyttöön sekä esittää, että kaivoksen aiheuttama meluhaitta on suuri. Hakija on selvittänyt YVA-menettelyn ja ympäristölupamenettelyn puitteissa kaivostoiminnan meluvaikutuksia sekä vaikutuksia kalastoon ja vesistöihin. YVA-menettelyn aikana vuosina 2008 ja 2010 on suoritettu kalojen metallimäärityksiä ja lisäksi vastaavat määritykset on suoritettu tarkkailun yhteydessä vuonna Kalojen metallipitoisuuksien määritystulokset on käsitelty aiemmin. Tulosten perusteella kaivostoiminnalla ei ole havaittu olevan vaikutusta Kitisen kalakantoihin tai kalojen käyttökelpoisuuteen. Kokonaisuutena ei siten kaivostoiminnasta arvioida aiheutuvan kalastukselle tai kaloille merkittävää haittaa. Kaivostoiminnan käsitellyistä jätevesistä ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia pintavesien käyttömahdollisuuksiin. Kuten yllä on esitetty, ei pintavesiä suositeta käytettävän talousvetenä, eikä järvi- ja jokivesien laatua arvioida tällä talousvesille määrättyjen laatuvaatimusten perusteella. Pintavesiä voidaan jatkossakin käyttää normaalisti virkistykseen ja pesuvetenä. Kaivostoiminnan jätevesistä ei aiheudu terveyshaittaa. Kaivoksen aiheuttamien meluvaikutusten ei arvioida merkittävästi kasvavan nykyisestä. Meluvaikutusten ei kokonaisuudessaan arvioida yltyvän niin merkittäviksi, että melusta aiheuttaisi merkittävää ympäristön pilaantumista ja siten ympäristölupahakemuksen epääminen.

171 XX:n muistutus Muistutuksessa on esitetty väitteitä siitä, että kaivostoiminnan pölyämisestä aiheutuu haittaa marjojen, sienten ja riistan käytölle. Muistuttaja esittää myös, että kaivostoiminnasta aiheutuisi haittaa, kun Kitisen joen vettä ei enää voi käyttää talous- tai pesuvetenä. Muistutuksessa on myös kiinnitetty huomiota uraanin esiintymiseen kaivoksen malmissa. Kaivostoiminnan pölypäästöt ovat käsitelty vastineessa aiemmin. Pölypäästöt kohdistuvat pääosin kaivosalueen sisäpuolelle eikä pölyämisestä ole arvioitu aiheutuvan terveyshaittaa. Haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen marjojen, sienien tai riistalihan kautta ei ole myöskään todennettavissa. Kaivostoiminnan biologisia vaikutuksia tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailun piiriin kuuluu mm. kekomuurahaisten, metsäsammalten, humuksen ja sienten alkuainepitoisuuksien määritykset kaivospiirin alueelta ja sen ympäristöstä vuonna 2012 yhteensä 17 havaintoalueelta. Tarkkailun tulokset on toimitettu ympäristölupahakemuksen liitteeksi. Yhteenvetona tarkkailuraportissa todetaan, että Kevitsan kaivoksen alkanut toiminta on selvästi lisännyt alkuainepitoisuuksia varsinkin tietyillä kaivostoimintojen keskeisillä alueille sijoittuvilla näytealoilla. Suuntaus on selkeästi nähtävissä sammalissa ja humuksessa. Merkittävimmät vaikutukset rajautuvat kuitenkin kaivoksen vilkkaimpien toiminta-alueiden läheisyyteen. Kaivostoiminta ei ole nykylaajuudessaan estänyt pintavesien käyttöä pesuvetenä tai muuhun virkistyskäyttöön kuten uimiseen tai kalastamiseen. Kaivostoiminnan laajennuksen ei arvioida merkittävästi vaikuttavan Kitisen ekologiseen tai kemialliseen tilaan ja Kitisen vesi tulee myös jatkossa pysymään käyttökelpoisena peseytymiseen ja erilaisiin virkistystarkoituksiin. Näin ollen hakijan kaivostoiminnan laajennuksesta ei aiheudu sellaista haittaa, joka edellyttäisi ympäristölupahakemuksen hylkäämistä esimerkiksi toiminnasta aiheutuvan terveyshaitan takia. Kun on kyse pintavesien käytöstä talousvetenä, on lisäksi korostettava, ettei Suomessa suositella käytettävän järvi- tai jokivettä sellaisenaan talousvetenä. Kitisen veden käyttöä talousvetenä ei siten kaivostoiminnasta huolimatta suositella juomiseen tai ruoanlaittoon. Uraania esiintyy luontaisesti ympäristössä lähes kaikkialla Suomessa. Kevitsan kaivoksen louhitussa malmissa ja sivukivessä esiintyy hyvin pieniä määriä uraania. Pitoisuudet ovat verrattavissa luontaisiin taustapitoisuuksiin lähialueella. Uraanipitoisuudet ovat matalia, eikä niiden nojalla arvioida aiheutuvan vaikutuksia kaivostoiminnan päästöihin ja siten ympäristöön. Uraanin lisäksi myös toriumin ja radonin esiintymistä Kevitsan malmissa on mitattu koekairauksin, ja niidenkin pitoisuudet vastaavat normaaleja taustaarvoja. Uraani ja torium on mitattu kaivoksen rakentamisen ja toiminnan aikana yli tuhannesta malminäytteestä. Uraanin osalta näytteiden (aikaväli 12/ /2013, mukana 923 näytettä) mediaani on ollut 0,20 ppm ja toriumin osalta 0,50 ppm. Maankuoressa yleensä uraania esiintyy keskimäärin 1,8 ppm. 11. Kiinteistöyhtymä Harju Kiinteistönomistajat ovat vaatineet muistutuksessaan euron korvausta Mataraojan vesialueen ja rantatonttien osalta Mataraojan siirron aiheuttamista haitoista. Kiinteistöomistajat katsovat, että Mataraojan aikaisempi patoaminen on jo pienentänyt ojan virtaamaa noin 60 % ja pilannut Mataraojan vesistöä. Kiinteistöomistajat katsovat Mataraojan siirron aiheuttavan lisää pilaantumista.

172 172 Nyt vireillä olevalla lupahakemuksella hakija hakee vanhan vesilain 7 luvun mukaista lupaa Mataraojan uoman siirrolle omistamallaan maa-alueella. Kaivostoiminnan laajentuessa myös sivukiven läjitysaluetta on tarpeen kasvattaa, mikä edellyttää Mataraojan uoman siirtämistä läjitysalueen alta lähemmäs kaivospiirin rajaa. Itse Mataraojan siirto aiheuttaa vesistöön vain hetkellisiä laadullisia muutoksia siirtouoman rakentamisen aikana. Virtaamamuutokset aiheutuvat valuma-aluemuutoksista. Pohjoisen latvahaaran virtaama pienenee enimmillään noin 40 % luonnontilasta ja eteläisen latvahaaran virtaama enimmillään 80 % laajennuksen jälkeen. Mataraojan loppupäässä virtaaman vähenemä on noin 20 %. Mataraojan laatua on tarkkailtu osana kaivoksen ympäristötarkkailua ja tarkkailun tulokset muun muassa vuoden 2012 osalta on toimitettu ympäristöhakemuksen liitteeksi. Vuoden 2012 tarkkailussa Mataraojan pisteiden sähkönjohtavuudet ovat nousseet ajoittain korkeiksi perustasoon (<10 ms/m) nähden. Myös sulfaattipitoisuudet Mataraojassa kaivoksen alapuolisilla pisteillä olivat ajoittain korkeat. Sulfaattipitoisuudet ovat olleet kyseisillä tarkkailupisteillä korkeita kuitenkin koko tarkkailuhistorian ajan vuodesta 2009 alkaen (eli jo ennen kaivostoimintaa). Sähkönjohtokyvyn nousut lienevät seurausta kaivoksen rakentamisesta. Tarkkailua Mataraojan pisteillä jatketaan edelleen vuonna Hakija toteaa, että kaivostoiminnasta ei ole aiheutunut eikä laajennuksenkaan johdosta tule aiheutumaan merkittävää Mataraojan pilaantumista. Kuten hakijan ympäristölupahakemuksessa todetaan, Mataraojan ekologinen tila on arvioitu kokonaisuudessaan hyväksi. Kaivoksen laajentamista koskevan YVA-selostuksen mukaan kaivoksen läheisten pienempien jokien, kuten Mataraojan, ei arvioida muuttuvan olennaisesti nykyluvan mukaisen toiminnan vaikutuksiin verrattuna. Hakija selvittää mahdollisuutta tulevaisuudessa johtaa kaivosalueen valumavesiä Mataraojaan kompensoidakseen virtaaman vähenemistä. Lupaharkinnassa on kuitenkin erityisesti huomioitava, että Mataraojan siirtämisestä aiheutuvien haittavaikutusten veden laatuun on arvioitu olevan väliaikaisia. Kaivostoiminnan laajennuksesta ei siten virtaaman pienentymistä lukuun ottamatta aiheudu pysyviä haittoja Mataraojan varren kiinteistöille. Edellä esitetty huomioon ottaen Mataraojan siirrosta ei aiheudu sellaista pysyvää haittaa, jonka johdosta muistuttaja olisi oikeutettu muistutuksessa vaadittuun huomattavan suureen korvaukseen virtaaman vähenemisestä. 12. Kemijoki Oy:n muistutus Kemijoki Oy esittää muistutuksessaan, että kaivostoiminnan laajennuksen ympäristövaikutuksia ei voida arvioida ennen kuin yhteenvetoraportti koskien Vajukosken altaaseen johdettujen vesien määrää ja laatua sekä niiden vaikutuksia on toimitettu AVI:lle. Yhteenvetoraportti koskee hakijalle myönnetyn määräaikaisen ympäristöluvan nojalla johdettavia ylitevesiä. Lupa raukeaa Yhteenvetoraportti tulee toimittaa hakemusasiana AVI:lle viimeistään Hakija esittää, että ympäristölupa voidaan myöntää jo olemassa olevien seurantatietojen ja selvitysten pohjalta. Arvioitujen vaikutusten ja seurannassa selvitettyjen vaikutusten mukaan ei laajennuksen suuremmista jätevesimääristä ole odotettavissa kielteisiä vaikutuksia vesistöihin. Lisäksi on huomioitava, että AVI on lupapäätöksessään sallinut, että yhteenvetoraportti joko toimitetaan täydennyksenä vireillä olevaan toiminnan laajentamista koskevaan lupa-asiaan tai erillisenä hakemusasiana, eikä siten yhteenvetoraporttia ole edellytetty käsiteltävän käynnissä olevassa ympäristölupamenettelyssä.

173 Metsästysseura Eränarttu ry Muistutuksessa on tuotu esille neljä asiakohtaa: seuran tilan läpi virtaavan niittypuron veden määrän vähenemisen ja laadun huonontumisen, sivukiven läjitysalueen laajennuksen aiheuttaman maisema- ja meluhaitan, pölylaskeuman vaikutuksen metsästysseuran kiinteistöön sekä Mataraojan pohjoisosaan rakennettavien varoaltaiden patoturvallisuuden. Muistuttaja on vaatinut lisäksi muistutuksessaan, että kiinteistö korvataan todellisen käyvän arvon mukaan tai vaihtoehtoisesti, että kiinteistö lunastetaan puolitoistakertaisesta (1,5) arvosta. Hakija on hakenut vesitalouslupaa Mataraojan pohjoisen latvahaaran uoman siirtämiselle. Siirrolla voi olla vaikutuksia Metsästysseura Eränarttu ry:n tilan läpi virtaavan niittypuron veden sameuteen hetkellisesti siirtouoman rakentamisen aikana. Lisäksi Mataraojan virtaama muuttuu yläpuolisen valuma-alueen pienentyessä. Mataraojan latvahaarojen virtaama on luonnostaan ollut vähäinen tai jopa hyvin vähäinen kuivana aikana. Mataraoja on vesilain (587/2011) määritelmän mukaan puro (uoma, jonka valuma-alue on pienempi kuin 10 km², mutta jossa virtaa jatkuvasti vesi ja kala voi kulkea), mutta sen pohjoista latvahaaraa voidaan pitää norona (ei jatkuvaa virtausta eikä kalankulku merkittävässä määrin mahdollinen). Paikoittain latvahaara virtaa pintavaluntana suoalueiden ylitse ja alueilla, jotka ovat ojitettuja. Alkuperäisen uoman kulku ojiin nähden on paikoin epäselvä. Mataraojan siirron aiheuttamia vaikutuksia pyritään vähentämään huolellisella suunnittelulla (mm. geoteknisten tutkimusten teettäminen alueella ja tarvittavien putousportaiden suunnittelu) ja rakentamisen aikaisilla toimenpiteillä (rakentamisen vähävetisenä aikana, eroosiosuojauksesta huolehtiminen). Hakija on ehdottanut, että kaivostoiminnan puhtaita vesijakeita voisi johtaa Mataraojaan kompensaationa virtaaman vähenemisestä. Mataraojan siirtämisestä mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset niittypuron veden laatuun ovat väliaikaisia. Mitä tulee niittypuron veden käyttämiseen talousvetenä, hakija on todennut, ettei pintavesien, kuten järvi- tai jokiveden, käyttöä ylipäätään suositella käytettäväksi sellaisenaan talousvetenä eli juomavetenä tai ruoan valmistuksessa. Vaikka Mataraojan pintaveden ekologinen tila onkin YVAselostuksen mukaan ollut hyvä, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pintavettä olisi tähän mennessäkään ollut suositeltavaa käyttää talousvetenä. Kuten Matarojasta toetun vesinäytteen analyysituloksista ilmenee, ei Mataraojan pohjoisen latvahaaran vesi ole nykyhetkelläkään talousvedeksi sopivaa muun muassa sen sisältämien bakteerien vuoksi. Otettaessa huomioon Mataraojan luonnollinen virtaaman vähäisyys, suunnitellut kompensaatiotoimenpiteet ja erityisesti se, että uoman siirron vaikutus veden laatuun tulee olemaan väliaikainen, ei voida katsoa, että siirrosta aiheutuisi sellaisia haittoja, jotka estäisivät vesitalous- ja ympäristöluvan myöntämisen. Kevitsan kaivostoiminnassa syntyy sivukiveä, jota läjitetään sivukiven läjitysalueelle. Kaivostoiminnan laajentamisen vuoksi myös sivukiven läjitysalue tulee kasvamaan sivukiven määrän lisääntyessä. YVA-selostuksessa on arvioitu, että kaivostoiminnan loppuvaiheessa läjitysalue tulee näkymään myös kaukomaisemassa. On kuitenkin todettava, että myös kaivostoiminnan jatkuminen nykyisen ympäristöluvan mukaisena aiheuttaisi läjitysalueen näkyvyyden maisemassa, eikä toiminnan laajentaminen merkittävästi muuta läjitysalueen aiheuttamaa maisemavaikutusta.

174 174 Maisemahaitan osalta hakija toteaa, että rakentamisen ja teollisen toiminnan vaikutuksia maisemaan arvioidaan lähtökohtaisesti maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisen kaavoituksen yhteydessä. Kevitsan alue on maakuntakaavassa osoitettu kaivosalueeksi (EK 1904) ja osayleiskaavassa maankamaran ainesten ottoaluevarauksena (EO) kaivostoimintaan ja maa-ainesten ottoon. Kaivoksen ja sen sivukiven läjitysalueen maisemallinen soveltuvuus alueelle on siten harkittu maakuntakaavan ja osayleiskaavan laatimisen yhteydessä. Ympäristölupamenettelyn yhteydessä säännellään ympäristön pilaantumista ja rajoitetaan toimintoja, jotka voivat aiheuttaa kiellettyjä pilaamisseurauksia ympäristössä. Maiseman muutoksia tai toiminnan vaikutusta maisemaan ei katsota ympäristön pilaantumiseksi eikä ympäristölupaharkinnassa huomioida tai harkita luvanvaraisen toiminnan maisemavaikutuksia. Jätelainsäädännön nojalla on tiettyä huomiota annettava maisemavaikutuksille. Hakijan tapauksessa tämä on jo harkittu ja ratkaistu kaavoituksessa, ja näin ollen on katsottava, että sivukiven läjitysalueiden maisemavaikutukset on lainmukaisesti huomioitu. Kaivostoiminnan laajennuksen meluvaikutuksia, on arvioitu YVAmenettelyn yhteydessä laaditussa melumallinnuksessa. Mallinnuksen mukaan toiminnan laajennuksen aiheuttamat meluvaikutukset vastaavat nykyisen toiminnan melualtistusta ja erot ovat vähäisiä. Mallinnuksen mukaan vain maantieliikenteen aiheuttama meluvyöhyke laajentuu hieman. Suurimmat meluvaikutukset rajautuvat kuitenkin kaivospiirin alueelle. Muistuttajan mainitsema sivukiven läjitysalue ei ole itsessään merkittävä melunlähde. Melua sivukivialueilla aiheutuu sivukiven kuljetuksesta ja kasauksesta alueelle. Kuitenkin korkeataajuiset äänet, kuten kuorma-autojen peruutuksen hälytysäänet, eivät ulotu kauas toiminta-alueesta ja ovat osa kaivoksen turvallisuusjärjestelyjä, joista ei voi tinkiä. Muistuttajan kiinteistö ei laajennuksen johdosta tule altistumaan merkittävästi suuremmalle meluhaitalle kuin nykyisen kaivostoiminnan aikana. Kaivostoiminnan laajennuksen YVA-menettelyn ja ympäristölupamenettelyn aikana on kattavasti selvitetty kaivostoiminnan pölyämisvaikutuksia. Hakija on mm. laatinut mallinnuksen pölyämisestä YVA-menettelyn aikana. Mallinnuksen mukaan Metsästysseuran kiinteistölle ei aiheudu merkittäviä pölyn leijuman suhteen merkittäviä vaikutuksia. Sivukiven läjitysalueelta kulkeutuvan pölyn ei esimerkiksi arvioida vaikuttavan muistuttajan kiinteistöllä kulkevan puron veden laatuun merkityksellisesti. Patoturvallisuuslaki (494/2009) edellyttää, että lupaviranomainen arvioi patoturvallisuuden padon rakentamisen yhteydessä. Patoturvallisuuslain 3 :n 6 momentin mukaan on aluehallintoviraston otettava patoturvallisuuslain säännökset huomioon muun muassa vesilain (264/1961) ja YSL:n mukaista padon rakentamista ja käyttöä koskevaa viranomaispäätöstä tehdessä. Aluehallintovirasto pyytää myös lausunnon patoturvallisuusviranomaiselta eli tässä tapauksessa Kainuun ELY:ltä ennen lupapäätöksen tekemistä. Patoturvallisuusviranomainen esittää lausunnossaan arvion padon mitoituksesta patoturvallisuuden näkökulmasta. Mataraojan latvaosaan rakennettavien varovesialtaiden patoturvallisuus tullaan näin ollen asianmukaisesti arvioimaan lupamenettelyssä. Muistutuksessa on vaadittu kiinteistön virkistysarvojen korvaamista tai kiinteistön lunastamista puolitoistakertaiseen hintaan. Nyt käsillä olevan ympäristö- ja vesitalouslupamenettelyn yhteydessä voidaan korvausasia käsitellä vain siltä osin kuin on kysymys Mataraojan siirrosta aiheutuvista vaikutuksista tai Mataraojan veden pilaantumisesta jostakin muusta syystä johtuen. Koska virtaaman pieneneminen ja mahdollinen väliaikainen samentuminen eivät estä kiinteistön käyttöä sen nykyiseen tarkoitukseen, hakija

175 175 on katsonut, ettei metsästysseuralla ole vesilain nojalla oikeutta vaatia korvausta tai kiinteistönsä lunastamista puolitoistakertaiseen hintaan. Mataraojan veden laatu ei myöskään sivukiven läjitysalueelta kulkeutuvan pölyn vuoksi tule muuttumaan niin merkittävästi, että syntyisi YSL:n nojalla korvattavaa haittaa. Hakija on myös muistuttanut, että metsästysseuran kiinteistö ja rakennukset sijaitsevat maakunta ja yleiskaavassa kaivostoimintaan osoitetulla alueella ja rakennusluvan myöntämisen yhteydessä on edellytetty, että rakentaminen ei saa vaikeuttaa alueen kaavan mukaista käyttöä eli käyttöä kaivostoimintaan. Ympäristönsuojelulain säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 84/1999) on nimenomaisesti todettu, että teollisen toiminnan sijoittumista ohjataan yleensä kaavoituksella, jolloin lupaharkinnassa ei enää ole tarvetta erilliseen haitan naapuruussuhdeoikeudelliseen arviointiin. Kiinteistölle kaivostoiminnasta aiheutuvia vaikutuksia ei voida pitää kohtuuttomina, koska kaivostoiminnan mahdollisuus alueella on ollut metsästysseuran tiedossa jo rakennuslupaa haettaessa ja myönnettäessä. 14. Oraniemen paliskunnan muistutus Paliskunta on muistutuksessaan viitannut pölypäästöjen mahdollisiin vaikutuksiin porojen ravintonaan käyttämille jäkälille. Pölypäästöt laskeutuvat pääasiassa kaivosalueen sisäpuolelle eivätkä siten aiheuta vaikutuksia porojen laidunalueilla. Paliskunta on lisäksi vaatinut hakijaa solmimaan uuden sopimuksen kaivostoiminnan haittojen minimoimisesta ja kompensoimisesta. Kaivostoiminnasta porotaloudelle aiheutuvien haittojen korvaamista ei ratkaista ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Hakija kuitenkin toteaa, että kaivoksen laajennuksen yhteydessä ei oteta uusia käyttöön uusia alueita eivätkä porotalouteen kohdistuvat haitat hakijan käsityksen mukaan lisäänny. Porojen liikkuminen kaivosalueella estyy, kun aluetta ympäröivän poroaidan portit valmistuvat tämän syksyn aikana. 15. Metsästysseuran Poston Erä ry:n muistutus Muistutuksessa on esitetty, että mikäli kaivostoiminnan käsiteltyjen jätevesien johtaminen Vajukosken altaaseen aiheuttaa haittaa muistuttajien omistamalle kiinteistöille, tulee muistuttaja vaatimaan korvauksia. Kaivoksen vesistövaikutuksia on selvitetty yksityiskohtaisesti YVAmenettelyn ja ympäristölupahakemuksen yhteydessä. Kaivostoiminnan vaikutukset Vajukosken altaaseen on arvioitu vähäisiksi. Muun muassa YVA-selostuksen loppupäätelmänä on, ettei kaivoksen suunnitellusta laajennuksesta arvioida aiheutuvan merkittävää lisäkuormitusta Vajusen altaaseen. Käsiteltyjen jätevesien on arvioitu laimentuvan tehokkaasti Vajusen altaan suuren vesitilavuuden ja vaihtuvuuden takia. Lisäksi on huomioitava, että altaaseen johdettavien jätevesien on alitettava ympäristöluvassa asetetut raja-arvot, jotka osaltaan varmistavat riittävän ympäristönsuojelullisen tason. Hakijan käsitellyt jätevedet ovat olleet ympäristöluvassa asetettujen raja-arvojen mukaisia, eikä jätevesistä ole aiheutunut pilaantumista. Pintavesien tarkkailua suoritetaan viranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Pysyviä tarkkailupisteitä on 13 kappaletta. Vuoden 2012 osalta yhteenvetoraportti pintavesitarkkailusta on toimitettu ympäristölupahakemuksen liitteeksi. Tarkkailusuunnitelman mukainen analyysiluettelo on esitetty alla.

176 176 Pintavalutuskentälle purettavan veden laadun tulee täyttää ympäristöluvan laatuvaatimukset (tarkkailupiste KevP-10). Purettavan veden sähkönjohtokyky on vaihdellut välillä ms/m. Kokonaistypen osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa µg/l. Tästä ammoniumtypen osuus on ollut mg/l. Sulfaatin osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa mg/l. Kuparin osalta havaitut pitoisuudet ovat 1 11 µg/l mediaanin ollessa 4,7µg/l. Nikkelin osalta havaitut pitoisuudet ovat 6,8 350 µg/l mediaanin ollessa 100 µg/l. Pintavalutuskentältä Vajuseen pumpatun veden laatua tarkkaillaan tarkkailupisteessä KevP-11. Vajuseen pumpattavan veden sähkönjohtokyky on vaihdellut välillä ms/m. Kokonaistypen osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa µg/l. Tästä ammoniumtypen osuus on ollut mg/l. Sulfaatin osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa mg/l. Kuparin osalta havaitut pitoisuudet vaihtelevat välillä 1-8,7 µg/l mediaanin ollessa 2,3 µg/l. Nikkelin osalta havaitut pitoisuudet vaihtelevat välillä µg/l mediaanin ollessa 21 µg/l. Vuoden 2012 tarkkailun perusteella purkuvesistön vedenlaadussa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia. Purkupaikkaa lähimmät havaintopisteet ovat KevS-5 Kitinen, Vajukosken pato, purkuvesien alapuolinen piste ja KevS-6 Vajusen allas, 1,1km padosta pohjoiseen. Kitisen tarkkailupisteen KevS-5 sähkönjohtokyky on vuosien 2012 ja 2013 tarkkailussa vaihdellut välillä 1,9 6,4 ms/m eikä selkeää trendikehitystä ole havaittavissa. Kokonaistypen osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa µg/l. Tästä ammoniumtypen osuus on ollut 4-25 mg/l. Sulfaatin osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa 0,9-4,8 mg/l. Kuparin osalta mittaukset ovat olleet lähes poikkeuksetta alle määritysrajan <1 µg/l. Nikkelin osalta suurin osa näytteistä on ol-

177 177 lut alle määritysrajan <1µg/l, suurimman pitoisuuden ollessa liukoisen nikkelin osalta 4,2 µg/l. Vajukosken altaan tarkkailupisteen KevS-6 sähkönjohtokyky on vuonna 2012 vaihdellut välillä 2,2 3,6 ms/m ja vuoden 2013 tarkkailussa välillä 1,9-5 ms/m. Selkeää trendikehitystä ei ole havaittavissa. Kokonaistypen osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa µg/l. Tästä ammoniumtypen osuus on ollut 4-60 mg/l. Sulfaatin osalta havaintopisteen pitoisuudet ovat olleet vuoden 2013 mittauksissa 0,9-4,6 mg/l. Kuparin osalta mittaukset ovat olleet lähes poikkeuksetta alle määritysrajan <1 µg/l. Nikkelin osalta suurin osa näytteistä on ollut alle määritysrajan <1µg/l, suurimman pitoisuuden ollessa liukoisen nikkelin osalta 2 µg/l. Hakijalle myönnetty määräaikainen lupa johtaa käsiteltyjä vesiä Vajukosken altaaseen, myös silloin kun Vajukosken voimalaitokselta ei ole juoksutusta. Lupamenettelyn yhteydessä kaivostoiminnan vaikutuksia Vajukosken altaaseen arvioitiin laajasti. Vaikutukset altaaseen arvioitiin vähäisiksi, eikä pintavesille asetettujen ympäristölaatunormien arvioitu ylittyvän. Tarkkailutulokset purettavasta vedestä ja vastaanottavasta vesistöstä vuoden 2013 osalta on esitetty liitteessä 2. Kaivostoiminnan vaikutukset Vajukosken altaaseen ovat vähäisiä, eikä heikentävää kuormitusta arvioida aiheutuvan myöskään laajennuksen johdosta. Oikeutta korvauksiin ei ole. 16. XX:n mielipide Mielipiteen esittäjä on kyseenalaistanut ympäristölupamenettelyn virheettömyyden ja väittänyt, ettei hakijan vesienkäsittely ole riittävä ja vaatinut pitoisuusrajoja useille eri aineille sekä useiden aineiden esiintymisen selvittämistä. YSL 38 :n nojalla lupaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla ja yleensä ilmoitettava kuulutuksesta ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuuluttaminen on järjestettävä julkisista kuulutuksista annetun lain (34/1925) ja hallintolain (434/2003) mukaan. Ympäristönsuojeluasetuksen ( YSA ) 16 :n mukaan lupahakemuksesta on kuulutettava sen jälkeen kun asia on riittävän yksityiskohtaisesti selvitetty. AVI on antanut kaivostoiminnan laajentamista koskevan lupahakemuksen tiedoksi kuuluttamalla siitä välisenä aikana. YSA 16 :n 4 momentin mukaisesti hakemusasiakirjat on toimitettava asianomaiseen kuntaan pidettäviksi nähtävinä kuulutuksessa mainitussa paikassa. Yleensä asiakirjat pidetään myös lupaviranomaisessa nähtävänä, vaikka lainsäädäntö ei tätä edellytetä. Ympäristönsuojelu- tai hallintolainsäädäntö ei kuitenkaan edellytetä että asiakirjoja olisi pidettävä kuulutuksen aikana verkossa nähtävillä. Näin ollen AVI on kuuluttanut lupahakemuksesta asianmukaisesti ja asianosaisilla on ollut riittävä mahdollisuus perehtyä asiaan liittyviin asiakirjoihin. Ympäristölupahakemuksen asiakirjat ovat olleet lainmukaisesti nähtävinä Sodankylän kunnassa. Mielipiteen esittäjä on myös viitannut siihen seikkaan, ettei ympäristölupahakemuksessa ole käsitelty kaivostoiminnan vaikutuksia matkailuun. Hakija korostaa, että ympäristölupahakemuksessa on kyse toiminnan ympäristövaikutuksista maahan, vesiin ja ilmaan ja siten kiellettyjen pilaantumistoimien estämisestä. Kaivostoiminnan vaikutukset matkailuun arvioidaan ja otetaan huomioon esimerkiksi kaavoituksen yhteydessä, jolloin eri maankäyttömuodot sovitetaan yhteen. Matkailun ja kaivostoiminnan yhteensovittamista ei arvioida ympäristölupamenettelyssä muilta osin kuin toiminnan

178 178 ympäristövaikutusten näkökulmasta. Kaivostoiminnan laajentamisesta ei ole kuitenkaan odotettavissa YSL:ssa kiellettyjä seurauksia jotka voisivat merkityksellisellä tavalla vaikuttaa Sodankylän matkailuun. Lisäksi matkailuvaikutukset on käsitelty YVA-menettelyn yhteydessä laaditussa sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa. Mielipiteen esittäjä on lisäksi esittänyt väitteitä lupahakemusta käsittelevien virkamiesten esteellisyydestä. Virkamiehen esteellisyys arvioidaan hallintolainsäädännön nojalla. Hallintolain (434/2003) 27 :n nojalla esteellinen virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn. Hallintolain 28 :n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen esimerkiksi silloin, jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen. Esteellisyys arvioidaan sen ajankohdan mukaan, jolloin asiaa käsitellään. Palvelusuhteen tai jäsenyyden päätyttyä asian käsittelijä ei ole tällä perusteella enää esteellinen. Se, että AVI:n virkamies olisi aikaisemmin toiminut jonkin kaivosyhtiön palveluksessa, ei tee häntä esteelliseksi käsittelemään kaivostoimintaa koskevia ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksia. Edellä esitetystä huolimatta hakija korostaa, että muistuttajan erityisesti mainitsema henkilö tai muut lupahakemuksen käsittelyyn osallistuneet henkilöt eivät ole olleet FQM Kevitsa Mining Oy:n palveluksessa eivätkä hakijan käsityksen mukaan ole muustakaan syystä olleet esteellisiä käsittelemään Kevitsan kaivoksen laajennusta koskevaa lupahakemusta. Hakijan käsityksen mukaan ympäristölupamenettely on edennyt lainmukaisesti. Mielipiteen esittäjä on esittänyt, että kaivostoiminnan päästöjen haittaainepitoisuuksia ja toiminnan vesistövaikutuksia tulisi selvittää enemmän ja lisätä haitta-aineille asettavia raja-arvoja. Vaatimustensa tueksi muistuttaja on viitannut YSA:en ja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettuun valtioneuvoston asetukseen (1022/2006). YSA:n liitteessä 1 määrätään luvanvaraiseksi listattujen aineiden päästäminen vesiin. YSA:n liitteessä 2 listataan ne aineet, joille on YSA 19 :n mukaan ympäristöluvassa asettava päästöraja-arvoja ja muita päästömääräyksiä, jos aineista voi päästä vesistöön sellaisia määriä, että niistä voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa. Liitteen 2 aineet eivät siten aina edellytä raja-arvojen asettamista, vaan raja-arvoja lisätään ympäristölupaan harkinnanvaraisesti. Tarvetta sisällyttää näitä aineita koskevia rajaarvoja ympäristölupaan ei ole, jos kyse on pienistä päästöistä eikä riskiä ympäristön pilaantumisesta ole. Hakija toteaa, että kaivostoiminnan päästöjen tarkkailu on tällä hetkellä kattavaa ja sitä suoritetaan viranomaisen vaatimalla ja hyväksymällä tavalla. PH:n ja sähkönjohtokyvyn jatkuvatoimisia mittauksia on kaivosalueella käyttötarkkailutarkoituksissa jo käytössä. Metallien jatkuvatoimisia on-line mittalaitteita vesistöön ei kaupallisilla markkinoilla toistaiseksi ole saatavilla. Pohjavesitarkkailua suoritetaan tarkkailusuunnitelman mukaisesti ja pohjavesitarkkailun tulokset on raportoitu osana ympäristölupahakemusta. Tarkkailupisteitä on vuonna 2012 ollut yhteensä 28 kappaletta ja ne sijaitsevat kaivospiirialueella ja sen välittömässä ympäristössä sekä kaivoksen tulotien varrella. Tarkkailu tapahtuu pohjavesiputkista. Näytteistä määritetään vesipintojen lisäksi seuraavat laatuparametrit: sameus, lämpötila, ph, sähkönjohtavuus, happi, kok-n, NO3-N, NO2-N, NH4-N, PO4-P, Cl, SO4, Sb, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Fe, S. Lisäksi joistakin näytteistä on määrityksiä kaliumista, kalsiumista, toriumista ja uraanista. Vuoden 2012 tarkkailuraportissa todetaan, että pieniä vaihteluita lukuun ottamatta pitoisuudet ja pohjave-

179 179 denpinnankorkeudet ovat pysyneet samalla tasolla kuin vuosina 2010 ja Pohjavesiputkista tapahtuvan pohjavesitarkkailun lisäksi rikastushiekkaalueella määritetään maatutkauksin ja kaikuluotauksin pohjaveden sähkönjohtokykyä, mikä tarkkailu on aloitettu vuonna 2013 (tuloksia ei toistaiseksi raportoitu). Pintavesitarkkailua suoritetaan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Pintavesitarkkailun tulokset on esitetty aiemmin. Vaikutuksia kalastoon tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti ja kalojen raskasmetallimääritysten tulokset on raportoitu osana ympäristölupahakemusta. Metallipitoisuudet on määritetty Vajukosken, Matarakosken ja Kelukosken altailta pyydetyistä ahvenista ja hauista. Kaloista on määritetty arseeni-, kadmium-, koboltti-, kromi-, kupari-, elohopea-, nikkeli-, lyijy-, vanadiini- ja sinkkipitoisuudet. Määrityksissä ei vuonna 2012 havaittu viitteitä metallien kertymisestä kaloihin. Mielipiteen esittäjä esittää, että sulfaatti on jo 50 mg/l pitoisuudessa haitallinen vesieliöstölle. Sulfaattipitoisuutta, samoin kuin metalleja, typpeä ja kiintoainepitoisuutta, on lupahakemuksessa mallinnettu leviämismallin avulla. Taulukossa alla on esitetty Vajukosken altaan mallinnetut pitoisuudet maksimipurkumäärällä 996 m³/h ja maksimipitoisuuksilla (sulfaatin osalta 2000 mg/l). Tuloksista nähdään, että esitetty 50 mg/l arvo ylittyy vain purkukohdassa ja laimenee nopeasti. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa säädetään muun muassa ympäristölaatunormeista. Hakija toteaa kuitenkin, ettei ympäristölaatunormeja voida lähtökohtaisesti käyttää absoluuttisina päästöraja-arvoina ympäristölupaharkinnassa. Ympäristölaatunormit koskevat pintavesissä sallittuja pitoisuuksia, eikä näitä raja-arvoja voida siten soveltaa suoraan pitoisuusraja-arvoina Kitiseen johdettaville puhdistetuille ylitevesille. Ympäristölaatunormien merkitys lupaharkinnassa on siten ohjeellinen; ne voidaan huomioida lupaharkinnassa vain päästömääräyksiä mitoitettaessa. Tällöin on kuitenkin huomioitava päästöjen laimeneminen vastaanottavassa vesistössä. Kevitsan kaivoksen laajentamista koskevassa lupaharkinnassa on huomioitava, että kyse on olemassa olevasta kaivostoiminnasta, jonka vaikutuksia on seurattu jo jonkin aikaa. Kaivoksen laajentuessa louhinnan määrää ja rikastamon kapasiteettia lisätään. Rikastusprosessi pysyy samanlaisena kuin aikaisemman toiminnan aikana eivätkä toiminnan vaikutukset siten tule merkittävästi muuttumaan. Suunnitellun laajennuksen vaikutuksia on arvioitu YVA-menettelyssä. Käynnissä olevan kaivostoiminnan johdosta tai YVA-menettelyn aikana ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jonka perusteella olisi tarvetta selvittää haitta-aineiden esiintyvyyttä entisestään tai asettaa nyt jo nykyisessä luvassa määrättyjen raja-arvojen lisäksi uusia raja-arvoja. YVA-selostuksen päätelmänä on, ettei kaivostoiminnan laajennuksesta tu-