VIRVELI - Virtaa verkostoihin liikunnasta

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 236 Heidi Hölsömäki, Anne Taulu (toim.) Raija Luona-Helminen Riitta Samstén VIRVELI - Virtaa verkostoihin liikunnasta SoveLin kehittämis- ja koulutushankkeen tuloksia

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 236 Heidi Hölsömäki, Anne Taulu (toim.) Raija Luona-Helminen Riitta Samstén VIRVELI Virtaa verkostoihin liikunnasta SoveLin kehittämis- ja koulutushankkeen tuloksia Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Jyväskylä 2010

Heidi Hölsömäki, Anne Taulu (toim.) VIRVELI Virtaa verkostoihin liikunnasta SoveLin kehittämis- ja koulutushankkeen tuloksia Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 236 ISBN 978-951-790-286-1 ISSN 0357-2498 Työryhmä Ulkoasu Kuvat Paino Jakelu Copyright Heidi Hölsömäki Raija Luona-Helminen Riitta Samstén Anne Taulu Irene Manninen-Mäkelä Mari Männistö, Jussi Partanen, Heidi Hölsömäki Painohäme Oy KKI-ohjelma, LIKES-tutkimuskeskus Viitaniementie 15 0720 Jyväskylä www.kki.likes.fi Soveltava Liikunta SoveLi ry ja LIKES-tutkimuskeskus

Tiivistelmä Heidi Hölsömäki, Anne Taulu (toim.), Raija Luona-Helminen, Riitta Samstén. VIRVELI Virtaa verkostoihin liikunnasta. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES 2010, 28 sivua. Soveltava Liikunta SoveLi ry:n koordinoima Virtaa verkostoihin liikunnasta Virveli -hanke toteutettiin vuosina 2006 2009 viidessä Lounais-Suomen kunnassa, jotka olivat Halikko, Huittinen, Rauma, Turku ja Ulvila. Virveli-hankkeen tärkein tavoite oli vahvistaa liikuntatoimintaan osallistuvien tahojen yhteistyötä pilottikunnissa. Erityisesti paikalliset kansanterveys- ja vammaisyhdistykset haluttiin saada mukaan liikunnan verkostoon. Virveli-hankkeen tausta-ajatuksena oli ajatus siitä, että sovellettu liikunta liittyy kaikkeen terveyden edistämiseen: mahdollisuuksien luomiseen eli promootioon, riskitekijöiden ehkäisyyn eli primaaripreventioon, hoitoon eli sekundaaripreventioon sekä kuntoutukseen eli tertiaaripreventioon. Jotta liikunta voi tukea pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten hyvinvointia, tarvitaan saumatonta yhteistyötä kunnan eri hallintokuntien sekä kunnan, kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden kesken. Tässä hankkeessa keskityttiin kuntien ja yhdistysten välisen yhteistyön vahvistamiseen. Hankkeen tärkeänä lähtökohtana oli edetä kunkin kunnan omilla ehdoilla ja omista tarpeista lähtien. Kussakin hankekunnassa keskityttiin paikalliseen toimintaan ja yhteistyöhön tavoitteena toimivan hyvinvoinnin palveluketjun ja palveluverkoston kehittäminen. Hankkeessa käytettiin tulevaisuusorientoituneita ja vuorovaikutuksellisia toimintatapoja, joiden avulla pyrittiin aikaansaamaan kulttuurista muutosta. Keskeisessä asemassa olivat osaamisen kehittäminen, osaamisen tukeminen ja sitä kautta oppimisen mahdollistaminen. Hanke vahvisti kuntien soveltavaa liikuntaa. Sen tuloksena kuntiin syntyi uutta yhteistyötä ja uusia verkostoja kuntien ja yhdistysten välille, kuntien omaan hallintoon ja eri kuntien välille. Yhdistysten liikuntavastaavien osaaminen kasvoi ja roolit selkiytyivät. Soveltavan liikunnan arvostus ja tuntemus kasvoivat kunnissa ja hankkeen vaikutuksesta kunnat ottivat käyttöön uusia ja entistä monipuolisempia liikuntatiloja sekä monipuolisempia liikuntaryhmiä. Hankkeen tuloksena toteutettiin yhteisiä tapahtumia, messuja ja koulutuksia sekä hankittiin, kokeiltiin ja lainattiin liikuntavälineitä ja saatiin lisää liikkujia. Hankkeen tulokset vastasivat asetettuihin tavoitteisiin ja monissa kohdin ylittivät asetetut tavoitteet. Hankkeen kokemuksia hyödynnettiin ja jalostettiin hankkeen aikana julkaistussa Yhdessä liikkeelle yhdistykset ja kunnat liikunnan kumppaneina -kirjassa (liite), jonka Tekry palkitsi Vuoden terveysaineistona 2009. Kirja on yksi Virveli-hankkeen tuloksista. Hankkeen paikallista tuloksista julkaistiin myös 16-sivuinen esite. Avainsanat: liikunta, soveltava liikunta, erityisliikunta, kansanterveysjärjestö, vammaisjärjestö, paikallisyhdistys, kunta, terveyden edistäminen, verkosto, kehittäminen 5

Esipuhe Kun terveyden edistämisen palveluketju ja palvelurakenteet ovat kunnossa, ihmiset voivat liikkua turvallisesti heille sopivissa paikoissa ja ympäristöissä. Terveyttä edistävää liikkumista tapahtuu niin kuntien liikunta-, sosiaali- ja terveystoimien ryhmissä kuin myös kansanterveys-, vammais- ja eläkeläisjärjestöjen paikallisyhdistyksissä. Liikunta on tärkeää yksilöiden sekä laajemmin myös kunnan ja väestön tasoilla. Kunnan hyvinvoinnin palveluketjussa ovat mukana kaikki eri toimijat, jotka tuottavat palveluja ja toimintaa yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. Yhteistyö jää kuitenkin keskeneräiseksi, jos se nähdään pelkästään palvelujen ketjuna. Palveluketjun koordinoinnin lisäksi tarvitaan aitoa vuoropuhelua sekä palveluverkoston kehittämistä yhdessä. Soveltava Liikunta SoveLi ry:n koordinoimassa ja vuosina 2006 2009 toteuttamassa Virtaa verkostoihin liikunnasta Virveli-hankkeessa asetettiin korkeat ja kunnianhimoiset tavoitteet. Lähestymistavaksi valittiin dialoginen oppimisprosessi, joka perustuu yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin ja työmenetelmiin, yhteisen vuoropuhelun kautta syntyvään oppimiseen sekä asiantuntijuuteen, joka edellyttää rajapintojen ylittämistä, keskinäisen asiantuntijuuden kunnioittamista sekä yhteisiä tulkintoja. Lähestymistapa oli varsin onnistunut, sillä Virveli-hankkeessa saatiin aikaan monia uusia yhteistyömuotoja, verkostoja ja toimintatapoja paikallistasolla sekä hankekuntien välillä. Hyviin tuloksiin päästiin ja jopa monet odotukset ylitettiin, koska pilottikunnat sitoutuivat hankkeeseen vahvasti ja asia koettiin yhteisesti tärkeäksi. Tässä Virveli-hankkeen loppuraportissa tarkastellaan hankkeen taustaa, asetettuja tavoitteita, hankkeen toteuttamista, lähtötilannetta ja saavutettuja tuloksia. Lisäksi yhteenveto-osiossa pohditaan hankkeen vaikuttavuutta ja esitetään suositukset. Tervetuloa lukumatkalle SoveLin Virveli-hankkeen maailmaan! Turussa 13.6.2010 Anne Taulu, toiminnanjohtaja, Soveltava Liikunta SoveLi ry Raija Luona-Helminen, suunnittelija, Soveltava Liikunta SoveLi ry 6

Sisällys TIIVISTELMÄ 5 ESIPUHE 6 1. Johdanto 8 2. Virveli-hankkeen tausta ja tavoitteet 9 3. Virveli-hankkeen toteuttaminen 10 4. Virveli-hankkeen lähtötilanne ja tulokset 12 4.1. Tavoite 1: Lisää paikallista yhteistyötä 4.1.1. Case Huittinen: Tulevaisuuspäivästä yhteinen suunta 4.1.2. Case Rauma: liikuntavastaavat säännöllisesti koolle 4.1.3. Case Turku: liikuntavastaavien tapaamis- ja koulutussarja 4.2. Tavoite 2: Roolit ja tehtävät selkeiksi 5 4.2.1. Case Turku: paljon odotuksia liikuntavastaavalle 5 4.2.2. Paikallisyhdistysten liikuntavastaavien minimitehtävät 6 4.3. Tavoite 3: Yhdistysten liikunnan edellytykset kuntoon 6 4.4. Tavoite 4: Kuntien soveltavan liikunnan edellytykset selväksi 8 4.4.1. Case Halikko: Perustoiminta kuntoon 8 4.4.2. Case Ulvila: Soveltavaa liikuntaa läpäisyperiaatteella 9 4.5. Tavoite 5: Palvelut yhdistysten tarpeiden mukaan 0 4.6. Tavoite 6: Uusi kehittämismalli yhdistysten liikuntaan 5. Yhteenveto 22 6. Suositukset 24 Hankkeen ohjausryhmä 2006 2009 LIITE 5 6 7

1 Johdanto Terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on olennainen osa valtakunnallisia ohjelmia ja suosituksia. Hallitus on käynnistänyt vuonna 2007 terveyden edistämisen politiikkaohjelman sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman, jotka tarjosivat hyvän perustan liikuntakulttuurin ja soveltavan liikunnan kehittämiseen myös Virveli-hankkeessa. Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 Paras-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Paras-hanke on pitkäjänteinen prosessi, jonka vaikutuksia soveltavan liikunnan palveluihin ei vielä tiedetä. Palvelurakenteiden muutokset ja kuntaliitokset tuovat omat haasteensa liikuntakulttuurin toteuttamiseen. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten liikkujien kannalta on tärkeää, että heidän tarpeensa otetaan huomioon palvelujen uudelleen järjestelyissä. Yhteistyö on välttämätöntä tässä työssä. Monissa kunnissa on jo vuosien ajan tehty yhteistyötä erityisliikunnan sektorilla kaupungin eri hallintokuntien, alueen vammais- ja kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistysten sekä ympäristökuntien välillä. Yhteistyön muodot ovat vaihdelleet hyvin paljon ja myös alueelliset erot ovat olleet suuria. Yhteistyö on keskittynyt pääsääntöisesti erilaisiin tapahtumiin ja systemaattinen yhteistyö ja yhteinen kehittämistyö ovat jääneet melko vähäisiksi. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen on tärkeää, jotta saadaan kaikkien osapuolten voimavarat ja asiantuntemus käyttöön. Yhteistyöverkostoissa saadaan uusia ideoita ja vertaistukea. Tämä edellyttää kumppanien tuntemista, yhteisiä tavoitteita ja pelisääntöjä sekä toiminnan jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Edellä mainitun prosessin tuloksena syntyy uusia toimintamalleja ja toimintatapoja, joiden avulla on mahdollista selvitä alati muuttuvan toimintaympäristön haasteista. Erilaisista toimijoista koostuvat verkostot ovat herkempiä havaitsemaan muutoksia ympäristössään, tunnistamaan ongelmia ja myös ratkaisemaan niitä. Kansanterveys- ja vammaisyhdistysten ja kuntien yhteistyö on osittain käyttämätön voimavara. Paikallisyhdistyksissä on sekä alan ammattilaisia että liikunnan toimijoita, jotka tietävät oman kokemuksensa kautta, miten sairaus tai vamma vaikuttaa liikuntaan. Liikunnan soveltamiseen tarvitaan sekä eri ammattilaisten tietoa että liikkujien omaa kokemusta. Asiantuntijuuden oletetaan kehittyvän parhaiten silloin, kun yhteisöön kuuluu eritasoisia asiantuntijoita. Yksilön tehtävänä on täydentää toisten osaamista sen ohella, että hän hallitsee oman osaamisalueensa. Yhteistyön avulla haetaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin, joihin omat voimavarat eivät riitä. 8

2 Virveli-hankkeen tausta ja tavoitteet Virveli-hanke lähti liikkeelle Soveltava Liikunta SoveLi ry:n jäsenjärjestöissä esiin nousseista kehittämistarpeista. Tarvetta oli ilmennyt paikallisyhdistysten keskinäisen yhteistyön ja kuntayhteistyön laadun parantamiseen sekä yhteistyön määrän lisäämiseen. Terveyttä edistävän liikuntatoiminnan toimintaedellytysten parantaminen ja liikuntatoiminnan sisällön tuottaminen oli koettu tärkeiksi asioiksi niin keskusjärjestöissä kuin paikallisyhdistyksissä. Myös toimivien mallien kehittämistä, alueellisten ja paikallisten toimijoiden roolien selventämistä sekä paikallisyhdistyksien liikuntatoiminnan liittämistä osaksi kunnan hyvinvoinnin palveluverkostoa pidettiin tärkeinä. Koska tarve kehittää paikallistasolla niin terveyttä edistävää liikuntaa kuin myös kuntien ja yhdistysten välistä yhteistyötä oli ilmeinen, käynnistettiin Virvelihanke. Yhteistyössä lääninhallituksen kanssa mukaan kutsuttiin viisi keskenään erilaista pilottikuntaa, jotka olivat kokoluokaltaan, liikunnan palvelurakenteeltaan sekä paikallisyhdistyskentältään keskenään erilaisia. Tätä valintakriteeriä pidettiin tärkeänä, jotta saataisiin erilaisia toimintamalleja. Pilottikuntien piti lisäksi olla maantieteellisesti lähellä toisiaan alueellisen yhteistyön ja tapaamisten mahdollistamiseksi. Virvelihankkeeseen osallistui vuosien 2006 2009 aikana viisi Lounais-Suomen kuntaa: Halikko, Huittinen, Rauma, Turku ja Ulvila. Vaikka Halikko yhdistyi hankkeen aikana uuteen Saloon, se jatkoi mukana projektin loppuun saakka. Virveli-hankkeen tärkeimpänä tavoitteena oli vahvistaa liikuntatoimintaan osallistuvien tahojen yhteistyötä pilottikunnissa. Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteeksi ja tulokseksi asetettiin liian vähän terveytensä kannalta liikkuvien määrän väheneminen. Päämääränä oli saada paikallisyhdistysten terveyttä edistävä liikuntatoiminta osaksi kunnan hyvinvoinnin palveluketjua. Lisäksi tavoiteltiin muun muassa järjestöjen ja kuntien palveluiden kehittämistä niin, että ne vastaisivat aiempaa paremmin paikallisyhdistyksen liikuntatoiminnan tarpeisiin. Virveli-hankkeen tavoitteina olivat: 1) pilottikunnan ja paikallisyhdistyksen yhteistyön lisääntyminen 2) paikallisten ja alueellisten toimijoiden roolien ja tehtävien selkiyttäminen erityisliikunnan toimialueella 3) paikallisyhdistyksen terveyttä edistävän liikuntatoiminnan toimintaedellytysten ja sisällön kehittäminen huomioiden ko. järjestön liikunnan erityistarpeet 4) pilottikuntien soveltavan liikunnan edellytysten määrittäminen ja kehittäminen 5) eri toimijoiden palveluiden kehittäminen roolinsa mukaisesti paikallisyhdistyksen tarpeita vastaamaan 6) paikallisyhdistysten toimivan ja terveyttä edistävän liikuntatoiminnan kehittämismallin luominen. 9

3 VIRVELI-HAnKKEEn ToTEuTTAmInEn Virveli-hankkeen kohderyhminä ja aktiivisina toimijoina olivat valtakunnalliset kansanterveys- ja vammaisjärjestöt, niiden paikallisyhdistykset hankkeen pilottikunnissa, pilottikunnat sekä Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry. Jokainen pilottikunta työsti oman projektisuunnitelmansa, jonka toteuttamista koko hanke tuki. Jokaisessa pilottikunnassa oli lisäksi oma hanketyöryhmänsä, joiden organisaatioissa kehitettiin toimintaa ja sen olosuhteita tavoitteiden suunnassa prosessikonsultaation, koulutuksen, viestinnän ja materiaalin tuottamisen avulla. Pilottikuntien edustajat muodostivat yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön, Länsi-Suomen lääninhallituksen, Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelman, Terveyden edistämisen keskuksen Tekryn ja Lounais-Suomen Liikunnan ja Urheilun edustajien kanssa ohjausryhmän, joka kokoontui muutaman kerran vuodessa SoveLin hallituksen puheenjohtajan johdolla. Ohjausryhmän esittelijänä ja sihteerinä toimi SoveLin toiminnanjohtaja. (Kuvio 1.) Ohjausryhmä suunnitteli hankkeen käynnistämiseksi aloitusseminaarin, joka pidettiin Turussa Länsi-Suomen lääninhallituksen tiloissa kesäkuussa 2006. Aloitusseminaarin tavoitteina oli hankkeen käynnistämisen lisäksi perehtyä hankkeessa käytettäviin liikunnan käsitteisiin, järjestöjen ja kuntien yhteistyön sekä toimintaympäristön haasteisiin. Lisäksi seminaarissa tutustuttiin eri pilottikuntien toimijoihin. Seminaarissa asiantuntijat avasivat liikunnan ja toimijoiden nimikkeiden käsitteistöä ja johdattivat järjestöjen ja kuntien yhteistyön haasteisiin ja tulevaisuudennäkymiin soveltavan liikunnan näkökulmasta. Seminaarin lopuksi Pilottikunnan projektiryhmä Pilottikunnan projektiryhmä Pilottikunnan projektiryhmä Tarpeita, tietoja ja toimintamalleja Pilottikunnan projektiryhmä Pilottikunnan projektiryhmä Toimijaverkoston omien palvelujen kehittäminen pilottikunnista saatujen tietojen pohjalta Hankkeen ohjausryhmä Hankkeen koordinointi Hallinnoijana: Soveltava Liikunta SoveLi ry Rahoitus: Opetusministeriö Kuvio 1. Hankesuunnitelman kuvaus. Luona-Helminen/SoveLi 006. SoveLin hallinnoima Virveli-hanke toteutettiin tarvelähtöisesti viidellä paikkakunnalla. 0

Sopivat välineet lisäävät liikkumista. Eeva-Marja Silvasti vaihtoi vuosia sitten sähköpyörätuolinsa käsikäyttöiseen pyörään. pienryhmät analysoivat ja arvioivat toimintaympäristön haasteita. Hankkeen päätösseminaari järjestettiin Naantalissa 3.6.2009. Seminaariin osallistui edustajia opetusministeriöstä ja KKI-ohjelmasta, valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaostosta, hankkeen pilottikunnista, järjestöjen paikallisyhdistyksistä ja liitoista sekä muita soveltavan liikunnan toimijoita. Osallistujia oli yhteensä 50. Jokainen hankekunta esitteli saavuttamiaan Virveli-tuloksia. Lisäksi kuultiin opetusministeriön edustajan puheenvuoro Virveli-hankkeen onnistumisesta valtakunnallisesta näkökulmasta. Tilaisuuden lopuksi paneelikeskustelussa opetusministeriön, KKIohjelman, valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston, kuntien ja yhdistyksen edustajat vaihtoivat mielipiteitään Virveli-hankkeen tuloksista, tulevaisuuden näkymistä ja tuloksellisen työn jatkumosta. Seminaarin osallistujien kanssa yhdessä pohdittiin Virvelihankkeen jälkeistä elämää ja tulevaisuuden näkymiä soveltavan liikunnan sektorilla. Virvelin yhdistystoimijoille järjestettiin 6.9.2009 oma päätöstilaisuus Huittisissa Liikkuva Huittinen -tapahtuman yhteydessä. Hankkeen rahoitus saatiin opetusministeriöstä ja hallinnoijana toimi Soveltava Liikunta SoveLi ry. Koska hankerahoitus oli paljon haettua pienempi, jouduttiin toimintaa supistamaan suunnitellusta. Hankkeelle ei voitu palkata projektikoordinaattoria, vaan SoveLin toiminnanjohtaja johti ja ohjasi hanketta muiden töiden ohella. SoveLin toiminnanjohtajavaihdoksen aikana hankkeesta vastasi Virvelin ohjausryhmän ja SoveLin hallituksen puheenjohtaja. Koska projektikoordinaattoria ei ollut, kunnat joutuivat ottamaan paikallisen johtamis- ja koordinointitehtävän itselleen. Kunnat olivat kuitenkin erittäin sitoutuneita hankkeeseen ja näkivät soveltavan liikunnan kehittämisen niin tärkeäksi, että hanke toteutui lopulta erinomaisesti. Vaikka hankerahoitus päättyi jo vuonna 2008, SoveLi halusi viedä hankkeen loppuun suunnitellusti. Hankkeen käynnistänyt SoveLin toiminnanjohtaja Raija Luona-Helminen kokosi keväällä 2009 pilottikuntien arvioinnit hankkeesta ja alustavat tulokset julkaistiin Naantalin päätösseminaarissa. Tulosten hyvän vastaanoton jälkeen niistä päätettiin toimittaa esite, jossa esitellään pilottikuntien kokemuksia ja tuloksia niiden vahvuuksien kautta. Virveli-esite julkaistiin yhteistyössä KKI-ohjelman kanssa ja sitä jaettiin heti Apuväline-messujen Liikuntamaassa. Soveli-lehden 2/2009 välissä esite lähti laajaan jakeluun soveltavan liikunnan toimijoille ja medialle. Virveli-hanke linkitettiin myös SLU:n Hyvinvointia liikkeellä -kampanjan kotisivujen hyviin esimerkkeihin. SoveLin suunnittelija aloitti loppuraportin kirjoittamisen syksyllä 2009 ja se saatettiin loppuun keväällä 2010. Tulosten levittämistä jatketaan muun muassa tämän raportin avulla. 11

4 Virveli-hankkeen lähtötilanne ja Tulokset Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan Virveli-hankkeen tuloksia. Kukin tapausesimerkki edustaa yhtä toimintamallia soveltavan liikunnan edistämiseksi. Tuloksia tarkastellaan hankkeen kuuden tavoitteen kautta. 4.1. Tavoite 1: Lisää paikallista yhteistyötä Tavoite: Pilottikunnan ja paikallisyhdistyksen yhteistyön lisääntyminen Lähtötilanne: Soveltavan liikunnan kehittämiseksi on tiedettävä kuntalaisten tarpeet ja hyödynnettävä kaikkien voimavarat. Tämän vuoksi yhteistyön lisääminen määritellään Virvelin tärkeimmäksi tavoitteeksi. Lisäksi aikaisemmin pidetyissä SoveLin Liikkeelle-koulutuksissa on havaittu yhdistysten liikuntatoiminnan olevan hyvin kirjavaa. Edellytykset yhdistyksen liikuntatoiminnan kehittämiseen ja yhteistyöhön vaihtelevat paljon. Malleja liikuntatoimintaan on vielä vähän ja kaikilla yhdistyksillä ei ole esimerkiksi liikuntavastaavaa. Paikallisen yhteistyön koordinoija puuttuu monilta paikkakunnilta. Virveli-hankkeen aluksi neljässä pilottikunnassa (Huittinen, Rauma, Turku, Ulvila) perustettiin kuntatyöryhmät. Niiden koostumus riippui pilottikunnan tavoitteista, mutta jokaisessa työryhmässä oli mukana edustajia myös paikallisyhdistyksestä. Huittisten kuntatyöryhmässä oli laaja-alainen edustus kunnan hyvinvoinnin palveluketjusta. Kuntatyöryhmien perustaminen oli paitsi hankkeen tapa organisoitua, myös yhteistyön kannalta hyvä toimintamalli. Kuntatyöryhmien tavoitteena oli paikallisen hankekäsikirjoituksen laatiminen ja toteuttaminen yhteistyössä kunnan vastuuhenkilön kanssa. Kuntatyöryhmien tehtävät olivat: yhteistyötahojen selvittäminen yhteistyökumppaneiden" selkeyttäminen yhdistysten liikuntavastaavien nimeäminen ja työnkuvien tekeminen yhdistysten yhteistyön lisääminen liikuntavastaavien säännöllisten tapaamisten aloittaminen uusien ideoiden tuottajina ja aivoriihenä toimiminen yhteisten tapahtumien ja koulutusten järjestäminen pilottikunnan hankkeen jatkuva arviointi ja hankekäsikirjoituksen laatiminen. Painotukset kuntahankkeiden toteutuksessa vaihtelivat eri tavoin suhteessa koko Virveli-hankkeen tavoitteisiin, koska kuntien soveltavan liikunnan tarpeet olivat erilaiset. Tähän vaikuttivat muun muassa kuntien erilaiset koot, palvelurakenteet ja erityisliikuntapalvelujen kehityshistoria. Esimerkiksi Halikossa palveluja lähdettiin kehittämään virkamiestyönä muun muassa yhdistysten vähäisen määrän ja tulevan Salon kuntaliitoksen vuoksi. Halikossa tavoitteeksi asetettiin hallintokuntien välisen yhteistyön lisääminen hankkeen kohderyhmän tavoittamiseksi. Yhteistyö yhdistysten ja kuntien välillä lisääntyi etenkin isommilla paikkakunnilla, joissa on yhdistyksiä tai isompia alueyhdistyksiä, kuten Huittisissa, Raumalla ja Turussa. Jokaisella paikkakunnalla yhteistyön tiivistyminen edellytti kuntien aloitteellisuutta, sillä kunnan edustajan roolina oli kutsua yhdistysten liikuntavastaavat koolle. Hallintokuntien välinen yhteistyö tiivistyi selvästi Ulvilassa, Halikossa, Raumalla ja Huittisissa. Oleellista kaikessa yhteistyössä oli asenteen avoimuus ja oikeiden ihmisten löytäminen. 4.1.1. Case Huittinen: Tulevaisuuspäivästä yhteinen suunta Huittisissa vapaa-aikasihteeri kutsui koolle yhteiseen tulevaisuuspäivään kaikki alan toimijat yhdistyksistä seuroihin ja kunnan eri hallintokuntien työntekijöihin. Jokainen osallistui ideointiin ja keskusteluun yhdenvertaisena. Päivän aikana määriteltiin yhdessä tarpeet, tavoitteet sekä toimenpiteet tiimityöskentelyn avul- 12

la. Tavoitteena oli soveltavan ja terveyttä edistävän liikunnan lisääminen. Päivän ohjauksesta vastasivat Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n seurakehittäjä, Soveltava Liikunta SoveLi ry:n toiminnanjohtaja sekä Huittisten kaupungin vapaa-aikasihteeri. Tulevaisuuspäivän tarkoituksena oli luoda yhteistyötä sekä ihmisten että yhteisöjen välillä. Tulevaisuuspäivä tai -seminaari on mallinnettu Ruotsin liikunnan SISUohjelmasta, jossa on todettu, että urheiluseurat eivät ole kiinnostuneet ylhäältäpäin tulevista ohjeista, vaan kaikkia kiinnostaa oma tai oman yhteisön tulevaisuus. Sama ajattelutapa sopii suomalaiseen yhdistystoimintaan, minkä vuoksi sitä hyödynnettiin myös tässä hankkeessa. Päivän konkreettisina tavoitteina oli innostaa ihmisiä mukaan liikuntatoimintaan, innoittaa pitkään toiminnassa mukana olleita, luoda kaikkia kiinnostavia kehittämisalueita sekä oppia näkemään koulutuksen tarpeellisuus nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuuspäivässä tehtiin ensimmäinen suunnitelma Huittisten Virveli-hankkeeseen sisältyvästä toiminnasta ja siihen liittyvästä koulutuksesta. Tulokset: Toteutettiin Liikkuva Huittinen -messut ja luotiin uusi brändi. Järjestettiin yhteisiä Liikunta sopii jokaiselle -lajitutustumiskursseja. Perustettiin liikunnan pienvälineiden lainaamo. Paikallisyhdistykset kehittivät liikuntatoimintaansa ITE-arvioinnin avulla. Toteutettiin soveltavan vesiliikunnan ideapäivä. Järjestettiin soveltavaa liikuntaa kyliin -keskustelutilaisuus. Järjestettiin Special Olympics Nordic Games -kilpailut. Järjestettiin Sydänsunnuntain tapahtuma. Annettiin tietoa uimahallin käyttäjille erityisryhmien erivapauksista uimahallissa. Kehitettiin käytäntö, jossa yhdistykset ohjasivat jäsenistöään olemassa oleviin KKI-ryhmiin. Käynnistettiin uusia liikuntaryhmiä, kuten istumatanssi ja sisäcurling kylillä. Yhdistykset nousivat kunnan liikunta-avustusten jakokriteereissä tasavertaisina toimijoina seurojen rinnalle. Huittisissa sisäcurling innostaa myös tanssiryhmän naisia. 13

Sydänyhdistyksen Reima Varho kannustaa raumalaisia ulkoilemaan. Kaupungin liikuntatoimi halusi selkeyttää tilannetta ja ehdotti, että muutkin yhdistykset valitsevat yhden liikuntavastaavan. Toinen syy tapaamisten aloittamiseen oli ideariihen perustaminen. Moni yhdistys huomasi olevansa kaavoihin kangistunut ja halusi toimintaansa jotain uutta. Tulokset: Raumalla kunnan ja yhdistysten välinen yhteistyö lisääntyi: yhteydenotot ja tapaamiset lisääntyivät ja yhteistyöstä tuli kahdensuuntaista. Terveysliikunta- ja KKI-avustukset motivoivat yhdistyksiä lähestymään kaupunkia. Yhdistysten välinen yhteistyö parantui. Liikunnan yhdyshenkilöt tulivat tutuiksi. Järjestettiin yhteisiä koulutuksia, tapahtumia ja vierailuja. Eri yhdistysten toimintoja yhdistettiin, esimerkiksi järjestöjen yhteinen vesijumppa. Liikuntavastaavien työ selkiytyi ja liikuntavastaavien tehtävät määriteltiin. Liikuntatapahtumien ja niihin osallistuneiden määrät kasvoivat. 4.1.3. Case Turku: liikuntavastaavien tapaamis- ja koulutussarja 4.1.2. Case Rauma: liikuntavastaavat säännöllisesti koolle Raumalla liikuntasihteeri kutsui koolle paikallisyhdistysten edustajia. Tavoitteena oli saada jokaiseen paikallisyhdistykseen liikuntavastaava ja käynnistää yhteiset kokoontumiset. Ennen Virveli-hanketta kokouksia oli pidetty muutaman yhdistyksen kanssa, kerran vuodessa. Hankkeen tuloksena yhdistykset kokoontuivat säännöllisesti 3 4 kertaa vuodessa. Yhteisten tapaamisten sisältöinä oli ideoiden vaihtaminen ja uusien ideoiden tuottaminen, uusien yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen sekä yhteistapaamisten järjestäminen. Toiminnan kehittäminen lähti liikkeelle siitä, että muutamalla yhdistyksellä, kuten sydänyhdistyksellä ja eläkkeensaajilla oli toimiva liikuntavastaava, joka hoiti yhdistyksen liikuntasiat kaupungin liikuntatoimen yhteyshenkilön kanssa. Muutamalla yhdistyksellä taas henkilöt vaihtuivat, mikä aiheutti sekaannuksia. Turussa perustettiin liikuntapalveluvastaavan kutsusta kesäkuussa 2006 Virveli-työryhmä, jonka muodostivat viiden paikallisyhdistyksen edustajat. Työskentely oli luontevaa jatkoa aiemmalle yhdistys-kuntayhteistyölle, sillä Turussa erityisliikunnan sektorilla oli tehty jo pitkään yhteistyötä kaupungin eri hallintokuntien ja ympäristökuntien välillä. Kaupungissa erityisliikunnan koordinoinnista vastaava liikuntapalveluvastaava on kutsunut vammais- ja kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistyksiä vuosittain keskustelemaan yhteisistä liikuntatoimintaan liittyvistä asioista. Joidenkin yhdistysten välillä on virinnyt yhteistyötä, mutta se on ollut satunnaista ja hyvin henkilösidonnaista. Toisensa tuntevat yhdistystoimijat olivat linkittyneet ja rakentaneet joitakin tilaisuuksia yhdessä, mutta yhdessä tekemisen mallit puuttuivat. Turun työryhmän kokoonpano painottui aluksi yhdistyksissä päättävässä asemassa oleviin henkilöihin. Työryhmä päätti toteuttaa yhteisen yhdistyskyselyn 14

Turun Nivelyhdistyksen Marja- Liisa Salminen esitteli liukuestekalossia 87-vuotiaalle Aino Långströmille yhdistysten Tulestoimintapäivässä. saadakseen selville yhdistysten nykyisen liikuntatoiminnan tilanteen. Kyselyyn vastasi 25 yhdistystä 38: sta. Kysely rakennettiin yhdessä työryhmän jäsenten kanssa. Hankkeen käynnistymisen jälkeen työryhmän kokoonpanoa muokattiin. Muodostettiin Virveli-työrukkanen, joka koostui yhdistysten liikuntavastaavista, selkeästi toimijalähtöisistä henkilöistä. Liikuntapalveluvastaava jatkoi ryhmän kokoonkutsujana ja puheenjohtajana. Yhdistysten liikuntavastaaville järjestettiin heidän tarpeisiinsa suunnattua pitkäkestoista koulutusta. Koulutuksessa lähdettiin hakemaan vastauksia kysymyksiin, jotka liittyivät yhdistyksen liikuntatoiminnan rakenteiden muuttumiseen, liikuntavastaavan roolin ja aseman vahvistumiseen. Lisäksi liikuntavastaavan tehtäviin haluttiin selkeyttä ja rajaamista. Näillä toimenpiteillä tavoiteltiin yhteistä liikuntavastaavan tehtävien mallia, johon jokainen liikuntavastaava voi sitoutua. Liikuntavastaavan tehtävien mallilla Virveli-hankkeessa haettiin linjaa myös valtakunnallisesti hyödyntämään muidenkin alueiden yhdistysten liikuntavastaavien tehtävien selkiyttämistä. Tuloksia: Liikuntavastaavien keskinäinen yhteistyö parani, ja yhdistysten jäsenet kävivät muun muassa tutustumassa yhdessä kuntosaliharjoitteluun ja keilaamiseen. Sähköpostilistat jaettiin yhteiseen käyttöön, listojen päivitys oli kunnan erityisliikunnasta vastaavan tehtävä. Syntyi yksittäisiä yhteisiä tapahtumien järjestämisideoita ja tapahtumia, esimerkiksi kolmen yhdistyksen yhteinen Tules-toimintapäivä Hansakorttelissa. Yhdistykset löysivät toisistaan kumppanin, jonka kanssa lähtivät järjestämään yhteisiä, säännöllisiä liikuntavuoroja samoihin toimitiloihin, esimerkiksi jaettu boccia-vuoro. Edunvalvontaa alettiin toteuttaa yhdessä eri yhdistysten yhteistyönä. 4.2. Tavoite 2: Roolit ja tehtävät selkeiksi Tavoite: Paikallisten ja alueellisten toimijoiden roolien ja tehtävien selkiyttäminen erityisliikunnan toimialueella. Lähtötilanne: Paikallisten ja alueellisten liikunnan toimijoiden roolit ja tehtävät sekä yhteistyön pelisäännöt on tärkeää selvittää, jotta toiminta on tarkoituksenmukaista ja suunnitelmallista. Parhaimmillaan jokainen tietää, mitä kukin tekee, jolloin päällekkäisyydet ja väärinymmärrykset on mahdollista poistaa. SoveLin Hyvän tahdon viesti -hankkeessa 2006 ja Soveltavan liikunnan alueellisessa seminaarisarjassa 2004 2006 huomattiin, että soveltavan liikunnan toimijat kohtaavat kohtuuttomia odotuksia, koska käsitykset rooleista ja tehtävistä ovat epäselviä. Eri toimijoiden roolit ja tehtävät vaihtelevat paikallisesti ja alueellisesti, koska paikallisen kulttuurin vaikutus on niin suuri ja toimijat erilaisia. Eri toimijoiden rooleja ja tehtäviä alettiin selventää koulutusten yhteydessä. Huittinen, Rauma ja Ulvila työstivät näitä SoveLin kaksipäiväisissä Liikkeellekoulutuksissa. Turku työsti rooleja ja tehtäviä omassa pitkäkestoisemmassa koulutussarjassaan, joka tuotti myös ensimmäisen mallin liikuntavastaavien rooleista ja tehtävistä. SoveLi kehittää mallia eteenpäin tulevissa koulutuksissaan yhteistyössä jäsenjärjestöjensä kanssa. Paikalliset liikuntatoimijoiden roolit saatiin pääosin selkiytettyä, mutta alueellisten toimijoiden roolien ja tehtävien määrittäminen jäi vielä kesken. 4.2.1. Case Turku: paljon odotuksia liikuntavastaavalle Turussa liikuntavastaavan roolien ja tehtävien määrittely tapahtui yhdistyslähtöisesti, ryhmätyöskentelynä, 15

jota ohjasivat Turun liikuntapalveluvastaava ja työnohjaaja sekä SoveLin edustajat. Yhdistysväki kokosi ensin kaikki ne lukuisat tehtävät, joita liikuntavastaavalle kuuluu, ja näiden pohjalta jäsenneltiin 5 keskeisintä roolia: liikunnasta tiedottaja, hallitusyhteistyön tekijä, mahdollistaja, asiantuntija ja verkoston kutoja (ks. kuvio 2). Virveli-hankkeen loppuessa roolien ja tehtävien työstämistä on tarkoitus jatkaa eteenpäin. Koulutuksessa tuotetut liikuntavastaavan roolit ovat sovellettavissa myös alueelliseen ja valtakunnalliseen liikunnan järjestötoimintaan, vaikka tehtävät eroavat laajuudeltaan ja sisällöltään toisistaan. 4.2.2. Paikallisyhdistysten liikuntavastaavien minimitehtävät Kuviosta voi huomata, että yhdistyksen liikuntavastaavan tehtävät ovat varsin laajat ja vaativat ottaen huomioon, että monissa yhdistyksissä liikunnasta vastaava henkilö on vapaaehtoinen ja hänen toimintakykynsä ja sitoutumisensa voivat vaihdella muun muassa sairauden vuoksi. Osalla yhdistyksistä liikuntavastaava taas on palkallinen ammattilainen. Turun koulutuksissa lähdettiin Virveli-hankkeen loppuvaiheessa miettimään, mikä olisi yhdistysten liikuntavastaavan tehtävien vähimmäistaso ja tehtäviin liittyvät osaamistarpeet. Pohdinta jatkuu hankkeen päätyttyä, mutta yhteisiksi tavoitteiksi kiteytettiin jo se, että jokaisella yhdistyksellä olisi ainakin yksi liikuntavastaava, mieluiten kaksi. 4.3. Tavoite 3: Yhdistysten liikunnan edellytykset kuntoon Tavoite: Paikallisyhdistyksen terveyttä edistävän liikuntatoiminnan toimintaedellytysten ja sisällön kehittäminen huomioiden ko. järjestön liikunnan erityistarpeet Lähtötilanne: Paikallisyhdistyksen terveyttä edistävän liikuntatoiminnan edellytyksenä on, että kunta huolehtii yhdessä yhdistysten kanssa kaikista niistä tekijöistä, jotka mahdollistavat liikunnan toteuttamisen. Yleensä kunta tarjoaa tilat, ohjaajia ja avustuksia. Yhdistys suunnittelee ja kehittää liikuntatoimintaa. Oleellista on, että yhdistyksessä on liikunnasta vastaava henkilö, joka kertoo jäsenistön tarpeista kunnalle. Jotta paikallista liikuntatoimintaa voidaan kehittää, tarvitaan yhteistyötä koordinoiva ammattilainen, esimeriksi kunnan erityisliikunnasta vastaava työntekijä. Hänellä on usein parhaat mahdollisuudet koota paikallisyhdistysten edustajat koolle kertomaan tarpeista ja suunnittelemaan liikuntatoiminnan kokonaisuutta. Paikallisyhdistyksen liikuntatoiminnan edellytyksenä on, että kunta näkee yhdistysten roolin liikunnan toimijana, kuulee yhdistysten välittämiä tarpeita ja mahdollistaa liikunnan. Kaikissa pilottikunnissa kunnan liikuntatoimen edustaja otti vastuun liikunnan kehittämisestä ja yhteistyön koordinoinnista. Yhdistysten tarpeita selvitettiin eri tavoin: kyselyin, tulevaisuuspäivässä ja koulutuksissa. Näitä keinoja on kuvattu tarkemmin muissa alaluvuissa. Yhdistykset toivat esiin oman jäsenistönsä erityistarpeita, ja parhaimmillaan liikuntatoimintaa suunniteltiin yhdessä eri toimijoiden osaamisen ja voimavarat hyödyntäen. Poikkeuksellisessa tilanteessa ollutta Halikkoa lukuun ottamatta yhdistykset nousivat aiempaa aktiivisemmiksi liikunnan toimijoiksi. Yhdistysten välillä syntyi lähes kaikki paikkakunnilla uutta yhteistyötä ja toimintaa: yhteisiä ryhmiä ja jaettuja tilavuoroja, lajikokeilupäiviä, välinehankintoja ja liikuntatapahtumia. Tules-tapahtuma on yhdistyksille oiva tapa esittäytyä suurelle yleisölle. Turkka Lehtinen pysähtyi kyselemään vinkkejä. 16

Liikuntavastaavan roolit: Liikuntavastaavan tehtävät roolien kautta tarkasteluna: Liikunnasta tiedottaja Kenelle ja millä keinoin Kuntaan Yhdistyksen hallitukseen Jäseniin Omiin verkostoihin Muihin verkostoihin Hallitusyhteistyön tekijä Missä asioissa ja miten Liikunnan toimintasuunnitelma, talousarvio ja toimintakertomus Seuranta ja arviointi Liikuntatoiminnan ongelmatilanteet Hankinnat Avustushakemusten valmistelu Mahdollistaja Mitkä asiat Osallistumisen (kuljetus, avustaja) Tilat Välineet Ohjaajat Asiantuntija Minkä asiantuntija Tietoa esteettömyydestä tarveasiantuntija, jäsenten tarpeet liikunnalle Kokemuksellinen tietopankki, liikuntaneuvoja, välittäjä, oman sairastamisen asiantuntija Verkoston kutoja Keiden kanssa ja missä asioissa Jäsenistöön Kuntaan Muihin paikallisyhdistyksiin Kuvio 2. Virveli-hankkeen Turun koulutussarjassa tuotettiin kuvaus yhdistyksen liikuntavastaavan rooleista ja tehtävistä. Luona-Helminen/SoveLi 2009. 17

Paikallisyhdistysten arviointia hankkeen tuloksista: Yhdistysten liikuntavastaavien roolit ja tehtävät selkeytyivät. Liikuntavastaaville toteutettiin säännöllisiä tapaamisia, jotka koettiin tärkeiksi. Liikuntavastaaville järjestettiin yhteisiä tapaamisia, joissa suunniteltiin ja arvioitiin yhteisiä koulutuksia ja tapahtumia. Paikallisyhdistyksissä tutustuttiin muiden yhdistysten liikuntatoimintaan. Verkostoituminen parantui, mikä mahdollisti myös uusien ystävien saamisen. Kokemuksien vaihtaminen koettiin hyödylliseksi. Liikunnan perusteet selkeytyivät ja yhteisistä käsitteitä keskusteltiin. Liikunta-asioita alettiin painottaa yhdistyksessä enemmän. Paikallisyhdistysten esittämiä jatkotoiveita: On tärkeää jatkaa yhteisiä koulutuksia ja tapaamisia. On tärkeää tutustua uusiin liikuntamuotoihin, jonka toteutus olisi mahdollista tehdä esimerkiksi liikuntavastaavien tutustumissetelien avulla. 4.4. Tavoite 4: Kuntien soveltavan liikunnan edellytykset selväksi Tavoite: Pilottikuntien soveltavan liikunnan edellytysten määrittäminen ja kehittäminen Lähtötilanne: Soveltavan liikunnan kehittämiseksi kunnissa on oltava käsitys soveltavan liikunnan tilanteesta, kuten palvelun tarvitsijoiden määrästä, tarpeiden laadusta, liikuntapaikoista ja niiden esteettömyydestä, liikuntavälineistä ja liikunnan toimijoista. Edellytysten kehittämisessä tulisi lähteä liikkeelle laatimalla paikallinen tai alueellinen nykytilan selvitys soveltavasta liikunnasta. Tästä on saatu aiemmin näyttöä SoveLin hankkeiden lisäksi Liikuntatieteellisen seuran Erityisliikuntaa kuntiin -hankkeissa. Soveltavan liikunnan paikallisia edellytyksiä määritettiin monessa pilottikunnassa nykytilan selvityksillä ja yhteisellä suunnittelulla. Suureksi haasteeksi soveltavan liikunnan tarpeiden selvittämisessä osoittautui hankkeen aikana kohderyhmän tavoittaminen. Kunnan liikuntatoimella ei ole rekistereitä soveltamista tarvitsevista liikkujista. Sosiaali- ja terveystoimella on tiedot omista asiakkaistaan, mutta haasteena on, että ihmiset ohjautuvat tarvitsemiinsa palveluihin kuntoutuksesta liikuntaan ja toisinpäin. Halikossa ja Raumalla liikkujia pyrittiin tavoittamaan lisäämällä poikkihallinnollista yhteistyötä. Liikuntatoimen näkökulmasta yhdistykset ja niiden jäsenkirjeet ovat yleisesti ottaen erittäin tärkeä tiedotuskanava liikkujille. Osassa kuntia soveltavan liikunnan edellytyksiä kehitettiin kuntavetoisesti, etenkin pienemmissä kunnissa, Halikossa ja Ulvilassa. Koska Halikossa erityisliikunnan palvelut olivat hankkeen alkaessa vielä kehitysvaiheessa, lähdettiin selvityksessä liikkeelle kunnan tarjoamien peruspalvelujen kehittämisestä. Tuloksia: Pilottikunnissa koettiin, että Virveli-hanke tuki kuntien soveltavan liikunnan kehittämistä hankejakson aikana. Raumalle perustettiin hankkeen aikana erityisliikunnan ohjaajan toimi. Halikkoon perustettiin uusi liikunnanohjaajan toimi, jonka työajasta puolet kuului soveltavan liikunnan kokonaisuuteen. Ulvilaan valittiin kaksi uutta liikunnanohjaajaa, joiden valintakriteereissä painotettiin soveltavan liikunnan osaamista. Soveltavan liikunnan edellytysten kehittämiseen voi liittyä myös ulkopuolisen työnohjaajan panos. Tätä mallia kokeiltiin Turussa osittain Virvelin hanketuella. Työnohjaaja prosessikonsultoi ja työnohjasi kunnan liikuntapalveluvastaavaa hänen työssään yhdistysten liikuntatoiminnan tukena. Mallista saatiin hyviä kokemuksia, sillä kunnan liikunnan ammattilainen saattaa kaivata peruskoulutuksensa tueksi yhdistystoimijoiden ohjaamiseen ja tukemiseen liittyvää konsultointia. Kunnan omista ammattilaisista koostuva sparraustiimi saattaisi myös tarjota vaihtoehdon työnohjaukselliseen tukeen. 4.4.1. Case Halikko: Perustoiminta kuntoon Halikon liikuntatoimi oli hoitanut erityisliikunnan palvelut ennen Virveli-hanketta yhteistyönä Salon kaupungin erityisliikunnan kanssa ikäihmisten liikuttamiseksi. Halikon haasteena oli aluksi liikunnanohjaajan toimen vakinaistaminen, joka onnistui vuoden 2006 lopulla. Uuden liikunnanohjaajan toimeen sisältyi muun muassa ikäihmisten ja erityisryhmien liikunta. Vakinaistamisen kautta soveltavan liikunnan palvelut saatiin turvattua ja vahvistettua myös entisen Halikon alueella, lähellä liikkujia. Ratkaisuja soveltavan liikunnan 18

Marita Yli-Rajalan mielestä kuntaliitos ei ainakaan heikentänyt Halikon liikuntapalveluita. 4.4.2. Case Ulvila: Soveltavaa liikuntaa läpäisyperiaatteella parempaan toteutukseen haettiin myös toimivasta ylikunnallisesta ja hallintokuntien välisestä yhteistyöstä sekä kunnan ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä. Tuloksia: Yhteistyö Salon kaupungin liikuntatoimen kanssa käynnistettiin Pirteyttä päiviin 60+ -hankkeen kautta. Liikunnanohjaajan toimi vakinaistettiin. Perustettiin kuusi uutta soveltavan liikunnan ryhmää, joissa oli 50 60 uutta liikkujaa. Järjestettiin kuusi liikuntatapahtumaa. Toteutettiin erityisliikunnan peruskartoitukset kuntaliitoksen toteuduttua. Soveltavan liikunnan apuvälineitä kokeiltiin ryhmissä ja hankintojakin tehtiin. Tietoisuus ja ymmärrys soveltavan liikunnan mahdollisuuksista kasvoi kunnassa, jonka seurauksena yli hallintokuntien rajojen toteutuvaa yhteistyötä. Soveltavan liikunnan asiantuntijuus kasvoi liikunnan apuvälineiden käyttämisessä, kuntosalilaitteiden hankkimisessa ja liikunnanohjauksessa. Syksyllä 2009 Saloon perustettiin seurafoorumi. Foorumiin kutsuttiin edustaja myös erityisliikuntaa järjestävistä paikallisyhdistyksistä. Ulvilassa Virveli-hankkeen painopiste oli soveltavan liikunnan edellytysten määrittämisessä ja kehittämisessä. Hankkeen aluksi kunta teki erityisliikunnan nykytilan selvityksen. Hankejakson aikana Ulvilassa kehitettiin entistä määrätietoisemmin kaikille sopivia terveysliikuntapalveluja. Hankkeen keskeisin tulos oli, että tietoisuus erityisryhmien liikunnan tarpeista ja eri ryhmien järjestämästä liikunnasta lisääntyi. Liikuntatoimen järjestämissä tapahtumissa huomioitiin erityisryhmien liikunta paremmin kuin aikaisemmin. Positiivinen asenne soveltavaan liikuntaan nousi hallitsevaksi piirteeksi läpi koko liikuntatoimen organisaation käytännön ryhmätoimintaan asti. Virveli-hanke onnistui vaikuttamaan liikuntatoimen ajattelumaailmaan siten, että erityisryhmät huomioidaan nykyisin paremmin kaikessa toiminnassa. Kunta palkkasi esimerkiksi kaksi uutta liikunnanohjaajaa, joiden rekrytoinnissa painotettiin soveltavan liikunnan osaamista. Myös uuden vapaa-aikakeskus Kaskelotin suunnittelussa otettiin laajasti huomioon erilaiset esteettömyysnäkökulmat. Ulvilan esteetön Kaskelotti ja uimaryhmät ovat avoinna kaikille. 19

Kehittämiskohteeksi jäi vielä oman alueen yhdistysten liikuntatoiminnan kehittäminen. Lisäksi liikuntatoimi koki, että sillä pitäisi olla valmius esimerkiksi ostaa liikuntapalveluja osaavilta yhdistyksiltä. Tuloksia: Perustettiin kaksi uutta liikunnanohjaajan toimea. Kaikki liikuntatoimen työntekijät olivat mukana toteuttamassa erityisryhmien liikuntaa työpanoksellaan. Soveltavan liikunnan asiantuntijuus kasvoi Ulvilassa. Uimahallissa (Kaskelotti) ja kaupungin muissa liikuntatiloissa huomioitiin erityisliikkujien tarpeita. Ulvilassa tuloksena saatiin paremmat edellytykset suunnitella ja toteuttaa monipuolista erityisryhmien liikuntatoimintaa (tilat, radat, ohjaajat ja asenne). Perustettiin 6 uutta ryhmää, joissa oli 65 uutta liikkujaa. Liikuntatoimessa onnistuttiin siirtämään painopistettä kohti erityisliikuntaa. Yhdessä liikkeelle -kirjassa esitellään myös käytännön kokemuksia ja toimintamalleja. Virveli-kunnista Turku ja Huittinen kertovat kirjassa omista yhteistyökokemuksistaan. Näissä pilottikunnissa syvennyttiin eniten soveltavan liikunnan kokonaisuuden kehittämiseen verkostomaista työtapaa hyödyntäen. Esimerkiksi Huittisissa liikuntaa kehitettiin laaja-alaisesti yhteistyössä paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa yhdistyksistä kouluihin ja urheiluseuroista terveystoimeen. Oheisessa kuviossa Huittisten vapaa-aikasihteeri kuvaa pelkistetysti liikunnan verkostoa omasta näkökulmastaan. Verkoston piirtäminen on yksi tapa tehdä näkyväksi ja arvioida soveltavan liikunnan verkoston tiheyttä ja mahdollisia puuttuvia aukkoja. (Kuvio 3) 4.5. Tavoite 5: Palvelut yhdistysten tarpeiden mukaan Tavoite: Eri toimijoiden palveluiden kehittäminen roolinsa mukaisesti paikallisyhdistyksen tarpeita vastaamaan Lähtötilanne: Soveltamista tarvitsevat liikkujat käyttävät liikuntapalveluja terveyttä edistävästä omaehtoisesta harrastamisesta kuntoutusta tukevaan liikuntaan. Heidän tarpeensa ovat hyvin yksilöllisiä, mikä luo haasteita palvelujen kehittämiselle. Palveluja pitäisi kehittää niin, että yksilö löytää itselleen sopivimmat palvelut joko omaehtoisessa tai ohjatussa liikunnassa. Eri palveluntarjoajien on oltava tietoisia palveluverkostosta ja kyettävä ohjaamaan liikkuja oikeaan paikkaan. Tämä edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja kuntalaisten kuulemista sekä jokaisen oman roolin löytämistä palveluverkostossa. Virveli-hankkeen taustalla oli useita teoreettisia näkökulmia, joita sovellettiin hankkeessa paikalliseen yhteistyöhön sopiviksi toiminnanteorioiksi. Yhteistyöhön liittyvää verkostoteoriaa, kulttuurin muutosta ja dialogista työskentelytapaa avataan Virvelin tuloksena syntyneessä Yhdessä liikkeelle -kirjassa, jonka toimitustyöstä ja julkaisemisesta vastasi SoveLi ry ja kustantamisesta Edita Publishing Oy (liite). Kuvio 3. Huittisten soveltavan liikunnan verkosto. Teuvo Munkki. Yhdessä liikkeelle, Edita Publishing 2008, s. 46. 20

Huittisten reuma- ja sydänyhdistysten naiset yhdistivät istumatanssiryhmänsä. 4.6. Tavoite 6: Uusi kehittämismalli yhdistysten liikuntaan Tavoite: Paikallisyhdistysten toimivan ja terveyttä edistävän liikuntatoiminnan kehittämismallin luominen Lähtötilanne: Liikunta on yhdistyskentässä melko uusi toimintamuoto ja vakiintuakseen se tarvitsee uusia kehittämismalleja. Liikunnan käsite on laajentunut ja sen merkitys osana terveyden edistämistä on ymmärretty entistä paremmin myös yhdistyksissä. Yhdistykset tarvitsevat silti tukea liikuntatoiminnan kehittämiseen ja yhdistysten väliseen verkostoitumiseen. Virveli-hankkeessa ryhdyttiin luomaan yhdistyksille sopivaa liikunnan kehittämismallia. Mallin luominen aloitettiin kehittämällä vapaaehtoistoimijoille sopivaa ITE-arviointia yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Vapaaehtois-ITE on sovellus Suomen Kuntaliitossa kehitetystä, sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille tarkoitetusta ITE-itsearviointi- ja laaduntahallintamenetelmästä. Siinä on ideana, että vapaaehtoistoimijat voivat itse arvioida ja kehittää yhdistyksensä liikuntatoimintaa 25-kohtaisen lomakkeen avulla. Yhdistyksessä voidaan arvioida esimerkiksi sitä, onko liikunta mukana toimintasuunnitelmissa tai miten liikunnasta tiedotetaan. Jokainen yhdistys valitsee itse, mitä asioita toiminnassa haluaa kehittää. ITE tarjoaakin yhdistyksille konkreettisen välineen arvioida ja kehittää liikuntatoimintaansa pitkäjänteisesti, kunkin yhdistyksen omista lähtökohdista. ITE-arviointilomaketta testattiin pilottikunnissa osana Liikkeelle-koulutuksia: Turussa ja Raumalla toteutettiin omat Liikkeelle-koulutukset sekä Huittisissa ja Ulvilassa yhteinen koulutus. SoveLi jäsenjärjestöineen muokkasi ITE-arviointilomakkeen ja -ohjeen näiden palautteiden pohjalta yhdessä Kuntaliiton kanssa. Vapaaehtois-ITE-lomake valmistui Virvelin tuloksena ja se julkaistaan Kuntaliiton ITE-käyttäjäpäivillä syksyllä 2010. Kehittämismallin luominen pääsi Virveli-hankkeessa hyvään alkuun ja SoveLi jatkaa sen työstämistä Liikunta sopii jokaiselle -koulutushankkeessaan (2008 2010). 21

5 yhteenveto Vaikka henkilövaihdoksia oli niin ohjausryhmässä kuin myös kunnissa, hanke onnistui huolellisen suunnittelun, pilottikuntien suuren sitoutumisen sekä hyvän kirjaamisen ansiosta. Paikallista yhteistyötä lisättiin hankkeen aikana, mikä mahdollisti verkostoitumisen, kokemusten vaihtamisen sekä uusien liikunnan kumppaneiden saannin. Pilottikuntien ja yhdistysten yhteistyö lisääntyi selkeästi Huittisissa, Raumalla ja Turussa. Yhteistyö lisääntyi myös Halikossa ja Ulvilassa vaikkakin vähäisempänä. Syynä jälkimmäiseen oli yhdistysten vähäinen määrä, mutta myös se, että Halikko ja Ulvila halusivat vahvistaa ensin omia peruspalvelujaan ja hallintokuntien välistä yhteistyötä. Yhteistyö näkyi lisääntyneenä liikuntatoimintana, kuten uusina ryhminä ja liikkujina. Myös vapaaehtoistoimijoiden määrät kasvoivat. Yhdistysten liikuntavastaavien säännöllisten tapaamisten määrät kasvoivat, sillä ne koettiin erittäin tärkeiksi ja niiden koettiin mahdollistavan tutustumisen myös muiden yhdistysten liikuntatoimintaan. Tapaamisissa suunniteltiin yhteisiä liikuntavastaavien koulutuksia ja tapahtumia. Virveli-hankkeen tuloksena liikunnan perusteet selkeytyivät ja yhteisistä käsitteistä keskusteltiin pilottikunnissa. Monissa kunnissa löydettiin yhteinen liikunnan kieli ja yhteiset tavoitteet. Yhteinen työskentely kasvatti kaikkien toimijoiden osaamista. Tämä auttoi muun muassa ratkaisemaan liikunnan järjestämiseen liittyviä käytännön ongelmia ja hyödyntämään itse kunkin osaamista ja kokemusta. Tärkeä asia oli, että liikuntaasioita painotettiin yhdistyksissä hankkeen ansiosta aiempaa enemmän. Hanke madalsi yhdistysten kynnystä liikuntaan ja teki sen näkyvämmäksi. Tämä on tärkeää, koska liikunta on perinteisesti ollut vain yksi toiminnan osa-alue kansanterveys- ja vammaisyhdistyksissä. Kansanterveys- ja vammaisyhdistysten toiminnan ydin on diagnoosikeskeisessä vertaistuessa, jota hyödynnetään myös yhdistysten liikunnan toteuttamisessa. Edellytyksiä yhdistysliikunnan lisäämiseen on. Paikallisyhdistysten toiminta on alkanut monipuolistua ja yhdistykset ovat alkaneet verkostoitua. Liikunnan merkitykset kaikessa laajuudessaan tulevat koko ajan Maria Saarikko testaa keuhkojensa toimivuutta PEF-mittarilla Huittisten seudun hengitysyhdistyksen Tuula Laineperän opastuksella. 22

selvemmin esiin, kun esimerkiksi koko suomalaisen liikuntakulttuurin painopiste on laajenemassa kilpailukeskeisyydestä terveyttä edistävään liikuntaan. Tavoitteena on, että ajatus liikunnasta osana kaikkea terveyden edistämisestä läpäisee vielä nykyistäkin paremmin yhdistyksen koko toiminnan. Tässä yhtenä työkaluna on Virveli-hankkeen aikana kehitetty Vapaaehtois-ITEarviointi. Uskomme, että liikunnan merkitys ja liikunnan ja liikkumisen yhteys pitkäaikaissairaiden ihmisten osallistumiseen ja hyvinvointiin ymmärretään yhä useammassa yhdistyksessä, se ei saa olla vain yhden ihmisen asia. SoveLin kautta tuloksia hyödynnetään valtakunnallisesti järjestöjen ja julkisen sektorin soveltavan liikunnan yhteistyön kehittämisessä. Esimerkiksi luvussa 4.2. esitelty rooli- ja tehtäväkartta kertoo niistä suurista mahdollisuuksista ja odotuksista, joita kunnat ja yhdistykset asettavat yhdistyksen liikuntatoiminnalle. Virveli-hankkeessa todettiin, että roolien ja tehtävien kirkastamisen jälkeen on hyvä sopia yhdessä paikallisesti se vähimmäistaso, jota yhdistyksiltä odotetaan. Kun jokainen tietää, mitä kukin tekee, liikkuja on helpompi ohjata hänelle sopivaan paikkaan. SoveLin koulutushankkeessa Liikunta sopii jokaiselle (2008 2010) yhdistysten liikuntavastaavien rooleja ja tehtäviä sekä niiden minimitasoa työstetään edelleen. Yhdistykset tarvitsevat kunnan tukea ja yhteistyötä liikuntatoiminnan järjestämisessä. Kaikissa pilottikunnissa liikuntatoimen edustaja otti yhteistyön koordinointitehtävän, ja vaikka yhteistyö jäi vielä muutamassa kunnassa idulleen, lähtökohdat siihen ovat hyvät. Pilottikunnista Turku otti aiempaa vahvemmin ja muita selvemmin tehtäväkseen yhdistysten liikuntavastaavien ohjaamisen työssään. Turun työntekijän kanssa kokeiltiin myös työnohjausmallia, koska yhdistysten toiminnan ohjaaminen ei kuulu alan peruskoulutuksiin. Kuten edellä on esitetty, Virveli-hanke tuotti monia uusia toimintamuotoja ja edisti soveltavan liikunnan asemaa pilottikunnissa. Virveli-hankkeen tulokset jäivät elämään kaikissa pilottikunnissa, ja työ soveltavan liikunnan kehittämiseksi jatkuu. Aulis Torpo heitti vaistotikkaa Sydänretkellä Huittisissa. ideana oli heittää tikka seinän yli vaistolla tikkatauluun. 23

6 suositukset Virveli-hankkeesta nousi esiin yleisiä suosituksia liikunnan toimijoille kaikilla tasoilla. Suositukset limittyvät toisiinsa, ja kaikissa on tavoitteena luoda lisää liikunnan mahdollisuuksia pitkäaikaissairaille ja vammaisille ihmisille. Suositukset: Paikallisesti on tärkeää 1. löytää, motivoida ja sitouttaa pitkäjänteisesti uusia vapaaehtoistyöntekijöitä yhdistyksen liikuntatoimintaan. Haasteena ovat usein lisääntyvät odotukset tehdä yhteistyötä kuntien kanssa, odotukset ammattimaisemman liikuntatoiminnan kehittämisestä sekä se, että yhdistyksen toimialue voi käsittää monta eri kuntaa. Koska vapaaehtoisia toimijoita on vaikea sitouttaa yhdistystoimintaan pitkäksi aikaa, pitää jatkossa järjestää enemmän vapaaehtoistoimijoita tukevia yhdistystapaamisia ja koulutuksia, jotka mahdollistavat tuen saannin ja kokemusten vaihdon. 2. varmistaa, että kussakin kunnassa on vastuuhenkilö, joka koordinoi niin yhdistysten välisiä tapaamisia kuin myös kuntasektorin ja yhdistyskentän välisiä tapaamisia. Toimivan palveluverkoston luominen on välttämätön osa paikallistason toiminnan kehittämistä. 3. hyödyntää Virveli-hankkeen mallin mukaisesti kunnissa hallintokuntien välistä yhteistyötä, jotta tavoitetaan myös ne liikkujat, jotka eivät käytä aktiivisesti soveltavan liikunnan palveluja, mutta jotka tarvitsevat niitä ja hyötyisivät soveltavasta liikunnasta erittäin paljon. Alueellisesti on tärkeää 4. kehittää yhteisiä soveltavan liikunnan koulutuksia, tapaamisia ja tapahtumia, joihin osallistuvat niin järjestöjen edustajat kuin kunnan työntekijät liikunnan, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen sektorilta. Esimerkiksi Virveli-hankkeen kokemusten pohjalta on mahdollista järjestää alueellinen soveltavan liikunnan seminaarikierros yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. 5. määritellä alueellisten soveltavan liikunnan toimijoiden roolit ja tehtävät. Esimerkiksi SLU-alueilla ja keskusjärjestöjen aluetyöntekijöillä voisi olla nykyistä aktiivisempi rooli paikallisyhdistysten liikunnan tukemisessa. Valtakunnallisesti on tärkeää 6. selkiyttää yhdistyksen liikuntavastaavan rooleja ja tehtäviä edelleen. Rooleja purkamalla saadaan selville osaamistarpeet ja voidaan kehittää paikallisia koulutuksia. Osaamisalueiden pohjalta on mahdollista työstää myös konkreettinen liikuntavastaavan työkirja yhdistysten liikuntatoiminnan tueksi. 7. kehittää järjestöille yhteinen tilastointilomake, jotta saadaan tietoa yhdistysten liikuntatoiminnan määrästä ja laadusta paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen työn tueksi. Tilastotiedon avulla on mahdollista arvioida myös toiminnan vaikuttavuutta kustannus-vaikuttavuus-laskelmin. 8. selkiyttää soveltavan liikunnan kentällä käytettävää käsitteistöä, sillä se tukee niin paikallisyhdistysten toimijoiden, kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen työntekijöiden, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisten, asiantuntijoiden, tutkijoiden kuin myös päättäjien työtä. Yhteisen ja yleisesti hyväksytyn käsitteistön luominen mahdollistaa myös samalla kielellä puhumisen. 9. laatia soveltavan liikunnan politiikkaohjelma, joka on erittäin ajankohtainen myös liikuntalakivalmistelun vuoksi. Tällöin pystyttäisiin paremmin ja perusteellisemmin paneutumaan soveltavan liikunnan kysymyksiin sekä luomaan yhteiset suuntaviivat soveltavan liikunnan pitkäjänteiselle kehittämistyölle. 24