Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 5023 Nimettömänneva - Pieni Mätässuo, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa
Sijainti Aluekokonaisuus sijaitsee noin 20 km itäkaakkoon Pyhännän keskustasta. Pinta-ala Kohteen pinta-ala on 285 ha. Maanomistus Itämäen yhteismetsä Yleiskuvaus Kohde muodostuu Vörssinvaara-Valkeisenkankaan harjujaksoon liittyvistä aapasoista (Nimettömänneva, Pieni Mätässuo)sekä 12 pienestä ja keskikokoisesta rakentamattomasta harju- ja suolammesta. Aluetta täydentää pohjoisesta laskeva lähdevaikutteinen Myllypuro. Nimettömänneva on harjumuodostelmaan itäpuolelta liittyvä harjunlieveaapa, joka on länsiosan reuna-alueita lukuun ottamatta luonnontilainen. Alueella vallitsevat lähes rakenteettomat väli- ja rimpipintaiset nevat, joita reuna-alueiden monipuoliset rämeet sekä vähäisemmässä määrin korvet monipuolistavat. Alueelta tapaa monipuolisen valikoiman karuja ja keskireheviä nevoja sekä puustoisia soita. Osa-alueen suoluontoa rikastuttavat myös Martimoiden harjunlievelammet. Pieni Mätässuo on niin ikään vedenjakajalla sijaitseva maisemallisesti näyttävä ja luonnontilainen aapasuo, joka muodostuu lähes rakenteettomista väli- ja rimpipintaisista nevoista. Suon keski- ja pohjoisosan vallitsevia suotyyppejä ovat kuljuneva, oligotrofinen lyhytkorsineva sekä oligotrofinen rimpineva. Osa-alueen eteläosassa Heinälampien ympäristössä on enemmän niukkapuustoisia rämeitä, joihin kuuluu ainakin lyhytkorsi-, tupasvilla- ja isovarpurämeitä. Alueen metsistä on parhaiten säilynyt suon keskelle lännestä ulottuvan kangasmaaharjanteen eteläosa, jossa on parin hehtaarin verran komeaa, lähes luonnontilaista männikköä suurine keloineen. Myös Valkeisenkankaan koillispuolinen pieni suometsäsaareke on ilmakuvatulkinnan perusteella vanhapuustoinen. Kohteelta on eri selvityksissä tehty havaintoja ainakin seuraavista suotyypeistä: ombrotrofinen lyhytkorsineva, oligotrofinen lyhytkorsineva, mesotrofinen lyhytkorsineva, oligotrofinen kalvakkaneva, mesotrofinen kalvakkaneva, oligotrofinen saraneva, mesotrofinen saraneva, oligotrofinen rimpineva, mesotrofinen rimpineva, kuljuneva, luhtaneva, lettoneva, oligotrofinen lyhytkorsiräme, mesotrofinen lyhytkorsiräme, oligotrofinen kalvakkaräme, oligotrofinen sararäme, oligotrofinen rimpinevaräme, tupasvillaräme, isovarpuräme, keidasräme, kangasräme, korpiräme, rahkaräme,oligotrofinen sarakorpi, muurainkorpi, mustikkakorpi, kangaskorpi, metsäkortekorpi, lähdekorpi, avoluhta, pajuluhta ja koivuluhta. Nimettömännevan ja Pienen Mätässuon välinen harjumuodostelma on maisemiltaan ja topografialtaan monipuolinen ja maisemallisesti kaunis. Pääosa harjun metsistä on ajallaan harvennettuja varttuneita ja vanhahkoja mäntymetsiä, mutta uudistushakkuualojen ja taimikoiden määrä on vielä vähäinen. Soiden ja pienvesistöjen liepeillä on myös jonkin verran harventamattomia eri-ikäisiä mänty- ja koivupuustoisia metsiä, joista osaan on myös kehittynyt jonkin verran lahopuuta. Harjun notkelmissa on puolen tusinaa pientä ja keskikokoista lampea, joista etenkin umpeen osin soistunut Honkalampi on erikoisen näköinen. Kaikki lammet ovat rakentamattomia. Rajaukseen on Nimettömännevan pohjoispuolelta liitetty myös 1, 5 km Myllypuron vartta sekä
Nurmilammen suolampi. Myllypuroa on paikoin suoristettu, paikoin uoma on palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Puron rinteillä on useampi luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja myös osa puron varren muurain-, metsäkorte- ja lähdekorvista on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Puron reunametsissä on myös runsaslahopuustoisia kangas- ja korpimetsiä. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Myllypuron varren korvilla ja kangasmetsillä on merkitystä METSO-kohteena, kuten myös muutamilla Pieneen Mätässuohon liittyvillä pienialaisilla vanhan metsän kuvioilla sekä niillä Nimettömännevan reunametsillä, joita ei ole harvennettu. Aluekokonaisuudella on huomattavaa merkitystä myös rakentamattomien harjunlievelampien sekä suolampien suojelun kannalta. Myllypuron uomalla ja etenkin siihen liittyvillä lähteillä on myös suojelumerkitystä pienvesiluonnon kannalta. Lajisto Kesän 2010 maastokäynnillä Vörssinvaaran lounaispuoliselta suolta on havaittu silmälläpidettävää konnanliekoa sekä vaateliasta hoikkavillaa. Syksyn 2015 maastokäynnillä Nimettömännevalla havaittu laulujoutsenia. Myllypuron varren vanhoista metsistä on samalta käynniltä havaittu rusokantokääpää (NT), ruostekääpää ja riukukääpää, jotka ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeja. Yhteenveto suojeluarvoista Aluekokonaisuus on valtakunnallisesti arvokas suo-, harju- ja pienvesiluonnon säästiö. Alueen merkitystä lisää se, että se sijaitsee keskellä Pyhännän eteläosan laajinta isojen aapa- ja keidassoiden keskittymää (mm. Iso Pajusuo, Iso Mätässuo, Omenasaarenneva-Harakkaneva, Lummeneva). Suot ja niiden välissä sijaitseva harju muodostavat seudullisesti arvokkaan maisemakokonaisuuden, jonka näyttävyyttä lisäävät Nimettömännevan puolella sijaitsevat Valkeisjärvi, Suuri-Martimo ja sen pohjoispuoliset pienet lammet. Muuta Nimettömänneva ja Pieni Mätässuo on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi vuosina 2012-2015 toteutetussa valtakunnallisessa suoselvityksessä. Etenkin Nimettömännevan suoarvojen säilyminen hyötyisi siitä, jos suon länsireunan ojitusalueilta ohjattaisiin lisää vesiä suolle. Tietolähteet Kohdekuvauksen päätietolähde on Keijo Savolan alueella heinäkuussa 2010 tekemä maastoselvitys. Lisätietoja on saatu GTK:n Pyhännän soiden turvevaraselvityksestä (GTK 2009) sekä Mauri Huhtalan alueelle syksyllä 2015 tekemältä maastokäynniltä. Kuvat Mauri Huhtala Nimettömänneva:
Pieni Mätässuo:
Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: suomaa@sll.fi verkkosivut: www.sll.fi/suomaa