Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari 23.-24.8.2001 MINÄ JA KONE Avaussanat FT Sirkka Heinonen Painopisteet muuttuvat ihmisen ja tekniikan suhteessa Tulevaisuudentutkimuksessa ihmisen ja tekniikan vuorovaikutuksen herkullisten hedelmien ja happamien sivuvaikutusten luotaaminen on ollut yksi eniten kiinnostusta herättäneistä osaalueista. Suomessakin tulevaisuuden tutkimuksen seura on järjestänyt useita aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, joista Maarianhaminassa vuonna 1985 pidetty seminaari mainittakoon yhtenä ainakin henkilökohtaisesti mieleen painuneena esimerkkinä. Teknologian nopean kehityksen myötä elämme maailmassa, jossa tekniikkaan aikanaan kohdistuneet odotukset ovat jo usein itsestään selvänä pidettyä arkipäivää. Joihinkin tekniikan mahdollisuuksiin kuten automaattiseen kielenkäännökseen kohdistuneet odotukset ovat toisaalta osoittautuneet ylimitoitetuiksi. Ennallaan on vuosien saatossa säilynyt kuitenkin karkea jako tekniikkaan epäilevästi tai pelokkaasti suhtautuviin teknopessimisteihin ja teknofoobikoihin ja toisaalta tekniikkaan luottaviin ja sitä ihannoiviin tekno-optimisteihin ja teknofiileihin. Tekniikan merkityksen, tarpeiden ja vaikutusten tutkiminen on aina uudelleen ajankohtaista uudessa yhteiskuntavaiheessa. Tämän seminaarin tarkoituksena on kriittisesti pohtia ihmisen suhdetta teknologiaan tietoyhteiskunnassa ja tulevassa bio- tai ekoyhteiskunnassa heittämättä lasta pesuveden mukana pois toisin sanoen tavoitteenamme on etsiä synergiaa tekniikan mahdollistavan ja ehdollistavan luonteen välille. Juuri ilmestyneen Futuralehden numerossa 2/2001 olevat artikkelit tekniikasta ihmisen aistien ja kehon jatkeena on tarkoitettu omalta osaltaan pohjustamaan seminaarin teemaa. Post-modernin ihmisen muuttunut toimintaympäristö ja arvomaailma Mielenkiintoinen kysymys on myös miten muuttuvat toimintatavat virtuaalikulttuurin myötä vaikuttavat ihmisen teknologiasuhteeseen ja tähän varmasti kuullaan vastauksia seminaarin alustuksissa. Ensi kuussa Suomessa Kouvolan Kesty- eli kestävän kehityksen tietoyhteiskuntakonferenssissa (http://www.kouvola.fi/sis-kouvola) vierailevan Jeremy Rifkinin (2000, 186-188) mukaan ihmisen uusi arkkityyppi on syntymässä. Uusi ihmistyyppi viettää mielellään osan elämästään kyberavaruuden virtuaalimaailmoissa, tuntee verkostotalouden toiminnan, on vähemmän kiinnostunut tavaroiden haalimisesta ja enemmän innostunut jännittävien ja viihdyttävien elämysten keräämisestä. Hän pystyy toimimaan yhtä aikaa paralleeleissa maailmoissa ja muuttamaan nopeasti omaa persoonaansa sopimaan aina eteen tulevaan uuteen todellisuuteen olipa se sitten simuloitu tai todellinen. Tällaiset 2000- luvun uudet naiset ja miehet muodostavat teollisuuden aikakauden vanhemmistaan ja isovanhemmistaan selvästi poikkeavan ryhmän.
2 Psykologi Robert J. Lifton kutsuu tätä uutta sukupolvea "proteaanisiksi" ihmisiksi ja voidaan miettiä miten lähellä dystopiaa tämä kuvaus paikoin on. 1 Nämä proteaaniset ihmiset eivät omista autoa vaan käyttävät leasingsopimusta, he ostavat tavaransa netistä, he olettavat saavansa tietokoneohjelmat ilmaiseksi, mutta ovat valmiita maksamaan palveluista ja päivityksistä. He elävät maailmassa, joka rytmittyy seitsemän sekunnin äänibitteihin, he ovat tottuneet nopeaan tiedonhakuun, he ovat lyhytjänteisiä ja spontaaneja pikemmin kuin pohtivia. He pitävät itseään ennemmin homo ludens -tyyppinä eli (eri roolihahmoissa) leikkivänä ihmisenä kuin homo faber -tyyppinä eli puurtavana työntekijänä. He toivovat muiden pitävänä heitä pikemminkin luovina kuin ahkerina. He ovat kasvaneet täsmätyöllisyyden ja pätkätöiden maailmassa ja tottuneet ottamaan määräaikaisia työtehtäviä. Heidän koko elämänsä on pätkikkäämpää ja mobiilimpaa kuin heidän vanhempiensa. He ovat terapeuttisia pikemmin kuin ideologisia ja he ajattelevat enemmän kuvin kuin sanoin. Vaikka he eivät niinkään hyvin kykene kirjoittamaan kokonaista lausetta, he ovat kykeneväisempiä prosessoimaan elektronista dataa. He ovat vähemmän analyyttisiä ja enemmän emotiivisia. Heille disneylandit edustavat "sitä todellista elämää" ja ostoskeskus julkista olohuonetta. Kuluttajan valtaa he pitävät demokratiana. He viettävät yhtä paljon aikaa television, elokuvien ja kyberavaruuden fiktiivisten hahmojen kuin tosielämän kanssaihmisten parissa. He jopa integroivat fiktiiviset hahmot ja kokemukset sosiaaliseen keskusteluun, tehden niistä osan omaa henkilökohtaista kertomustaan. Heidän elämässään on vähemmän rajoja ja se on enemmän dynaamisesti juoksevaa. He kasvoivat hypertekstien ja webbilinkkien seassa ja heidän todellisuuskuvansa on systemaattisempi ja osallistuvampi pikemmin kuin lineaarinen ja objektiivinen. He lähettävät sähköpostia ihmisten virtuaaliosoitteisiin tarvitsematta koskaan tietää tai välittää näiden todellisista osoitteista. He pitävät maailmaa suurena näyttämönä ja omaa elämäänsä sarjana erilaisia performansseja. He jatkuvasti muokkaavat itseään yrittäessään kokeilla uusia elämäntyylejä jokaisen uuden elämänvaiheen myötä. Nämä proteaaniset ihmiset ovat vähemmän kiinnostuneita historiasta, mutta heillä on pakkomielle elää tyylikästä ja muodikasta modernia elämää. He ovat kokeilevia ja innovatiivisia. Tavat, tottumukset ja perinteet sen sijaan käytännöllisesti katsoen ovat hävinneet heidän nopeatempoisesta, jatkuvasti muuttuvasta ympäristöstä. Tämä uusi ihmistyyppi on alkanut luopua omistamisen traditiosta. Heidän maailmansa on yhä enenevässä määrin hypertodellinen tapahtuma ja hetkellinen elämys maailma, joka koostuu verkostoista, portinvartijoista ja 1 Proteus on kreikkalaisessa tarustossa vanhus, joka paimentaa meressä Poseidonioksen eläimiä. Proteuksella on ennustamisen kyky ja taito muuntua nopeasti eri hahmoiksi. "Proteaaninen" viittaa ailahtelevaisuuteen ja välttelevyyteen muuntumiskyvyn ohella.
3 kytkennöistä. Heille tärkeintä on acces niin teknologinen, sosiaalinen kuin kulttuurinenkin pääsy, liittymä, kuuluminen johonkin ei omistaminen. Accessin puuttuminen ja joutuminen pois kytketyksi merkitsee kuolemaa. He ovat Arnold Toynbeen visioiman postmodernin aikakauden ensimmäisiä todellisia edustajia. Postmoderni aika poikkeaa jyrkästi modernista ajasta, jolla yksityisomistuksen suhteet ja omistaminen leimasivat jokaista talouden toimea ja värittivät suurinta osaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Postmodernilla aikakaudella sosiaaliset erot syntyvät yhä enenevässä määrin accessin eli liittymän perusteella omistamisen sijaa. Rifkin kutsuu tätä uutta vaihetta hyperkapitalismin aikakaudeksi, joka perustuu ajan, kulttuurin ja elämysten tuotteistamiseen ja kuluttamiseen vastaavasti kuin aiemmin tuotteistettiin maata ja raaka-aineita, tuotettiin tavaroita ja peruspalveluja. Proteaaniset ihmiset käyttävät teknologiaa tällä uudella ajalla nimenomaan kulttuurin ja elämysten tuottamiseen. 2 Ihmisen ja koneen yhteistyöstä Seuraavaksi haluaisin singota pohdittavaksi joitain ihmisen ja teknologian suhteeseen liittyviä näkökohtia: 1. Ihminen homo faberina on kautta aikojen käyttänyt tekniikkaa ja automaatiota toimiinsa, laitteet ovat sofistikoituneet, mutta onko käyttötavoissa loppujen lopuksi paljoa muutosta? 2 Proteaaninen ihminen poikkeaa kahdesta muusta merkittävästä uuden ihmisen visiosta, joita on esitetty tulevaisuudentutkimuksessa: Ossip K. Flechtheimin Homo Humanus ja Yoneji Masudan Homo Intelligens hahmoista, etenkin moraalisen ja yhteiskunnallisen vastuun vähäisessä korostamisessa. Proteaaninen ihminen on jo kriittisen massan ylittäneenä keskuudessamme, sen sijaan Homo Humanus ja Homo Intelligens eivät valitettavasti ole tarpeeksi yleistyneet vaan odottavat yhä tuloaan.
4 2. Teknisten laitteiden tulisi helpottaa työn tekemistä, laitteiden käytön tulisi olla mahdollisimman vaivatonta. Tulevaisuudessa yleinen käyttöliittymä lienee kehollinen, jolloin välillä oleva tekniikka häipyy kokonaan ja keskittyy koneen toimimiseen yhä yksinkertaisemmin signaalein ohjattuna. 3. Teknisten laitteiden laadusta ja luotettavuudesta ei saisi tinkiä. Tekniset laitteet ja ohjelmat olisi huolella suunniteltava ja rakennettava niin, että niihin voi luottaa. 4. Laitteiden tottelemattomuus herättää tunteita. Koneen tulisi olla palvelija ihmisen mielestä. Entä onko koneella oikeus kiukutella tai lakkoilla? 5. Monimutkaisen tekniikan käytön oppimisessa simulaatio nopeuttaa prosessia. Mutta tekniikka simulaatiossa ei aina vastaa tosielämän tilanteita. 6. Tekniikka ei aina toimi odotetusti. Riskit kasvavat tilanteesta ja virheellisen käytön seurausvaikutusten vakavuudesta riippuen. 7. Netissä surfaaminen on katu-uskottavuuden tekniikkalaji. 8. On-line apua löytyy netistä moniin tilanteisiin. 9. Älä silti tuudittaudu pelkästään tekniikan varaan. Sosiaalisten "varajärjestelmien" luominen kannattaa. 3 10. Tekniikan käyttö ja välineiden valinta tulee sopeuttaa tarkoituksenmukaisesti tilanteen mukaan. 11. On syytä muistaa, että tekniikan käytön ennakointi ja optimointi on monimutkainen prosessi. 12. Ennakointi ei aina ole helppoa. Tekniikan kehityksen ennakoinnissa ei aina muisteta ottaa huomioon edes selkeitä merkkejä heikoista puhumattakaan. Uusi identiteettikriisi? Lopuksi haluaisin välittää Teille seminaarilaisille tekniikan tarpeita ja kesyttämistä tutkineen Mika Pantzarin muistutuksen siitä, kuinka aikoinaan Freud ja Darwin synnyttivät kriisin ihmismielessä, kun osoittivat että ihminen on eläin siinä missä muutkin eläimet. Nyt artefaktien maailman muutokset ja geenikartoitus saattavat synnyttää samanlaisen identiteettikriisin, johon toistaiseksi on vaikea sanoa mitään lopullista. Pantzar kuitenkin ennakoi nytkin käyvän samalla tavalla kuin 100 vuotta sitten. Ihminen säilyy geenikartastoista ja elämänhallinnan kaukosäätimistä huolimatta hallitsemattomana mysteerinä. 3 Kyse on tekniikan varassa elämisen kärjistyksestä: luonnollisesti sosiaalisista suhteista ihmisen tulisi saada ensisijaisen avun ja vasta toissijaisesti tekniikasta.
5 Lähteet Heinonen, Sirkka, Kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan ulottuvuuksista. Kesty-kolumni 8.6.2001, lyhennelmä julkaistu Sitran kärkiverkostossa. Jeremy Rifkin, The Age of Access. The New Culture of Hypercapitalism Where All Life is A Paid-For Experience. New York 2000. Pantzar, Mika, Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä. Otava, Helsinki 2000. FT, erikoistutkija Sirkka Heinonen VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, PL 1800, 02044 VTT gsm 040-5811229, puh. 09-456 6288, fax 09-464 174 sirkka.heinonen@vtt.fi http://www.vtt.fi/rte/transport/tutkimus/yhdysk_tietoyht.htm