METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
KUVA: Mikko Kuusinen Sisällysluettelo 3 METSO-ohjelma 4 Lehdot 6 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 8 Pienvesien lähimetsät 10 Puustoiset suot 12 Metsäluhdat ja tulvametsät 14 Harjujen paahdeympäristöt 16 Maankohoamisrannikon metsät 18 Puustoiset perinneympäristöt 20 Kalkkikallioilla kasvavat metsät 22 Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Julkaisijat: ympäristöministeriö, PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO, www.ym.fi sekä maa- ja metsätalousministeriö, PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO, www.mmm.fi Kansikuva: Juha Ollila/Vastavalo.fi Taitto: Niina Silvasti, ympäristöministeriö Paino: Unigrafia, kesäkuu 2013, 2. korjattu painos Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.metsonpolku.fi > julkaisut Lisätietoja: Ympäristöministeriön Suomen ympäristö -sarjan julkaisu 26/2008. METSOohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet, 76 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38356
METSO tarjoaa metsänomistajille mahdollisuuden turvata monimuotoisuutta metsissään Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSOn tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. METSOssa suojelu perustuu aina metsänomistajien vapaaehtoisuuteen. Metsänomistaja voi suojella omistamansa metsän kohteita joko määräaikaisesti tai pysyvästi yksityisenä suojelualueena. Hän voi myös myydä metsäkohteen valtiolle suojelualueeksi. Metsänomistaja voi kysyä apua kohteen monimuotoisuuden arviointiin esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta (ELY-keskus), Suomen metsäkeskuksen alueyksiköstä tai muilta metsäammattilaisilta. Metsänomistajan tarjottua kohdetta METSOohjelmaan asiantuntija selvittää tarvittaessa maastokäynnillä valintaperusteiden täyttymisen. METSOn valintaperusteet ovat päätöksenteon apuvälineitä kohteita arvioitaessa eivätkä velvoita metsänomistajaa tai viranomaista kohteen suojeluun. Päätöksen kohteen soveltuvuudesta METSO-ohjelmaan tekee metsänomistajan tarjouksen pohjalta joko ELY-keskus tai Metsäkeskus. Metsän arvokkaat elinympäristöt Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia elinympäristöjä ovat: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot. Näille elinympäristöille on laadittu niiden monimuotoisuutta kuvaavat luonnontieteelliset valintaperusteet. METSO-ohjelmaan valittavan kohteen tulisi sisältää jokin näistä elinympäristöistä ja täyttää ainakin yksi valintaperuste. Mitä useampi valintaperuste kohteessa täyttyy, sitä arvokkaampi se on monimuotoisuuden kannalta. Useita elinympäristöjä sisältävät laajat kohteet ovat erityisen arvokkaita, ja niihin voi sisältyä myös luontoarvoiltaan heikompia osia. Valintaperusteissa keskitytään monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamiseen sekä niiden monimuotoisuusarvojen lisäämiseen luonnonhoitotöiden avulla. Kyseiselle elinympäristölle tyypillisten uhanalaisten eläin- ja kasvilajien esiintyminen alueella lisää aina sen sopivuutta METSO-ohjelmaan. Myös luonnonhoitotöitä tarvitsevia kohteita halutaan mukaan. METSOn alueellinen painotus METSOn toteuttamisen painopistealue (jäljempänä METSO-alue) on Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla, ulottuen Pohjois- Pohjanmaalle, Kainuun länsiosiin ja Lounais-Lappiin. Kohteiden valintaperusteita voidaan kuitenkin soveltaa myös varsinaisen METSO-alueen ulkopuolella Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 3
Lehdot Lehdot ovat lehti- tai sekapuustoisia, pintakasvillisuudeltaan ruohoisia ja monilajisia metsiä, joissa kasvaa yleensä myös lehtopensaita. Lehdot sijaitsevat multavilla, runsasravinteisilla maapohjilla. Käenkaalia ja oravanmarjaa kasvavat kuusilehdot ovat usein puustoltaan järeitä. Maan eteläosan lehdoissa voi kasvaa myös jaloja lehtipuita tai pähkinäpensaita, jotka lisäävät kohteen merkitystä monimuotoisuudelle. METSO-kohteiksi sopivat lehdot Lehdon puusto on vanhaa ja siinä on lahoja pystypuita tai maapuita. Nuoremmat puulajisuhteiltaan monipuoliset runsasruohoiset lehdot Lehdossa kasvaa jaloja lehtipuita (tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni tai jalava) tai pähkinäpensaita. Puronvarsilla, vesistöjen rannoilla, kalkkialueilla, harjuilla ja maankohoamisrannikolla sijaitsevat lehdot Lehdot, joissa esiintyy uhanalaisia lehtolajeja Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat lehdot Kuusettuneet tai ihmisen toimenpiteistä muuttuneet lehdot sekä lehtopohjat, jotka on mahdollista kunnostaa METSO-kohteiksi Lehdot, joiden monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja lisätä luonnonhoidon avulla talouskäytön rinnalla Esiintyminen Lajistollisesti monipuolisimmat lehdot sijaitsevat eteläisimmässä Suomessa ja sisämaan lehtokeskusalueilla. Pohjois-Suomessa METSOohjelmaan soveltuvia kohteita on letto- ja lehtokeskusten alueilla. Lehtojen suojelualueet sekä metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat rehevät lehtolaikut ovat ytimiä, joihin rajoittuvilla tai lähistöllä sijaitsevilla kunnostettavilla METSO-lehdoilla voidaan parantaa jo olemassa olevaa lehtokokonaisuutta. METSO-ohjelman yhtenä tavoitteena on muodostaa alueellisesti kytkeytyneitä lehtoluonnon verkostoja. KUVA: Lehdoissa on tyypillisesti vanhoja lehtipuita, lehtopensaita ja monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Lehtoja voidaan hoitaa lehtipuita suosimalla. 4 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
KUVA: RODEO/BARBRO WICKSTRÖM
KUVA: RISTO SULKAVA
Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Runsaslahopuustoiset kangasmetsät ovat yleensä iäkkäitä tai niissä on keskimääräistä talousmetsää selvästi enemmän eri lahoamisvaiheissa olevaa puustoa. Runsaslahopuustoiset kangasmetsät voivat olla joko laajoja metsäalueita tai pienialaisia, ympäristöstään selvästi erottuvia metsiköitä. Pinta-alaltaan laajoilla alueilla lahopuusto voi sijaita tasaisesti tai muutamassa keskittymässä. Lahoavan maapuuston lisäksi kohteen monimuotoisuutta lisäävät järeät ja lahovikaiset haavat sekä muut vanhat lahot lehtipuut. METSO-kohteiksi sopivat runsaslahopuustoiset kangasmetsät Vanhat (yli 80 100-vuotiaat) kangasmetsät, jotka poikkeavat puuston rakenteeltaan hoidetuista talousmetsistä (puulajisuhteet, luontainen uudistuminen tai kerroksellisuus) Kangasmetsät, joissa on lahoja pysty- ja/tai maapuita yli 5 kuutiometriä hehtaarilla Kangasmetsät, joissa esiintyy uhanalaisia metsälajeja Paloalueet, joissa on järeätä palanutta puustoa Muut metsätuhon kohteeksi joutuneet metsiköt, erityisesti sellaiset, jotka rajoittuvat suojelualueeseen tai sisältävät metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat kangasmetsät Suojelualueeseen rajoittuvat tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat metsät, jotka ovat lajiston suojelun kannalta merkittäviä ja joiden monimuotoisuusarvoja voidaan lisätä luonnonhoidon (kuten polttojen) avulla. Palaneet tai kulotetut metsiköt, joihin on jätetty palanutta puustoa Esiintyminen Runsaslahopuustoisia kangasmetsiä on koko METSO-alueella. Kohteisiin voidaan sisällyttää maan eteläosassa myös suojelualueiden läheisiä puustoltaan kehittyviä tai luonnonhoitotöitä tarvitsevia metsiä. Pohjois-Suomessa ohjelmaan voidaan ottaa lajistoltaan erityisen monipuolisia runsaslahopuisia kangasmetsiä. KUVA: Tuoreen kankaan runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä on parhaimmillaan runsaasti eri-ikäistä lahopuuta. METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 7
Pienvesien lähimetsät Pienvesiä ovat lähteet, purot ja norot sekä lammet ja pienet järvet. Maankohoamisrannikolla merestä kuroutuvat lahdet eli fladat sekä kluuvijärvet luetaan myös pienvesiin. Merkittäviä METSO-kohteita ovat pienistä järvistä ja lammista sekä niitä yhdistävistä puroista muodostuvat aluekokonaisuudet, joissa on valintaperusteiden mukaisia elinympäristöjä, kuten esimerkiksi pohjavettä tihkuvia sammalpintoja ja lähteikköjä tai soistuneita, luhtaisia, korpisia ja lehtoisia metsiä. Purojen ja lähdehetteikköjen lähimetsät ovat luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina keskeisimpiä pienvesiin liittyviä metsäympäristöjä. Pienvesien lähimetsiä säilyttämällä ja hoitamalla voidaan muodostaa elinympäristöverkosto, johon liittyy METSO-kohteiksi soveltuvia metsäluhtia, lehtoja tai korpia. METSO-kohteiksi sopivat pienvesien lähimetsät Lampien ja pienten järvien muodostamien ketjujen sekä niitä yhdistävien purojen elinympäristöverkoston rantametsät Lähteiköt ja niiden läheisyydessä kasvavat metsät Pysyvän vedenjuoksu-uoman luonnontilaisen kaltaiset tai puustoltaan monipuoliset lähimetsät Soistuneet, pohjavesivaikutteiset ja tihkupintaiset metsät Pienvesien lähimetsät, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat pienvesien lähimetsät Vesitaloudeltaan kunnostettavat pienvesiympäristöt ja pohjavesivaikutteiset metsät Monimuotoisuuden turvaamiselle tarpeelliset pienvesien suojakaistat Esiintyminen Pienvesien lähimetsien säilyttäminen ja hoito turvaa monimuotoisuutta ja edistää vesiensuojelua koko maassa. Kun lähteitä ja puroja valitaan METSO-kohteiksi, niitä kannattaa tarkastella paikallisena verkostona ja mahdollisina luonnonhoitokohteina. Monimuotoisuuden turvaamisen kannalta merkittävimpiä ovat alueet, joilla on runsaasti luonnontilaisia pienvesiä ja niihin liittyviä metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. KUVA: Pienvedet lähimetsineen ovat puuston rakennepiirteiden ja lajiston osalta usein muista metsistä eroavia monipuolisia elinympäristöjä. 8 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
KUVA: SEPPO TUOMINEN
Puustoiset suot Korvet ja rämeet ovat puustoisia soita. Niitä on pienialaisina laikkuina kangasmetsien notkelmissa ja painanteissa sekä laaja-alaisina metsikköinä suurten avosoiden yhteydessä. METSO-kohteeksi sopivat hyvin myös erilaisia puustoisia soita, metsäisiä laiteita ja avosoita sisältävät laajat vesitaloudeltaan yhteenkuuluvat suokokonaisuudet. Soiden reunuksilla on puustoltaan monipuolisia vaihettumisvyöhykkeitä, jotka ovat usein lajistoltaan monimuotoisia. Korvet ovat useimmiten kuusivaltaisia soita, joilla kasvaa sekä soiden että kangasmetsien lajeja. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat vesitaloudeltaan luonnontilaiset korvet, mutta METSO-kohteeksi soveltuvat myös ojitetut korvet, joita voidaan palauttaa luonnontilaisen kaltaiseksi. Osa korpien lajistosta tarvitsee elinympäristökseen lahopuita, vanhoja puita ja kosteaa pienilmastoa. Rämeet ovat mäntyvaltaisia soita, joille on tyypillistä paksu rahkaturvekerros ja kookkaat suovarvut. Vanha puusto on merkittävä monimuotoisuudelle. Korpi- ja kangasrämeillä voi männyn lisäksi kasvaa myös koivuja ja kuusia. Ravinteiset rämeet, kuten lettorämeet, ovat lajistoltaan monipuolisimpia. Ojittamattomia tai luonnontilaisen kaltaisia lettoja ja muita ravinteikkaita soita on varsinkin maan eteläosissa hyvin vähän. METSOkohteiksi soveltuvat myös ojittamattomat tai vesitaloudeltaan vain vähän muuttuneet ravinteiset avosuot metsäisine reunuksineen sekä karumpien avosoiden luonnontilaisen kaltaiset reunusmetsät. METSO-kohteiksi sopivat suot Puustoiset suot ja soiden reunusmetsät, joita luonnehtii luonnontilainen tai sen kaltainen vesitalous ja puuston vaihteleva ikärakenne Pienipiirteisesti vaihtelevat suokokonaisuudet, jotka sisältävät vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia soita, soistuneita kankaita ja reunusmetsiä Ojittamattomat letot ja lettorämeet reunusmetsineen Puustoiset suot ja avosuot reunusmetsineen, joissa esiintyy uhanalaisia suo- tai metsälajeja Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat suot Ojitetut suot ja suokokonaisuudet reunusmetsineen, jotka sijaitsevat suojelualueiden välittömässä läheisyydessä ja jotka voidaan palauttaa vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaiseksi Ennallistamiskelpoiset letot ja korvet Muut luonnonhoitotoimin ennallistettavat suot, joiden kunnostus parantaa taantuneen lajiston elinmahdollisuuksia 10 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
KUVA: Suopursut ja käkkärämännyt viihtyvät rämeillä. Esiintyminen KUVAT: TIMO SOININEN JA AARNO TORVINEN Kaikki puustoltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai ennallistamiskelpoiset korvet soveltuvat METSO-kohteiksi koko maassa. Rämeistä METSO-kohteiksi sopivat erityisesti ravinteiset rämeet sekä laho- tai kelopuustoiset rämeet laajojen suokokonaisuuksien yhteydessä. Ohjelmaan soveltuvat rämeet ovat vesitaloudeltaan yleensä luonnontilaisen kaltaisia tai soidensuojelualueisiin rajoittuvia ennallistettavia suokokonaisuuden osia. Lajistoltaan monimuotoiset ojittamattomat tai ennallistamiskelpoiset letot reunusmetsineen soveltuvat METSO-kohteiksi koko maassa. Luonnonhoitokohteiksi voidaan valita alueellisesti merkittäviä yksittäisiä ojitettuja soita tai sellaisia vesitaloudeltaan osittain muuttuneita suokokonaisuuksia reunusmetsineen, joiden vesitalous voidaan palauttaa luonnontilaan. METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 11
KUVA: SEPPO TUOMINEN
Metsäluhdat ja tulvametsät Tulvarytmiltään luonnontilaiset jokivarsien tulvametsät sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaiset ja monipuulajiset vesistöjen rannoilla sijaitsevat metsäluhdat ovat monimuotoisuudelle arvokkaita. Tulvametsissä veden vaikutus on ajoittaista, luhdissa on tavallisesti pysyvästi märkiä pintoja. Monet luhdat ja tulvametsät ovat pinta-alaltaan tavallisesti pieniä. Tulvametsissä ja luhdissa on yleensä lahovikaista lehti- tai sekapuustoa. Tulvametsissä voidaan usein havaita ohut lietekerros puun runkojen tyviosassa. KUVA: Tervaleppäluhdat ovat yksi monimuotoisuudelle merkittävistä elinympäristöistä. Niissä on vanhojen lehtimetsien, rantojen ja pienvesien sekä kosteiden lehtojen vaateliaita lajeja. Metsäluhtien puusto on tyypillisesti lehtipuuvaltaista. Metsäluhdissa on paikoitellen korkeita tyvimättäitä, lahopuita ja vanhoja leppiä tai koivuja. Järvien, jokien ja meren rantojen lisäksi luhtaisia metsiä sijaitsee soiden reunuksissa ja pienvesien rannoilla. Kohteisiin voidaan ottaa mukaan läheisiä pensaikko- ja avoluhtia. METSO-kohteiksi sopivat metsäluhdat ja tulvametsät Jokien varsilla sijaitsevat metsät, joille nousee säännöllisesti tulvavesi Vesistöjen rannoilla sijaitsevat lehtipuustoiset luhdat ja tulvametsät Merenrannoilla sijaitsevat lepikkoiset metsäluhdat Metsäluhdat ja tulvametsät, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja Luonnonhoitotöitä tarvitsevat metsäluhdat ja tulvametsät Vesitaloudeltaan kunnostettavat pienvesien rantojen metsät Metsäluhdat ja tulvametsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai joissa suositaan lehtipuustoa Esiintyminen METSO-alueella tulvametsiä ja metsäluhtia on runsaimmin Itämeren ja siihen virtaavien jokien sekä sisämaan vesistöjen rannoilla. Pinta-alaltaan pieniä tulvametsiä ja luhtia on monin paikoin pienvesien varsilla. METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 13
Harjujen paahdeympäristöt Pitkään jatkunut harvapuustoisuus on ominaista harjujen paahdeympäristöille. Harvapuustoisuus on taannut valoisuuden ja paahteisuuden säilymisen. Lajistollisesti arvokkaita paahdeympäristöjä on harjurinteiden lisäksi hiekkaisilla harjukankailla, dyynimetsissä, hiekkarantojen yhteydessä ja harjualueille ihmistoiminnan synnyttämissä harvapuustoisissa tai puuttomissa kohdissa. Paahteisuus on voimakkainta kaakko-länsi-suuntaisilla harjurinteillä. Paahdeympäristöjen säilyminen edellyttää toistuvia luonnonhoitotöitä, joihin kuuluu puuston harventaminen ja maanpinnan paljastaminen. Myös kulotus sopii harjujen paahdeympäristöjen hoitomuodoksi. METSO-kohteiksi sopivat harjujen paahdeympäristöt Kuivat, valoisat ja ravinteiset harjumetsät Harjurinteiden palaneet metsät Harjujen paahdeympäristöt, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja Muut paahdeympäristöille ominaisen lajiston kannalta tärkeät kohteet Luonnonhoitotöitä tarvitsevat harjujen paahdeympäristöt Puustoltaan liian tiheiksi muuttuneet paahdeympäristöt Paahderinteet sekä hiekkaiset harjukankaat, joiden pintakasvillisuus on rehevöitynyt Paahderinteiden metsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai jotka kulotetaan Esiintyminen Harjujen paahdeympäristöjä on koko maassa, mutta harjulajiston kannalta merkittävimmät kohteet ovat METSO-alueella. Merkittäviä harjurinteiden tai hiekkaisten harjukankaiden METSO-kohteita on etenkin Salpausselillä ja suurilla pitkittäisharjuilla Hämeessä. Rannikon ja sisämaan harjusaarten, dyynien ja dyynimetsien sekä hiekkarantojen yhteydessä on usein paahdeympäristöjä, joilla lajisto voidaan elvyttää luonnonhoitotoimenpiteillä. KUVA: Lajistollisesti merkittävät paahdeympäristöt ovat usein jyrkkiä ja puustoltaan avoimia harjurinteitä. Niiden ylläpito edellyttää toistuvaa luonnonhoitoa. 14 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
KUVA: TIMO SOININEN
KUVA: KIMMO SYRJÄNEN
Maankohoamisrannikon metsät Maan kohoaminen muuttaa voimakkaasti metsien puulajisuhteita sekä pohjakasvillisuutta ja kasvupaikkatyyppejä. Maankohoamisrannikolla sijaitsevien metsien monimuotoisuuskohteisiin kuuluvat metsien ja soiden kehityssarjat, merestä kuroutuvat lahdet ja pikkujärvet lähimetsineen, rantaniityt ja -luhdat sekä puustoiset perinneympäristöt. Maankohoamisrannikon metsien ja soiden kehityssarjoille on ominaista ajan myötä tapahtuva kasvupaikan karuuntuminen, jonka aiheuttaa maaperän huuhtoutuminen tai turvekerroksen paksuuntuminen. Eri kehitysvaiheissa olevat metsät ja suot ovat ainutlaatuisia KUVA: Maankohoamisrannikolle on tyypillistä kasvupaikkojen karuuntuminen ja muutokset puulajisuhteissa maan nousun myötä. Rantapensaikot ja lehdot vaihettuvat kuusikoiden kautta männiköiksi. luontotyyppejä, joiden synty riippuu täysin maankohoamisesta. Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ovat metsien ja soiden muodostamat kokonaisuudet. Mahdollisimman yhtenäiset kehityssarjat ovat METSO-kohteina merkittävimpiä. METSO-kohteiksi sopivat maankohoamisrannikon metsät Maankohoamisrannikon metsien ja soiden kehityssarjat Yksittäiset, monimuotoisuuden kannalta merkittävät maankohoamisrannikon elinympäristöt, joita ovat: lehdot, vanhat ja lahopuustoiset kangasmetsät, edustavat metsien ja soiden kehityssarjojen osat sekä metsäluhdat ja puustoiset suot, pienvesien lähimetsät, puustoiset perinneympäristöt sekä harjujen ja dyynialueiden paahdeympäristöt Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat maankohoamisrannikon metsät Puustoiset perinneympäristöt ja niihin liittyvät rantaniityt Metsät ja suot, joiden vesitalous voidaan ennallistaa Esiintyminen Maan kohoaminen vaikuttaa rannikon metsien ja soiden rakenteeseen Saaristomerta ja Suomenlahtea myöten. Maankohoamisrannikon luonto on edustavimmillaan Merenkurkun ja Perämeren alueella, jossa tavataan METSO-ohjelmaan tavoiteltavia metsä- ja suoelinympäristöjen kehityssarjoja. Yksittäisiä, eri kehitysvaiheissa olevia metsiä ja soita sekä pienvesien lähimetsiä on koko Itämeren altaan pohjoisosissa Suomenlahdelta Perämerelle. METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 17
Puustoiset perinneympäristöt Puustoisia perinneympäristöjä ovat erilaiset metsän ja niityn välimuodot metsälaitumista hakamaihin ja lehdesniittyihin. Ne ovat syntyneet perinteisen karjatalouden ja kaskeamisen, lehdesniittytalouden, laiduntamisen ja heinänteon seurauksena. Kaikkien puustoisten perinneympäristöjen säilyminen edellyttää toistuvia luonnonhoitotöitä, kuten raivausta, heinän niittoa ja erityisesti laidunnusta. Puustoisille perinneympäristöille on tyypillistä harva puusto, puuston lehtipuuvaltaisuus ja niittymäiset kasvillisuuslaikut. Vanhat lahovikaiset lehtipuut ovat aina monimuotoisuudelle arvokkaita. Puustoisten perinneympäristöjen hoito on mielekästä keskittää avoimien perinneympäristöjen yhteyteen, jolloin hoidon ja laidunnuksen jatkuminen on helpompi turvata. METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt Lajistoltaan monipuoliset hakamaat ja metsälaitumet Perinneympäristöjen muodostamat aluekokonaisuudet Puustoiset perinneympäristöt, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat puustoiset perinneympäristöt Metsittyneet perinneympäristöt, joista on kunnostus- ja luonnonhoitotöiden avulla mahdollista kehittää lajistollisesti monipuolisia harvapuustoisia perinneympäristöjä. Arvokkaiden puustoisten perinnebiotooppien hoitoon ja kunnostukseen voi olla mahdollista saada taloudellista tukea. Lisätietoja tukijärjestelmistä voi kysyä alueelliselta ELY-keskukselta Esiintyminen Puustoiset perinneympäristöt ovat käyneet harvinaisiksi koko maassa, joten METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt. KUVA: Hakamaisen perinneympäristön alkuraivaus käynnissä. Puustoisten perinneympäristöjen ylläpito edellyttää toistuvaa luonnonhoitoa. 18 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
KUVA: TAPIO HEIKKILÄ
KUVA: KIMMO SYRJÄNEN
Kalkkikallioilla kasvavat metsät Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsät ovat maassamme harvinaisia. Kalkkikallioiden maaperän alhainen happamuus tekee niistä runsasravinteisia. Kalkkikallioiden eliölajisto on usein monipuolista ja poikkeaa muiden kallioiden lajistosta. Kalkkikallioiden ja kalkkilohkarealueiden kasvipeitteestä huomattavan osan muodostavat ns. kalkinvaatija- ja kalkinsuosijalajit. Kalkkikallioilla on avoimia elinympäristöjä, kuten kallioketoja sekä valoisia ja puustoisia elinympäristöjä kuten kuivia lehtoja. Myös varjoisat, latvukseltaan sulkeutuneet havumetsät ja kosteat seinämäpinnat ovat kalkkikallioilla viihtyvän kasvillisuuden elinympäristöjä. Ultraemäksisten kallioiden lähinnä serpentiniittikallioiden kasvillisuus on niukkaa ja poikkeaa lajistoltaan ympäristöstään selvästi. Puusto kasvaa ultraemäksisillä kallioilla kituliaasti. METSO-kohteiksi sopivat kalkkikallioiden metsät Kalkkikallioiden ja -maapohjien metsät Ultraemäksisten kallioiden ja maapohjien metsät Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten elinympäristöjen uhanalaisten lajien esiintymät Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat kalkkikallioiden metsät Metsät, joissa on tarpeen harventaa puustoa ja raivata alikasvosta pintakasvillisuuden elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Esiintyminen Kalkkikiviesiintymiä on paikoin koko maassa, mutta runsaimmat esiintymisalueet ovat keskittyneet Lounais-Suomeen, Pohjois- Savoon, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalla Kiimingin seuduille, Kainuun vaarajaksolle, Tornion ja Tervolan seudulle (Lapin kolmio), Pohjois-Kuusamoon, Kittilään sekä Pelkosenniemen ja Sallan seuduille. Ultraemäksiset serpentiniittikalliot ovat harvinaisia, joten niillä kasvavat metsät soveltuvat MET- SO-kohteiksi koko maassa. Harvat kohteet painottuvat Itä-Suomeen ja Keski-Lappiin. KUVA: Kalkkikallioiden kasvi- ja hyönteislajisto on monipuolinen ja muista kallioista poikkeava. Avoimet kalkkikallioiden elinympäristöt kaipaavat hoitoa säilyäkseen. METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 21
Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot METSO-kohteisiin kuuluvat sellaiset kallioiden laki- ja rinnemetsät sekä jyrkänteiden alustat ja louhikot välittömine lähimetsineen, joiden puusto on monipuolista ja eri-ikäistä. Monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot muodostavat usein elinympäristöverkostoja muiden METSOkohteiden kanssa. METSO-kohteiksi sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Kalliometsät, joiden puusto on vanhaa ja luonnontilaista Kalliojyrkänteiden tai metsäisten louhikoiden välittömät lähimetsät, joissa puusto on rakennepiirteiltään tai lajistoltaan monimuotoista Pinnanmuodoiltaan ja elinympäristöiltään pienipiirteisesti vaihtelevat kalliometsäalueet Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Kalliometsäalueet, joita kehitetään osana elinympäristöverkostoa Lohkareiset ja kivikkoiset metsät, joiden puustoa ei korjata tai joissa tuotetaan lahopuuta Esiintyminen Avokalliot, louhikot ja jyrkänteet ovat usein paikallisesti keskittyneitä, jolloin niitä voidaan hyödyntää kun muodostetaan erilaisten elinympäristöjen verkostoja. KUVA: Lohkareiset ja jyrkät kalliorinteet voivat olla puustoltaan monipuolisia ja runsaslahopuustoisia. 22 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet
Lohkareiset ja jyrkät kalliorinteet voivat olla puustoltaan monipuolisia ja runsaslahopuustoisia. KUVA: KIMMO SYRJÄNEN
Esitteen PDF-versio: www.metsonpolku.fi > julkaisut Ympäristöministeriö Kasarmikatu 25 PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO Puh. 020 610 100 (vaihde) www.ym.fi Maa- ja metsätalousministeriö Hallituskatu 3 A PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO Puh. (09) 16001 (vaihde) www.mmm.fi