Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY Raportteja 94/2013
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2013: Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Megatuuli Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Ypäjän ja Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia pesivään lepakkokantaan. Megatuuli Oy:n tytäryhtiö Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy suunnittelee 16 tuulivoimalan rakentamista Tyrinselän alueelle. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan todennäköisesti YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun puolivälin ja elokuun lopun välisenä aikana 2013 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin seitsemän kilometriä pohjoiseen Ypäjän keskustaan nähden. Loimaan keskusta sijaitsee puolestaan noin 13 kilometriä alueen länsipuolella ja Humppilan keskusta kuusi kilometriä koillispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat länsipuolen viljelysalueilla olevat Katinhäntä, Ypäjänkylä ja Nopola, pohjoispuolella oleva Vitikka, koillispuolella oleva Taipale sekä eteläpuolen Kartanonkylä (kuva 1). Hankealue on noin 990 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, jota ympäröi hyvin laajat viljelysalueet kaikilla ilmansuunnilla. Eteläpuolella hankealueen ja peltojen välissä on metsämaita, mutta muuten Tyrinselkää voidaan kuvata viljelysmaiden keskellä sijaitsevaksi metsäsaarekkeeksi. Tuulivoimaloiden sijaintipaikat esitetään kuvassa 2. Tyrinselän tuulivoimapuiston alueella on pääosin voimakkaasti käsiteltyä havumetsää, kuten kuivaa, kuivahkoa ja tuoretta kangasta, laajoja hakkuualoja, taimikoita sekä ojitettuja soita. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Ypäjän ja Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project Municipality 101.Tyrinselkä Description 0 km 0.5 km 1 km Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 2 km 1:20 000 Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study 2013-05-27 Drawing N:o 101-3 Scale 1:20000 Kuva 1. Tyrinselän tuulivoimapuiston hankealue (sininen katkoviiva). tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Tyrinselän tuulivoimapuistojen selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä suuresta pinta-alasta johtuen. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.30 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 17. 18.6., 26. 27.6., 11. 12.7., 21. 22.7., 27. 28.7., 5. 6.8., 21. 22.8., 22. 23.8. ja 29. 30.8. 4
Alue kierrettiin läpi kävellen ja osittain hiljalleen pyöräillen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Valtaosa tutkimusalueen tienvarsi- ja turbiinikohteista saatiin tarkastettua vähintään kahdesti, mutta pienialaisesti käyntikertoja kertyi parhaimmillaan neljä. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden etsimiseen, eikä esimerkiksi rakennuksista etsitty lisääntymiskolonioita. Myöskään talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin todennäköisesti jäänyt havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella runsaimmaksi Tyrinselän alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. Alueen ainoat yksittäiset vesisiipat havaittiin rantaviivan tuntumassa Mykyrilammilla ja Vahteriston lampareella. Vesisiippa saalistelee yleensä surviaissääskiä aivan veden pinnasta ja pesimäkolo on usein puussa. 6
Tulokset ja päätelmät Tyrinselän tuulivoimapuiston selvitysalueelta löydettiin peräti lähes 50 pohjanlepakkoyksilöä. Näistä suurin osa havaittiin teiden laiteilla saalistelemassa varsin laajalla alueella. Vahteriston seudulla merkittiin lähes 20 yksilöä, mutta tulkinta todellisesta yksilömäärästä on haastavaa. Havaintojen perusteella alueella on tärkeitä ruokailupaikkoja, joten kuvassa 2 esitetylle vihreälle rajaukselle ei suositeta rakennettavan turbiineja. Muilta osin ei voida antaa erityisiä maankäyttösuosituksia, sillä kokonaispinta-alaan nähden yksilömäärä on korkeintaan kohtalainen. Alueen ainoat vesisiipat havaittiin Vahteristossa ja Mykyrilammella. Kuva 2. Tyrinselän tuulivoimapuistoalueen pohjanlepakkohavainnot kesäkuussa (musta pallo), heinäkuussa (vihreä pallo) ja elokuussa (punainen pallo) sekä vesisiippahavainto heinäkuussa (harmaa pallo). Samoiksi yksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoilla. Lepakoita havaittiin poikkeuksellisen runsaasti vihreällä aluerajauksella. Numeroidut vihreät pallot kuvaavat mahdollisia turbiinien sijoituskohteita. 1 2 3 5 4 11 12 6 7 13 8 9 10 15 14 17 18 16 22 23 19 20 21 26 27 24 25 28 29 7
KIRJALLISUUS Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 8
Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 9
10
Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY Raportteja 105/2013
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Lepakoiden syysmuuttoselvitys... 5 Suomen lepakot ja niiden ekologia... 5 Lepakoiden suojelu... 5 Lepakot ja tuulivoima... 6 Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 7 Tulokset... 10 Lajisto ja havaintomäärät... 10 Tulosten tarkastelua ja johtopäätökset... 12 Kirjallisuus... 13 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Tuominen, H. & Ahlman, S. 2013: Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Megatuuli Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Ypäjän ja Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida tuulivoimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia lepakoihin. Megatuuli Oy:n tytäryhtiö Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy suunnittelee 16 tuulivoimalan rakentamista Tyrinselän alueelle, joka sijaitsee Ypäjällä ja Jokioisissa Varsinais-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan todennäköisesti YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osana tuulivoimapuistohanketta toteutettiin lepakoiden syysmuuttoselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää alueen läpi tapahtuvan lepakkomuuton voimakkuutta. Raportista Tässä raportissa esitetään heinäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana 2013 toteutetun lepakoiden syysmuuttoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin seitsemän kilometriä pohjoiseen Ypäjän keskustaan nähden. Loimaan keskusta sijaitsee puolestaan noin 13 kilometriä alueen länsipuolella ja Humppilan keskusta kuusi kilometriä koillispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat länsipuolen viljelysalueilla olevat Katinhäntä, Ypäjänkylä ja Nopola, pohjoispuolella oleva Vitikka, koillispuolella oleva Taipale sekä eteläpuolen Kartanonkylä (kuva 1). Hankealue on noin 990 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, jota ympäröi hyvin laajat viljelysalueet kaikilla ilmansuunnilla. Eteläpuolella hankealueen ja peltojen välissä on metsämaita, mutta muuten Tyrinselkää voidaan kuvata viljelysmaiden keskellä sijaitsevaksi metsäsaarekkeeksi. Tyrinselän tuulivoimapuiston alueella on pääosin voimakkaasti käsiteltyä havumetsää, kuten kuivaa, kuivahkoa ja tuoretta kangasta, laajoja hakkuualoja, taimikoita sekä ojitettuja soita. 3
c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 2 km 101.Tyrinselkä Description Municipality Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study Scale 2013-05-27 1:20000 Drawing N:o 101-3 Kuva 1. Tyrinselän tuulivoimapuiston hankealue (sininen katkoviiva). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Raportoinnista vastasi Tuomisen lisäksi luontokartoittaja Santtu Ahlman. 4
lepakoiden SYYSmuuttoselvitys suomen lepakot ja niiden ekologia Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä. Suomen yleisimpiin lepakkolajeihin kuuluvat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii), vesisiippa (Myotis daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Harvinaisempina lajeina tavataan ripsisiippa (Myotis natteri), isolepakko (Nyctalus noctula), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii), kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus), vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus), kimolepakko (Vespertilio murinus), lampisiippa (Myotis dasycneme) ja etelänlepakko (Eptesicus serotinus). Kesällä lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät tavallisesti yhden poikasen. Urokset oleilevat useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Yhdyskunnat hajoavat alkusyksyllä, jolloin poikaset itsenäistyvät. Yöaktiiviset lepakot lepäilevät päivisin suojaisissa paikoissa, kuten puunkoloissa ja rakennuksissa. Talvella lepakot vaipuvat horrokseen, ja osa Suomen lepakkolajeista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi välttääkseen talven kylmiä lämpötiloja ja ravinnon puutetta. Syysmuutto ajoittuu elokuun loppupuolelta syyskuun alkuun ja päämuutto keväällä toukokuulle. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko, korvayökkö ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla saattaa olla myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Ravinnokseen hyönteisiä käyttävät lepakot muuttavat ravinnon runsauden ohjaamina eri reittejä syys- ja kevätmuutolla. Muutto tapahtuu todennäköisesti keväällä nopeammin kuin syksyllä. Syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoa ja pysähtelevät muutollaan ruokailemaan sekä parittelemaan. Keväällä lepakot lentävät mahdollisimman nopeasti oleskelu- ja pesimäalueilleen ja kevätmuutto Eurooppalaisilla lajeille saattaa kestää vain muutamia päiviä (Furmankiewicz & Kucharska 2009). lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Maamme lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. 5
lepakot ja tuulivoima Suomessa uusien tuulivoima-alueiden suunnittelu ja rakentaminen on tällä hetkellä vilkasta. Suomen tavoitteena on lisätä tuulivoimalla tuotettua sähköä nykyisestä noin 300 megawatista 9 terawattituntiin vuoteen 2025 mennessä. Tuulivoimalla on kuitenkin havaittu olevan häiritseviä ja kuolleisuutta aiheuttavia vaikutuksia joihinkin eläinlajeihin, kuten lepakoihin (Kuvlesky ym. 2007). Vaikka Suomessa lepakkotutkimusta tuulivoimaloihin liittyen on tehty vähän ja varmaa tietoja voimaloiden haitallisuudesta lepakoihin ei ole, on muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa viime vuosina havaittu olevan erityisesti muuttaville lepakoille haitallisia vaikutuksia useiden tuulivoimahankkeiden yhteydessä. Voidaan siis olettaa, että Suomeenkin rakennetut tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille, jos ne sijaitsevat niiden käyttämillä muuttoreiteillä. Yksi lepakoiden kuolinsyy on se, kun ne törmäävät voimaloiden pyöriviin lapoihin. Myös nopeat ilmanpaineenvaihtelut lapojen läheisyydessä aiheuttavat lepakoille kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita (Strickland ym.2011). Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miksi lepakot törmäävät tuulivoimaloihin, mutta ilmeisesti voimalat houkuttelevat lepakoita useista eri syistä (Barclay ym. 2007). Luultavasti lepakot eivät aina ehdi reagoida nopeasti pyöriviin tuulivoimalan lapoihin. Osa muutolla olevista lepakkolajeista ei aina käytä kaikuluotausta apuna esteiden havaitsemiseen, koska luonnolliset esteet sijaitsevat matalammalla kuin niiden muuttokorkeus (Craword & Baker 1981). Tuulivoimalat houkuttelevat hyönteisiä valon sekä lämmön vuoksi ja siksi myös lepakoita ruokailemaan voimaloiden läheisyyteen. On myös ehdotettu, että lepakoita houkuttelisivat tuulivoimaloissa syntyvät äänet ja lapojen liike (Kunz ym. 2007). Lepakoiden muuttoväylät saattavat sijoittua tuulivoimatuotannon kannalta hyville paikoille. Lepakot muuttavat usein merien rannikkoalueita pitkin, jotka ovat yleensä tuuliolosuhteiltaan myös tuulivoimalle kannattavia paikkoja (Pettersons 2009). Paikalliset lepakkopopulaatiot liikkuvat lepäily-, pesimäalueen ja ruokailualueen välillä, ja useat lajit saalistavat melko matalalla, joten tuulivoimaloihin törmääminen saattaa olla epätodennäköisempää kuin korkealla ja laajoilla alueilla liikkuville, muuttaville lepakkolajeilla (Kuvlesky ym. 2007). Myös tuulivoimaloiden korkeudella on merkitystä joidenkin lepakkolajien lisääntyneeseen törmäysriskiin. Kuolleisuus nousee, kun tuulivoimalan korkeus on 65 metriä tai sitä korkeampi (Barclay ym. 2007). Lepakkokuolemien on havaittu nousevan matalilla tuulennopeuksilla, koska lepakoille lentäminen on silloin todennäköisesti energiatehokkaampaa tai ne nostavat nopeammilla tuulilla muuttokorkeutta ja törmäykset tuulivoimaloihin vähenevät (Baerwald ym. 2008). Tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset lepakoihin vaihtelevat alueiden välillä. Tuulivoimapuistot olisi hyvä sijoittaa paikoille, joissa haittavaikutukset lepakoille ja muille eläinlajeille olisivat mahdollisimman vähäiset (Kuvlesky 2007). Huolellisella alueiden valinnalla sekä suunnittelutyöllä pystytään minimoimaan tuulivoimaloiden haitallisia vaikutuksia. Mahdollisten vaikutusmekanismien sekä riskitekijöiden tunnistaminen edellyttävät usein laajaa käsitystä alueella esiintyvästä lepakkolajistosta sekä niiden ekologiasta. 6
aineisto ja tutkimusmenetelmät Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutettiin kolmella automaattisella Song Meter SM2Bat+ -passiiviseurantadetektorilla, jotka tallensivat alueella havaitut ultraäänet muistikorteille. Kartoitusalueella ei sijainnut suuria vesistöjä, jokia tai maaston muodoltaan ympäristöstä erottuvia alueita, joita lepakot saattavat käyttää muuttoväylinään. Detektorit sijoitettiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella alueen länsi-, kaakkois- ja pohjoisosaan noin 2 3 kilometrin päähän toisistaan. Laitteet asennettiin istutetuille hakkuualoille, joissa puuston korkeus oli noin 2 3 metriä. Detektorien kaksi mikrofonia asennettiin 10 40 metrin etäisyydelle detektorista (kuva 3 5) noin 2 5 metriä korkeisiin puihin (taulukko 1). Molemmilla paikoilla mikrofonit asennettiin muun kasvillisuuden yläpuolelle ja ylimmän latvuskerroksen tasolle, jotta ultraäänien esteetön kuuluvuus voitiin varmistaa. Äänityslaitteet olivat maastossa yhtäjaksoisesti ajanjaksolla 26.7. 19.9. Tallentamisen aloitusajankohta säädettiin siten, että se alkoi tunti ennen auringon laskua ja päättyi tunnin auringon nousun jälkeen. Detektoreita huollettiin kerran viikossa, jolloin äänityslaitteen virranlähteenä toimiva akku ja muistikortit vaihdettiin uusiin. Kertynyt data analysoitiin Analook-ääniohjelman avulla. Lepakoita ei aina voida määrittää lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on joskus erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella. Joskus myös siippalajeja (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) on tietyissä olosuhteissa mahdotonta erottaa toisistaan. Sen vuoksi tässä aineistossa näitä lajeja ei ole eroteltu vaan on käytetty yleistermiä siippalaji. 3 1 Kuva 2. Passiividetektorien sijoituspaikat (vihreät pallot). 2 c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 2 km Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 101.Tyrinselkä Description 7 Municipality Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study Scale 2013-05-27 1:20000 Drawing N:o 101-3
Laite N / lat E / lon Song Meter (laite 1, länsi) 6753568.494 298008.142 Oikea mikrofoni 6753564.496 298039.129 Vasen mikrofoni 6753588.486 298026.134 Song Meter (laite 2, etelä) 6751881.189 300149.287 Oikea mikrofoni 6751877.190 300176.276 Vasen mikrofoni 6751867.194 300148.287 Song Meter (laite 3, pohjoinen) 6754674.056 299570.501 Oikea mikrofoni 6754692.049 299571.500 Vasen mikrofoni 6754689.050 299550.509 Taulukko 1. Song Meter -passiiviseurantadetektorien ja mikrofonien koordinaattitiedot (ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit). Kuva 3. Läntisimmän (laite 1) Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. 8
Kuva 4. Eteläisimmän (laite 2) Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. Kuva 5. Pohjoisimman (laite 3) Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. Project 101.Tyrinselkä 2 km Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi Description Wind Farm Environmental 9
tulokset Lajisto ja havaintomäärät Tyrinselän kartoitusalueella tavattiin pohjanlepakoita, siippalajeja sekä pikkulepakoita. Pohjanlepakko on maamme yleisin lepakko, jonka levinneisyys ulottuu miltei koko Suomeen. Yleisimpiä siippalajejamme ovat viiksi- ja isoviiksisiippa sekä vesisiippa. Pikkulepakko on Suomessa arvioitu vaarantuneeksi lajiksi (VU) (Rassi ym. 2000). Aineistosta laskettiin kaikki lepakkohavainnot, joita oli kolmen laitteen aineistossa yhteensä 2 964 (taulukko 1). Pysyvien passiiviseurantalaitteiden havainnot on esitetty kuvissa 6 8 päivämäärä- ja lajikohtaisesti kunkin laitteen kohdalla. Taulukko 2. Tyrinselän lepakoiden muutonseurantahavainnot syksyllä 2013. Laji Laite 1 (länsi) Laite 2 (etelä) Laite 3 (pohjoinen) Yhteensä Pohjanlepakko 340 623 1 272 2 235 Siippalaji 260 231 234 725 Pikkulepakko 3 1-4 Yhteensä 603 855 1 506 2 964 Laitteen 1 aineistossa tavattiin pohjanlepakoita ja siippalajeja sekä pikkulepakoita (kuva 6). Pohjanlepakko sekä siippahavainnot keskittyivät heinäkuun lopulta elokuun alkuun. Pikkulepakot havaittiin 19.8. ja 20.8. Laite 1 (länsi) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Pohjanlepakko Siippalaji Pikkulepakko 27.7. 28.7. 29.7. 30.7. 31.7. 1.8. 2.8. 3.8. 4.8. 5.8. 6.8. 7.8. 8.8. 9.8. 10.8. 11.8. 12.8. 13.8. 14.8. 15.8. 16.8. 17.8. 18.8. 19.8. 20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8. 26.8. 27.8. 28.8. 29.8. 30.8. 31.8. 1.9. 2.9. 3.9. 4.9. 5.9. 6.9. 7.9. 8.9. 9.9. 10.9. 11.9. 12.9. 13.9. 14.9. 15.9. 16.9. 17.9. 18.9. Kuva 6. Päivämääräkohtainen havaintojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 1. 10
Laitteen 2 aineistossa tavattiin pohjanlepakoita ja siippalajeja sekä pikkulepakoita (kuva 7). Pohjanlepakoita tavattiin runsaimmin heinäkuun lopulta elokuun alkuun sekä syyskuun alussa. Siippalajeja tavattiin melko tasaisesti syyskuun alkuun asti. Pikkulepakko havaittiin 20.8. Laite 2 (etelä) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Pohjanlepakko Siippalaji Pikkulepakko 27.7. 28.7. 29.7. 30.7. 31.7. 1.8. 2.8. 3.8. 4.8. 5.8. 6.8. 7.8. 8.8. 9.8. 10.8. 11.8. 12.8. 13.8. 14.8. 15.8. 16.8. 17.8. 18.8. 19.8. 20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8. 26.8. 27.8. 28.8. 29.8. 30.8. 31.8. 1.9. 2.9. 3.9. 4.9. 5.9. 6.9. 7.9. 8.9. 9.9. 10.9. 11.9. 12.9. 13.9. 14.9. 15.9. 16.9. 17.9. 18.9. Kuva 7. Päivämääräkohtainen havaintojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 2. Laitteen 3 aineistossa tavattiin pohjanlepakoita ja siippalajeja. Pohjanlepakkohavainnot keskittyivät heinäkuun lopulta elokuun alkuun. Siippalajeja tavattiin melko tasaisesti koko tutkimusajan. 300 Laite3 (pohjoinen) Pohjanlepakko Siippalaji 250 200 150 100 50 0 26.7. 27.7. 28.7. 29.7. 30.7. 31.7. 1.8. 2.8. 3.8. 4.8. 5.8. 6.8. 7.8. 8.8. 9.8. 10.8. 11.8. 12.8. 13.8. 14.8. 15.8. 16.8. 17.8. 18.8. 19.8. 20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8. 26.8. 27.8. 28.8. 29.8. 30.8. 31.8. 1.9. 2.9. 3.9. 4.9. 5.9. 6.9. 7.9. 8.9. 9.9. 10.9. 11.9. 12.9. 13.9. 14.9. 15.9. 16.9. 17.9. 18.9. Kuva 8. Päivämääräkohtainen havaintojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 3. 11
tulosten tarkastelua ja johtopäätökset Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että Tyrinselän tutkimusalueella runsaimmin esiintynyt laji oli pohjanlepakko. Alueella tavattiin myös siippalajeja sekä pikkulepakoita. Pohjanlepakot ja siippalajit ovat nykytiedon mukaan Suomessa talvehtivia ja lyhyen- ja keskimatkan muuttajia, kun taas pikkulepakko on pitkänmatkanmuuttaja. Pohjanlepakkohavainnot keskittyivät pääsääntöisesti heinäkuun loppupuolelta elokuun alkuun, joskin pientä runsastumista oli näkyvissä syyskuun alussa. Pohjanlepakkohavaintoja tallentui selvästi eniten laitteeseen 3, jonka lähellä oli vilkasta liikehdintää elokuun alussa. Runsas havaintomäärä on saattanut kertyä paikalla saalistavista lepakoista. Pohjanlepakot eivät ole kovin herkkiä ympäristön muutoksille ja ne käyttävät saalistusalueinaan ihmisen muokkaamia elinympäristöjä, kuten metsittyneitä hakkuualueita, joissa tämän tutkimuksen passiiviseurantalaitteista sijaitsi. Havainnot pikkulepakoista tehtiin elokuun puolenvälin tienoilla, joten alueen kautta saattaa muuttaa joitakin pikkulepakkoyksilöitä. Tyrinselän kartoitusalueella keväällä 2013 tehtyyn muutonaikaiseen lepakkoselvitykseen (Tuominen & Ahlman 2013) verrattuna lepakoita havaittiin syksyllä huomattavasti runsaammin. Tämä johtuu suurilta osin siitä, että keväällä lepakot lentävät mahdollisimman nopeasti oleskelu- ja pesimäalueilleen. Syksyllä lepakot parveilevat ja pysähtelevät keräämään rasvavarastoja. Lepakkonaaraat sekä poikaset eivät ole enää sidoksissa pesimäkolonioidensa läheisyyteen, joten lepakot liikkuvat laajemmalla alueella talvehtimisalueita sekä parittelukumppaneita hakiessaan. Kaikki kartoitusalueen havainnot eivät välttämättä koske muuttavia yksilöitä vaan osa lepakoista saattaa olla paikallisia yksilöitä. Muuttavia ja paikallisia lepakoita on mahdotonta erottaa toisistaan äänitallenteiden perusteella. Tyrinselän tutkimusalueen selvityksessä ei havaittu erityisen vilkasta syksyllä tapahtuvaa lepakkomuuttoa, joten tuulivoimaloiden rakentaminen ei vaikuta lepakoihin merkittävästi. Passiiviseurantalaitteiden tulokset antavat kuitenkin vain viitteitä alueen kautta muuttavista lepakkolajeista ja runsauksista. Lepakot voivat muuttaa hyvin leveällä rintamalla, ja alueella käytetyillä kolmella passiiviseurantalaitteella ei pystytty tutkimaan koko rajausta. Yhden seurantakauden jälkeen muuttoreittejä ei voida täysin luotettavasti arvioida, koska myös vuosien väliset erot saatavat olla merkittäviä, ja niihin vaikuttaa esimerkiksi sääolosuhteet. Tämän selvityksen ja muiden tutkimusten tulokset kuitenkin osoittavat, että lepakoiden todennäköisimmät muuttoreitit sijaitsevat lähempänä rannikkoalueita. Suosituksena on seurata muuttavia lepakoita tuulipuistohankkeen rakennusvaiheessa sekä tuulipuiston valmistumisen jälkeen. 12
KIRJALLISUUS Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. 13
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Strickland, D., Arnett, E., Erickson, W., Johnson, D., Johnson, G., Morrison. M., Shaffer, J., Warren-Hicks, W. 2011: Comprehensive Guide to Studying Wind Energy/Wildlife Interactions. Prepared for the National Wind Coordinating Collaborative. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys: http://www.lepakko.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=8&itemid=7 Viitattu 10.8.2012. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Tuominen, H. & Ahlman, S. 2013: Ypäjän-Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 14
15
Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY Raportteja 41/2013
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Lepakoiden kevätmuuttoselvitys... 5 Suomen lepakot ja niiden ekologia... 5 Lepakoiden suojelu... 5 Lepakot ja tuulivoima... 6 Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 7 Tulokset... 10 Lajisto ja havaintomäärät... 10 Tulosten tarkastelua ja johtopäätökset... 12 Kirjallisuus... 13 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Tuominen, H. & Ahlman, S. 2013: Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Megatuuli Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Ypäjän ja Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida tuulivoimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia lepakoihin. Megatuuli Oy:n tytäryhtiö Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy suunnittelee 16 tuulivoimalan rakentamista Tyrinselän alueelle, joka sijaitsee Ypäjällä ja Jokioisissa Varsinais-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan todennäköisesti YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osana luontoselvitys- ja kaavoitushanketta toteutettiin lepakoiden kevätmuuttoselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää alueen läpi tapahtuvan lepakkomuuton voimakkuutta. Raportista Tässä raportissa esitetään huhtikuun lopun ja kesäkuun alun välisenä aikana 2013 toteutetun lepakoiden kevätmuuttoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin seitsemän kilometriä pohjoiseen Ypäjän keskustaan nähden. Loimaan keskusta sijaitsee puolestaan noin 13 kilometriä alueen länsipuolella ja Humppilan keskusta kuusi kilometriä koillispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat länsipuolen viljelysalueilla olevat Katinhäntä, Ypäjänkylä ja Nopola, pohjoispuolella oleva Vitikka, koillispuolella oleva Taipale sekä eteläpuolen Kartanonkylä (kuva 1). Hankealue on noin 990 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, jota ympäröi hyvin laajat viljelysalueet kaikilla ilmansuunnilla. Eteläpuolella hankealueen ja peltojen välissä on metsämaita, mutta muuten Tyrinselkää voidaan kuvata viljelysmaiden keskellä sijaitsevaksi metsäsaarekkeeksi. Tyrinselän tuulivoimapuiston alueella on pääosin voimakkaasti käsiteltyä havumetsää, kuten kuivaa, kuivahkoa ja tuoretta kangasta, laajoja hakkuualoja, taimikoita sekä ojitettuja soita. 3
c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 2 km 101.Tyrinselkä Description Municipality Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study Scale 2013-05-27 1:20000 Drawing N:o 101-3 Kuva 1. Tyrinselän tuulivoimapuiston hankealue (sininen katkoviiva). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Raportoinnista vastasi Tuomisen lisäksi luontokartoittaja Santtu Ahlman. 4
lepakoiden kevätmuuttoselvitys suomen lepakot ja niiden ekologia Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä. Suomen yleisimpiin lepakkolajeihin kuuluvat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii), vesisiippa (Myotis daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Harvinaisempina lajeina tavataan ripsisiippa (Myotis natteri), isolepakko (Nyctalus noctula), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii), kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus), vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus), kimolepakko (Vespertilio murinus), lampisiippa (Myotis dasycneme) ja etelänlepakko (Eptesicus serotinus). Kesällä lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät tavallisesti yhden poikasen. Urokset oleilevat useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Yhdyskunnat hajoavat alkusyksyllä, jolloin poikaset itsenäistyvät. Yöaktiiviset lepakot lepäilevät päivisin suojaisissa paikoissa, kuten puunkoloissa ja rakennuksissa. Talvella lepakot vaipuvat horrokseen, ja osa Suomen lepakkolajeista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi välttääkseen talven kylmiä lämpötiloja ja ravinnon puutetta. Syysmuutto ajoittuu elokuun loppupuolelta syyskuun alkuun ja päämuutto keväällä toukokuulle. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko, korvayökkö ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla saattaa olla myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Ravinnokseen hyönteisiä käyttävät lepakot muuttavat ravinnon runsauden ohjaamina eri reittejä syys- ja kevätmuutolla. Muutto tapahtuu todennäköisesti keväällä nopeammin kuin syksyllä. Syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoa ja pysähtelevät muutollaan ruokailemaan sekä parittelemaan. Keväällä lepakot lentävät mahdollisimman nopeasti oleskelu- ja pesimäalueilleen ja kevätmuutto Eurooppalaisilla lajeille saattaa kestää vain muutamia päiviä (Furmankiewicz & Kucharska 2009). lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Maamme lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. 5
lepakot ja tuulivoima Suomessa uusien tuulivoima-alueiden suunnittelu ja rakentaminen on tällä hetkellä vilkasta. Suomen tavoitteena on lisätä tuulivoimalla tuotettua sähköä nykyisestä noin 300 megawatista 9 terawattituntiin vuoteen 2025 mennessä. Tuulivoimalla on kuitenkin havaittu olevan häiritseviä ja kuolleisuutta aiheuttavia vaikutuksia joihinkin eläinlajeihin, kuten lepakoihin (Kuvlesky ym. 2007). Vaikka Suomessa lepakkotutkimusta tuulivoimaloihin liittyen on tehty vähän ja varmaa tietoja voimaloiden haitallisuudesta lepakoihin ei ole, on muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa viime vuosina havaittu olevan erityisesti muuttaville lepakoille haitallisia vaikutuksia useiden tuulivoimahankkeiden yhteydessä. Voidaan siis olettaa, että Suomeenkin rakennetut tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille, jos ne sijaitsevat niiden käyttämillä muuttoreiteillä. Yksi lepakoiden kuolinsyy on se, kun ne törmäävät voimaloiden pyöriviin lapoihin. Myös nopeat ilmanpaineenvaihtelut lapojen läheisyydessä aiheuttavat lepakoille kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita (Strickland ym.2011). Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miksi lepakot törmäävät tuulivoimaloihin, mutta ilmeisesti voimalat houkuttelevat lepakoita useista eri syistä (Barclay ym. 2007). Luultavasti lepakot eivät aina ehdi reagoida nopeasti pyöriviin tuulivoimalan lapoihin. Osa muutolla olevista lepakkolajeista ei aina käytä kaikuluotausta apuna esteiden havaitsemiseen, koska luonnolliset esteet sijaitsevat matalammalla kuin niiden muuttokorkeus (Craword & Baker 1981). Tuulivoimalat houkuttelevat hyönteisiä valon sekä lämmön vuoksi ja siksi myös lepakoita ruokailemaan voimaloiden läheisyyteen. On myös ehdotettu, että lepakoita houkuttelisivat tuulivoimaloissa syntyvät äänet ja lapojen liike (Kunz ym. 2007). Lepakoiden muuttoväylät saattavat sijoittua tuulivoimatuotannon kannalta hyville paikoille. Lepakot muuttavat usein merien rannikkoalueita pitkin, jotka ovat yleensä tuuliolosuhteiltaan myös tuulivoimalle kannattavia paikkoja (Pettersons 2009). Paikalliset lepakkopopulaatiot liikkuvat lepäily-, pesimäalueen ja ruokailualueen välillä, ja useat lajit saalistavat melko matalalla, joten tuulivoimaloihin törmääminen saattaa olla epätodennäköisempää kuin korkealla ja laajoilla alueilla liikkuville, muuttaville lepakkolajeilla (Kuvlesky ym. 2007). Myös tuulivoimaloiden korkeudella on merkitystä joidenkin lepakkolajien lisääntyneeseen törmäysriskiin. Kuolleisuus nousee, kun tuulivoimalan korkeus on 65 metriä tai sitä korkeampi (Barclay ym. 2007). Lepakkokuolemien on havaittu nousevan matalilla tuulennopeuksilla, koska lepakoille lentäminen on silloin todennäköisesti energiatehokkaampaa tai ne nostavat nopeammilla tuulilla muuttokorkeutta ja törmäykset tuulivoimaloihin vähenevät (Baerwald ym. 2008). Tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset lepakoihin vaihtelevat alueiden välillä. Tuulivoimapuistot olisi hyvä sijoittaa paikoille, joissa haittavaikutukset lepakoille ja muille eläinlajeille olisivat mahdollisimman vähäiset (Kuvlesky 2007). Huolellisella alueiden valinnalla sekä suunnittelutyöllä pystytään minimoimaan tuulivoimaloiden haitallisia vaikutuksia. Mahdollisten vaikutusmekanismien sekä riskitekijöiden tunnistaminen edellyttävät usein laajaa käsitystä alueella esiintyvästä lepakkolajistosta sekä niiden ekologiasta. 6
aineisto ja tutkimusmenetelmät Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutettiin kolmella automaattisella Song Meter SM2Bat+ -passiiviseurantadetektorilla, jotka tallensivat alueella havaitut ultraäänet muistikorteille. Kartoitusalueella ei sijainnut suuria vesistöjä, jokia tai maaston muodoltaan ympäristöstä erottuvia alueita, joita lepakot saattavat käyttää muuttoväylinään. Detektorit sijoitettiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella alueen länsi-, kaakkois- ja koillispäähän noin kolmen kilometrin päähän toisistaan. Länsi- ja kaakkoisosan laitteet asennettiin istutetuille hakkuualoille, joissa puuston korkeus oli noin 2 3 metriä. Koillisosan laite asennettiin puustoltaan noin 5-metriseen istutettuun nuoreen metsään. Detektorien kaksi mikrofonia asennettiin 20 40 metrin etäisyydelle detektorista (kuva 3 5). noin 2 5 metriä korkeisiin puihin (taulukko 1). Molemmilla paikoilla mikrofonit asennettiin muun kasvillisuuden yläpuolelle ja ylimmän latvuskerroksen tasolle, jotta ultraäänien esteetön kuuluvuus voitiin varmistaa. Äänityslaitteet olivat maastossa yhtäjaksoisesti ajanjaksolla 28.4. 6.6. Tallentamisen aloitusajankohta säädettiin siten, että se alkoi tunti ennen auringon laskua ja päättyi tunnin auringon nousun jälkeen. Detektoreita huollettiin kerran viikossa, jolloin äänityslaitteen virranlähteenä toimiva akku ja muistikortit vaihdettiin uusiin. Kertynyt data analysoitiin Analook-ääniohjelman avulla. Lepakoita ei aina voida määrittää lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten tässä aineistossa lajeja ei olla eroteltu. Joskus myös siippalajeja (viiksi-, isoviiksi-, vesisekä ripsisiippa) on tietyissä olosuhteissa mahdotonta erottaa toisistaan. 3 1 Kuva 2. Passiividetektorien sijoituspaikat (vihreät pallot). 2 c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 2 km Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 101.Tyrinselkä Description 7 Municipality Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study Scale 2013-05-27 1:20000 Drawing N:o 101-3
Laite N / lat E / lon Song Meter (laite 1, länsi) 6753568.494 298008.142 Oikea mikrofoni 6753564.496 298039.129 Vasen mikrofoni 6753588.486 298026.134 Song Meter (laite 2, etelä) 6751881.189 300149.287 Oikea mikrofoni 6751877.190 300176.276 Vasen mikrofoni 6751867.194 300148.287 Song Meter (laite 3, pohjoinen) 6754243.238 301025.915 Oikea mikrofoni 6754248.236 301019.917 Vasen mikrofoni 6754259.232 301040.908 Taulukko 1. Song Meter -passiiviseurantadetektorien ja mikrofonien koordinaattitiedot (ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit). Kuva 3. Läntisimmän (laite 1) Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. 8
Kuva 4. Eteläisimmän (laite 2) Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. Kuva 5. Pohjoisimman (laite 3) Song Meter -passiiviseurantadetektorin (punainen ympyrä) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. Project 101.Tyrinselkä 2 km Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi Description Wind Farm Environmental 9
tulokset Lajisto ja havaintomäärät Tyrinselän kartoitusalueella tavattiin pohjanlepakoita, viiksi-/isoviiksisiippoja sekä isolepakoita. Pohjanlepakko on maamme yleisin lepakko, jonka levinneisyys ulottuu miltei koko Suomeen. Yleisimmät siippalajimme ovat viiksi- ja isoviiksisiippa. Isolepakkoa tavataan Suomessa muuttoaikaan harvinaisena vierailijana vuosittain. Aineistosta laskettiin viiden minuutin jaksoilla havaittujen lepakoiden lukumäärä lajeittain. Jaksoissa, joissa lepakoita havaittiin, oli kolmen laitteen aineistossa yhteensä 999 (taulukko 2). Pysyvien passiiviseurantalaitteiden havainnot on esitetty kuvissa 6 8 päivämäärä- ja lajikohtaisesti kunkin laitteen kohdalla. Taulukko 2. Tyrinselän lepakoiden muutonseurantahavainnot keväällä 2013. Laji Laite 1 (länsi) Laite 2 (etelä) Laite 3 (pohjoinen) Yhteensä Pohjanlepakko 3 203 592 798 Viiksi-/isoviiksisiippa 1 109 76 186 Isolepakko - - 15 15 Yhteensä 4 312 683 999 Laitteen 1 aineistossa tavattiin vain muutama pohjanlepakko ja yksi viiksi-/isoviiksihavainto 2.5. (kuva 6). Kokonaishavaintomäärät ovat poikkeuksellisen pieniä. 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Laite 1 (länsi) 28.4. 30.4. 2.5. 4.5. 6.5. 8.5. 10.5. 12.5. 14.5. 16.5. 18.5. 20.5. 22.5. 24.5. 26.5. 28.5. 30.5. 1.6. 3.6. 5.6. Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Kuva 6. Päivämääräkohtainen havaintojaksojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 1. 10
Laitteen 2 aineistossa tavattiin pohjanlepakoita sekä viiksi-/isoviiksisiippoja. Eniten havaintoja kertyi 26. 29.5. välisenä aikana (kuva 7). Laite 2 (etelä) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 28.4. 30.4. 2.5. 4.5. 6.5. 8.5. 10.5. 12.5. 14.5. 16.5. 18.5. 20.5. 22.5. 24.5. 26.5. 28.5. 30.5. 1.6. 3.6. 5.6. Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Kuva 7. Päivämääräkohtainen havaintojaksojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 2. Laitteen 3 aineistossa tavattiin pohjanlepakoita, viiksi-/isoviiksisiippoja sekä isolepakoita. Isolepakoita tavattiin 28.4. 17.5. välisenä aikana. Laite 3 (pohjoinen) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 28.4. 30.4. 2.5. 4.5. 6.5. 8.5. 10.5. 12.5. 14.5. 16.5. 18.5. 20.5. 22.5. 24.5. 26.5. 28.5. 30.5. 1.6. 3.6. 5.6. Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa Isolepakko Kuva 8. Päivämääräkohtainen havaintojaksojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 3. 11
tulosten tarkastelua ja johtopäätökset Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että Tyrinselän tutkimusalueella runsaimmin esiintynyt laji oli pohjanlepakko. Alueella tavattiin myös viiksi-/isoviiksisiippoja sekä isolepakoita. Viiksi-/isoviiksisiipat viihtyvät metsäisillä alueilla, kun taas pohjanlepakot käyttävät saalistusalueinaan avoimia ihmisen muokkaamia elinympäristöjä, kuten metsittyneitä hakkuualueita, joissa osa tämän tutkimuksen passiiviseurantalaitteista sijaitsi. Alueella tavattiin myös isolepakoita. Euroopan suurimpiin lepakoihin kuuluva isolepakko on Suomessa harvalukuinen vuosittainen vierailija, joka ei siis tiettävästi pesi Suomessa. Aikaisemmat isolepakkohavainnot on tehty eri puolilta Etelä-Suomea, varsinkin rannikkoseuduilta ja lounaissaaristosta. Havainnot koskevat yleensä yksittäisiä yksilöitä, joten todennäköisesti myös Ypäjän isolepakkohavainnot koskevat yhtä tai kahta eri yksilöä. Toukokuun alussa lepakkohavaintoja kertyi vähän, mihin osaltaan on voinut vaikuttaa viivästynyt kevät. Havainnot runsastuivat kuitenkin kuukauden puolivälin jälkeen. Kaikki Tyrinselän tutkimusalueella tehdyt lepakkohavainnot eivät koske muuttavia lepakoita vaan joukossa voi olla myös paikallisia yksilöitä. Muuttavia ja paikallisia yksilöitä on kuitenkin mahdoton erottaa toisistaan äänitallenteiden perusteella. Pohjanlepakko ja siippalajit ovat nykytiedon mukaan Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia, kun taas Suomessa vieraileva isolepakko on pitkänmatkanmuuttaja. Ypäjän Jokioisten tutkimusalueen selvityksessä ei havaittu erityisen vilkasta keväällä tapahtuvaa lepakkomuuttoa, joten tuulivoimaloiden rakentaminen ei vaikuta lepakoihin merkittävästi. Passiiviseurantalaitteiden tulokset antavat kuitenkin vain viitteitä alueen kautta muuttavista lepakkolajeista ja runsauksista. Lepakot voivat muuttaa hyvin leveällä rintamalla, ja alueella käytetyillä kahdella passiiviseurantalaitteella ei pystytty tutkimaan koko rajausta. Yhden seurantakauden jälkeen muuttoreittejä ei voida täysin luotettavasti arvioida, koska myös vuosien väliset erot saatavat olla merkittäviä, ja niihin vaikuttaa esimerkiksi sääolosuhteet. Tämän selvityksen ja muiden tutkimusten tulokset kuitenkin osoittavat, että lepakoiden todennäköisimmät muuttoreitit sijaitsevat lähempänä rannikkoalueita. Suosituksena on seurata muuttavia lepakoita tuulipuistohankkeen rakennusvaiheessa sekä tuulipuiston valmistumisen jälkeen. 12