LAITOKSESTA ITSENÄISEEN ELÄMÄÄN Lastensuojelulaitoksessa sijoitettuina olleiden nuorten mielipiteitä heidän saamastaan jälkihuollosta Anri Huttunen Tytti Jalasaho Opinnäytetyö, Syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Huttunen, Anri & Jalasaho, Tytti. Laitoksesta itsenäiseen elämään Lastensuojelulaitoksessa sijoitettuina olleiden nuorten mielipiteitä heidän saamastaan jälkihuollosta. Pieksämäki, syksy 2007, 61s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lastensuojelulaitoksissa sijoitettuina olleiden nuorten mielipiteitä heidän saamastaan jälkihuollosta sekä sitä, vastaako jälkihuolto sisällöltään nuorten tarpeita ja odotuksia. Tämän lisäksi nuoret toivat esille omia, jälkihuoltoa koskevia kehittämisideoitaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koskee nuoruutta, kasvua ja itsenäistymistä. Tutkimusta voidaan hyödyntää myös kehitettäessä jälkihuoltoa vastaamaan paremmin nuorten tarpeisiin. Opinnäytetyö toteutettiin sekä kvalitatiivisena että kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusvälineenä käytettiin kyselylomakkeita, jotka toimitettiin nuorille heidän jälkihuoltoa toteuttavien, entisten sijoituspaikkojensa kautta. Tällä tavoin nuorten anonymiteetti pystyttiin säilyttämään. 39 lähetetystä lomakkeesta palautui 13 kappaletta. Vastaukset analysoitiin teemoittamalla sekä SPSS-tilastoohjelmaa hyödyntäen. Tuloksista käy ilmi, että nuoret saavat lähelle sellaista jälkihuoltoa kuin kaipaavatkin. Tärkeimmät jälkihuollon tuen osa-alueet ovat nuorten mukaan henkinen tuki sekä apu virallisten asioiden hoitamisessa. Nuorten mielestä jälkihuoltoa tulisi kehittää siten, että se tarjoaisi enemmän taloudellista tukea, myös henkistä ja fyysistä tukea toivotaan lisää. Yksi nuori toi esille kehittämisidean, että nuorta koskevat päätökset tulisi tehdä yksilöllisemmin, juuri kyseessä olevan nuoren tarpeet huomioiden. Johtopäätöksenä voidaan todeta nuorten olevan suhteellisen tyytyväisiä saamaansa jälkihuoltoon. Enemmän tukea nuoret kaipaavat raha-asioiden hoitamiseen, taloudelliseen tukeen ja kodinhoitoon sekä työelämään sijoittumiseen. Ylipäätään nuoret tarvitsevat eniten tukea henkisen tuen, virallisten asioiden hoitamisen ja työelämään sijoittumisen osa-alueilla. Asiasanat: Kvalitatiivinen tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, lastensuojelu, jälkihuolto, nuoruus, itsenäistyminen, tukeminen. Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjasto, Diak Itä, Pieksämäki.
ABSTRACT Huttunen, Anri and Jalasaho, Tytti. From institution to independent life - Opinions of young who have been placed in childcare institution about the aftercare they have received. 61p., 2 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn 2007. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The aim of this thesis was to research the opinions about aftercare of the young who have been placed in child welfare institution and if the aftercare matches the needs and the expectations of the young. The young also brought their own ideas to improve the aftercare. The theoretical part of this research is based on youth and growing independent. This thesis can be used when developing aftercare to match better the young s needs. The thesis was carried out as a qualitative and quantitative research. To collect material we used questionnaires which were delivered to young through child welfare institutions who offer aftercare to young. This way the young stayed anonymous. We sent 39 questionnaires in all and we got back 13 questionnaires. Answers were analyzed thematically and using SPSS-statisticsprogram. As a result it can be told that young received almost the same kind of aftercare that they needed. The most important parts of aftercare are, according to young, mental support and help in taking care of official things. The young think that they should get more economical support. They also need more mental and physical support. One young brought up an idea that the decisions considering the young should be more individual. As a conclusion it can be said that the young are quite satisfied with their aftercare. The young need more support in dealing with money, economical support, housekeeping and getting placed in working life. After all the young need most support in mental support, taking care of official things and getting placed in working life. Keywords: qualitative research, quantitative research, child welfare, aftercare, youth, growing independent, support. Deposited: Diaconia University of Applied Sciences Library, Diak East, Pieksämäki.
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...6 2 LASTENSUOJELU ON LASTEN SUOJELUA...8 2.1 Lastensuojelun tehtävät...8 2.2 Lastensuojelutyö käytännössä...9 2.2.1 Avohuolto...9 2.2.2 Huostaanotto...11 2.2.3 Sijaishuolto...12 3 JÄLKIHUOLTO OSANA LASTENSUOJELUN POLKUA...13 3.1 Jälkihuollon määrittelyä...13 3.2 Jälkihuollon tavoitteita...14 3.3 Jälkihuollon arviointi ja kehittäminen...16 3.3.1 Laituri-projekti ja laatukriteerit...17 3.3.2 Tupa-projekti ja jälkihuollon kehittäminen...19 4 NUOREN TUKEMINEN JÄLKIHUOLLOSSA...21 4.1 Nuoruusikä kehityspsykologian näkökulmasta...21 4.2 Nuoren itsenäistyminen...22 4.3 Jälkihuollon suunnittelu...23 4.4 Perhetyö...24 4.5 Jälkihuolto tukemassa itsenäistymistä...24 4.6 Tukeminen osa-alueittain...25 4.6.1 Psykososiaalinen tuki...26 4.6.2 Asuminen...26 4.6.3 Taloudenhoito...28 4.6.4 Taloudellinen tuki ja virallisten asioiden hoitaminen...29 4.6.5 Koulutus ja työelämä...30 4.6.6 Harrastukset...31 5 AIEMMAT TUTKIMUKSET...33 6 TUTKIMUSONGELMAT...35 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...36 7.1 Kohderyhmä ja yhteistyötahot...36 7.2 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen toteutus...37 7.3 Aineiston analysointi...39
8 TUTKIMUSTULOKSET...40 8.1 Taustatietoja vastaajista...40 8.2 Nuoret ja jälkihuolto...41 8.2.1 Nuorten saaman jälkihuollon sisältö...41 8.2.2 Kuinka jälkihuolto on tukenut nuoria...42 8.2.3 Vastaako jälkihuolto nuorten tarpeita...45 8.2.4 Nuorten toiveet ja kehittämisideat jälkihuollon suhteen...48 8.3 Keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset...49 9 POHDINTA...51 LÄHTEET...53 LIITTEET LIITE 1 Lupahakemus...56 LIITE 2 Kyselylomake...57
1 JOHDANTO Tutkimme lastensuojelulaitoksiin sijoitettuina olleiden nuorten mielipiteitä heidän saamastaan jälkihuollosta. Tarkoituksena oli selvittää, tuntevatko he jälkihuollon vastaavan heidän tarpeitaan. Jälkihuollon toteuttajina tutkimuksessa ovat sijoituspaikkana toimineet lastensuojelulaitokset. Tutkimuksen kohderyhmän nuoret ovat olleet sijoitettuina lastensuojelulaitoksiin ja asuvat tutkimuksen aikana itsenäisesti tai tukiasunnossa. He saavat tutkimuksen aikana jälkihuollon palveluita tai ovat saaneet niitä aikaisemmin. Sijoitettujen nuorten ja lasten määrä on ollut jo vuosikymmenien ajan jatkuvassa kasvussa. Nykyinen kasvuvauhti on huostaanotettujen lasten kohdalla noin viiden prosentin luokkaa ja avohuollon tukitoimenpiteiden kohdalla jopa 10 %. (Säkkinen & Kuoppala 2005, 20.) Erilaisiin lastensuojelulaitoksiin näistä nuorista on sijoitettuna 32 % (Säkkinen 2007). Näin ollen myös jälkihuollossa olevien ja sen piiriin tulevien nuorten määrä lisääntyy koko ajan. Lisäksi laitoksiin sijoitettujen nuorten osuus on huomattava, joten heidän jälkihuoltoonsa on syytä kiinnittää huomiota. Aikaisempia tutkimuksia aiheesta on melko paljon, ja suurin osa niistä on jo yli kymmenen vuotta vanhoja. Useimmiten jälkihuoltoa on tutkittu jonkin muun tahon kuin nuoren näkökulmasta. Lähivuosina (2006 2007) on kuitenkin alettu uudelleen tutkia jälkihuoltoa, lisäksi on ollut useita jälkihuoltoon liittyviä projekteja. Jälkihuoltoon on alettu kiinnittää enemmän huomiota, ja sen merkitystä osana lastensuojelua on alettu korostaa. Näin ollen on tärkeää tutkia jälkihuollon laatua ja pyrkiä kehittämään sitä nuorten tarpeita vastaavaksi. Tässä tutkimuksessa halutaan korostaa nuorten kokemuksia, sillä jälkihuollon tarkoitushan on nimenomaan palvella nuorten tarpeita ja ohjata heitä itsenäiseen elämään. Tutkimuksesta on hyötyä jälkihuoltoa toteuttaville tahoille, sillä tulosten pohjalta he voivat kehittää omaa jälkihuoltoaan enemmän nuoria palvelevaksi. Näin ollen myös nuoret hyötyvät tutkimuksen tuloksista, sillä he voivat tulevaisuudessa saada entistä parempaa ja heidän tarpeitaan palvelevaa jälkihuoltoa. Itse hyödymme tutkimuksesta tulevina sosiaalialan ammattilaisina ja työn harjoittajina.
7 Saamme tukevan tietopohjan jälkihuollon toteuttamisesta ja olemme osaltamme tutkimuksen kautta myös kehittämässä tulevaisuuden sosiaalityötä. Tutkimuksen suorittamisen aikana lastensuojelulakia on uudistettu. Tutkimuksessa käytetään lähteenä uutta lastensuojelulakia, vaikka tutkimuksen teon aikaan laki ei ollut vielä kaikilta osin voimassa. Uusi lastensuojelulaki tulee kokonaisuudessaan voimaan 1.1.2008, mutta tämä ei vaikuta tutkimuksen pätevyyteen. Laki muuttuu jälkihuollon osalta lähinnä siinä määrin, että jälkihuoltovelvoite laajentuu koskemaan huostaanotettujen lasten lisäksi myös yli kuusi kuukautta avohuollon tukitoimena yksin sijoitettuna olleita lapsia ja nuoria (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007).
8 2 LASTENSUOJELU ON LASTEN SUOJELUA 2.1 Lastensuojelun tehtävät Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun (YK:n lapsen oikeuksien julistus; Lastensuojelulaki 1 ). Lastensuojelun keskeisiin periaatteisiin kuuluu edistää lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on lasten suojelun lisäksi tarkoitus tukea vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä. Pyrkimyksenä on ehkäistä lapsen ja perheen ongelmia ja puuttua ajoissa mahdollisiin ongelmiin. Lastensuojelua toteutettaessa, ja sen tarvetta arvioitaessa, on aina ensisijaisesti ajateltava lapsen etua ja otettava huomioon mahdollisten toimenpiteiden vaikutukset lapseen. (Lastensuojelulaki 4.) Lastensuojelulaissa lapsi on alle 18-vuotias ja nuori 18-21-vuotias ihminen (Lastensuojelulaki 6 ). Lastensuojelun yksi tärkeimmistä periaatteista on huomioida joka tilanteessa lapsen etu. Myös lapsen oma mielipide häntä koskeviin asioihin on kuultava ottaen huomioon lapsen iän ja kehitystason. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja yli 12-vuotiailla lapsilla on oikeus viralliseen kuulemiseen. Lastensuojelussa tulisi aina toimia niin, että lapsella on mahdollista saada toiminnasta aineksia oman tilanteensa ymmärtämiseen sekä oman identiteettinsä rakentamiseen ikäkauttaan vastaavalla tavalla. Työskentelyn tulisi toimia kannustavana ja rohkaisevana sekä antaa lapselle toivoa ja voimaa. (Taskinen 2007, 15 16.) Lähtökohtana lastensuojelutyölle on ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja pahenemista niin, että niiden ratkaisemiseksi tarvittaisiin lastensuojelullisia toimenpiteitä. Tätä arvokasta työtä tehdään lapsen ja perheen jokaisessa elämänvaiheessa, myös jo ennen lapsen syntymää, tukemalla vanhempia tulevaan vanhemmuuteen. Työtä jatketaan läpi lapsen elämän moniammatillisena yhteistyö-
9 nä esimerkiksi neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja harrastusten parissa. (Malin 2007.) 2.2 Lastensuojelutyö käytännössä Lastensuojelussa tärkeimmällä sijalla on aina lapsi, joka on tuen tarpeessa. Tavoitteena on tukea ja auttaa lasta ja hänen perhettään lapsen edun turvaamiseksi ja myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi. Tarkoituksena on tukea lasta ja perhettä niin, että lapsi pystyy elämään ja kasvamaan omassa kodissaan. (Korhonen 2005, 33.) Lastensuojelun järjestäminen on kunnan tehtävä. Lastensuojelun toimeenpanosta vastaa sosiaalihuollon toimielin, joka voi olla esimerkiksi sosiaalilautakunta, perusturvalautakunta tai vastaava toimielin. (Taskinen 2007, 23; Lastensuojelulaki 11.) Käytännön lastensuojelutyötä toteuttaa pääasiassa kunnan sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on toimia lapsen edun ajajana ja toimia moniammatillisessa yhteistyössä eri lapsen elämässä vaikuttavien sektoreiden kanssa. Tärkeää työtä tekevät myös erilaiset lastensuojelujärjestöt kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lastensuojelun keskusliitto ja Pelastakaa lapset ry. (Korhonen 2005, 33.) Lastensuojelutyö on jaettu kolmeen eri pääjaksoon. Näitä ovat avohuolto, huostaanotto ja sijaishuolto. (Korhonen 2005, 33.) 2.2.1 Avohuolto Avohuollon sosiaalityön tavoitteena on tarjota apua lapsen ja perheen ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa ja toimia tukena vanhempien kasvatustehtävässä. Suurin osa lastensuojelutyöstä on avohuoltoa, jonka tavoitteena on olla lapselle ja perheelle tukena heidän omassa elinympäristössään. Avohuolto on perheelle
10 vapaaehtoista ja sitä toteuttaa aina sosiaalityöntekijä yhteistyössä perheen kanssa. (Korhonen 2005.) Laki velvoittaa sosiaalilautakunnan järjestämään välittömästi tukitoimia, jos nuori itse omalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään ja terveyttään tai nuoren kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään ja kehitystään. (Lastensuojelulaki 34.) Nuorelle ja perheelle tulee laatia asiakassuunnitelma, jonka perusteella tukitoimet järjestetään (Lastensuojelulaki 36 ; Taskinen 2007). Lastensuojelulain 36 määrittelee avohuollon tukitoimien erilaisia muotoja. Sosiaalityöntekijä voi tavata säännöllisesti nuorta ja hänen perhettään. Tapaamisiin kuuluu keskustelua, neuvontaa ja ohjausta, joiden avulla pyritään löytämään juuri tälle perheelle sopivat tukimuodot tai ohjaamaan palveluiden piiriin. Avohuollon tukitoimi voi olla myös taloudellista ja muuta tukemista, jonka tarkoituksena on turvata esimerkiksi nuoren koulunkäynti, harrastukset, ihmissuhteet sekä ammatin ja asunnon hankinta. Nuorelle ja hänen perheelleen on järjestettävä mahdollinen tukihenkilö tai perhe sekä tarvittavat terapia- ja hoitopalvelut. Myös perhetyö ja vertaisryhmätoiminta kuuluvat tukitoimiin sekä tarvittaessa koko perheen sijoitus perhe- tai laitoshoitoon. (Korhonen 2005; Taskinen 2007; Lastensuojelulaki 36.) Nuori voidaan sijoittaa tarvittaessa yksin avohuollon tukitoimenpiteenä. Sijoitus edellyttää, että on tarpeen arvioida nuoren tuen tarvetta, kuntouttaa nuorta tai nuoren huolenpidon järjestämiseksi huoltajan ollessa jostain syystä estynyt pitämään nuoresta huolta. Jos huostaanoton tarpeet täyttyvät, ei nuorta tulisi sijoittaa avohuollon tukitoimena. Sijoitus voidaan toteuttaa, kun sekä lapsen huoltajat ja yli 12-vuotias nuori itse hyväksyvät sijoituksen. (Taskinen 2007; Lastensuojelulaki 37 ; Virtanen 1995.)
11 2.2.2 Huostaanotto Huostaanotto on aina viimesijainen vaihtoehto, jolla nuoren kehitys, hoito ja kasvatus turvataan. Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on velvollisuus ottaa nuori huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto, jos laissa määritellyt ehdot toteutuvat. Ehtojen kaikki kolme kriteeriä on täytyttävä samanaikaisesti, jotta huostaanotto voidaan suorittaa. Ensimmäinen kriteeri on se, että nuoren kasvuolosuhteet ovat puutteelliset tai voivat vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä tai nuori itse käytöksellään vaarantaa terveyttään esimerkiksi päihteiden käytöllä. Toinen kriteeri täyttyy, jos avohuollon tukitoimenpiteet eivät riitä turvaamaan nuoren hyvinvointia. Viimeinen kriteeri on, että huostaanotto ja sijaishuolto arvioidaan olevan nuoren edun mukainen vaihtoehto. (Korhonen 2005; Taskinen 2007; Virtanen 1995; Lastensuojelulaki 40.) Huostaanotetun nuoren huoltajuus säilyy edelleen vanhemmilla, mutta kunnan lastensuojelulla on oikeus päättää nuoren kasvatuksesta, huolenpidosta ja asuinpaikasta. Päätökset pyritään tekemään silti yhteistyössä nuoren vanhempien kanssa. Sosiaalilautakunnan on järjestettävä huostaanotetulle nuorelle tarpeenmukainen sijaishuolto. Sijaishuolto voidaan järjestää lastensuojelulaitokseen, perhekotiin tai sijaiskotiin. (Korhonen 2005, 36.) Huostaanotto on aina toistaiseksi voimassa ja se pyritään purkamaan, jos nuoren kasvuolosuhteet ovat merkittävästi parantuneet ja säilyneet hyvinä tarpeeksi pitkään tai huostaanotolle ei ole enää perusteita. Huostaanotto päätyy kuitenkin viimeistään nuoren täyttäessä 18 vuotta. (Taskinen 2007, 64.) Nuorelle voidaan tehdä myös kiireellinen sijoitus, jos nuori on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Syynä voi olla esimerkiksi akuutti väkivaltatilanne tai vanhemmat ovat tilapäisesti kyvyttömiä pitämään huolta nuoresta. Nuori voi itse aiheuttaa tilanteen käyttämällä päihteitä, syyllistymällä rikokseen tai käyttäytymällä aggressiivisesti tai itsetuhoisesti. Ennen puhuttiin kiireellisestä huostaanotosta, mutta termi on muutettu kiireelliseksi sijoitukseksi sen luonteen perusteella. Kiireellinen sijoitus on voimassa korkeintaan 30 päivää. (Taskinen 2007, 45; Lastensuojelulaki 38.)
12 2.2.3 Sijaishuolto Sijaishuolto on huostaanotetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen tai nuoren hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuoliselle taholle. Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa laitoshoitona, perhehoitona tai esimerkiksi hoitona sairaalassa ja se voi olla joko lyhyt- tai pitkäaikaista. (Puonti, Saarnio & Hujala 2004, 347; Lastensuojelulaki 49.) Sijaishuolto-termillä tarkoitetaan vain huostaanoton seurauksena sijoitettua nuorta, eikä se terminä koske avohuollon tukitoimena sijoitettuja nuoria. Avohuollon tukitoimena sijoitetut nuoret ovat ainoastaan sijoitettuja, mutta eivät sijaishuollossa. (Virtanen 1995, 44.) Sijaishuollon tarkoituksena on saattaa nuori elämään itsenäistä elämää, tulemaan toimeen omillaan ja luomaan vahvan sosiaalisen verkoston. Heidän tulisi osata myös tarvittaessa hakeutua sosiaalityön tuen piiriin (Laaksonen 2004a, 10). Lastensuojelun polkuun kuuluu olennaisena osana myös sijoitettujen nuorten jälkihuolto. Tavoitteena voisi pitää, että jälkihuollosta tulisi luonnollinen ja itsestään selvä osa sijoitusta. Jälkihuollon avulla sijoitus saatetaan loppuun, eikä työtä lopeteta kesken. Kun lapsen elämään on puututtu raskaimmalla mahdollisella tavalla otettu hänet pois hänen bioloisesta perheestään häntä suojellakseen on yhteiskunnan velvollisuus myös kantaa ottamansa vastuu, kunnes nuori on valmis itsenäiseen elämään. (Laaksonen 2004b.)
13 3 JÄLKIHUOLTO OSANA LASTENSUOJELUN POLKUA 3.1 Jälkihuollon määrittelyä Lapsen ja nuoren oikeus jälkihuoltoon Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto 40 :ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuolto on järjestettävä myös 37 :ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin. Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle lastensuojelun asiakkaana olleelle nuorelle. Kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on ollut 1 momentissa tarkoitetun kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta. (Lastensuojelulaki 75 ) Kunnan on lisäksi tarpeen tullen järjestettävä nuorelle tämän tarvitsemat terapiapalvelut, tukihenkilö tai -perhe. Tämän lisäksi lasta tai nuorta on tuettava koulunkäynnissä, asunnon ja ammatin hankinnassa sekä järjestettävä nuorelle mahdollisuus harrastus-, loma- ja virkistystoimintaan. Lisäksi nuorta on tuettava taloudellisesti ja muuta tukea antamalla, jotta lapsi tai nuori saa tyydytettyä muut henkilökohtaiset tarpeensa. (Lastensuojelulaki 76.) Laki määrittelee osaltaan jälkihuollon sisältöä, se antaa tietyt reunaehdot, joiden puitteissa jälkihuoltoa on toteutettava. Lain mukaan jälkihuoltoon ovat oikeutettuja kaikki huostaanotetut tai avohuollon tukitoimen kautta sijaishuollossa yli puoli vuotta olleet lapset ja nuoret. Kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta tai viiden vuoden kuluttua sijoituksen päättymisestä. Jälkihuollon on tarkoitus tukea lasta tai nuorta, hänen huoltajiaan tai henkilöä, jonka hoidossa lapsi tai nuori on. (Taskinen 2007, 88.) Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista, mutta kunnalle sen toteuttaminen on jälkihuoltolain mukaan pakollista. Nuorella on oikeus palata takaisin jälkihuollon
14 piiriin 21-ikävuoteen saakka, vaikka olisikin kieltäytynyt siitä aiemmin. (Laaksonen 2004a, 12.) Jälkihuollon tavoitteena on valmistaa lapsi tai nuori takaisin kotiin tai itsenäiseen elämään. Nuoren tulisi olla omillaan toimeentuleva aikuinen, jolla on oma sosiaalinen verkosto tukemassa. Jälkihuollon tarkoitus on olla osana lastensuojelun palveluketjua, luonnollisena jatkona sijoitusajalle. (Taskinen 2007, 88.) Jälkihuoltoa voidaan järjestää monella eri tavalla, kuten laitoksen itsenäistymisasunnossa, perhehoidossa, itsenäisesti asuen tai tukiasunnoissa (Lastensuojelun keskusliitto i.a). Jokaiselle lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle tai nuorelle on lain mukaan laadittava asiakassuunnitelma. Jälkihuoltoa koskevaan asiakassuunnitelmaan eli jälkihuoltosuunnitelmaan, tulee kirjata jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan erityisen tuen ja avun järjestämistä koskevat asiat lapsen tai nuoren, hänen huoltajiensa tai hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaavien henkilöiden osalta. Tarvittaessa asiakassuunnitelmaa täydennetään erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla. (Lastensuojelulaki 30.) Jälkihuollon loppuessa on sosiaalityöntekijän laadittava tarvittaessa nuoren kanssa erillinen suunnitelma, johon kirjataan ylös nuoren saatavissa olevat palvelut ja tukitoimet jälkihuollon jälkeen (Lastensuojelulaki 76 ). Lain velvoittamana kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena, huostaanotettuna tai jälkihuoltona sijoitetulle lapselle tai nuorelle on varattava itsenäistymisvaroja. Varat vastaavat vähintään 40 prosenttia hänen tuloistaan, korvauksistaan tai saamisistaan, lapsilisää lukuun ottamatta. Jos lapsella tai nuorella näitä varoja ei ole tai ne ovat riittämättömät, tulee sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tuettava nuorta. (Lastensuojelulaki 77.) 3.2 Jälkihuollon tavoitteita Jälkihuollon tavoitteita voidaan tarkastella eri osapuolten kannalta, esimerkiksi nuoren, työntekijän, sijoituspaikan, kunnan ja yhteiskunnan näkökulmista. Näillä
15 kaikilla tahoilla voi olla toisistaan jonkin verran poikkeavia tavoitteita, toiveita ja näkemyksiä jälkihuollon osalta. Jokaisella taholla on omat tarpeensa ja syynsä olla osallisena jälkihuollon toteuttamisessa ja hyödyntämisessä. Sijoituksen päättyessä nuorella on edessään suuri elämänmuutos, kun hän jättää sijoituspaikkansa ja siirtyy asumaan itsenäisesti. Nuoren omat tavoitteet ja toiveet jälkihuollon osalta ovat ehkä konkreettisempia kuin muiden tahojen. Nuorelle jälkihuollon merkitys voi olla olennainen oman itsenäisen elämän aloittamisen ja sen onnistumisen kannalta. Jälkihuolto voi olla nuorelle ehkä jopa ainoa tuki ja turva itsenäistymisen tukemisessa. (Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikkö i.a.) Nuoren tavoitteena jälkihuollon osalta on pärjätä itsenäisesti. Tavoitteena on, että nuori ei koe jäävänsä yksin vaan hänellä on turvallinen aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä tarpeen tullen. Taloudellinen ja aineellinen tuki ovat nuorelle tärkeä osa jälkihuoltoa. Nämä tuovat elämänlaatua ja turvaa nuorelle ja he eivät välttämättä edes koe henkistä tukea samalla tavalla tärkeäksi ja todelliseksi osaksi jälkihuoltoa. (Jahnukainen 2004.) Työntekijän oman jaksamisen ja työmotivaation kannalta on tärkeää, että hänen monien vuosien työ nuoren kanssa ei ikään kuin mene hukkaan, kun nuori lähtee laitoksesta. Nuoren lähtiessä laitoksesta itsenäiseen elämään, saattaa työntekijä tuntea syyllisyyden tunteita siitä, että nuori ei ole saanut riittävästi tukea. Työntekijälle on tärkeää, että hän pääsee näkemään oman työnsä tuloksen ja tekemään työnsä loppuun saakka. Työn mielekkyyttä lisää se, että työntekijä saa olla mukana nuoren elämässä myös siirtymävaiheessa ja saattamassa häntä itsenäiseen elämään. (Taskinen 2007, 89.) Sijoitusyksikkö on tehnyt jo sijoitusaikana paljon työtä nuoren valmistamiseksi itsenäiseen elämään. Yksikön tavoitteena on, että nuori olisi mahdollisimman valmis ja kypsä siirtymään pois laitoksesta. Osa laitoksista tarjoaa itse palveluna jälkihuoltoa, jolloin pystytään säilyttämään nuoren tutut ja turvalliset ihmissuhteet. Jokainen laitos laatii itse omat tavoitteensa tarjoamalleen jälkihuollolle,
16 kuitenkin laissa säädettyjen reunaehtojen ja tavoitteiden puitteissa. (Laaksonen 2004a.) Kunta on lain mukaan aina se taho, jonka vastuulla on tarjota nuorelle jälkihuoltoa (Lastensuojelulaki 16 ). Kunta voi tarjota tämän palvelun joko järjestämällä sen itse tai ostopalveluna esimerkiksi jälkihuollon palveluita tarjoavalta lastensuojeluyksiköltä tai erilliseltä jälkihuoltoyksiköltä. Kunnan tulisi pyrkiä löytämään nuorelle juuri hänen tarpeitaan ja tavoitteitaan tukeva jälkihuollon muoto, jotta palvelusta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty. Kunnan tavoitteet jälkihuollon osalta määrittyvät lastensuojelulain ja nuoren omien tarpeiden pohjalta, jotka on kirjattu yhdessä nuoren sosiaalityöntekijän kanssa jälkihuoltosuunnitelmaan. (Taskinen 2007.) Anttosen ja Sipilän teoksessa Suomalaista sosiaalipolitiikkaa (2000) todetaan, että hyvinvointivaltiomme lakien ja säädösten perusteena voidaan pitää kansalaisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja oikeudenmukaisuuden periaatetta (Metteri 2004). Jotta nämä periaatteet toteutuisivat, on yhteiskunnan pidettävä huolta jäsenistään. Sijoitetuilla nuorilla on huonommat lähtökohdat itsenäiseen elämään kuin nuorilla, jotka eivät ole joutuneet missään elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakkaaksi. (Romppainen 1995.) Sen lisäksi, että yhteiskunnalla on moraalinen vastuu nuoristaan, on jälkihuolto myös taloudellisesti kannattavaa. Parin vuoden tiiviin tuen avulla on mahdollista ennaltaehkäistä pitkäaikainen syrjäytymisen uhka nuorten osalta. (Känkäinen & Laaksonen 2006.) Jälkihuollon avulla nuoren valmiuksia, itsenäistymistaitoja ja koulutusmyönteisyyttä voidaan lisätä ja näiden avulla hänen integroitumistaan yhteiskuntaan voidaan edesauttaa (Taskinen 2007). 3.3 Jälkihuollon laadun arviointi ja kehittäminen Nykyaikana lastensuojelupalveluiden kehittäminen edellyttää laadun ja onnistumisen arviointia. Jotta jälkihuoltoa tarjoavat instanssit voisivat arvioida onnistumistaan, on niiden tuotettava tekemästään asiakastyöstä arvioitua tietoa. Pal-
17 veluiden tarjoajat ovat asiakkaitaan kohtaan velvollisia tutkimaan työnsä tuloksellisuutta pystyäkseen tarjoamaan nuorille mahdollisimman tehokasta ja yksilöllistä palvelua, joka vastaa asiakkaan tarpeita. Arvioinnin avulla palveluiden toimimista voidaan seurata ja kehittää niitä edelleen paremmiksi. (Rousu & Holma 2004, 9.) Lainsäädännöllä määritellään monia jälkihuoltoon liittyviä asioista, mutta sen avulla ei voida kuitenkaan määritellä käytännön menettelytapoja. Jälkihuolto on siis toisin sanoen sellaista kuin kukin taho siitä tekee. Myös jälkihuollon arviointi on jokaisen jälkihuoltoa toteuttavan tahon omalla vastuulla. Jokainen voi arvioida omaa työtään itse kehittämällään tavalla, ja näin ollen eri tahojen tuloksia työn laadusta ja onnistumisesta ei välttämättä voida verrata keskenään. (Mikkola 1999.) Lastensuojelusta puhuttaessa ei voida systemaattisesti seurata palveluiden vaikutusta asiakkaaseen, ja siksi lastensuojelupalveluiden onnistumisen arviointi on vaikeaa (Rousu & Holma 2004, 9). Ehkä osittain tämänkin vuoksi lähivuosina on käynnistetty ja käyty läpi useita erilaisia projekteja lastensuojelupalveluiden kehittämiseksi, ja osa niistä on keskittynyt lähinnä jälkihuollon kehittämiseen. Seuraavaksi esittelemme kaksi tunnetuinta projektia, joista toinen käsittelee sijaishuollon laatua ja toinen jälkihuollon kehittämistä. 3.3.1 Laituri-projekti ja laatukriteerit Sijaishuollon ja jälkihuollon prosesseihin on ollut tarve saada työväline laadun arvioimiseksi. Tämän vuoksi sijaishuollon toimijat ja Lastensuojelun keskusliitto ovat toteuttaneet RAY:n rahoittamana Laituri-projektin, jonka tarkoituksena oli kehittää yhtenäiset valtakunnalliset laatukriteerit, joiden avulla sijaishoitoyksiköt voivat itse arvioida, kartoittaa ja kehittää toimintaansa sekä tällä tavoin esittää palvelun käyttäjälle kuinka palvelun laatua arvioidaan. Myös työntekijä voi kriteereiden avulla varmistaa, että nuorelle hankitaan tarpeisiin vastaavia palveluita. Lisäksi laatukriteeristöä tarvitaan ja voidaan hyödyntää kunnissa tehtäessä
18 päätöstä palveluiden ostamisesta sekä niiden seurannassa. (Laaksonen 2004b; Lastensuojelun keskusliitto 2005.) 1. Suunnittelu 2. Lapsen tai nuoren tukeminen JÄLKIHUOLTO 4. Päättäminen ja arviointi 3. Lapselle tärkeiden ihmisten tukeminen KUVIO 1. Jälkihuollon laatukriteerit. (Lastensuojelun keskusliitto 2005.) Sijaishuollon laatukriteereiden mukaan jälkihuoltoprosessi jakaantuu neljään eri vaiheeseen (KUVIO 1.). Jälkihuollon ensimmäinen vaihe on Laituri-projektin mukaan suunnittelu. Suunnitteluvaiheessa nuoren ja hänen lähiverkostonsa kanssa hahmotetaan ja kirjataan suunnitelmaksi uuden elämänvaiheen kokonaisuus. Lisäksi kartoitetaan nuoren tukiverkosto sekä kaikki palvelut, joita nuori ja hänen lähiverkostonsa ovat oikeutettuja saamaan. Viranomaisten ja toimijoiden kesken tehdään selkeä työn- ja vastuunjako eri tehtävistä. Tämä suunnitelma tarkistetaan vielä ennen kuin nuori siirtyy jälkihuoltoon. (Lastensuojelun keskusliitto 2005.) Lapsen tai nuoren tukemisen-vaiheessa pyritään sitouttamaan lapsi tai nuori jälkihuoltosuunnitelmaansa ja toimimaan sen mukaan. Sijaishuoltopaikan tehtävänä on määritellä keinoja lapsen tai nuoren motivointiin ja psykososiaaliseen tukemiseen. Sijaishuoltopaikka auttaa nuorta löytämään asunnon, avustaa koulutuksen ja työpaikan suhteen sekä kannustaa ja tukee lasta tai nuorta harrastamaan. Näiden lisäksi sijaishuoltopaikka tukee loma- ja virkistystoiminnassa
19 sekä auttaa lasta tai nuorta saamaan tarvittavaa taloudellista tukea. (Lastensuojelun keskusliitto 2005.) Kolmas vaihe on lapselle tai nuorelle tärkeiden ihmisten tukeminen eli ihmissuhteiden verkoston vahvistaminen, jotta se sitoutuu lapsen tai nuoren tukemiseen jälkihuollon aika sekä myös sen loputtua. Sijaishuoltopaikan tulisi olla tietoinen ketkä ovat lapselle tai nuorelle läheisiä ihmisiä sekä määritellä keinoja kuinka näihin ihmisiin voidaan pitää yhteyttä. Lisäksi sijaishuoltopaikan tehtävänä on varata aikaa ja määritellä keinot, kuinka lapsen ja nuoren läheisiä ihmisiä voidaan tukea. (Lastensuojelun keskusliitto 2005.) Viimeinen vaihe on jälkihuollon päättäminen ja arviointi. Tässä vaiheessa lapsi tai nuori siirtyy seuraavaan elämänvaiheeseen ja tällöin kootaan tietoa siitä kuinka jälkihuolto on onnistunut. Laadun arvioimiseksi sijaishuoltopaikka kerää palautetta jälkihuollosta lapselta tai nuorelta ja hänen lähiverkostoltaan, eri yhteistyökumppaneilta sekä palvelun ostajalta. Jälkihuollon tavoitteiden toteutumista suunnitellun prosessin sekä lapsen tai nuoren kehityksen kannalta arvioidaan. Sijaishuoltopaikka arvio kuinka paikan arvot ja toimintaperiaatteet ovat toteutuneet jälkihuoltoprosessissa eri toimijoiden osalta. Näiden kaikkien tulosten pohjalta voidaan arvioida ja kehittää jälkihuoltoa. (Lastensuojelun keskusliitto 2005.) 3.3.2 Tupa-projekti ja jälkihuollon kehittäminen Tupa-projekti on Pohjolakodin vuosina 2002 2006, Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteuttama projekti, jonka tarkoituksena oli kehittää yhteistoimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon. Projekti toteutettiin yhteistyössä kolmen pilottialueen lastensuojelun viranomaisten ja sijaishuollon eri toimijoiden kesken. (Hietaniemi 2002.) Projektin tavoitteena oli kehittää käytännön toimintamalleja niin, että sijaishuollosta tulevat nuoret pääsisivät helpommin heitä tukevien palveluiden piiriin, huomioiden myös resurssien järkevä käyttö. Samalla kehitettiin työtapoja jälki-
20 huollon tuloksellisuuden varmistamiseksi sekä tuen tarpeen arviointimenetelmiä ja avohuollon tukitoimintaa, jotta syrjäytymistä jälkihuoltovaiheessa voitaisiin ehkäistä. Tavoitteena oli myös selvittää pystyykö palvelujärjestelmämme vastaamaan moniongelmaisten nuorien ja perheiden tarpeisiin nuoren itsenäistymisprosessissa. (Hietaniemi 2002.) Emme saaneet käsiimme Tupa-projektin loppuraporttia, joten emme voi eritellä tarkemmin sen tuloksia. Väliraportissa tulee kuitenkin esille joitakin kehittämiskohteita, mutta raportista ei selviä kuinka kehittämistyötä on tutkimuksen tuella tehty. Yhtenä selvityksen tuloksena nousi esille verkostotyö, sillä nuorta tukeakseen on viranomaisten ja sijaishuollon välillä oltava tiivistä ja yhteisymmärryksessä tapahtuvaa yhteistyötä. Myös perhetyö ja muu yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää nuoren tukemisen kannalta. (Hietaniemi 2002.) Väliraportissa tulee selville myös, että jälkihuoltoon kaivattaisiin paljon lisää erilaisia tiiviin tuen asumismuotoja, kuten esimerkiksi jonkinlaisia asuntoloita, joissa nuorella olisi tuki lähellä ja saatavilla tarpeen mukaan. Lisäksi raportissa mietittiin nuoren sitouttamista jälkihuoltoon sekä esimerkiksi viranomaisten toiminnan vaikutusta jälkihuollon onnistumiseen. (Hietaniemi 2002.)
21 4 NUOREN TUKEMINEN JÄLKIHUOLLOSSA 4.1 Nuoruusikä kehityspsykologian näkökulmasta Erik H. Eriksonin luoman kehitysteorian mukaan lapsen ja nuoren psykososiaalinen kehitys voidaan jakaa eri ikäkausina tapahtuviin kehitystehtäviin. Psykososiaaliseen kehitykseen kuuluu keskeisinä alueina sosiaalinen eli yhteisön jäsenyyteen kasvattava kehitys sekä tunne-elämän kehitys. Persoonallisuuden kehitys on myös olennainen osa psykososiaalista kehitystä. Tämän kehityksen myötä nuoresta tulisi kasvaa itsenäinen yksilö, joka toimii ympäristönsä kanssa aktiivisessa vuorovaikutuksessa. (Vilkko-Riihelä 2001.) Ensimmäiset ihmissuhteet lapsi luo jo varhain omassa perhepiirissä ja ne vaikuttavat lapsen kykyyn luoda ja säilyttää ihmissuhteita myös aikuisiällä. Itsenäistymisvaiheessa nuoren ystävyys- ja kaverisuhteiden merkitys alkaa korostua. Nuori rakentaa käsitystä itsestään muilta saadun palautteen kautta, joka vaikuttaa nuoren sosiaaliseen kehitykseen. Tämä kehitys vaikuttaa siihen, kuinka nuori suhtautuu muihin ihmisiin, kuinka hän lähestyy muita ihmisiä sekä kuinka nuori pystyy myöhemmin kokemaan tyydyttäviä ihmissuhteita ja muita sosiaalisia suhteita. (Laine 2005, 174 175.) 16 19-vuotiaiden nuorten kehitysvaihetta kutsutaan nuoruusiän keskivaiheen kehitykseksi. Tässä iässä nuori muodostaa omaa minäkuvaansa ja selvittää omaa identiteettikriisiään. (Kemppinen 2000, 147.) Vaiheen tärkein tehtävä on sosiaalisen identiteetin muodostaminen, johon kuuluu maailmankuvan ja elämänkatsomuksen muodostaminen ja tämän vuoksi vaihetta voidaan kutsua myös ideologiseksi kriisiksi (Vuorinen & Tuunala 2001, 99). Itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret ovat useimmiten ikänsä puolesta tässä kehitysvaiheessa. Tässä vaiheessa tukeminen on tärkeää, sillä se on olennainen vaihe nuoren turvallisuudentunteen ja elämänjärjestyksen kokemisen kannalta. Nämä asiat puolestaan vaikuttavat olennaisesti nuoren kokemukseen
22 kyvyistään selvitä itsenäistymisen luomista paineista. (Vuorinen & Tuunala 2001, 99.) Nuoruusiän loppuvaiheen kehitykseen liitetään myös seestyminen ja oman elämäntehtävän löytäminen. Tässä iässä nuori kokeilee omia siipiään ja testaa omia rajojaan. Hän alkaa elää omaa elämäänsä. Nuorelle läheiset aikuiset sekä muu lähipiiri voivat auttaa nuorta elämäntehtävän selkiyttämisessä ja löytämään realistiset edellytykset ja yhteiskunnalliset valmiudet oman elämänsä rakentamiseen. Nuorta tulee tukea ottamaan vastuuta omasta elämästään. (Kemppinen 2000, 148.) 4.2 Nuoren itsenäistyminen Nuoren itsenäistymiseen katsotaan yleisesti kuuluvan nuoren siirtyminen hiljalleen nuoruudesta aikuisuuteen. Tähän kuuluu esimerkiksi valmistautuminen työhön, tulevaisuuteen ja ammatilliseen suuntautumiseen. Nuoren on aloitettava ottamaan itse vastuuta omasta tulevaisuudestaan ja päätöksistään sekä yhteiskunnallisista asioista. (Perheryhmäkoti Mansikkapuisto i.a.) Raitasen (2001) tutkimuksessa aikuistumisesta, nuoret itse määrittelevät aikuistumisen prosessina, jonka olennaisia tekijöitä ovat itsenäisyys, vastuunkantaminen ja selviytyminen (Kettunen 2006, 14 15). Nuorilta odotetaan helposti aikuisuutta liian aikaisin. Täysi-ikäisyys ei itsestään takaa nuoren valmiutta itsenäiseen elämään. Harva 18-vuotias nuori on vielä riittävän kypsä ottamaan yksin täyden vastuun omasta elämästään. Jokainen nuori tarvitsee vielä aikuisen, lähiyhteisön ja perheen tukea pitkään. (Luomala & Huusko 2004.) Itsenäistymisen onnistumiseen vaikuttavat nuoren omat ominaisuudet, elämäntyyli sekä biologinen perhe ja lähiverkosto. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että yhtenä merkittävimpänä tekijänä itsenäistymisessä on luotettava suhde ainakin yhteen läheiseen aikuiseen. Myös ongelmanratkaisutaitojen kehittymi-
23 nen sekä omien tunteiden ymmärrys ja kyky ilmaista niitä takaavat paremmat lähtökohdat nuorelle. (Timonen-Kallio 2000, 68 73.) Lastensuojelulaitoksessa sijoitettuna olleet nuoret tarvitsevat tavallista enemmän tukea itsenäistymisessään (Romppainen 1995). Näillä nuorilla on usein taustallaan erinäisiä vaikeita elämäntilanteita sekä joskus jopa jonkinasteisia kehitysviiveitä. Tämän vuoksi sijoitettuna ollut nuori tarvitsee tavallista enemmän tukea vielä laitoksesta pois lähtiessään. (Luomala & Huusko 2004.) 4.3 Jälkihuollon suunnittelu Lastensuojelulaki määrittelee melko tarkasti jälkihuollon sisältöä, mutta se kuinka lakia käytännössä toteutetaan, on tulkinnanvaraista. Laki velvoittaa kuntia järjestämään nuorelle asiakassuunnitelman mukaiset palvelut ja tukimuodot. Asiakassuunnitelmaan kirjataan sekä nuorta että hänen vanhempiaan, huoltajiaan ja muita kasvatuksesta vastaavia henkilöitä koskevat tukitoimet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen, jälkihuollon tavoitteet ja tarkoitus (Lastensuojelulaki 30 ). Kun nuorelle tehdään hänen jälkihuoltosuunnitelmaansa, on nuori itse aktiivisesti osallisena sen laatimisessa. Jälkihuoltoon siirryttäessä tapahtuu usein monia suuria muutoksia, kuten asuinpaikan sekä viranomaisten ja toimijoiden joukon vaihtuminen. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää kirjata kunkin toimijan tehtävät ja vastuualueet. (Laaksonen 2004a, 18.) Muun muassa jälkihuoltoa tutkineen Tupa-projektin tulosten mukaan 82 %:lle jälkihuoltonuorista on tehty jälkihuoltosuunnitelma. Näistä osalle suunnitelma oli tehty vasta jälkikäteen ja osalle vain suullisena. (Laaksonen 2004a, 19.) Olisi erityisen tärkeää, että suunnitelmiin panostettaisiin, sillä niiden avulla pystytään paremmin takaamaan nuorelle ne tukipalvelut, jotka hän on oikeutettu saamaan.
24 4.4 Perhetyö Perhetyö on olennainen osa jälkihuoltoa. Laki määrittelee, että jälkihuollossa on tarjottava tukea ja apua niin nuorelle kuin hänen huoltajilleen tai hänen kasvatuksestaan tai huollostaan vastaavalle henkilölle (Lastensuojelulaki 76 ). Jää kuitenkin jälkihuollosta vastaavan tahon vastuulle, millaista tämä tuki ja apu käytännössä on. (Vogt 2005, 12.) Jälkihuollon perhetyö voi olla yhteydenpidon lisäksi intensiivistä perhetyötä, jota toteuttaa yksiköstä riippuen joko perhetyöhön erikoistunut työntekijä tai useimmiten nuoren oma-ohjaaja. Perhetyössä keskitytään lähinnä perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen ja vanhemmuuden tukemiseen. Perhetyöllä pyritään tukemaan osaltaan nuoren itsenäistymistä. (Vogt 2005, 12.) Perhetyö jälkihuollossa voi sisältää muun muassa läheisneuvonpitoa. Läheisneuvonpito on todettu oivaksi tavaksi aktivoida ja sitouttaa nuoren lähiverkosto siirtymävaiheessa. Nuori kartoittaa ja kokoaa yhdessä työntekijän kanssa nuorelle itselleen merkitykselliset ja läheiset ihmiset, joilta hän voisi saada tukea itsenäistymiseensä. Tarkoitus on vahvistaa nuoren omaa osallisuutta tilanteeseen. (Taskinen 2007, 90; Laaksonen 2004a, 63.) 4.5 Jälkihuolto tukemassa itsenäistymistä Jälkihuollosta tulisi puhua nuorelle jo sijoituksen aikana, jotta nuori ymmärtää milloin hän on sijaishuollon ja milloin jälkihuollon asiakas. Nuorelle tulisi selvittää tarkasti, mitä kaikkea jälkihuolto on, mitä se sisältää ja mitä nuorella on oikeus saada. Hänelle tulisi kertoa, ettei jälkihuolto ole ainoastaan taloudellista tukea, vaan se on paljon monipuolisempaa. (Laaksonen 2004a, 24 25.) Tärkeintä siirtymävaiheessa on, että nuori ymmärtää, mitä hänelle on tapahtumassa ja millaiset muutokset häntä odottavat. Toisaalta nuoren on tärkeää ymmärtää myös menneisyyttään ja selvittää hänen käsitystään itsestään ja omasta tilanteestaan. Nämä vaikuttavat olennaisesti nuoren sitoutumiseen jälkihuolton-
25 sa osalta ja täten sen onnistumiseen ja vaikuttavuuteen. (Laaksonen 2004a, 24 25.) Nuorelle on tärkeää, että hänellä on siirtymävaiheessa tukenaan turvallinen aikuinen, joka hoitaa nuoren asioita (Känkänen & Laaksonen 2006). Nimenomaan itsenäistymisvaiheessa nuori tarvitsee erityisen paljon aikuisen tukea ja sosiaalisia verkostoja (Timonen-Kallio 2000). Työvälineeksi nuoren itsenäistymiseen on kehitetty EU:n Leonardo da Vincipilottihankkeen kautta (1997 2000) Umbrella-työkirjamenetelmä. Projektin tarkoituksena oli kehittää lastensuojelutyötä ja erityisesti jälkihuoltoa. Työkirjaa oli kehittämässä useita Euroopan maita ja yhteistyössä näiden maiden kanssa koottiin yhteen maiden parhaista lastensuojelun käytännöistä testatut ja kehitetyt työmenetelmät vaativaan lastensuojeluun. Työkirjaa voidaan hyödyntää erityisesti varmentamaan jälkihuollon ja laitoshuollon piirissä olevien nuorten itsenäistymistä. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä sekä antaa tietoa laitoshuoltoon ja nuoruusikään liittyvistä asioista. (Timonen-Kallio 2000.) Umbrella-työkirjaa voidaan pitää myös lasten- ja nuorisokotien laatukäsikirjana, sillä sen avulla voidaan tuoda esille niitä käytäntöjä, menetelmiä ja välineitä, joilla kasvatus- ja hoitotyötä toteutetaan. Käsikirjan avulla voidaan myös osoittaa niitä tuloksia, joihin on yksittäisten nuorten kanssa päästy. (Timonen-Kallio 2000.) 4.6 Tukeminen osa-alueittain Nuorten tuentarve on erittäin yksilöllistä. Tueksi itsenäistyvälle nuorelle ei riitä pelkkä asunnon hankkiminen vaan nuorta tulisi tukea monilla muillakin osaalueilla. Osa nuorista hallitsee useat näistä tuen osa-alueista ja eivät täten tarvitse tukea kaikilla alueilla. Toisilla nuorista taas ei välttämättä ole taitoa hallita näitä tarvittavia osa-alueita, jotta he pärjäisivät itsenäisesti. Nuoren henkilökohtaiset tarpeet kirjataankin jälkihuoltosuunnitelmaan. Tuen tarve tulisi määritellä
26 huomioiden kaikki nämä osa-alueet. (Romppainen 1995; Luomala & Huusko 2004.) 4.6.1 Psykososiaalinen tuki Käytännössä psykososiaalinen tuki on enimmäkseen nuoren ja työntekijän välisiä keskusteluita, neuvontaa ja ohjausta, mutta tukea voidaan tarjota myös muilla tavoin. Muita psykososiaalisen tuen muotoja voivat olla esimerkiksi tukihenkilö tai tukiperhe, verkostokartoitus tai vertaistukiryhmät. (Taskinen 2007.) Psykososiaalista tukea annetaan nuorelle jo koko sijoituksen ajan, ja näin ollen sen on luonnollista ja tärkeää jatkua myös sijoituksen päättyessä jälkihuollossa. Psykososiaalisen tuen tarkoituksena on jälkihuollossa auttaa nuorta hyväksymään itsensä, löytämään omat vahvuutensa ja voimavaransa sekä oppia hyödyntämään niitä. Jälkihuollon työntekijä voi olla nuoren apuna luomassa uskoa nuoren omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa elämäänsä. Nuorelle on tärkeää oman itsenäistymisen kannalta oppia ongelmaratkaisukykyä. (Laaksonen 2004a, 25 27.) Tuttu ja luotettava aikuinen, jolta voi pyytää apua milloin vain tarvittaessa, on yksi jälkihuollon onnistumisen kannalta keskeisimmistä asioista nuorelle muutosprosessin aikana. Nuorelle on tärkeää tuntea, että hänen ja hänen lähiverkostonsa hyvinvoinnista ja asioista ollaan edelleen kiinnostuneita. (Känkänen & Laaksonen 2006, 44.) 4.6.2 Asuminen Nuoren sijoittanut kunta on velvollinen järjestämään nuorelle asunnon jälkihuollon ajaksi. Asumiseen liittyviä asioita, kuten millaiseen asuntoon nuori muuttaa, tulisi selvittää jo hyvissä ajoin ennen kuin nuori lähtee lastenkodista, näin vältyttäisiin mahdollisilta katkoksilta asumisen suhteen. (Laaksonen 2004a.)
27 Asumiseen liittyvää tukea voidaan järjestää monella eri tavalla. Tavallisimmin nuorelle tarjotaan tuettua asumista eli tukiasuntoa. Asunto voi olla yksityisen omistajan tai kaupungin vuokra-asunto, jossa nuori asuu käytännössä normaalin vuokralaisen tavoin. Usein kunta on varannut asuntoja tähän tarkoitukseen. Tällöin jälkihuollon työntekijä käy säännöllisesti tapaamassa nuorta ja auttamassa tätä erilaisissa itsenäiseen elämään liittyvissä asioissa. (Laaksonen 2004a, 32; Kettunen 2006, 21.) Tuettua asumista voi olla lisäksi esimerkiksi sijoitusyksikön yhteydessä toimiva tukiasunto eli itsenäistymisasunto (Kettunen 2006, 21). Tällöin nuorella on lähellä tuki ja turva, ja apua ongelmiin voi käydä hakemassa mihin kellon aikaan tahansa. Näin ollen siirtyminen itsenäisempään asumiseen käy loivemman kaavan kautta, ja nuori on edelleen sijaishuoltopaikan kirjoilla. Tukiasunto voi sijaita myös kauempana sijoitusyksiköstä, mutta se on sijoitusyksikön omistuksessa ja tarkoitettu nimenomaan sijoituspaikan omille jälkihuollon piirissä oleville nuorille. (Laaksonen 2004a.) Tukena asumisessa voi toimia myös esimerkiksi tukiperhe, joka on tukiasumista tuetumpi asumismuoto. Tässä tukimuodossa yhdistyy kaksi eri tukitoimea, sillä nuorelle tarjotaan asunnon lisäksi tukiperhe tai tukihenkilö. Nuori asuu tässä tukimuodossa joko tukiperheen läheisyydessä tai samassa talossa. Näin ollen tukiperhe on yhteydessä nuoreen tarpeen tullen jopa päivittäin. (Laaksonen 2004a.) On olemassa myös erityisiä jälkihuoltoyksiköitä, joiden kautta kunta voi ostopalveluna tarjota tuetun asumisen ja jälkihuollon nuorille. Esimerkiksi Nuorten Ystävät ry on kehittänyt projektin kautta Omakolo-palvelun täydentämään kunnan tukiasumispalveluita. Se tarjoaa nuorelle intensiivisen tuen lisäksi asunnon. Suomessa on tarjolla myös muita vastaavia palveluita. (Nuorten Ystävät ry 2007.) Tupa-projektin mukaan Suomessa on tarve tiiviin tuen asumisyksiköille, jotta nuorella olisi tukea tarjolla aina tarpeen tullen (Hietaniemi 2002).
28 4.6.3 Kodinhoito Kodinhoito sisältää kaikki arkiaskareet, jotka kuuluvat päivittäiseen elämään. Arkielämässä tarvitaan paljon kodinhoidollista osaamista kuten ruuanlaitto, pyykinpesu, omasta hygieniasta huolehtiminen sekä kodin siisteys. Monet nuoret ovat joutuneet ennen sijoitusta pitämään huolta jopa koko perheestä, joten kodinhoidolliset asiat ovat heille läpeensä tuttuja, mutta tästä huolimatta oman itsensä hyvinvoinnista huolehtiminen voi olla heille täysin vierasta. Toiset nuoret eivät yksinkertaisesti osaa näitä asioita lainkaan ja toisille nämä asiat voivat olla täysin itsestään selviä ja helppoja askareita. (Romppainen 1995.) Nuoren asuessa laitoksessa saattavat monet normaalin arkielämän taidot olla heikoilla kantimilla nuoren siirtyessä sijoituksesta itsenäiseen elämään. Laitoksessa nuoret eivät välttämättä joudu tai pääse opettelemaan kaikkia kodinhoidollisia tehtäviä, sillä monet asiat saatetaan hoitaa nuorille valmiiksi. (Kemppinen 2000, 117; Kettunen 2006, 31.) Esimerkkinä mainittakoon ruuanlaitto, joka on olennainen taito itsestään asuttaessa. Nuori haluaisi helposti syödä vain pikaruokaa ja virvokkeita, mutta se ei ole terveydellisesti eikä taloudellisesti viisasta. Monissa laitoksissa on palkattu keittäjä ja lapset voivat välttyä melkeinpä täysin valmistamasta itse ruokaa. Nuori ei välttämättä osaa tulkita edes ruokareseptiä, saati hankkia itse tarvikkeita ruuan valmistukseen. Vaikka nämä taidot on tarkoitus opetella jo sijoitusaikana, niin kaikki eivät niitä välttämättä ehdi opettelemaan. Jälkihuollossa voidaan jatkaa näiden asioiden opettelua yhdessä työntekijän kanssa. (Romppainen 1995.) Kodinhoidolliset asiat ja niiden määrä ja vaativuus voivat tulla nuorelle täysin yllätyksenä. Nämä asiat saattavat aiheuttaa nuorelle turhaa ylimääräistä stressiä ja vaikeuttaa sopeutumista itsenäiseen elämään. (Kemppinen 2000, 117; Romppainen 1995.)
29 4.6.4 Taloudellinen tuki ja virallisten asioiden hoitaminen Nuorelle kartutetaan koko sijoitusajan itsenäistymisvaroja lain säätämällä tavalla. Tämä tarkoittaa, että nuorelle kerrytetään kuukausittain vähintään 40 % hänelle kuuluvista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, tuloista, korvauksista ja saamisistaan, lukuun ottamatta lapsilisää. Nämä rahat nuori on oikeutettu saamaan jälkihuollon päättyessä tai viimeistään nuoren täyttäessä 21 vuotta, jolloin kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa päättyy. Jos nuorelle ei ole kertynyt näitä varoja, on sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tuettava sijoituksen päättyessä nuorta itsenäistymisvaroilla, joiden on tarkoitus auttaa nuorta asumiseen, koulutukseen ja muuhun itsenäistymiseen liittyvissä asioissa. (Lastensuojelulaki 77.) Monet nuoret, jotka ovat eläneet nuoruuttaan lastenkodissa tai vastaavassa lastensuojelulaitoksessa, eivät välttämättä osaa säännöstellä omaa rahankäyttöään. He saattavat olla tottuneita siihen, että ruoka tulee valmiina ilmaiseksi pöytään, vaatteisiin on varattu kuukausittain tietty määrä rahaa ja niin edelleen. Kun nuoret sitten muuttavat asumaan itsenäisesti, voi heille tulla todellisena yllätyksenä se, mihin kaikkeen rahojen tulisi riittää. Monilla nuorilla on käsitys, että sosiaaliviranomaiset maksavat heille kaiken, mitä he saattavat tarvita. (Romppainen 1995; Kettunen 2006, 31.) Nuorille tulisikin tarjota pelkän taloudellisen tuen lisäksi käytännön läheisiä neuvoja rahan käytössä. Monille nuorille esimerkiksi laskujen maksaminen on täysin vierasta, sillä sijaishuoltopaikassa kaikki yleensä maksetaan nuorille valmiiksi eikä heidän tarvitse itse käsitellä rahaa. Nuoret eivät pääse konkreettisesti näkemään rahan kulumista. Myös esimerkiksi ruokaostokset tehdään sijoituspaikassa valmiiksi, eivätkä nuoret tiedä kuinka paljon heidän syömänsä ruoka maksaa. (Romppainen 1995.) Olisi hyvä tehdä nuorelle selväksi esimerkiksi, mihin kaikkeen rahan tulisi riittää. Nuoren tulee kuitenkin huolehtia itse laskujen maksusta ajallaan ja siitä, etteivät laskut nouse suuremmiksi kuin nuorella on varaa maksaa.