Jouluinen viriketoimintatapahtuma Timosenkodin päihdekuntoutujille



Samankaltaiset tiedostot
IKÄIHMISTEN KUNTOUTTAMINEN KOTIHOIDOSSA. Kotka Anni Pentti

KUNTOUTTAVA LÄHIHOITAJA KOTIHOIDOSSA. Riitta Sipola-Kellokumpu Inarin kunta Kotihoito

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

Esperi Care Anna meidän auttaa

I osa. laatu. Riitta Räsänen YTT, TtM, esh

työseminaari Alice Pekkala Kartanonväkikoti

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

Kirsi Jaakkola YAMK, TERVEYDEN EDISTÄMINEN

Mielekästä ikääntymistä

Koti on POP "Kotihoito uudistuu - Miksi? Ketä varten? Satu Kangas ja Reetta Hjelm

Osaamisen tunnistamista tehdään koko tutkintoihin valmentavan koulutuksen ajan sekä tietopuolisessa opetuksessa että työssäoppimassa.

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄ TYÖYHTEISÖSTÄ AMMATTITAIDOSTA

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti

Anitta Mikkola Kuntoutuksen kehittäjätyöntekijä SenioriKaste hanke, POSKE

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

SUONENJOEN KAUPUNKI PÄIVÄKESKUS KRITEERIT

Antaa eväitä hyvälle elämälle Susanna Holopainen Opinnäytetyö sosionomi (ylempi AMK)

TOIVEET, ODOTUKSET JA KOKEMUKSET ELÄKEPÄIVISTÄ

GeroMetro vanhustyön kehittämisverkosto pääkaupunkiseudulla Koulutusta, kehittämistä ja tutkimusta

ASIAKKAAN VOIMAVARAT KÄYTTÖÖN RAI-seminaari

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin

Voimaannuttava hoitoympäristö. Vanhustyön hyvinvointipäivät , Tallinna Sini Eloranta, sh, TtT

AIKUISVÄESTÖN HYVINVOINTIMITTARI Minun elämäntilanteeni

EWA-HYVINVOINTIPROFIILIEN YHTEENVETO VUOTIAIDEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT KOTIKÄYNNIT

Info- tilaisuus Sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palvelusetelelin käyttöönotosta Ritva Anttonen, Laura Vänttinen, Susanna Hult

äänivitamiinia mielelle ja keholle 2009 AiP seminaari Eija Lämsä Eija Lämsä

Kuntoutusasiantuntemuksen tarve sosiaali- ja terveydenhuollossa

Kankaanpään A-koti tarjoaa laadukasta yksilö- ja perhekuntoutusta valtakunnallisesti.

KAIKKI MUKAAN! Lasten osallisuus päiväkodissa

Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen

Attendo Pirtinkaari Yksilöllistä elämää yhdessä

ILOA ELÄMÄÄN - TULE VAPAAEHTOISEKSI!

Motoriset taidot ja oppiminen. Timo Jaakkola, LitT, psykologi Liikuntatieteiden laitos, JY

Tämä osallistumista ja vahvuuksia edistävä toimintamalli on toteutettu opinnäytetyö projektina Pirilän toimintakeskukseen.

Sosiaalinen kuntoutus, työkyvyn tukena

Leikki- ja nuorisotoiminta lasten ja nuorten tulosyksikössä. Leikki- ja nuorisotoiminta / OYS

Opintojen lähtökohdat, tavoitteet ja sisällöt

MUSIIKKI KUULUU KAIKILLE

Varautuminen vanhuuteen tietoa sijaispäättäjästä, hoitotahdosta edunvalvontavaltuutuksesta, ja palvelusuunnitelmasta

Miksi tarvittaisiin seniorien toimintakeskus? Seniorien toiminnat ja Elinvoimaa ikääntyville -kehitysohjelma. Kristiina Mustakallio 28.4.

Kuntouttava hoitotyö ja viriketoiminta. TPA: kuntouttava hoitotyö ja viriketoiminta

MIEPÄ -kuntoutusmalli. Paljon tukea tarvitsevien palveluprosessit ja rakenteet Pohjois-Suomessa seminaari Amira Bushnaief

Ikäihmisten toimintakykyä tukevan työotteen kehittäminen Vaasan kaupungin koti- ja laitoshoidossa. Paula Hakala Yliopettaja Vaasan ammattikorkeakoulu

Toimintakyvyn edistäminen osana kotihoidon perustehtävää. Anna Viipuri

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

Asumissosiaalinen työote

Arvioin palvelusuunnitelmani tekemistä

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa monipuolisesti, asiakaslähtöisesti ja voimavaralähtöisesti

Hyvä vuorovaikutus muistisairautta sairastavan kanssa. Arja Isola professori emerita Oulun yliopisto. 11/04/2014 Arja Isola 1

Mielen hyvinvointi projekti OPH:n verkottumisseminaari Ulla Ruuskanen

Miksi kuntoutusta pitää suunnitella?

KYKYVIISARI-keskeiset käsitteet. Mitä on työkyky? Mitä on toimintakyky? Mitä on sosiaalinen osallisuus? Työterveyslaitos SOLMU

Pöytyän terveyskeskuksen osasto

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 14/ (5) Kaupunginvaltuusto Kj/

AVH-POTILAAN PSYYKKINEN TUKEMINEN

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus.

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu?

Yksilöllistä elämää yhdessä

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että

Pienten lasten kerho Tiukuset

Elämää hoivan piirissä muistisairaiden pienryhmäharjoittelu. Niina Koskela Jalmari Jyllin Säätiö

Ikäihmisten perhehoidon valmennus

Mettäterapia. päihdehuollon avokuntoutusmenetelmä Enontekiöllä. Anne-Maria Näkkäläjärvi, sosiaalityöntekijä Enontekiön kunta.

Kotihoidon sisältö ja myöntämisperusteet. Johdanto

ALAKULOSTA ILOON TERVEYSILTA JUHA RANTALAINEN

Psyykkinen toimintakyky

MINUN HYVÄ OLONI OSA II: OMAN HYVINVOINNIN POHTIMINEN

Myllärin Paja. Tavoitteena on asiakkaan toimintakyvyn sekä oman elämänhallinnan parantaminen.

Palveluohjaus tuottamassa tarvelähtöisyyttä ja osallisuutta tukemassa

Henkilökohtainen tutkintotilaisuuden suunnitelma. Osaamisala VANHUSTYÖ. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Lähihoitaja

M.Andersson

Totontien palvelukoti ja Jaakopin tukikodit

HOITAJA TUBERKULOOSIN TORJUNNASSA

4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus

Toimintakykyä edistävä hoitotyö ja sen johtaminen. Pia Vähäkangas, TtT Projektipäällikkö Asiantuntija

- pitkäjännitteisyyttä - kärsivällisyyttä - kuntoutujan omaa ponnistelua

VANHUSPALVELULAKI. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista Seminaaripäivä 3.10.

Kotona kokonainen elämä/ Etelä-Kymenlaakso Asiakasosallisuus

KOTOA KOTIIN. - Avoterveydenhuollon näkökulmia kotiutuksen kehittämiseen. Marika Riihikoski, Projektityöntekijä, PPPR - hanke 11.6.

ALUEELLINEN ASIAKASRAATI VÄINÖLÄN PÄIVÄKOTI

Dokumenttia hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot:

Map-tiedote. Minun asumisen polkuni -projektin lopputuotteet

Kinestetiikka ja hoitotyön ergonomia

JOULUAJAN KYSYMYKSET. Käyttöideoita

Ympäristöön säilötty muisti auttaa selviytymään arjessa. Kouvolan seudun Muisti ry Dos. Erja Rappe

ALS-sopeutumisvalmennuskurssit,

Kuntouttavaa asumispalvelua

Hämeenlinnan vanhusneuvosto

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007

Arjen toimintakyky ja Asiakaslähtöinen tavoitteenasettelu

Sisäinen hanke/suunnitelma

Työ- ja toimintakyvyn arviointimallin kehittäminen

YHTEISTYÖLLÄ TUKEA KOTONA ASUMISEEN

LÄHIHOITAJAN EETTISET OHJEET

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

- Kotipalvelusta saat vastuutyöntekijän viimeistään viikon kuluttua palvelutoimintojen alettua. Halutessasi sinulla on oikeus vaihtaa tämä henkilö.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto

Kohti varhaiskasvatuksen ammattilaisuutta HYVINKÄÄN VASU2017

Transkriptio:

Jouluinen viriketoimintatapahtuma Timosenkodin päihdekuntoutujille Marita Anttonen Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Marita Anttonen. Jouluinen viriketoimintatapahtuma Timosenkodin päihdekuntoutujille. Loppuraportti projektityönä toteutetusta kuntouttavasta viriketoiminnasta. Oulu, syksy 2006. 23s, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja. Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa jouluteemaan liittyvä kuntouttava viriketoimintatapahtuma Timosenkodin asukkaille. Tapahtuma koostui kolmesta erillisestä yhteistoiminnallisesta päivästä. Viriketoimintatapahtumat olivat osa vanhusten kuntouttavaa toimintaa. Toimintapäivien tavoitteena oli kuntoutumisen edistäminen viriketoiminnan avulla. Oulun Heikinharjussa sijaitseva Timosenkoti on Oulun kaupungin omistama laitos, jossa asuu noin 30 päihteistä kuntoutuvaa vanhusta. Opinnäytetyöni toteutin projektityönä. Viriketoiminnan järjestämisestä saatu palaute osoitti, että tämänkaltaisilla toimintapäivillä on vaikutusta vanhusten hyvinvointiin. Tällainen toimintamuoto koettiin tarpeellisiksi vanhusten keskuudessa, koska se lisää heidän toimintakykyään ja lisäksi edistää heidän kuntoutumistaan. Vastaavanlaisia päiviä on hyvä järjestää useamminkin vanhusten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseksi. Asiasanat: vanhukset, kuntoutus, viriketoiminta, vanhukset ja päihteet

ABSTRACT Marita Anttonen. A Christmas recreation day for the residents convalescing from intoxicant abuse at the Timosenkoti home. Final report of a rehabilitating recreation day. Oulu, Autumn 2006. 23 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Oulu unit. Church community work oriented degree programme in diaconal social welfare, health care and education. Nurse. The purpose of this thesis was to produce a Christmas recreation day for the Timosenkoti home residents. The event consisted of three different action days. The rehabilitation centre is situated in the Heikinharju district of Oulu, Finland. Timosenkoti is owned and run by the city of Oulu, with approximately 30 elderly residents convalescing from intoxicant abuse. The feedback received from the project showed that such recreation days do have a positive influence on elderly people s well-being. The residents expressed their need for such activities, because it adds to their functional ability and also advances their rehabilitation. It would be adviseable to arrange motivational recreation more often. Keywords: the elderly, rehabilitation, recreational activity, old people and intoxicants

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 1 JOHDANTO...5 2 JOULUINEN VIRIKETOIMINTATAPAHTUMA TIMOSENKODIN PÄIHDEKUNTOUTUJILLE PROJEKTIN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT...6 2.1 Päihdekuntoutus...7 2.2 Viriketoimintatapahtuman merkitys Timosenkodin vanhusten ylläpitävässä kuntoutumisessa...9 2.3 Viriketoiminta kuntoutuksen edistäjänä...11 3 JOULUINEN VIRIKETOIMINTATAPAHTUMA TIMOSENKODIN PÄIHDEKUNTOUTUJILLE- PROJEKTIN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS...14 3.1 Suunnittelu...14 3.2 Jouluvalmistelut kuntouttavana toimintana...15 3.3 Joulujuhlan muistelua ja tunteita...16 4 JOULUINEN VIRIKETOIMINTATAPAHTUMA TIMOSENKODIN PÄIHDEKUNTOUTUJILLE PROJEKTIN ARVIOINTIA...18 4.1 Vanhusten ja henkilökunnan palaute...18 4.2 Projektin toiminnan arviointia...18 4.3 Projektityöskentelyn, -kustannusten ja aikataulun arviointia...19 5 POHDINTA...20 LÄHTEET...22 LIITTEET Liite 1. Projektisuunnitelma Liite 2. Tervetuliais-kutsu Liite 3. Valokuvat Liite 4. Lupa opinnäytetyölle

1 JOHDANTO Vanhusten päivät hoitokodeissa ja laitoshoidossa ovat hyvin samanlaisia. Ne kuluvat arkirutiinien parissa ja aikataulujen noudattamisessa. Päivään ei sisälly juuri minkäänlaista yhdessä tekemistä tai olemista. Ehkä juuri tämän vuoksi vanhukset menettävät elämänhalunsa ja jäävät usein vain sänkyyn. Hoitohenkilökunnan vähyyden vuoksi ei ole monestikaan mahdollista järjestää vanhuksille viriketoimintaa muun päivätoiminnan ohella. Hoitohenkilökunta on kuitenkin suurimmalta osalta vastuussa siitä, minkälaiseksi vanhusten päivät muodostuvat hoitokodeissa ja laitoshoidossa. Se kuinka paljon vanhuksille järjestetään erilaisia kuntouttamismuotoja, riippuu suurelta osin henkilökunnan omasta aktiivisuudesta ja ammattitaidosta. Suurin osa laitoksissa tai kodinomaisissa palvelutaloissa asuvista vanhuksista kokee päivittäisiä tapahtumia olevan liian vähän. Vanhukset viettävät suurimman osan ajastaan tekemättä mitään. He vain istuvat tai makaavat tuijottaen eteensä odottaen, että jotakin tapahtuisi. Näin he menettävät vähäisenkin mielenkiinnon ympäröivää maailmaa kohtaan ja tulevat passiivisiksi. Kuntouttavalla viriketoiminnalla saadaan paljon iloa vanhusten elämään. Päivät muuttuvat, ja niihin tulee tarkoitus. Vanhusten sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi lisääntyvät. Viriketoiminnalla on suuri merkitys kuntoutumisessa. Se auttaa muun muassa olemassa olevien voimavarojen säilymiseen ja virkeänä pysymiseen. Vanhusten vuorovaikutus keskenään on myös vähäistä. Yhdessä tekeminen auttaa vanhusta tuntemaan yhteenkuuluvuutta, joka osaltaan kannustaa uudenlaiseen yrittämiseen. Hoitohenkilökunnalla on suuri merkitys viriketoiminnan onnistumiselle ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden löytymiselle.

6 2 JOULUINEN VIRIKETOIMINTATAPAHTUMA TIMOSENKODIN PÄIHDEKUNTOUTUJILLE PROJEKTIN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Projektin lähtökohtana oli toteuttaa kuntouttavaa viriketoimintaa vanhuksille. Tärkeänä pidin sitä, että mahdollisimman moni vanhus lähtisi toimintaan mukaan ja saisi kokea miellyttäviä hetkiä toisten seurassa. Timosenkoti on päihdeongelmaisille vanhuksille suunnattu hoitokoti, jossa vanhukset ovat hyväkuntoisia. Viriketoimintaa lähdettiin toteuttamaan tältä pohjalta. Huomasin, että todella moni vanhus innostui yhdessä tekemisestä, askartelusta ja jopa leipomisesta. Vanhusten hyvä hoito koostuu sekä ammatillisesta hoidon laadusta että vanhuksen yksilöllisestä hyvinvoinnin ja elämänlaadun kokemisesta. Hyvä elämänlaatu asettaa suuria haasteita vanhusten hoitotyön kehittämiselle. Hoidon tulisi olla mahdollisimman korkealaatuista, vanhuksen tarpeita vastaavaa ja toimintakykyä tukevaa hoitoa ja huolenpitoa. Palvelukodin vanhusten kuntoutuksen tulee olla toimintaedellytyksiä tukevaa, vajaakuntoistumista estävää ja elämänlaatua parantava asia. (Vaarama, Kainulainen, Perälä, Sinervo 1999.) Kaksi ensimmäistä viriketoimintatapahtumaa olivat toimintaedellytyksiä tukevia sekä samalla auttoivat estämään vajaakuntoistumista. Itse pääjuhla oli elämänlaatua parantava. Kuntouttavassa viriketoiminnassa on tärkeää, että sillä pyritään kohottamaan vanhuksen mielialaa. Virikkeeksi valitaan aiheita, jotka antavat hyvän mielen ja ovat positiivisia. Toiminnassa pyritään pitämään yllä taitoja, jotka vanhus hallitsee, sekä tuomaan esiin hänen positiivisia puoliaan. Tehty suoritus otetaan huomioon ja siitä annetaan tunnustusta. Kaikki virikkeet, jotka vievät vanhuksen pois omasta ahdistuksesta ja omasta maailmasta, ovat piristystä hänelle. (Karjalainen, Tuomainen 1997, 5.) Elämänlaatua tutkittaessa korostuu kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmiset nähdään yksilöinä omassa elämässään. Vanhukset ovat oman elämänsä asiantuntijoita, ja hoitotyössä on tärkeää kuunnella heidän kokemuksiaan, tunnistaa ongelmia ja kehittää erilaisia auttamismenetelmiä ja toimintamalleja yhä paremmin vanhusten tarpeita vastaaviksi. (Saarelainen 2002,1-2.)

7 Soile Saarelaisen tutkimuksesta käy ilmi, että vanhukset asettavat keskeisimmäksi elämänlaatuun vaikuttavaksi tekijäksi harrastukset ja ajanviettomahdollisuudet. Vanhukset kaipaavat kuntouttavaa viriketoimintaa, jotta päivät kuluisivat ja elämänhalu ja ilo säilyisi iän karttuessa. (Saarelainen 2002, 34-35.) Ryhmäkuntoutus on yksi kuntouttamisen muoto. Alkoholiongelmaisten ryhmäkuntoutusta on tapahtunut jo vuosikymmeniä erilaisissa apuryhmissä. Ryhmämuotoista kuntoutusta on alettu toteuttaa myös päihdeongelmaisten kuntoutusyksiköissä. Ryhmämuotoisella kuntoutuksella on monenlaisia etuja yksilölliseen kuntoutukseen verrattuna. Kaikkein tärkein ryhmämuotoisuuden etu on, että ryhmään osallistuminen lisää sosiaalisen tuen saannin kokemusta. Lisäksi ryhmän jäsenet toimivat roolimalleina toisilleen, ja tätä kautta uusien selviytymiskeinojen ja ongelmien ratkaisutapojen omaksuminen helpottuu. Kun ryhmäläiset voivat kokea olevansa avuksi sekä toisilleen että itselleen, heidän arvostuksensa itseä kohtaan lisääntyy ja hyödyttömyyden tunteet vähenevät. Ryhmään kuuluminen myös lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää siten eristyneisyyden ja yksinäisyyden kokemuksia. (Musikka-Siirtola, M, 1997, 85-86.) 2.1 Päihdekuntoutus Alkoholin käyttäjinä vanhukset ovat hyvin epäyhtenäinen ryhmä. Osalla alkoholi on kuulunut elintapoihin aina, se pysyy hallinnassa ja itsesäätely toimii. Osalla taas käyttö lisääntyy tai alkaa ikääntyessä. Syynä voivat olla erilaiset elämän kriisit: esimerkiksi puolison kuolema, sairaudet ja niiden mukanaan tuomat toimintakyvyn rajoitteet, masennus ja dementia. (Kankainen 2005, 28-29.) Vanhuksille alkoholinkäyttö aiheuttaa huomattavan paljon ongelmia. Muisti heikkenee ja alkoholi vaikuttaa epäedullisesti sydän- ja verisuonisairauksiin. Lisäksi se saattaa aiheuttaa vanhuksille kaatuilua. (Aira 2005, 3137-3139.) Alkoholin vaikutus vanhuksen elimistöön, sairauksiin ja lääkitykseen on erityisalue, joka vaatisi oman huomionsa. Olisi tärkeää kehittää uusia työtapoja, jotta päihdeongelmaiset vanhukset voitaisiin tunnistaa ja auttaa heitä riittävän ajoissa. Monelle vanhukselle pullo voi olla keskustelukumppani ja mielekkään toiminnan korvike. Näin ollen olisi tärkeää järjestää

8 vanhuksille viriketoimintaa kuntoutuksena, jotta vältyttäisiin ikäviltä päihdeongelmilta. Tärkeää on myös huomioida, että vanhuksia ei leimata missään vaiheessa, vaan asioista voitaisiin puhua normaalisti. ( Karvinen 2005,20-21.) Päihdeongelmaiset vanhukset kannattaa nähdä hyvin kirjavana ja erilaisena joukkona ja välttää leimaavia kannanottoja. Jokainen hoidettava on yksilö, kuten muussakin hoitotyössä. Vanhus tarvitsee yksilöllisen kohtelun, hoitosuunnitelman ja ansaitsee tulla otetuksi vakavasti ja nähdä vastuullisena oman elämänsä hallintaan kykenevänä aikuisena, kuten kuka tahansa hoitoa ja tukea tarvitseva asiakas. (Hannula 1998, 6-9.) Moni alkoholisoitunut vanhus ohjautuu vanhuspalveluiden, sosiaalityön tai kotipalvelun asiakkaaksi toisen viranomaisen kautta tai omaistensa tai lähiympäristönsä välityksellä. Ajatuksena on, että hoito ja huolenpito järjestetään sitä tarvitseville. Tehtävänä on luoda hyvän elämän edellytyksiä ja tukea asiakkaan elämänhallintaa. Tärkeintä on turvata hoidon jatkuvuus ja mahdollistaa tukeminen moniammatillisena yhteistyönä vanhuksen parhaaksi. (Kankainen 2005, 28-29.) Päihdekuntoutuksella tarkoitetaan päihderiippuvaisen potilaan hoito- ja kuntoutusvaihetta, joka alkaa akuuttivaiheen hoidon jälkeen. Kuntoutus on korjaavaa, palauttavaa toimintaa, joka rakentuu vajaakuntoisen henkilön jäljellä olevien voimavarojen varaan. Kuntoutuspotilas on sitoutunut pyrkimykseen irrottautua päihdekierteestä. Tavoitteena on, että hän omaksuu uudenlaisen suhtautumisen riippuvuussairauden laukaisseeseen päihteeseen siten, ettei hän uudelleen sorru hallitsemattomaan päihdekierteeseen.(kallanranta, Rissanen, Vilkkumaa 2001, 190-193.) Kuntoutumisen päämääränä nähdään yksilön ja hänen lähiyhteisönsä selviytymisedellytysten lisääntyminen niin, että hän vaikean elämäntilanteen mukanaan tuomista rajoituksista ja muutoksista huolimatta selviytyy arkielämästään parhaalla mahdollisella tavalla sekä pystyy toteuttamaan itseään ja osallistumaan yhteisöön sen tasa-arvoisena jäsenenä. ( Kähäri- Wiik, Niemi, Rantanen 1997, 17.) Pidemmälle edennyttä päihderiippuvuutta ja kroonistumiseen liittyviä komplikaatioita kehittyy aina. Tärkeää on nähdä, että päihdekuntoutus on kroonistuneissa tapauksissa

9 usein vuosia vaativa aktiivinen prosessi, jossa kuntouttavat toimet vaihtelevat prosessin eri vaiheissa. Osalle potilaita riittää pelkät avohoidon toimet, toisille tarvitaan laitosmaista katkaisuhoitoa päihdekriisien akuuttivaiheessa. Pitkälle kroonistuneilla päihdepotilailla saattaa myös esiintyä oheissairauksiin liittyvää vammautumista mm. päihdeperäiset dementiat. ( Kallanranta, Rissanen, Vilkkumaa 2001, 190-193.) Päihdekuntoutuksen käytännön suunnittelu alkaa siitä, kun hoitamaton päihderiippuvuusongelma todetaan. Toteavan tahon tehtävänä on käynnistää hoidon ja kuntoutuksen tarpeellisuuden arviointi ja tilanteeseen soveltuvan ohjelman etsintä. Päihdesairaudet on syytä nähdä kuntoutusvaiheessakin olemukseltaan kroonisina ja elinikäisinä. Kuntoutuksen tarve ja keinot riippuvat sairauden vaikeusasteesta. Oleellinen osa päihdekuntoutusohjelmien sisältöä on saada kuntoutettava mukaan aktiiviseksi vaikuttajaksi omaan kuntoutukseensa. Keskeisinä elementteinä tässä on vaikuttaa kuntoutujan motivaatioon. ( Kallanranta, Rissanen, Vilkkumaa 2001, 190-193.) Tällä hetkellä päihdekuntoutus on suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä varsin hajanaista. Kroonisten päihdesairauksien vaatimaa hoito- ja kuntoutusjatkumoa ei ole tarpeeksi kehitelty. Toiminta eri palvelujärjestelmän osissa on liian usein sattumanvaraista. Päihdepotilaat tuntuvat olevan usein väärään aikaan väärässä paikassa, mutta samalla oikeaa paikkaakaan ei ole aina tiedossa. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää järjestää päihdepotilaille erilaista kuntouttavaa viriketoimintaa. Kuntouttavalla viriketoiminnalla vanhukselle luodaan edellytyksiä selviytyä ja jaksaa paremmin arkipäivän toimista. ( Kallanranta, Rissanen, Vilkkumaa 2001, 190-193.) Timosenkodissa vanhuksille on pyritty järjestämään mahdollisuuksien mukaan kuntouttavaa toimintaa, jolla tuetaan heidän päihteettömyyttään. 2.2 Viriketoimintatapahtuman merkitys Timosenkodin vanhusten ylläpitävässä kuntoutumisessa Kuntouttavassa työotteessa lähtökohtana on ihmisen avustaminen ja olemassa olevien voimavarojen edistäminen. Erittäin tärkeänä korostetaan oikeutta täysipainoiseen elämään. (Leminen, T-M, 1999.) Kuntoutuksen päämääränä on yksilön ja hänen lähiyhteisönsä selviytymisen lisääminen niin, että vanhus vaikean elämäntilanteen

10 tuomista rajoituksista ja muutoksista huolimatta selviytyy arkipäivästään parhaalla mahdollisella tavalla. Kun kuntoutuja on vanhus, kuntoutuksen päämääränä on vanhusten tilan huononemisen hidastaminen. Ihmisyyden arvoa kunnioittavan ja toisesta ihmisestä välittävän ja viestivän huolenpidon turvin hän voi nauttia elämänsä hetkistä ja osallistua omalla tavallaan ympäröivään arkeen. (Kähäri-Wiik, Niemi, Rantanen, 1997, 104-105.) Vanhustyö nähdään toimintana, jonka päämääränä on edistää iäkkään ihmisen hyvinvointia ja elämänlaatua sekä lisätä hänen elämänhallintaansa ja turvallisuuttaan. Tavoitteena on myös luoda edellytyksiä mielekkäälle toiminnalle ja osallisuudelle tasavertaisena kansalaisena korostaen ihmisen omia voimavaroja ja omatoimisuutta. Vanhustyössä korostetaan moniammatillista ja kuntouttavaa työotetta. (Aalto 1999, 6.) Vanhusten hoidon tavoitteena on vanhuksen tarpeita vastaava ja toimintakykyä tukeva hyvä hoito. Keskeistä on miettiä, miten vanhusten erilaisuus ja yksilöllisyys voidaan havaita ja ottaa huomioon ja miten heidän voimavarojaan voidaan vahvistaa. Tärkeää on vanhusten mielipiteiden, arvojen ja tulevaisuuden näkemysten merkitys ja kunnioittaminen käytännön toiminnassa ja sen kehittämisessä. (Junkkari-Laitinen,ym 1999,19-31.) Vanhusta on joskus autettava tiedostamaan oma persoonallisuutensa, omat henkiset ja taidolliset sekä persoonalliset kykynsä, minäresurssinsa. Tiedot, taidot ja kokemukset koko elämän ajalta ovat vanhuksen korvaamaton voimavara, jota tulee tukea. Älykkyys ja luovuus kasvavat käytössä ja ehtyvät käyttämättöminä. Niin kauan kuin vanhus säilyttää motivaationsa eikä ympäristö sitä heikennä, hän säilyy mieleltään virkeänä. (Lehtinen 1989.) Erilaiset harrastukset ja toiminnat ylläpitävät psyykkistä toimintakykyä. Ne antavat erilaisia virikkeitä eri tiedonkäsittelytoiminnoille. Toimintojen täytyy olla sellaisia, että vanhus nauttii niistä ja saa vahvoja miellyttäviä elämyksiä ja kokemuksia. ( Heikkinen 2003.) Hoitotyön yhtenä tavoitteena on vanhusten elämänlaadun ylläpitäminen. Elämänlaadun ylläpitäminen vaikuttamalla muihin elämänlaatua edistäviin tekijöihin tulee tavoitteeksi, kun terveyttä ja toimintakykyä ei voida enää edistää eikä ylläpitää.

11 Elämänlaatu liittyy vanhuksen persoonaan ja jokainen vanhus arvostaa elämässä erilaisia asioita ja kokee sen yksilöllisesti. (Sarvimäki, Stebbock-Hult 1996, 17-19.) Hoitotyö on vanhusten auttamista ja tukemista jokapäiväisissä terveyteen, hyvinvointiin, toimintakykyyn ja selviytymiseen liittyvissä tilanteissa. Se on vanhuksen arkielämän tarpeista, tavoitteista, voimavaroista ja mahdollisuuksista lähtevää omatoimisuuden tukemista, mutta myös vanhuksen puolesta tekemistä silloin, kun omat voimavarat eivät riitä. (Kähäri-Wiik, ym. 1997, 56.) Hoitokotiin tai laitoshoitoon siirtyminen merkitsee vanhukselle monenlaisia muutoksia elämässä ja elämänlaadussa. On tärkeää, että vanhus saisi elää niin hyvää elämää kuin vain mahdollista. Hoitohenkilökunnan asiallinen, vanhuksen yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta arvostava asennoituminen on hyvän elämänlaadun edistämisen peruspilareita. Hoitajan persoonallisuus on vanhusten hoitotyössä tärkeä työväline. Vanhusten hoidossa eivät korostu toimenpiteet, vaan myönteinen vanhuskäsitys sekä hoitotyöntekijän arvostava suhtautuminen vanhuksiin yhteiskunnan tasa-arvoisina jäseninä. Vanhukset tarvitsevat hoidon ja avustamisen lisäksi paljon aikaa yhdessäoloon, keskusteluun, tukemiseen ja rohkaisuun. (Saarelainen 2002, 53-56.) Ehkäisevästä ja kuntouttavasta toiminnasta on tullut keskeistä vanhusten elinolojen ja elämänlaadun parantamisessa ja jokapäiväisen selviytymisen edistämisessä. Ehkäisyn ja kuntoutuksen tulee kulkea käsi kädessä käytännön vanhustyössä ja olla johtavana toimintalinjana. Ehkäisevän hoitotyön tavoitteena on hidastaa vanhenemisprosessien voimavarojen kuluttavia vaikutuksia, torjua oireiden ja sairauksien syntyä ja niistä johtuvia muuttuvia seurauksia, sekä edistää vanhusten toimintakykyä. ( Koskinen, ym. 1998, 72-73.) 2.3 Viriketoiminta kuntoutuksen edistäjänä Viriketoiminnassa vaikutetaan ympäristöolosuhteisiin, vuorovaikutussuhteisiin, toiminnan sisältöön, määrään ja laatuun. Viriketoiminta luo ryhmässä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tuo sisältöä elämään. Viriketoiminnan avulla voidaan harjoittaa mm. keskittymiskykyä, aisteja, muistia ja sosiaalisia taitoja. Viriketoiminnan

12 pitäisi aina olla oleellinen osa vanhuksen hoitoa. Viriketoiminnan tarkoituksena on tukea vanhuksen normaaleja ja terveitä rooleja sekä ehkäistä liiallista potilaan roolin omaksumista eli laitostumista. (Arponen, 1992, 220-222.) Vanhusten viriketoiminnan keskeinen ajatus on pyrkiä luomaan nykyisyys mahdollisimman miellyttäväksi. Lähtökohtana on asukkaan arvostava ja hyväksyvä kohtelu, joka antaa vanhukselle turvallisen olon. Vanhuksen elämään pyritään saamaan tapahtumia, jotka tarjoavat virikkeitä ajattelulle ja mielikuvitukselle ja joita hän voi odottaa ja suunnitella. Toiminta ja tapahtumat saattavat mielenkiinnon ympäristöön, pois omista maailmoista ja ahdistuneisuudesta. Elämässä mukana pysyminen merkitsee vanhukselle mahdollisuutta keskustella ja toimia sekä antaa tunteen, että häntä arvostetaan ja ymmärretään. Erilaisilla kuntouttavilla toiminnoilla ja tapahtumilla saadaan ylläpidettyä vanhuksen kuntoutumista ja pysymistä irti päihteistä. (Ruth, Eloniemi 1987, 141-142.) Näissä järjestämissäni viriketoimintatapahtumissa tuli hyvin esille kuntoutumiseen kuuluvia piirteitä. Vanhusten mielialat kohenivat ja ilmapiiri tuli vähitellen avoimemmaksi ja jopa iloiseksi. Koin kaikilta osin erittäin positiiviseksi ryhmässä tapahtuvan toiminnan. Viriketoiminnan kannalta erityisen tärkeää on vanhukselle mieleisten puuhien tekeminen. Ne asiat, joita vanhus on tehnyt mielellään tai joista hän on erityisesti terveenä ollessaan pitänyt, ovat oletettavasti edelleenkin häntä kiinnostavia. On kuitenkin tärkeä ottaa ensin huomioon, kykeneekö vanhus kyseiseen toimintaan enää. ( Ruth, Eloniemi 1987, 143.) Jos vanhus ei saa ympäristöstä riittävästi sopivia virikkeitä, hän vetäytyy muista, tulee levottomaksi, kokee ahdistusta ja väsyy ilman ulkoista syytä. Jos virikkeitä ei tule ulkopuolelta tarpeeksi, vanhus alkaa tuottaa niitä itse. Pieneen kolotukseen on aikaa kiinnittää paljon huomiota, ja se saa kivun tuntumaan suuremmalta. Optimaalistamalla virikkeet turhat oireet saadaan häviämään. Oikein suunniteltu ja järjestetty viriketoiminta on siis mielekkään toiminnan ja aististimulaation puutteesta aiheutuvien oireiden ehkäisyä ja parantamista. ( Arponen, 1992, 220-222.) Vanhuksille on tärkeää vireyden ja omatoimisuuden säilyttäminen sekä taitojen ylläpito. Kun mielialaa kohotetaan, lääkkeiden tarve vähenee. Elämän mielekkyyden

13 säilyttämiseen vaikuttavat mm. elämän yhtenäisyyden kokeminen, vuorovaikutuksen syntyminen ja onnistumisen elämysten kokeminen. Kun huomio suunnataan muuhun kuin sairauksiin ja menetyksiin, ahdistus helpottuu. Suunniteltaessa virikemateriaalia vanhusten erityistarpeet on otettava huomioon. Toiminnan terapeuttinen vaikutus kumoutuu, jos vanhus esimerkiksi askartelussa harmittelee kömpelöitä käsiään. ( Arponen, 1992, 225.) Vuorovaikutussuhteissa meillä on mahdollisuus saada henkistä tukea toiselta. Tällainen tuki on omiaan edistämään terveyttä ja hyvinvointia. Erilaisissa kuntoutujien toimintaryhmissä ja yhdessäolon muodoissa tulisi vahvistaa kuntoutujan uskoa omiin selviytymismahdollisuuksiinsa. Kuntoutujan erilaiset sosiaaliset ja yhteisölliset keinot ovat tärkeä mahdollisuus pysyä kiinni elämänmenossa ja tuntea kuuluvansa joukkoon, jossa hänelläkin on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua. (Pöyhönen, 2003, 56-58.) Musiikin avulla tuetaan vanhuksen hoitoa ja kuntoutusta. Se auttaa häntä ylläpitämään ja edistämään hyvää oloaan ja toimintakykyä, kehittäen voimavaroja ja itsensä toteuttamista. Se on hyvä keino vanhusten aktiivisuuden ylläpitämiseen, koska musiikki koskettaa minuutta erittäin syvästi ja siten antaa mahdollisuuden tarkastella oman sielunelämänsä sisältöä. Musiikki avaa rauhoittavia mielikuvia maailmasta, jossa vaikeatkin menneisyyden kokemukset voidaan työstää rauhoittavaksi tarinaksi. Musiikin terapeuttisella käytöllä voidaan saavuttaa vanhuksen masennuksen vähenemistä ja itsenäisyyden lisäämistä. Musiikki lisää sosiaalista kanssakäymistä ja parantaa fyysisiä toimintoja. Muistojen ja muistin virittäminen todellisuuteen ja tähän päivään orientoituminen helpottuvat. Musiikin kautta myös itsetunto ja omanarvontunto paranevat, sekä tunteiden purkaminen ja läpityöskentely helpottuvat. ( Koskinen,ym.1998, 201.)

14 3 JOULUINEN VIRIKETOIMINTATAPAHTUMA TIMOSENKODIN PÄIHDEKUNTOUTUJILLE- PROJEKTIN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 3.1 Suunnittelu Otin yhteyttä Timosenkodin johtajaan ja tiedustelin mahdollisuutta toteuttaa heidän hoitokodissaan opinnäytetyöhöni liittyvä toiminta- ja virikepäivä päihdeongelmaisille vanhuksille. Yhdessä pohdimme, miten toteutan viriketoimintaa, jotta se palvelisi molempia osapuolia. Päädyin siihen, että järjestän vanhusten kanssa yhdessä askarteluja leivontapäivän sekä joulujuhlan, jonka toteutukseen vanhukset itse osallistuvat yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Toiminnan tarkoituksena oli parantaa vanhusten elämänlaatua viriketoiminnan avulla sekä selvittää, millainen vaikutus tällaisella toiminnalla on vanhusten hyvinvointiin kuntoutumisen näkökulmasta. Projektisuunnitelman kirjallisen laatimisen aloitin lokakuussa 2005. Suunnitteluvaiheessa perustin projekti-, ohjaus- ja tukiryhmän. Ohjausryhmään valittiin opettaja koululta sekä yhteistyökumppani Timosenkodista. Ohjausryhmän tehtävänä on ohjata ja hyväksyä tulos sekä seurata projektin etenemistä. Tukiryhmä antoi tukea ja neuvoa projektin etenemisessä. (Karlsson, Marttala 2001, 82.) Projektisuunnitelman tekeminen hahmotti kokonaisuutta sekä auttoi jäsentämään aikataulua. Projektisuunnitelma loi selkeän kuvan, kuinka edetä opinnäytetyössä. (Liite1) Keskustelin hoitohenkilökunnan kanssa heidän toiveistaan tapahtumien suhteen. Lisäksi kävin läpi kirjallista materiaalia viriketoiminnan järjestämiseksi. Syksyllä 2005 esitin suunnitelmani Timosenkodin johtajalle, jotta hän voisi arvioida, vastaako suunnitelmani tarkoitusta. Toiminnallisena tavoitteena oli järjestää viriketoimintatapahtuma päihdeongelmaisille vanhuksille. Päivän toteutumiseen vanhukset osallistuivat myös itse. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka tällainen toiminta vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin kuntoutumisen näkökulmasta.

15 Tulostavoitteena oli, että hoitohenkilökunta niin Timosenkodissa kuin muuallakin hyötyisi ja pystyisi käyttämään tätä tietoa vanhusten hoitotyössä. Toiveenani oli myös, että vanhuksille järjestettäisiin useammin vastaavanlaisia päiviä. Lisäksi tavoitteena oli, että toiminnan avulla vanhusten elämänlaatu paranisi. Oppimistavoitteenani oli syventää tietoa vanhusten hoitotyöstä sekä perehtyä siihen, kuinka viriketoiminnalla voidaan vaikuttaa positiivisesti vanhusten hyvinvointiin sekä arkeen. Lisäksi halusin oppia, kuinka projektityötä tehdään ja kuinka se käytännössä toteutuu. Tavoitteena oli myös, että opin itsenäistä työskentelyä ja tiedon hakua. Projektityö päättyi loppuraportin kirjoittamiseen. 3.2 Jouluvalmistelut kuntouttavana toimintana Järjestin vanhuksille askartelutuokion 19.päivänä joulukuuta 2005. Päivän aikana vanhukset tekivät joulukoristeita joulujuhlaa varten. Suunnittelin kaksi erilaista jouluaihetta askartelutuokiota varten. Vanhusten oli helpompi osallistua ja tehdä kuitenkin omannäköisiä jouluaskarteluja ja onnistua tekemisissään. Tein muutaman mallikappaleen helpottamaan vanhuksia. Vihreästä pahvista olin leikannut mallikuusia, jotka vanhukset saivat koristella itse. Toisena aiheena olivat ikkunoihin maalattavat joulukoristeet. Osa vanhuksista osallistui askarteluun ja osalle riitti, kun sai katsella muiden tekemistä. Ohjaustyöhön osallistui minä ja toinen hoitaja. Vanhuksista tuntui mukavalta, kun autoimme ja keskustelimme heidän kanssaan askartelun lomassa. Kun he saivat oman työnsä valmiiksi, se tuotti heille suurta iloa. Tulokseksi saimme kauniita joulukuusia ja ikkunakoristeita. Leipomispäivää varten suunnittelin ja tilasin raaka-aineet, joita tarvitsimme päivän aikana. Lisäksi tein laskelmat, kuinka paljon tarvitsemme kutakin jouluherkkua. Leipomispäivä oli 23.12.2005, jotta saisimme tuoretta kahvileipää juhlassa. Leipominen ei saanut yhtä suurta suosiota kuin askartelupäivä, mutta muutama vanhus halusi kuitenkin olla mukana. Yhdessä muistelimme, mitä perinteitä joululla on ja miten vanhuksilla on ollut tapana viettää joulua aikaisemmin. Muisteluiden ja iloisten asioiden parissa saimme leivottua yhteisen päivän antimet, joita olivat Greta Garbot eli pienet makeat leivonnaiset, joulutortut, piparit ja sieni-paprika-kinkkupiiraat.

16 Joulujuhla järjestettiin 23.12.2005, se kesti noin kaksi tuntia. Joulujuhlassa kävi joulupukki ja lisäksi oli ulkopuolisia esiintyjiä. Joulupukki toi kaikille pienet lahjat. Yhden miehen orkesteri säesti joululauluja kitaralla juhlan aikana. 3.3 Joulujuhlan muistelua ja tunteita Ennen joulujuhlaa tein asukkaille yhteisen ilmoituksen, jolla kutsuin kaikki tervetulleeksi tapahtumaan. (Liite2) Suurta iltaa varten olin järjestänyt juhlasalin joulukuntoon ja sytyttänyt kynttilät luomaan tunnelmaa. Askartelupäivän joulukuuset ja ikkunakoristeet olivat koristamassa juhlasalia. Jouluherkut oli katettu pöytiin. Koska joululahjat kuuluvat tunnetusti joulun perinteeseen, hankin syksyn ja alkutalven aikana eri firmoista sekä osaksi itse kustantamalla kaikille vanhuksille pienet paketit. Perinteillä on suuri vaikutus vanhusten elämään, esimerkiksi juhlien viettoon. Mielestäni oli tärkeää, että kaikki saavat pienen muiston tästä juhlasta. Kun kaikki oli valmista, oli aika kutsua kunniavieraat eli vanhukset paikalle. Ensimmäisenä oli ulkopuolinen musiikkiesiintyjä ja hänen säestyksellään lauloimme joululauluja ja viritimme joulutunnelmaa. Olin tehnyt kaikille valmiiksi laulumonisteet, jotta kaikki pääsevät osallistumaan. Aloitimme tapahtuman lauluhetkellä. Laulun aikana vanhukset saattoivat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä tuntea olevansa yksi suuresta Timosenkodin perheestä. Laulaminen on tunteiden käsittelyä sekä itsetunnon nostamista. (Partanen 1996, 108.) Tämän jälkeen tiernatytöt tulivat kertomaan sanomaansa vanhuksille. Lopuksi vielä lauloimme ja leikimme yhdessä ja joimme kahvit ja herkuttelimme yhdessä leivotuilla leivonnaisilla. Juhlaan osallistuivat kaikki vanhukset sekä useita hoitohenkilökunnasta. Illan aikana otettiin valokuvia, jotta vanhukset saavat myöhemmin muistella tapahtunutta. (Liite3) Muistelulla on tärkeä osa vanhuksen elämässä. Sen avulla vanhukset voivat vahvistaa mielikuvaa omasta arjestaan. Muistelun yhtenä tavoitteena on rakentaa siltaa menneen

17 ja nykyisyyden välille. Muistelu kuuluu luonnollisena osana ikääntymiseen, ja se edistää ikääntyvien psyykkistä hyvinvointia. (Saarenheimo 1997, 34-40.) Muistelu on menneisyyteen kohdistuvien tapahtumien kertomista myönteisessä, rakentavassa muodossa. Muistelutilanne voi tapahtua hyvin monella tasolla. Muistelu voi kosketta kaikkia aisteja ja antaa monipuolisia elämyksiä, kuten askartelu- ja leipomispäivä osoittivat.(hakonen 2003, 130-132.) Annoin vanhuksille aikaa päätöstapahtuman jälkeen muistella ja kertoa koettuja hetkiä. Osa koki kauniita muistoja aikaisemmista jouluista ja kyyneleet vierivät poskille. Osalle taas päivä oli ilon ja riemun juhlaa. Mielestäni tällä oli tärkeä merkitys, jotta vanhus pääsi purkamaan tunteensa. Sain myös mieleenpainuvaa ja opettavaista palautetta sekä onnistumisen elämyksiä.

18 4 JOULUINEN VIRIKETOIMINTATAPAHTUMA TIMOSENKODIN PÄIHDEKUNTOUTUJILLE PROJEKTIN ARVIOINTIA 4.1 Vanhusten ja henkilökunnan palaute Vanhuksilta kerättiin palautetta sekä suullisesti että kirjallisesti. Palautelomakkeessa kysyin vanhusten tunteita ja millaisia ajatuksia päiväntapahtumat olivat herättäneet heissä. Lisäksi kysyin, olivatko he tyytyväisiä juhlaan ja olisiko tarvetta järjestää vastaavanlaista toimintaa useammin. Vanhusten palaute oli pelkästään positiivista. He kokivat päivän olleen mieleenpainuva ja positiivisia ajatuksia herättävä. Vanhukset saivat aidon joulun tunteen ja saivat itse elää siinä mukana. Oli tärkeää, että he olivat itse saaneet osallistua päivän järjestämiseen ja lopuksi nauttia ja rauhoittua viettämään joulujuhlaa. Kun hoitohenkilökunta oli mukana ja kannusti vanhuksia, heille tuli enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hoitohenkilökunnan tuella ja rohkaisulla oli suuri merkitys vanhuksille. Oli myös tärkeää, että järjestetty tapahtuma oli yksin heitä varten ja se poikkesi normaaleista arkirutiineista. Henkilökunnan palaute tapahtumapäivistä oli myös positiivista. Yhdessä koetuilla hetkillä koettiin olevan suuri merkitys. Viriketoiminta koettiin tarpeelliseksi. Ongelma on kuitenkin siinä, että hoitohenkilökuntaa on yleensä niukasti ja aikaa ei riitä hoitotoimien jälkeen. Mielestäni opiskelijat voisivat tuoda tähän ratkaisun ja järjestää useammin pientä toimintaa vanhuksille tai vaikkapa ulkoilupäiviä yhdessä liikkuen. 4.2 Projektin toiminnan arviointia Projektin suunnittelu ja toteutus onnistui hyvin. Tapahtumien suunnitteluun ja järjestämiseen sain apua henkilökunnalta. Kuitenkin osallistuminen ylimääräisiin järjestelyihin vei aikaa hoitajien omasta työnteosta. Se koettiin kuitenkin vähäiseksi. Hyöty vanhuksille oli tärkeintä. Hoitohenkilökunta koki positiiviseksi sen, että se sai hetkeksi irtaantua omista töistään. Työntekijöiltä sai myös arvokkaita ideoita projektin etenemiseen. Suunnitteluihin pyysin apua myös ohjausryhmääni kuuluvalta Timosenkodin tukihenkilöltä. Näin sain tukea projektin etenemiseen.

19 Koska toteutin projektini yksin, sekä ulkopuolisilta että opponoijilta ja ohjausryhmän jäseniltä saatu palaute oli äärimmäisen tärkeää. Keskustelin heidän kanssaan projektin eri vaiheissa. Timosenkodin johtajan tuki projektityölle oli merkittävä. Tarvittaessa pystyin aina kääntymään hänen puoleensa ja kysymään epäselvistä asioista. Kaikki projektiin liittyvät tapahtumat onnistuivat suunnitelmien mukaan. Tapahtumiin vanhukset osallistuivat aktiivisesti ja kokivat ne mukaviksi. Oli palkitsevaa nähdä, kuinka vanhukset nauttivat joulujuhlasta ja sen tuomasta tunnelmasta. Kaikille yhteistä oli kuitenkin päivän suuri anti ja se, kuinka tapahtuma virkisti heitä. 4.3 Projektityöskentelyn, -kustannusten ja aikataulun arviointia Projektin toteuttamista helpotti suuresti se, että olin itse aiemmin kolme viikkoa harjoittelussa Timosenkodissa. Näin pääsin tutustumaan vanhuksiin ja Timosenkodin ilmapiirin. Minun oli helppo tulla taloon, kun tunsin vanhuksia sekä henkilökuntaa. Projektin kustannuksista vastasi Timosenkoti ja minä. Timosenkoti hankki askartelu- ja leipomistarvikkeet ja maksoi osaksi ulkopuolisten esiintyjien palkat. Muun muassa valokuvat ja lahjat kustansin minä. Projekti eteni hyvin aikataulun mukaisesti ja oli realistinen. Suuria vastoinkäymisiä ei ollut. Projekti kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Ohjausryhmän palaveri viivästyi, koska tapahtumat olivat niin lähellä joulua. Loppuraportin kirjoittamisessa auttoi tarkasti tehty suunnitelma ja näin aikataulussa oli helppo pysyä.

20 5 POHDINTA Hoitotyö kehittyy jatkuvasti ja yhä enemmän tullaan tarvitsemaan vanhusten hyvinvoinnin lisäämistä. Vanhusten kuntouttavaa viriketoimintaa tulee lisätä, jotta vanhusten elämänlaatu tulee olemaan hyvä loppuun saakka. Vanhusten oikeus on elää mahdollisimman hyvää elämää myös hoitokodeissa. Viriketoiminnalla tulee näin ollen olemaan suuri ja tärkeä merkitys vanhusten elämässä. Tulevaisuudessa myös vanhuksia, jotka ovat päihteiden käyttäjiä tulee olemaan enemmän ja täytyy osata varautua ja kouluttautua juuri sitä varten. Alkoholiongelmaiset eläkeläiset ovat päihde- ja vanhushuollon uusi asiakasryhmä, jonka erikoisongelmiin ei löydy toistaiseksi asiantuntemusta. Vanhusten juominen on yleistynyt ja lisääntynee edelleen. Moni vanhus jää vaille ohjausta, koska henkilöstöä ei ole koulutettu käsittelemään vanhusten päihdeongelmia. Timosenkodissa vanhuksille järjestetään viriketoimintaa jonkin verran. Hoitohenkilökunnan resurssien mukaan vanhuksille pyritään järjestämään mahdollisimman paljon yhteistoimintaa. Jotta viriketoimintaa voitaisiin järjestää ja näin parantaa vanhusten elämänlaatua, tulevaisuudessa olisi hyvä, jos esimerkiksi opiskelijat ottaisivat tavoitteeksi järjestää vanhuksille kuntouttavaa toimintaa. Opiskelijoille siitä oli suurta hyötyä opintojen kannalta ja samalla vanhukset pääsisivät toimintaan mukaan. Näin hoitohenkilökunnalla jäisi enemmän aikaa tehdä päivittäiset hoitotoimenpiteet. Hoitohenkilökunnalta sekä vanhuksilta projektin aikana saatu palaute auttoi projektin toteutuksessa. Alussa olisi ollut tärkeää, että olisin kertonut tarkemmin projektin toteutuksesta, jolloin henkilökunnalla olisi ollut tarkempi käsitys, kuinka projekti etenee. Henkilökunta antoi kuitenkin paljon tukea ja informaatiota projektin edetessä. Projektin päätyttyä sain huomata, kuinka suuri merkitys kuntouttavalla viriketoiminnalla on vanhusten hoitotyössä. Tätä mallia myös muunneltuna voi käyttää missä tahansa vanhustyössä. Vanhusten kanssa yhdessä tekemällä tullaan lisäämään

21 suuresti heidän hyvinvointiaan ja ylläpitämään vanhusten kuntoutusta erilaisilla kuntouttavilla viriketoiminnoilla.

22 LÄHTEET Aalto, L, 1999. Tietoa, tunteita, toimintaa. Moniammatillisen ja kokemuksellisen päihdetyön koulutuksen loppuraportti. Vanhustyön keskusliitto. Aira, M, 2005. Suomen lääkärilehti 33/2005, Viinaa lääkkeeksi? 3137-3139. Airaksinen, T, Vilkka, H, 2004. Toiminnallinen opinnäytetyö. Jyväskylä; Gummerus Kirjapaino Oy. Arponen, Hervonen, 1992. Mitä kotihoidon jälkeen: Dementian hoitovaihtoehdot. Tampere. Havio, M, Mattila, R, Sinnemäki, T, Syysmeri, L, 1994. Päihteenkäyttäjä hoitotyön haasteena. Jyväskylä; Kirjayhtymä. Hakonen, S, 2003. Muistelutyö. Teoksessa Marin, M. & Hakonen, S. 8toim.) Seniori- ja vanhustyön arjen kulttuurissa. Juva:ps-kustannus. Hannula, M, 1998. Vanhus ja päihteet. Vanhustyö 3/1998. Heikkinen, E, 2003. Vanhuuden voimavarat. Vammala; Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hirsjärvi, S, Remes, P, Sajavaara, P, 2003. Tutki ja kirjoita. Vantaa; Kirjayhtymä. Junkkari-Laitinen,P, Isola,A, Rissanen, S, Hirvonen, R, 1999. Moninainen vanhusten hoitotyö. Porvoo; WSOY Kallanranta, T, Rissanen, P, Vilkkumaa, I, 2001. Kuntoutus, Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy. Kankainen, T, 2005. Sosiaaliturva 15/2005, Estääkö häpeä puuttumisen vanhuksen juomiseen?28-29. Raportti. Karjalainen, S, Kokko, H-L, 1996. Sairaalassa ja safarilla. Opinnäytetyö. Oulun Diakoniaopisto. Karjalainen, T, Tuomainen, E, 1997. Vanhusten viriketoiminta. Oulun diakoniaopisto. Opinnäyte. Karjalainen, V, 1993. Yhteistyön virityksiä.kuntoutuksen yhteistyöverkostojen kehitysvaiheen tarkastelua. Stakes raportteja. Gummerus Kirjapaino Oy: Jyväskylä. Karlsson, Å, Marttala, A, 2001. Projektikirja. Tampere; Tammer-paino oy. Karvinen, M, 2005. Socius 1/2005 Päihdeongelmaiset vanhukset tarvitsevat omia palveluita, 20-21.

23 Kettunen, R, Kähäri-Wiik, K, Vuori-Kemilä, A, Ihalainen, J, 2002. Kuntoutumisen mahdollisuudet. Porvoo:WS Bookwell Oy. Koskinen, S, Ahonen, S, Jylhä, M, Korhonen, A-L, Paunonen, M, 1988. Vanhustyö. Jyväskylä: Gummerus. Kähäri-Wiik, K, Niemi, A, Rantanen, A, 1997. Kuntoutuksella toimintakykyä. Porvoo, WSOY Lehtinen, L, 1989. Terve vanhus. Juva: WSOY Leminen, T-M, 1999. Kuntouttava työtapa kotihoidossa. Vanhustyö3. Musikka-Siirtola, M, 1997. Kuntoutuksen haasteita ja näköaloja. Suomen kuntaliitto: Helsinki. Partanen, M. 1996. Yhteislaulu terapiavälineenä. Teoksessa Ahonen-Eerikäinen, H.(toim.) Taide psykososiaalisen työn välineenä. Joensuu: Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulu. Pöyhönen, E, 2003. Mielenterveyskuntoutujien klubitalo. Yhdessä kohti työelämää. Art-Print Oy, Helsinki. Ruth, J-E, Eloniemi, U, 1987. Dementoituneen vanhuksen hoito. WSOY, Juva. Saarelainen, S. 2002. Vanhusten kuvauksia elämänlaadusta pitkäaikaishoidossa. Opinnäytetutkielma. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto. Saarenheimo, M. 1997. Jos etsit kadonnutta aikaa. Vanhuus ja oman elämän muisteleminen. Tampere: Tammer-Paino Oy. Sarvimäki,A., Stenbock-Hult. 1996. Hoito, huolenpito ja opetus. Helsinki:Wsoy. Vaarama, M.& Kainulainen, S. & Perälä, M-L. & Sinervo, T. 1999. Vanhusten laitoshoidon tila. Voimavarat, henkilöstön hyvinvointi ja hoidon laatu. Stakes aiheita 46. Stakesin monistamo.helsinki.

LIITE 1 VIRIKETOIMINTA KUNTOUTUKSEN EDISTÄJÄNÄ TIMOSENKODISSA Projektisuunnitelma Marita Anttonen i15na Opinnäytetyön suunnitelma Kevät 2006 Diakonia ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-,terveys ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...3 2 LÄHTÖKOHDAT JA TAUSTA...4 3 TOIMINNALLISEN PÄIVÄN TAVOITTEET...6 3.1 Toiminnalliset- ja tulostavoitteet...6 3.2 Oppimistavoitteet...6 4 ORGANISAATIO...7 4.1 Projektin ohjausryhmä...7 4.2 Projekti ryhmä...7 4.3 Projektin tukiryhmä...7 5 TOIMINTAPÄIVÄN TOTEUTUS...9 5.1 Projektin asettaminen...9 5.2 Tehtäväluettelo ja aikataulu...9 5.3 Resurssien käyttö...10 5.4 Mahdolliset riskit...11 6 BUDJETTI...12 6.1 Kustannusarvio...12 6.2 Rahoitus...12 7 OHJAUSSUUNNITELMA...13 7.1 Ohjausryhmän, projektiryhmän ja tukiryhmän tapaamiset...13 7.2 Projektin raportointi...13 7.3 Projektin laadunvarmistus...13 LÄHTEET...14

1 JOHDANTO Vanhusten hoidossa käytetään paljon eri hoitomuotoja. Tässä projektityössäni haluan selvittää kuinka viriketoiminnalla voidaan vaikuttaa vanhuksen hyvinvointiin. Projektityöni tarkoituksena on palvella hoitotyössä työskenteleviä. Halusin suunnata projektityöni päihdeongelmaisten vanhusten hoitoon, koska itse suuntaudun päihdepuolelle ja vanhuksiin. Tutkimuksia jotka koskevat vanhuksia ja päihteitä on tehty vähän. Projektityössäni haluan järjestää päihdeongelmista kärsiville vanhuksille toiminnallisen päivän, jossa kiinnitän huomiota siihen kuinka tälläisellä päivällä on vaikutusta vanhuksen kuntoutumiseen ja hyvinvointiin. Päihdeongelmaisten vanhusten kuntoutuminen muodostuu pienistä jopa arkipäivän asioista, mm. yhteisössä elämisestä ja osallistumisesta jokapäiväisiin askareisiin, työtoiminnasta ja sosiaalisten yhteyksien järjestämisestä. (Kettunen, Kähäri-Wiik, Vuori-Kemilä, Ihalainen 2002, 342.) Kiinnitän erityistä huomiota siihen, tapahtuuko vanhuksen hyvinvoinnissa muutosta positiiviseen suuntaan. Tavoitteenani on selvittää onko toiminnallisilla päivillä minkälainen vaikutus ja kannattaako tulevaisuudessa tätä käyttää hoitotyössä kun on kysessä vanhuksen hyvinvointi ja hoitaminen. Toteutan projektini Timosenkodissa, jossa asuu noin 30 päihdeongelmaista vanhusta. Tarkoituksena on järjestää heidän kanssaan toiminnallinen päivä, jonka tehtävänä on hyvinvoinnin lisääminen. Pääteemana on vanhusten osallistuminen toiminnallisen päivän järjestelyyn ja suunnitteluun ja kuinka se vaikuttaa heidän hyvinvointiin. Päivä perustuu siihen, että vanhukset itse osallistuvat ja järjestävät päivää yhdessä ohjatusti. Seuraan työskennellessäni miten sillä on merkitystä hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen.

4 2 LÄHTÖKOHDAT JA TAUSTA Vanhusten hoidon tavoitteena on vanhuksen tarpeita vastaava ja toimintakykyä tukeva hyvä hoito. Keskeistä on miettiä, miten vanhusten erilaisuus ja yksilöllisyys voidaan havaita ja ottaa huomioon ja miten heidän voimavarojaan voidaan vahvistaa. Tärkeää on vanhusten mielipiteiden, arvojen ja tulevaisuuden näkemysten merkitys ja kunnioittaminen käytännön toiminnassa ja sen kehittäminen. (Junkkari-Laitinen, Isola, Rissanen, Hirvonen, 1999,19-31.) Vanhusta on toisinaan tarpeen auttaa tiedostamaan oma persoonallisuutensa, omat henkiset ja taidolliset sekä persoonalliset kykynsä, minäresurssinsa. Tiedot, taidot ja kokemukset koko elämän ajalta ovat vanhuksen korvaamaton voimavara, jonka käyttöä tulee tukea. Älykkyys ja luovuus kasvavat käytössä ja ehtyvät käyttämättöminä. Niin kauan kuin vanhus säilyttää motivaationsa eikä ympäristö sitä heikennä, hän säilyy mieleltään virkeänä. (Lehtinen 1989.) Erilaiset harrastukset ja toiminnat ylläpitävät psyykkistä toimintakykyä. Ne antavat erilaisia virikkeitä eri tiedonkäsittelytoiminnoille. Toimintojen täytyy olla sellaisia, että niistä nautitaan ja saataisiin vahvoja miellyttäviä elämyksiä ja kokemuksia. ( Heikkinen 2003.) Toiminnallisia päiviä joissa vanhus otetaan mukaan toimintaan järjestetään suhteellisen vähän. Tähän vaikuttaa jo yksistään se, että hoitohenkilökuntaa on niin vähän. Resurssit eivät riitä tälläisten päivien järjestämiseen, vaikka niillä voisi olla erittäin positiivinen merkitys vanhusten hyvinvointiin ja virkistymiseen. Käy myös ilmi, että suurin osa vanhuksista jotka asuvat laitoksissa tai kodin omaisissa palvelutaloissa kokevat, että päivittäisiä tapahtumia ei ole riittävästi. Vanhukset viettävät suurimman osan ajastaan tekemättä mitään. He vain istuvat tai makaavat tuijottaen eteensä tai odottavat, että jotakin tapahtuisi. He menettävät mielenkiinnon ympäröivää maailmaa kohtaan ja tulevat passiivisiksi.(junkkari-laitinen ym 1999.)

5 Otan myös huomioon päihdepuolen koska projektissani on kysymys päihdeongelmaisista vanhuksista. Ikääntyneet ihmiset ovat hyvin epäyhtenäinen ryhmä alkoholin käyttäjinä. Osalla alkoholi on kuulunut elintapoihin aina, se pysyy hallinnassa ja itsesäätely toimii. Osalla taas käyttö lisääntyy tai alkaa ikääntyessä. Syynä voivat olla elämän kriisit: puolison kuolema, sairaudet ja niiden mukanaan tuomat toimintakyvyn rajoitteet, masennus ja dementia. (Kankainen 2005, 28-29.) Vanhuksille alkoholinkäyttö aiheuttaa kuitenkin huomattavan paljon ongelmia. Muisti heikkenee, alkoholi vaikuttaa epäedullisesti sydän- ja verisuonisairauksiin sekä lisäksi aiheuttaa vanhuksille kaatuilua. (Aira 2005, 3137-3139.) Alkoholin vaikutus ikääntyneen elimistöön, sairauksiin ja lääkitykseen on erityisalue, joka vaatisi oman huomionsa. Olisi tärkeää kehittää uusia työtapoja, jotta päihdeongelmaiset vanhukset voitaisiin tunnistaa ja auttaa heitä riittävän ajoissa. Monelle vanhukselle pullo voi olla keskustelukumppani ja mielekkään toiminnan korvike. Näin ollen olisi tärkeää järjestää vanhuksille viriketoimintaa jotta vältyttäisiin ikäviltä päihdeongelmilta. Tärkeää on myös huomioida, että asiakkaita ei leimata missään vaiheessa vaan asioista voitaisiin puhua normaalisti.( Karvinen 2005, 20-21.)

6 3 TOIMINNALLISEN PÄIVÄN TAVOITTEET 3.1 Toiminnalliset- ja tulostavoitteet Toiminnallisena tavoitteena on järjestää päivä päihdeongelmaisille vanhuksille, jonka järjestämiseen he myös itse osallistuvat. Tarkoituksena on selvittää kuinka se vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin ja mikä merkitys päivällä on kun järjestetään normaali päivästä poikkeavaa toimintaa johon he myös itse osallistuvat. Toiminnalliseen päivään kuuluu juhla jossa on yhteislaulua ja muistelua sekä lisäksi pientä toimintaa mm. joulupukin vierailu ja musiikkiesitys. Lisäksi järjestän kaksi erillistä päivää jolloin vanhukset osallistuvat leipomiseen ja askarteluun omien kykyjensä ja halujensa mukaan. Näiden päivien tuotokset menevät juhlaan. Askartelu päivä on 19.12.2005 ja siellä teemme kaikille asukkaille joulukortit ja joulukoristeita. Yhdessä suunnittelemme päivän ohjelman. 23.12.2005 leivomme asukkaiden kanssa tarjottavaa joulujuhlaan. Leivomme Timosen kodin tiloissa ja kustannuksista mitä tulee leipomisesta vastaa osaksi Timosenkoti. Valokuvaan tapahtumaa josta jää myös vanhuksille muisto päivästä sekä kerään vanhuksilta palautetta päivästä kuinka he ovat kokeneet sen ja minkälainen vaikutus sillä on ollut. Tulostavoitteena on, että hoitohenkilökunta niin Timosenkodissa kuin muuallakin hyötyisi ja pystyisi käyttämään tätä tietoa vanhusten hoitotyössä sekä hyödyntämään ja järjestämään vastaavanlaisia päiviä vanhuksille. 3.2 Oppimistavoitteet Omana tavoitteenani on perehtyä ja syventää tietoa vanhusten hoitotyöstä sekä perehtyä kuinka toiminnallisella päivällä voidaan vaikuttaa positiivisesti vanhusten hyvinvointiin sekä arkeen. Lisäksi syvennän tietoa siitä kuinka projektityötä tehdään ja kuinka se käytännössä toteutuu. Lisäksi opin itsenäistä työskentelyä ja tiedon hakua.

7 4 ORGANISAATIO 4.1 Projektin ohjausryhmä Projektin ohjausryhmä: Paula Haapalainen lehtori Diakonia ammattikorkeakoulusta, sekä Esko Pelkonen sairaanhoitaja Timosenkodista. Projektin ohjausryhmän tehtävänä on ohjata, seurata ja hyväksyä tulos. He myös kokoontuvat sekä projektin alussa että lopussa mutta tarvittessa myös useammin. Ohjausryhmä on projektin omistajan voimavara päätösprosessissa. Projektin tarkastelulla ja testauksella ohjausryhmä antaa takeet siitä, että projekti sujuu suunnitelmien mukaisesti ja ongelman ratkaisu valmistuu sovitussa ajassa. Ohjausryhmään kuuluu henkilöitä, jotka pystyvät nopeasti päättämään projektin suunnasta ja voimavarojen myöntämisestä. (Karlsson, Marttala 2001, 82.) 4.2 Projekti ryhmä Marita Anttonen; sairaanhoitajaopiskelija Oulun diakonia-ammattikorkeakoulu Projektiryhmään kuuluvat ne henkilöt jotka tekevät opinnäytetyön. Projektin voi tehdä yksin tai useampi henkilö. Projektiryhmä suunnittelee ja toteuttaa projektin tehtävät sekä lopuksi kirjoittaa loppuraportin. Koska teen projektin yksin vastaan kaikesta työstä mitä projektissa tulee vastaan. (Karlsson, Marttala 2001,82). 4.3 Projektin tukiryhmä Maiju Ansamaa; lehtori Diakonia ammattikorkeakoulu sekä hoitajia Timosenkodista

8 Projektiryhmän tehtävänä on varmistaa, että asiantuntijat saavat mahdollisuuden vaikuttaa projektiin sekä heillä voi olla erilaisia näkökulmia projektiin. (Karlsson, Marttala 2001,85).

9 5 TOIMINTAPÄIVÄN TOTEUTUS 5.1 Projektin asettaminen Ensimmäisenä tehtävänä on tutustua projektityöhön sekä asettaa projekti. Lisäksi on tärkeä keskustella Timosenkodin johtajan kanssa; sopia sekä aikataulusta että projektin toteutuksesta. Lisäksi käydään yhdessä läpi miten projektin on tarkoitus edetä. 5.2 Tehtäväluettelo ja aikataulu Tehtävänä on toteuttaa projektisuunnitelma, joka esitetään ohjausryhmälle hyväksyttäväksi. Projektisuunnitelmassa näkyy aikataulu, suunnitelma, budjetti sekä projektin tarkoitus ja tehtävät. Ensimmäiseksi tutustun aiheeseen ja haen kirjallista materiaalia. Lisäksi valmistelen toimintapäivän sisällön ja perehdyn kirjallisuuteen. Näin etsin ja valmistelen toimintapäivään kyseiset aiheet ja asiat mitä toteutetaan. Tämän jälkeen suunnittelen toimintapäivän ohjelman eli rungon, jonka pohjalta päivä etenee. Lisäksi suunnittelen vanhuksille tiedoksi etukäteen ilmoituksen(liite1) josta selviää päivän tapahtumat ja toiminta. Toimintapäivä toteutetaan Timosenkodissa, missä vanhukset asuvat yhtäjaksoisesti. Lopuksi teen loppuraportin, johon käytän apuna projektisuunnitelmaa, kirjallisuutta, toimintapäivää sekä vanhusten omia kokemuksia päivästä. Loppuraportin esitän ohjausryhmän-, tukiryhmän jäsenille sekä opponenteille. Aikataulu Elo-syyskuu 2005 *toiminnan suunnittelua ja suunnitelman teko Lokakuu 2005 * esiintyjien hankinta ja kustannusten arviointi * lahjojen hankinta eri yrityksiltä

10 Marraskuu 2005 * tarjoilun suunnittelu (ainemäärät alustavasti mitä tarvitsee, paljonko leivotaan jotta riittää) * tarvikkeiden alustavan tilauksen tekeminen + laulumonisteiden teko(liite2) * projektisuunnitelman lopullista tekoa ja sen hyväksyminen ohjausryhmältä *projektisuunnitelman esitystä seminaareissa ja ohjausryhmälle Joulukuu 2005 * tilojen järjestäminen * kartoittaa ketkä osallistuvat leipomaan ja askartelu tuokioon * leipomisen toteutus + askartelun toteutus * toimintapäivän järjestäminen/ toteutus Tammikuu 2006 *aineiston keruuta ja analysointia Helmi-Maaliskuu 2006 *opinnäytetyön kirjallisen osion tekemistä loppuraportin teko Huhtikuu 2006 *opinnäytetyön palautus 5.3 Resurssien käyttö Projektiryhmä eli minä vastaan suurelta osin kaikista kustannuksista mitä projektityöstä tulee. Toteutan projektisuunnitelman, toimintapäivän sekä loppuraportin. Toimintapäivän suunnittelusta ja tapahtumista vastaa projektiryhmä, mutta osaksi kustannuksiin ja toteutukseen osallistuu myös Timosenkoti.