GEOTEKNILLISIA TIEDONANTO JA

SUOMEN GEOLOGINEN TOIMISTO GEOTEKNILLISIA TIEDONANTO JA OTTO TROSTEDT *

LISIA PITKANRANNAN MALMIKENTAN HISTORIAAN KIRJOITTANUT o-rro TRUSTED'L' SUOYEiiTAhWT B. AARNIO

uomi ei todellisuudessa ole mikaän vuoriteollisuuden maa. S Tosin on 16 sataluvun keskivaiheilla alkaen havaittu eri osisss maata, etenkin sen lounaisosissa, muutamia rauta- ja kuparilöytöja, rnutta vain harvoissa tapauksissa on niissä syntynyt pitempiaikaista kaivosteollisuutta, syysta etta löydöt itse asiassa ovat olleet liian pieniä; seurauksena tasta on koko maassa saatu rauta-, kupari- ja tinamalmimaara noussut vain noin 11/2 miljoonaan tonniin. Niiden malmilöytöjen joukossa, joissa pitempiaikainen louhimiiien on ollut mahdollinen, - naista tarkeimamat Orijärven kuparimalmi- ja Jussa.rön rautamalmilöydöt - on Pitkänrannan löydöilla epailemattii tärkeä sijansa. Niiden edullinen paikka lähellä Laatokan rantaa on kaikkina aikoina ollut omiaan kiinnittamaiin huomion tähän malmirikkaaseen seutuun, erittäinkin kun se sen lisäksi on erittäin metaaiikns.jn siinä on huomattavia vesiputouksia. Aina siitä asti kun malmia ensikerta löydettiin, on tämä kenttk kiinnittanyt huomiota itseensä, ja epailematta on sillä vetovoimansa, niin!kauan kun sen aarteet seka maan päaklä etta alla eivät ole eheneet; ja mitään vaaraa toisessa tahi toisessa suhteessa - voidaan varmuudella sanoa - ei vielä ole. Melkein vuosisadan kestaneen vaiherikkaan olonsa jälkeen lopetettiin keväällä vuonna 1904 kaikki työ Pitkänrannan seka kaivoksissa ') että rikastuttamis- ja sulatustehtaissa ja epävarmaa on, milloin liike taasen saavuttaa sen suuruuden mikä silla oli viime vuosisadan viimeisilla vuosikymmenilla,,jolloin sen metallituotannolla oli enemman kuin 15 miljoonan markan arvo. Seuraavassa kuvataan niitä vaiheita, joiden alaisena Pitkanrannan tehdas olemassaolonsa aikana vuosina 1810-1904 on ollut. Vanhimmat tiedot malmilouhoksista Pitkanrannan seuduilla ovat viime vuosisadan alkupuolelta. Tosin on siellä ja taälla vanhoissa rnuistiinpanoissa tietoja tasta kaivoskentästä, että se olisi ollut tunnettu l) Mainitun vuoden alussa joutuivat Pitkinrannan kaivokset ja tehtaat erulle englantilaiselle konsortsiumille, joka ei kuitenkaan liene kauppaa lopullisesti paittanyt.

jo noin vuonna 1770, mutta lähemmin tarkastaessa tähän kuuluvaa kirjallisuutta, erittäinkin vena'läistä, huomaa ettei mainittu otakmma voi olla oikea. Varmaa on ainoastaan, että vuonna 1810 venäläinen viiorimestari Fuhrmann kävi Pitkänrannan seuduilla malminetsimismatkalla Sortavalan, Iinyilahden ja Suistamon pif&jissä. Hänen kaivantonsa,ja louhoksensa nykyisen kaivoksen 1 Omeljanoff paikalla (n. k. Kanavakaivos, koska tähän oli tehty kanavantapainen kaivos malmikerroksen esiintymistä pitkin) olivat jotenkin perusteellisia, mutta mitään suurempaa kuparimalmimaira& ei han voinut keksiä, minkätakia h;in ei katsonut löydön rnilläiin ehdolla olevan työskente1 yn arvoisen. Hyvin innokkaita malminetsiöiti olivat iiahtävästi kolme venblaista, Oschminzoff, Raranoff ja Anisimofi, jotka vuonna 1814 Siiistamon,ja Impilahden pitäjips& valtasivat joukon kuparikiisu-, 1yi.i~hohde- ja graliittilö~töjä. Kun kaakkois-suomi vuonna 1811 oli yhdistetty muuhun Suomeen, joiitui Pitkanranrian seutiikin Suomen vuoriliallitukse~~ alaiseksi. Tapaanimekin sentakia täman arkistossa Helsingissä lähempiä tietoja ensiriliiisistii valtauskirjoista, joita oli otettu löytöihin Pitkänrannan seudussa. Paikkaa.,jonka venaliiiset valtasivat kutsuttiin Xlasuomäeksi ja oli se nykyisen kaivoksen 4 Omeljanoff läheisyydessii. Sitäpaitse iliiioittivat he vallattavaksi erään paikan,,hopunsuon takana", jossa he olivat löytäneet,,marmoria ja rautamalmia". Huomaamme taata, etta Hopnnvaaran kalkki- ja malmilöytö on vanhimpia seudulla. Sittenkun vuorimestari Lundström vuo&allituksen miläräykse~ta oli tutkinut venjlliisten malmilöydöt ja koelouhinnassa huomannut näiden hyvin kannattavan työskentelyä, jatkoivat toimeliaat valtaajat vielä jonkun aikaa louhimista ja kuparimalniin seulontaa; lcuparirnalmista tekivät hr. sitapaitse pienempiä koesulatuksia tata tarkoitusta varten Ruokojärven lryladn rakennetussa n. 2 m. korkeassa sulatusuiinissa. Tallöin lii1- neviit he kuitenkin saaneet vain vähän kokoonsulanutta kuonaa ja tarhoitiis oli perustaa Juankoskelle, noin 3 km. NE päin Ruokojärven krlasta, kunnollinen kuparisulatto, mutta vuorimestari neuvoi venäläisiii jättämään sellainen kallis yritys, ennenkuin he olivat varmoja suaremrnista malmivarastoista maan pinnalla ja sen alla. Kauan ei kestänyt ennenkun vepälaisten liikepaaoman puutteessa taytyi lopettaa malmitutkimukset ja pian menettivät he valtausoikeutensakin. Vuonna 1816 jätti kauppiai Worobjef f hakemiiksen valtausoikeutta varten siihen asti pal.jastettuiihin malmipaikkoihin Pitkassärannassa, mutta luovutti pian oikeutensa veniiliiisille Tschebotarjeff'ille ja Derjabin'ille, joista edellinen kahden vuoden aikana toi-

mitti pienempia tunnelikaivostöitä nykyisen kanavakaivoksen yaikalla, johon hän käytti 60,000 Rbl. banko assignateja, vastaten 68,400 Suomen markkaa, saamatta kuitenkaan mainittavimpia malmimääriä, koska hän, kuten useista tiedonannoista voi päättaä, johti töitä huolimattomasti ja ilman asiantuntemusta. Vuonna 1821 haki taasen englannin alamainen Lionel Lukin valtausoikeutta kaikkiin siihen asti keksittsihin löytöihin Suistamossa, Sortavalassa ja Impilahdella. seka pyysi joukon laajoja erikoisuikeiiksia malmien ottoa varten, kuten yksinoikeutta käyttää kaikkia metsiä ja vesiputouksia iisken luetelluissa pitäjissä, sekä vapautusta veroista ja tullimaksi?ista osakeyhtiölle, jonka suunniteltua toimintaa Lukin selostaa kir.ioituksessa Hänen Majesteetilleen Venäjän Keiaarille. Lukin sai tosin v. 1823 haluamansa erikoisoikeudet, mutta mitiiiin yhtiötä ei saatu aikaan, ja Lukin palasi pian Englantiin. Melkein kymmenen vuoden aikana lepäsi kaikki vuoriteollisuus Pitkassärannassa, kunnes venäläinen Wsewolod Omeljanoff v. 1831 taauen tutkitutti tunnetut malinilöytöpaikat, ja silloisen vuori-inteiidenltti Nils Nordenskiöld'in innostuttamana, päätti alottaa työt iiudestaan. Siteenkun hän K. Seuaatin valtiovaraii~toimituubui~nalta oli saiinut valtausoikeudeil kaikkiin silloin tunnettuihin löytöihin ja samat erikoisoikeudet kuin venäläiset ja Lukin, mutta silla elidolla, että kaivostyö ja sulattimot kolmen vuoden kuluttua olisivat täydessä kagnnissli. heittäytyi Omeljanoff yritykseen, jonka suorittamiseen hänellä tosin oli rahavaroja, mutta ei mitää.n ammattitietoja. Hänellä oli, kuten erassa vanhassa vuorimestarikertomuksessa kerrotaan, tarpeeksi hyviä suunnitelmia, mutta luotti liiaksi omiin tietoihinsa, vaikk'ei hän ollut ammattimies vuoriteollisuudessa. Kolme vuotta kului ilman, että ajateltua eulattoa Koirinojanlahclen luona voitiin alottaa, sillä tulipalo hävitti koko valmiin rakennusainevaraston, arvoltaan lähes 7,000 mk. Huomioon ottaen Omeljanoff'in vastoinkaymiset myönsi vuoïiliallitus nyt hänelle vielä kahden vuoden lykkäyksen, mutta otti häneltä samalla kertaa rajattoman kayttöoikeuden ruununmetsiin. Omeljanoff Iiarjoitti kuitenkin malmitutkimuksia jotenkin laajasti; niinpä tehtiin 500 m. pituisella Kanavakaivoksen ja kaivoksen 4 Omeljanoff välisellä matkalla 30-luvun lopussa 25 kaivantoa, jaista 22:ssa oli enemillan tahi viihemmän rikasta kuparikiisua, 3:ssa sitavastoin tinakivcaii. Nan~ä tuotteliaat malminetsinnät johtuivat paaasiallieesti siitii.s eik:tsta, että Omeljanoff v. 1834 oli palvelukseensa ottanut asiantuntevan saksilaisen vuorimiehen, vuorikommissarion G. Albrecht'in Freibergista, joka 5 vuoden aikana jvhti Omeljanoff'in kaivoksia ja sulattoja.

Viimemainituista rakennettiin valmiiksi v. 1857 n. k. DBitrofanin sulatto Koirinojan suussa, johon oli aslltettu kaksi kupari- ja 1 tinauilnia. ilman ettr monesta syystä mitään malmin sulatusta voitiin alottaa. Taasen täytyi Omeljanoff'in anoa vuoden lykkäystä pidattääkseeii erikoisoikeutensa. Hän saikin sen, mutta kun myös vuonna 1839 ei ollut mitaän toiveita saada tehdas lahimmässä tulevaisuudessa kayntiin, maaräsi vuorihallitus kaivostarkastuksen ja kaivospiiriinpanon 0melja.noff 'ille. Koska kaikki kaivokset olivat veden vallassa eikä mitään sulatuskokeita oltu vielä tehty Mitrofanin sulatossa, ei eenaattikaan voinut xnyöntaa Oineljanoff'in anomaa 100,000 hopearuplan suuruista valtiolainaa. Vuoteen 1840 oli tamä Pitkäänrantaan kiinittänyt enemman kuin 285,000 mk., saamatta rahtuakaan kuparia tai tinaa. Jo vuonna 1839 oli G. Albrecht jattänyt paikkansa Ome'ljanoff'illa, ja alkoi omaan laskuunsa etsiä, malmia. silloin tunnettujen löytöpailzkojeii itapuolelta. Hänen onnistui nykyisen kaivoksen 1 Klee läheisyydestä loytaa rikasta kuparimalmia, johm hän v. 1840 sai neljä valtauskirjaa seka muutamia hyvin edullisia erikoisoikeuksia, kuten vapautnksen ruunrinveroista 10 vuoden aikana j. n. e. Relinojan suun lähelle perusti hän nyt pienen kuparisulaton, n. k. hlelrsandrasulaton, joka kuitenkin jo v. 1862 vuoden a.lu~ssa joutui oston kautta venäläiselle H. Eleey1,1e. hlbrecht aikoi sitten vielä perustaa uuden kuparilaitoksen, 2,5 km. Impilahden suun itiipiiolelle, Saarijärvestä tulevan puron snulle, mutta ei saanut, kun hänella ei olllut mitaiin omaa malmilöytö~, mitaan anomistaan etuoikeuksista. Jos me koetamme koota kaikki tiedot vuorimestariarkistosta sekä venäläisestä kir.iallisuudesta vuodesta 1810 vuoteen 1847, niin saamme jotenkin surkean kuvan oioeuhteista Pitkassaraunaosa 40-luvun lopulla. Laajempia rikastuttamis- ja sulatustehtaita oli kyllä rakennettu,ja mnlmikentta oli perusteellisesti tullut tntkituksi enemmän kun 2.000 m. pitnudelta, mutta kaikki tämä oli niellyt lähes 2 mil.jooiian markiin pa&oman, minkä ohessa metallituotanto seka Mitrofani. että Alekiandrntehtaissa ei noussut kuin noin 50 ti 60,000 RpI. Kun Omeljanoff vuonna 1847 oli kuollnt myivät hänen perillisensä koko tilan 40,000 hopearuplasta ja H. Klee kaivoksensa ja tehtaansa 35,000 hopearuplasta Pietarissa äsken perustetulle n. k. Pitkanrannan kompanialle, jonka toiminnan kanssa malmikentälle alkaa ensimäinen kukoistiisaikakautensa.

Aqikakaudelta 1847-1865, jota voitaisi kutsua tehtam ensirnaiseksi kukoistusajdsi, on jotenkin perusteellisia tietoja, vuorihallit&sen tossa. Seuraavassa kuvataan lyhyin piirtein Pitkanrannan vaiheet 18 vuotta pitkänä ajanjdsons. Edellä mainittu,,kompania Pitkänrannan kupari- ja tinakaivok- ~ien käyttöä varten" oli vuonna 1848 saanut samat etuo&eudet, jotka olivat olleet jo Lukin'illa, Omeljanaff'illa, Albrechk'illa ja Rlee'llä, ainoastaan sillä erotuksella, ettei se vapaasti saanut käytti& ruuninnmetsiä, sekä sai ainoastaan 10 vapaavuotta ruununveroista. Muunmuassa rekisteröitiin xhtiön tunnettu tehtaanmerkki: P. C. (Pitkäranta Compani), joka usein väärin on johdettu nimestä Pitkaranta copparverk. Kompania, jolla oli jotenkin huomattavia rahavaroja, pani pian käyntiin aa&nnöllisen kaivostyön, padasiallisesti kaivoksissa 4 Omeljanoi'f.ja 6 Klee, louhien pääasiallisseti kuparimalmia. Seurauksena tästä innokkaasta työskentelystä, oli, etta vuodesta 1852 vuoteen 1865, t. s. 13 vuonna, lähemmäksi 200,000 tonnia malminpitoista vuorta louhittiin ja nostettii, (vertaa graf. taulua kuv. l), kun taasen vuodesta 1814 vuoteen 1852 eli 38 vuotena oli saatu vain noin 83,000 tonnia. Epäilematti oli kompanialla suuria ansioita toimeenpannessaan tarkoituksenmukaisen kaivos- ja sulattotyön, niin että muun muassa kuparintuotanto suureni huomattavassa määrässä. Koko metallituotanto Pitkässarannassa vuoden 1866 alkuun voidaan arvioida n. 1581 tonniksi kuparia ja n. 209 tonniksi tinaa, vastaten metalliarvolleen silloisten hintojen mukaan, lähemmäksi l,z miljoonaa ruplaa, joista 1 % oli maksettava verona Suomen, valtiolle. Kun ajattelemme, miten mititön metallituotanto oli Omeljanoff'in ja Klee'n aikana aina vuoteen 1848 a~ti ollut, huomataan miten suurella menestyksellä mainittu kompania työskenteli; tämä johtui suureksi osaksi siitä, että kivennostossa ja kaivosten t~-lijäi~apiclossa käsivoimien (tai hevoskierrolrsen) sijaan kai]<bialla höyryvoima saatettiin kaytantöön. Vähän pohjoisemmaksi ennen mainittua vanhan,,~leksandra sulattoa", jota myöhemmin myös kutsuttiin,,laatokkasulatoksi", rakennettiin muun muassa uusi malminrikastuttamislaitas sekä uusi kuparinsulatuslaitos, jotka nekin samoin kuin ensinmainittu sulatto saivat käyttövoimansa pienestä Kelinojan purosta. Yli 4 km. pitkä kanava, ii. k. Wustanon kanava, kaivettiin Nietjärvesta äskenmainitun puron lähteille, lisätakseen vedentuloa rika.stuttamislaitokseen, ty6 joka maksoi Kompanialle yli 50,000 rpl., ilman vastaavaa hyötyä, kun vesimäärä ei kuitenka.an koskaan riittänyt tämln n. k. alatehtaan (alasavotan) käytölle, minlratakia v. 1858 taasen perustettiin uusi rikastuttamislaitos, padasiallisesti tinamalmia varten, kuiluhuoneen 4 Omel-.

Ziiavcb 1. Grctfillinuri esitys Pitkirirannan kaivoksista riostetuii ntudari-, kuparin- ja tiiianpitoiseii kiven kokonaiumii&riietii 18Fiö-1904. A Kuparinpitoiuts kive&. B Kuparin ja raudanpitoistn kive& yliteens8. CI Tiiisnpitoiuta kiva%.

K~CZCU~I 2. GraiiiLine11 esitys kuparin, tinan ja hope;bn tuohmouta PitkiissiLrarinassa 1848-1904. Ik = kuparia Pitkiirirannan malmeistzi................................ l mm pyetys. = 15 t. E= 8. h ylin% muualta tuodusttt niitlmista n s =6t. c= b b r) r) )) b b @ = ao kg. D= 9 b +... * s =lt.

janoff yläpuolelle. Laitosta kiytettiin nyt höyryn voimalla ja tinamalmin huuhtomiseen tarvittava vesi otettiin pienesta, kaivoksien yläpuolella olevasta Perälammista. Veden puutteessa täytyi kuitenkin tämänkin laitoksen seista toimettomana useita kuukausia vuodwsa. Nyös sulatto muutettiin pois Kelinojolta ja rakennettiin v. 1851 kaivoksen 1 Klee eli Pervoin luo, niin että puhalluskoneiden käyttö8 varten oleva höyrykone myös voi toimittaa noston ja pumppauksen kaivoksesta. Vanha Mitrofaninlaitos Koirinojan suussa, jonka, tulipalo suureksi osaksi oli liavittanyt, lakkautettiin sitlvastoin v. 1859 kokonaan. erittäinkin kun malmin kuletus vesitse kaivoksista laitokseen Koirinojalla tuotti liian suuria kustannuksia, jotapaitse tehtaan hallitusta tiytyi ylllpitaa kahdessa eri kohdassa. Verrattain suurta huomiota omistettiin Kompanian aikana myöskin koululle ja kirkolle tehtaan piirissä, ja olivat nämä, kuten vuorimestariii kertomuksessa vuodelta 1854 mainitaan, paremmin varustetut, kuin vastaavat laitokset useai.rsa muwsa tehdaslaitoksessa Suomessa. Tyomiehet apuivat tilavissa, liimpimieaa jla terveellisissa asunnoissa ja olival; osakkaina hyvinj%rjestetyssä sairausapukassassa. Jo vuodesta 1856 alkaen näyttää Pitkänrannan liikeyritys ajoittain joutuneen eri omistajille, jotka ainoastaan vaivoin voivat pitää sitä elossa, kun malmivarastot kaivoksista yht enemmäm alkoivat vähetä ja tavallis&i oli puute tarpeellisesta ~liikepmoma~ta uusien löytöjen etsimiseen. Hu~limattomuus johdossa viimeisinä vuosina sekä useat suuret tulipalot vaikuttivat myös o~altaan, että laitos meni alaspäin. Nuun muassa paloi v. 1868 koko n. k. yltitehdas kaivoksen 1 Klee'n luona, minkitakia ainoastaan lyhyenä osana vuotta kuparin sulatus saattoi tapahtua. Yleensä väheni kuparintuotanto vuodesta vuoteen, kunnes se vihiloin v. 1866 kokonaan lakkasi.. Pitkänrannan metallituotannosta yleensä antaa grafillinen taulu (kuv. 2) jotenkin hyvän kuvan. Huomaamme, että tinan 'korkein vuosituotanto, nimittäin 66 tonnia., sattui vuodelle 1863. Niin korkeata vuosituotantoa ei senjailkeen ole saavutettu ja johtuu se siitä, etti malmikentiin kieltämätti suurin tinalöytö, kaivos 3 Omeljanoff, eli n. s. tinakaivos jo 60 luvulla oli melkein tdydellisesti loppuunlouhititu. Pitkanrannan Kornpania teki vihdoin v. 1867 vararikon ja antoi.liuutokaupa~lla myydä kaikki kaivokset, laitokset ja maatilat, ja huusi ne tällöin kauppias A. Judin ainoastaan 20,000 mk:sta, hän ta= mq.i ne heti 12,QOO ruplasta kauppias L. Joffriaud'ille. T%st& käy selville että Pitkänraman tehtaiden arvo timän ajanjalrson viime vuosina oli hyvin suuressa mäarassä laskenut, kun vielä vuonna 1862 (silloisen tehtaan esimiehen h. Schirjaeff'in tiedonannon mukaan veniiläisessa vuoriaikakausilehdessä) oli siitä tarjottu

150,000 rupl. Itse maatiloilla ei suinkaan tähän aikaan ollut suurta arvoa, kun jo v. 1851 kaikki metsät lienevät olleet hakatut. Miten surkealla kannalla asiat Pitkiissarannassa olivat niinä viitenätoista vuonna, 1865-1880, jolloin Joffriaud yritti pitää tehtaita kaynräiinissä, kay selville grafillisista tauluista, jotka osottavat nostettua kivimäärää sekä meiallituotantoa mainittuna ajanjaksona. Vuosikertomuksessaan vuodelta 1873 mainitseekin vuorimestari, ett'ei Pitkässarannassa suinkaan vallitse malminpuute, vaan ett'ei omistaja voi yllapitaa säännöllistä kaivosliiketta, jota.paitsi hän kärsii suurta liikepääoman pirutetta. Tilastolliset tiedot vuodesta 1863 vuoteen 1879 ovat 'muuten niukkoja. niin että meillä on hyvin vähän tietoja tämän ajanjakson tapauksista ja tuloksista. Ne tosiseikat, jotka ovat merkityt grafilliseen taiiliiiin. puhuvat kuitenkin kylliksi selvää kieltä. Vuonna 1875 vahvistetiin kauppakirjan mukaan osti nyt kauppias Karl Winberg Pietarista Joffriaud'in kuoleman jälkeen 28,000 ruplauta tämän jotenkin hävinneen tehtaan kaikkine mitä siihen kuului. ja vaikk'ei hän heti voinutkaan panna sita kuntoon, niin alotti hiin kuitenkin uuden kukoistusajan Pitkassaraniiassa asettaen tuntuvan osan omaisuudestaan v. 1880 henkiinherätetyn yrityksen käytettaväksi. Edellisessa on hiiomautettu, miten vuori-intendentti N. Nordenskiöld'iii v. 1830 onnistui saada Omeljanoff uudestean alottamaan kaivostyö. Knn sitten 70 luvun lopulla kaivokset olivat kokonaan rappeutumaisillaan, koetti taasen E. Hj. Furuhjelm, silloinen vuori- ja ylisulattomestari, saattaa kaivostyö käyntiin. Hän asetti teknillisen kokemuksensa Pietarilaisen pankkiliikkeen K. Winbergin (E. M, Meyer & C:o) käytettaväksi, jonka onnistui uhrattuaan huomattavan pääoman saada laitos kayntiin. Että kaivostyö Pitkassäranmssa uudelleen, vietettyään puolitoista vuosikymmenta valekuolleen olemassaoloa, heräsi eloon, on siis etusijassa pidettavä Furuhjelmin ansiona. Kaivokset ja sulatot olivat mainittuna aikana huolimattoman hoidon takia hyvin rappiolla. Muualla tehtyjä edistyksiä kaivostekniikan alalla ei taällii sovelletettii. Furuhjelm huomasi kuitenkin, ett'ei kannattavaa kaivouteollisuntta voitu panna kayntiin, ell'ei uusimpia apuneuvoja tekniikan alalla otettu käytäntöön, ja kiinnitti sentakia huomionsa etupäässä kaivostyön täydelliseen parantamiseen. Tämä oli nim. tähanasti suureksi maksi tapahtunut ryöstölouhinnan perusteella. Xitään huomattavampia valmistustöitä ei kaivoksissa ollut tapahtunut, vaan louhittiin malmi pääasiallisesti rikkaimmista paikoista, sekä misfa sita oli helppo saada ja missä niiden saanti vaati vähimmin työtä ja pienintä rajähdysaineetikulutusta. Seitsemänkymmenluvun jälkipuoliskolla työskenneltiin sentakia melkein yksinomaan lähellä pintaa, sillä pumput eivät voineet

enään pitää kaivoksia tyhjinä. Edalmin selvittel~ssä otettiin vain rikkaimmat malmipalaset, kun taas köyhemmät malmilajit koottiin kasoihin, tahi paraimmassa tapauksessa joutuivat hyvin alkuperäisen huuhtomis- ja rikastuttamisprosessin alaisiksi lietekuo~issa. Suuri merkitys viioriteollisiluden suotuisalle kehit~kselle vuoden 1880 jälkeen oli sentakia Furuhjelmin ehdotus, jonka tarkoitiiksena oli ajanmukaisten työtapojen ja työkalujen käytäntöön saattaminen, kutaua vuori- ja sulattomiehiä ja kaivostyömiehiä Ruotsista, jossa jo silloin kaivos- ja sulattotekniikka olivat kehittyneita. Furuhjelmin johdolla pani siten ruotsalainen insinööri J. G. Gröndal muutamien vuosisen kuluessa toimeen joukon parannuksia sekä kaivostyössä, malmiiivalitsemisessa että snlatusprosesseissa. Kaikki työt annettiin uriikalla, kaivoksiin asetettiin voimakkaita pwnppuja ja eri kuilut ylidistettiin käytavilla ~)&ävoima-asemiin. Malminnostossa, joka suuremmissa kaivoksissa tapahtui höyrynvoimalla, tulivat teräslankaköytlet yhä enemmän käytäntiiön. Vuotuinen nostettu malminpitoinen kivi nousi näiden perusteellisten uudistusten avulla pian ennen sarivuttarnattomiin mäkiin, niin että kuparituotanto jo kymmenen ~uoden kuluessa nousi suuremmaksi kuin 37 edellisenä vuonna yhteensä. Täliiin huomattavaan lisaykseen vaikutti myös n. s. maran kupariekstrakt'sionimenettelytavan käyt8ntööii ottaminen tähän asti Iraytetyn sulat iistavan sijalle, minkakautta myös hopea, jonka keskipitoisnus valmiissa kuparissa ennen oli noussut n. 0,2 %, melkein kokonaan talteenotettiin. Kuten tästa kay selville, sai Pitkhranta viimeksimainitulla laitoksella viidennen kuparisulaton, sillä paitse Ztrofanisulattoa Eoirinojan lahdessa ja Aleksandrasulattoa Kelinojalla, oli ennen ehtraktsionilaitosta vielä n. s. alastllatto (Alasavota) Kelinojalla, sekg yläsulatto lähellä Pervoikaivosta. Muutoksista kaivos- ja sulattokäytössä vnodesta 1880 vuoteeii 1886 on jotenkin seikkaperäisiä tietoja teolliauustilastossa mainitiilta njul'ta,.johon siis viitataan. Taloudellismsa suhteessa 113-vin valnisevieil tietojen joukossa viioden 1888 tilastollisi,~;sa yhdistelmissh on silloisen tehtaanisännöitsijän 0. G. Trtistedt'in yhdessä insinööri J. G. Gröndal'in kanssa tekemä, yksityiskohtainen kustannusarvio märkää tietä saadulle kuparille ja hopealle, yhdistelmä, jolla on oma arvonsa, silla tällaiset tiedot ovat harvinaisia yleisessä metallurgisessa kirjallis~~ude~sa. Yleissilmäys tuotantomaäriiii vuosina 1880 ja 1904. jota aikaa voidaan kutsua Pitkinrannan toiseksi kukoistusajakai, ilmaisee, että tänä neljännesvuosisatana melkein 5,000 t. kuparia, n. 10,800 kg. hopeata sekä n. 213 t. tinaa, edustaen yhteensä metalliarvoltaan melkein 11 miljoonaa markkaa, oli otettu maasta. Tämän lisäksi tulee rnrit:~rrialiiieintö

valmistetun magnetiittijauheen (slig) sekä siita saadun harkkoraudan arvo. T'nodesta 1890 löydettiin nim. n. k. Meyerin kaivoksissa vanhan ma.lmikentan lantisinimassa osassa yha useammin magneettista rautamalmia, erittäin kaivoskentan syvemmissa osissa, kun taas kuparikiisii maärii tiltä vtilieni. Voidakseen hyväksi kayttaa näita rautamalmeja. perustettiin vuonna 1891 pieni magneettinen rikastuttamislaitos. Tässä erotettiin köyhemmistä n. k. huuhtelumalmebta, joissa ei ollut suurenipia magnetiittimaaria, ensin tapahtuneen paahtamisen jälkeen, magneettisesti seka kuparikiisu että magneettinen rautamalmi. Vuosin:i 1893--1899 kiiytettiin rksinomaan jalkimäista, jolloin rikastuttamineii tapahtui taka tarkoitusta varten erikseen rakennetussa malminerottaa. Rikastuttamislaitolcsessa valmistettiin vuosina 1891-1899 kai k- kiaan noin 4,000 t. Iruparikiisujauhetta, jossa oli keskimäärin 9 % kuparia. sekä noin 20,000 t. magnetiittijai~hetta, jossa oli noin CiO %; rautaa. Yllämainituissa kaivoksissa saatavilla olevat maaral rautamalmia. eiviit kuitenkaan riimneet, että niille olisi voitu perustaa rautateollisuutta. Oli ttirkeätä sentakia vanhan malmikentan ymparistösti etsiä uusia ja hiiomattavampia rautamalmilöytöja. Siinä tarkoituksessa alotet,tiin vuonna 1894 laajaperäisiä megneettometrisia ja geologisia tutkiriiuksia ja hyvällä menestyksellä, niin että magneettisia lia~-riiryhmia liartotettiin,,jotka ilmaisevat magnetiittilöytöja yhteensii enemmaii kuin 10 km. pituudelta. Myöhemmin tehdst kaivostyöt Herberz'in, Hopunvaaran ja Lupikon malmikentilla ilmaisivat, ekta Pitkänrannan kylän ja sen itäpuolella olevan rapakivialueen välinen seutu on rikas magneettisesta rautamalmista, kun sitävastoin kupari- ja tinamalmia ei taällä missaiiu ole läheskään samassa määrässä, kuin vanhan malmikentiin löydöissä. Vuonna 1896 siirtyiviit kaivokset ja tehtaat uudestimuodostetuii osa.keyhtiön,,ladoganu haltuun. Vastalöydetyillä rautamalmikentillii itlotettiin nyt voimaperainen kaivostyö. Ristiniemeen lnhelle Laatokan ra.ntaa rakennettiin uusi magneettinen rikastuttamis-,ja briketteeraiislaitos seka masuiini ja uudet malmikentat yhdiatettiiii naihin köysiradoilla. E(lell1een käytettiin Uuksnn kosken vesivoimaa näillä uusilla laitolrsilln, perustamalla kolme sähkövoima-asemaa, joissa yhteensä oli noin 1,000 hevosvoimaa ja korkeajänteinen virta johdettiin magneettiseen rikastnttamislaitokseen Ristiniemella, josta se haaraantui kaivolrsiin ja tehdaslnitoksiin Pitkänrannan kylässä. Ensimäisen Ristiniemella olevan rikastuttarnielaitokseii palon jälkeen, joka v. 1901 kokonaan hävitti sen, rakennettiin i~jrkyinen suuri i.ikastuttamislaitos kolronanil kivestä vanhaa laitosta viihiin polijoisernmaksi.

Tässä uudessa rikastuttamislaitoksessa on vuosina 1902-190-1, valmistettu kaikkiaan noin 27,000 t. magnetiiaijauhetta, (slig)? 58-60 5% rautapitoisuudella. Masuuni rakennettiin v. 1899. Siinä sulatettiin vuoteen 1903 melkein 26,000 t. sligia, josta saatiin noin 15,000 t. harkkorautaa. IQL Maatiloja - Rihtattamislait. c Masuuni * Siihköroima-asema Yleiskartta Pitkanrannan tehtaille kuuluvista maatiloista ~ekä uudemmist~ ja vanhemmista teollisuuslaitoksista. Vuonna 1899 siirtyivät kaikki kaivokset ja tehtaat,.ladog;i.\-htioltti" Aleksandroffski-terärsvaliimnlle Pietarissa ja vuonna 1903 T'enajän valtiopankille, joka keväällä vuonna 1904 lopetti koko liikkeen. Pitkästarannasta vietiin myös ajottain seka magnetiittikappalemdmia että jauhetta Ladogayhtiölle kuuluvaan masuiinilaitokseen Nevan rannalla Pietarin it%polella. Siten on enemmän kuin 45,000 t. mal-

mia ja rikaatuttamistuotteita vuodesta 1896 alkaen kuletettu Pitkästiirannasta mainittuun laitokseen. Näistä malmeista puhalletun harkkoraudan arvo yhdessä sen kanssa, joka saatiin Pitkanrannan masuunista, sekä niihin laskettu ne magnetiittijauhejoukot, jotka vielä ovat Pitkässärannassa, voidaan arvioida 4,4 miljonaksi markaksi. Vasta sen jälkeen kun suuret ra~ta~malmikentat oli löydetty Pitkänrannan seuduilta, k&vi yhä enemmän selville malmialueen oikea luonne kuparista ja tinasta paikoin suhteellisesti rikkaana rautamal~mialueena l). Jo vuonna 1896 oli nim. rautamdmin nosto suurempi kuin jalompien malmien, saavuttaakseen vuonna 1899 45,000 tonnilla jälkimäisen viidenkertaisen m&är%n. Sittenkun rjkastuttamis- ja masuunilaitokset Ristiniemella tulivat täyteen kiyntiin, nousi pian h~rkkoraudantuotantokin, kun taas jalompien metallien valmistus yhä enemmän taantui. Mitä tiloihin ja taloihin tulee, jotka aikojen kuluessa olivat ostetut, ja yhdistetyt Pitkänrannan tehtaaseen, viitataan myötaseuraavaan yleiskarttaan tehtaan tiloista, ajalta jolloin liike viimeksi lakkautettiin. Edellisten koko pinta-ala nousee luultavasti lähes 4,000 ha, ollen paaasiallisesti harvaa havumetsää kasvavia moreeni- ja suomaita. Kuten tunnettu ei liike Pitkassärannassa ole Irokonaan rajoittunut malmien ottoon. Pian kupariekstraktsionilaitoksen valmistuttua rakennettiin sulfaattitehdas, että voitaisi talteenottaa jateliuoksiin jäänyt glau5erisuola, lisäksi syntyi punamultatehdas, joka käytti hyväkseen Liuosten rautaoksidipitoisuuden, seka viimeksi lasitehdas, jossa myiilzemmin saatu g1au;berisuola tuli käytäntöön. Kaikki nämii tehtaat lakkautettiin kuitenkin jo 1899. koska niiden kayttö muuttuneiden tallisuhteitten takia keisarikunnan kanssa ei enaan kannattanut. On itsestään selvää, että viimeksimainitut laitokset olivat nielleet ~uunnat~tomia perustamispääomia tuottamatta kuitenkaan suurempaa taloudellista hyötyä. Tähän vaikutti osaltaan se, että pläomaa puuttui tarpeellisilta suuremmilta lroe- ja valmistustöilta,,joita ilman niin epasäännöllisiä malm?löytöjä kuin Pitkänrannan seutujen tuskin voidaan menestyksellä pitaa työn alla. l) L&bempii tietoja Pitkinrannan rnalmikentin geologiasta on saatavisoa tekijan monografiasta: Die Erzlagerstittan Von Pitk&ranta am Ladoga See. Bnll. d. 1. Oomm. gqol. d. Finlande n:o 19.

SUOMEN GEOLOGINEN TOIMISTO OEOTEKN~LLISIA TIEDONANTOJA