KEMIJOEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2014

KEMIJOEN VESISTÖTARKKAILU 16X155215 12.5.2015 KEMIJOEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2014

1 Kemijoen vesistötarkkailu vuonna 2014 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 1 3 TARKKAILUVELVOLLISET... 3 4 TARKKAILUN TOTEUTUMINEN... 5 5 SÄÄ JA HYDROLOGIA... 5 5.1 Sääolot... 5 5.2 Vedenkorkeus... 6 5.3 Virtaama... 7 6 KUORMITUS... 8 6.1 Teollisuus... 9 6.2 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot... 9 6.3 Kalankasvatus... 11 6.4 Kemijoen kokonaiskuormitus... 12 7 LASKENNALLISET PITOISUUSLISÄYKSET... 15 8 KEMIJÄRVEN TARKKAILUN TULOKSET... 16 8.1 Kemijärvi... 16 8.2 Suljetut järvet... 22 9 JÄTEVEDENPUHDISTAMOIDEN LÄHIALUEIDEN TARKKAILU... 24 9.1 Pelkosenniemi... 24 9.2 Rovaniemi... 26 10 KALANKASVATUSLAITOSTEN LÄHIALUEIDEN TARKKAILU... 27 10.1 Saarenputaan Lohi Ay, Tapionniemi... 27 10.2 Koillis-Suomen Lohi Oy, Kostamo... 28 10.3 Koillis-Suomen Lohi Oy, Saarenpudas ja Joentakanen... 30 10.4 Napapiirin Kala Oy, Seitakorva... 31 10.5 Oy Arctic-Moon Ltd, Kaihua... 33 10.6 Napapiirin Kala Oy, Vanttauskoski... 34 10.7 Napapiirin Kala Oy, Petäjäskoski... 36 10.8 Voimalohi Oy, Ossauskoski... 37 11 LAPIN ELY-KESKUKSEN VEDENLAATUSEURANTA... 39 12 VEDEN LAADUN KEHITYS... 43 13 AINEVIRTAAMAT... 46

14 MUU TARKKAILU JA TUTKIMUKSET ALUEELLA... 50 15 JOHTOPÄÄTÖKSET... 52 16 YHTEENVETO... 53 17 VIITTEET... 54 2 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Kemijoen vesistöalue Vesistötarkkailupisteiden sijainti Vesistötarkkailupisteiden koordinaatit Vesistötarkkailun analyysimenetelmät Vesistötarkkailun tulokset, Kemijärvi Vesistötarkkailun tulokset, suljetut järvet Vesistötarkkailun tulokset, jätevedenpuhdistamojen lähialueet Vesistötarkkailun tulokset, kalalaitosten lähialueet ELY-keskuksen tulokset Limoittumistarkkailun havaintopaikat Limoittumistarkkailun tulokset Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Lasse Rantala, MMM limnologi Lotta Lehtinen, MMM limnologi Heimo Vepsä, FM hydrologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 JOHDANTO Kemijoen vesistötarkkailua on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1976 lähtien. Kemijärven alue on liittynyt siihen mukaan vuonna 1980. Nykyisin voimassa oleva Kemijoen pääuoman vesistötarkkailusuunnitelma on laadittu vuosille 2013 2018 (Lapin Vesitutkimus Oy 2012). Lapin ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailusuunnitelman kirjeellään LAPELY/241/07.00/2010 (15.11.2012) yksittäisellä piilevien rekisteröintiä ja preparaattien arkistointia koskevalla täsmennyksellä. Kemijoen vesistötarkkailualue kattaa Kemijoen pääuoman Sodankylästä ja Savukoskelta jokisuulle saakka. Alueeseen sisältyy Kemijärvi sekä siitä patoamalla erotetut järvet. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien tarkkailu toteutetaan erikseen, tosin tarkkailualueet menevät osin päällekkäin, sillä Sodankylän ja Savukosken jätevedenpuhdistamot kuuluvat Kemijoen yhteistarkkailuun, vaikka Lokan ja Porttipahdan tarkkailualue ulottuu Pelkosenniemelle saakka. Myös Ounasjoen sekä muiden Kemijoen sivujokien vesistötarkkailut on järjestetty erillään yhteistarkkailusta, joskin ympäristöhallinnon Ounasjoen alaosan seurantapisteen vedenlaatutiedot käsitellään tässä raportissa. Kemijoen yhteistarkkailuun on liittynyt lakkautettu Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehdas, jolla kuitenkin on tarkkailuvelvoite edelleen voimassa, Kemijoki Oy:n Kemijärven säännöstely, yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoita sekä kalankasvatuslaitoksia. Yhteistarkkailun koordinoinnista vastaa Kemijoen vesiensuojeluyhdistys. Vesistöalueella on myös tarkkailun ulkopuolisia kuormittajia, joilla on omia päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia, kuten mm. Kemijoen vesistöalueella sijaitseva turvetuotanto. Myös yhteistarkkailuun kuuluvien laitosten päästötarkkailut toteutetaan laitoskohtaisesti erillisten tarkkailuohjelmien mukaan. Veden laadun tarkkailu koostuu vuosittaisesta perustarkkailusta, kolmen vuoden välein tehtävästä laajemmasta tarkkailusta sekä viranomaisseurannan tulosten hyödyntämisestä. Laajempaan tarkkailuun sisältyy veden laadun laajan tarkkailun lisäksi Kemijärven kasviplankton- ja pohjaeläintarkkailu sekä jokialueella tehtävä perifytonin piilevästön tarkkailu. Laajan tarkkailun vuodet ovat 2013 ja 2016. Vesikasvikartoitus tehdään kuuden vuoden välein, eli seuraavan kerran vuonna 2016. Velvoitetarkkailuohjelma kytkeytyy ympäristöhallinnon toteuttamaan viranomaisseurantaan, ja raportissa käsiteltävä vedenlaatuaineisto on osin Lapin ELY-keskuksen seuranta-aineistoa. Tässä raportissa on esitetty yhteenveto vuonna 2014 toteutetun perustarkkailun tuloksista. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Kemijoen vesistöalue on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin Vuoksen vesistön jälkeen. Kemijoen vesistöalueen pinta-ala (F) on 51 127 km 2, josta Suomen puolella on 49 467 km 2 (Ekholm 1996). Varsinainen Kemijoen pääuoma saa alkunsa Pelkosenniemeltä, missä yhtyvät kolme suurta latvajokea: Kitinen (F = 12 087 km 2 ), Luiro (F = 4 415 km 2 ) ja Ylä-Kemijoki (F = 9 348 km 2 ) (liite 1). Kemijoen vesistöalueella sijaitsee kolme suurta järveä, Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat sekä Kemijärvi. Kemijoen vesistöalue on säännöstelty lukuun ottamatta Ylä-Kemijokea ja Ounasjokea. Kitisessä Porttipahdan alapuolella sijaitsee seitsemän voimalaitosta ja Kemijoessa Kemijärven alapuolella kahdeksan voimalaitosta. Näiden lisäksi Kemijokeen Rovaniemen yläpuolelle on suunnitteilla Sierilän voimalaitos, jonka rakentamiseen, käyttöön ja ve-

sistön säännöstelyyn Vaasan hallinto-oikeus on eri valitusvaiheiden jälkeen 3.3.2015 myöntänyt Kemijoki Oy:lle vesitalousluvan. Päätöksestä on valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Näiden lisäksi Kemijoen sivu-uomissa sijaitsee neljä voimalaitosta, Permantokosken, Jumiskon, Juottaan ja Kaihuan voimalaitokset. Kemijärven säännöstely on suurin Suomen luonnonvesissä toteutettu säännöstely. Järven yläosassa veden korkeus vaihtelee kolme metriä ja muissa osissa pohjapatojen ja kynnysten erottamia alueita lukuun ottamatta vaihtelu on enimmillään seitsemän metriä. Itse järven säännöstelyn ohella sen tilaan vaikuttaa valuma-alueella sijaitsevien tekojärvien ja Kitiseen rakennettujen voimalaitosten avulla tapahtuva säännöstely sekä Suolijärven säännöstely lähinnä Kemijärven itäiseen osaan. Kemijärvi on tyypillinen läpivirtausjärvi, jossa luontaiset veden laadun ja määrän muutokset ovat nopeita ja veden viipymä on lyhyt. Kemijärven runko-osa on lähes jokisuvantoon verrattavissa. Järven itäinen haara Lehtosalmen itäpuolella on järvimäisempi. Kemijärven pinta-ala ylärajalla on 285 km 2 ja sen keskisyvyydeksi on arvioitu noin 5 m. Kemijärven valuma-alueen pinta-ala järven luusuassa (27 424 km 2 ) on noin puolet koko Kemijoen vesistöalueen pinta-alasta. Suurin osa Kemijärveen tulevasta vedestä tulee Kemijoen kautta pohjoisesta, sillä Kemijoen valuma-alue muodostaa 79 % Kemijärven valuma-alueesta. Huomattavimmat muista Kemijärveen laskevista joista ovat Käsmänjoki (F = 1 208 km 2 ) ja Jumiskonjoki (F = 1 283 km 2 ), jotka laskevat Kemijärven itäiseen haaraan. Jumiskonjoki on säännöstelty. Kemijärveen laskee lisäksi useita pienempiä jokia. Kemijärven ympäristössä on useita pienempiä pengerryksin eristettyjä järviä, joita tarkkaillaan Kemijoen vesistötarkkailun yhteydessä (liite 2). Kemijärven alapuolella Kemijokeen laskevat suurimmat sivujoet ovat Rovaniemen yläpuolelle laskeva Raudanjoki (F = 3 609 km 2 ) ja Rovaniemen kohdalla Kemijokeen laskeva Ounasjoki (F = 13 853 km 2 ). Ounasjoki on säännöstelemätön ja koskiensuojelulailla suojeltu. Pintavesien nykyinen luokittelu perustuu vesistöjen ekologiseen tilaan, jossa tarkastelun kohteena ovat ensisijaisesti biologiset tekijät (planktonlevät, piilevät, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat). Lisäksi ekologien tilan arvioinnissa otetaan huomioon fysikaaliskemialliset ja hydrologis-morfologiset tekijät. Toinen luokittelun näkökulma on vesien kemiallinen tila, joka määritetään haitallisten aineiden ympäristölaatunormien perusteella (Vna 1022/2006). Luokittelussa havaittuja haitallisten aineiden pitoisuuksia verrataan ympäristölaatunormeihin. Kemiallisen tilan perusteella vedet luokitellaan hyväksi tai sitä huonommaksi. Ympäristöhallinto on määritellyt Ylä-Kemijoen ekologisen tilan erinomaiseksi. Kitisen ekologinen tila on hyvä. Kemijärven tila on hyvä ja myös Kemijoen tila on Rovaniemelle saakka hyvä ja Rovaniemeltä alavirtaan tyydyttävä. Kemijokeen laskevista sivujoista on luokiteltu vain osa. Sivujokien ekologinen tila on Rovaniemen yläpuolella yleisesti hyvä tai erinomainen, mutta Rovaniemen alapuolella tyydyttävä. Käsmänjoen ja Louejoen ekologinen tila on hyvä. Kitinen ja Kemijoki Ylä-Kemijokea lukuun ottamatta sekä Kemijärvi on nimetty voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi voimakkaasta rakentamisesta ja säännöstelystä johtuen (Vesien tila -karttakäyttöliittymä 19.3.2014, ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 19.3.2014). Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisia aineita, jotka on määritelty asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Käytettävissä olevien tulosten sekä aineiden käyttötietojen perusteella on arvioitu, että kemiallinen tila on hyvä Kemijoen vesistöalueen kaikissa pintavesissä. 2

Aiemmin pintavedet luokiteltiin yleisen käyttökelpoisuuden mukaan ja pääpaino oli veden käyttökelpoisuudessa ihmiselle. Laatuluokka määräytyi vesistön luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutuksien mukaan. Käyttökelpoisuusluokitus on eri kuin ekologisen tilan mukaan tehty luokitus. Ympäristöviranomaisten tekemän ja vuosien 2000 2003 aineistoihin perustuvan veden laadun yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kemijoki kuuluu luokkaan hyvä sekä Kemijärven ylä- että alapuolella. Myös useimmat Kemijoen sivujoet kuuluvat luokkaan hyvä, mutta erityisesti alaosalla osa sivujoista kuuluu luokkaan tyydyttävä. Kemijärven runko-osa kuuluu luokkaan tyydyttävä, mutta itäinen haara kuuluu luokkaan hyvä. 3 3 TARKKAILUVELVOLLISET Kemijoen vesistön tilaa tarkkaillaan yhteistarkkailuna, johon kuuluu Kemijärven säännöstely, Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehtaan jälkitarkkailu, 13 yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa ja 11 kalankasvatuslaitosta. Yhteistarkkailuun osallistuvat tarkkailuvelvolliset ja lupapäätökset, joihin tarkkailuvelvoite perustuu, on esitetty taulukossa 1. Tarkkailualueella toimii myös muita kuormittajia, joilla on omat erilliset tarkkailunsa. Esimerkiksi turvetuotannon tarkkailut on järjestetty erillisinä tarkkailuina. Stora Enso Oyj:n Kemijärven sellutehtaan tuotantotoiminta päättyi huhtikuussa 2008. Aluehallintovirasto antoi toiminnan lopettamisen ympäristölupapäätöksen huhtikuussa 2010. Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätös joulukuussa 2011. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin edelleen Korkeimpaan hallintooikeuteen. KHO antoi asiasta päätöksen elokuussa 2013, jossa Stora Enso velvoitettiin poistamaan pääosa jälkilammikon sedimentistä. Stora Enson oli tehtävä selvitys lietteen poistamisesta Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle vuoden 2014 loppuun mennessä. AVI voi selvityksen perusteella vielä arvioida ovatko puhdistamisen kustannukset kohtuuttomat saavutettavaan hyötyyn verrattaessa ympäristön kannalta ja näin muuttaa KHO:n päätöstä. Tervolan kunnan Louen jätevedenpuhdistamo poistui tarkkailusta vuoden 2012 alussa ja huhtikuussa 2012 aloitettiin Kemijärven kaupungin Severijärven jätevedenpuhdistamon (Luusuan panospuhdistamo) päästötarkkailu. Lisäksi yhteistarkkailuun tuli mukaan Napapiirin Veden Pirttikosken jätevedenpuhdistamo vuoden 2012 alusta alkaen. Severijärven, Petäjäskosken ja Pirttikosken jätevedenpuhdistamot ovat erittäin pieniä eikä niiden toimintaa ja kuormitusta ole vuonna 2014 varsinaisesti tarkkailtu, näytteitä otettiin vain yhden kerran.

4 Taulukko 1 Kemijoen yhteistarkkailuun osallistuvat tarkkailuvelvolliset ja tarkkailuun velvoittavat lupapäätökset. Laitos Lupapäätös Lupa voimassa Teollisuus Stora Enso Oyj, Kemijärven tehdas, PSAVI/22/10/1 14.4.2010 toistaiseksi toiminnan lopettaminen VHaO 27.12.2011 11/0371/1 KHO 22.8.2013 Säännöstely Kemijoki Oy, Kemijärvi PSVEO 60/96/2 12.11.1996 toistaiseksi Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Sodankylän Vesi Oy, jvp PSY 30/06/1 8.3.2006 2016 Savukosken kunta, jvp LAP 23/2004 29.12.2004 2014 Pyhä-Luosto Vesi Oy, keskusjvp PSY 110/03/1 12.12.2003 2015 VHO 04/0118/3 13.4.2004 Kemijärven kaupunki, keskusjvp PSY 26/06/1 24.2.2006 2016 Kemijärven kaupunki, Severinjärven jvp PSAVI/28/11/1 21.12.2011 2022 Napapiirin Vesi, Pirttikosken jvp LAP 14/2009 16.11.2009 2019 Napapiirin Vesi, Vanttauskosken jvp LAP 4/2007 19.4.2007 2016 Napapiirin Vesi, Rovaniemen jvp PSY 74/04/1 1.10.2004 2012 Napapiirin Vesi, Muurolan jvp LAP 9/2006 26.4.2006 2016 Napapiirin Vesi, Petäjäskosken jvp VH 23.10.1974 toistaiseksi Tervolan kunta, Kirkonkylän jvp LAP 24/2006 17.11.2006 2016 Länsi-Lapin koulutuskuntayhtymä LAP 18/2004 20.12.2004 2014 Louen maaseutuoppilaitoksen jvp Keminmaan Vesi Oy, jvp PSY 20/06/1 14.2.2006 2016 Kalankasvatus Saarenputaan Lohi Ay, Tapionniemi PSAVI 15/10/1 19.3.2010 2018 Koillis-Suomen Lohi Oy, Kostamo PSAVI 85/11/1 22.9.2011 2021 Koillis-Suomen Lohi Oy, Joentakainen PSAVI 86/11/1 23.9.2011 2023 Koillis-Suomen Lohi Oy, Saarenpudas PSAVI 87/11/1 23.9.2011 2023 Oy Arctic-Moon Ltd, Kaihua PSAVI 57/11/1 1.7.2011 2021 Napapiirin Kala Oy, Seitakorva PSY 8/06/1 18.1.2006 2015 Napapiirin Kala Oy, Vanttauskoski, PSY 39/06/1 3.4.2006 2015 kvl + poikaslaitos Napapiirin Kala Oy, Petäjäskoski PSY 24/06/1 20.2.2006 2015 Napapiirin Kala Oy, Taivalkoski PSY 75/08/2 16.6.2008 2018 Voimalohi Oy, Ossauskoski PSAVI 59/1171 1.7.2011 2021

4 TARKKAILUN TOTEUTUMINEN Kemijoen vesistötarkkailu on vuonna 2014 toteutettu tarkkailusuunnitelman (Lapin Vesitutkimus, 2012) mukaisesti. Tarkkailusta on konsulttina vastannut Pöyry Finland Oy. Vuosi 2014 oli perustarkkailun vuosi, jolloin tarkkailuun sisältyy: Kemijärven ja suljettujen järvien veden laadun tarkkailu kalankasvatuslaitosten lähialueiden veden laadun tarkkailu ja limoittumistarkkailu Pelkosenniemen ja Rovaniemen jätevedenpuhdistamoiden lähialueen veden laadun tarkkailu Vesistötarkkailun havaintopaikat on esitetty kartalla liitteessä 2 ja koordinaatteina liitteessä 3. Käytetyt analyysimenetelmät on esitetty liitteessä 4. Vesistötarkkailujen tulokset on esitetty liitteissä 5 8 ja Lapin ELY-keskuksen seurantatulokset liitteessä 9. Kalalaitosten limoittumistarkkailun tarkkailupaikat on esitetty liitteenä 10 ja tulokset sekä valokuvia liitteenä 11. Kemijärven laadun tarkkailuun liittyen uudessa tarkkailuohjelmassa esitettiin Suomun jäteveden puhdistamon tarkkailun näytteenottoa Peräojasta (Per2) ja Suomulahdesta (Suo) normaalisti vuonna 2013, jonka jälkeen arvioidaan tulosten perusteella tarvetta tarkkailun jatkamiselle. Vuonna 2014 Peräoja ja Suomulahti eivät olleet tarkkailussa. Näytteet on otettu vuonna 2014 suunnitelman mukaan lukuun ottamatta seuraavia poikkeuksia: Joulukuussa 2013 heikon jäätilanteen vuoksi ottamatta jääneet Kostamojärven ja Lehtosalmen näytteet jäivät edelleen tammikuussa ja helmikuussa ottamatta samasta syystä. Helmikuussa Severijärven Karjakanselän näytteet otettiin hieman oikean pisteen sivusta heikon jäätilanteen johdosta. Huhtikuussa Kostamojärven näytteet otettiin hieman oikean pisteen sivusta heikon jäätilanteen johdosta. Kesäkuussa 30.6. Saarenputaan Lohen Tapionniemen laitoksella ei pystytty toteuttamaan limoittumistarkkailua alimmalla, n. 350 m laitoksen alapuolisella pisteellä korkean veden vuoksi. Raportissa esitettyjä tunnuslukuja laskettaessa määritysrajan alittavat pitoisuudet on otettu huomioon puolittamalla määritysraja. Myös kuvia piirrettäessä on käytetty samaa menetelmää. 5 5 SÄÄ JA HYDROLOGIA 5.1 Sääolot Vuoden 2014 keskilämpötila oli Rovaniemellä 2,7 C, mikä on 1,8 C vertailujakson (1981-2010) keskiarvoa korkeampi (kuva 1). Suhteellisesti lämpimin kuukausi oli helmikuu, jolloin oli 7,3 C tavanomaista lämpimämpää. Myös maalis-, heinä-, elo- ja joulukuu olivat selvästi tavanomaista lämpimämpiä (2,0 3,9 C). Kesä- ja lokakuu olivat sen sijaan kylmiä, 0,8 1,0 C tavanomaista kylmempiä. Vuoden kylmin kuukausi oli tammikuu kuten yleensäkin.

6 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Rovaniemellä vuonna 2014 sekä vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaukset). Sademäärät olivat varsin keskimääräisiä (Kuva 1), ja koko vuoden sadesumma 618 mm oli 8 % tavanomaista pienempi. Keskimääräisesti kuivin kuukausi oli elokuu, jolloin sademäärä jäi 31 mm (40 %) keskimääräistä kuukauden sademäärää pienemmäksi. Myös kesä- ja marraskuu olivat selvästi tavanomaista kuivempia. Ainostaan joulukuussa satoi selvästi normaalia enemmän - joulukuussa sademäärä oli 79 % normaalia suurempi. Lunta oli Rovaniemellä vuoden 2014 alussa hieman tavanomaista enemmän ja kuukauden 15. päivän lumensyvyys-arvot olivat 6 8 cm pitkän ajan (1981 2010) keskiarvoja suurempia. Sen sijaan maalis-huhtikuussa lumensyvyys oli 11 16 cm tavanomaista pienempi. Toukokuun alussa lumiraja kulki suunnilleen linjalla Pello-Pudasjärvi-Kuhmo. Lumet sulivat toukokuun alkupuolella ja kuun puolivälissä lunta oli enää Pohjois- Lapissa. Rovaniemen mittauspaikalla ei ollut 15.5. enää lainkaan lunta, kun vertailujakson keskiarvona lunta on ollut 3 cm. Ensilumi satoi lokakuun alkupuolella ja 15.10. lumikertymä oli Rovaniemellä 4 cm. Lumet kuitenkin sulivat lauhan sään vuoksi kuun lopulla lähes kaikkialta aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamalta. Marraskuussa lumitilanne edelleen vaihteli ja kuukauden puolivälissä Rovaniemellä ei ollut lunta, sitä oli Lapissa lähinnä vain itä- ja pohjoisosissa. Marraskuun loppupuolella yhtenäisen lumipeitteen raja oli suunnilleen linjalla Oulu-Kuopio-Savonlinna. Joulukuun 15. päivänä lunta oli Rovaniemellä jo lähes tavanomaisesti (25 cm/26 cm (1981 2010). 5.2 Vedenkorkeus Kemijärven säännöstely tapahtui vuonna 2014 pääasiassa lupaehtojen sallimissa rajoissa (Kuva 2 ). Kemijärvessä keskustan seurantapaikalla vedenkorkeus vaihteli vuonna 2014 välillä N 43 +145,90 148,34 ja Kulmungin seurantapaikalla välillä N 43 +142,04 148,94 m. Huhtikuussa Kemijärven keskustan seurantapaikalla vedenkorkeus oli enimmillään yhden metrin säännöstelyn ylärajaa korkeammalla tasolla. Toukokuun puolivälissä vedenkorkeus laski Kulmungin seurantapaikalla säännöstelyn alarajan alapuolelle. Kesäkuun alussa vedenkorkeudet olivat lähellä säännöstelyn ylärajaa, samoin lokakuun alussa. Vuoden lopussa vedenkorkeus oli noin 70 cm matalammalla kuin vuoden alussa (Kuva 2). Kuvassa 2 on esitetty Kemijärven rautatiesillan ja luusuan tarkkailupaikkojen näytteenoton ajoittuminen suhteessa vedenkorkeuteen. Vuonna 2014 näytteenotto ajoittui melko hyvin matalimpiin vedenkorkeuksiin huhti- ja toukokuun alussa. Toukokuun puolivälin näytteenotto ajoittui ajankohtaan, jolloin Kemijärven vedenkorkeus oli voimakkaassa nousussa. Kesäkuun alussa luusuasta otettiin näyte vesipinnan ollessa korkeimmillaan.

7 m 150 149 148 147 146 145 144 143 142 141 140 Vedenkorkeus (N43) 1.1.14 1.2.14 1.3.14 1.4.14 1.5.14 1.6.14 1.7.14 1.8.14 1.9.14 1.10.14 1.11.14 1.12.14 Kemijärvi, Kemijärvi Kemijärvi, Kulmunki säännöstelyrajat näytteet, rautatiesilta näytteet, luusua Kuva 2 Kemijärven vedenkorkeus Kemijärven keskustan ja Kulmungin mittauspaikoilla vuonna 2014 (ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta) sekä säännöstelyrajat. Kuvassa on lisäksi esitetty näytteenoton ajoittuminen rautatiesillan ja luusuan tarkkailupaikoilla suhteessa vedenkorkeuteen. 5.3 Virtaama Kemijoen keskivirtaama oli vuonna 2014 tavanomaista pienempi. Isohaaran keskivirtaama oli 87 % vertailujakson 1991 2010 keskiarvosta. Kemijärven luusuan alapuolella Seitakorvassa vuoden keskivirtaama oli 267 m 3 /s ja Kemijokisuulla Isohaarassa 495 m 3 /s. Ounasjoessa keskivirtaama (139 m 3 /s) oli keskimääräisellä tasolla ja Raudanjoen keskivirtaama (35 m 3 /s) runsaat 10 % tavanomaista pienempi. Virtaamien keski- ja ääriarvot vuonna 2014 Kemijärven alapuolisilla voimalaitoksilla sekä Raudanjoen ja Ounasjoen alaosalla on esitetty taulukossa 2. Virtaamatiedot on poimittu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä. Taulukko 2 Kemijoen, Raudanjoen ja Ounasjoen virtaamien keski- ja ääriarvot vuonna 2014. Kevättalvella Kemijärvestä juoksutettiin vettä keskimäärin noin 100 m 3 /s vähemmän kuin mitä virtaama oli jokisuulla Isohaarassa (Kuva 3). Kevättulva ajoittui toukokuun MQ NQ HQ m 3 /s m 3 /s m 3 /s Kemijoki Seitakorva 267 87 612 Pirttikoski 274 88 619 Vanttauskoski 295 26 664 Valajaskoski 469 167 1 876 Petäjäskoski 458 144 1 812 Ossauskoski 490 158 1 872 Taivalkoski 513 161 2 030 Isohaara 495 133 1 950 Raudanjoki Permantokoski 35 2 173 Ounasjoki Marraskoski 139 35 1 055

lopulle tulvahuipun ollessa 27.5.2014, jolloin Isohaaran virtaama oli 1 950 m 3 /s. Kevättulvan aikana virtaama Isohaarassa oli noin 3-kertainen Seitakorvasta juoksutettuun vesimäärään verrattuna. Kevättulva oli vuonna 2014 tavanomainen. Toukokuun keskivirtaama Isohaarassa vuonna 2014 oli 1 201 m 3 /s, kun se vertailujaksolla 1991 2010 on ollut keskimäärin 1 584 m 3 /s. Ounasjoen tulvahuippu ajoittui samaan aikaan Isohaaran tulvahuipun kanssa (Kuva 3). Heinä-elokuussa ja loppuvuodesta Kemijoen virtaama oli tavanomaista pienempi ja muutoin tavanomaisella tasolla. 8 m 3 /s 2500 2000 1500 Virtaama Seitakorva Raudanjoki Ounasjoki Isohaara 1000 500 0 1.1.14 1.2.14 1.3.14 1.4.14 1.5.14 1.6.14 1.7.14 1.8.14 1.9.14 1.10.14 1.11.14 1.12.14 Kuva 3 Virtaaman vuorokausivaihtelu Seitakorvessa, Isohaarassa sekä Raudanjoessa ja Ounasjoen alaosalla Marraskoskessa vuonna 2014 (ympäristöhallinnon Herttatietokanta). 6 KUORMITUS Kemijoen yhteistarkkailussa on kuormittajista mukana yksi teollisuuslaitos, 13 yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa ja 11 kalankasvatuslaitosta, joista yhdellä ei ollut toimintaa vuonna 2014. Suomun jätevedenpuhdistamo jäi pois käytöstä huhtikuussa 2010, kun siirtoviemäri Kemijärven keskuspuhdistamolle valmistui. Lisäksi vuonna 2012 Tervolan kunnan Louen jätevedenpuhdistamo jäi pois tarkkailusta ja Pirttikosken jätevedenpuhdistamo sekä Kemijärven kaupungin Severijärven puhdistamo lisättiin tarkkailuun mukaan. Kalalaitoksista tarkkailuun liittyivät vuonna 2013 Koillis-Suomen Lohi Oy:n Käsmänjoen laitokset (Saarenpudas ja Joentakanen). Napapiirin Kala Oy:n Taivalkosken laitoksella ei ollut kasvatustoimintaa vuosina 2013 ja 2014, eikä siksi myöskään tarkkailua. Yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten lisäksi alueella sijaitsee muuta kuormittavaa toimintaa, jolla joko ei ole vesistötarkkailuvelvoitetta (esim. hyvin pienet jätevedenpuhdistamot) tai jolla tarkkailut on järjestetty erillään yhteistarkkailusta (esim. turvetuotanto). Ounasjoki ja muut sivujoet eivät ole mukana Kemijoen vesistön yhteistarkkailussa, eikä sivujokien valuma-alueen kuormitusta ole siksi tässä yhteydessä käsitelty. Raportissa kuormitukset on esitetty yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten osalta.

6.1 Teollisuus Vesistötarkkailuvelvollisia teollisuuslaitoksia Kemijoen vesistöalueella on ainoastaan lakkautettu Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehdas, jonka päästötarkkailusta vuonna 2014 vastasi Ahma Ympäristö Oy. Tehtaalla otettiin käyttöön syksyllä 2006 aktiivilietelaitos, mikä vähensi kuormitusta aikaisempaan verrattuna huomattavasti (Taulukko 3). Tehtaan tuotanto päättyi huhtikuussa 2008, minkä jälkeen vesistökuormitus on ollut huomattavasti aikaisempaa pienempää. Vuonna 2008 huhtikuun jälkeen kuormitus muodostui pääosin prosessilaitteiden ja säiliöiden pesusta. Lisäksi jatkuvaa kuormitusta tuli kaatopaikan suotovesistä sekä jälkilammikon vesistä, jotka johdettiin puhdistamon kautta Kemijärveen. Aktiivilieteprosessi ajettiin alas syksyllä 2008. Puhdistamon alasajon jälkeen kaatopaikan suotovesiä ja jälkilammikon vesiä on johdettu ilmastuksen kautta vesistöön. Tehdasalueen saniteettivesille on rakennettu siirtoviemäri kaupungin jätevesiverkostoon talven 2008 2009 aikana. Siirtoviemäriin voidaan myöhemmin liittää kaatopaikan suotovedet. Vuonna 2014 kaatopaikka- ja valumavesistä muodostuva kuormitus oli edelleen vähäistä, vaikka kuormitus typen ja happea kuluttavan kuormituksen osalta hieman kasvoi edellisvuoteen nähden (Taulukko 3). Jätevesiä pumpattiin jälkilammikon kautta Kemijärveen 22.5 19.9.2014 välisenä aikana. Tammi-huhtikuussa ja loka-joulukuussa vesistökuormitusta ei muodostunut, vaan vedet kerättiin varoaltaaseen. Kemijärveen johdettu jätevesimäärä vuonna 2014 oli keskimäärin 2 710 m 3 /d, joka oli samaa luokkaa kuin edellisvuonna. Taulukko 3 Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehtaan kuormitus Kemijokeen vuosina 2003 2014. 9 Fosfori Typpi Kiintoaine BOD 7 COD Cr AOX [kg/d] [kg/d] [kg/d] [kg/d] [t/d] [kg/d] 2003 24 284 2 000 4 800 26 51 2004 24 331 1 800 3 100 22 71 2005 24 317 1 700 2 800 24 91 2006 31 330 2 125 3 988 27 111 2007 17 147 954 411 14 84 2008 6,5 65 555 217 6,7 34 2009 0,7 1,9 7,5 2,3 0,14 0,21 2010 1,8 3,1 17 2,1 0,26 0,31 2011 1,8 4,3 29 3,8 0,34 0,56 2012 1,9 4,8 42 5,1 0,31 0,46 2013 1,3 3,3 43 9,0 0,19 0,43 2014 1,0 3,1 26 4,1 0,25 0,28 Vuoden 2014 fosforikuormitus oli 6 %, typpi-, kiintoaine- ja happeakuluttavan aineen kuormitus 1 3 % ja AOX-kuormitus 0,3 % vuoden 2007 kuormitusarvoista. Vuonna 2007 tehdas oli vielä koko vuoden toiminnassa ja uusi jätevedenpuhdistamo oli jo käytössä. Stora Enson osuus Kemijoen pistekuormituksesta on nykyisin fosforin osalta 7 % ja BOD 7 :n osalta 2 % ja typen osalta alle 1 % (Kuva 5). 6.2 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus vuonna 2014 on esitetty taulukossa (Taulukko 4). Lisäksi kuvassa (Kuva 4) on esitetty jätevedenpuhdistamoilta Kemijokeen johdetun kuormituksen kehitys vuosina 2005 2014. Suomun jätevedenpuhdistamo jäi pois käytöstä vuonna 2010. Louen jätevedenpuhdistamon ympäristölupaa ei jatkettu, joten tarkkailuvelvoite poistui vuonna

Taulukko 4 2012. Tarkkailuun lisättiin Pirttikosken ja Severijärven jätevedenpuhdistamot vuonna 2012. Severijärven, Petäjäskosken ja Pirttikosken puhdistamoilta näytteitä on otettu vain kerran vuonna 2014, minkä perusteella kuormitusta ei ole mahdollista arvioida ilman käyttötarkkailutietoja. Vuoden 2013 tarkkailuraportin taulukossa 4 oli virhe Savukosken jätevedenpuhdistamon typpikuormituksessa (32 kg/d, piti olla 3,2 kg/d) ja Kemijärven jätevedenpuhdistamon COD Cr -kuormituksessa (7 kg/d, piti olla 71 kg/d). Korjatut arvot on otettu huomioon taulukossa 4 vuoden 2013 yhteenlasketuissa kuormitusarvoissa. Rovaniemen jätevedenpuhdistamon osuus yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormituksesta vuonna 2014 oli 59 79 %, joten muutokset Rovaniemen jätevedenpuhdistamon kuormituksessa näkyvät muutoksina myös kokonaiskuormituksessa. Rovaniemen jätedenpuhdistamon kuormitus oli fosforin, kiintoaineen ja hapenkulutusta aiheuttavan kuormituksen (BOD 7 ja COD Cr ) osalta selvästi pienempi kuin vuonna 2013, typpikuormituksen pysyessä ennallaan. Myös Kemijärven, Keminmaan ja Pelkosenniemen ravinnekuormitus oli pienentynyt vuodesta 2013. Sodankylän, Kemijärven, Rovaniemen Muurolan ja Keminmaan jätevedenpuhdistamoiden osuudet kokonaiskuormituksesta ovat muutamien prosenttien luokkaa. Loput puhdistamot ovat pieniä kuormitukseltaan ja niiden kuormitusosuus on 0 4 % kokonaisuudesta kuormitteesta riippuen. Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus laitoksittain vuonna 2014 ja yhteenlaskettu kuormitus vuosina 2005 2014. 10 Kuormittaja Sodankylä Savukoski Pyhä-Luosto Kemijärvi Vanttauskoski Rovaniemi Muurola Fosfori Typpi NH4-N Kiintoaine BOD7 CODCr [kg/d] [kg/d] [kg/d] [kg/d] [kg/d] [kg/d] 0,3 62 58 32 20 87 0,01 3 3,0 1,0 3,0 8 0,08 21 18 2,1 2,8 19 0,4 58 49 16 9,0 73 0,11 1 0,8 1,5 0,27 3 2,8 740 694 141 125 723 0,47 20 17 15 3,2 24 Loue maaseutuoppilaitos 0,01 0 0,32 0,30 0,47 1 Tervola 0,13 7 5,3 9,5 1,3 14 Keminmaa 0,45 48 10 18 9,0 53 YHTEENSÄ 2014 4,8 960 856 236 174 1 005 2013 9,2 1 017 892 377 267 1 173 2012 8,8 1 051 1007 191 176 1 013 2011 6,0 1 009 933 196 192 1 149 2010 6,0 944 815 209 189 875 2009 6,7 915 261 213 2008 6,6 939 201 182 2007 9,5 901 257 232 2006 15 1 061 473 341 2005 27 957 1045 455 Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden fosforin ja happea kuluttavan aineen (BOD 7 ja COD Cr ) kuormitus oli vuonna 2014 selvästi edellisvuotta pienempää. Fosforikuormitus vuonna 2014 oli 4,8 kg/d, kun se edellisvuonna oli 9,2 kg/d. Vuonna 2013 kuormitus oli kuitenkin suurempaa kuin muutamana edellisenä vuotena. Typpikuormitus oli samaa tasoa kuin 2013 (noin 1 000 kg/d) eikä

siinä ole tapahtunut viimeiseen 10 vuoteen kehitystä suuntaan tai toiseen. Kokonaisuutena tarkastellen pidemmällä jaksolla (2005 2013) vesistökuormituksessa on todettavissa selvä laskeva suuntaus BOD 7 :n, kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta (Kuva 4). Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ovat pistekuormittajista selvästi suurin typpikuormittaja Kemijoen vesistöalueella, ja nykyisin (Stora Enson Kemijärven tehtaan sulkemisen jälkeen) myös BOD 7 -kuormituksesta yli 90 % tulee yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta (Kuva 5). Fosforikuormituksesta yhdyskuntien osuus on kolmannes. Kemijoen vesistöalueella on myös jonkin verran muita pienempiä jätevedenpuhdistamoja, jotka eivät ole mukana tässä yhteistarkkailussa, eikä niiden kuormituksia ole tässä tarkastelussa huomioitu. 11 Kuva 4 Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden yhteen lasketun kuormituksen kehitys vuosina 2005 2014. 6.3 Kalankasvatus Vuonna 2014 kasvatusmäärä oli hieman edellisvuosia pienempi. Napapiirin Kala Oy:n Taivalkosken laitoksella ei ollut kasvatusta vuonna 2014. Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten vesistökuormitus on laskettu käytetyn rehun sisältämän ravinnemäärän ja kalan lisäkasvuun sitoutuneen ravinnemäärän erotuksena. Kalanviljelylaitosten lietteenpoistoa laskennassa ei ole otettu huomioon. Kuormitusarvot on myös tarkistettu ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmä VAHTI:n mukaisiksi. Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevan kalankasvatuksen yhteenlaskettu vesistökuormitus oli edeltäviä vuosia pienempää johtuen lähinnä pienemmästä kasvatusmäärästä (Taulukko 5). Toisaalta myös keskimääräinen rehukerroin oli hieman edellisvuosia

suurempi. Tapionniemen kalankasvatuslaitoksen osalta rehukerrointa nostaa siian kasvatus, sillä siian osalta rehukertoimet ovat yleisesti jonkin verran kirjolohen kasvatusta korkeampia. Myös poikaskasvatuksessa kuten Vanttauskosken poikaslaitoksella rehukerroin on korkeampi. Vuonna 2014 kalankasvatuslaitosten yhteenlaskettu fosforikuormitus oli hieman suurempaa ja typpikuormitus puolestaan selvästi pienempää kuin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden yhteenlaskettu kuormitus (Kuva 5). Taulukko 5 Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten käytämä rehumäärä ja tuotettu kalamäärä ja niiden perustella lasketut ravinnekuormitukset vuonna 2014 sekä kalankasvatuksen kokonaiskuormitus vuosina 2005 2014. 12 Kalankasvatuslaitos Saarenputaan Lohi Ay Koillis-Suomen Lohi Oy Napapiirin Kala Oy Tapionniemi Kostamo Saarenpudas Seitakorva Vanttauskoski Vanttauskoski poikaslaitos Oy Arctic-Moon Ltd Kaihua Petäjäskoski Lisäkasvu Rehunkäyttö Luonnonhuuhtouman osuus Kemijoen kokonaiskuormituksesta on vuositasolla fosforilla noin 71 % ja typellä noin 76 %. Fosforin pistekuormituksen (Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevat laitokset) osuus kokonaiskuormituksesta oli noin 2 % ja typpikuormituksen osuus 5 %. Mikäli luonnonhuuhtouma jätetään pois tarkastelusta ja tarkastellaan vain kuormitusta, oli pistekuormituksen osuus fosforilla 6 % ja typellä noin 19 %. Suurin yksittäinen fosforikuormittaja on maatalous. Laskeumana suoraan vesistöön tuleva typpi muodosti suurimman yksittäisen typpilähteen vesistöön. Turvetuotan- Rehukerroin Fosforikuormitus Typpikuormitus [kg/a] [kg/a] [kg/a] [kg/a] 48 500 54 586 1,30 286 2 242 82 974 86 915 1,05 295 2 840 3 850 3 875 1,01 20 152 99 708 116 000 1,16 434 4 075 159 591 179 025 1,12 1 479 7 191 13 122 17 040 1,30 154 1 035 77 372 89 400 1,16 355 3 271 9 800 11 200 1,14 73 571 Voimalohi Oy Ossauskoski 25 470 15 873 1,16 40 560 YHTEENSÄ 2014 520 387 573 914 1,15 3 136 21 937 2013 618 675 666 673 1,08 3 147 26 285 2012 656 027 698 464 1,06 3 430 25 086 2011 660 370 726 800 1,1 3 748 27 928 2010 610 478 645 392 1,06 3 478 25 716 2009 644 089 699 455 1,09 3 547 26 931 2008 672 839 717 226 1,07 3 876 28 094 2007 650 136 679 553 1,05 3 657 26 339 2006 575 835 655 659 1,14 3 621 26 229 2005 509 060 552 910 1,09 3 069 22 083 6.4 Kemijoen kokonaiskuormitus Seuraavassa taulukossa (Taulukko 6) on esitetty yhteenveto Kemijoen vesistöalueen kokonaiskuormituksesta. Hajakuormituksen ja luonnonhuuhtouman tiedot perustuvat julkaisuun Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Teollisuuden, yhdyskuntien ja kalankasvatuksen kuormitus on esitetty Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten osalta.

non kuormitus ravinteiden osalta oli vuonna 2014 melko vähäistä, alle 1 %:n luokkaa kokonaiskuormituksesta (Taulukko 6). Taulukko 6 Kemijoen vesistöalueen kokonaiskuormitus. Pistekuormituksen tiedot vuodelta 2014 Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten osalta. Hajakuormitus ja luonnonhuuhtouma Kemijoen vesistöalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan. Fosfori [t/a] Typpi [t/a] Pistekuormitus Teollisuus 0,37 1,1 Yhdyskunnat 1,75 350 Kalankasvatus 3,10 21,9 Turvetuotanto* 0,22 10,1 Pistekuormitus yhteensä 5,4 383 Hajakuormitus** Haja-asutus 11 67 Maatalous 33 498 Metsätalous 18 211 Muu ihmisperäinen kuormitus*** 0,1 6,5 Laskeuma vesiin 19 820 Hajakuormitus yhteensä 81 1 603 Luonnonhuuhtouma 215 6 250 YHTEENSÄ 302 8 236 13 *Vapo Oy:n, Simon Turvejaloste Oy:n ja Turveruukki Oy:n Lapin turvetuotantoalueiden nettokuormitus (Pöyry Finland Oy 2015a ja b) **Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ***Hulevedet, kaatopaikat, varasto- ja liikennealueet, pilaantuneet maat Kemijokeen kohdistuva teollisuuden, yhdyskuntien ja kalankasvatuksen kuormituksen kehitys vuosina 1996 2014 on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 5). Stora Enson Kemijärven tehtaan lopettaminen vuonna 2008 muutti kuormitusjakaumaa oleellisesti. Yhdyskuntien osuus BOD 7 - ja typpikuormituksesta on yli 90 % ja fosforikuormituksesta 33 %. Kalankasvatuslaitoksilla on merkitystä fosforikuormittajana noin 60 %:n osuudella.

14 Kuva 5 Kemijoen yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten kuormituksen kehitys vuosina 1996 2014.

7 LASKENNALLISET PITOISUUSLISÄYKSET Pistekuormittajien (teollisuus, yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja kalankasvatus) kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset laskettiin luvussa 6 esitettyjen kuormitusten ja vesistön vuoden keskivirtaaman sekä kesän (heinä-syyskuu) keskivirtaaman perusteella. Severijärven, Petäjäskosken ja Pirttikosken jätevedenpuhdistamoille ei laskettu pitoisuuslisäyksiä, koska kuormitustietoja ei ollut. Virtaama-aineistona eri kuormittajille on käytetty: Sodankylä Kelukosken mitattu virtaama Savukoski Savukosken kirkonkylän kohdalla mitattu virtaama Pelkosenniemi SYKE:n hydrologinen mallijärjestelmä, valuma-alue 65.811 (Kitinen) + 65.411 (Ylä-Kemijoki) Tapionniemi SYKE:n hydrologinen mallijärjestelmä, valuma-alue 65.331 Kostamo SYKE:n hydrologinen mallijärjestelmä, valuma-alue 65.331 + 65.324 (Kalkiaisjoki) Saarenpudas SYKE:n hydrologinen mallijärjestelmä 65.371 (Käsmänjoki) Stora Enso, Kemijärvi Seitakorvan mitattu virtaama ja Seitakorva Kaihua ja Vanttauskoski Vanttauskosken mitattu virtaama Rovaniemi Valajaskosken mitattu virtaama Muurola Petäjäskosken mitattu virtaama Ossauskoski Ossauskosken mitattu virtaama Louen maaseutuoppilaitos SYKE:n hydrologinen mallijärjestelmä, valuma-alue 65.151 (Louejoki) 65.161 (Vaajoki) 65.157 (Pisajoki) Tervola Taivalkosken mitattu virtaama Keminmaa Isohaaran mitattu virtaama 15 Laskennalliset pitoisuusmuutokset on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 7). Fosforin laskennalliset pitoisuuslisäykset olivat kaikilta osin hyvin pieniä, vuositasolla enintään 0,2 µg/l ja kesäaikana enintään 0,6 µg/l. Typpikuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset olivat vuositasolla enintään 18 µg/l ja kesäaikana enintään 24 µg/l. Suurimmat laskennalliset typpipitoisuuden lisäykset aiheutuivat Rovaniemen ja Sodankylän jätevedenpuhdistamoiden kuormituksesta. Louen maaseutuoppilaitoksen jätevedenpuhdistamon purkuvesistö on pieni, joten vähäisenkin kuormituksen laskennallinen vaikutus tulee näkyviin typen osalta. Jos lasketaan eri laitosten pitoisuuslisäykset yhteen, fosforin pitoisuuslisäys vuositasolla oli 0,7 µg/l ja typen vastaavasti 41 µg/l, kesäaikana lisäykset olivat suuremmat johtuen pienemmästä virtaamasta ja kalankasvatuksen kuormituksen painottumisesta kesälle.

16 Taulukko 7 Laskennalliset pitoisuusmuutokset keskimääräisellä kuormituksella ja vesistön vuoden keskivirtaamalla sekä kesän keskivirtaamalla laskettuna vuonna 2014. Laskentaperusteet tekstissä. MQ kok.p kok.n MQ kesä kok.p kok.n m 3 /s µg/l µg/l m 3 /s µg/l µg/l Teollisuus Stora Enso Oyj Kemijärven tehdas 267 0,0 0,1 205 0,1 0,2 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Sodankylän Vesi Oy, jvp 55 0,1 12,9 35 0,1 20 Savukosken kunta, jvp 97 0,0 0,4 100 0,0 0,4 Pyhä-Luosto Vesi Oy, keskusjvp 328 0,0 0,7 307 0,0 0,8 Kemijärven kaupunki, keskusjvp 267 0,0 2,5 205 0,0 3,3 Rovaniemen mlk, Vanttauskoski 295 0,0 0,0 226 0,0 0,1 Napapiirin Vesi, Rovaniemen jvp 469 0,1 18 357 0,1 24 Napapiirin Vesi, Muurolan jvp 458 0,0 0,5 348 0,0 0,7 Lappia Louen toimipaikka jvp 3,4 0,0 1,6 2,2 0,1 2,5 Tervolan kunta, kirkonkylän jvp 513 0,0 0,2 380 0,0 0,2 Keminmaan Vesi Oy, jvp 495 0,0 1,1 369 0,0 1,5 Kalankasvatus Saarenputaan Lohi Ay, Tapionniemi 219 0,0 0,3 188 0,1 1,1 Koillis-Suomen Lohi Oy, Kostamo 221 0,0 0,4 191 0,1 1,3 Koillis-Suomen Lohi Oy, Saarenpudas 10,1 0,1 0,5 10,3 0,2 1,3 Napapiirin Kala Oy, Seitakorva 267 0,1 0,5 205 0,2 1,8 Oy Arctic-Moon Ltd, Kaihua 295 0,0 0,1 226 0,0 0,2 Napapiirin Kala Oy, Vanttauskoski kvl 295 0,2 0,8 226 0,6 2,8 Napapiirin Kala Oy, Vanttauskoski poikasl. 295 0,0 0,1 226 0,1 0,4 Napapiirin Kala Oy, Petäjäskoski 458 0,0 0,2 348 0,1 0,8 Voimalohi Oy, Ossauskoski 490 0,0 0,0 371 0,0 0,1 8 KEMIJÄRVEN TARKKAILUN TULOKSET 8.1 Kemijärvi Kemijärven tarkkailu keskittyi kevättalveen ja loppukesään. Näytteet otettiin perustarkkailuohjelman mukaisesti. Näytemäärät Kemijärven tarkkailupaikoilla olivat: tunnus havaintopaikka näytemäärä Kj107 rautatiesilta 7 Te148 Termusniemi 4 To147 Tossanselkä 4 Leh Lehtosalmi 7 L13700 Luusua 13 Kemijärven runko-osassa kerrostuminen on järven syvyyteen nähden heikkoa voimakkaan läpivirtauksen vuoksi. Itäinen haara ja syvimmät lahdet sen sijaan kerrostuvat normaalisti. Talvella 2014 Kemijärven runko-osassa ei käytännössä ollut lämpötilakerrostuneisuutta. Termusniemellä vesikerroksen lämpötila oli talvella tasainen, 0,1 0,2 C, Tossanselällä pohjanläheisen veden lämpötila oli helmikuussa 2,2 C ja huhtikuussa 0,2 C. Kesällä järven runko-osassa oli lämpötilakerrostuneisuutta Termusniemellä ja Tossanselällä lämpimän heinäkuun loppupuolella. Lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli enimmillään noin 10 C pintaveden lämpötilan ollessa yli 22 C. Elokuussa lämpötilat olivat jo tasaiset, noin 18 C, eikä kerrostuneisuutta enää todettu. Luusuan maksimilämpötila oli 21,9 C heinäkuun lopulla.

Happi Yleensä voimalaitosten juoksutusten aiheuttama voimakas virtaus estää Kemijärven runko-osan lämpötilakerrostumisen talvella ja pitää koko vesipatsaan lämpötilan lähellä nollaa, minkä vuoksi hapen kulutus syvänteissä on vähäistä ja lisäksi veden vaihtuvuus myös pohjan lähellä on hyvä. Kemijärven runko-osassa happitilanne säilyi pääosin hyvänä läpi vuoden (Kuva 6). Lämpimän veden aikaan heinäkuussa happipitoisuudet olivat alimmillaan, Termusniemellä 5,6 8,1 mg/l ja Tossanselällä 6,6 8,3 mg/l. Alin kyllästysaste oli Termusniemen pohjanläheisessä vedessä, 52 %. Elokuussa happitilanne oli parantunut hyväksi. Helmikuussa runko-osan hapen kyllästysarvot olivat 55 71 %, ja pitoisuudet olivat selvästi kesäisiä korkeammat. Luusuan happitilanne oli talvella tyydyttävä ja muutoin hyvä, alin hapen kyllästysarvo oli 68 %. Rautatiesillan kohdalla hapen kyllästysaste oli talvella alle 70 %, muutoin parempi. Lehtosalmessa hieman alentuneita happipitoisuuksia todettiin talvella ja heinäkuussa pohjanläheisessä vedessä. 17 Kuva 6 Happipitoisuus Kemijärven Termusniemen ja Tossanselän havaintopaikoilla vuonna 2014. Happamuus ja alkaliniteetti Veden ph oli Kemijärven runko-osassa kevättalvella tyypillisesti lievästi hapan tai neutraali ja kesällä lievästi emäksinen. Alhaisimmat ph-arvot mitattiin toukokuun alussa luusuassa ph 4,9, Lehtosalmessa ph 5,3 ja rautatietiesillan kohdalla ph 5,6. Muutoin ph-arvot pysyttelivät neutraalin tuntumassa. Alkaliniteetin arvot olivat Kemijärven runko-osassa erinomaista tasoa (>0,2 mmol/l). Lehtosalmessa alkaliniteetti oli ajoittain alle 0,2 mmol/l, samoin luusuassa kesä-heinäkuussa. Pienin todettu alkaliniteetin arvo oli luusuassa kesäkuun alussa 0,12 mmol/l, joka kuitenkin sekin edustaa hyvää puskurikykyä. Sähkönjohtavuus, kloridi ja natrium Sähkönjohtavuus kuvastaa veteen liuenneiden suolojen, kuten kloridin ja natriumin, määrää, ja sen kohoaminen viittaa usein jätevesien tai muun ihmistoiminnan vaikutuksiin. Myös ph-muutokset vaikuttavat sähkönjohtavuuteen. Kemijärven sähkönjohtavuusarvot olivat entiseen tapaan alhaiset eikä niissä ollut paljon vaihtelua näytteenottoajankohdan tai havaintopaikan suhteen (Kuva 7). Pienin mitattu arvo oli 2,3 ms/m luusuassa kesäkuun alussa ja korkein 5,9 ms/m, joka mitattiin useammalla pisteellä eri aikoina. Lehtosalmen sähkönjohtavuusarvot olivat hieman alem-

mat (2,4 4,1 m/sm) kuin muun tarkkailualueen. Kloridipitoisuus vaihteli välillä 0,4 3,8 mg/l ja natriumpitoisuus 1,0 2,1 mg/l, ja pitoisuudet olivat korkeimmillaan talvella. Sekä minimi- että maksimiarvot mitattiin luusuan havaintopaikalla. Rautatiesillan ja Termusniemen havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuusarvot, natriumin ja kloridin pitoisuudet olivat samaa tasoa, joten niiden perusteella jätevesivaikutuksia ei esiintynyt. Purovesien kloridipitoisuudet ovat Kemijärven seudulla alle 1 mg/l ja natriumpitoisuudet 1,5 2,0 mg/l (Lahermo, ym. 1996), joten Kemijärvessä todetut pitoisuudet vuoden 2014 keskiarvoina olivat alueelle tyypillisellä tasolla. 18 Kuva 7 Sähkönjohtavuus Kemijärven runko-osassa ja Lehtosalmessa 1 m syvyydessä vuonna 2014. Väri, COD Mn ja rauta Veden väri ja COD Mn -arvo mittaavat veden humuspitoisuutta, joka on paljolti valumaalueen laadusta riippuvainen. Myös rautapitoisuus vaikuttaa veden väriin. Kemijärven veden väriluku vaihteli välillä 40 110. Korkeimmat arvot todettiin keväällä ja syksyllä ja alhaisimmat talvella (Kuva 8). Merkittäviä eroja havaintopaikkojen välillä ei ollut, ja mitatut väriarvot edustavat humuspitoisia vesiä. COD Mn -arvojen kokonaisvaihtelu Kemijärvessä oli 5 15 mgo 2 /l, ja arvot olivat korkeimmillaan keväällä ja alhaisimmillaan talvella samalla tavoin kuin samaa asiaa mittava veden värikin (Kuva 9). Rautapitoisuuden kokonaisvaihtelu 180 1200 mg/l oli suhteellisesti suurempaa kuin värin ja COD Mn -arvon, mutta ajallisesti samanlainen. Korkeimmat pitoisuudet todettiin keväällä ja syksyllä (Kuva 10). Keväällä myös Lehtosalmen rautapitoisuudet olivat verrattain korkeat, noin 1000 mg/l. Merkittäviä eroja havaintopaikkojen välillä ei todettu. Myöskään selvästi kohonneita rautapitoisuuksia Termusniemen tai Tossanselän alusvedessä ei todettu kerrostuneisuusaikana.

19 Kuva 8 Veden väri Kemijärven runko-osassa ja Lehtosalmessa 1 m syvyydessä vuonna 2014. Kuva 9 Veden COD Mn -arvo Kemijärven runko-osassa ja Lehtosalmessa 1 m syvyydessä vuonna 2014. Kuva 10 Veden rautapitoisuus Kemijärven runko-osassa ja Lehtosalmessa 1 m syvyydessä vuonna 2014. Sameus ja kiintoaine Veden sameus oli Kemijärvellä yleensä vähäistä. Sameusarvot olivat pääosin alle 2 FTU, ja keväällä esiintyi korkeampia arvoja. Lisäksi Tossanselällä todettiin talvella sameusarvo 2,3 FTU. Luusuassa sameus vaihteli välillä 0,6 3,7 FTU, ja tällä välillä olivat arvot muilla pisteillä. Silmin havaittavan sameuden raja-arvona voidaan pitää sameutta 5 FNU, joten voidaan todeta Kemijärven vedet melko kirkkaiksi.

Kiintoainepitoisuus mitattiin ainoastaan luusuasta, missä kiintoainepitoisuus oli talvella ja heinäkuussa alle määritysrajan (1 mg/l). Suurin kiintoainepitoisuus 5,3 mg/l mitattiin tulvakaudella toukokuussa kuten yleensäkin. Ravinteet Vesistöjen perustuotannon taso eli rehevyystaso riippuu pääasiassa levänkasvulle käyttökelpoisten ravinteiden määristä, fosforin ja typen ollessa ns. pääravinteita. Sisävesistöissä yleensä fosfori on typpeä merkittävämpi ravinne. Kemijärven runko-osan kokonaisfosforipitoisuudet olivat v. 2014 karujen (fosforipitoisuus alle 15 µg/l) tai korkeintaan lievästi rehevien (15 25 µg/l) tasoa Forsberg & Rydingin (1980) luokituksen mukaan. Termusniemen ja Tossanselän päällysveden fosforipitoisuudet olivat heinä-elokuussa 14 19 µg/l ja Lehtosalmen 13 15 µg/l. Luusuassa fosforipitoisuus vaihteli välillä 7 35 µg/l, korkeimmat arvot olivat keväällä ja pienimmät talvella (Kuva 11). Vertikaaliset erot Kemijärven fosforipitoisuuksissa olivat pieniä. Kemijärven kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat 300 µg/l:n molemmin puolin (Kuva 12) ollen Forsberg & Rydingin (1980) luokituksen mukaan karujen vesien tasoa. Kemijärven runko-osan kokonaistyppipitoisuuden ajallinen ja alueellinen vaihtelu oli vähäistä. Kevättulvan aikaan kuitenkin todettiin korkeimmat pitoisuudet, kuten fosforinkin olsalta. Myös vertikaaliset erot olivat pieniä. Typen pitoisuuksien kokonaisvaihtelu oli 240 430 µg/l. 20 Kuva 11 Pintaveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuudet Kemijärven runko-osassa ja Lehtosalmessa vuonna 2014. Kuva 12 Pintaveden (1 m) kokonaistyppipitoisuudet Kemijärven runko-osassa ja Lehtosalmessa vuonna 2014.

Kemijärven fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kautta vuoden pieniä, ja kesällä tuotantokaudella usein alle määritysrajan 2 µg/l, koska tällöin kasviplankton käyttää vapaan fosforin. Talvella, keväällä ja myöhään syksyllä fosfaattifosforin pitoisuudet olivat muutamia µg/l (alle 10 µg/l). Epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat talvella kohtalaisen suuria, sillä nitraatti-nitriittityppeä esiintyi eri pisteillä 50 200 µg/l:n pitoisuuksina. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat nitraatti-nitriittityppeä selvästi pienempiä. Kesällä epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat kaikilla havaintopaikoilla erittäin pieniä mineraalitypen sitoutuessa perustuotantoon. Erityisesti nitraattipitoisuudet olivat määritysrajaa (5 µg/l) pienempiä, ammoniumtyppeä esiintyi yleensä muutamia tai kymmeniä µg/l. Vesistöjen perustuotanto on normaalisti ravinnerajoitteista siten, että jompikumpi pääravinteista on minimiravinne, jonka pitoisuus määrittää tuotantotason eli käytännössä vesistön leväbiomassan. Minimiravinnetta arvioidaan ravinnesuhteen perusteella seuraavasti (Forsberg ym. 1978): Kok. N/P Mineraali N/P Minimiravinne < 10 < 5 N 10-17 5-12 N tai P > 17 > 12 P Suurilla ravinnesuhteilla fosfori toimii minimiravinteena, pienillä ravinnesuhteilla typpi ja tässä välissä jompikumpi tai molemmat. Mineraaliravinteiden indikaatioarvo on parempi kuin kokonaisravinteiden, koska se ottaa huomioon ravinteiden käyttökelpoisuuden. Pitoisuustasoilla on myös merkitystä, koska ravinteen kuluminen loppuun tai lähes loppuun on osoitus sen rajoittavuudesta. Perustuotantoa rajoittavaa ravinnetta tarkasteltiin epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella päällysvesikerroksessa kevään ja syksyn välisenä aikana (Kuva 13). Kemijärven runko-osassa minimiravinteena oli fosfori, Lehtosalmessa molemmilla ravinteilla oli ajoittain merkitystä, samoin luusuassa. Yksikään laskettu ravinnesuhde ei osoittanut yksinomaan typpeä minimiravinteeksi. 21 Kuva 13 Tuotantoa rajoittava ravinne epäorgaanisen typen ja fosforin pitoisuuksien perusteella Kemijärven tarkkailupaikoilla tuotantokauden 2014 aikana päällysvesikerroksessa.

Rehevyys Ravinnepitoisuuksia parempi rehevyystason mittari on a-klorofyllipitoisuus, joka kuvaa kasviplanktonbiomassan määrää vedessä. Kemijärven havaintopaikoilta määritettiin a- klorofyllipitoisuus touko syyskuussa (Taulukko 8). Klorofyllipitoisuuksien keskiarvot olivat 4,7 6,4 µg/l eli lievästi rehevälle vesistölle ominaisella tasolla Forsberg & Rydingin (1980) luokituksen mukaan. Karun vesistön a-klorofyllipitoisuus olisi alle 3 µg/l. Voimakkainta levänkasvu oli elokuussa, jolloin todettiin yli 7 µg/l:n pitoisuuksia. Havaintopaikkojen väliset erot olivat vähäisiä. A-klorofyllin perusteella arvioitu rehevyystaso on hieman korkeampi kuin, mitä ravinnepitoisuuksien perusteella saatiin. Ravinnepitoisuudet viittasivat lähinnä karuun tai korkeintaan lievästi rehevään vesistöön. Taulukko 8 Veden a-klorofyllipitoisuus Kemijärvellä kesä-syyskuussa 2014. pvm Rautatiesilta Termusniemi Tossanselkä Lehtosalmi Luusua 4.6.2014 2,9 18.6.2014 4,7 22.7.2014 4,7 4,8 4,5 3,3 4,0 12.8.2014 4,7 7,0 7,8 7,4 8,7 10.9.2014 5,9 keskiarvo VII-VIII 4,7 5,9 6,2 5,4 6,4 22 8.2 Suljetut järvet Kemijärven suljetuista järvistä otettiin vuonna 2014 näytteitä seuraavasti: Järvi Tunnus Helmikuu Huhtikuu Heinäkuu Elokuu Joulukuu Kostamojärvi Ko2 x x x x Pöyliöjärvi Pö7 x x x Severijärvi, Karjakanselkä Se6 x x x x x Kostamojärveä ja Severijärven Karjakanselkää ilmastetaan talvisin. Ilmastimet sijaitsevat lähellä tarkkailupaikkaa ja näytteet joudutaan jäätilanteen takia ottamaan hieman sivusta varsinaiselta tarkkailupaikalta. Kostamojärveltä olisi pitänyt ottaa näyte myös helmikuussa, mutta heikon jäätilanteen aiheuttaman turvallisuusriskin vuoksi näytettä ei voitu ottaa. Pöyliöjärven ilmastus on aloitettu heinäkuussa 2013. Suljettujen järvien veden laadussa oli vuonna 2014 huomattavia keskinäisiä eroja ja veden laatu oli monilta osin selvästi Kemijärven runko-osan veden laatua heikompaa. Yhteenveto Kemijärven suljettujen järvien veden laadusta on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 9). Kostamojärvi Kostamojärven vesisyvyys on noin 3 m, joten talvella saadaan yleensä vain yksi näyte ja kesällä kaksi. Kostamojärven happitilanne talvella oli huono happipitoisuuden ollessa 3,4 mg/l (kyllästysaste 24 %). ph oli hieman happaman puolella, väriluku 120 ja rautapitoisuus oli melko korkea, 3100 µg/l. Vedessä oli hieman sameutta. Fosforipitoisuus oli 58 µg/l ja typpipitoisuus 870 µg/l. Ravinteista yli puolet oli epäorgaanisessa muodossa.