Eero Uusitalo Voimistuvat Kylät 2010 2014 Tiivistelmä tuloksista ja vaikeuksista
Voimistuvat kylät -kampanja Syyskuussa 2010 liikkeelle lähteneen Voimistuvat Kylät -kampanjan keskeisenä tavoitteena oli koulutuksella ja eri toimijatahojen yhteistyöllä lisätä kylien ja kuntien vuoropuhelua ja keskinäistä yhteistyötä mm. kylien palveluiden uudelleen järjestämisessä. Hanke vahvisti kyliä pienimpinä toiminnallisina alueyksikköinä sekä kohensi maaseudun kehittäjien, kuntien ja maakuntien maaseutupoliittisia valmiuksia. Kampanja edisti käytännössä useita Valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon sekä viidennen Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman linjauksia. Kampanjan päävastuu oli Suomen Kylätoiminta ry:llä. Yhteistyökumppaneina olivat: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Suomen Kuntaliitto ja kunnat Maaseutuverkostoyksikkö (MMM) Maaseudun Sivistysliitto ev.lut. kirkko ja seurakunnat maakunnalliset kylien yhteenliittymät Leader-ryhmät muut alueelliset kehittäjäorganisaatiot
Syksyllä 2009 nk. Paras-hanke oli jo jonkin aikaa myllertänyt valtion ja kuntien suhteita. Näköpiirissä oli, että kuntien määrä vähenee, niiden koko kasvaa ja palvelut loittonevat nopeutettua tahtia. Kylien ja paikallistoimijoiden suhteellinen asema muuttuu haluttiin sitä tai ei. Mutta missä asioissa asema heikkenee, missä voi vahvistua? Poliitikot keskustelivat, asianosaiset eli maaseudun ja alueiden kansalaiset ja heidän yhdistyksensä sekä kunnat olivat vaiteliaita ja jurnuttivat tokkopa nyt kuitenkaan-asenteissaan. Kuntien jälkeenpäin arvioituna aika mahtipontiset julistukset yhteistoiminnan riittävyydestä ylläpitivät kansalaisten uskomusta uhkakuvien ohikiitävyydestä. Liikkeelle sysätyt yhteiskunnan muutostekijät ja kansalaisten arviot tilanteesta olivat poikkeuksellisen kaukana toisistaan. Tarttis tehdä jotain. Kampanja sisälsi avajaistilaisuuden, 43 varsinaista kampanjatilaisuutta ja 17 neuvottelua. Kampanjatilaisuudet toteutettiin pääsääntöisesti 2-päiväisinä 1 2 Leader-ryhmän alueella, neuvottelut maakunnittain. Kampanjan koulutusteemat Kunnan ja sen kylien neuvottelu- ja sopimusprosessin edistäminen Kunnan maaseutuohjelman ja kylien suunnitelmien yhteensovittaminen Sopimuksellisuus ja sen toteuttaminen mm. palveluiden tuottamisessa Seurakuntien rooli maaseudun kehitystyössä Maakunnallisen maaseutupolitiikan rakenteiden ja sisällön vahvistaminen Paikalliskehittäjien omarahoitusmuotojen laajentaminen Hanketoiminnan aktivoiminen ja lisääminen Ymmärrys kampanjatavoitteita kohtaan lisääntyi selkeästi kampanjan edetessä. Vain ensimmäisen syksyn aikana muutamat osanottajat erehtyivät epäilemään kampanjan tarpeellisuutta. Kampanja sai huomattavaa tukea kahden hallituksen toimenpiteistä (Paras-hanke sekä Sote- ja kuntarakenneuudistus). Kampanjan ajoitus osui aivan nappiin. Sopimustoiminnassa ei ollut mitään uutta, mutta sen merkitys kasvaa, mikä kampanjan aikana ymmärrettiinkin erittäin hyvin. Kampanja pohjusti lähidemokratia-asiaa, joka oli nousemassa tärkeäksi kysymykseksi kuntalain uudistamisessa. Kampanjan loppupuolella lähidemokratia oli selvä ykkösteema. Kansalaistoimijat olivat hieman hämmentyneitä asioiden etenemisen nopeudesta. Kampanjan alkuvaiheen varovainen arvailu vaihtui kiinnostukseksi ja kysymyksiksi. Havaintoja Kampanjalla tavoitettiin suhteellisen hyvin paikallistoimijat. Aluekoulutustilaisuudet saivat liikkeelle sellaisia toimijoita, jotka eivät normaalisti kuulu paikallisen kehittämisen ydinpiiriin ja jotka eivät välttämättä miellä olevansa osa paikalliskehittäjien verkostoa, esimerkiksi hankkeiden toteuttajat. Toisaalta kuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä oli harmillisen vähän. Kirkon edustajia oli tilaisuuksissa erityisen vähän. Sama havainto koski usein myös ELY-keskusten ja maakuntaliittojen edustajia. Julkisten toimijoiden vähäisyys oli kampanjan paha pettymys. Se ei kuitenkaan estänyt vilkasta keskustelua. Olihan tilaisuuksissa useita henkilöitä, joilla järjestökokemuksen ohella oli silläkin hetkellä tuntumaa myös kunnallispolitiikkaan. Kunnallishallinto oli yleensä keskusteluissa puolustuskannalla. Tavoiteltuun rehtiin vuoropuheluun kunnallishallinnon ja kansalaistoiminnan välillä ei kampanjassa valitettavasti päästy. Materiaalia oli runsaasti jaossa ja osanottajat myös ottivat sitä halukkaasti mukaansa. Muutamia julkaisuja tuotettiin nimenomaan kampanjassa jaettaviksi. Kampanjan koulutustarkoitus onnistui. Materiaalin laadukkuutta kiiteltiin. Paikallistoimijoiden ja viranomaisten yhteistyön vaihteluväli on suuri, on hyviä ja huonoja esimerkkejä. Samojen säädösten tulkinnassa on suuria eroja eri puolilla Suomea, eikä perusteena ole alueiden tai olosuhteiden erilaisuus. Kansalaiset eivät ole tasa-arvoisia säädösten edessä. Tähän kansalaisten ja yritysten aktiviteettiä ja vastuunottoa vähentävään pulmaan hallinnolla ei näytä olevan keinoja. Viranomaisten tulkintaeroista aiheutuvia kohtuuttomuuksia esiintyy erityisesti hankebyrokratiassa,
maaseudulle rakentamisessa, työllisyyshankkeissa sekä elintarvikelainsäädännössä. Ikäviä tapauksia ei voida täysin välttää, mutta liikaa niitä nyt on. Kampanja osoitti, että kylätoiminnan ja Leader-ryhmien yhteistyö ELY-keskusten kanssa on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Kuitenkin yksittäisiä vaikeita virkamies- ja toimija-asenteita esiintyy edelleen. Sen sijaan suhde maakuntaliittoihin oli ongelmallisempi. Liitot tahtovat toimia paikallisina päättäjinä, niillä on yleensä ohuet suhteet kylätoimintaan ja ne sijoittavat Leader-menettelyn virheellisesti vain maaseudun kehittämiseen. Hyvinä poikkeuksina harmilliseen pääsääntöön mainittakoon Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan liitot. Suhteiden tason kohottamiseksi ja rikastuttamiseksi tarvitaan niin liittojen kuin paikallistoimijoiden oivallusta ja työtä yhteisten tavoitteiden puolesta. Varsinaiset 1-vaiheen kampanjatilaisuudet olivat hyvä pohjustus kampanjan 2-vaiheelle, neuvotteluille, joissa kampanjan tulokset ja vaikeudet tulivat selvemmin näkyviin. Pulmiin ja mahdollisuuksiin myös tartuttiin. Voimistuvat Kylät -kampanjan 1-vaihe - Yhteensä 43 aluekoulutustilaisuutta syyskuusta 2010 tammikuuhun 2013 Karjaalta Leville, Vaasasta Kiteelle. Kampanjan käynnistystilaisuus pidettiin Tuusulassa elokuussa 2010. - Järjestäjinä 51 Leader-ryhmää ja 19 maakunnallista kyläyhdistystä sekä valtakunnallinen koordinaatioryhmä, neljällä Leader-alueella 1. vaiheen tilaisuus jäi pitämättä - Kaikkiaan 3 153 osallistujaa - Keskimäärin 73 (39 103) osanottajaa / tilaisuus Mukana lähinnä Leader-ryhmät ja maakunnallinen kyläyhdistys sekä vaihtelevasti edustajia kunnista, ELY-keskuksesta ja/tai maakuntaliitosta. Kampanjan koordinaatioryhmästä oli paikalla 2-4 jäsentä, puheenjohtaja Eero Uusitalo jokaisessa, 1-vaiheen kampanjatilaisuuksien tapaan. Neuvottelut oli välttämätön jatkotoimi Neuvottelutilaisuudet olivat avoimia, suorasanaisia ja varmasti kaikille osapuolille informatiivisia. Kampanjan 2-vaihe oli tarpeellinen useasta syystä: - Paikallistoimijoiden toimintaympäristö muuttui kolmen vuoden aikana olennaisesti (palvelu- ja kuntarakenneuudistus). Siksi kampanjan 2-vaiheen teemat mukautuivat muutosten myötä. -Paikallistoimijoiden kokonaiskuva toiminnan monitasoisuudesta ja muualla työskentelevien kumppaneiden roolista ja tehtävistä oli keskeneräinen. Toimialue/lähipiiri tulkitaan helposti liian suppeaksi. Paikallistoimijoiden kenttä on huomattavasti runsastunut ja monipuolistunut 20 vuoden aikana. - Keskustelu kunnan ja kansalaistoimijoiden suhteesta on nykyisiin toimintatapoihin jämähtänyttä ja epäanalyyttista. Lähidemokratian yhteydessä puhutaan välineistä ja ilmiselvästi puolin ja toisin - vältellään käsittelemästä kansalaisten ja kunnallishallinnon välitöntä vuorovaikutusta ja yhteisvastuullista asioiden valmistelua ja sen edellyttämiä muotoja, mikä on lähidemokratian ydintä. - Käsitys SYTYn sekä SYTYn jäsenjärjestöjen, maakunnallisten kyläyhdistysten ja Leader-yhdistysten tehtävistä, roolista, asemasta ja keskinäisistä suhteista täsmentyi ja yhteisvastuullisuus lisääntyi. Voimistuvat Kylät -kampanjan 2-vaihe - 17 neuvottelua kesäkuusta 2012 marraskuuhun 2013. Kahdessa tilaisuudessa kahden maakunnan toimijat olivat yhdessä - Osallistujia 215 - Keskimäärin 13 (8-21) osanottajaa/tilaisuus Voimistuvat kylät läheltä enemmän
Kansalaistoimijoiden ja kunnan suhde eli lähidemokratian tilanne Kun kampanja syksyllä 2010 alkoi, ei puhuttu lähidemokratiasta. Mutta kampanjan päättyessä marraskuussa 2013 lähidemokratia oli sanana yhteinen monille niille kysymyksille, joita kampanjassa oli käsitelty. Neuvotteluvaiheen muistiot kertovat runsaalla mutta karulla tavalla sekä tarpeista että vaatimattomista lähtökohdista lähidemokratian kehittämiselle. Lähes kaikkialla kuitenkin erilaisia tapailuja asian suhteen on tehty. Isona pulmana on ollut, että niin järjestöjen kuin kuntien tavoiteasetanta lähidemokratiassa on ollut ja on edelleen matalatasoista. Silmiinpistävää on yleinen luulo siitä, että meidän kylämme tai kuntamme ovat ainutlaatuisia ja eroavat muista, minkä takia me ansaitsemme aivan ikioman mallimme. Näin on syntynyt satoja työmuotoja, jotka vaikuttavat erilaisilta, mutta jotka vähänkin raaputettaessa paljastuvat riittämättömiksi ja olennaisissa asioissa täysin samanlaisiksi. Ei olekaan ihme, että kymmeniä näitä on myös jo lopetettu olemattomien aikaansaannosten takia. Silti jatkuvasti samanlaisia kyhäelmiä perustetaan. Naivi kuvitelma oman alueen erityislaadusta hämää. Puhe lähidemokratian tarvitsemien erilaisten mallien tutkimuksesta on liioittelua korostetaan väärää tulokulmaa asiaan. Raportteja ja selvityksiä paikallisista kokemuksista on aivan riittävästi. Nyt on johtopäätösten aika. Paikallistoimijoiden ja kunnallishallinnon on tehtävä niitä tykönään ja yhdessä, jotta päästäisiin eteenpäin. Demokratia ei ainakaan syvene, jos turhautumista lisäävien toimielinten perustaminen jatkuu. Jos kokoontumiselle ei ole muuta tarkoitusta kuin keskustelu, kuivuu toiminta helposti kokoon. Kunnallishallinnossa, kylätoiminnassa ja Leader-työssä on paljon yhteisiä luottamushenkilöitä. Heihin kansalaiset asettavat toiveita, mutta ovat yleensä pettyneet. Syynä näyttää olevan kaksoisroolin haltijoiden esiintyminen kummassakin roolissa erikseen eli he välttelevät roolien yhdistämistä, mitä yhteisten asioiden hoito edellyttäisi ja missä riski joutumisesta mukavuusalueen ulkopuolelle on suuri. Kuvaavaa oli, että kampanjan neuvottelutilaisuuksissa kaksoisroolin haltijat lähtivät puolustamaan kuntaa jopa lähidemokratiassa, vaikka näyttöjä ei ollut. Jotain kertoo myös se, että kunnallisvaaliehdokkaiksi saadaan kylien edustajia, mutta vastuunkantajia kyläyhdistyksiin on jo vaikeampi tavoittaa. Kylien ääni valtuustossa ei yleensä kuulu niin kutsutuista kylien valtuutetuista huolimatta. Mitä suurempi kunta, sitä vähemmän vaikutusta. Myönteiset poikkeukset takaavat pääsääntöisesti kielteiset johtopäätökset. Vähenevien virkamiesten ja varojen kunnissa on taipumusta kuitata lähidemokratian edellyttämät toimielimet byrokratiaksi. Uskottavat vaikuttamisen ja yhdessä valmistelun väylät eivät kuitenkaan ole byrokratiaa, vaan ne lisäävät kehitystyötä ja sitovat yhteiseen hyvään voimavaroja, joita ei muuten toimintaan saataisi. Miksi kuitenkin kunnat edelleen tuputtavat ratkaisuiksi raateja ja toimikuntia, joilla ei ole tehtäviä, joita käsitellään kokeiluluonteisesti, rahaa on käytettävissä nimeksi tai ei lainkaan ja toimijat eivät tiedä, menevätkö käsiteltävät asiat minnekkään? Näin eliminoidaan onnistuvan lähidemokratian välttämättömiä ehtoja. Kunnallishallintoa ja kansalaistoimijoita yhdistää lähidemokratiassa vielä tänään ei huomenna - yksi asia: tahdon puute. Toisella se näyttää olevan kuviteltua vallan menetyksen pelkoa, toisella taas alistunutta ymmärtämättömyyttä. Kumpaankaan ei ole minkäänlaista aihetta, varsinkin kun molemmilla on paljon saavutettavaa. Ihmisen mittainen. Kylä. Paikallistoimijoiden maakunnallinen yhteistyö tiivistynyt Maaseudun rooli maakuntien ja alueiden suunnitelmissa ja kehittämisohjelmissa oli vielä viime vuosituhannen puolella ongelmallinen. Maakuntaohjelmat korostivat keskuskaupunkejaan ja maaseudun tulevaisuus jätettiin harvojen asioiden varaan, luotettiin keskusten myönteisiin heijastusvaikutuksiin. Valtionhallinnon alueellisissa elinkeino-organisaatioissa TE-keskuksissa maaseutu oli vahvasti esillä tiukan ministeriö-napanuoran takia, mutta samasta syystä hyvin kapea-alaisesti. Maaseudun asukkaiden monialainen näkemys oman alueensa kehittämistarpeista ei välittynyt alueiden poliittis-hallinnollisiin dokumentteihin: osa tärkeistä asioista ohjelmiin pääsi, osa ei lainkaan. Kotona kylässä!
Alueet korjasivat SYTYn erehdyksen Paikallistoimijat alkoivat pohtia, mitä asialle voitaisiin tehdä. Suomen Kylätoiminta ry painotti muutamien vuosien ajan niin kutsutun yhteisen maakunnallisen maaseutujärjestön perustamista. Kaikki tunnustivat yhteisen maaseutuäänen vahvistamisen tarpeellisuuden, mutta monet epäilivät tällaista ääntä käyttävän järjestön perustamisen mahdollisuutta. SYTY oli tavoitteessa oikeassa, mutta keino ei ollut loppuun asti harkittu. Perustuivathan useimmat maaseutujärjestöt toimialaan, eivät paikkaan tai alueeseen, jolloin paikkaperustaisen kylätoiminnan ja Leader-työn kanssa samanlaajuinen maaseutunäkemys ei ollutkaan mahdollinen. Maaseutuäänen vahvistamisessa on kuitenkin edetty merkittävästi. Vaikka maakunnalliset kyläyhdistykset eivät olekaan kehittyneet yhteisiksi maaseujärjestöiksi, ne ovat muotoutuneet kylätoimijoiden, Leader-yhdistysten ja monien muiden paikallista kehittämistyötä tekevien yhdistysten sekä kuntien yhteisiksi toimielimiksi. Tätä kautta ja tiivistyneen kylä- ja Leader-yhdistysten yhteistyön avulla paikallistoimijat ovat mukana yhä useammassa alueellisessa toimielimessä valmistelemassa ja ottamassa kantaa suunnitelmiin ja ohjelmiin. Voimistuvien Kylien yksi myönteisistä viesteistä on aluehallinnon ja paikalliskehittäjien kohentunut yhteistyökyky. Leaderin hallintomekanismi sitä suorastaan edellyttää. Pulmiksi ovat jääneet muutamat perusteettomiksi koetut byrokraattiset yksityiskohdat sekä jotkut henkilöistä kumpuavat vaikeudet. Leaderia kannattaa edelleen kehittää, koska on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti järkevää jatkaa työtavan vahvistamista ja alueellista laajentamista, nyt suurimpien kaupunkien keskustoihin. Yhä useammat kunnat näyttävät myös tunnustavan Leader-työn merkityksen kasvun. Suomessa on alueita, joissa Leader on ainoa kehittämisväline. Oma kylä se on hyvä. Palvelusopimustoiminta lisääntyy Sopimustoiminta, sopimuksellisuus otettiin Voimistuvien Kylien ohjelmaan siksi, että se on usein käytännön ratkaisu kunnan ja järjestön välillä jonkin tehtävän toteuttamiseksi. Sopimuksia tarvitaan yhä enemmän. Tämän takia kampanjasta toivottiin hoksauttajaa ja idean avaajaa. Useimmiten arvioitiin, että sopimustoiminta on lisääntynyt ja on järjestetty toimeen tarttumiseen kannustavaa koulutusta. Voimistuvat Kylät - kampanja tuotti useita oppaita palvelusopimustoiminnasta. Ne ovat edelleen ajankohtaisia. Kyläyhdistyksillä voi olla omaa palvelutoimintaa, mutta yhtä tärkeää niiden on avustaa uusien yritysten liikkeelle saamisessa ja työvoimahallinnon välineiden käytössä. Sopimuksia on solmittu liikunta- ja kulttuuripalvelujen tuottamiseen, jääkenttien ja kaukaloiden, uimarantojen ja latujen ylläpitoon, lapsi- ja nuorisotoimintaan, kylätalon vuokraamiseen, kirjastonhoitoon, kylätalkkari/kyläavustajatyöhön, kylätoritoimintaan, maisemanhoitoon, kylien lähipalvelupäivien toteuttamiseen, käytännöllisiin työnjakoihin esimerkkinä kylä rakentaa katuvalot, jatkossa kulut hoitaa kunta. Sopimuksin hoidettavia tehtäviä määritettäessä törmätään aika usein nykyisten ammattitaitovaatimusten sektoraalisuuteen ja rajoittavaan vaikutukseen. Pulma on käytännössä ja hyvällä tahdolla hoidettavissa, mutta se kertoo tilanteesta, jossa joskus saavutukseksi todettu asia alkaa muuttuneissa oloissa kääntyä tarkoitustaan vastaan. Kun kuntiin saadaan toimiva lähidemokratia eli kuntien ja paikalliskehittäjien yhteisiä toimielimiä, syntyy samalla luonteva sopimusmahdollisuuksien haravoija ja toiminnan takatuuppaaja. Sopimustoiminta laajenee ja siitä saatavat hyödyt kasvavat. Seurakunnan ja paikallisyhdistysten yhteistyö vajaakäytössä Vaihteluväli kylien ja seurakunnan yhteistyössä on suuri, monipuolisesta vähäiseen. Kaikki osapuolet myöntävät, että esimerkiksi tilojen yhteiskäytössä voidaan saavuttaa etuja. Samoin yhteisiä tilaisuuksia voidaan järjestää nykyistä enemmän ja vähemmin kustannuksin. Puolin ja toisin esiintyy arkuutta nostaa asia esille. Valmiutta yhteistyömuotojen etsintään on, mutta osa kylätoimijoista kokee seurakunnan toimivan niin omilla ehdoillaan, että osa yhteistyöideoista karahtaa siihen. Ääri-ilmaisuna todettiin, että seurakunnalla ei ole osaa maaseudun kehittämisessä. Vastapainona tälle kampanjan aikana puhuttiin
lukuisista yhteistyömuodoista, toisena ääripäänä: on jo tapahtumia, uusiin ei ole suurta tarvetta. Voimistuvat Kylät kampanja sai aikaan pienen liikahduksen yhteistyön aktivoimiseksi. Seurakunnat ovat paikoin aktiivisesti mukana järjestöstrategioiden laadinnassa. Siellä täällä viritellään yhteistyömuotoja nuorten aktivoitumisessa, syrjäytymisen estämisessä ja ikäihmisten viriketoiminnassa. Seurakunnan ja yhdistysten yhteisiä ideariihejä on toteutettu. Yhä välttämättömämmiksi tulleet arjen turvallisuushankkeet ovat tärkeä yhteistyökohde. Lapissa rahoitettiin Leader-varoin tunturipappi. Jossakin suunnitellaan kahden vajaakäyttöisen leirikoulukeskuksen sijasta yhteistä, toisaalla pohditaan virtuaalisia kirkon palveluita. Yhteisiä teemoja riittää. Kampanja todisti selvästi, että paikallistoimijoiden ja seurakuntien kannattaa neuvotella keskenään, tuoda esiin pulmiaan ja tavoitteitaan sekä varautua ajoissa ja näin seurakunnat koetaan mukana oleviksi ja mukana tekeviksi ja tietysti myös päinvastoin. Muuta käsiteltyä Syksyllä 2011 Leader-ryhmien koulutustilaisuudessa puhuttiin ensimmäistä kertaa mahdollisuudesta levittää Leader menettelytapana kaikkialle, myös suurimpien kaupunkien keskustoihin. Euroopan unioni suosittaa Leader-työn toimialueen laajentamista kaupunkeihin. Kampanjateemaksi Kaupunki-Leader ei ehtinyt, mutta varsinkin neuvotteluvaiheessa asiasta keskusteltiin. Uusille alueille meno edellyttää Leaderin monirahastoisuutta, jota sovellettiin onnistuneesti jo 1990-luvun lopulla. Tuolloin myös muutamissa kaupunginosissa oli käytössä Urban-yhteisöaloite, jonka idea oli pitkälti sama kuin Leaderilla maaseudulla. Suomalainen Urban vain oli kovin viranomaisvetoinen. Monet kaupunkien keskustoihin rajautuvat Leader-ryhmät ovat neuvotelleet kaupunkien kansalaistoimijoiden ja hallinnon kanssa. Kiinnostusta on ja ratkaisuja etsitään. Prosessi vie aikaa varsinkin, kun aluekehitysrahaston ja sosiaalirahaston varat vähenevät olennaisesti seuraavalle ohjelmakaudelle. Toisaalta yhteiskunnan on syytä suhtautua tasapuolisesti maaseudun ja kaupungin kansalaistoimijoihin. Nyt kaupunkien keskustoissa ei ole aitoa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa ja omaehtoista vastuunkantoa lisäävää työtapaa, vaan hallinto hoitaa. Toinen tärkeä perustelu Leader-työtavan levittämiselle kaikkialle Suomeen on mahdollisuus maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen huomattavalle lisäämiselle ohjelmarajojen poistuessa. Raha ja erityisesti sen puute oli tavalla tai toisella läsnä kaikkien kampanjateemojen käsittelyssä. Kylien kehitystyö on huomattavan paljon hankevarojen varassa, jolloin myös hankkeisiin liittyvät rajoitteet siirtyvät kylätoimintaan. Toimintaympäristö on täynnä epävarmuutta, lyhytaikaisuutta, varojen niukkuutta mutta silti kankeita ehtoja ja jälkirahoitteisuutta. Tilanteen parantaminen edellyttää nykyistä suuremman huomion kiinnittämistä yhdistysten omien varojen hankintaan. Julkiselta vallalta on aihetta odottaa tuotekehitystä, jolla poistetaan hanketoiminnan tuloksia vähentäviä ominaisuuksia. SYTYn uudessa Paikallisen kehittämisen ohjelmassa 2014-2020 omien varojen hankintaa painotetaan. Käytäntöjä valmisteleva työryhmä on asetettu. Neuvottelujen organisaatiokohtaiset keskustelut antavat aiheen kolmeen johtopäätökseen: Kylien voimistaminen on monen toimijan yhteistyökysymys. Aloitteentekijänä ja keskiössä ovat yhä useammin toimijat, joiden intressinä on kylän paikkaperustainen kokonaiskehittäminen. Maakunnalliset kyläyhdistykset ovat vielä hyvin eritasoisia toimintavalmiuksiltaan. Vaihteluväli on peruskylätoiminnasta lähes konserniin, jossa kylien kehitystyötä tehdään useiden välineiden, yhtiöiden ja yhdistysten, avulla. Leader-työn merkitys kylien voimistajana on erittäin suuri. Leader-yhdistysten palkkaamat kyläasiamiehet ovat yksi tärkeimmistä askelista eteenpäin viime ja tulevina vuosina. Voimistuvat Kylät kampanja kannatti toteuttaa! Askel eteen, kaksi taakse, pari sivulle, hyppäys eteenpäin ja taas perääntyminen. Tätä se arkinen vääntö on. Mutta taistelu jatkuu ja eteenpäin mennään! Kylät voimistuvat. Kokonaisuudessaan kampanjayhteenveto on luettavissa Suomen Kylätoiminta ry:n sivuilla: www.kylatoiminta.fi/hankkeet