Aistihavainnosta mystiseen havaintokokemukseen

Aistihavainnosta mystiseen havaintokokemukseen William P. Alstonin uskonnollisia uskomuksia koskeva oikeutusteoria Itä-Suomen yliopisto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma, Elokuu 2016 Systemaattinen teologia Timo Marttinen

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Tekijät Author Marttinen Timo Sakari Osasto School Teologian osasto Työn nimi Title Aistihavainnosta mystiseen havaintokokemukseen William P. Alstonin uskonnollinen oikeutusteoria Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Systemaattinen teologia Pro gradu -tutkielma x 12.8.2016 85 Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Tutkielman tehtävänä on selvittää filosofi William P. Alstonin käsitys uskonnollisten uskomusten oikeutuksen perusteista ja luonteesta. Tämän selvittäminen edellyttää myös hänen yleiseen oikeutusteoriaansa tutustumista. Tutkimustehtävän toteuttamiseksi tulee selvittää Alstonin käsityksiä esimerkiksi oikeutuksen, tiedon, havaintokokemuksen ja uskomuksen luonteesta. Lähteiksi rajataan Alstonin laajasta tuotannosta oikeutusteoriaa koskeva kirjallisuus. Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi. Ensimmäisessä pääluvussa tutustutaan kontekstiin, jossa Alston toimii. Siinä esitellään reformoitua epistemologiaa, jonka edustajaksi Alston usein katsotaan, sekä luodaan katsaus epistemologian, niin yleisen kuin uskonnollisenkin, tyypillisiin suuntauksiin ja kysymyksiin. Luvussa esitellään oikeutusteorian pääsuuntaukset, joista foundationalismi on Alstonin suosima, sekä tutustutaan lyhyesti eri suuntausten pääargumentteihin. Toisessa pääluvussa tutustutaan Alstonin yleiseen oikeutusteoriaan. Aluksi luodaan katsaus Alstonin ajatuksiin tiedosta, joka ei ole hänen filosofiansa keskeisimpiä osa-alueita. Alstonin määritelmä tiedosta on hyvin yksinkertainen ja minimalistinen. Seuraavaksi tutustutaan Alstonin totuuskäsitykseen, joka on minimalistisen realistinen. Siihen sisältyy ajatus, että jokin propositio on totta asian todella ollessa niin kuin propositio esittää. Totuuskäsitykseen liittyy myös Alstonin ajatus kognition päämäärästä, joka on tosien uskomusten lisääntyminen ja tavoitteleminen. Toisen pääluvun kolmannessa alaluvussa keskitytään Alstonin oikeutuskäsitykseen. Hänen oikeutuskäsitykseensä liittyy jännite, sillä hän ymmärtää oikeutuksen luonnollisimmillaan tarkoittavan oikeutusta deontologisessa mielessä, mutta hän päätyy hylkäämään deontologisen määritelmän uskomusten voluntaarisen kontrollin mahdottomuuden takia. Hänen oma määritelmänsä on luonteeltaan eksternalistinen ja foundationalistinen. Alstonin mukaan uskomusten tulee perustua riittävälle perustalle ollakseen oikeutettu. Alstonin foundationalismi on luonteeltaan hyvin minimalistista ja eroaakin perinteisestä vahvasta foundationalismista paljon. Alston katsoo, että foundationalismi on ainoa vaihtoehto regressioargumenttia vastaan, mutta vahva foundationalismi on liian altis vastahyökkäyksille. Hänen heikossa mallissaan uskomusten pohjalla on lopulta perususkomus, mutta sen oikeutus on prima facie. Perususkomus voi lisätä muiden uskomusten oikeutusta ja muut uskomukset voivat lisätä perususkomusten oikeutusta tarjoten vastavuoroista tukea. Alstonin oikeutuskäsitys on pääosin eksternalistinen; jos uskomus on riittävällä perustalla, se on oikeutettu. Alstonin filosofiassa on kuitenkin myös pieni internalistinen vivahde. Neljännessä pääluvussa käsitellään Alstonin uskonnollista havaintoa koskevaa teoriaa. Alstonin uskonnollisen havaintoteorian pohjalla on hänen yleinen havaintoteoriansa, Theory of Appearing. Tässä subjektin aistihavaintokokemus on epäkonseptuaalinen ja hänen näkemänsä asiat yksinkertaisesti ilmentyvät hänelle. Alston katsoo mystisen havaintokokemuksen olevan jotakin samankaltaista, Jumala yksinkertaisesti ilmentyy subjektin tajuntaan, joko aistillisesti tai muuten. Tällä tavalla subjektilla voi olla välitöntä havaintotietoa Jumalasta. Pyrkiessään osoittamaan, että kristillinen mystinen havaintouskomuskäytäntö on vakavasti otettava doksastinen käytäntö, Alston pyrkii osoittamaan, että itse asiassa mikään doksastinen käytäntö ei ole luotettava, vaan niiden tueksi esitettävät perusteet sortuvat episteemiseen kehällisyyteen. Esimerkiksi aistihavainnon luotettavuuden tueksi osoitettavat todisteet lopulta edellyttävät aistihavainnon luotettavuuden hyväksymistä. Ratkaisuna tähän kehällisyyden ongelmaan hän tarjoaa vaihtoehtoa, jota hän nimittää praktiseksi rationalismiksi. Siinä tuttuihin ja vakiintuneisiin on järkevää osallistua, vaikkei niitä voisikaan osoittaa luotettaviksi. Tämä osa-alue Alstonin filosofiassa on saanut paljon kritiikkiä osakseen, ja Alston käyttääkin paljon aikaa ja vaivaa perustellakseen sekä praktista rationalismiaan sekä CMP:n aitoutta doksastisena käytäntönä. Suurimpia haasteita Alstonin teorialle on uskonnollisen diversiteetin ongelma, jonka Alston myöntääkin jäävän jossakin määrin ratkaisemattomaksi. Perusongelma on siinä, että eri uskontojen mystiset havaintokäytännöt ovat toisensa poissulkevia, mutta mitään ei voi osoittaa toista oikeutetummaksi. Näin ollen MP:n luotettavuus doksastisena käytäntönä laskee. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä ongelma, sillä kristillisen uskon kokonaisuuden kohdalla keskiöön nousee Alstonin heikko foundationalismi ja vastavuoroisen tuen ajatus. Tutkielman tuloksissa todetaan Alstonin heikon foundationalismin sekä vastavuoroisen tuen olevan merkitykseltään ratkaisevat uskonnollisten uskomusten koskevan oikeutuksen kohdalla. Myös hänen internalistinen vivahteensa vaikuttaa tärkeämmältä kuin jotkut kriitikot esittävät. Avainsanat Keywords Epistemologia, tietoteoria, uskonnonfilosofia, reformoitu epistemologia, oikeutus, Alston

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical faculty Tekijät Author Marttinen Timo Sakari Osasto School School of theology Työn nimi Title From sense perception to mystical sense perception William P. Alston s theory of religious justification Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Systematic theology Pro gradu -tutkielma x 12.8.2016 85 Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract The purpose of this study is to examine William P. Alston s theory on justification of religious beliefs. This task requires also to study his thoughts on general theory of justification. It also requires to find out Alston s conceptions on such matters as justification, knowledge, perception and the nature of a belief. Sources for this study from Alston s wide bibliography are narrowed down to his writings considering theory of justification. The method of this study is systematic analysis. The first main chapter will explore the context in which Alston has practiced philosophy. It exhibits reformed epistemology, philosophical school that Alston is considered to be part of. It also surveys both the mundane and religious epistemology s most common orientations and questions. The chapter exhibits epistemology s main orientations like the foundationalism that was favoured by Alston and gets acquainted with some of the main arguments of the different orientations. The second main chapter explores Alston s common epistemology theory. Firstly it will look into Alston s thought about knowledge which is not the centerpiece of his philosophy. It will state that Alston s definition of knowledge is simple and minimalistic. Next the chapter will explore Alston s notion of truth which is minimally realistic. It includes the sentiment that if some proposition is truth, then it really is so. Alston s definition of truth also includes the thought of objective of cognition which means the multiplying and pursuing of true beliefs. The subchapter III.3. focuses on Alston s conception of justification. His conception includes a tension, because he considers the most natural conception of justification to be a deontological one, but yet he discards this conception referring to impossibility of voluntary control of beliefs. His own conception for justification is an externalist and foundationalist one. According to Alston beliefs must be based on a sufficient ground in order of being justified. Alston s foundationalism is very minimalistic and therefore differs significantly from traditional strong form of foundationalism. Alston considers foundationalism as the only choice against the regression argument, but sees the strong foundationalism to be too vulnerable against counter arguments. In his weak foundationalism beliefs are based on basic beliefs, but the justification of basic belief is prima facie. Basic belief can add to the justification of other beliefs and other beliefs can add to the justification of basic beliefs. Alston s concept of justification is primarily an externalistic one; if a belief is based on a sufficient ground, it is justified. There is, however, an internalistic twist on Alston s concept of justification. The fourth main chapter will cover Alston s theory on religious perception. His general theory of perception, Theory of appearing, is the basis of his theory on religious perception. In this theory one s perceptional experience is unconceptual and the things one sees are simply appearing to him. Alston considers mystical perception to be similar kind. God is simply appearing to subject s consciousness, either by sense experience or otherwise. In this way subject can have direct perceptual knowledge of god. Alston tries to prove that the Christian mystical perceptual doxastic practice is a serious doxastic practice by aiming to show that none of the doxastic practices are actually reliable. He claims that evidence for the reliability of doxastic practices actually falls to epistemic circularity. E.g. the evidence for the reliability of sense perception presumes the acceptance of the reliability of sense perception. As a solution to the problem of circularity Alston presents an option that he calls as practical rationalism. In practical rationalism it is reasonable to attend in familiar doxastic practices even though they cannot be proven to be reliable. This part of Alton s philosophy is under a lot of criticism, and Alston makes a considerable effort to defence his practical rationalism and CMP as a real doxastic practice. One of the main challenges of Alston s theory is the problem of religious diversity, which is a problem that Alston admits to stay somewhat unsolved. The basic problem is that MPs of different religious are exclusive but none of them can be proven to be more justified than the others. This lowers MPs the level of reliability as a doxastic practice. This is not necessary a problem, because when Alston writes about Christian belief in its entirety, his sensible foundationalism suddenly rises to the center stage with the idea of two-way support of beliefs. In the last chapter the findings of this study are covered. In the findings it is claimed that Alston s weak foundationalism and the idea of two-way support of ideas are decisive in their importance to the theory of justification of religious beliefs. Also, his internalistic twist seems to be more important than what some critics claim. Avainsanat Keywords Epistemology, Theory of knowledge, philosophy of religion, reformed epistemology, Alston

SISÄLLYS I Johdanto... 2 II Moderni angloamerikkalainen epistemologia... 7 1. Tiedon analyysi... 8 a. Klassisen analyysin laajennus... 8 b. Naturalistinen analyysi... 10 2. Oikeutusteoria... 12 a. Foundationalismi... 12 b. Koherentismi... 15 c. Reliabilismi oikeutusteoriassa... 16 3. Reformoitu epistemologia... 18 III Alstonin oikeutusteoria... 21 1. Tiedon analyysi sekä tiedon ja oikeutuksen suhde... 22 2. Alstonin totuuskäsitys ja kognition päämäärä... 26 3. Oikeutuksen määritelmä... 28 a. Deontologisen oikeutuskäsityksen kritiikki... 28 b. Alstonin varhainen määritelmä oikeutukselle... 33 c. Alstonin foundationalismi ja välittömästi oikeutetut uskomukset... 37 IV Alstonin uskonnollisia uskomuksia koskeva oikeutusteoria... 42 1. Alstonin havaintoteoria ja mystinen havaintokokemus... 44 a. Alstonin havaintoteoria... 44 b. Mystinen havaintokokemus... 47 2. Doksastisten käytäntöjen luotettavuus... 49 a. Aprioriset argumentit aistihavainnon luotettavuuden puolesta... 52 b. Empiristiset argumentit aistihavainnon luotettavuuden puolesta... 55 c. Voiko aistihavaintoon luottaa?... 59 3. CMP doksastisena käytäntönä... 62 a. Onko CMP doksastinen käytäntö?... 62 b. Voidaanko CMP osoittaa epäluotettavaksi... 67 c. Uskonnollisen diversiteetin ongelma... 70 4. Alstonin käsitys kristillisen uskon kokonaisuudesta... 73 VI tulokset ja johtopäätökset... 77 Käytetyt lyhenteet... 82 Lähteet ja kirjallisuus... 83 Lähteet... 83 Kirjallisuus... 83 Internet-lähteet... 86 1

I JOHDANTO Aina Platonin vuoden 387 355 ekr. tienoilla kirjoittamasta Theaitetos-dialogista saakka on voimakkaasti elänyt tiivistetty formulointi hänen esittämästään tiedon määritelmästä: Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. 1 Tätä pidetään eräänä ensimmäisistä tiedon analyyttisistä määritelmistä, ja tiedon luonnetta ja merkitystä on tutkittu kiivaasti aina tämän tiedon klassisen määritelmän esittämisestä lähtien. 2 Keskustelu Platonin määritelmän ympärillä on käynyt kuumana viimeisen vuosisadan; mistä tunnistamme toden uskomuksen ja mitä tarkoittaa hyvin perusteltu tai oikeutettu uskomus? Koko määritelmä on asetettu kyseenalaiseksi tai todettu suorastaan riittämättömäksi esimerkiksi Edmund Gettierin toimesta tämän esitettyä, ettei oikeutettu tosi uskomus vielä saakaan aikaan tietoa. 3 Gettierin perintönä länsimainen epistemologia on mielenkiintoinen ja laaja tutkimusala. Toisaalta tiedon määritelmää on pyritty muotoilemaan pitävämmäksi ja toisaalta uskomuksen oikeutuksen luonnetta koskevia teorioita on kehitetty lukuisia. 4 Filosofisessa keskustelussa on 1900-luvun aikana tehty tiedon analyysin kohtaamien vaikeuksien myötä hienoinen painopisteen siirto kohti oikeutusteorian lisääntymistä. Tiedon analysointi on osoittautunut hankalammaksi ja yhä enemmän ollaan kiinnostuttu oikeutuksen käsitteestä. 5 Tähän keskusteluun on oaltaan liittynyt myös Yhdysvaltalainen analyyttinen filosofi William P. Alston (1921 2009). Hän on arvostettu tutkija ja filosofi, joka toimi Syracusen yliopiston professorina vuosina 1980 1992, ja on vaikuttanut voimakkaasti kielifilosofian, uskonnonfilosofian ja ennen kaikkea epistemologian alalla. 6 Hän on kirjoittanut muun muassa puheaktiteoriasta 7, totuuskäsityksistä 8, aistihavaintojen luotettavuudesta 9 ja ennen 1 Lammenranta 1993, 79. 2 Lammenranta 1993, 80 81. 3 Gettier 1963, 121 123. Gettier esittää kuuluisia ongelmia, jotka tunnetaan Gettier-paradoksin nimellä. Esimerkki tällaisesta on työnhakutilanne, Smith on varma, että kokeneempi ja johtajan kanssa ystävystynyt työnhakija Jones valitaan työhön kahdesta hakijasta. Smithin oletusta vahvistaa se, että haastattelussa johtaja itse asiassa sanoi valitsevansa Jonesin. Smith sattumoisin tietää myös, että Jonesin taskussa on tasan kymmenen kolikkoa ja ajattelee, että tietää valituksi tulevalla olevan tasan kymmenen kolikkoa taskussaan. Tämä uskomus on oikeutettu. Johtaja kuitenkin kaikkien yllätykseksi valitseekin Smithin työhön, ja myös hänellä paljastuu olevan sattumalta kymmenen kolikkoa taskussaan, ilman että hän on tiennyt tätä itse. Onko Smithin uskomus todella ollut tietoa, vaikka se olikin oikeutettu tosi uskomus? 4 Lammenranta 1993, 92 97. Tiedon neljänneksi vaatimukseksi (1.) uskomuksen (2.) toden uskomuksen ja (3.) oikeutetun uskomuksen on lisäksi ehdotettu esimerkiksi sitä, ettei uskomus saa perustua vääriin premisseihin tai oikeutuksen tulee olla kumoutumaton. 5 Lammenranta 1993, 129. 6 Howard-Snyder, 1 2. 7 esim. Alston 2000. 8 esim. Alston 1996. 9 esim. Alston 1993a. 2

kaikkea uskomusten oikeutuksista 10. Epistemologiaa käsittelevän uskonnonfilosofisen tutkimuksen kannalta Alstonin mielenkiintoisimmat kontribuutiot lienevät uskonnollisen kokemuksen havainto-luonnetta ja uskonnollisen uskomuksen oikeutuksia koskevat teoriat. Pohtiessaan uskonnollista tietoa, uskomusta ja oikeutusta liittyy Alston osaltaan keskusteluun uskomuksista, oikeutuksesta sekä tiedosta ja pyrkii antamaan aiheeseen oman ainutlaatuisen panoksensa. Hänen asemastaan angloamerikkalaisen filosofian kentällä kertoo myös hänen laaja aktiivisuutensa erilaisissa tiedejulkaisuissa ja -lehdissä. 11 Alstonin relevanssi tutkimuskohteena on ilmeinen: hän on professoritason tutkija ja filosofi, joka on vaikuttanut vuosikymmeniä angloamerikkalaisessa epistemologisessa keskustelussa. 12 Hänen ajattelustaan on kuitenkin julkaistu vain varsin vähän tutkimusta, etenkään suomalaisittain. Hänen ajattelunsa eri osa-alueista on julkaistu yksittäisiä tieteellisiä artikkeleita, mutta mitään osa-aluetta ei ole laajemmin tutkittu. Kattavimpia katsauksia Alstonin ajatteluun edustavat Mark. S. McLeodin Rationality and Theistic Belief: An Essay on Reformed Epistemology, jossa kirjoittaja käsittelee myös lukuisia muita reformoituja epistemologian tutkijoita, sekä Heather D. Battalyn ja Michael P. Lynchin toimittama artikkelikokoelma Perspectives on the Philosophy of William P. Alston. Lukuisissa artikkeleissa ote ei myöskään ole varsinaisesti tutkiva vaan Alstonin kanssa ja Alstonia vastaan argumentoiva. 13 Kattavin Suomessa julkaistu katsaus Alstonin filosofiaan on Timo Koistisen tutkimus Usko ja tiedollinen oikeutus (2001), jossa Koistinen käsittelee oikeutuksen luonnetta Alstonin, Alvin Plantingan sekä Nicholas Wolterstrorffin filosofioissa. Koistisen tutkimus käsittelee monilta osin samankaltaisia teemoja ja lähteitä Alstonin filosofiassa kuin tämä tutkimus, mutta toisaalta Koistinen ei pyri varsinaisesti esittämään kattavasti Alstonin filosofiaa, vaan tutkii tiettyä filosofista suuntausta edellä mainituista henkilöistä käsin. 14 Koistisen tutkimuksessa painopiste ei siis ole Alstonin filosofian kokonaisuudessa, mikä näkyy myös siinä, että hän käyttää kahta oman tutkimuskysymyksensä kannalta keskeistä lähdekirjaa selvästi 10 esim. Alston 1989. 11 http://www.syr.edu/news/articles/2009/alston-09-09.html. Alston on toiminut puheenjohtajana yhdistyksissä the American Philosophical Association, the Society for Philosophy and Psychology ja the Society of Christian Philosophers, perustajapäätoimittajana lehdissä Faith and Philosophy ja Journal of Philosophical Research sekä päätoimittajana lehdissä Philosophy Research Archives, Nous, Monist, Journal for the Theory of Social Behaviour, International Journal for Philosophy of Religion ja Journal of Critical Analysis. 12 Howard-Snyder, 1 2. 13 Tähän syynä on muun muassa se, että Alston oli aktiivinen kirjoittaja aina kuolemaansa saakka. 14 Koistinen 2001, 23. 3

muita enemmän, 15 kun taas tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia Alstonin filosofiaa hieman laajemmin. Tämän tutkielman keskeinen ero Koistisen tutkimukseen on se, että tässä tutkielmassa keskitytään yksinomaan Alstonin teoriaan ja analysoidaan sitä, eikä pyritä vertailemaan sitä muihin saman filosofisen suuntauksen edustajiin. Parhaassa tapauksessa tämä tutkielma siis täydentää ja laajentaa Koistisen esittämiä huomioita Alstonin filosofiasta. Koistisen tutkimuksen lisäksi Teologisessa Aikakauskirjassa on julkaistu Leo Näreahon artikkeli Havaintoja Jumalasta? William P. Alston ja mystisen kokemuksen epistemologia. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia William P. Alstonin uskonnollista uskoa koskevaa oikeutusteoriaa eli sitä millaista on Alstonin mukaan uskomusten, erityisesti uskonnollisten, oikeutuksen perusta ja luonne. Keskiössä tässä on Alstonin teoria mystisestä havaintokokemuksesta. Kuitenkin muotoiltaessa kokonaiskuvaa Alstonin uskonnollista uskoa koskevasta oikeutusteoriasta tulee selvittää Alstonin suhde myös muihin epistemologian kysymyksiin. Tulee selvittää Alstonin yleinen oikeutusteoria, hänen suhteensa tietoon ja todellisuuteen sekä todellisuudesta saatavaan tietoon. Nämä kysymykset liittyvät Alstonin käsityksiin tiedon oikeutuksesta uskonnollisissa kysymyksissä. Näiden kautta päästään kysymyksiin siitä, näkeekö Alston uskonnollisen uskomuksen oikeutettuna ja jos näkee, niin millä perusteilla. Alstonin filosofia liikkuu vahvasti käsitteissä ja niiden määrittelemisessä, joten tärkeää on arvioida argumentaatiota, jota Alston käsitteenmäärittelyilleen esittää. Hyvin luonnollisena elementtinä rinnalla kulkee tulosten jatkuva vertailu aikaisempaan tutkimukseen, ennen kaikkea Koistisen teokseen. Tutkielman lähteiksi on rajattu Alstonin tieto- ja oikeutusteoriaa käsittelevät teokset sekä valikoima artikkeleja. 16 Pääsääntöisesti hyödynnetään kirjoja ja artikkelikokoelmia, sillä Alston sanoo usein hiovansa, teroittavansa ja laajentavansa artikkeleissa luomiaan ajatuksia kirjoissaan. 17 Kuitenkin myös pieni joukko artikkeleita on valittu mukaan lähdeaineistoon, jos ne antavat lisäarvoa, jota ei ole kirjoista saatavilla. Tällaisia on sellaiset artikkelit, jotka ovat pääsääntöisesti lähdekirjoja tuoreempia. Lähteistä on rajattu pois siis Alstonin kielifilosofiset teokset ja totuusteoriaa käsittelevät teokset, vaikkakin totuusteoriaan tehdäänkin lyhyt ekskurssi. 15 Luvussa 2.3 Alstonin oikeutusteoria Koistinen viittaa lähinnä teokseen Alston 1989 ja luvussa 3.2 Alstonin uskontoa koskeva epistemologia teokseen Alston 1991. 16 Alston 17 Alston 1991, xi xii. 4

Alstonin tuotantoa käytetään kuitenkin kirjallisuudessa laajalti tukemaan ja syventämään esille tuotuja näkökohtia. Lähdekirjallisuudesta on rajattu pois myös Alstonin tuorein oikeutusteoreettinen teos Beyond Justification Dimensions of Epistemic Evaluation (2005a), jossa Alston esittelee antijustifikationaalisen teoriansa. Syy rajaukseen on se, että Alston esittää, ettei hänen uusi muotoilunsa varsinaisesti muuta hänen aikaisemman työnsä sisältöä, ja tämän tutkielman ensisijainen kohde on nimenomaan uskonnollista uskoa koskeva oikeutusteoria, eikä oikeutusteoria yleensä. 18 Kuten edellä mainittiin, käytetään tutkielmassa Alstonin tuotantoa hyvin laajasti, vaikka lähdekirjallisuus onkin rajattu. Alstonin tuotannon lisäksi pyritään käyttämään kommenttikirjallisuutena mahdollisimman laajaa kirjoa erilaisia teoksia aina tietoteorian ja uskonnonfilosofian perusteoksista Alstonin filosofian pieniä nyansseja koskeviin artikkeleihin. Laajan kirjallisuuden avulla pyritään sijoittamaan Alstonin näkemykset laajempaan epistemologian ja uskonnonfilosofian viitekehykseen. Hänen ajattelunsa suhde filosofisiin kokonaisuuksiin helpottaa myös hänen filosofisten edellytystensä ja argumentaationsa analyysia. Lähdeteokset jakautuvat karkeasti kahteen kategoriaan: oikeutusteoreettisiin teoksiin ja uskonnonfilosofisiin teoksiin. Ensimmäiseen kuuluu Epistemic Justification (1989) ja The Reliability of Sense Perception (1993) sekä joukko artikkeleja. Jälkimmäiseen kuuluu Alstonin uskonnollista uskoa koskevaa teoriaa käsittelevä pääteos Perceiving God (1991) sekä joukko artikkeleja. Tämän jaon pohjalta myös tutkielman dispositio rakentuu hyvin luonnollisesti. Toinen pääluku on kontekstiluku, jossa esitellään lyhyesti modernia angloamerikkalaista epistemologista keskustelua ja reformoidun epistemologian suuntausta, jonka edustajana Alstonia voidaan pitää. Kolmas ja neljäs pääluku ovat varsinaiset analyysiluvut, joissa ensimmäisessä esitellään Alstonin yleinen oikeutusteoria sekä tehdään lyhyt ekskurssi hänen tieto- ja totuusteoriaansa, ja toisessa Alstonin uskonnollisia havaintouskomuksia koskeva oikeutusteoria. Neljännen luvun loppu sisältää myös analyysin Alstonin käsityksestä kristillisen uskon kokonaisoikeutuksesta. Viimeisessä pääluvussa esitellään tutkielman keskeiset tulokset ja niistä tehtävät johtopäätökset sekä arvioidaan mahdollisia jatkotutkimusmahdollisuuksia. 18 Alston 2005a, xii. 5

Tutkielman metodina käytetään systemaattista analyysiä. 19 Keskeisimpänä metodina on argumentaation analyysi. 20 Analyyttisena filosofina Alston esittelee argumenttinsa usein hyvin formuloituina väitelauseina, mutta keskeisempänä tämän tutkielman kannalta on kokonaisargumentaatio, jolla Alston näkemyksiään tukee. Yksittäisten väitelauseiden analyysiakin 21 kuitenkin tutkielmassa käytetään. Käsiteanalyysin 22 rooli tutkielmassa on varsin vähäinen. Syy siihen, miksi tämä on syytä erikseen mainita, on se, että tutkielma tästä huolimatta liikkuu vahvasti käsitteiden keskellä. Alstonin filosofia pohtii laajalti sitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi tiedollinen oikeutus (epistemic justification). Kuitenkaan tämän käsitteen analysoimiselle tutkielmassa on varsin vähän tilaa, sillä Alstonin oma työ on pitkälti tämän kaltaisten käsitteiden analysoimista. Tämän tähden tässä tutkielmassa keskeisempään rooliin nousevat ne argumentit, joita Alston esittää oman käsitteen määritelmänsä tueksi. Tässä tutkielmassa tehdään siis tietyllä tapaa Alstonin käsiteanalyysin argumentaation analyysia. Edellytysten analyysia 23 tarvitaan niin ikään varsin vähän, vaikka kyse onkin edellytysten kannalta mielenkiintoisesta tutkimusaiheesta. Syy tähän on se, että Alston itsekin tiedostaa uskonnollisen havainnon ja uskomukset aiheiksi, jotka herättävät kysymyksiä kirjoittajan edellytyksistä ja siksi tuo omat edellytyksensä, etenkin uskonnolliset, varsin kattavasti ja eksplisiittisesti esiin. 24 Jonkin verran tällaistakin analyysia kuitenkin tarvitaan, etenkin filosofisten edellytysten kohdalla. 19 Ks. Jolkkonen 2007. 20 Jolkkonen 2007, 16 17. 21 Jolkkonen 2007, 15 16. 22 Jolkkonen 2007, 12 14. 23 Jolkkonen 2007, 18 19. 24 Esim. Alston 1991, 9. 6

II MODERNI ANGLOAMERIKKALAINEN EPISTEMOLOGIA Tässä luvussa on tarkoituksena esitellä 1900-luvun keskeisiä angloamerikkalaisia filosofisia suuntauksia ennen kaikkea epistemologian ja uskonnonfilosofian näkökulmasta. Angloamerikkalainen uskonnonfilosofia on perinteisesti liittynyt analyyttisen filosofian perinteeseen ja pyrkinyt vastaamaan loogisen empirismin asettamaan uskontokriittiseen haasteeseen. 25 Tämä on näkynyt uskonnonfilosofisen painopisteen keskittymisenä kielifilosofisiin kysymyksiin. 26 Myös Alstonin tavassa tehdä filosofiaa on analyyttinen filosofia vahvasti läsnä, vaikka hänet katsotaankin kuuluvan tarkemmin sanottuna reformoidun epistemologian edustajaksi. 27 Joka tapauksessa, jotta Alstonin kritiikkiä muita teorioita kohtaan ja tätä kautta hänen omia muotoilujaan voidaan ymmärtää, on hyvä piirtää esiin kuva kontekstista, jossa hän toimii. Ensin on tarpeen esitellä tietoteoreettisen keskustelun pääsuuntauksia nimenomaan tieto- ja oikeutusteoreettisesti painottaen, jotta uskonnonfilosofisen epistemologian keskustelun konteksti kävisi selvästi ilmi. Tämän jälkeen esitellään nimenomaisesti uskonnonfilosofisen keskustelun moderneja virtauksia, ennen kaikkea reformoitua epistemologiaa, joka suuntauksena on mielenkiintoisella tavalla yleisen filosofian ja uskonnonfilosofian välimaastossa. Kyseessä ei siis ole historiallinen tai kattava katsaus uskonnonfilosofian angloamerikkalaisiin pääsuuntauksiin, vaan esille tuodaan tämän tutkielman kannalta relevantteja taustateorioita ja keskusteluja. Luvun tarkoituksena on siis asettaa selkeä tietoteoreettinen viitekehys Alstonin filosofian tutkimisen edellytykseksi; esitellä ne suuntaukset ja teoriat, jotka näkyvät enemmän tai vähemmän vaikuttavina myös Alstonin filosofiassa. Näin voidaan ymmärtää Alstonin filosofian taustalla ja vierellä vaikuttavia teorioita ja suuntauksia, vaikkei niihin voitaisikaan aina tietyn kysymyksen äärellä paneutua, ja siten myös hahmottaa Alstonin positio tietoteoreettisessa keskustelussa. Tarkastelu koskee nimenomaan angloamerikkalaisen ja anglosaksisen maailman uskonnonfilosofista ja epistemologista keskustelua mannermaisen diskurssin ollessa tutkielman kannalta jokseenkin irrelevanttia. Käsiteltävässä 25 Helenius; Koistinen; Pihlström 2003, 24. 26 Koistinen 2001, 9. 27 Helenius; Koistinen; Pihlström 2003, 26. Koistinen tosin kritisoi tämän leiman iskemistä Alstonin filosofiaan, sillä Plantingan ja Wolsterstorffin tavoin Alston ei ole kalvinisti vaan anglikaaninen episkopaalikristitty. Tässä mielessä Alstonia ei voi Koistisen mukaan mieltää kalvinistisesta perinteestä nousevan reformoidun epistemologian edustajaksi. Silti hänkin tosin laskee Alstonin saman filosofisen suuntauksen edustajaksi, joten kenties kysymys on siitä, millä nimikkeellä kyseistä suuntausta tulisi nimittää. 7

kontekstissa vallitsevassa filosofiassa on havaittavissa vahvana 1900-luvun erään pääsuuntauksen analyyttisen filosofian perinne, 28 vaikka se onkin ilmenemistavoiltaan hyvin monimuotoista. Ennen kaikkea se näkyy ilmaisumuodoissa ja käytettävissä metodeissa. Perinne on hyvin systemaattinen ja siinä pyritään hyvin yksiselitteiseen ja loogiseen argumentaatioon. Analyyttisen filosofian vaikuttama analyyttinen filosofia on perinteisesti filosofiassa pohtinut uskonnolliseen kieleen liittyviä kysymyksiä. Wittgensteinilaisella filosofialla on ollut perinteessä merkittävä asema. 1970-luvulta alkaen analyyttisen uskonnonfilosofian keskeisissä kysymyksissä on tapahtunut muutoksia ja pirstoutumia. Wittgensteinilainen filosofia onkin enää vain yksi suuntaus analyyttisen uskonnonfilosofian kentässä. 29 1. Tiedon analyysi a. Klassisen analyysin laajennus Kuten edellä mainittua, 1900-luvun jälkipuoliskolla on kysymys tiedon analyysistä herännyt uudelleen henkiin. Gettierin vastaesimerkit tiedon klassisesta määritelmästä ovat poikineet joukon uudenlaisia tapoja suhtautua tietoon ja sen määritelmään. Jotta Alstonin oma positio suhteessa laajempaan tieto- ja oikeutusteoreettiseen keskusteluun kävisi mahdollisimman hyvin ilmi, esitellään tässä lyhyelti moderneja suuntauksia ennen kaikkea tiedon ja oikeutuksen suhteesta. Karkeasti jaoteltuna Gettierin esille nostamaan ongelmaan on esitetty kahdenlaisia ratkaisuja: joko tiedon klassista määritelmää on pyritty tarkentamaan ja laajentamaan esittämällä uusia vaatimuksia tiedolle, 30 tai sitten tiedon määritelmää on lähdetty rakentamaan uudelleen klassinen määritelmä hyläten. 31 Edellisessä siis pyritään löytämään jokin täydentävä neljäs ehto tiedolle, jonka myötä Gettierin esimerkkien henkilöillä ei olekaan varsinaisesti tietoa (kuten arkinen intuitio jo viittaa). 32 Esimerkiksi on esitetty vaatimus siitä, että tietopäätelmä ei saa nousta epätosista premisseistä. Esimerkiksi nootissa 1 esitellyssä Gettierin esimerkissä työnhakijoista Smithin oikeutettu tosi uskomus perustui epätoteen premissiin. Jos 28 Helenius; Koistinen; Pihlström 2003, 24. 29 Esimerkiksi Koistinen esittääkin kysymyksen, että onko niin pirstoutuneen ilmiön edessä syytä luopua jo käsitteestä analyyttinen uskonnonfilosofia. 30 Lammenranta 1993, 91 92. 31 Lammenranta 1993, 97. 32 Lammenranta 1993, 91. 8

tiedon analyysiin lisätään vaatimus siitä, ettei tieto saa perustua epätosiin premisseihin, löytyy Gettierin paradokseihin ratkaisu. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että tämä vaatimus riittää vain siinä tapauksessa, että tieto perustuu päätelmään, eikä vaikkapa suoraan havaintokokemukseen. 33 Alvin Goldman on esittänyt vastaesimerkin, jossa mies ajelee maaseudulla poikansa kanssa ja havaitsee ladon ja esittelee pojalleen, että se on lato. Tietämättään mies on kuitenkin juuri ajanut seudulle, joka on täynnä ladon näköisiä kulisseja. Miehen näkemä lato tosin sattuu olemaan oikea lato. Tässä oikeutettu tosi uskomus on suoraan havaintoon, eikä päättelyyn perustuva, eikä voi siten sisältää epätosia premissejä. 34 Toinen esitetty vaatimus on oikeutuksen kumoutumattomuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että tiedon oikeutuksen tulisi olla niin kattava, ettei mikään uusi evidenssi kumoa tätä oikeutusta. Tällä tarkoitetaan nimenomaan sellaista evidenssiä, joka on tosi propositio; uusi totta oleva evidenssi. Tämä perustelu vaikuttaisi olevan ensimmäistä laajennusta kattavampi; jos maaseudulla ajelevalle miehelle kerrottaisiin hänen ajelevan kulisseja vilisevällä seudulla, hänen oikeutuksensa kumoutuisi. 35 Täysin ongelmaton tämäkään näkemys ei kuitenkaan ole. Keith Lehrer ja Thomas Paxson ovat esittäneet analyysille vastaesimerkin, jossa oletetaan, että henkilö näkee miehen menevän kirjastoon ja varastavan sieltä kirjan. Varas on henkilölle ennestään tuttu ja hän osaa tunnistaa hänet, ja voi sanoa siis tietävänsä kuka kirjan vei. Kuitenkin varkaan äiti kertoo, että oletettu varas olikin toisella puolella maata ja todellinen kirjavaras olikin tämän kaksoisveli. Näin varkauden todistaneen henkilön oikeutus kumoutuu uuden evidenssin valossa. Kuitenkin varkaan äiti onkin patologinen valehtelija ja mitään kaksoisveljeä ei todellisuudessa ole olemassakaan. Tätä varkauden todistaja ei kuitenkaan tiedä. Vaikka tällaisessa tapauksessa mikään tosi propositio ei ole kumonnut oikeutusta, tuntuisi vaikealta sanoa henkilön tietävän, kuka varas oli. 36 Kumoutumattomuusehdolle on vastaesimerkeistä huolimatta kannattajia, ja sitä voidaan pitää yhtenä tiedon analyysin suosituista uudistusratkaisuista. 33 Lammenranta 1993, 92 93 34 Lammenranta 1993, 92 93. Esimerkki alun perin Goldman 1978, 121 122. 35 Lammenranta 1993, 96. Esimerkiksi Keith Lehrer ja Thomas Paxson ovat esittäneet vastaesimerkin, joka asettaa merkittävän haasteen oikeutuksen kumoutumattomuuden vaatimukselle. 36 Lammenranta 1993, 96. Alkuperäisen vastaesimerkin esittäneet Lehrer ja Paxson 1978, 150. 9

b. Naturalistinen analyysi Kun tiedon perinteisen analyysin korjaus on osoittautunut haastavaksi, on pyritty myös uudelleen pohtimaan tiedon käsitteen tarkoitusta ja määrittelemään käsitettä uusista lähtökohdista käsin. 37 Yksi esimerkkisuuntaus on tiedon naturalistinen analyysi, jossa useimmiten oikeutusehto on poistettu ja tilalle on etsitty tiedon ehtoja joistakin luonnollisista asiantiloista. Naturalistinen analyysi 38 Pääsuuntauksia ovat kausaalinen teoria ja reliabilismi, joista jälkimmäinen on laajemmin kannatusta saanut. 39 Kausaalinen teoria perustuu siihen, että Smithin ja Jonesin tapauksessa Smithin uskomuksen oikeuttavalla tosiasialla ei ole mitään yhteyttä sen kanssa, että hän uskoo niin. Tosiasialla, joka tekee propositiosta p toden ja Smithin uskomuksella p ei ole mitään kausaalista yhteyttä. Kausaaliteorian entinen kannattaja Goldman ehdottaakin tiedon määritelmäksi seuraavaa: S tietää, että p, jos ja vain jos tosiasia että p on asianmukaisessa kausaalisessa yhteydessä S:n uskomukseen että p. 40 Yksinkertainen esimerkki tämän esimerkin toteutumisesta on näköhavainto esimerkiksi pöydästä. Pöydän läsnäololla ja pöytää koskevan uskomuksen välillä on ilmeinen kausaalinen suhde. Pöytä on uskomuksen syy. 41 Teoriassa on kuitenkin ongelmansa. Tulevaisuutta koskevan tiedon kohdalla kausaalinen suhde ei ole ilmeinen ja induktiosta nousevat yleiset lait eivät ole perusteltavissa tällä formuloinnilla. Vaikuttaa myös siltä, ettei kausaalisen yhteyden olemassaolo ole riittävä ehto tiedolle. 42 Edellä mainitun latoesimerkin kohdalla ladon ja havaitsijan uskomuksen välillä on kyllä kausaalinen suhde, uskomuksen on todella aiheuttanut lato. Kuitenkaan on vaikea sanoa, että mies tietää seudun vilistessä kulisseja, joita hän ei erota oikeista ladoista. Tällainen kausaaliteorian formulointi ei siis riitä poistamaan sattumanvaraisen tiedon mahdollisuutta, vaikka se oli sen alkuperäinen tarkoitus. 43 Relibialistiset tiedon analyysit jakautuvat kahteen ryhmään: indikaatiorelibialismiin ja prosessirelibialismiin. Ensimmäinen asettaa tiedon ehdoksi, 37 Lammenranta 1993, 97. 38 Lammenranta 1993, 97 98. 39 Lammenranta 1993, 101. Kausaalisen teorian ajatuksena on, että ollakseen tietoa, proposition p todeksi tekevän tosiasian tulee olla kausaalisessa suhteessa uskomuksen p kanssa. Tämä pyrkii poistamaan sattumanvaraisuuden tiedossa. Esimerkiksi yksinkertaisessa havaintokokemuksessa havaittava esine on havaintokokemuksen syy ja siten siitä seuraavan uskomuksen syy. 40 Lammenranta 1993, 99. Alkuperäinen formulointi Goldman 1978. 41 Lammenranta 1993, 99. 42 Lammenranta 1993, 100. 43 Lammenranta 1993, 101. 10

että uskomus indikoi luotettavasti omaa totuuttaan. Prosessirelibialismissa uskomuksen muodostukseen käytettyjen kausaalisten prosessien tulee olla luotettavia, jotta voidaan puhua tiedosta. Relibialistisen analyysin keskiössä on siis luotettavuuden ehto. 44 Esimerkki indikaatiorelibialismista on David M. Armstrongin muotoilu, jossa ei-inferentiaalisen tiedon ehtona on nomologinen eli lainmukainen yhteys uskomuksen, että p ja sen todeksi tekevän tosiasian että p välillä. Esimerkkinä tästä hän antaa sen, kuinka toimintakuntoisen lämpömittarin antama lukema vastaa tosiasiallista lämpötilaa. Luonnonlait ja lämpömittarin toimivuus takaavat, että mittarin antama luku on oikea. Ihminen on Armstrongin mukaan samankaltaisessa suhteessa uskomuksiinsa. Analyysi on siis täysin naturalistinen, ihminen on siinä osa luontoa ja ihminen on uskomuksissaan ympäristön todellisuutta heijasteleva samoin kuin lämpömittari kertoo ympäristön lämpötilan. Indikaatiorelibialismi on kuitenkin osoitettu ongelmalliseksi lukuisin vastaesimerkein. 45 Prosessirelibialismissa tieto riippuu siis uskomuksen synnyttäneiden prosessien luotettavuudesta, ei uskomuksen luotettavuudesta tai aistimuksen luotettavuudesta. Esimerkkejä prosessirelibialistisista analyyseista ovat Nozickin ja Goldmanin teoriat, joista tässä tarkastellaan lyhyesti jälkimmäistä, jota pidetään yleisesti kattavampana. Goldman näkee Nozickin analyysin ongelmallisena, sillä siinä tarkastellaan liian kapeaa mahdollisten asiantilojen joukkoa. Omaan analyysiinsa Goldman sisällyttää samankaltaisen ehdon prosessin lokaalille luotettavuudelle, mutta prosessin luotettavuus ei määräydy subjunktiivisesti, vaan se riippuu prosessin luotettavuudesta aktuaalisessa (tai relevantissa kontrafaktuaalisessa) tilanteessa. 46 Muotoilu on seuraavanlainen: S tietää että p jos ja vain jos (1) p on tosi, (2) S uskoo että p ja (3) ei ole mitään relevanttia vaihtoehtoista tilannetta, jossa p olisi epätosi, mutta S:n käyttämä prosessi saisi hänet silti uskomaan että p. 47 Tämän lisäksi Goldmanin teoriaan kuuluu prosessien globaali luotettavuus, mikä tarkoittaa sitä, että prosessi yleensä tuottaa enemmän tosia kuin epätosia uskomuksia. 44 Lammenranta 1993, 99-100. 45 Lammenranta 1993, 102 104. Esim. Fred Dretske 1973. 46 Lammenranta 1993, 110 111. 47 Lammenranta 1993, 111. Alkuperäinen formulointi Goldmanin. 11

Tämä auttaa ratkaisemaan ongelman, joka välttämättömiä matemaattisia totuuksia koskeva tieto asettaa relibialistiselle tietokäsitykselle. 48 Goldmanin teoriaa voidaan kritisoida kysymällä, miten relevantti tilanne määräytyy tai kuinka prosessin globaali luotettavuus oikeastaan osoitetaan. Näistä ongelmista huolimatta prosessirelibialismi on varsin suosittu tietoteoreettinen suuntaus. 49 2. Oikeutusteoria Edellisen alaluvun tarkoituksena oli osoittaa modernin tiedon analyysin ajautuneen hyvin moninaisille raiteille tiedon klassisesta analyysistä. Vaikka perinteisen analyysin laajennus on relevantti suuntaus, on paljon myös filosofeja, jotka eivät kytkekään oikeutusta enää tietoon. Tämän hahmottaminen on keskeisessä osassa myös modernin oikeutusteorian ymmärtämisen kannalta. Alston on tehnyt merkittävimmän osan uraansa juuri oikeutusteorian parissa ja tiedon analyysi on selvästi merkittävämmässä roolissa. Tästä syystä myös oikeutusteorian taustalla olevat muutokset tiedon analyysissä on hyödyllistä tuoda ilmi Alstonin oikeutusteorian vivahteiden ymmärtämisen kannalta. Perinteisesti oikeutus on voitu määritellä esimerkiksi tavalla: oikeutus on se, mikä tekee todesta uskomuksesta tietoa. Tiedon analyysin tulkintojen hajaantuessa ei myöskään tämä oikeutuksen määritelmä ole riittävä, ja käsitettä on pyritty määrittelemään hyvin erilaisin tavoin. Tätä enemmän oikeutusteoria kuitenkin keskittyy siihen, mikä tekee uskomuksesta tai uskomusjärjestelmästä oikeutetun. Peruskysymys on seuraavan kaltainen: S:llä on oikeutettu uskomus p, millä perusteella voidaan sanoa, että S:n uskomus p on oikeutettu? a. Foundationalismi 50 Foundationalismi on sateenvarjokäsite joukolle oikeutusteorian suuntauksia, joilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Riippuen filosofista nämä yhteiset piirteet ovat erilaisia, 48 Lammenranta 1993, 112. Ongelma välttämättömien totuuksien kohdalla on se, että jos p on välttämättä tosi, ei ole mitään relevanttia vaihtoehtoa, jossa p olisi epätosi. Goldmanin kolmas ehto täyttyy siis automaattisesti eikä tietoa voi erottaa todesta uskomuksesta. 49 Lammenranta 1993, 113 114. 50 Tietoteoriassa käytetään usein tämän teorian kohdalla sanaa fundamentalismi, joka tulee latinan sanasta fundus, perusta. Osa päätyy kuitenkin kääntämään sanan kenties sekaannusten välttämiseksi sanan foundationalismiksi englannin sanan foundation pohjalta. Lähdekirjallisuudessa esiintyy siis molempia muotoja, mutta seuraan tässä Koistisen valintaa käyttää foundationalismia. 12

mutta ehkä yksinkertaisimmalla tasolla kyse on siitä, että S:n oikeutettu uskomus p vaatii tuekseen oikeutettujen uskomusten sarjan, jonka pohjalla on uskomus tai uskomusjoukko välittömästi oikeutettuja uskomuksia, niin kutsuttuja perususkomuksia. 51 Siitä, mitä tarkoitetaan perususkomuksilla ja mitä vaatimuksia sellaiselle asetetaan, on useita erilaisia näkemyksiä, jotka riippuvat foundationalismin tarkemmasta suuntauksesta. Tässä esitellään karkeasti foundationalistisen oikeutusteorian kaksi pääsuuntausta: maltillinen ja radikaali foundationalismi, sekä tyypillisimmät näitä vastaan esitetyt argumentit. Foundationalistit puolustavat kantaansa useimmiten epäsuoralla regressioargumentilla, joka on seuraavan kaltainen: Pyrimme selvittämään, onko S:n uskomus p välillisesti oikeutettu. Ollakseen oikeutettu uskomaan että p, S:n täytyy uskoa oikeutetusti myös joukko muita propositiota, jotka ovat sopivassa suhteessa p:n kanssa. S on oikeutettu uskomaan että p vain, jos hän on oikeutettu uskomaan nuo muut propositiot, jotka ovat suhteessa p:n kanssa. Kun pyrimme antamaan mahdollisimman kattavan vastauksen kysymykseen siitä, onko S oikeutettu uskomaan että p, täytyy meidän rakentaa yhä laajempi propositioiden joukko, ikään kuin puu. Rakennelma voi päättyä lopulla seuraavilla tavoilla: (A) se päättyy välittömästi oikeutettuun uskomukseen (B) se päättyy oikeuttamattomaan uskomukseen (C) uskomus p toistuu jossakin vaiheessa rakennelmaa, niin että uskomukset muodostavat kehän (D) rakennelma jatkuu loputtomasti 52 Foundationalistisen argumentin tarkoituksena on tietystikin osoittaa, että ainoastaan (A) on mielekäs vaihtoehto muiden ollessa syystä tai toisesta huonoja. (B) on ilmeisestä syystä huono vaihtoehto; jos rakennelman pohjalla on oikeuttamattomia uskomuksia, on välillinen uskomus että p myös lopulta oikeuttamaton. (C) ja (D) ovat hieman haastavampia. Kohtaa (C) kritisoidaan siitä, että tässäkään mitään uskomusta ei lopulta oikeuteta. Kohdassa (D) rakennelma jatkuu loputtomasti välillisesti oikeutetuilla uskomuksilla ja vaikka rakennelmassa etenisi kuinka syvälle tahansa on kriitikkojen mielestä mahdotonta osoittaa alkuperäistä uskomusta p oikeutetuksi. 53 Regressioargumentin foundationalismille suovaa tukea on kuitenkin kritisoitu siitä, että se on ainoastaan epäsuoraa ja osoittaa vaihtoehtoisten ratkaisujen ongelmia. Se ei kuitenkaan varsinaisesti osoita, että foundationalismi olisi yhtään ongelmattomampi. 54 51 Lammenranta 1993, 136. 52 Alston 1989, 54. Argumentti on lyhennetty mukaelma Alstonin argumentista. 53 Alston 1989, 54. 54 Lammenranta 1993, 140. 13

Radikaalilla foundationalismilla tarkoitetaan sellaista suuntausta, joka asettaa perususkomukselle vaatimukseksi erehtymättömyyden, kumoutumattomuuden ja epäilyksettömyyden. Riippuen ajattelijasta perususkomukselta voidaan vaatia joko yhtä tai kaikkia näistä. 55 Erehtymättömyyden ja kumoutumattomuuden vaatimuksia on määritelty muutamilla erilaisilla tavoilla, mutta keskeisenä yhteenvetona sanottakoon, että jokaista vaatimusta on kritisoitu tavalla tai toisella. Ennen kaikkea kyse on siitä, että vaikka löytäisimmekin tyydyttävän määritelmän erehdyttämättömälle oikeutetulle uskomukselle, niin voiko meillä olla tuollaisia uskomuksia. Moni foundationalismin kriitikko ajattelee, että ei voi. Toinen ongelma on se, että vaikka tällaisia perususkomuksiksi kelpaavia uskomuksia löytyisikin, kuinka ne voisivat oikeuttaa muut uskomuksemme. Moni foundationalismin kannattaja muun muassa Alston ajattelee foundationalismin kriitikkojen ampuvan kuitenkin ohi maalista kritisoidessaan esimerkiksi erehtymättömyyden vaatimusta. Tämä kun ei näiden ajattelijoiden mukaan ole edes oleellinen osa foundationalismia! 56 Niin kutsutulle maltilliselle foundationalismille riittävä vaatimus perususkomukselle on se, että uskomus on välittömästi ja prima facie -oikeutettu. 57 Perususkomusten oikeutus voi siis olla kumoutuvaa uusien uskomusten myötä. Lammenranta kuvailee niitä amerikkalaisista oikeussalidraamoista tutulla lausahduksella innocent until proven guilty. 58 Suurin osa radikaalin foundationalismin tiukkoja perususkomuskriteereitä kohtaan suunnatusta arvostelusta ei päde maltilliseen foundationalismiin. Omat ongelmansa siinäkin vaikuttaisi kuitenkin olevan. Teoriaa on kritisoitu siitä, että on epämääräistä, mikä perususkomuksen esimerkiksi yksinkertaisen havaintouskomuksen oikeastaan oikeuttaa. Esimerkiksi on esitetty, että oikeastaan kaikki uskomukset riippuvat jonkinlaisista taustaolettamuksista ja -uskomuksista, mitään perususkomuksia ei siis ole. 59 Maltillisen foundationalismin puolustaessa perususkomuksiensa oikeutusta ilman relevantteja taustaoletuksia voidaan ajautua dogmatismiin ja mielivaltaisuuteen; mitä tahansa uskomusta voitaisiin perustella prima facie -oikeutetuksi maltillisen foundationalismin varjolla. Lammenranta esittää, että joko foundationalismin on kiellettävä havaintouskomusten prima facie -oikeutus 55 Lammenranta 1993, 143. Alstonin käsityksiin foundationalismista palataan tarkemmin luvussa III.3.c. 56 Alston 1989, 39. 57 Lammenranta 1993, 152. 58 Lammenranta 1993, 153. 59 Lammenranta 1993, 154 155. Esimerkiksi tällaisen kritiikin on esittänyt BonJour 1986. 14

ilman positiivisia perusteita tai myönnettävä kaikkien uskomusten prima facie - oikeutus. Kummassakaan tapauksessa ei kuitenkaan välttämättä puhuttaisi enää foundationalismista. 60 Alston on erimielinen tästä kritiikistä, mutta Alstonin argumentteihin palataan tarkemmin luvussa III.3.c. b. Koherentismi Koherentismi on toinen oikeutusteorian pääsuuntauksista foundationalismin ohella. Koherentismin nimellä tunnetaan tietysti myös totuusteoria, ja koherentistinen oikeutusteoria muistuttaakin ajattelultaan kyseistä totuusteoriaa. Teorian mukaan uskomusten oikeutukset eivät perustu perususkomusten joukkoon, vaan keskeisempään on uskomusjärjestelmän sisäinen eheys, koherenssi. Perusargumentti on seuraavan kaltainen: S:n uskomus että p on oikeutettu, jos ja vain jos se on koherentti S:n koko uskomusjärjestelmän kanssa. Kuten foundationalismi, myös koherentismi jakautuu useampaan haaraan. Tässä esitellään perushaarat positiivinen ja negatiivinen koherentismi. 61 Alstonin kirjallisuuden käsitellessä huomattavasti enemmän foundationalismia kuin koherentismia, pidetään jälkimmäisen esittely lyhempänä. On kuitenkin keskeistä ymmärtää myös koherentismin perusargumentit ja sen suhde tutkielman kannalta keskeisempään foundationalistiseen oikeutusteoriaan. Positiivisella koherentismilla tarkoitetaan teoriaa, jossa kaikille oikeutetuille uskomuksille vaaditaan positiivisia perusteita. Tällainen teoria ei kohtaa foundationalismin haasteita löytää perususkomuksia, mutta kuinka vältetään foundationalistien esittämän regressioargumentin sudenkuopat? Vastaus tähän on holistisen koherentismin omaksuminen, oikeutukset eivät olekaan lineaarisessa ketjussa, vaan oikeutuksen uskomukselle tuo sen suhde uskomusjoukon kokonaisuuteen. 62 Teoria saa tietysti hieman erilaisen muodon riippuen siitä, kuinka tämä koherenssi ymmärretään. Esimerkiksi koherenssi saatetaan ymmärtää loogiseksi ristiriidattomuudeksi. Totuusteorian kohdalla tätä on tietysti kritisoitu siitä, että erilaisissa uskomusjärjestelmissä sama uskomus voi olla samaan aikaan tosi ja epätosi. Aluksi vaikuttaisi silti, että samaa ongelmaa oikeutusteoria ei kuitenkaan välttämättä 60 Lammenranta 1993, 155 156. 61 Lammenranta 1993, 157. Erottelu on alun perin John Pollockin. 62 Lammenranta 1993, 158. 15

kohtaa, sillä oikeutus ei välttämättä nykyisen epistemologian mukaan edellytä totuutta. Kuitenkin oikeutuksen tulisi yleisesti ajatellen johtaa totuuteen, ja loogisen ristiriidattomuuden vaatimus mahdollistaa täysin totuudesta irrallisia koherentteja uskomusjoukkoja. 63 Nykyään suositumpi koherenssin määritelmä onkin niin kutsuttu selittävä koherenssi. Tässä teoriassa kaksi uskomusta ovat keskenään koherentteja, jos toinen selittää, miksi toinen on tosi. Ei ole täysin selvää, että tällainenkaan malli kumoaisi vaihtoehtoisten koherenttien uskomusjoukkojen vasta-argumentin. 64 Eräs positiivisen koherenssiteorian haasteita on lopulta myös se, että meidän uskomusjärjestelmämme eivät varsinaisesti ole yhtenäisiä kimppuja, teorioita kaikista uskomuksista. Koherentismin mukaan uskomusjoukkomme irralliset osat tulisi hylätä, vaikka ne vaikuttaisivat arkisen intuition mukaan täysin oikeutetuilta uskomuksilta. 65 Negatiivinen koherentismi on teoria, jonka mukaan uskomukset eivät tarvitse oikeutuksensa tueksi positiivisia perusteita, vaan ne ovat kaikki prima facie - oikeutettuja. Perusteiden tehtävä on kumota uskomuksia, ei antaa niille evidentiaalista tukea. 66 Teorian haasteet ovat hyvin samankaltaisia kuin positiivisessakin koherentismissa, uskomusjoukon suhde totuuteen voidaan kyseenalaistaan. Kaiken koherentismin haasteeksi muodostuu myös se, että (havainto-)kokemuksemme ja uskomusjärjestelmämme ollessa ristiriidassa, koherentismi kehottaa hylkäämään ensimmäisen. 67 c. Reliabilismi oikeutusteoriassa Oikeutusteoriassa relibialismin perusajatus on hyvin samankaltainen kuin totuusteorianakin. 68 Sen mukaan uskomuksen oikeutuksen lähteenä on se, että uskomus on muodostettu psykologisesti luotettavan prosessin kautta. Todellinen kysymys relibialismin kohdalla on siis se, millainen on luotettava prosessi. Yleinen yksinkertainen vastaus on, että luotettava psykologinen prosessi on sellainen, joka tuottaa enemmän tosia kuin epätosia uskomuksia. Tässä kohdin relibialismi törmää useampaankin eri haasteeseen. Eräs haaste on niin kutsuttu yleisyysongelma: miten määritellään yksittäisen uskomukseen johtaneen prosessin yleisen prosessityypin 63 Lammenranta 1993, 159. 64 Lammenranta 1993, 160 162. 65 Lammenranta 1993, 162. 66 Lammenranta 1993, 162. 67 Lammenranta 1993, 162 164. 68 Relibialismia käsiteltiin totuusteoriana luvussa II.2.b. 16