prosum www.suunnittelumaantieteilijat.org kaupunkien ekologinen selkäreppu pääministerin puutarhakaupunki-idea tiedot paikoista kännyköihin yhteistyötä keltaisella merellä 1/2009
Summarum Sisällysluettelo 3 4 5 6 12 15 Prosumio pääkirjoitus Summeri puheenjohtajan palsta Suomalaisen suunnittelumaantieteen historiikkia -osa 2 Kotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu Kaupunkitieto kännyköissä Elokuva: Katastrofin aineksia Janne Antikainen Satu Onnela Satu Onnela Satu Lähteenoja Tuukka Mäkitie Jenni Väliniemi 16 19 21 24 30 31 Puutarhakaupunki etenee Kommentti puutarhakaupunki-ideaan Osuma Alppikylä Lapissa Osuma CityWall Keltainen meri yhdistää ja erottaa kolme kansakuntaa Ilmoitustaulu SUMin hallituksen yhteystiedot jenni väliniemi Matti Vanhanen Pekka Lahti Mika Mankinen Maija Sipilä & Jari Lyytimäki Olli Voutilainen 2 1/2009 9. vuosikerta prosum prosum on Suomen Suunnittelumaantieteilijöiden Liitto (SUM) ry:n julkaisema lehti. Lehden tarkoitus on tukea suunnittelumaantieteilijöiden ja muiden suunnittelevien maantieteilijöiden sekä aluesuunnittelijoiden työtä, tiedottaa alan asioista ja yhdistyksen toiminnasta. Päätoimittaja Janne Antikainen janne.antikainen@tem.fi p. 040-7641829 Toimittaja Jenni Väliniemi jenni.valiniemi@ncrc.fi Toimittaja Tuukka Mäkitie tuukka.makitie@helsinki.fi Kannen kuva Jenni Väliniemi Taitto Jenni Väliniemi Paino Uusimaa Oy, Porvoo Painos 500 kpl Paperi LumiSilk 130g ISSN 1458-042X SUM:n yhteystiedot Puheenjohtaja Satu Onnela finsaga@gmail.com p. 050-3228930 Tilaukset ja osoitteenmuutokset Sihteeri Annukka Engström sihteeri@sum.fi Tilaushinnat v.2009 (1 nro): henkilötilaus 10 EUR yhteisötilaus 30 EUR
Prosumio Oi niitä aikoja Janne Antikainen päätoimittaja tuukka Santanen Elämme outoja aikoja. Viime syksynä putosi lehtien lisäksi finanssimaailman keskinäinen luottamus sekä yritysten ja yksityisten ihmisten tulevaisuudenusko. Suomeen kylmä viima puhalsi pienellä viiveellä, mutta juhannuksen jälkeiset helteetkään ei ole poistanut talouden kohmetta. Nyt mietitäänkö ollaanko kuilun partaalla vai jo kuilun pohjalla. Maailmantalous etsii uusia uomia, kukaan ei osaa sanoa varmasti mitkä lainalaisuudet taloudessa pätevät vastedes. Tässä ajassa pääministeri teki kiinnostavan poliittisen avauksen. Suomeen tarvitaan kymmenien miljardien investointiohjelma, jossa valtio ottaa takaisin rooliansa markkinoiden ohjaajana. Palaako valtakunnansuunnittelu takaisin? Ei palaa varmaankaan samassa muodossa kuin millaisena se hiipui kaksi vuosikymmentä sitten, mutta merkkejä suunnittelun uudesta tulemisesta on ilmassa. Suuren mittakaavan sijasta kokonaisuus koostunee pienistä puroista. Vaikeat ajat ovat aina saaneet suomalaiset suuntaamaan tarmonsa samaan suuntaan. Samansuuntaisuutta ja laajaa konsensusta toki tarvitaan jatkossakin, mutta myös moniäänisyyttä. Konfliktit ja agonistinen suunnittelu voivat hyvin olla suunnittelun arkipäivää seuraavassa aallossa. Nyt tarvitaan ideoita. Mikä on se seuraava kasvun aalto? Syksyn budjetti aikaistaa suunniteltuja investointeja. Elvyttämisessä rakennetaan siltoja ja teitä, mutta tulevaisuuden talous perustuu muuhunkin kuin näkyvään infraan. Uusia ideoita löytyy tämänkin lehden sivuilta. Energiatehokkuus, ekologisuus, erilaiset mobiilisovellutukset ovat varmasti kasvavia aloja, mutta osaammeko tehdä niistä taloutta ja työpaikkoja? Miten ideoita työstetään, jalostetaan, saatetaan konkreettiseksi tekemiseksi? Suunnittelumaantieteilijöillä on toivottavasti sanansa sanottavansa niin fyysisen infrastruktuurissa suunnittelussa kuin suunnitteluprosessin osaajina, uuden suunnittelun luojina. prosumio 3
Summeri Alkaneen syyskauden terveisiä Satu Onnela Suomen Suunnittelumaantieteilijöiden Liitto (SUM) ry:n puheenjohtaja 4 Uusi sukupolvi on konkreettisesti marssinut SUM ry:n elämään. Sen voi todeta puheenjohtajamme Elina Tuominen äitiyslomallaan, Joukkotreffeillämme ja työpaikkaekskursioillamme kävijät tavatessaan uusia aktiivisia opiskelijajäseniämme sekä maantieteen uudistuvaa kurssitarjontaa tarkasteltaessa Uudistuminen tuntuu näissä olosuhteissa luontaiselta. Suunnittelu- ja maantieteilijän haasteet liittyvät erityisesti ammatti-identiteetin hahmottamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen. Tämä koskee niin opiskelu- ja työelämässä, kuin mahdollisesti heikkenevän työtilanteen kanssa painiskelevia. Ammatti-identiteetti alkaa kehittyä vahvana jo opiskeluaikana ja halu nähdä tulevaisuuteen on suuri. Viime vuosina opiskelijoiden yhteys työelämään on vahvistunut. Laitosten henkilökunta kehittelee yhä enemmän yhteistyömahdollisuuksia myös opinahjojen ulkopuolelle ja ainakin Helsingissä ja Tampereella opiskelijat ovat jopa alkaneet kehittää omia kurssejaan. Varsinaisten luentokurssien lisäksi opiskelijat tarvitsevatkin harjoittelujaksoja, käytännön sovel summeri tavia tehtäviä ja käsitystä mahdollisista tulevista työpaikoistaan ja tarvittavista taidoistaan. Työelämän kuuluukin olla opettavainen seikkailu, mutta toki siihen voi valmistautua hyvin! Laajan yleistiedon omaavalle alue- tai maantieteilijälle erikoistuminen saattaa olla työmarkkinoilla tärkeätä erottumisessa ja oman paikan löytämisessä. Harrastukset, intohimot ja alan mahdollisuuksien tunteminen voivat olla uran kulmakiviä. Tutkintomme soveltamiseen työmarkkinoilla on monia tapoja, mistä jäsenistössämme on monia mielenkiintoisia esimerkkejä. Tämä mielessä olemmekin SUM ry:ssä ottaneet tavoitteeksi koota oman työelämägallerian kasvoineen ja tarinoineen mahdollisuuksista muistuttamaan. Myös työkentän laajuus ympäri maata ja ulkomaille asti on hyvä pitää mielessä. Vaikka opiskelu painottuukin isoihin kaupunkeihin, suurin osa suunnittelusta kohdistuu kuitenkin satu onnela maaseudulle ja pienempiin kuntiin sekä alueiden välisiin näkymättömiin linkkeihin. SUM ry:nkin haasteena on laajentaa piiriään pääkaupunkiseudulta laitoksille ympäri Suomen ja muualle maailmaan. Haastaisin nyt kaikki SUM ry:n jäsenet keksimään uusia yhteistyön ja tutustumisen välineitä, seuraavan kerran kasvokkain vaikka joukkotreffeillä. Oli kyse sitten yhdessä suunnittelukilpailuihin osallistumisesta, mentorointiin tarjoutumisesta tai tutkimusaiheiden ehdottamisesta, jäsenten välinen verkostoituminen tulisi taatusti ilahduttamaan ja värittämään opiskelu- ja työelämäämme.
Suomalaisen suunnittelumaantieteen Satu Onnela Suomen Suunnittelumaantieteilijöiden Liitto (SUM) ry:n puheenjohtaja historiikkia Osa 2 Suunnittelumaantieteen kehitys 1990-luvulta nykypäivään Pentti Viitalan käsityksen mukaan suunnittelumaantieteen kaksi ensimmäistä vuosikymmentä liittyivät hyvinvointivaltion rakentamiseen, joka alkoi kuitenkin yskiä 80-luvun lopussa. Tuolloin yhteiskuntaan levisi suunnittelun vastainen ilmapiiri ja vasta lamavuosien jälkeen alkoi löytyä uusi tie eteenpäin. Viitalan mielestä ennen tehtiin tutkimusta maankäytön ja aluepolitiikan päätösten perusteiksi, mutta 90-luvulla tutkimus kohdistui enemmän itse suunnitteluun, siihen mitä suunnittelu on kritisointiin aiemman tukemisen sijaan. Uuden suunnittelumaantieteen professorin viran täyttö sujui Hautamäen lähdettyä takellellen. Vuonna 1993 virkaan löytyi Perttu Vartiainen. Hän oli virassa vain vuoden, jonka jälkeen hänet kutsuttiin takaisin Joensuuhun. Myöhemmin Vartiaisesta tuli Joensuun yliopiston rehtori. Vartiaisen tilalle tuli Mauno Kosonen ja hänen apulaisprofessorin virkaan nimitettiin Pentti Viitala vuonna 1998. Samana vuonna apulaisprofessuurit muutettiin professuureiksi, minkä jälkeen Helsingin suunnittelumaantieteessä tutkintouudistuksen tuomat muutokset rohkaisevat myös linkittämään oli kaksi professoria. kaavoituskysymyksiä vahvemmin Seuraavina isompina suunnittelumaantieteen aluetieteen eri osa-alueisiin. mullistuksina Alue- ja Ympäristötutkimuk Jussi Jauhiainen tuo esiin kaupunkiverkostot ja EU:n aluepolitiikan sekä innovaatiokysymykset 1990-luvun sen Seura suuntautuu SUM ry:tä enemmän tutkimukseen ja pyrkii vaikuttamaan yhteiskunta- ja kulttuuriteoreettisen loppupuolelta lähtien. tutkimuksen se Paluu juurille? kä yhteiskunnallisesti kantaaottavan alue- ja ympäristötutkimuksen alueilla. AYS:illa on myös edustaja maantieteen kansainvälisessä unionissa IGU:ssa. Vuosikymmenten saatossa suunnittelumaantieteen järjestäytymisestä on luettavissa yhteiskunnan ja tutkimuksen muutosten pulsseja. Viitalan näkemyksen mukaan suunnittelumaantieteessä on kuitenkin ollut koko ajan kaksi päälinjaa, maankäytön suunnittelu ja aluepolitiikka. Hänen mielestään nykyinen tilanne on tavallaan paluuta juurille. Aluetiede ja suunnittelumaantiede ovat taas lähentymässä, mikä oikeastaan vahvistaa suunnittelumaantiedettä. Pidemmällä tähtäimellä aluetiede, kaupunkimaantiede, kehitysmaantiede ja suunnittelumaantiede kaikki yhdessä vaalivat vanhan suunnittelumaantieteen perintöä. SUM ry:n perustaminen vuonna 2000 oli reaktiona konkreettisiin aluesuunnittelun tarpeisiin työmarkkinoilla. Kimmokkeena oli halu madaltaa suunnittelumaantieteilijöiden kynnystä päästä kaavanlaatijoiden rekisteriin, lähemmäs muiden kaavoittajien, kuten insinöörien ja arkkitehtien oikeuksia. SUM ry:n perustamisessa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston rooli oli huomattava ja ensimmäisenä puheenjohtajana toimikin edesmennyt Helsingin kaupungin yleiskaavapäällikkö Pertti Kare. Nykyään SUM ry: n huomio on kuitenkin kaavoituksen ja suunnittelun parissa työskentelevien maantieteilijöiden edunvalvonnan lisäksi kasvavassa määrin myös työelämään valmentavan opetustoiminnan kehittämisessä. Yliopistolla suomalaisen suunnittelumaantieteen historiikkia 5
Kotitalouksien ekologinen kaupunki Satu Lähteenoja Ekologisen jalanjäljen tietävät kaikki, mutta ekologinen selkäreppu on huonommin tunnettu. Se kertoo pinta-alan sijaan kiloina tai tonneina luonnonvarat, joita tietyn tavaran tai palvelun tuottamiseen on tarvittu koko elinkaaren aikana. Ekologinen selkäreppu liittyy läheisesti MIPS-laskentaan, josta on suunnittelumaantieteessäkin tehty useampia opinnäytetöitä. MIPS tulee sanoista Material Input Per Service unit eli materiaalipanos palvelusuoritetta kohden, ja se on yksi ekotehokkuuden mittari. 6 Rekka-autollinen luonnonvaroja vuodessa Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoimassa FIN-MIPS Kotitalous -tutkimuksessa tutkittiin kahden vuoden ajan suomalaisten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta. Ympäristöministeriön ympäristöklusterin kotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu tutkimusohjelman rahoittamassa tutkimuksessa olivat mukana yksityisen kulutuksen merkittävimmät osa-alueet: liikenne ja matkailu, asuminen, ruoka ja jätteet, vapaa-ajan toiminnot sekä kodin tavarat. Tutkimukseen osallistui 27 eteläsuomalaista kotitaloutta, jotka seurasivat kulutustaan ja joiden ekologiset selkäreput tutkimuksessa laskettiin. Tutkimusjoukko oli varsin heterogeeninen: kotitalouksien koko vaihteli yhdestä yhdeksään, mukana oli sekä maaseutu- että kaupunkiasujia, opiskelijoita, työikäisiä ja eläkeläisiä. Vertailun mahdollistamiseksi koko perheen luonnonvarojen kulutus jaettiin henkilömäärällä, jolloin saatiin luonnonvarojen kulutus henkilöä kohden vuodessa. Kotitalouksien luonnonvarojen kulutuksessa löytyi kymmenkertaisia eroja. Merkittävimmät
selkäreppu ja suunnittelu satu lähteenoja kulutuksen osa-alueet olivat arkiliikenne, matkailu, asuminen ja ruoka. Liikenteessä merkittävin tekijä oli liikennesuorite, erityisesti henkilöautoilun määrä. Arkiliikenteessä, eli päivittäisissä matkoissa töihin, kouluun ja harrastuksiin, luonnonvarojen kulutuksesta löytyi 35-kertaisia eroja kotitalouksien välillä. Myös matkailussa oli huomattavia eroja. Matkailun ja lomanvieton ekologisen selkärepun kasvattaminen onnistuu myös kotimaassa: kaukana sijaitseva kesämökki oli joillakin kotitalouksilla merkittävä kulutuspiikki. Asumisen tuloksissa merkittävin tekijä oli asuintila eli neliöt henkilöä kohden. Asunnon pinta-ala vaikuttaa paitsi rakennukseen tarvittuihin materiaalivirtoihin, myös siihen, paljonko on kuutioita lämmitettävänä ja neliöitä valaistavana. Kerrostaloasukkaat pärjäsivät tutkimuksessa keskimäärin pientaloasujaa paremmin. Tämä johtui kuitenkin lähinnä siitä, että kerrostalossa asutaan keskimäärin ahtaammin kuin pientaloissa. Pientaloasukkaiden suuret rakennetut pihat ja yksityistiet syövät myös paljon luonnonvaroja. Rakennusmateriaalina puu on materiaalitehokkain vaihtoehto. kotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu
Mikä estää ekotehokkaammat elämäntavat? - Se on jotenkin. Hirveesti keskittyy johonkin pakkaamisasiaan tai jätteen kierrätykseen, niinku tämmönen neuvontatyö. Ja niinku nyt me tossa ainakin nähtiin, niin sehän on valtavan pieni osa, et ehkä se kannattais se neuvonta ja valistus keskittyä ihan johonkin muuhun asiaan, eikä siihen (nainen, 30-39 vuotta, Päijät- Häme) - Omakotitalon rakentamista suunnitteleville. (Nainen 20-29 vuotta, Päijät-Häme) Kulutusseurannan tulokset saatuaan kotitaloudet osallistuivat ryhmähaastatteluihin, joissa keskusteltiin luonnonvarojen kulutuksen pienentämismahdollisuuksista. Osallistuneet kotitaloudet kokivat, että ruoassa ja matkailussa pystyy helpoimmin vaikuttamaan ekologisen selkärepun kokoon omilla valinnoilla: kasvisruokaa voi valita lihan sijaan kerran päivässä tai viikossa, ja mökille voi mennä harvemmin ja olla kerralla pidempään. Sen sijaan asumiseen ja arkiliikenteeseen on päivittäisillä valinnoilla vaikeampi vaikuttaa. kotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu - Sitten toi liikenne on musta vähän semmonen, siinä on kaikkein helpoin ite tehdä jotain, mutta se turhauttaa, että kun päätöksenteko on kaupungin tai Tampereen kaupungin taikka siis yleisellä tasolla. Siellä missä oikeesti pystyttäs vaikuttaan asiaan, poliittiset päätökset, niin rakennetaan vaan lisää parkkitilaa Tampereen keskustaan ja ei niin kun julkista liikennettä ei haluta kehittää. Siinä pieni ihminen on tavallaan ihan. Ei siihen voi vaikuttaa mitenkään. (Mies, 30-39, Pirkanmaa)
janne antikainen Asutaanko Suomessa ahtaasti? Vaikka kulutusvalinta on lopulta jokaisen oma päätös, vaikuttavat monet ulkoiset tekijät siihen, mitä on valittavana. Esimerkiksi liikenteessä moni oli jo tiedostanut autoilun ympäristöhaitat ja olisi halukas vähentämään niitä, mutta tarjolla ei välttämättä ole järkeviä vaihtoehtoja. Asumisen tulokset nähtyään moni ihmetteli, miksi edelleen rakennetaan vanhaan malliin, vaikka matalaenergiataloja ja lua herätti myös tulos asuinneliöiden merkittävyydestä: miksi puhutaan koko ajan siitä, että Suomessa asutaan ahtaasti, kun asuintilaa on keskimäärin 38 neliötä henkilöä kohden? - Tästä ei ookaan vielä puhuttu tästä asunnon koosta, mutta tää on yks asia mihin mää oon kiinnittänyt huomiota, että mua ärsyttää se, että media koko ajan puffaa sitä, että kyllä suomalaiset asuu ahtaasti ja noissa muissa maissa on enemmän tilaa ja meillä on ihan surkeeta tää asuminen. Kun just pitäis toisin päin puhuu. Että mihin ihmeeseen me tarvitaan kaikki ne neliöt. (Nainen, 30-39 vuotta, Pirkanmaa) Edellä mainitut asiat ovat kaikki sellaisia, joihin voidaan vaikuttaa hyvällä suunnittelulla. Huonolla suunnittelulla voidaan sen sijaan hankaloittaa ekotehokkaan yhteiskunnan kehittymistä vuosikymmeniksi eteenpäin. Ilmastonmuutos ja muut ympäristökriisit kertovat siitä, että odottamiseen ei ole enää varaa. KotiMIPS-tutkimus ei ole tilastollisesti kattava, joten tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkien muita energiatehokkaampia ratkaisuja olisi myös olemassa. Keskustekotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu 9
suomalaisten kulutusta eikä mielipiteitä. Muuttamalla kulutuksen piilovirrat näkyviksi MIPS-menetelmän avulla saatiin kuitenkin hyvä käsitys siitä, mikä on merkittävää ja mihin tulisi panostaa, jos halutaan vaikuttaa luonnonvarojen kulutukseen. Tulevaisuudessa meidän on pärjättävä paljon nykyistä pienemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Siksi ekotehokkuuden edistäminen tulisi ottaa asiaksi jokaiselle suunnittelupöydälle, hyvän asumisen muita aspekteja unohtamatta. - Toi asunnon vaihtohan on sellanen, että mä en vois kuvitella mistään hinnasta. Koti on taas toisaalta semmonen älyttömän, ihan, miten se nyt sanotaan, joka tapauksessa ei sitä vois kuvitella minkään ekologisuuden vuoksi vaihtavansa johonkin (Mies, 30-39, Pirkanmaa) - Kerrostaloon. (Nainen, 30-30 vuotta, Pirkanmaa) - Niin tai johonkin ekologisempaan asumismuotoon. [ ] Sitä ei voi yleistää, se on semmosta, haja-asutusalueen rintamamiestalo, semmosessa ihanassa aurinkoisessa rinteessä, kaikki täydellistä. Sitä ei voi yleistää. (Mies, 30-39, Pirkanmaa) p petro tamminen Lähde: Kotakorpi Elli, Satu Lähteenoja & Michael Lettenmeier (2008). KotiMIPS Kotitalouksien luonnonva-rojen kulutus ja sen pienentäminen. Suomen ympäristö 43/ 2008. Saatavana myös pdf-muodossa (www.ymparisto.fi). Kirjoittaja on suunnittelumaantieteilijä, joka työskenteli vuosina 2006-2008 Suomen luonnonsuojeluliitossa projektikoordinaattorina. Nykyisin hän on tutkijana UNEPin/Wuppertalinstituutin kestävän kulutuksen ja tuotannon keskuksessa (CSCP) Saksassa. 10 kotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu
petro tamminen KotiMIPS-tutkimuksesta vinkkejä suunnitteluun - Yksityisautoja ei tarvita aina mukaan suunnittelukriteereihin. Suunnitellaan sellaisia alueita, joissa oman auton tarve on arkena minimissä: palvelut, työpaikat, harrastukset lähellä, ja alue tarpeeksi tiivis toimivaan julkiseen liikenteeseen. - Suomeen ei tarvita enää lisää teitä. Suunnitellaan loma-asutusta olemassa olevan infrastruktuurin varrelle. - Kaavoitukseen tarvitaan ekologisia ohjauselementtejä. Vaikutetaan kaavoituksella uusien asuinalueiden materiaali- ja energiatehokkuuteen: matalaenergiavaatimuksia taloihin, uusiutuvat energianlähteet tehokkaampaan käyttöön (esim. isot ikkunat auringon suuntaan), tehdään yhteisiä tiloja ja piha-alueita. - Asumiseen tarvitaan joustoa. Suunnitellaan kohtuullisen kokoisia ja muunneltavissa olevia asuntoja. kotitalouksien ekologinen selkäreppu ja kaupunkisuunnittelu 11
Kaupunkitieto kännyköissä Tuukka Mäkitie navteq navteq Autonavigaattorit ovat löytäneet yhä useamman kuluttajan matka- ja keskustelukumppaniksi automatkoilla, ainakin silloin kun kyse on parhaasta mahdollisesta reitityksestä. Navigaattorin ystävällisellä, mutta värittömällä, äänellä annetut ajo-ohjeet saattavat tapauksesta riippuen aiheuttaa käyttäjässä turvallisuuden tunnetta tuntemattomaan päämäärään ajettaessa, tai sitten purkaa tyytymättömyyttä, kun laite ei näytä tunnustavan perhe Virtasen perinteistä mummolareittiä loogisimmaksi vaihtoehdoksi matkalla isovanhempien luokse. Nyt tämä palvelu, hyvine ja huonoine puolineen, on tulossa myös kaupungeissa jalan tai julkisilla liikennevälineillä liikkuvien käyttöön. Jalankulkijanavigaattorit ja niiden käyttämä kartta-aineisto ovat erityisen kiinnostavia suomalaisille, sillä Nokia on panostamassa suuresti niiden luomaan potentiaaliin. Nokian ostama Navteq on ensimmäisenä karttavalmistajana luomassa maailman suurkaupungit kattavaa jalankulkijoille suunniteltua kartta-aineistoa. Syksyllä 2007 Navteq julkaisi ensimmäisen Discover Cities -aineistonsa, joka kattaa erityisesti Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian suurimmat kaupungit, myös muun muassa Helsingin. Jalankulkijanavigaattorit tulevat käyttöön korkean hintatason matkapuhelimissa. 12 kaupunkitieto kännyköissä
navteq Jalankulkijanavigaattorien kartta-aineisto sisältää kaupungissa liikkumiseen liittyviä maastoelementtejä, kuten kävelyteitä, portaikkoja, suojateitä, maanalaisia käytäviä, talojen läpikulkumahdollisuuksia, kaupunginosien rajoja, julkisten liikennevälineiden pysäkkejä ja niiden aikatauluja sekä kiinnostavia kohteita kuten nähtävyyksiä ja ravintoloita. Navigaattori pystyy hakemaan myös erilaisia reittivaihtoehtoja eri liikennevälineitä käyttäen. Esimerkiksi mikäli matkailija haluaa matkustaa Helsingin rautatieasemalta Kumpulan kampuksen maantieteen laitokselle, laite laskee eri vaihtoehdot ja ehdottaa esimerkiksi bussin tai raitiovaunun käyttöä, ja ohjaa oikealle pysäkille sekä vinkkaa seuraavasta liikennevälineen lähtöajasta. Vähitellen ovat tulossa käyttöön myös kolmiulotteisten elementtien käyttö kartoissa. Jo nyt Discover Cities -aineistoon kuuluu tiettyjen maamerkkien mallinnus, esimerkiksi Helsingissä Rautatientorille käveltäessä navigattorin ruudulla näkyy rautatieaseman paikalla kolmiulotteinen kuva rakennuksesta. Satelliittipaikannukseen perustuvan GPS-järjestelmän heikkous kaupungeissa on sen huonohko signaali. GPS-laite vaatii toimiakseen esteettömän näkyvyyden vähintään kolmen tai neljään satelliittiin, joten korkeat rakennukset heikentävät mahdollisuuksia tämän tilanteen saavuttamiseen. Tästä syystä esimerkiksi tunneleissa ja maan alla ei voi käyttää satelliittipaikannusta. Kehittynyt jalankulkijanavigointi vaatii siis korvaavia järjestelmiä mahdollistamaan tarkan paikannuksen myös kaupungeissa. Eri laitevalmistajat ovat tiu kaupunkitieto kännyköissä 13
haan yrittäneet löytää ratkaisuja tähän ongelmaan, ja tällä hetkellä ratkaisuksi ovat nousemassa langattomat verkot. Halpojen WLAN-asemien ansiosta nykykaupungit ovat täynnä langattomia verkkoja, joiden avulla on mahdollista myös määritellä sijaintinsa, ja mikä parasta, WLANverkot läpäisevät kohtalaisen hyvin myös fyysisiä esteitä. Tämä tekniikka on pian kuluttajien käytössä, ja kehitys etenee kiivaasti. Jalankulkijanavigaattorit tuovat mielenkiintoisen lisän kaupungeissa liikkuville turisteille tai muille matkailijoille. Ne mahdollistavat helpon liikkumisen tuntemattomassakin kaupungissa, eikä vaadi käyttäjältä kehittynyttä kartanlukutaitoa. Vaikka mikään karttajärjestelmä tuskin tulee korvaamaan paikallistuntemusta, tuovat navigaattorit hyvän turvan satunnaiselle matkailijalle ja suorastaan verrattoman avun esimerkiksi paljon matkustavalle työmatkalaiselle. Näyttävät visualisoinnit tekevät liikkumisesta intuitiivista ja havainnollistavaa. Lähitulevaisuudessa paperikartat tulevat siis muuttumaan kännykkään ja korvakuulokkeisiin, jotka ystävällisesti ilmoittavat: Olet perillä. p Kirjoittaja on työskennellyt Navteqin Helsingin kartoitusyksikössä. navteq 14 kaupunkitieto kännyköissä
Elokuva Katastrofin aineksia - dokumentista inspiraatiota suunnitteluun Jenni Väliniemi Kuvittele elämäntapasi toisin; arjen kuviot, työtavat ja harrastukset sen ehdoilla, että öljyä ei ole käytettävissä. John Websterin vuonna 2008 julkaistu dokumenttielokuva rakentuu ajatukselle ilmastonmuutoksen torjunnasta keskiluokkaisen perheen öljyn ja muovin kulutusta vähentämällä. Kestävämmän kulutuksen puolesta taistelee ohjaajan oma perhe. Elokuva herättelee katselijaansa näkemään tapoja tehdä ja ajatella toisin. On helppo urautua ja toistella jopa huomaamattaan samaa kuin muut. Jatkuvan tietotulvan alle katoaa se olennaisin tieto; kulloinkin parhaat käytettävissä olevat käytänteet ja tekniikat. Ajattelumme haastamiseen ja käytänteiden muuttamiseen tarvitsemme toisiamme. Elokuvassa Websterin perheen yksinäiset ekoteot eivät kannusta edes perhettä itseään jatkamaan muovin ja öljyn kulutuksen säästökuurilla, kun maailma ympärillä häärää kuten ennenkin. Saavutetuista eduista ei voi luopua kärsimättä, joten on helpompi tuudittautua ajatukseen ettei ilmastoongelma ole minun asiani. Elokuvan naiivit kohtaukset esimerkiksi jo ostettujen muovituotteiden heittämisestä pois melkein käyttämättöminä tai auton tankkaamisesta biodieselillä 300 kilometrin päässä toimivat nekin muistutuksena siitä, että kyseenalaistamaton yksilön ajattelu ja logiikka ei vie välttämättä parhaisiin käytänteisiin. Vuoropuhelu on välttämätöntä, jotta näkisimme uusien toimintamallien ja ajatusten edut ja haitat moniulotteisemmin. Vanhasta ei pääse eroon. Se koskee niin muovisia juomamukeja kuin rakennettua ympäristöä taloineen ja infrastruktuureineen. Muovimukeja kannattaa käyttää ja kierrättää niin pitkään kuin vain voi, sillä niiden muuttaminen ekologisiksi ei onnistu enää jälkeenpäin. Yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta elokuva tarjoilee kuitenkin positiivisia havaintoja. Rakennettua ympäristöä voimme yrittää parantaa esimerkiksi korjausrakentamalla. Energiatehokkuutta voidaan lisätä rakennusten lämpövuotoja tilkitsemällä ja rakentamalla yhdyskuntarakenne mahdollisimman tehokkaasti, mutta eri yksilöiden tarpeisiin. Tekniikoiden ja ajatusten vuoropuhelun kehittyessä saamme useampia vaihtoehtoja toimia ekologisemmin. Yksi ja ainut tapa yhdyskuntarakentamisessakaan ei voi olla enää tätä päivää. Yhdyskuntasuunnittelun kannalta olennaista olisi reagoida muuttuvan yhteiskunnan olosuhteisiin, yhdistää uusin tieto ja paras käytettävissä oleva tekniikka esimerkiksi kaavojen ja verotuksen kautta ohjaaviksi toimintatavoiksi. Paikallisuutta ja keskustelua eri toimijoiden kanssa tulisi myös korostaa. Elokuvan viimeisenä teesinä esitetään, että kohti ekologisempaa yhteiskuntaa pyrittäessä ihminen voi voittaa minkä tahansa esteen, ensin on vain voitettava itsensä. Hyvä niin, mutta yksilökeskeisen ajattelun kompastinkivestä on päästävä eroon ja tehtävä näkyväksi myös se, mitä muut tekevät. Mikään ei ole kannustavampaa kuin pieni kilpailu siitä kenen toiminta on ekotehokkainta. elokuva 15
Puutarhakaupunki etenee Matti Vanhanen Hallitus hyväksyi marraskuussa 2008 valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valmistelun aikana tuntui olevan suuria vaikeuksia sanoa ulos niin yksinkertaista asiaa kuin, että asuntojen ja työpaikkojen tulisi sijaita lähellä toisiaan. Samoin tuntui olevan vaikeuksia asettaa kaavoitukselle tavoitteeksi vastata tonttien kysynnän määrään. Työpaikkaomavaraisuuden mainitseminen tavoitteena ei sekään ollut itsestäänselvyys. Nämä yksinkertaiset perusasiat kuitenkin hyväksyttiin lopulta asiakirjaan. Ne olivatkin aiemmin syksyllä käydyn puutarhakaupunkikeskustelun ytimessä. Yhdyskuntarakenteen eheys on ilmeisesti suunnittelijoidenkin piirissä ymmärretty kahdella eri tavalla. Minulle yhdyskuntarakenteen eheys on tarkoittanut sitä, että ihmisen päivittäisen ja viikottaisen arkielämän näkökulmasta tärkeät asiat työpaikka, lasten koulu, julkiset ja yksityiset palvelut ja virkistysalueet ovat mieluimmin kävely- ja pyörämatkan etäisyydellä. Monet muut ovat kokeneet eheyden satelliitista katsotuksi tiheydeksi. Eheys ja tiheys voivat kuitenkin olla aivan eri asioita. Jos pääkaupunkiseudulla pitää käyttää työmatkaan kolme varttia aikaa ja lähin kauppiastavaratalo on monen mutkan takana kehäykkösen varrella tai Kampissa, niin ei rakenne ole ehyt. Syntyy lukematon määrä turhia matkoja, pendelöintiä ja bensan polttoa. Pääkaupunkiseutu ei muodosta ehyttä yhdyskuntarakennetta. Keskitetyn ja paikoin tiheän rakenteen se muodostaa, mutta työmatkojen pituudella mitattuna ehyt se ei ole. Puutarhakaupunkikeskustelulla halusin nostattaa keskustelua hajakeskityksen puolesta. Maamme yhdyskuntarakenne muodostuu valtavasta mosaiikista eri kokoisia kaupunkeja, taajamia, kyliä ja haja-asutusta. Tämä rakenne on fakta ja pitää ottaa huomioon yhdyskuntasuunnittelussa. Se mitä kaipaan keskusteluun ja kaavoitukseen on kysymys keinoista ohjata työpaikkojen sijoittumista. Demokratia on antanut liian herkästi 16 puutarhakaupunki etenee
Puutarhakaupunkikeskustelulla halusin nostattaa keskustelua hajakeskityksen puolesta jenni väliniemi jenni väliniemi puutarhakaupunki etenee 17
periksi tässä aiheessa. Ajatellaan, että vain asuntojen sijoittelulla ihmisiä voidaan liikutella. Samaan kaavoitukseen perustuu kuitenkin myös työpaikkojen sijoittuminen. Ymmärtääkseni työpaikka, joka sijoittuu Hyvinkäälle tai Lahteen löytää verraten nopeasti työntekijänsä läheltä itseään. Mutta jos työpaikka sijoittuu Töölöön, on todennäköistä, että työntekijä asuu kaukana siitä moni jopa tunnin matkan päässä. Syykin tähän on selvä asumiskustannukset. Normaalilla palvelualan palkalla ei kantakaupungista osta tai vuokraa asianmukaisen kokoista asuntoa. Varsinkin perheasunnot, joissa on huone jokaiselle lapselle, ovat usein lapsiperheille tavoittamattomissa. Siksi perheet hakeutuvat edullisemman asumisen alueelle jopa työmatkan kustannuksella. Kustannusten rinnalla varsinkin lapsiperheet hakevat myös väljyyttä, pihaa ja turvallista asuinympäristöä. Siksi kehyskunnat voittavat Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Espoo on kohta jo puolet Helsingistä. Monet haluaisivat väkisin pysäyttää tämän kehityksen ja painaa perheet asumisen osaltakin vain samaan muottiin. Sitäkö varten kansanvalta on? Minusta olisi elämänlaadun kannalta parempi kiinnittää huomiota siihen, että kehysalueen taajamista syntyy työpaikkaomavaraisuudeltaan hyviä puutarhakaupunkeja, joissa suuri osa työskentelee lähellä kotiaan. Suunnittelijoiden jos keiden on otettava huomioon se, että ei kestä kauaa kun liikenteen ympäristörasitus pienenee huomattavasti. Moottoreiden ekotehokkuus kasvaa, biopolttoaineet tulevat ja hyvin pian sähköautot hallitsevat liikennettä. Tämä antaa myös ympäristönsuojelun kannalta enemmän liikkumatilaa hyvän ja toimivan ehyen elinympäristön suunnittelemiseksi. p Kirjoittaja on Suomen pääministeri janne antikainen jenni väliniemi 18 puutarhakaupunki etenee
kommentti Puutarhakaupunki-ideaan Pekka Lahti jenni Väliniemi Pääministerin keskustelunavaus kaupunkisuunnittelun ihanteista on tärkeä. Puutarhakaupunki on ollut ihanteena harvinaisen suosittu ja elinvoimainen. Alkuperäisen, 111 vuotta sitten Ebenezer Howardin esittämän ihanteen mukaan puutarhakaupunki on noin 30 000 asukkaan lähes omavarainen ja tiiviisti (noin 8 000 asukasta neliökilometrillä) rakennettu yhteisö. Kukapa vastustaisi kauniita puistomaisia ympäristöjä ja kohtuullista yhteisöllisyyttä (naapurin sietämisessä on tosin opettelemista, muillakin kuin suomalaisilla)? Omavaraisuuskin on, ainakin teoriassa, hyvä juttu. Mutta siihenpä moni puutarhakaupunki-ideaali kaatuukin. Pikkukaupungit suurten kaupunkiseutujen reunoilla eivät voi eristäytyä ympäristöstään. Kaikki yhdyskunnat verkottuvat nykyisessä teollisessa ja tietoyhteiskunnassa yhä tiiviimmin toistensa kanssa, jopa maailmanlaajuisesti. Kaupunkiseudut soveltavat samaa periaatetta omalla vaikutusalueellaan. Näin ne lisäävät tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Mitä suurempi yhteisö, sitä monipuolisempi ja erikoistuneempi kommentti puutarhakaupunki-ideaan 19
janne antikainen työpaikkatarjonta. Pääkaupunkiseudulla olevat pienemmät yhdyskunnat voisivat hyvinkin olla puutarhakaupunkeja muuten, mutta todellinen työpaikkaomavaraisuus jää niiltä saavuttamatta. Kysymys on oman lähialueen tarjonnan monipuolisuudesta, ei vain lukumäärästä. Asukkaita ei voi pakottaa käymään oman pienalueensa työpaikoissa, vaan koko seudun tarjonta on ja pitääkin olla heidän käytettävissään. Ongelma tulee siitä, että mitä harvempi rakenne on, sitä pitemmäksi muodostuvat etäisyydet. Ja mitä helpompi on liikkua, sitä kauemmaksi matkustetaan. Pääkaupunkiseudulla käydään päivittäin töissä jo Lahdesta ja Tampereelta asti. Uusi tietotekniikka helpottaa tätä entisestään. Mutta: niin kauan kuin kaikkea työtä ei tehdä kotoa käsin (etätöinä) ja kaikkia palveluja ei siirretä putkia, johtimia tai muita väyliä pitkin koteihin, pitää tavaroita ja ihmisiä kuljettaa. Yhdyskuntarakenteen pirstominen tekee siitä kallista ja ympäristölle vahingollista. Suomalaiset kaupungit ja muut taajamat ovat kaksi-kolme kertaa harvempia kuin pohjoismaiset naapurinsa. Energiaa kuluu Petter Næssin väitöskirjan mukaan liikenteessä tuplasti enemmän kuin naapurissa. Ero Keski- ja Etelä-Eurooppaan on vielä suurempi. Mieletöntä tuhlausta. Lisäksi syntyy ylimääräisiä päästöjä, melua ja onnettomuuksia. Raskaisiin perusrakenteisiin ja liikenteeseen tuhlatut summat vähentävät kilpailukykyämme ja ovat poissa muusta asumistasostamme (kuten asumisväljyydestä). Miksi antaisimme tällaista tasoitusta muulle maailmalle? Asuntojen ja työpaikkojen läheisyyttä ei kaupunkiseuduilla voi taata vain osa-alueittaisilla työpaikkaomavaraisuuksilla, vaan riittävällä asukas- ja työpaikkatiheydellä koko toiminnallisella kaupunkiseudulla. Siis lisää viihtyisiä puutarhakaupunkeja, mutta kaupunkiseutuja eheyttäen, riittävän tiiviisti ja riittävän lähelle toisiaan. p Kirjoittaja on koulutukseltaan arkkitehti, tekniikan lisensiaatti ja toimii johtavana tutkijana Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa. Hänen erityisalaansa ovat mm. yhdyskuntarakentamisen taloudellisuus ja ekotehokkuus. 20 kommentti puutarhakaupunki-ideaan
Osuma Alppikylä Lapissa Mika Mankinen Kuusamon kaupungin yhdyskuntajohtaja Tiivis yhdyskuntarakenne ei ole vain kaupunkien asia. Rukalla on yli 50-vuotinen historia hiihtokeskuksena. Seuraavien viiden vuosikymmenen kehittämiselle suuntaviivat antaa Rukan osayleiskaavan perusselvityksenä tehty Master Plan. Sen keskeinen idea oli rakentaa tiivis alppikylä suomalaisen tunturin juureen. Osayleiskaavan muutoksella haluttiin tiivistää yhdyskuntarakennetta pienentämällä haja-alueen rakennusoikeuksia ja keskittämällä rakentamista tunturin välittömään läheisyyteen. Samalla luotiin edellytykset palveluiden keskittämiselle kahteen kyläkeskukseen Länsi- ja Itä-Rukalle, joista Länsi-Ruka on nyt toteutusvaiheessa. Keskittämisen keskeisin idea on luoda sellainen yhdyskuntarakenne, että palvelut on mahdollista saavuttaa ilman autoa. Autojen paikoitus on kylän alla. Kylien ympärille sijoitettava majoitusrakentaminen on vuokravelvoitteen piirissä, koska kylien palvelut tarvitsevat ympärilleen kaupallisia majoituspalveluita. Toteutuksesta pysäköintihallin osalta on vastannut kaupunki. Kannen päällinen kaupungin omistama rakennusoikeus kilpailutettiin kiinteistökehityshankkeena. Kylän keskustaan rakentuu noin 30 000 kerrosneliömetriä ja majoituskapasiteetti kasvaa nykyisestä noin 1 100 paikasta noin 3 400 paikkaan. Kylä valmistunee kokonaisuudessaan parin kolmen vuoden kuluessa. osuma 21
Osuma janne antikainen Keskustelua seinän kanssa Citywall vuorovaikutuksen väline Maija Sipilä Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskus Näyteikkunat välittävät informaatiota ohikulkijoille. Mitä jos kaupunkikeskustojen näyteikkunat toimisivat päinvastoin? Uuden viestintätekniikan avulla näyteikkunat ja mikä tahansa kaupunkitila voidaan muuntaa kosketusnäytöksi, jonka kautta ohikulkijat pystyvät välittämään tietojaan ja toiveitaan. Kosketusnäytön avulla esimerkiksi kuluttaja voisi varata haluamansa tuotteen tai pyytää lisätietoja muista vaihtoehdoista. Kosketusnäyttöjen mahdollisuuksiin pääsi konkreettisesti tutustumaan Helsingin Lasipalatsin Citywall-näytön avulla. Citywall oli suunniteltu erityisesti kansalaiskeskustelun ja vuorovaikutuksen areenaksi. Tälle parimetriselle näytölle pystyi kuka tahansa lähettämään kuvia, videoita ja kommentteja internetissä toimivan Flickr-kuvapalvelun kautta. Keskusteluun pystyi osallistumaan myös puhelimitse teksti- ja kuvaviesteillä. Citywall näytti sisällöt kolmiulotteisesti ja useina aikajanoina rinnakkain. Tekniikan kehitti Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT. Citywallin toimivuutta testattiin syksyllä 2008. Tavoitteena oli kokeilla miten kosketusnäyttö toimii kaupunkisuunnittelun apuvälineenä ja ympäristönsuojelua tukevana viestintävälineenä. Ajatuksena oli, että kosketusnäyttö tarjoaa uudenlaisen tavan saada tietoa kaupunkilaisten tärkeiksi tai epämieluisiksi kokemista kaupunkiluonnon piirteistä. Erityisesti haluttiin herättää keskustelua kaupunkiluonnon hyödyistä ja haitoista. HIIT kokosi yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa näytölle kuvia, kommentteja ja videoita siitä, miten luonto Helsingissä sekä palvelee kaupunkilaisia että aiheuttaa heille kiusaa. Kosketusnäytön tekniikka mahdollistaisi esimerkiksi sen, että kaava-, rakennus- ja viheraluehankkeet voisivat tulla kaupunkilaisten luokse jos eivät aivan suunnittelukohteeseen niin ainakin keskustojen katutiloihin, metroasemille ja vastaaviin paikkoihin, joissa ihmiset arjessaan liikkuvat. Ihmiset voisivat tuoda näytöille kuvin ja sanoin uuttaa tietoa, ideoita, ehdotuksia ja kommentteja suunnittelukohteista. Seinillä voisi olla interaktiivisia karttoja, joilta tieto välittyisi suunnittelun paikkatietojärjestelmiin. Aikajanat mahdollistaisivat suunnitteluprosessin historiaan ja sen etenemiseen tutustumisen. Cityseinillä olisi käyttöä ihmisten vaikutusmahdollisuuksien tukemisessa yleisemminkin. Uudenlaisina aloitteiden ja näkökulmien esittämispaikkoina ne täydentäisivät hyvin esimerkiksi virtuaalifoorumeita ja printtimediaa. Kosketusnäyttö muistuttaa verkkoympäristön keskustelupalstaa siinä, että kuka tahansa käytön hallitseva saa osallistua sisällön tuottamiseen. Kaupunkitilaan sijoitettu näyttö mahdollistaa kuitenkin sisällön sitomisen paikkaan verkkoa konkreettisemmin. Se myös johdattaa ihmisiä spontaaneihin kasvokkaisiin keskusteluihin eri tavalla kuin yksin käytettävä näyttöpääte. Kosketusnäytöt voisivat toimia moderoituina kansalaisyhteiskunnan ilmoitustauluina. Tällöin 22 osuma
enä Citywall-kosketusnäytön esittely: http://citywall.org/ Esittelyvideo löytyy myös YouTubesta hakusanalla Citywall Hki. Maija Sipilä esimerkiksi kaupunginosayhdistyksen edustaja ja kyseisen alueen suunnittelusta vastaava viranomainen toimisivat keskustelussa ylläpitäjinä. Yhdistystoimija voisi tuoda näytölle asukkaiden keskustelunaiheita. Hallinnon edustaja puolestaan voitaisiin velvoittaa vastaamaan asukkaiden aloitteisiin ja palautteisiin niin, että tieto välittyy seinän kautta muillekin. Kaupunkiluontoon keskittynyt kokeilu Citywallilla toi esiin monia kehittämistarpeita. Kuvien liikuttaminen ja selaaminen näytöllä vaati ensikertalaisilta sorminäppäryyttä ja harjoittelua. Kuviin liittyneet tekstit ja kommentit jäivät monelta näkemättä, koska niiden esiin saaminen käytännössä edellytti, että paikalla on tottuneempi käyttäjä näyttämässä esimerkkiä. Näyttöä vaivasivat ajoittain toimintahäiriöt, jotka saattoivat heikentää kokeilijoiden kiinnostusta teknologian käyttöön kauaskantoisestikin. Tekniikan parantamisen ohella keskeinen haaste on se, miten näytöt voitaisiin juurruttaa arkipäiväiseksi vuorovaikutuksen välineeksi. Tähän tarvitaan ainakin uudenlaisia jatkuvan yhteistyön käytäntöjä viranomaisten ja kaupallisten toimijoiden välillä. Merkitystä on näytön toiminnan ymmärrettävyydellä, käytön ohjeistuksella ja tiedottamisella, mutta keskeisesti myös ihmisten valmiuksilla teknologian käyttöön. Kosketusnäyttöjen aika ei ehkä ole ihan vielä. Tulevaisuudessa ne voivat kuitenkin tuottaa enemmänkin iloisia yllätyksiä ja innostuksen leviämistä. Kehittämistyö jatkuu. Kosketusnäytöt voivat olla matkalla vakavasti otettaviksi välineiksi alue- ja suunnittelumaantieteilijöidenkin työkalupakissa. osuma 23
Keltainen meri yhdistää ja e Olli Voutilainen Kiinan, Etelä-Korean ja Japanin välissä sijaitsee vain vähän Itämerta suurempi Keltainen meri. Meri on kohtauspaikka kolmelle kansakunnalle, joiden keskinäistä historiaa värittävät niin eripura kuin yhteistyö ja kaupankäyntikin. Kolmessa maassa on lentäen tehdyn päivämatkan etäisyydellä toisistaan kymmenen kaupunkia, jotka ovat jättäneet menneisyyden taakse ja näyttävät tietä nykyaikaiselle verkostoitumiselle. Silti päämäärä Keltaisesta merestä integroituneena talousalueena on vielä monien vuosien päässä. olli voutilainen 24 keltainen meri
rottaa kolme kansakuntaa olli voutilainen Keltainen meri on tärkeä unelma, aloittaa Busanin viisimiljoonaisen kaupungin kehittämisinstituutin johtaja herra Lee. Koillis-Aasian taloudellinen integraatio lähti nopeaan ja intensiiviseen vauhtiin 1990-luvun alusta alkaen. Tähän vaikutti varsinkin Kiinan avautuminen ulkomaailmalle. Vaikka maat olivat osittain toistensa kilpailijoita, kaupungit havaitsivat pian, että yhteistyöstä voisi koitua hyötyjä ja ne voisivat täydentää toisiaan. Kymmenen suurta kaupunkia aloittivat keskinäisen yhteistyön vuonna 1991 ja se on kasvanut nykyiseen mittaansa 2000-luvun kuluessa. Verkostolla on neljä toiminta-alaa: tuotanto- ja elinkeinoyhteis keltainen meri 25
olli voutilainen prosum 1/2008 1/2009 työ, ympäristökysymykset, logistiikka ja matkailu. Yhä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla yhteistyön moottoreina toimivat silti voittopuolisesti yksityisten yritysten muodostamat verkostot, ja varsinainen julkinen yhteistyöpolitiikka on vähäistä. Keskeisiä kysymyksiä ovat, millaisilla maantieteellisillä askeleilla taloudellinen integraatio etenee, miten ympäristökysymyksiä ja mm. ilmastonmuutosta ratkotaan yhdessä ja viime kädessä, onko meri este vai mahdollisuus rajat ylittävälle yhdentymiselle. Autoteollisuus, satamat ja matkailu mukana hyötyjissä Käytännön mahdollisuuksia Keltaisen meren toimijoiden yhteistyölle on avautunut useilla sektoreilla. Esimerkiksi autoteollisuuden tuotannossa rakennetut alihankintaverkostot autotehtaiden ja alihankkijoiden välillä ovat luoneet synergiaa. Kiinan kaupungeissa sijaitsevat pajat valmistavat edullisesti autojen osia toimitettavaksi japanilaisille tai korealaisille autotehtaille. Toinen esimerkki on satamalogistiikka, jossa rajat ylittävästä keskustelusta on ollut suoraa hyötyä. Joidenkin kaupunkien strategi 26 keltainen meri
olli voutilainen at ovat tähän saakka keskittyneet keskenään samankaltaisten gateway-toimintojen kehittämiseen, jolloin yhteistyön ja työnjaon kautta on voitu vähentää keskinäistä kilpailua. Kolmas esimerkki on matkailu, johon ovat panostaneet erityisesti Korean miljoonakaupunki Busan ja vastarannalla sijaitseva Japanin Fukuoka. Koska maissa puhuttavat kielet muodostavat muurin maiden välille, on matkailussa satsattu palveluiden ja opasteiden kääntämiseen kaikille kielille, myös englanniksi. Kolme erilaista maata Vaikka Euroopasta katsoen kolme maata vaikuttavat olevan jonkin verran sukua toisilleen, ovat kansakunnat ilmapiiriltään todellisuudessa varsin toisistaan poikkeavia. Japani on järjestäytynyt, hyvinvoiva ja harmoninen, Korea puolestaan vauhdikas, länsimaistuneempi ja kaoottisempi. Kiina taasen on yhä kolmikosta poikkeava ja hieman oma maailmansa, vaikka suurten kiinalaiskaupunkien ilmapiiri on jo hyvän aikaa saanut suoria vaikutteita sekä naapurimaista että lännestä. Yhdistävääkin kuitenkin löytyy, eikä pelkästään hyvässä: keltainen meri 27
kaikkien maiden hallintojärjestelmä ja -kulttuuri nojautuvat vanhaan, vahvasti hierarkkiseen perinteeseen, jossa valtion keskusjohtoisella kädellä on yhä kaupunkeihin ja alueisiin näkymätön mutta havaittavissa oleva otteensa. Tämä ei ole omiaan kiihdyttämään kaupunkien välistä joustavaa rajat ylittävää yhteistoimintaa. Japania ja Koreaa yhdistää Kiinaan verrattuna modernius ja teknologinen etumatka. Luotijunat suihkivat nopeasti alueelta toiselle, ympäristön puhtaudelle annetaan arvoa ja länsimaiden kanssa on jo paljon yhteistä jaettavaa elämäntavoissa. Kaikkien kolmen maan kaupungit ovat omaa mittaluokkaansa. Tokion metropolialueella asuu 36 miljoonaa ihmistä, Soulissa 16 miljoonaa ja esimerkiksi pienessä eteläisen Japanin keskuksessa Fukuokassakin runsas miljoona. Näissä mittakaavoissa ei ihmetytä, että pienuudesta etua saava Fukuoka on valittu useita kertoja Japanin viihtyisimmäksi kaupungiksi. Makroalueen maantiede rakentuu vähitellen Mielenkiintoista on, että yhteistyön suunnat Keltaisen meren toimijoiden joukossa vaihtelevat suuresti. Siinä missä yksi satsaa kahdenväliolli voutilainen Freia Lund Sorensen 28 keltainen meri
olli voutilainen seen twin-city -yhteistyöhön, joku toinen kurkottaa Keltaisen meren piirin ulkopuolelle, esimerkiksi megakaupunki Shanghain markkinoille tai jopa Kaakkois-Aasiaan asti. Vielä ei siis näytä olevan kiistatonta, että olisi olemassa yksi yhteinen Keltaisen meren talousalue, jonka kohtalonyhteyden kaikki alueella jakavat. Käyttämätöntä potentiaalia alueella kuitenkin on, sillä integraatio on moneen muuhun yhteistyöalueeseen verrattuna vasta alkutaipaleella. Vaikka EU:iin vertaaminen on vielä kaukana todellisuudesta, nähdään Keltaisella merellä esimerkiksi Välimeri tai Itämeri jonkinlaisina esimerkkialueina. Koska kolmen maan säädösympäristö on kehittynyt melko epätasaisesti, jarruttaa tämä osaltaan luontevaa integraatiota. Kaupungit ovatkin pioneereja yhteistyön esteiden murtamisessa. Raivattavia esteitä löytyy niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin Korean ja Japanin välisestä matkustajalaivaliikenteestä: laivojen aikataulut ovat sidottu päivänvalon aikaan, sillä kansalliset rajaviranomaiset lopettavat alkuillasta työpäivänsä eikä kukaan ole sen jälkeen enää tarkastamassa passeja. Yksi lääke vahvempaan yhdentymiseen lieneekin lisääntyvässä tavallisten liike- ja lomamatkailijoiden määrissä ja heidän vaatimuksissaan matkanteon sujuvuudelle. Kun kansalaiset peräävät lisää joustavuutta rajat ylittävään liikenteeseen, viranomaisetkin vähitellen sitä lisäävät. Toinen valtti saattavat olla nuoret, joille lähihistorian ristiriidoilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin vanhemmillansa. Nuoret ovatkin alkaneet matkailla Korean ja Japanin välillä entistä aktiivisemmin ja ovat kiinnostuneita mm. naapurimaidensa nuorisokulttuureista. Kun arkipäiväinen kanssakäyminen lisääntyy ja toisaalta poliittista tahtoa nähdä Keltainen meri yhteisenä toiminta-alueena löytyy enenevässä määrin, on tulevilta vuosikymmeniltä lupa odottaa voimakasta kehitystä. p Artikkeli perustuu OECD:n järjestämään arviointimatkaan Keltaiselle merelle marraskuussa 2008. Työ- ja elinkeinoministeriössä työskentelevä kirjoittaja on yksi yhteistyön arvioitsijoista. keltainen meri 29
Tutustu SUM:iin ja PROSUM:iin Facebookissa SUM ja PROSUM löytyvät nyt ryhminä Facebookissa. Keskustelua voi seurata liittymättä Facebookiin, keskusteluun osallistuminen vaatii rekisteröitymistä. Ehdota teemoja ja aiheita seuraavaan Prosumiin Lehden toimituskunta ottaa kiitollisuudella vastaan palautetta sekä vinkkejä kiinnostavista aiheista. Mistä haluaisit lukea, mitä haluat muiden suunnittelumaantieteilijöiden tietävän? Ota yhteyttä, vaikka uuden median kautta! Lehden ilmestymisaikataulu Tämän numeron piti olla alunperin vuoden 2008 syysnumero. Jatkossa Prosum -lehti ilmestyy kerran vuodessa, maalis-huhtikuun aikana. Sähköinen uutiskirje, joka välittää sekä ajankohtaista tietoa suunnittelumaantieteen puheenaiheista, SUM:sta että tapahtumista ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Uutiskirje on luettavissa osoitteessa www.sum.fi. sami tantarimäki 30
Suomen Suunnittelumaantieteilijöiden Liitto (SUM) ry:n hallitus 2009 Ilmoitustaulu Syksyn tapahtumia Puheenjohtaja Satu Onnela finsaga@gmail.com 050 322 8930 Varapuheenjohtaja/ Rahastonhoitaja Ilkka Oikarinen Sihteeri Annukka Engström sihteeri@sum.fi 040 578 3637 Jäsen Mika Honkanen AKO-karonkka 23. 24.9.2009 Seinäjoella Järjestäjänä Seinäjoen AKO, luovien alojen AKO-verkosto ja TEM Tapahtuma on maksullinen Nordic GIS conference 2009 24.9 25.9.2009 Tukholmassa Järjestäjänä The Swedish Council for Geoinformation Tapahtuma on maksullinen Yhdyskuntarakenne-konferenssi 28.9. 29.9.2009 Kuopiossa Tilaisuuden Järjestävät Ympäristöministeriö, YTK, Sitra ja Kuopion kaupunki Kuopion musiikkikeskuksessa Jäsen Eeva Terävä Jäsen Elina Tuominen Opiskelijajäsen Joni Heikkola Liikenne ja maankäyttö 2009 Liikenne ja ilmasto 7.10. 8.10.2009 Helsingissä Järjestäjä: FCG kuntatalolla Tapahtuma on maksullinen Nordic Remote Sensing Days 22.10 23.10.2009 Helsingissä Kaukokartoituskerho Järjestetään Dynamicumissa Tapahtuma on maksuton Varajäsen Maija Toukola VaraJäsen Anna Yrjölä GIS expo - Paikkatietomarkkinat 2009 3.11. 4.11 2009 Helsingissä Paikkatietomarkkinat pidetään perinteisesti Helsingin messukeskuksessa. Tapahtuma on maksuton. prosumissa ilmoittaminen Ilmoitushinnat: koko takakansi (A4) 620 EUR puolikas takakansi 400 EUR koko sivu muualla 480 EUR puoli sivua muualla 260 EUR neljännessivu muualla 150 EUR Mediakortti osoitteessa www.sum.fi Maantieteen päivät 2009 6.11. 7.11.2009 Oulussa Tänä vuonna Maantieteen päivät järjestää yhteistyössä Suomen maantieteellinen seura ja Oulun yliopiston maantieteen laitos Tapahtuma on maksullinen ilmoitustaulu 31