TUETTU TYÖLLISTYMINEN RY
Moon-toiminta Yksilöllisesti suunniteltua, itsenäistymistä ja työssä jaksamista tukevaa toimintaa Yksilöllisesti suunniteltua, itsenäistymistä ja työssä jaksamista tukevaa toimintaa Moon-toiminta tukee tuettua työllistymistä ohjaamalla nuoria itsenäiseksi ohjatun asumisharjoittelun avulla. tavoitteena Toiminta pyrkii on tukea tukemaan erityisnuorten nuoren sosiaalisten itsenäistymistä, verkostojen itsenäisen muodostu- asumisen Moon-toiminnan taitoja, mista ja sosiaalisten vahvistumista. verkostojen Tavoitteena muodostumista, on saada nuorelle vahvistumista oma asunto ja ja elämänhallintataitojen työpaikka. Moontoiminta on osa Toiminnan Tuettu työllistyminen perustana on ry:n laaja-alainen toimintaa. yhteistyö eri osapuolten ja toimijoiden edistämistä. kanssa. Tavoitteena on todellinen integroituminen yhteiskuntaan ja mahdollisuus tasa-arvoiseen Moon-toimintaan elämään. kuuluvat: Moon-toimintaan Yksilölliset viikkosuunnitelmat kuuluvat: Itsenäistymisharjoittelut, mm. ohjattu asumisharjoittelu Yksilölliset Ohjatut vapaa-ajan viikkosuunnitelmat toiminnot Itsenäistymisharjoittelut, Kokemus- ja elämysmaailman mm. ohjattu rikastuttaminen asumisharjoittelu Ohjatut Voimaantumisen vapaa-ajan ja toiminnot itsenäisen päätöksenteon tukeminen Kokemus- Työelämäharjoittelut ja elämysmaailman ja tuettu työllistyminen rikastuttaminen Voimaantumisen ja itsenäisen päätöksenteon tukeminen Työelämäharjoittelut ja tuettu työllistyminen Koordinaattori Koordinaattori Päivi Jukantupa puh. 040 534 0360 paivi.jukantupa@kauhava.fi Päivi Jukantupa puh. 040 534 0360 paivi.jukantupa@kauhava.fi Tuettu työllistyminen ry Työssäkäyntiavustaja Työssäkäyntiavustaja Tuettu työllistyminen ry:n on tehtävänä tuetun työllistymisen on vajaakuntoisten, kentällä lähinnä toimiva kehitysvammaisten, henkilö, jonka tehtäviin työllistymisen 2-6 vajaakuntoisen edistäminen vapailla henkilön työmarkkinoilla. työssäkäynnin Tuettu tukeminen. työllistyminen Työssäkäyntiavustajan ry järjestää tuetun toi- kuuluu menkuvaan työllistymisen kuuluu koulutusta myös ja vapaa-ajan, toimii alueellisena harrastustoiminnan tuetun työllistymisen sekä itsenäistymisen kehittäjänä. tukeminen. Yhdistys järjestää alueellisia työssäkäyntiavustajakoulutuksia eri yhteistyökumppanien kanssa. Toiminnanjohtaja Toiminnanjohtaja Esa Jukantupa puh. 040 551 3812 esa.jukantupa@kauhava.fi Esa Jukantupa puh. 040 551 3812 esa.jukantupa@kauhava.fi Puheenjohtaja Puheenjohtaja Janne Sankelo puh. 050 379 5188 janne.sankelo@seinajoki.fi Janne Sankelo puh. 050 512 0519 janne.sankelo@eduskunta.fi Tuettu Tuettu työllistyminen ry:n toimisto Tuettu Tuettu työllistyminen työllistyminen ry ry puh. 06 434 2265 puh. 06 434 2265 Kauppatie 165 tutyry@kauhava.fi Kauppatie 165 tutyry@kauhava.fi 62200 Kauhava 62200 Kauhava www.tuettutyollistyminen.fi Puheenjohtaja www.tuettutyollistyminen.fi Janne Sankelo Pääkirjoitus Harjaannuttamalla nuorten elämänhallintataitoja voimme merkittävästi vähentää heidän syrjäytymisriskiään. Varhainen puuttuminen ja yksilöllinen ohjaus sekä tuki parantaisi monen nuoren yhteiskuntaan integroitumista. Peruskoululla ja opetuksella on suuri vaikuttamisen mahdollisuus erityisnuorten tulevaisuuteen. Jokaisen nuoren erityistarpeet tulee huomioida syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta. Kuitenkin syrjäytymisen ehkäisyssä on jokaisen panos tärkeää. Yhden syrjäytyneen nuoren hinnaksi on arvioitu keskimäärin 10 000 euroa vuodessa. Maassamme arvioidaan olevan noin 30 000 em. nuorta. Kodin ulkopuolelle oli vuonna 2010 sijoitettu 17 072 lasta ja nuorta (0-18 v.). Toivotaan että vuoden 2013 yhteiskuntatakuu koskee myös erityisnuoria, eläkkeellä olevia ja muutoin syrjäytyneitä! Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn toiminnan terävöittäminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista. Tuettu työllistyminen ry on mukana Moon-toiminnallaan Länsi- ja Sisä-Suomen kokonaisturvallisuusstrategiassa vuosille 2012-2015. Esa Jukantupa Tuettu työllistyminen ry:n hallitus Janne Sankelo, puheenjohtaja Kansanedustaja KAUHAVA gsm: 050 512 0519 janne.sankelo@eduskunta.fi Eija Karhu, varapuheenjohtaja Sivistysjohtaja KAUHAVA gsm: 044 483 4805 eija.karhu@kauhava.fi Esa Jukantupa, jäsen Toiminnanjohtaja KAUHAVA gsm: 040 551 3812 esa.jukantupa@kauhava.fi Jouni Nummi, jäsen Kuntayhtymän johtaja SEINÄJOKI puh. (06) 216 9613 jouni.nummi@eskoo.fi Marjaana Rajasaari, jäsen Opintoneuvoja ALAVUS gsm: 040 319 3730 marjaana.rajasaari@luovi.fi Paavo Kleimola, varajäsen Toimitusjohtaja KAUHAVA 0500 664 094 lavittatuote@netikka.fi Esa Parkkinen, varajäsen Leipomotyöntekijä KAUHAVA gsm: 050 5582 350 2 3
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen - Sininen kirja - arvoprosessi Valtioneuvosto teki 14.6.2012 periaatepäätöksen kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta Turvallisempi huominen. Ohjelmassa valtioneuvosto on päättänyt yhteensä 64 toimenpiteestä arjen turvallisuuden parantamiseksi. Kansallisen ohjelman rinnalla laadittiin ensimmäistä kertaa sisäisen turvallisuuden alueelliset toimeenpanosuunnitelmat aluehallintovirastojen johdolla. Sisäisen turvallisuuden yhteensovittamistyötä tehdään aluehallintovirastojen johdolla laajassa yhteistyössä kuntien, eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Syyskuun alkuun mennessä valmistuneet alueelliset ohjelmat noudattavat minimissään sisäisen turvallisuuden ohjelman rakennetta ja keskittyvät samoille aihealueille. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa työtä tehdään osana kokonais-turvallisuuden yhteistoimintaa, jossa fokus on sisäisen turvallisuuden kehittämisessä. Kokonaisturvallisuussuunnittelussa seurataan yhteiskunnan turvallisuusstrategian linjauksia. Kokonaisturvallisuussuunnittelun lähtökohtana on yksilön hyvinvoinnin turvaaminen. Keihäänkärkihanke on nimeltään SININEN KIRJA, joka liittyy juuri nuorten syrjäytymiseen ja siihen miten vanhemmat, koulut ja työelämä saadaan yhteisesti enemmän mukaan nuorten elämänhallinnan tukemiseen ja ohjaukseen. Sininen kirjaarvoprosessi Kaikista tehokkainta tulevaisuuden kannalta on ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten elämänhallinnan taitojen vahvistamiseksi. Sininen kirja eräänlainen elämänpassi avaa elämänhallinnan oven tulevaisuuteen lapsille ja nuorille, vanhemmille, kasvattajille ja opettajille sekä työnantajille. Sinisen kirjan teesit siivittävät läpi elämän perinteisin ja modernein tavoin eri elämäntilanteisiin sovitettuna. Sinisellä kirjalla pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti juureen vahvistamaan maaperää, jotta lapsen kasvualusta olisi mahdollisimman hedelmällinen ja tasapainoinen. Sininen kirjan teesit koskettavat kaikkia ja aluehallintovirasto haastaa eri toimijat pohtimaan, mitä kukin henkilö itse tai hänen edustamansa organisaatio voi asian hyväksi itse tehdä. On hyvä muistaa, että vaikka ympärillämme kaikki muu jatkuvasti kehittyy ja muuttuu, ovat lasten tarpeet aina olleet ja tulevat vastakin olemaan samoja. Asuupa lapsi ydin-, yksinhuoltaja- tai sateenkaariperheessä hän tarvitsee erityisesti perushoivaa ja -huoltoa, aikaa, rakkautta ja rajoja sekä hyviä tapoja, tunteen siitä, että on rakastettu ja hyväksytty perheessä, koulussa ja kaveriporukassa, ja ennen kaikkea tulevaisuudenuskoa ja -toivoa! Sinisellä kirjalla pyritäänkin vaikuttamaan juureen vahvistamaan maaperää, jotta lapsen ja nuoren kasvualusta olisi mahdollisimman hedelmällinen ja tasapainoinen. Varhaiskasvatuksesta yliopistoon ulottuvan Sinisen kirjan pilotin tavoite on kuusipilarinen: Oppilaat: Elämänhallinnan taitoja, oppimista; elinikäisen osaamisen taitoja opettaminen/tukeminen Vanhemmat: Vanhemmuutta (kasvatustehtävää) tuetaan Opettajat: Jaksamista tuetaan ja annetaan tarvittavia työvälineitä ja mandaatti Työnantajat: Turvataan laadukkaan ja osaavan työvoiman saanti tulevaisuudessa Puolustusvoimat: Turvataan laadukkaan ja osaavan nuorisoikäluokan läpäisy armeijassa Vapaa-ajan toiminta: Vapaaajan toimijoita tuetaan ja annetaan tarvittavia työvälineitä Työelämässä työntekijä ja kouluissa oppilas, armeijassa varusmiespalvelusta suorittava tai vapaa-ajantoiminnassa mukana olevat tarvitsevat ammatillisen osaamisensa lisäksi pitkälle samoja elämänhallinnan työkaluja ja taitoja selvitäkseen tulevista haasteista. Kaikkien yhteinen etu, että näistä haasteista ollaan tietoisia, niistä keskustellaan ja niihin kiinnitetään riittävästi huomiota kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla harjoitteluaikoina, varusmiespalveluaikana ja harrastustoiminnassa. Tällä tavoin voidaan parhaiten turvata se, että nuoret valmistuttuaan omaavat hyvä sosiaaliset valmiudet ja pääsevät mahdollisimman hyvin kiinni työelämään ja muihin sosiaalisiin yhteisöihin. Sinisen kirjan teesit Ihmisarvon kunnioittaminen kotona, koulussa, työssä ja vapaa-ajalla Empatia Hyvät käytöstavat ja asiallinen kielenkäyttö Itsehillintä ja itsekuri Oma-aloitteellisuus Rehellisyys Vastuullisuus ja luotettavuus Lojaalisuus omalle työ-, koulu-, vapaa-ajan yhteisölle Itsensä kehittäminen, halu oppia uutta ja uskallus uusien oivallusten esittämiseen Nöyryys, ts. suostumus olemaan työntekijä/oppilas jota saa neuvoa, kouluttaa, ohjata ja opettaa sekä kykyä ottaa vastaan uudet opit Sitoutuminen työpaikkaan, opiskelupaikkaan, opiskeluun, työntekoon Positiivisuus Turvallisuuden noudattaminen Jaana Niemistö, Marja-Riitta Vest, Juha Kostiainen ja Jorma Pitkämäki palaverissa Helsingissä 14.8.2012 Elämänhallinnan taitojen arviointi Nuorten elämänhallinnan työkalujen käyttötaidot arvioidaan yhteisesti sovituilla arviointikriteereillä sekä kouluissa että työpaikoilla ja nuorille annetaan selkeä palaute oppimistulosten arvioinnin rinnalla elämänhallintataidoista. Sinisen kirjan hengessä korostetaan hyvien oppimistulosten rinnalla elämänhallinnan taitoja Sinisen kirjan teesit sertifioidaan ja elämänhallinnan taitojen hallintaan panostava koulu, työpaikka, vapaa-ajan järjestö tai muu taho saa oikeuden käyttää sinisen kirjan tunnuksia (lippu, logo) kaikessa toiminnassaan. Sinisen kirjan laatukriteerit täyttävistä tahoista luodaan verkosto, myös virtuaalisesti, eri tasoilla ja tavoilla toteutettuna. Sininen kirja - fyysisesti SININEN KIRJA on hyvin niukkasisältöinen ja keskittyy pääosin elämänhallinnan teeseihin, jotka pätevät ihmisen koko eliniän ja kaikki muu on kirjassa ns. upcodien takana. Tällä tavalla saamme modernilla tekniikalla kirjan elämään ja olemaan mielenkiintoinen kaikissa ikäluokissa ja olemaan aina ajan tasalla. Sininen kirja on luotu kuvaamaan arvoprosessia. Mukaan tulevat tahot voivat käyttää kirjaa apunaan tahi sitten ei. Sinisessä kirjassa on kysymys arvoprosessista ja prosessi on aina kehittyvä. Niin myös sininen kirjamme kehittyy yhteistyössä toimijoiden kanssa, ajassa kiinni ollen. Sinisen kirjan moderniin informaatioteknologiaan perustuva järjestelmä avaa vanhempien, nuorten, kouluväen ja työelämän edustajien välisen yhteisen kanavan ja menetelmän, josta on helposti saatavissa päivittyvää tietoa ja keinoja aina kasvatuksen ydinasioista työelämän vaatimuksiin Aikataulu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston keskuskaupungit ovat tiedotustilaisuudessa 31.8.2012 ilmaisset tahdonilmaisunsa olla mukana sinisen kirjan arvoprosessissa. Vuoden mittainen pilotointivaihe on parhaillaan käynnistymässä keskuskaupunkien ja mukaan lähtevien muiden tahojen oman näköisenä sovellutuksena. Vuosien 2013-2015 aikana sininen kirja levitetään valtakunnallisesti. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto koordinoi ja UPCO- DE Ltd toimii niin sisällöllisenä kumppanina kuin myös teknologisena asiantuntijana ja toteuttajana. 4 5
UpCode ja automaattinen tunnistaminen (AutoID) Vaasalainen UpCode Ltd., on aktiivinen ympäri maailmaa. Mainittakoon esimerkkinä, että kaikki Buenos Airesin uudet ajokortit sisältävät UpCode teknologiaa. Skannaamalla ajokortissa olevan UpCode 2d koodin kännykällään voi Buenos Airesin poliisi tarkistaa ajokortin statuksen sekä aitouden ja samalla hän raportoi työstään. Sama koodi voidaan myös tallentaa kännykkään, joka tarkoittaa sitä että älykaupungissa ei tarvitse kortteja laisinkaan. Myös avaimet ja lompakot voitaisiin jo nyt korvata koodilla. Koodi voi tarkoittaa eri asioita riippuen siitä missä, koska ja kuka sen skannaa. Älykäs skannaus ja ihmisten, tavaroiden ja transaktioiden automaattinen tunnistus (AutoID) ovat avaintekijöitä UpCode teknologiassa. Tiedonvälityksen optimointi on avainasemassa yhteiskunnan kehitykselle. Tehokkaalla tiedonvälityksellä voidaan välttyä sairauksilta, tehostaa koulutusta ja luoda yhteiskunta jossa voidaan paremmin huolehtia kanssaihmisestä. Toimitusjohtaja Sture Udd, UpCode Ltd. AutoID:n esimerkkejä: AutoID.tä voidaan hyödyntää tiedon jakelussa koodin välityksellä. Koodiskannaus mahdollistaa sen että lukijalaitteena toimivasta puhelimesta välittyy tunnistetiedot. Tiedetään kuka skannaa ja näin voidaan automaattisesti tarjota juuri tälle henkilölle räätälöityä tietoa. Kaikkia tapahtumia voidaan seurata reaaliaikaisesti ja tapahtumista jää talteen merkintä ja aika. Näin voidaan esimerkiksi lunvalvontasovelluksessa jälkikäteen tarkistaa kuka on kulkenut ovesta viimeksi tai onko työmaan lupia valvottu. Tapahtumista kertyy tarkkaa tilastotietoa jota voidaan hyödyntää monin tavoin. Tunnistamalla kuka tekee mitä ja milloin voidaan ratkaisuun rakentaa tekijään, tapahtumaan ja aikaan liittyviä toiminnallisuuksia. -- Tarjota ajankohtaista tietoa liittyen tilanteeseen. -- Rajoittaa kulkua tai toimintoja kellonajan ja tekijän mukaan -- Hallita tilapäisiä kulkujärjestelyjä automaattisesti, ei tarvitse jakaa erillisiä avaimia tai RFID tunnisteita. AutoId on uusi tapa hallinnoida esim. ID kortteja. Erityistä arvoa tuo se että nyt jokainen pystyy tarkistamaan esim. kortin aitouden, siihen ei vaadita kalliita lukijalaitteita tai erikoisosaamista. Tulevaisuuden informaatioliiketoiminta tulee olemaan suurempaa kuin öljy business. UpCoden MAI TM teknologia, perustuu älykkääseen skannaukseen ja dynaamisiin autoid toimintoihin. Tämä yhdessä syvällisen osaamisen ja kattavan kokemuksen erilaisista informaatio struktuureista, luo tulevaisuuden kilpailuedun Sture Udd - TJ Eija Karhu, sivistysjohtaja, Kauhavan kaupunki Avauspuheenvuoro Moon-seminaarissa Lapualla Arvoisat seminaariin osallistujat! On ilo ja kunnia saada käyttää tänään pidettävän Moon-seminaarin avauspuheenvuoro. Pihlajapuiston koulu ja Tuettu työllistyminen ry:n Moon -toiminta ovat esimerkillinen ja arvokas osa Kauhavan kaupungin opetustoimeen kuuluvaa toimintaa. Opettajat, työssäkäyntiavustajat ja koulunkäynnin ohjaajat tekevät erittäin arvokasta työtä tarjoten mahdollisuuksia ja kokemuksia erilaisille oppijoille sekä selkiyttäen heidän elämässään oleellisia asioita kullekin laaditun yksilöllisen suunnitelman mukaan tukien nuoren oppimispolkua. Uudistunut ja täydennetty perusopetuslaki tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Sen myötä on siirrytty korostamaan aiempaa selkeämmin ennaltaehkäisevää tukea. Uudistunut laki on tullut tutuksi tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminnan avulla, jossa Kauhavan kaupungin opetustoimi on ollut mukana sen aloitusvuodesta 2008 alkaen. Kehittämistoiminta jatkuu edelleen ja tavoitteena on tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden yksilöllinen tukeminen yhteiskuntaan integroitumisessa sekä pääseminen työelämään. Tavoitteena on myös jatkuvan tuen saaminen oppivelvollisuusaikana ja sen jälkeenkin. Kehittämistoiminnan kohderyhmänä ovat yli 12 -vuotiaat tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevat nuoret, joilla katsotaan olevan edellytyksiä pitkäjänteisellä harjoittelulla tuettuun työllistymiseen ja itsenäiseen asumiseen. Tuki, jota erityisoppilaat saavat ja tarvitsevat, voidaan antaa vain pitkäjänteisyydellä, asiantuntemuksella, ymmärtämyksellä sekä suurella sydämellä. Moon toiminnassa asiantuntevan erityisopettajan rooli on tärkeä. Erityisopettaja, joka on kauan tehnyt töitä oppilaan kanssa, haluaa suunnitella ja osin toteuttaa myös kouluajan jälkeen nuoren toiveita. Jokaiselle yritetään tehdä realistisia tulevaisuuden suunnitelmia sekä toteutetaan pitkäjänteisen harjoittelun kautta työllistymistä tukevia asioita:asumista, Aada ja Mummi 23.9.2012 vapaa-aikaa ja itsenäistymistä. Varhaisesta puuttumisesta puhutaan tänä päivänä useissa eri yhteyksissä ja kunnilla jä järjestöillä on käynnissä lukuisia varhaiseen puuttumiseen tai tukeen liittyviä kehittämishankkeita opetuksen eri sektorien, kuten esim. koulun ja varhaiskasvatuksen piirissä. Tuettu työllistyminen ja Moon toiminta kulkevat käsikkäin. Jo kouluaikana aloitetaan työharjoittelut työssäkäyntiavustajan tuella, jolloin nuori saa kokemuksia oikeasta työelämästä. Näin myös työnantajat tulevat tietoisiksi tuetun työllistymisen menetelmästä ja Moon-toiminnasta. Moon-toiminta on varhaista puuttumista ja syrjäytymisen ehkäisyä. Pihlajapuiston koulussa on mahdollista aloittaa Moon-toiminta jo 12-vuotiaana vanhempien suostumuksella. Useimmat oppilaat odottavatkin innolla pääsyä Moontoimintaan ja siihen kuuluviin itsenäistymisharjoitteluihin, ohjattuihin vapaa-ajan toimintoihin, kokemus- ja elämysmaailman rikastuttamiseen sekä työelämäharjoitteluun ja tuettuun työllistymiseen. Kokemus- ja elämysmaailmaa kartutetaan mm. retkien, leirien ja tapahtumien avulla. Viimeisimpä hienoja tapahtumia oli 28. päivä maaliskuuta Y-kinolla järjestetty Moon-kulttuuri-ilta. Työ ja koulunkäynti eivät kuitenkaan ole koko elämä. Moon-toiminnassa työskentelevät nuoret kokevat usein mahdottomana selvitä yksin arkipäivän asioissa. Suunnitelmallinen, henkilökohtainen tuki auttaa heitä selviämään arjessa. Työssäkäyntiavustajan rooli Moonnuoren tukena myös vapaa-aikana on ensiarvoisen tärkeä. Työssäkäyntiavustaja on avainasemassa nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaajana. Myös silloin, kun nuori ei pääse jatko-opintoihin, hänen on turvallista jatkaa Moon-toiminnassa. Moon-toiminta pyrkii tukemaan myös nuoren sosiaalisten verkostojen muodostumista ja vahvistumista. Moon-selviytyjä -leirit ovat hienoja näyttöjä verkostoitumisesta ja yhteistyöstä. Toukokuussa pidetään Moon selviytyjä 2012 -leiri, johon on ilmoittautunut väkeä mm. Jyväskylästä, Vaasasta, lappajärveltä ja tietenkin Kauhavalta. Leiri alkaa ja päättyy Kauhavan Lentosotakoululla. Työssä oppimista ja työelämän tuntemusta tarvitsevat kaikki nuoret kaikilla kouluasteilla. On tärkeää, että nuoret saavat työelämäkokemuksia aidossa työympäristössä. Nuoret tutustuvat erilaisiin töihin, hankkivat työelämävalmiuksia, löytävät omien edellytystensä mukaisia tehtäviä ja saavat realistisen kuvan työelämästä omien jatkosuunnitelmiensa tueksi. Monesti tämän päivän harjoittelija on huomisen työntekijä. Moon-toiminta tukee tuettua työllistymistä mm. ohjaamalla nuoria itsenäiseksi ohjetun asumisharjoittelun avulla. Moon-toiminta on valmentanut monet nuoret erilaisten työtehtävien suorittamiseen ja antanut varmasti monelle myönteisiä onnistumisen kokemuksia. Hyvät kuulijat Tänään pidettävä seminaari on koonnut yhteen tuetun työllistymisen asiantuntijoita, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Kuulemme varmasti mieleenpainuvia tapahtumia niin Pihlajapuiston koulun Moon-toiminnasta kuin myös Päiväharjun koulun toiminnasta. Antoisaa seminaaripäivää kaikille! Kiitos. 6 7
Eija Rautakorpi, työllisyyspäällikkö, Mielenterveyden keskusliitto Kirsi Koskimäki, työvalmentaja Omille urille Työtoiminnasta työllistymisen edistämiseen Eija Rautakorpi on työskennellyt Mielenterveyden keskusliitossa vuodesta 1999 Omille Urille Työtoiminnasta työllistymisen edistämiseen -projekti on Mielenterveyden keskusliiton Ammatillisen kuntoutumisen tukipisteen hanke, jonka tavoitteena on lisätä työtoimintaan osallistuvien mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia edetä työtoiminnasta ammatillisiin opintoihin ja palkkatyöhön. Projektin taustalla on arvio siitä, että noin puolet kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvasta 4000-5000 mielenterveyskuntoutujasta haluaisi päästä palkkatyöhön. Omille Urille -projekti järjestää yhteistyökumppaniensa kanssa kurssikokonaisuuksia niille mielenterveyskuntoutujille, joilla ei ole mahdollisuuksia osallistua työeläkelaitosten, Kelan tai työvoimahallinnon järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen. Viisivuotisen projektin rahoittaja on RAY ja se toteutetaan eri puolilla Suomea yhdessä työtoimintaa mielenterveyskuntoutujille järjestävien yhdistysten kanssa. Nyt on menossa projektin toiseksi viimeinen toimintavuosi. Projektin tuottaman Omille urille -kurssin päätavoitteena on rohkaista kuntoutujia palkkasuhteiseen työhön tai opiskelemaan tarjoamalla tietoa kuntoutumisen ja työllistymisen mahdollisuuksista. Samalla vahvistetaan voimavaroja uusien kokemusten, vertaistuen ja kurssipäivien työskentelyn ja luentojen avulla. Kurssiin sisältyvällä harjoittelujaksolla on mahdollisuus tutustua itseä kiinnostaviin työ- ja opiskeluvaihtoehtoihin. Kurssin tavoitteena on auttaa osallistujia löytämään omat ammatilliset unelmansa ja synnyttää niistä tavoitteita. Kurssiin kuuluu 11 valmennuspäivää. Näihin päiviin sisältyy myös 1-2 internaattijaksoa. Kurssikokonaisuus on osallistujille maksuton. Omille urille -kurssi on järjestetty tähän mennessä viidellä paikkakunnalla: Vaasassa, Raahessa, Tampereella, Turussa ja Seinäjoella. Osallistujia on ollut yhteensä 55. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Osallistuneilta saadun kurssipalautteen mukaan kurssi on antanut toivoa ja uskoa tulevaisuuteen sekä laajentanut näkökulmaa asioihin. Moni kurssilainen on todennut saaneensa kurssilta lisää positiivisuutta elämäänsä. Kurssi on aktivoinut työnhakuun ja opiskelupaikan hankkimiseen, mikä on sinänsä jo yksi projektin tavoitteista. Aktivoituminen on myös johtanut opiskelupaikan saamiseen ja työllistymiseen. Joillekin kurssiin sisältyvä harjoittelujakso on ollut parasta kurssissa: harjoittelupaikasta on löytynyt työtä tai harjoittelun myötä omat ammatilliset tavoitteet ovat selkiytyneet ja tulleet konkreettisemmiksi. Monet osallistujat ovat olleet yllättyneitä kuulleessaan, kuinka paljon on erilaisia vaihtoehtoja työllistyä ja opiskella ja, että työn tekemisen ja eläkkeen voi myös yhdistää. Osallistujien tietoisuuden lisääminen työllistymisen ja opiskelun mahdollisuuksista onkin keskeinen kurssin tavoite ja askel kohti työllistymistä. Omille urille -kurssi on auttanut osallistujia omien rajojen löytämisessä. Kurssi on auttanut löytämään itsestä lisää voimavaroja ja huomaamaan, että voimavaroja onkin enemmän kuin on itse aikaisemmin uskonut. Se on lisännyt luottamusta omaan työkykyyn. Joillekin omien rajojen löytyminen taas on merkinnyt sen toteamista, että elämä on hyvää tällaisenaan, vaikka paluu työelämään ei olisikaan todennäköistä. Kurssilla saatu vertaistuki on koettu tärkeäksi. Tämä on helppo havaita kurssilla. Kurssilaiset tukevat ja kannustavat toisiaan, toisten onnistumisista iloitaan ja ne rohkaisevat muitakin yrittämään. Innostus työskennellä tavoitteiden saavuttamiseksi tarttuu. Omille urille Työtoiminnasta työllistymisen edistämiseen -projekti tarjoaa mielenterveyskuntoutujille suunnatun kurssikokonaisuuden lisäksi koulutusta, ohjausmateriaalia ja verkostoitumista työtoiminnan ohjaajille. Projektissa on tehty myös kaksi dokumenttielokuvaa, joiden aiheena on ammatillinen kuntoutuminen. Kirsi Koskimäki ja Pia Rainio kurssityössä Laukaan kauniissa maisemissa Pia Rainio, vertaisohjaaja/kurssisihteeri, Mielenterveyden keskusliitto Omille urille matkakertomuksia ympäri Suomea Omille urille projekti alkoi Vaasasta. Vaasan kurssista on tehty koskettava elokuvakin Jokaisella meistä on unelma Omille urille kurssin matkakertomus. Vaasan ensimmäisen kurssin jälkeen seuraava kurssi pidettiin Tampereella Mielenterveysyhdistys Taimin kanssa. Tampereen kurssilta on jäänyt erityisesti mieleen Nokian kylpylässä pidetty internaattijakso, jossa yhteisellä illallisella keskusteltiin asioista laidasta laitaan ja mietittiin yhdessä yhteistoimintapäivän ohjelmaa. Yhteistoimintapäivänä päädyttiin lopulta menemään muun muassa Tampereen musiikkiteatteri Palatsiin. Internaattijaksolla Nokialla mietittiin myös omia kannustuslauseita ja monia ahaa-elämyksiä syntyi. Turussa oli naisvaltainen ryhmä Mielenterveysyhdistys Idusta. Kokoonnuimme valmennuspäivinä Mielenterveyden keskusliiton Turun toimistolla Läntisellä Pitkäkadulla, jonka läheisyydessä kävimme mainiossa kortteliravintola Kertussa kurssilounailla. Internaattijaksoilla pariinkin otteeseen pääsimme olemaan kuin Herrankukkarossa. Herrankukkaro on todella omaleimainen vanhan kalastajatilan ympärille rakentunut kokous- ja virkistyspaikka Turun saaristossa. Muistoihin on jäänyt siellä löylyt savusaunassa, syvälliset keskustelut saunapaljussa, iltauinnit meressä ja nukutut yöt kalastajamökissä. Sisäisen puheen tutkiskelussa selvisi monia tärkeitä asioita kuten että riitän sellaisena kuin olen. Pääsimme matkaamaan myös Raaheen jossa teimme kurssin Raahen Psyyke ry:n kanssa. Internaattijaksoilla olimme Oulun kylpylähotelli Edenissä. Kylpylähotelli järjesti meille ohjelmanumerona hauskat Leikkimieliset olympialaiset ja suoritimme monia hauskoja kisalajeja, muun muassa tarkkuusheiton tikkatauluun, joka oli maassa makaamassa. Oulun Edenin liikuntaryhmiä myös kehuttiin, vesijumppa oli todella tehokasta! Yhteistoimintapäivän jälkeen Hailuotoon, ryhmästä loisti yhteen hiileen puhaltamisen voima. Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys Seinäjoella tarjosi meille seuraavaksi yhteistyötä. Seinäjoella ei olla turhan vaatimattomia, opimme siellä yhden sun toisen lausahduksen, joista mieleen on jäänyt tämä: Ei täällä täydellisiä olla, meiltä puuttuu heikkoudet. Ryhmässä riitti huumorintajua ja asiat meinasivat helposti usein mennä nauruksi. Internaattijaksolla kävimme myös Ähtärissä ja tietenkin kiersimme Ähtärin keväisessä eläinpuistossa, jossa eläimet touhusivat innoissaan kevätpuuhissaan. Moni jatkoi vielä kurssin jälkeenkin Onnistumispäiväkirjan pitoa, joka oli aloitettu kurssilla. Valtakunnallisen Omille urille -projektin Suomen kierroksesta on vielä edessäpäin kahdella paikkakunnalla. Vielä on onneksi muutama seikkailu ja työllistymiseen tähtäävä toiminto edessä! 8 9
Teuvo Kaartti projektipäällikkö, Poveri-projekti Poveria kuurojen ja kuurosokeiden työllistymiseen! Kuurojen Palvelusäätiön valtakunnallisen POVERI-projektin (2012 2015) tarkoituksena on kehittää ammatillisen kuntoutuksen työmenetelmien mallia, viittomakielistä työvalmennusta, kuurojen ja kuurosokeiden työllistymiseen ja työllistymisen tukitoimiin. POVERIN tavoitteena on kehittää Hämeenlinnassa sijaitsevasta maamme ainoasta viittomakielisestä Työkeskus Sampolasta ammatillisen kuntoutuksen, työ- ja toimintakyvyn arvioinnin ja työllistymisen yksikkö. Kuurojen Palvelusäätiö on yksi vanhimmista järjestöistä Suomessa. Se on perustettu 1897. Se tuottaa kuuroille ja kuurosokeille vammaispalvelulain mukaista palveluasumista ja sosiaali- ja terveyspalveluja palvelukeskuksissa, ryhmäkodeissa ja tukiasunnoissa. Asumismuodon valintaan vaikuttavat asiakkaan tuen ja avun tarve, minkä määrää arvioidaan asumisharjoittelujaksoilla. Palvelukeskuksissa ja ryhmäkodeissa on työntekijä paikalla ympäri vuorokauden. Tukiasunnoissa asukas saa ohjausta ja apua sovitun määrän. Sampolassa oppisopimuksella verhoilijan koulutuksen saanut Matias Alanne on laittamassa tottuneesti uutta nahkaverhoilua sohvatuoliin. Kuurojen Palvelusäätiö kehittää ja tarjoaa palveluita ja tukimuotoja, jotka edistävät eri-ikäisten niin kuuron lapsen ja hänen läheistensä kuin kuuroutuneen ja sokeutuneen vanhuksen hyvinvointia. Kuurojen Palvelusäätiössä tehdään tavoitteellista työtä kuurojen ja kuurosokeiden vuorovaikutuksen edistämiseksi. Juniori-ohjelma korostaa kuuron tai huonokuuloisen lapsen kommunikaatiota perheen yhteisellä kielellä. Kotiväylä tarjoaa viittomakielistä apua asiakkaiden kotiin tuotuna. Säätiön käyttömenot vuonna 2011 olivat reilut 14 M ja henkilökuntaa on noin 240 ja palvelujen käyttäjiä lähes 1000. Kunnat rahoittavat niiden järjestämisvastuuseen kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Kansalaisjärjestötoimintaan ja kehittämistyöhön tukea saadaan Raha-automaattiyhdistykseltä. Säätiöllä on palvelukeskuksia Helsingissä, Hyvinkäällä, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa. Oulussa on Ratamotien ryhmäkoti. Keskustoimisto sijaitsee Valkeassa talossa, Helsingissä. Oppisopimuskoulutusta verhoilijan ammattiin suorittava Markku Loppinen korjailee ammattimiehen ottein huonekalua. Kuurojen Palvelusäätiö kehittää toimintaansa asiakaspalautteen perusteella, arvioimalla omaa työtä, luomalla yhteistyöverkostoja ja toteuttamalla kehittämisprojekteja Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Kuurojen Palvelusäätiöllä on 9 Raha-automaattiyhdistyksen tukemaa ohjelmaa tai projektia. Projektien avulla kehitetään uusia menetelmiä ja työtapoja asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja osallisuuden vahvistamiseksi. Hyvät projektit ovat jääneet pysyviksi toiminnoiksi Kuurojen Palvelusäätiön palveluvalikkoon. Kaikki säätiön palvelukeskukset järjestävät monipuolista työtoimintaa asukkailleen ja asiakkailleen. Työtoiminta voi olla palvelukeskuksessa tehtävää työtä tai palvelukeskuksen ulkopuolella tapahtuvaa työskentelyä, esimerkiksi kaupan eri tehtävissä. Työtoiminnan tavoitteena on asiakkaiden toiminnallisen kuntoutumisen ja mielekkään tekemisen avulla tuoda elämään sisältöä ja laatua. Palvelukeskus Metsolassa Jyväskylässä on erikoistuttu alueen nuorten kuurojen opiskeluun ja työelämään ohjaukseen laajan verkostotyön voimin. Metsola on tarjonnut mm. viittomakielistä työhönvalmennusta TE-keskuksen ostopalveluna. Oulussa on Ratamotien ryhmäkodin yhteydessä kauppapuutarha, jossa kasvatetaan kesäkukkia. Hämeenlinnassa Palvelukeskus Sampolan yhteydessä toimii maamme ainoa viittomakielinen työkeskus. Työkeskus Sampolassa on nykyään toimintaa viidellä osastolla, joita ovat kirjansitomo, verhoomo, harja- ja rottinki, työtoiminta sekä päivätoiminta. Huonekaluja entisöivät tai muuttavat asiakkaiden haluamaan asuun kuurot työntekijät yhdessä kuulevien työtovereiden kanssa. Viittomakieli toimii luontevana työkielenä. Osastojen työnjohtajien lisäksi työkeskuksessa työskentelee 47 henkilöä. Osa heistä saa työsuhteen mukaisesti palkkaa, osalle maksetaan työtoimintarahaa. Sampolan tuotteilla ja palveluilla on pitkään ollut ulkopuolisia tilaajia ja ne ovatkin saaneet luottamusta. Luottamusta onkin kestänyt jo vuodesta 1961, jolloin nykyisen Työkeskus Sampolan edeltäjä Paperisampo Oy perustettiin. Vuonna 1975 Kuurojen huoltokotisäätiö, nykyisin Kuurojen Palvelusäätiö, lunasti Paperisampo Oy:n osakkeet. Nykyisen kaltaiseksi toiminta muuttui 1980-luvun puolivälissä, kunnes uusiin ajanmukaisiin toimitiloihin Brahenkadulle päästiin muuttamaan vuonna 2005. Kuurojen Palvelusäätiön tänä vuonna käynnistyneen valtakunnallisen POVERI-projektin (2012 2015) tarkoituksena on kehittää ammatillisen kuntoutuksen työmenetelmien mallia, viittomakielistä työvalmennusta, kuurojen ja kuurosokeiden työllistymiseen ja työllistymisen tukitoimiin ja tavoitteena on kehittää Työkeskus Sampolasta ammatillisen kuntoutuksen, työ- ja toimintakyvyn arvioinnin ja työllistymisen yksikkö. POVERI tukee, ohjaa ja toteuttaa erityisen heikossa työmarkkina-asemassa olevien viittomakielisten kuurojen ja kuurosokeiden osatyökykyisten työllistymistä. POVERIN tavoitteena on tarjota heille monipuolisia toimintamuotoja työllistymisen tueksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tai katkaisemiseksi sekä viittomakielialan erityisosaamiseen perustuvaa asiantuntijuutta. Tulevat valmennusryhmät ja viittomakielinen toimintaympäristö tarjoavat mahdollisuuden viittomakieliseen vertaistukeen ja asiakkaan identiteetin vahvistumiseen kuurojen omassa kulttuurissa. 10 11
Poveri-projektin työntekijöitä. Vasemmalta projektipäällikkö Teuvo Kaartti, päivätoiminnan ohjaaja Kirsi Tonteri, Sampolan johtaja Pekka Vihanto, työnjohtaja Kimmo Uschanoff, työnjohtaja Simo Hirvilampi ja vastaava ohjaaja Maritta Ilola. Viittomakielisten asiakkaiden työllistymisen tuen tarve on yleensä hyvin pitkäkestoista, kokonaisvaltaista ja intensiivistä. Kuurosokeiden asiakkaiden kohdalla erityisesti haasteet ovat usein entistä mittavammat. Toiminta edellyttää työntekijöiltä kuurojen kulttuurin tuntemusta, hyvää viittomakielen taitoa, kykyä ohjata asiakkaita yksilöllisesti, työelämän tuntemusta sekä intoa tehdä yritysyhteistyötä ja verkostotyötä. Verkostoyhteistyössä tarjotaan myös työantajille heidän tarvitsemaansa tukea. Edelleen on painiskeltava esim. viittomakielisten työllistämiseen liittyvien ennakkoasenteiden murtamisessa. Helposti keksitään erilaisia tekosyitä esteeksi kuuron henkilön työllistämiseen. Keväällä alkaneen Ray:n rahoittaman POVERI-projektin turvin kyetään kehittämään Työkeskus Sampolan toimintaa valtakunnallisesti kuuroja ja kuurosokeita palvelevaksi viittomakielisen työvalmennuksen keskukseksi. Työkeskuksen henkilökunta (työnjohtajat ja työvalmennuksesta vastaavat henkilöt) saa koulutusta tuetun työllistämisen ja muiden menetelmien käyttöön sekä osatyökykyisten työntekijöiden markkinointiin yrityksiin. Työkeskus Sampolassa on esimerkiksi kesän aikana otettu käyttöön VAT (=Valmennuksen arvioinnin tukijärjestelmä), jonka käyttöä on pikkuhiljaa päästy harjoittelemaan. Syksyn aikana henkilökunta saa koulutusta KE- LAn edellyttämän GAS-menetelmän käyttöön. GAS-menetelmää käytetään esim. työvalmennustai kuntoutusjaksolla olevan asiakkaan tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin apuvälineenä. Viittomakieliseen työvalmennukseen tuleville kuuroille tai kuurosokeille asiakkaille tehdään henkilökohtaiset ja kokonaisvaltaiset urasuunnitelmat, joissa tavoitteena on heidän työllistyminen. Verkostoyhteistyön turvin eri toimijoiden ja viranomaisten kanssa turvataan asiakkaan tarvitsemat palvelut. Muualla valtakunnassa asuvat pitkään työttöminä olleet tai kuntoutumistarpeessa olevat viittomakieliset asiakkaat voivat tulla Työkeskus Sampolaan toiminta- ja työkykyarviointijaksolle, jolta he voivat saada POVERIA! eli uusia eväitä työllistymiseen omille paikkakunnilleen. Työkeskus Sampola voi tarpeen tullen soveltua myös pitempiaikaiseksi työpaikaksi, kuten on käynyt jo usealle työkeskuksen eri osastoilla työskenteleville. Koulunsa päättävillä kuuroilla tai kuurosokeilla nuorilla on myös mahdollisuus tulla tutustumisjaksolle Palvelukeskus Sampolaan työosastoille ja saada näin virikkeitä omiin ammatinvalintasuunnitelmiinsa. Palvelukeskus Sampolassa on ollut mahdollista opiskella palvelutalon puolella oppisopimusteitse lähihoitajaksi, mutta myös työkeskuksen puolella on esim. verhoilijan ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksen suorittanut tähän asti kaksi henkilöä ja yksi henkilö on parhaillaan sitä suorittamassa. Hänellä on suunnitelmissa suorittaa tutkinto vuoteen 2015 mennessä. Kaipuuta ja täyttymystä -kirjaa voi tiedustella numerosta 0400 455 515 Päivi Luoma Moon nuorille hurjaa kyytiä antoi toimitusjohtaja Jyri Ahonen. 12 13
14 15
Seppo Seuranen, toiminnanjohtaja, Operaatio lentävä pyörätuoli, Finnair Oyj Operaatio lentävä pyörätuoli Finnairin ja Karairin henkilökunta käynnisti jo vuonna 1977 Lapsi matkustaa -kampanjan tarkoituksena kerätä varoja joka kevät järjestettävää etelänmatkaa varten. Idea tähän tuli eräältä Ruskeasuon koululla työskentelevältä henkilöltä, jonka läheinen oli Finnairilla lentoemäntänä. 80-luvun alussa nimi Operaatio lentävä pyörätuoli otettiin käyttöön ja luotiin Finnairiin, kuten muutamiin muihinkin yrityksiin, hyvät yhteistyökumppanuudet. Tästä alkoikin pitkä ja mielenkiintoinen tarina hyväntekeväisyydestä, joka jatkuu edelleen Operaatio lentävä pyörätuoli antaa liikunta- ja monivammaisnuorille tilaisuuden päästä nauttimaan etelän auringosta ja koko matkan tarjoamista ainutlaatuisista kokemuksista. Lentävä pyörätuoli-matkaa kukin luokka odottaa ennakolta jo vuosia. Matka jää monelle nuorelle ainoaksi ulkomaanmatkaksi! Ruskeasuon koulun eli Ruskiksen ylimmän luokan oppilaille järjestettävä matka etelän lämpöön lukuvuoden päättyessä merkitsee matkalaisille monia asioita: historian ja maantiedon opintojen kertausta paikassa, jossa omat elämykset ja kokemukset kohtaavat oppikirjojen sivut, itsenäinen ja omakohtainen selviytyminen vieraalla maaperällä, tutustuminen luettuun vaan ei Finnair crew vasemmalta: Seppo Seuranen (toiminnanjohtaja), perämies (=kapteeni) Kai Tuomikoski, lentoemäntä Jenni Ketola, purseri Suvi Anttonen, purseri Tarja Seuranen, lentoemännät Pia Ukonaho ja Kirsti Kosonen, kapteeni Jyrki Laitinen ja tekniikan Jorma Klemola. Martti, Seppo, Tarja ja Heikki juhannuksena 2007 koettuun kulttuuriin, ihmisiin ja vieraaseen kieleen. Eikä vähiten, tervetullutta mielenvirkistystä, aurinkoa ja kimaltelevaa merta Rodoksella. Vuosien varrella tavoitteen saavuttamiseksi on järjestetty monenlaisia tapahtumia matkakassan kartuttamiseksi: Helsingin Kaisaniemen kuuluisat rusettiluistelut, joissa Puolustusvoimat soppatykkeineen ja telttoineen paikalla, Silakkamarkkinoiden aikaiset kirpputorit ja ratikka-ajelumme Helsingin keskustassa mainostaen tempauksiamme. Operaatio lentävän pyörätuolin gala-juhlat saivat myös tukijamme kiitettävästi paikalle. Edesmenneen käsikirjoittaja-sanoittaja Pertsa Reposen ideoimat juhlat tunnettiin pääkaupunkiseudulla yksinä parhaimmista. Osasyynä lienee ollut arpajaisten päävoitto johonkin kaukomaille! Messukeskuksen sisätiloihin rakennettiin sirkusteltta esiintyjineen vuonna 1987, omalla junalla ajeltiin Hankoon -89, jolloin viihdyttämässä mukana mm. vielä silloin niin tuntematon Jorma Kääriäinen. Ruskeasuon koulun tiloissa on järjestetty jo muutaman vuoden Operaatio lentävä pyörätuoli-konsertti. Finnair Pilots Big Band runkona sunnuntai-iltapäivää on vietetty monien tunnettujen artistien saattelemana, kuten mm. Jussi Raittinen, Pepe Willberg ja Antti Tuisku. Vuosi 1996 oli mieleenpainuva ja tärkeä vuosi Operaatio lentävälle pyörätuolille. Kuvioihin ilmestyi Kauhava ja Lentäjien Juhannus! Finnairin lentokapteeni Heik- Artikkeli on julkaistu Kauhava-lehdessä 6.10.1994. ki Kallion laskelmista ja Finnairin, Finavian, Neste Oil Oyj:n ja Multi+printin tuella alkoivat hyväntekeväisyyslennot Kauhavalle. Ensimmäisinä vuosina DC-9, sitten MD-80, MD-83, Boeing 757, Embraer E90, Airbus A319 ja lopuksi Airbus A320. Finnairin erikoislennot lähtivät Helsinki-Vantaalta aattona klo 16.00. Illan aikana lennettiin neljä n. 30 minuutin maakuntalentoa ja kone palasi matkustajineen takaisin Helsinkiin juhannuspäivän puolella. Alusta asti lentojen tuotto on tilitetty kokonaisuudessaan Ruskeasuon koulun pyörätuoli- ja monivammaisnuorten etelänmatkan, Kauhavan Pihlajapuiston harjaantumiskoulun ja Kauhavan Nuorisoilmailijoiden kesken. Juhannus 2012 ja lento Helsingistä Kauhavalle oli erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Kauhavan Lentosotakoulun Hawk-hävittäjät tulivat Finnairin Airbus A320:n vierelle ja toivat koneen laskuun Kauhavalle. Kuin hyvästiksi 17 vuodesta, sillä tämähän oli näillä näkymin viimein Lentäjien Juhannus Kauhavalla. Uudet tuulet puhaltavat ehkä Tikkakoskella, siellä Jyväskylän suunnalla. Seppo ja Tarja Seuranen Kaikki hyvä loppuu aikanaan, Kiitos Kauhava! Lentävässä pyörätuolissa istuu onnellinen nuori! 16 17
Marika Ahlstén, erityissuunnittelija, Kehitysvammaliitto Kokemuksia henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilusta Tiedän mitä tahdon! -projektissa Marika Ahlstén. Kuva: Eeva Grönstrand Henkilökohtaisessa budjetoinnissa ihaninta on, että sen ansiosta poikani omia toiveita on alettu kuunnella. [Henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluun osallistuvan nuoren miehen äiti] Henkilökohtainen budjetointi ja henkilökohtainen budjetti Henkilökohtaisen budjetoinnin perusajatus on, että ihmiset itse tietävät parhaiten, mitkä asiat heille ovat tärkeitä ja millaista elämää he haluavat elää. Ihmisten annetaan itse suunnitella ja järjestää elämässään tarvitsemaansa tukea ja palveluja, koska tällöin ratkaisut todennäköisesti vastaavat paremmin henkilöiden kokemia avun ja tuen tarpeita. Päämääränä on henkilön itsemääräämisen vahvistuminen niin, että henkilö voi elää omannäköistään elämää. Henkilökohtainen budjetointi tarkoittaa olemassa olevien taloudellisten resurssien uudelleen kohdentamista. Kyse on siis rahasta, joka kuluu joka tapauksessa henkilön tuen ja palveluiden tarpeenmukaiseen järjestämiseen. Tausta-ajatus on, että kun resurssit käytetään asioihin (tukeen ja palveluihin), joita henkilö itse on ollut määrittelemässä oman elämänsä ja tarpeidensa lähtökohdista käsin, apu ja tuki todennäköisesti kohdentuvat paremmin, ja siten saavutetaan parempia tuloksia ja vaikutuksia kuin yksinomaan ammattilaisten ja asiantuntijoiden määrittelemissä järjestelyissä. Henkilökohtaisessa budjetoinnissa palvelujen käyttäjälle muodostetaan hänen avun ja tuen tarpeidensa sekä tuen ja palvelujen kustannusten pohjalta määritetty henkilökohtainen budjetti. Tällä rahalla henkilö voi suunnitella ja järjestää tukensa ja palvelunsa itselleen mielekkäällä tavalla. Henkilökohtainen budjetti tarkoittaa siis rahasummaa, joka myönnetään palvelujen käyttäjälle sitä varten, että hän voi itse tai muiden tukemana hankkia tarvitsemaansa tukea ja palveluja haluamillaan ja rahan myöntäjätahon kanssa sovituilla tavoilla. Tiedän mitä tahdon! -projekti henkilökohtaista budjetointia kokeilemassa Henkilökohtaista budjetointia on muutaman viime vuoden aikana ryhdytty kokeilemaan Suomessakin. Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Tiedän mitä tahdon! -projektin tavoitteena on käynnistää henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilu ja kehittää henkilökohtaisen budjetoinnin suomalaisia sovelluksia (kehitys)vammaisten ihmisten käyttämissä palveluissa. Kokeilu toteutetaan yhteistyössä Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten ja Vantaan kaupungin kanssa. Projekti toteutetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella vuosina 2010 2013. Tiedän mitä tahdon! -projektin keskeisenä lähtökohtana on vammaisten henkilöiden oikeus täysivaltaiseen kansalaisuuteen. Henkilökohtaisen budjetoinnin toivotaan vahvistavan yksilön omaa määrittelyvaltaa ja päätöksentekoa palvelujen suunnittelussa sekä lisäävän vuorovaikutteisuutta työntekijöiden työkäytänteisiin. Prosessin kivijalkana on yksilökeskeinen suunnittelu, joka tukee päämiestä eli palvelujen käyttäjää oman elämänsä ja tavoitteidensa sanoittamisessa. Päämies pohtii omaa elämäänsä, toiveitaan ja unelmiaan sekä asioita, jotka hänen elämässään toimivat ja jotka eivät toimi. Seuraavaksi selvitetään henkilön avun ja tuen tarpeita sekä sitä, mitä tukea ja palveluita päämiehellä on avun ja tuen tarpeidensa perusteella oikeus saada. Seuraavaksi selvitetään, kuinka paljon päämiehen tuen tarpeiden perusteella kuuluvien tuen ja palveluiden tuottaminen maksaisi niiden palvelujen ja tuen kohdalla, joihin hän on ilmaissut haluavansa muutosta. Budjetti voidaan muodostaa esimerkiksi avun ja tuen tarpeiden mukaan porrastettujen palvelujen keskihintojen pohjalta. Tämän jälkeen päämies suunnittelee, mihin tukeen ja palveluihin hän käyttäisi rahat saadakseen elämänsä toimimaan itselleen mielekkäällä tavalla. Päämies saa suunnitteluun ja suunnitelman toteuttamiseen apua läheisiltään, ns. tukiryhmältään eli henkilöiltä, jotka ovat sitoutuneet tukemaan päämiestä henkilökohtaisen budjetoinnin prosessissa, sekä sosiaalityöntekijältä tai palveluohjaajalta. Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä tai palveluohjaaja tarkistaa suunnitelman sekä sen, riittääkö kunnan myöntämä budjetti tarpeelliseen tukeen ja palveluihin. Tässä vaiheessa sovitaan, mitä budjetilla voi hankkia ja mitä ei sekä arvioidaan, onko suunnitelmassa riskejä ja mitä niille voisi tehdä. Päämies ja sosiaalityöntekijä tai palveluohjaaja tapaavat säännöllisesti seuraten ja arvioiden henkilökohtaisella budjetilla hankitun tuen ja palvelujen toimivuutta päämiehen elämän kannalta, henkilökohtaisen budjetin suuruutta sekä mahdollisia muutostarpeita. Lainsäädännölliset raamit tai pikemmin niiden puute määrittävät henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilun toimintamahdollisuudet Suomessa. Siksi Tiedän mitä tahdon! -projektin henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilussa päämiehen henkilökohtaisen budjetin hallinnointi toteutetaan siten, että päämiehelle korvamerkittyä rahaa ei siirretä kunnan tililtä päämiehen tai hänen edustajansa tilille tai maksukortille. Sen sijaan henkilökohtaisia budjetteja hallinnoidaan kuntatoimijan toimesta. Toisin sanoen henkilökohtaisella budjetilla tehtävät tuki- ja palveluhankinnat sekä henkilökohtaisen budjetin talousseuranta suoritetaan pääsääntöisesti sosiaalityöntekijän tai palveluohjaajan ja kunnan taloushallinnon yhteistyönä ilman että päämies itse hallinnoi henkilökohtaista budjettiaan. Päämiesten toiveita henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilussa Kehitysvammaisten päämiesten osalta toiveet kohdistuvat keskeisesti päiväaikaiseen toimintaan ja työhön. Päämiesten toiveina on esimerkiksi kirjastoapulaiseksi, vanhusten avustajaksi ja fyysisiin, äijien töihin pääseminen toimintakeskuksessa toteutettavan työ- tai päivätoiminnan sijaan. Seuraavat sitaatit kuvaavat hyvin päämiesten ajatuksia siitä, mitä he haluaisivat palveluissaan muuttaa ja miksi: Juon vain kahvia päivätoiminnassa, olen toimetonna sisällä. Tehdään vaan uudestaan ja uudestaan [toimintakeskuksen kokoonpanotöitä]. Haluan äijien töihin; olen vahva. Haluan auttaa vanhuksia. Olen hyvä auttamaan. Toinen kehitysvammaisten päämiesten toiveissa toistuva teema on mahdollisuus yksilölliseen, omannäköiseen tekemiseen ja menemiseen esimerkiksi liikuntaharrastusten, konserttien ja keikkojen ja ihan vaan kaupungilla hengailun muodossa, avustajan tai tukihenkilön tukemana. Päämiehillä on kiinnostusta myös erilaisten elämäntaitojen opiskeluun, kuten kieli- ja atk-taitojen, rahankäyttötaitojen sekä joukkoliikennevälineillä kulkemistaitojen vahvistamiseen. Myös muut- 18 19
to lapsuudenkodista omilleen siintelee useamman kehitysvammaisen päämiehen pitkän tähtäimen toiveissa. Kipeänä toiveena toistuu halu saada uusia ystäviä ja kavereita. Tiedän mitä tahdon! -projektin henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilun alustavia tuloksia ja kokemuksia Päämiesten elämässä on alkanut tapahtua pienempiä ja isompiakin toivotunsuuntaisia muutoksia. Useampikin päämies on vaihtanut 1-2 työtoimintapäivää henkilökohtaisen avun päiviksi, jolloin päämiehet tekevät toivomiaan asioita - kuten äijien töitä maatilalla - henkilökohtaisen avustajan tukemana. Kaksi päämiehistä on sijoittunut avustajan tukemana avotyötoimintaan toivomalleen alalle. Toiveissa on, että prosessi jatkuu näiden päämiesten osalta palkkatyöhön asti. Eräs päämies on juuri muuttamassa palvelutalosta omaan vuokra-asuntoon. Hän käyttää henkilökohtaista budjettiaan henkilökohtaisten avustajien palkkaukseen pystyäkseen asumaan itsenäisesti. Budjetointikokeilussa mukana olevat työntekijät vammaispalvelupäälliköt, palveluohjaajat, sosiaalityöntekijät, työvalmentajat ja ohjaajat ovat nostaneet esiin tähänastisina myönteisinä tuloksina ja kokemuksina muun muassa sen, että asiakkaan kuuleminen omassa ja työyhteisön toiminnassa on vahvistunut, päämiehet ovat osallistuneet aktiivisesti oman elämänsä suunnitteluun ja yksilökeskeinen työote on alkanut juurtua oman ja työyhteisön toiminnan kivijalaksi. Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin yhteystiedot Eräs työntekijä tiivisti kokemuksensa seuraavasti: Projektityöntekijä Kalle Ristikartano Kehitysvammaisten Palvelusäätiö kalle.ristikartano@kvps.fi p. 0207 713 541 Kun on työntekijänä alkanut työskennellä yksilökeskeisen työotteen suuntaisesti, ei enää ole paluuta entiseen! Erityissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitto marika.ahlsten@kvl.fi p. 040 5830 551 Suunnittelija Aarne Rajalahti Kehitysvammaisten Palvelusäätiö aarne.rajalahti@kvps.fi p. 0207 713 516 Tutkija Susan Eriksson Kehitysvammaliitto susan.eriksson@kvl.fi p. (09) 3480 9221 Budjetointikokeiluun osallistuminen ja erityisesti yksilökeskeisen suunnittelun prosessi on kehitysvammaisten päämiesten läheisten mukaan lisännyt päämiesten itseluottamusta ja itsetuntemusta. Tähän on läheisten mukaan vaikuttanut ennen kaikkea se, että päämiehet ovat kokeneet olevansa kiinnostuksen keskiössä: heidän elämästään, toiveistaan ja tavoitteistaan ollaan aidosti kiinnostuneita. Eräs läheinen kuvaili aikuisessa pojassaan tapahtunutta muutosta: Päämiehen rinta on noussut rottingille, aivan kuin mieheen olisi tullut pituutta lisää. Näyttää myös siltä, että monen päämiehen ja läheisen tietämys tarjolla olevista tukitoimista ja palveluista ylipäätään on lisääntynyt. Lisäksi päämiesten läheiset ovat kertoneet saaneensa uutta virtaa päämiesten asioiden edistämiseen. 20 21
KT Panu Isotalo, projektikoordinaattori, OEN-projekti Nuoren elämä hallintaan digitaalisen portfolion avulla Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman valtakunnallisen Oma Elämä Näkyväksi (OEN) -projektin aikana on kehitetty täysin uudenlainen ja käyttäjille ilmainen työväli ne, digitaalinen portfolio. Kyseessä on nuorta osallistava, voimavaroja korostava ja tulevaisuuteen suuntaava työväline, joka auttaa häntä hahmottamaan ja hallinnoimaan omaa elämäänsä. Portfolioon sisältyvien työkalujen avulla nuori voi pysähtyä pohtimaan kokonaisvaltaisesti ei vain yksittäisten ongelmien kautta elämäänsä ja tehdä sen halutessaan näkyväksi myös tukiverkostolleen. Portfolio tarjoaa siis samalla työntekijöille ja esimerkiksi tukihenkilöille valmiin, monipuolisen ja ammattimaisen tavan tehdä asiakas lähtöisesti syrjäytymisen vastaista työtä ja tukea nuorten voimaantumista. Suomalaisten keskimääräinen hyvinvointi on lisääntynyt 90-luvun laman jälkeen merkittävästi, ainakin talousmittareiden mukaan. Samalla kuitenkin yksilöiden väliset hyvin vointi- ja tuloerot ovat kasvaneet huolestuttavasti, minkä seurauksena ihmiset jakautuvat yhä selvemmin hyvä- ja huono-osaisiin. Tämä polarisoituminen on näkynyt myös nuorten keskuudessa: vaikka enemmistö nuorista voi hyvin, osalle on kasautunut henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia muidenkin edestä. lannekartoituksen, avulla nuori voi pohtia elämäänsä ja tehdä sen halutessaan ja haluamiltaan osin näkyväksi myös tukiverkostonsa eri toimijoille. Portfolio tarjoaa siis samalla työntekijöille valmiin ja monipuolisen tavan tehdä asiakas lähtöisesti syrjäytymisen vastaista työtä ja tukea nuorten voimaantumista. Perimmäisenä ideana on se, että nuori voi reflektoida muutenkin kuin puhumalla oman elämänsä eri ulottuvuuksia itse, mutta kuitenkin turvallisesti hänen ympärillään olevan turvaverkon tuella. Kaikki kunnossa, öljy kankaalle, Mari Isotalo 2008 tarvitseville nuorille ja heidän työntekijöilleen. OENprojektin työntekijät voi myös kutsua esittelemään digitaalisen portfolion taustafilosofiaa, ammatillisia tavoitteita ja käyttöä oman organisaation, sektorin tai alueen työntekijöille. Verkostokartta Yksi haastavimmista nuorten ongelmista on syrjäytyminen, johon on pyritty puuttu maan eri tahojen toimesta. Yksi näistä on ollut hämeenlinnalainen sosiaalialan yhdistys, NäytönPaikka ry, joka pyrkii asiakaslähtöisellä, poikkisektorisella ja sosiaalipedagogisella työotteella parantamaan syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten mahdollisuuksia voimaantua ja kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan. NäytönPaikka ry on hallinnoinut vuodesta 2006 lähtien RAY:n rahoittamaa valtakunnallista OEN-projektia, jonka aikana on ideoitu ja työstetty uudenlaisia ja aidosti asiakaslähtöisiä tapoja auttaa syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Hankkeen missiona on ollut alusta asti vahvistaa nuorten kansalaisuutta ja osallisuutta, ehkäistä heidän syrjäytymistään, kuntouttaa sivuun ajautuneita nuoria takaisin yhteiskuntaan ja vahvis taa ajattelutapaa nuoresta oman elämänsä parhaana asiantuntijana. Näihin päämääriin on pyritty ensisijaisesti OEN-projektin aikana kehitetyn uudenlaisen, Internet-pohjaisen työväli neen, digitaalisen portfolion avulla. Portfolio sijaitsee palvelimella, joten sitä pääsee käyttämään, täyttämään ja muokkaamaan täysin vapaasti mihin vuorokauden aikaan itse haluaa ja miltä tahansa koneelta, jossa vain on Internet-yhteys. Lyhyesti kuvailtuna digitaalinen portfolio on nuorta osallis tava, hänen mukanaan palvelusta toiseen kulkeva, voimavaroja ja elämän moniulotteisuutta korostava sekä tulevaisuusorientoitunut työväline, joka auttaa häntä hahmottamaan ja hallinnoimaan omaa elämäänsä. Portfolioon sisältyvien sähköisten työkalujen, kuten verkosto kartan, aikajanan ja elämänti- Portfolion sisällöt ja työkalut on luotu yhdessä nuorten ja hyvinvointialan työntekijöiden kanssa ja sen tekni sestä toteutuksesta on vastannut Hämeen ammattikorkeakoulun Mediatekniikan Verstas. OEN-projektin tavoitteena on ollut digitaalisen portfolion 1. sisällöllinen ja tekninen kehittäminen sekä vaikuttavuuden arvioiminen yhteis työssä nuorten ja yhteistyökumppaneiden kanssa 2. tunnetuksi tekeminen sekä asiakas- ja tarvelähtöinen käyttöönottaminen yhteis työkumppaneiden toiminnassa 3. vakiinnuttaminen kiinteäksi osaksi sitä työtä, jolla tuetaan nuorten osallisuutta, oman elämän hallintaa ja aktiivista kansalaisuutta. Portfolio on saanut viime vuosina laajaa valtakunnallista tunnettuutta, sillä siitä on laadittu kaksi raporttia ja sitä on esitelty melkein 200 esittelytilaisuudessa 2.000 nuorelle, hyvin vointialan työntekijälle ja päättäjälle. Käyttäjätunnuksia portfolioon on jaettu yli 2.400, joista 67 prosenttia on asiakas- ja loput työntekijätunnuksia. Portfolio on otettu arjen työvälineeksi pitkästi yli 200 hyvinvointialan palvelun tarjoajan toiminnassa ympäri Suomen. Portfoliota käyttävätkin oman työnsä tukena niin pienet paikallisyhdistykset, oppilaitokset, julkisen sektorin palveluntuottajat kuin isot valtakunnalliset hyvinvointialan järjestöt Setlementtiliitosta A-klinikkasäätiöön ja Nuorisoasuntoliitosta Valtakunnalliseen Työpajayhdistykseen. Digitaalisesta portfoliosta kiinnostuneet voivat ottaa rohkeasti yhteyttä OEN-projektin työntekijöihin, joilta saa tilata portfolion käyttäjätunnuksia tukea SYRJÄYTYMINEN Lukuisista epäedullisista tekijöistä koostuva, hitaasti ja huomaamattomasti ete nevä, usein jo lapsuudessa alkanut ja jopa ylisukupolvinen prosessi, jon ka seurauksena yksilön siteet ympäröivään yhteiskuntaan murenevat, hänen henki lökohtainen ja hänen lähellään olevien ihmisten hyvinvointi vaarantuu ja vallitseva yhteiskuntajärjestys tulee uhatuksi (Isotalo & Ringman 2012). DIGITAALINEN PORTFOLIO Asiakasta osallistava ja voimavarakeskeinen työväline, joka auttaa nuorta hahmottamaan omaa elämäntilannettaan. Portfolioon sisältyvien työkalujen, kuten elämäntilannekartoituksen, aikajanan ja verkostokartan, avulla nuori voi pysähtyä pohtimaan elämäänsä ja tehdä sen halutessaan näkyväksi tukiverkostolleen. Portfolio tarjoaa samalla työntekijöille valmiin ja monipuolisen työvälineen tehdä asiakaslähtöisesti syrjäytymisen vastaista työtä ja tukea asiakkaan voimaantumista. (Isotalo & Ringman 2012.) Nuorten työkalut Tilaa ilmaiset käyttäjätunnukset ja käyttökoulutus Miikka Ringman projektinjohtaja, sosionomi (AMK) 050 5119 179 miikka.ringman@wlanmail.com Panu Isotalo projektikoordinaattori, KT 050 4300 315 naytonpaikka@wlanmail.com www.naytonpaikka.com osoitteesta on myös ladattavissa ilmaiseksi projektin kaksi raporttia Eteenpäin (2008) ja Suuntia (2012) 22 23
Saila Collander, ALAJÄRVI Tuettu työllistyminen ry:n maanpuolustuskurssi järjestettiin viime viikonloppuna Lentosotakoulun harjoitusalueella Menkijärvellä. Neljättä kertaa järjestetyllä kurssilla oli mukana 28 osanottajaa muun muassa Tuettu työllistyminen ry:stä ja kauhavalaisesta Pihlajapuiston koulusta. Heidän apunaan leirillä oli työssäkäyntiavustajia ja leiriohjaajia. Muonituksesta vastasivat Seinäjoen sotilaskotisisaret. Moon selviytyjä 2012 -leiri täyttyi reippaasta ohjelmasta rastikoulutuksineen, saunomisineen ja teltassa yöpymisineen. Haluamme tarjota osallistujille elämyksiä ja mahdollisuutta kokeilla rajoja. Täällä ollaan keskellä luontoa ja ihan erilaisissa oloissa kuin koulussa tai töissä, leirin päällikkö Maija Haanpää kertoo. Hän on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Etelä-Pohjanmaan koulutus- ja tukiyksikön päällikkö. Kipinävuoroja ja ensiapua Artikkeli on julkaistu 23.5.2012 Järviseudun Sanomissa Selviytyjät viihtyivät Menkijärven männikössä Viimeisenä leiripäivänä Tanja Talvitie ja Jaana Lammi kiersivät Menkijärven harjoitusalueen männikköä roskia etsien. Tytöt viettivät viikonlopun Moon selviytyjä -leirillä. Maanpuolustuskurssi alkoi perjantaina Lentosotakoululta, josta leiriläiset saivat armeijavarusteet ja hyppäsivät maastokuorma-auton kyytiin Menkijärvelle. Ensimmäinen yö puolijoukkueteltoissa kipinävuoroineen oli jännittävä. Lauantai sujui rastikoulutuksessa: rasteilla opeteltiin muun muassa ilmakivääriammuntaa, trangian kokoamista ja ensiapua. Illalla leiriläisille avattiin oma sotku ja pidettiin iloiset iltamat. Sunnuntaina ennen kotimatkaa ohjelmassa oli itsepuolustuskoulutusta ja armeijamaisen järjestelmällisesti suoritettu leirialueen loppusiivous. Maija Haanpään suorittaman arvonnan perusteella leiriläiset jaettiin siivousjoukkoihin, joiden tehtävänä oli putsata viikonlopun jäljet rakennuksista ja maastosta. Ei löytynyt juuri yhtään roskia, totesivat Jaana Lammi ja Tanja Talvitie kierrettyään aluetta roskasäkin kanssa. Jaana on 17-vuotias Pihlajapuiston opiskelija Lappajärveltä ja Tanja 28-vuotias kauhavalainen, joka on Tuettu työllistyminen ry:n kautta töissä samassa koulussa. Jaanan opinnot Pihlajapuiston koulussa päättyvät tänä keväänä ja hänen jatko-opintosuunnitelmissaan on ammatilliset opinnot. Miten käy Moon-leirien? Kauhavan Lentosotakoulun mahdollinen lakkauttaminen tietää loppua myös Menkijärven harjoitusalueelle. Menkijärven männikössä on pidetty muun muassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, MPK:n, Etelä-Pohjanmaan yksikön ja Tuettu työllistyminen ry:n yhteisiä Moon-maanpuolustuskursseja vajaakuntoisille. Tulevaisuus näyttää huolestuttavalta. Työmme jatkuu, mutta missä esimerkiksi nämä Moon-leirit jatkossa pidetään? pohtii Maija Haanpää. Hän on MPK:n Etelä- Pohjanmaan koulutus- ja tukiyksikön päällikkö. Haanpään mukaan tulevaisuudessa leirejä varten joudutaan luultavasti vuokraamaan kuntien ja seurakuntien leirikeskuksia. Menkijärven Moon-leiriläiset saivat Kauhavalta armeijan maastopuvut päälleen, yöpyivät puolijoukkueteltoissa ja saapuivat leirille yhteiskuljetuksena maastokuorma-autoilla. Saammeko armeijan varusteita käyttöömme jatkossa? Säkylästä asti niitä on pitkä matka lähteä hakemaan. Menkijärven harjoitusalue on Haanpään mukaan erinomainen paikka pitää maanpuolustuskursseja: hiekkakangas pysyy kuivana sateellakin ja paikalla on hyvä rakennuskanta saunoineen ja ruokailutiloineen. Maisemaa kaunistaa järvi. KT Maija-Liisa Linnilä Tehostettu ja erityinen tuki oppimisen apuna Kolmiportainen tuki säädösten velvoite Uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaan oppimiseensa tarvitsemaa tukea kutsutaan kolmiportaiseksi tueksi. Tällä halutaan korostaa sitä, että tuki porrastetaan vaiheittain vahvemmaksi; ensin yleiseksi tueksi, tehostetuksi tueksi ja lopulta erityiseksi tueksi. Uutena asiana säännöksissä on ns. tehostettu tuki. Ajatuksena on, että erityisen tuen päätös tehtäisiin todella harkiten ja vasta sen jälkeen, kun on katsottu, riittääkö lievempi mutta kuitenkin säännöllisesti annettava tehostettu tuki auttamaan oppijaa. Yleinen tuki tarjotaan siis kaikille lapsille yleisen opetuksen mukana ilman erillisiä suunnitelmia ja päätöksiä. Perusopetuslain mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus työpäivänä saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaan ohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Tämä on yleinen oikeus kaikille lapsille. Yleinen tuki on siten jokaisen oppilaan tarvitsemaa laadukasta opetusta, jonka aikana yksittäisen lapsen opetuksessa jotain voidaan tehdä myös toisin. Tehostettu tuki tarkoittaa arjessa oppilaan säännöllisemmän ja yksilöllisemmän tuen järjestämistä. Tehostetussa tuessa tehdään jo enemmän toisin kuin yleisessä tuessa. Keskeistä on, että oppilas saa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Varhainen puuttuminen ja tuki on siten kaikkein tehokkainta. Se edellyttää ohjaavilta aikuisilta hyvää tietämystä tuen tarpeista ja niiden tunnistamisesta. Huomio on kohdistettava kuitenkin yksipuolisesta oppilaan taitojen tarkastelusta koko oppimisen tapahtumaan siis myös oppimisympäristön laatutekijöihin. Säädösten mukaan lähtökohtana on, että oppilas saa tehostettua tukea ennen varsinaista erityiseen tukeen siirtymistä. Tehostettu tuki on siten yleisen tuen ja erityisen tuen välimuoto. Tehostetun tuen idea palvelee erinomaisen hyvin heti koulun alussa esimerkiksi niitä lapsia, joiden kouluvalmiuksia on perinteisesti pidetty riittämättöminä. Tässä artikkelissa käsittelen tarkemmin juuri tehostettua ja erityistä tukea. Kuka sitten on oikeutettu saamaan tehostettua tukea? Sekä perusopetuslaki että opetussuunnitelman perusteet toteavat, että oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan ja koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on pedagogiseen arvioon perustuen annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Tehostettua tukea annetaan silloin, kun yleinen tuki ei riitä. Tehostettu tuki säännöllisempää ja pitkäkestoisempaa Tehostetun tuen antamiseen tarvitaan ns. pedagoginen arvio kirjallisena. Pedagogisen arvion laatimisessa keskeinen tehtävä on lapsen opettajalla/opettajilla, mutta myös koulun erityisopettaja ja mahdolliset muut asiantuntijat osallistuvat pedagogisen arvion laatimiseen. Pedagogiseen arvioon kirjataan oppilaan kasvun ja oppimisen tilanne kokonaisuutena, oppilaan saama yleinen tuki ja arvio sen vaikutuksista, oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet. Lisäksi keskeisin tieto pedagogisessa arviossa on se, mitä opetuksellisia, oppimisympäristöön liittyviä ja oppilashuollollisia tukimuotoja 24 25
tarvitaan ja aiotaan järjestää oppilaan tehokkaampaan tukemiseen. Käytännössä se tarkoittaa kuvausta siitä, miten tehostettu tuki näkyy arjen toimenpiteinä oppimisessa. Oppilas voi saada esimerkiksi joka viikko lukemisen ja kirjoittamisen tukea joko yksilöohjauksena tai pienryhmässä tai hänellä on mahdollisuus osallistua motoriikan ja liikunnan tukiryhmään esimerkiksi viikoittain. Tehostettu tuki voi näkyä myös oppimisen välineissä ja materiaaleissa kuten vaikkapa kuntouttavina tietokoneohjelmina tai kommunikaatiovälineinä. Tehostetun tuen aikana oppilas voi saada myös osa-aikaista erityisopetusta vaikkapa luki-vaikeuksiin. Pedagoginen arvio käsitellään vielä moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä, jolloin varmistetaan, että oppilas tulee saamaan myös tarvitsemansa moniammatillisen tuen. Oppilashuoltotyön rooli moniosaajaisena koulun yhteistyöverkkona korostuu siten aikaisempaa enemmän. Tämän jälkeen tehostettua tukea tarvitsevalle oppilaalle laaditaan yksilöllinen oppimissuunnitelma, jossa tarkemmin eritellään se, mihin kaikkeen oppilaan tarvitsema tehostettu tuki kohdennetaan. Tässä voidaan määritellä oppilaalle myös erityisiä oppimisen painoalueita, joihin tehostetussa tuessa keskitytään. Se voi koskea vaikkapa matematiikan oppimista. Mutta erityisissä painoalueissa ei vielä puututa varsinaisiin oppimääriin vaan ne vastaavat yleisopetuksen oppimääriä. Yksilöllinen oppimissuunnitelma laaditaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa, joten myös kodin ja oppilaan oma panos on korvaamattoman arvokas. Erityinen tuki vahvin tuen muoto Erityinen tuki on vahvin tukimuoto kolmiportaisessa tuessa. Siinä tehdään jo intensiivisesti oppimiseen liittyviä asioita toisin. Säädösten mukaan erityistä tukea annetaan oppilaille, joiden opetusta ei kasvun ja oppimisen vaikeuksien vuoksi voida järjestää muuten. Oppimisen edellytykset ovat voineet heikentyä esimerkiksi vamman, sairauden, toimintavajavuuden tai kasvuympäristöön liittyvien riskitekijöiden vuoksi. Kun arvioidaan erityisen tuen tarvetta, otetaan huomioon opetushenkilöstön, oppilashuollon henkilöstön sekä huoltajien näkemys oppilaan kehityksen ja oppimisen pulmista ja riskitekijöistä. Ennen kuin päädytään erityisen tuen päätökseen, sitä ennen on tehtävä kirjallinen pedagoginen selvitys, jolloin kuullaan myös huoltajaa. Pedagoginen selvitys tarkoittaa perusteellista selvitystä oppilaan tarvitsemasta oppimisen ja koulunkäynnin tuesta. Selvityksen tekeminen on opetuksesta vastaavan viranomaisen tehtävä kunnassa. Selvitys sisältää oppilaan opettajan/opettajien käsityksen oppimisen etenemisestä, moniammatillisen oppilashuollon käsityksen kokonaistilanteesta ja siitä, miten riittävää oppilaan aikaisemmin saama tehostettu tuki on ollut. Lisäksi tärkein asia pedagogisessa selvityksessä on siinä kuvauksessa, jossa kuvataan kaikki lapsen tarvitsemat tukemisen keinot. Pedagogisen selvityksen mukaisesti lapselle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS. Sen laatimiseen osallistuu myös oppilaan huoltaja ja oppilas itse. HO- JKS on erityisen tuen päätöksen suunnitelmallista toimeenpanoa ohjaava pedagoginen asiakirja. Kun oppilas saa HOJKS:n, niin siinä on mahdollista määritellä myös, yleisestä opetussuunnitelmasta poiketen, oppilaalle eri oppiaineisiin erisuuruisia oppimääriä oppilaan tuen tarpeen mukaan. Tällainen oppimäärä on ns. yksilöllistetty oppimäärä. Se tarkoittaa käytännössä usein sitä, että vaikkapa matematiikan oppimäärä on suppeampi sisällöltään kuin yleisopetuksen mukaan opiskelevilla. Siis vasta erityisen tuen päätöksen jälkeen voi oppimäärä olla erilaajuinen. Erityinen tuki muodostuu pääasiassa erityisopetuksesta, mutta se sisältää myös muuta oppilaan tarvitsemaa tukea, kuten oppilashuoltoa tai mahdollisia moniammatillisesti tarjottavia terapiapalveluja. Nämä kaikki kirjataan HOJKS:aan. Erityisen tuen päätös on määräaikainen, jonka tarpeellisuutta arvioidaan säännöllisesti. Kun katsotaan, että oppilas ei enää tarvitse erityistä tukea, siitä tehdään uusi päätös ja oppilas siirtyy saamaan tehostettua tukea tai mahdollisesti jopa yleistä tukea. Yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki tarkoittavat kaikki oppilaan tarvitsemaa laadukasta opetusta ja ovat tuen saumaton ja vähitellen vahvistuva jatkumo. Kaikissa tukimuodoissa on ajatuksena, että kunkin oppilaan oppimisen tarpeet huomioidaan mahdollisimman yksilöllisesti. Yleinen tuki, jossa oppilasta huomioidaan yksilöllisesti, on usein enemmänkin kertaluonteista kuten vaikkapa poissaolon myötä syntynyt tukiopetuksen tarve usein on. Tukiopetusta annetaan myös osana tehostettua tukea, mutta silloin se on luonteeltaan jo säännöllistä. Tehostetussa ja erityisessä tuessa tuki on pitkäkestoisempaa, säännöllisesti toistuvaa, se suunnataan vielä yksityiskohtaisemmin ja yksilöllisemmin lapsen tarpeisiin ja sitä annetaan määrällisestikin enemmän. Tehostettu tuki on kuitenkin aina osa yleisopetusta. Erityinen tuki voidaan järjestää joko yleisopetuksen yhteydessä tai luokkamuotoisena erityisopetuksena oppilaan tarpeiden mukaan. Kaikkiaan yleinen, tehostettu ja erityinen tuki muodostavat oppilashuollon sekä kodin ja koulun yhteistyön kanssa kiinteän kokonaisuuden. Miten tuki näkyy arjessa? Kun siis huomataan, että lapsen/ nuoren oppiminen ei edisty yleisen tuen turvin odotetulla tavalla, hänen tulee saada tehostettua tukea. Tällainen tuen tarve voi näkyä esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen taidoissa, matematiikassa tai vaikkapa sosiaalisissa ja tunnetaidoissa. Perinteinen tapa on usein ollut tarkastella tuen tarvetta oppilaan puutteina. Väitöskirjani (2006) johtopäätösten mukaisesti tulisi tuen järjestämisessä tarkastella myös oppilaan oppimisympäristöä ja yhteisöllisiä tekijöitä, miten ne mahdollistavat oppimisen. Tuki tarkoittaa siten myös oppimisympäristön valmiuksia tukea oppijaa. Oppimis- ja toimintaympäristö jättää oppijaan monenlaisia jälkiä. Aivotutkijoiden mukaan aivot ovat muokkautuvat ja muovautuvat ja aivoja muokkaa ympäristöstä saadut kokemukset. Mottoni onkin: lapsi on erikokoinen eri ympäristöissä. Lapselle sopiva oppimisympäristö nostaa ennen kaikkea lapsen vahvuudet esille. Ei ole yhden tekevää, millaiseen oppimisympäristöön lapsi joutuu tai pääsee. Seuraavaksi nostan esiin muutamia tärkeitä tehostetun ja erityisen tuen painoalueita. Kielen, kommunikaation ja vuorovaikutuksen tukeminen on laaja tehostetun ja erityisen tuen alue kokonaisuudessaan. Lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat oppimisen perustaitoja, joiden varassa muu oppiminen edistyy. Kielellisen tietoisuuden ja erityisesti äännetietoisuuden katsotaan tutkimusten mukaan ennustavan lapsen tulevaa lukuja kirjoitustaitoa. Kielellinen tietoisuus näkyy esimerkiksi lapsen koulunaloituksen vaiheessa ennen kaikkea kiinnostuksena lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Lapsi alkaa esimerkiksi kysellä itseltään ja toisilta, millä sana alkaa tai mitä kirjaimia sanaan tulee. Kirjassani Kumpi on valmis lapsi vai koulu (2011) käsittelen ja vinkitän myös kotikäyttöön erilaisia keinoja tukea kielellisiä taitoja. Matemaattisten taitojen tukeminen on saanut kasvavaa huomiota aivan viime vuosina. Tutkijoiden mukaan lasten taidoissa on jo koulunaloituksen vaiheessa suuria eroja. Eroja on syntynyt siinä, kuinka toimintaympäristö on tarjonnut lapsille matemaattisia käsitteitä ja operaatioita tutkittavaksi vaikkapa leikeissä. Tutkimuksissa on havaittu, että on todella tärkeää jo ennen koulun alkua löytää ne lapset, joilla on pulmia matemaattisissa taidoissa. Varhaista tukea antamalla voidaan tukea näiden lasten taitojen kehitystä. Keskeisenä taitojen kehittäjänä toimii ympäristö, jossa lapsi pääsee tekemisiin numeromaailman ja matemaattisten käsitteiden kanssa. Tästä syystä varhaiskasvatuksen ja koulun toimintasuunnitelmien pitäisi myös kuntatasolla muodostaa taitojen kehittämisen jatkumo. Motorisiin ja liikunnallisiin taitoihin kannattaa kiinnittää huomiota paitsi niiden itsensä vuoksi myös siksi, että niillä on todettu olevan yhteyksiä muun muassa kielellisiin taitoihin ja hahmottamiseen. Liikunnan keinoin voidaan lapselle kiinnostavasti yhdistää eri aihepiirejä kuten kieltä, matematiikkaa ja liikuntaa. Erityisen tärkeää on niiden oppilaiden motoristen taitojen seuraaminen, joilla ilmenee tuen tarvetta esimerkiksi kielellisten taitojen alueella. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää ns. vähän liikkuviin lapsiin ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan ja haluaan liikkua. Liikkumiseen ei riitä pelkästään koulun tarjoama liikunta, vaan kouluikäisen lapsen tulee saada liikkua päivittäin vähintään kaksi tuntia. Tarkkaavuuden taito on oppimisen sateenvarjotaito, joka vaikuttaa kaiken oppimiseen. Tehostettua ja erityistä tukea lapsi voi tarvita myös tarkkaavuuden ja oman toiminnan säätelyn taitoihin. Tutkimukset osoittavat, että 6-7 vuoden ikä on käänteentekevä tahdonalaisen tarkkailun muodostumisessa. Lapsen on tärkeää oppia tiedostamaan, että hän itse päättää, miten toimii. Tällaista taitoa tarvitaan vaikkapa suojatien ylittämisessä. Näihin taitoihin liittyy lapsen ajattelun vahvistuminen ja yleisten oppimistaitojen kehittyminen. Sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen tukemista ei voi ohittaa taitojen kokonaisuudessa. Joillakin lapsilla tehostetun ja erityisen tuen tarve voi näkyä juuri niissä taidoissa. Sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen merkitys näyttää vain korostuvan tämän päivän arjessa. Tunnetaidoissa on kysymys ennen kaikkea lapsen itsetunnosta. Siksi juuri tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden itsetunnon kehittymisestä on huolehdittava aivan erityisesti, koska usein juuri heillä on oppimisvaikeuksiin liittyen syntynyt negatiivisia kokemuksia omasta oppimisesta ja itsestä. Kaikki muu oppiminen saa voimansa terveestä minäkuvasta. Siksi sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen ohjaamisella on oma paikkansa opetuksessa niin kotona kuin koulussakin. Myönteisten tarinoiden menetelmäksi (Linnilä 2011) kutsun periaatetta, jonka toivon olevan mukana kaikessa ohjaamisessa ja opettamisessa. Se on puhetapa, jossa lapsen identiteetti saa kannustavia kasvun eväitä. Siinä huomio kiinnitetään lapsessa tapahtuvaan myönteiseen kehitykseen. Etsitään esimerkiksi oppilashuoltotyön keskustelun avulla vaikeuksienkin keskeltä myönteiset poikkeukset. Myönteisestä tehdään härkänen eikä jäädä vatvomaan lapsen puutteita ja epäonnistumisia. Ympäristö, joka sallii jokaisen yhteisön jäsenen myös turvallisesti erehtyä, rohkaisee lasta yrittämään. Uudelleen yrittämällä on mahdollisuus onnistua. Sitkeä yrittäminen on usein hyve oppimisessa. Opettajan ja kasvattajan merkitys ei ole vähäinen lapsen tukemisessa. Sillä on yhdessä oppimisympäristön kanssa keskeinen merkitys lapsen oppimismotivaatioon. Tutkimusten mukaan motivaatio paranee ympäristössä, joka tarjoaa oppimisessa pätevyyden tunnetta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja itsenäisyyden tunnetta. Pätevyyden tunne lisääntyy, kun oppijalla on ymmärrys siitä, miten hän voi saavuttaa tavoitteitaan. Yhteenkuuluvuuden tunnetta edistää kokemus turvallisista ihmissuhteista. Itsenäisyyden tunne syntyy siitä, että oppija kokee itse vaikuttavansa oppimiseensa. Tästä syystä pienetkin mahdollisuudet omiin valintoihin oppimistilanteissa motivoivat oppijaa. Hyvä oppimisen ilmapiiri parhaimmillaan voimaannuttaa oppijaa. Kirjallisuutta: Linnilä, M-L. 2006. Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen. Poikkeuksellinen koulunaloitus koulumenestyksen, viranomaislausuntojen ja perheiden kokemusten valossa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 294. Linnilä. M-L.2011. Kumpi on valmis lapsi vai koulu? Tampere: Mediapinta. 26 27
Julkaisija Tuettu työllistyminen ry Päätoimittaja Esa Jukantupa Painosmäärä 2000 kpl Paino I-print Oy 2012 28