LUPAPÄÄTÖS Nro 117/05/1 Dnro PSY-2004-y-94 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA

LUPAPÄÄTÖS Nro 117/05/1 Dnro PSY-2004-y-94 Annettu julkipanon jälkeen 25.11.2005 1 ASIA Tornion väylän ruoppaaminen ja ruoppausmassojen läjittäminen sekä Tornion väylän muuttaminen 9 metrin julkiseksi väyläksi, Kemi, Tornio LUVAN HAKIJA Merenkulkulaitos Pohjanlahden merenkulkupiiri PL 20 60501 VAASA

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus hankkeesta... 4 Väylän linjaus ja mitoitus... 5 Väylän mitoitus... 5 Suunnitellut työt... 5 Väylän ruoppaus- ja läjitystyöt... 6 Turvalaitteet... 7 Arvio työajasta... 7 HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE... 7 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 8 Yleiskuvaus vesistöstä... 8 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat... 8 Vesistön ja luonnon tila ja käyttökelpoisuus... 9 Pohjasedimentin laatu... 10 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa... 13 Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet... 13 Kalastusolot ja kalasto... 14 Alueen omistusolot... 16 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 16 Vaikutus merialueen tilaan... 16 Melu ja tärinä... 17 Arvio mahdollisista luonnonsuojelulain vastaisista seurauksista... 17 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon... 18 Vaikutus vesistön muuhun käyttöön... 19 Arvio vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä... 19 Arvio hankkeen tuottamista vahingoista yleisille ja yksityisille eduille... 19 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 19 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 22 Ympäristövaikutusten arviointi... 22 Yhteysviranomaisen lausunto... 24 Vastineet ja jatkotoimenpide-esitykset YVA-menettelyssä esille tuotujen puutteiden osalta... 26 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 26 Neuvottelu... 26 Lupahakemuksen täydennykset... 27 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 27 Muistutukset ja vaatimukset... 27 Hakijan selitys... 33 MERKINTÄ... 36 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 36 Käsittelyratkaisu... 36 Pääasiaratkaisu... 37 Lupamääräykset... 37 Julkisen kulkuväylän sijainti ja merkintä... 37 Väylän kuntoonpanoa ja rakenteita sekä väyläalueen ruoppausmassojen läjitystä koskevat määräykset... 37 Rakentamisaika... 38 Työnaikaisten haittojen minimointi... 38 Viimeistelytyöt... 39 Kunnossapitomääräykset... 39 Tarkkailu- ja kirjaamismääräykset... 39 Julkisen väylän käyttöönotto... 40 Tiedottaminen... 40 Aloittamis- ja valmistumisilmoitus... 40 Kalatalousmaksu... 40

Ammattimaiselle kalastukselle aiheutuvien vahinkojen korvaaminen... 40 Vastuuhenkilö... 41 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 41 TÖIDENALOITTAMISLUPA... 41 RATKAISUN PERUSTELUT... 41 Käsittelyratkaisun perustelut... 41 Pääasiaratkaisun perustelut... 41 Julkinen kulkuväylä... 42 Ruoppaus ja läjitys... 42 Lupamääräysten perustelut... 45 Töidenaloittamisluparatkaisun perustelut... 45 LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 46 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 47 Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 47 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 47 KÄSITTELYMAKSU JA SEN PERUSTELUT... 48 Ratkaisu... 48 Perustelu... 48 Oikeusohje... 48 MUUTOKSENHAKU... 49 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Merenkulkulaitoksen Pohjanlahden merenkulkupiiri on ympäristölupavirastoon 2.7.2004 toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Tornion väylän ruoppaamiseen ja ruoppausmassojen läjittämiseen sekä väylän muuttamiseen 9 metrin julkiseksi kulkuväyläksi. Lisäksi Pohjanlahden merenkulkupiiri on hakenut vesilain 2 luvun 26 :n mukaista töidenaloittamislupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Hakijan käsityksen mukaan töidenaloittamislupa on tarpeen hankkeen laajuuden ja aikataulun perusteella. Liikenneväyläpolitiikkaa linjannut ministerityöryhmä on katsonut Tornion meriväylän syventämisen vuosien 2004 2007 tärkeimmäksi liikenneväylähankkeeksi. Töiden aloittamiseen on osoitettu vuoden 2005 valtion talousarviossa rahoitus. Toimivaltainen viranomainen väylän sisäosalla, Tornion kaupungin alueella on suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio ja väylän ulko-osalla, Kemin kaupungin alueella Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto. Samansisältöiset hakemukset hakemussuunnitelmineen ja täydennyksineen on jätetty samanaikaisesti molemmille lupaviranomaisille. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilaki 1 luku 15 ja 19, 2 luku 2 sekä 4 luku 1 a ja 6 1 momentti HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Merenkulkulaitoksen tarkoituksena on syventää Röyttän satamaan johtavaa Tornion laivaväylää 9 metrin kulkusyvyyteen. Nykyinen kulkusyvyys on 8 m, johon väylä on syvennetty vuosina 1990 1992. Väylän syventämiseen liittyy Röyttän sataman vastaava syventäminen, jossa uuden laiturin laajennus on toteutettu vuonna 2002. Satamanpitäjänä Röyttässä toimii Outokumpu Stainless Oy. Yhtiöllä on suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission antama lainvoimainen lupa (M 3/02, 28.8.2002) sataman ruoppaustöihin. Lupa mahdollistaa ruoppaukset vuoteen 2010 saakka. Merenkulkulaitoksella on myös komission antama lupa (M 6/03, 27.5.2002) Tornion väylän huoltoruoppaustöihin, jotka on toteutettu syksyllä 2003. Lupa mahdollistaa ruoppaukset myös vuonna 2004. Merenkulkulaitoksella ja Outokumpu Stainless Oy:llä on yhteistoimintasopimus väylähankkeen valmistelusta ja eteenpäin viemisestä. 9 metrin väylä vahvistaa alueen kilpailukykyä ja teollisuuden toimintaedellytyksiä. Väylän syventämisellä varmistetaan lisääntyvän liikenteen jäänmurtoavustus vaikeissa jääolosuhteissa, turvataan alusten säännöllinen liikenne ja mahdollistetaan nykyistä suurempien alusten käyttö kuljetuksissa. Nykyinen syväys riittää vain pienemmille jäänmurtajille ja jäänmurtoavustus on Tornion väylän talvikäytön kannalta välttämätöntä. Teollisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Tornion väylähanke saadaan varmistetuksi ja toteutetuksi vuosina 2005 2007.

Röyttän satamassa käy nykyisin vuosittain noin 350 alusta ja tavaraliikenteen määrä on noin 1 500 000 tonnia. Terästehtaan tuotannon kasvun johdosta vuosittainen alusmäärä kasvaa noin 700 alukseen ja tavaramäärä 3 000 000 tonniin vuoteen 2010 mennessä. Merkittävimmät terästehtaan vientitavarat ovat ferrokromi, ruostumaton teräs ja kuonatuotteet ja merkittävimmät tuontitavarat ovat romu, koksi, ferronikkeli, kalkkikivi, dolomiitti ja kaasu. 5 Väylän linjaus ja mitoitus Suunniteltu väylä noudattaa nykyisen 8,0 metrin väylän linjausta. Väylä erkanee Kemin 10,0 metrin väylästä ja jatkuu neljänä linjana Röyttän satamaan. Väylän pituus on noin 24,0 km. Väylän mitoitus Mitoitusaluksen päämitoista lasketut väylän mitoitusarvot ja väylällä käytetyt minimimitat on esitetty hakemussuunnitelmassa. Mitoituksen ohjearvo ei täyty kaarteiden minimietäisyyden osalta. Tämä johtuu paikalle jo rakennettujen kiinteiden reunamerkkien asettamista rajoista väylän linjauksen suhteen. Väylä on tarkoitettu pääasiassa yksikaistaiseksi, ja sillä on ohitus- ja ankkurointipaikka Pohjois-Kraaselin eteläpuolella. Toisena mahdollisena ohitus- tai kohtaamispaikkana toimii kääntöpaikka linjan 4 alussa, Lehtikarin länsipuolella. Väylän syvyysmitoituksen nopeuspainumalaskelmissa mitoitusnopeutena on käytetty väylän ulko-osalla 13 solmua ja sisäosalla 9 solmua. Väylän haraustaso on ulko-osalla MW 2005 10,80 m ja sisäosalla MW 2005 10,20 m. Haraussyvyys vaihtuu paalulla 20900, jossa väylän kapein osa, ruopattava ränni alkaa. Väylän nykyiseen mitoitukseen, haraussyvyyden muutoksen lisäksi, verrattuna suurin muutos tulee olemaan väylän sisäosan rännin leventäminen 20 metrillä. Suunnitellut työt Tornion väylä kulkee Röyttän satamasta valtakunnan rajan tuntumassa noin 10 km:n matkan etelään kääntyen Pensaskarin kohdalla kaakkoon. Väylän pituus on noin 24,0 km. Ruoppauksella syvennetään väylää siten, että kulkusyvyys kasvaa nykyisestä 8 metristä 9 metriin. Väylällä on ruoppauskohteita 24 yhteispintaalaltaan noin 1,14 milj. m 2. Ruopattava massamäärä on 770 000 m 3, josta pehmeitä imuruopattavia massoja on noin 580 000 m 3. Imuruopattavia massoja on väylän alkuosalla Inakarin tasalle asti ja ne läjitetään Röyttän edustalle rakennettavaan läjitysaltaaseen. Ruoppauskohteita on kaikkiaan noin 20 kilometrin matkalla, mutta suurimmat kohteet ja valtaosa massoista on väylän sisäosalla (sataman puoleisessa päässä). Ruoppauskohteet 1 ja 2 kattavat ruopattavasta massamäärästä noin 75 %. Väylän ulko-osalla sijaitsevien kohteiden ruoppaukset tehdään kaivutyönä ja kovat massat läjitetään läheisille vesiläjitysalueille, joita on kolme. Kauhauoppausmassoja on 190 000 m 3 ktr.

Väylän sisäosan massat ovat pääosin pehmeää silttiä ja liejua. Ulompana on kovia hiekka- ja moreenimaita. Kovat massat kaivetaan ja läjitetään proomusta vesialueella sijaitseville läjitysalueille (läjitysalueet 1, 2 ja 3). Kaivuruoppausmassojen läjitysalueet sijaitsevat meressä väylän itäpuolella noin 4 km:n etäisyydellä Röyttän niemestä etelään ja ulompana väylän tuntumassa. Läjitysalueen 1 pinta-ala on noin 12 ha, läjitysalueen 2 noin 16 ha ja läjitysalueen 3 noin 4 ha. Satama-altaan ruoppaus- ja läjitystyö on erillinen hanke, ja siitä vastaa Outokumpu Stainless Oy. 6 Väylän ruoppaus- ja läjitystyöt Väylällä on 19 erillistä ruoppauskohdetta. Väylällä on tehty kaiku- ja tankoharauksia kesällä 2002 sekä pohjatutkimuksia talven 2003 ja kesän 2003 aikana. Lisäksi erillisinä tutkimusmenetelminä on käytetty matalataajuuskaikuluotausta, paino- ja porakonekairauksia sekä häiriintyneiden maanäytteiden ottoa sekä sukellustutkimuksia. Tarkentavia aluerajausharauksia on tehty myös kesällä 2004. Tutkimuksilla on selvitetty ruopattavien massojen maalajit ja mahdollisen kallion olemassaolo ruopattavilta alueilta. Haraussyvyyden yläpuolelta kalliota ei ole löydetty tutkimuspisteissä. Vallitsevina maalajeina väylällä ovat ulko-osan hiekka- ja moreenimaat. Sisäosalla maalajit muuttuvat hienommiksi, siltti-, savi- ja liejumaiksi, joskin jonkin verran hiekkaa löytyy myös sisäosan rännistä. Ruoppauskohteet pinta-aloineen ja tilavuuksineen on esitetty alla olevassa taulukossa. Kohde Imuruoppaus Kauharuoppaus m 3 ktr m 2 tr m 3 ktr m 2 tr RK1 640 000 820 000 RK3 9 500 21 000 RK4 9 100 20 000 RK5 2 300 4 000 RK6 1 000 2 000 RK7 1 200 3 000 RK8 91 000 140 000 RK9 4 500 100 RK12 7 900 12 000 RK14 3 300 300 RK15 11 000 30 000 RK17 44 000 56 000 RK17A 1 5 RK17B 120 300 RK17C 0 18 RK18A 3 800 4 600 RK18B 2 170 RK19 1 500 3 800 RK20 850 1 400 Yht. 640 000 820 000 191 073 309 693

Sisäosan kohteen RK1 liejuinen siltti tai silttinen lieju ruopataan imumenetelmällä imuruoppausaltaaseen. Muut kohteet on suunniteltu kauharuopattaviksi ja niiden massat läjitettäviksi proomusta vesiläjitysalueille. Läjitysalueita hankkeessa on neljä, joista läjitysalueita 1 3 käytetään kitkamaalajien vesiläjitykseen (ruoppauskohteet 3 20) ja ne sijaitsevat väylän varrella, minimietäisyyden väyläalueen reunasta vaihdellessa 200 metristä 800 metriin. Läjitysalueen 1 pinta-ala on 122 500 m 2 ja läjitys tehdään tason MW 2005 6,0 m alapuolelle, jolloin läjitysalueen tilavuus on 445 500 m 3. Läjitysalueen 2 pinta-ala on 160 000 m 2 ja läjitys tehdään tason MW 2005 7,0 m alapuolelle, jolloin läjitysalueen tilavuus on 963 000 m 3. Läjitysalueen 3 pinta-ala on 40 000 m 2 ja läjitys tehdään tason MW 2005 15,0 m alapuolelle, jolloin läjitysalueen tilavuus on 88 000 m 3. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston toimialueella, Kemin kaupungin alueella ovat ruoppauskohteet RK14 RK20 (noin 65 000 m 3 ktr ja noin 96 600 m 2 tr sekä läjitysalue LA3 kokonaisuudessaan ja läjitysalueesta LA2 noin 70 % eli noin 112 000 m 2. Läjitysalueille LA2 ja LA3 on suunniteltu läjitettäväksi huomattavalta osin myös Tornion kaupungin eli suomalaisruotsalaisen rajajokikomission toimialueelta kauharuoppauksella ruopattavia maita, joita on yhteensä noin 125 000 m 3 ktr. 7 Turvalaitteet Väylän syventämisen yhteydessä turvalaitevarustelu ei olennaisesti muutu, koska väylän linjaus pysyy entisellään. Väylälle on tarkoitus lisätä yksi viitta. Viitta on tarkoitus lisätä siirrettävän kääntöpaikan kaakkoisnurkkaan, Etukarin länsipuolelle. Turvalaitteet jäävät muutoin entiselleen, joskin kelluvat turvalaitteet tullaan siirtämään vastaamaan uuden haraussyvyyden ja väyläalueen rajoja. Kiinteä turvalaitevarustus (linjataulut, kiinteät reunamerkit, tutkamerkit) pysyy ennallaan. Arvio työajasta Ruoppaushankkeen suunniteltu aloitusajankohta on vuosi 2005. Laaja ruoppaustyö vaatii ainakin kaksi avovesikautta ja pyrkimyksenä on hyödyntää koko avovesikausi. Ruoppaustöiden laajuus huomioon ottaen on välttämätöntä pitää rakennusaika kohtuullisena. Mikäli hanke ajoittuu useille avovesikausille, kustannukset kasvavat ja riski haitallisten ympäristövaikutusten esiintymiseen lisääntyy. HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Pohjois-Suomen vesioikeus on 19.8.1991 antamallaan päätöksellä nro 55/91/2 myöntänyt luvan Tornion väylän ruoppaamiseen 8 metrin kulkusyvyyteen. Länsi-Lapin seutukaavassa Perämeren kansallispuiston alue on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL) ja muu merialue on merkitty vesialueeksi (W). Lisäksi seutukaavaan on merkitty laivaväylien (lv) sijainti.

8 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Tornion edustan merialue on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle on leimaa antavaa rantaviivan rikkonaisuus ja jokisuistot. Saaria, karikkoja ja matalikkoja on Tornion edustalla runsaasti. Tornionjoki ja Kemijoki tuovat jokivettä alueelle yhteensä noin 30 km 3 vuodessa, mikä on yli neljännes Perämereen laskevien jokien kokonaisvesimäärästä. Kemijoki laskee mereen noin 10 km Röyttän itäpuolella, mistä virtaus suuntautuu Tornion edustalle päin. Tornionjoen päävirtaus kulkee välittömästi Röyttän länsipuolella. Jokien vaikutus merialueen vedenlaatuun ja virtauksiin on huomattava. Jokien tuoma vesi parantaa alueen veden vaihtuvuutta ja sekoittumista ja tuo mereen kuormitusta. Veden pääkiertoliike Perämeren pohjukassa on Suomen rannikkoa pohjoiseen ja Ruotsin rannikkoa etelään päin. Paikallisesti virtaukset määräytyvät pohjan ja rantavyöhykkeen morfometrian, jokivirtaamien, tuuliolosuhteiden sekä merivedenkorkeuden vaihtelun mukaan. Pohjoisesta sijainnista johtuen merialue jäätyy säännöllisesti, ja jäätalvea kestää noin kuusi kuukautta. Pohjoinen Perämeri vapautuu jäästä yleensä toukokuun loppupuolella ja jääpeite muodostuu marras-joulukuun vaihteessa. Säännöllinen jäätyminen ja runsaat jokivedet saavat aikaan kerrostumisilmiön, jossa merivettä kevyemmät jokivedet kasautuvat jokisuistoihin ja kerrostuvat laajalle alueelle meriveden päälle jään alla. Avoveden aikana tuuli sekoittaa vedet eikä erilaatuisia vesikerroksia samalla tavoin pääse syntymään. Jokivesien vaikutus rannikolla on kuitenkin suuri myös avoveden aikana. Pohja Tornion edustalla on savivaltaista. Pohjanlahdessa alle 60 m metrin syvyysalueilla pohjille on tyypillistä eroosio ja materiaalin kulkeutuminen. Sedimentaatio tapahtuu pääasiassa keskisyvänteeseen yli 60 metrin syvyysvyöhykkeelle. Rannikoilla, saaristossa ja jokisuilla esiintyy kuitenkin erillisiä syvänteitä ja sedimentoitumisalueita. Tornion edustalla vesisyvyys on pääosin alle 10 metriä. Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Merivedenkorkeuden vaihtelu alueella on laajaa ja nopeaa ja se vaikuttaa veden virtauksiin ja vaihtuvuuteen. Etelä- ja lounaistuulilla merivesi kerääntyy Perämeren pohjukkaan. Merivedenkorkeuden ääriarvot ja niiden keskiarvot Merentutkimuslaitoksen Kemin Ajoksen havaintoasemalla ovat olleet vuosina 1922 2002 teoreettiseen keskiveteen verrattuna seuraavat: maksimi HW + 201 cm vuosimaksimien keskiarvo MHW + 119 cm vuosiminimien keskiarvo MLW 79 cm minimi LW 125 cm Vedenkorkeus on yleensä alimmillaan kevättalvella ja keväällä ja nousee syksyä kohden.

Tornionjoen ja Kemijoen virtaaman keski- ja ääriarvot pitkällä ajanjaksolla (vuosina 1961 90) keskimäärin ovat olleet seuraavat: 9 Kemijoki, Isohaara Tornionjoki, Karunki keskivirtaama (MQ) (m 3 /s) 553 387 ylivirtaama (HQ) (m 3 /s) 4 824 3 667 keskiylivirtaama (MHQ) (m 3 /s) 3 037 2 197 keskialivirtaama (MNQ) (m 3 /s) 120 81 alivirtaama (NQ) (m 3 /s) 67 57 Valtaosa jokivedestä purkautuu merialueelle kevään ja alkukesän aikana. Tuuli on merkittävin virtauksia aiheuttava tekijä avovesiaikana. Yleensä virtaus on matalilla alueilla tuulen suuntaista, kun taas vesialueen syvemmissä osissa virtaus on vastakkaissuuntainen. Talvella virtauksia aiheuttavat lähinnä jokivirtaamat sekä ilmanpainevaihtelusta ja Perämeren vesimassan ominaisheilahtelusta johtuvat vedenkorkeuden muutokset. Vesistön ja luonnon tila ja käyttökelpoisuus Tornion edustan tilaan vaikuttavat mm. Tornionjoen ja Kemijoen tuomat ainemäärät sekä Tornion ja Kemin edustalle kohdistuva teollisuuden jätevesikuormitus. Tornionjoen suulle johdetaan Tornion ja Haaparannan kaupunkien puhdistetut asumajätevedet. Lisäksi merialuetta kuormittavat yleisesti ilman kautta tuleva laskeuma sekä suoraan maa-alueilta tuleva hajakuormitus. Tornion tehtaiden jätevesien mukana mereen joutuu typpeä, raskasmetalleja kromia, nikkeliä ja sinkkiä, kiintoainetta, syanidia ja öljyä. Näille kuormitteille on asetettu raja-arvot suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission päätöksessä. Lisäksi mereen joutuu fluoridia ja rautaa. Merialueen tilaan vaikuttavat ajoittain myös ruoppaukset. Viimeksi alueella on tehty ruoppauksia Röyttän sataman laajennukseen liittyen vuosina 1998 1999 sekä 2002. Ruoppaukset aiheuttavat yleensä lyhytaikaista veden samentumista ruoppaustyöalueella ja läjitysalueella ja tuulitilanteesta riippuen niiden läheisyydessä. Tornion edustalla vedenlaatuun vaikuttavat Torniojoen ja Kemijoen vedet. Jokivesien laatu poikkeaa monilta ominaisuuksiltaan merivedestä. Jokivedessä on mm. merivettä pienempi sähkönjohtavuus (jokivesi noin 4 ms/m, merivesi noin 500 ms/m) ja suurempi väriarvo (jokivesi noin 70 mg Pt/l, merivesi noin 10 mg Pt/l). Kiintoainesta, ravinteita, rautaa ja humusta on jokivedessä selvästi enemmän kuin merivedessä. Ainepitoisuudet jokivedessä vaihtelevat huomattavasti vuodenajoittain. Pitoisuudet ovat yleensä selvästi suurimmillaan kevättulvan aikaan. Tornionjoen ja Kemijoen vedenlaadussa ei ole oleellisia eroja. Typestä on epäorgaanisessa muodossa noin viidennes, kesällä vähemmän, ja fosforista noin 30 40 %. Ravinne- ja kiintoainemäärissä on vuosittain melkoista vaihtelua, mikä on ensisijassa riippuvaista jokien vesimääristä. Merialueen makroskooppinen pohjaeläimistö koostuu pääosin valkokatkasta, hernesimpukoista, harvasukamadoista ja surviaissääsken toukista. Myös liejukotiloita, vesipunkkeja ja polttiaistoukkia on näytteissä suhteellisen yleisesti. Pohjaeläimistön taksonikoostumuksessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosina. Vesien rehevöitymisestä hyötyvää kookkaaksi kasvavaa Chironomus plumosus -tyypin surviaissääsken touk-

kaa on esiintynyt satunnaisesti vain joinakin vuosina. Valkokatkaa esiintyy Röyttän edustan merialueella vuosittain pienin tiheyksin myös jätevesien välittömällä vaikutusalueella. Kalojen kromi-, nikkeli- ja sinkkipitoisuudet ovat olleet Röyttän edustalla viime vuosina pieniä eikä merkittävää eroa ole ollut kuormitetun alueen ja vertailualueen välillä. Kotiloiden kromi- ja nikkelipitoisuudet ovat olleet Röyttän edustalla korkeampia kuin vertailualueella. Tähän voivat vaikuttaa sekä luontaisesti alueen maa- ja kallioperästä vesistöihin liukenevat metallit että jätevesiperäinen metallikuormitus. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan aluevesirajaan rajoittuvasta Tornion Kemin Simon edustan merialueesta noin 12 % on erinomaista ja 62 % hyvää. Lähempänä rannikkoa vedenlaatu on tyydyttävää 26 %:lla ja välttäviä alueita on noin 1 %:lla alasta. Huonoksi luokiteltavia vesistöjä ei ole yhtään. Tornion lähiedusta kuuluu luokkaan "tyydyttävä" ja ulompi alue luokkaan "hyvä". Virkistyskäyttöluokitus noudattelee pääpiirteissään yleistä käyttökelpoisuusluokitusta, mutta tyydyttävä alue rajoittuu hieman suppeammalle joki- ja jätevesivaikutteiselle alueelle, jossa lähinnä vesien lievä rehevyys ja sameus sekä tietoisuus jätevesistä heikentävät käyttökelpoisuutta. Muilta osin alue kuuluu virkistyskäyttöluokkaan "hyvä" ja avomeri luokkaan "erinomainen". Tornion edustan merialue rannikon tuntumassa on nykyisin levämäärää kuvaavien a-klorofyllitulosten perusteella pääosin lievästi rehevä. Ulompi merialue on karu. Rehevyystasossa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Happitilanne Tornion edustalla on talvella tyydyttävä ja kesällä hyvä. Humuspitoisuus on verrattain suuri suurista jokivesimääristä johtuen. Vesistön tilaa voidaan luonnehtia vakaaksi. 10 Pohjasedimentin laatu Tornion väylän ruoppauksiin liittyviä sedimenttinäytteitä on otettu tammikuussa 2005 15 pisteeltä, joista kolme on sijainnut läjitysalueilla. Suunnitellut näytesyvyydet ovat olleet 0 10 cm, 10 20 cm ja 20 30 cm. Kovan pohjan vuoksi kaikkia eri kerroksia edustavia näytteitä ei ole saatu, tai näytteet eivät ole olleet analyysikelpoisia. Läjitysalueiden näytteet edustavat pintakerrosta (0 10 cm). Sedimenttinäytteille on tehty rakeisuusmääritykset maalajin toteamiseksi. Näytteistä on määritetty kuiva-ainepitoisuus ja hehkutushäviö sekä seuraavien aineiden pitoisuudet: kokonaisfosfori, kadmium, kupari, elohopea, kromi, lyijy, nikkeli, sinkki, arseeni, TBT (tributyylitina) ja TPT (trifenyylitina). Sedimenttinäytteiden maalajit ovat olleet pääosin hietaa, hiekkaa ja soraa. Useissa näytteissä oli myös hiesua, ja selvästi eniten hiesua (noin 53 %) oli läjitysalueella LA1. Haitta-ainepitoisuuksia on verrattu ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisiin raja-arvoihin (Ympäristöministeriö 2004) sekä maaperän saastuneisuuden arviointiin annettuihin tavoite- ja rajaarvoihin, jotka olivat valtioneuvoston luonnosvaiheessa olleen päätöksen (8.10.1998) mukaisia (Ympäristöministeriö 1998 ja Ympäristöministeriö 1994).

11 Ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaan luokitellut sedimenttinäytteet Pitoisuuksien vertailua varten pitoisuudet on normalisoitu standardisedimentiksi (savea 25 %, orgaanista ainesta 10 %) muunnoskaavoja käyttäen, ja seuraavassa tarkastelussa normalisoiduista pitoisuuksista puhutaan lyhyemmin pitoisuuksina. Alle analyysimenetelmän määritysajan olevia pitoisuuksia ei ole normalisoitu. Kaavat ja laatukriteerit ovat peräisin sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeesta. Sedimenttimassoja edustavat näytteet on luokiteltu ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaan haitta-aineittain haitattomaksi, mahdollisesti pilaantuneeksi sekä pilaantuneeksi ruoppausmassoiksi. Laatukriteerien perusteella ruoppausmassan läjityskelpoisuus luokitellaan seuraavasti: Haitaton ruoppausmassa eli haitta-ainepitoisuuksiltaan alimman tason (taso 1) alittava ruoppausmassa, josta aiheutuvia haittoja voidaan yleisesti pitää kemiallisen laadun puolesta meriympäristölle merkityksettöminä. Ruoppausmassa on mereen läjityskelpoista. Mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa, jonka haitta-ainepitoisuudet asettuvat tasojen 1 ja 2 väliin (ns. harmaalle alueelle). Mahdollisesti pilaantuneen sedimentin läjityskelpoisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Pilaantunut ruoppausmassa eli haitta-ainepitoisuuksiltaan ylemmän tason (taso 2) ylittävä ruoppausmassa, jota pidetään haitallisuuden takia pääsääntöisesti mereen läjityskelvottomana. Massaa voidaan sijoittaa mereen, jos maalle sijoittaminen on vaihtoehtona ympäristön kannalta huonompi ratkaisu. Tässä on tarkasteltu sekä suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission että Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston toimialueen seitsemän väylällä olevan pisteen (T14 T19) ja kahden läjitysalueen pisteen (LA2 ja LA3) tuloksia. Seuraavassa taulukossa ovat tammikuun 2005 sedimenttinäytteiden ainepitoisuudet ja normalisoidut arvot (tummennetulla). Tummalla pohjalla olevat pitoisuuden kuvastavat pilaantunutta ruoppausmassaa.

piste syv. As As Hg Cd Cd Ni Ni Zn Zn Cu Cu Cr Cr Pb Pb TBT TBT TPT TPT cm mg/kg µg/kg T9 0-10 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 12 6,1 2 1,3 48 9,5 <2,0 T9 10-20 3,1 1,6 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 15 7,7 2 1,4 80 16 <2,0 T9 20-30 7,3 3,8 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 18 8,8 2 1,2 <2,0 <2,0 T10 0-10 9,3 4,9 <0,025 <0,05 <10 63 23 <10 30 15 7 3,9 250 50 <2,0 T11 0-10 3,4 1,8 <0,025 <0,05 <10 41 15 <10 28 14 4 2,6 55 11 <2,0 T11 10-20 2,7 1,4 <0,025 <0,05 <10 41 15 <10 42 21 4 2,6 35 7,0 <2,0 T12 10-20 1,9 1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 16 7,9 2 1,3 20 3,9 <2,0 T12 20-30 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 17 8,3 2 1,3 <2,0 <2,0 T13 0-10 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 12 6,2 2 1,0 245 49 <2,0 T13 10-20 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 22 11,0 2 1,4 <2,0 <2,0 T14 0-10 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 8 4,2 3 1,5 <2,0 <2,0 T14 10-20 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 8 4,0 <1,0 <2,0 <2,0 T14 20-30 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 12 6,0 2 1,0 <2,0 <2,0 T15 0-10 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 11 5,6 2 1,1 <2,0 <2,0 T15 10-20 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 11 5,4 2 1,1 <2,0 <2,0 T15 20-30 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 11 5,6 <1,0 <2,0 <2,0 T16 0-10 2,1 1,1 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 17 8,7 2 1,4 <2,0 <2,0 T16 10-20 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 20 10 2 1,3 <2,0 <2,0 T16 20-30 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 13 6,5 2 1,2 <2,0 <2,0 T17 0-10 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 22 11 2 1,4 <2,0 <2,0 T17 10-20 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 19 10 2 1,3 <2,0 <2,0 T17 20-30 <1,0 <0,025 <0,05 <10 28 10 <10 20 10 2 1,4 <2,0 <2,0 T18A 0-10 4,6 2,4 <0,025 0,15 0,08 35 10 47 17 26 11 26 13 5 2,9 <2,0 42 2,2 T18A 10-20 4,6 2,4 <0,025 0,15 0,08 39 11 41 15 <10 42 21 5 2,8 <2,0 <2,0 T18A 20-30 6,6 3,5 <0,025 0,15 0,08 39 11 62 23 28 12 48 24 7 4,1 200 40 <2,0 T18 0-10 2,4 1,3 <0,025 <0,05 42 12 60 22 32 14 72 36 7 4,2 <2,0 <2,0 T18 10-20 2,6 1,4 <0,025 <0,05 42 12 57 21 32 14 68 34 7 4,1 <2,0 <2,0 T18 20-30 3,2 1,7 <0,025 <0,05 49 14 68 25 34 15 62 31 7 4,5 <2,0 <2,0 T19 0-10 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 26 13 2 1,3 <2,0 <2,0 T19 10-20 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 19 9,5 <1,0 <2,0 <2,0 T19 20-30 <1,0 <0,025 <0,05 <10 <10 <10 18 9,1 2 1,1 <2,0 <2,0 LA1 40 27 <0,026 0,65 0,52 112 32 25 12 45 27 162 81 20 14 <2,0 <2,0 LA2 12 6,6 <0,025 0,27 0,15 <10 77 29 <10 32 16 7 4,2 <2,0 <2,0 LA3 28 17 <0,025 0,63 0,43 <10 160 68 25 13 42 21 10 6,6 500 320 <2,0 12 Väylän näytteet Haitta-aineiden pitoisuudet ovat olleet yleisesti alhaisia tai pitoisuudet alle analyysimenetelmien määritysrajojen, ja näytteet ovat kuvastaneet siten pääasiassa haitattomia ruoppausmassoja (taulukko). Mahdollisesti pilaantuneita ruoppausmassoja kuvaavia eli tason 1 ylittäviä normalisoituja pitoisuuksia on todettu neljällä pisteellä (T9, T11, T12 ja T18) ja pilaantuneita ruoppausmassoja kuvaavia eli tason 2 ylittäviä normalisoituja pitoisuuksia kolmella pisteellä (T10, T13 ja T18A), tosin pisteen T18A (0 10 cm) normalisoitu TBT-pitoisuus (200 µg/l) on ollut tasojen 1 ja 2 rajalla. Pisteen T18 näytteet ovat kuvastaneet mahdollisesti pilaantuneita ruoppausmassoja kromin tai nikkelin osalta, kun taas muiden edellä mainittujen pisteiden näytteet ovat ilmentäneet pilaantuneita tai mahdollisesti pilaantuneita ruoppausmassoja TBT:n suhteen. Läjitysalueen näytteet Läjitysalueilla LA1 ja LA3 normalisoidut pitoisuudet ovat olleet arseenin ja kadmiumin osalta tyypillisiä mahdollisesti pilaantuneille massoilla, sekä nikkelin, kromin ja TBT:n (LA3) osalta tyypillisiä mahdollisesti pilaantuneille tai pilaantuneille massoille (taulukko). Läjitysalueella LA2 normalisoidut pitoisuudet ilmensivät puhtaita sedimenttejä.

Maaperän saastuneisuuden arvioinnin mukaisten tavoite- ja raja-arvojen perusteella luokitellut sedimenttinäytteet Sedimenttinäytteiden ainepitoisuuksia on verrattu maaperän saastuneisuuden arviointiin annettuihin tavoite- ja raja-arvoihin sellaisten ainepitoisuuksien osalta, jotka ovat olleet mahdollisesti pilaantuneita tai pilaantuneita sedimenttejä ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan maaperä arvioitaisiin saastuneeksi, jos raja-arvo ylittyy ja mahdollisesti saastuneeksi, jos tavoitearvo ylittyy, mutta raja-arvo ei ylity. Maaperä olisi saastumatonta, jos tavoitearvo alittuu. Luonnoksessa ei ole raja- eikä tavoitearvoja orgaanisille tinayhdisteille. Tornion väylän pisteen (T18) korkein nikkelipitoisuus (14 mg/kg) ja korkeimmat kromipitoisuudet (34 ja 36 mg/kg) ovat alittaneet selvästi annetut raja-arvot (Ni 300 mg/kg ja Cr 500 mg/kg), ja pitoisuudet ovat olleet lähellä tavoitearvoja (Ni 15 mg/kg ja Cr 30 mg/kg). Läjitysalueilla LA1 ja LA3 rajaarvot ovat alittuneet, mutta tavoitearvot ovat ylittyneet selvästi tarkasteltujen pitoisuuksien osalta. Tavoitearvo on ylittynyt selkeimmin näytteen LA3 arseenipitoisuuden (27 mg/kg) kohdalla tavoitearvon ollessa 6,4 mg/kg. Johtopäätökset TBT-pitoisuus on ylittynyt sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisen pilaantuneille ruoppausmassoille asetetun raja-arvon (200 µg/kg) tai on ollut kyseisellä rajalla neljällä pisteellä, joista kolme on sijainnut ruopattavalla väylällä (T10, T13 ja T18A) ja yksi läjitysalueella (LA3). TBTpitoisuus on ollut korkeampi läjitysalueella kuin väylän pisteillä. Kaikkiaan tutkittuja TBT-näytteitä on ollut 34, joista TBT:tä on esiintynyt 9 näytteessä. Muissa näytteissä TBT-pitoisuus on ollut määritysrajaa (2 µg/kg) pienempi. Läjitysalueella ei ruopata, vaan sinne läjitetään väylältä ruopattuja massoja. Läjitysalueen TBT:tä "mahdollisesti" sisältävä pohja-aines peittyy läjitystoiminnassa väylältä tulevien puhtaiden massojen alle ja TBT poistuu kierrosta. Ruoppauskohteiden massat, joissa TBT-pitoisuus 200 µg/kg ylittyy, kaivetaan sulkeutuvalla kauhalla ja kuljetetaan maalle läjitettäviksi. Imuruoppausaltaan yhteyteen tehdään osa, jonne kohonneita TBT-pitoisuuksia sisältäviä massoja läjitetään. TBT:llä saastuneen ruoppausmassan rajaamiseksi voidaan tehdä tarkentavia analyyseja ennen ruoppaustyön suorittamista. Mahdollisesti pilaantuneiden ruoppausmassojen raja-arvot ovat ylittyneet lisäksi väylän pisteellä T18 (väylä) kromin ja nikkelin osalta ja pisteellä LA3 (läjitysalue) arseenin ja kadmiumin osalta. Kromia ja nikkeliä on Perämeren pohjukassa luontaisesti "hieman kohonneina" pitoisuuksina. Läjitysalueen hieman kohonneilla arvoilla ei ole haitallisia vaikutuksia, koska pohja peittyy läjitystoiminnassa puhtailla maa-aineksilla. 13 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Tornion väylä kulkee ulko-osiltaan Natura 2000 -verkostoehdotukseen kuuluvan Perämeren kansallispuiston (FI 130 0301) rajauksen sisällä. Kansallispuistoon kuuluvia saaria on lisäksi melko lähellä ruoppauskohteita (Inakari, Posi, Lehtikari, Pensaskari). Kansallispuiston rajauksen sisällä on kaksi läjitysaluetta. Kansallispuiston tarkoituksena on suojella maankohoamisen seurauksena syntynyttä erikoista ja eri-ikäistä saaristoluontoa

Perämeren pohjoisimmassa osassa. Sillä on myös merkittävä tehtävä perinteisen kalastuselinkeinon muovaamien kulttuuriympäristöjen ja muistomerkkien suojelussa. Puisto on tarkoitettu murtovesi- ja maankohoamisalueen eliöstön ja kasvillisuuden tutkimus- ja seurantakohteeksi. Perämeren kansallispuistoa täydentävä Natura-alue Perämeren saaret (FI 130 0302) sijaitsee noin 10 kilometrin päässä (Kemiin päin) Tornion väylästä ja valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva Naturaalue Pajukari Uksei Alkunkarinlahti (FI 1301 1911) noin 4 km Röyttän satamasta koilliseen. Ruotsin puolella hankkeen vaikutusalueella sijaitsee kolme Natura 2000 -alueverkostoon kuuluvaa kohdetta, jotka on suojeltu luontodirektiivin mukaisina SCI-alueina. Väylään nähden läheisin on Torne-Furö (SE0820310). Alueeseen kuuluu kaksi saarta Torne-Furö sekä Vasikka. Natura-alue sijaitsee noin 3,5 km Röyttän satamasta länteen. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueena. Kraaselin Natura-alue (SE0820710) sijaitsee 4,5 km Röyttän satamasta luoteeseen ja Kraaselin Selkäkarin Natura-alue (SE0820703) lähes 6 km satamasta pohjoiseen. Alueiden rantavesissä sijaitsee uhanalaisten kasvilajien esiintymispaikkoja. Ruotsin puolella sijaitsee Haparanda Skärgård -kansallispuisto. 14 Kalastusolot ja kalasto Tornion edustalla taloudellisesti selvästi merkittävimmät kalalajit ovat lohi ja vaellussiika. Muita taloudellisesti merkittäviä lajeja ovat taimen, made, hauki ja ahven. Näiden lisäksi merialueen kalastoon kuuluvat mm. maiva, karisiika, silakka, särki, säyne, salakka, seipi, kiiski, kuore ja kolmipiikki. Tornion edustan velvoitetarkkailun ahvenkannan seurantaan on sisältynyt verkkokoekalastuksia koeverkkosarjalla vuosittain vuodesta 1989 lähtien. Koekalastukset on tehty aivan terästehtaan edustalla syyskuussa kuuden verkon sarjalla (# 12 45 mm) yhteensä kahdeksan verkkosarjakertaa vuodessa. Koekalastusten selvästi yleisimmät lajit ovat olleet ahven, särki ja kiiski, joiden määrä on ollut yleensä 20 60 yks./verkkosarja. Näiden kalalajien yksikkösaaliissa ei ole tapahtunut selviä yksisuuntaisia muutoksia tarkkailujakson aikana. Särkeä on kuitenkin ollut viime vuosina keskimäärin enemmän kuin aiemmin. Koekalastuksissa on saatu myös mm. siikaa, maivaa, haukea, madetta, säynettä, silakkaa, seipiä, salakkaa ja nahkiaista, joiden yksikkösaaliit ovat olleet kuitenkin korkeintaan muutamia yksilöitä verkkosarjakertaa kohden. Perämeren kalastusalueella, jonka alue ulottuu Simojokisuulta Tornionjokisuulle, mereen on istutettu vuosittain huomattavat määrät lohen, meritaimenen ja vaellussiian poikasia. Pääosa istutuksista on Kemijoen voimatalousrakentamisen velvoiteistutuksia. Velvoitteiden lisäksi Perämereen ja siihen laskeviin jokiin istutetaan kaloja osakaskuntien kustantamina sekä ns. yleishyödyllisinä ja tutkimusistutuksina. Esimerkiksi Tornionjokeen on istutettu vuosittain huomattavia määriä lohen ja taimenen poikasia. Kalastus Tornion edustan merialueella keskittyy lohen ja vaellussiian ammattimaiseen rysäpyyntiin. Paikallisista kaloista taloudellisesti merkittäviä ovat ahven, made ja hauki. Viime vuosina lohen pyynti on jyrkästi vähentynyt pyynnin rajoitusten vuoksi. Tornion edustan rannikkoalueet eivät ole

merkittäviä maivan ja karisiian kutualueita ja niiden pyyntikin on alueella vähäistä. Kotitarvekalastus Tornion edustan merialueella harjoitetaan kotitarvekalastusta sekä Suomen että Ruotsin puolella. Röyttän lähialueen kalastusoikeuden haltija on Tornion kaupunki, jonka vesialue on linjalta Koivuluoto Kataja valtakunnan rajaan. Kaupungin vesialueilla aivan tehtaan lähialuetta lukuun ottamatta pyynti seisovilla pyydyksillä on kielletty lukuun ottamatta talviaikaista mateen rysä- ja verkkopyyntiä. Taljan saaren ympäristössä harjoittaa aktiivista mateen rysäpyyntiä ainakin yksi kalastaja. Talvella on kaupungin vesialueella verkkoja muutamalla kalastajalla. Kesällä kaupungin vesialueilla harjoitetaan hiukan vetouistelua. Kaupungin vesialueiden itäpuolella vesialueet kuuluvat Pirkkiön osakaskunnalle. Alueella harjoitetaan ammattikalastuksen lisäksi kotitarvekalastusta lähinnä verkoilla. Ammattikalastus Ammattikalastus Tornion ja Haaparannan edustalla on pääasiassa rysäkalastusta. Ammattimaisen verkkokalastuksen merkitys on selvästi rysäkalastusta vähäisempi. Pirkkiön osakaskunnan alueella kalastaa verkoilla 10 15 kalastajaa lähinnä siikaa syksyllä. Näistä kalastajista osa on luokiteltavissa kotitarvekalastajiksi. Talvikalastusta verkoilla harjoittaa muutama kalastaja. Kalastus painottuu lohen ja siian pyyntiin. Varsinkin rannikon lähellä myös ahvenen pyynnillä on taloudellista merkitystä. Suomen puolella Tornion Kaakamon alueella on ollut vuonna 2002 ammattikalastajarekisterissä 29 kalastajaa, joiden kokonaissaalis on ollut 47 tonnia. Saaliista on ollut siikaa 23 %, lohta 21 %, ahventa 19 % sekä haukea ja silakkaa molempia 11 %. Ammattikalastajat ja heidän rysäpyyntipaikat on selvitetty väylän lähialueelta viiden kilometrin etäisyydelle. Suomen puolella tiedot rysäpaikoista on saatu Lapin TE-keskuksesta ja Ruotsin puolella Luulajan Fiskeriverketistä. Suomen puolella rysäpyynti keskittyy Tornion väylän mutkan alueelle eli Inakarin, Pensaskarin ja Iso-Huiturin alueille. Suomen puolella kaikki rysäpaikat eivät ole kuitenkaan olleet käytössä viime vuosina. Ruotsin puolella rysäpyynti keskittyy Haaparannan edustan saaristoon Röyttän sataman ja väylän alkupään länsipuolelle. Ruotsin puolella selvitysalueella on ollut käytössä vuonna 2003 yhteensä 54 harvaa rysää ja Suomen puolella 69. Suomen puolella muutamilla kalastajilla on ollut käytössä ajoittain myös maivarysiä. Ruotsin puolella väylän lähialueella on kalastanut seitsemän ja Suomen puolella kymmenen ammattikalastajaa tai kalastusporukkaa. Ruoppaustöistä mahdollisesti aiheutuvien kalataloudellisten vahinkojen arvioimista ja korvaamista varten on selvitetty väylän lähialueen rysäkalastajien keskimääräinen rysäsaalis parilta viime vuodelta. Keskimääräinen rysäsaalis on selvitetty haastattelemalla sekä Suomen että Ruotsin puolelta neljää rysäkalastajaa, jotka ovat kalastaneet väylän lähialueella. Kalastajien pyynti- ja saalistiedot on selvitetty vuosilta 2002 ja 2003. Keskimääräinen rysäkohtainen saalis on laskettu kalalajeittain jakamalla kalastajien saama yhteissaalis käytössä olleiden rysien määrällä. Suomen puolella keskimääräinen rysäsaalis on ollut 318 kg ja Ruotsin puolella 1 284 kg vuodessa. Selvästi tärkeimmät saalislajit ovat olleet lohi ja siika. Vähäinen taimensaalis on sisältynyt lohisaaliiseen. Lohen pyyntirajoitukset ovat viime 15

vuosina vaikuttaneet merkittävästi lohisaalista alentavasti. Ruotsin puolella lohta on kuitenkin pyydetty enemmän kuin Suomen puolella. 16 Alueen omistusolot Nykyinen väylä Kemin kaupungin alueella on valtion (Metsähallituksen) omistamalla yleisellä vesialueella. Metsähallitus omistaa alueella myös tilan Saaria ja luotoja. HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutus merialueen tilaan Ruoppaustöiden konkreettisin ja välittömin vaikutus on veden samentuminen, jota kaikissa ruoppauksissa jossain määrin tapahtuu ruoppauspaikalla ja massojen läjityksessä. Samennusta syntyy, kun ruopattavaa massaa liettyy veteen ja alkaa kulkeutua virtauksen mukana laskeutuen samalla pohjaa kohti. Liettymisaste riippuu kaivu- ja työmenetelmistä, massojen laadusta ja mm. sääolosuhteista. Samentuman leviäminen ja laajuus riippuvat työvaiheen aikaisista sääolosuhteista eli lähinnä tuulista ja meriveden korkeuden vaihteluista. Samentumiseen kytkeytyy myös muita vesistövaikutuksia. Liettymisen ja kulkeutumisen yhteydessä ravinteita ja haitallisia aineita voi mobilisoitua, jolloin saattaa seurata vaikutuksia ekosysteemissä. Vaikutusten voimakkuuteen ja laajuuteen vaikuttavat työn kesto ja ajoittuminen. Kokemuksia aiempien ruoppausten vesistövaikutuksista Tornion väylää on ruopattu viimeksi vuosina 1991 1992, jolloin väylää on syvennetty 8 metrin kulkusyvyyteen. Tällöin on imuruopattu massoja 175 000 m 3 ja imuruoppausmassat on selkeytetty Liuhanlahden alueella sijainneessa selkeytysaltaassa. Selkeytysaltaasta mereen johdetut ylitevedet ovat aiheuttaneet pysyvän samennuksen noin 0,1 1,0 km 2 :n alueella, mutta ajoittain samennusta on levinnyt laajemmalle. Samentuneen veden äärialueet ovat olleet vuonna 1991 noin 7 8 km 2 ja vuonna 1992 noin 30 km 2. Vuoden 1992 laajemmat samentumat ovat johtuneet lähinnä Röyttän sataman edustan ja väylän sisäosan kaivutöistä ja eivät varsinaisesti imuruoppauksesta. Vuonna 1991 samennusta ei ole esiintynyt juurikaan Ruotsin puolella, sen sijaan vuonna 1992 vaikutukset ovat ulottuneet usean kilometrin päähän länteen. Röyttän satamassa on tehty ruoppaustöitä vuosina 1998 1999 sekä 2002. Molemmissa ruoppaushankkeissa samennusta on syntynyt verrattain laajasti ja vaikutukset ovat ulottuneet Ruotsin puolelle. Pysyvän samennuksen alue on ollut 0,5 1,0 km 2, mutta samentuman äärialueet ovat olleet 10 25 km 2. Kyse on ollut satama-alueella toteutetusta kauharuoppauksesta, jolloin ruoppauspaikalla on syntynyt helposti samennusta. Satamassa osa massoista on siirretty proomulla rantaveteen, josta ne sitten on otettu kauhalla uudestaan ylös maalle. Tämä työmenetelmä on lisännyt merkittävästi samentumien voimakkuutta. Työmenetelmien lisäksi myös epäedullisilla sääoloilla on ollut vaikutusta asiaan. Sataman ruoppauksen aikana vallitsevat tuulet ovat olleet idän puolella, jolloin samentumia on levinnyt myös Ruotsin puolelle.

17 Kauharuoppaus Väylän ulko-osalla sijaitsevien kohteiden ruoppaukset tehdään kaivutyönä ja kovat massat läjitetään läheisille vesiläjitysalueille. Kaivuruoppausmassoja on 190 000 m 3 ktr. Kauharuoppausmassojen läjitysalueet sijaitsevat meressä väylän itäpuolella noin neljän kilometrin etäisyydellä Röyttän niemestä etelään ja ulompana väylän tuntumassa. Kaivettaessa lautalta kauharuoppauksena samentumista voi esiintyä pienialaisesti myös pintavedessä. Noston aikana ja kuormattaessa proomuun kauharuoppauksessa kerralla kauhassa käsiteltävä massamäärä on pieni eikä kiintoaines ehdi sekoittua veteen. Suurimmat samentumiset syntyvät pohjan läheisyydessä kaivumassaa irrotettaessa. Kaivumaat puretaan proomusta sen pohja-aukon kautta. Samennusta läjitysalueella aiheutuu pohjan tuntumaan ja vähemmässä määrin pintaan. Pohjan yläpuolella samennus voi levitä virtausten mukana ja kummuta pintaan etäämpänä. Samentuminen on kuitenkin pienialaista eikä kiintoaines leviä laajalle, koska veden virtausnopeus läjitysalueilla on pieni. Melu ja tärinä Ruoppaustöistä aiheutuu aina jossain määrin melua ja mahdollisesti myös tärinää, jonka voimakkuus riippuu ruopattavien massojen laadusta ja ruoppaustavasta. Satama-alueella ja Tornion tehtaiden lähiympäristössä on teollisuustoiminnan luonteeseen kuuluvaa melua, mihin ruoppaushanke ei aiheuta lisävaikutuksia. Pysyvä asutus ja myös mökkiasutus ovat etäällä, eivätkä ruoppauksen meluvaikutukset ulotu asutuksen piiriin haitallisesti. Ruoppaustöistä aiheutuva melu saattaa häiritä kesäaikana lähimpien pesimäluotojen linnustoa. Meluhaitta on kuitenkin tilapäinen eikä todennäköisesti vaikuta juurikaan lintujen pesintään. Ruoppaustöihin liittyvät mahdolliset kallioperän räjäytykset aiheuttavat melua ja tärinää ja ne vaativat asianmukaisen suunnittelun, ajoituksen ja tiedottamisen. Arvio mahdollisista luonnonsuojelulain vastaisista seurauksista Osa ruoppauksista (pinta-ala yhteensä noin 101 700 m 2 ) tehdään Perämeren kansallispuiston sisällä, minkä lisäksi kaksi läjitysaluetta on puistoalueella. Kansallispuistoon kuuluvia saaria (Inakari, Posi, Lehtikari, Pensaskari) on lisäksi melko lähellä ruoppauskohteita. Ruoppaukset kansallispuiston alueella ovat vähäisiä ja ruopattavat massat kovia (hiekka, sora, moreeni), joissa ei ole haitallisia aineista ja joiden laskeutuvuus on hyvä. Tästä johtuen samennusvaikutuksia ei ole odotettavissa, joten kansallispuistoon kuuluville alueille ei ruoppaustöistä arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia. Vaikutuksia saattaa olla lähinnä läjitysalueiden mahdollisiin vedenalaisiin luontotyyppeihin ja hankealueen läheisyydessä sijaitseviin luontodirektiivin liitteen II lajiesiintymiin. Väyläruoppauksesta ei arvioida aiheutuvan haitallisia vaikutuksia Ruotsin puolen suojelualueisiin. Kraaselin Natura-alue sijaitsee lähimmiltä ruoppauspaikoilta 4 5 km luoteeseen ja Tornionjoen virtaaman johdosta samentuma ei käytännössä voi levitä Kraaseliin asti. Natura-alue Kraaseli Selkäsaari on vielä etäämpänä ja enemmän Tornionjoen vesien vaikutuspiirissä.

Ruotsin puolella sijaitseva Haparanda Skärgård -kansallispuisto ei ole hankkeen mahdollisella vaikutusalueella. 18 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon Ruoppaustöiden kalatalousvaikutukset riippuvat olennaisesti ruoppausajankohdasta ja vallitsevista sääolosuhteista. Lohen aktiivisin nousu Tornionjokeen on alkukesästä kesä-heinäkuussa. Meritaimen nousu on kaksihuippuinen eli aktiivinen nousu ajoittuu kevääseen touko-kesäkuulle ja toisaalta syksyyn elo-syyskuulle. Vaellussiika ja nahkiainen nousevat jokeen pääasiassa syksyllä. Lohen rysäkalastus keskittyy kesä-heinäkuulle ja siikaa pyydetään osin syys-lokakuulle asti. Ruoppauksesta merialueella aiheutuvan samennuksen keskimääräinen voimakkuus ei ylitä jokiveden luontaista sameutta siinä määrin, että sen voisi olettaa karkoittavan merkittävästi kutualueilleen matkaavia kaloja ottaen huomioon, että samentavat ainekset ovat kemiallisesti muuttumattomia (inerttejä) mineraalihiukkasia. Jo 1960-luvulla hienojakoisen inertin kiintoaineen vaikutuksista kalastoon, lohikalat mukaan lukien, tehtyä arviointia (EIFAC 1965) soveltaen voidaan väyläruoppauksen haitattomien vaikutusten turvarajana pitää pitoisuutta 20 mg/l, varsinkin kun suurimmat pitoisuudet ovat todennäköisesti lyhytaikaisia ja paikallisia. Ruoppaus voi yleensä aiheuttaa haittaa kalastukselle lähinnä veden samentumisen, pyydysten likaantumisen ja kalojen karkoittumisen vuoksi. Kalojen karkoittuminen voi aiheutua vedenlaadun muutoksesta tai ruoppauksen aiheuttamasta melusta. Kovien massojen kauharuoppaus ja läjitys merellä eivät yleensä aiheuta laajoja samentumia, mutta melu voi karkottaa kaloja lähimmillä pyyntipaikoilla. Aiemmista ruoppauksista saatujen kokemusten perusteella voidaan arvioida, että ruoppauksen vaikutukset kaloihin jäänevät varsin vähäisiksi eikä hanke estä lohen, taimenen, vaellussiian ja nahkiaisen kutunousua Tornionjokeen. Ruoppauksen mahdolliset haitalliset vaikutukset lohen nousuun Tornionjokeen voidaan estää pidättäytymällä vesistöä voimakkaasti samentavista töistä lohen parhaana nousuaikana. Ruoppausajankohdan valinnalla ja alueellisella ajoittamisella voidaan vähentää mahdollisia kalasto- ja kalastushaittoja. Aloitettaessa kovien massojen kauharuoppaus ja läjitys väylän ulkoalueella Inakarista eteenpäin heinäkuun alussa ei töistä arvioida aiheutuvan haittaa lohen nousulle Tornionjokeen. Kokemuksia aiempien ruoppausten kalatalousvaikutuksista Tornion laivaväylää on syvennetty 7 metristä 8 metrin kulkusyvyyteen vuosina 1991 1992. Ruoppaus on tehty kauha- ja imuruoppauksena. Tarkkailutulosten mukaan ruoppaus ei ollut aiheuttanut pohjaeläimistön vähenemistä ruoppauskohteiden lähialueella eikä etäämpänä. Ilmoituksen ruoppauksen aiheuttamista kalastushaitoista on tehnyt tuolloin neljä kalastajaa. Haittailmoitukset ovat koskeneet veden samentumista, rysien likaantumista ja aikaisempia vuosia heikompaa saalista, mihin lähellä työkohteita on arveltu vaikuttavan veden sameuden lisäksi työmaan meluhaittojen. Ruoppauksen vuosina 1991 1992 kalastukselle aiheuttamia haittoja on korvattu väylän lähialueella viidelle kalastajalle yhteensä noin 13 000 euroa.

19 Vaikutus vesistön muuhun käyttöön Työt eivät estä veneilyä alueella ja myös muulle virkistyskäytölle vaikutukset jäänevät vähäisiksi ja ovat ohimeneviä. Arvio vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä Hakijan mukaan väylän syventämisellä varmistetaan lisääntyvän liikenteen jäänmurtoavustus vaikeissa jääolosuhteissa, turvataan alusten säännöllinen liikenne ja mahdollistetaan nykyistä suurempien alusten käyttö kuljetuksissa. Nykyinen syväys riittää vain pienemmille jäänmurtajille ja jäänmurtoavustus on Tornion väylän talvikäytön kannalta välttämätöntä. Teollisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Tornion väylähanke saadaan varmistetuksi ja toteutetuksi vuosina 2005 2007. Röyttän satamassa käy nykyisin vuosittain noin 350 alusta ja tavaraliikenteen määrä on noin 1 500 000 tonnia. Terästehtaan tuotannon kasvun johdosta vuosittainen alusmäärä kasvaa noin 700 alukseen ja tavaramäärä 3 000 000 tonniin vuoteen 2010 mennessä. Arvio hankkeen tuottamista vahingoista yleisille ja yksityisille eduille Hakijan mukaan ruopattavat massamäärät ovat suuria ja ruoppauksen kesto on varsin pitkä, joten on todennäköistä, että siitä aiheutuu jonkinasteisia kalastushaittoja. Ne on mahdollista korvata ammattikalastajille joko ennakkoon tai jälkikäteen. Hankkeen lupapäätöksen lupamääräysten selvittyä voidaan selvitettyjen pyyntipaikkojen ja keskimääräisten rysäsaaliiden perusteella tehdä kalastajakohtainen vahinkoarvioesitys, jonka perusteella on mahdollista sopia kalastajien kanssa ennakkoon väyläruoppauksesta mahdollisesti aiheutuvista kalastushaitoista. Verkkokalastuksen merkitys on Tornion edustalla selvästi rysäkalastusta vähäisempi. Verkkokalastukselle mahdollisesti aiheutuvat haitat voidaan arvioida muutamissa erityistapauksissa erikseen. Kalastajat ovat kannattaneet ajatusta, että ruoppauksesta aiheutuvat kalataloudelliset vahingot korvattaisiin ennakkoon. HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Tornion väylän ruoppaustyö on massamääriltään suuri, toteutusalueeltaan laaja ja kestää vähintään kaksi avovesikautta. Ruoppaustöistä johtuvat samennukset saattavat paikoin olla voimakkaita ja sameus saattaa levitä laajalle. Näin ollen ruoppauksen vesistövaikutuksiin tulee varautua. Vaikutusten selvittämiseksi on laadittu tarkkailuohjelmaehdotus ja mahdollisesti aiheutuvat kalataloudelliset vahingot on varauduttu korvaamaan ennakkoon. Ruoppaustöiden vesistö- ja kalatalousvaikutuksia tarkkaillaan erillisen ympäristöviranomaisten hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Ohjelma käsittää samentumisen päivittäisen seurannan ja kartoituksen sekä vedenlaatuvaikutusten selvittämisen vesinäytteenotoin sekä pohjaeläinselvityksin. Vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen arvioidaan välillisesti samentumis- ja vedenlaatutarkkailusta saatavien tietojen pohjalta sekä tarvittaessa kalastajakohtaisin selvityksin.

20 Samentuminen Ruoppaus- ja läjitystöiden aiheuttamaa vesialueen samentumista tarkkaillaan töiden käynnissä ollessa jatkuvasti. Samentuman laajuutta ja voimakkuutta seurataan silmämääräisesti ja samentuneen vesialueen laajuus rajataan päivittäin sopivamittakaavaiselle kartalle. Havainnot tehdään klo 13.00 14.00 kunakin päivänä tarkoituksena selvittää suurin päivittäinen samentuma-alue. Karttaan merkitään myös ruoppauskohteiden sijainti. Lisäksi täytetään työmaapäiväkirjaa, johon merkitään samentumiseen ja sen leviämiseen vaikuttavia tekijöitä: tuulen suunta, merivedenkorkeus, koneiden tyyppi ja määrä sekä työskentelyaika päivittäin sekä näytteenotot. Merialueen vedenlaatu Vedenlaatua tarkkaillaan ruoppaus- ja läjitystöiden aikana joka toinen viikko. Ennakkonäytteet otetaan ennen ruoppaustöiden alkua ja jälkikontrollinäytteet noin kaksi viikkoa ruoppaustöiden päättymisen jälkeen. Havaintopaikoista osa (6) on kiinteitä ja osan sijainti ja lukumäärä määräytyvät tilanteen mukaan työkohteista ja sameuden leviämissuunnasta riippuen tapauskohtaisesti. Imuruoppaajan ja kauharuoppaajan työskentelyalueiden läheltä (noin 50 m), selkeytysaltaan edustalta sekä vesiläjitysalueilta otetaan näytteet joka kerta. Mikäli vesialue on samentunut, näytteenottoa tarkennetaan tapauskohtaisesti. Lisänäytteet otetaan samentuneelta vesialueelta samentuman leviämissuuntaan 200 500 metrin välein, kunnes sameutta ei todeta. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjan yläpuolelta. Näytteistä tehdään seuraavat mittaukset ja määritykset: lämpötila, sameus, kiintoaine, sähkönjohtavuus ja kok.p. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys ja tarkastetaan samentumistilanne. Jos näytteenoton yhteydessä todetaan ennakoimattomia vesistövaikutuksia, otetaan näytteet tarpeellisia lisämäärityksiä varten. Kotiloiden metallipitoisuus Tornion edustan merialueelle johdettavien teollisuusjätevesien vuoksi tehtävään merialueen tilan seurantaan kuuluu Lymnea-kotiloiden metallipitoisuuden määritys seuraavan kerran kesällä 2007. Vertailunäyte otetaan Simon rannikolta. Kotiloiden metallipitoisuuden seurantaa täydennetään väyläruoppauksen seurantaan liittyen siten, että Taljan ja Koivuluodonleton rantakivikosta sekä Simon vertailualueelta kerätyistä kotilonäytteistä määritetään metallipitoisuus elokuussa 2006. Kotiloita säilytetään kylmiössä keräyspaikan vedessä suolen tyhjentämiseksi kaksi vuorokautta, minkä jälkeen niistä preparoidaan kuoreton näyte. Näytteistä määritetään kromi-, nikkeli- ja sinkkipitoisuus. Pohjaeläimistö Pohjaeläimistön määrä ja koostumus tutkitaan 9 alueelta ennen ruoppauksia vuonna 2005 sekä sen jälkeen elokuussa vuosina 2006 ja 2007. Kultakin alueelta otetaan viisi nostoa Ekman-laitteella. Näytteenottoon sovelletaan standardia SFS 5076 siten, että näytteen viisi nostoa yhdistetään yhdeksi näytteeksi ja näytteistä lasketaan eläinten määrä (yks./m 2 ). Valkokatkasta (Pontoporeia affinis) eritellään pienet (juv.) ja kookkaat (ad.) yksilöt. Biomassa punnitaan vain harvasukamadoista (Oligochaeta).