LUPAPÄÄTÖS Nro 29/08/1 Dnro PSY-2007-Y-115 Annettu julkipanon jälkeen 11.6.2008 1 ASIA LUVAN HAKIJA Kittilän kaivoksen ympäristölupapäätöksen muuttaminen rikastamon tuotantokapasiteetin, rikastusprosessin, sivukiven louhinnan ja läjityksen sekä lupamääräysten tarkistamisajankohdan osalta, Kittilä, sekä päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta. Agnico-Eagle AB Pokantie 541 99250 KIISTALA
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO...4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA...4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 MUUTOKSET TOIMINNASSA... 6 Muutokset malmin ja sivukiven louhinnassa... 6 Rikastusprosessi ja sen muutokset... 7 Murskaus ja välivarasto... 7 Jauhatus... 8 Vaahdotus... 8 Rikasteen esikäsittely... 9 Hapetus... 9 Sakan pesu... 9 Neutralointi... 9 Kullan liuotus... 10 Syanidin tuhoaminen... 10 Happitehdas... 10 Muualta tulevien raaka-aineiden ja materiaalien rikastus... 10 Rikastamon tuotantokapasiteetin kasvu... 11 Rikastushiekkojen määrän kasvu... 11 Eräiden toimintojen sijainnin muutos... 11 Energian tuotanto ja käyttö... 12 MUUTOKSET LUPAMÄÄRÄYKSIIN 3, 9, 15, 17, 19, 20, 21, 29 JA 43 SEKÄ PÄÄSTÖ- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILUUN... 12 Lupamääräys 3... 12 Perustelut... 13 Lupamääräys 9... 13 Perustelut... 13 Lupamääräykset 15 ja 17... 14 Perustelut... 15 Lupamääräykset 19 ja 20... 15 Perustelut... 16 Lupamääräys 21... 16 Perustelut... 17 Lupamääräys 29... 18 Perustelut... 18 Lupamääräys 43... 18 Perustelut... 19 Päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailu (päätöksen 69/02/1 liite 2)... 19 Ilman laadun seuranta... 19 Biologinen seuranta pintavesissä...20 MUUTOSTEN VAIKUTUKSET TOIMINTAAN, PÄÄSTÖIHIN SEKÄ YMPÄRISTÖÖN... 21 Kokonaislouhintamäärän väheneminen... 21 Rikastamon prosessimuutokset ja kapasiteetin nosto... 22 Syanidin käyttö... 22 Muiden kemikaalien käyttö... 22 Sähkön kulutus... 23 Päästöt ilmaan ja melu... 23 Rikastushiekkojen määrän kasvu... 23 Rikastushiekka-allastilavuuden tarve... 23 Rikastushiekkojen laatu... 24 Päästöt vesiin... 24 Rikastamon jätevesipäästöt... 24 Kaivosalueelta vesistöön johdettavien vesien laatu ja määrä... 26 Kuivanapitovesien määrä... 26
Kuivanapitovesien laatu... 26 Toimintojen uudelleen sijoittuminen... 27 Uhanalaisten lajien tuhoutumisen kompensoiminen... 28 TOIMINNAN ALOITTAMINEN MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA... 28 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 28 Lupahakemuksen täydennykset... 28 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 28 Lausunnot ja muistutukset... 29 Hakijan vastine... 32 Neuvottelut ja katselmukset... 34 MERKINTÄ... 34 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 35 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 35 LUPAMÄÄRÄYKSET... 35 Toiminnan olennaista muuttamista koskevat lupamääräykset... 35 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 36 Muutettavat lupamääräykset ja tarkkailuvelvoitteet...36 RATKAISUN PERUSTELUT... 38 Luvan myöntämisen edellytykset... 38 Lupamääräysten perustelut... 40 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 40 Muutettavat lupamääräykset... 41 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISELLE ASETETUN MÄÄRÄAJAN JATKAMINEN... 42 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 43 LUVAN VOIMASSAOLO... 44 Päätöksen voimassaolo... 44 Lupamääräysten tarkistaminen... 44 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 44 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 44 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 44 Vakuus... 44 Toiminnan aloittamisluvan perustelut... 45 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 46 KÄSITTELYMAKSU... 46 Ratkaisu... 46 Perustelut... 46 Oikeusohje... 46 MUUTOKSENHAKU... 47 3
4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Agnico-Eagle AB on 26.7.2007 jättänyt Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon hakemuksen koskien Kittilän kaivoksen ja rikastamon toiminnan muuttamista sekä muutetun toiminnan aloittamista muutoksenhausta huolimatta. Lisäksi hakija on pyytänyt ympäristölupavirastoa jatkamaan ympäristö- ja vesitalousluvassa nro 69/02/1 määrättyä lupamääräysten tarkistamisajankohtaa siten, että sitä koskeva hakemus toimitettaisiin ympäristölupavirastolle 31.7.2011 mennessä. Vuonna 2002 myönnetyn luvan tarkoituksena on ollut, että lupamääräykset tarkistetaan noin kolmen vuoden kuluttua siitä, kun rikastamon toiminta on lähtenyt käyntiin. Ympäristöluvan kokonaisvaltainen tarkistaminen ennen varsinaisen kaivostoiminnan käynnistymistä ei ole perusteltua. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kittilän kaivoksen rakentaminen on alkanut vuonna 2006 ja kullan tuotanto alkaa vuoden 2008 aikana. Vuosittainen tuotanto tulee olemaan yli 4 000 kg kultaa. Kaivosalue sijaitsee noin 35 km Kittilän kuntakeskuksesta koilliseen. Kaivosalueen lähimmät kylät ovat etelässä Kiistala (4 5 km), idässä Rouravaara (0,8 1,5 km) ja luoteessa Lintula (4 km). LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 28 :n 3 momentin mukaisesti luvan saaneen toiminnan olennaiseen muuttamiseen on oltava ympäristölupa ja 58 :n mukaisesti luvan myöntäneen viranomaisen on luvanhaltijan hakemuksesta muutettava lupaa pykälän 1 momentin kohtien 1 5 edellytysten nojalla. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 32 :n mukaisesti toiminnan muuttamista koskevan lupa-asian ratkaisee se viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu ratkaista vastaavaa uutta toimintaa koskeva hakemus. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti ympäristölupavirasto ratkaisee kaivostoimintaa ja rikastamoa koskevan ympäristölupa-asian. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Kauppa- ja teollisuusministeriö on 30.1.2003 antamallaan päätöksellä myöntänyt Suurikuusikon kaivospiiriä koskevan kaivoskirjan, kaivosrekisteri n:o 5965/1a. Kaivosoikeuden haltijana hakijalla on käyttöoikeus kaivospiirin alueeseen.
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 1.11.2002 myöntänyt Riddarhyttan Resources AB:lle Suurikuusikon kultakaivosta ja rikastamoa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 69/02/1. Vaasan hallinto-oikeus on 7.4.2004 antamallaan päätöksellä nro 04/0116/3 hylännyt ympäristöluvasta tehdyt valitukset. Korkein hallinto-oikeus on 25.1.2006 antamallaan päätöksellä, taltionumero 114, valitukset pääosin hyläten muuttanut kalatalousmaksun istutusvelvoitteeksi ja lisännyt lupamääräysten tarkistamishakemuksen sisältövaatimuksiin selvityksen pintavalutuskenttään kohdistuvista tulvariskeistä. Ympäristölupavirasto on 14.10.2005 antamallaan päätöksellä nro 109/05/1 hyväksynyt Riddarhyttan Resources AB:n selvityksen syanidin tuhoamisen tehostamisesta. Kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle Mines Ltd on marraskuussa 2005 hankkinut omistukseensa Riddarhyttan Resources AB:n ja samalla Suurikuusikon kaivoksen kaivosoikeudet. Yhtiö toimii Ruotsissa nimellä Agnico- Eagle AB ja sillä on sivuliike Suomessa, jossa toimitaan myös nimellä Agnico-Eagle Finland. Nykyisin Suurikuusikon kaivoksesta käytetään nimeä Kittilän kaivos. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 1.2.2007 antamallaan päätöksellä nro 13/07/1myöntänyt Agnico-Eagle AB:n Kittilän kaivoksen polttonesteiden jakeluasemalle ympäristöluvan. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 14.5.2007 antamallaan päätöksellä nro 47/07/1 täsmentänyt Kittilän kaivoksen ympäristölupaa rikastushiekka-altaiden pohjarakenneratkaisun osalta. Lapin ympäristökeskus on 11.5.2007 antanut päätöksen nro 1/2007, jonka mukaan tässä hakemuksessa kuvattuun rikastamon tuotantokapasiteetin ja rikastusprosessin sekä malmin ja sivukiven louhinnan osalta voimassa olevasta ympäristöluvasta nro 69/02/1 sekä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta poikkeavaan toimintaan ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Alueella on voimassa Tunturi-Lapin seutukaava, joka on vahvistettu 23.11.1999. Seutukaavan mukaan Suurikuusikon - Rouravaaran alue on varattu metsätalousalueeksi. Suurikuusikon alue sijaitsee osittain MT 5013 ja M 4511 merkityillä alueilla. Alue MT 5013 käsittää Suasselkä- Kuortisvuoman alueen, joka on lähinnä tutkimuksiin tarkoitettua puuntuotantoaluetta. Alue M 4511 käsittää pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta myös muihin tarkoituksiin. Koko seutukaavaaluetta koskee määräys: malminetsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet on turvattava. Muita kaavoja alueella ei ole. Maakuntakaavan laadinta on aloitettu. Kaivosalueen laidassa ja osittain käyttöön otettavalla alueella on moottorikelkkareitti, jonka siirtämisestä pois kaivospiirin alueelta on aloitettu neuvottelut. Kittilän kunnanhallitus on 2.5.2006 tehnyt maankäyttö- ja rakennuslain 137 :n mukaisen suunnittelutarveratkaisun (ratkaisu 233). Päätöksestä valitettiin Rovaniemen hallinto-oikeuteen, joka on ratkaissut asian 26.1.2007 ja hylännyt valituksen. 5
6 MUUTOKSET TOIMINNASSA Muutokset malmin ja sivukiven louhinnassa Kittilän kaivoksen tunnetut malmivarat ovat noin 15 16 Mt (miljoonaa tonnia), kun ne voimassa olevan ympäristöluvan käsittelyvaiheessa olivat 5,8 Mt. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana malmi tullaan louhimaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Suurikuusikon pääesiintymästä ja pienemmästä Rouravaaran esiintymästä. Voimassa olevassa ympäristö- ja vesitalousluvassa on myönnetty lupa näiden esiintymien hyödyntämiseen sekä avolouhintana (Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhokset) että maanalaisena louhintana. Toiminnan loppuvuosina avataan mahdollisesti uusia avolouhoksia, joita varten haetaan tarvittaessa erikseen ympäristöluvat. Tarkentuneiden louhintasuunnitelmien mukaan Suurikuusikon pääesiintymästä louhitaan avolouhintana vähemmän malmia kuin alunperin oli suunniteltu. Koska malmi/sivukivi-suhde on avolouhinnassa noin 1:10, vähenee avolouhoksista louhittavan sivukiven määrä tämänhetkisten suunnitelmien mukaan noin 40 Mt:iin ympäristölupahakemuksessa esitetystä 54 Mt:sta. Maanalaisessa louhinnassa muodostuu sivukiveä alle 2 Mt (malmi/sivukivisuhde1:0,1 0,2). Siten toiminnan aikana muodostuvan sivukiven määrä jää kokonaisuudessaan 12 Mt pienemmäksi kuin aiemmin on arvioitu. Sivukiven määrän pienenemisen seurauksena kokonaislouhintamäärä (malmi + sivukivi) jää louhittavan malmin määrän lähes 2,5 kertaistumisesta huolimatta noin 10 % pienemmäksi kuin ympäristölupahakemuksessa on esitetty (noin 55 56 Mt vs. alkuperäinen noin 60 Mt). Sivukiven läjitysalueiden kokonaistilavuus on nykyisten suunnitelmien mukaan noin 25 Mm 3. Suurikuusikon avolouhoksen sivukiven varastokasan keskimääräiseksi korkeudeksi on suunniteltu noin 40 metriä maanpinnasta (+248 m) ja suurimmaksi korkeudeksi noin 47 48 m (+255 m), tilavuudeksi noin 21 Mm 3 ja pohjapinta-alaksi noin 72 ha. Rouravaaran louhoksen sivukivikasalle on varattu noin 15 hehtaarin alue, jolle voidaan läjittää Rouravaaran avolouhoksen sivukivet käyttäen alle 30 metrin läjityskorkeutta. Suurikuusikon sivukivikasan koilliskulmaan varataan lisäksi noin 6 hehtaarin erillinen alue matalapitoisten (LGP) malmien väliaikaista varastointia varten. Matalapitoisen malmin varastoinnissa noudatetaan lupapäätöksessä nro 69/02/1 sivukiven varastoinnille määrättyjä ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Sivukivikasat muotoillaan luonnon mäkiä vastaaviksi ja vähitellen puustottuviksi alueiksi. Varastokasan lopullinen reunankaltevuus loivennetaan sellaiseksi, ettei alueella ole kivien vyörymisvaaraa. Kasvualustaksi kasan pinnalle levitetään moreenia ja turvetta (kerrospaksuus 0,5 m), jotka on otettu talteen kaivoksen rakennusvaiheen aikana avolouhoksen ja kaivoksen rakennuskohteiden alueilta. Kasan pinnalle istutetaan puustoksi alueella menestyviä puulajeja. Sivukivien läjitysalueiden maisemointisuunnitelma (sulkemissuunnitelma) toimitetaan ympäristölupaviraston ratkaistavaksi 31.5.2008 mennessä. Suunnitelma laaditaan sen hetkisillä tiedoilla ja se kattaa kaikki sen laatimisajankohdasta viiden vuoden kuluessa tehtävät sulkemistoimet. Suunnitelmaa tullaan päivittämään tarvittaessa vastaamaan toiminnasta, läjitysalueiden olosuhteista ja sulkemisratkaisuista saatua uutta tutkimus- ja ma-
teriaalitietoa. Suunnitelman laadinnassa käytetään hyväksi asiantuntijoita (esim. maisema-arkkitehti). 7 Rikastusprosessi ja sen muutokset Agnico-Eaglen Kittilän kaivoksen rikastamo on suunniteltu käsittelemään 1 000 000 t malmia vuodessa. Suunniteltu kullan tuotanto on noin 4 300 kg vuodessa. Malmin rikastusprosessin päävaiheet ovat alkuperäisen suunnitelman mukaiset: murskaus, jauhatus, vaahdotus, sulfidin hapetus, syanidiliuotus, kullan erotus ja talteenotto. Rikastamon toimintojen mitoitukset ja muut yksityiskohdat ovat kuitenkin tarkentuneet nykyisen ympäristölupahakemuksen laatimisvaiheessa olleista arvioista. Keskeisimpänä muutoksena on se, että vaahdotusvaiheessa erotettujen kultaa sisältävien sulfidimineraalien (lähinnä rikkikiisu ja arseenikiisu) hapetus on päätetty toteuttaa ympäristölupahakemuksessa esitetyn bakteerihapetuksen sijasta painehapetuksella. Eri prosessivaiheiden suunnittelukapasiteetit, jotka kuvastavat suunniteltua käyttöastetta prosessin eri osavaiheille vuosituotannon saavuttamiseksi, ovat murskaus 186 t/h, jauhatus/vaahdotus 124 t/h ja hapotus/hapetus 21,1 t/h. Toteutettava rikastusprosessi on kuvattu tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Murskaus ja välivarasto Rikastamolle toimitetaan malmia dumppereilla avolouhoksesta ja tulevaisuudessa kuorma-autoilla maanalaisesta kaivoksesta. Malmi kaadetaan joko suoraan primäärimurskan syöttösuppiloon tai vaihtoehtoisesti murskaamon vieressä olevaan malmin välivarastoon, mistä malmi voidaan myöhemmin syöttää pyöräkuormaajalla murskaimen syöttösuppiloon. Leukamurskaimen nimellinen koko on 950 x 1 250 mm. Murskainta käytetään 160 kw:n moottorilla. Malmi murskataan 80 %:sti alle 125 mm:n raekokoon. Leukamurskainta syötetään välpällä, jolla alle 100 mm partikkelit ohjataan murskaimen ohi suoraan murskehihnalle. Murskattu malmi johdetaan hihnakuljettimella välivarastoon, jonka kapasiteetti on 2 000 t. Välivarastosta murske syötetään neljällä tärysyöttimellä semiautogeenimyllyn syöttöhihnalle. Primäärimurskaus on varustettu keskuspölynpoistojärjestelmällä. Pölynkeruupisteet ovat syöttösuppilo sekä välpän ja leukamurskaimen purkukohta murskekuljettimella. Syöttösuppilon imuhuuva on katoksessa noin 2 metrin korkeudessa syöttösuppiloa suojaavan katoksen takaseinällä. Pölynpoistolaitos tullaan varustamaan puhaltimella, jonka nopeutta voidaan säätää. Puhallinta ajetaan täydellä nopeudella kun syöttötaskuun kipataan tai siihen syötetään malmia. Muina aikoina puhaltimen nopeutta lasketaan vastaamaan sisätilojen pölynpoistotarvetta. Pöly erotetaan kangassuotimella ja syötetään ruuvikuljettimella murskehihnalle. Välivaraston katolle, murskehihnan purkupisteen välittömään läheisyyteen, asennetaan kiinteä kasettisuodin, jossa pöly erotetaan kangassuotimella. Suodin varistellaan paineilman avulla jaksoittain suoraan välivarastoon. Välivaraston alla tärysyöttimien molemmille puolille asennetaan samanlaiset pölynpoistolaitteet. Laitteet varistelevat pölyn jaksoittain suoraan semiautogeenimyllyn syöttöhihnalle. Tärysyöttimet ja kuljetinhihna on koteloitu ja yhdistetty edellä mainittuihin pölynpoistolaitteisiin.
Primäärimurskauksessa on kaksi melulähdettä, malmisyöttö syöttösuppiloon ja leukamurskaimen käyttö. Molemmat kohteet on pyritty suojaamaan rakenteilla melun leviämisen estämiseksi. Syöttösuppilon päällä on rakenne joka sulkee suppilon kolmelta suunnalta. Leukamurskain on kokonaan rakennuksen sisällä, joten melupäästö ympäristöön on minimoitu rakenteellisin ratkaisuin. 8 Jauhatus Jauhatus suoritetaan yksivaiheisesti semiautogeenimyllyssä. Myllyn halkaisija on 5,5 m ja tehollinen pituus 9,1 m. Mylly on varustettu 4,4 MW:n säädettävänopeuksisella moottorilla. Mylly toimii suljetussa piirissä hydrosyklonipatterin kanssa. Syklonipatterissa on 6 syklonia. Käytettävien syklonien määrää säädetään automaattisilla venttiileillä riippuen malmin ominaisuuksista. Jauhatuspiirin tuotteen tavoitehienous on 80 % alle 75 mikrometriä. Semiautogeenimyllyn syöttösuppilo on mahdollinen pölynlähde. Jauhatus on märkäprosessi. Syöttösuppiloon lisätään prosessivettä ja sinne johdetaan palautusvirtaus hydrosykloneilta, joten pölyämisen mahdollisuus on vähäinen. Syöttösuppiloon on tehty varaus lisäveden syöttämiseksi suuttimien kautta sitomaan mahdollinen pöly, mikäli malmi osoittautuu herkästi pölyäväksi. Semiautogeenimylly on merkittävä melulähde. Mylly on asennettu rikastamorakennuksen sisälle ja siten melukuorma ympäristöön on minimoitu. Jatkossa kaivosyhtiö tulee tutkimaan mahdollisuuksia pienentää melun vaikutuksia ja vaikutusaluetta rakenteellisilla lisäyksillä, esimerkiksi asentamalla akustisia levyjä myllyn vieressä oleviin seiniin. Jatkotutkimukset tullaan tekemään, kun myllystä on riittävästi käyttökokemusta. Vaahdotus Orgaaninen hiili erotetaan jauhetusta malmista vaahdottamalla. Esivaahdotuksessa käytetään kolmea 40 m 3 :n mekaanista vaahdotuskonetta ja kertauksessa yhtä 25 m 3 :n vaahdotuskolonnia. Esivaahdotuksen viipymä on 14 minuuttia ja kertausvaiheen 30 minuuttia. Orgaaninen hiili vaahdotetaan neutraalissa ph:ssa ja vaahdotuskemikaalina käytetään vaahdotetta (MIBC). Vaahdotuksen tuotteena saatu hiilirikaste johdetaan vaahdotuksen rikastehiekkapumpuille ja edelleen sakeuttimen kautta neutralointipiiriin. Hiilestä puhdistettu malmiliete pumpataan sulfidivaahdotuspiiriin. Sulfidivaahdotuksen ensimmäinen vaihe on valmennus, missä malmiliettä valmennetaan yhdessä vaahdotuskemikaalien kanssa. Valmentimen viipymä on 3 minuuttia. Käytetyt kemikaalit vaahdotteen (MIBC) lisäksi ovat kokooja (amyyliksantaatti), tarvittaessa apukokooja (ditiofosfaatti) ja aktivoija (kuparisulfaatti). Valmennettu liete johdetaan esivaahdotukseen. Varsinainen sulfidivaahdotus tehdään kuudessa 40 m 3 :n vaahdotuskoneessa. Vaahdotuksen kokonaisviipymä on 46 minuuttia. Esivaahdotus kattaa 1. 3. ja tarvittaessa 4. vaahdotuskoneen. Neljännen vaahdotuskoneen rikasteputkiin on asennettu venttiilit, joiden avulla neljäs vaahdotuskenno voi toimia joko esivaahdotus- tai ripevaahdotusvaiheessa. Esivaahdotuksesta saatava rikaste johdetaan rikastesakeuttimelle ja siitä edelleen rikasteen esikäsittelyyn. Riperikaste pumpataan takaisin sulfidivaahdotuksen alkuun ensimmäiseen esivaahdotuskennoon. Rikastushiekka johde-
taan omaan pumppukaivoon ja pumpataan rikastushiekkasakeuttimelle ja edelleen neutralointipiiriin. 9 Rikasteen esikäsittely Sakeutettu liete esikäsitellään hapottamalla kolmessa reaktorissa. Happamuus säädetään joko väkevällä rikkihapolla tai pesupiiristä saatavalla happamalla vedellä. Esikäsittelyreaktorien viipymä on 1,5 tuntia. Tavoitteena on hajottaa rikasteen mukana olevat karbonaattimineraalit ja siten minimoida autoklaavissa hiilidioksidin muodostus. Hapotettu rikaste pumpataan omalle sakeuttimelle ja edelleen autoklaavin syöttösäiliöön. Hapetus Sulfidimineraali hapettetaan sulfaatiksi autoklaavissa. Autoklaavin tehollinen halkaisija on 3,4 m ja pituus 23,5 m. Autoklaaviin syötetään happea, joka tuotetaan rikastamon viereen rakennettavassa happitehtaassa. Hapen tarve on noin 85 kg/malmitonni. Autoklaavi on jaettu väliseinin kuuteen lohkoon. Autoklaavin laskennallinen viipymä on 1 tunti. Käyttölämpötila on 190 200 C. Tavoitteena on hapettaa yli 98 % sulfidimineraaleista käsittelyn aikana. Hapetusprosessin käynnistämiseksi autoklaavia lämmitetään kahdella 6,3 MW:n kevyttä polttoöljyä käyttävällä höyrynkehittimellä. Prosessin käynnistymisen jälkeen voimakkaasti eksoterminen hapetusreaktio pitää yllä riittävän korkean prosessilämmön. Kuuma lietevesiseos poistetaan auto-klaavista puskusäiliöön, jossa liete jäähtyy hieman alle 100 C:een. Kuuma höyry poistuu puskusäiliöstä putkea pitkin kaasunpesuriin ja siitä ulkoilmaan. Pesurin pesunesteenä käytetään suljetussa kierrossa olevaa prosessivettä. Pesurin poistokaasu on vesihöyryä, joka ennalta arvioiden ei sisällä merkittäviä määriä hiukkasia. Poistokaasun hiukkaspitoisuus mitataan hyväksytyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Kaasupesurin pesuvedet johdetaan syöttötankkiin. Sakan pesu Sakka pestään vastavirtaperiaatteella kolmessa vaiheessa. Tavoitteena on puhdas neutraali sakka CIL-kullanliuotuspiiriin. Sakasta pestään happo ja liuenneet metallit. Erityisen tärkeä on pestä ferroionit ja muut liuenneet raudan yhdisteet. Pesuvesi johdetaan neutralointipiiriin, missä ph:ta nostamalla liuenneet metallit saostetaan pääasiassa hydroksisakkoina. Happamuus säädetään vaahdotuksesta saatavalla rikastehiekalla ja toisessa vaiheessa tarvittaessa kalkkimaidolla. Painehapetusta käytettäessä suuri osa happamasta liuoksesta voidaan kierrättää ja hyödyntää autoklaavia edeltävässä hapotusvaiheessa. Lisäksi neutraloinnissa voidaan käyttää hyväksi vaahdotuksen rikastushiekan neutralointikapasiteettia. Neutralointi Neutralointipiirissä käsitellään sakan pesupiiristä tuleva hapan vesi. Neutraloinnin avulla vedessä olevat liuenneet metallit, lähinnä rauta ja arseeni, sidotaan metallihydroksidisakkana. Neutralointi tehdään kahdessa vai-
heessa. Ensimmäisessä vaiheessa hyödynnetään malmin karbonaattimineraalien emäksisyyttä. Vaahdotuksesta tuleva rikastushiekka johdetaan 1. ja 2. neutralointireaktoriin. Tarvittaessa lisätään kalkkia (kalkkimaitoa) reaktoreihin 3 ja 4 lopullisen ph-tavoitteen saavuttamiseksi ennen neutraloidun lietteen pumppausta sille varatulle loppusijoitusalueelle. Reaktorien halkaisija on 9 m ja korkeus 10 m. Neutraloinnin viipymä on 8 tuntia. Prosessiolosuhteet pidetään hapettavina puhaltamalla ilmaa reaktoreihin. Neutraloitu liete pumpataan omalle loppusijoitusalueelle. 10 Kullan liuotus CIL-piirin ensimmäinen vaihe on valmennus. Siinä pestyn sakan ph säädetään ja liete ilmastetaan. Valmennusta seuraa kullan liuotus kuusivaiheisesti. Reaktorien halkaisija on 5 m ja korkeus 7,5 m. CIL-piirin kokonaisviipymä on 24 tuntia. Reaktoriin 1 ja 3 syötetään tarvittaessa syanidia riittävän liuotuspotentiaalin ylläpitämiseksi. ph säädetään yli 10,5:n lisäämällä kalkkimaitoa. Kulta absorboidaan prosessissa olevaan aktiivihiilifraktioon, mitä pumpataan vastavirtaan syötettävään lietteeseen nähden. Aktiivihiili pumpataan ensimmäisestä reaktorista hiilen käsittelykolonneille, missä hiili pestään ja kulta uutetaan takaisin liuokseen. Pesty ja uutettu hiili regeneroidaan termisesti ennen palauttamista liuotuspiiriin. Kultapitoinen liuos johdetaan elektrolyysiin, missä kulta pelkistyy ja muodostaa kultasakan anodille. Syntynyt sakka kerätään talteen, suodatetaan ja kuivataan. Kuivatettu kultasakka sulatetaan induktiouunissa ja valetaan kultaharkoiksi. Syanidin tuhoaminen CIL-piirin lietteestä tuhotaan syanidi INCO-menetelmällä. Reaktoriin syötetään ilmaa ja syanidi hapetetaan rikkidioksidilla. Se valmistetaan metabisulfidista (SMBS). Prosessivaiheen viipymäaika on tunti. Hapetettu liete pumpataan omalle loppusijoitusaltaalle. Happitehdas Painehapetuksessa tarvittavan hapen tuottamiseksi rikastamon läheisyyteen rakennetaan happitehdas. Sen päästöt ja vaikutukset ympäristöön ovat vähäiset. Happitehdas kuluttaa runsaasti sähköä. Toimittaja hakee erikseen happitehtaan ympäristö- ym. tarvittavat luvat. Muualta tulevien raaka-aineiden ja materiaalien rikastus Kittilän kaivokselta louhittavan malmin lisäksi Agnico-Eagle Finlandin tarkoituksena on käyttää Kittilän kaivoksen rikastamon syötteenä mahdollisuuksien mukaan muualta tuotavia rikasteita, malmeja sekä metallurgisen teollisuuden sivutuotteita kuten kuonia ja metallipitoisia sakkoja tai vastaavia. Sekundäärisen syötteen osuus olisi enintään 15 prosenttia rikastamon syötön vuotuisesta kokonaismäärästä. Nämä hyödynnettävät materiaalit sisältävät jalometalleja, mm. kultaa ja hopeaa, sekä mahdollisesti samoja epäpuhtauksia kuin Kittilän kaivoksen malmissa esiintyy. Materiaalit varastoidaan malmivarastolla tai malmivaraston suojatasoa vastaavasti siten, että varaston pohja on vesitiivis ja suoto- ja valumavedet kerätään talteen ja johdetaan rikastamolle tai rikastushiekka-altaille. Käytettävien materiaalien alkuperä, määrä ja laatu ilmoitetaan Lapin ympäristökeskukselle.
11 Rikastamon tuotantokapasiteetin kasvu Malmivarojen kasvu ja rikastusprosessin muutokset mahdollistavat rikastamon tuotantokapasiteetin nostamisen ympäristöluvan mukaisesta noin 750 000 tonnista noin 1 miljoonaan tonniin vuodessa. Näiden seurauksena kaivoksen suunniteltu toiminta-aika pidentyy noin 10 vuodesta noin 15 vuoteen. Rikastushiekkojen määrän kasvu Rikastettavan malmin määrän lisääntymisen seurauksena myös rikastushiekka-altaille läjitettävien rikastushiekkojen määrä kasvaa merkittävästi. Käytännössä rikastushiekkaa muodostuu yhtä paljon kuin malmia toimitetaan rikastamolle, eli 15 16 Mt, kun ympäristöluvassa muodostuvien rikastushiekkojen kokonaismääräksi on arvioitu noin 6,3 Mt. Vuositasolla rikastushiekkojen määrä kasvaa rikastamon tuotannon kasvun suhteessa eli kolmanneksella noin 750 000 tonnista noin 1 milj. tonniin. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesti rakennettaviin, mutta ympäristöluvan mukaista pienempiin rikastushiekka-altaisiin mahtuu ensimmäisten 3 4 toimintavuoden rikastushiekat. Altaita on mahdollista korottaa nykyisen ympäristöluvan mukaisesti. Viimeistään korotusten jälkeen tarvitaan lisää allastilavuutta ja varastoaltaiden laajentamiselle haetaan ympäristöluvat erikseen. Eräiden toimintojen sijainnin muutos Toteutussuunnitelmien tarkentuessa jotkut toiminnat on katsottu tarpeelliseksi sijoittaa eri paikkaan kuin aiemmin on määrätty. Merkittävin tällaisista muutoksista on Suurikuusikon louhoksen sivukiven läjitysalueen sijoittaminen pohjoisemmaksi Korkeakuusikon alueelle ja hieman kauemmaksi avolouhoksesta kuin ympäristöluvassa on määrätty. Läjitysalueen siirto kauemmaksi louhoksesta on tarpeen turvallisuussyistä. Ympäristöluvan mukainen läjitysalue olisi tullut liian lähelle avolouhosta. Kun läjitysalueen rakentaminen aloitetaan kovan maan alueelta Korkeakuusikosta, eikä paksun turpeen alueelta Korkeakuusikon etelä- tai pohjoispuolelta, se pystytään ankkuroimaan tukevasti paikoilleen. Sen jälkeen läjitysalue laajenee Korkeakuusikon pohjoispuoliselle alueelle. Viimeisessä vaiheessa rakennetaan Korkeakuusikon eteläpuolinen alue. YVA-selostuksessa on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa sivukiven läjitysalueeksi. Ne kaikki sijaitsivat lähellä avolouhosta Korkeakuusikon molemmin puolin. Ympäristölupahakemusvaiheessa sivukiven läjitysalue oli YVAselostuksessa tarkasteltujen vaihtoehtojen VE1 ja VE2 yhdistelmä. Nyt valittu uusi paikka on vaihtoehtojen VE2 ja VE3 yhdistelmä. Toinen selvä muutos ympäristöluvan mukaiseen toimintojen sijoitussuunnitelmaan on se, että avolouhoksen alueelta poistettavat pintamaat sijoitetaan louhoksen eteläpuolelle eikä pohjoispuolelle. Pintamaiden läjitysalue ei jää kaivosalueelle pysyväksi. Pintamaita käytetään eri kohteiden maisemointiin ja muuhun jälkihoitoon. Muuten kaivostoiminnat on esitetty sijoitettavaksi aikaisemmassa suunnitelmassa esitettyihin paikkoihin. Täsmentyneissä suunnitelmissa sijaintipaikat ovat voineet siirtyä korkeintaan muutamia kymmeniä metrejä lupahakemuksessa esitetyistä paikoista.
Voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan mukaan puhtaat sade- ja sulamisvedet voidaan johtaa maastoon tai vesistöön. Kaivospiirin eteläosan sade- ja sulamisvedet johdetaan ojaa pitkin kaivospiirin lounaisosaan ja pumpata sieltä edelleen kaivospiirin ulkopuolella olevan pintavalutuskentän kautta Seurujokeen. Näin vähennetään sulamisvesien pääsyä avolouhokseen. 12 Energian tuotanto ja käyttö Hallinto- ja huoltorakennuksen lämmöntarvetta varten kaivokselle on hankittu lämpökeskuspaketti. Siinä on yksi 2 MW:n kevytöljykattila. Polttoaineena käytetään rikitöntä kevyttä polttoöljyä noin 115 m 3 vuodessa. Polttoöljy varastoidaan 30 m 3 :n suuruisessa terässäiliössä, joka on varustettu 100 %:n varoaltaalla. Kattilan savukaasut johdetaan 12 metriä korkean savupiipun kautta ulkoilmaan. Kattilan päästöt ilmaan ovat arviolta 0,4 t/v (100 mg/mj) typen oksideja ja 0,06 t/v (15 mg/mj) hiukkasia. Öljykattila on jatkuvassa kaukovalvonnassa. Hälytykset ohjautuvat GSMmoduulin kautta huoltomiehelle. Lisäksi lämpökeskus tarkastetaan viikoittain sekä tehdään vuosihuolto elo syyskuussa. Kattila nuohotaan, kun savukaasun loppulämpö on noussut 30 C normaalia käyttölämpötilaa korkeammalle. Hapetusprosessin käynnistämiseksi autoklaavia lämmitetään kahdella 6,3 MW:n kevyttä polttoöljyä käyttävällä höyrynkehittimellä. Niiden tarvitsema polttoaine varastoidaan lämpökeskuksen 30 m 3 :n terässäiliössä. Kevyttä polttoöljyä käytetään noin 60 m 3 vuodessa. Höyrynkehittimien päästöt ilmaan ovat arviolta 0,2 t/v (100 mg/mj) typen oksideja ja 0,03 t/v (15 mg/ MJ) hiukkasia. MUUTOKSET LUPAMÄÄRÄYKSIIN 3, 9, 15, 17, 19, 20, 21, 29 JA 43 SEKÄ PÄÄSTÖ- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILUUN Lupamääräys 3 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 3 on määrätty seuraavaa: Rikastusprosessin käsitellyt jätevedet saa johtaa "Suurikuusikon kaivoshankkeen ympäristölupahakemussuunnitelma, 12.12.2001", liitteen 1, toimintojen sijoitus MK 1:10 000 mukaiseen kohtaan Seurujoessa. Käsitellyn prosessijätejäteveden johtamisaikana Seurujoen virtaaman on oltava purkupisteen kohdalla vähintään 5 m 3 /s ja johdettavan jäteveden virtaaman enintään 0,6 % Seurujoen virtaamasta. Seurujoen virtaaman mittaamiseksi hakijan on rakennettava tarvittavat mittauslaitteet purkupisteen lähistölle. Prosessijätevedet on johdettava vesistöön siten, että ne sekoittuvat tehokkaasti jokiveteen. Vesistöön johdettavan prosessijäteveden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä veden kierrätyksen avulla. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 3 muutetaan kuulumaan seuraavasti:
Rikastusprosessin käsitellyt jätevedet saa johtaa "Suurikuusikon kaivoshankkeen ympäristölupahakemussuunnitelma, 12.12.2001", liitteen 1, toimintojen sijoitus MK 1:10 000 mukaiseen kohtaan Seurujoessa. Käsitellyn prosessijätejäteveden virtaama saa olla enintään 0,6 % Seurujoen virtaamasta. Seurujoen virtaaman mittaamiseksi hakijan on rakennettava tarvittavat mittauslaitteet purkupisteen lähistölle. Prosessijätevedet on johdettava vesistöön siten, että ne sekoittuvat tehokkaasti jokiveteen. Vesistöön johdettavan prosessijäteveden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä veden kierrätyksen avulla. 13 Perustelut Rikastusprosessin muutoksen seurauksena rikastamon ja rikastushiekkaaltaiden välisestä vesikierrosta on tarpeen poistaa aikaisempaan suunnitelmaan nähden vähemmän prosessijätevesiä. Vettä poistetaan selkeytykseen lähinnä runsassateisina vuosina. Tästä huolimatta saattaa erityisesti hyvin runsassateisina vuosina tulla tilanne, jolloin vesikierrosta on järkevää poistaa vettä selkeytykseen ja pintavalutuskentän kautta edelleen vesistöön muulloinkin kuin ylivirtaamakausina. Rikastushiekka-altaisiin ei patoturvallisuussyistä ole järkevää varastoida vettä enempää kuin kulloinkin on tarpeen. Koska johdettavien prosessijätevesien ja Seurujoen virtaaman suhde (laimennussuhde) pidetään aina vähintään lupamääräyksen edellyttämällä tasolla, ei muutoksesta aiheudu lisääntyviä haitallisia vesistövaikutuksia. Lupamääräys 9 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 9 on määrätty seuraavaa: Toiminnasta ei saa aiheutua sellaista pölyämistä, jonka seurauksena ympäröivillä asuntoalueilla ylittyy hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuus 40 μg/m 3 (293 K, 101,3 kpa) kalenterivuoden keskiarvona laskettuna. Samoilla alueilla kokonaisleijuman vuoden vuorokausikeskiarvojen 98. prosenttipiste ei saa ylittää arvoa 120 μg/m 3. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 9 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Toiminnasta ei saa aiheutua pölyämistä, jonka seurauksena kaivosalueen ympäristössä ylittyvät hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksia koskevat raja-arvot (VNa 711/2001) tai hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskeva ohjearvo (VNp 480/1996). Perustelut Valtioneuvosto antoi 9.8.2001 uuden asetuksen ilmanlaadusta (VNa 711/2001). Sillä pantiin täytäntöön Euroopan neuvoston direktiivi ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista (1999/30/EY) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin pitoisuuksien raja-arvoista (2000/69/EY) sekä eräitä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun neuvoston direktiivin (96/62/EY) säännöksiä. Raja-arvoja sovelletaan terveyshaittojen ehkäisemiseksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille.
Ilmanlaatuasetukseen sisältyy siirtymäsäännös, jonka mukaan rikkidioksidin, typpidioksidin ja kokonaisleijumaan kuuluvien hiukkasten pitoisuuksille aiemmin valtioneuvoston päätöksellä (VNp 481/1996) annetut raja-arvot ovat voimassa siihen asti, kunnes asetuksella säädetyt uudet raja-arvot on saavutettava. Hiukkasilla tämä ajankohta oli 1.1.2005, jolloin halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin kokoisille hengitettäville hiukkasille (PM 10 ) asetuksessa annetut raja-arvot astuivat voimaan ja kokonaisleijuman raja-arvot poistuivat käytöstä. Edellä olevaan ja Ilmatieteen laitoksen asiantuntijalausuntoon viitaten Agnico-Eagle AB esittää, että Kittilän kaivoksen pölypäästöjen vaikutusta ilman laatuun säännellään soveltaen ilmanlaatuasetuksen (VNa 711/2001) raja-arvoja sekä valtioneuvoston ohjearvopäätöksen (VNp 480/1996) ohjearvoja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksille. Ilmatieteen laitoksen asiantuntijalausunnossa todetaan, että hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuusmittauksin saadut tulokset indikoivat hiukkasten terveysvaikutusten lisäksi hyvin myös pölypäästöistä aiheutuvia viihtyvyyshaittoja, joiden arviointiin on aiemmin käytetty kokonaisleijuman (TSP) mittauksia. Ts. kokonaisleijuman (TSP) mittaukset eivät ole tätä tarkoitusta varten tarpeellisia, vaan hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuusmittaukset kaivoksen pölypäästöjen ilmanlaatuvaikutusten tarkkailussa riittävät. 14 Lupamääräykset 15 ja 17 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 15 on määrätty seuraavaa: Vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnin sakan sijoitusallas, rikastushiekka-allas 1, on luokitukseltaan ongelmajätteen kaatopaikka. Altaaseen saa sijoittaa rikastusprosessista vesilietteenä pumpattavia hiekkoja ja sakkoja vuosittain kuiva-aineena laskettuna enintään 750 000 t. Vaahdotuksen ja neutraloinnin sakat on sekoitettava mahdollisimman tehokkaasti ennen altaaseen johtamista. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 15 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnin sakan sijoitusallas, rikastushiekka-allas 1, on luokitukseltaan ongelmajätteen kaatopaikka. Altaaseen saa sijoittaa rikastusprosessista vesilietteenä pumpattavia hiekkoja ja sakkoja vuosittain kuiva-aineena laskettuna noin 1 000 000 t. Vaahdotuksen ja neutraloinnin sakat on sekoitettava mahdollisimman tehokkaasti ennen altaaseen johtamista. Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 17 on määrätty seuraavaa: Syanidiliuotuksen sakan sijoitusallas, rikastushiekka-allas 2, on luokitukseltaan ongelmajätteen kaatopaikka. Allas on kokonaan aidattava. Altaaseen saa sijoittaa vesilietteenä olevaa sakkaa vuosittain kuiva-aineena laskettuna enintään 30 000 tonnia. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 17 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Syanidiliuotuksen sakan sijoitusallas, rikastushiekka-allas 2, on luokitukseltaan ongelmajätteen kaatopaikka. Allas on aidattava metsään rajoittuvalta koillisosalta sekä siitä niin pitkälle patopenkereitä, että estetään porojen
tahaton kulku altaaseen. Altaaseen saa sijoittaa vesilietteenä olevaa sakkaa vuosittain kuiva-aineena laskettuna noin 50 000 tonnia. 15 Perustelut Malmivarojen kasvu ja rikastusprosessin muutokset mahdollistavat rikastamon tuotantokapasiteetin nostamisen ympäristöluvan mukaisesta noin 750 000 tonnista noin 1 miljoonaan tonniin vuodessa. Näiden seurauksena kaivoksen suunniteltu toiminta-aika pidentyy noin 10 vuodesta noin 15 vuoteen. Rikastettavan malmin määrän lisääntymisen seurauksena myös rikastushiekka-altaille läjitettävien rikastushiekkojen määrä kasvaa merkittävästi. Käytännössä rikastushiekkaa muodostuu kullan tuotannossa yhtä paljon kuin malmia toimitetaan rikastamolle. Näin ollen tunnetuilla malmivaroilla rikastushiekkoja muodostuu koko toiminnan aikana noin 15 16 Mt, kun voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä muodostuvien rikastushiekkojen kokonaismääräksi arviointiin noin 6,3 Mt. Vuositasolla rikastushiekkojen määrä kasvaa rikastamon tuotannon kasvun suhteessa eli noin kolmanneksella noin 750 000 tonnista noin 1 milj. tonniin. Rikastushiekka-allas 2:n patopenkereiden jyrkkyys ja korkeus estää porojen kulun altaaseen muualla kuin pengertämättömällä metsään rajoittuvalla osalla. Lupamääräykset 19 ja 20 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 19 on määrätty seuraavaa: Altaiden 1 ja 2 reunaosat on muotoiltava enintään 1:4 kaltevuuteen ja lakiosat vähintään 1:10 kaltevuuteen viipymättä niiden saavutettua hakemussuunnitelmien mukaisen täyttötason. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 19 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Altaiden 1 ja 2 reunaosat on muotoiltava enintään kaltevuuteen 1:2,5 ja lakiosat rakennettava reunoja kohti viettäviksi viipymättä altaiden saavutettua ylimmän täyttötason. Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 20 todetaan seuraavaa: Sivukivien läjitysalueet ovat luokitukseltaan tavanomaisen jätteen kaatopaikkoja. Niille saa sijoittaa louhittua sivukiveä sekä malmia, jota ei voida rikastusprosessissa hyödyntää. Sivukivien läjittämisessä on käytettävä enintään 10 metriä paksua kerroksittaista täyttöä, joka etenee poispäin Rouravaaran kylän asutuksesta. Sivukivien läjitys on tehtävä lohkoittain siten, että kulloinkin käytössä oleva alue täytetään ylimpään tasoon asti, ennen siirtymistä viereiselle lohkolle. Sivukiven läjitysalueiden ylin täyttötaso saa nousta enintään tasolle +238 m ja niiden reunaosat on muotoiltava täytön edetessä enintään 1:4 kaltevuuteen ja lakiosat vähintään 1:10 kaltevuuteen. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 20 muutetaan kuulumaan seuraavasti:
Sivukivien läjitysalueet ovat luokitukseltaan tavanomaisen jätteen kaatopaikkoja. Niille saa sijoittaa louhittua sivukiveä sekä malmia, jota ei voida rikastusprosessissa hyödyntää. Sivukivien läjittämisessä on käytettävä enintään 10 metriä paksua kerroksittaista täyttöä, joka etenee poispäin Rouravaaran kylän asutuksesta. Sivukiven läjitysalueiden ylin täyttötaso maisemointikerrokset mukaan lukien saa nousta enintään tasolle +255 m ja niiden reunaluiskat on muotoiltava kaltevuuteen 1:2,5 tai loivemmiksi ja lakiosat rakennettava reunoja kohti viettäviksi. 16 Perustelut Rikastushiekka-altaiden reunaosien rakentaminen ympäristöluvassa määrättyä jyrkemmiksi ei vaaranna altaiden louhepatojen kestävyyttä eikä heikennä altaiden ympäristönsuojelun tasoa pitkänkään ajan kuluessa. Reunaosien rakentaminen kaltevuuteen 1:4 edellyttäisi useiden miljoonien tonnien lisämassojen (joko sivukiviä tai maamassoja) ajamista padon louhetukipenkkaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä olennaisesti edistäisi patojen sulautumista maisemaan. Koska altaiden ylin täyttötaso jää korkeimmillaankin +258,5 metriä korkeaa Rouravaaraa matalammaksi ja altaat liittyvät suoraan Rouravaaran länsirinteeseen, voidaan hyvin suunnitellulla maisemoinnilla sovittaa altaat ympäristöönsä aiheuttamatta merkittäviä maisemahaittoja. Rikastushiekka-altaita tai niiden osia koskeva maisemointi-suunnitelma toimitetaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston hyväksyttäväksi viimeistään vuotta ennen kuin altaat tai niiden osat saavuttavat ylimmän täyttötasonsa. Sivukivien läjitysalueiden rakentaminen ympäristöluvassa määrättyä jyrkemmiksi ja korkeammaksi vähentäisi merkittävästi alueen pinta-alaa ja läjitysalueelle tulevaa sadantaa ja edelleen läjitetyn kiviaineksen läpi suotautuvan veden määrää, jolloin sadeveden kontakti happoa muodostavien sivukivien kanssa vähenee. Tämä edesauttaisi sivukivialueiden ja niiltä tulevien suoto- ja valumavesien hallintaa. Sivukivialueiden korotuksesta ja jyrkkäpiirteisyyden lisäämisestä aiheutuvia maisemamuutoksia voidaan tehokkaasti lieventää hyvin suunnitellulla läjityksellä ja maisemoinnilla. Agnico-Eagle AB toimittaa sivukivien läjitysalueiden maisemointisuunnitelman Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston hyväksyttäväksi 31.5.2008 mennessä. Rikastushiekka-altaiden ja sivukivien läjitysalueiden lakiosia koskeva kaltevuusvaatimus vähintään 1:10 johtaisi jopa yli kilometrin mittaisilla alueilla kohtuuttomiin massansiirtoihin. Mm. rikastushiekka-alueilla kaltevuutta 1:10 ei ole mahdollista tehdä rikastushiekalla, vaan se edellyttäisi luonnonmaatäyttöä. Läjitettävään materiaaliin imeytyvän veden määrään voidaan vaikuttaa tehokkaimmin pinnankaltevuuden sijasta pintakerroksen laadulla. Muutosesityksellä päästään ympäristönsuojelullisesti vastaavaan tavoitteeseen kuin lupamääräyksen mukaisella ratkaisulla. Lupamääräys 21 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 21 on määrätty seuraavaa: Luvan saajan on oltava selvillä louhittavien sivukivilajien haponmuodostuspotentiaalista ennen niiden läjittämistä. Sivukivi tai rikastusprosessiin kelpaamaton malmi, jonka neutralointipotentiaalin (NP) suhde haponmuodostuspotentiaaliin (AP) on pienempi kuin 3/1 on sijoitettava siten, että
etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. Sivukivi on louhittava siten, että läjitettävän rikkipitoisen sivukiven palakoko on mahdollisimman suuri. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 21 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Luvan saajan on oltava selvillä sivukiven rikkipitoisuudesta ennen läjittämistä. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja hapon neutralointi- ja muodostuspotentiaalin suhde (NP/AP) alle 3, on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia sisältävää kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. Mahdollisesti happoa tuottava sivukivi on louhittava siten, että läjitettävän sivukiven palakoko on mahdollisimman suuri. 17 Perustelut Kivi, jonka rikkipitoisuus on 0,5 %, tai kivi, jonka rikkipitoisuus on > 0,5 % ja neutralointipotentiaalin suhde haponmuodostuspotentiaaliin (NP/AP) on 3 katsotaan ei-happamia suotovesiä muodostavaksi (Non-Acid Forming, NAF). Mahdollisesti happamia suotovesiä muodostavaa (Potentially Acid Forming, PAF) on kivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja neutralointipotentiaalin suhde hapontuottopotentiaaliin on alle 3. Sivukivissä ja malmissa oleva rikki on sitoutuneena sulfideihin, joista alueella esiintyy yleisimmin: Arseenikiisu (FeAsS), jonka rikkipitoisuus on noin 22%. Tällöin 0,5 %:n rikkipitoisuus saavutetaan noin 2,3 %:n arseenikiisupitoisuudella Rikkikiisu (FeS 2 ), jonka rikkipitoisuus on noin 53 %. Tällöin 0,5 %:n rikkipitoisuus saavutetaan noin 1,0 %:n rikkikiisupitoisuudella Magneettikiisu (Fe 1-x S), jonka rikkipitoisuus on noin 38%. Tällöin 0,5 %:n rikkipitoisuus saavutetaan noin 1,3 %:n magneettikiisupitoisuudella. Muiden sulfidien osuus sekä sivukivissä että malmissa on mitätön. Malmivyöhykkeen ja sivukivien välillä on suuria eroja sekä sulfidien määrässä että sulfidityypeissä. Louhittava malmi on tyypillistä nk. pirotemalmia, jossa sulfidien (pääosin arseenikiisu ja rikkikiisu) kokonaismäärä on keskimäärin noin 12 %. Se vastaa noin 3,5 %:n rikkipitoisuutta. Sivukivissä sekä arseenikiisun kokonaismäärä että osuus kaikista sulfideista vähenee huomattavasti malmin kontaktista poispäin mentäessä. Sivukivien sulfidit ovat pääasiassa rikki- ja magneettikiisua ja niiden kokonaismäärä on keskimäärin alhaisempi kuin malmissa. Ne ovat yleensä keskittyneet tiettyihin sivukivien kivilajiyksiköihin, joissa voi paikallisesti olla kapeita (<1 m) massiivisia rikkikiisuraitoja (> 50 % rikkikiisua). Suurin osa sivukivistä on kuitenkin sulfidi-vapaata.
Esitetty 0,5 %:n rikkipitoisuuden alaraja sivukivissä vastaa siis sulfidien määränä laskettuna noin 1 % sulfideja. Näin vähäisellä sulfidimäärällä ei hakijan käsityksen mukaan ole merkittävää haponmuodostuspotentiaalia. Sivukivien haponmuodostuspotentiaalin luokittelu tehdään louhinta- ja lastausvaiheessa silmämääräisesti louheessa olevien sulfidien määrään perustuen. Neutralointipotentiaali voidaan arvioida karbonaatti-mineraalien määrän perusteella. Alueen kairanäytteistä on tehty kemiallisia analyysejä, joista on määritetty eri kivityyppien hapon-muodostus- ja neutralointipotentiaalit. Louheesta tehtävän silmämääräisen havainnoinnin alaraja on 1 %:n luokkaa, mikä tukee myös esitettyä 0,5 % alarajaa rikkipitoisuudelle. 18 Lupamääräys 29 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 29 on määrätty seuraavaa: Rikastamon yhteydessä on oltava vähintään prosessissa kerralla olevan vesimäärän suuruinen, pohjaltaan tiivis varoallas, johon mahdollisten häiriöiden tai onnettomuustilanteiden seurauksena prosessista poistuva vesi voidaan johtaa. Allas voi olla kokonaan erillinen tai osana prosessitiloja. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 29 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Rikastamon yhteydessä on oltava kutakin erillistä prosessikiertoa varten sen suurimman säiliön suuruinen, pohjaltaan tiivis varoallas tai vastaava ratkaisu, johon mahdollisten häiriöiden tai onnettomuustilanteiden seurauksena prosessista poistuva neste voidaan johtaa. Perustelut Rikastamon varoallasratkaisut tehdään osastoittain, kutakin prosessivaihetta kohden erillisinä. Suojatasoltaan tällainen ratkaisu vastaa ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräystä 29. Lupamääräys 43 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 43 on määrätty seuraavaa: Kertaluontoisista mittauksista ja vaikutusseurannoista on jätettävä toimenpidesuunnitelma Lapin ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi viimeistään kaksi kuukautta ennen niiden aloittamista. Agnico-Eagle AB esittää, että lupamääräys 43 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Kertaluonteisista mittauksista ja selvityksistä on jätettävä toimenpide- ja raportointisuunnitelma Lapin ympäristökeskukselle tiedoksi viimeistään kaksi kuukautta ennen niiden aloittamista. Tarvittaessa valvontaviranomainen voi tehdä toimenpide- ja raportointisuunnitelmasta erillisen päätöksen.
19 Perustelut Muutos vapauttaa viranomaisen pakollisista hallinnollisista hyväksymismenettelyistä mm. rutiininomaisten mittausten ja selvitysten osalta. Muutos on tehty Lapin ympäristökeskuksen esityksestä. Päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailu (päätöksen 69/02/1 liite 2) Ilman laadun seuranta Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 päästö- ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmassa on määrätty ilman laadun seurannan osalta seuraavaa: Pöly, leijuma 12 kertaa vuodessa 9 laskeuman seuranta-asemaa. Laskeumasta määritetään sähkönjohtavuus, ph, As ja kiintoaine Pöly, ilman hiukkaspitoisuus (PM10 ja TSP) 3 vuoden välein 1 mittauspiste asutuksen läheisyydessä Agnico-Eagle AB esittää, että lupapäätöksen nro 69/02/1 mukaisesta ilmanlaatuvaikutusten tarkkailussa luovutaan ja seuranta määrätään tehtäväksi seuraavasti: Kaivoksen ympäristössä tulee mitata tuotantotoiminnan käynnistyttyä ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksia kampanjaluonteisesti kahdessa tarkkailupisteessä jatkuvatoimisilla analysaattoreilla 6 kuukauden jaksolla. Mittausasemien paikat tulee valita ilmanlaatuasetuksessa (711/2001) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit huomioon ottaen (muun muassa lähiasutus). Hiukkasten pitoisuusmittausten tuloksia tulee verrata voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin raja-arvoihin (VNa 711/2001) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohjearvoon (VNp 480/1996). Mittaukset tulee tehdä niin, että niillä saadaan arvioitua sekä kesäajan pölyämistä edustava että syksyn ja lumisen ajan tilannetta indikoiva hiukkaskuormituksen taso kaivosalueen ympäristössä. Hiukkasmittauksiin tulee yhdistää tuulen nopeuden ja suunnan mittaukset päästövaikutusten identifiointia ja tulosten tulkintaa varten. Luvan saajan tulee tehdä perusteltu esitys ympäristölupavirastolle jatkuvatoimisten hiukkasmittausten perusteella, onko vastaavaan seurantaan edelleen tarvetta. Perustelut Muutos perustuu ilmatieteen laitoksen asiantuntijan suositukseen Kittilän kaivoksen pölypäästöjen vaikutusten seurannan toteuttamiseksi. Vaikka raja-arvotarkasteluissa pitoisuuksien vertailujakso on yksi vuosi, saadaan esitetyllä mittausjärjestelyllä riittävän luotettavasti määritettyä hiukkaspitoisuuksien suhde raja-arvoihin ja ns. arviointikynnyksiin, jotta jatkossa tarvittava kaivoksen pölypäästöjen seurannan taso voidaan arvioida. Myöhem-
pien hiukkasseurantojen tarve ja sisältö arvioidaan ensimmäisten mittaustulosten perusteella. 20 Biologinen seuranta pintavesissä Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 tarkkailuohjelmassa on määrätty pintavesien biologisen seurannan osalta seuraavaa: Biologinen seuranta pintavesissä Kerran vuodessa Jätevesien vaikutusalueella ja vertailualueilla kalan poikastuotanto, pohjaeläinfauna Agnico-Eagle AB esittää, että pohjaeläimistön vuotuisesta tarkkailusta luovutaan ja se määrätään tehtäväksi kolmen vuoden välein. Perustelut Agnico-Eagle AB toimitti Lapin ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi 18.4.2006 päivätyn kaivoksen rakentamisvaiheen käyttö-, päästö ja vaikutustarkkailuohjelman. Siinä pohjaeläimistön tarkkailu esitettiin toteutettavaksi menetelmällä, joka on ollut varsin yleisesti käytössä vastaavanlaisissa pohjaeläimistön tarkkailuissa. Tarkkailuohjelmaa koskevassa päätöksessään 14.6.2006 ympäristökeskus totesi pohjaeläimistön tarkkailun osalta seuraava: Pohjaeläimistön tarkkailusuunnitelmaa (kohta 5.4.2) tulee täydentää näytteenottopaikkojen koordinaattitiedoin. Pohjaeläintarkkailun menetelmänä esitetyn RIVPACS menetelmän tilalla tulee käyttää vesipuitedirektiivin toteutuksessa käytettävää menetelmää: Näytteitä otetaan potkuhaavilla standardin 5077 mukaisesti koskipaikkojen kivikkopohjilta kolmesta habitaatista (keskiuoman voimakkaan virran alue, uoman laidan hitaan virran alue ja ranta-alue) 3 rinnakkaisnäytteitä/habitaatti (kokonaisnäytemäärä on täten 9 kpl / näytteenottopaikka). Näytteiden jatkokäsittelyssä (poiminta) noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Lajiston määrityksessä noudatetaan vesipuitedirektiivin toteutukseen sovittua määritystarkkuutta. Tarkat näytteenotto-, näytteiden käsittely- ja määritysohjeet julkaistaan Suomen ympäristökeskuksen toimesta kesän 2006 aikana. Täsmennetty pohjaeläimistön tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa ympäristökeskukseen viikkoa ennen syyskesän 2006 näytteenottoa. Ympäristökeskus edellytti esitettyä yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tarkkailua. Agnico-Eagle toimitti 29.9.2006 päivätyn täydennetyn pohjaeläimistön tarkkailusuunnitelman ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Se pohjautuu Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskuksen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistyössä laatimaan menetelmään/ohjeeseen, joka ottaa huomioon vesipuitedirektiivin tarpeet ja ns. kattavan biologisen seurannan. Ympäristökeskus hyväksyi täydennetyn suunnitelman pienen täsmennyksen kera päätöksellään 25.10.2006. Vuoden 2006 pohjaeläintarkkailun toteutettiin sen mukaisesti. Toteutettu pohjaeläintarkkailu osoittautui työlääksi ja kalliiksi suhteessa muihin tarkkailuihin. Agnico-Eagle AB:n käsityksen mukaan näin perusteellista ja tarkkaa pohjaeläinselvitystä ei ole tarpeen toteuttaa joka vuosi, vaan korkeintaan joka kolmas vuosi. Joka vuosi toteutettuna tällainen selvi-