Psykologia Työryhmän osallistujat Katariina Salmela-Aro, Helsingin yliopisto (puheenjohtaja) Kimmo Alho, Helsingin yliopisto Jari Hietanen, Tampereen yliopisto Matti Laine, Åbo Akademi Mikael Leiman, Itä-Suomen yliopisto Pekka Niemi, Turun yliopisto Jari-Erik Nurmi, Jyväskylän yliopisto Lea Pulkkinen, Jyväskylän yliopisto Virpi Kalakoski, Työterveyslaitos (asiatuntijasihteeri) Esipuhe Ryhmän toiminta Raportin lähtökohtana oli Suomen Akatemian nimeämän pienryhmän kokous 19.9.2011 klo 10 13. Asiantuntijaryhmän laajentaminen: Psykologian pienryhmä totesi 19.9. pidetyn kokouksen aluksi, että se ei edusta riittävän hyvin Suomen koko psykologian laajaa kenttää sisältöjen eikä laitosten/yliopistojen osalta. Tämän vuoksi pienryhmän raportti päätettiin lähettää kommentoitavaksi seuraaville senioriasiantuntijoille, jotka lupautuivat tehtävään: Professori Jari Hietanen, Tampereen yliopisto Professori Matti Laine, Åbo Akademi Professori emeritus Mikael Leiman, Itä-Suomen yliopisto Professori Pekka Niemi, Turun yliopisto 1
A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Psykologian kannalta merkityksellisimmät toimintaympäristön muutokset liittyvät muutoksiin tutkimusrahoitusmallissa, yliopistohallinnossa, Suomen Akatemiassa ja Psykonet-verkostossa Tutkimukseen tarvitaan lisää henkilötyövuosia ja aputyövoimaa Kokonaisrahoitusmalli on johtanut siihen, että hankkeista muodostuu aikaisempaa kalliimpia ja niitä on siksi aiempaa vähemmän. Tämä on erityisen haitallista vahvasti Suomen Akatemian rahoituksesta riippuvaiselle psykologian alan tutkimukselle. Myös yliopistohallinnossa on tapahtunut isoja muutoksia, jotka ovat syöneet tutkimukseen käytettävissä olevaa aikaa: johtamistapa on muuttunut, palveluita on karsittu laitoksista ja aputyövoimaa on vähennetty. Palveluiden vähentämisen vuoksi professorit ja tutkijat eivät voi keskittyä koulutustaan vastaaviin ydintehtäviinsä eli tutkimukseen ja opetukseen, vaan he joutuvat hoitamaan lukuisia tehtäviä, jotka kuuluisivat sihteereille ja taloushallinnolle. Aputyövoiman puutteen vuoksi myös esimerkiksi mahdollisuus ottaa vastaan merkittäviä kansainvälisiä luottamustehtäviä ja edistää liikkuvuutta ovat vaarantuneet: tärkeistäkin tehtävistä joutuu kieltäytymään, jos tehtävän hoitamisen tueksi ei ole saatavissa resursseja. Kun tukea ei saa riittävästi omasta organisaatiosta, yhteistyön rakentaminen, budjettien hoito ja muu hallinnointi ovat yksittäisten ihmisten jaksamisen varassa. Psykologiatieteen vahva asema on uhattuna Psykologiassa on tehty suhteellisen pienellä tutkijamäärällä valtavasti töitä ja myös onnistuttu, mikä näkyy kansainvälissä arvioissa erittäin korkeana tutkimuksen tasona. Psykonet-verkosto on ollut tässä yksi keino, jonka avulla on vahvistettu tutkimusyhteistyötä ja tohtorikoulutusta. Pienryhmä kuitenkin näkee, että edellisen Suomen tieteen tila ja taso raportin aikana psykologian asema tieteenalana oli vahvempi kuin tällä hetkellä. Viimeaikaiset yliopiston toimintaympäristön muutokset eivät ole tuottaneet sellaisia uusia rakenteita, jotka tukisivat yhteistyötä, vaan uudet rakenteet pikemminkin pirstoavat aiempaa yhteistyötä. Psykonet-verkoston heikentyminen opetus- ja kulttuuriministeriön erillisrahoituksen päätyttyä ja pelko psykologian valtakunnallisen tohtoriohjelman hajoamisesta uhkaavat ennen niin dynaamista tieteenalaamme: se mitä on yhteistyön avulla saavutettu, ollaan pahimmassa tapauksessa menettämässä. Pienessä maassa olisi erityisen tärkeää, että toimintaympäristö ja institutionaaliset rakenteet tukevat yhteistyötä. Myös psykologiatieteen näkyvyys on heikentynyt. Yliopiston rakenteelliset muutokset ovat johtaneet laitosten yhdistämiseen ja tällä hetkellä psykologialla on oma laitos vain Jyväskylän yliopistossa. Psykologia ei ole selkeästi tieteenalana edustettuna myöskään tutkimuslaitoksissa eikä sillä ole omaa tutkimuslaitosta, mikä voisi edistää tieteenalan ja menetelmien kehittämistä sekä tutkimuksen laajentamista entistä soveltavampiin kysymyksiin. Tällä hetkellä suurin osa tutkijoista toimii yliopistoissa ja korkeakouluissa. Suomen Akatemian toimikuntaan toivotaan psykologian edustusta: vaikka kyseessä on pieni tieteenala, on psykologia kuitenkin oma koulutusalansa ja tutkimusrahoituksen määrän ja tutkimuksen tuloksellisuuden ja tason suhteen merkittävä tieteenala. 2
Psykologiatieteen yhteiskunnallista merkitystä ei ole riittävän hyvin tunnistettu ja huomioitu Suomessa eikä Euroopan tasolla. Esimerkiksi EU:n puiteohjelmiin olisi tärkeää saada vahvemmin esiin ihmisen, hyvinvoinnin ja perheen näkökulman merkitys koko yhteiskunnan hyvinvoinnille ja menestykselle. Tämän näkökulman esiintuominen parantaisi psykologian mahdollisuuksia tehdä yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta. B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Tieteenalamme korkea kansainvälinen taso tulee esiin julkaisujen määrissä ja laadussa. Maamme psykologian laitoksia kiitetään monissa kansainvälisissä arvioissa. Huippuyksiköillä on ollut merkittävä rooli tieteenalamme kehityksessä. Myös kansainvälinen yhteistyö on vilkasta ja hedelmällistä. Suomessa erityistä on vahva perustutkimusosaaminen ja uudet aluevaltaukset. Psykologinen tutkimus Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoista ja verkostoitunutta Psykologian tutkimuksen keskeisimpiä aloja Suomessa ovat kognitiivinen neurotiede, oppimisen ja motivaation tutkimus, kehityspsykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. Viime vuosina on noussut myös uusia teemoja, kuten musiikinpsykologian ja emootioiden tutkimus. Monet vahvat tutkimusalat ovat löytäneet toisensa ja luoneet siten uusia keskeisiä tutkimuskysymyksiä. Esimerkiksi kehityspsykologia ja kognitiivinen neurotiede tekevät yhteistyötä. Kehityspsykologisen tutkimuksen alue on laajentunut koskemaan lapsen kehityksen lisäksi myös aikuisikään liittyviä kysymyksiä. Tieteenalamme on päässyt pienillä resursseilla kansainväliselle huipulle. Psykologian alalla julkaistujen Suomessa tehtyjen tieteellisten artikkeleiden määrät ovat kasvaneet tasaisesti. Korkea kansainvälinen taso on tullut esiin myös maamme psykologian laitosten arvioinneissa erittäin hyvin tai erinomaisin arvosanoin. Esimerkiksi Jyväskylän psykologian laitos on arvioitu maailman parhaan 5 % joukkoon ja huomiota ovat kiinnittäneet erityisesti maailmanlaajuisesti ainutlaatuiset pitkittäistutkimukset sekä oppimisen ja motivaation ja oppimisvaikeuksien tutkimus, jotka ovat nousseet kansallisten huippututkimusyksikköjen joukkoon. Samoin Helsingin yliopiston psykologian laitos on saanut korkeimman mahdollisen arvion Helsingin yliopiston sisäisessä kansainvälisessä arvioinnissa ja Excellence Group Psychology 2009 statuksen CHE-arviossa (www.che.de). Kansainvälinen yhteistyö on vilkasta erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan vahvojen tutkimusmaiden kanssa, mutta yhteistyötä on laajennettu myös joidenkin BRIC-maiden (Venäjä, Kiina) suuntaan muun muassa Suomen Akatemian tuella. Yhteistyö uusien maiden kanssa on tulevaisuuden mahdollisuus, jota helpottaisi erityisrahoitus yhteistyön tukemiseen. Huippuyksiköiden ja resurssien väheneminen vaarantavat hyvän tason säilymisen Suomalaisen psykologian huimaa kehittymistä ovat edistäneet tutkimuksen huippuyksiköt ja akatemiaprofessuurit. Tällä hetkellä psykologiassa ei ole akatemiaprofessoreita eikä FiDiProrahoitusta (Finland Distinguished Professor Programme), ja tutkimuksen huippuyksiköiden kaudet ovat päättyneet tai päättymässä. Tilanne vaarantaa psykologian erinomaisen tason säilymisen ja tieteenalan kehittymisen, mikä saattaa tulla esiin vasta vuosien kuluttua, kun päättyneiden ja päättyvien hankkeiden viimeisetkin julkaisut valmistuvat. Suomen Akatemian tulisikin 3
rahoituspäätoksissään ottaa enemmän huomioon tutkimuksen taso kuin tieteenalojen tukemisen tasapuolisuus. Kaiken kaikkiaan psykologian alalla ei ole tapahtunut sellaista resurssien kasvua, joka vastaisi tutkimuksen korkeaa tieteellistä laatua ja julkaisujen impaktilukuja. Suorituksina tarkasteltuna tieteenala on kehittynyt hienosti, mutta esimerkiksi professoreiden määrä ei ole lisääntynyt vahvoillakaan tutkimusaloilla. Taustalla on institutionaalisia esteitä: kun työsuhteet ovat sidoksissa koulutusmääriin, niitä ei saada lisää, koska koulutusmäärätkään eivät ole lisääntyneet. Psykologian yliopistollisten tutkimus- ja opetustehtävien puuttuessa ihmiset ovat siirtyneet lähialoille, kuten muun muassa tekniikan ja kasvatustieteen aloille. Tällainen tieteenalan menestys ja kasvu ei kuitenkaan tuo esiin psykologiaa omana tieteenalanaan - piiloon jää psykologian todellinen vaikuttavuus ja laajuus. Monitieteisyys on psykologiassa vahvuus mutta heikentää tieteenalamme näkyvyyttä Monitieteinen tutkimus on psykologian vahvuus. Suomalaisen psykologian korkea metodologinen taso on luonut hyvät mahdollisuudet monitieteisen tutkimuksen lisääntymiseen ja kantaa tutkimusta pitkälle tulevaisuuteen. Erityisesti kognitiivinen neurotiede, kouluun ja oppimiseen liittyvä tutkimus sekä yhteistyö epidemiologisissa ja muissa lääketieteellisissä tutkimuksissa tulevat psykologian alalla vahvoina esiin. Uusina monitieteisinä aloina on noussut genetiikan tutkimus, kuten geenien merkitys käyttäytymisen ohjaajana. Institutionaaliset rakenteet eivät kuitenkaan tällä hetkellä tue monitieteisyyden lisääntymistä yksittäisen tieteenalan kohdalla. Mitä enemmän tehdään monitieteistä tutkimusta, sitä vähemmän esimerkiksi psykologia tieteenalana näkyy suunnitelluissa arvioinneissa: monitieteisessä tutkimusryhmässä ei tule esiin kuinka suuri osuus rahoituksesta kohdistuu psykologian alalle. Psykologia laajentuu uusille aloille Psykologian alalla on nähtävissä useita kansainvälisesti tärkeitä nousevia aloja, jotka on helppo tunnistaa myös Suomessa. Yksi on psykologisen tutkimuksen metodologian kehittäminen. Kehityspsykologisessa tutkimuksessa tulee nousemaan esiin lapsen ja vanhempien molemminpuolinen vuorovaikutus sekä koko elämänkaaren merkitys ja sukupolvien ketju. Oppimisvaikeuksien tutkimus on jo vahvaa erityisesti lasten tutkimuksessa. Jatkossa oppimistutkimuksen kysymyksinä korostuvat myös luokkavuorovaikutukseen, kuntoutukseen, elinikäiseen oppimiseen ja mediaoppimiseen liittyvät kysymykset. Tulevaisuudessa on tarvetta myös syrjäytymisen tutkimiselle, jota koskevia aineistoja ollaan parhaillaan keräämässä. Ikääntymistutkimuksessa psykologisen tutkimuksen tarve on myös erittäin tärkeä. Tulevaisuuden tärkeitä tutkimusteemoja ovat eläkkeelle siirtyminen, työssä jaksaminen, työelämän kuormittavuus ja toimintakyky. Ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen tutkimukselle on kasvava tarve, myös liitettynä ikäkysymykseen. Tietotekniikka nousee tulevaisuudessa psykologian tutkimuksessa esiin myös interventioiden ja tutkimuksen välineenä. Prosessitutkimus nousee tiedonhankinnan muotona ja tarjoaa tutkimukselle uusia metodeita ja sovellettavuutta. 4
C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Tohtoritutkinnon vaatimukset ovat psykologian alalla kovat ja tulevaisuudessa painotusta tulisi siirtää post doc -vaiheeseen. Tutkijanura tulisi saada houkuttelevammaksi. Psykologian tohtoritutkinto on vaativa Psykologiassa tohtorikoulutus on korkeatasoista ja tohtoritutkinto on vaativa. Väitöskirjojen laatu on noussut ja yhtenäistynyt. Suomalaisten vastaväitelleiden tutkijoiden taitotaso on erinomainen - myös kansainvälisten vertailujen mukaan - ja he pärjäävät hyvin esimerkiksi kansainvälisten post doc -paikkojen haussa. Tohtorikoulutuksen lisääntymisen huippuvuodet sijoittuivat 1999 2000- luvuille, jolloin tutkimusrahoitusta oli saatavilla helposti. Nykyään on huomattavasti vaikeampaa löytää tohtoriopiskelijoille rahoitusta. Tulevaisuudessa tohtorikoulutuksen vaatimuksia tulee pienentää ja vaadittujen julkaisuiden määrästä tinkiä, jotta psykologian tohtoriksi olisi mahdollista valmistua suositellussa neljässä vuodessa. Suomalainen tohtorikoulutus tulisi rinnastaa esimerkiksi Englannin ja USA:n tohtorikoulutuksiin, jossa lyhyemmän koulutuksen pohjalta voi suuntautua hallinnollisiin tai soveltaviin tehtäviin ja post doc -koulutuksen kautta tutkijanuralle. Post doc -vaiheeseen ja tutkijanuraan tulisi panostaa Psykologian tutkijakoulutuksen painotusta tulee siirtää aikaisempaa enemmän post doc - vaiheeseen, mikä lisää eri projekteissa toimimista ja laajentaa kokemusta kouluttamiseen osallistumisessa. Psykologiassa tarvitaan aikaisempaa enemmän tutkijatohtoripaikkoja myös yliopistoille, minkä avulla turvataan tieteenalan jatkokehitys, kansainvälisyys ja liikkuvuus. Erityisesti tarvitaan keinoja tarjota pidempiaikaisia kansainvälisiä post doc -paikkoja Suomeen tuleville tutkijoille, jotta meillä on mahdollista kilpailla suosittujen post doc -maiden, esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa. Yliopistoihin tarvitaan myös uusia tutkijanuramahdollisuuksia ja urapolkujärjestelmätyyppistä jatkumoa. Nykyään tutkijatohtorikauden päätyttyä on vaikeaa päästä yliopistotehtäviin. Tutkijanuraa ei nykyään myöskään koeta Suomessa houkuttelevaksi, mikä johtuu usein tutkijoiden palkkaustasosta. Parhaat tohtorit eivät päädy meillä välttämättä tutkijoiksi ja ulkomailla työskennelleiden psykologian tutkijoiden paluu Suomeen on vaikeaa. D. Liikkuvuus ja verkostot Psykologian alalla on paljon yhteisjulkaisuina näkyvää kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoja, ja liikkuvuus on hyvällä mallilla, vaikkei sitä näytetä arvostettavan yhtä lailla kuin aikaisemmin. Tarvitaankin uudentyyppisiä joustavia rahoitusmahdollisuuksia. Liikkuvuus on psykologian alalla aktiivista Kansainvälinen yhteistyö on psykologiassa aktiivista, ja tutkijat ovat mukana lukuisissa tutkimusverkostoissa. Yhteistyötä on rakennettu myös lähialueiden kanssa, ja pohjoismaiset huippuyksiköt ja pohjoismais-balttilainen tohtorikoulutus ovat edistäneet yhteistyötä ja 5
madaltaneet liikkuvuuden kynnyksiä. Jatkossa erityisesti nuoremman tutkijapolven rekrytoinneissa tulisi osata hyödyntää lähialueita, joissa Suomeen tuleminen koetaan usein houkuttelevammaksi kuin kaukaisemmissa maissa. Valitettavan usein Suomi on läpikulkumaa, jossa ei tarjota tutkijoille jatkomahdollisuuksia ja näin myös ulkomaiset tutkijat hakeutuvat täältä eteenpäin. Liikkuvuutta ei ole vain yksittäisten tutkijoiden siirtymiset maasta toiseen. Kansainvälisyyttä on myös se, että monien väitöskirjojen osajulkaisuja on tehty yhdessä ulkomaisten tutkijoiden kanssa. Tällä tavoin tohtorikoulutettava voi hyötyä kansainvälisestä yhteistyöstä - kyse ei ole vain siirtymisestä maasta toiseen. Yhteistyö usean eri suomalaisen yliopiston kanssa on myös tärkeää tutkijan urakehityksen ja osaamisen kannalta. Psykologiatieteellä on yhtymäkohtia ja mahdollisuus laajentaa yhteistyötä myös uusin suuntiin, esimerkiksi tutkijakollegiumit tarjoavat hyvän ympäristön monitieteiseen tietotaidon jakamiseen ja niihin olisi hyvä saada jatkossa lisää psykologiedustusta. Liikkuvuuden arvostusta ja mahdollisuuksia tulee parantaa Jos kansainvälistä liikkuvuutta halutaan edistää, tarvitaan myös selkeitä professuurien ja lehtoraattien täyttöprosesseihin liittyviä käytäntöjä, joissa kansainvälisiä tutkijakausia arvostetaan. Tällä hetkellä tutkimusmaailmassa ei näytä olevan samanlaista painetta lähteä ulkomaille kuin aikaisemmin - asian arvostusta ja ulkomailla työskentelyn arvoa tulisi nostaa. Kansainväliseen tohtorikoulutukseen olisi hyvä saada malli, johon sisältyy ulkomailla työskentelyn lisäksi myös kotimaahan paluu ja siellä tutkimuksen käynnistäminen. Tällä hetkellä eri maiden käytännöt ja organisatoriset rakenteet vaikeuttavat sujuvaa liikkumista ja rahoituksen hakeminen kansainväliseen tohtorikoulutukseen on ollut työlästä. Tarvitaan myös kevyempiä rahoitusmahdollisuuksia, joiden avulla on mahdollista tutkijanuran joka vaiheessa tehdä edes lyhyitä vierailuita ulkomaille ja joiden avulla saadaan nopeammin ulkomaisia tutkijoita Suomeen vieraiksi. Ulkomaisten tulijoiden rekrytointia voisi houkutella yhden palveluluukun periaate. Houkuttimena toimisi myös akateemisten henkilöiden puolisoiden rekrytoinnin parantaminen ja Suomen hyvän infrastruktuurin ja korkeatasoisten julkisten koulujen ja opetuksen markkinointi perheellisille tulijoille. Tarvitaan myös panostusta Suomen yliopistojen puolelta, koska ulkomaisen tutkijan itse hankkima rahoitus ei yleensä riitä. Suomen Akatemian apu olisi arvokasta tällaisten palveluiden järjestämisessä. Professoreiden sapattivuosijärjestelmää tarvitaan Tutkimukseen käytettävissä olevia henkilötyövuosia vaarantaa Suomen Akatemian varttuneiden tutkijoiden järjestelmän poistaminen. Nykyisessä tilanteessa akateemisesti pätevimmät henkilöt eivät pääse tekemään riittävästi tutkimusta, koska tutkimusintensiivisiä periodeja on vaikea järjestää ilman Akatemian rahoitusta. Professoreiden sapattivuosi (jota olisi parempi kutsua tutkimusintensiiviseksi kaudeksi) tulisi saada Suomeenkin normaalikäytännöksi. Se tukisi myös vastavuoroisuutta: kun lähdetään vuodeksi tutkimustyöhön ulkomaille, luodaan uutta tutkimusta ja kansainvälisiä kontakteja, joiden pohjalta saadaan houkuteltua Suomeen tutkijoita muun muassa vastavuoroisesti sapattivuosikausiksi. 6
E. Tutkimuksen infrastruktuurit Psykologia on laitevaltainen ala, joka vaatii paljon tutkimusinfrastruktuurilta. Psykologian vertailukohtana ei tältä osin voi pitää muita yhteiskuntatieteellisiä aloja; psykologiassa valtaosa tutkimuksesta edellyttää laitteita. Psykologian kohdalla infrastruktuuri tulee ymmärtää laajasti. Tieteenala ei tarvitse vain koneita, laitteita ja tutkimusympäristöjä, vaan myös arkistoidut tutkimusaineistot ja menetelmäosaaminen on ymmärrettävä infrastruktuureiksi. Tutkimuslaitteiden rahoitustilanne on heikko Tutkimuslaiterahoitustilanne on heikentynyt ja tarvittaviin kalliisiin investointeihin on vaikeaa saada rahoitusta. Tutkijat ovat kuitenkin luoneet hyvällä yhteistyöllä onnistumisen mahdollisuuksia, esimerkiksi aivotutkimuspuolella on laitehankinnoissa ja laitteistojen käytössä tehty yhteistyötä Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja HUS:n kesken. Vastaavasti Turun yliopisto, Åbo Akademi ja TYKS ovat luoneet yhteistyöllä valtakunnallisen PET-keskuksen. Suuremman rahoituksen avulla Suomeen voisi kehittää eräänlaisen psykologian CERN:in, joka tarjoaisi hyvät ja kansainvälisesti houkuttelevat fasiliteetit tutkimuksen tekemiseen. Korkea menetelmäosaaminen mahdollistaa ainutlaatuiset tutkimusaineistot Psykologiassa tutkimusinfrastruktuuriin kuuluu myös korkeatasoinen menetelmäosaaminen, mikä tulee esiin esimerkiksi maailman mittakaavassakin poikkeuksellisissa pitkittäistutkimuksen aineistoissa. Suomessa psykologiassa ei ole kuitenkaan vastaavia laajoja aineistoja kuin brittikohorttiaineistot, joiden keräämiseen maassamme olisi kuitenkin tavanomaista paremmat edellytykset pitkälle kehittyneen väestötieto-järjestelmän ja pienen maastamuuton vuoksi. Suomessa olisi erinomaiset mahdollisuudet kerätä tieteenalojen yhteisiä isoja kohorttiaineistoja, joissa olisi mukana myös psykologisia muuttujia. Tämä toimisi houkuttimena myös kansainvälisille huippututkijoille. Psykologiassa tarvitaan myös rahoitusta olemassa olevien aineistojen avaamiseen. Esimerkiksi yhteiskunnallinen tietoarkisto Tampereen yliopistossa sisältää tällä hetkellä lähinnä yhteiskuntatieteen alaa ja psykologian aineistoja on talletettu sinne melko vähän. Psykologiassa tulisi hyödyntää tällaisia infrastruktuuripalveluita aikaisempaa enemmän. Kansainvälisen rahoituksen saaminen vaatii ammattimaista hakua Iso ongelma tutkimusinfrastruktuurissa Suomessa on, että yliopistoissa ei ole ammattimaisia tutkimusrahoituksen hakijoita. Erityisesti kansainväliset haut ovat isoja prosesseja, joihin ei tällä hetkellä saa riittävästi apua ja tukea. Esimerkiksi englantilaisissa yliopistoissa, joissa tutkimusrahoitushaku on ammattimaista, on onnistuttu saamaan paljon EU-rahoitusta. Suomessa sen sijaan EU-rahoitusta on saatu aika vähän, vaikka tieteellinen taso psykologiassa on erittäin korkea. Yliopiston ja laitosten palvelurakenteen tulisi uudistua ja kansainvälistyä. Onnistunut rahoitushaku ei onnistu vain tutkimuspalvelukeskuksista saatavien ohjeiden avulla vaan tarvitaan tukihenkilöstöä: sihteeriapua ja budjetinlaadinta-apua. Tällä hetkellä tärkeät tukipalvelut puuttuvat. Ihannetilanne olisi, että tutkimuksen ideat ja sisällöllinen tekeminen tulisivat tutkijoilta ja osaava koulutettu väki, jolla on teknistä tietotaitoa rahoituksen hakemisesta, ottaisi suuremman vastuun hakemusten tekemisestä. 7
F. Muut mahdolliset tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Tieteen ja käytännön vuoropuhelu on psykologiassa tärkeää: tutkimus hyödyntää yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemista, käytäntöjä ja lainsäädäntöä. Interventiotutkimuksia tehdään kuitenkin liian vähän, koska rahoituksen saaminen tähän tarkoitukseen on Suomessa hankalaa. Näyttöön perustuvia psykologian sovelluksia tarvitaan Näyttöön perustuvalle kliinisten sovellusten kehittämiselle on suuri tarve, koska ne luovat psykologisen kliinisen toiminnan pohjan. Psykologien tieteellinen neuvottelukunta on jo käynnistänyt näyttöön perustuvan psykologian selvitystyön. Alalla tarvitaan lisää nimenomaan suomalaista tutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää Suomen yhteiskunnan tilanne ja rakenteet huomioiden. Kommentteja psykologian pienryhmän raporttiin (Laajennettu asiantuntijaryhmä: Hietanen, Laine, Leiman ja Niemi) Pienryhmän raportti on huolellisesti valmisteltu ja siinä kiinnitetään huomio monipuolisesti psykologian alan tieteen tilaan, tutkimukseen ja tutkijakoulutukseen, niiden vahvuuksiin/mahdollisuuksiin ja heikkouksiin/uhkiin. Raportin esittämiin näkökohtiin on helppo yhtyä. Raportissa tuodaan esille Psykonet-verkoston keskeinen asema psykologian alan tutkimusyhteistyön ja koulutuksen kehittämisessä samoin kuin se, kuinka tämän yhteistyön jatkuminen on vaarassa muuttuneen rahoitustilanteen myötä. Tämä on seikka, joka todellakin ansaitsee huomiota. Runsaan kymmenen vuoden aikana Suomen psykologian laitokset ovat luoneet toimintatavan, jolla kohottaa alansa tutkimuksen ja koulutuksen tasoa. Psykonetverkoston toiminnan avulla psykologian laitokset ovat voineet koordinoidusti hoitaa useita erilaisia psykologialle tärkeitä tiede- ja koulutuspolitiikkaan liittyviä asioita. Jo toteutuneet (erillisrahoituksen päättyminen) ja mahdollisesti tulevat muutokset toiminnan rahoitukseen liittyen (valtakunnallisten tohtoriohjelmien hajoaminen) voivat potentiaalisesti merkittävällä tavalla hidastaa psykologian alan kehittymistä Suomessa tulevina vuosina. Yliopistojen oikeudellisen aseman muututtua vuoden 2010 alusta ja jo ennen sitä on vallinnut muutosmyllytys, jolle ei näytä tulevan loppua. Heikosti johdettujen ja vaillinaisesti perusteltujen muutosten tulva on vienyt keskittymisen ja työrauhan. Yhä vähemmän on mahdollisuutta kehittää työyhteisön visioita ja niiden toteuttamiseen tarvittavia toimintamuotoja. Tilalle on tullut amatöörimäinen puhe rahasta, joka tällä hetkellä värittää yliopiston arkea. Valitettavan laajalle on levinnyt vaikutelma, ettei tilanne enää ole yliopistojen hallitusten ja operatiivisen johdon hallinnassa. Psykologian kohdalla tämä näkyy toimintaympäristön selkeänä huonontumisena. Psykologia on luonteensa puolesta monitieteistä, mikä näkyy erityisesti tieteellisessä julkaisemisessa. Kaikkialla näkyvä pyrkimys asioiden keskittämiseen on luonut uhkakuvan, että yhteistyö suuremman alueen kuten lääketieteen kanssa saattaa olla jopa vahingoksi. On pelättävissä, että haut tehdään Web of 8
Sciencen ilmoittamien tieteenalojen eikä tutkijoiden taustaorganisaatioiden perusteella. Lääketieteen lehdet eivät noteeraa psykologiaa toissijaiseksi alueekseen, jolloin psykologian tieteellisistä julkaisuista koeajon perusteella mahdollisesti yli puolet jää tunnistamatta alan tuotoksina. Erityisesti tämä haittaisi Helsingin yliopiston psykologian tutkijoita, joiden runsaasta tuotannosta valtaosa ilmestyy muissa kuin psykologian lehdissä. Kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen osasto on pienryhmän raportissa ehkä vähän turhan kapeutunut työryhmän jäsenistön aloille. Raportissa todetaan, että psykologian laitoksilla tehdään kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta, mutta valitut esimerkit ja tutkimusalueet näyttävät painottuvan kahteen suurimpaan yksikköön: Helsinkiin ja Jyväskylään. Lienee aiheellista muistuttaa, että korkeatasoista tutkimusta tehdään (kilpaillulla tutkimusrahoituksella) myös muissa yksiköissä. Kokonaisvolyymit ovat pienempiä, mutta tutkimuksen laatutaso sinänsä edustaa samaa korkeaa tasoa. Esimerkiksi kliininen neuropsykologia ja myös monitieteinen psykoterapiatutkimus (josta esim. Helsingin psykoterapiaprojekti on kansainvälisesti erittäin tunnettu alalla) voivat hyvin perustein myös sisältyä listaukseen. Psykologian tutkimusta on erityisesti vienyt eteenpäin akatemiaprofessoreiden johtama ja itse tekemä työ. Viimeaikainen kehitys on tässä suhteessa ollut hämmentävää, sillä psykologiaan hyvin vertautuvilta aloilta on tähän tavoiteltuun asemaan päässyt dokumentoidusti heikommilla ansioilla kuin mitä nimittämättä jääneillä psykologian edustajilla on esittää. Asiaa seuraaville on jäänyt arvoitukseksi, johtuuko tämä asiantuntijoiden valinnasta vai Suomen Akatemian noudattamasta jakolinjasta. Raportin yleiskatsaus on hyvä, ja on helppo täysin allekirjoittaa ryhmän ilmaisema huoli yliopistojen nykyisestä tilasta ja sen heijastumisesta psykologiseen tutkimukseen. Työryhmän ehdotukset ovat kauttaaltaan erittäin kohdallisia. Huolestuttavaa vain on, että maassamme vallitseva megatrendi tieteen ja korkeamman opetuksen rahoittamisessa ja organisoinnissa pysyy supistuvalla ja keskittyvällä linjallaan, jossa pienet jäävät jalkoihin. 9