TYÖVUOROSUUNNITTELUKÄY- TÄNNÖN JA ERGONOMISTEN TYÖAIKOJEN TOTEUTUMINEN TYÖAIKA-AUTONOMIASSA Pro-gradu-tutkielma Mervi Jääskeläinen Ergonomia Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Taustaa tutkielmalle Hoitohenkilöstö ikääntyy, eläkkeelle siirtyminen kiihtyy ja työvoimapula uhkaa terveydenhuoltoalaa. On pohdittava keinoja, miten työntekijät saadaan pysymään pidempään työelämässä. Vuorotyö koetaan rasittavana ja vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi; myös työn, perheja muun yksityiselämän yhdistäminen on vuorotyössä vaikeaa. Vaikutusmahdollisuuksia ja työn houkuttelevuutta voidaan lisätä työaika-autonomian avulla ja vuorotyön haittoja voidaan vähentää työaikaergonomian avulla. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa alkoi työaika-autonomiaprojekti v. 2009. 1
Työaika-autonomia Työaika-autonomia tarkoittaa yhteisöllistä työvuorosuunnittelua, jossa työntekijät suunnittelevat itse omat työvuoronsa yhdessä sovittujen pelisääntöjen ja reunaehtojen puitteissa. Työaika-autonomian reunaehtoja ovat Työaikalaki(605/1996), KVTES(Kunnallinen virka- ja työehtosopimus) paikalliset sopimukset ja työyksikön toiminta. Työaika-autonomian tavoitteena on parantaa työn tehokkuutta ja helpottaa työn ja muun yksityiselämän yhteensovittamista. Työaikaergonomia Työaika-ergonomia tarkoittaa sitä, että työvuorot tehdään vuorotyössä ajatellen työntekijän hyvinvointia ja jaksamista. Työaikojen suunnittelu on osa työsuojelua ja työturvallisuutta. Työturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu sekä työantajalle että työntekijälle. Työaikaergonomian avulla huolehditaan riittävästä palautumisesta työvuorojen välillä. 2
Vuorotyö ja sen terveysriskit Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin. Hoitoalalla tehdään ns. jaksotyötä, jonka avulla työvuorot voidaan suunnitella joustavasti myös paikallisesti sopien. Vuorotyössä suositeltava vuororytmi : aamuvuorotiltavuorot-yövuorot-vapaapäivät (AAIIY-VV). Vuorotyö aiheuttaa univajetta ja lisää riskiä: Sairastua verenpainetautiin ja sepelvaltimotautiin. Sairastua rintasyöpään yli 20 vuoden yötyökokemuksen jälkeen (v. 2007 IARC totesi vuorotyön olevan todennäköinen karsinogeeninen tekijä). Sairastua metaboliseen oireyhtymään ja diabetekseen. Saada vatsahaavauma. Sairastua psyykkisiin sairauksiin. Joutua onnettomuuksiin (yhden yön valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa). Työaika-autonomia Positiivisia vaikutuksia mm. verenpaineeseen, sydämen sykkeeseen, väsymykseen, unen laatuun ja psyykkiseen rasittuneisuuteen. Helpottaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Lisää työhön sitoutumista. Työaikaergonomia Työvuorojen välisen palautumisajan lisääminen parantaa unta ja valppautta. Parantaa työssä jaksamista, työ koetaan fyysisesti kevyempänä ja työstressi vähenee. Myönteisiä vaikutuksia myös kolesteroliarvoihin. 3
Tutkielman tavoitteet Tavoitteena oli selvittää työvuorosuunnitteluun kuluvaa aikaa työaika-autonomiassa, työvuorosuunnittelun käytännön toteutusta sekä työaika-autonomian vahvuuksia ja heikkouksia. Tavoitteena oli myös selvittää ergonomisten työaikojen toteutumista ennen ja jälkeen työaikaautonomian käyttöönoton. Tutkimuskysymykset 1. Kuinka paljon kuluu aikaa työvuorotaulukon suunnitteluun kokonaisuudessaan työaika-autonomiassa ja miten työvuorosuunnittelu käytännössä toteutuu? 2. Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia työaika-autonomiaan liittyy osastonhoitajien ja muiden työvuorosuunnittelusta vastaavien hoitajien näkökulmasta? 3. Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia työaika-autonomiaan liittyy hoitajien näkökulmasta? 4. Miten työaikaergonomia toteutuu työaika-autonomiassa verrattuna aikaisempaan työvuorosuunnittelujärjestelmään? 4
Aineisto ja menetelmät Tutkimusjoukon muodostivat Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS:n) työaika-autonomiaprojektiin osallistuneet kolmen vuodeosaston hoitajat (n=86) ja kaikkien kahdeksan työaika-autonomian pilottiyksikön osastonhoitajat ja muut työvuorosuunnittelusta vastaavat hoitajat (n=7). Tutkimus tehtiin vuonna 2010 ja siinä lähetettiin kaksi kyselyä: toinen hoitajille ja toinen osastonhoitajille ja muille työvuorosuunnittelusta vastaaville hoitajille. Työvuorotaulukoista (n=80) arvioitiin ergonomisten työaikojen toteutumista; arvioitiin yksi kuuden viikon työvuorototeutuma vuosilta 2009 ja 2010. Työvuorosuunnitteluun käytetty aika ja suunnittelun käytännön toteutuminen Osastonhoitajat ja muut työvuorosuunnittelusta vastaavat hoitajat käyttivät ennen työaikaautonomiaa työvuorojen suunnitteluun keskimäärin kaksi työpäivää ja työaika-autonomiassa kolme päivää. Työvuorosuunnittelu koostui monista eri työvaiheista. Hoitajat käyttivät aikaa suunnitteluun työaikaautonomiassa noin puoli tuntia eikä heille ollut varattu erillistä aikaa suunnitteluun. Työvuorotaulukko palautettiin hoitajille ja takaisin keskimäärin kolme kertaa ennen lopullista valmistumista. 5
Työaika-autonomian vahvuudet Osastonhoitajat Vaikutusmahdollisuuden lisääntyminen Vastuunottamisen lisääntyminen työyksikön toiminnasta Työtyytyväisyyden lisääntyminen Hoitajat Vaikutusmahdollisuuden lisääntyminen Työn, perhe- ja muun elämän yhdistämisen helpottuminen Omaan työssä jaksamiseen vaikuttaminen Työaika-autonomian heikkoudet Osastonhoitajat Yhteisöllisyyden puuttuminen Vähäinen työvuorosuunnitteluaika Sitoutumattomuus Hoitajat Yhteisöllisyyden puuttuminen ja yhteisten pelisääntöjen noudattamatta jättäminen Työvuorojen toteutumattomuus Työaikaergonomian toteutumattomuus 6
Ergonomisten työaikojen toteutuminen ennen ja jälkeen työaika-autonomian käyttöönoton Ergonomiset työajat toteutuivat hyvin sekä ennen työaikaautonomiaa että työaika-autonomiassa. Työvuorojen taaksepäin kiertoa esiintyi sekä v. 2009 että v. 2010 johtuen siitä, että vapaapäiviltä hoitajat halusivat tulla iltavuoroon. Neljäsosalla hoitajista ei toteutunut suositeltu vapaa viikonloppu kolmen viikon taulukossa. Yksittäisten vapaapäivien välttäminen toteutui vain osittain. Parannusta oli tapahtunut yövuorojen jälkeisten vapaapäivien määrässä v. 2010 verrattuna v. 2009. Pohdinta Työaika-autonomia oli ollut tutkituissa yksiköissä käytössä vasta vähän aikaa, joten suunnittelukäytäntö oli vielä muotoutumassa ja vei luultavasti osittain siksi paljon aikaa. On myös haasteellista saada suunniteltua kaikkien lomat, koulutukset, sairauslomat, työvuorotoiveet ja työaikaergonomia yhteen ja huolehtia vielä työyksikön toimivuudesta. Henkilöstön vaihtuvuus hankaloittaa työvuorojen suunnittelua ja asettaa varsinkin tulevaisuudessa haasteita suunnittelulle ja työyksikön toiminnalle, koska pätevää henkilökuntaa ei ole enää saatavilla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu yhteisöllisyyden parantuneen toisin kuin tässä tutkielmassa. Yhteisten pelisääntöjen noudattamatta jättäminen aiheuttaa ristiriitoja hoitajien välillä. 7
Ergonomiset työajat toteutuvat hyvin, mutta työvuorojen välisen palautumisen suhteen on vielä parannettavaa. Yksittäisiä huipentumia esiintyi peräkkäisten ilta- ja aamuvuorojen määrässä. Hoitajat tiesivät, että olisi parempi tulla vapaapäiviltä aamuvuoroon, mutta halusivat tulla silti iltavuoroon koska halusivat pidentää näin vapaajakson pituutta. Tämä näkyi selvästi suunnittelussa. Peräkkäiset ilta- ja aamuvuorot ovat kuitenkin kuormittavammiksi havaittuja vuoroyhdistelmiä, joten niitä olisi hyvä olla mahdollisimman vähän. Johtopäätökset Osastonhoitajien ja muiden työvuorosuunnittelusta vastaavien hoitajien työvuorosuunnittelu vie paljon aikaa ja sitä pitää kehittää ja tehostaa. Työaika-autonomia antaa hoitajille hyvän mahdollisuuden vaikuttaa omaan työssä jaksamiseen sekä työn, perhe- ja muun elämän parempaan yhdistämiseen. Yhteisöllisyys ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen vaatii kehittämistä. Työaikaergonomia toteutuu hyvin työaika-autonomiassa. Työvuorojen väliseen palautumisaikaan on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota. 8
Olen työaika-autonomian kannalla. Se on nykyaikainen, demokraattinen tapa suunnitella työvuoroja Toimiessaan erittäin merkittävä työhyvinvointiin liittyvä asia En vaihtaisi pois! Helpottaa minun arkeani huomattavasti Kiitos! 9