Lainvalmisteluosasto Markus Tervonen ja 22.1.2013 OM 1/472/2012 Jyrki Jauhiainen

1 Oikeusministeriö Yhteenveto Lainvalmisteluosasto Markus Tervonen ja 22.1.2013 OM 1/472/2012 Jyrki Jauhiainen U-kirje listayhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiö-direktiiviehdotuksesta - Yhteenveto kuulemisesta 15.1.2013 ja lausunnoista I Yhteenveto...1 II Kuulemistilaisuus U-kirjeluonnoksesta 15.1.2013...2 Direktiiviehdotuksesta yleisesti todettu...2 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö ja arvio säännösehdotuksista...3 Vaikutukset Suomessa...4 Unionin oikeusperusta...5 Valtioneuvoston kanta...5 Lausunnonantajien kirjallisten kommenttien määräaika...5 III Kirjalliset kommentit...5 Direktiiviehdotuksesta yleisesti todettu...6 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö ja arvio säännösehdotuksista...14 Unionin oikeusperusta...21 Muut kommentit...22 I Yhteenveto Kuulemiseen osallistuneet ovat yksimielisiä siitä, että direktiivin tavoitteena oleva naisten osuuden lisääminen listayhtiöiden hallituksissa on kannatettava tavoite. Direktiiviehdotukseen ja siitä laadittuun U-kirjeluonnokseen myönteisesti suhtautuvat SAK, STTK, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Profeministimiehet, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry, Naisasialiitto Unioni ry, Suomen Yrittäjänaiset, Naisjärjestöjen Keskusliitto ry ja Suomen Lakimiesliitto ry. Direktiiviehdotusta vastustavat Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Naisyrittäjyyskeskus ry, Osakesäästäjien Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari, Hallitusammattilaiset ry, Arvopaperimarkkinayhdistys ry, Solidium oy, Finanssialan Keskusliitto (FK), Nasdaq OMX, PwC, Kokoomuksen Naisten Liitto ry ja Suomen Kristillisdemokraattiset Naiset (KD) ry. Nämä tahot pääosin pitävät lakisääteisiä sukupuolikiintiöitä vääränä keinona edistää naisten osallistumista ja pitävät suosituksia ja/tai itsesääntelyä parempina keinoina naisten osuuden lisäämiseksi. Nämä tahot kiinnittävät myös huomiota direktiivin vaatimuksista aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan. Kuultavilla oli lisäksi useita direktiiviehdotuksen yksityiskohtiin liittyviä kommentteja.

2 II Kuulemistilaisuus U-kirjeluonnoksesta 15.1.2013 Oikeusministeriössä järjestettyyn kuulemiseen osallistui 31 yhtiöiden, yhtiön johdon ja osakkaiden ja sijoittajien, arvopaperimarkkinoiden toimijoiden, yrityksille hallintopalveluita tarjoavien, työmarkkina-, yrittäjä- ja kansalaisjärjestöjen, yritysten rahoittajien ja viranomaisten edustajaa ja tutkijaa (osallistujalista liitteenä). Kuulemistilaisuuden aluksi lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen (OM) esitteli direktiiviehdotusta yleisesti ja kertoi lyhyesti ehdotuksen valmistelusta ja käsittelyaikataulusta (valtioneuvostokäsittely tammikuun loppupuolella ja U-kirje eduskuntaan tammi/helmikuun vaihteessa). Avauspuheenvuoron jälkeen osallistujia pyydettiin esittämään direktiiviehdotusta koskevat yleiset kommenttinsa. Direktiiviehdotuksesta yleisesti todettu Kannatus. SAK, STTK, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TNK), Profeministimiehet, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry, Naisasialiitto Unioni ry, Suomen Yrittäjänaiset Eija Hietanen/SAK pitää U-kirjeluonnoksessa esitettyä Suomen kantaa perusteltuna ja hyvänä. Käsillä oleva direktiiviehdotus edistää osaltaan tasa-arvon toteutumista, muttei ole tasaarvoasioiden kannalta olennaisin kysymys. Anja Lahermaa/STTK totesi tasa-arvon olevan tärkeä perusoikeus ja direktiiviehdotuksessa esitetyllä olevan tärkeä periaatteellinen merkitys. STTK kannattaa U-kirjelmän kantaa ja on valmis näyttämään sille ainakin vaaleanvihreää valoa. Hannele Varsa/Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan mukaan sukupuolikiintiö yhtiöiden hallituksiin on ollut neuvottelukunnan tavoite pidemmän aikaa. Neuvottelukunta suhtautuu myönteisesti direktiiviehdotukseen. Johanna Pakkanen/NYTKIS ry viittasi hyviin kokemuksiin julkisen puolen kiintiöistä. Lisäksi totesi, että vastaava keskustelu on käyty jo julkisen puolen kiintiöitä toteutettaessa ja että tasaarvoasioihin liittyvät asennemuutokset tapahtuvat hitaasti. Lotta Viinikka/Naisasialiitto unioni ry suhtautuu myönteisesti U-kirjeessa esitettyyn. Heli Järvinen/Suomen Yrittäjänaiset totesi direktiiviehdotuksen olevan hyvä, muttei yksin riittävä ratkaisu naisten urakehityksen ja osallistumisen parantamiseksi. Huoli hallituksen jäsenten leimautumisesta kiintiöjäseniksi vaikuttaa osin aiheettomalta. Kim Meyer/Profeministimiehet kannattaa direktiiviehdotusta. Vastustus. EK, Naisyrittäjyyskeskus ry, Osakesäästäjien Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari, Hallitusammattilaiset ry, Solidium oy, FK, Nasdaq OMX, PwC. Anu Sajavaara/EK:n mukaan asia on ollut paljon esillä viime vuosina. EK:n kanta on selkeä; direktiiviehdotus ei ole oikea keino lisätä naisten osallistumista (vrt. corporate governancesta Suomessa saadut myönteiset kokemukset). EK:n mukaan Suomen myönteiselle suhtautumiselle ei ole esitetty riittäviä perusteita U-kirjelmässä. Esimerkiksi Tanska ja Ruotsi ovat vastustaneet ehdotusta jyrkästi. Totesi, että Norjassa osa yrityksistä on päätynyt vaihtamaan yhtiömuotoa sukupuolikiintiön soveltamisen välttämiseksi. Käytännössä naiskiintiöt ovat Norjassa johtaneet sukupolvien välisen kuilun syntymiseen ja hallituksiin valituilta naisjäseniltä on toisinaan puuttunut tarvittava liikkeenjohdon kokemus.

3 Taru Päivike/ Naisyrittäjyyskeskus totesi direktiiviehdotuksen merkitsevän perusteetonta toimintavapauden rajoitusta. Kiintiöiden sääntelyn sijaan yritysten tulisi voida järjestää toimintansa vapaan markkinatalouden periaatteiden mukaisesti, omistajan etua parhaiten vastaavalla tavalla. Kiintiöiden sijaan naisten urakehitystä tulisi edistää muilla keinoilla, kuten mentoroinnilla ja verkostoitumisella. Lisäksi kiintiösääntelyyn liittyy vaara kiintiöjäseneksi leimautumisesta. Listayhtiöiden hallitusten jäsenten valintaa arvioitaessa kokemukset julkisen sektorin kiintiöistä eivät ole vertailukelpoisia. Antti Lahtinen/Osakesäästäjät kannattaa direktiivin tavoitteita, mutta ei pidä kiintiöitä hyvänä tapana edistää niitä. Viittasi myös kiintiöjäseneksi leimautumisen ongelmaan. Anne Horttanainen/Keskuskauppakamari vastustaa kiintiölainsäädäntöä. Totesi hallituksen jäsenistön diversiteetin olevan laajempi kysymys, jota ei yksin lainsäädännöllä kovin helposti ratkaista. Lakisääteisten kiintiöiden sijaan asia tulisi ratkaista itsesääntelyn keinoin. Ylipäätään panos pitäisi olla naisten osallistumisen lisäämisellä toimivaan johtoon. Norjan kiintiölainsäädännön osalta totesi käytännön ongelmaksi muodostuneen hallituspaikkojen kasautumisen tietyille henkilöille (jopa 5-8 hallituspaikkaa/nainen). Norjan sääntely ei ole lisännyt naistoimitusjohtajien määrää ja Norjassa naisten osuus johtoryhmätasolla on edelleen pieni. Maarit Aarni-Sirviö/Hallitusammattilaiset ry todennut Suomen tilanteen olevan jo verrattain hyvä. Toteutuessaan ehdotus merkitsee omistajanvallan kaventumista. Listayhtiöiden vähäisyyttä nykyisellään on pidetty ongelmana, eikä ehdotus lisää listautumisen houkuttelevuutta. Lea Mäntyniemi/FK ei pidä direktiiviehdotusta oikeana välineenä tavoitteeseen pääsemiseksi. Direktiivin sijaan EU:n suositus olisi sopiva väline. Mainitsi hallinnollisen taakan lisäämisen olevan erityisesti ongelmallista. Sanna Alakare/KHT-yhdistyksen mukaan valittu sääntelytapa (direktiivi) on poikkeus listayhtiön hallinnon järjestämiseen lähtökohtaisesti corporate governance normiston mukaan. Susanna Tolppanen/Nasdaq OMX yhtyy EK:n, KKK:n ja FK:n edellä esittämään. Asiaa koskeva lainsäädäntö ei ole kannatettavaa, koska itsesääntely on Suomessa toiminut verraten hyvin ja sen toimivuus on todettu myös käsillä olevan direktiiviehdotuksen valmistelun yhteydessä. Mikko Reinikainen/PwC suhtautuu varauksella listayhtiöiden omistajanvallan kaventumiseen. Listautumiskäytäntöön liittyen totesi, että listautumista koskevat lisävaatimukset väistämättä vähentävät yritysten halua listautua ja käsillä olevaan direktiiviehdotukseen liittyvät pelot ovat tältä osin realistisia. Muita kommentteja. STM, Kevät Nousiainen, Solidium oy Eeva Raevaara/STM totesi muun tasa-arvoa koskevan lainsäädännön muuttuneen paljon viime aikoina. Kevät Nousiainen/Turun yliopisto/kansainvälinen tasa-arvoasiantuntijoiden verkosto totesi, että kepin tarjoaminen pakottavan lainsäädännön muodossa on usein edistänyt itsesääntelyn kehittämistä. Käsillä olevan direktiiviehdotuksen kohdalla voisi käydä samoin. Tapani Varjas/Solidium oy:n mukaan direktiiviehdotus ei huomioi Suomen erityispiirteitä. Direktiiviehdotuksen yleisen kommentoinnin jälkeen tilaisuus jatkui U-kirjeluonnoksen yksityiskohtaisemmalla käsittelyllä asiakohdittain. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö ja arvio säännösehdotuksista Soveltamisala. Keskuskauppakamari, EK, Nasdaq OMX ja Hallitusammattilaiset pitävät pienet ja keskisuuret yritykset direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle rajaavia raja-arvoja (2 artiklan 8 kohta ja 3 artikla; alle 250 työntekijää tai liikevaihto enintään 50 milj. tai taseen loppusumma enintään 43 milj. ) liian matalina. Lausunnonantajat ehdottavat myöhemmin kirjallisesti muita

4 raja-arvoja. Profeministimiesten mukaan raja-arvot puolestaan ovat yllättävän korkeat. NYTKIS ry ja Naisasialiitto Unioni pitivät erikoisena ajatusta siitä, että tasa-arvokysymykset voisivat muodostaa esteen yrityksen kasvulle. EK totesi direktiivin 4 artiklan 6 kohtaan liittyen epäilyksensä siitä, miten 10 %:n rajaan liittyvä soveltamisalapoikkeus voi rajoittaa naistyöntekijöiden osuuden kasvua ietyillä toimialoilla (joillakin toimialoilla naisten osuus voi olla esimerkiksi 8%). PwC:n mukaan olisi ainakin periaatteessa mahdollista, että tukitoimintansa ulkoistamalla yritys voisi pyrkiä täyttämään 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen ja jäävän siten direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Toisaalta Naisasialiitto Unionin mukaan 4 artiklan 6 kohdassa säädetty poikkeus osoittaa, että direktiivin vaatimukset ovat kohtuullisia ja että direktiivin valmistelussa on otettu huomioon eri toimialojen erityispiirteet. Pätevyysarviointi. Todettiin, että direktiiviehdotuksessa on kyse hallituksen jäsenten valintaan liittyvästä prosessivaatimuksista. Direktiivin vaatimukset koskevat toisaalta listayhtiön sisäistä valintamenettelyä, toisaalta valintamenettelyä koskevien tietojen julkistamista. EK:n mukaan tämä tulisi kirjoittaa selvemmin auki U-kirjeeseen. EK suhtautui varauksella myös pätevyysarvioinnin kriteerien määrittelyyn direktiiviehdotuksessa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan mukaan prosessivelvoitteeksi luonnehtiminen tuntuu direktiivin tavoitteisiin nähden vähättelevältä. Neuvottelukunnan ja STTK:n mukaan U-kirjeen muotoilussa tulisi pyrkiä direktiivin tavoitteiden korostamiseen. Marko Männikkö/Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti huomiota listayhtiöiden hallinnollisen taakan lisäämiseen ja totesi uusien velvollisuuksien vaikuttavan yhtiöiden kilpailukykyyn. Osakesäästäjien mukaan pätevyysarvioinnin taustalla oleva ajatus ehdokasasettelusta ja pätevyysarvioinnista hallituksen jäseniä valittaessa on käytännölle vieras. Seuraamukset. U-kirjeen valmistelijat (Jauhiainen, Uotinen/VM) totesivat keskustellun siitä, mitä sanamuotoa käyttäen direktiivissä tulisi säännellä seuraamuksista. VM:n virkamieskannan mukaan sana sanctions tulisi artiklassa 6 korvata sanalla measures. Direktiivin 6 artiklassa esitettyjen mahdollisten seuraamusten lisäksi esitettiin muun muassa julkista huomautusta direktiivin vaatimusten noudattamatta jättämisen seurauksiksi. Profeministimiehet totesi, että julkiseen huomautukseen liittyvän name and shame -ajattelun sijaan voisi käytännössä toteutua name and fame. Sanktioiden määrittelyn todettiin lisäksi olevan yhteydessä siihen, miten pätevyysarvioinnin kriteerit direktiivissä lopulta ilmaistaan. Nousiainen epäili mahdollisuutta määritellä pätevyysarvioinnin kriteerit riittävän yksiselitteisesti. Vaikutukset Suomessa PwC kiinnitti huomiota kohdassa 4.2 mainittuun: Direktiivin 4 artiklassa ei ole mitään sellaisia velvollisuuksia tai näkökohtia, joita ei nykyään voida odottaa suomalaisen listayhtiön jo muutenkin noudattavan.. Virkkeen sanamuotoa tulee täsmentää siten, että arvio koskee vain hallituksen jäsenten valintakriteerejä. Sen sijaan direktiivin julkistamisvaatimusten soveltaminen käytännössä yleistyneeseen yhtiön osakkeenomistajista koostuvaan nimitystoimikuntaan olisi ongelmallista. Hallitusammattilaiset yhtyi näkemykseen. Naisyrittäjyyskeskuksen mielestä yhteiskunnallisten vaikutusten osalta tulisi kiinnittää huomiota opiskelu- ja koulutusrakenteeseen, josta naisten aliedustus osin johtuu. Nousiaisen mukaan näistä keinoista ei välttämättä ole mielekästä keskustella tämän direktiiviehdotuksen yhteydessä. Samoin STM totesi, että tässä U-kirjeessä ei tule ottaa kantaa hallituksen tasa-arvopolitiikkaan tai sen toteuttamiseen, vaan direktiiviehdotukseen joka kohdistuu (pieneen) osaan tasa-arvotyötä.

5 VM kysyi, onko kenenkään tiedossa listayhtiöitä, joissa toisen sukupuolen osuus yhtiön henkilöstöstä olisi alle 10% (direktiivin 4 artiklan 6 kohta). Todettiin, että tiedossa on eräitä voimakkaasti sukupuolijakautuneita toimialoja, mutta yksittäisistä yhtiöistä ei ollut tietoa. Unionin oikeusperusta U-kirjeessä esitetään, että direktiiviehdotuksen SEUT-sopimuksen mukaista oikeusperustaa on selvennettävä. SEUT-sopimuksen 157 artiklan 3 kohdan oikeusperustaa sovelletaan toimenpiteisiin, jolla pyritään tasa-arvon varmistamiseen työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä. EK:n mukaan direktiiviehdotuksen oikeusperusta huomioiden tulisi tarkastella toisaalta sitä, mitkä ovat ehdotuksen todelliset tavoitteet, minkälaisia käytännön yritystoiminnan ongelmat ovat ja mitkä ovat sopivia tapoja ongelmiin puuttumiseksi. Nousiainen totesi, että direktiiviehdotuksen vastustamiseksi esitetyt kommentit ovat osin loogisesti kestämättömiä. Näin on, jos todetaan toisaalta, että direktiiviehdotuksen keinot naisten hallituspaikkojen lisäämiseksi ovat tasa-arvon toteutumisen kannalta mitättömiä ja toisaalta, että naisten urakehitystä voitaisiin edistää corporate governance -säännöksin. Keskuskauppakamari ja Naisyrittäjyyskeskus totesivat, että direktiiviehdotus johtaisi tarpeettomaan hallinnollisen taakan lisäämiseen. EK:n mukaan tavoite on oikea, mutta nyt on valittu väärä keino. Valtioneuvoston kanta HallAm kiinnitti huomiota valtioneuvoston kannan muotoiluun, jonka mukaan EU-sääntely, jolloin periaatteet olisivat yhtenäiset koko Euroopassa, on tässä kysymyksessä Suomen kaltaisen pienen markkinan kannalta edullisempi tie kuin puhtaasti kansallinen sääntely. Kohdan sanamuotoa on vielä pohdittava. Nasdaq OMX toivoi harkittavan vielä, että U-kirjeluonnoksen myönteinen kanta tulisi vielä harkittavaksi. Ehdottaa, että Suomi ei kannattaisi direktiivimuotoista sääntelyä asiasta. Lausunnonantajien kirjallisten kommenttien määräaika Jauhiainen pyysi mahdolliset kirjalliset kommentit maanantaihin 21.1.2012 mennessä (muutama päivä pidennystä kutsussa mainittuun määräaikaan 17.1). III Kirjalliset kommentit Kuulemistilaisuudessa direktiiviehdotukseen kantansa esittäneiden tahojen lisäksi Tampereen yliopisto, Kokoomuksen Naisten Liitto ry, Suomen Kristillisdemokraattiset Naiset ry, Naisjärjestöjen Keskusliitto ry, Suomen Lakimiesliitto ry ja Arvopaperimarkkinayhdistys ry ovat toimittaneet kirjallisen lausunnon U-kirjeluonnoksesta. Lakimiesliitto on todennut yhtyvänsä U-kirjeluonnoksessa esitettyihin huomioihin ja näkemyksiin. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää U-kirjeluonnoksen myönteistä kantaa perusteltuna. Tampereen yliopiston (TaY) mukaan direktiiviehdotus ja tätä puoltava Suomen näkemys ovat yleisesti tarkasteltuna kannatettavia, mutta ehdotettava sääntely osin ongelmallista. TaY toteaa, että

6 komission haluun asettaa jatkuvasti uutta sääntelyä tulee osata suhtautua terveen kriittisesti ottaen huomioon sen, miten korkea listautumiskynnys Suomen arvopaperimarkkinoilla on viime vuosina ollut. Kokoomuksen Naisten Liitto ja Suomen Kristillisdemokraattiset Naiset pitävät sukupuolikiintiöitä listayhtiöiden hallituksiin ongelmallisena. Arvopaperimarkkinayhdistys katsoo, että Suomen tulisi suhtautua kielteisesti käsillä olevaan direktiiviehdotukseen. Kuntarahoitus Oyj ja Finanssivalvonta ovat kommentoineet direktiiviehdotuksen soveltamisalaa. Kuulemistilaisuuteen osallistuneista EK, FK, Valtiontalouden tarkastusvirasto, Osakesäästäjien Keskusliitto, Hallitusammattilaiset ry, Keskuskauppakamari, Nasdaq OMX, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Naisyrittäjyyskeskus ry, Naisasialiitto Unioni, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry ja Naisjärjestöjen Keskusliitto ry ovat toimittaneet oikeusministeriölle kirjallisen lausuntonsa U- kirjeluonnoksesta. Kirjalliset kommentit täydentävät kuulemistilaisuudessa esitettyä. Direktiiviehdotuksesta yleisesti todettu Kannatus Suomen Lakimiesliitto ry:n mukaan naisten osuuden lisääminen pörssiyhtiöiden hallintoelimissä on kannatettava ja oikea tavoite. Lakimiesliitto yhtyy U-kirjeluonnoksessa esitettyihin huomioihin ja näkemyksiin. Suomessa naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on EU-tasolla verraten korkea. Taustalla on pitkälti itsesääntely, listayhtiöiden hallinnointikoodi (corporate governance). Direktiiviehdotukseen sisältyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, joita on esitelty U-kirjeessä ja jotka on selvitettävä tyydyttävällä tavalla ennen kuin direktiivi voidaan hyväksyä. Suomessa keskeinen ongelma on se, että naiset eivät etene yritysten toimivan johdon tehtävään. Tämä puolestaan vaikuttaa naisten osuuteen pörssiyhtiön hallituksissa, joiden jäsenet yleensä valitaan henkilöiden aiemman liiketoiminta-johtokokemuksen perusteella. Suomessa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tasa-arvoiseen työelämään. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) on usean vuoden ajan seurannut pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakauman kehitystä. Neuvottelukunta kannattaa direktiiviehdotusta ja sen tavoitteita. Vaikka naisten määrä pörssiyhtiöiden hallituksissa on Suomessa viime vuosina kasvanut erityisesti suuremmissa pörssiyhtiöissä, on naisten osuus hallitusten jäsenistä edelleen keskimäärin vain vähän yli viidenneksen. Hyvää kehitystä on tärkeää vauhdittaa. Pienissä ja keskisuurissa pörssiyhtiöissä naisten osuus on pienin. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tavoitteena onkin jo usean vuoden ajan ollut 40 %:n sukupuolikiintiön säätäminen pörssiyhtiöiden hallituksiin. Naisjärjestöjen Keskusliiton toteaa direktiiviehdotuksen tavoitteiden olevan erittäin kannatettavia ja pitää perusteltuna, että Suomi kannattaa direktiiviehdotusta U-kirjeen virkamiesvalmistelun mukaisesti. Direktiivin naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle ja sen myötä yhteiskunnalle tuomat edut ovat painavammat kuin direktiivin toteuttamisesta yhtiöille mahdollisesti aiheutuvat hallinnolliset taakat. Naisten oikeuksien sopimuksen (CEDAW) mukaisesti väliaikaiset positiiviset erityistoimet ovat sallittuja, jollei suorastaan suotavia. Koska ehdotettu direktiivi on määräaikainen, se on tehty täysin CEDAWin hengessä. Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry puoltaa direktiivin hyväksymistä kuten U-kirjeluonnoksessa on muotoiltu. Tämä kehityksen suunta on yhtenevä hallituksen tasa-arvo-ohjelman tavoitteiden

7 kanssa. NYTKIS ry toteaa että nykyinen kiintiölainsäädäntö kunnallisessa päätöksenteossa on toiminut hyvin purkaen alakohtaista sukupuolisegregaatiota ja hyödyttäen siten molempia sukupuolia laajentaen heidän toimintansa alaa. Myös kiintiöiden ympärillä aikanaan käyty kiihkeäkin yhteiskunnallinen keskustelu ja korostunut huoli pätevien naisten löytämisestä on laantunut kertyneiden positiivisten kokemusten myötä. Suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan varsin hyvässä lähtötilanteessa, sillä suomalaiset naiset ovat erittäin korkeasti koulutettuja ja heidän osallistumisensa työvoimaan on vahvaa. Naisten osuus monilla aloilla on kasvussa. Kuten direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaan, naisten etenemistä päätöksenteon johtopaikoille estää toisaalta maskuliininen nk. hyvä veli -järjestelmä sekä toisaalta kulttuuriset esteet tarkastella objektiivisesti naisten pätevyyttä. Tähän toisi selvennystä ehdotettu hakijoiden pätevyysarviointi niille listayhtiöille, jotka eivät pysty saavuttamaan määräajassa 40 %:n sukupuolikiintiötä hallituksessa tai hallintoneuvostossa. Havahtuminen naisten osaamispotentiaaliin johtaisi pidemmällä tähtäimellä talouselämässä moniin hyötyihin, sillä naisten resurssien hukkaaminen heikentää talouden kasvupotentiaalia eikä se ole kaiken kaikkiaan mielekäs suunta yhteiskunnalle. NYTKIS ry:n arvion mukaan itsesäätelyllä saavutettu viimeaikainen nousu naisten edustuksessa listayhtiöiden johdossa on saavutettu nimenomaan siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa, kun kansallisesti ja EU-tasolla on käynnistetty keskustelu sukupuolikiintiöiden säätämisestä. Kehitys on muissa listayhtiöissä kuitenkin ollut huomattavan erilaista kuin valtioenemmistöisissä listayhtiöissä, missä hallintoneuvostoissa (naisten osuus 42,9%, kevät 2012) on saavutettu direktiiviluonnoksen tavoitteet. Näitä onkin koskenut vahvempi velvoittavuus sukupuolten tasa-arvoiseen edustutukseen. Kiintiöt tasa-arvon saavuttamisen välineenä ovat aina väliaikainen positiivinen erityistoimi ja tämä toteutuu hyvin ehdotetun direktiivin ollessa määräaikainen. Naisasialiitto Unionin mukaan on erittäin hyvä, että Suomi on U-kirjeluonnoksessa asettunut kannattamaan komission direktiiviehdotusta. Direktiiviehdotuksen tavoitteet ovat yhteneviä Suomen hallituksen omien tasa-arvotavoitteiden kanssa. Kuten U-kirjeluonnoksessa mainitaan, direktiiviehdotus tukee Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelman (2012-2015) toteutumista, kasvua ja yrittäjyyttä sekä yritysten johtotehtäviä koskevien työmarkkinoiden tehokkuutta. Direktiiviehdotuksen vaatimukset ovat luontevasti toteutettavissa Suomessa, jossa naiset ovat korkeasti koulutettuja ja osallistuvat laajasti työmarkkinoille. Lisäksi yhtiöt ovat alkaneet kiinnittää huomiota hallituksissa olevien naisten määrään jo direktiivin valmisteluvaiheessa. Vastustus Kokoomuksen Naisten Liitto ry (Kokoomusnaiset) pitää hyvänä, että komission taholta on kiinnitetty näin merkittävällä tavalla huomiota miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon ja tasaarvoiseen edustukseen liike-elämän johtotehtävissä. Hyvistä tavoitteista huolimatta tasa-arvo näissä tehtävissä ei ole edennyt toivotulla tavalla. Kokoomusnaiset katsoo kuitenkin, että sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin ovat ongelmallisia, koska hallitusten jäsenten on nautittava yhtiön omistajien luottamusta. Siksi Kokoomusnaisten mielestä sukupuolikiintiöt puuttuvat perustuslaissakin turvattuun omaisuuden suojaan tavalla, jonka perusteleminen on hankalaa. Sen sijaan julkisen sektorin ja valtion omistamien yhtiöiden tämänkaltaista sääntelyä voi pitää perustellumpana. Kokoomusnaiset toteaa, että kiintiölainsäädäntö kunnallisessa päätöksenteossa on toiminut hyvin siinä mielessä, että kummankin sukupuolen tasapuolinen edustus kaikilla aloilla on tullut turvatuksi. Kiintiöt eivät ole kuitenkaan kyenneet riittävällä tavalla edistämään kummankin sukupuolen tasavertaisia mahdollisuuksia kunnallispolitiikan ykköstehtäviin valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien puheenjohtajiksi.

8 Kokoomusnaiset katsoo, että ennen kansallisen tai EU-tason sääntelyä pörssiyhtiöihin olisikin tärkeintä kiinnittää huomiota julkisen hallinnon sukupuolijakoon. Ilman julkisen hallinnon esimerkkiä on vaikea pitää pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöitä oikeutettuina. Lisäksi kestävä työelämän tasa-arvo vaatii mittavia muutoksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, vanhemmuuden kustannusten ja vanhempainvapaiden jakamiseen sekä joustavaan työelämään. Ennen kuin yhteiskunta ei ole valmis näihin kestävään tasa-arvoon tähtääviin rakenteellisiin uudistuksiin, on vastuun siirtäminen liike-elämälle ennen aikaista. Jyrki Kataisen I hallituksen tasaarvo-ohjelmaan on kirjattu, että vuoteen 2015 mennessä valtion kokonaan omistamissa yhtiöissä on oltava kumpaakin sukupuolta vähintään 40 %. Tämän lisäksi yhtiöissä, jossa valtio on enemmistöomistajana, mutta jotka eivät ole pörssiyhtiöitä, on niin ikään toteuduttava 40 %:n edustus. Lisäksi hallitus on sitoutunut siihen, että yhtiöissä, joissa valtio on vähemmistöosakkaana, edistetään tasa-arvoa näiden tavoitteiden mukaisesti. Niin ikään niissä pörssiyhtiöissä, jossa valtio on enemmistöosakkaana, tavoitteena on saavuttaa kummankin sukupuolen 40 % edustus. Tasaarvo-ohjelmassa on myös varattu mahdollisuus säätää sukupuolikiintiöistä, ellei tasa-arvon tavoitteisiin muuten päästä. Kokoomusnaiset huomauttaa, että itsesäätelyn avulla Suomessa on päästy Euroopan Unionin kärkimaaksi naisten ja miesten edustuksissa pörssiyhtiöiden hallituksissa ohi niiden maiden, joissa kiintiöt on jo toteutettu kansallisella lainsäädännöllä. Suomen Kristillisdemokraattiset Naiset ry (KD-Naiset) pitää direktiivissä esitettyjä tavoitteita hyvinä. KD-Naiset on kuitenkin sitä mieltä, että sukupuolikiintiön tavoitteiden toteuttamiseksi tässä tapauksessa olisi parempi toimia muuten kuin direktiivi-määräyksin. Direktiivi olisi yksi lisä rasittamaan yritystoimintaa. KD-naiset kannustaa yritysmaailmaa itseään tekemään vapaaehtoisesti työtä tasa-arvoisempien hallintopaikkojen saavuttamiseksi. Keinoja on jo olemassa kuten koulutus ja vähemmistönä olevaa sukupuolta olevien määrän lisääminen vaativimmissa tehtävissä ja johtopaikoilla. Joissakin maissa saattavat kiintiöt olla ainut tapa edetä, mutta europarlamentin päätöslauselmassakin tunnustettiin Suomen käyttöön ottaman hallinnointikoodin teho. KD-naiset toteaa lisäksi, että kiintiöitä tärkeämpää on aina pätevyys niin tutkintojen kuin kokemuksenkin osalta, sekä halukkuus tehtävään. Ketään ei tule sivuuttaa kiintiöiden tähden. Osakesäästäjien Keskusliitto ry:n mukaan direktiivin tavoite edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa talouselämän päätöksenteossa on hyvä ja kannatettava. On kuitenkin muistettava että osakeyhtiölain mukaisesti yhtiön hallitus vastaa yhtiön hallinnosta ja hallituksen jäsenet valitaan osakkeenomistajien päätöksellä yhtiökokouksessa, joka on osakeyhtiön ylintä päätösvaltaa käyttävä elin. Osakesäästäjien Keskusliitto suhtautuu kriittisesti toimiin, jotka pyrkivät kaventamaan osakkeenomistajan päätösvaltaa omistamassaan yhtiössä. Viime aikoina on EU-tasolla myös alettu ymmärtää liiallisen hallintotaakan vaikutukset yritysten kilpailukykyyn ja kannattavuuteen. Nyt kyseessä olevassa sukupuolikiintiö-direktiivissä esitetty hallitusvalinnan menettelytapavaatimus ja raportointiprosessi kasvattaa yhtiöiden hallintotaakkaa, minkä voidaan myös katsoa olevan haitallista. Toisaalta Osakesäästäjien Keskusliitto pitää tärkeänä direktiivin pyrkimystä lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä listayhtiöiden hallitusjäsenten valinnassa. Tämä parantaa sijoittajan mahdollisuutta arvioida tehtyjä valintoja ja ottaa kantaa niihin. Osakesäästäjien Keskusliitto tukee tavoitteita lisätä naisten määrää listayhtiöiden hallintoelimissä, jotta sukupuolten välinen tasa-arvo talouselämän päätöksenteossa lisääntyy ja yhtiöiden käytössä on entistä monipuolisempaa osaamista. Keinoina tavoitteen saavuttamiseksi Osakesäästäjien Keskusliitto näkee itsesääntelyn ja EU-tasolta tulevat ohjeet ja suositukset. Naisyrittäjyyskeskus edistää yrittäjyyttä ja vapaata markkinataloutta, jossa yrityksen omistajan etu on saada parhaat henkilöt hallitukseen, sukupuolesta riippumatta. Useimpien pörssiyhtiöiden

9 hallituksiin on mahdollista löytää päteviä naisia, mutta nämä osaavat naiset on tuotava esille hallitusten miesvaltaisille nimitystoimikunnille. On olemassa myös riski, että kiintiöiden tullessa voimaan, nykyisiäkin, omilla meriiteillään paikkansa ansainneita, alettaisiin vähättelemään vain kiintiönaisina. Aliedustetun sukupuolen kiintiöinti lisää väistämättä myös byrokratiaa pörssiyrityksissä, koska raportointivelvollisuus lisääntyy. Kaikki turha byrokratia on esteenä pörssiin listautumiselle. Ihmisten perusoikeuksiin kuuluu valita itse se ala, jota haluaa opiskella. Vastaavasti yritysten omistajien perusoikeuksiin kuuluu itse valita parhaat ja pätevimmät osaajat ja asiantuntijat juurikin pörssiyritysten hallituksiin. Pörssiyhtiöiden hallituspaikkojen sukupuolikiintiöt eivät edusta modernin markkinatalouden periaatteita. Naisyrittäjyyskeskus vastustaa aliedustetun sukupuolen kiintiöpaikkoja pörssiyhtiöiden hallituksissa. Uskomme markkinatalouden itsesäätelyn ja kannatamme normatiivia ohjeistuksia pörssiyhtiöiden hallituksen kokoonpanon monimuotoisuuden puolesta; kiintiöitä, sanktioita ja lisääntyvää byrokratiaa raportointivelvollisuuden kasvaessa emme hyväksy. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) mukaan direktiiviluonnoksella ei ole merkittävää välitöntä valtiontaloudellista merkitystä ja direktiiviluonnoksen tavoitteet lisätä naisten osallistumista talouselämän päätöksentekoon ovat yhdenmukaisia hallitusohjelman työelämän tasaarvon vahvistamistavoitteen kanssa. Direktiiviluonnoksen toimenpiteiden vaikuttavuuden ja lainsäädännön laadun näkökulmasta VTV kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että direktiiviluonnoksen vaikutusarvioinnissa tulisi kiinnittää esitettyjä mainintoja syvällisemmin huomiota ehdotettujen vaatimusten aiheuttamaan hallinnolliseen taakkaan sekä ulkoisvaikutuksiin ja tästä aiheutuviin kustannuksiin suhteessa tavoiteltuihin vaikutuksiin. VTV:n mukaan komission ehdotukseen liittyy periaatteellisia ongelmia. Voidaan kysyä rajoittaako kiintiösääntely liiallisesti osakkeenomistajien oikeutta hallinnoida omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Voidaan ajatella, että komission ehdotuksessa painottuu yhteiskuntavastuu tavalla, joka ei välttämättä ole ongelmattomasti sovitettavissa yhtiöoikeuden (liberalistisia arvonäkökohtia korostavaan) systematiikkaan. Toinen ongelma liittyy sääntelyn neutraalisuuteen ja/tai koherenssiin. Kiintiösääntely johtaa helposti siihen, että listayhtiöiltä edellytetään yhteiskuntapolitiikan edistämistä toimin, joita ei edellytetä yksityisiltä osakeyhtiöiltä tai muilta yritysmuodoilta. VTV:n mukaan tulisi huomioida direktiiviehdotuksen ristiriita hallinnollisen taakan vähentämistavoitteen kanssa sekä johdonmukaisuus yhtiöoikeudellisten direktiivien kanssa ja arvioida mahdollisuutta asettaa ensisijaiseksi sääntelykeinoksi pörssiyhtiöiden osalta tukea tasa-arvotavoitetta määräämällä direktiivillä ainoastaan pörssiyhtiöiden yhdenmukaisesta sukupuolikiintiötä koskevasta informointivelvoitteesta. Raportointivelvollisuus voisi koskea mahdollisesti myös jäsennimityksiin sovellettavia periaatteita siltä osin kuin yhtiön johto voi valintaperusteisiin vaikuttaa. Yhtiöoikeudellisen teorian näkökulmasta kaiken potentiaalisesti johdon valinnanvapautta rajoittavan sääntelyn välttämättömyyttä on arvioitava perusteellisesti ja varmistuttava siitä, että sääntelyllä ei ole epätoivottuja haittavaikutuksia. VTV kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviluonnoksessa ei ole riittävästi huomioitu sääntelyeroja eri pääomamarkkina-alueilla eikä johdon valinnan merkitystä yhtiön omistajille, vaikka direktiiviluonnoksessa on käsitelty tästä aiheutuvaa mahdollista rajoitusta omistajien oikeuksiin. VTV kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviluonnoksessa ei ole käsitelty vaikuttavuusarviointia, joka olisi kohdistunut nimenomaisesti sääntelyn kohteena oleviin yhtiöihin ja mahdollisen johtokuntarotaation vaikutuksiin. Direktiiviluonnoksessa ei myöskään ole käsitelty sääntelyä suhteessa muilla markkina-alueilla olevan vastaavan sääntelyn kehitykseen. Olisi perusteltua arvioida voiko kiintiösääntely vaikuttaa yritysten halukkuuteen listautua pörsseihin EU-alueella. On mahdollista, että ehdotetut rajoitukset heikentävät EU-alueen pörssien houkuttelevuutta ja kilpailukykyä suhteessa EU-alueen ulkopuolisiin pörsseihin. Vaikka eurooppalaisten

10 pörssiyhtiöiden johdon pätevyys sinänsä vaikuttanee osaltaan sisämarkkinoiden kestävään kasvuun ja työllistämispotentiaaliin, tulisi sääntelyä arvioida laajemmin suhteessa suhteellisuusperiaatteeseen sekä huomioida mahdollisuus sisällyttää tasa-arvotavoitetta tukeva raportointivelvoite Coprorate Governance -raportointiin. VTV:n mukaan politiikkatoimenpiteiden kustannusvaikuttavuuden ja hallinnollisen taakan vähentämistavoitteen näkökulmasta tulisi ensisijaisena keinona olla normatiivisesti yhdenmukaistettu tiedonantovelvoite sukupuolijakaumasta. Tämä informointivelvoite olisi todennäköisesti laajennettavissa ilman erityisiä hallinnollisia kustannuksia koskemaan myös toimivaan johtoon kuuluvien työntekijöiden sukupuolijakaumaa. Tämä lisäisi avoimuutta ja mahdollisuutta saada kuva yhtiön koko johdon sukupuolijakaumasta. Informointivelvoite antaisi myös mahdollisuuden arvioida tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista ja naisten mahdollisuutta saada johtokuntaan valittavalta henkilöltä edellytettyä kokemusta sekä kannustaisi yhtiöitä ottamaan entistä paremmin huomioon sukupuolten tasa-arvon myös toimivan johdon osalta. EK vastustaa direktiiviehdotusta eikä näe perustelluksi valtioneuvoston myönteistä suhtautumista ehdotukseen. Ehdotus ei ole yhteen sovitettavissa suomalaisen lainsäädännön eikä hallituksen jäsenten nykyisten valintakäytäntöjen kanssa. U-kirjeessä ei ole riittävästi kuvailtu näitä ristiriitoja eikä analysoitu niitä ongelmia, joita direktiivi voisi suomalaisille yrityksille aiheuttaa. Suomessa on EU-maista eniten naisia pörssiyhtiöiden hallituksissa. Naisten osuus on kasvanut nopeasti itsesääntelyn keinoin. Listayhtiöiden hallinnointikoodi on ollut tehokas tapa vaikuttaa naisten osuuden lisääntymiseen hallituksissa, eikä Suomessa näin ollen ole tarvetta sitovalle kiintiösääntelylle. Kiintiösääntely on muutenkin aivan liian jyrkkä tapa vaikuttaa yritysten hallitusvalintoihin. Hallitusten sukupuolitasapainoa edistetään parhaiten itsesääntelyllä sekä yritysten omin tavoitteellisin toimenpitein. EK ei tue U-kirjeessä esitettyä näkemystä, jonka mukaan EU-sääntely, jossa periaatteet olisivat yhtenäiset koko Euroopassa, olisi Suomen kannalta parempi kuin puhtaasti kansallinen sääntely. Parhaisiin tuloksiin päästään pohtimalla kussakin jäsenvaltiossa niitä keinoja, joilla ala- ja yrityskohtaiset, hyvinkin erilaiset tilanteet voidaan ottaa huomioon. Erityisesti on huomattava, että muut Pohjoismaat, joissa naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on EU-maiden kärkeä vastustavat jyrkästi ehdotusta. Jäykkä ja kaavamainen EU-sääntely ei ole yhteen sovitettavissa esimerkiksi Pohjoismaissa tehokkaaksi havaitun itsesääntelyn kanssa. Myöskään käytännön kokemukset eri maista eivät puolla kiintiöiden käyttöönottoa. Norjassa on vuodesta 2004 ollut voimassa kiintiölainsäädäntö. Naisten osuus muissa johtotehtävissä kuin hallituksissa ei ole juurikaan lisääntynyt. Kiintiösääntely on johtanut siihen, että monet norjalaisyritykset ovat muuttaneet yhtiömuotoaan tai vetäytyneet pörssilistalta. EK toteaa, että komission ehdotuksessa ei arvioida millään tavalla niitä syitä, miksi naisia on niin vähän liiketoimintajohdossa tai toimitusjohtajina. Ehdotuksella ei puututa millään tavalla työmarkkinoiden ongelmiin tai työtehtävien ja alojen sukupuolittumiseen. Siinä ei ole myöskään mitenkään huomioitu sitä, että monista EU-maista puuttuu infrastruktuuri, joka on edellytyksenä naisten ja miesten yhtäläisille mahdollisuuksille osallistua työelämään. Komission ehdotuksessa ei ole huomioitu sitä, että hallitustehtäviin kasvetaan yleensä liiketoimintavastuun ja operatiivisten tehtävien hoitamisen myötä. Komissio perustaakin ajatuksensa sille toiveajattelulle, että hallitusten tasaisempi sukupuolijakauma toimisi roolimallina laajemmin yhteiskunnassa ja lisäisi naisten osuutta muissakin elinkeinoelämän johtotehtävissä. Tämän ajattelun tueksi komissio ei esitä kokemusperäistä näyttöä. Ehdotuksella ei ratkaista työmarkkinoiden tasa-arvo-ongelmia, vaan se saattaa jopa heikentää naisten halua hakeutua liiketoimintajohtoon ja operatiivisiin tehtäviin.

11 FK katsoo, että direktiiviehdotuksen sijaan, asiassa tulisi edetä corporate governance -koodin mukaisen itsesääntelyn ja comply or explain -periaatteen pohjalta. Suomesta on erinomaisen hyvät tulokset osoituksena siitä, että itsesääntely toimii. Tältä osin FK viittaa Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodiin, jonka mukaan hallituksessa on oltava molempia sukupuolia ja tämän koodin noudattamista koskeviin tuoreisiin tilastotietoihin. FK ei siten kannata hallitusjäsenyyksiä koskevaa kiintiölainsäädäntöä. FK viittaa myös Elinkeinoelämän Keskusliiton asiassa OM:lle antamaan lausuntoon. Hallitusammattilaiset toteaa, että naisjäsenten suhteellinen osuus listayhtiöiden hallituksissa on tyydyttävällä tasolla, mutta kehitystä tarvitaan. Kehitys on ollut verrattain hyvää ja Hallitusammattilaiset haluaa sen jatkuvan. Suotuisaan kehitykseen Suomessa viitataan direktiiviluonnoksessakin. Hyvä kehitys on suureksi osaksi seurausta Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin suosituksista, joka on ohjannut pohtimaan hallituksen diversiteettiä ilman pakottavaa sääntelyä. Hallitusammattilaiset uskoo, että tämä on jatkossakin oikea tapa ohjata kehitystä. Hallitusammattilaisten mielestä Suomen tulisi vastustaa Direktiiviluonnosta. Listayhtiöiden hallituksen jäsenten valintaa koskeva asia kuuluu Suomen käytännössä Corporate Governance -koodiin. Se ja sitä vastaava aiempi itsesäätely on olemassaolonsa aikana toiminut hyvin, sen noudattaminen on esimerkillistä ja poikkeuksia on vain perustelluissa tapauksissa (comply or explain). Hallitusammattilaiset kannattaa läpinäkyvyyden lisäämistä, eli hallitusjäsenten valintaa koskevien kriteerien julkistamista. Direktiiviluonnoksen tarkoittama sääntely merkitsisi toteutuessaan huomattavaa kavennusta osakkeenomistajien oikeuteen valita yhtiön hallitus. Tämä on ristiriidassa EU:n yhtiöoikeudessa muutoin vahvana olevaan suuntaan vahvistaa osakkeenomistajien asemaa. Hallitusammattilaiset vastustaa osakkeenomistajien oikeuksien kaventamista. Nasdaq OMX katsoo, että käsillä oleva direktiiviehdotus on tarpeeton ja siihen tulee suhtautua kielteisesti. Nasdaq OMX:n käsityksen mukaan muista Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska ovat jättämässä direktiiviehdotuksesta eriävän mielipiteen. Direktiiviehdotus ei täytä hallinnollisen taakan keventämisen vaatimusta, vaan se päinvastoin lisäisi ilman riittäviä perusteluita listayhtiöiden hallinnollisia rutiineja. Molempien sukupuolten tasapuolisen edustuksen edistäminen listayhtiöiden hallintoelimissä on lähtökohtaisesti kannatettavaa. Keinojen tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee kuitenkin olla suhteellisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla oikeasuhtaisia: asiasta ei ole tarpeen säätää lain tasolla, jos tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti muilla tavoin, esimerkiksi itsesääntelyn avulla. Nasdaq OMX toteaa naisten edustuksen listayhtiöiden hallituksessa Suomessa olevan eurooppalaisesti arvioiden korkealla tasolla. Hyvän nykytilanteen taustalla on nimenomaan toimiva itsesääntely. Suomessa listayhtiöiden hallintoelinten edustusta suurempi ongelma naisten edustuksen kannalta on, että nykyisin naiset toimivat harvoin liiketoimintojen linjajohdossa tai toimitusjohtajina. Keskuskauppakamari ja Arvopaperimarkkinayhdistys katsovat, että Suomen valtion tulisi suhtautua kielteisesti käsillä olevaan direktiiviehdotukseen. Suomalainen itsesääntely pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakauman tasapainottamiseksi on toimivaa, eikä Suomessa ole tarvetta lisäsääntelylle. Suomessa elinkeinoelämä on toiminut hyvin aktiivisesti naisten lukumäärän lisäämiseksi listayhtiöiden hallintoelimissä. Listayhtiöiden hallinnointikoodin suositus numero 9 molempien sukupuolten osallistumisesta hallitustyöskentelyyn, on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lisätä naisten lukumäärää hallituksissa. Naisten määrä suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksissa on yli kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Keskuskauppakamarin mukaan on nähtävissä, että ensimmäisen naishallitusjäsenen jälkeen tästä saadut kokemukset ovat alentaneet kynnystä muiden naisten hallitusrekrytointiin ja näin ollen suotuisan kehityksen voidaan katsoa jatkuvan edelleenkin.

12 Kevään 2012 hallitusvalinnoissa naisten määrä lisääntyi 20 prosentilla edellisestä keväästä. Large cap -yhtiöissä naisten lukumäärä kasvoi 2 %-yksiköllä. Mid cap ja Small cap yhtiöissä nousua tapahtui 4 %-yksikköä edellisvuoteen verrattuna. Nousu on merkittävä huomioiden sen, että hallituskokoonpanoja ei voida muuttaa merkittävästi lyhyen ajanjakson aikana, vaan hallitusten jäsenten rotaation tulee olla jatkuvaa mutta perustuttava yhtiöiden tarpeisiin. Suomessa pörssiyhtiöissä on laskutavasta riippuen naisia hallituksen jäsenistä keskimäärin 22-23 %. Large cap -yhtiössä luku nousee 28-29 %:iin, ollen Euroopan kärkitasoa. Mid cap -yhtiöissä naisia on hallituksissa 23 %:a ja Small cap -yhtiöissä 16-17 %:a. Tavoitteena on tasapainoinen tilanne, jossa naisten korkeakoulutus ja osuus työvoimasta on huomioitu hyvin ja yhtiöt löytävät parhaat mahdolliset osaajat hallituksiinsa. Kiintiölainsäädännölle ei ole tarvetta Suomessa, kun elinkeinoelämä on itse aktiivinen asian edistämiseksi. Keskuskauppakamarin ja Arvopaperimarkkinayhdistyksen mukaan on ristiriitaista, että komissio ei hyväksy erilaisia jäsenvaltioissa tehtyjä toimia tavoitteen saavuttamiseksi, vaan pakottaa jäsenvaltioiden listayhtiöt yhdenmukaiseen toimintaan. On kuitenkin huomattava, että jäsenvaltioiden yhtiölainsäädäntö ei ole yhdenmukaista, joten myös poikkeavanlaiset ratkaisut voivat olla tarpeellisia. Keskuskauppakamarin mukaan tästä hyvänä esimerkkinä toimii se, että toteutuessaan direktiiviehdotus ei koskisi sellaisia suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksia, joissa on hallintoneuvosto, kun ehdotus on laadittu saksalaisen yhtiörakenteen pohjalta. Keskuskauppakamari ja Arvopaperimarkkinayhdistys toteavat pörssiyhtiöiden hallitusten diversiteettiin kiinnitetyn huomiota viime vuosina. Diversiteettiin kuuluu sukupuolijakauman lisäksi esimerkiksi jäsenten ikä, kokemus, osaaminen ja kansalaisuus. Kaikki nämä seikat ovat tärkeitä luotaessa hyvää ja monipuolista kokoonpanoa listayhtiöiden hallituksiin, mutta ovat myös seikkoja, joista on epätarkoituksenmukaista antaa kiinteää sääntelyä, sillä jokainen yhtiö etsii kulloiseenkin yhtiön tilanteeseen sopivaa parasta hallituskokoonpanoa. Itsesääntelyllä voidaan lainsäädäntöä joustavammin ohjata pörssiyhtiöitä huomioimaan diversiteettikysymykset kuten myös sukupuolijakauma hallituskokoonpanoa muodostettaessa. Keskuskauppakamari ja Arvopaperimarkkinayhdistys katsovat, että kaikesta tarpeettomasta sääntelystä tulisi luopua, mikäli halutaan yhtiöiden pysyvän pörssilistattuina. Kansantaloudelle on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa on kasvuyrityksiä, jotka tähtäävät pörssilistautumiseen. Direktiivi raportointivelvoitteineen kansalliselle valvontaviranomaisille lisäisi myös suomalaisten pörssiyhtiöiden hallinnollista taakkaa, mikä saattaa muodostua listautumishalukkuuden ja listalla pysymisen esteeksi. Listayhtiöiden kasvava sääntely on vakava ongelma, joka näivettää Helsingin Pörssiä. Tasapuoliseen sukupuolijakaumaan pörssiyhtiöiden hallituksissa on päästävissä itsesääntelyn keinoin ilman raportointivelvoitteiden lisäämistä. On myös ristiriitaista, että komissio pyrkii vähentämään yritysten hallinnollista taakkaa, mutta on toisaalta lisäämässä sitä tarpeettomasti. Keskuskauppakamari ja Arvopaperimarkkinayhdistys ovat kiinnittäneet huomiota kiintiölainsäädäntöön liittyviin lieveilmiöihin. Kiintiölainsäädännöstä on kokemuksia esimerkiksi Norjasta, jossa julkisten yhtiöiden hallituksissa tulee olla yli 40 %:a naisia. Lain tullessa voimaan monien yhtiöiden pörssikurssit kärsivät muutoksesta, kun hallituksiin jouduttiin tekemään kerralla suuria muutoksia. Lisäksi usea yhtiö on kiintiölainsäädännön vuoksi muuttanut yhtiömuotoaan. Kiintiölainsäädäntö aiheutti Norjassa myös sen, että hallituspaikat kasaantuivat samoille naisille. Norjassa kahdeksalla naisella mutta vain kahdella miehellä on ollut vuosina 2007-2010 keskimäärin yli neljä hallituspaikkaa pörssiyhtiöissä. Lisäksi 21 naisella ja vain yhdeksällä miehellä on ollut keskimäärin yli kolme hallituspaikkaa pörssiyhtiöissä. Lisäksi esimerkiksi eräällä

13 naishallitusammattilaisella on hallituspaikka kahdeksassa norjalaisessa pörssiyhtiössä. Hallitustyö pörssiyhtiössä edellyttää huomattavaa työpanosta ja ajankäyttöä, eikä perehtyminen hyvin näin monen yhtiön hallitustyöhön ole ongelmatonta. Suomessa hallituspaikkojen kasaantumista ei ole havaittu, kun naisten lukumäärää hallituksissa on lisätty itsesääntelyn keinoin. Norjan kiintiölaki ei ole muuttanut lisäävästi muiden naisjohtajien asemaa tai määrää. Norjan pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista vain 3 prosenttia on naisia, talousjohtajista 13 prosenttia ja johtoryhmän jäsenistä 15 prosenttia. Kiintiösääntelyn lieveilmiönä yhtiöiden rekrytoidessa nopeasti suuren määrän naisia hallituksiin on moni johtoryhmätason tai nousu-uralla oleva nainen jättänyt päivätyönsä ja ryhtynyt hallitusammattilaiseksi. Kiintiöt ovat siis varmistaneet naisten pääsyn hallituksiin, mutta eivät ole edistäneet perusongelman ratkaisua, vaan ovat päinvastoin hidastaneet naisten nousua toimitusjohtajiksi ja linjajohtoon. Norjassa on naisia pörssiyhtiöiden toimitusjohtajina ja johtoryhmissä erittäin vähän. Itse asiassa suomalaisilla ja ruotsalaisilla pörssiyhtiöillä on enemmän naisia johtoryhmissä kuin Norjassa. Kiintiölainsäädäntö on myös omiaan paisuttamaan hallituksia, jos vanhoista hyvistä hallitusjäsenistä ei haluta luopua, mutta on pakko valita uusia. Hallituskokoonpanon keinotekoinen paisuttaminen ei kuitenkaan edistä tehokasta hallitustyöskentelyä. Varaus Tampereen yliopiston mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteet ja Suomen tätä puoltava näkemys ovat yleisesti tarkasteltuna kannatettavia. Osittain ehdotettava sääntely voidaan nähdä ongelmallisena, koska siinä puututaan pikemminkin seuraukseen eikä itse ongelman syntyyn. Hallintoelinten tasa-arvoon liittyvät ongelmat johtuvat ensisijassa siitä, ettei sukupuolijakauma toteudu yhtiön johtoryhmätasolla. Tällöin hallintoelinten rekrytointipohja muodostaa tosiasiallisen ongelman, joka heijastuu hallintoelinten sukupuolijakaumaan. Johtoryhmätason osalta tämänkaltainen sääntely sisältäisi puolestaan huomattavia ongelmia eikä sitä ole pidettävä realistisena sääntelykeinona. On kuitenkin havaittavissa, että sukupuolten epätasapaino rekrytointipohjassa on ajan kuluessa korjaantumassa ja näin ollen myös mahdollisuudet sukupuolijakauman tasapainottamiseen pitkällä aikavälillä. Tältä osin on huomattava, että hallintoelinten jäseniä valittaessa keskeinen valintakriteeri on tietynlainen ammatillinen kokemus riippumatta siitä, mikä valittavan henkilön taustaprofiili on. Käytännössä tästä on seurannut se, että hallituspaikkoja on kasaantunut tietyille aliedustetun sukupuolen henkilöille, joilla tällaista kokemusta on riittävästi. Toisinaan pienimmillä yhtiöillä on ollut juuri vaikeuksia saada sopivia hallitusedustajia kyselyistä huolimatta. On olemassa riski, että sääntelyn seurauksena hallituspaikat kasaantuvat muutamille aliedustetun sukupuolen henkilöille, jos rekrytointipohja on liian pieni. Tällainen lopputulema ei liene se, mitä direktiivillä tavoitellaan. Hallituspaikkojen kasaantumista on kokemusta mm. Norjasta. Nämä seikat heijastuvat erityisesti arvioitaessa mahdollisuuksia soveltaa kansallisia poikkeuksia sekä tarkasteltaessa direktiivin soveltamisalaa. Edellä mainitusta huolimatta ei ole TaY:n mukaan pidettävänä täysin aiheettomana myöskään pyrkimyksiä säännellä hallintoelinten sukupuolijakauman tasapainottamisesta. Toisaalta direktiivin sääntelytarve ei kohdistu kovinkaan merkittävällä tavalla Suomeen. Kehitys on ollut Suomessa myönteinen ottaen huomioon rekrytointipohjan kapeuden. Tätä taustaa vasten selittyy joiltakin osin myös se, miksi sukupuolijakauman tasapainottamisen vaikeus näkyy erityisesti pienissä pörssiyhtiöissä. Samaten tietyillä toimialoilla voi olla vaikeaa löytää sukupuolijakaumaltaan tasapainoista hallitusta. Kokonaisuutena on arvioitava, millaisilla keinoilla ja millä intensiteetillä sääntelijä tämänkaltaiseen asiaan vaikuttaa, vaikka direktiivin taustatavoitteet sinänsä ovatkin mitä kannatettavimmat. Yleisesti komission haluun asettaa jatkuvasti uutta sääntelyä tulee osata

14 suhtautua terveen kriittisesti ottaen huomioon sen, miten korkea listautumiskynnys Suomen arvopaperimarkkinoilla on viime vuosina ollut. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö ja arvio säännösehdotuksista Soveltamisala. Nasdaq OMX, Finanssivalvonta, Hallitusammattilaiset ja Kuntarahoitus Oyj ovat kiinnittäneet huomiota direktiiviehdotuksen 2 artiklan 1 kohtaan. Finanssivalvonnan mukaan direktiivin soveltamisala (ehdotuksen 2 artiklan 1 kohdassa mainittu arvopaperi ) näyttäisi olevan laajempi kuin nykyisen corporate governance -säännösten (osake kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla). Tältä osin huomionarvoista on ehkä myös se, että tilinpäätösdirektiivin (78/660/ETY) 46a artiklan 3 kohta sallii sen, että jäsenvaltiot edellyttävät corporate governance - selvitystä vain yhtiöiltä, joiden osake on kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla (tai joiden osake on MTF-kaupankäynnin kohteena ja muu arvopaperi säännellyllä markkinalla). Suomi on soveltanut tätä poikkeusta (vrt. VMA 1020/2012, 7 ja 9 ). Hallitusammattilaiset ja Nasdaq OMX ovat todenneet direktiiviluonnoksen soveltamisalaksi määriteltävän yhtiöt, joiden arvopaperit ovat julkisen kaupankäynnin kohteena (ns. listayhtiöt). Sanamuodon perusteella ei ole täysin selvää, kattaako määritelmä esimerkiksi joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat. Osakkeenomistajan oikeudet direktiivi ja yleensä myös corporate governance -itsesääntely soveltuvat vain sellaisiin yhtiöihin, joilla julkisen kaupankäynnin kohteena on osake. Tämä olisi perusteltua myös Direktiiviluonnoksen tarkoittaman sääntelyn osalta (ns. pörssiyhtiöt). Kuntarahoitus toteaa, että direktiiviehdotuksen on määritelty soveltuvan säännellyllä markkinalla oleviin rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijoihin. U-kirjeessä puhutaan kuitenkin laajasti vain pörssiyhtiöistä tarkoittaen ilmeisesti nimenomaan osakkeiden liikkeeseenlaskijoita. Kuntarahoitus mainitsee direktiivin määritelmän kattavan myös esimerkiksi liikkeeseenlaskijat, joiden joukkovelkakirjalaina on kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla. Periaatteessa joukkovelkakirjalainan voi säännellyllä markkinalla laskea liikkeelle mikä tahansa yhtiö, joka tarvitsee rahoitusta ja saa sijoittajien luottamuksen velanmaksukyvylleen. Velkamarkkinoilla sijoittajat kuitenkin arvioivat kohteita osin eri lähtökohdista kuin osakkeiden liikkeeseenlaskijoita. Näin olleen teoriassa liikkeeseenlaskijan voi olla vaikka tiukasti perheomisteinen tai muuten omistuksen kannalta erityissääntöjen alla toimiva yhtiö. Tällaisen yhtiöön voi olla mahdotonta tai ainakin kohtuutonta soveltaa ehtoja hallituksen kokoonpanosta. Tätä tilannetta ei direktiivin poikkeussäännöt näytä huomioivan ottaessaan kantaa vain liikevaihtoon/taseen kokoon ja henkilöstömäärään. Yhtiö voi ylittää nämä vaatimukset, mutta omistus voi silti olla täysin keskittynyt ja yhtiöllä kuitenkin tarve velkarahoitukselle pääomamarkkinoilta. Finanssikriisi on johtanut siihen, että pankit keskittävät entistä enemmän toimintaansa tärkeimmiksi /tuottoisimmiksi arvioituihin asiakassegmentteihin. Tämän vuoksi on entistä suurempi tarve sille, että yritykset hakevat rahoitustaan suoraan joukkovelkakirjalainamarkkinoilta. Näin ollen joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijoiksi voi tulevaisuudessa tulla myös muita kuin osakkeidensa puolesta pörssiyhtiöitä, jolloin mainittujen sääntöjen soveltaminen voi olla pörssiyhtiöitä hankalampaa. On tietysti selvää, että joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijoita koskevat mm. arvopaperimarkkinalain tiedottamisvelvoitteet, mutta siltäkin osin on todettava, että näissä on tiedostettu pelkän velkainstrumentin liikkeeseenlaskijan eroavaisuudet osakkeen liikkeeseenlaskijaan nähden. Näin ollen olisi kannatettavaa, että sama eroavaisuus huomattaisiin myös hallintoa koskevien vaatimusten osalta.

15 Naisasialiitto Unionin mielestä direktiivi on komission ehdottamassa muodossa varsin väljä ja sen vaatimuksia kohdeyhtiöille voidaan pitää kohtuullisina. Esimerkiksi direktiiviehdotuksen määräykset pätevyysarvioinnista tulevat sovellettavaksi siinä tapauksessa, että aliedustetun sukupuolen osuutta listayhtiöiden johtokunnissa ei ole omin keinoin saatu nostettua 40 prosenttiin. Lisäksi direktiiviehdotuksen mukaan kiintiötavoitetta ei hallintoelimessä tarvitsisi soveltaa, jos aliedustetun sukupuolen osuus yhtiön työntekijöistä on alle 10 prosenttia. Tampereen yliopiston mukaan 3 artiklan soveltamisalaehdotus koskien SME-yritysten rajaamista ehdotusten ulkopuolelle on kannatettava. Toinen seikka on se, että monesti pienissä yhtiöissä on myös hyvin pieni hallitus, esimerkiksi 3 jäsentä. Sääntelyn ulottamisella kaikkein pienimpiin yhtiöihin saattaisi olla haitallisia vaikutuksia yritysten listautumishalukkuuteen esimerkiksi pienehköjen perheyhtiöiden osalta. Direktiivin 2 artiklan 9 kohdan osalta Tay kysyy, voiko julkinen yhtiö olla esimerkiksi yhtiö, jossa viranomaistahot koostuvat useista ja mahdollisesti eri valtioiden viranomaisista (esim. TeliaSonera). Hallitusammattilaisten mukaan direktiiviluonnoksen tarkoittaman sääntelyn piiriin jäisi ainakin Suomessa myös tavattoman pieniä yhtiöitä. Voidaan arvioida, että tämä aiheuttaisi pienille yhtiöille uuden listautumisesteen ja voisi toisaalta aivan pienimmissä listayhtiöissä johtaa jopa oman työvoiman lisäämisen karttamiseen: jonkin toiminnon ulkoistaminen voi muodostua lisärekrytointeja houkuttelevammaksi, jos henkilöstön lisääminen johtaisi muutostarpeisiin hallituksessa. Hallitusammattilaiset ry esittää, että Direktiiviluonnoksen tarkoittaman sääntelyn ulkopuolelle jätettäisiin komission suosituksen 2003/361/EY mukaisten pk-yritysten lisäksi myös muut pienet yhtiöt Nasdaq OMX toteaa, että direktiivin soveltamisalan rajaus direktiiviehdotuksen 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla (henkilöstöä, liikevaihtoa ja taseen loppusummaa koskevat raja-arvot) on Suomen markkinoiden kannalta keinotekoinen ja epätarkoituksenmukainen jo pelkästään valvonnan näkökulmasta. Nasdaq OMX katsoo, että mikäli direktiiviehdotuksen valmistelua jatketaan, soveltamisala tulee rajata siten, että Suomessa Small Cap ja Mid Cap yhtiöt jäisivät sen ulkopuolelle. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että soveltamisalan ulkopuolelle jäävät yhtiöt, joissa alle 10 % työntekijöistä on aliedustettua sukupuolta (4 artiklan 6 kohta). Tällaisen soveltamisalaa koskevan rajauksen ei voida katsoa olevan linjassa direktiiviehdotuksen mukaisen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen kanssa. Direktiiviehdotuksen soveltamisalaan rajatut julkisesti noteeratut yhtiöt edustavat vain pientä osaa Suomen yrityskentästä ja talouselämästä. Mahdollisen sääntelyn ja sen tavoitteiden ulkopuolelle jäisi merkittävä määrä hyvinkin suuria yrityksiä, minkä seurauksena suunniteltu kiintiösääntely vaikuttaisi joka tapauksessa kovin keinotekoiselta. Keskuskauppakamarin ja Arvopaperimarkkinayhdistyksen mukaan direktiiviehdotuksen raja-arvot ovat liian matalat. Vaikka suomalaiset pörssiyhtiöt ovat pieniä, jäisi direktiiviehdotuksen ulkopuolelle arviolta vain 25 yhtiötä. Joillekin pienille yhtiöille, joihin direktiiviä sovellettaisiin, vaatimus voi osoittautua hankalaksi varsinkin, kun pienten yhtiöiden hallitukset ovat pieniä ja usein niissä istuu omistajia. Suomessa pörssiyhtiöiden hallitusten koko on keskimäärin pienempi kuin useimmissa Euroopan maissa, eikä ole toivottavaa, että hallituksia joudutaan kasvattamaan direktiivin vuoksi. Keskuskauppakamari j a Arvopaperimarkkinayhdistys katsovat, että yksinkertaisinta ja järkevintä olisi käyttää direktiivin raja-arvoina pörssin kokoluokitusta ja jättää Small Cap -yhtiöt direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiiviehdotuksessa oleva työntekijöiden määrään perustuva rajaus voi muodostua kasvun ja työllistämisen esteeksi.

16 KD-Naisten mukaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien pienten ja keskisuurten yritysten raja-arvoja voi nostaa. VTV:n mukaan toimialojen välillä voitaneen arvioida olevan huomattavia eroja sukupuolijakaumissa. Tähän liittyviin mahdollisiin ongelmiin direktiiviehdotuksessa esitetty ratkaisun (4 artiklan 6 kohdan 10 % yhtiökohtainen raja-arvo) vaikuttavuudesta ei ole esitetty arviota. VTV:n mukaan prosenttirajaa koskevan sääntelyn tulisi olla yksiselitteistä. Mikäli päädytään määräämään tietty prosenttiraja, niin samanaikaisesti tulisi määrätä siitä, miten ja minkä hetken mukaan prosenttimäärä lasketaan. Ehdotettu 10 prosentin yhtiökohtainen raja on sinänsä epätarkoituksenmukainen suhteessa direktiivin tavoitteisiin. Vaikutusarvioinnissa tulisi arvioida sitä, tulisiko prosenttiraja laskea yhtiön henkilöstön sijaan yhtiön toimialan henkilöstöstä, mikäli päädytään määräämään prosenttirajaan perustuvasta poikkeuksesta. Normatiivinen sääntely yhtiökohtaisen sukupuolijakauman merkityksestä valittaessa johtoon kuulumattomia jäseniä on esimerkki epätarkoituksenmukaisen yksityiskohtaisesta sääntelystä. Lakimiesliitto oudoksuu ehdotusta, jonka mukaan vaatimusta aliedustetun sukupuolen kiintiötavoitteista ei sovelleta, mikäli aliedustetun sukupuolen osuus työntekijöistä on vähemmän kuin 10%. Soveltamisalan rajaamisen osalta on varmistettava, ettei direktiivi tule johtamaan esimerkiksi henkilöstön palkkaamatta jättämiseen. Kiintiötavoite, pätevyysarviointi ja raportointi. KD-Naiset esittää sukupuolikiintiörajan laskemista 40 prosentista 30 %:n, mikäli U-kirjeluonnoksessa esitetty Suomen myönteinen kanta hyväksytään. Matalampi prosenttivaatimus olisi pehmeämpi toteuttaa. Keskuskauppakamari ja Arvopaperimarkkinayhdistys katsovat, että jos direktiiviehdotus toteutuu, Suomen on valittava tavoitteeksi direktiivin mahdollistama 33,33 %:a. Tällöin direktiivistä aiheutuvat kasvun ja pörssilistautumisen esteet jäävät vähäisemmiksi. Tay toteaa 4 artiklan 2 kohdan prosenttilukujen ja niiden käsittelyn olevan hyvin sekavaa ja siitä saatavan ristiriitaisen kuvan. Yhtäältä puhutaan 40% lähinnä olevasta luvusta, mutta toisaalta enintään 49 prosentista. Esimerkiksi 11 jäsenisen suuryhtiön hallituksessa 4/11 on lähempänä 40 prosenttia kuin 5/11, mutta toisaalta tällöin 40 prosentin raja ei ylity, joka lienee kai kuitenkin tarkoitus. Samoin kuusijäsenisessä hallituksessa 2/6 on lähempänä 40 prosenttia, kuin 3/6. Osakesäästäjien Keskusliitto kokee ongelmalliseksi tiukkojen numeeristen kiintiöiden soveltamisen ja raportointivaatimusten aiheuttaman rasitteen yhtiöille ja niiden omistajille. Nasdaq OMX toteaa listayhtiöiden hallitusten olevan Suomessa usein pieniä, jolloin direktiiviehdotuksen mukaisten kiinteiden prosenttirajojen asettaminen ei ole Suomeen sopiva sääntelymalli. Kokoomusnaiset pitää hyvänä esitystä pätevyysarvioinnista, jonka mukaan nimityspäätösten on perustuttava objektiivisiin kriteereihin pätevyydestä ja ansioista. Kokoomusnaiset uskoo, että esitetty arviointi purkaisi osaltaan hyvä veli -verkostoja ja havahduttaisi kummankin sukupuolen valtavaan osaamispotentiaaliin. Haasteena on se, että kriteerit ovat riittävän yksiselitteisiä ja mitattavia sekä toisaalta riittävän väljiä, jotta ne huomioivat erilaiset osaamisen tarpeet. Lisäksi hallitusten rekrytointiprosessin läpinäkyvyyteen on kiinnitettävä huomiota, jotta tehtäviin on aidosti kartoitettu ja siten myös tarjolla sekä osaavia naisia että miehiä. TANEn mukaan ehdotettu hakijoiden pätevyysarviointi niille listayhtiöille, jotka eivät määräajassa saavuta 40 prosentin sukupuolikiintiötä hallituksessa tai hallintoneuvostossa, laajentaisi rekrytointipohjaa ja lisäisi avoimuutta. Tästä hyötyisi viime kädessä koko yhteiskunta. TANE kysyy

17 miksi direktiiviehdotus koskee ainoastaan ehdokasasettelua, ei itse valintaa. Prosessivelvoite on lievä keino direktiivin tavoitteisiin nähden. EU-tason keskusteluissa on ollut esillä myös ehdotus listayhtiöiden hallitusten ja hallintoneuvostojen valintaan kohdistuva sukupuolikiintiö. TaY:n mukaan 4 artiklan 3-4 kohdan perusteella ei selviä, onko direktiivin tarkoituksena aidosti jättää yhtiöille aito mahdollisuus poiketa artiklan 1-kohdan mukaisista määristä, jos yhtiön omien kriteerien perusteella aliedustetun sukupuolen kandidaatit eivät täytä samaa pätevyystasoa kuin valitut johdon jäsenet. TaY toteaa direktiivin 4 artiklan 7 kohdan mahdollisuuden vähäiseen kansalliseen poikkeamiseen artiklan 1 kohdasta olevan kannatettava. Erityisesti rekrytointipohjasta johtuva tarve voi antaa aihetta kansallisen poikkeamisen käyttämiseen ottaen huomioon, että täytäntöönpanoaika ei ole rekrytointipohjan kehittyminen huomioiden kovinkaan pitkä. Hallitusammattilaiset ja Keskuskauppakamari viittaavat direktiiviluonnoksen 4 artiklaan, jossa edellytetään sellaisten listayhtiöiden, joiden hallintoelimissä ei ole riittävästi molempia sukupuolia, laativan etukäteen selkeät, neutraalit ja täsmälliset (unambiguous) perusteet hallituksen jäsenten valinnan perusteeksi. Suomalaisissa listayhtiöissä uusien hallituksen jäsenten valinnassa käytetään usein hyvinkin laajaa profiilia, jossa keskeisiä näkökohtia ovat tyypillisesti toimiala-osaaminen, liike elämän yleinen tuntemus (esimerkiksi kokemus kansainvälisestä liiketoiminnasta) ja hallituksen ryhmädynamiikka. Näiden ohella hallituksen jäseneksi valittavalta edellytetään osakkeenomistajien luottamusta eikä hallituksen jäsenyyden ja hänen muun toimintansa välillä saa olla intressiristiriitoja. Viimeksi mainittuja perusteita lukuun ottamatta joudutaan käytännössä aina tekemään kompromisseja ja valitsemaan painotuksia, koska henkilöitä joilla olisi kaikki tarpeellisena pidetyt ominaisuudet ei yleensä löydy, tai heitä ei ole edes mahdollista löytää (osa perusteista voi olla ristiriitaisia, esimerkiksi ikä ja kokemus). Keskuskauppakamarin mukaan voi olla että hallitukseen haetaan henkilöä, jolla on yhtiön strategiaan liittyvää osaamista, jota ei haluta tai voida, esimerkiksi sisäpiirisääntelystä johtuen, antaa kenellekään yhtiön ulkopuoliselle tiedoksi. Yhtiöiden ei siten ole välttämättä mahdollista antaa 4 artiklan 4 kohdassa mainittuja tietoja, mikä seikka myös U-kirjeluonnoksessa tulee esille. Hallitusammattilaisten ja Keskuskauppakamarin mukaan hallituksen jäsenen valmistelutyön tekee usein hallituksen nimitysvaliokunta tai merkittävistä osakkeenomistajista koostuva yhtiön ulkopuolinen nimitystoimikunta (Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi (Corporate Governance) 2010, suositus 28 ja sen yhteydessä lausuttu). Varsinkaan jälkimmäisessä tilanteessa yhtiöllä itsellään ei ole tyypillisesti merkittävää roolia hallituksen jäsenten etsimisessä ja muutoinkin merkittävät osakkeenomistajat ovat jäsenhankinnassa keskeisesti mukana. Yhtiö ei siten osallistu merkittävästi valintaperusteiden laatimiseen eikä ehdokkaiden valitsemiseen. Yhtiöllä ei edellä kuvatusta syystä ole tietoa keitä henkilöitä menettelyssä harkitaan taikka millä eri tavoin ja milloin heihin ollaan yhteydessä: koska Suomessa hallituksen jäseneksi ei yleensä haeta, jää epäselväksi keitä henkilöitä voidaan pitää "ehdokkaina" (candidate) lukuun ottamatta henkilöitä, joita yhtiökokouksessa esitetään hallitukseen valittaviksi. Listayhtiöiden yhtiökäytännössä yhtiökokoukselle yleensä esitetään vain sama määrä ehdokkaita kuin on täytettäviä paikkoja, ja he tulevat valituiksi. Pienosakkaat saattavat esittää omia ehdokkaitaan, joiden hakukriteereistä yhtiöllä yleensä ei myöskään ole tietoa ja joiden vaalista yhtiökokous päättää yleensä ilman erillistä valmistelua. Hallitusammattilaiset toteaa osakkeenomistajien roolin hallituksen jäsenten valinnassa olevan eräs seikka, joka yhtiökäytännössä on esitetty perusteluna poikkeamiselle Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin suosituksesta 9 (Hallituksen kokoonpano). Nasdaq OMX toteaa, että pätevyysarvioinnin kriteereiden sisältöä ei tule säännellä, sillä valintaperusteet saattavat yhtiökohtaisesti vaihdella merkittävästi. Lisäksi osa yhtiön asettamista valintakriteereistä saattaisi sisältää salassa pidettävää tietoa esim. yhtiön tulevasta strategiasta.

18 Koska osakkeenomistajat tai yhtiökokous eivät olisi ehdotukseen sidottuja, arviointi menettää merkityksensä, jos sen kriteerit eivät ole yhtiötä kokonaisuudessaan palvelevia. Lisäksi on huomattavaa, että hallituksen jäsenkandidaattien on aina nautittava osakkeenomistajien luottamusta. U-kirjeen mukaisesti direktiiviehdotusta on selvennettävä siten, että pätevyysarviointia koskevat vaatimukset koskevat vain hallituksen valintaa valmistelevaa yhtiön elintä, eivät osakkeenomistajia, jotka ehdottavat jäseniä hallintoelimeen ja äänestävät jäsenistä. Nasdaq OMX:n mukaan direktiiviluonnoksen mukainen raportointivelvollisuus lisäisi listayhtiöiden hallinnollista taakkaa ja voisi siten osaltaan nostaa listautumiskynnystä. Raportoinnin osalta jatkovalmistelussa on selvennettävä nimitystoimikunnan roolia: nimitystoimikunta ei ole yhtiön elin. VTV viittaa direktiiviehdotuksen 4 artiklaan, jossa toimintavelvoitteet eriytetään toimivaan johtoon kuulumattomien ja kuuluvien välillä. Ottaen huomioon, että jäsenen valintaprosessissa on tapauskohtaisesti perusteltua painottaa monipuolista kokemusta erilaisissa tehtävissä ja eri organisaatioissa, erilaiset toimintavelvoitteet toimivaan johtoon kuulumattomien ja kuuluvan johtokunnan jäsenen välillä saattavat osaltaan vaikuttaa epätarkoituksenmukaisella tavalla nimitysperusteisiin ja johtaa toimivaan johtoon kuuluvien jäsenten valintaan, mikä ei ole hyvän hallintomallin tavoitteiden mukaista. VTV:n mukaan direktiiviluonnoksen vaikuttavuutta arvioitaessa olennaista on yksittäisen jäsenen pätevyysarviointi ja jäsenten valintaprosessin läpinäkyvyys ja tästä seuraava vaikeasti arvioitava tasa-arvotavoitetta tukeva yhteiskunnallinen vaikutus. Vaikka yksittäisen jäsenen pätevyysarvioinnissa käytettäisiin yksiselitteisiä ja ennalta määriteltyjä valintaperusteita, niin tosiasiallinen toimintaympäristö huomioiden on kohtuuton vaatimus, että nämä valintakriteerit voitaisiin määritellä siten, että arviointi voitaisiin suorittaa ja todentaa jälkikäteisesti objektiivisen arvioinnin perusteella. Objektiivisten kriteereiden asettaminen ei ole ongelmatonta. Usein yritysten hallitusten jäsenten rekrytointi kytkeytyy keskeisesti yrityksen liiketoiminnan dynamiikkaan. Hallituksen jäseneltä saatetaan edellyttää tiettyä yrityksen liiketoimintastrategiaan liittyvää erityisosaamista. Tästä puolestaan voi seurata, että valinnassa saattavat korostua tilanne- tai olosuhdekohtaiset erityispiirteet. Objektiivisten kriteereiden asettamiseen liittyvää problematiikkaa korostaa ehdotettu käännetty todistustaakka. Toimielinten jäsenten valinnassa on perusteltua ottaa huomioon myös ryhmädynamiikkaan liittyvät tekijät sekä mahdollisia yrityksen liikesalaisuuksiin luettavia strategisia ja operatiivisia ratkaisuja ja tavoitteita. Tästä syystä pätevyysarvioinnin perusteet edellyttävät tapauskohtaista punnintaa siten, että ulkopuolisen tahon on tosiasiassa mahdoton jälkikäteen varmistua ratkaisun objektiivisuudesta. Tämä tulisi huomioida direktiiviehdotuksessa ja arvioitaessa ehdotuksen vaikuttavuutta suhteessa sen aiheuttamiin kustannuksiin. Tästä syystä VTV katsoo, että direktiiviehdotus ei ole johdonmukainen hallinnollisen taakan vähentämistavoitteen kanssa. VTV:n mukaan sisämarkkinoiden kestävän kasvun näkökulmasta on tärkeää, että direktiiviluonnos mahdollistaa aina pätevyysvertailun perusteella pätevimmän ehdokkaan valitsemisen siten, että direktiiviluonnoksessa on tunnistettu alakohtaisen asiantuntemuksen ja kokemuksen merkitys. Direktiiviluonnoksen 4 artiklan 4 kohdassa määrätään velvoitteesta antaa valitsematta jätetyn ehdokkaan pyynnöstä tiedot valinnan perustana olleista pätevyysvaatimuksista ja päätöksen perusteista. Ottaen huomioon, että yhtiöillä on liikesalaisuuksiin liittyviä tekijöitä jotka perustellusti vaikuttavat jäsenen valintaan, VTV katsoo vaatimuksen olevan kohtuuton. VTV:n mukaan vaatimus ei ole käytännössä toteutettavissa siten, että valintaa voitaisiin arvioida jälkikäteen objektiivisesti. Samasta syystä myös direktiiviehdotuksen 4 artiklan 5 kohdassa asetettu käännetty todistustaakka on VTV:n mukaan epätarkoituksenmukainen johdon valintaan liittyvä velvoite.

19 VTV:n mukaan olisi perusteltua arvioida tulisiko tasa-arvotavoitteisiin liittyvää informaatiota sisällyttää julkistettavaan tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen siten, että sukupuolijakaumasta annettava informaatio olisi jaoteltu toimialoittain. Mikäli sukupuolijakaumaa koskeva informaatio julkistettaisiin tilinpäätösraportoinnin yhteydessä kansalliselle viranomaiselle (direktiiviehdotuksen 5 artiklan 2 kohta) julkaistavaksi toimittamisen sijaan, olisi informaatio saatavissa määrämuotoisesti yhteisön alueella. Tämä voisi osaltaan tukea tasa-arvotavoitetta ilman, että tästä aiheutuisi merkittäviä hallinnollisia lisäkustannuksia suhteessa viranomaiselle annettavien tietojen keräämiseen ja erilliseen internetissä julkaisemiseen verrattuna. Tilinpäätösraportointi olisi VTV:n mukaan perusteltua myös sääntelyn johdonmukaisuuden näkökulmasta. Yhtiöoikeudellisen raportointivelvollisuuden johdonmukaisuuden takia myös mahdollinen tasa-arvotavoitetta tukeva raportointi tulisi sisällyttää avoimuutta tukevaan yhteisön yhtiöoikeuden kehittämistoimenpiteisiin. EK toteaa ehdotuksen mukaisen raportointi- ja julkistamisvelvollisuuden olevan uusia tiedonantovelvollisuuksia ja lisäävän pörssiyhtiöiden hallinnollista taakkaa. EK:n mukaan on myös erittäin todennäköistä, että pörssiyhtiöitä koskeva lisäsääntely muodostaa osaltaan listautumisesteen, koska se vähentää yhtiöiden halukkuutta hakeutua pörssilistalle. Jo nyt vaarana on pörssiyhtiöiden määrän vähentyminen. Ehdotukseen sisältyy lisäksi useita sellaisia käytäntöjä, jotka eivät ole yhteen sovitettavissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä noudatettujen käytäntöjen kanssa (esim. nimitystoimikuntien ja -valiokuntien rooli). Ehdotettu julkinen ehdokasajattelu voisi myös vaarantaa liikesalaisuuksien säilymistä suhteessa kilpailijoihin ja rajoittaa yrityksen tulevia strategisia valintoja. Kiintiöt ovat myös juridisesti ongelmallisia, koska niillä puututaan osakkeenomistajien keskeiseen oikeuteen valita yhtiön hallitukseen päteviksi ja sopiviksi katsomansa henkilöt. Naisasialiitto Unionin mukaan direktiiviehdotuksen tehokkaimmat toimenpiteet kohdistuvat yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakaumaan. Tämä on valitettavaa, koska naisten aliedustus on kaikkein suurin nimenomaan toimivassa johdossa. Saatavilla olevat tilastot osoittavat, että kaksiportaista hallintomallia käyttävissä maissa naisten osuus hallituksissa (executive board) on paljon pienempi kuin hallintoneuvostoissa (supervisory board). Esimerkiksi Saksan sadan suurimman yhtiön hallintoneuvostoissa naisten osuus oli 11,2% vuonna 2012, 1,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2010. Samaan aikaan vain 2,4% hallitusten jäsenistä oli naisia, eikä naisten edustus ollut juuri kasvanut edellisestä vuodesta1. Olisikin tärkeää, että direktiivi puuttuisi ehdotettua vahvemmin sukupuolijakauman tasapainottamiseen hallintoelimissä myös toimivaan johtoon kuuluvien jäsenten osalta. Naisasialiitto Unioni pitää ongelmallisena sitä, että direktiivin 4 artiklan 7. kohdassa todetaan, että jäsenvaltiot voivat säätää sukupuolikiintiötavoitteen saavutetuksi, jos aliedustettua sukupuolta olevilla johtokunnan jäsenillä on vähintään kolmasosa kaikista johtokuntapaikoista riippumatta siitä, ovatko ne yrityksen toimivaan johtoon kuuluvia vai kuulumattomia paikkoja. Käytännössä tämä useimmiten tarkoittaisi, että toimivaan johtoon kuuluvat naiset laskettaisiin kuuluvan sukupuolikiintiöiden piiriin, kun taas miespuolisia toimivaan johtoon kuuluvia ei huomioitaisi laskettaessa miesten osuutta hallituspaikoista. Tasa-arvonäkökulmasta tällainen laskentatapa on epäjohdonmukainen ja kestämätön. Naisasialiitto Unionin näkemyksen mukaan kaikki toimivaan johtoon kuuluvat johtokuntien jäsenet tulee huomioida laskettaessa naisten ja miesten osuuksia johtokuntapaikoista. Lisäksi tulisi myös selvittää mahdollisuuksia ulottaa sukupuolikiintiötyyppinen lähestymistapa myös kaksiportaisen hallintomallin hallituksiin. Seuraamukset. Lakimiesliiton mukaan keskeisessä osassa tulee olemaan direktiivin seuraamukset, jotka ovat vielä täsmentämättä.

20 TANEn mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennalta estäviä. Muun muassa tasaarvolain toimeenpanossa on havaittu, että tasa-arvon tosiasiallinen edistäminen edellyttää suunnitelmallista ja tehokasta toimintaa, jossa myös seuraamukset ja niiden valvominen on selkeästi määritelty. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kysyy, mikä taho Suomessa määräisi seuraamukset? Miten valvonta on tarkoitus järjestää? Valvonnan järjestäminen on selvitettävä perusteellisesti. Sen toteuttamiseen on oltava riittävät resurssit. Naisjärjestöjen Keskusliiton mukaan seuraamusjärjestelmä pitää tehdä tarkoituksenmukaiseksi ja vaikuttavaksi. Seuraamuksen tulee olla myös mahdollisimman suuri. Mikäli valvonta tulee viranomaisen vastuulle, kuten pitäisi, tulee valvontaviranomaiselle (esim. tasa-arvovaltuutetulle) taata riittävät resurssit. NYTKIS ry:n mukaan tasa-arvon tehokas edistäminen edellyttää suunnitelmallista ja johdonmukaista toimintaa, johon liittyen myös seuraamukset ja niiden valvominen on määritelty tarkasti ja johdonmukaisesti. Nyt seuraamusjärjestelmää ollaan direktiiviluonnoksessa jättämässä kansalliseen harkintaan. Nytkis pitää hyvänä U-kirjeen muotoilua, jossa todetaan, että ehdotuksen käsittelyn aikana on selvitettävä sitä, mikä on riittävä ja tarkoituksenmukainen seuraamusjärjestelmä, josta kansallisesti tulisi säätää. Valvontatehtävää on esitetty tasaarvoviranomaisille. Tällä hetkellä suomalaiset tasa-arvoviranomaiset työskentelevät hyvin rajallisin resurssein, eikä esim. tasa-arvovaltuutettu, jolle näistä viranomaisista selkeimmin voisi valvontatehtävä kuulua, pysty nykyresurssein suorittamaan tehtävää. Samaa ongelmaa tasaarvolakia valvovan viranomaisen toiminnan resursoimisessa esiintyy muissakin Euroopan maissa. Valvonnan vajavainen järjestäminen on yksi tasa-arvoon liittyvän säätelyn implementoinnin suurimpia esteitä. Valvonnan järjestämistä olisikin selvitettävä perusteellisemmin. Naisasialiitto Unioni toteaa esityksessä direktiiviksi ehdotettavan tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia seuraamuksia sisältävää järjestelmää, joista jäsenmaiden annetaan päättää kansallisella tasolla. Naisasialiitto Unionin mukaan olisi toivottavaa, että direktiivi ei jättäisi päätöstä seuraamusjärjestelmästä kokonaan kansalliseen harkintaan, vaan edellyttäisi tietynlaisia tuntuvia seuraamuksia. On todennäköistä, että mikäli asia jätetään jäsenmaille, eivät monet niistä aseta tarpeeksi tuntuvia seuraamuksia, jolloin direktiivin tavoitteitta ei välttämättä saavuteta. Kansallisten toimenpiteiden analyysi (Norja, Espanja) paljastaa, että asetettuja tavoitteita ei saavuteta ilman riittäviä seuraamuksia. Naisasialiitto unionin mukaan taloudellisten seuraamusten toimivuus edellyttää niiden tuntuvuutta, etenkin kun puhutaan Euroopan suurimmista yhtiöistä. Mitä esimerkiksi poliittiseen päätöksentekoon tulee, Ranskassa suuret poliittiset puolueet ovat mieluummin maksaneet sakot, jotka seuraavat kiintiölain rikkomisesta, kuin asettaneet 50% naisia ehdokaslistoilleen. Tätä taustaa vasten ei ole selvää, saisiko esimerkiksi Saksassa ehdotettu 25 000 euron sakko yhtiöitä muuttamaan käytäntöjään. Ranskassa on ollut puheena direktiiviehdotuksen 6 artiklan 2b kohdan mukainen seuraamus direktiiviä rikkovan johtokunnan jäsenten nimityksen mitätöimisestä. Norjassa käytössä oleva seuraamusjärjestelmä sisältää uhkan kiintiölakia noudattamattomien yhtiöiden lakkauttamisesta. Naisasialiitto unioni toteaa valvonnan järjestämisen olevan direktiivin tavoitteiden toteutumisen kannalta avainkysymys. U-kirjeluonnoksessa käsitellään valvontaa lyhyesti ja se mainitaan tasaarvoviranomaisten tehtäväksi. Naisasialiitto Unioni haluaa kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun toimisto ei nykyisillä resursseillaan pystyisi hoitamaan valvontatehtävää. Valvonnan järjestämistä ja siihen tarvittavia lisäresursseja on selvitettävä tarkemmin.