ULKOASIAINMINISTERIÖLLE Pyydettynä lausuntonaan Suomen ihmisoikeustilanteesta Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun laadittavaa kansallista raporttia varten Väestöliitto ry lausuu kunnioittaen seuraavaa: Suomen 23.8.2008 antaman määräaikaistarkastelun osalta toteamme, että sen kohdan 1. osalta Vähemmistövaltuutetun toiminta syrjintätapauksissa on tuonut tapauksia julkisuuteen mikä on edistänyt oikeuksien toteutumista kohdan 2. osalta pidämme hyvänä, sitä että poliisi valvoo aikaisempaa tarkemmin internetissä esiintyvää rasistista ja syrjivää kirjoittelua sekä pyrkii saamaan enemmän maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria poliisin tarjoamien nettipalveluiden piiriin. Mielestämme opettajien koulutukseen tulisi sisällyttää nykyistä enemmän ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuskasvatusta. Suomessa tulisi selvittää yhteistyössä vähemmistöryhmien edustajien kanssa keinoja ehkäistä rasismia ja eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Viranomaisten sekä kolmannen sektorin ja maahanmuuttajien yhdistysten yhteistyönä tapahtuvaa ruohonjuuritason työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi tulisi edistää kohdennettujen resurssien avulla. kohdan 6. osalta katsomme, että Suomeen saapuvien turvapaikanhakijalasten vastaanotto ja kohtelu on osin eriarvoista suomalaislapsiin tai lastensuojelulapsiin verrattuna esimerkiksi asumis- ja opiskelujärjestelyjen osalta. Kuntien käytännöt vaihtelevat, mikä voi asettaa eri puolille maata sijoitetut lapset eriarvoiseen asemaan. Etenkin lasten ja nuorten oikeuteen perusopetukseen liittyy alla mainittuja epäkohtia:
1. Turvapaikanhakijalapset eivät pääse kaikilla vastaanottopaikkakunnilla peruskoulun valmistavaan opetukseen, vaan opiskelevat suomea vastaanottokeskusten omissa kouluissa, mutta opetus ei noudata opetussuunnitelmaa eivätkä turvapaikanhakijat tapaa suomalaislapsia. Perusopetuslain ja perustuslain välistä tulkintaristiriitaa tulisi tältä osin tarkistaa kunnissa. 2. Pitkät kuntapaikkajonot viivästyttävät kaikkien oleskeluluvan saaneiden muuttoa kuntaan ja kotoutumisen käynnistymistä sekä rajoittavat lasten ja nuorten opiskelumahdollisuuksia. Kunnille maksettavia korvauksia kotouttamistoiminnasta tulisikin korottaa säännöllisesti, jotta vastaanottavia kuntia löytyisi helpommin ja nopeammin. 3. Oppivelvollisuusiän ylittäneille maahanmuuttajanuorille tulisi järjestää nykyistä enemmän paikkoja peruskoulun loppuun suorittamiseen sekä muita sopivia opiskelupaikkoja. Turvapaikanhakijalasten tarpeita vastaavia mielenterveyspalveluja tulisi myös lisätä ja helpottaa niihin pääsyä. Turvapaikanhakijalasten taustan ja vaikean tilanteen takia on erityisen tärkeää, että muutokset ja siirrot paikkakunnalta ja asuinyksiköstä toiseen vähenisivät nykyisestä (nykyisin lapset asuvat alkuvaiheen transit-yksikössä, minkä lisäksi asuinyksikköä vaihdetaan 16-vuotiaana ja oleskeluluvan saamisen jälkeen). Turvapaikanhakijoiden vastaanotosta säädetyn lain perusteluissa on luvattu selvittää ilman huoltajaa maahan tulevien lasten vastaanoton siirtoa Maahanmuuttovirastolta lastensuojeluun. Tämä loisi Suomen ja muiden maiden maahanmuuttopolitiikasta ja maahan kulloinkin tulevien turvapaikanhakijalasten määrästä riippumattomat rakenteet. Nykyisin alaikäisten vastaanottoyksiköitä joudutaan perustamaan kiireellä tulijamäärän kasvaessa ja vastaavasti lakkauttamaan tulijamäärän vähentyessä. Nykyisen järjestelmän ongelma on myös se, että Maahanmuuttovirasto vastaa sekä turvapaikanhakijoiden vastaanotosta ja majoituksesta että turvapaikkapäätöksistä, mikä vaikeuttaa itsenäistä vastaanottotoimintaa ja luottamuksellisen ilmapiirin luomista vastaanottoyksiköissä. Mielestämme tätä selvitystä tulisi kiirehtiä. Niin sanotun Dublin-menettelyn mukaan turvapaikanhakija voidaan palauttaa ensimmäiseen turvalliseen turvapaikkamaahan. Suomen viranomaisten tiedossa on, että erityisesti Kreikassa, Italiassa ja Maltalla turvapaikanhakijoiden oikeusturva ei toteudu, vastaanottojärjestelmässä on vakavia puutteita eikä heillä ole pääsyä peruspalveluihin. Mielestämme on hyvä, ettei Suomi ole enää vuoden 2011 alun jälkeen palauttanut turvapaikanhakijoita Kreikkaan. Perheiden ja alaikäisten osalta tulisi tehdä vastaava linjaus palautuskiellosta Italiaan ja Maltalle, sillä myös siellä olosuhteet ovat epäinhimilliset, vaaralliset ja hakijat voivat joutua kadulle. On myönteistä, että hallitusohjelma kieltää ilman huoltajaa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijalasten säilöönoton ja linjaa, että vaihtoehtoja säilöönotolle kehitetään. Linjauksen toteutumista tulee seurata, ja siihen tulee varata riittävästi resursseja, jotta säilöönotolle löytyy vaihtoehtoja. Myöskään lapsiperheitä ei tule ottaa säilöön.
Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea varmistamaan, että lapsen etu toteutuu turvapaikkapolitiikassa sekä nykyisen ulkomaalaislain perheenyhdistämistä koskevien pykälien sovelluttamisessa. On hyvä, että Maahanmuuttovirasto saa lisäresursseja vuosille 2011 2012 pahasti ruuhkautuneiden turvapaikka- ja perheenyhdistämishakemusjonojen purkamiseen. Ulkomaalaislaissa mainitut hakemusten käsittelyn suositusajat (9 kk) eivät nykyisin toteudu edes lasten kohdalla. Tämä tulisi huomioida hakijan eduksi niiden kohdalla, jotka ovat hakeneet perheenyhdistämistä alaikäisinä, mutta täyttävät 18 vuotta pitkän prosessin aikana. Hakemusten käsittelyn kesto ei saisi vaikuttaa kielteisesti tehtäviin päätöksiin, kuten nykyisen lain mukaan on mahdollista. Väestöliitto muistuttaa, ettei lapsen ja nuoren tarve perheeseen lakkaa tämän täytettyä 18 vuotta. Ilman huoltajaa olevien, turvapaikanhakijoina tulleiden lasten kanssa työskentelevät tahot ovat ilmaisseet huolensa selvästi kiristyneestä perheenyhdistämispäätöslinjasta. Kotoutumisen, hyvinvoinnin ja mielenterveyden näkökulmista nykyinen kehitys on erittäin huolestuttava eikä lapsen edun voida katsoa toteutuvan valtaosassa kielteisiä perheenyhdistämispäätöksiä. Nykyiset Suomessa työskentelevältä perheenyhdistämistä hakevalta henkilöltä vaadittavat toimeentuloedellytykset ovat mielestämme liian korkeat ja ne käytännössä estävät esim. monien matalapalkkaisilla aloilla työskentelevien perheenyhdistämisen. Ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus perheeseen ei saa olla sidonnainen tulotasoon. Lisäksi Väestöliitto haluaa kiinnittää viranomaisten huomiota seuraavaan lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin ja nuoriin liittyvään asiaan: Suuri määrä lapsia sijoitetaan vuosittain joko sijaisperheisiin tai sijaishuoltolaitoksiin. Ennaltaehkäisevää hoitoa on parannettava niin, että se vähentää sijoituksia. Olemme huomanneet, että kotoaan pois sijoitettujen alaikäisten seksuaalioikeuksia loukataan jatkuvasti (Väestöliiton ja Sexual Rights Initiativen raportti). Pyrkimykset lasten hyvinvoinnista ja oikeudesta turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen kehitykseen ja erityissuojeluun eivät toteudu. Suomessa yhteiskunnallisena haasteena nuorten hyvinvoinnille on kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän merkittävä kasvaminen. 1990-luvun alusta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut 8000 nuoresta yli 17 000 nuoreen. Vuoden 2010 aikana oli huostassa 10 003 lasta. Kiireellisesti sijoitettiin 3 432 lasta. Huostassa olleiden lasten määrä väheni edellisvuodesta runsaat 2 prosenttia, mutta kiireellisesti sijoitettuja oli 21 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2010 aikana sijoitettuna 17 064 lasta ja nuorta. Puolet huostassa olleista lapsista oli sijoitettu perheisiin, joista sukulais- tai läheisperheiden osuus on noin 11 %. Perheisiin sijoitettujen lasten osuuden pieneneminen on viime vuosina saatu taitettua. Laitoksiin sijoitettujen lasten osuus on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 78 500 lasta ja nuorta. Tämä on 11 % enemmän kuin vuonna 2009.
Nuoren kiireellinen sijoittaminen tai huostaanotto loukkaa itsemääräämisoikeutta kun lapsi otetaan huostaan ottamatta huomioon hänen omaa mielipidettään ja joskus myös vastoin hänen vanhempiensa tahtoa. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarkoitus on tukea nuorta turvallisessa kasvussa ja kehityksessä antamalla hänelle rauhallinen ympäristö, rajat ja turvallisen aikuisen läsnäolo. Kokemuksemme on, että lastensuojelulaitokset eivät pysty riittävässä määrin asettamaan nuorelle turvallisia ja suojaavia rajoja. Väestöliitolla on ollut tarjota vuodesta 2005 lähtien 12 17 -vuotiaille seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille lyhytaikaista psykososiaalista kriisitukea tai pitkäaikaista terapeuttista keskusteluapua. Olemme huolissamme nuorisolaitoksissa asuvien nuorten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta, kaltoin kohtelusta ja hyväksikäytöstä. Olemme vastaanotolla kohdanneet useita nuorisokotinuoria, jotka viikonloppulomillaan, koti- tai muulla omalla vapaaajallaan kokevat seksuaalista kaltoin kohtelua ja joutuvat terveyttä ja tuvallisuutta vaarantaviin tilanteisiin. Nuorisolaitoksiin sijoitetaan hyvin eri-ikäisiä nuoria (13 18 -vuotiaita). Nuorimmat ihannoivat vanhempia ja ottavat heistä mallia. Nuoret saattavat kilpailla siitä, kenellä on pahimmat ja rankimmat kokemukset sekä kertoa omista seksikokemuksistaan itseään nuoremmille ja kokemattomille. Vanhemmat nuoret opettavat nuoremmille seksiin liittyviä asioita. Tietoomme on tullut tapauksia, joissa vanhempi nuori on toistuvasti raiskannut nuoremman hoitokodissa. Laitoksissa asuvilla nuorilla on huomattavan paljon seksuaalisen kaltoin kohtelun kokemuksia, joka voi näkyä epäterveenä seksikäytöksenä sekä päihteiden käyttönä. Osa nuorista myy seksiä rahasta, heillä on suuri tarve miellyttää aikuisia ja heitä on helppo houkutella seksuaaliseen toimintaan esim. tarjoamalla tupakkaa, alkoholia tai yöpaikkaa. Tätä tapahtuu, vaikka nuori olisi jo otettu huostaan nuorisolaitokseen. Kahden viime vuoden aikana Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikalla on ollut 50 seksuaalisesti hyväksikäytettyä asiakasta, joista 40 % on ollut lastensuojelun taustan omaavia asiakkaita / lastensuojeluasiakkaita. Nuoret olivat joutuneet väkivallan uhreiksi sijoitusjaksonsa aikana tyypillisesti joko karkumatkalla tai kotiloman aikana. Vaikka asiaan liittyvä lainsäädäntö on sinänsä hyvä, on sen toteuttaminen vaikeaa resurssipulan vuoksi. Lain toteutumisesta vastaavat kunnat, jolloin resurssit ja palvelut vaihtelevat kunnasta toiseen. Sijaishuollon ammattilaisille vuonna 2009 tehdyssä kyselyssä (LSKL, Talentia 2009) 55 % vastaajista piti sijaishuoltoyksikköjen työntekijöiden määrää riittävänä kun taas 42 % piti työntekijöiden määrää riittämättömänä. Kunnallisissa laitoksissa työskennelleistä vain 31 % piti työntekijöiden määrää riittävänä, kun taas yksityisissä ammatillisissa perhekodeissa työskennelleiden kohdalla vastaava luku oli 87 %. Merkittävästä määrästä sijaislaitoksia puuttuu siis riittävä määrä työntekijöitä. Avohuollon puutteellisuuden vuoksi varhainen puuttuminen perheiden haasteisiin on mahdotonta. Tilanteen kotona mennessä tarpeeksi pitkälle on huostaanotto ainoa vaihtoehto. Asiakkaat kokevat paikoin tarvitsevansa perinteistä kotipalvelun tukea, jota kuitenkaan kunnissa ei ollut tarjota kotipalvelun alasajon vuoksi ja perheelle tarjottu perhetyö ei aina vastannut perheen tarpeisiin.
Lasten hyvinvoinnin avohoidon resursseja on lisättävä, jotta perheille voidaan tarjota ennaltaehkäiseviä palveluita. Palveluiden pitäisi kohdata perheiden tarpeet akuuteissa tilanteissa, joissa vanhemmat eivät pärjää yksin. Koulujen oppilashuollolla on keskeinen tehtävä nuoren pahoinvoinnin tunnistamisessa ja varhaisessa tilanteeseen puuttumisessa. Huollon resursointi vaihtelee kunnittain. Kouluterveydenhoitajien työpanos menee isolta osalta lakimääräisiin lasten terveystarkastuksiin ja aikaa ei välttämättä riitä oirehtivien nuorten hädän huomioimiseen. Kouluterveydenhoitajat toimivat myös usein yksin vailla konsultaatiotukea, sillä suurimmassa osassa kuntia koululääkäreitä ei ole. Laitosten valvonta on ollut tähän saakka heikkoa. Vuonna 2009 kyselyyn vastanneista sijaishuollon ammattilaisista noin 60 % kertoi, että sijoittajakunnan työntekijä oli edellisen vuoden aikana käynyt heidän luonaan. Käyntien määrä vaihteli yhdestä viiteenkymmeneen keskimääräisen käyntien määrän ollessa 2. Vastaajista 24 % kertoi, että sijoittajakunnan työntekijä ei ollut käynyt heidän luonaan viimeisen vuoden aikana. Kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että valvonta on puutteellista. Aluehallintoviraston valvontakäynnit olivat vielä harvinaisempia. Ammatillisten perhekotien työntekijöistä 29 % kertoi Aluehallintoviraston edustajan käyneen heillä valvontakäynnillä. Lastensuojelulaitoksissa vastaaja luku oli 26 %. Sijaisperheissä lääninhallituksen edustaja ei ollut käynyt. Laitoksissa työskentelevillä ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa seksuaalisesta kaltoin kohtelusta, siihen puuttumisesta tai seksuaalisen kaltoin kohtelun ennalta ehkäisystä. Työnohjauksen, täydennyskoulutuksen ja konsultaation saatavuus vaihteli suuresti sen mukaan missä sijoitusmuodossa vastaaja toimi. Sijaisvanhemmat kertoivat kaikkein useimmin, ettei heille ole lainkaan tarjolla työnohjausta, täydennyskoulutusta ja konsultaatiota. Kaikkein huonoimmaksi sijaisvanhemmat arvioivat työnohjauksen saatavuuden, heistä 29 % kertoi, ettei heille ole lainkaan tarjolla työnohjausta. Väestöliitto katsoo, että a. Nuorisolaitosten toimintaa tulee selvittää sekä hoidon laatua arvioida. On myös selvitettävä, ovatko henkilöstöresurssit lain mukaisia. b. Lastensuojelutyöhön on osoitettava lisää resursseja, jotta perheitä voidaan tukea mahdollisimman varhaisissa vaiheissa, eikä lapset ja nuoret joutuisi laitoshoitoon. c. Laitoksissa olevien nuorten seksuaalioikeudet on turvattava. Hoito on järjestettävä niin, että yksikään nuori ei joudu seksuaalisen kaltoin kohtelun, hyväksikäytön tai väkivallan kohteeksi. Tämä on mahdollista, jos tunnistetaan seksuaalisen kaltoin kohtelun olemassaolo ja ongelman vakavuus, parannetaan resursseja ja henkilöstön koulutusta, arvioidaan uudelleen kotivapaita, jotta ne ovat turvallisempia, parannetaan yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa ja tarjotaan heille tukea ja koulutetaan lapsia turvataidoista, jotta he tunnistavat paremmin vaaralliset tilanteet ja osaavat suojella itseään.
d. Laitoksissa työskentelevien ammattitaitoon on kiinnitettävä huomiota. Väestöliiton vuonna 2010 tekemässä kyselyssä työntekijät kokivat, ett ei heidän koulutuksensa koskien seksuaalisuutta ja hyväksikäyttöä ole riittävä. Sosiaali- ja terveysalan koulutusten opetussuunnitelmiin on lisättävä seksuaalikasvatus- sekä seksuaalisen kaltoin kohtelun kohtaaminen. Täydennyskoulutusta tulee tarjota kaikille lastensuojelualalla työskenteleville. e. Laitoksessa asuville nuorille tulee tarjota heidän tarpeitaan vastaavaa seksuaalikasvatusta. f. Perhemuotoista sijoitusta tulee lisätä. Pienemmissä kodinomaisissa laitoksissa yksilöllinen hoito ja valvonta on todennäköisesti parempaa ja negatiivisen vertaistuen riski vanhempien nuorten taholta on pienempi. g. Sijaishuollon toimijoiden näkökulmasta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolia tulee korostaa ja tarkentaa. Puutteet lastensuojelun resursoinnissa sekä työntekijöidenvaihtuvuus johtavat paikoin tilanteisiin, joissa sijaishuoltopaikat jäävät liian yksin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvien kysymysten kanssa. h. Sosiaalitoimen avohuollon toimintaa on tuettava, jotta resurssit ja työntekijöiden ammattitaito riittävät. Toimiva avohuolto estää sijoitusten ja huostaanottojen tapahtumista osassa tapauksia. i. Koulujen oppilashuollon resurssien tulee vastata suosituksia hoitajien ja lääkäreiden määrässä oppilasta kohti sekä psykologien ja kuraattoreiden osalta. Kouluterveydenhoidolla on keskeinen osa nuoren pahoinvoinnin varhaisessa tunnistamisessa ja matalan kynnyksen palveluna. Helsinki 13.12.20011 VÄESTÖLIITTO RY Reino Hjerppe puheenjohtaja Helena Hiila toimitusjohtaja