TILHI. Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille. Erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittäminen ja mallintaminen Lapissa 2006 2008

TILHI Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille Erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittäminen ja mallintaminen Lapissa 2006 2008 Katri Miettinen ja Pekka Ojaniemi (toim.) Julkaisuja A6/2008

Katri Miettinen ja Pekka Ojaniemi (toim.) Julkaisuja A6/2008

Tilhi-Erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittäminen ja mallintaminen Lapissa -hankkeen loppuraportti Julkaisija: Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä Myllärintie 35 96400 Rovaniemi Puh (016) 337 41 Telefax (016) 365 740, kolpeneen.palvelukeskus@lshp.fi www.kolpene.fi Toimittajat: Katri Miettinen Pekka Ojaniemi Ulkoasu ja taitto: Puisto Design & Advertising www.puistonpenkki.fi Kannen kuva: Riikka Mesimäki, Myllärin koulu Painopaikka: Painatuskeskus Finland Rovaniemi 2008 ISSN 1455-1101

Sisällysluettelo Saatteeksi 7 1. Tilhi-hankkeen tausta ja taustaorganisaatio 11 1.1 Hankkeen tausta 12 1.2 Työntekijät ja taustaorganisaatio 14 2. Tavoitteet ja saavutetut tulokset 17 3. Toiminta 21 3.1 Alkukartoitus 24 3.2 Kehittämisryhmien perustaminen 26 3.2.1 Rovaniemi 26 3.2.2 Sodankylä 26 3.2.3 Kemijärvi 26 3.2.4 Kemi-Tornio seutukunta 26 3.3 Työskentely ryhmien kanssa 28 3.4 Muu hankkeen aikainen toiminta 28 3.5 Päätös ja loppuarviointi 31 4. Onnistumiset ja haasteet 33 4.1 Ryhmätyöskentely ja avoin yhteistyö 33 4.2 Uudet tilapäishoidon mallit 34 4.3 Tilapäishoitopalvelut 36 4.4 Kehittämistyön haasteet 42 5. Vaikutusten arviointia ja tulosten hyödyntäminen 47 5.1 Ohjausryhmän arviointi 47 5.2 Hankkeen vaikutukset 48 5.3 Saavutettujen tulosten hyödyntäminen ja jatkokehittäminen 52 6. Järjestö tilapäishoitopalveluiden tuottajana ja kehittäjänä 57 6.1 Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Lapissa 58 6.2 Vauhtiviikonloput 59 6.3 Lyhytaikainen perhehoito Lapissa 61 7. Arvioinnista tilapäishoidon kehittämiseen 63 7.1 Osallistava arviointi 63 7.1.1 Osallistavaa arviointia Bikvaa soveltaen 66 7.2 Tilapäishoidon kehittämisen sisällöt 68 7.2.1 Erityisyyden ja tarpeiden määrittelyn vaikeus 70 7.2.2 Oikea-aikainen tuki 74 7.2.3 Palveluohjaus varhaisen ja oikea-aikaisen tuen välineenä 75 7.3 Mallit vastaamassa tilapäishoidon tarpeisiin 79 7.3.1 Kemijärven malli 79 7.3.2 Rovaniemen malli 81 7.3.3 Sodankylän malli 84 7.4 Lopuksi 86 Lähteet 88

6 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Saatteeksi Juha-Matti Kivistö, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä Tämän hankeraportin saattelun aluksi on melkein pakko palata dejavu elämykseen, jonka koin jossakin Tilhi-hankkeen alkamista edeltäneessä kokouksessa. Tilaisuudessa, jossa paikalla oli juuri sitä verkostoa ja niitä ihmisiä ja yhteisöjen edustajia, jotka myös ovat olleet sitten vahvasti tätä kehitystyötä toteuttamassa. Nimittäin hieman kesken tilaisuuteen ja keskusteluun tullessani esillä olivat juuri ne samat tunnot ja kysymykset, joiden keskelle nuorena sosiaalijohtajan planttuna putosin ensimmäisissä tukiyhdistysten tilaisuuksissa joskus 70-luvun lopulla, ryhdyttäessä avohuoltoa kehittämään. Kysymykset siitä, miten saisi ja saataisiin järjestetyksi edes tilapäistä apua ja helpotusta juuri silloin kun sitä todella tarvitaan, kun voimat meinaavat loppua tai kun olisi perheen muita asioita ja suhteita hoidettavana. Apua, jonka avulla taas päästäisiin eteenpäin ja vammainen lapsi tai nuorikin voisi kuitenkin asua kotonaan ainakin aikuisuuden kynnyksille! Tunnistin melkoista ärtymystäkin tuossa tilanteessa; näinkö vähän on saatu aikaan vaikka ties mitä on maassa ja maakunnassa rakennettu, asumisyksiköitä ja toimintakeskuksia, normalisaatiota ja integraatiota, ja laitoskin kehittynyt ties miten monipuoliseksi ja ammatilliseksi palvelukeskukseksi!? Edelleenkö ollaan lähtöpisteessä silloin, kun pitäisi saada vaikkapa pientäkin apua juuri silloin kun sitä tarvitaan, myös tilanteissa, joita ei millään voi ennakoida kuukausien päähän, ja ehkä samalla myös vaihtelua ja toimintaa itse lapselle ja nuorelle. Ilmeistä onkin, että palvelujärjestelmällämme on ollut enemmän kykyä kehittää ja tuottaa jatkuvaa, kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista palvelua, kuin yksilöllistä ja perhekohtaista palvelua tilapäisiin tilanteisiin. Tukea tilanteisiin ja tarpeisiin, jotka sitä paitsi tuntuvat muuttuvan yhä haastavammiksi ja hankalammin ennakoitaviksi, niin työelämän ym. perheen toimintaympäristön muutoksen kuin myös vammaisten ihmisten suunnasta nousevien kysymysten, myös tutkimuksen ja kehitystyön myötä moninaistuvan ilmiöiden kirjon näkökulmista. Onneksi tuossa kokouksessa oltiin kuitenkin koolla vähän muussakin mielessä, kuin päivittelemässä ja murehtimassa tilannetta ja palvelujen puutteita. Oltiin ryhtymässä ja jo ryhdyttykin toimiin asian kohentamiseksi, yhteistyön ja eri tahojen mahdollisuuksista koostuvien palasten avulla. Oli jo saatu tuntumaa esim. uudenlaisiin viikonloppujaksoihin; Kolpeneelta oli löytynyt tilapäisiä tiloja ja kokenutta erityisosaamista, Kehitysvammaisten palvelusäätiöltä omaa, jo koeteltuakin tilapäispalvelun osaamista ja hankeresurssia ja ennen kaikkea myös kunnilta, mm Rovaniemen kaupungilta yhteistyöhalua ja vähäsen rahaakin! Ja mikä ehkäpä kaikkein tärkeintä, perheiltä halua olla itse mukana palveluja kehittelemässä. Tarjolla olevat viikonloppupalvelut eivät kuitenkaan oikein tuntuneet tavoittavan tarvitsijoitaan. Muutenkin tuntui, että pitäisi päästä etenemään vähän laajemmalla pohjalla ja voida ihan käytännössä kokeilla erilaisia palvelumalleja erilaisille lapsille ja Lapin kuntien hyvinkin vaihtelevissa oloissa! Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 7

Saatteeksi Tähän saumaan sitten sattui muutamia sopivia ja mahdollistavia lisäpalikoita, mm. Lapin palveluverkostossa vakiintuneen kehittämisroolin löytänyt, Kolpeneen puitteissa toimiva sosiaalialan osaamiskeskus (PoskeLappi) sekä valtakunnallisen sosiaalialan kehittämishankkeen puitteissa mahdolliseksi käynyt hanketoiminta, jo esim. KOTA-hankkeen myötä saatuine positiivisine kokemuksineen. Tältä pohjalta sorvattiin hakemus ja saatiin Lapin lääninhallituksen myönteinen päätös Erityislasten ja nuorten tilapäishoidon kehittämishankkeeseen, joka käynnistyi 2006 alkukesästä ja sai sitten ohjausryhmän toimittaman nimikisan myötä mukavan Tilhi -nimenkin. Merkittävää hankkeen suotuisalle käynnistymiselle oli mm. aktiivisen kunta- ja toimijaverkoston laajentuminen niin länteen (Kemi, Tornio, Keminmaa), pohjoiseen (Sodankylä) kuin itäänkin (Kemijärvi) sekä se, että hankkeelle saatiin vireää, osaavaa ja käytännönläheistä vetovoimaa. Hankkeen vastaavana suunnittelijana aloitti KM Tanja Peltovuoma, jonka siirryttyä muihin haasteisiin vetovastuuseen siirtyi sujuvasti jo hankkeen alusta opiskeluun liittyvän tutkimustyön myötä mukana ollut sosionomi Katri Miettinen. Koko ajan mukana on ollut osa-aikaisena kehittäjänä YM Pekka Ojaniemi, joka toi hankkeeseen sekä käytännön sosiaalityön että kehittämistyön kokemusta, myös kytkennän PoskeLappiin. Hankkeen ohjausryhmän roolia voidaan pitää jopa poikkeuksellisena jos ei hankkeen alkuvaiheet ja tausta huomioiden niinkään yllättävänä. Ryhmän osallistuminen hankkeeseen on ollut hyvin intensiivistä ja aktiivista myös kokousten välillä, mistä kertovat myös tämän raportin lukuisat, omakohtaiset ja elävät arvioinnit. Muutenkin tästä eteenpäin haluan jo antaa puheenvuoron raportin kirjoittajille, itse kehittäjille, tekijöille ja kokijoille, joiden kirjo erinomaisesti kuvaa tämän hankkeen laajaa verkostoa. Projektisuunnittelija Katri Miettinen vastaa raportin luvuista 1-5. Hän kiteyttää osuudessaan Tilhihankkeen taustat, tavoitteet, toiminnan ja tulokset, hankkeen edetessä ilmestyneillä lehti-inserteillä höystettynä. Kirjoituksessa käy selkeästi ilmi, että hanke näyttää todella saaneen aikaan sekä konkreettista ja monipuolista tekemistä siis palveluihin vauhtia ja lystiä, uutta vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta arviointia ja vertaistukea, että kaiken tämän saattamista yhteiseen käyttöön siis hyvien kokemusten ja käytäntöjen mallintamista ja tiedottamista. Tietysti myös hankkeen määräaikaisuuden ym. inhimillisen rajallisuuden tunnustaen ja näin vastuuta jatkuvuudesta meille kaikille jakaen. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Anni Häme, Sari Manninen ja Kirsi Toiminen ovat kirjoittaneet raportin luvun 6. Kehitysvammaisten palvelusäätiö on valtakunnallinen palvelujen tuottaja, jonka laajaa osaamista oli hienoa hyödyntää jo esivaiheessa, Vauhtiviikonloppuja käynnistettäessä. Näin saatiin myös itse Tilhi-hankkeelle vauhdikas lähtö ja varmaan myös itse toiminnalle uutta potkua hankkeen jälkeenkin. Palvelusäätiön tilapäisjohdon johtaja Anni Häme työryhmineen tuo myös tässä raportissa tärkeää tietoa ja kokemusta palvelutoiminnasta myöskin siitä, miten Tilhihankkeessa tapahtunut mallintaminen voi osaltaan tukea toiminnan jatkuvuutta ja edelleen kehittymistä. 8 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Saatteeksi Kehittäjä-sosiaalityöntekijä Pekka Ojaniemi vastaa raportin luvusta 7. Hänen keskeisinä painotuksina ovat kehittämistyön yleisemmät edellytykset ja toisaalta yhteisen, asiakkaasta organisaation johtoon ja jopa poliittisiin päättäjiin saakka ulottuvan osallistavan arvioinnin merkitys pyrittäessä vastakkaisten näkökulmien asetelmista yhteisen toiminnan kautta tapahtuvaan oppimiseen ja uuden rakentamiseen. Merkille pantavaa oli tämän ajatus- ja toimintamallin kautta Tilhi-kunnissa ilmennyt tilapäishoidon piilossa olevan järjestämispotentiaalin löytyminen, uusien yhteistyösuhteiden löytymisen myötä. Erityislasten ja nuorten omaisjärjestöt sekä itse aktiiviset perheet ja omaiset olivat Tilhi-hankkeelle aivan korvaamaton voimavara! Jo mainitun intensiivisen ohjausryhmässä ja paikallisissa työryhmissä osallistumisen lisäksi on tähän raporttiin saatu todella monipuolinen kokoelma järjestö- ja omaisnäkökulmia. ELO-omaisyhdistyksestä Pia Ylisuvanto, Kehitysvammaisten tukiliitosta aluekoordinaattori Maire Pallari sekä Omaishoitajista aluesihteeri Sirkka Nissi-Onnela ynnä lukuisat omaiset tuovat kaikki esiin sekä hankkeen myönteisiä kokemuksia että myös edelleen esiintyviä haasteita ja ongelmiakin, jotka kutsuvat jatkamaan kehittämistyötä. Ehkä toistuvin koettua kuvaava ilmaus on kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, perusta jolle varmaan kestääkin ruveta edelleen rakentamaan. Lopuksi tulevat kunnat, ehkä parjattuinakin kaiken suomalaisen ja lappilaisenkin palvelun varsinaisena perustana ja ankkurina. Vaikka tähän raporttiin ei varsinaisilta kuntien edustajilta ole kertynyt kovin paljon sanoja, uskon, että esim. omaisten palaute kertoo paljon siitä, miten myös kuntien, Kemin, Kemijärven, Keminmaan, Rovaniemen ja Sodankylän työntekijät ja johtajat lähtivät mukaan, sitoutuen hankkeeseen ja tilapäishoidon asiaan, tietysti Kolpeneen kuntayhtymää ja sen vastuun kantajia unohtamatta. Tämä kuntayhteisöjen tekemisen kautta ilmenevä suhtautuminen kiteytyy rohkaisevalla tavalla Sodankylän kehitysvammahuollon esimies Sirkka Hietasen toteamuksessa. Hankkeen kautta vasta olen ymmärtänyt, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Tämä ymmärrys toi taas rohkeutta ja päättäväisyyttä työskennellä määrätietoisesti tärkeän asian puolesta. Tuohon ei olekaan tässä muuta lisäämistä kuin lämpimät kiitokset kaikille Tilhi-hankkeessa toimineille. Edellä jo mainittujen ja monien mainitsematta jäävien yhteistyökumppanien ohella aivan erityinen kiitos kuuluu Kolpeneen kuntayhtymän asumisen ja hoidon vastuualueen esimies Mirja Laitiselle, vastuun kantamisesta sekä hankkeen tukiryhmässä että itse tilapäishoidon käytännön tekemisen arkipäivässä. Lopuksi kiitos vielä hankkeen vetäjille ja ohjausryhmälle hienosta yhteistyöstä. Hankkeen päätös olkoon sysäys toiminnan jatkuvuudelle ja edelleen kehittymiselle. Tässä viestissä kapula jää meille itsellemme ja tietysti myös uusille tekijöille ja verkostoille, Poskelle, Vaskille ja muille tulevaisuuden lupauksille. Juha-Matti Kivistö Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 9

10 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

1. Tilhi-hankkeen tausta ja taustaorganisaatio Katri Miettinen Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, johon kuuluu Lapin läänin 21 kuntaa, sai sosiaalialan kehittämishankkeen mukaisen valtionavustuksen (166 200 ) ajanjaksolle 1.8.2006 31.7.2008 Erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittäminen ja mallintaminen Lapissa -hankkeelle. Keväällä 2008 hankkeelle myönnettiin kolme kuukautta jatkoaikaa ja toiminta jatkui 31.10.2008 saakka. Tilapäishoidolla viitataan niihin palveluihin ja tukitoimiin, jotka tukevat vanhempien ja muiden omaishoitajien jaksamista sekä tarjoavat vammaisille ihmisille mahdollisuuden virkistymiseen, itsenäisen elämän harjoitteluun ja kodin ulkopuoliseen sosiaaliseen elämään. Päävastuu tilapäishoidon palveluiden järjestämisessä on kunnilla. Tilapäishoidon ja omaisille suunnattujen palvelujen tarjonta ei ole Lapissa pystynyt vastaamaan niiden lisääntyneeseen tarpeeseen. Perheiden luonnollinen lähiverkosto, kuten isovanhemmat, sukulaiset ja ystävät, eivät enää ole itsestään selvä tai riittävä apu perheille. Vammaisen henkilön arkipäivän sujumiseen tarvitaan usein erityisosaamista ja kokemusta, jossa sukulaisten tukea ei pystytä hyödyntämään. Tilapäishoidon kehittämisen tarve on keskeinen myös sen vuoksi, että ainoastaan osalla omaishoitajista on mahdollisuus pitää lakisääteiset vapaapäivänsä (3 vuorokautta kuukaudessa 1.1.2007 lähtien) puutteellisten tilapäishoitopalveluiden vuoksi. 11

Hankkeen tausta ja taustaorganisaatio 1.1 Hankkeen tausta Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymässä on järjestetty erityislasten ja -nuorten tilapäishoitoa lyhytaikaisena laitoshoitona, mikäli kotikunnalla ei ole ollut mahdollisuutta järjestää kyseisiä palveluja muilla tavoin. Lisäksi tilapäishoitoa on tarjottu lähinnä kunnan omissa ryhmäkodeissa tai satunnaisia perhehoitajia hyödyntäen. Tarvitaan kuitenkin erilaisia ja monimuotoisia palvelujärjestelmiä, jotka vastaavat eri-ikäisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin eri elämänvaiheissa. Toiminnan tulisikin tukea erityislapsen tai -nuoren ohella koko perheen ja muiden omaisten hyvinvointia heidän vaativassa hoitotyössään. Vuodesta 2002 alkaen on Kolpeneen Palvelukeskuksen, Erityislasten Omaiset ELO ry:n, Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan, Rovaniemen ammattikorkeakoulun, Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Lapin Kehitysvammaisten tukipiiri ry:n, Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Lapin lääninhallituksen kanssa yhteistyössä suunniteltu sekä kehitetty vaihtoehtoisia tilapäishoidon palveluja perheille. Vuodesta 2004 alkaen Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on järjestänyt yhteistyössä Kolpeneen palvelukeskuksen kanssa tilapäishoidon ryhmälomitusta eli Vauhtiviikonloppuja Kolpeneen Touhutuvan tiloissa. Erinäisistä syistä johtuen palvelulle ei kuitenkaan löytynyt käyttäjiä ja useita viikonloppuja jouduttiin perumaan vuosina 2004 2006. Erityislasten Vauhtiviikonloppuihin ei ole saat Elina Leinonen ROVANIEMI Autistisille, liikuntarajoitteisille lapsille ja kehitysvammaisille tarkoitetut tilapäishoitoviikonloput eivät pyöri toivotulla tavalla Rovaniemellä. Viikonloppuihin ei ole ollut tarpeeksi ilmoittautujia ja monien pettymykseksi iso osa viikonlopuista on jäänyt toteutumatta. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Kolpeneen palvelukeskus ovat järjestäneet vuodesta 2004 lähtien tilapäishoitoviikonloppuja lappilaisille erityislasten perheille. Tavoitteena on ollut tarjota vanhemmille hengähd tauko hoitotyöstään sekä erit lapsille ja -nuorille mieluisaa dessäoloa ja toimintaa. Kolpeneen palvelukeskuk Touhutuvassa kerran kuuk dessa järjestetyt vauhtiviiko put on suunnattu vuoroin au sille tai liikuntarajoitteisille sille, vuoroin kehitysvamma lapsille tai nuorille. Viikonlo jen käytännön toteutuksesta vastanneet Kehitysvamma Palvelusäätiön Lapin alu työskentelevät perhelomitta Vauhtiviikonloppujen en jaisena tavoitteena on ollut t ta erityislasten ja -nuorten Vanhemmille kahdenkeskistä aikaa Rovaniemeläinen Pirjo Ala kuuluu vauhtiviikonloppuihin osallistuneiden lasten tyytyväisiin vanhempiin. Perheen nuorimmainen, 9-vuotias Pasi, oli mukana liikuntarajoitteisille lapsille viimeksi järjestetyssä vauhtiviikonlopussa. Pasi nautti viikonloppuna eniten uinnista, ulkoilusta ja pelaamisesta. Pojan harrastuksiin kuuluvat kotonakin tietokonepelit ja reipas ulkoilu, kuten moottorikelkkailu ja laskettelu omalla erityisvarusteisella kelkalla, kertoo iloisen ja puheliaan pojanvesselin äiti. Meille vanhemmille tilapäishoitoviikonloppu merkitsi vapaa-aikaa ja mahdollisuutta antaa omaa aikaa Pasin isolleveljelle, 15-vuotiaalle Petrille. Vietimme aikaa yhdessä, ulkoilimme ja hoidimme samalla suhdettamme, kuvailee Ala. Perheen arkipäivään lapsen vammaisuus tuo aina erityisiä vaatimuksia ja haasteita. Pasin päivittäiset toimet ja liikkuminen vaativat avustamista ja paljon aikaa. Synnynnäisen cp-vammansa vuoksi poika tarvitsee kulkemiseensa joko pyörät tai nelipistekepit. Arkipäivän pyörittäm terapia-aikojen sovittelu ja den selvittely viranom kanssa koettelevat arkip jaksamista. Kotiin Pasi voi yksin vain pieneksi aikaa, hoitotyö sitoo vanhempia. Turvallinen hoitopaikk taa meitä vanhempia jaksa Meille on tärkeää, että my si viihtyy ja saa mahdollis harrastaa ja viettää aikaa sä toisten lasten kanssa.tu suuden tunne ja tieto siit lapsi on hyvissä käsissä, ov heille tärkeitä, korostaa Ala. Lisätietoja vauhtiviikon ta saa perhelomittaja Tan kisjärveltä puh. 040 740 Seuraava vauhtiviikonlop toukokuun 19.-21. päivä. Vauhtiviikonloppu anta Alalle ja perheen nuorimm selle, Pasille mukavan kat keen. Äiti voi viettää vap muun perheen kanssa ja P see kaveripiiriin. Lapin Kansa 7.5.2006 12 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille Autot ja asvalt

Hankkeen tausta ja taustaorganisaatio UUTISET lktoimitus@lapinkansa.fi tilapäishoito kangertelee u riittävästi lapsia Rovaniemellä uolin inen, asioiaisten äivän jäädä joten a autmaan. ös lapuuden yhdesrvalliä, että at per- Pirjo lopuisja Pa- 1 004. pu on a Pirjo alle lapkon araa-aikaa asi pää- it väistykööt ysyisyh- sen aunlotistilapisille ppuovat isten eella jat. sisiarjovan- hemmille vapaa viikonloppu ja auttaa siten perheen jaksamista. Turvallisen hoidon ja huolenpidon lisäksi on kiinnitetty erityistä huomiota toiminnallisuuteen ja yhdessä tekemiseen, kertoo perhelomituksen johtaja Anni Häme Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä. Vauhtiviikonloppujen toteuttamisen edellytyksenä ovat olleet erityislasten ja -nuorten kotikuntien myöntämät maksusitoumukset. Raha-automaattiyhdistys on myös tukenut toimintaa, sillä osa rahoituksesta on tullut Kehitysvammaisten Palvelusäätiön perhelomituksen saamasta toimintaavustuksesta. Perheiden pettymykseksi huomattava osa suunnitelluista vauhtiviikonlopuista on jäänyt toteutumatta. Tilapäishoitoon ilmoittautuneita lapsia ja nuoria ei ole ollut riittävästi, eikä 3-6 hoidettavan ryhmiä ole saatu kootuksi. Alkuaikoina meille tuli perheiltä viestejä siitä, että kuntien maksusitoumuksia oli vaikea saada. Se oli ymmärrettävääkin, koska kunnat eivät olleet osanneet varautua budjeteissaan menoerään, sanoo Häme. Hän arvioi vauhtiviikonloppujen peruuntumiseen olevan useita syitä. Tieto uudesta tilapäishoidon mahdollisuudesta ei varmasti ole tavoittanut kaikkia palvelua tarvitsevia perheitä. Joillekin vanhemmille kynnys käyttää uudenlaista palvelua voi olla korkea; epävarmuutta aiheuttaa muun muassa huoli siitä, osataanko lapsen tai nuoren erityispiirteet ottaa kylliksi huomioon. Välimatkat ovat luonnollisesti myös suuri haaste. Matkustaminen vaatii perheiltä aikaa, lisäksi pitkät matkat voivat olla erityislapselle liian rasittavia. Järjestämme vauhtiviikonloppujen kaltaisia tilapäishoitojaksoja useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea, muun muassa Kemissä ja Kainuussa. Näillä alueilla kunnat ovat olleet aloitteentekijöitä ja ohjanneet perheet asiakkaiksemme. Vauhtiviikonloput ovat syntyneet alun perin perheiden tarpeiden pohjalta, ja niitä on toteutettu usean tahon yhteistyönä. Suunnittelussa ovat olleet mukana Kehitysvammaisten Palvelusäätiön lisäksi Rovaniemen kaupunki, Kolpeneen palvelukeskus, Erityislasten Omaiset ELO ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry sekä Rovaniemen ammattikorkeakoulu. ILKKA KOSKINEN Yli tuhat lintuharrastajaa bongasi Tornien taistossa Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 13 Mies naista KEMI Mi sa ravin yönä. Na mitettiin kalta enn poliisin t Huum korti KEMI Nu tai-iltan aineen v kurista tetty kilp kaisemm rojen vu Kaks Rova ROVAN ajoi rek tai-iltan kometr Toine lä perja hieman metrik mukse Hirv ajor KEMIN maass yönä. hirvi s osui h reelle. hingoi Maa ulko SUON lauan nistui puima Talo tama maas taarin sauna Sam nusta nuks (STT Ot

Hankkeen tausta ja taustaorganisaatio Vuoden 2005 lopussa edellä mainittujen yhteistyötahojen kesken päätettiin, että vastuullisena yhteisönä Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä hakisi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuslain mukaista avustusta Erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittäminen ja mallintaminen Lapissa -hankkeelle. Rahoitus myönnettiin ja Tilhi-hanke käynnistyi elokuussa 2006. 1.2 Työntekijät ja taustaorganisaatio Hankkeessa on työskennellyt yksi päätoiminen vastaava projektisuunnittelija sekä osa-aikainen projektityöntekijä. Hankkeen vastaavaksi projektisuunnittelijaksi valittiin kasvatustieteiden maisteri Tanja Peltovuoma. Osa-aikaisena projektityöntekijänä hankkeessa on toiminut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kehittäjä-sosiaalityöntekijä Pekka Ojaniemi. Tanja Peltovuoma jäi tehtävästä sivuun 2.1.2007 ja hänen sijaisekseen valittiin sosionomi (AMK) Katri Miettinen, joka jatkoi hankkeessa loppuun saakka. Hankkeen työntekijöiden tueksi koottiin ohjausryhmä, joka koostui yhteistyöverkoston jäsenistä. Ohjausryhmän kokoonpanoa täydennettiin myöhemmin hankkeeseen mukaan lähteneiden kuntien edustajilla. Ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana yhdeksän kertaa. Hankkeen ajan projektityöntekijöiden tiiviinä käytännön työn tukena toimi myös tukiryhmä, johon kuului projektityöntekijöiden lisäksi Kolpeneen palvelukeskuksesta osastonhoitaja, vastuualueen esimies Mirja Laitinen ja kuntayhtymän johtaja Juha-Matti Kivistö sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikön kehittämispäällikkö Asta Niskala. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus on ollut hankkeessa mukana erityisesti arvioinnin ja mallintamisen asiantuntijana. Tukiryhmä kokoontui yhteensä 16 kertaa. Kaksi sosionomi opiskelijaa Rovaniemen ammattikorkeakoulusta ja kaksi Rovalaopiston viittomakielenohjaaja opiskelijaa tekivät hankkeeseen liittyen opinnäytetyönsä. Toinen sosionomi opiskelijoista suoritti hankkeessa myös opintoihinsa kuuluvan työharjoittelun. Lisäksi kaksi Rovaniemen ammattikorkeakoulun sosionomi opiskelijaa suunnitteli hankkeen arvioinnissa käytetyn lomakkeen. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi laskettiin hankehakemuksessa 221 600, josta Kolpeneen palvelukeskuksen omaa rahoitusosuutta on 55 400 ja valtionosuutta 166 200. Hankkeeseen osallistuneilla kunnilla ei ollut omaa rahoitusosuutta. Suurin osa hankkeen kustannuksista koostui hanketyöntekijöiden palkkakustannuksista sekä tilojen ja laitteiston vuokrista. Muita kustannuksia syntyi lähinnä koulutusten järjestämisestä ja matkustuskuluista. Mallien pilotoinnin edellyttämiin hankintoihin oli varattuna erikseen kustannusarvioon menokohta, mutta se jäi osittain hyödyntämättä. Tämä selittyy muun muassa sillä, ettei malleja ehditty kunnolla viemään käytäntöön eivätkä kunnat tämän vuoksi pystyneet hyödyntämään kokeiluihin varattuja määrärahoja ajatellussa mittasuhteessa. 14 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Hankkeen tausta ja taustaorganisaatio Tilhi-hankkeen ohjausryhmän jäsenet (maaliskuu 2008) Anni Häme, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Sirkka Nissi-Onnela, Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry Pia Ylisuvanto, Erityislasten Omaiset ELO ry Leila Mäkelä, Lapin kehitysvammaisten tukipiiri ry Maire Pallari, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Maija Tervo, Rovaniemen kaupunki Marja Mathlein, Tornion kaupunki Rauha Hannu, Kemin kaupunki Sirkka Hietanen, Sodankylän kunta Antero Myllykangas, Kemijärven kaupunki Saara-Liisa Hornela, Keminmaan kunta Rauni Räty, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Taimi Tolvanen, Rovaniemen ammattikorkeakoulu Risto Harpela, Lapin lääninhallitus Asta Niskala, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Juha-Matti Kivistö, Kolpeneen palvelukeskus Mirja Laitinen, Kolpeneen palvelukeskus Pekka Ojaniemi, projektityöntekijä Katri Miettinen, projektisuunnittelija Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 15

16 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

2. Tavoitteet ja saavutetut tulokset Katri Miettinen Hankkeen tavoitteena on ollut tukea kuntien palvelujärjestelmää kehittämällä lappilaisia tilapäishoidon malleja ja tällä toiminnalla edistää asiakkaiden selviytymistä sekä perheiden ja omaishoitajien jaksamista ja hyvinvointia hoitotyössä. Hankkeen tavoitteena oli myös luoda rakenne, jossa mahdollistuu asiakkaiden ja perheiden sekä kuntien ja järjestöjen toimijoiden yhteinen kehittämiskumppanuus. Hankkeen tavoitteena oli myös kehittää uusia vertaistukimuotoja. Vanhempien ja työntekijöiden haastatteluissa kävikin ilmi erityislasten vanhempien vertaistuen puute useammalla paikkakunnalla. Vertaistuen kehittäminen jäi valitettavasti hankkeen aikana vähäisemmälle huomiolle ja sen syvempi kehittäminen vaatisikin oman hankkeensa. Sodankylässä sekä Kemi-Tornio seutukunnassa saatiin kuitenkin käynnistettyä erityislasten ja -nuorten vanhempien vertaistukiryhmät, jotka jatkavat toimintaansa myös hankkeen jälkeen, Kemi-Torniossa Länsi-Pohjan Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Power-projektin ja Sodankylässä seurakunnan avustuksella. Hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin hyvin. Hankesuunnitelman mukaisesti Bikva-mallia käytettiin asiakaslähtöisen alkuarvioinnin välineenä kaikissa hankkeeseen mukaan lähteneissä kunnissa. Alkuarvioinnin ja hankkeen aikana kokoontuneiden kehittämistyöryhmien avulla mahdollistui uudenlainen kehittämiskumppanuus. Näitä menetelmiä käyttämällä varmistettiin asiakkaiden mukanaolo kehittämistyössä alusta saakka ja tilapäishoitopalveluiden kehittäminen ja mallintaminen toteutui yhteistyössä asiakkaiden, kuntien viranhaltijoiden sekä kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Tällä tavalla pyrittiin ottamaan huomioon sekä palveluiden käyttäjien tarpeet että myös kuntien realistiset mahdollisuudet tilapäishoidon palveluiden järjestämiseen. Hankkeen tuloksena Rovaniemelle ja Sodankylään syntyi uusi tilapäishoitomalli, jossa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea perheiden varhaiseen ohjautumiseen tilapäishoidon palveluiden pariin. Kemijärven malli rakennettiin osittain jo olemassa olevan päivähoidon toimintamallin mukaan, jossa lähinnä vastuutahot ja toimintatavat selkeytettiin erikseen erityislasten ja -nuorten kohdalta. Mallinnuksen lisäksi hankkeen tuloksena syntyi uusia, konkreettisia tilapäishoitopalveluja Lapin alueelle. Sodankylässä ja Kemi-Tornio alueella järjestettiin yhteistyössä kuntien, seurakuntien ja oppilaitosten kanssa Lystilauantai-päiviä, jotka ovat muutaman tunnin toiminnallisia päiviä erityislapsille ja -nuorille. Rovaniemellä Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti keväällä 2008 kaksi ja syksyllä kolme Lystilauantai-päivää erityislapsille ja -nuorille. Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 17

Tavoitteet ja saavutetut tulokset Lisäksi Kemin ja Rovaniemen ryhmälomitusten käyttäjämäärät kasvoivat huimasti. Torniossa alkoi myös kokeiluna syksyllä 2008 pienille, vaikeavammaisille lapsille tarkoitettu ryhmälomitus yhteistyössä Tornion kaupungin päivähoidon ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö oli myös kouluttamassa uusia perhehoitajia Lapin alueelle kesällä 2008. Tilapäishoidon osittain epäselvää terminologiaa selkiytettiin hankkeen aikana. Termien selkiyttäminen avasi myös uusia tilapäishoitomahdollisuuksia, kun löydettiin yhteinen ymmärrys siitä, millä kaikilla palvelumuodoilla hoidon tarpeita voidaan täyttää. 18 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Tavoitteet ja saavutetut tulokset Tilapäishoidon terminologiaa Tilapäishoito Tilapäishoidon tavoitteena on tarjota erityistä tukea tarvitseville lapsille ja -nuorille monipuoliset mahdollisuudet osallistua ohjattuun, virkistävään ja turvalliseen toimintaan, ammattitaitoisen henkilökunnan ohjauksessa. Tilapäishoidon palveluja voivat tarvita henkilöt, joiden päivittäinen toimintakyky on heikentynyt vammaisuuden tai pitkäaikaisen sairauden seurauksena. Tilapäishoidon tavoitteena on edistää lasten ja -nuorten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia tarjoamalla heille mahdollisuus hyvään hoitoon ja virkistymiseen sekä itsenäisen elämän harjoitteluun. Tilapäishoidolla tuetaan myös läheistään hoitavien omaisten jaksamista sekä autetaan koko perhettä selviytymään arjessa. Lyhytaikais- ja tilapäishoidon tarkoituksena on läheisen hoivan lisäksi antaa häntä hoitavalle omaiselle levähdystauko. Tilapäishoidon palvelut mahdollistavat myös omaishoitajien lakisääteisten vapaapäivien vieton. Tilapäinen perhehoito Perhehoito tarkoittaa henkilön hoidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa tai perhehoitokodissa. Perhelomitus Vammaisen tai sairaan lapsen omassa kodissa tapahtuvaa tilapäistä hoitoa kutsutaan perhelomitukseksi. Perhelomittajana tai -hoitajana voi toimia esimerkiksi sukulainen, naapuri, ystävä tai tarkoitusta varten koulutettu henkilö. Joskus puhutaan myös läheislomituksesta, jos hoitaja on lapselle ennestään läheinen tai tuttu henkilö. Ryhmälomitus Ryhmälomitus tarkoittaa useamman lapsen hoidon järjestämistä yhtäaikaisesti oman kodin ulkopuolelle, esimerkiksi päiväkodin tms. tiloihin. Tilapäishoito ryhmäkodissa tai laitoksessa Tilapäishoitoa voidaan järjestää myös oman kunnan ryhmäkodissa tai kuntayhtymän tarjoamana lyhytaikaisena laitoshoitona. Myös yksityiset palveluntuottajat ja järjestöt voivat tarjota tilapäistä hoitoa yksiköissään. Tilapäishoitoleirit Tilapäishoitoleireille voi osallistua useampi lapsi kerrallaan ja ne järjestetään yleensä koulujen lomien aikana. Leireillä on tarvittava määrä avustajia tai oman avustajan voi ottaa mukaan. Tukihenkilöt, tukiperheet ja avustajat Tilapäishoidon tarpeisiin voidaan joustavasti tarjota perheen niin toivoessa myös esimerkiksi avustajia, tukihenkilöitä ja tukiperheitä. Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 19

20 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

3. Toiminta Katri Miettinen Hankkeen toiminta käynnistyi elokuussa 2006. Kiinnostusta tilapäishoidon syvempään kehittämistyöhön tiedusteltiin kaikilta Lapin kunnilta kirjeitse syyskuun 2006 aikana. Lapista tilapäishoidon kehittämiseen halukkuutensa ilmoittivat Rovaniemi, Sodankylä, Kemijärvi, Kemi, Tornio ja Keminmaa. TILHI-hankkeen toiminta 2008 2007 2006 Vaihe I, Alkukartoitus Perehdytään paikallisiin tilapäishoidon toimintamalleihin ja kokemuksiin sekä selvitetään eri toimijoiden välistä työnjakoa ja vastuita. BIKVA-haastattelut ja tilapäishoidon nykytilan kartoitus oppilastyönä. Vaihe II, Kehittämisryhmien perustaminen Seudullisten / kuntakohtaisten ryhmien perustaminen yhteistyössä asiakkaiden sekä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Vaihe III, Työskentely ryhmien kanssa Uuden tilapäishoito mallin kehittäminen ja mallintaminen Tilapäishoito palveluiden kohderyhmä ja palveluihin ohjautuminen - Erityislapsi käsitteen määrittely, tilapäishoidon vastuuhenkilöt Tilapäishoidon järjestäminen ja organisointi - Tilapäishoidon palveluprosessi kunnassa Tilapäishoidon toteutus - Uudet ja vanhat tilapäishoitotuotteet, tilapäishoidon terminologia Vaihe IV Hankkeen päätös ja loppuarviointi Muu hankkeen aikainen toiminta Tilapäishoidon jatkoseuranta ja arviointi kunnissa Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 21

Toiminta Hankkeen alussa perehdyttiin paikallisiin tilapäishoidon toimintamalleihin ja kokemuksiin, sekä selvitettiin eri toimijoiden välistä työnjakoa ja vastuuta. Tämän jälkeen perustettiin kuntakohtaiset ryhmät, joissa aloitettiin uuden tilapäishoitomallin työstäminen. Hankkeen tapahtumista ja toiminnasta pyrittiin tiedottamaan mahdollisimman laajalti koko hankkeen ajan. Etsinnässä h Uusi hanke selvittää Lapin erityislasten tilapäishoidon nykytilaa Milla Sallinen ROVANIEMI Rovaniemeläisen Taina Siltasen perheessä ei huomio voi herpaantua hetkeksikään. Perheen kaksi lasta, 12-vuotias Beata ja 11-vuotias Janne kärsivät tarkkaavaisuusongelmista, mikä ilmenee muun muassa oppimisvaikeuksina. Käytännön arjessa eniten järjestelyitä vaatii kuitenkin ylivilkkaus. He eivät pärjää yksin, vaan heidän on oltava aikuisen silmien alla jokaisena hetkenä. Heidän kätensä toimivat nopeammin kuin ajatus, joten he voivat saada hyvin nopeasti tuhoa aikaan, Siltanen kertoo. Siltasten perheen arki onkin tarkkaan organisoitu alusta loppuun. Joskus on kuitenkin päästävä hengähtämään. Meillä oli oikeus käyttää 9 vuorokautta vuodessa Kehitysvammaliiton kotihoitajaa, mutta päivät loppuivat usein kesken erityisesti lomamatkoja mietittäessä. Rovaniemen kaupunki on ohjannut perheitä käyttämään hengähdystaukoja Kasperiin. Sieltä löytyi tilapäishoidon paikka myös Beatalle ja Jannelle. Kasperi on vuosi sitten avattu erityislasten ja nuorten ryhmäkoti, vakituisia asuinpaikkoja on viisi, tilapäishoidon paikkoja on Jenna viihtyy Kasperissa.Anu Kar possu,anun bullterrieri. kaksi. Vastaavaa palvelua ei ol Rovaniemellä muualla tarjolla joten kysyntää olisi enemmälle kin. Näillä kahdella tilapäisho don paikalla pyöritämme to mintaa kouluaikaan. Monetkaan perheet eivät enä mahdu mukaan tähän arkirin kiin, joten yritämme järjestä heille erilaisia leirejä, esimerki si hiihtoloma- ja kesäaikaa Kasperin yrittäjä Anu Karine kertoo. Lapin Kansa 20.9.2006 22 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Toiminta UUTISET lktoimitus@lapinkansa.fi engähdyshetki K VELI-JUKKA MUSTAJÄRVI isen mukaan Jennalle erityisen tärkeä on e, - i- i- ä - ä k- n, n Palvelutarjonta selvitetään Vaikka erityislapsen vanhemmat pyörittäisivät arkea kestokykynsä ja jaksamisena rajoilla, ei apua löydy välttämättä helposti. Lapissa on kasvava tarve erityislasten tilapäishoitopaikoista. Juuri käynnistynyt kaksivuotinen erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittämiseen tähtäävä hanke pyrkii löytämään tilanteeseen helpotusta. Taina Siltanen toivoo kuntien ymmärtävän, että säästämällä väärästä paikkaa voi lasku tulla paljon kalliimmaksi. Erityislasten vanhempia ei saa polttaa loppuun. Tiedossamme ei esimerkiksi ole, kuinka moni tarjoaa tilapäishoidon palveluita erityislapsille. Aluksi kartoitammekin kunnissa olevat palvelut ja sitten lähdemme kuntakohtaisesti kehittämään sopivaa tilapäishoitomallia, vastaava projektisuunnittelija Tanja Peltovuoma kertoo. Kunnat ovat voineet sitoutua hankkeeseen myös vahvemmin mukaan, jolloin kunnissa toteutetaan tarkka nelivaiheinen keskustelu kaikkien tilapäishoidon osapuolten kesken. Tällä hetkellä mukaan ilmoittautuneita kuntia on kolme, joten pari kuntaa mahtuisi vielä mukaan. Aluksi käymme vanhempien kanssa ryhmissä keskusteluita heidän tilanteestaan ja toiveistaan. Vanhempien antaman palautteen pohjalta lähdetään sitten keskustelemaan palveluja tarjoavan kentän kanssa ja sen jälkeen viranhaltijoiden kanssa. Viimeisenä tulokset tuodaan luottamushenkilöiden tietoon. Siinä vaiheessa tarvitaan sitten sitä yhteistä tahtotilaa ja sitoutumista. Ongelmana ei välttämättä ole itse tarjonta, vaan sen laatu. Tietyn tyyppiset palvelut eivät välttämättä vedä lainkaan. Etenkin pienille, kodinomaisille yksiköille olisi kysyntää, laitosmaisuus pelottaa useita vanhempia, Peltovuoma kertoo. Tilapäishoitoon kaikilla oikeus Vastaava projektisuunnittelija Tanja Peltovuoman mukaan hankkeen tavoitteena on saada kuntiin kysyntää vastaavia palveluita erityislasten tilapäishoitoon. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää erityislapselle tilapäishoitoa kaksi vuorokautta kuukaudessa. Budjettiesityksessä omaishoitajille esitetään yhtä vapaapäivää kuukaudessa lisää. Tällä hetkellä monet eivät kuitenkaan saa edes sitä kahta päivää. Mielestäni se on todella väärä paikka säästää, sillä lapsen vanhempien jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää, Anu Karinen toteaa. Vaikka arki järjestyisikin joten kuten sukulaisten ja tuttavien kautta järjestämällä, ei se ole lapsen ja perheen kannalta kuitenkaan aina se paras vaihtoehto. Tutut ovat hyvin tärkeitä erityislapsen elämässä, mutta mielestäni ei ole hyvä jos perhe joutuu käyttämään tuttavia ikään kuin työntekijänä. Erityislapset voivat vaatia myös hyvin erilaista huomiota, ja silloin on hyvä kun hoitajana on koulutettu henkilö, Siltala miettii. Siltaloiden perheessä tilapäishoito on käytetty niin, että muutaman kerran vuodessa vanhemmat ovat ottaneet viikonlopuksi kahden keskistä aikaa ja sen lisäksi lapset ovat voineet osallistua kesäisin jollekin leirille. Muutama päivä on usein säästynyt myös lomareissuja varten. Hoitojaksot ovat antoisia paitsi vanhemmille, myös lapsille. Mielestäni parasta on se, että lapset pääsevät mukaan erilaisiin arkipäivän askareisiin kodin ulkopuolellakin. Tilapäishoitopaikka valmentaakin mielestäni lapsia tulevaisuuteen, joka on heillä toivottavasti mahdollisimman itsenäinen, Siltanen miettii. PEKKA AHO Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 23 Ko va ase Kun siihe He KOL Puolt North Oy:n musta kaise den nanh hank ja mu viran Ka riö o päätö ranta ja ei kunn omis jollo tehty

Toiminta 3.1 Alkukartoitus Hankkeen alkukartoitus suoritettiin Bikva-mallin mukaisesti tehdyillä haastatteluilla sekä oppilastyönä toteutetulla kuntakartoituksella tilapäishoidon nykytilasta. Bikva-arviointi suoritettiin niissä kunnissa, jotka olivat halukkaita lähtemään mukaan tilapäishoidon kehittämiseen. Näitä olivat Rovaniemi, Kemijärvi, Sodankylä sekä Kemi-Tornio seutukunnan alue. Lisäksi asiakkaita haastateltiin myös muista kunnista. Alkuvaiheessa haastateltiin yhteensä noin 30 lappilaista perhettä, joissa on erityislapsi. Bikva-arviointia noudatettiin soveltaen, esimerkiksi kuntien kenttätyöntekijöiden ja johtavien viranhaltijoiden haastattelut yhdistettiin osittain. Toisissa kunnissa johto ja päättäjät tulivat mukaan vasta kuntakohtaisten tilapäishoidon kehittämisryhmien perustamisvaiheessa. Bikva-arvioinnissa esille nousseet tarpeet ja näkemykset olivat hyvin samankaltaisia kaikissa kunnissa. Perheillä oli tarve niin kodin ulkopuolella tapahtuvaan tilapäishoitoon kuin kotiinkin tuotavaan hoitoon. Pääosin tilapäishoito toteutettiin kunnissa laitos- tai perhehoitona. Perhehoitajista oli kuitenkin kaikissa kunnissa pulaa. Tilapäishoidon kysymyksissä näkemykset kehittämisen tarpeista olivat aikalailla samat niin perheillä kuin työntekijöilläkin; tilapäishoidon vaihtoehdot olivat vähäisiä ja niitä kaivattiin lisää. Myös palveluista tiedottamisessa oli selviä puutteita ja huolta kannettiin erityisesti niistä perheistä, jotka eivät käytä minkäänlaisia tilapäishoitomuotoja tai edes ole tietoisia niiden mahdollisuudesta. Bikva-arviointi osoitti, että toimivat ja yhtenäiset käytännöt tilapäishoidon osalta puuttuivat lähes kokonaan kaikista hankkeeseen mukaan lähteneistä kunnista. Rovaniemen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Katri Miettinen ja Heidi Partanen tekivät opinnäytetyönään alkukartoituksen tilapäishoidon nykytilanteesta Lapissa (2006). Kartoitus tehtiin lomakekyselyllä ja siihen vastasivat kaikki Lapin kunnat. Näin saatiin koko läänin alueelta kattava kuva senhetkisistä tilapäishoidon palveluista ja kehittämistarpeista. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin kuutta tilapäishoitoa käyttävää perhettä. Kuntakartoitus osoitti, että Lapissa on suuria kuntakohtaisia eroja tilapäishoidon järjestämisessä ja että tilapäishoidon vaihtoehtoja kaivattaisiin kuntiin lisää. Tilapäishoito toteutui kuntatoimijoiden mielestä kunnissa yleisesti ottaen hyvin, tai ainakin kohtalaisesti. Asiakkailta saatu palaute puolestaan oli yleisesti ottaen negatiivista. Kuntakartoituksen perusteella kuntien ja asiakkaiden näkemykset tilapäishoidon tilasta poikkesivat toisistaan. Kuitenkin alkuhaastatteluissa työntekijät allekirjoittivat useimmat asiakkaiden esittämät kritiikit eli loppujen lopuksi näkemykset eivät eronneetkaan niin paljoa toisistaan mitä pelkät kyselytulokset antoivat olettaa. 24 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Toiminta Maanantai 2. huhtikuuta 2007 n! o kehui a, joka t kaikkirjat. n myös ea. Rao kävi kauikossa, Siellä aikka vat lyesänä, ä muet og samvar vennsu var hele r - fra avesskap.du hadde et kelte - for em og din or diskust tekniske n. De var frihet og ente - og kt. rdier lå i e. som perang - gir i hverdaive du ga f Arvola vola Erityislasten ja -nuorten tilapäishoitoa ryhdytään parantamaan Kemijärvellä Päivi Pääkkö Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Kauko Jaakkola, vanhus- ja vammaistyön johtaja Antero Myllykangas, Pekka Ojaniemi ja Katri Miettinen Tilhi-projektista sekä Saara Sotaniemi Kemijärven kehitysvammaisten tukiyhdistyksestä pohtimassa erityislasten ja - nuorten tilapäishoidon järjestämistä. Petri Savolainen, Mikko Orola ja Eevi Savolainen Kemijärvi on mukana Lapin viiden muun kunnan kanssa miettimässä miten erityislasten ja -nuorten tilapäishoitoa voitaisiin parantaa. Tilhiprojektissa on Kemijärven lisäksi mukana Sodankylä, Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Keminmaa. Kemijärvellä mietitään tilapäishoidon kehittämistä seudullisesti, mikäli naapurikunnilla on asiaan kiinnostusta. Viime vuoden elokuussa alkaneen Tilhi-projektissa on ehditty kartoittaa kuntien tarjoamia palvelumahdollisuuksia sekä perheiden palvelutarpeita erityislapsille ja -nuorille. Näyttää siltä, että palvelut ja niiden käyttäjät eivät kohtaa toisiaan. Tarjontaa ei ole riittävästi ja se ei aina vastaa tarvetta. Tämä on paitsi perheiden myös työntekijöiden käsitys asiasta, toteavat projektisuunnittelija Katri Miettinen ja kehittäjä, suunnittelija Pekka Ojaniemi Tilhi-projektista. Erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon ongelmakohtia ovat omaishoitajien vapaapäivien järjestäminen, tietoa olemassaolevista palveluista ei välttämättä perheillä ole ja puutetta on myös erityyppisistä hoitoratkaisuista. Perheiden toiveena on, että tilapäishoito olisi säännöllistä ja ennakoitavaa, mutta että myös äkilliseen hoidontarpeeseen olisi palvelua saatavana. Lisäksi toivotaan, että hoitopaikka ja siellä oleva henkilökunta olisi pysyvä ja luotettava, jotta sinne olisi helppo jättää lapsi. Tarvetta on myös kotiintulevalle hoitajalle, Katri Miettinen kertoo. Kemijärvellä tilapäishoitoa tarvitsevia erityislapsia ja -nuoria on vanhus- ja vammaispalvelujohtaja Antero Myllykankaan mukaan muutamia kymmeniä. Koska asiakasmäärät ovat pienet, voitaisiin täällä ajatella myös seudullista ratkaisua. Palveluita toivottaisiin olevan myös enemmän ja myös niiden luotettavuutta halutaan parantaa. Kemijärvellä on tarjolla kehitysvammaisille tilapäishoitoa sijaisperheissä. Tällä hetkellä sijaisperheitä on vain kaksi ja useampia tarvittaisiin. Sijaisperheiden rinnalle tarvittaisiin myös jokin muu tilapäishoitomalli. Jonkin verran pystymme tarjoamaan tilapäistä päiväpalvelua esimeriksi loma-aikoina ja myös kotiin on hoitaja saatavana, Antero Myllykangas kertoo. Kehitysvammaisten lisäksi on myös muita erityislasten -nuorten ryhmiä, joiden tilapäishoitoa halutaan parantaa. Uutta mallia halutaan miettiä mahdollisimman laajan kohderyhmän kautta. Erityislasten ja -nuorten perheet ovat kovilla, eikä voimavaroja palveluiden hakemiseen jää. Sen vuoksi palveluiden saaminen ja tieto niistä pitäisi olla helposti saatavilla. Perheiden kannalta myös vertaistuki on ensiarvoisen tärkeä ja Kemijärvellä onkin viriämässä kehitysvammaisten vertaistukiryhmä. Antero Myllykangas sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Kauko Jaakkola näkevät tilapäishoidon järjestämisen ennaltaehkäisevänä hoitomuotona tärkeäksi ja myös kustannuksia säästäväksi. Tilapäishoitopaikat ovat tärkeitä omaisten jaksamisen kannalta mutta myös nuoren itsenäistymisen vuoksi. Kemijärvellä tilapäishoidon tarvetta miettimässä on ryhmä, jossa on niin vammaispalvelun viranhaltijoita, sosiaali -ja terveystoimen luottamushenkilöitä kuin myös vanhempia. Kunnissa olevat ryhmät kokoontuvat viisi kertaa ja luovat oman mallinsa, jonka toivotaan jäävän eloon ja toimimaan vielä sittenkin, kun Tilhiprojekti heinäkuussa 2008 päättyy. vat kirjoituksia vastaan mielellään ja nuorten asioista pyritään lehtien sivuilla kertomaan muutoinkin. Myös oppilaskunnan kautta pääsee vaikuttamaan kouluun liittyvissä asioissa ja nuorisoneuvosto on myös vaikuttamiskanava. Myös henkilökoh- Koillis-Lappi 2.4.2007 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 25

Toiminta 3.2 Kehittämisryhmien perustaminen Alkukartoituksen jälkeen perustettiin kuntakohtaiset tilapäishoidon kehittämisryhmät. Omat ryhmät syntyivät Rovaniemen, Sodankylän ja Kemijärven kuntiin. Kemi, Tornio ja Keminmaa perustivat seutukunnallisen ryhmän, koska siellä oli kehitetty vammaispalveluita ja kehitysvammahuoltoa seudullisesti jo ennestään. Näin ollen Kemi-Tornion ryhmään kutsuttiin edustus myös Simosta ja Tervolasta. 3.2.1 Rovaniemi Rovaniemen ryhmä kokoontui kaikkiaan yhdeksän kertaa. Mukana Rovaniemen ryhmässä oli useita tilapäishoitoa käyttäviä perheitä, vammaispalveluiden esimies ja johtava sosiaalityöntekijä, vammaispalvelun kotihoidonohjaajat, sekä loppuvaiheessa myös erikoissairaanhoidosta Lapin keskussairaalan lastenosastojen sosiaalityöntekijöitä ja perhesosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä. 3.2.2 Sodankylä Myös Sodankylän ryhmässä kokoonnuttiin yhdeksän kertaa pohtimaan tilapäishoidon organisoimisen tapoja ja vaihtoehtoja. Sodankylän ryhmään kuului kehitysvammahuollon esimies, vammaispalveluista vastaava sosiaalityöntekijä, perheneuvolan sosiaalityöntekijä, useita vanhempia sekä välillä myös kunnan perusturvajohtaja. 3.2.3 Kemijärvi Kemijärven ryhmässä on ollut erityislasten vanhempia sekä kaupungin työntekijöitä vammaispalveluista, erityispäivähoidosta ja terveydenhoidosta. Lisäksi ryhmään osallistui vanhus- ja vammaispalveluiden sekä päivähoidon johtajat. Ryhmä kokoontui yhteensä kahdeksan kertaa. Ensimmäisellä kerralla mukana oli myös Kemijärven sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja sekä lautakunnan vanhus- ja vammaispalveluiden kummi. 3.2.4 Kemi-Tornio seutukunta Kemi-Tornio seutukunnan ryhmässä tavattiin yhteensä kuusi kertaa ja osanottajajoukko vaihteli tapaamiskerrasta toiseen. Ryhmässä oli toiminnan aikana osallistujia kaikista seutukunnan kunnista; kehitysvammahuollon esimiehiä, vammaispalveluiden työntekijöitä, yhden kunnan sosiaalijohtaja sekä järjestöjen edustajia. Erityislasten vanhempia oli, ensimmäistä tapaamista lukuun ottamatta, Kemi-Tornion ryhmässä ainoastaan yksi. 26 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

Toiminta Seuraavassa erityislastentarhanopettaja Kristiina Lautamon yhteen kokoamia ajatuksia Kemijärven ryhmän työskentelystä: Kemijärvellä Tilhi-hankkeessa on ollut mukana kaupungin työntekijöitä vammaispalvelusta, päivähoidosta, erityispäivähoidosta ja terveydenhoidosta. Jokainen on tehnyt hanketyötä oman päätyönsä ohessa. Tilhi-hanke, eli erityislasten ja -nuorten tilapäishoidon kehittäminen ja mallintaminen Lapissa, todettiin tärkeäksi, tarpeelliseksi ja hienoksi asiaksi, jonka järjestämistä oli jo myös odotettu. Kun kehittämistyö aloitettiin, motivaatio asian työstämiseen oli korkea. Kemijärven yhteistyöryhmä kokoontui kiitettävästi, ja istunnot koettiin toimiviksi ja keskusteleviksi. Istunnoissa otettiin kantaa myös hanketta sivuaviin, tärkeisiin asioihin, jotka myös lähtivät elämään omalla sarallaan. Eri alan ihmiset olivat yhteistyöryhmässä hyvin edustettuina, mutta ryhmään olisi kaivattu vakituiseksi edustajaksi työntekijä erityiskoulusta. Välillä, tarpeen mukaan olisi voitu kutsua vierailijoita myös muilta aloilta lisäämään ryhmän toimivuutta. Kokoonpano yhteistyöryhmässä vaihteli monien poissaolojen vuoksi. Osa työntekijöistä koki omat päätyöstä johtuvat poissaolonsa jonkin verran hankaliksi, irrallisuutta tuovaksi asiaksi. Työnantaja ei ole aina tukemassa tällaista toimintaa, jos työntekijää ei ole siihen virallisesti nimetty toimimaan. Kemijärvellä hankkeeseen panostettiin, ja asiat lähtivät etenemään mallintamisen rinnalla myös konkreettisella tasolla, mikä koettiin erityisesti hyväksi asiaksi. Asioiden hoitoon löytyi valmiutta kaikilta tahoilta. Tilapäishoidon järjestäminen päivähoidon sisälle oli helppo ja yksinkertainen tehtävä, ja myös vapaaehtoiset työntekijät löytyivät. Jälkikäteen ajateltuna tilapäishoidon mainontaa olisi voitu kevään aikana jonkin verran tehostaa, koska kysyntää ei kesän aikana ole ollut, eikä meillä näin ollen ole kokemuksia mallimme toimivuudesta. Myös väliinputoajat, eli erityisnuoret, jäivät edelleen muutamien toimijoiden mielissä suuren huolen alueelle. Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 27

Toiminta 3.3 Työskentely ryhmien kanssa Perustettujen ryhmien kanssa työskenneltiin aktiivisesti keväästä 2007 syksyyn 2008 saakka. Ryhmät kokoontuivat noin kerran kuukaudessa, pois lukien lomakuukaudet. Ryhmien keskeisenä tehtävänä oli rakentaa toimivia tilapäishoidon malleja kuntien alueelle. Yhteisenä, ja kehittämistyön näkökulmasta haasteellisena, nimittäjänä työskentelyssä oli laaja-alaisesti erityisryhmät huomioivan tilapäishoidon palvelujärjestelmän kehittymättömyys. Mallintamisen tavoitteena oli kuvata tavoiteltava ja toteuttamiskelpoinen tilapäishoidon prosessi jokaisessa mukana olevassa kunnassa. Malleissa tulisi näkyä kuinka tilapäishoidon palvelujen käyttäjät pääsevät palvelun piiriin, sekä kuinka palvelua kunnassa järjestetään ja tuotetaan. Tarkoitus oli siis kuvata tilapäishoidon prosessi vaihe vaiheelta, eritellen eri vaiheisiin sisältyviä toimintoja. Kuvattavat mallit täsmentyivät kuntakohtaisesti työskentelyn kuluessa. Lisää mallinnuksesta ja ryhmissä työskentelystä kerrotaan Pekka Ojaniemen kirjoituksessa luvussa 7. 3.4 Muu hankkeen aikainen toiminta Koulutuksia järjestettiin Tilhi-hankkeen aikana yhteensä neljä. Rovaniemellä järjestettiin 30.5.2007 Tilapäishoidon mallit ja käytännöt -koulutuspäivä, johon osallistui 40 tilapäishoitoasioista kiinnostunutta tahoa Lapin kunnista. 28 Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille

6 Toiminta Uutistoimitus 016-291276 Sähköposti: ps.toimitus@pohjolansanomat.fi, fax 016-291300 Lyhyesti Poliisi tutkii lastenpsykiatrisen osaston pahoinpitelyepäilyä MAAKUNTA Rovaniemen Sirmakossa pidettiin 18.1.2008 kaikkien mallinnusryhmien yhteinen koulutus, jossa käytiin yhdessä läpi kehittämisryhmissä esiin nousseita teemoja. 16.2.2008 Kemijärvellä järjestettiin Erilaisen asiakkaan kohtaaminen -koulutuspäivä, johon osallistui 80 asiasta kiinnostunutta henkilöä Kemijärveltä ja lähikunnista. Hankkeen loppuseminaari Tilapäishoito erityislapsiperheiden tukena pidettiin 21.10.2008 Rovaniemellä. Lisäksi 9.11.2007 järjestettiin yhteistyössä Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton kanssa vertaisohjaajakoulutus Keminmaassa. Oulu Oulun poliisi on saanut rikosilmoituksen Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla tapahtuneesta pahoinpitelystä. Rikosilmoituksen on tehnyt 8-vuotiaan pojan äiti. Kevään aikana poika on ollut pariin otteeseen tutkittavana kyseisellä osastolla. Hoitokertojen aikana poika on saanut mustelmia eri puolelle vartaloa. Poliisi vahvistaa rikosilmoituksen, mutta kuulusteluja ei ole vielä tehty. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat muun muassa hätävarjelun liioittelu, virkavirhe tai hoitovirhe. Asiasta kertoi ensimmäisenä Ylen Oulu Radio. (STT) Yli puolet seurakunnista järjestää toimintaa lapsille Helsinki Tuoreen kyselyn mukaan 56 prosenttia seurakunnista Sodankylässä toteutettiin kysely tilapäishoidon tarpeesta marraskuussa 2007. Kyselyn kohderyhmänä oli esikouluikäisten-neljäsluokkalaisten lasten vanhemmat. Sodankylässä suunniteltiin ja toteutettiin myös Lystilauantai-päivä kokeiluna toukokuussa 2008 yhteistyössä kunnan, seurakunnan ja oppilaitosten kanssa. järjestää aamu- tai iltapäivätoimintaa lapsille. Jos lapsille ei ole tarjolla aamu- tai iltapäivätoimintaa,on syynä kyselyn mukaan henkilöstön puute tai se, ettei toiminnalle ole tarvetta. Tämä taas johtuu yleensä siitä, että esimerkiksi kunta järjestää toimintaa. Aamupäivätoimintaa järjesti vain 14 prosenttia vastanneista seurakunnista. Suurin osa seurakunnista toimii kunnan kanssa yhteistyössä aamu- tai iltapäivätoimintaa järjestäessään. Navakka tuuli haittasi metsäpalon sammuttamista Hirvensalmella Hirvensalmi Tulipalo tuhosi noin kuusi hehtaaria metsää keskiviikkona Hirvensalmella Etelä-Savossa. Palomestari Erkki Lehtonen kertoi, että navakka tuuli haittasi sammutustöitä. Henkilövahinkoja palossa ei sattunut eikä se ollut vaarassa levitä paikalliseen asutukseen. Palo syttyi Väisälänsaaressa noin kello 16 ja sen jälkisammutus jatkui iltamyöhään. Paloa oli sammuttamassa pelastuslaitoksen yksiköitä Hirvensalmelta, Mikkelistä ja Mäntyharjusta apunaan VPK:n yksiköitä Mikkelistä. (STT) Myös Keminmaassa ja Kemissä järjestettiin keväällä 2008 Lystilauantai-päivät kuntien, seurakuntien, oppilaitosten ja järjestökeskus Majakan kanssa. Kemissä sekä Torniossa Lystilauantait järjestettiin myös syksyllä 2008. Erityislasten vanhempien vertaistukiryhmiä käynnisteltiin Sodankylässä ja Kemi-Tornio seutukunnan alueilla yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Kemijärvellä ryhmää yritettiin saada kahteenkin kertaan kokoon, siinä kuitenkaan onnistumatta. Puukkoleikki oli johtaa kuolemaan Varkaudessa Varkaus Varkauden käräjäoikeus on tuominnut 22-vuotiaan miehen viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen törkeästä vammantuottamuksesta. Vahvassa humalassa ollut nuorukainen leikitteli terävällä veitsellä ja tökkäsi sillä 24-vuotiasta kaveriaan polvitaipeeseen. Veitsenpisto katkaisi kaksi pohjelaskimoa, mikä aiheutti runsaan verenvuodon.tekijä soitti paikalle ambulanssin, ja uhri saatiin elvytettyä. Tapaus sattui viime joulukuussa varkautelaisessa yksityisasunnossa, jossa kolme miestä oli ryypiskellyt vahvasti. Mitään riitaa kolmikolla ei ollut. Käräjäoikeus määräsi puukottajalle myös 220 euron oheissakon. (STT) Työikäiset työllistävät pä Nuorten päihteiden käyttö vähentynyt, vaikka koko Taina Nuutinen KEMI Työikäiset ovat suurin päihteiden ongelmakäyttäjien ryhmä, vaikka päihdeongelmista puhuttaessa mielellään otetaan esiin marginaaliset ryhmät, kuten nuoret ja vanhukset. Alkoholisairaudet olivat kaksi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan työikäisten suurin kuolinsyy. Lapissa nuorten päihteiden käyttö on päinvastoin vähentynyt, alkoholitarkastaja Satu Hoikka Lapin lääninhallituksesta kertoo. Vuoden 2003 alkoholin veroalen jälkeen viinan kulutus on kasvanut, mutta se on kyllä kasvanut tasaisesti koko ajan muutenkin. Päihdepalvelut pirstaleisia STAKESin kehittämispäällikkö Airi Partasen mukaan poliisi on usein päihdeongelmaisen ensimmäinen kosketuspinta viranomaisiin. Niinpä poliisin ja sosiaali- ja terveysviranomaisten yhteistyötä pitäisi kehittää edelleen. Partanen pitää tärkeänä, että päihteiden ongelmakäyttäjillä on matala kynnys ottaa yhteyttä päihdepalvelujen järjestäjiin. Matalan kynnyksen palveluntarjoajia ovat esimerkiksi huumeneulojen vaihtopisteet, josta saa myös hoitoonohjausta, Partanen sanoo. Partasen mukaan päihdehuollon kehittämisen haasteita ovat muun muassa veron suuruuden miettiminen. Myös se, että alko- Arto Vähänikkilä (vas.), Airi Partanen, Riitta Hakala, Liisa Ståhle ja Jari Seppälä keskustelivat päihteis Vapaata vanhemmille - Vauhtia ja lystiä lapsille 29 holi on monelle elinkeino, mutkistaa päihdehuollon suunnittelua. Partasen mukaan ennaltaehkäisevät päihdepalvelut ovat usein järjestetty kunnissa pirstaleisesti. Selväpäinenkään ei aina tiedä, mistä apua saa, Partanen kritisoi. Jari Seppälä Tornion kihlakunnasta kertoo, että seutukunnan poliisit tekevät yhteistyötä sosiaalityötekijöiden kanssa. Poliisi on voinut tämän vuoden alusta saakka ottaa yhteyttä alueella toimivaan sosiaalipäivystäjään. Keskustelutilaisuudessa Kehitysvammaisten lasten vanhemmille tarjolla vähän tietoa Meri-Lapin alueella suunnitellaan vanhemmille vertaistukiyhdistystä Jenni Räinä KEMI Kehitysvamman diagnosoiminen lapsessa on perheelle suuri asia. Samulilla diagnosoitiin harvinaislaatuinen imeväisiän vaikea myklooninen epilepsi, SMEi. Samulin isä Mika Ahonen kertoo, että lääkärin diagnoosin jälkeen vanhemmat jäävät usein tyhjän päälle. Lääkäri antaa reseptin, että nyt diagnosoitiin vammaisuus. Siinä samalla lääkäri voisi antaa myös tiedon, että näistä asioista voi käydä sen ja sen juttusilla, hän ehdottaa. Kemi-Tornion seutukunnan vammaispalveluiden ja erityislasten vanhempainilta Peiponpesässä kokosi yhteen suuren määrän vanhempia.vanhemmat suunnittelivat oman vertaistukiryhmän perustamisesta Meri- Lapin alueelle. Nyt on 2000-luku, ja mitään tällaista ei vielä täällä ole, Ahonen puuskahtaa. Tieto auttaa jaksamisessa Yksi tärkeimpiä asioita vertaistuessa on tiedon saaminen. Tällä hetkellä tiedot ovat levällään eri lähteissä. Tarvitsemme tietoa esimerkiksi siitä minkälaisia apuvälineitä on saatavilla. Meillä poika tarvitsee lepositeen nukkumiseen, jotta hän pysyy sängyssä, Mika Ahonen sanoo. Meillä on liikuntavammaisia lapsia ja tarvitaan luiskia portaisiin, erityisiä istuimia ja apuvälineitä pesuun, luettelee Marjo Mäki. Mika ja Virpi Ahosen Samulipoika on kahdeksan vuotta vanha. He ovat saaneet kahdeksan vuoden aikana eniten ja parhaiten tietoa kehitysvammaisen lapsen hoidosta he ovat saaneet puskaradion kautta. Mika Ahonen kertoo laittaneensa internetiin lapsensa Samulin diagnoosin. Internetistä löytyi perheitä,joiden lapsilla oli Jääkallea odotettiin neljä kuukautta KATJA LEHTO Yksi tärkeimpiä asioita vertaistuessa on tiedon jakaminen. Marjo Mäen sylissä yksivuotias poika Joona, vieressä Julius Ahonen, isoveli Samuli ja vanhemmat Mika ja Virpi Ahonen. Taustalla projektisuunnittelija Katri Miettinen. sama diagnoosi. Juteltiin sinä iltana puhelimessa useampia tunteja parin eri perheen kanssa.vaihdoimme tietoja muun muassa juuri eri apuvälineistä. Ahosen mukaan vertaistukiryhmä toisi pitemmän päälle yhteiskunnalle säästöä. Muun muassa ilman asianmukaisia apuvälineitä arjessa väsyy helposti. Jos apuvälineistä ei saa tietoa, kysytään me seuraavana, missä on laitospaikka auttamaan välillä. Pikkuveljellekin pitää voida antaa aikaa ja mahdollisuuksia normaalin pikkupojan elämään, Mika ja Virpi Ahonen toteavat. Projektisuunnittelija Katri Miettinen korostaa, että tietoa olisi tärkeä saada mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen. Jos väsyy ei tietoa enää jaksa hakea. Ei mitään supervanhempia Tiedon lisäksi sosiaalisten suhteiden luominen samassa tilanteessa oleviin vanhempiin auttaa jaksamaan. Virpi Ahonen muistelee, että kun kaikki oli uutta, oli jäljellä enää vähän voimavaroja sosiaalisten suhteiden rakentamiseen. Ihmiset, joilla on terveet lapset, eivät tiedä meidän arjesta. He pitävät meitä supervanhempina, kun me jaksamme. Mutta me olemme ihan normaaleja vanhempia ja aina ei jaksa, Virpi Ahonen sanoo. Osanoton runsautta vertausryhmän ideointi-iltaan selitti osittain pätevät lastenhoitajat. Peikonpesässä oli lapsia hoitamassa Kemi-Tornion ammattiopiston vammaistyöhön suuntautuvia opiskelijoita opettajineen. Minusta tuntuu, että meillä on syntymässä nyt jotain hienoa. Nyt meidän pitää saada äänemme kuuluviin, Marjo Mäki sanoo. Illan tavoitteena oli myös kartoittaa alueella asuvien erityislasten ja -nuorten perheiden tilapäishoidon tarvetta. On luultu, ettei tilapäishoidolle ole tarvetta alueella. Mutta tarvetta on. Nyt saatiin tietää, että tarjolla ei vain ole sopivaa hoitoa, Miettunen sanoo. Seuraavan kerran tapaamisia järjestetään syyskuussa ja lokakuussa. KATJA LEHTO väläyteltiin myös ajatusta, e sosiaalityöntekijän toimipaik olisi poliisilaitoksen yhteydes jotta esimerkiksi päihdeong maisten hoitoonohjaus tehost si. Päihtyneiden talteenotossa ongelmia, sillä humalaisilla ole tarpeeksi selviämispaikko Pohjolan Sanomat 17.5.2007 Pellolle yhteinen Helena Lessing PELLO Pellon ja Ylitornion kannat perustaa yhteinen Meän tai nionlaakson kirjasto jo ensi v den alusta. Se parantaisi ku laisten palvelua ja toisi m kunnille säästöä. Pellon ja Ylitornion kirja jen yhteistoimintaa on selv nyt vt. kirjastotoimenjoh Terttu Eteläaho, joka puo kunnille yhteistä kirjastoa. lon sivistyslautakunta y suositukseen. Pelkkä yhteinen kirjast men johtaja ei toisi hyötyä työaikaa menisi kahdenla hallintoon. Päinvastoin; s kunnan asukas maksaisi la supistuneina palveluina, E aho toteaa. Kirjastoauto voisi olla y nen. Kummankin kunnan ovat vanhoja, mutta kun kaita on yhteensä noin 1 Pello yh toimen Helena Lessing PELLO Pellon ja Ylitornion sivisty voitaisiin yhdistää yhden kunnan alle. Myös kirja kansalaisopisto voidaan tää, Pellon sivistyslaut suosittaa. Lautakunta hyväksyi yk lisesti palveluidenjärjesty nitelman sekä kirjastose sen, jotka on laadittu ns. hanketta silmälläpitäen. kunnallista yhteistyötä pohjustettu molempien v tojen tapaamisessa. Sivistystoimen päällikk yhteinen, mutta myös h voitaisiin järjestää yhdes tornion toimiessa ns.isän Pello kar