Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste

JOULUKUU 1996 FI9729 Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste M. Pennanen, I. Mäkeläinen ja A. Voutilainen PL 14, 81 HELSINKI Puh. (9) 759881 n

ISBN 951-712-158-X ISSN 781-175 EditaOy Helsinki 19% Myynti: Säteilyturvakeskus PL 14 881 HELSINKI Puh. (9) 759 881

PENNANEN M, MÄKELÄINEN I ja VOUTILAINEN A. Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste. STUK-A 136, Helsinki 1996, 55 s. + liitteet 41 s. ISBN 951-172-158-X ISSN 781-175 Avainsanat: Huoneilman radon, radonennuste, rakennuspaikka, maaperä TIIVISTELMÄ Radonennusteessa on tarkoitus luokitella rakennusmaa sen perusteella, kuinka suuressa osassa uusista pientaloista on odotettavissa, että radonpitoisuus 2 tai 4 Bq/m 3 ylittyy. Ennusteessa oletetaan, ettei radonin torjuntaan mitenkään varauduta rakennusvaiheessa. Kymen läänin radonennustetta laadittaessa käytettiin hyväksi noin 59 pientalon radonmittaustuloksia. Mittauskohteista tiedettiin niiden tarkka sijainti kartalle merkittynä, rakennuspaikan maaperä, talon valmistumisvuosi ja perustamistapa. Näiden tietojen ja käytettävissä olevan geologisen tiedon perusteella Kymen läänin rakennusmaa jaettiin kolmeentoista alueeseen. Alueille arvioitiin odotettavissa olevat radonpitoisuudet ja enimmäisarvojen (2, 4 ja 8 Bq/m 3 ) ylitysprosentit. Ennusteen radonpitoisuudet ja ylitysprosentit on laskettu radonkriittisimmille perustamistavoille. Niihin kuuluvat talot, joissa on sokkelin sisään valettu laatta sekä rinne- ja kellaritalot, joissa on avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. Radonennusteet ovat Kymen läänin länsiosissa korkeampia kuin itäosassa. Korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa soravaltaisille pitkittäisharjuille rakennettaessa Pyhtäällä, Kotkassa, Anjalankoskella, Iitissä, Valkealassa ja Taipalsaarella. Seuraavaksi korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa joillakin kallio- ja moreenialueilla, niinikään alueen lounas- ja länsiosissa. Näillä alueilla 2 Bq/m 3 ylitetään 8%:ssa uusista pientaloista, ellei radonia mitenkään torjuta rakennusvaiheessa, lisäksi näillä alueilla noin puolessa uudisasunnoista tullaan ylittämään 4 Bq/m 3. Alhaisimmat pitoisuudet ovat odotettavissa Kymen läänin itäosissa riippumatta siitä, minkälaiselle maaperälle talot rakennetaan. Näillä alueilla 2 Bq/m 3 tullaan ylittämään noin 3%:ssa ja 4 Bq/m 3 alle 1%:ssa uudistaloista.

STUK-A136 PENNANEN M, MÄKELÄINEN I and VOUTILAINEN A. Indoor radon measurements and radon prognosis for the province of Kymi, southeastern Finland. STUK-A 136, Helsinki 1996, 55 p. + 41 app. ISBN 951-172-158-X ISSN 781-175 Key words: Indoor radon, radon prognosis, geology, esker, Finland ABSTRACT The purpose of the regional radon prognosis is to classify areas with different levels of radon risk. The radon prognosis gives the percentages of future homes expected to have indoor radon concentrations exceeding the levels of 2 and 4 Bq/m 3. It is assumed that no protection against the entry of radon is used in construction. In this study about 59 indoor radon measurements made in single family houses, semi-detached houses and row houses were used. Data on the location, geology and construction of buildings were determined from maps and questionnairies. An empirical statistical model, the adjusted indoor radon measurements and geological data were used to assess the radon risk from soil and bedrock in different areas. The building sites of the province of Kymi were divided into thirteen sub-areas. The radon prognosis are calculated for the most radon-prone foundation types including 1) houses with a slab-on-grade and 2) houses with a basement or hillside houses with open stairwells between basement and first floor. The radon levels are generally greater in the western part of the area. The radon risk is highest in gravel-dominated esker areas in southwestern, western (in Pyhtää, Kotka, Anjalankoski, Iitti, Valkeala) and central (Taipalsaari) parts of the area. The radon risk is also high in some bedrock and till areas, also in southwestern and western parts of the area. In these areas the level of 2 Bq/m 3 will be exceeded in 8 % of new houses. About half of the future houses in these areas will have indoor radon concentrations exceeding 4 Bq/m 3. The radon risk is lowest in the eastern part of the province of Kymi in every soil type. In this area the level of 2 Bq/m 3 will be exceeded in 3 % of new houses. Below 1 % will exceed 4 Bq/m 3.

ALKUSANAT Tämän työn on tehnyt mahdolliseksi monien henkilöiden työpanos viimeisen 16 vuoden aikana. Kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien terveystarkastajat ovat jakaneet radonmittauspurkkeja asuntoihin vuodesta 1986 lähtien. He ovat merkinneet talojen sijainnit kartoille ja toimittaneet kartat Säteilyturvakeskukseen. Sitä ennen työn olivat aloittaneet vuonna 198 Säteilyturvakeskuksen tutkijat. Säteilyturvakeskuksessa on määritetty talojen koordinaatit ja rakennuspohjan maalajit. Työtä ovat tehneet vuosien varrella monet eri henkilöt. Radonmittauspurkit on analysoitu Säteilyturvakeskuksen radonmittauspalvelussa, ja mittausten tuloksista vastaa apulaistutkija Heikki Reisbacka. Säteilyturvakeskuksen erikoistutkija Laina Salonen on mitannut porakaivovesien radonpitoisuuden. Kiitämme heitä kaikkia.

STUK-A136 SISÄLLYSLUETTELO Sivu TIIVISTELMÄ 3 ABSTRACT 4 ALKUSANAT 5 SISÄLLYSLUETTELO 6 1 JOHDANTO 9 2 AINEISTO 1 2.1 Huoneilman radonmittaukset 1 2.2 Maankamaran radonpitoisuus 11 2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus 11 3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS 12 3.1 Kallio 12 3.2 Moreeni 13 3.3 Savi ja siltti 13 3.4 Sora ja hiekka jäätikköjoki- ja reunamuodostumissa 13 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa 14 3.6 Täytemaa 14 4 ENNUSTEMENETELMÄ 15 5 RADONTILANNE 16 6 RADONENNUSTEET JA YLTTYSPROSENnT 27 7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET 29 7.1 Kallioalueet 29 7.1.1 Alueet Kl 29 7.1.2 Alueet K2 31 7.1.3 Alueet K3 32 7.2 Moreenialueet 33 7.2.1 Alueet Ml 33

7.2.2 Alueet M2 34 7.2.3 Alueet M3 35 7.3 Savi- ja silttialueet 36 7.3.1 Alueet SI 36 7.3.2 Alueet S2 38 7.4 Harjualueet ja Salpausselät 4 7.4.1 Alueet Hl 41 7.4.2 Alueet H2 41 7.4.3 Alueet H3 44 7.5 Muut hiekka-alueet 45 7.5.1 Alueet HI1 45 7.5.2 Alueet HI2 47 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 49 9 LISÄTIETOA RADONIN TORJUNNASTA 5 KnUALUSUUSVUTTEET 51 Liite 1. Koko Kymen lääni. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 57 Liite 2. Kotka, Pyhtää. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 59 liite 3. Kotka, Pyhtää. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 61 Liite 4. Kotka, Pyhtää. Talot hiekalla tai soralla. 63 liite 5. Anjalankoski, Elimäki. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 65 liite 6. Anjalankoski, Elimäki. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 67 liite 7. Anjalankoski, Elimäki. Talot hiekalla tai soralla. 69 liite 8. Kouvola, Kuusankoski. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 71 liite 9. Kouvola, Kuusankoski. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 73 liite 1. Kouvola, Kuusankoski. Talot hiekalla tai soralla. 75 liite 11. Iitti, Jaala. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 77 liite 12. Iitti, Jaala. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 79 Liite 13. Iitti, Jaala. Talot hiekalla tai soralla. 81 liite 14. Valkeala. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 83 liite 15. Valkeala. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 85 liite 16. Valkeala. Talot hiekalla tai soralla. 87 liite 17. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 89

STUK-A136 Lute 18. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 91 liite 19. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa. Talot hiekalla tai soralla. 93 liite 2. Luumäki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 95 liite 21. Luumäki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 97 liite 22. Luumäki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Talot hiekalla tai soralla. 99 liite 23. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 11 liite 24. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 13 liite 25. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Talot hiekalla tai soralla. 15 liite 26. Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 17 liite 27. Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 19 liite 28. Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi. Talot hiekalla tai soralla. 111 liite 29. Parikkala, Saari, Uukuniemi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 113 liite 3. Parikkala, Saari ja Uukuniemi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 115 liite 31. Parikkala, Saari, Uukuniemi. Talot hiekalla tai soralla. 117 liite 32. Kymen läänin länsiosa. Talot kalliolla, osa-aluejako. 119 liite 33. Kymen läänin itäosa. Talot kalliolla, osa-aluejako. 121 liite 34. Kymen läänin länsiosa. Talot moreenilla, osa-aluejako. 123 liite 35. Kymen läänin itäosa. Talot moreenilla, osa-aluejako. 125 liite 36. Kymen läänin länsiosa. Talot savella tai siltillä, osa-aluejako. 127 liite 37. Kymen läänin itäosa. Talot savella tai siltillä, osa-aluejako. 129 liite 38. Kymen läänin länsiosa. Talot harjuilla tai Salpausselillä, osa-aluejako. 131 liite 39. Kymen läänin itäosa. Talot harjuilla tai Salpausselillä, osa-aluejako. 133 liite 4. Kymen läänin länsiosa. Talot harjujen lievealueilla tai muilla hiekkamuodostumilla, osa-aluejako. 135 liite 41. Kymen läänin itäosa. Talot harjujen lievealueilla tai muilla hiekkamuodostumilla, osa-aluejako. 137

JOHDANTO Rakentamattoman alueen yleispiirteinen radonluokitus voidaan tehdä käyttäen hyväksi geologisia karttoja ja huoneilman radonmittauksia asunnoissa, joiden tarkka sijainti ja rakennuspohjan maalajit tunnetaan. Tällaista selvitystä kutsutaan radonennusteeksi. Radonennuste pyrkii havainnollisella tavalla antamaan kunnan päätöksentekijöille tietoa siitä, millä alueilla radon on otettava huomioon rakentamisessa. Luotettavimman tuloksen radonennuste antaa silloin, kun kyse on täydennysrakentamisesta vanhan asutuksen sekaan, mutta siitä on hyötyä myös uusia rakennusalueita kaavoitettaessa. Rakennusmaan radonriskiä voidaan arvioida myös kaava-alue- tai tonttikohtaisesti maastossa tehtävin mittauksin tai analysoimalla maanäytteitä laboratoriossa. Yksittäisen tontin radontutkimus voi kuitenkin tulla kalliimmaksi kuin radonin torjuntaan varautuminen jo rakennusvaiheessa. Kunnat ja kansanterveystyön kuntayhtymät ovat tehneet huoneilman radonmittauksia vuodesta 1986 alkaen, jolloin Lääkintöhallitus antoi radonia koskevan ohjekirjeen. Ohjekirjeen tarkoitus oli saada kunnat etsimään radonpitoisuuden enimmäisarvon (tuolloin 8 Bq/m 3 ) ylittävät asunnot ja määrittämään radonhaittaalueet yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa. Vuonna 1992 sosiaali- ja terveysmimsteriö alensi enimmäisarvoa. Nykyisen päätöksen mukaan huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 4 Bq/m 3. Uusi asunto tulisi suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 2 Bq/m 3. Radonpitoisuudella tarkoitetaan vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella määritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtäjaksoisena aikana. Tämä Säteilyturvakeskuksen ja kuntien yhteistyönä tekemä suunnitelmallinen radonkartoitus on tuottanut tähän mennessä kymmeniä tuhansia mittaustuloksia eri puolelta Suomea. Nämä mittaukset yhdessä Säteilyturvakeskuksen muiden tutkimusten kanssa muodostavat perustan Säteilyturvakeskuksen laajalle radontiedostolle. Mittauskohteista on tiedossa talojen tarkka sijainti kartoille merkittynä. Lisäksi Säteilyturvakeskus on suorittanut radonmittauksia yksityishenkilöiden tilauksesta, mutta tarkan sijaintitiedon puuttuessa näitä tuloksia ei yleensä voi käyttää ennusteiden laadinnassa. Enimmäisarvon ylittävien radonpitoisuuksien etsintä tuottaa näin ollen arvokasta tietoa myös uudisrakentajia varten. Säteilyturvakeskus on tähän mennessä laatinut yhdeksälle eri alueelle radonennusteen. Ensimmäinen radonennuste koski Janakkalaa (Voutilainen ym. 1987). Kuusi radonennustetta on tehty kuntien tai kuntayhtymien tilauksesta, ja ne ovat julkaisemattomia tutkimusraportteja (Helsinki 1988, Orimattilan seutu 1989, Tampere

STUK-A136 1989, Vantaa 199, Espoo 199 ja Karkkila 1991). Säteilyturvakeskus laatii nykyisin radonennusteita, jotka koskevat laajempia alueita, esim. seutukaavaliiton kokoisia alueita. Päijät-Hämeen alueen radonennuste esiteltiin esimerkkitapauksena kansainvälisessä sisäilmakokouksessa vuonna 1993. Toistaiseksi se on julkaistu ainoastaan englanniksi (Voutilainen ja Mäkeläinen 1993), mutta se tullaan julkaisemaan myös suomeksi. Lisäksi on tähän mennessä laadittu Itä-Uudenmaan radonennuste (Voutilainen ja Mäkeläinen 1995). Tässä selvityksessä Kymen läänin alue on jaettu osa-alueisiin, joille voidaan antaa samanlaiset rakentamista koskevat ohjeet. Alueita rajattaessa käytettiin hyväksi huoneilman radonmittaustuloksia ja alueelta saatavissa olevaa geologista tietoa. Radonennustetta varten selvitettiin, mitkä tekijät alueen ja rakennuspohjan maalajien lisäksi vaikuttavat huoneilman radonpitoisuuteen. 2 AINEISTO 2.1 Huoneilman radonmittaukset Säteilyturvakeskus on tutkinut huoneilman radonpitoisuuksia Kymen läänissä vuodesta 1982 alkaen. Kymen läänin kunnat ovat tehneet radonmittauksia Säteilyturvakeskuksen laatimien radonmittaussuunnitelmien mukaisesti vuodesta 1986 lähtien. Sekä kuntien kartoitusmittauksista että Säteilyturvakeskuksen tutkimusmittauksista tunnetaan talon tarkka sijainti kartalle merkittynä. Kymen läänin koko tutkimusaineisto sisältää 6461 mittausta, jotka on tehty omakotitaloissa, paritaloissa, rivitaloissa tai kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnoissa. Kenostalojen ylemmät kerrokset, koulut, päiväkodit ja muut julkiset rakennukset jätettiin pois. Kymen läänin kaikista kunnista on esitetty radonpitoisuuden mukaan luokitellut mittaustulokset ruutukartoilla liitteissä 1-31. Lopullisesta aineistosta jätettiin pois porakaivoasunnoissa tehdyt mittaukset (559 kpl). Taloissa, joissa oh' varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa, radonpitoisuudet eivät poikenneet mitenkään Kymen läänin yleisestä tasosta, joten ne pidettiin mukana. Radonkorjatuista taloista valittiin ennen korjausta tehty mittaustulos. Näin radonennusteen laatimiseen kelvollisia mittauksia jäi 592 kpl. Mittausajankohdan vaikutus huoneilman radonpitoisuuden vaihteluihin on otettu huomioon muuntamalla talviajan mittaustulokset vuosikeskiarvoksi (Arvela ja Winqvist 1989). 1

Mittauskohteista saatiin kyselylomakkeilla mm. talon valmistumisvuosi, perustamistapa, kaivotyyppi ja tietoa rakennuspohjatyypistä. Osasta lomakkeita ei kaikkia tietoja saatu. Kaikista tutkimuskohteista määritettiin niiden rakennuspohjan maalaji kyselylomakkeen tietojen ja geologisten karttojen avulla. Asukkaiden oletettiin tuntevan rakennuspohjatyypeistä kallion varmuudella, ja tämä tieto otettiin kyselylomakkeesta. Muut rakennuspohjatyypit selvitettiin Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemilta maaperä- sekä hiekka- ja soravarakartoilta. Mittauskohteeseen liittyvä kivilajitieto määritettiin kallioperäkartoilta, jotka ovat myös Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemia. Tarkemmat tiedot geologisista kartoista löytyvät kirjallisuusviiteosasta. Radonennusteen laatimiseen käytetyn tutkimusaineiston 592 asunnosta oli perustettu kalliolle 22 %, moreenille 25 %, savelle tai siltille 14 %, harjuille 32 % ja harjujen liepeille tai muille hiekkaesiintymille 1 %. 22 Maankamaran radonpitoisuus Kivilajien uraani- ja radiumpitoisuudet antavat viitteitä maankamaran radontuotosta. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut Kymen läänin alueelta vain muutamia yksittäisiä aeroradiometrisiä uraanisäteilykarttoja. Säteilyturvakeskus on selvittänyt vuosina 1982-1985 asuntojen radontutkimusten yhteydessä otetuista maaperä- ja kivilajinäytteistä radiumpitoisuuksia (Voutilainen 1995). Moreenin uraanipitoisuudesta saadaan tietoa Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisesta geokemiallisesta kartoituksesta (Koljonen, toim., 1992). 23 Porakaivoveden radonpitoisuus Radonpitoinen porakaivovesi voi joissain tapauksissa olla merkittävä huoneilman radonin lähde. Säteilyturvakeskus on tehnyt jo 7-luvulta alkaen radioaktiivisuusmäärityksiä Kymen läänin kaivojen vesistä. Vesinäytteitä on tutkimusalueella mitattu 42 porakaivosta ja niiden keskiarvo on 612 Bq/l. Korkein mitattu porakaivoveden radonpitoisuus alueella on 17 Bq/l. Vaikka Kymen läänissä on tehty runsaasti kaivovesien radonpitoisuusmittauksia, niin asuntoja, joissa olisi mitattu sekä huoneilman että porakaivoveden radon löytyi koko aineistossa vain 63 kappaletta. Tässä aineistossa porakaivoveden radon ei nostanut merkittävästi radonpitoisuuksia huoneilmassa. Tulos johtunee siitä, että aineiston porakaivoissa veden radonpitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia: kaikki olivat alle 2 Bq/l. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu veden radonin nostavan huoneilman 11

STUK-A136 pitoisuutta määrällä, joka on noin 2-1 x 1~ 5 kertainen veden radonpitoisuuteen verrattuna. Tällöin veden pitoisuus 1 Bq/l nostaa huoneilman pitoisuutta noin 2-1 Bq/m 3. 3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS Seuraavassa tarkastellaan eri rakennuspohjatyyppejä yksityiskohtaisemmin. Tekstin ymmärtämistä helpottavat Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemat maaperä-, hiekka- ja soravara- sekä kallioperäkartat. Tarkempi geologinen kuvaus löytyy karttalehtiselityksistä. Kirjallisuusviiteosa sisältää erillisen luettelon tutkimusalueen geologisista kartoista ja niihin liittyvistä karttalehtiselityksistä. 3.1 Kallio Kymen läänin länsi- ja keskiosien kallioperä muodostuu laajasta, yhtenäisestä rapakivigraniitista. Tähän ns. Viipurin rapakivimassiiviin liittyy Suomenniemellä pienempi rapakivialue. Tutkimusalueen muiden osien kallioperä on koostumukseltaan vaihteleva. Se muodostuu rapakiviä vanhemmista, ns. svekokarjalaisista kivistä, joihin kuuluu granitoideja, gneissejä, liuskeita, amfiboliitteja ja gabroja. Rapakivimassiivia reunustavat alueen luoteis- ja pohjoislaidalla granitoidivaltaiset kivet. Muualla eli Kymen läänin itäosissa tavataan runsaammin gneissejä ja liuskeita. Lisäksi koko svekokarjalaisella alueella tavataan satunnaisesti amfiboliitteja ja gabroja. Kymen läänissä, kuten muuallakin Suomessa, kallioperä on lukuisten murrosten ja siirrosten rikkomaa. Alueella esiintyy eri suuntaisia murrosvyöhykkeitä, mm. Salpausselät ovat syntyneet tällaisiin laaksoihin. Murrosten ja siirrosten alueella kallioperä on rikkonaista. Kymen läänin länsiosassa kallioperän uraanipitoisuus on selvästi suurempi kuin itäosassa. Säteilyturvakeskus on analysoinut kivilajinäytteiden radiumpitoisuuksia rapakivialueella (Voutilainen 1995). Tulosten perusteella rapakivialueella Virolahti-Valkeala linjan länsipuolella viborgiittien ja pyterliittien radiumpitoisuus on keskimäärin noin 1 Bq/kg, mikä vastaa uraanipitoisuutta 8 ppm. Tasarakeisen rapakiven radiumpitoisuus on selvästi korkeampi, keskimäärin noin 14 ppm. Kymen läänin puolella tasarakeisia rapakiviä esiintyy mm. Iitin Perheniemessä, Anjalankosken ja Elimäen rajalla Villikkalassa, Kymissä ja Pyhtäällä. 12

Virolahti-Valkeala linjan itäpuolella viborgiitin ja pyterliitin uiaanipitoisuus on noin 5 ppm, mikä vastaa suunnilleen graniittien keskipitoisuutta. Lappeenrannan tasarakeisen rapakiven uraanipitoisuus on suunnilleen samaa luokkaa. 3.2 Moreeni Moreeni on lajittumaton maalaji, jossa esiintyy vaihtelevia määriä kaikenkokoisia kallioperän murskaantumistuotteita savilajitteesta suuriin lohkareisiin saakka. Moreeniaines on yleensä melko paikallista ja vastaa suunnilleen alla olevan kallioperän koostumusta. Moreenin ilmanläpäisevyys ja siten myös radonin läpäisevyys voi vaihdella melko paljon. Tiivis moreeni on radonin suhteen turvallisempi rakennusmaa kuin paremmin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkamoreenit. Moreenissa uraani on tasaisemmin jakautunut kuin kallioperässä. Uraanipitoisuus on keskimäärin suurempi Kymen läänin länsiosassa (6 ppm) ja pienenee itään päin mentäessä (3 ppm) (Koljonen toim. 1992). 33 Savi ja siltti Savi ja siltti ovat tiiviitä, joten ne eivät yleensä juurikaan läpäise ilmaa eivätkä siten myöskään radonia. Saven pinnan kuivakuori voi kuitenkin halkeilla ja se saattaa lisätä radontuottoa. Kuivakuorikerroksen paksuus vaihtelee paikallisista olosuhteista riippuen yleensä siten, että se on aurinkoisilla rinteillä suurempi ja tasanteilla sekä pohjoisrinteillä pienempi. 3.4 Sora ja hiekka jäätikköjoki- ja reunamuodostumissa Harjumuodostumat syntyivät jäätikköjokien lajitellessa soraa ja hiekkaa ja kasatessa niitä mannerjäätikön railoihin ja jäätikkötunnelien edustalle. Nämä ns. glasifluviaaliset muodostumat esiintyvät ikään kuin haaroittuneena jokikuviona. Yleensä ne muodostuvat useiden kilometrien pituisesta harjanteesta, joka koostuu hiekasta ja sorasta vaihtelevissa suhteissa. Paikoin taas esiintyy pienempiä kumparemaisia muodostumia, joista syntyy pitkä ketju. Harjualueet on kuvattu 1 : 1 - mittakaavaisissa maaperäkartoissa tummanvihreällä värillä. Kymen läänin alueella esiintyy runsaasti lajittuneen hiekan ja soran muodostumia. Alueen läpi kulkevat suuret reunamuodostumat, I ja n Salpausselkä (SSI ja SSH). 13

STUK-A136 Ne ovat syntyneet mannerjäätikön reunaan sen pysähtyessä pidemmäksi aikaa peräänsymisvaiheessa. Lisäksi alueella esiintyy lukuisia, Salpausselkiin nähden suurin portein poikittaisia harjujaksoja. Näiden harjujen suuntaus on läänin länsiosissa nxm lounaasta koilliseen ja muuttuu itään päin mentäessä luode-kaakkosuuntaiseksi. Sora- ja hiekka-alueiden radonkriittisyyteen näyttää vaikuttavan aineksen läpäisevyyden lisäksi se, missä osassa Kymen lääniä ne sijaitsevat. Kymen läänin länsiosassa, niissä maankamaran uraanipitoisuus yleisestikin on korkeampi, näyttävät harjut olevan radonkriittisempiä kuin itäosassa. 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa Jääkauden jälkeen eri meri- ja järvivaiheiden aallot huuhtoivat harjujaksoista ja reunamuodostumista hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne uudelleen rantakerrostumiksi. Harjualueilla rantakerrostumat ovat yleisimmin harjuja ympäröiviä hiekkaterasseja. Aines on rakeisuudeltaan hienompaa kuin vastaavassa ydinhariussa. Myös moreenikumpareiden alarinteillä voi olla rantakerrostumia. Yleensä rantakerrostumien paksuus on noin metristä muutamaan metriin. Muiksi hiekkamuodostumiksi luokiteltiin muodostumat, jotka sijaitsevat 1 : 1 -mittakaavaisilla maaperäkartoilla vaaleanvihreällä alueella ja 1 : 2 - mittakaavaisilla maaperäkartoilla hienon hiekan alueella (GEO-luokituksen mukaan). 3.6 Täytemaa Täytemaa voi olla myös merkittävä asunnon huoneilman radonin lähde. Rakennuksen alla käytetty salaojasora jarinnetonttienalaosan täyttömateriaalina käytetty moreeni tai kalliomurske ovat aina läpäisevämpiä kuin alkuperäinen perusmaa. Ohutkin täytemaakenos voi lisätä huoneilman radonpitoisuutta muodostamalla laatan alle tilan, johon perusmaa tuottaa radonia. Jos täytemaakerros on paksu, se voi jo itse tuottaa radonia niin paljon, että suositellut arvot ylittyvät. Alhaisenkin radontuoton alueilla täytemaa voi lisätä radonriskiä läpäisevyytensä, radiumpitoisuutensa ja / tai kerrospaksuutensa takia. 14

4 ENNUSTEMENETELMÄ Kymen läänin alue jaettiin suhteellisen homogeenisiin osiin siten, että kullakin osa-alueella voidaan antaa rakentajille samat radonin torjumista rakentamisessa koskevat ohjeet. Koska tarkoitus oli selvittää nimenomaan maankamarasta erittyvän radonin alueellista jakaumaa, jätettiin porakaivoasunnot pois aineistosta ennustetta laadittaessa. Porakaivoasunnoissa osa radonista voi olla peräisin talousvedestä. Kun tutkittiin eri tekijöiden vaikutusta huoneilman radonpitoisuuteen, havaittiin rakennuspohjatyypin ja perustamistavan olevan tilastollisesti merkitseviä. Rakennuspohjatyyppi tarkoittaa tässä talon alla olevaa maaperää. Maaperän osuuden selvittämiseksi pyrittiin eliminoimaan talon perustustavan vaikutus. Tämän aineiston, kuten myös aikaisempien havaintojen mukaan (Arvela ym. 1993), radonpitoisuudet ovat uudemmissa taloissa selvästi korkeampia kuin vanhemmissa. Tämä johtuu uusista rakennustavoista ja materiaaleista. Lisäksi uudet talot on energian säästämiseksi rakennettu tiiviimmiksi, ja usein ilmanvaihto toimii huonosti. Radonin kannalta vähemmän haitalliset ryömintätilaiset perustukset ovat ajan myötä vähentyneet uudisrakentamisessa. Toisaalta taas radonalttiit ratkaisut, kuten rinnetalot ja kellarilliset talot, joissa on avoin kulkuyhteys alakerran ja yläkerran välillä, ovat lisääntyneet. Myös kevytsoraharkon käyttö sokkelissa ja maanvastaisissa rakenteissa on yleistynyt. Näin ollen osa radonpitoisuuden alueellisesta vaihtelusta johtuu rakennuskannan ikäjakauman eroista eri alueilla. Tämä osa radonpitoisuuden vaihtelusta voidaan korjata käyttämällä tilastollista mallia. Perustamistavaltaan talot jaettiin kolmeen luokkaan käyttäen hyväksi aiempaa selvitystä eri rakennustapojen radonkriittisyydestä (Arvela ja Castren 1994). Radonkriittisyydeltään korkeimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oh' 1) alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerrasta yläkertaan tai 2) perusmuurin sisään valettu laatta ja jotka oli rakennettu vuoden 198 jälkeen. Matalimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oh* joko 1) reunajäykistetty laatta tai 2) ryömintätilainen perustus tai 3) talossa oli kellari ja se oh' rakennettu ennen vuotta 1968. Muut talot sekä ne joista ei ollut riittävästi tietoja, jotta ne olisi voitu luokitella jompaan kumpaan edellisistä, jäivät luokkaan 'muut'. Aluerajat perustuvat tilastollisen mallin avulla korjattuihin huoneilman radonmittauksiin eivätkä suoriin mittaustuloksiin. Rajoja vedettäessä otettiin huomioon 15

STUK-A136 myös eri kivilajialueet sekä tieto maa- ja kallioperää uraanipitoisuudesta. Aluejaot ovat päällekkäisiä siten, että kullakin rakennuspohjatyypillä (kallio, moreeni, savi, harju, muut hiekkamuodostumat) on oma aluejakonsa. Rakentajille annettavat ohjeet saattavat saman alueen sisällä vaihdella rakennuspohjan laadusta riippuen. Ennustetut radonpitoisuudet alueille laskettiin radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustustapaluokalle. 5 RADONTILANNE Kuvassa 1 on vertailtu radonpitoisuuksia eri tavoin perustetuissa taloissa eri osaalueilla. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako. Alueet K1-K3 kuvaavat kallioalueita, M1-M3 moreenialueita, S1-S2 savi- ja silttialueita, H1-H3 harjualueita sekä Salpausselkiä ja HI1-HI2 harjujen liepeitä sekä muita, vähäisiä hiekkamuodostumia. Ryhmään P kuuluvat asunnot, joissa käytetään talousvetenä porakaivovettä ja se sisältää kaikki rakennuspohjatyyppejä. Korkeimmat keskiarvot esiintyvät osa-alueilla H3 ja M3. Radonpitoisuudeltaan alhaisimpia alueita ovat HI1, Kl, Hl, SI ja Ml. Perustamistavan radonkriittisyysluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä uudet, vuoden 198 jälkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintätilainen perustus sekä vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut, kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu. Korkeimmat keskiarvot esiintyvät perustamistapaluokassa 'korkea* ja matalimmat luokassa 'matala' (kuva 1). Tosin joillakin osa-alueilla korkean ja matalan luokan välinen ero on pieni. Esimerkiksi osa-alueella H3 tämä voi johtua siitä, että harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuuteen vaikuttaa enemmän talon sijainti harjulla kuin talon perustamistapa. Luokan 'muut' keskiarvot sijoittuvat yleensä 'matalan' ja 'korkean' luokan väliin. Liitteissä 1-31 on esitetty Kymen läänin kaikki mittaustulokset ruutukarttamuodossa radonpitoisuuden mukaan luokiteltuna. Liitteissä 1-11 on käsitelty kaikkia, eri maalajeille perustettuja taloja. Muissa ruutukarttaliitteissä tarkastellaan erikseen tiiviille ja läpäiseville maalajeille perustettuja taloja. Liitteissä 12-21 on käsitelty kalliolle, moreenille ja savelle tai siltille perustettuja taloja ja liitteissä 2 2-3 1 16

harjuille sekä muille hiekka- ja soramuodostumille perustettuja taloja. Mitattuja asuntoja on vähintään yksi/ruutu. Taulukoissa I - VII on esitetty tilastotietoa eri maalajien ja osa-alueiden radontilanteesta. Taulukoista selviää mittausten määrä, aritmeettinen ja geometrinen keskiarvo sekä 2,4,8 ja 2 Bq/m 3 ylittävien talojen prosentuaaliset osuudet. Aluejaot on esitetty yleispiirteisesti kuvissa 2-7 ja yksityiskohtaisemmin liitteissä 32-41. Joskus samalla alueella moreenille perustettujen talojen radonpitoisuus on hiukan korkeampi kuin kalliolle perustettujen. Tämä johtuu moreenin suuremmasta läpäisevyydestä. Suurimmillaan ero on Iitin koillisosassa, Jaalan eteläosassa ja Valkealan eteläosassa. Tällä alueella on moreenille perustetuissa taloissa keskimäärin yli 2 kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin kalliolle rakennetuissa. Harjumuodostumia ja Salpauselkiä voidaan pitää selvästi radonkriittisimpinä rakennuspaikkoina koko alueella. Toiseksi radonkriittisimpiä ovat harjujaksojen liepeet ja muut vähäiset hiekkamuodostumat. Kaikki sora- ja hiekka-alueet eivät vaikuta yhtä radonkriittisiltä. Esimerkiksi Lappeenrannassa Salpausselän itäosassa ja Rautjärvellä koko Salpausselän alueella radonpitoisuudet ovat pienemmät kuin muualla. Tämä johtunee siitä että mitatut asunnot eivät sijaitse aivan harjun lakialueilla. Toisaalta taas Taipalsaaren Saimaanharjulla on mitattu paljon taloja, jotka sijaitsevat harjun laella ja sen yläosissa ja Saimaanharju onkin yksi Kymen läänin radonkriittisimpiä asuinalueita. Kymen läänissä alhaisimpien radonpitoisuuksien alueilla ovat radontasot joko hieman matalampia (Kl, HI1) tai suurin piirtein samalla tasolla (Ml, SI, Hl) kuin koko maan pientaloasunnoissa keskimäärin, 145 Bq/m 3. Radontasot muilla alueilla ovat selvästi korkeampia. 17

STUK-A136 H3 M3 K3 HI2, H2 M2 J "" ' : iv- v -i< >..-; :;>:.1 J P K2 S2 M1 S1 1 H1 K1 HU mmm mm _ >-:-j :S.:I DMAT KOR O MUU 1 2 3 4 5 6 Keskiarvo Bq/m3 7 Auva 1. Asuntojen radonpitoisuudet eri osa-alueilla Kymen läänissä. Osa-alueilla Kl - K3 talot on rakennettu kalliolle, osa-alueilla Ml - M3 moreenille, osa-alueilla SI - S2 savelle tai sillille, osa-alueilla Hl - H3 varsinaisille harjumuodostumille ja SalpausselUle sekä osa-alueilla HI1 - HI2 harjujen reunaalueille tai muille hiekkamuodostumille. Ryhmään P kuuluvat asunnot, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Talot on jaettu kolmeen eri perustamistapaluokkaan: korkea, matala ja muu. Radonkriittisyydeltään korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä sekä avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä. Lisäksi korkeaan luokkaan kuuluvat talot, jotka on rakennettu vuoden 198 jälkeen ja joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Radonkriittisyydeltään matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintätuainen perustus. Lisäksi siihen kuuluvat ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu. 18

Taulukko I. Tilastotietoa asuntojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aka - aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin. Kunta kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 Anjalankoski Elimäki Hamina Iitti Imatra Jaala Joutseno Kotka Kouvola Kuusankoski Lappeenranta Lemi Luumäki Miehikkälä Parikkala Pyhtää Rautjärvi Ruokolahti Saari Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Uukuniemi Valkeala Vehkalahti Virolahti Ylämaa Kaikki 363 13 52 17 443 212 28 9 177 969 336 36 111 49 71 37 47 145 15 161 19 71 8 472 149 73 65 6461 31 317 238 316 235 4 229 354 274 295 163 23 255 264 249 488 99 259 123 319 133 57 1% 327 347 31 256 325 223 26 165 22 145 246 16 254 22 235 122 182 192 225 152 34 77 149 11 27 88 332 137 229 244 244 28 2V9 56 75 44 51 33 59 35 67 51 62 24 47 51 67 34 67 6 37 13 45 26 73 38 57 64 59 48 55 2 21 12 17 13 22 11 3 18 21 6 17 15 22 21 36 14 22 44 13 23 24 21 2 23 5 5 4 4 4 9 2 7 5 3 1 3 3 6 12 4 9 17 7 8 7 6 1 2 1 3 <1 <1 5 1 1 2 <1 1 1 19

STUK-A136 Taulukko II. Tilastotietoa kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Kl = Kl.l - 1.4, K2 = K2.1- K2.14ja K3= K3.1 - K 3.6. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja liitteissä 32 ja 33. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 Kl kaikki Kl.l K1.2 K1.3 K1.4 K2 kaikki K2.1 K2.2 K2.3 K2.4 K2.5 K2.6 K2.7 K2.8 K2.9 K2.1 K2.ll K2.12 K2.13 K2.14 K3 kaikki K3.1 K3.2 K3.3 K3.4 K3.5 K3.6 K1-K3 kaikki kallio-alueet 166 64 57 32 13 638 37 45 68 29 122 76 39 1 18 8 77 62 33 14 358 1 95 42 33 135 43 1162 119 137 113 85 137 259 253 212 297 277 256 232 147 456 195 123 279 278 218 61 382 336 415 39 294 388 36 277 96 18 98 7 19 192 24 156 229 214 211 186 124 267 169 17 27 24 151 237 277 266 264 32 253 29 263 195 13 2 11 3 15 5 54 47 6 55 59 49 28 5 33 13 52 5 39 5 67 7 63 76 67 69 58 5 1 2 8 17 19 13 25 17 16 11 3 6 2 24 18 36 35 2 38 41 21 39 28 2 3 4 3 1 2 5 3 3 14 1 1 17 5 3 7 9 4 <1 7 <1 2

Taulukko III. Tilastotietoa moreenille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Ml = MU - M1.7, M2 = M2.1 - M2.1 ja M3 = M3.1 - M3.4 Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteissä 34 ja 35. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < - pienempi kuin. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 Ml kaikki Ml.l M1.2 M1.3 M1.4 M1.5 M1.6 M1.7 M2 kaikki M2.1 M2.2 M2.3 M2.4 M2.5 M2.6 M2.7 M2.8 M2.9 M2.1 M3 kaikki M3.1 M3.2 M3.3 M3.4 M1-M3 kaikki moreeni-alueet 321 19 29 83 47 9 33 2 864 32 195 116 65 35 242 25 82 27 45 267 28 146 3 63 1452 162 144 134 211 124 185 9 116 38 227 371 248 248 254 319 247 339 324 28 469 48 516 43 418 35 118 118 11 161 15 129 68 94 243 188 292 19 22 193 258 219 255 272 251 329 363 37 32 25 219 23 26 17 33 15 28 9 1 63 5 72 45 51 46 72 52 66 7 62 78 96 8 83 64 57 7 3 12 11 24 13 36 17 12 17 24 12 26 26 2 37 32 43 27 3 22 1 2 1 4 7 1 2 3 4 5 7 12 4 14 13 1 5 1 1 2 <1 21

STUK-A136 Taulukko IV. Tilastotietoa savelle ja siltiue perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. SI = Sl.l - SI.2 ja S2 = S2.1 - S2.12. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 4 ja liitteissä 36 ja 37. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 SI kaikki Sl.l S1.2 S2 kaikki S2.1 S2.2 S2.3 S2.4 S2.5 S2.6 S2.7 S2.8 S2.9 S2.1 S2.ll S2.12 S1-S2 kaikki savija silttialueet 225 78 147 583 19 67 39 47 23 24 34 215 49 37 1 19 88 14 114 153 233 24 235 165 281 197 346 244 233 21 243 144 213 27 11 95 12 195 27 188 143 219 186 282 214 199 177 23 137 176 166 19 9 25 51 47 52 33 53 61 71 65 5 47 57 1 53 42 2 3 11 21 1 17 33 9 1 4 16 11 8 1 4 <1 2 <1 22

Taulukko V. Tilastotietoa harjuille ja SalpausselkämuodostumiUe perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Hl = HI 1.1 - Hl.4, H2 = H2.1 - H2.24ja H3 = H3.1 - H3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvissa 5 ja 6 sekä liitteissä 38 ja 39. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli2ööö Bq/m 3 Hl kaikki Hl.l H1.2 H1.3 H1.4 H2 kaikki H2.1 H2.2 H2.3 H2.4 H2.5 H2.6 H2.7 H2.8 H2.9 H2.1 H2.ll H2.12 H2.13 H2.14 H2.15 H2.16 H2.17 H2.18 H2.19 H2.2 H2.21 H2.22 H2.23 H2.24 119 39 58 12 1 196 11 21 26 97 52 16 13 53 18 72 15 125 49 22 85 59 72 3 96 44 64 55 13 5 139 166 117 13 167 343 298 329 31 345 37 368 336 291 242 244 426 234 422 416 297 211 512 43 491 238 426 314 551 389 16 123 89 12 139 231 223 246 242 286 246 294 262 216 181 188 289 179 292 285 199 163 258 252 318 185 284 25 268 249 14 18 12 8 2 57 64 67 5 72 62 75 62 64 56 44 47 45 61 64 54 41 56 57 73 52 61 49 54 4 3 5 2 24 18 24 27 31 33 38 23 21 17 14 27 11 29 46 18 14 35 43 27 14 28 27 15 4 1 3 8 9 1 4 5 12 6 8 6 3 2 2 6 9 5 18 13 13 14 9 15 2 "I 2 1 7 3 2 8 23

STUK-A136 Taulukko V. jatkuu sivulta 24. Tilastotietoa harjuille ja Salpausselkämuodostumille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. H3 = H3.1 - H3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvissa 5 ja 6 sekä liitteissä 38 ja 39. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka - geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 H3 kaikki H3.1 H3.2 H3.3 H3.4 H3.5 H3.6 H3.7 H3.8 H3.9 H1-H3 kaikki harjut ja Salpausselät 679 7 52 22 14 4 9 14 533 7 1894 64 67 966 1118 457 164 1162 667 54 798 423 418 528 53 59 312 669 51 57 41 465 272 82 86 75 86 64 1 78 1 83 71 63 52 71 64 55 36 75 56 64 5 71 32 22 29 37 46 21 25 33 29 19 43 12 3 15 14 25 22 1 14 2 24

Taulukko VI. Tilastotietoa harjujen UepeiUe tai muille hiekkamuodostumiue perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. HIl = Hl.l - H1.3ja HI2= H2.1 - H2.16. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 7 ja liitteissä 4 ja 41. Aka = aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 yli 4 Bq/m 3 yli 8 Bq/m 3 yli 2 Bq/m 3 HIl kaikki HI1.1 HI1.2 HI1.3 HI2 kaikki HI2.1 HI2.2 HI2.3 HI2.4 HI2.5 HI2.6 HI2.7 HI2.8 HI2.9 HI2.1 HI2.11 HI2.12 HI2.13 HI2.14 HI2.15 HI2.16 HI1-HI2 kaikki muut hiekkamuod. 156 14 44 8 52 13 56 43 52 33 21 42 49 6 1 31 27 13 25 35 1 586 11 15 12 159 362 31 547 312 37 36 299 294 331 246 216 275 328 495 16 28 215 333 89 81 89 98 232 23 311 267 23 216 21 171 269 195 188 227 264 353 314 171 159 28 9 7 7 25 6 54 66 74 71 58 62 48 76 47 5 6 67 69 56 37 4 54 2 13 23 8 32 3 25 21 19 14 29 1 1 23 22 46 32 17 1 2 6 8 13 4 6 5 5 4 5 7 15 16 6 5 2 7 12 3 1 25

STUK-A136 Taulukko VH. Vertailu porakaivovettä käyttävien asuntojen ja muiden asuntojen radontilanteesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot ja rivitalot. Osa-alue ja rakennuspohja talot kalliolla KAIKKI Kl K2 K3 talot moreenilla KAIKKI Ml M2 M3 talot savella tai siltillä KAIKKI SI S2 talot harjuilla KAIKKI Hl H2 H3 talot muilla hiekkamuodostumilla KAIKKI HI1 HI2 KAIKKI TALOT aritmeett. porakaivoasunnot Bq/m 3 27 131 254 632 274 136 39 444 24 116 234 45 168 31 652 325 85 331 32 keskiarvo muut asunnot Bq/m 3 277 119 259 382 35 162 38 469 27 14 233 423 139 343 64 333 11 362 327 yli 2 Bq/m 3 % % pora- muut kaivo- asunnot asunnot Bq/m 3 Bq/m 3 46 15 52 67 54 2 64 92 35 47 69 33 57 88 58 6 53 5 13 5 67 57 23 63 78 42 19 51 63 14 57 82 54 9 6 55 yli 4 % porakaivoasunnot Bq/m 3 18 3 19 43 2 3 25 46 1 13 42 24 68 25 25 23 Bq/m 3 % muut asunnot Bq/m 3 2 1 17 35 22 7 24 37 8 2 11 32 3 24 52 2 2 23 23 26

6 RADONENNUSTEET JA YLITYSPROSENTIT Jos rakennetaan radonia huomioon ottamatta, on Kymen läänissä kullakin eri alueella odotettavissa taulukossa Vm esitetyt radonennusteet ja eri pitoisuuksien ylitysprosentit. Ennuste on radonpitoisuus, joka ylittyy puolessa tapauksista ja joka on laskettu radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustustapaluokalle. Siihen kuuluvat uudet talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta tai maanvastaisia seiniä alakerrassa sekä avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. Kun talo perustetaan muulla tavoin, jäävät ennusteet ja ylitysprosentit alhaisemmiksi. Kymen läänin radonennusteet on esitetty myös kuvissa 2-7. Radonennusteet ovat pienimpiä Kymen läänin itäosassa useimmille maalajeille rakennettaessa (kts. taulukko Vm ja kuvat 2-7). Ainoastaan Salpausselät ja harjumuodostumat sekä pieni kallioalue, joka ulottuu Lnatrankoskelta Ruokolahden kirkonkylään, ovat radontasoltaan muuta osaa korkeampia. Alhaisen radonpitoisuuden alueilla tullaan ylittämään 2 Bq/m 3 noin 2-3 %:ssa uusista taloista. Radonkriittisintä on rakentaa pitkittäisharjuille läänin luoteis-, länsi- ja keskiosissa, esim. Pyhtäällä, Kotkassa, Iitissä ja Taipalsaarella sekä osissa Vehkalahtea, Anjalankoskea, Elimäkeä ja Valkealaa. Suurin piirtein samoilla alueilla, Taipalsaarta lukuunottamatta ovat kallio- ja moreenialueet lähes yhtä radonkriittisiä kuin pitkittäisharjut. Korkean radontason alueilla 8 %:ssa uusista taloista tullaan ylittämään 2 Bq/m 3, noin puolessa (4-6 %) ylitetään 4 Bq/m 3 ja 15-3 %:ssa 8 Bq/m 3. Ennusteessa oletetaan, ettei radonia mitenkään torjuta rakennusvaiheessa. 27

STUK-A136 Taulukko VIII. Radonennusteet eri rakennuspohjatyypeille perustettaville taloille Kymen läänissä. Ennusteet on laskettu radonin kannalta epäedullisimmille perustustavoille: perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta tai perustus, jossa on maanvastaisia seiniä alakerrassa ja avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. rakennuspaikan maalaji kallio moreeni savi tai siltti harjut, Salpausselät harjujen liepeet ja muut hiekkamuodostumat alue Kl K2 K3 Ml M2 M3 SI S2 Hl H2 H3 Hli H12 ennuste Bq/m 3 12 24 36 13 28 38 13 22 13 26 47 12 31 yli 2 Bq/m 3 % 3 6 8 3 7 8 2 6 3 6 8 3 7 yli 4 Bq/m J % 6 3 4 7 3 5 4 17 1 3 6 6 4 yli 8 Bq/m J % 1 6 15 1 8 16 <1 2 2 1 3 1 12 28

7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET Seuraavassa tarkastellaan eri osa-alueita yksityiskohtaisemmin. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako. Vaikka osa-alueet on rajattu kuvissa 2-7 yhtenäisiksi alueiksi, niin todellisuudessa alueet ovat mosaiikkimaisia muodostuen kyseisen osa-alueen sisällä olevasta maalajista. Tekstin ymmärtämistä helpottaa, jos tarkastellaan radonennustekarttojen ohella myös geologisia karttoja. 7.1 Kallioalueet Kallioalueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan kalliolle. Kallioalueiden Kl - K3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa n ja niiden tarkemmat rajat liitteissä 32-33. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 2. 7.1.1 Alueet Kl Alueet Kl koostuvat kallioalueista Kymen läänin itäosissa. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 3 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 2 Bq/m 3. Noin 6 % uusista taloista ylitetään 4 Bq/m 3 ja noin 1 % tapauksista 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 12 Bq/m 3. Kl on radontasoltaan samaa luokkaa kuin moreenialue Ml sekä savi- ja silttialue SI. Nämä kattavat suurelta osin samat alueet. Ylämaa: kunnan pohjois- ja koillisosat (Rumpu, Villala, Hyttilä) kuuluvat alueeseen Kl Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta luoteisreunaa (Uus-Lavola, Kivisalmi) kuuluu alueeseen Kl Savitaipale: kunnan pohjois- ja koillisosat mukaanlukien kirkonkylä kuuluvat alueeseen Kl 29

STUK-A136 Taipalsaari: suurin osa kunnasta lukuunottamatta lounaislaitaa (Merenlahti) kuuluu alueeseen Kl Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen Kl Imatra: suurin osa kaupungista lukuunottamatta keskustaa (Tainionkoski, Imatrankoski, Vuoksenniska) kuuluu alueeseen Kl Ruokolahti: suurin osa kunnasta lukuunottamatta kirkonkylää, Rasilaa ja Suurkylää kuuluu alueeseen Kl Rautjärvi: koko kunta kuuluu alueeseen Kl Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen Kl Saari: koko kunta kuuluu alueeseen Kl Uukuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Kl KYMEN LÄÄNI Huoneilman radonennuste Rakennuspohja kaltio " ''^Lappeenranta Luumäki Anjalankoski \ " / (Miehikkälä-.. taä V *--'v.y«hkalahtiä >.r\f '" _.j.. :«>. -Virolah Yli 2 Bq m3 [""""] Kl 3 "o K2 6 -. K3 8 % Yli 4 Bqm3 Kl 6% K2 3 o K3 4 «<, Kuva 2. Rakennusmaan radonhiokitus kalliolle rakennettaville taloille Kymen läänissä. 3

7.1.2 Alueet K2 Alueet K2 koostuvat kallioalueista Kymen läänin länsiosissa. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 6 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 2 Bq/m 3. Noin 3 % uusista taloista ylitetään 4 Bq/m 3 ja noin 6 % tapauksista 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 24 Bq/m 3. K2 on radontasoltaan suurin piirtein samaa luokkaa kuin moreenialue M2 sekä savi- ja silttialue S2. Nämä kattavat suurelta osin samat alueet. Pyhtää: suurin osa kunnasta lukuunottamatta länsiosaa kuuluu alueeseen K2 Kotka: suurin osa kaupungin alueesta lukuunottamatta Kotkan keskustaa, Mussaloa ja Kyminlinnaa sekä Karhulaa, Otsolaa ja Saksalaa kuuluu alueeseen K2 Anjalankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2 Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2 Kuusankoski: suurin osa kaupungista lukuunottamatta keskiosaa (Kuusaa) kuuluu alueeseen K2 Iitti: kunnan länsi- ja pohjoisosat (Vuolenkoski, Kymentaka, Sitikkala) kuuluvat alueeseen K2 Jaala: koko kunta kuuluu alueeseen K2 Valkeala: kunnan länsiosa (Oravala, Selänpää, Vuohijärvi) ja aivan itäreuna (Rautjärvi, Immanen) kuuluu alueeseen K2 Luumäki: suurin osa kunnasta lukuunottamatta itäosaa (Jurvala, Haudankylä, Suo-Anttila) kuuluu alueeseen K2 Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen K2 Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2 Miehikkälä: koko kunta kuuluu alueeseen K2 Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen K2 31

STUK-A136 Ylämaa: kunnan etelä-, länsi- ja keskiosat mukaanlukien kirkonkylä kuuluvat alueeseen K2 Lappeenranta: kaupungin luoteisosa (Uus-Lavola, Kivisalmi) kuuluu alueeseen K2 Lemi: koko kunta kuuluu alueeseen K2 Savitaipale: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koillisosaa (Kirkonkylä, Partakoski) kuuluu alueeseen K2 Suomenniemi: suurin osa kunnasta lukuunottamatta Laamalaa itäosassa kuuluu alueeseen K2 Imatra: kaupungin keskusta (Tainionkoski, Imatrankoski, Vuoksenniska) kuuluu alueeseen K2 7.1.3 Alueet K3 Alueet K3 koostuvat kallioalueista Kymen läänin länsiosissa, vyöhykkeessä, joka ulottuu Pyhtäältä ja Kotkasta Elimäen kautta Iitin kaakkoisosiin. Myös Kuusankosken keskiosa ja Valkealan itäosa kuuluvat alueeseen K3. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 8 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 2 Bq/m 3. Noin 4 % uusista taloista ylitetään 4 Bq/m 3 ja noin 15 % tapauksista 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 36 Bq/m 3. Alue K3 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin moreenialue M3 ja nämä kattavat lähes samat alueet. Pyhtää: kunnan länsiosa (kirkonkylä, Kangas, Ahvenkoski ja Alakaupunki) kuuluu alueeseen K3 Kotka: Kotkan keskusta, Mussalo ja Kyminlinna sekä Karhula, Otsola ja Saksala kuuluvat alueeseen K3 Elimäki: koko kunta kuuluu alueeseen K3 Kuusankoski: kaupungin keskiosa (Kuusaa) kuuluu alueeseen K3 Iitti: kunnan kaakkois- ja keskiosat (kirkonkylä, Kausala, Haapa-Kimola, Sääksjärvi) kuuluvat alueeseen K3 32

Valkeala: kunnan itäinen puolisko (kirkonkylä, Utti, Pasi, Tuohikotti) kuuluu alueeseen K3 12 Moreenialueet Moreenialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan moreenille. Moreenialueiden Ml - M3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa m ja niiden tarkemmat rajat liitteissä 3 4-3 5. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 3. KYMEN LÄÄNI Huoneilman radonennusle Ralcennuspohja: moreeni 5 km Yli 2 Bq m3 H Ml 3% -\ M2 7 % m M3 8 % S! Yli 4 Bq/m3 H Ml 7»o n M2 3 % il M3 5 % Kuva 3. Rakennusmaan radonluokitus moreenille rakennettaville taloille Kymen läänissä. 12.1 Alueet Ml Alueet Ml koostuvat moreenialueista Kymen läänin itä- ja pohjoisosissa. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 3 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 2 Bq/m 3. Noin 7 % uusista taloista ylitetään 4 Bq/m 3 33

STUK-A136 ja noin 1 % tapauksista 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 13 Bq/m 3. Alue Ml on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue Kl sekä savi- ja siltti alue SI. Nämä kattavat suurelta osin samat alueet. Jaala: kunnan pohjoisosa (Hartola, Huhdasjärvi, Ansalahti) kuuluu alueeseen Ml Valkeala: kunnan pohjoisosa (Hillosensalmi, Voikoski) ja aivan itäisin reuna (Rautjärvi, Korjankylä, Haukisaari) kuuluvat alueeseen Ml Luumäki: kunnan pohjoisosa (Kannuskoski, Inkilä, Jurvala) kuuluu alueeseen Ml Lappeenranta: koko kaupunki kuuluu alueeseen Ml Lemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Savitaipale: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Suomenniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Taipalsaari: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Imatra: koko kaupunki kuuluu alueeseen Ml Ruokolahti: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Raufljärvi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Saari: koko kunta kuuluu alueeseen Ml Uukuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml 7.2.2 Alueet M2 Alueet M2 koostuvat moreenialueista Kymen läänin itä- ja pohjoisosissa. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 7 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 2 Bq/m 3. Noin 3 % uusista taloista ylitetään 4 34

Bq/m 3 ja noin 8 % tapauksista 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 28 Bq/m 3. Alue M2 on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin kallioalue K2 ja nämä kattavat lähes samat alueet. Pyhtää: suurin osa kunnasta lukuunottamatta länsiosaa kuuluu alueeseen M2 Kotka: suurin osa kaupungista paitsi Karhula ja Otsola kuuluu alueeseen M2 Anjalankoski: lähes koko kaupunki paitsi Kaipiainen pohjoisosassa kuuluu alueeseen M2 Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2 Kuusankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2 Iitti: koko kunta kuuluu alueeseen M2 Jaala: kunnan eteläpuolisko (kirkonkylä, Kimola, Siikava, Uimila, Siikaniemi) kuuluu alueeseen M2 Valkeala: kunnan länsiosa (kirkonkylä, Utti, Selänpää ja Vuohijärvi) kuuluu alueeseen M2 Luumäki: kunnan eteläosa (Taavetti ja kirkonkylä) kuuluu alueeseen M2 Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen M2 Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2 Miehikkälä: koko kunta kuuluu alueeseen M2 Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen M2 Ylämaa: koko kunta kuuluu alueeseen M2 1.2.2, Alueet M3 Alueet M3 koostuvat moreenialueista Kymen läänin länsiosissa, vyöhykkeessä, joka ulottuu Pyhtäältä Elimäen kautta Valkealaan. Lisäksi Karhula ja Otsola Kotkassa kuuluvat alueeseen M3. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 8 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 2 Bq/m 3. 35