Soveltuuko katusovittelun nopean puuttumisen malli Suomeen?

Soveltuuko katusovittelun nopean puuttumisen malli Suomeen? Uskon, että sovittelutoiminnalla saa nuoren yhteistyöhön, toisin kuin pelkällä rankaisemisella Irma Anneli Nikula Valtiotieteiden lisensiaatti Aseman Lapset ry Helsinki

2 SISÄLLYS 1. Johdanto..4 1.2 Selvityksen taustaa...7 1.3 Selvityksen lähtökohdat... 8 2. Aiempia tutkimuksia. 10 3. Katusovittelun pilotointi...14 3.1 Verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa.. 17 3.2 Katusovittelu käytännössä 20 3.3 Sovittelu eilen ja tänään...23 4. Selvityksen tavoite ja tutkimusongelmat 25 4.1 Tutkimuksen eettiset vaatimukset... 26 5. Tutkimusaineisto ja analyysimenetelmät 28 6. Aseman Lapset ry:ssä katusovitteluun osallistuneet nuoret 29 6.1 Konfliktityöpajatyöskentely pienryhmissä 33 6.2 Palaute nuorten konfliktityöpajan ryhmätyöskentelystä 39 7. Katusovittelu ja sen merkitys eri osapuolille kyselyn tulokset 41 7.1 Huoltajien mukana olo ja mielipiteet katusovittelusta...41 7.2 Epäiltyjen alle 18-vuotiaiden sovittelun vaikutuksia ja mielipiteitä vahingonkorvauksista 43 7.3 Yhteistyökumppaneista järjestyksenvalvojien näkemykset katusovittelusta 45 7.4 Poliisin näkemys katusovittelusta..46 7.5 Kauppakeskuksen johtajan näkemys katusovittelusta, elinkeinoelämän. näkemys 47 7.6 Lastensuojelusosiaalityöntekijän näkemys katusovittelusta.47 7.7 Sovitteluohjaajan näkemys katusovittelusta vapaaehtoissovittelijana..48

3 8 Yhteenveto tutkimuksesta....48 LÄHTEET. 52 LIITTEET..54 KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO KUVIO 1. Katusovittelun prosessi. 16 KUVIO 2. Katusovitteluhankkeen yhteistyöverkosto....17 TAULUKKO 1. Alle 18-vuotiaiden soviteltavina olleet teot katusovittelussa...29 TAULUKKO 2. Epäiltyjen uusintarikokset katusovittelun jälkeen 29 TAULUKKO 3. Katusovitteluun osallistuneen lapsen / nuoren omat ongelmat. 31 TAULUKKO 4. Alle 18-vuotiaiden soviteltavina olleet teot Sovittelutoimistossa.31 TAULUKKO 5. Epäiltyjen rikokset ennen sovittelua ja sovittelun jälkeen 31

4 Soveltuuko katusovittelun nopea puuttumisen malli Suomeen? 1. Johdanto Aseman Lapset ry päätti teettää selvityksen katusovittelutoiminnan vaikuttavuudesta vuosilta 2013-2014. Selvityksen aihe on yhteiskunnallisesti kiinnostava, koska kauppakeskuksista on tullut nuorille uusia julkisia tiloja ja huoli nuorista koskettaa monia. Katusovittelu on siirtymässä Norjasta Suomeen. Aseman Lapset ry on ryhtynyt ensimmäisenä kehittämään katusovittelua Suomessa. Sosiaalinen tilaus katusovittelulle syntyi viranomaisten, kansalaisten ja tiedotusvälineiden ilmaisemasta huolesta, koskien nuorten näkyvää ongelma- ja häiriökäyttäytymistä kauppakeskuksissa. Yhteiskunnallisesti on merkittävää, että siihen puututaan heti ja tehdään puitteet toiminnalle. Aseman Lapset ry on vuonna 1990 perustettu uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, jonka perustehtävänä on edistää nuorten tervettä kasvua ja ehkäistä syrjäytymistä, väkivaltaa, rikollisuutta sekä päihteiden ongelmakäyttöä. Aseman Lapset ry pyrkii kehittämään lasten, nuorten ja perheiden sekä koko yhteiskunnan hyvinvointia. Päätoimintamuotoja ovat Walkers ja Friends. Friends on lapsille ja nuorille suunnattu hyvinvointia tukeva ohjelma. Walkers-toiminnassa kohdataan nuoria kadulla ja kahviloissa. Lisäksi nuoria kohdataan Walkers-Hubu-bussissa, joka toimii liikkuvana Walkerskahvilana pääkaupunkiseudun lähiöissä ja kaupunkialueella (www.asemanlapset.fi) Katusovitteluhanke käynnistettiin vuoden 2013 alussa raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana. Aloituskohteeksi valittiin Helsingin keskustassa sijaitseva Kampin Kauppakeskus, koska nuoret viettävät siellä paljon vapaa-aikaansa. Kampin kauppakeskuksen on usein sanottu olevan Suomen suurin nuorisotalo. Kampin kauppakeskus näkee nuoret hengailijat tulevaisuuden asiakkaina ja toivottaa nuoret tervetulleiksi siinä, missä muutkin potentiaaliset asiakasryhmät. Nuorten vapaaajanvietto julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa ei ole kuitenkaan aina harmitonta. Kyseisessä kauppakeskuksessa tapahtuu nuorten toimesta näpistelyjä, varkauksia, ilkivaltaa ja muunlaista häiriökäyttäytymistä. Huoleen liittyy käsitys siitä, että kyseessä

5 olevia nuoria ei kyetä normaalin viranomaistoiminnan työaikojen puitteissa tavoittamaan tai auttamaan. Ilmiö on yleinen muuallakin maailmassa. Esimerkiksi Brasilian köyhät nuoret kokoontuvat kauppakeskuksiin tanssimaan, flirttailemaan ja tapaamaan kavereita. Tapahtumiin kuuluu myös kännykkävalokuvien ottamista sekä laulamista ja juoksemista liukuportaikoissa. Pian he saavat kannoilleen luotiliiveihin pukeutuneen vartijan, vaikka nuorten tarkoitus on vain tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa. Jotkut nuoret ovat käyttäneet väenpaljoutta hyväkseen ryöstääkseen ja rikkoakseen. Vandaaleja on kuitenkin vähän. Nuoret eivät halua järjestää juhlia ulkona kadulla, koska siellä on vaarallista, kauppakeskuksissa sen sijaan on heidän mielestään turvallista (Helsingin Sanomat 6.2.2014 A29). Miksi tämä tapahtuu juuri ostoskeskuksissa? Tämä johtunee siitä, että nuoret elävät keskellä kulutuskulttuuria. He tekevät myös vaateostoksiaan ostoskeskuksissa. Nuoret eivät enää saa mennä Sao Paolon liepeillä sijaitsevaan ostoskeskukseen aamupäivän jälkeen ilman aikuista vuoden 2014 tammikuun alusta lukien (etm.). Turvallisen hengailupaikan asettama pääsykielto tuntuu nuorista tylyltä, koska osa heistä on ostanut kaikki vaatteensa kyseisestä kauppakeskuksesta (Helsingin Sanomat 6.2.2014 A29). Nykytilanteen ongelmana on Suomessa se, että rikoksia tekevän nuoren tekemisiin ei voida puuttua välittömästi. Katusovittelulla onkin tästä syystä selvästi annettavaa suomalaiseen sovittelukenttään. Sosiaalipäivystyksen nuorisoryhmän Näppäri-toiminta Itä-Helsingissä ja Helsingin rautatieaseman tunnelissa sijainnut Näppärin toimintapiste lakkautettiin vuonna 2012. Näppäritoiminta siirtyi virka-aikaan tapahtuvaksi toiminnaksi Kallion virastotaloon. Kun sosiaaliviraston nuorisoryhmänkin toiminta päättyi 2013, niin kolmannen sektorin järjestötoiminnalle avautui sopivasti tehtäväkenttää. Ideana katusovittelussa on paljon samaa kuin Näppäritoiminnassa paitsi, että sitä täydentävät nuorten omat ryhmät, joissa heitä koulutetaan vertaissovittelijoiksi. Näin nuoret ikään kuin oppivat pois rikostenteon polulta. Näppäritoiminnasta ohjattiin nuoria riita- ja rikossovitteluun. Katusovittelutoiminta eroaa myös kouluissa tapahtuvasta vertaissovittelusta, sillä katusovittelussa nuorten ryhmiin haetaan juuri niitä nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä häiriökäyttäytymisen ja huolestuttavan rikosten tekemisen vuoksi. Nuorten ryhmätoiminta katusovittelussa on valtakunnallisestikin ainutlaatuista.

6 Restoratiivinen oikeus muodostaa rikosten sovittelun taustateorian. Sovittelu perustuu restoratiivisen eli korjaavan oikeuden arvoihin. Restoratiivisen oikeuden arvojen mukaisesti rikosseuraamuksen tarkoituksena on ensisijaisesti uhrin hyvittäminen, rikoksen tekijän ja uhrin palauttaminen yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan arvojen vahvistaminen. Keskeistä on tulevaisuuteen suuntautuminen ja rikosseuraamuksen yhteisölliset ja korjaavat käsittelytavat. Teoria rikollisuudesta, konflikteista, ennalta ehkäisystä, sovitteluprosesseista, verkostoista ja paikallisyhteisöstä toisaalta sekä toisaalta näiden toimintojen organisointi ja arviointi muihin kohdistuvia loukkauksia ja/tai lainrikkomuksia tekevän nuorison keskuudessa, muodostavat arvioinnin kehykset. Vaikka sovittelua on tutkittu paljon, niin kirjallisuudesta löytyy vähän aineistoa katusovittelusta. Usein nuorten tekemät rikokset ovat asianomistajarikoksia, joissa osapuolilla on vapaa sopimisen mahdollisuus, ennen virallisen rikosprosessin alkamista. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, että soveltuuko katusovittelun nopean puuttumisen malli Suomeen. Tässä selvityksessä pyritään määrittelemään katusovittelutoiminta, sen toimintaympäristö, keskeiset toimijat ja käsitteet. Määrittelyssä katusovittelu paikannetaan myös sovittelun kenttään ja siihen, miten se eroaa perinteisestä nuorten kanssa tapahtuvasta riita- ja rikosasian sovittelusta tai esimerkiksi koulujen vertaissovittelusta. Selvityksen tarkoituksena on tuoda esille katusovittelutoiminnan merkitystä ja mahdollisuuksia nuorten riskikäyttäytymisen ehkäisyssä. Selvitykseen liittyvän tutkimuksen tavoite on arvioida helsinkiläisten nuorten rikostentekijöiden katusovitteluun osallistumista ja sovittelun vaikutusta rikosten uusimiseen 8-17- vuotiaiden nuorten osalta. Tietoa kerätään nuorelta ja hänen vanhemmiltaan tarkoitukseen suunnitellulla kyselykaavakkeella. Kyselyn perusteella on tarkoitus saada esille asiakasnäkökulmasta katusovittelutoiminnan vaikutuksia ja nuorten katusovittelukokemuksia. Selvityksessä haastatellaan verkostotyön näkökulmasta katusovitteluun liittyvät toimijat. Etenkin elinkeinoelämän rooli korostuu harvemmin mukana olevana toimijana rikoksentorjunnan toimijaverkostossa. Perspektiiviä

7 laajennetaan lomakekyselyin ja haastatteluin yhteistyökumppaneihin ja viranomaisiin, kuten sovittelutoimistoon ja poliisiin sekä lastensuojelun edustajiin. 1.2 Selvityksen taustaa Aseman Lapset ry:n henkilöstöä ja Kampin järjestyksenvalvonnasta Tate Vartinen päättivät matkustaa Norjaan tutustuakseen paikan päällä maan katusovittelutoimintaan. Matka toteutettiin 17.10.- 19.10.2012 suomalais-norjalaisen kulttuurirahaston tuella. Helsingin poliisilaitos vastasi kokonaisuudessaan seurueeseen kuuluvan poliisin Anne Terävän matkakustannuksista. Aseman Lapset ry:n tavoitteena oli katusovitteluun tutustumisen lisäksi vertailla saatujen tietojen pohjalta norjalaisen ja suomalaisen sovittelujärjestelmän eroja (Aseman Lapset ry:n matkaraportti 2012). Katusovittelu käynnistyi sovitteluohjaaja Geir Dalen toimesta kokeiluluontoisena hankkeena Oslossa vuosien 1997 ja 1998 vaihteessa. Nuorten välisiin sovittelujuttuihin haluttiin normaalia nopeampi puuttumismalli ja syvempi tapa puuttua konflikteihin. Oslon sovittelutoimistossa havaittiin melko pian, että katusovitteluhankkeessa käytettiin sovittelun periaatteita, mutta katusovittelu olikin kääntynyt yleiseen konfliktien käsittelyyn, kun taas sovittelutoimiston tehtävä oli käsitellä sovittelulain mukaisesti varsinaisia riita- ja rikosasioita. Lisäksi tarvittiin sovittelijoita, jotka olisivat olleet heti valmiita sovitteluun, jolloin sovittelutoimiston ei olisi tarvinnut käyttää muihin työtehtäviin sidottuja sovittelijoita, vaan esimerkiksi eläkkeelle jääneitä vapaaehtoissovittelijoita. Tämän vuoksi vuonna 2005 katsottiin järkevämmäksi siirtää katusovittelu uutena työmallina Punaisen Ristin alaisuuteen, jolla oli vahvempi vapaaehtoistoimijoiden verkosto. Tällä hetkellä Oslon Punaisessa Ristissä hoidetaan monenlaisia toimintoja noin 2300 vapaaehtoisten voimin. Noin 50 henkilöä koordinoi vapaaehtoistyötä Oslon paikallis-toimistossa. Oslon Punainen Risti on vapaaehtoisten jäsentensä ohjaama organisaatio ja yksi Norjan Punaisen Ristin 19 alueorganisaatiosta. Humanitaarinen työ perustuu vapaaehtoisuuteen (Aseman Lapset ry:n matkaraportti 2012). Katusovittelumalli on Norjassa nykyisellään laajasti käytössä, mutta kuitenkin erillisenä toimintona riita- ja rikossovittelusta. Katusovittelu on Norjan valtion pitkän tähtäimen rikoksentorjunnan toimintasuunnitelmassa mukana yhtenä keinona puuttua

8 ennaltaehkäisevästi nuoren konflikteihin. Nykyään Oslon sovittelutoimisto käyttää katusovittelun työmallia sovittelusta juurensa saaneena erillisenä työmuotona (emt). Sovittelua on tutkittu paljon niin kansainvälisesti kuin suomalaisittainkin, ja sen on havaittu toimivan parhaiten rikoksia ennalta ehkäisevänä niiden nuorten kohdalla, joilla ei ole vielä huomattavaa rikoshistoriaa. Samalla sovittelun merkittäväksi eduksi on nostettu nuoren oma vastuunotto tapahtuneesta ja korostettu sitä, että prosessi on sitä ennaltaehkäisevämpää, mitä varhaisemmin soviteltava tapaus päästään käsittelemään (Eskelinen 2010, Nikula 2012). 1.3 Selvityksen lähtökohdat Helsingissä nuoret ovat ottaneet olemisen tilaksi helposti saavutettavan Kampin kauppakeskuksen. Nuorten hengailu liittyy erityisesti näihin tiloihin. Hengailulla tarkoitetaan nuorten sosiaalista yhdessäoloa ilman suunnitelmallista tekemistä ja nuorten tapaa ottaa tila haltuun olemalla (Pyyry 2005; Mäntykoski 2008). Kampin kauppakeskuksen yhteyteen on rakennettu metro- ja linja-autoasema. Päivittäin kauppakeskuksen läpi kulkee noin 100 000 työssäkävijää ja matkustajaa. Viikonloppuisin myös 20 000 nuorta kulkee Kampin kautta metroon ja linja-autoille. Osa nuorista suorittaa ostoksia kauppakeskuksessa, ja osa jää sinne hengailemaan. Kauppakeskuksessa nuoria arvioidaan viehättävän mahdollisuus omaehtoiseen tekemiseen ilman aikuisten asettamia vaatimuksia. Mistä vapaa-aikaansa Kampissa viettävien nuorten ryhmä koostuu? Salla Malin on tutkinut opinnäytetyötään varten syksyllä 2011 nuorten hengailua Kampin kauppakeskuksessa. Hänen empiiriset havaintonsa osoittavat, että tytöt muodostavat enemmistön kauppakeskuksessa hengailijoista (Malin 2012, 37). Tyttöjen runsaus hengailijoina korostuu myös Sirpa Tanin (2011) tekemässä tutkimuksessa, jossa hän haastatteli Kampissa hengailevia nuoria teemahaastattelumenetelmää ja valokuvia hyödyntäen. Hänen tutkimukseensa osallistui yhdeksän tyttöä ja kuusi poikaa. Kampin alueella nuorten hengailuilmiöön perehtynyt Tani (2011) toteaa nuoria haastateltuaan, että tärkein syy kauppakeskuksessa hengailemiseen on kavereiden tapaaminen ja vapaa-ajan viettäminen yhdessä. Lisäksi jotkut nuoret toivat esiin, että

9 hengailu nähdään vaihtoehtona kotona olemiselle ja tietokoneen ääressä istumiselle. Ilmiönä hengailun tärkein ydin on vapaa-ajan viettäminen ilman etukäteen tehtyä suunnitelmaa. Kampin kauppakeskuksessa ja sen läheisyydessä törmätään useasti nuorten tekemiin rikoksiin, jotka liittyvät ilkivaltaan, lievään ja törkeään henkiseen ja /tai fyysiseen pahoinpitelyyn, häirintään, rikkomiseen, kunnianloukkaukseen, laittomaan uhkaukseen, vahingontekoon, lievään petokseen ja huumausaineen käyttörikokseen. Poliisin antamien yksittäisten huomautusten ja rikesakkorangaistusten merkitys jää usein kuitenkin kovin vähäiseksi. Poliisin poistuttua paikalta nuorten oireilu jatkuu usein samanlaisena ja aiheuttaa lisää työtä vartijalle ja poliisille. Nuoret näpistelijät ja vahingontekijät tarvitsevat uudenlaisen intervention. Katusovittelulla pyritään puuttumaan asiaan jo heti rikostapahtuman jälkeen. Ero rikos- ja riita- asioiden sovitteluun onkin siinä, että katusovittelussa korostuu asioiden välitön käsitteleminen. Koulusovitteluun verrattaessa katusovittelulla pyritään tavoittamaan ensikertalaisia rikoksesta kiinnijääneitä nuoria ja myös syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joilla on tilillään jo useita rikoksia. Katusovittelumallin avulla päästään jo olemassa olevan perinteisen sovittelun lisäksi puuttumaan rikoksiin heti tuoreeltaan katutasolla. Esimerkiksi kiusaamistapauksissa pitäisi nuorten kannalta puuttua tilanteisiin heti, koska kiusaamiseen liittyvä uusiutuva luonne ja vaikutukset pitää saada heti katkaistua (Aseman Lapset ry, Johanna Seppälä 2011). Varhaisen ja nopean puuttumisen käsitteet liittyvät olennaisesti alle 15-vuotiaisiin liittyviin väliintuloihin. Mahkosen (2003, 209) mukaan näillä varhaisen ja nopean puuttumisen käsitteillä voidaan tarkoittaa lapsen kehityskaarta ajatellen eri asioita. Varhaisen puuttumisen Mahkonen kytkee ennalta ehkäisyyn ja lapsuudenvaiheeseen ja kohdistaa sen etupäässä niihin lapsiin, jotka eivät ole vielä rikosoikeudellisesti vastuunalaisia. Sovittelu interventiona on ollut Suomessa mahdollista poikkeustapauksissa jo hyvin nuoren, jopa reippaasti alle kymmenvuotiaan lapsen osalta. Hyvin nuoren lapsen tekemisiin voidaan siis puuttua, mikäli sovitteluun ohjaaminen toimii viranomaisten kesken.

10 2. Aiempia tutkimuksia Kansallisissa ja kansainvälisissä kirjallisuuslähteissä on käsitelty melko vähän erityisesti katusovittelua. Dokumentteja löytyy lähinnä suurkokousten käytöstä nuoriso-oikeuden alueella. Vuonna 1997 Oslossa käynnistyi projekti Konfliktit ongelmasta vuoropuheluun ja vastuuseen. Geir Dale valittiin toteuttamaan osaa projektista, ja hän toi vähitellen mukaan projektiin katusovittelun lisäksi muitakin menettelyjä. Projektin perustana olevista dokumenteista havaitsee, että on olemassa joukko erilaisia malleja jotka ovat lähtöisin Saksasta, Uudesta Seelannista, Australiasta, USA:sta ja Norjasta. Kansainvälisesti löytyy joukko kokemuksia, julkaisuja ja muuta kirjallisuutta katusovittelun perustana olevasta restoratiivisesta oikeudesta. Sovittelu ihmisten kesken paikallistasolla ja lähiyhteisössä alkaa siis todella vaikuttaa erilaisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin kaukana oikeudenkäytön ulkopuolella sekä kansallisesti että kansainvälisesti, mistä em. projekti on esimerkkinä (Hydle 2007, 20-21). Geir Dale (2006) on kuvannut tutkimuksessaan konfliktityöskentelyä nuorten kanssa. Työskentely rikoksesta kiinni jääneiden nuorten kanssa jatkuu katusovittelun jälkeen pienryhmissä, mikä ehkäisee nuoria tekemästä uusia rikoksia. Pienryhmissä nuori oppii tekemään suunnitelmia omista päämääristään, esimerkiksi sitoutumaan koulunkäyntiin. Norjassa katusovittelumalli on jo käytössä seitsemässä kaupungissa, ja onnistumisten myötä sen käyttöalue laajenee entisestään. Norjan katusovittelua koordinoi Punainen Risti yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja kunnallisten toimijoiden kanssa. Mallin kehittäminen ja testaus suoritettiin Oslon sovittelutoimiston alaisuudessa. Yksityiset yritykset järjestävät katusovittelun koulutusta työntekijöilleen. Konflikteja voi ilmetä missä tahansa toimintaympäristössä. Tämän vuoksi katusovittelua toteutetaan esimerkiksi moskeijoissa, kauppakeskuksissa ja nuorisotiloissa. Toiminta on moniammatillista yhteistyötä, joka mahdollistaa verkoston yhteistyöllä ainutlaatuisen mahdollisuuden muutokseen ja sovinnontekoon (Aseman Lapset ry, 2012). Ennen kuin tehtiin päätös katusovittelun jatkamisesta ja laajentamisesta Norjassa, päätettiin sen evaluoinnista NOVA-tutkimuskeskuksessa, joka vastaa suomalaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL) (emt. 2013).

11 Ida Hydle (2007) on arvioinut tutkimuksessaan Oslon katusovittelu-projektia. Kysymyksenasettelu ja painopiste on suunnattu tässä arvioinnissa erityisen katusovitteluprojektin vaikutuksien ja tehoamisen kuvauksiin sekä arviointeihin. Keihin projekti kohdistui ja millä tavalla? Projektin tuli kohdistua ennen kaikkea iältään 13 ja 25 välillä oleviin nuoriin henkilöihin, jotka olivat joutuneet mukaan konflikteihin. Oli erityisen tärkeää saada mukaan ympäristöjä, joissa esiintyi vakavia konflikteja. Usein nuoret, jotka olivat syrjäytyneet eivätkä olleet hakeutuneet auttavan tahon toimenpiteisiin, tarvitsivat katusovittelun työntekijöitä eniten (Hydle 2007, 35-36.) Esimerkit edellä osoittavat, kuinka projekti kääntyi eri nuorisoryhmien puoleen. Tavoite oli saavuttaa haavoittuvia nuorison riskiryhmiä laaja-alaisesti ja antaa näille uutta ja olennaista sekä tärkeää osaamista. Noin 200 tällaisten nuorisoryhmien edustajaa oli osallistunut kokonaisuudessaan tai osittain konfliktityöpajoihin, ja noin 30 neuvojanuorta (17-20 vuotta), 42 aikuisneuvojaa ja 14 suurkokousten organisoijaa oli koulutettu. Konfliktineuvostojen puitteissa tapahtuvassa koulutuksessa oli tarkoitus hyödyntää paremman elämän luomista niille, jotka olivat pudonneet vakiintuneiden yhteiskuntanormien ulkopuolelle ja elivät väkivallan, rikollisuuden ja päihteiden leimaamaa elämää (Hydle 2007, 44-48). Hydlen (2007, 37) mielestä koulu- ja katusovittelu ovat jokseenkin sama asia. Katusovittelu menee ehkä syvemmälle. Parissa vuodessa siitä on tullut oikein suosittua. Nuorten on helpompi ymmärtää toisia nuoria. Ennen kuin saat kauniita kukkia, kylvät ensin siemenen, ihmisen täytyy tiedostaa muutos. Seuraavat kysymykset ja vastausesimerkit on poimittu Norjan Punaisen Ristin nuorten konfliktityöpajan toisesta valmiiksi koulutetusta katusovitteluryhmästä. Ryhmään kuului 6 tyttöä ja 5 poikaa, iältään 13-19 vuotta. Nuoret vastasivat kolmeen kysymykseen osallistuttuaan 9 viikon aikana kerran viikossa noin 4 tunnin koulutukseen. Kuinka olet kokenut konfliktityöpajan? - hyödyllinen kokemus, opin näkemään asioita eri näkökulmasta ja ratkaisemaan konflikteja rauhalliseen tapaan, sosiaalinen, jännittävä ja mukava osa elämää - sosiaalinen, opettavainen, jännittävä, kiinnostusta herättävä ja hauska - tuollaiseen konfliktityöpajaan oli hyvä saada osallistua, hyvin opettavainen ja hauska

12 - oikein hyvä, mukavampi kuin luulin - hauska ja hyvin opettava - opin paljon, hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä - hyvä - oikein hyvä, kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista - hauska tapa oppia jotakin hyödyllistä, aika jännittävä - hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä, opin aika paljon - oikein hyvä, on auttanut minua valtavasti arkielämässä Mitä olet oppinut osallistumisestasi konfliktityöpajaan? - olen oppinut kontrolloimaan tunteitani, kontrolloimaan vihaa, reagoimaan eri tavoin, ei pahastumaan kaikesta eikä käyttämään kirahvikieltä/korvia - kuinka konflikteja ratkaistaan, erilaisia (parempia) toimintatapoja. Yhteistyö, konfliktinratkaisu vihanhallinta/tunteet! - kuinka ratkaistaan arkielämän konflikteja - olen aina tiennyt että konflikteja voidaan ratkaista muullakin tavalla kuin tappelemalla, mutta kurssi opetti lisää näitä tapoja - olla positiivinen ja käsitellä konflikteja - käsitellä ongelmia, keskustella rauhallisesti asianomaisen kanssa, tehdä yhteistyötä, ratkaista ongelmia, kontrolloida vihaa ja tunteita - oppinut paljon, ja oli hauskaa olla siellä! - oppinut uusia leikkejä, tavannut uusia ystäviä ja uusia oppimismenetelmiä - oppinut aika paljon, kuten kuinka ratkaista konflikti, nähdä konflikti eri näkökulmista ja paljon muuta - oppinut että konflikteja voidaan ratkaista muutenkin kuin tappelemalla, olen myös oppinut, että kukaan ei saa leikkiä tunteillani Kuinka olet käyttänyt oppimaasi arkielämässä ja mihin käytät sitä tulevaisuudessa? - olen käyttänyt sitä erilaisissa tilanteissa, kuten työssä sekä ystävien ja perheen kesken - olen ollut tilanteissa, joissa on ollut käyttöä kirahvikielileikillä, jota harjoiteltiin. Sitä ajattelee toisella tavalla ja voi reagoida lievemmällä tavalla. - olen käyttänyt oppimaani sovittelemalla osapuolten välillä. Sitä voi käyttää myös muualla, kuten töissä, koulussa jne. - en ole käyttänyt erityisen paljon, mutta olen kuitenkin käyttänyt jotakin koulussa oppimaani - en ole käyttänyt paljon, mutta yritän käyttää - olen saanut käyttää kun olen myrtynyt/ärsytetty, mutta muuten en, varmaan tulee myös käytettyä arkielämässä - ei ole ollut tarvetta käyttää, en halua sekaantua konflikteihin, koska en ole innostunut riitelystä - kurssi ei ole muuttanut minua paljonkaan, minulla ei ole tapana ajatella oppimaani, mutta kaikki tieto on tallessa päässäni, luulen niin - konfliktityöpajan jälkeen olen nähnyt toisella tavalla ne konfliktit, joihin olen joutunut, olen yrittänyt käyttää läpikäymiemme harjoitusten antia, olen tosiaan onnistunut ratkaisemaan joitakin konflikteja - olen ratkaissut yhden tai kaksi konfliktia, olen myös käyttänyt kirahvi- ja susikieltä, tulen käyttämään näitä juttuja tulevaisuudessakin*

13 voi itse pysäyttää konflikteja puhumalla molempien osapuolten kanssa, niin että kenellekään ei synny vahinkoa * kirahvi- ja shakaalikielenkäytöstä selitetään, että näitä termejä käytetään vertauskuvallisesti sovittelevasta ja toisaalta ärsyttävästä kielenkäytöstä (Hydle 2007, 41-47). Nuoret saivat apua, jotta he kykenisivät pelkästään sietämään toista ja keskustelemaan yhdessä, osoittamaan kunnioitusta. He kehittivät ja rakensivat suhteita käytännön harjoituksin ja leikein. Keskusteluissa kävi usein ilmi, että niitä valmiuksia, jotka kehittyivät katusovitteluprojektissa, suurkokouksissa, katusovitteluyksiköissä ja konfliktityöpajoissa, ei hyödynnetty riittävän nopeasti (Hydle 2007, 57). Kukaan ei ole ilmaissut, että Norjan katusovitteluprojekti olisi turha tai voitaisiin korvata muulla olemassa olevalla hankkeella. Projektin nykyinen asema voidaan mitata monin tavoin: osallistujien lukumäärällä, kaupunginosien ja muiden organisaatioiden lukumäärällä tai asioiden käsittelyyn osallistuneiden lukumäärällä. Projekti oli jo osoittanut, kuinka voi syntyä hedelmällisiä ja joustavia liittymäkohtia koulusovitteluja katusovittelutoiminnan välille. Remfeldt väittää, että kaikki tarjolla oleva vahvistaa lapsia ja heidän kasvuedellytyksiään: Katusovittelu seisoo omilla jaloillaan omana ja yhteen koottuna menetelmänä kohdata nuoriso. Rikollisuutta ennalta ehkäisevä työ perustuu tietoon informaatioon ja kokemuksiin (Hydle 2007, 60). Katusovitteluprojektin lapsia ja nuoria ei siis tarkastella avuntarvitsijoina, rikollisina tai vajaakykyisinä. Myöskään niitä jengejä, jotka he ovat muodostaneet tai joihin liittyneet, ei pidetä ongelmina sinänsä. Ongelmat määräytyvät harjoitetun toiminnan kautta, ei siis lasten, nuorten tai itse jengin. Järkevän toiminnan harjoittamisessa, joko yksilönä tai jengissä, tarvitaan työkaluja ymmärtämiseen ja asioiden käsittelyyn. Työkalut pitää myös sovittaa tilanteeseen. Katusovitteluprojektissa oli käytetty erilaisia työmenetelmiä konfliktineuvostotyöstä ja - kokemuksista sekä erilaisia tapoja kutsua nuoria osanottajia mukaan. Taitoa vaati myös nuorten motivointi, tiedon välittäminen ja erilaisten valmiuksien harjoittelu nuorten kanssa. Oli löydettävä oikea tapa kouluttaa nuoria erityiseen ja tavoiteltuun pätevyyteen (Hydle 2007, 64). Hydle haluaisi myös suositella katusovitteluprojektin jatkuvaa seurantaa, jotta saataisiin selville, mitä mahdollisia pysyviä vaikutuksia projektilla oli kohteena oleviin

14 haavoittuviin Oslon nuorisoryhmiin. Tämä on tärkeä lähivuosien haaste. Katusovitteluun osallistuneesta nuorisoryhmästä pitäisi tehdä jälkiseurantaa, jotta he voisivat kertoa omin sanoin mitä katusovitteluprojekti on merkinnyt heille, ja kuinka he mahdollisesti voivat hyötyä siitä myöhemmässä elämässään. Tätä varten oli kehitteillä menetelmä toisessa Konfliktineuvoston projektissa Agderissa, ja siihen liittyen työryhmä teki yhden matkan Tanskaan katusovitteluryhmän kanssa. Katusovitteluyksiköiden toimintaa voitaisiin Hydlen mukaan myös seurata ajan kuluessa suoritelukumääräisesti, jotta nähtäisiin kehitys ajan kuluessa ja mukana olleiden nuorten lukumääriä. Vuoden kuluttua voitaisiin alkaa arvioimaan mahdollisia ongelmia ehkäiseviä vaikutuksia (Hydle 2007, 71-21.) 3 Katusovittelun pilotointi Aseman Lapset ry:ssä katusovitteluhankeen yhtenä tavoitteena oli soveltaa Norjassa ja Tanskassa toteutettua katusovittelumallia Suomessa ja käyttää sitä toiminta- alueilla. Katusovittelu on Suomessa vielä kehitteillä oleva täysin uusi nopean reagoinnin malli, jonka pilotointi alkoi keväällä 2013 Kampin kauppakeskuksessa. Katusovittelu oli osa Aseman Lapset ry:n Walkers-Hubu-bussiprojektia (2011-2013), joka on Rahaautomaattiyhdistyksen (RAY) tukema kehittämishanke, jolla pyritään yhteistyössä jo olemassa olevien palvelurakenteiden kanssa vaikuttamaan nuorten paikallisesti aiheuttamiin ilmiöihin. Työmuotona katusovittelu jatkuu edelleen vuonna 2014, ja siitä vastaa hankepäällikkö Heikki Turkka. Katusovittelu sisältyy joukkoon seuraavia toimialueita: Friends, Walkers- Hububussi ja Löytävä-nuorisotyö (Aseman Lapset ry 2013). Katusovittelun kehittämisaikataulu luotiin syksyllä 2011, jolloin katusovittelun mallia oli tarkoitus pilotoida sovittelevan työotteen käyttöönotolla Walkers-Hububussin toiminta- alueilla. Katusovittelun kehittämisaikataulu oli kuitenkin liian kunnianhimoinen, ja huomattiin, että kolmen kuukauden aikajakso on liian lyhyt

15 yhteistyöverkoston rakentamiseen. Koska Aseman Lapset ry:n Walkers-talo on tehnyt pitkään yhteistyötä Kampin kauppakeskuksen kanssa, katsottiin kauppakeskuksen olevan soveltuvin paikka pilotoida katusovittelua. Tätä on edesauttanut kauppakeskuksen johdon erittäin positiivinen ja ennakkoluuloton suhtautuminen nuorten kanssa tehtävään työhön Aseman Lapset ry:n eri toimintojen kautta. Pilotointi keskitettiin siis Kamppiin, koska sinne oli luotu pysyvät yhteistyöverkostot. Katusovittelulla pyritään puuttumaan alaikäisten tekemiin lieviin asianomistajarikoksiin sekä vahingontekoihin (ilkivaltaan) aluksi pilottihankeen toimintaympäristössä Kampin kauppakeskuksen alueella. Kampin kauppakeskuksessa on 440 valvontakameraa yleisen järjestyksen valvonnan vuoksi. Mikäli valvontakameroiden kautta huomataan ilkivaltaa tai rikosepäily, niin järjestyksenvalvojat saapuvat välittömästi paikalle ja juttelevat nuorten kanssa tapahtuneesta. Järjestyksenvalvojat ottavat yhteyttä Aseman Lapset ry:n katusovittelutiimin päivystäjään, joka saapuvat myös välittömästi tapahtumapaikalle. Reetta Lepola (2013, 17) on todennut, että katusovittelun työntekijät tuovat tilanteeseen nuorten kannalta positiivisempaa virettä, sillä he ovat nuorisotyön ja nuorten kohtaamisen ammattilaisia, kun taas järjestyksenvalvojat lähestyvät nuoria turvallisuuspuolen näkökulmasta. Nuorten kanssa keskustellaan tapahtumien kulusta ja heidän henkilötietonsa varmistetaan, lisäksi valvontakamerasta saadaan tarvittaessa tallenne, josta nuori voi tunnistaa itsensä.

16 Kuvio 1. Katusovittelun prosessi Verkoston tietoon tulee konflikti Yhteys osapuoliin mahdollisuuksien mukaan Tapahtuneen selvittely osapuolien kanssa Lievissä konflikteissa asia käsitellään katusovittelussa perustuen nuorten suulliseen sovintoon Virallisen syytteenalaisissa rikoksissa yhteys poliisiin ja tieto tapahtuneesta katusovittelusta Sovittelusopimusta edellyttävissä jutuissa osapuolten suostumuksella ohjaus katusovitteluneuvotteluun Sovitteluprosessi alkaa Aseman Lapset ry:n vastuulla on sovittelutapaamisten järjestäminen ja jatkossa myös työskentely nuorten kanssa ryhmässä. Aseman Lapset ry:n koulutetut sovittelijat ovat nopeasti paikalla ja auttavat nuorta selvittämään konfliktitilanteen vartijan ja poliisin kanssa. Tämän jälkeen alkaa työskentely perheen kanssa. Nuoren huoltajille soitetaan ja heille kerrotaan nuoren läsnä ollessa, mitä nuori on tehnyt. Huoltajia informoidaan katusovittelusta ja heidän kanssaan keskustellaan katusovittelun mahdollisuudesta tapauksien käsittelyssä. Yleensä sovitaan yhteinen sovitteluneuvotteluaika noin viikon sisään. Kampin kauppakeskuksesta löytyy sovittelutapahtumaan aina joustoa. Kauppakeskuksen johtaja tai järjestyksenvalvojien esimies saapuvat vuorotellen sovitteluneuvotteluun asianomistajina. Poikkeustapauksissa voidaan rikosepäilyt sopia jo paikan päällä tuoreeltaan. Aloitettu sovitteluprosessi viedään yleensä loppuun eli sopimukseen saakka, ja asianomistajat saavat sovitun korvauksen, joka yleensä on työkorvaus ja anteeksipyyntö.

17 Mikäli nuori ja hänen huoltajansa suostuvat katusovitteluun, niin asia ei välttämättä etene poliisitutkintaan. Rikosepäily ja sovittelu ilmoitetaan kuitenkin lastensuojeluviranomaisille On myös rikosepäilyjä, joista on ilmoitettava poliisille, vaikka asia voitaisiin muuten hoitaa sovittelulla. Vaihtoehtoisesti poliisi voi ottaa nuoren kiinni tapahtumapaikalta ja luovuttaa hänet Aseman Lapset ry:n katusovittelutiimille asian käsittelyä varten. 3.1 Verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa Verkostoituminen on Aseman Lapset ry:n toiminnassa itsestään selvyys. Etenkin oireilevien nuorten kanssa työskentelyssä on jo vuosia tiedostettu verkostotyön tärkeys. Haasteena voi kuitenkin olla eri hallintokuntien väliset näkymättömät rajat ja erilaiset työkulttuurit, ja työ on saattanut jäädä tapaamistasolle palavereihin, toteaa Mikko Riiheläinen (2012) Aseman Lapset ry:stä. Verkostotyö yhdistää usean alan toimijoita ja tarjoaa yhteisiä konkreettisen tekemisen ja osaamisen jakamisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi useat toimijat paneutuvat yhdessä yhteisen asiakasnuoren asioihin. Yhteistyö on myös oivallinen tapa huolestuttavassa kierteessä olevan nuoren tavoittamiseen ja tämän tilanteeseen puuttumiseen. Se on oivallinen tapa toistuvaa häiriöitä aiheuttavien nuorten kohtaamiseen ja tilanteen rauhoittamiseen. Kuvio 2. Katusovitteluhankkeen yhteistyöverkosto Katusovitteluhankkeen yhteistyöverkosto Nuorisotoimi Sosiaalityö ja psykiatrinen sh poliisilaitoksella Aseman Lapset ry Alueen asukkaat ja muut toimijat Jalkautuvan työn verkosto

18 Yhteistyö eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä on erittäin tärkeää katusovittelun mahdollistamisessa yleensäkin. Aseman Lapset ry:n palavereihin kutsuttiin edustajia sovittelutoiminnasta, nuorisotoiminnasta, Kampin järjestyksen valvonnasta, poliisista, sosiaalipäivystyksestä, seurakunnasta ja Kampin kauppakeskuksen johtaja. Lisäksi yhteistyöhön kutsuttiin kaikki alueella toimivat jalkautuvat työryhmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja oikeusministeriötä (OM) informoitiin koko ajan palavereista. Katusovitteluhankkeen pilotointivaiheessa vuoden 2013 alusta alkaen mukana olivat Kampin kauppakeskuksen johtaja Heli Vainio ja järjestyksenvalvojien esimies Tate Vartinen. Verkostotyön tavoitteena on nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Kamppi oli ollut pääsiäisen 2013 tapahtumien johdosta koko pääsiäisen jälkeisen viikon otsikoissa, ja uutisesta herännyt keskustelu nuorten ajanvietosta kauppakeskuksissa kiinnosti myös nuoria. Sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa oli levinnyt kutsu kokoontua Narinkkatorille lauantaina 6.4.2013 rauhalliseen mielenilmaukseen. Tapahtumalla nuoret halusivat osoittaa osaavansa pitää hauskaa aivan asiallisesti. Tapahtumaan oli kutsuttu yli tuhat nuorta. Helsingin poliisin käsitys tapahtumasta oli, että nuorilla oli tavoitteena asiallinen ja rauhallinen tapahtuma. Helsingin poliisilaitokselta komisario muistutti, että nuorilla on aikuisten kanssa tasavertainen oikeus viettää aikaansa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa muut tilojen käyttäjät huomioiden (Aseman Lapset ry, Johanna Seppälä). Kampin alueen toimijat olivat kokoustaneet edellisen viikon aikana useasti, ja Aseman Lapset ry käynnisti kampanjan, jolla haluttiin herättää aikuiset huomaamaan Kampin tapahtumat. Turvallisen tapahtuman takaamiseksi vahvistettiin lauantaille myös aikuisten läsnäoloa alueella. Aseman Lapset ry:n toiminnanjohtaja Johanna Seppälä aloitti verkostoitumisen 5.4.2013 kutsumalla koolle Narinkkatorille Kampissa jalkautuvia Aseman Lapset ry:n työntekijöitä, Walkers-vapaaehtoistyöntekijöitä, Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskuksen työntekijöitä, Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyöntekijöitä, Saapas vapaaehtoiset ja poliisin. Tarkoituksena oli aikuisten läsnäololla ennalta ehkäistä mahdollisia ylilyöntejä. Mukaan toivottiin myös Kampin alueella aikaansa viettävien nuorten vanhempia. Paikalle saapui kaikista ryhmistä yhtensä yli 40 vapaaehtoista. Aikuisten tulee osoittaa lämpöä ja kiinnostusta lastensa arkeen ja vapaa-ajan viettämiseen. Aikuisten täytyy asettaa rajat ei-hyväksyttävälle käyttäytymiselle. Rajojen ylittämisestä

19 tulee seurata ei-fyysisiä, oikeudenmukaisia ja negatiivisia reaktioita, mikäli se on tarpeen. Tavoitteena on kehittää humaani ja huolehtiva aikuisrooli, joka perustuu positiiviseen kiinnostukseen ja selviin arvoihin, joiden rikkomista ei hyväksytä (vrt. Hydle 2007). Uuden kontrollikulttuurin reaktioherkkyys on alhainen, koska pientenkin normirikkomusten uskotaan ilman välitöntä ja riittävän voimakasta reagointia johtavan suurempiin ns. Särjetyt ikkunat (vrt. Korander 2002 ja 2014, Wilson & Kelling 1982). Yhteiskunnalliset kysymykset muuntuvat julkisen tilan tehokkaaksi riskienhallinnaksi, jossa poliisin, vartioliikkeiden ja puolustusvoimien tapaisilla toimijoilla on keskeinen asema (Harrikari, 2008, 214). Jalkautuvan työn verkosto koostuu useasta eri toimijasta. Jalkautuvassa työssä on tehokasta ja turvallista toimintaa moniammatillisen tiimin ympäröimänä. Aseman Lapset ry:n 2013 toimintakertomuksessa kerrotaan, että jalkautumisella on tärkeä lisäarvo ennaltaehkäisevässä työssä, lisäksi se vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden, kuten järjestyksenvalvonnan, poliisin, lähityön (sosiaalityö) ja nuorisoasiainkeskuksen välillä. Jalkautumistyö on saanut lisäresursseja Helsingin seurakunnan erityisnuorisotyöstä (SAAPAS), lähityöstä (sosiaalityö), poliisista, Kampin järjestyksenvalvojilta sekä muissa kunnissa työskenteleviltä nuoriso-ohjaajilta. Katusovittelupäivystäjät jalkautuvat Kampin kauppakeskuksessa työvuoronsa aikana Jalkautuva työmuoto tuo kauppakeskuksiin lisää turvallisia aikuisia tarjoten mahdollisuuden moniammatilliseen yhteistyöhön haastavissa tilanteissa. Ammattiauttajien kasvatuksellinen tuki on nähty tärkeänä kauppakeskuksissa. Uuden työmuodon vaikutuksesta on tehty lisääntyvässä määrin lastensuojeluilmoituksia ja nuorten vanhempiin on oltu yhteydessä puhelimitse jopa kymmeniä kertoja (Aseman Lapset ry, 2013). Lepola (2013, 22-23) on todennut, että jalkautuvalle työryhmälle näyttäisi olevan suuri tarve, kun nuoret kokoontuvat runsaslukuisina kauppakeskuksiin. Kokoontumisesta saattaa aiheutua erilaisia ongelmia; se voi karkottaa vanhempia asiakkaita pois, sillä he vierastavat suurta nuorisojoukkoa sisäänkäynnin edustalla, lisäksi voi syntyä erilaisia nuorten keskinäisiä nahinoita ja konflikteja, joita selvittämään ja ehkäisemään tarvitaan nuorisotyön

20 ammattilaisia. Jalkautuvassa työssä lastensuojelullinen näkökulma on vahvasti läsnä. Etenkin viikonloppuina ja koulun loma-aikojen lähestyessä saatetaan kohdata päihtyneitä nuoria, jotka voivat herättää ammattilaisissa huolta. Lisäksi ilkivaltaa tekevän nuoren käyttäytymistaustoja on hyvä selvittää hiukan tarkemmin, jotta tiedetään tarvitaanko myös perheessä apua ja tukea. Jalkautuvassa työssä on paljon yhtenäisiä piirteitä myös etsivästä työstä. Myös etsivässä työssä työntekijät hakeutuvat kohderyhmänsä toiminta- tai elinympäristöön, tässä yhteydessä nuorten pariin kauppakeskukseen ja sen ympäristöön. Tarja Juvosen (2009) mukaan etsivän työn keskeinen toimintaperiaate on avun tarjoaminen nuorille ilman, että sitä täytyy hakea palvelujärjestelmästä. Nuorten kynnys avun hakemiseen ammattiauttajilta on todettu käytännössä ja osoitettu tutkimuksissakin sangen korkeaksi (Nygvist 1994, 166). 3.2 Katusovittelu käytännössä Katusovitteluun osallistuvat rikoksista kiinni jääneet nuoret sekä heidän huoltajansa. Lisäksi sovitteluun osallistuu vahingonkärsijä eli asianomistaja. Kaksi koulutettua sovittelijaa vievät läpi sovitteluneuvottelun. Rikoksesta epäilylle ja asianomistajalle järjestetään mahdollisuus kohdata toisensa puolueettoman sovittelijan välityksellä luottamuksellisesti ja käsitellä rikosta ja siitä aiheutuneita aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Sovittelun toteuttaminen edellyttää vapaaehtoisuutta. Kaikki sovitteluun osallistuvien, myös alaikäisten lasten vanhempien, on henkilökohtaisesti annettava suostumuksensa sovitteluun. Ennen suostumuksen tiedustelemista on kullekin osapuolelle selvitettävä hänen sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asema sovittelussa. Osapuolilla on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana, jolloin sovittelu on keskeytettävä (Iivari 2007, 45). Sovittelija kertoo, miksi ollaan koolla ja pyytää rikoksesta epäiltyjä nuoria kertomaan oman näkemyksensä tapahtuneesta. Tämän jälkeen asianomistaja kertoo myös näkemyksenä tapahtumien kulusta ja siitä, millaista vahingonkorvausta hän vaatii tapahtuneesta. Nuori saa mahdollisuuden vaikuttaa teoistaan koituviin seuraamuksiin.

21 Sovittelussa nuori saa tukea ja mahdollisuuden tulla kuulluksi. Nuori voi esittää pahoittelunsa ja kertoa millaisiin korvauksiin hän mahdollisesti kykenee. Keskustelun tulee olla kasvattava ja molempia osapuolia kunnioittava. Sovitteluneuvottelusta kirjoitetaan lopuksi sovittelusopimus. Sovittelusopimuksessa nuori sitoutuu Aseman Lapset ry:n järjestämään konfliktipajatyöskentelyyn, mikäli sovittelijoiden mielestä nuori hyötyisi siitä. Se on kasvatuksellinen jatkumo ja antaa nuorelle mahdollisuuden poisoppimiseen rikosten polulta. Mikäli nuori ei hyväksy sopimukseen kuuluvaa osiota, niin sopimus raukeaa, ja tapaus siirtyy edelleen poliisin tutkintaan. Voidaan päätyä myös siihen, ettei nuori tarvitse jatkotyöskentelyä, vaan hän selviää ensimmäisestä töppäilystään vanhempiensa kasvatuksen tuella. Myös nuoren ikä saattaa vaikuttaa pienryhmätyöskentelyyn osallistumiseen. Vanhemmat saavat osallistua yhteiseen keskusteluun sovitteluneuvottelun lopuksi, pääasiassa heidän tehtävänään on olla lapsensa tukena ja seurata sekä valvoa vahingonkorvauksen kohtuullisuutta. Rahakorvauksen sijaan pyritään löytämään jokin muu seuraus- tai korvaustapa. Tällainen voi olla esimerkiksi anteeksipyyntö, käyttäytymissopimus eli hengailukielto kauppakeskukseen ilman aikuisen seuraa tai nuoren ikätasolle sopiva työkorvaus. Työkorvaukseksi määrätään roskien keräämistä, yleisötapahtuman aikana asiakkaiden ohjaamista käytävillä ja käytävien auki pitämistä. Vaihtoehtoisesti nuorempien kohdalla siivoustyön seuraamista tunnin tai kahden tunnin ajan. Osalle nuorista sovittu korvaus voi olla myös osallistuminen katusovittelutiimin järjestämään konfliktinhallinnan työpajatyöskentelyyn. Sovittelu on vuorovaikutustilanne, joka auttaa selvittämään käsiteltävää asiaa ja siihen liittyviä tunteita ja tuntemuksia. Arvokkainta sovittelussa on kasvokkain kohtaaminen. Antti Särkelän (2010) mielestä keskeinen edellytys sovinnon teolle on luoda korjaava tila, turvallisuusvyöhyke, jossa osapuolet voivat saada niin tiedollisia, emotionaalisia kuin moraalisiakin korjaavia kokemuksia. Katusovittelu on työmuoto, joka toimii nuoren pysäyttäjänä, kun nuori oireilee rikoksilla tai häiriökäyttäytymisellä. Se toimii yhteistyössä nuoren vanhempien kanssa ja tarjoaa heille tukea kasvatukseen (Aseman Lapset ry, 2013.)

22 Lastensuojelusosiaalityöntekijä laatii myös lastensuojelunilmoituksen saatuaan tiedon lapsen tai nuoren rikosepäilystä ja sovittelusta. Lastensuojelusosiaalityöntekijä tekee nuoresta lastensuojelun tarpeenarvioinnin nuoren häiriökäyttäytymisen syyn selvittämiseksi ja päättää tarvitseeko nuori lisäksi erilaisia tukitoimia arjessa selviytymiseensä. Katusovittelua voidaan käyttää myös yhteistyössä viranomaisten kanssa jo aiemmin tapahtuneiden rikosten käsittelyssä. Katusovitteluneuvottelulla ei ole vaikutusta normaaliin poliisi- tai syyttäjätoimintaan, koska sovittelu voidaan järjestää oikeusprosessin kaikissa vaiheissa. Kuten sovittelu yleensäkin, niin myös katusovittelu on osallistujille vapaaehtoista. Kun sovittelussa yleisesti korostuu sovittelijoiden puolueettomuus, niin katusovittelussa korostuu lisäksi katusovittelijoiden kasvatuksellinen ja ohjaava työote sekä konfliktityöpajatyöskentely. Asiakkaiden luvalla katusovittelua ja konfliktityöpajatyöskentelyä voidaan jatkaa. Konfliktityöpajatyöskentely kasvatuksen jatkumona katusovittelun jälkeen voidaan nähdä ehkäisynä, jonka avulla pyritään välttämään ikävämpiä seurauksia ja uusintarikollisuutta. Katusovittelun työmallin kehittämisessä on ottava huomioon lainsäädäntö ja käytännöt, jossa taataan asiakkaiden oikeusturva (Johanna Seppälä, Aseman Lapset ry 2013). Virallisen syytteen alaiset rikokset saatetaan poliisin tietoon, koska poliisilla on niiden tutkintavelvollisuus. Laki rikosten ja riitojen sovittelusta edellyttää alle 18-vuotiaan nuoren kohdalla huoltajan suostumusta lapsen sovittelussa. Holhoustoimesta säädetyn lain mukaan alle 18-vuotiaat saavat tehdä vain vähäisiä itseään koskevia sopimuksia. Mahdollisen työkorvaussopimusten aikana nuoret ovat sovittelutoiminnan kautta vakuutettuja. Aloitteen sovitteluun voivat tehdä vain asianosaiset, huoltajat, poliisi, syyttäjä tai muu viranomainen (Juhani Iivari, 2007, 11, 16, 34.) Katusovittelu täydentää suomalaista sovittelun kenttää tarjoamalla välittömän puuttumisen mahdollisuuden vartijoiden luovuttaessa rikoksesta kiinni jääneen nuoren poliisien sijaan katusovittelijoille. Katusovittelijat koordinoivat tarvittavan tiedonkulun eri viranomaisten, kuten poliisin ja lastensuojelun välillä sekä ottavat yhteyttä huoltajiin. Katusovittelussa vastuunotto rikoksesta ja sen seuraamuksista konkretisoituu nuorelle nopeasti, koska

23 sovitteluneuvottelu, jossa on läsnä myös asianomistajan edustaja, käynnistetään 1-2 viikon sisällä rikostapahtumasta. Vaikka sovittelu on seuraamus alle 15-vuotiaan yleisten rajojen rikkomisesta, ei sen yhteydessä käsitellä lapsen tai hänen perheensä ongelmia. Käytännössä lasten sovittelutoimintaa ei ole kytketty tiukasti mihinkään, vaan sitä harjoitetaan yksittäisenä toimenpiteenä. Kuitenkaan puuttuminen yksinomaan lapsen lainvastaisiin tekoihin ei ole riittävä toimenpide, vaan lapsen elämisen tilannetta on tarkasteltava kokonaisuutena. (Eskelinen 2005, 73). Tämän vuoksi tarvitaan uusi toimintamalli, jossa katusovitteluun osallistunut nuori pääsee mukaan nuorten konfliktityöpajatyöskentelyyn. Aseman Lapset ry ei pidä henkilörekisteriä, joten tiedot nuoresta saatiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston nuorisoryhmän sosiaaliohjaajalta vuoteen 2013 saakka. Vuodesta 2014 lähtien tietoja pyydetään Helsingin poliisissa työskentelevältä sosiaalityöntekijältä. Muita toimijoita ovat poliisi, jolle asiakkaan luvalla annetaan tieto mahdollisesta sovittelusta. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien toimenpiteiden ja interventioiden yhteydessä on kuitenkin pidettävä huoli, että kontrollin muodot ovat suhteessa tekojen vakavuuteen. On olemassa vähäpätöisiä tekoja, rikkomuksia ja huonoa käytöstä, joka voidaan hoitaa epävirallisin keinoin. Yhteisön sietokyvyn ja reagointiherkkyyden ollessa kovin matalalla, voi seurauksena olla perustelematon kontrolliaalto ja puuttuminen vähäpätöisempiinkin tekoihin ja kovan kontrollin suuntaaminen myös hyvin käyttäytyviin lapsiin. (Korander 2002b, 388-399). 3.3 Sovittelu eilen ja tänään Sovinnollisuutta edistävät ajattelutavat ovat kiinnostaneet eri aikakausina erilaisissa yhteisöissä ja erilaisissa yhteiskunnissa eläneitä ja työskennelleitä ihmisiä. Sovittelutoiminnan periaatteet ovatkin ikivanhoja: heimoyhteisöissä, kuten esimerkiksi maorien, inuiittien ja Amerikan intiaanien keskuudessa, on ollut tapana ratkoa ihmisten välisiä riitoja ja rikoksia sovittelemalla. Sovinnonteon tärkeyttä on korostettu myös kristillisessä etiikassa, jossa käsitys oikeudesta tarkoittaa elämistä sovinnossa lähimmäisten kanssa ja rauhan, sovituksen ja anteeksiannon etsimistä. Ihmisten kyky ratkaista konflikteja sovittelemalla on nähty sosiaalisena pääomana ja osana laajempaa kulttuuritaustaa (Flink 2013, 15.)

24 Suomeen sovittelun idea rantautui kirkon kriminaalityön kautta. Ensimmäisenä sovittelutoiminta alkoi Vantaalla Suomen Akatemian tutkimusprojektina vuonna 1983 ja vakiintui Vantaan sosiaalitoimen työmuodoksi 1986. Suomessa sovittelua on alettu myöhemmin soveltaa työyhteisö- ja rakennusriitoihin, koululaisten ja naapurien riitoihin sekä perheasioiden ratkaisuun (emt. 2013, 15.) Sovittelupalvelun organisoinnin näkökulmasta sovittelu on asettunut kolmen osa-alueen risteyskohtaan. Ensinnäkin sovittelulla on läheiset yhtymäkohdat sosiaalityöhön ja sosiaalipalveluihin. Toiseksi toiminnalla on ollut merkitystä rikosten ja eräiden riitaasioiden oikeusprosessissa. Kolmanneksi toiminnassa on pidetty alusta saakka tärkeänä sovittelun rakentumista vapaaehtoistoiminnan kautta (Iivari 2007, 9.) Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005) tuli voimaan 1.1.2006. Riita- ja rikosasioiden sovittelu on lailla säädetty, valvottu, vapaaehtoisuuteen perustuva ja jäsennelty menettely, joka nojaa ihmis- ja perusoikeuksiin sekä restoratiivisen eli korjaavan oikeuden arvoihin ja periaatteisiin. Suomessa rikossovittelun kehittämisen taustalla on ollut rikosten sovitteluprosessin yksinkertaistaminen ja tehostaminen, mutta myös osapuolten vaikutusmahdollisuuden lisääminen oman asian käsittelyssä. Sovittelun päämääränä on vaikuttaa yhteisössä rikollisuutta vähentävästi ja lisätä samalla yleistä sovinnollisuutta. Sovitteluprosessi koetaan vähemmän tekijää leimaavaksi kuin rikosprosessi. Sovittelutoiminnan on tarkoitus kehittää rikostentekijöiden henkistä kasvua ja vastuuntuntoa, helpottaa uhrin tai asianomistajan asemaa, vähentää uusintarikollisuutta sekä tarjota oikeusjärjestelmälle vaihtoehtoinen tai täydentävä tapa ratkaista asioita. Sovittelu perustuu kaikkien osapuolien vuorovaikutusprosessiin ja ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan. Hyvän vuorovaikutuksen merkitys sovittelutapahtumassa korostuu niin, että uhri voi turvallisin mielin purkaa kokemaansa mielipahaa, ja tekijälle tarjoutuu mahdollisuus ottaa vastuu teostaan. Tavoitteena on, että asianosaiset ymmärtävät toisiaan ja tapahtunutta edes hieman paremmin. Onnistuneen sovittelun avulla asianosaiset voivat tulevaisuudessa kohdata toisensa ilman pelkoa, häpeää ja kaunaa (Iivari 2007, 19-21.)

25 4. Selvityksen tavoite ja tutkimusongelmat Selvityksen tavoite on arvioida helsinkiläisten nuorten rikostentekijöiden katusovitteluun osallistumista ja sovittelun vaikutusta rikosten uusimiseen 8-17-vuotiaiden nuorten osalta. Tietoa kerätään nuorelta ja hänen vanhemmiltaan tarkoitukseen suunnitellulla kyselykaavakkeella. Kyselyn perusteella on tarkoitus saada esille asiakasnäkökulmasta katusovittelun toiminnan vaikutuksia ja nuoren katusovittelukokemuksia. Nuorelta ja hänen vanhemmaltaan saatu tieto on muutokseen vaikuttava tai muutosta käynnistävä voima. Tutkimusongelma on moninainen sisältäen kysymyksiä lapsen tai nuoren vanhemmille mahdollisesta katusovittelun jälkeisestä muutoksesta nuoressa. Mielipiteiden kautta saatua tietoa voidaan arviointitutkimuksen periaatteiden mukaan hyödyntää arvioitaessa katusovittelun toimintaa ja sen soveltuvuutta Suomeen. Kyseinen ikäryhmä on valittu tutkimuksen kohteeksi, koska nimenomaan tämän ikäisiä lapsia ja nuoria jää päivittäin eniten kiinni kauppakeskuksissa näpistelyistä ja vahingonteoista. Osa heistä on jo rikosoikeudellisessa vastuuiässä olevia nuoria, jotka ovat yhtä aikaa myös sosiaalihuoltojärjestelmän asiakkaina lastensuojelussa. Selvitykseen liittyvän tutkimuskohderyhmän erityisyys on siinä, että rikosoikeuden ja lastensuojelun näkökulmasta puhutaan lapsista ja nuorista, jotka eivät rikollisesta oirehdinnastaan tai häiriökäyttäytymisestään huolimatta koskaan päätyisi näiden toimenpiteiden ja palveluiden piiriin. Lisäksi kyselykaavakkeen avulla kerätään tietoa katusovitteluun ohjautuneiden rikosepäilyjen asianosaisilta, kuten Kampin kauppakeskuksen johtajalta, liikkeiden hoitajilta sekä yhteistyökumppaneilta, järjestyksen valvojilta, poliisilta, sovittelutoimiston ohjaajilta ja aluetoimistojen lastensuojelutyöntekijöiltä. Olen jakanut selvitykseen liittyvän tutkimusongelman neljään kysymykseen: 1. Miten nopea puuttuminen rikostapahtuman jälkeen vaikuttaa nuoreen rikoksentekijään? 2. Miten nuoret ovat kokeneet katusovittelun? 3. Mitä vanhemmat huomaavat nuoressa sovittelun jälkeen? 4. Missä määrin nuoret jatkavat rikosten tekoa katusovittelun jälkeen?