Luodon-Öjanjärven tarkkailutulokset vuonna 2015

Luodon-Öjanjärven tarkkailutulokset vuonna 2015 Hanna Mäntynen Eeva-Kaarina Aaltonen Pietarsaari 2016

SISÄLTÖ 1. TARKKAILUN PERUSTE... 2 2. TARKKAILUN SUORITUS... 2 3. TAUSTATIEDOT... 4 3.1 Tutkimusalue ja havaintopisteet... 4 3.2 Sää- ja vesiolot vuonna 2015... 6 3.3 Virtaamat, juoksutukset ja pinnankorkeudet vuonna 2015... 6 4. VEDENLAATUTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU... 9 4.1 Aineisto... 9 4.2 Luodon-Öjanjärveen laskevat joet vuonna 2015... 9 4.2.1. Jokien veden laatu... 9 4.2.2. Ainevirtaamat... 11 4.3 Luodonjärven veden laatu vuonna 2015... 13 4.3.1. Talvi... 13 4.3.2. Avovesiaika... 14 4.4 Öjanjärven vedenlaatu vuonna 2015... 17 4.4.1. Talvi... 17 4.4.2. Avovesiaika... 19 4.5 Luodon-Öjanjärven veden laadun kehittyminen... 21 4.5.1. Luodonjärvi... 22 4.5.2. Öjanjärvi... 28 5. POHJAELÄINTULOKSET (NYMAN 2016)... 33 5.1 Menetelmät... 33 5.2 Tulokset... 34 6. KALATALOUSTARKKAILU... 36 6.1 Vuosittainen tiedonkeruu... 36 6.2 Kalateiden toimintaedellytysten tarkastelu... 38 7. TIIVISTELMÄ... 40 8. VIITTEET... 42 Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Österbottens vatten och miljö rf PL/PB 87 68601 PIETARSAARI JAKOBSTAD 06 724 4848; 0400 92 4848; www.vesiensuojelu.fi/pohjanmaa

LUODON- ÖJANJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET VUONNA 2015 2 1. TARKKAILUN PERUSTE Luodonjärvi on padottu merestä vuonna 1962 Pietarsaaren seudun teollisuuden ja Pietarsaaren kaupungin raakavesialtaaksi. Öjanjärvi puolestaan on padottu merestä vuonna 1969 Ykspihlajan teollisuuden ja Kokkolan kaupungin vedensaannin turvaamiseksi. Voimassa olevien päätösten mukaisesti vettä saadaan johtaa Luodonjärvestä enintään 5 m 3 /s ja Öjanjärvestä enintään 1 m 3 /s. Lisäksi 7.9.1972 annetun lisäluvan perusteella Öjanjärvestä saa ottaa lisävettä 0 5 m 3 /s silloin, kun se muuten menisi ohijuoksutuksena mereen. Länsi-Suomen Vesioikeus on päätöksellään 33/1982 C (2.6.1982) vahvistanut erillissopimuksen, jonka mukaan Luodonjärven kiintiöstä voidaan juoksuttaa korkeintaan 2 m 3 /s Öjanjärven kautta. Päätös on voimassa toistaiseksi. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksessä 96/1969 (24.11.1969) Luodonjärven säännöstely oli sidottu meriveden pinnankorkeuteen ja Öjanjärven säännöstely noudatti Luodonjärven säännöstelyä. Luodon-Öjanjärven säännöstelyä muutettiin 1.5.1998 lähtien Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 56/1996/3 (26.6.1996), jota Vesiylioikeus on päätöksellään 19.9.1997 (VYO 106/1997) muuttanut joiltakin osin. Näissä Luodon-Öjanjärven säännöstely on irrotettu meriveden pinnankorkeudesta. Säännöstelyluvan (LSY 58/2009/3, 30.11.2009 ja VHO 11/0202/1, 21.7.2011) haltija on kuntien muodostama Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiö. Luvan haltijan on viimeistään 31.12.2025 saatettava vireille hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Luvan haltijan on tarkkailtava säännöstelyn vesistövaikutuksia ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen lupamääräyksestä 5 ilmenevällä tavalla. Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiö on sopinut säännöstelyn vaikutusten tarkkailuvelvoitteiden hoitamisesta yhdessä UPM Kymmene Oyj:n ja Öjanjärven säännöstely-yhtiön kanssa. Ensimmäinen yhteinen tarkkailuohjelma on päivätty 31.3.1998 (Aaltonen 1998) säännöstelymuutoksen tultua lainvoimaiseksi. Tarkkailua toteutettiin erinäisin täsmennyksin ja muutoksin tuon ohjelman mukaisesti vuosina 1998 2011. Nykyisen säännöstelyluvan tultua lainvoimaiseksi vuoden 2011 lopulla laadittiin jaksolle 2012 2016 uusi tarkkailusuunnitelma (Aaltonen 2012), jonka Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt päätöksellään EPOELY/112/07.00/2010 (22.5.2012). Kalataloustarkkailun ohjelma on hyväksytty erillisessä lupaprosessissa, josta Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut päätöksensä 59/2009/3 30.11.2009 ja Vaasan hallinto-oikeus vahvistanut 11/0700/2 (24.10.2011). 2. TARKKAILUN SUORITUS Vuonna 2012 Luodon-Öjanjärven tarkkailussa otettiin käyttöön uusi tarkkailuohjelma (Aaltonen 2012), joka noudattelee pitkälti vanhaa ohjelmaa. Suurin muutos on, että nyt tehdään neljän laajan näytteenottokierroksen lisäksi kolme avovesiajalle sijoittuvaa rehevöitymistarkkailuun liittyvää havaintokierrosta, jolloin vesinäytteet otetaan vain 1 m ja 0 2 m pintavedestä. Lisäksi kiintoainemääritys on poistettu analyysivalikoimasta. Uuteen tarkkailuohjelmaan sisältyy vedenlaadun tarkkailun lisäksi lupamääräysten edellyttämät vedenkorkeuden ja virtaaman, vesikasvillisuuden, linnuston, pohjaeläinten ja kalatalouden tarkkailu. Vedenkorkeus ja virtaamat Vedenkorkeutta mitataan Luodonjärven puolella jatkuvatoimisesti Storströmmenin mareografilla sekä Öjanjärven puolella Reipskärin automaattisella vedenkorkeusmittarilla. Näiltä asemilta vedenkorkeustiedot lasketaan vuorokausikeskiarvoiksi ja raportoidaan kuukausittain. Yleisön luettavissa olevia mitta-asteikkoja on Hickarössä, Gertrudsin sillalla, Ähtävänjoen ja Purmonjoen suulla sekä

3 Kruunupyyn puolella Hästössä. Tässä raportissa esitetään Storströmmenin vedenkorkeus sekä meriveden korkeus vuonna 2015 (kuva 5). Virtaamat mereen (Hästgrundet, Gertruds ja kalatiet) on laskettu UPM Kymmene Oy:n automaattisesti mittaamien vedenkorkeustietojen sekä säännöstelyluukkujen aukioloaikojen perusteella (kuva 4, liite 3). Vesikasvillisuus Kolmella eri rannalla (Sandgrundet, Svartvattugrundet ja Lilla Kalvholmen) on tehty vesikasvillisuusselvitys yhteensä viisi kertaa vuodesta 1998 lähtien (Nyman 2000, 2003 ja 2008). Rantakasvillisuuden kartoitus, johon kuului myös laaja kasvillisuuskartoitus, tehtiin kesällä 2015. Työstä valmistuva erillinen raportti referoidaan raportointiaikataulusta johtuen vasta yhteistarkkailun raportissa 2016.(Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2014b) Linnusto Laajat linnustoselvitykset on tehty vuosina 1999 ja 2005 (Hannila 2002 ja 2006). Vuonna 1998 Keski- Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys teki suppeamman linnustoselvityksen, josta laadittiin erillinen raportti (Hannila 1999). Linnustoselvitys tehdään seuraavan kerran vuonna 2016 ja raportoidaan syyskuun 2016 loppuun mennessä (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2014b). Pohjaeläimet Vuosittaiset pohjaeläinnäytteet on ottanut, käsitellyt ja raportoinut Curt Nyman. Tässä raportissa esitetään lyhyt yhteenveto pohjaeläintutkimusten tuloksista julkaistusta erillisestä raportista (Nyman 2016). Laaja pohjaeläinkartoitus on tehty vuonna 2014 (Nyman 2015). Veden laatu Luodonjärvestä otetaan vesinäytteet kolmelta syvännehavaintopaikalta (L9, L10 ja L11) ja Öjanjärvestä kuudelta havaintopaikalta (Ö1 Ö6). Tarkkailuohjelmaan sisältyy lisäksi havaintopaikat ns. Luodonjärven kanavassa (Ö7), Luodon-Öjanjärveen laskevissa joissa (L1, L2, L3 ja L4) ja säännöstelypadoilla (L5 ja L6). Näytteenotto ja analysointi jaksolla 2012 2015 (optio 2016) on tilattu NabLabs Oy:ltä. Vuoden 2015 tulokset on esitetty liitteessä 4. Luodon-Öjanjärvelle on laadittu virtaus- ja vedenlaatumalli vuonna 2014 (Lauri 2014). Työ ei sisältynyt yhteistarkkailuun. Luodon ja Öjanjärven virtauksia ja vedenlaatua arvioitiin 3D-virtausmallilla sekä vedenlaatulaskentamallia käyttäen. Tavoitteena oli selvittää mahdollisuuksia järvien ajoittaisten vedenlaatuongelmien lieventämiseen, käyttämällä järven olemassa olevia säännöstelymahdollisuuksia. Saatuja tuloksia hyödynnettiin vuonna 2014 tehdyissä poikkeusjuoksutuksissa. Kalakannat ja kalasto Norra svenska fiskeområdet on kerännyt tiedot alueen kalastajien määrästä, käytetyistä pyydyksistä ja saadusta saaliista vuonna 2015 (Wistbacka 2016). Vuosittaisen tiedonkeruun tulokset on esitetty tässä raportissa. Luodon-Öjanjärvellä on tehty Laaja kalastustiedustelu vuonna 2012 (Wistbacka 2013). Luodonjärvellä on lisäksi tehty koekalastuksia syyskesällä 2009 (Tikkanen 2010) ja syksyllä 2013 (Kantojärvi 2014). Kalateiden toimivuus Norra svenska fiskeområdet selvitti koekalastusten avulla Gertrudsin ja Reipsin kalateiden toimivuutta vuonna 1998 (Wistbacka 1998). Tulosten perusteella Gertrudsin kalatietä kunnostettiin siten, että kalojen kulku suurten virtaamien aikana helpottuisi. Selvitys uusittiin vuosina 2003 2004 (Wistbacka 2004). Storströmmenin kalatien toimivuusselvitys on tehty vuonna 2005 (Keränen 2005) ja Bågastin (ent. Kräkilä) kalatien toimivuutta on selvitetty syksyllä 2009 ja 2010 (Keränen 2009 ja 2010). Selvitysten loppuraportti on julkaistu vuonna 2011 (Keränen 2011). Säännöstelyn vaikutusta kalateiden toimintaedellytyksiin selvitetään vuosittain vedenkorkeus- ja kalateiden aukiolotietojen perusteella.

4 Raportointi Raportointi suoritetaan voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Tässä raportissa käsitellään veden laadun, pohjaeläintutkimusten ja kalataloustarkkailun vuosittaisen tiedonkeruun tulokset vuodelta 2015 sekä verrataan tuloksia aiempien vuosien tarkkailuaineistoon. Raportin on laatinut Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Edellinen laaja vedenlaadun yhteenvetoraportti on tehty vuosien 1989 1995 tuloksista (Kalliolinna 1996). Vuonna 2010 valmistui kalataloudellisten vahinkojen arviointiin tarkoitettu raportti Luodonjärven vedenlaadun muutoksista vuosina 1977 2009 (Kalliolinna ym. 2010). Vuonna 2012 puolestaan valmistui selvitys Öjanjärven veden laatuun vaikuttavien tekijöiden selvitys ja haittojen vähentämistoimenpiteet, jossa tarkastellaan mm. Öjanjärven vesitasetta ja juoksutuksia, päivitettyä kuormitusselvitystä, happamuuden torjuntaa sekä vesiensuojelua ja -hoitoa edistäviä toimia (Nyman 2012). 3. TAUSTATIEDOT 3.1 Tutkimusalue ja havaintopisteet Kokkolan ja Pietarsaaren välissä sijaitseva Luodonjärvi on merenlahdista pengertämällä vuonna 1962 muodostettu tekojärvi, joka ulottuu lisäksi Pedersören, Kruunupyyn ja Luodon kuntien alueille. Luodonjärvi on yhteydessä vuonna 1969 rakennettuun, pienempään Öjanjärveen noin 400 metriä pitkän kanavan välityksellä. Kanava kulkee Långön eteläpäästä Gåsörenin kannaksen kautta Öjanjärven Jouxfjärdeniin. Öjanjärven Bysundetin puoli puolestaan on yhteydessä Laajalahteen Boholmenin kanavan välityksellä. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien valuma-alue on yhteensä 3 973 km 2 ja järvialtaiden valuma-alue 410 km 2. Luodon-Öjanjärven viipymä on keskimääräisellä virtaamalla 53 päivää ja tulvavirtaamilla 14 päivää (Lauri 2014). Luodonjärven ja Öjanjärven tarkemmat hydrologiset tiedot on koottu taulukkoon 1. Luodonjärveen laskevien Kruunupyynjoen, Ähtävänjoen, Purmonjoen ja Kovjoen hydrologiset tiedot on esitetty taulukossa 2. Taulukko 1. Luodonjärven ja Öjanjärven hydrologiset tiedot (Palko ym. 1987, Tana & Langi 1987). Luodonjärvi Öjanjärvi Yhteensä Valuma-alue 4 280 km 2 Pinta-ala 73 km 2 12 km 2 85 km 2 Tilavuus 168 milj. m 3 27 milj. m 3 195 milj. m 3 Keskisyvyys 2,6 m 1,6 m 2,3 m Maksimisyvyys 10 m 9 m Taulukko 2. Luodonjärveen laskevien jokien hydrologiset tiedot (Vesihallitus 1984, Ekholm 1993). Virtaama m 3 /s Järvisyys Valuma-alue MHQ MQ MNQ % F km 2 Kovjoki 20 2,4 0,1 0,7 292 Purmonjoki 60 6,9 0,8 2,4 864 Ähtävänjoki 34 15,8 5,6 9,8 2 054 Kruunupyynjoki 46 6,1 0,9 2,8 788 Joet yhteensä 160 31,2 7,4 3 998 Luodon-Öjanjärven vedet purkautuvat mereen Hästgrundetin ja Gertrudsin patoluukkujen kautta. Lisäksi järven ja meren välisessä penkereessä on neljä venesulkua (Hästgrundet, Gertruds, Palma ja Kräkilä). Luodonjärvellä on toimivat kalatiet Gertrudsissa ja Storströmmenissä. Öjanjärven puoleinen Bågastin (ent. Kräkilä) kalatie on rakennettu uudestaan vuonna 2008 ja sen toimivuutta on testattu vuosina 2009 ja 2010 (Keränen 2009 ja 2010).

5 Nymanin (2012) mukaan virtaama Luodonjärvestä Öjanjärveen on noin 52 milj. m 3 /vuosi, eli kolme kertaa enemmän kuin Rantalan (1991) taselaskelmissa. Öjanjärvestä ei myöskään enää virtaa vettä Luodonjärveen. Lisäksi veden viipymä on 1990-luvusta puolittunut yhdeksästä kuukaudesta noin neljään ja puoleen kuukauteen. Viipymä Bysundetin puolella on huomattavasti pienempi kuin Laajalahdella, koska suurin osa Luodonjärven ja Kruunupyynjoen vedestä kulkee Bysundetin kautta (Leiviskä 1993). Luodonjärven puolella on yhteensä yhdeksän näytepistettä (liite 1), joista neljä on järveen laskevissa joissa (L1 L4), kaksi patoluukkujen lähellä (L5 ja L6A), yksi Luodonjärven syvänteessä (L9) ja kaksi järven selillä (L10 ja L11). Luodonjärven Hästgrundetin havaintopaikka (L6) siirrettiin vuonna 1997 Lammassaaren salmeen (L6A), sillä uusi havaintopaikka kuvaa paremmin Luodonjärvestä purkautuvan veden laatua. Öjanjärven tarkkailuun tuli vuonna 1998 uutena havaintopaikkana Boholmenin kanava (Ö2). Nykyisin Öjanjärven puolella on yhteensä seitsemän näytepistettä, joista yksi on Luodonjärveen johtavassa kanavassa (Ö7), yksi Laajalahtea ja Bysundetia yhdistävässä Boholmenin kanavassa (Ö2) ja viisi järven selillä (Ö1 ja Ö3 Ö6). Tutkimusalue ja veden laadun tarkkailun havaintopisteet on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Luodon-Öjanjärven tutkimusalue ja vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet.

3.2 Sää- ja vesiolot vuonna 2015 6 Talvi 2014/2015 oli edellistalven tavoin poikkeuksellisen lauha ja alkuvuodesta 2015 tammi- ja erityisesti helmi-maaliskuussa oli huomattavasti tavanomaista lämpimämpää (kuva 2). Esimerkiksi yhtä lauha maaliskuu toistuu keskimäärin noin pari kertaa vuosisadassa (Ilmatieteenlaitos 2015). Kevättalven sadanta oli helmikuuta lukuun ottamatta selvästi runsaampaa kuin pitkällä aikavälillä keskimäärin, varsinkin tammikuussa satoi huomattavasti keskimääräistä enemmän. Huhti-toukokuussa lämpötilat pysyttelivät hyvin tavanomaisella tasolla, mutta sadanta oli edelleen keskimääräistä runsaampaa; erityisesti toukokuussa satoi paljon, sademäärän ollessa yli kaksinkertainen pitkän aikavälin keskimääräiseen verrattuna. Kesä- ja heinäkuussa oli tavallista koleampaa. Kesän runsaimmat sateet saatiin kesäkuussa, jolloin sademäärä oli noin kolmasosan keskimääräistä sadantaa suurempi. Heinä- ja elokuu puolestaan olivat harvinaisen vähäsateisia, sadannan ollessa noin kolmasosan normaalia vähäisempää. Elokuusta eteenpäin vuoden 2015 kuukausittaiset keskilämpötilat olivat koko loppuvuoden selvästi tavanomaista korkeampia. Syksy olikin keskimääräistä lämpimämpi ja lokakuuta lukuun ottamatta myös huomattavasti sateisempi. Talvi alkoi ja vuosi päättyi hyvin epätyypillisten sääolojen vallitessa, sillä myös joulukuussa sekä sademäärät että lämpötila olivat huomattavasti tavallista korkeampia. Kuva 2. Kuukauden sadesumma Hollihaassa ja kuukauden keskilämpötila Kruunupyyssä vuonna 2015 sekä pitkän aikavälin keskiarvot (1981 2010) (Merentutkimuslaitos/Ilmatieteen laitos 1982 2011; Ilmatieteen laitos 2016). 3.3 Virtaamat, juoksutukset ja pinnankorkeudet vuonna 2015 Luodon-Öjanjärveen laskevista joista Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen virtaamat mitataan. Muiden jokien virtaamat on laskettu Kruunupyynjoen virtaamista jokien valuma-alueiden kokojen suhteessa. Laskennassa on käytetty Kruunupyynjoen virtaamia, koska joen valuma-alueen järvisyys vastaa parhaiten Purmonjoen ja Kovjoen järvisyyttä (taulukko 2). Ähtävänjoen keskivirtaama Herrforsissa oli 23,6 m 3 /s ollen huomattavasti edellisvuotta sekä pitkän aikavälin keskiarvoa suurempi (liite 2). Vuoden 2015 kuukausikeskivirtaamat poikkesivat lähes läpi vuoden keskimääräisistä virtaamista (kuva 3). Tammikuussa keskivirtaama oli vain vähän suurempi kuin pidemmällä ajanjaksolla keskimäärin. Helmi-elokuussa Ähtävänjoen virtaama oli selvästi keskimääräistä suurempaa, kevään virtaamahuipun ajoittuessa edellisvuodesta poiketen vasta huhtikuulle, jolloin mitattiin myös vuoden maksimivirtaama (41,4 m 3 /s). Syksyllä joen virtaama kääntyi laskuun ja elo- lokakuun virtaamat olivat vain vähän keskimääräistä suurempia. Loppuvuonna virtaamat nousivat jälleen selvästi, Ähtävänjoen keskivirtaaman ollessa joulukuussa lähes kaksinkertainen pitkän aikavälin keskimääräiseen virtaamaan verrattuna. Kruunupyynjoen kuukausittainen virtaamavaihtelu seuraili hyvin tarkasti Ähtävänjoen virtaamavaihtelua läpi koko vuoden. Kruunupyynjoen keskivirtaama oli korkeimmillaan huhtikuussa, jolloin mitattiin vuoden maksimivirtaama (35,1 m 3 /s). Ähtävänjoen tavoin myös Kruunupyynjoen virtaama nousi vuoden loppua kohden, ollen joulukuussa lähes kaksinkertainen marraskuun virtaamaan nähden.

7 Kuva 3. Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen kuukausikeskivirtaamat vuonna 2015 (Hertta 2016) ja Ähtävänjoen pitkän aikavälin keskiarvot (1991 2010) (Korhonen & Haavanlammi 2012) sekä Luodonjärveen laskevien jokien kuukausikeskivirtaamat vuonna 2015 ja pitkän aikavälin (2001 2010) keskiarvot (Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen vuosien 2001 2010 kuukausikeskivirtaamat Korhonen & Haavanlammi 2012). Luodon-Öjanjärveen jokien kautta laskeva tulovirtaama vuonna 2015 on esitetty kuvassa 3. Vuonna 2015 Ähtävän-, Kruunupyyn-, Purmon- ja Kovjoen laskennallinen tulovirtaama järveen oli yhteensä keskimäärin 46,1 m 3 /s, ollen huomattavasti edellisvuotta suurempi. Pääsääntöisesti jokien yhteenlaskettu kuukausivirtaama oli suurempi kuin pidemmällä ajanjaksolla keskimäärin. Tammi- ja syyskuussa virtaama oli hyvin lähellä keskimääräistä tasoa; lokakuussa puolestaan jopa hieman keskimääräistä pienempi. Keväällä virtaamien kääntyessä nousuun jokien yhteenlaskettu virtaama oli huomattavasti keskimääräistä suurempi sekä maalis- että huhtikuussa. Myös kesällä, erityisesti heinäkuussa, jokien virtaamat olivat keskimääräiseen tasoon nähden suuria. Syksyllä melko keskimääräisellä tasolla pysytelleet virtaamat kääntyivät jälleen nousuun vuoden loppua kohden, ja joulukuussa jokien yhteenlaskettu kuukausikeskivirtaama oli yli kaksinkertainen normaaliin tulovirtaamaan nähden. Vuonna 2015 Luodon-Öjanjärven juoksutus mereen oli keskimäärin 47,4 m 3 /s, mikä on huomattavasti enemmän kuin keskimäärin sen jälkeen, kun järven säännöstely on irrotettu merivedenpinnan korkeudesta (1999 2013: 28,2 m 3 /s) (liite 3). Tammi elokuussa juoksutus oli tavanomaista suurempaa; erityisesti maalis- ja kesäkuussa, jolloin juoksutettiin noin kolme kertaa niin paljon kuin vertailujaksolla keskimäärin. Syksyllä juoksutus puolestaan oli hyvin lähellä keskimääräistä tasoa, lokakuussa jopa hieman normaalia vähäisempää (kuva 4). Joulukuussa juoksutus lisääntyi merkittävästi ja joulukuussa juoksutettiinkin vuoden 2015 suurin kuukausittainen vesimäärä (101,3 m 3 /s), mikä on lähes kolminkertainen määrä keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2015 Luodon-Öjanjärven juoksutuksista noin 46% tapahtui Hästgrundetin, 37% Gertrudsin ja 17% kalateiden kautta. Kuva 4. Luodonjärvestä Hästgrundetin ja Gertrudsin sekä kalateiden (Gertruds, Storströmmen ja Bågast) kautta juoksutetut vesimäärät kuukausittain vuonna 2015 sekä pitkän aikavälin (1999 2013) keskiarvot. Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus Storströmmenissä sekä meriveden pinnankorkeus (N 60 - järjestelmä) vuonna 2015 on esitetty kuvassa 5. Luodon-Öjanjärven säännöstelyä muutettiin 1.5.1998

8 lähtien siten, että järven tavoitekorkeus on N 60 -järjestelmässä välillä +10 +20 cm, mikä on noin 15 cm aiempaa korkeampi. Vuonna 2015 Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus pysytteli pääsääntöisesti (86 %) tavoitekorkeudella (taulukko 3). Tammikuun aikana tavoitekorkeus ylittyi yhteensä 13 päivänä, ylitysten ollessa melko maltillisia. Helmikuussa pinnankorkeuden tavoitetaso ylittyi hienoisesti yhtenä päivänä, jonka jälkeen Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus pysytteli tavoitetasolla aina marraskuun loppupuolelle asti. Marraskuun viimeisellä viikolla pinnankorkeus kääntyi nousuun, pysytellen tavoitetason yläpuolella koko loppuvuoden. Korkeimmillaan (+61 cm) pinnankorkeus oli joulukuun puolenvälin paikkeilla. Tavoitekorkeuden alituksia ei ollut koko vuoden aikana lainkaan, pidemmän aikavälin keskimääräisen osuuden ollessa 14 %. Tavoitekorkeuden ylityksiä puolestaan oli yhteensä 51 päivänä (14 %) eli selvästi enemmän kuin pitkällä aikavälillä keskimäärin (1999 2013: 7 %). Tavoitekorkeuden ylitykset johtuivat korkeasta merivedenpinnasta, sekä samanaikaisista runsaista tulovirtaamista. Kuva 5. Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus ja meriveden pinnankorkeus Storströmmenissä vuonna 2015. Kuvassa on esitetty myös Hästgrundetin ja Gertrudsin patoluukkujen sekä kalateiden juoksutukset. Taulukko 3. Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus kuukausittain vuonna 2015. Vuosi 2015 pinnankorkeus > +20 cm pinnankorkeus +10 cm +20 cm pinnankorkeus < +10 cm päiviä (d) korkeus (cm) päiviä (d) korkeus (cm) päiviä (d) korkeus (cm) tammikuu 13 21-34 18 16-19 - - helmikuu 1 21 27 16-18 - - maaliskuu - - 31 16-20 - - huhtikuu - - 30 16-19 - - toukokuu - - 31 15-18 - - kesäkuu - - 30 14-19 - - heinäkuu - - 31 15-17 - - elokuu - - 31 15-18 - - syyskuu - - 30 12-17 - - lokakuu - - 31 15-17 - - marraskuu 6 25-43 24 15-19 - - joulukuu 31 21-61 - - - - yht 51 314 0 % 14 86 0

4. VEDENLAATUTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Aineisto 9 Tarkastelussa käytetään Nab Labs Oy:n ottamien ja analysoimien näytteiden tarkkailutuloksia (liite 4). Talvinäytteet otettiin maaliskuussa keväisissä olosuhteissa osaksi jääpeitteen alta, osaksi sulasta vedestä. Lumi oli kokonaan sulanut jäältä. Avovesiaikana näytteenottokertoja oli yhteensä kuusi, joista viisi ajoittui touko-elokuulle ja yksi lokakuulle. Luettelot käytetyistä menetelmistä on koottu liitteeseen 11. Raporttiin on liitetty myös tehtaiden raakavesitulokset Luodonjärvestä (UPM Kymmene Oyj), Öjanjärvestä (Kokkolan Teollisuusvesi Oy) ja Ähtävänjoesta (Pietarsaaren Vesi) vuodelta 2015 (liitteet 5 7). 4.2 Luodon-Öjanjärveen laskevat joet vuonna 2015 4.2.1. Jokien veden laatu Kaikkien Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedet ovat happamia, väriltään tummia sekä erittäin rauta- ja ravinnepitoisia. Ähtävänjoessa vedenlaatu on yleensä ollut paras, sillä vesistön järvet tasaavat ja parantavat jokiveden laatua. Heikoin vedenlaatu on tavallisesti ollut Kovjoessa. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenlaatu oli vuonna 2015 lähes edellisvuoden tasoa. Ravinteista typpipitoisuudet olivat edellisvuotta suurempia, kokonaistyppipitoisuuksien vaihdellessa välillä 700-2600 µg/l. Korkeimmat keskimääräiset typpipitoisuudet mitattiin Kovjoesta (1657 µg/l) ja Purmonjoesta (1643 µg/l) (taulukko 4). Fosforipitoisuudet (27-140 µg/l) puolestaan olivat matalampia kuin vuonna 2014; keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat korkeimmillaan Kruunupyynjoessa (94 µg/l) ja Kovjoessa (92 µg/l). Kovjoen vesi oli Luodon-Öjanjärveen laskevista joista myös sameinta, tumminta ja rautapitoisinta. Purmonjoen ja Kruunupyynjoen keskimääräinen vedenlaatu oli hyvin samaa tasoa keskenään. Paras vedenlaatu oli aiempien vuosien tapaan Ähtävänjoessa. Taulukko 4. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien keskimääräinen vedenlaatu vuonna 2015. Kunkin vedenlaatuparametrin paras arvo on osoitettu vihreällä ja heikoin punaisella värillä. ph ph Alkaliniteetti Asiditeetti Sameus Väri* Rauta Fosfori Typpi CODmn min mmol/l mmol/l FTU mgpt/l mg/l µg/l µg/l mg/l Kovjoki L 1 6,3 5,5 0,17 0,21 18 314 5,5 92 1657 31 Purmonjoki L 2 6,1 5,6 0,08 0,15 8,4 300 3,8 86 1643 35 Ähtävänjoki L 3 6,8 6,6 0,17 0,10 3,7 121 1,0 39 830 18 Kruunupyynjoki L 4 6,4 6,1 0,12 0,14 9,1 299 4,0 94 1514 37 *komparaattori Jokivedet olivat yhteistarkkailutulosten perusteella happamimmillaan toukokuussa (kuva 6). Kovjoen ja Purmonjoen vedet olivat selvästi Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen vesiä happamampia sekä maaliskuussa että toukokuun näytteenottokerralla. Ähtävänjoessa ph-arvot olivat kaikilla näytteenottokerroilla jokivesistä korkeimpia, Ähtävänjoen veden ollessa heikoimmillaankin (ph 6,6) vain lievästi hapanta. Happaminta vesi oli pääsääntöisesti Purmonjoessa, joskin matalin ph-arvo (5,5) mitattiin Kovjoesta toukokuussa, jolloin jokiveden happamuus oli ph-arvoltaan jo eliöstöjen kannalta kriittisenä pidetyllä tasolla. Veden alkaliniteetti eli puskurikyky oli kaikissa joissa heikoimmillaan toukokuussa, jolloin Purmonjoen ja Kovjoen puskurikyky oli huono, Kruunupyynjoen välttävä ja Ähtävänjoen tyydyttävä. Myös maaliskuussa tilanne oli kaikissa joissa huomattavasti heikompi kuin elo- ja lokakuun näytteenottokerroilla. Elo- ja lokaluun näytteenottokerroilla puskurikyky oli kaikissa jokivesissä parempi, erityisen paljon alkaliniteettiarvot kohosivat Kovjoessa, josta mitattiinkin koko vuoden korkein arvo (0,29 mmol/l) lokakuussa.

10 Kuva 6. Jokivesien happamuus ja alkaliniteetti (puskurikyky) näytteenottokerroittain vuonna 2015. Ähtävänjoen vesi oli vuonna 2015 kaikkina yhteistarkkailun näytteenottoajankohtina jokivesistä kirkkainta (kuva 7). Sameinta vesi oli poikkeuksetta Kovjoessa, jossa vesi oli edellisvuoden tapaan elo- ja lokakuussa selvästi maalis- ja toukokuuta sekä muiden jokien vesiä sameampaa. Ähtävänjoessa väriarvo oli muista jokivesistä poiketen korkeimmillaan maaliskuussa. Kaikissa muissa joissa veden väriarvo oli korkeimmillaan elokuussa; koko vuoden korkein väriarvo (460 mgpt/l) mitattiin Kruunupyynjoesta elokuun alkupuolella. Rautapitoisuudet olivat kaikissa jokivesissä korkeimmillaan elokuussa, jolloin pitoisuus oli Kovjoessa (8,9 mg/l) lähes edellisvuoden tasoa, ollen huomattavasti suurempi kuin muissa Luodon- Öjanjärveen laskevissa joissa. Myös kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli kaikissa jokivesissä korkeimmillaan elokuussa; korkein arvo (43 mg O 2 /l) mitattiin edellisvuoden tapaan Purmonjoesta. Kuva 7. Jokivesien sameus, väriluku, rautapitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) näytteenottokerroittain vuonna 2015. Vuonna 2015 Ähtävänjoen ravinnepitoisuudet olivat kaikilla näytteenottokerroilla pienempiä kuin muissa Luodon-Öjanjärveen laskevissa joissa (kuva 8). Korkeimmillaan Ähtävänjoen typpipitoisuus (1200 µg/l) oli maaliskuussa ja fosforipitoisuus (53 µg/l) elokuun alussa. Vuoden 2015 korkein yksittäinen typpipitoisuus (2600 µg/l) mitattiin maaliskuussa Purmonjoesta ja korkein fosforipitoisuus (140 µg/l) elokuun alkupuolella sekä Kovjoesta että Kruunupyynjoesta. Kaikkien jokivesien typpipitoisuus oli korkeimmillaan maaliskuussa ja fosforipitoisuus puolestaan elokuun alkupuolella.

11 Kuva 8. Jokivesien typpi- ja fosforipitoisuudet näytteenottokerroittain vuonna 2015. 4.2.2. Ainevirtaamat Jokivesien mukana Luodon-Öjanjärveen vuositasolla kulkeutuvat ainevirtaamat on laskettu tarkkailutuloksista (n = 7) vuositasolle, kertomalla ainepitoisuudet kolmen kuukauden keskivirtaamalla. Luodonjärveen laskevien jokien osuudet (%) järveen tulevasta vesimäärästä ja ainevirtaamista vuonna 2015 on esitetty kuvassa 9. Vuonna 2015 jokien yhteenlasketusta vesimäärästä (45,8 m 3 /s) hieman yli puolet tuli Ähtävänjoesta, noin viidennes Purmon- ja Kruunupyynjoesta sekä vajaa kymmenesosa Kovjoesta. Vuonna 2015 Luodonjärveen jokivesien mukana tuleva ainevirtaama oli virtaaman tavoin huomattavasti edellisvuotta suurempi. Sekä fosforin (84,7 tonnia) että typen (1780 tonnia) osalta Luodon-Öjanjärveen jokien mukana kulkeutuva ravinnekuorma oli noin 1,5-kertainen edellisvuoteen verrattuna (liite 8). Ähtävänjoki kuormitti järveä selvästi pienemmällä ja muut joet suuremmalla osuudella, kuin mitä niiden osuus oli Luodonjärveen laskevasta virtaamasta. Ähtävänjoen typpivirtaama oli hieman yli kolmasosan (36%) ja Purmonjoen puolestaan hieman alle kolmasosan (30 %) jokien tuomasta typpikuormasta. Kruunupyynjoen mukana tuli noin neljäsosa (24 %) ja Kovjoen mukana kymmenesosa järveen laskevasta typestä. Fosforikuorma jakautui tasaisemmin Ähtävän-, Kruunupyyn- sekä Purmonjoen kesken; kaikkien jokien osuuden ollessa noin 30 %. Kovjoen mukana järveen laski noin kymmenesosa jokien mukanaan tuomasta fosforista. Kuva 9. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien virtaama- ja ainevirtaamaosuudet vuonna 2015.

12 Jokien ainevirtaamat seuraavat melko tarkasti virtaamavaihteluita (kuva 10) ja suurten virtaamien vallitessa myös ravinnevirtaamat ovat olleet tavallista suurempia. Vuonna 2015 jokien keskivirtaama (45,8 m 3 /s) oli huomattavasti edellisvuotta sekä vuosien 2001 2010 keskimääräistä virtaamaa (29,8 m 3 /s) suurempi. Virtaamien ohella myös jokien mukanaan tuoma ravinnekuorma oli sekä typen että fosforin osalta huomattavasti edellisvuotta korkeammalla tasolla. Myös Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukkujen sekä kalateiden kautta mereen kulkeutuvat ainevirtaamat vuositasolla on laskettu tarkkailutuloksista (n = 7) kertomalla ainepitoisuudet kolmen kuukauden keskivirtaamalla (liite 8). Vuonna 2015 virtaama Luodon-Öjanjärvestä mereen oli keskimäärin 47,5 m 3 /s, joka on sekä edellisvuotta (26,4 m 3 /s) että vuosien 1999 2013 keskimääräistä virtaamaa (28,2 m 3 /s) huomattavasti suurempi. Myös järvestä mereen kulkeutuneet ravinnekuormat olivat tarkkailuaineiston perusteella vuonna 2015 sekä typen että fosforin osalta huomattavasti edellisvuotta suurempia. Laskennallisesti järvestä mereen laskeva kokonaisvirtaama oli suurempi kuin jokien mukana järveen kulkeutunut vesimäärä. Taselaskelmissa ei huomioida tulovirtaamissa lähivaluma-alueita, eikä lähtövirtaamassa Luodon-Öjanjärven haihduntaa. Näiden epävarmuustekijöiden vuoksi vuoden 2015 osalta tarkemmat taselaskelmat on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Kuva 10. Jokien kautta Luodonjärveen (kuvat vasemmalla) sekä järvestä mereen laskevat (juoksutus ja kalatiet, kuvat oikealla) vesimäärät ja ainevirtaamat vuosina 2000 2015.

13 4.3 Luodonjärven veden laatu vuonna 2015 4.3.1. Talvi Luodonjärven veden lämpötila vaihteli maaliskuussa 2015 välillä 0,1 3,1 C (liite 4) ja syvännepisteillä vallitsi lämpötilakerrostuneisuus. Talvella 2015 Luodonjärven vesi oli hapanta, päällysveden ph-arvojen ollessa 5,9 6,4 ja pohjanläheisen veden ph-arvojen ollessa Kalvholmsfjärdeniä (L9) lukuun ottamatta hyvin lähellä päällysveden tasoa (kuva 11). Luodonjärven päällysveden alkaliniteetti, eli veden puskurikyky oli Lammassaarensalmessa laskenut välttäväksi, ollen kuitenkin kaikilla muilla tarkkailupisteillä edellisvuoden tapaan tyydyttävä. Myös alkaliniteetti oli pohjan läheisessä vedessä hyvin lähellä päällysveden tasoa. Kuva 11. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) happamuus sekä alkaliniteetti (puskurikyky) talvella 2015. Luodonjärven happitilanne oli maaliskuussa melko hyvä (kuva 12). Päällysveden hapen kyllästysaste oli kaikilla pisteillä vuodenaikaan nähden kohtalaisen hyvä (74-77 %), ollen kuitenkin hieman edellisvuotta heikompi. Pohjan lähellä hapen kyllästysaste vaihteli välillä 23 74 %. Heikoin happitilanne oli Luodonjärven syvimmällä pisteellä Kalvholmsfjärdenillä (L 9), jossa pohjanläheisen veden happikyllästys oli lämpötilakerrostuneisuuden vallitessa laskenut merkittävästi. Myös Gertrudsissa (L5) ja Mörtgrundetilla (L10) pohjanläheisessä vedessä hapen kyllästysaste oli jonkin verran heikompi kuin päällysvedessä. Luodonjärven veden rautapitoisuus vaihteli maaliskuussa välillä 1,0 2,0 mg/l. Päällysvedessä rautapitoisuus oli edellisvuoden tapaan korkeimmillaan Lammassaaren salmessa (L6A), jossa pitoisuus (2,0 mg/l) oli noin nelinkertainen tyypillisten humusvesien rautapitoisuuksiin verrattuna. Alusvedestä rautaa mitattiin eniten Gertrudsissa (L5), jossa pohjanläheinen rautapitoisuus oli yhtä korkea kuin Lammassaarensalmen päällysvedessä, ollen huomattavasti korkeampi kuin kaikkein heikoimman happitilanteen omaavalla Kalvholmsfjärdenin (L9) näytepisteen pohjanläheisessä vedessä. Kuva 12. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) happikyllästys sekä rautapitoisuus talvella 2015. Luodonjärven vesi oli talvella hyvin ruskeaa ja veden kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja väriarvot olivat kaikilla havaintoalueilla lähinnä humusvesien tasoa (kuva 13). Korkeimmillaan päällysveden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat rautapitoisuuden tavoin Lammassaaren salmessa (L6A). Pohjanlä-

14 heisessä vedessä väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat rautapitoisuuden tavoin korkeimmillaan Gertrudsissa (L5). Kuva 13. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) väriluku sekä kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) talvella 2015. Talvella 2015 Luodonjärven veden fosforipitoisuudet olivat päällysvedessä 32 56 µg/l ja typpipitoisuudet 1200 2700 µg/l. Korkeimmillaan päällysveden ravinnepitoisuudet olivat Lammassaaren salmessa (L6A) (kuva 14). Pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat Gertrudsissa (L5) ja Kalvholmsfjärdenillä (L9) korkeampia kuin pinnanläheisessä vedessä. Pohjanläheisen veden fosforipitoisuus oli korkeimmillaan Gertrudsissa kun taas suurin pohjanläheinen typpipitoisuus mitattiin Gloskärsfjärdeniltä (L11). Kuva 14. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) fosfori- ja typpipitoisuus talvella 2015. 4.3.2. Avovesiaika Vuonna 2015 Luodonjärven päällys- ja alusveden lämpötilat olivat toukokuun loppupuolella noin 10 C (liite 4), järviveden ollessa huomattavasti edellisvuotta kylmempää. Edellisvuodesta poiketen pinnanläheinen vesi oli lämpimimmillään elokuun lopulla (n. 19 C) maksimilämpötilan jäädessä hieman edellisvuotta alhaisemmaksi. Lokakuun näytteenottokerralla järvivesi oli hieman edellisvuotta lämpimämpää lämpötilojen vaihdellessa välillä 8,8 9,6 C. Avovesiaikana vesipatsas oli lähes tasalämpöinen ja järvivesi kaikkien muuttujien suhteen hyvin tasalaatuista. Luodonjärven avovesiajan ph-arvot vaihtelivat välillä 6,3 7,1 ja alkaliniteetti välillä 0,08 0,2 mmol/l (liite 4). Happaminta vesi oli toukokuussa. Lokakuussa ph-arvot puolestaan olivat korkeimmillaan Luodonjärven veden ollessa kaikilla tarkkailupisteillä neutraalia. Luodonjöärven puskurikyky oli heikoimmillaan toukokuussa, ollen edellisvuodesta poiketen vain välttävällä tasolla. Parhaimmillaan puskurikyky oli elokuussa, jolloin kaikkien tarkkailupisteiden alkaliniteettiarvot olivat lähes hyvän puskurikyvyn rajalla. Keskimäärin järvivesi oli ph- ja alkaliniteettiarvoiltaan hyvin samantasoista eri havaintopisteillä (kuva 15).

15 Kuva 15. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräinen happamuus sekä alkaliniteetti avovesiaikaan vuonna 2015. Päällysveden happitilanne oli avovesiaikana hieman edellisvuotta heikompi, hapen kyllästysasteen vaihdellessa välillä 75 87 % (kuva 16). Pohjanläheisessä vedessä happikyllästys oli kaikilla tarkkailualueilla hyvin samaa tasoa kuin päällysvedessä. Heikoimmillaan happitilanne oli Gertrudsissa (L5) elokuussa, jolloin päällysveden happikyllästys oli 75 % ja pohjanläheisen veden puolestaan 73 %. Heikosta lämpötilakerrostuneisuudesta johtuen Luodonjärven pohjanläheinen happitilanne oli parempi kuin edellisvuonna. Tarkkailunäytteiden perusteella Luodonjärven vesi oli avovesiaikaan 2015 erittäin rautapitoista; päällysveden pitoisuuden vaihteluvälin ollessa 1,0 3,4 mg/l ja alusveden 1,0 3,0 mg/l. Hyvä pohjanläheinen happitilanne näkyi myös rautapitoisuuksissa ja Luodonjärven vesi olikin kaikilla avovesiajan tarkkailukerroilla rautapitoisuuden suhteen melko tasalaatuista koko vesipatsaassa. Alimmillaan rautapitoisuudet olivat toukokuussa ja korkeimmillaan lokakuussa. Kuva 16. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräinen happikyllästys sekä rautapitoisuus avovesiaikaan vuonna 2015. Luodonjärven päällysveden väriluvut olivat avovesiajalla lähinnä erittäin ruskeiden humusvesien tasoa ollen 140 240 mg Pt/l. Vesi oli värilukujen suhteen melko tasalaatuista koko vesipatsaassa, pohjanläheisten värilukujen ollessa vain vähän korkeampia kuin päällysvedessä. Keskimääräisesti väriluku oli hieman muita korkeampi Lammassaaren salmen (L 6A) pisteellä (kuva 17). Luodonjärven kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli avovesikautena 2015 edellisvuotta suurempaa, ollen humusvesille tyypillisen tason ylärajoilla. Avovesikauden näytteenottoajankohtina kemiallisessa hapenkulutuksessa ei ollut suuria alueellisia eroja ja arvot olivat tasaisesti lähes yhtä korkeita koko vesipatsaassa. Keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus oli, väriluvun tavoin, hienoisesti suurempaa Lammassaaren salmessa (L 6A) kuin muilla tarkkailualueilla.

16 Kuva 17. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräiset väriluvut sekä keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus (CODMn) avovesiaikaan vuonna 2015. Avovesiaikaan 2015 Luodonjärven päällysveden keskimääräinen typpipitoisuus (n. 910 1010 µg/l) oli matalampi ja keskimääräinen fosforipitoisuus (48 53 µg/l) puolestaan pääsääntöisesti korkeampi kuin talvella. Avovesikaudella veden ravinnepitoisuudet olivat melko samaa tasoa kaikilla tarkkailupisteillä ja vesi oli lähes tasalaatuista koko vesipatsaassa (kuva 18). Pinnanläheisen veden typpipitoisuus oli pääsääntöisesti korkeimmillaan toukokuussa, jolloin mitattiin myös korkein yksittäinen pitoisuus (1300 µg/l) Gloskärsfjärdeniltä (L11). Päällysveden fosforipitoisuus oli korkeimmillaan Lammassaaren salmessa (L6A) heinäkuussa, Mörtgrundetilla (L10) sekä Gloskärsfjärdenillä (L11) elokuun lopulla ja Gertrudsissa (L5) sekä Kalvholmsfjärdenillä (L9) vasta lokakuussa. Korkein yksittäinen fosforipitoisuus (66 µg/l) mitattiin Kalvholmsfjärdenillä. Koko avovesiajan keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella Luodonjärven vesi oli rehevää/ erittäin rehevää. Kuva 18. Luodonjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräiset fosfori- sekä typpipitoisuudet avovesiaikaan 2015. Luodonjärven a-klorofyllipitoisuudet olivat vuoden 2015 avovesiaikana 4,0 21,9 µg/l. Keskimääräiset pitoisuudet (9,5 12,4 µg/l) vaihtelivat melko vähän eri havaintopisteiden välillä (kuva 19) ollen matalimmillaan Gertrudsissa (L5). Korkeimmillaan a-klorofyllipitoisuudet olivat elokuussa. Korkein yksittäinen a-klorofyllipitoisuus (22,5 µg/l) mitattiin Mörtgrundetin (L10) tarkkailupisteeltä elokuun loppupuolella. Klorofyllipitoisuus mittaa vedessä keijuvien, lehtivihreällisten planktonlevien, eli kasviplanktonin määrää, joka puolestaan kuvaa veden rehevyystasoa. Ekologisen luokittelun mukaisen tarkastelujakson (heinä elokuu) keskiarvoa käyttäen Luodonjärven vesi oli rehevöitymisluokituksen perusteella kaikilla havaintoalueilla edellisvuosien tapaan rehevää. Luodonjärven vesi oli vuonna 2015 hygieeniseltä laadultaan hyvää uimavettä sekä tarkkailutulosten että uimarantojen valvontanäytteiden tulosten perusteella (liitteet 4 ja 9).

17 Kuva 19. Luodonjärven keskimääräiset a-klorofylli-pitoisuudet (0-2 m) avovesiaikaan 2015. 4.4 Öjanjärven vedenlaatu vuonna 2015 4.4.1. Talvi Öjanjärven veden lämpötila vaihteli maaliskuussa välillä 0,2 3,1 C (liite 4) ja syvännepisteillä vallitsi lämpötilakerrostuneisuus. Päällysvesi oli pääsääntöisesti melko hapanta ja ph-arvot (6,1 6,5) olivat vain hieman korkeampia kuin Luodonjärvellä. Laajalahden pohjoisella pisteellä (Ö4), jossa pinnanläheinen vesi oli lievästi happamalla tasolla, oli pohjanläheinen vesi päällysvettä happamampaa (kuva 20), kun taas Bysundetin salmessa pohjanläheinen ph-arvo oli korkeampi kuin päällysvedessä. Alkaliniteettiarvojen perusteella Öjanjärven päällysveden puskurikyky oli kaikilla tarkkailupisteillä vähintään tyydyttävä. Ainoastaan pohjoisella Laajalahdella (Ö4) puskurikyky oli hyvä ja tarkkailupisteeltä mitattiinkin korkein päällysveden alkaliniteettiarvo (0,29 mmol/l). Matalimmat alkaliniteettiarvot puolestaan olivat Jouxfjärdenillä (Ö1) ja Luodonjärveen johtavassa kanavassa (Ö7). Pohjanläheisessä vedessä pohjoisella laajalahdella oli huomattavasti heikompi puskurikyky kuin päällysvedessä ja Bysundetissa puolestaan pohjanläheinen alkaliniteettiarvo oli huomattavasti korkeampi kuin päällysvedessä. Kuva 20. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) happamuus sekä alkaliniteetti talvella 2015. Öjanjärven happitilanne oli maaliskuussa 2015 selvästi edellisvuotta heikompi. Happikyllästysaste vaihteli pinnanläheisessä vedessä välillä 44 %-80 % (kuva 21) ollen parhaimmillaan Jouxfjärdenillä (Ö1) ja heikoimmillaan Laajalahden eteläosassa. Pohjanläheinen happitilanne oli syvemmillä tarkkailupisteillä huono. Laajalahden pohjoisosassa (Ö4) pohjanläheinen happitilanne oli selvästi heikentynyt happikyllästyksen ollessa 23 % ja Bysundetissa (Ö5) happea ei ollut pohjanläheisessä vedessä juuri lainkaan, kyllästysasteen ollessa näytteenottohetkellä enää 9 %.

18 Talvella 2015 Öjanjärven vesi oli kaikilla havaintoalueilla erittäin rautapitoista. Päällysvedestä mitatut pitoisuudet (2,5mg/l - 3,2mg/l) olivat edellisvuoden tasolla, alueellisen vaihtelun ollessa edelleen melko vähäistä. Alimmillaan päällysveden rautapitoisuus oli Träskminnsvikenillä (Ö6) ja Luodonjärveen johtavassa kanavassa (Ö7). Laajalahden pohjoisosan (Ö4) pisteellä pohjanläheinen rautapitoisuus oli alueelle purkautuvien pohjavesien vaikutuksesta johtuen, vain noin puolet päällysveden arvosta. Bysundetissa (Ö5) sen sijaan pohjanläheisen veden rautapitoisuus (17 mg/l) oli poikkeuksellisen korkea. Heikko happitilanne voi osaltaan selittää korkeaa rautapitoisuutta pohjanläheisessä vedessä, mutta arvo on silti huomattavan korkea. Tarkastuksesta huolimatta näytteenotosta tai analysoinnista ei löydetty poikkeukselliselle arvolle selittäviä tekijöitä. Koska pohjanläheinen vedenlaatu ei ollut yhtä heikko muiden parametrien perusteella, on muista tuloksista täysin poikkeava, pohjanläheinen rautapitoisuus jätetty käsittelyn ulkopuolelle. Kuva 21. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) happikyllästys sekä rautapitoisuus talvella 2015. Talvella 2015 Öjanjärven vesi oli kaikilla havaintoalueilla erittäin ruskeaa värilukujen ollessa humusvesille tyypillisellä tasolla. Rautapitoisuuksien tapaan myös väriluvuissa oli melko pieniä alueellisia eroja (kuva 22). Maaliskuussa väriarvot olivat alimmillaan (180 mg Pt/l) Träskminnsvikenillä (Ö6); korkeimmat väriluvut (230 mg Pt/l) puolestaan mitattiin Jouxfjärdenissä (Ö1), Boholmenin kanavassa (Ö2) ja Luodonjärveen johtavassa kanavassa (Ö7). Pienin väriluku (120 mg Pt/l) oli Laajalahden pohjoisosan (Ö4) alusvedessä, jossa alueelle purkautuvat pohjavedet laskivat rautapitoisuuksien tavoin myös värilukua. Bysundetin salmessa (Ö 5) vesi oli väriluvun suhteen tasalaatuista pinnan ja pohjanläheisessä vedessä. Öjanjärven kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli talvella 2015 kaikilla havaintoalueilla humusvesille tyypillisen tason ylärajoilla tai suurempi (kuva 22). Alueellisesti humuspitoisuuden vaihtelut olivat suurempia kuin väriarvojen tai rautapitoisuuksien kohdalla. Päällysveden kemiallinen hapenkulutus oli vähäisintä pohjoisella Laajalahdella (Ö4) ja suurimmillaan Luodonjärveen johtavassa kanavassa (Ö7). Pohjanläheisessä vedessä kemiallinen hapenkulutus oli molemmilla tarkkailupisteillä vähäisempää kuin päällysvedessä. Myös pohjanläheisen veden kemiallinen hapenkulutus oli pienimmillään Laajalahden pohjoisosassa (Ö4). Kuva 22. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja-1 m) väriluku sekä kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) talvella 2015.

19 Maaliskuussa 2015 Öjanjärven ravinnepitoisuudet olivat paikoin selvästi korkeampia kuin Luodonjärvellä. Öjanjärven fosforipitoisuus oli päällysvedessä 52 80 µg/l ja typpipitoisuus vastaavasti 1300 3100 µg/l (kuva 23). Alueellisesti typpipitoisuuden vaihtelut olivat suurempia kuin fosforin. Korkeimmillaan pinnanläheinen fosforipitoisuus oli Laajalahden pohjoisosassa (Ö4), jossa puolestaan typpipitoisuus oli kaikkein pienin. Fosforipitoisuus oli matalimmillaan Träskminnsvikenillä (Ö6) ja korkein typpipitoisuus puolestaan mitattiin Luodonjärveen johtavasta kanavasta (Ö7). Pohjanläheisestä vedestä mitatut ravinnepitoisuudet olivat poikkeuksetta sekä typen että fosforin osalta matalampia kuin tarkkailupisteen pinnanläheisessä vedessä. Kuva 23. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja-1m) fosfori- sekä typpipitoisuus talvella 2015. 4.4.2. Avovesiaika Vuonna 2015 myös Öjanjärven veden lämpötila oli toukokuun lopussa selvästi edellisvuotta alhaisempi päällys- ja alusveden lämpötilojen ollessa noin 10 C (liite 4). Lämpimimmillään Öjanjärven vesi oli Luodonjärven tapaan elokuussa, päällysveden lämpötilojen ollessa noin 17 19 C ja maksimilämpötilan jäädessä myös Öjanjärven puolella edellisvuotta alhaisemmaksi. Myös Öjanjärvellä vesi oli Luodonjärven tapaan lokakuun näytteenottokerralla selvästi viilentynyt, lämpötilojen (n. 7 9 C) ollessa kuitenkin hieman edellisvuotta korkeampia. Avovesiaikana Öjanjärven vesipatsas oli lähes tasalämpöinen ja järvivesi kaikkien muuttujien suhteen hyvin tasalaatuista. Avovesiaikaan Öjanjärven ph-arvot vaihtelivat välillä 5,8 7,1 ja alkaliniteetti välillä 0,06 0,19 mmol/l. Keskimääräisesti Öjanjärven vesi oli pääsääntöisesti lievästi hapanta ja puskurikyvyltään tyydyttävää (kuva 24). Happamimmillaan järvivesi oli pääsääntöisesti toukokuussa. Korkeimmat ph-arvot puolestaan mitattiin lähes kaikilta tarkkailualueilta lokakuun näytteenottokerralla, jolloin Laajalahden (Ö3 ja Ö4) sekä Träskminnsvikenin (Ö6) tarkkailupisteillä vesi oli ph-arvoltaan 7,1, muiden alueiden ollessa lievästihappamia (ph 6,7 6,8). Myös Öjanjärven alkaliniteetti oli heikoimmillaan toukokuussa, puskurikyvyn ollessa välttävällä/tyydyttävällä tasolla. Lokakuussa puolestaan alkaliniteettiarvot (0,17-0,19 mmol/l) olivat kaikilla tarkkailupisteillä jo hyvin lähellä hyvän puskurikyvyn raja-arvoa. Sekä järviveden happamuus että puskurikyky vaihtelivat melko vähän alueellisesti eri näytteenottoajankohtina. Järvivesi oli myös molempien muuttujien suhteen hyvin tasalaatuista koko vesipatsaassa. Kuva 24. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräinen happamuus sekä alkaliniteetti avovesiaikaan 2015.

20 Vuonna 2015 avovesiajan happitilanne oli Öjanjärvessä melko hyvä, päällysveden happikyllästyksen vaihdellessa välillä 69 88 %. Heikoimmillaan happitilanne oli pääsääntöisesti elokuussa. Keskimääräisesti heikoin päällysveden happitilanne oli edellisvuosien tapaan Boholmenin kanavassa (Ö2), vaikka alueelliset erot olivat myös happitilanteen osalta melko vähäisiä (kuva 25). Heikoin happitilanne oli tarkkailunäytteiden perusteella jälleen elokuun havaintokerralla Bysundetin (Ö5) pohjanläheisessä vedessä (kyll% 43), happitilanteen ollessa kuitenkin huomattavasti edellisvuotta parempi. Öjanjärven avovesiajan rautapitoisuudet olivat korkeita (1,4 4,8 mg/l). Alueellinen vaihtelu rautapitoisuuksissa oli suurempaa kuin edellisvuonna, eikä pinnan- ja pohjanläheisissä pitoisuuksissa ollut yhtä huomattavia eroja. Keskimääräisesti veden rautapitoisuus oli pinnanläheisessä vedessä alimmillaan pohjoisella Laajalahdella (Ö4) ja suurimmillaan Boholmenin kanavassa (Ö2). Kuva 25. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräinen happikyllästys sekä keskimääräiset rautapitoisuudet avovesiaikaan vuonna 2015. Öjanjärven avovesiajan 2015 keskimääräiset väriluvut sekä kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) olivat rautapitoisuuksien tavoin korkeita ja humusvesien tasoa. Alueellinen vaihtelu oli suurta, mutta pinnan- ja pohjanläheisen veden pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja (kuva 26). Keskimääräisesti pienin päällysveden väriluku ja alhaisin kemiallinen hapenkulutus mitattiin Laajalahdella. Korkein keskimääräinen väriluku koko avovesiajalla oli Jouxfjärdenillä (Ö1), mutta suurin yksittäinen arvo (300 mg Pt/l) mitattiin Bysundetin salmesta (Ö5) elokuun lopulla. Myös kemiallinen hapenkulutus oli keskimääräisesti korkeinta Jouxfjärdenillä, josta mitattiin myös korkein yksittäinen avovesiajan arvo (33 mg O 2 /l) elokuun alkupuolella. Kuva 26. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräiset väriluvut sekä keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus (COD Mn )avovesiaikaan vuonna 2015. Öjanjärven avovesiajan fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 24 95 µg/l ja typpipitoisuudet välillä 720 1900 µg/l. Ravinnepitoisuuksien alueellinen vaihtelu oli hyvin samansuuntaista kuin avovesiaikaiset väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen ja rautapitoisuuden vaihtelut (kuva 27). Avovesiajan typpipitoisuudet, ja pääsääntöisesti myös fosforipitoisuudet, olivat matalampia kuin talvella. Keskimääräisesti sekä fosfori- että typpipitoisuudet olivat matalimpia Laajalahden molemmilla tarkkailupisteillä (Ö3 ja Ö4). Korkein keskimääräinen typpipitoisuus oli Boholmenin kanavassa (Ö2) ja fosforipitoisuus vastaavasti

21 Jouxfjärdenissä (Ö1). Typpipitoisuuudet olivat alimmillaan pääsääntöisesti kesäkuussa ja korkeimmillaan tarkkailupisteestä riippuen pääsääntöisesti touko- tai lokakuun näytteenottokerroilla. Keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella Öjanjärven vesi oli avovesiaikana Laajalahdella (Ö3 ja Ö4) sekä Träskminnsvikenillä (Ö6)rehevää ja muilla alueilla erittäin rehevää. Kuva 27. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja -1m) keskimääräiset fosfori- sekä typpipitoisuudet avovesiaikaan vuonna 2015. Avovesiaikaan 2015 Öjanjärven a-klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä 2,2 25,1 µg/l. Koko avovesiajan keskimääräiset klorofyllipitoisuudet (6,3 12,9 µg/l) olivat edellisvuotta alhaisempia (kuva 28). Alueelliset erot puolestaan olivat edelleen melko suuria. Keskimääräisesti rehevin alue oli Boholmenin kanava (Ö2), mutta korkeimmat yksittäiset pitoisuudet (23,2 ja 25,1 µg/l) mitattiin Laajalahdelta (Ö3 ja Ö4) elokuun lopulla. Korkeimmillaan a-klorofyllipitoisuudet olivat kaikilla tarkkailualueilla elokuussa, pääasiallisesti elokuun lopulla, ja matalimmillaan lokakuussa. Ekologisen luokittelun mukaisen tarkastelujakson (heinä elokuu) keskiarvoa käyttäen Öjanjärven vesi oli rehevöitymisluokituksen perusteella Träskminnsvikenillä (Ö6) lievästi rehevällä tasolla. Muilla alueilla a-klorofyllipitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Kuva 28. Öjanjärven keskimääräiset a-klorofylli-pitoisuudet (0-2 m) avovesiaikaan vuonna 2015. Hygieeniseltä laadultaan Öjanjärven vesi oli hyvää uimavettä sekä tarkkailutulosten että Laajalahden ja Öjan uimarantojen valvontanäytteiden tulosten perusteella (liite 9). Uimareita haittaavaa järvisyyhyä esiintyi 1990-luvun alkupuolella Hickarön ja Laajalahden alueella. Kotilot toimivat järvisyyhyn väliisäntinä ja niitä esiintyi erityisesti järven pohjois- ja itäosissa (Aaltonen 1992 ja Storbacka 1994). Viimeisin järvisyyhyepäily on vuodelta 2006 Lahdenperän uimarannalta. Kesällä 2015 uimaveden tarkkailunäytteenoton yhteydessä ei tehty sinilevähavaintoja. 4.5 Luodon-Öjanjärven veden laadun kehittyminen Luodon-Öjanjärven veden laadun kehitystä tarkastellaan seuraavassa molempien järvialtaiden syvännepisteiden (L9, L10 ja L11 sekä Ö4 ja Ö5) päällysveden (1 m) tulosten perusteella, lukuun ottamatta happi-

22 tuloksia, joissa tarkastelun kohteena ovat pohjanläheisen veden (pohja -1m) tulokset. Tarkasteltavat muuttujat ovat: happamuus, alkaliniteetti, happikyllästys (vain talvi), väriluku, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), rauta-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus sekä a-klorofyllipitoisuus (vain avovesiaika). Kuvissa on esitetty erikseen talven (n = 1) sekä avovesiajan tulokset. Avovesiajalta happamuudesta ja alkaliniteetista on esitetty jokaisen vuoden minimiarvot (n = 1) ja muiden vedenlaatuparametrien osalta koko avovesiajan keskiarvot. Avovesiajan keskiarvot on laskettu vuosina 1986 2011 kolmen näytteenottokerran keskiarvoina (n = 3). Vuodesta 2012 lähtien avovesiajan keskiarvot on laskettu uuden ohjelman mukaisesti kuuden näytteenottokerran keskiarvoina (n = 6). Vuoden 2012 raportoinnin yhteydessä suoritetun vertailun perusteella näytteenottokertojen lisäyksellä ei ollut havaittavaa vaikutusta eri vedenlaatuparametrien keskiarvoihin. Vertailussa vuoden 2012 aineisto käsiteltiin sekä vanhan (n =3) että uuden (n = 6) tarkkailuohjelman mukaisesti. Molemmilla tarkastelutavoilla saadut tulokset antoivat pääsääntöisesti hyvin yhtenevän kuvan Luodon-Öjanjärven vedenlaadusta vuonna 2012. Rehevyystarkkailua varten ohjelmaan lisätyt näytteenottokerrat kohottivat kuitenkin hieman a-klorofyllipitoisuuden keskiarvoa aiempaan tarkastelutapaan verrattuna. Vertailun perusteella avovesiajan näytteenoton uudistus vaikuttaisikin antavan tarkemman kuvan kesäaikaisesta a-klorofyllipitoisuudesta, vaikuttamatta kuitenkaan muiden tarkasteltavien parametrien keskiarvoihin. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna avovesiajan tuloksissa sekä alueellinen että vuosien välinen vaihtelu on tavallisesti ollut vähäisempää kuin talvisin. Eri tarkkailualueiden talvea tasaisempi vedenlaatu avovesiaikana johtunee vuodenaikaisten erojen lisäksi myös useammista mittaustuloksista sekä näistä laskettujen keskiarvojen tuloksia tasaavasta vaikutuksesta. 4.5.1. Luodonjärvi Happamuus Talvella Gloskärsfjärdenin ja Mörtgrundetin ph-arvot ovat pysytelleet 2000-luvulla melko tasaisesti pharvon 6,5 molemmin puolin (kuva 29). Kalvholmsfjärdenillä vaihtelu on ollut suurempaa ja esimerkiksi vuodenvaihteessa 2006/2007 vallinnut alhainen ph-taso (ph 4,7) näkyi selvästi Kalvholmsfjärdenin pintavedessä talvella 2007. Myös talven 2008 ph-arvo (ph 5,3) oli matala. Talvella 2009 Kalvholmsfjärdenin päällysveden happamuus palautui jälleen lähelle tavanomaista tasoa, jolla happamuus on pysytellyt, vuoden 2012 notkahdusta lukuun ottamatta. Myös vuonna 2015 Luodonjärven ph-arvot pysyttelivät jokseenkin edellisvuoden tasolla. Avovesiajan ph-minimien trendi oli 2000-luvun alkupuolella pääsääntöisesti nouseva ja vuosina 2003 2006 vesi oli vain lievästi hapanta, lukuun ottamatta ph-arvojen hetkellistä notkahdusta Gloskärsfjärdenillä vuonna 2004. Talvella 2006/2007 vallinnut alhainen ph-taso näkyi kaikkien alueiden avovesiajan arvoissa vuonna 2007, jolloin happamuusminimit laskivat huimasti (ph 5,3 5,4). Avovesiajan ph-minimit ovat pysytelleet tasolla ph 6,0 vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2015 avovesiajan ph-minimit laskivat kaikilla tarkkailualueilla huomattavasti edellisvuoden tasosta, joka puolestaan oli kuitenkin poikkeuksellisen korkea. Kuva 29. Luodonjärven päällysveden (1m) happamuus talvella ja happamuusminimit avovesiaikaan vuosina 2000 2015.

23 Alkaliniteetti Luodonjärven veden alkaliniteetti on ollut talvella pääsääntöisesti 0,2 mmol/l tuntumassa puskurikyvyn vaihdellessa tyydyttävän ja hyvän rajalla (kuva 30). Tästä poikkeuksen tekevät Mörtgrundetin alkaliniteetin voimakkaat vaihtelut aivan 1990-luvun lopulla. 2000-luvulla alkaliniteettiarvojen alueellinen vaihtelu on ollut selvästi vähäisempää. Kalvholmsfjärdenillä talvina 2007 ja 2008 vallinneet alhaiset ph-arvot näkyivät kuitenkin selvästi myös alueen alkaliniteettiarvoissa. Talvella 2009 alueellisia eroja ei enää ollut havaittavissa ja järven puskurikyky kohosi hyväksi. Vuonna 2012 alkaliniteettiarvot laskivat huomattavasti ja veden puskurikyky oli kaikilla havaintoalueilla vain tyydyttävä. Vuonna 2013 alkaliniteettiarvot nousivat hieman vuoden 2012 tasosta, mutta laskivat jälleen vuonna 2014 kaikilla havaintopisteillä. Vuonna 2015 alkaliniteetti laski edellisvuoden tasosta Mörtgrundetin ja erityisesti Gloskärsfjärdenin tarkkailupisteillä. Kalvholmsfjärdenillä alkaliniteettiarvo puolestaan nousi hieman, veden puskurikyvyn ollessa kaikilla alueilla kuitenkin tyydyttävä. Avovesiajan alkaliniteettiminimit ovat olleet eri havaintoalueilla hyvin samaa tasoa keskenään koko seurantajakson ajan. 2000-luvulla Luodonjärven puskurikyky on avovesiaikaan ollut lähinnä välttävä. Vuonna 2007 näkyy selvä notkahdus edellisen talven happamuusjaksosta johtuen. Arvot palautuivat kuitenkin nopeasti aiemmalle tasolle. Vuosina 2009 2010 avovesiajan puskurikyky oli Kalvholmsfjärdenillä välttävä ja muilla havaintoalueilla tyydyttävä. Avovesiajalla 2011 myös Mörtgrundetin ja Gloskärsfjärdenin puskurikyky laski kuitenkin välttävälle tasolle. Vuosina 2012 2014 avovesiaikaiset alkaliniteettiminimit ovat olleet kaikilla havaintoalueilla selvästi nousussa. Avovesikaudella 2015 alkaliniteettiminimit laskivat kaikilla havaintoalueilla edellisvuoden tasosta, veden puskurikyvyn ollessa lähinnä välttävä. Kuva 30. Luodonjärven päällysveden (1m) alkaliniteetti talvella sekä alkaliniteettiminimit avovesiaikaan vuosina 2000 2015. Happi Luodonjärven syvänteiden (pohja -1m) talviaikainen happitilanne on vaihdellut paljon eri vuosien välillä. Yleensä alusveden happiolosuhteet ovat olleet parhaimmat Gloskärsfjärdenillä (kuva 31). Kalvholmsfjärdenin tilanne on puolestaan ollut lähes poikkeuksetta huonoin, happitilanteen ollessa kaikkein heikoin talvina 2010 ja 2011, jolloin pohjanläheinen happikyllästys oli erittäin huono (kyll % 2 ja 5). Talvina 2012 2014 kaikkien alueiden happitilanne parantui, Mörtgrundetilla kyllästysprosentti tosin on pysytellyt melko tasaisena. Kalvholmsfjärdenin happikyllästys parani talvien 2010 ja 2011 tasosta jo kolmantena vuonna peräkkäin, ollen talvella 2014 lähellä Mörtgrundetin tasoa. Vuonna 2015 pohjanläheinen happitilanne kuitenkin heikkeni huomattavasti kaikilla syvännealueilla; alueeellisten erojen ollessa myös selvästi edellisvuotta suurempia. Avovesiaikaan happitilanne on, joitakin Kalvholmsfjärdenin (L 9) elokuisia tuloksia lukuun ottamatta, pysynyt yleensä hyvänä Luodonjärven koko vesipatsaassa.

24 Kuva 31. Luodonjärven alusveden (pohja -1 m) happikyllästys talvella 2000 2015. Luodonjärven syvännepisteiden pohjanläheisen vesikerroksen (pohja -1m) happitilanteessa havaittiin selviä eroja eri havaintopaikkojen välillä myös tarkasteltaessa jaksojen 1977 1995 ja 1996 2009 vedenlaadun muutoksia (Kalliolinna ym. 2010). Happipitoisuus oli huonoin Kalvholmsfjärdenillä (L 9), missä tilanne oli lisäksi heikentynyt selvästi jälkimmäiselle jaksolle tultaessa. Mörtgrundetin (L 10) ja Gloskärsfjärdenin (L 11) happitilanne oli sen sijaan säilynyt vakaana ollen lähinnä tyydyttävällä tasolla (Kalliolinna ym. 2010). Kalvholmsfjärdenin happitilanne on kuitenkin ollut vuosina 2012 2015 tavallista parempi. Väri Luodonjärven talviaikaiset väriarvot ovat vaihdelleet sekä alueellisesti että eri vuosien välillä ajoittain melko paljon (kuva 32). Tavallisesti vesi on ollut talviaikaan ruskeinta Kalvholmsfjärdenillä. Vuodesta 2010 lähtien Luodonjärven väriluvut ovat olleet kaikilla havaintopaikoilla pääsääntöisesti nousussa. Talvella 2015 väriluvut olivat edellisvuoden tasoa ja alueellinen vaihtelu oli vähäistä. Luodonjärven vesi oli poikkeuksellisesti ruskeinta Gloskärsfjärdenillä, Mörtgrundetin väriarvon ollessa kuitenkin lähes yhtä korkea. Kalvholmsfjärdenin väriluku puolestaan laski edellisvuodesta, väriluvun jäädessä hieman alhaisemmaksi kuin muilla tarkkailualueilla. Avovesiaikaan Luodonjärven vesi on ollut keskimäärin hieman tummempaa ja alueelliset erot ovat olleet vähäisempiä kuin talvisin. Kalvholmsfjärdenin vesi on ollut muita alueita tummempaa vuodesta 2009 lähtien aina vuoteen 2012 asti. Luodonjärven värilukujen vuosien väliset vaihtelut ovat olleet suuria, mutta väriarvojen trendi näyttäisi olevan pitkällä aikavälillä nouseva. Järven vesi onkin ollut kaikilla havaintopaikoilla huomattavasti ruskeampaa 2000-luvulla kuin 1990-luvun alkupuolella. Avovesiaikaiset väriluvut ovat nousseet tasaisesti vuodesta 2010 vuoteen 2013 asti. Vuonna 2014 väriarvot kuitenkin laskivat huomattavasti kaikilla havaintopisteillä. Avovesiaikaan 2015 väriarvot kääntyivät jälleen nousuun, jääden kuitenkin kaikilla havaintoalueilla selvästi vuoden 2013 tasosta. Kuva 32. Luodonjärven päällysveden (1m) väriluku talvella sekä keskimääräiset väriluvut avovesiaikaan vuosina 2000 2015.

25 Rauta Luodonjärveltä talvella mitatut rautapitoisuudet ovat olleet Mörtgrundetin ja Gloskärsfjärdenin havaintopisteillä hyvin samaa tasoa keskenään koko tarkkailujakson ajan (kuva 33). Kalvholmsfjärdenillä rautapitoisuus on ollut pääsääntöisesti Mörtgrundetia ja Gloskärsfjärdeniä korkeammalla tasolla vuosittaisen pitoisuusvaihtelun ollessa myös suurempaa. Vuosina 2010 2015 rautapitoisuuksien alueelliset erot ovat tasoittuneet, pitoisuuksien ollessa kaikilla havaintopaikoilla noin 1,0 mg/l. Talvella 2015 rautapitoisuus oli kaikilla havaintoalueilla hivenen edellisvuotta korkeammalla tasolla. Avovesiajan keskimääräisten rautapitoisuuksien alueelliset erot ovat olleet pieniä, pitoisuuksien vaihdellessa kuitenkin melko paljon eri vuosien välillä. Avovesiaikana Luodonjärven rautapitoisuustaso on ollut korkeampi kuin talvisin. Vuodesta 2006 lähtien rautapitoisuuksien taso on noussut tasolta 1,5 mg/l tasolle 2 mg/l. Vuonna 2015 rautapitoisuuksien alueellinen vaihtelu oli edellisvuotta suurempaa. Vuonna 2014 alkanut rautapitoisuuden lasku jatkui edelleen Gloskärfjärdenillä, kun taas Mörtgrundetilla rautapitoisuus pysytteli edellisvuoden tasolla. Kalvholmfjärdenillä rautapitoisuus puolestaan kääntyi jälleen nousuun, jääden kuitenkin vielä selvästi vuoden 2013 tasosta. Kuva 33. Luodonjärven päällysveden (1m) rautapitoisuudet talvella sekä keskimääräiset rautapitoisuudet avovesiaikaan vuosina 2000 2015. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Talvella Luodonjärven kemiallinen hapenkulutus on pääsääntöisesti pysytellyt humusjärville tyypillisellä tasolla ollen noin 10 20 mg O 2 /l. Kalvholmsfjärdenillä kemiallinen hapenkulutus on ollut tavallisesti hieman suurempaa kuin Mörtgrundetilla ja Gloskärsfjärdenillä (kuva 34). Vuosina 2007 ja 2008 Kalvholmsfjärdenin kemiallinen hapenkulutus oli huomattavasti muita alueita korkeammalla tasolla, mutta pääsääntöisesti niin alueellinen kuin vuosien välinenkin vaihtelu on ollut suhteellisen vähäistä. Vuosina 2010 2013 kaikkien havaintoalueiden kemiallisessa hapenkulutuksessa näkyi kasvua, joka kuitenkin taittui kaikilla havaintoalueilla vuonna 2014. Talvella 2015 kemiallinen hapenkulutus pysytteli lähes edellisvuoden tasolla niin Mörtgrundetilla kuin Gloskärsfjärdenilläkin. Kalvholmsfjärdenllä kemiallinen hapenkulutus puolestaan laski selvästi edellisvuodesta, alueellisten erojen ollessa lähes olemattomia. Avovesiaikana niin alueellinen kuin vuosien välinen vaihtelu keskimääräisessä kemiallisessa hapenkulutuksessa on ollut hieman suurempaa kuin talvisin. Pääsääntöisesti Luodonjärven kemiallinen hapenkulutus on myös avovesiaikana pysytellyt humusjärville tyypillisellä tasolla ollen ainoastaan hieman suurempaa Kalvholmsfjärdenillä vuosina 2011 ja 2012 sekä muilla alueilla vuonna 2012. Vuosina 2013-2014 laskenut keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus kääntyi jälleen nousuun kaikilla havaintoalueilla avovesiaikaan 2015.

26 Kuva 34. Luodonjärven päällysveden (1m) kemiallinen hapenkulutus talvella sekä keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus avovesiaikaan vuosina 2000 2015. Fosfori Luodonjärven talviaikaiset fosforipitoisuudet olivat 1980-luvun lopulla pääsääntöisesti korkeita ja pitoisuuksien vaihtelut eri vuosien välillä olivat erittäin suuria. 2000-luvulla fosforipitoisuuksien alueelliset erot ovat olleet vähäisiä, joskin Kalvholmsfjärdenin pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti hieman korkeampia ja vuosien väliset vaihtelut jonkin verran suurempia kuin muilla havaintopaikoilla (kuva 35). Talvina 2011-2014 nousussa olleet fosforipitoisuudet jatkoivat edelleen nousuaan sekä Mörtgrundetilla että Gloskärfjärdenillä. Kalvholsfjärdenillä pitoisuus puolestaan laski hieman ja alueen kokonaisfosforipitoisuus olikin poikkeuksellisesti havaintoalueista matalin. Myös kokonaisfosforipitoisuuksissa oli enemmän alueellisia eroja kuin edellistalvena. Avovesiaikaan Luodonjärven veden keskimääräinen fosforitaso on pääsääntöisesti ollut korkeampi kuin talvella. Pitoisuuksien vaihtelut eri vuosien ja havaintopisteiden välillä ovat kuitenkin olleet huomattavasti maltillisempia kuin talvisin. Matalimmillaan avovesiaikaiset fosforipitoisuudet olivat happamuusjaksosta johtuen vuonna 2007. Vuodesta 2011 lähtien kokonaisfosforipitoisuuksissa on havaittavissa nouseva trendi kaikilla tarkkailualueilla. Avovesikaudella 2015 keskimääräisissä kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ollut suuria alueellisia eroja. Luodonjärven rehevyystaso on fosforipitoisuuden perusteella pysytellyt lähinnä rehevänä. Vuonna 2015 Mörtgrundetin ja Kalvholmsfjärdenin avovesikauden keskimääräinen fosforitaso kohosi erittäin reheväksi. Kuva 35. Luodonjärven päällysveden (1m) fosforipitoisuudet talvella sekä keskimääräiset fosforipitoisuudet avovesiaikaan vuosina 2000 2015. Typpi Luodonjärveltä talvella mitatut typpipitoisuudet ovat vaihdelleet sekä alueellisesti että eri vuosien välillä voimakkaasti. Typpipitoisuudet ovat vaihdelleet eniten Kalvholmsfjärdenillä, jossa pitoisuudet nousivat huomattavan korkeiksi talvina 2007 ja 2008 (kuva 36). Vuonna 2015 typpipitoisuudet nousivat kaikilla tarkkailualueilla. Myös alueelliset pitoisuuserot olivat poikkeuksellisen suuria. Erityisesti Gloskärsfjärdenillä typpipitoisuus nousi poikkeuksellisen korkeaksi, mutta myös Mörtgrundetilta mitattiin koko 2000-luvun korkein talvenaikainen typpipitoisuus.

27 Avovesiajalla Luodonjärven keskimääräiset typpipitoisuudet ovat vaihdelleet sekä alueellisesti että eri vuosien välillä selvästi vähemmän kuin talvella. Typpipitoisuus on ollut koko 2000-luvun noin 900 µg/l. Myös avovesikaudella 2015 typpipitoisuuksien alueelliset erot olivat hyvin pieniä, ja keskimääräinen typpipitoisuus nousi aavistuksen edellisvuodesta kaikilla tarkkailualueilla. Kuva 36. Luodonjärven päällysveden (1 m) typpipitoisuudet talvella sekä typpipitoisuuden keskiarvot avovesiaikaan vuosina 2000 2015. Klorofylli Luodonjärven keskimääräisissä a-klorofyllipitoisuuksissa vuosien väliset vaihtelut ovat olleet suuria (kuva 37). Alueelliset erot puolestaan ovat jääneet paljon pienemmiksi. Luodonjärven keskimääräiset klorofyllipitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti rehevällä tasolla koko 2000-luvun ajan. Alimmillaan klorofyllipitoisuudet ovat olleet vuosina 2009 2011, jolloin Luodonjärven rehevyystaso oli lähinnä lievästi rehevä. Vuonna 2012 pitoisuudet nousivat kuitenkin jälleen rehevälle tasolle. Alueelliset erot a- klorofyllipitoisuuksissa ovat olleet vuodesta 2008 alkaen suurempia kuin 2000-luvun alkupuolella. Mörtgrundetilla ja Kalvholmsfjärdenillä pitoisuuksissa on ollut enemmän vuosien välistä vaihtelua, kun taas Gloskärsfjärdenillä pitoisuudet ovat pysytelleet samalla tasolla vuodesta 2012 lähtien. Vuonna 2015 a- klorofyllipitoisuudet olivat kaikilla tarkkailualueilla hyvin lähellä edellisvuoden tasoa. Gloskärsfjärdenillä ja Mörtgrundetilla vesi oli keskimääräisten pitoisuuksien perusteella rehevää ja Kalvholmsfjärdenillä lievästi rehevän ja rehevän rajalla. Luodonjärven ja siihen laskevien jokien vedenlaatumuuttujien keskiarvoissa ei havaittu juurikaan eroja eri havaintopaikkojen välillä myöskään tarkasteltaessa jaksojen 1977 1995 ja 1996 2009 vedenlaadun muutoksia (Kalliolinna ym. 2010). Vedenlaadun vaihtelu oli a-klorofyllipitoisuuksia lukuun ottamatta lähes kaikkien tekijöiden osalta pienentynyt jälkimmäisellä jaksolla. Kuva 37. Luodonjärven keskimääräiset a- klorofyllipitoisuudet (0-2 m) avovesiaikaan vuosina 2000 2015.

28 4.5.2. Öjanjärvi Öjanjärven viipymä on 1990-luvusta puolittunut yhdeksästä kuukaudesta noin neljään ja puoleen kuukauteen. Muutoksen on aiheuttanut kalatien kautta tapahtuva veden juoksutus, joka on tapahtunut vaiheittain ensin vanhan (Kräkilän) kalatien ja sitten uuden (Bågast) kalatien käyttöönoton myötä. Nykyään kaksi kolmasosaa Öjanjärven vedestä on peräisin Luodonjärvestä tai suoraan Kruunupyynjoesta Jåksholmsfjädeniin johtavan jokihaaran kautta (Nyman 2012) ja siten viipymä Bysundetin puolella on huomattavasti pienempi kuin Laajalahdessa (Leiviskä 1993, Nyman 2012). Nämä muutokset ovat heikentäneet Öjanjärven vedenlaatua, mikä näkyy erityisesti veden rauta-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksien sekä väriarvojen nousuna. Molempien syvänteiden happitilanne parani selvästi jaksolla 2001 2008 ja romahti sen jälkeen etenkin Bysundetissa. Viimeisimpien vuosien aikana happitilanne on jälleen heikentynyt; Bysundetissa happitilanne tosin parani hetkellisesti vuonna 2014. Happitilanteen tapaan myös ph-minimeissä on Bysundetissa näkynyt voimakkaasti Kruunupyynjoen vaikutukset. Happamuus Talvella Öjanjärven vesi on ollut sekä Bysundetin että Laajalahden puolella pääsääntöisesti hapanta (kuva 38). Koko tarkkailujakson aikana Bysundetin ph-arvot ovat olleet ajoittain selvästikin korkeampia kuin Laajalahdella, mutta 2000-luvulla alueelliset erot ovat pienentyneet. 2000-luvulla Öjanjärven vesi on ollut happaminta talvella 2008, jonka jälkeen Öjanjärven nousuun kääntyneet ph-arvot olivat korkeimmillaan talvella 2010. Talvina 2011 ja 2012 ph-arvot kuitenkin laskivat jälleen selvästi. Viime vuosina pharvot ovat olleet nousussa; veden ollessa kuitenkin edelleen selvästi hapanta molemmilla tutkimusalueilla. Vuonna 2015 Bysundetin ph-arvot pysyttelivät edellisvuoden tasolla. Arvojen nousu jatkui edelleen Laajalahdella, jossa vesi olikin ph-arvojen perusteella vain lievästi hapanta. Avovesiaikana ph-minimien vuosien välinen vaihtelu on sekä Bysundetissa että Laajalahdella huomattavasti suurempaa kuin talvisin. Öjanjärven ph-arvot romahtivat vuonna 2007 ph-minimien ollessa molemmilla alueilla selvästi koko tarkkailujakson alimmat. Öjanjärven happamuustaso palautui kuitenkin nopeasti ja vuonna 2008 ph-minimit kipusivat hyvin lähelle vuoden 2006 tasoa. Vuoden 2008 jälkeen Laajalahdella ph-minimit jatkoivat nousuaan ja alueen happamuustaso on viimevuosina, aina vuoteen 2015 asti, pysytellyt lievästi happamana. Bysundetissa ph-minimit puolestaan laskivat rajusti vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen ph-arvoissa on ollut havaittavissa selvästi nouseva trendi. Vuonna 2014 Bysundetista mitattu ph-minimi oli poikkeuksellisen korkea, happamuuden ollessa lähellä Laajalahden tasoa. Vuonna 2015 Bysundetissa ph-minimi kuitenkin laski jälleen voimakkaasti, veden ollessa Bysundetin puolella jälleen selvästi hapanta. Kuva 38. Öjanjärven päällysveden (1m) happamuus talvella sekä happamuusminimit avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007). Alkaliniteetti Talvella Öjanjärven alkaliniteettiarvojen alueellinen ja vuosittainen vaihtelu on ollut suurta. 2000-luvulla alkaliniteettiarvojen vaihtelu Bysundetissa ja Laajalahdella on ollut hyvin samansuuntaista ja alueelliset erot ovat selviä (kuva 39). Talvella 2008 järven puskurikyky oli selvästi heikentynyt, mutta tilanne parani

29 molemmilla alueilla jo vuonna 2009. Järven puskurikyky onkin pysynyt vakaana vuoteen 2012 asti ollen Bysundetissa hyvä ja Laajalahdella tyydyttävä. Vuosina 2013 ja 2015 Bysundetin alkaliniteettiarvo oli poikkeuksellisen alhainen, puskurikyvyn ollessa vain tyydyttävällä tasolla. Talvella 2015 Laajalahden alkaliniteettiarvo puolestaan nousi huomattavasti, veden puskurikyvyn ollessa pitkästä aikaa hyvällä tasolla. Avovesiajalla Öjanjärven puskurikyvyn vuosien välinen vaihtelu sekä alueelliset erot ovat viimevuosina pysytelleet melko muuttumattomina. Öjanjärven puskurikyky nousi tyydyttävälle tasolle 2000-luvun alussa ja oli heikoimmillaan molemmilla tarkkailualueilla vuonna 2007. Vuodesta 2010 lähtien Öjanjärven puskurikyky on alkaliniteettiminimien perusteella pysytellyt melko tasaisena; Bysundetissa välttävällä tasolla ja Laajalahdella puolestaan tyydyttävällä tasolla. Lukuun ottamatta Bysundetin tavallista korkeampaa alkaliniteettiarvoa vuonna 2014. Kuva 39. Öjanjärven päällysveden (1m) alkaliniteetti talvella sekä alkaliniteettiminimit avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007). Happi Talvisin Öjanjärven pohjanläheisen veden happitilanne on vaihdellut melko paljon sekä alueellisesti että eri vuosien välillä. Happikyllästys on pääsääntöisesti ollut korkeampi Laajalahdella kuin Bysundetissa. 2000-luvun alkupuolella Öjanjärven happitilanne kohentui molemmilla alueilla selvästi, ollen pääsääntöisesti hyvällä tasolla (kuva 40). Vuoden 2008 jälkeen pohjanläheisten happipitoisuuksien trendi on kuitenkin ollut selvästi laskusuuntainen. Myös alueelliset erot ovat kasvaneet ja Bysundetin happitilanne on viime vuosina ollut pääsääntöisesti paljon heikompi kuin Laajalahdella; lukuun ottamatta talvea 2014, jolloin Bysundetin pohjanläheinen happitilanne oli poikkeuksellisen hyvä. Talvella 2015 pohjanläheinen happitilanne oli molemmilla alueilla edellisvuotta heikompi. Bysundetin alusveden happikyllästys oli 1990-luvulla myös avovesiaikaan kerrostuneisuuskausien lopulla useana vuonna huono. 2000-luvulla happitilanne on kuitenkin pysytellyt enimmäkseen hyvänä. Elokuussa 2011 Bysundetin happitilanne oli jälleen heikentynyt (kyll% 39) ja heikkeni edelleen tätä seuraavina vuosina. Elokuussa 2014 Bysundetin happitilanne oli koko seurantajakson heikoin, kun happi oli kulunut alusvedestä kokonaan loppuun. Vuonna 2015 pohjanläheinen happikyllästys (43 %) puolestaan oli edellisvuosia parempi. Kuva 40. Öjanjärven alusveden (pohja -1m) happikyllästys talvella vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007).

30 Väri Koko tarkkailujakson aikana Öjanjärven veden väriluvut ovat vaihdelleet voimakkaasti sekä talvella että avovesikaudella. Laajalahden ja Bysundetin välillä on myös huomattavia alueellisia eroja, jotka selittyvät suurelta osin havaintoalueiden erilaisilla olosuhteilla. Nymanin (2012) mukaan Kruunupyynjoen vaikutus Bysundetin veden laatuun on ilmeinen. Laajalahteen puolestaan purkautuu kohtalaisen suuri määrä pohjavettä, jonka vuoksi alueen vesi on kirkkaampaa kuin järven muissa osissa (Nyman 2012). Talviaikana väriluvut ovat Bysundetissa olleet selvästi korkeampia ja vuosien väliset vaihtelut suurempia kuin Laajalahdella. Väriarvoissa oli havaittavissa laskeva trendi 2000-luvun alkupuolella, mutta vuoden 2008 jälkeen väriarvot ovat kääntyneet nousuun (kuva 41). Erityisesti Laajalahdella väriluku on noussut huomattavasti, ja väriarvot ovat olleet viime vuosina hyvin lähellä Bysundetin tasoa lukuun ottamatta talvea 2013, jolloin Bysundetin väriarvo oli poikkeuksellisen korkea. Talvella 2015 väriluvut olivat edellisvuoden tasoa, eikä alueellisia eroja ollut havaittavissa. Myös avovesiajan keskimääräisissä väriluvuissa näkyy selvä tasoero Bysundetin ja Laajalahden välillä veden ollessa selvästi tummempaa Bysundetissa. Vuosien väliset vaihtelut ovat kuitenkin olleet molemmilla alueilla hyvin samansuuntaisia ja alueelliset erot pääsääntöisesti hieman pienempiä kuin talvella. Vuoden 2008 jälkeen molempien tarkkailualueiden keskimääräisissä väriluvuissa on ollut havaittavissa selvästi nouseva suuntaus myös avovesikaudella. Bysundetissa väriarvot ovat ajoittain Laajalahteen nähden hyvinkin korkeita ja vuosien välinen vaihtelu on ollut huomattavasti voimakkaampaa. Pääsääntöisesti nousevasta väriarvojen tasosta huolimatta väriarvot laskivat vuonna 2014 Öjanjärven molemmilla pisteillä. Bysundetissa lasku oli huomattavasti suurempaa kuin Laajalahdella. Vuonna 2015 Laajalahden keskimääräinen väriluku oli edelleen hienoisessa laskussa, Bysundetin arvojen kääntyessä uudelleen nousuun. Alueelliset erot väriluvuissa olivatkin selvästi edellisvuotta suurempia. Kuva 41. Öjanjärven päällysveden (1m) väriluku talvella sekä keskimääräiset väriluvut avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007). Rauta Kruunupyynjoen vesistä johtuen Öjanjärven vesi on Bysundetin puolella tummemman värinsä lisäksi myös selvästi rautapitoisempaa kuin Laajalahdella (kuva 42). Bågastin kalatien käyttöönotto loppuvuodesta 2008 on vaikuttanut Öjanjärvellä väriarvojen tavoin myös rautapitoisuuksiin, jotka ovat olleet selvästi nousussa (Nyman 2012). Talvella vuosien väliset vaihtelut ovat olleet erityisesti Bysundetissa suuria, eikä alueen pitoisuuksissa ole havaittavissa selkeitä trendejä. Laajalahden rautapitoisuudet puolestaan laskivat selvästi aina vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen sekä Bysundetin että Laajalahden rautapitoisuudet ovat olleet pääasiassa nousussa aina vuoteen 2013 asti. Vuonna 2014 rautapitoisuuksissa näkyi kuitenkin samanlainen aleneminen kuin väriarvoissa; Bysundetin rautapitoisuus laski huomattavasti, ollen hyvin lähellä Laajalahden pitoisuutta. Vuonna 2015 Bysundetin rautapitoisuus pysytteli edellisvuoden tasolla. Laajalahdella rautapitoisuus puolestaan palasi vuoden 2013 tasolle, ollen poikkeuksellisesti korkeampi kuin Bysundetissa. Avovesiaikaan keskimääräisten rautapitoisuuksien alueelliset erot ovat olleet pienempiä kuin talvella. Bysundetissa rautapitoisuudet ovat olleet pienempiä ja vuosien väliset vaihtelut vähäisempiä kuin talvella. Myös avovesiaikana rautapitoisuudet ovat olleet molemmilla alueilla nousussa vuoden 2008 jälkeen.

31 Avovesikauden 2013 keskimääräiset pitoisuudet olivat talven tapaan 2000-luvun korkeimpia. Vuonna 2014 molempien havaintoalueiden avovesikauden keskimääräiset pitoisuudet laskivat edellisvuodesta. Avovesiaikaan 2015 keskimääräinen rautapitoisuus pysytteli Laajalahdella edellisvuoden tasolla ja nousi Bysundetillakin vain maltillisesti. Kuva 42. Öjanjärven päällysveden (1m) rautapitoisuudet talvella sekä keskimääräiset rautapitoisuudet avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007). Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Myös veden humuspitoisuutta kuvaava kemiallisen hapenkulutuksen vuosien välinen vaihtelu on ollut suurempaa Bysundetissa kuin Laajalahdella (kuva 43). Talvella Öjanjärven kemiallinen hapenkulutus on pääsääntöisesti pysytellyt humusjärville tyypillisellä tasolla. Öjanjärven talviaikaisessa kemiallisessa hapenkulutuksessa on kuitenkin havaittavissa selvästi nouseva trendi. Laajalahdella humuspitoisuus on kohonnut vuodesta 2008 lähtien ja Bysundetissa arvot puolestaan ovat olleet jyrkässä nousussa vuodesta 2010 alkaen. Talvella 2013 Bysundetin kemiallinen hapenkulutus oli lähes kaksinkertainen tyypillisten humusvesien raja-arvoihin nähden ja Laajalahdellakin arvot olivat luokittelun ylärajoilla. Kemiallinen hapenkulutus laski kuitenkin Bysundetissa talvella 2014 Laajalahden tasolle. Talvella 2015 Bysundetin humuspitoisuus puolestaan pysytteli edellisvuoden tasolla, mutta Laajalahden kemiallisen hapenkulutuksen laskiessa, alueelliset erot kasvoivat jälleen edellisvuotta suuremmiksi. Myös avovesiaikaan Öjanjärven keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus on pääsääntöisesti pysytellyt humusjärville tyypillisellä tasolla, ollen Bysundetissa suurempaa kuin Laajalahdella. Vuosien väliset vaihtelut ovat olleet hyvin samansuuntaisia molemmilla havaintoalueilla. Alimmillaan kemiallinen hapenkulutus oli vuosina 2007 ja 2008, jonka jälkeen humuspitoisuus on myös avovesiaikaan ollut selvästi nousussa. Laajalahdella kemiallinen hapenkulutus on noussut tasaisemmin kuin Bysundetissa, jossa arvot nousivat huomattavasti vuonna 2011 ja ovat pysytelleet lähes yhtä korkeina lukuun ottamatta vuotta 2014, jolloin humuspitoisuus laski Bysundetissa väliaikaisesti. Kuva 43. Öjanjärven päällysveden (1m) kemiallinen hapenkulutus talvella sekä keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007).

32 Fosfori Bysundetin puolella myös veden fosforipitoisuus on selvästi korkeampi kuin Laajalahdella (kuva 44). Alueiden tasoerot johtuvat ennen kaikkea Bysundetiin virtaavasta ravinteikkaasta Kruunupyynjoen vedestä sekä Laajalahdelle purkautuvista pohjavesistä, jotka puolestaan laskevat alueen ravinnepitoisuutta. Talvella fosforipitoisuuden vaihtelut vuosien välillä ovat olleet suuria erityisesti Bysundetin puolella. Laajalahdella fosforipitoisuudet ovat olleet 2000-luvulla, aina vuoteen 2006 asti, pääsääntöisesti rehevällä ja Bysundetin puolella puolestaan erittäin rehevällä tasolla. Vuoden 2002 jälkeen fosforipitoisuus laski molemmilla havaintoalueilla mutta kääntyi kuitenkin jälleen nousuun vuonna 2009. Talvella 2015 Bysundetin fosforipitoisuuden nousu taittui. Laajalahdella pinnanläheisen veden fosforipitoisuus puolestaan nousi jyrkästi, ollen poikkeuksellisesti huomattavasti korkeampi kuin Bysundetin tarkkailupisteellä. Öjanjärven avovesiajan keskimääräisten fosforipitoisuuksien vuosien väliset vaihtelut ovat olleet vähäisempiä ja erot Bysundetin ja Laajalahden välillä selvästi pienempiä kuin talvella. Laajalahdella vesi on fosforipitoisuuden perusteella ollut rehevää 2000-luvulla aina vuoteen 2006 asti; Bysundetin pitoisuuksien pysytellessä rehevän ja erittäin rehevän rajalla. Vuosina 2007 ja 2008 avovesiajan fosforitaso oli harvinaisen matala molemmilla tarkkailupisteillä. Vuoden 2008 jälkeen molempien havaintopaikkojen selvästi nousussa ollut fosforitaso kohosi edelleen avovesikaudella 2015. Kuva 44. Öjanjärven päällysveden (1m) fosforipitoisuudet talvella sekä keskimääräiset fosforipitoisuudet avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007). Typpi Myös typpipitoisuudet ovat Bysundetin puolella korkeampia kuin Laajalahdella (kuva 45). Talvella pitoisuudet ovat vaihdelleet voimakkaasti sekä alueellisesti että eri vuosien välillä. 2000-luvulla typpipitoisuuksissa on havaittavissa selvä nouseva trendi. Typpipitoisuudet notkahtivat vuosina 2006-2008, mutta tämän jälkeen myös typpipitoisuudet ovat olleet selvästi nousussa Öjanjärvellä. Talvella 2015 Laajalahden typpipitoisuus nousi vain aavistuksen edellisvuosien tasosta. Bysundetissa edellisenä talvena hetkellisesti laskenut typpipitoisuus puolestaan nousi jyrkästi; Öjanjärven alueellisten erojen ollessa poikkeuksellisen suuria talvella 2015. Avovesiaikaan Öjanjärven keskimääräiset typpipitoisuudet ovat pääsääntöisesti olleet matalampia kuin talvella. Avovesiaikaan 2007 ja 2008 typpitaso laski hetkellisesti fosforitason tavoin, mutta viime vuosina myös typpipitoisuudet ovat jälleen olleet nousussa. Laajalahdella avovesiajan keskimääräiset pitoisuudet ovat pysytelleet melko tasaisina (n. 600-800 µg/l) vuodesta 2009 lähtien. Bysundetin puolella typpipitoisuudessa on ollut enemmän vaihtelua, ja vuosina 2011-2014 laskussa ollut keskimääräinen typpipitoisuus oli edellisvuotta suurempi avovesikaudella 2015.

33 Kuva 45. Öjanjärven päällysveden (1m) typpipitoisuudet talvella sekä keskimääräiset typpipitoisuudet avovesiaikaan vuosina 2000 2015 (Huom. ei näytteitä talvella 2007). Klorofylli Öjanjärvellä rehevyyttä ilmentävän a-klorofyllipitoisuuksien alueellinen ja vuosien välinen vaihtelu on ollut suurta (kuva 46) Bysundetin ollessa pääsääntöisesti Laajalahtea rehevämpi. Molemmilla alueilla vesi oli klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevää 2000-luvun alkupuolella. Laajalahden klorofyllipitoisuudet kääntyivät kuitenkin selvään laskuun vuonna 2003 ja ovat siitä lähtien pysytelleet lievästi rehevällä tasolla. Bysundetin puolella vaihtelu on ollut selvästi suurempaa. Klorofylliarvot ovat 2000-luvulla olleet pääsääntöisesti rehevällä tasolla ja selvästi Laajalahtea korkeampia. Vuodesta 2008 lähtien molemmilla alueilla a-klorofyllipitoisuuksissa on kuitenkin ollut havaittavissa nouseva trendi. Laajalahdella pitoisuustason nousu on ollut tasaisempaa ja vuosien välinen vaihtelu vähäisempää kuin Bysundetissa, jossa klorofyllipitoisuudet ovat olleet poikkeuksellisen alhaisia vuosina 2011 ja 2015. Avovesiaikaan 2015 molempien tarkkailualueiden rehevyystaso olikin poikkeuksellisesti hyvin samankaltainen, Öjanjärven veden ollessa klorofyllipitoisuuksien perusteella lievästi rehevää. Kuva 46. Öjanjärven keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet (0-2 m) avovesiaikaan vuosina 2000 2015. 5. POHJAELÄINTULOKSET (NYMAN 2016) 5.1 Menetelmät Pohjaeläinnäytteet otettiin 10.10.2015 yhteensä kolmelta havaintoasemalta, joista yksi sijaitsee Luodonjärven puolella (L11) ja kaksi Öjanjärvellä (Ö4 ja Ö5) (kuva 1 ja liite 1). Näytteenottopaikat paikannettiin GPS-laitteella ja varmistettiin lisäksi maamerkkien avulla.

34 Kaikilta näyteasemilta otettiin viisi rinnakkaisnäytettä Ekman-Birge-noutimella (pinta-ala 246 cm 2 ), standardin SFS 5076 mukaisesti. Näytteet seulottiin kentällä 0,5 mm seulalla. Seulos säilöttiin 70 % etanoliin ja poimittiin myöhemmin stereomikroskoopin avulla. Biomassat märkäpainoina määritettiin punnitsemalla (Precisa XB220A, mittausepävarmuus 0,2 mg) lyhyen imupaperikuivatuksen jälkeen. Raakkuäyriäisten ja muiden hyvin pienten lajien biomassa arvioitiin niiden lasketun tilavuuden perusteella. Harvasukasmadot ja surviaissääskien toukat määritettiin valomikroskoopin avulla. Tarvittavat preparaatit tehtiin Ammans laktofenolia käyttäen (Brinkhurst 1971). 5.2 Tulokset Pohjaeläinnäytteistä tavattiin vuonna 2015 kaiken kaikkiaan 21 pohjaeläinlajia tai -ryhmää (liite 10). Havaintoasemakohtainen vaihtelu oli 13 14 lajia. Lajiluvut olivat vuonna 2015 jonkin verran pienempiä kuin edellisinä vuosina, mutta kuitenkin samaa suuruusluokkaa. Havaintoasemien pohjaeläimistön yksilötiheys vuonna 2013 oli noin 2300 3100 yksilöä neliömetriä kohti. Pienikokoiset sukkulamadot, vesipunkit, vesikirput, hankajalkaiset ja raakkuäyriäiset muodostivat melko suuren osan näytteiden kokonaisyksilömääristä, varsinkin havaintoasemilla L11 ja Ö4 (kuva 47). Biomassassa niillä ei kuitenkaan pienen kokonsa takia ole juuri merkitystä. Bysundetin (Ö5) pohjaeläimistön biomassa oli muita havaintoasemia suurempi, johtuen sulkasääskien toukkien biomassasta. Luodonjärven havaintoaseman L11 näytteisiin sattui yksi isokokoinen järvisimpukkaa (Anodonta piscinalis), jonka biomassa oli varsin suuri. Vertailukelpoisuuden vuoksi järvisimpukan biomassaa ei ole huomioitu kuvissa 47 ja 48. Kuva 47. Luodonjärven (L11) ja Öjanjärven (Ö4 ja Ö5) pohjaeläinnäytteiden yksilömäärien ja biomassojen keskiarvot vuonna 2015. Näytteenottopaikalla L11 tavatun järvisimpukan biomassaa (181 g/m2) ei ole otettu huomioon. Kehitys edellisistä vuosista Vuonna 2015 Luodonjärven havaintoasemalla (L11) yksilömäärä ja biomassa olivat samaa tasoa kuin edellisenä vuonna (kuva 48). Pohjaeläimistön rakenne on viime vuosina muutenkin pysynyt melko vakiona. Terveen pohjan indikaattoreina pidettyjen raakkuäyriäisten (Ostracoda) osuus yksilömäärästä on vuodesta 2011 lähtien ollut suurempi kuin aikaisemmin ja harvasukasmatojen (Oligochaeta) vastaavasti pienempi.

35 Kuva 48. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat Luodonjärven näytteenottopaikalla L11 vuosina 2009 2015. Kuvassa ei ole huomioitu järvisimpukoiden biomassaa. Öjanjärven Laajalahden havaintoasemalla (Ö4) pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä oli samaa luokkaa kuin edellisenä vuonna (kuva 49). Biomassa on vuodesta 2013 lähtien kasvanut, johtuen lähinnä harvasukasmatojen ja Chironomus-toukkien lisääntyneistä biomassoista. Kuva 49. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat Öjanjärven Laajalahden havaintoasemalla Ö4 vuosina 2009 2015. Öjanjärven Bysundetin havaintoasemalla (Ö5) yksilömäärät ja varsinkin biomassat ovat kasvaneet vuodesta 2009 lähtien (kuva 50). Biomassan kasvu johtuu lähinnä harvasukasmatojen, sulkasääskitoukkien ja Chironomus-toukkien lisääntyneistä määristä. Kuva 50. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat Öjanjärven Bysundetin havaintoasemalla Ö5 vuosina 2009 2015.

36 6. KALATALOUSTARKKAILU 6.1 Vuosittainen tiedonkeruu Norra svenska fiskeområdetin keräämät saalistiedot vuodelta 2015 on koottu Kruunupyyn, Pirilön, Luodon, Eugmon ja Öjan kalastuskunnilta. Tilastoissa on käytetty Vestersundsby fiskargillen kalastuskunnan osalta vuoden 2012, Lepplax-Norrbyn kalastuskunnan osalta vuoden 2013 ja Kållby-Edsevön kalastuskunnan osalta vuoden 2014 tietoja (Wistbacka 2016). Alueella kalasti vuonna 2015 kaikkiaan 454 henkilöä, joista ammatti- tai sivuammattikalastajia oli 11, mikä on kaksi enemmän kuin edellisenä vuonna. Kaiken kaikkiaan kalastajien lukumäärä väheni edellisvuodesta 66 henkilöllä. Vuonna 2015 kalastaneista kuului Lepplax-Norrbyn kalastuskuntaan 37 %, Kruunupyyn kalastuskuntaan 26 %, Kållby-Edsevön kalastuskuntaan 9 %, Öjan kalastuskuntaan 8 %, Eugmon kalastuskuntaan 13 % ja Luodon kalastuskuntaan 4 % sekä Vestersundsbyn kalastajainseuran 1 % ja Pirilön kalastuskuntaan alle puoliprosenttia. Ammattikalastajat olivat edellisvuoden tavoin Luodosta, Eugmosta ja Öjasta. Luodon-Öjanjärven kokonaissaalis oli vuonna 2015 yhteensä 37 888 kg (taulukko 5, kuva 51). Kokonaissaaliista 44 % oli lahnaa, 23 % haukea, 12 % kuhaa, 10 % ahventa, ja 3 %madetta. Lahnan osuus kokonaissaaliista kasvoi edelleen hieman edellisvuoden tasosta. Hauen, kuhan, mateen ja ahvenen osuudet puolestaan laskivat hieman edellisvuodesta. Luodon kalastajat nostivat yli puolet (67 %), Lepplax- Norrbyn, Kruunupyyn sekä Eugmon kalastajat noin 10 %, Kållby-Edsevön kalastajat 2 % ja Öjan kalastajat alle prosentin vuoden 2015 kokonaissaaliista. Pyynti tapahtui enimmäkseen verkoilla, katiskoilla, heittovavoilla ja ongilla; myös haukisaksia oli paljon käytössä (taulukko 6). Taulukko 5. Luodon-Öjanjärven saalistiedot kalastuskunnittain vuonna 2015 (Wistbacka 2016). Fångst/ Saalis (kg) Kalalaji Kronoby/ Lepplax- Pirilö Kållby- Vestersundsby Larsmo/ Eugmo Öja Totalt/ Fiskart Kruunupyy Norrby** Edsevö*** fiskargille* Luoto Yhteensä Sik/ Siika 10 31 25 1 67 Gädda/ Hauki 800 600 30 130 10 6 560 610 43 8 783 Abborre/ Ahven 1 300 400 5 100 10 1 719 160 107 3 801 Öring/ Taimen 2 2 Lake/ Made 10 70 940 60 15 1 095 Gös/ Kuha 800 180 4 10 3 034 600 4 628 Siklöja/ Muikku 50 30 52 50 1 183 Braxen/ Lahna 800 2 000 100 11 761 2 100 26 16 787 Mört/ Särki 200 10 477 120 50 857 Id/ Säyne 400 10 240 741 160 1 551 Nors/ Kuore 50 50 Övrigt/ Muut 40 19 10 15 84 Totalt/ Yhteensä 3 710 3 910 89 600 40 25 334 3 945 260 37 888 * Uppgifter från år 2012/ Tiedot vuodelta 2012 ** Uppgifter från år 2013/ Tiedot vuodelta 2013 *** Uppgifter från år 2014/ Tiedot vuodelta 2014

37 Taulukko 6. Luodon-Öjanjärvellä käytetyt pyydykset kalastuskunnittain vuonna 2015 (Wistbacka 2016). Antal/ Kappaletta Kronoby/ Lepplax- Pirilö Kållby- Vestersundsby Larsmo/ Eugmo Öja Fångstredskap/ Pyydys Kruunupyy Norrby** Edsevö*** fiskargille* Luoto**** verkko/ Nätt: < 35 mm maskstorlek/silmäkoko 20 35 54 mm maskstorlek/silmäkoko > 55 mm maskstorlek/silmäkoko + + + 124 + + Siklöje.skötar/ Muikkuverkko + + Lakryssjor/ Maderysä + 16 + Gäddsaxar/ Haukisakset + 140 + Lakkrokar/ Madekoukku Katsor/ Katiska + + + + + + + Kastspön/ Heittovapa + + + + + + + + Metspö/ Onki + + + + + + + + + = ja, men inga uppgifter om antal/ on, mutta ei tietoa lukumäärästä * Uppgifter från år 2012/ Tiedot vuodelta 2012 ** Uppgifter från år 2013/ Tiedot vuodelta 2013 *** Uppgifter från år 2014/ Tiedot vuodelta 2014 ****Uppgifter från fyra kommersiella fiskare/ tiedot neljältä ammattikalastajalta Luodon-Öjanjärven saalistietoja on kerätty vuodesta 1998 lähtien, jolloin kokonaissaalis oli hieman yli 20 000 kiloa (kuva 51). Saalismäärät nousivat aina 2000-luvun alkupuolelle asti ollen suurimmillaan (n. 30 000 kg) vuonna 2002. Tämän jälkeen kokonaissaalismäärät laskivat tasaisesti vuoteen 2005 asti. Vuoden 2006 kalansaaliit Luodonjärvestä olivat poikkeuksellisen suuret. Kalastusalueen isännöitsijän Birthe Wistbackan arvion (sähköposti 4.10.2007) mukaan suuret saaliit johtuivat syksyn 2006 happamuusshokin aiheuttamista reaktioista sekä kalojen että kalastajien keskuudessa. Loppuvuodesta kalastus Luodonjärvellä tehostui huomattavasti normaalista, mikä näkyi myös vuoden 2006 saaliissa, joka oli peräti 45 600 kg. Happamuusongelmien jälkeen Luodon-Öjanjärven kalansaaliit laskivat huomattavasti vuoden 2007 kokonaissaaliin ollessa enää noin puolet vuoden 2002 saalismäärästä. Viimevuosina kokonaissaaliit ovat olleet jälleen kasvussa. Vuoden 2015 kokonaissaalis oli edellisvuotta suurempi ollen suurimmillaan sitten vuoden 2006 huippusaaliin. Luodon-Öjanjärven lahnasaalis on lisääntynyt selvästi vuodesta 2013 lähtien, mikä johtuu välillisesti Pietarsaaren edustan merialueen hoitokalastushankkeesta. Lähiseudun rehukeittiöt ottavat hankkeen myötä vastaan myös lahnaa, säynettä ja särkeä, mikä on lisännyt kalastajien kiinnostusta näiden lajien pyytämiseen myös järven puolelta (Wistbacka 2016). Kuva 51. Luodon-Öjanjärven kalansaaliit vuosina 1998 2015 (Wistbacka 1999 2016).

38 Luodonjärven vedenlaadusta kaloille aiheutuvien riskien on arvioitu johtuvan veden ajoittaisesta happamuudesta, johon liittyen myös alumiinin ja raudan haitalliset ja toksiset vaikutukset lisääntyvät. pharvo laskee järven syvännepisteissä vuosittain alle ph-arvon 6,0 ja voimakkaita, koko järveen leviäviä happamuuspiikkejä ilmenee vain poikkeuksellisten sääolosuhteiden seurauksena arviolta noin 10 vuoden välein. Happamuusongelmia esiintyy enemmän järven pohjoisosan syvänteessä (Kalvholmsfjärden) kuin järven eteläosissa. Veden happamuus johtuu valuma-alueen alunamaista ja niiltä huuhtoutuvista happamista vesistä, jotka sisältävät runsaasti myös liuenneita metalleja, erityisesti rautaa ja alumiinia. Järven patoamisen seurauksena happamat vedet eivät pääse suoraan sekoittumaan hyvin puskuroituun meriveteen (Kalliolinna ym. 2010). 6.2 Kalateiden toimintaedellytysten tarkastelu Luodon-Öjanjärven kalateiden toimivuusselvityksissä (koekalastukset, esim. Kantojärvi 2009 ja Keränen 2011) on todettu, että sekä Gertrudsin että Bågastin kalatiet toimivat. Kalat pystyvät liikkumaan niissä sekä järveen että sieltä pois silloin, kun kalateiden luukut ovat auki ja kun järven ja meriveden pinnankorkeusero ei ole liian suuri. Kalojen vaelluksen kannalta on siten pidettävä tavoitteena, että kalatiet olisivat pääsääntöisesti auki. Kalojen nousuvaelluksen kannalta kalateiden tärkeimmät aukioloajat ovat seuraavat: kevätkutuiset lajit 15.4. 30.5., siika 1.10. 31.10. ja made 1.11. 28.2. (Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiö 2012). Kalateiden aukiolo myös kesäaikaan parantaa kalojen liikkumismahdollisuuksia järvestä mereen ja päinvastoin. Luodon-Öjanjärven alkuperäisen käyttötarkoituksen (vedenhankinta) ja nykyisen säännöstelyluvan ehtojen toteuttamiseksi kalatiet on kuitenkin suljettava seuraavissa tilanteissa: Korkea merivedenpinta Luodon-Öjanjärveä on säännösteltävä siten, että estetään meriveden tunkeutuminen Luodon-Öjanjärveen. Siksi kalatiet suljetaan, kun meriveden pinta nousee lähelle (käytännössä noin 20 cm) järven vedenpintaa. Järven vedenpinta laskee alle + 10 cm -tason: Öjanjärven Bågastin kalatien luvan (LSY 19.3.2008) mukaan kalatiehen on juoksutettava vettä aina silloin, kun Öjanjärven vedenkorkeus on +10 cm tai enemmän ja meriveden pinta on Öjanjärven vedenpintaa alempana edellyttäen kuitenkin, ettei tämä vaikeuta L-Öjärven säännöstelyä voimassa olevien lupien mukaisesti eikä vedenottoa ennen tätä päätöstä annettujen lupien mukaisesti. Käytännössä Bågastin kalatie on suljettu aina, kun järven pinta on laskenut alle + 10 cm. Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiölle myönnetyssä säännöstelyluvan (LSY 30.11.2009) lupamääräyksessä 1b on määrätty kalateiden käytöstä kuivina aikoina, kun vedenkorkeus on alle + 10 cm seuraavaa: Mikäli kalateiden aukipitäminen on tarpeen kalankulun turvaamiseksi, voidaan kalatiet pitää auki kunnes vedenkorkeus Storströmmenin asteikolla laskee alle + 5 cm. Vedenkorkeuden laskettua alle + 5 cm, kalateitä voidaan pitää auki yhdessä tai useammassa jaksossa viikoittain enintään 32 h. Kaikki kalatiet on kuitenkin suljettava, kun vedenkorkeus Storströmmenin asteikolla laskee alle -10 cm. Huono veden laatu Öjanjärven säännöstely-yhtiön vesilaitokselle Kokkolaan tulevan raakaveden laatu on heikentynyt merkittävästi vuodesta 2009 lähtien, minkä on arvioitu johtuvan Bågastin kalatien lisääntyneistä juoksutuksista ja niiden myötä Öjanjärven muuttuneesta vesitaseesta. Vesilaitokselle tulevan vedenlaadun heikentyminen on vaikeuttanut vedenottoa, minkä seurauksena kalatie on suljettu. Kalatien sulkeminen on muuttanut järven virtauksia ja siten Kruunupyynjoen heikkolaatuisen veden pääsy vesilaitokselle on vähentynyt.

39 Gertrudsin, Storströmmenin ja Bågastin kalateiden kiinnioloaikojen ja niiden syiden tarkastelu 2015 Vuonna 2015 kaikkia kalateitä voitiin pitää auki edellisvuotta enemmän. Bågastissa kalatie oli kiinni vain yhden päivän vähemmän, mutta Gertrudsin ja Storströmmenin kiinniolopäivät vähenivät merkittävästi edellisvuoden tasosta. Järven pinnankorkeuden pysytellessä lähes koko vuoden tavoitetasolla (kuva 52); kalatiet voitiin edellisvuosista poiketen pitää auki lähes koko kesän. Käytännössä kaikki kalatiet olivat, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta (taulukko 7), auki helmikuun alusta aina marraskuun 25. päivään asti. Suurin syy kalateiden sulkemiselle vuonna 2015 oli korkea merivedenpinta. Kuva 52. Luodonjärven vedenkorkeus (Storströmmen), meriveden pinnankorkeus sekä Gertrudsin, Storströmmenin ja Bågastin kalateiden virtaamat vuonna 2015. Lisäksi on esitetty Luodonjärven pinnankorkeuden tavoitetaso. Gertrudsin kalatie oli vuonna 2015 kiinni yhteensä 39 päivää, mikä on 53 päivää vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tammikuussa kalatie oli suljettuna kuun alkupuolella 4 päivää ja 13. päivästä lähtien aina helmikuun ensimmäiseen päivään asti, mikä saattoi haitata mateen vaellusta alkuvuodesta. Helmikuun toisesta päivästä lähtien kalatie oli auki aina marraskuun 25. päivään saakka, lukuun ottamatta toukokuun lopulle ajoittunutta yhden päivän mittaista kiinnioloa, joka katkaisi hetkellisesti kevätkutuisten lajien kulun kalatiestä. Marraskuun lopulla kalatie jouduttiin sulkemaan korkean merivedenpinnan vuoksi neljäksi päiväksi ja joulukuun alkupuolella kuudeksi päiväksi sekä kuun lopulla vielä yhteensä kolmeksi päiväksi, joten mateen vaelluksen aikoihin marras joulukuussa kalatie oli kiinni yhteensä 13 päivää. Storströmmenin kalatie oli vuonna 2015 suljettuna yhteensä 13 päivää eli vain neljänneksen viimevuotisesta kiinnioloajasta. Tammikuussa kalatie oli suljettuna yhteensä 6 päivää, mikä saattoi hetkellisesti haitata mateen vaellusta. Tammikuun puolivälin paikkeilta aina marraskuun lopulle asti kalatie oli avoinna lukuun ottamatta neljää yksittäistä päivää touko kesäkuussa. Mateen vaelluksen aikoihin marrasjoulukuussa kalatie oli kiinni yksittäisiä päiviä korkean merivedenpinnan vuoksi yhteensä neljä päivää. Bågastin kalatie oli vuonna 2015 suljettuna vain yhdeksän päivää eli edellisvuoden tavoin selvästi vähemmän kuin aiempina vuosina. Kalatien sulkeminen häiritsi ainoastaan mateen vaellusta kolmessa muutaman päivän jaksossa yhteensä kuutena päivänä tammikuussa. Bågastin kalatie jouduttiin sulkemaan muiden kalateiden tavoin korkean merivedenpinnan vuoksi. Öjanjärvellä talvella 2012 2013 tehdyt ruoppaukset ovat ilmeisesti parantaneet veden virtauksia talvella ja siten myös vedenlaatua vedenottamolla. Aiemmin kalatien sulkemisen suurin syy on ollut juuri huono vedenlaatu. Bågastin kalatiellä suoritetun kokeilun perusteella kalatien aukipitäminen näyttäisi nykyisin parantavan vedenlaatua (Nykänen 2014), kun Laajalahden vesi pääsee paremmin vedenottamolle. Ennen ruoppauksia kalatien auki-