Oikeusfilosofian mallivastaukset 2010 A. Lyhyet tehtävät Seuraavat vastaukset on tehty ottamalla suoraan monisteesta relevantit tiedonpalat ja editoimalla niitä kevyesti. Muunkinlaiset ratkaisut ovat mahdollisia, koska filosofiassa ei harrasteta ulkolukua. (1) FULLERIN KAKSI MORAALIA. Fuller erottaa toisistaan velvollisuusmoraalin (morality of duty) ja täydellisyyteen pyrkivän moraalin (morality of aspiration). (i) Velvollisuusmoraali käskee meitä tekemään vain sen, mikä on välttämätöntä siedettävän sosiaalisen elämän kannalta. Tyypillisesti velvollisuusmoraalin normit muotoillaan kieltoina, kuten Älä tapa tai Älä varasta, eikä näiden moraalisten minimivelvollisuuksien täyttäjää ylistetä tai kehuta. (ii) Pyrkimys tai täydellistymismoraali liittyy puolestaan sellaisiin tekoihin ja ominaisuuksiin, jotka ylittävät välttämättömät minimivelvollisuudet. Tällaisessa moraalissa on yksilön tasolla kyse pyrkimyksestä hyvään elämään, ihmisenä kehittymiseen, jalostumiseen tai täydellistymiseen. (s. 25) (73 sanaa) (2) AUSTININ LAIN MÄÄRITELMÄ. Oikeuspositivismin vanhin versio on Benthamin ja Austinin käskyteoria. Sen mukaan oikeus koostuu suvereenin antamista käskyistä, joiden rikkojia uhataan joillakin epämiellyttävillä seuraamuksilla (s.33). Austinin positivismissa suvereeni antaa käskyjä alamaisilleen mutta ei itse ota käskyjä vastaan keneltäkään. (s. 28 9) Austin toteaa yksioikoisesti, että every law is a command. Mutta aivan kaikki käskyt eivät ole lakeja. Käskyt ovat varsinaisia positiivisia lakeja vain jos ne on antanut poliittisesti ylempiarvoinen henkilö. Samanarvoisten ihmisten toisilleen antamat käskyt eivät ole oikeudellisesti päteviä lakeja. (s. 35) (73 sanaa) (3) VAHINKOPERIAATE. Millille epäoikeudenmukaisuus on vahingon aiheuttamista muille. Siksi oikeudenmukaisuus on ihmisten suojelemista vahingolta. Se on valtion ensisijainen tehtävä. Valtiota rajoittaa vahinkoperiaate: muille aiheutuvan vahingon estäminen on ainoa hyväksyttävä peruste ihmisten pakottamiselle eli heidän vapautensa rajoittamiselle. Tämä on Millin liberalismin perusteesi kirjassa Vapaudesta. (s. 119) Hyöty maksimoituu valtiossa (1) huolehtimalla oikeudenmukaisuuden toteutumisesta; (2) antamalla ihmisille vapaus päättää muista asioistaan; ja (3) noudattamalla vahinkoperiaatetta. (s. 121) (59 sanaa) (4) STATUSPOHJAISET & INSTRUMENTALISTISET OIKEUDET. (i) Hobbesin ja Locken teorioita luonnollisista oikeuksista voidaan kutsua statuspohjaisiksi. Ihmisen statukseen, olemukseen, kuuluu luonnostaan tiettyjä piirteitä minkä takia heille kuuluvat tietyt oikeudet. (s. 93) (ii) Bentham näkee oikeudet keinona tietyn päämäärän (kokonaisonnellisuuden maksimoinnin) tavoitteluun. Instrumentalistisissa teorioissa oikeuksien olemassaolo oikeutetaan siis niiden hyvien seurausten avulla. Nykyisin instrumentalisteja ovat esimerkiksi Dworkin ja Rawls. (s. 93) (48 sanaa)
B. Essee: Positivististen ja luonnonoikeudellisten ideoiden suhde H. L. A. Hartin teoriassa. Malliesseen antaminen on mahdoton tehtävä, koska hyvän esseen voi kirjoittaa niin monella eri tavalla. Tässä on päädytty seuraavaan ratkaisuun. Ensin kohdassa B1 esitetään muistin virkistämiseksi lähes kaikki monisteessa olevat positivismin ja luonnonoikeuden kiistaan liittyvät materiaalit. Niitä kaikkia kukaan ei saa mahtumaan 400 sanan esseeseen! Vaikka hyvän esseen voi kirjoittaa monella tavalla ja huonon vielä useammalla otsikko Positivististen ja luonnonoikeudellisten ideoiden suhde H. L. A. Hartin teoriassa ei jätä paljon valinnanvaraa esseen päälinjojen suhteen. Ainakin seuraavat asiat on hyvässä esseessä selvitettävä: (1) Mistä oikeuspositivismin ja luonnonoikeuden kiistassa on kyse? (2) Mikä on Hartin teorian asema suhteessa näihin kahteen oppiin? (3) Otsikko edellyttää, että Hartilla on ideoita molemmista lähteistä. Pitääkö paikkansa? (4) Mikä on näiden ideoiden suhde? B1:ssä olevien (editoitujen) tekstinpätkien valinnassa kysymyksiä (1) (4) on käytetty valintakriteereinä. Pääpaino annettiin (4):lle. Lopussa on 400 sanan laajuinen malliessee. Se on tietysti vain yksi mahdollisuus. Esseen olisi voinut perustaa esimerkiksi nettimonisteen lopussa olevaan ja kohdan B1 lopussa tiivistettyyn joukkoopilliseen harjoitukseen. B1. Näistä asioista monisteessa puhuttiin Valintakoemoniste sisälsi lukuisia oikeuspositivismin ja luonnonoikeusopin määritelmiä. Pääasia on tässä positivismin ydin, erotettavuusteesi ( separability thesis ), jonka mukaan oikeuden ja moraalin välillä ei ole välttämätöntä yhteyttä. Toisin sanoen, oikeudella voi olla millainen sisältö tahansa. Luonnonoikeusopin mukaan välttämätön yhteys moraalin ja oikeuden välillä on: moraali määrää oikeuden sisällön, joten epämoraalinen laki ei ole mikään laki. Joka tapauksessa moraalin ja oikeuden suhde on tärkeä asia esseen kannalta, koska Hart erottaa positivismin ja luonnonoikeuden sen avulla. Oikeuspositivismista on monisteessa mainittu kolme versiota. (i) Austinin käskyteoria, jonka mukaan oikeus koostuu suvereenin antamista käskyistä. (ii) Kelsenin puhtaan oikeusopin malli, jossa kaikkien normien viimekätisenä oikeuttajana toimii edellytetty perusnormi. (iii) H.L.A. Hartin käsitys oikeudesta kahdentasoisten sääntöjen systeeminä, jota katsotaan oikeuteen osallistuvien omasta sisäisestä näkökulmasta. Näistä vain (i) ja (iii) ovat relevantteja tässä. Hart kritisoi Austinin käskyteoriaa. Sen ongelmat voidaan hänen mukaansa poistaa omaksumalla kaksitasoinen sääntöjen malli ( model of rules ). Sääntöihin kuuluu sisäinen näkökulma, mitä Austin ei ymmärtänyt.
Hartin teoria ei täytä kirjaimellisesti tulkittua erotettavuusteesiä. Hän ei näet erota voimassaolevaa oikeutta ja moraalia jyrkästi toisistaan, kuten kaikki aiemmat positivistit olivat tehneet. Keskeinen asia on moraalin ja oikeuden välttämätön leikkausalue, jolla sijaitsevat Hartin viisi moraalisesti merkittävää faktaa. Hart ei siis erota voimassaolevaa oikeutta ja moraalia jyrkästi toisistaan, vaan myöntää luonnonoikeusajattelun mukaisesti, että on joitakin tekoja, jotka ovat ihmisille luonnostaan hyviä. Ne ovat tekoja, joita ei pidetä hyvinä konvention tai etiketin perusteella (kuten hatun pois ottamista kirkossa), eikä siksi, että ne ovat hyviä välineitä jonkin satunnaisen tarkoituksen tai päämäärään saavuttamiseksi. Tällaiset luonnostaan hyvät teot ovat Hartin mukaan tekoja, jotka tähtäävät ihmisten hengissä pysymiseen. Hart pitää ihmisten halua säilyä hengissä tosiasiana, joka voisi olla toisinkin. Halu säilyä hengissä yhdistettynä viiteen muuhun ihmistä koskevaan kontingenttiin tosiasiaan asettaa tiettyjä sisällöllisiä vaatimuksia oikeudelle ja moraalille. Hart kutsuu luonnonoikeuden minimisisällöksi niitä perussääntöjä, joiden on oltava voimassa jokaisessa elinkelpoisessa yhteisössä. Nuo säännöt perustuvat siis ihmiseen liittyviin satunnaisiin tosiasioihin, jotka ovat seuraavat: (i) Ihmisten haavoittuvuus. Ihmisillä ei ole haarniskoita tai panssarikuoria, jotka tekisivät heidän vahingoittamisensa mahdottomaksi. He ovat myös taipuvaisia väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Siksi tarvitaan sääntöjä, jotka kieltävät tappamisen ja mielivaltaisen väkivallan. Sekä oikeuden että moraalin perustavin käsky on: Älä tapa. (ii) Tasavahvuus. Vaikka ihmisten välillä on eroja, kukaan ei kykene yksin alistamaan muita valtaansa. Siksi sekä oikeuteen että moraaliin tarvitaan tiettyjä kieltoja, rajoituksia ja kompromisseja, jotta ihmiset voivat nukkua yönsä rauhassa. (iii) Rajallinen epäitsekkyys. Ihmiset eivät ole petoja, mutta eivät myöskään enkeleitä. He ovat jotakin siltä väliltä, ja juuri sen takia he tarvitsevat erilaisia kieltoja ja rajoituksia. Mitään kieltoja ei tarvittaisi, jos ihmiset olisivat enkeleitä. Jos ihmiset olisivat petoja, kukaan ei koskaan noudattaisi kieltoja. (iv) Rajalliset resurssit. Ihmiset tarvitsevat ravintoa, vaatteita ja suojaa; ja näitä on rajoitetusti, ja niiden hankkiminen on työlästä. Tämän takia tarvitaan tiettyjä omistusoikeuden perusperiaatteita. Yhteiskunnassa, joka perustuu työnjakoon, tarvitaan puolestaan sääntöjä, jotka mahdollistavat tavaroiden vaihtamisen tai myymisen. (v) Rajallinen ymmärryskyky ja tahdonvoima. Suurin osa ihmisistä tajuaa, että ilman sääntöjä elämä yhteisössä kävisi mahdottomaksi. Silti kaikki tuntevat joskus kiusausta rikkoa niitä. Sanktioita epämiellyttäviä seuraamuksia säännön rikkomisesta tarvitaan, takeeksi sille, etteivät hyväntahtoiset ja sääntöjen tärkeyden ymmärtävät ihmiset jäisi häikäilemättömien egoistien uhreiksi. Nämä viisi tosiseikkaa asettavat minimivaatimuksia minkä tahansa ihmisyhteisön perustaville säännöille. Oikeus ja moraali kietoutuvat yhteen, sillä ihmisten halu säilyä hengissä heijastuu niin
oikeuden kuin moraalinkin perustavimpien periaatteiden sisältöön. Mitä jää jäljelle Hartin positivismista, jos kerran tunnustetaan että oikeuden sisältö ei voi olla mitä tahansa? Positivismin teesi on se, että oikeuden sisältö voi olla aivan mikä tahansa. (a) Hart yrittää erottautua luonnonoikeusteoreetikoista vetoamalla siihen, että hänen mainitsemansa tosiseikat ovat satunnaisesti (kontingentisti) tosia, eivät välttämättä tosia. Toisaalta Hart kuitenkin sanoo, että mainitut viisi ihmistä koskevaa faktaa ovat tosia aina ja kaikkialla. Esimerkiksi Aristoteles tulkitsi välttämättömän totuuden juuri totuudeksi aina ja kaikkialla. Hartin viiden faktan tieto opillinen asema on siis vähintäänkin epäselvä. (b) Hart voi yrittää säilyttää positivisminsa vetoamalla siihen, että luonnonoikeuden minimisisältö tarkoittaa vain erittäin yleisiä puitteita, jotka yhdistävät kaikkia oikeusjärjestelmiä. Noiden puitteiden sisällä lakien pätevyys määräytyy yhteisössä hyväksytyn tunnistussäännön (esimerkiksi "Laki on se mitä Suomen Laki kirjassa lukee") mukaan, eikä minkään etukäteen olemassa olevan sisällöllisen vaatimuksen mukaan. Tämä mahdollistaa myös selvästi moraalittomienkin lakien olemassaolon. Näin luonnonoikeuden minimisisällön ulkopuolella Hart erottaa oikeuden ja moraalin toisistaan. Hartia voi kaikesta huolimatta kritisoida huonosta termin valinnasta. Hänen terminsä luonnonoikeuden minimaalinen sisältö antaa ymmärtää, että hänen mainitsemansa viisi faktaa rajoittavat luonnonoikeuden mahdollista sisältöä. Paljon osuvampi nimi noiden viiden faktan rajaamalle alueelle eräänlaiselle minimaaliselle moraalille olisi positiivisen oikeuden minimaalinen sisältö. Nuo viisi faktaa näet rajaavat positiivisen oikeuden mahdollista sisältöä. [s. 53 57] Monisteen lopussa yritettiin asettaa Hartin teoria paikalleen kuvittelemalla kaikki mahdolliset normit sisältävä suorakaide S, jonka sisällä on kaksi ympyrää M ja O, joista M sisältää moraalinormit ja O oikeusnormit. Luonnonoikeuden mallissa S sisältää liikkumattoman M:n, jonka sisällä liikkuu ja pullistelee irtonainen O. O kattaa aina suuren osan M:stä. Parhaimmillaan O täyttää koko M:n. Mutta O ei voi milloinkaan ulottua M:n ulkopuolelle. Positivismin mallissa sekä O että M muuttavat kokoaan ja asemaansa S:ssä. Joskus ne eivät kosketa toisiaan lainkaan, joskus ne leikkaavat toisiaan, joskus toinen sisältää toisen, ja joskus ne saattavat yhtyä täysin. Kaikki mahdollisuudet ovat avoimia ja etukäteen ajatellen yhtä todennäköisiä. Konstruktivismin mallissa O ja M liikkuvat jonkin verran ja leikkaavat koko ajan toisiaan jonkin verran, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta irti toisistaan ne eivät pääse, koska niiden leikkaukseen sisältyy aina välttämättä kolmas ympyrä H5, joka sisältää ne Hartin viisi faktaa, jotka takaavat minimisisällön positiiviselle laille. Hart on tämän luokittelun mukaan konstruktivisti. Hänen viisi faktaansa joilla on moraalista merkitystä estävät hänen luokittelemisena positivistiksi. [s. 129 130]
B2. Malliessee yksi mahdollinen tapa ratkaista tehtävä 370 sanalla Oikeuspositivismin ja luonnonoikeusopin eroon liittyy erotettavuusteesi (ET) ( separability thesis ), jonka mukaan oikeuden ja moraalin välillä ei ole välttämätöntä yhteyttä. Oikeuspositivistit (OP:t) hyväksyvät sen, mutta luonnonoikeusteoreetikot (LOT:t) hylkäävät sen. Toisin sanoen, OP:iden mukaan oikeudella voi olla millainen sisältö tahansa, kun taas LOT:ien mukaan moraali määrää oikeuden sisällön, joten epämoraalinen laki ei ole mikään laki. Hart erottaa positivismin ja luonnonoikeuden nimenomaan ET:n avulla. Yllättäen Hartin teoria ei täytä kirjaimellisesti tulkittua ET:tä, koska hän ei erota voimassaolevaa oikeutta ja moraalia yhtä jyrkästi toisistaan, kuin kaikki aiemmat OP:t (erityisesti Austin) olivat tehneet. Hart näkee asian niin, että moraalilla ja oikeudella on välttämätön leikkausalue, joka sisältää viisi moraalisesti merkittävää faktaa ihmisluonnosta (5F). Hart siis myöntää LOT:ien tavoin, että on joitakin tekoja, jotka ovat ihmisille luonnostaan hyviä. Niitä ei pidetä hyvinä konvention tai etiketin perusteella (kuten hatun pois ottamista kirkossa), eikä siksi, että ne ovat hyviä välineitä jonkin satunnaisen tarkoituksen tai päämäärään saavuttamiseksi. Nämä luonnostaan hyvät teot ovat tekoja, jotka tähtäävät ihmisten hengissä pysymiseen. Ihmisten halu säilyä hengissä on tosiasia, joka voisi olla toisinkin. Se yhdessä 5F:n kanssa asettaa sisällölliset minimivaatimukset oikeudelle ja moraalille. Tässä ovat nuo 5F eli 5 kontingenttia (eivälttämätöntä ja ei mahdotonta) tosiasiaa, joita ilman moraalimme ja oikeutemme sisältö olisi toinen kuin se niiden vallitessa on: (i) Ihmisten haavoittuvuus. (ii) Tasavahvuus. (iii) Rajallinen epäitsekkyys. (iv) Rajalliset resurssit. (v) Rajallinen ymmärryskyky ja tahdonvoima. Jos näistä poistetaan yksi, moraali ja oikeus muuttuvat heti. 5F asettavat minimivaatimuksia minkä tahansa ihmisyhteisön perustaville säännöille. Oikeus ja moraali kietoutuvat yhteen, sillä ihmisten halu säilyä hengissä heijastuu niin oikeuden kuin moraalinkin perustavimpien periaatteiden sisältöön. Hart kutsuu luonnonoikeuden minimisisällöksi niitä perussääntöjä, joiden on oltava voimassa jokaisessa elinkelpoisessa yhteisössä. Nuo säännöt perustuvat siis 5F:ään. Hartin positivismista jää jäljelle vähän, jos myönnetään, että oikeuden sisältö ei voi olla mitä tahansa. OP:n teesihän on se, että oikeuden sisältö voi olla aivan mikä tahansa. Hart voisi yrittää erottautua LOT:ista vetoamalla siihen, että hänelle 5F ovat satunnaisesti (kontingentisti) tosia, eivät välttämättä tosia, kuten LOT:ssa. Toisaalta Hart sanoo, että 5F ovat tosia aina ja kaikkialla siis välttämättä! Hartin viiden faktan tieto opillinen asema on siis vähintäänkin epäselvä. Hartia voi kritisoida ainakin huonosta termin valinnasta. Luonnonoikeuden minimisisältö antaa ymmärtää, että 5F rajoittavat luonnonoikeuden mahdollista sisältöä. Paljon osuvampi nimi tuolle minimaaliselle moraalille olisi positiivisen oikeuden minimaalinen sisältö.