Vihreät De Gröna Vihreitä lapsipoliittisia linjauksia Vanhempainvapaiden kehittäminen ja turvallisen ja tasa-arvoisen lapsuuden turvaaminen Hyväksytty puoluehallituksessa 26.11.2010 Sisällysluettelo Vihreän lapsipolitiikan lähtökohtana on lapsen etu...1 Pidempi, tasa-arvoisempi ja joustavampi vanhempainvapaamalli on lapsen oikeus...2 Vanhempainvapaiden kehittäminen...2 Vanhemmuuden kustannusten jakaminen...3 Vihreä politiikka syrjäytymisen ehkäisemiseksi...3 Perusedellytyksiä onnistua syrjäytymisen torjunnassa...3 Perustulo ja lapsiperheiden tulonsiirrot luovat pohjan hyvinvoinnille...5 Neuvolatoiminta ja kouluterveydenhuolto osana turvallista ja tasa-arvoista lapsuutta...6 Lastensuojelu ja erityisen tuen palvelut...6 Maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen...7 Vihreän lapsipolitiikan lähtökohtana on lapsen etu Vihreää lapsipolitiikkaa luonnehtii pyrkimys tasa-arvoisten lähtökohtien varmistamiseen, ongelmien ennaltaehkäisyyn, lasten hyvinvoinnin tavoitteluun ja vastuuseen tulevista sukupolvista sekä se, että jätämme lapsillemme maapallon, jolla on hyvä elää. Vihreän lapsipolitiikan kaikenkattavana lähtökohtana on lapsen etu. Hyvä lapsuus on itsessään arvokas asia ja koetulla lapsuudella on usein ratkaiseva merkitys sille, minkälaiset hyvän elämän edellytykset, elämäntavat ja toimintakyky ihmiselle aikuisena muodostuvat. Onnistunut lapsipolitiikka on vihreiden mielestä sitä, että jokaiselle lapselle luodaan tasa-arvoiset lähtökohdat kasvuun ja että eri taustoista tulevien lasten hyvinvointierot ovat pienet. Tämä edellyttää hyvän vanhemmuuden helpottamista vanhempainvapaajärjestelmää kehittämällä. Lasten tervettä ja turvallista kasvua haluamme edistää ongelmien ennaltaehkäisyllä, varhaisella tuella ja puuttumisella, tulonsiirroilla sekä erityishuomion kiinnittämisellä riskiryhmiin kuuluvien lasten olosuhteisiin. Ikääntymisen ja elinajan odotteen nousun seurauksena hoiva- ja eläkemenojen osuus valtion hyvinvointimenoista tulee kasvamaan. Julkisen talouden kestävyysvajeen arvioidaan tätä kirjoitettaessa olevan yli kymmenen miljardin euron suuruinen. Tilanteeseen sopeutuminen edellyttää rakenteellisten toimien lisäksi joko menojen leikkauksia tai verojen korottamista. Vihreät on hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi valmis verojen korottamiseen. Resurssimme ovat rajallisia ja toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja toimiviin hoitoketjuihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lapsiperheiden palveluiden laatu ja määrä on taattava myös riippumatta yksittäisen kunnan taloudellisesta tilanteesta, jotta pystymme takaamaan kansalaisten yhdenvertaisuuden. Kun kyse on lapsuudesta, kerran rikki mennyttä on vaikeata korjata. Siksi hyvän lapsuuden edellytyksistä on huolehdittava myös vaikeina aikoina. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen alle 18-vuotiaaksi. Lastensuojelulaissa lapsena pidetään alle 18-vuotiasta ja nuorena 18 20-vuotiasta. Vakiintuneessa kielenkäytössä puhutaan kuitenkin usein myös nuorista, kun tarkoitetaan vanhempia lapsia ja juuri täysi- 1
ikäistyneitä ihmisiä. Suomessa tehdään esimerkiksi nuorisotyötä, vaikka sen painopisteessä olevat ovat alle 18-vuotaita. Myös tässä linjapaperissa puhutaan syrjäytymisen ehkäisyn yhteydessä lapsista ja nuorista. Tämä linjapaperi käsittelee vihreiden linjauksia vanhempainvapaiden kehittämisestä ja turvallisen, tasaarvoisen lapsuuden edistämisestä. Vihreän lapsipolitiikan erityiskysymyksiä käsitellään laajemmin vuonna 2005 hyväksytyssä lapsipoliittisessa ohjelmassa. Pidempi, tasa-arvoisempi ja joustavampi vanhempainvapaamalli on lapsen oikeus Vihreät esittää vanhempainvapaajärjestelmän merkittävää uudistamista. Vihreiden mielestä vanhempainvapaiden kehittämistä pitää tarkastella huolellisesti koko perheen kannalta. Johtavana näkökulmana vihreillä on lapsilähtöisyys ja lapsen etu. Vanhempainvapaiden kehittäminen Vanhempainvapaan kokonaiskestoa on pidennettävä ja sen sisältöä muutettava lapsen hyvinvoinnin ja tasaarvoisen vanhemmuuden edistämiseksi. Vihreät esittää vanhempainvapaamallia, jossa kuusi kuukautta kiintiöidään äidin käyttöön, kuusi isän tai synnyttäneen äidin puolison ja kuusi kuukautta vanhempien yhteisellä päätöksellä jaettavaksi (ns. 6+6+6-malli). Äitiysrahasta, isyysrahasta ja vanhempainvapaasta käytettäisiin jatkossa yhtenäistä nimitystä vanhempainraha. Vihreiden vanhempainvapaamallin tavoitteena on lisätä perheiden hyvinvointia ja tasa-arvoa. Uskomme, että tukemalla hoitovastuun tasaisempaa jakamista saadaan onnellisempia perheitä, joissa jaksetaan lapsiperheen arkea paremmin. Kannatamme käytäntöjä, jotka vahvistavat miesten mahdollisuuksia ja oikeuksia toimia aktiivisina vanhempina lapsilleen ja osallistua hoivatyöhön. Tasaisempi vanhempainvapaiden jakaminen vahvistaisi myös isien oikeuksia erotilanteissa. Mallin seurauksena päivähoitouran alku keskimäärin myöhentyisi. Toisaalta malli lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja helpottaa naisten paluuta työelämään. Tämä osaltaan kompensoisi lisääntyneistä vanhempainvapaista yhteiskunnalle syntyneitä kustannuksia. Vihreät esittää, että jokainen kuuden kuukauden jakso sisältää mahdollisuuden kahden viikon limittämiseen, jolloin vanhemmat voivat olla kotona yhtä aikaa. Mallin seurauksena vanhempainvapaiden kesto olisi 12 18 kuukautta (maksimissaan 486 arkipäivää, kun kesto on nykyään enintään 305 arkipäivää), riippuen siitä pitävätkö molemmat vanhemmat omat kautensa kokonaan ja kuinka paljon vanhemmat pitävät vapaita yhtä aikaa. Työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta vihreät pitää tärkeänä perhevapaajärjestelmän kehittämistä nykyistä joustavammaksi. Nimestään huolimatta 6+6+6-malli ei tarkoita, että vapaat olisi pakko pitää kuuden kuukauden jaksoissa. Vihreät kannattaa mahdollisuutta pitää vanhempainvapaata osa-aikaisesti, nykyistä useammassa erässä (kuten Ruotsissa) ja halutessa rytmittämällä pidemmälle, kolmen vuoden jakson sisälle. Vanhempainvapaata on voitava pitää myös osapäiväisesti, jolloin vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää tai -viikkoa. Vihreiden mielestä kaikkien perhevapaiden on oltava kaikkien perheiden käytössä perhemuodosta riippumatta. Yhden vanhemman perheissä vanhempainvapaiden on oltava täysimääräisesti lapsen ainoan huoltajan käytettävissä. Oikeus isyysvapaisiin on irrotettava vanhemman sukupuolesta ja parisuhdemuodosta. Isyysvapaan on siis oltava myös etäisän ja ei-synnyttäneen/sosiaalisen äidin käytettävissä. Äitiysvapaa on voitava siirtää isälle tai ei-synnyttäneelle äidille silloin, kun lapsi ei asu synnyttäneen äidin kanssa. Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä perhevapaiden tulee määräytyä kuten avoliitossa. Vihreät esittää, että äitiä ei velvoiteta jäämään äitiyslomalle viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa, vaan äiti voisi halutessaan jatkaa työntekoa kunnes laskettuun aikaan on kaksi viikkoa. 2
Vihreät kannattaa myös osittaisen kotihoidon tuen määräytymistä liukuvana suhteessa lapsen lyhyempään päiväkotipäivään. Tämä helpottaisi osaltaan työelämän ja perheen yhteensovittamista. Osittaisen kotihoidon tuen kehittäminen on tärkeätä myös opiskelun ja lasten saannin yhteensovittamista ajatellen. Vihreiden esittämä joustavampi vanhempainvapaamalli parantaisi myös yrittäjien mahdollisuutta pitää vanhempainvapaata. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen Tällä hetkellä Kansaneläkelaitos maksaa työnantajalle osan vanhemmuuteen liittyvistä kustannuksista. Työnantajalle voi kuitenkin koitua vanhemmuudesta muita kuluja, jotka vaihtelevat ja joiden arvioiminen on käytännössä hankalaa. Eri arvioiden yläpää on kuitenkin liikkunut 7 000 10 000 eurossa. Koska isät käyttävät vain 6,7 % kaikista korvatuista vanhemmuuspäivistä, vanhempainvapaiden kustannukset kohdistuvat voimakkaasti äidin työnantajalle. Tämän seurauksena työnantajat pitävät naisen palkkaamista taloudellisena riskinä. Määräaikaiset työsuhteet ovatkin kaikkein yleisimpiä juuri nuorilla naisilla. Kansaneläkelaitos maksaa osan vanhemmuuteen liittyvistä kustannuksista. Työnantajalle voi kuitenkin koitua työntekijän vanhemmuudesta muun muassa seuraavanlaisia menoja: - päivärahan ja palkan välinen erotus, jos työehtosopimuksessa työntekijälle taataan tietyltä äitiysvapaan ajalta - usein kolmelta kuukaudelta - täysi palkka - mahdollisen raskaudenaikaisen sairausloman palkka seitsemältä päivältä - palkka, joka useimmissa työehtosopimuksissa taataan enintään neljä päivää kestävän tilapäisen hoitovapaan ajalta lapsen sairastuessa - työhön perehdyttämisen kustannukset, joita syntyy äitiys- ja vanhempainvapaan ajalle palkatun sijaisen tai pitkältä perhevapaalta työhön palaavan työntekijän kouluttamisesta; sijaistamisen kustannukset vaihtelevat suuresti riippuen muun muassa siitä, rekrytoidaanko ja perehdytetäänkö työhön uusi työntekijä, vai jaetaanko äitiyslomalle jääneen työt työpaikan sisällä. Eri ammattialojen rasitusten jakamiseksi täytyy vanhemmuuden kustannukset vihreiden mielestä jakaa tasaisemmin kaikkien työnantajien kesken. Kustannusten jakamisen seurauksena työnantaja ei enää näkisi naisen palkkaamista miehen palkkaamista suurempana taloudellisena riskinä. Vihreät esittää mallia, jossa Kansaneläkelaitos korvaisi edellä esitetyt kustannukset. Raskauden aikana maksettu sairauslomapalkka korvattaisiin seitsemän päivän ajalta. Sijaisen ja pitkältä perhevapaalta työhön palaavan työntekijän perehdyttämisestä korvattaisiin yhden kuukauden palkkakulut. Rahoitus tähän järjestettäisiin työnantajien sairasvakuutusmaksun korotuksella. Uusi malli vanhempainvapaiden jakamisesta lisää työelämän tasa-arvoa eri sukupuolten kesken. Erityisesti nuorten naisten asema työmarkkinoilla paranee, kun työnantajan ei kannata syrjiä naisia työhönotossa äitiysriskin takia. Uudistus poistaa myös naisyrittäjyyden esteitä. Omalta osaltaan vanhemmuuden epäsuorien kustannusten jakamista edistää myös isien käyttämien vanhempainvapaiden osuuden kasvu. Vihreä politiikka syrjäytymisen ehkäisemiseksi Perusedellytyksiä onnistua syrjäytymisen torjunnassa Lapsiköyhyys on ehkä kaikkein ruminta köyhyyttä: lapsi on köyhä täysin riippumatta omista valinnoistaan. Vihreiden mielestä suomalaisen yhteiskunnan on vahvistettava tukeaan talousvaikeuksissa oleville perheille köyhyyden ja sen kielteisten vaikutusten vähentämiseksi. Yksikään lapsi ei vihreiden mielestä saisi kasvaa köyhänä, vaan tavoitteena on oltava tasa-arvoiset lähtökohdat jokaiselle lapselle. Yhteiskunnan eriarvoistumiseen ja ylisukupolviseen syrjäytymiseen on puututtava päättäväisesti. Vuosina 1990 2008 lapsiköyhyys lähes kolminkertaistui: Vuonna 2008 jo 13,3 % lapsiperheistä oli suhteellisesti köyhiä. Kun 1990-luvun lamaa ennen lapsiperheiden köyhyys oli muuta yhteiskuntaa 3
vähäisempää, vuonna 2000 köyhien lapsiperheiden osuus ylitti ensimmäistä kertaa muun väestön suhteellisesti köyhien osuuden. Lapsilisien ja kotihoidon tuen ostovoima on jäänyt jälkeen yleisestä ansiotulojen kehityksestä. Erityisen hankalassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, joita oli 2009 jo viidennes kaikista perheistä. Yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste on huomattavasti kahden vanhemman perheitä korkeampi. Viime vuosina tehdyt pienimpien äitiys- isyys- ja vanhempainrahojen korotukset, lapsilisien sitominen indeksiin ja tasokorotus kolmannesta lapsesta lähtien, yksinhuoltajien lapsilisän korotus ja kotihoidontuen korotus ovat merkittäviä, mutta eivät riittäviä lapsiperheiden perusturvan parannuksia. Köyhien lapsiperheiden määrän kasvu liittyy myös työmarkkinoiden muutokseen: vähän koulutetuille on aiempaa vähemmän työpaikkoja, työelämä on silppuuntunut ja matalapalkkaisella työllä on aiempaa vaikeampi tulla toimeen. Lapsiköyhyys ei kosketa kuitenkaan pelkästään matalasti koulutettuja perheitä: 15 %:ssa köyhistä lapsiperheistä huoltajalla on korkeakoulutus. Neuvolat, leikkipuistot, päivähoito ja koulu ovat paikkoja, joissa tavoitetaan koko ikäluokka ja joissa syrjäytymisvaarassa olevat lapset on mahdollista tunnistaa erityistukea varten. Lasten palveluiden leikkaaminen 1990-luvulla johti kielteiseen kierteeseen: Perus- ja ehkäisevien palveluiden leikkaaminen päivähoidossa, kouluissa ja terveydenhuollossa johti aiempaa heikompiin mahdollisuuksiin puuttua lasten ongelmiin. Työttömyys ja epävarmat työsuhteet rasittivat vanhempia. Samaan aikaan kun perus- ja ehkäisevistä palveluista säästettiin, erityisen tuen palveluiden tarve lasten kohdalla kasvoi. Tarpeen kasvu ei kuitenkaan johtanut resurssien kasvattamiseen. Viime vuosina näihin ongelmiin on puututtu, mutta tulosten perusteella ei riittävästi. Vihreiden mielestä painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen edellyttää nykyistä suurempaa resursointia. Lapsiperheiden köyhyys altistaa syrjäytymiselle. Sosioekonomiset tekijät vaikuttavat myös merkittävästi fyysiseen ja psykososiaaliseen terveyteen ja hyvinvointiin. Entistä useampi lapsi kärsii unihäiriöistä, on erityisopetuksessa tai kasvatus- ja perheneuvolan taikka lastensuojelun avohuollon asiakkaana tai saa psykiatrista laitoshoitoa. Tämä kertoo kielteisestä kehityksestä, johon on lasten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin nimissä puututtava. Onnistunut syrjäytymisen ehkäisy edellyttää, että lasten kanssa tehtävän työn perusedellytykset ovat kunnossa: riittävä tietopohja, nykyaikaiset toimintamallit ja riittävät resurssit. Vihreät esittää lisäpanostuksia kuntien lapsi- ja perhepalveluihin. Tämä ehkäisee myöhempää raskaiden erityispalveluiden tarvetta. Neuvolakäyntien määrä on oltava riittävä ja sisällön laadukasta. Kouluterveydenhuollolla täytyy olla aikaa lapsen kuulemiseen. Päivähoidon on tapahduttava riittävän pienissä ryhmissä, lähellä kotia ja työntekijöiden on oltava ammattitaitoisia. Samaan aikaan lapsi- ja perhepalveluita on kehitettävä niin, että niissä huomioidaan erilaiset perhemallit ja perheiden vaihtuvat elämäntilanteet. Lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi on vahvistettava hallintorajat ylittävää monialaista yhteistyötä. Lasten ja nuorten kanssa ovat tekemisissä muun muassa terveydenhoitajat, leikkipuistojen ja päiväkotien työntekijät, perhepäivähoitajat, koulujen oppilashuoltoryhmät, nuorisotyöntekijät, lastensuojelun ja sosiaaliasemien työntekijät, perheneuvolan, perheoikeudellisten asioiden sekä nuorisoasemien työntekijät sekä useat moniammatilliset verkostot. Toimiva tiedonkulku ja hoitoketjut ovat välttämättömiä. Lapsiperheiden palveluiden pirstaleinen rakenne ja hallinnon näkökulmasta lähtevä kehittäminen luovat tilanteen, jossa kaikkein eniten tuen tarpeessa olevat perheet eivät osaa tukea hakea. Syrjäytymisvaarassa, ohimenevässä kriisissä tai muun avun tarpeessa olevia nuoria voidaan auttaa moniammatillisella yhteistyöllä tehtävällä erityisnuorisotyöllä ja etsivällä nuorisotyöllä. Erityisnuorisotyön osuutta koulupudokkaiden auttamisessa on kasvatettava. Erityisnuorisotyö ja nuorten työpajatoiminta voivat ehkäistä tehokkaasti syrjäytymistä osaavien ammattilaisten tekemänä. Nuorista viidennes kokee jonkinasteisia mielenterveyden häiriöitä, kuten ahdistusta tai käytöshäiriöitä. On hyvin tärkeätä, että nuoret ohjataan heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä oikean palvelun piiriin eikä nuoria käännytetä pois ilman apua. Pitkät jonotusajat hoitoon vaikuttavat lapsiin erityisen kielteisesti. Vihreiden mielestä lasten- ja nuorisopsykiatrian resursseja on lisättävä ja nuorten on saatava apua heti ja riittävästi. 4
Lasten hyvinvoinnin kannalta on olennaista saada kattavaa ja ajantasaista tutkimustietoa lapsista. Lapsiperheiden hyvinvointia koskevaa tutkimustietoa on lähinnä yli 15-vuotiaista, kun taas alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä lapsia koskevaa tietoa on liian vähän. Jotta resursseja lasten hyvinvointiin osattaisiin suunnata oikein, on lasten hyvinvointia koskevan tiedon oltava kattavaa. Tällä hetkellä esimerkiksi lapsiperheiden taloudellista liikkumavaraa, lasten terveyttä, maahanmuuttajataustaisia lapsia, sosiaalista toimintaa ja yhteiskunnan tarjoaman tuen puutteita ei seurata tarpeeksi tarkasti. Vihreiden mielestä internetin tarjoamia mahdollisuuksia lasten ongelmien ennaltaehkäisemisessä ja varhaisessa tuessa on hyödynnettävä paremmin. Internetistä on tullut merkittävä itse- ja vertaisavun paikka, jossa ihmiset jakavat kokemuksia ja tukea. Verkossa liikkuu myös paikkansa pitämätöntä tietoa, joten on tärkeätä että myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset osallistuvat keskusteluun. Vanhemmuuden tueksi tarkoitetuista palveluista pitää myös tiedottaa pienten lasten vanhempien suosimilla keskustelupalstoilla ja muilla nettisivuilla. Samoin nuorille pitää tarjota nuorten suosimilla sivustoilla tukea esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin. Nuorten viettäessä yhä enemmän aikaa internetissä on myös perinteisen nuorisotyön painopistettä siirrettävä verkossa tehtävään työhön. Perheiden palveluissa on tärkeätä, että molempia vanhempia kohdellaan tasavertaisina silloin kun molemmilla on siihen riittävät edellytykset. Perustulo ja lapsiperheiden tulonsiirrot luovat pohjan hyvinvoinnille Pohja syrjäytymisen ehkäisemiselle luodaan riittävällä perusturvalla. Vihreiden ratkaisu riittävään perusturvaan on perustulon käyttöönotto. Perustulolla korvataan kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet, kuten työttömien perusetuudet, opintotuki ja minimivanhempainpäivärahat. Perustulon avulla sosiaaliturvasta saataisiin nykyistä yhtenäisempi, yksinkertaisempi ja reilumpi. Perustulon käyttöönotto ei kuitenkaan poista monipuolisen lapsipolitiikan ja täydentävien tulonsiirtojen tarvetta. Perustuloon siirtyminen vapauttaisi kuitenkin hallinnossa työntekijöitä etuuspäätösten tekemisestä ihmisten auttamiseen. Yksinhuoltajaperheiden työllisyysaste on laskenut 1990-luvun jälkeen kolmanneksella. Yksinhuoltajaperheisiin kohdistuu myös voimakkain köyhyysriski. Politiikan haasteena on tukea yksinhuoltajia tavalla, joka purkaa kannustinloukkuja työelämään siirtymisen tieltä. Perustulo ehkäisisi töiden vastaanottamista haittaavaa kannustinloukkua, kun kaikki pienetkin lisäansiot kannattaisi ottaa vastaan, sen sijaan että työnteosta rangaistaisiin. Tällä hetkellä työttömän todellinen marginaalivero on keskimäärin yli 60 prosenttia, joillakin jopa yli 80 prosenttia. Tulonsiirtojen vaikutukset olisivat yksinkertaisempia ja helpommin ennakoitavissa, eikä etuuspäätöksien käsittelyn odottaminen johtaisi nykyisellä tavalla lapsiperheiden byrokratialoukkuihin. Lyhytaikaisesta työstä jää työttömyysturvan leikkautumisen jälkeen työttömälle käteen alle kolmannes. Vihreiden mielestä on edistettävä ratkaisuja, joilla tätä lyhytaikaisten töiden yhteensovittamista työttömyyteen parannetaan. Keinoja ovat muun muassa työmarkkinatuen ja ansiotulojen yhteensovitusprosentin laskeminen ja erillisen työllistymislisän maksaminen lyhytaikaisesta työstä. Yksinhuoltajien tilanteen helpottamiseksi ja kannustinloukkujen purkamiseksi vihreät esittää myös osittaisen hoitorahan yksinhuoltajakorotusta. Pienituloisten yksinhuoltajien taloudellisen tilanteen helpottamiseksi Vihreät esittää yksinhuoltajien toimeentulotukinormin korottamista ja toimeentulotuen harrastelisän kasvattamista. Näin turvataan tällaisissa elämäntilanteissa olevien perheiden lapsille tasapuolisemmat mahdollisuudet harrastuksiin. Opiskelun ja vanhemmuuden yhteensovittaminen on vaativaa, eikä opiskelevalla vanhemmalla ole samanlaisia mahdollisuuksia työntekoon opintojen ohessa kuin lapsettomilla opiskelijoilla. Opintojen ja lasten yhteensovittamiseksi vihreät pitää tärkeänä opintotukeen tehtävän lapsikorotuksen käyttöönottoa ja opintotuen sitomista indeksiin. Vihreiden mielestä pienituloisten verotusta on myös laskettava esimerkiksi kunnallisveron perusvähennystä kasvattamalla. 5
Neuvolatoiminta ja kouluterveydenhuolto osana turvallista ja tasa-arvoista lapsuutta Kaikille alle kouluikäisille lapsille tarkoitettu neuvolatoiminta on tärkeätä lasten kehityksen, perheiden tukemisen ja ongelmien ennaltaehkäisyn kannalta. Perheen lasten ensimmäisten elinvuosien aikana saama tuki on kaikkein vaikuttavinta. Riittävä neuvolakäyntien määrä on turvattava, jotta neuvoloissa voidaan kiinnittää suunnitelmallisesti huomiota lasten ja perheiden hyvinvointiin ja tarvittaessa ohjata perheet erityispalveluihin. Esimerkiksi perheväkivallan ja perheen päihdeongelmien tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen kannalta neuvoloilla on keskeinen asema. Siksi onkin myönteistä, että neuvolakäyntien määrä on lähtenyt nousuun 90-luvun lamasta seuranneen notkahduksen jälkeen ja että neuvoloissa on alettu kiinnittää enemmän huomiota koko perheen hyvinvointiin. Neuvolatyön moniammatillisuutta ja yhteistyötä on parannettava perhekeskusmallia levittämällä niin, että neuvolan apuna on tarvittaessa esimerkiksi perhetyöntekijä, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, päihdetyön asiantuntija tai lasten hyvinvointia edistävän järjestön edustaja. Myös kotipalveluiden riittävistä resursseista on huolehdittava: Kotipalveluita saaneiden lapsiperheiden osuus on laskenut vuoden 1990 reilusta kahdeksasta prosentista vuoteen 2008 mennessä alle kahteen prosenttiin. Kuitenkin kotipalvelut ovat esimerkki palvelusta, joka tehokkaasti ehkäisee perheiden ongelmia ja puuttuu niihin varhain. Kotipalvelu ja lastenhoitoapu olisivat monessa tapauksessa riittävä ja ongelmat ennaltaehkäisevä tukimuoto. Esimerkiksi monille yksinhuoltajaperheille kotiapu voisi mahdollistaa työssäkäynnin ja vaikeista jaksoista selviämisen. Neuvolatoiminnan lisäksi myös kouluterveydenhuoltoa on oltava riittävästi tarjolla. Kouluterveydenhuollon kautta on saatava niin kouluterveydenhoitajan, -psykologin kuin -kuraattorin palveluita ja kouluterveydenhuolto on kytkettävä toimivaan yhteistyöhön koulun muun henkilökunnan kanssa. Erityisesti koulujen psykologipalveluiden riittävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Peruspalveluita on edelleen kehitettävä hallintokuntien rajat ylittäen niin, että varhainen tuki lisää lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja ehkäisee lastensuojelun ja erityisesti kodin ulkopuolelle tehtävien lasten sijoitusten tarvetta. Tiedonsiirrosta hallintokuntien välillä on huolehdittava niin saman paikkakunnan sisällä kuin myös perheen muuttaessa uudelle paikkakunnalle. Sähköisiä asiakastietojärjestelmiä kehitettäessä on kuitenkin yksityisyyden suojasta pidettävä huolta. Lastensuojelu ja erityisen tuen palvelut Vuoden 2008 aikana lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä oli yli 67 000 lasta ja nuorta. Vuoden 2009 aikana tehtiin yli 76 000 lastensuojeluilmoitusta, jotka koskivat yli 50 000 lasta. Tilastojen valossa kehitys kulkee huolestuttavaan suuntaan: kun vuonna 1998 lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä oli 3,1 % lapsista, luku oli vuonna 2008 jo 5,4 %. Vuonna 2008 kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli jo 1,3 % kaikista lapsista. Vuonna 2008 uudistetussa lastensuojelulaissa pyritään suuntaamaan lastensuojelun painopistettä ennaltaehkäisyyn, avohuoltoon ja perheiden varhaiseen tukeen sekä viranomaisten yhteistyön parantamiseen. Laissa lastensuojelu käsitetään kaikkia viranomaisia koskevaksi toiminnaksi, jossa kaikki lapset tavoittavilla peruspalveluilla on keskeinen rooli lasten ja perheiden ongelmien ennaltaehkäisyssä. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja perheiden tukemisessa on tärkeätä, että palvelujärjestelmä ei leimaa lapsia ja siten vahvista syrjäytymisprosesseja. Luottamuksellisuus on tärkeätä, mutta luottamuksellisuudesta on luovuttava kun se vaarantaa lapsen hyvinvoinnin, esimerkiksi kun epäillään lapsen joutuneen vakavan rikoksen uhriksi. Lapsen etu menee luottamuksellisuuden edelle. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista (0 17 v) ja nuorista (18 20 v) oli vuonna 2008 perhehoidossa 33 %, ammatillisessa perhekotihoidossa 19 %, laitoshuollossa 34 % ja muussa huollossa 14 %. Pysyvät vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet parhaiten turvaavassa perhehoidossa olevien lasten ja nuorten osuus on 6
viime vuosien aikana laskenut, kun taas laitoshuollossa ja ammatillisessa perhekotihoidossa olevien lasten ja nuorten osuus on kasvanut. Sopivien adoptioperheiden löytämiseen ja adoptioon tukemiseen on ohjattava lisäresursseja. Adoptioperheiden pulaa voidaan helpottaa sallimalla samaa sukupuolta olevilla pareille perheen ulkopuolinen adoptio-oikeus. Adoptioperheiden kohtelu pitää vihreiden mielestä yhtenäistää vastaamaan biologisten perheiden etuusoikeuksia. Adoptioperheillä pitäisi esimerkiksi olla oikeus hoitovapaiden pitämiseen. Lisäksi sijais- ja adoptioperheillä pitäisi olla oikeus vuoden hoitovapaaseen silloin, kun sijoitettava lapsi on yli kolmevuotias. Päihdeongelmaisia äitejä ja vauvoja auttavien ensikotien ja avopalveluiden rahoituksesta ja palveluiden riittävyydestä on pidettävä huolta. Keskimäärin kaksi kolmasosaa ensikodeissa olleista äideistä on kuntoutunut niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei ole tarvittu. Nopea puuttuminen on myös ehkäissyt raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttamia sikiövaurioita. Ensikotitoiminnan kustannukset ovat hyvin pienet suhteessa vauvana huostaan otetuista lapsista syntyviin kustannuksiin. Erityisen tuen järjestämisessä kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö tarjoaa vihreiden mielestä paljon mahdollisuuksia. Tämä edellyttää kuitenkin järjestöjen toimintaedellytysten ja viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamista. Vakavista mielenterveysongelmista kärsivät lapset eivät kuulu lastensuojelulaitoksiin, vaan psykiatrisen hoidon piiriin. Maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osuus on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Tämä korostaa onnistuneen ja riittävästi resursoidun kotouttamisen ja kielikoulutuksen tärkeyttä. Jos pakolaistaustaiset nuoret eivät saa riittävää tukea, voi heillä olla vaikeuksia toimia suomalaisessa yhteiskunnassa ja hahmottaa omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Maahanmuuttajille tulee tarvittaessa laatia sekä henkilökohtaiset että perheiden yhteiset kotouttamisohjelmat, joilla pyritään helpottamaan suomalaiseen yhteiskuntaan asettumista. Maahanmuuttajalasten vanhemmat voivat kokea neuvottomuutta lasten kasvattamisessa uudessa kulttuuriympäristössä, joten myös vanhempien riittävä kotouttaminen ja kieliopetus pitää varmistaa. Kaupungeilla ja kunnilla tulee olla varaa maahanmuuttajataustaisten nuorten erityispalveluiden järjestämiseen ja kykyä hallintorajat ylittävään pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Tämä edellyttää myös monikulttuurisen ammatillisen osaamisen vahvistamista. Myös pakolaisten vastaanottoon ja maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen kohdennettujen määrärahojen on oltava riittävät jotta maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymistä ehkäistään. Väliaikaista majoittumista varten tarkoitetut vastaanottokeskukset eivät ole hyvä paikka lapsille. Pitkittynyt asuminen vastaanottokeskuksissa haittaa kotoutumista ja lisää syrjäytymisriskiä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat sekasortoisista oloista yksin maahan tulleet turvapaikanhakijalapset, jotka pitäisi sijoittaa erityisiin ryhmäkoteihin, joissa noudatetaan lastensuojelulain mukaisia mitoituksia. Monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden kouluttamiseen on kiinnitettävä erityishuomiota. 7