SISÄILMAONGELMIEN HALLINTA JA HAJUNPOISTO

SISÄILMAONGELMIEN HALLINTA JA HAJUNPOISTO Topi Huusko Opinnäytetyö Toukokuu 2010 Rakennustekniikka Tekniikan ja liikenteen ala

OPINNÄYTETYÖN KUVAILULEHTI Tekijä(t) HUUSKO, Topi Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 76 Päivämäärä 17.05.2010 Julkaisun kieli suomi Luottamuksellisuus ( ) saakka Työn nimi SISÄILMAONGELMIEN HALLINTA JA HAJUNPOISTO Verkkojulkaisulupa myönnetty ( X ) Koulutusohjelma Rakennustekniikan koulutusohjelma Työn ohjaaja(t) PITKÄNEN, Reijo Toimeksiantaja(t) Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy VIRTANEN, Tommi, toimitusjohtaja Tiivistelmä Opinnäytetyön tilaajana toimi Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy. Opinnäytetyöni käsittelee rakennusten sisäilmaongelmia. Keski-Suomen Kuivaustekniikka on päivittäin tekemisissä kosteusvauriokohteiden kanssa, ja siksi se halusi lisätä työntekijöiden ammattitaitoa sisäilmaongelmiin liittyen. Sisäilmanongelmat vaativat ammattitaitoista työvoimaa, jotta pystyy ratkaisemaan ongelmat kustannustehokkaasti ja oikeaoppisesti. Työssäni olen käsitellyt rakennusten sisäilman epäpuhtauksia ja niiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Osa rakennusten sisäilmaongelmista on kosteusvaurioihin liittyviä mikrobiongelmia. Osa ongelmista taas johtuu rakennusmateriaalien päästöistä ja ihmisen toiminnasta. Työhöni olen ottanut laajan teoria osuuden sisäilmaongelmista ja niiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä. Työssä on myös osiot hajunpoistosta ja mikrobikasvustojen desinfioinnista. Esimerkki kohteena työssä on käytetty vanhaa hirsirunkoista kesäasuntoa. Asunto on kärsinyt ajan myötä monenlaisista kosteusongelmista. Rakennuksen sisäilma aiheutti hengenahdistusta ja äänen häviämistä ennen korjaustoimenpiteitä. Korjaustoimenpiteet olivat aika suuria, mutta korjaustoimenpiteiden jälkeen asunto oli kunnossa eikä sen sisäilma aiheuttanut ongelmia. Avainsanat (asiasanat) Mikrobivaurio, desinfiointi, hajunpoisto, sisäilmaongelma Muut tiedot

DESCRIPTION Author(s) HUUSKO, Topi Type of publication Bachelor s Thesis Pages 76 Date 17.05.2010 Language Finnish Confidential ( ) Until Title Indoor air problems control and odor removal Permission for web publication ( X ) Degree Programme Civil Engineering Tutor(s) PITKÄNEN, Reijo Assigned by Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy VIRTANEN, Tommi, Managing Director Abstract The thesis was commissioned in Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy and it deals with indoor air problems in buildings. Keski-Suomen Kuivaustekniikka has daily contact with moisture damage sites, and because it wanted to increase the skills of workers and related indoor air problems. Indoor air problems require a skilled workforce in order to be able to solve problems cost effectively and correctly. In this thesis I dealt with indoor air pollution in buildings and the factors causing it. Some of the indoor air problems in buildings are caused by microbes related to moisture damage and some of the problems are due to emissions from construction and human activities. In this thesis indoor air problems and the factors influencing their emergence were studied extensively in the theory part. The thesis has also parts that deal with the removal of odor and disinfection of microbe flora. As an example in the thesis an old summer house with a timber frame was used. The summer house had suffered from a wide variety of moisture problems over time. The indoor air in the buildings caused shortness of breath and loss of voice before corrective measure. Corrective measures were pretty were pretty extensive but afterwards the apartment was in order and there were no noticed indoor air problems left. Keywords microbial damage, disinfection, odor removal, indoor air problem Miscellaneous

SISÄLTÖ 1 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT... 8 1.1 Opinnäytetyön tausta ja tavoitteet... 8 1.2 Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy... 9 2 ASUNTOJEN JA MUIDEN OLESKELUTILOJEN TERVEYDELLISET VAATIMUKSET.... 10 2.1 Sisäilma ja terveys... 10 2.2 Hyvän sisäilman vaatimukset... 11 3 TERVEYDELLE HAITALLISET SISÄILMAN EPÄPUHTAUDET... 13 3.1 Mikrobit... 13 3.2 Orgaaniset epäpuhtaudet... 18 3.3 Kemialliset epäpuhtaudet... 20 4 HUONOSTA SISÄILMASTA JOHTUVAT OIREET... 23 5 KOSTEUS- JA HOMEVAURIOTA RAKENNUKSESSA... 24 5.1 Kosteusvaurion merkkejä... 24 5.2 Rakennusten kosteuslähteet... 25 5.2.1 Rakennusten ulkopuoliset kosteuslähteet... 26 5.2.2 Rakennusten sisäpuoliset kosteuslähteet... 28 6 MIKROBIEN JA KEMIALLISTEN EPÄPUHTAUKSIEN AIHEUTTAMIEN TERVEYSHAITTOJEN POISTAMINEN... 30 6.1 Kemiallisten epäpuhtauksien poistaminen... 30 6.2 Mikrobien aiheuttaman terveyshaitan poistaminen... 31 7 HAJUN TEORIAA JA HAJUN AISTIMINEN... 32

8 HAJUN HALLINTA RAKENNUKSISSA... 33 9 HAJUNPOISTO... 35 9.1 Lämmön käyttö hajunpoistossa... 35 9.2 Hajunpoisto hapettamalla... 36 9.2.1 Kemiallinen hapettaminen... 36 9.2.2 Otsonointi... 37 9.3 Hajunpoisto kapseloimalla... 37 9.4 Hajunpoisto naamioimalla... 38 9.5 Hajunpoisto hajunmuokkauskemikaaleilla... 38 9.6 Mikrobiologinen hajunpoisto... 40 10 HAJUNPOISTOSSA KÄYTETTÄVIEN KEMIALLISTEN AINEIDEN LEVITYSMENETELMÄT... 41 10.1 Märkä hajunpoisto- ja desinfektiomenetelmä... 42 10.2 Kuivahajunpoisto- ja desinfektiomenetelmä... 43 11 DESINFIOINNISSA JA HAJUNPOISTOSSA KÄYTETTÄVÄT LAITTEET JA AINEET... 44 11.1 Kuivasavutuslaite... 44 11.2 Märkäsumutuslaitteet... 45 11.3 Desinfiointiaineiden esittely... 46 12 SISÄILMAONGELMAINEN KESÄASUNTO... 46 12.1 Kohde-esittely... 46 12.2 Kohteen ongelmat... 47 12.3 Rakennuksessa tehtävät toimenpiteet... 52

12.4 Rakennuksen desinfiointi... 55 13 LOPPUPÄÄTELMÄT... 56 LÄHTEET 58 LIITTEET...60 Liite 1. Kesäasunnon tutkimusselvitys.... 60 Liite 2. Hajunpoisto taulukko, Alron Chemical Co AB 70 Liite 3. Hajunpoisto taulukko, Beretta Palvelut Oy.73 KUVIOT KUVIO 1. Rakennusten kosteudenlähteet..25 KUVIO 2. Ihmisen hajuaisti...32 KUVIO 3. Sisäilmaongelman ratkaisumalli.34 KUVIO 4. Hajunmuokkauksen periaate 39 KUVIO 5. Kuivasavutus..43 KUVIO 6. MIcrojet-märkäsumutuslaite. 45 KUVIO 7. Pumppupullo.....45 KUVIO 8. Pihan kallistukset viettävät taloon päin..48 KUVIO 9. Makuuhuoneen lattia, joka oli kastunut ulkopuolisista vesistä...49 KUVIO 10. Tuuletusaukko oli tukittu selluvillalla...49 KUVIO 11. Piipunjuuresta on vuotanut vettä vaurioittaen hirsiväliseinää...50 KUVIO 12. Paisunta-astia ja vuotanut liitos.51 KUVIO 13. Kosteuden aiheuttamia jälkiä välipohjassa..51 KUVIO 14 Pinkopahvin takaan oli hajuhaitta, jossa on mahdollisesti rotan virtsaa...52

TAULUKOT TAULUKKO 1. Lämpötilojen ohjeellisia arvoja 12 TAULUKKO 2. Rakennusosien homehtumisriski suhteellisen kosteuden mukaan.. 16 TAULUKKO 3. Homesienten kasvuun tarvittavat lämpötila- ja kosteusolosuhteet..17 TAULUKKO 4. Sisätilan kosteuslähteet 28

8 1 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT 1.1 Opinnäytetyön tausta ja tavoitteet Sisäilma ja siinä esiintyvät ongelmat ovat yhä enemmän ja enemmän pinnalla yhteiskunnassamme. Media kertoo lähes päivittäin rakennusten sisäilmaongelmista ja vaaroista. Uutiset päiväkotien saneerauksista ja parakkikouluista ovat tavallisia lähes kaikkialla Suomessa. Jokainen meistä haluaa lapsilleen ja itselleen turvallisen ja viihtyisän ympäristön asua ja elää. Tutkimusten mukaan ihminen hengittää ilmaa vähintään 15 000 litraa vuorokaudessa ja on 90 % ajastaan jonkinlaisissa sisätiloissa. Nämä luvut osoittavat, että jos sisäilman laatu on huono tai edes heikkotasoisen, niin ihminen kärsii jonkinlaisesta sisäilmaongelmasta. Suomen rakennuskanta on iältään siinä vaiheessa, että rakennukset alkavat tarvita erilaisia kunnostus- ja korjaustoimenpiteitä. Saneerausten yhteydessä törmätään usein asukkailta piilossa oleviin mikrobivaurioihin, jotka ovat olleet asukkailta näkymättömissä rakenteiden sisällä. Erilaisten mikrobivaurioiden oikeaoppinen korjaaminen vaatii lähes poikkeuksetta ammattilaisen neuvoja ja tietotaitoa. Rakenteiden desinfiointimenetelmät ja -aineet ovat kehittyneet ja kehittyvät koko ajan. Täten jatkuva kouluttautuminen ja desinfiointiaineiden oikeaoppinen käyttö takaavat parhaan lopputuloksen mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaamisessa. Opinnäytetyössäni tutkin erilaisten sisäilmaongelmien syntyä ja niiden korjaustoimenpiteitä desinfioimalla. Suurin osa sisäilmaongelmista johtuu, joko kosteusvaurioista tai muuten puutteellisista tai väärin tehdyistä rakenteista. Työssäni olen tutkinut kosteusvaurioiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä ja tutkinut sisäilman orgaanisia ja kemiallisia epäpuhtauksia.

9 On tärkeää tiedostaa, että desinfiointi auttaa vain hajujen ja mikrobien poistamisessa. Jos rakennuksessa on kosteusvaurio, tulee rakenteita purkaa ja kuivattaa kunkin vahingon laajuuden mukaisesti. Sisäilmaongelma voi aiheutua myös rikkoutuneista rakenteista tai rakennusvirheistä. Tällöin on otettava huomioon, että virheet on korjattava ennen desinfiointia. Desinfiointi ja hajunpoisto auttavat vain poistamaan hajuja ja mikrobeja, eivätkä ne korjaa rakenteita. Opinnäytetyön tavoitteena oli oppia desinfioinnin ja hajunpoiston menetelmistä, jotta toimeksiantaja Keski-Suomen kuivaustekniikka Oy voi hyödyntää niitä käytännön työssä. Yritys on tehnyt jo kauan sisäilmaongelmiin liittyviä hajunpoistokäsittelyjä. Ala kuitenkin kehittyy koko ajan, joten opinnäytetyössä tuli tutustua uusiin kemikaaleihin ja yleensäkin uusiin ja kehittyneempiin hajunpoistomenetelmiin. Opinnäytetyön pohjaksi on otettu esimerkki käytännön elämästä. Kohde soveltuu hyvin yhdeksi esimerkiksi, miten monimuotoinen ja haastava sisäilmaongelma voi olla. Kohteessa on tavanomaista tapausta enemmän vikoja ja puutteita. Kohteen ongelmia on käsitelty työn lopussa ja tutkimusselvityksessä liitteessä 1. 1.2 Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy Opinnäytetyöni toimeksiantaja oli Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy. Yritys on osa valtakunnallista RKM-Kuivaustekniikka nimistä ketjua. Yritys perustettiin 2007 ja nimi oli aluksi Suomala Kuivaustekniikka Oy. Nimi muutettiin 2010, koska omistajat halusivat yrityksen olevan selkeämpi ja yhtenäisempi osa valtakunnallista RKM-kuivaustekniikka ketjua. Osan Keski-Suomen Kuivaustekniikasta omistaa MSA Invest Oy ja osan RKM-Kuivaustekniikka Oy. KS-Kuivaustekniikka Oy vahinkoalan yritys. Yritys on erikoistunut vesivahinkojen kartoitus-, kuivaus- ja korjausurakointiin. Yritys toimii tällä hetkellä Keski-Suomessa, mutta yrityksen tavoite on olla koko väli-suomen merkittä-

10 vä vahinkoalan yritys tulevaisuudessa. Kattavan yhteistyöverkon avulla yritys pystyy tarjoamaan palvelujaan lähes koko Suomen alueelle. Yritys työskentelee yhteistyössä kaikkien vakuutusyhtiöiden kanssa. Vesivahinkoihin liittyy lähes poikkeuksetta jonkinlainen mikrobivaurio, jonka tutkimiseen ja desinfioimiseen Keski-Suomen Kuivaustekniikalla on tasokkaat laitteet ja menetelmät. Yritys työllistää tällä hetkellä viisi ammattitaitoista työntekijää, joilla on omat vahvat osaamisalueensa vahinkosaneerauksen alalta. (Keski-Suomen Kuivaustekniikka Oy 2010.) 2 ASUNTOJEN JA MUIDEN OLESKELUTILOJEN TERVEYDELLISET VAATIMUKSET. 2.1 Sisäilma ja terveys Terveydensuojelulain (763/ 94) 26 :n mukaan asunnon ja muiden sisätilojen sisäilman tulee olla puhdasta. Lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, valo, säteily, mikrobit ja muut vastaavat tekijät eivät saa aiheuttaa terveyshaittaa asunnossa asuville tai sitä käyttäville. Ilma on puhdasta, jos sisäilma ei sisällä kemiallisia epäpuhtauksia, hiukkasia eikä kuituja. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut terveydensuojelulain 32 :n nojalla edellä mainituista tekijöistä terveydellisin perustein tarkempia ohjeita ja määräyksiä. Asuntojen terveydellisiä oloja koskeva Asumisterveysohje on julkaistu 2002 vuoden lopussa ja se on tullut voimaan 1.5.2003. Asuntojen ja sekä muiden oleskelutilojen terveydellisten olojen valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaisten tehtäviin. (Asumisterveysopas 2005, 9.)

11 Sisäilmasto- ja sisäilma-käsitteitä käytetään usein samaa tarkoittavina. Käytännössä niillä on paljonkin eroa. Rakennuksessa hengittämämme ilma on sisäilmaa. Sisäilmasto muodostuu rakennuksen sisälle sisäilmasta ja siihen vaikuttavista ympäristön fysikaalisista tekijöistä, kuten ilmanvirtauksesta, lämpötilasta, kosteudesta, valaistuksesta sekä äänestä. (Puhakka ym. 1996,15.) Sisäilman laatu on todella tärkeä asia. Ihminen viettää tutkimuksien mukaan Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jopa 90 % ajastaan erilaisissa sisätiloissa. Ihmisen käyttämä ilmamäärä hengittämiseen vuorokaudessa on vähintään 15 000 litraa. (Mt. 15.) Sisäilma on tarkemmin ajateltuna laadultaan heikentynyttä ulkoilmaa. Rakennusten sisäilman laatua heikentävät ihmisen toiminta, sekä rakennuksesta itsestään ja sen ulkopuolelta tulevat epäpuhtaudet. Rakennuksessa olevat ihmiset saattavat reagoida terveysoirein ja tuntea olonsa epämukavaksi, jos jokin epäpuhtauden osuus kasvaa liikaa rakennuksen sisäilmassa. Sisäilmassa olevien epäpuhtauksien ja huonon sisäilman tiedetään aiheuttavan erilaisia oireita ja jopa parantumattomia sairauksia. Sairauksien hoidosta sekä työstä poissaoloista ja työtehonlaskemisesta aiheutuu mittavia kustannuksia yrityksille ja valtiolle. Huono sisäilma on täten sekä kansantaloudellinen ja kansanterveydellinen ongelma. (Mt.15.) 2.2 Hyvän sisäilman vaatimukset Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveellisyyteen vaikuttavat kemiallisten ja mikrobiologisten epäpuhtauksien lisäksi fysikaaliset olot. Fysikaalisia tekijöitä on muun muassa lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, säteily ja valaistus. (Asumisterveys opas, 24 27.)

12 Lämpötila Asuntojen ja oleskelutilojen sisälämpötiloista on ohjeita ja määräyksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa D2. Ihmisen tuntemaan lämpöaistimukseen vaikuttaa huoneilman lämpötila, lämpösäteily, ilmanvirtaus, kosteus sekä ihmisen vaatetus ja toiminnan laatu. Taulukossa 1 on esitetty lämpötilojen ohjeellisia arvoja asuinrakennuksissa.(mts. 24 7) TAULUKKO 1. Lämpötilojen ohjeellisia arvoja (Mts. 27.) Asunto ja muu oleskelutila Välttävä taso Hyvä taso Huoneilman lämpötila C 18 21 Operatiivinen lämpötila C 18 20 Seinän lämpötila C 16 18 Lattian lämpötila C 18 20 Pistemäinen pintalämpötila C 11 12 Sisäilman lämpötila vaikuttaa suoraan myös epäpuhtauksien määrään. Korkeassa lämpötilassa rakennusmateriaalit päästävät sisäilmaan enemmän kemiallisia epäpuhtauksia kuin viileässä. Korkea lämpötila vaikuttaa myös ihmisen kykyyn tehdä töitä ja ylipäänsä vireystasoon. Korkeassa lämpötilassa ihminen laiskistuu ja sitä kautta työtehokkuus laskee huomattavasti verrattuna normaaliin lämpötilaan. (Mts. 27.) Kosteus Asunnon sisäilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 20 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole läheskään aina mahdollista ilmastollisista syistä johtuen. Tästä ohjearvosta poikkeamista ei voida pitää kuitenkaan terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät. Sisäilman kosteus vaikuttaa moneen asiaan rakennuksessa ja siellä olevien ihmisten viihtyvyyteen. Sisäilman liiallinen kosteus vaikuttaa ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallisen kosteuden seurauksena pölypunkit lisääntyvät ja rakenteiden pinnoille voi tiivistyä kosteutta. Liiallinen kosteus lisää mikrobikasvun riskiä rakenteissa.

13 Kuiva ilma puolestaan heikentää liman poistumista hengitysteistä, ja se hidastaa myös hengitysteiden värekarvojen liikettä. Tällöin limakalvojen vastustuskyky tulehduksia vastaan vähenee. (Mts. 42.) Ilmanvaihto Ilmanvaihdon tehtävänä on poistaa sisäilman epäpuhtauksia ja tuoda sisälle puhdasta ilmaa. Ilmanvaihdon suuruus määräytyy sisäilman epäpuhtauksien mukaan. Ilmanvaihto voi myös väärin käytettynä aiheuttaa terveyshaittaa ihmisille. Ilmanvaihdosta johtuva melu on yksi haittatekijä. Toinen tekijä on vedon tunne, joka johtuu liian suuresta tuloilmasta tai huonosta korvausilman sisäänotosta. Epätasapainossa oleva ilmanvaihtojärjestelmä voi myös aiheuttaa sen, että epäpuhtaudet kulkeutuvat asuntojen ja rakennusten muiden tilojen välillä. (Mts. 52.) 3 TERVEYDELLE HAITALLISET SISÄILMAN EPÄ- PUHTAUDET 3.1 Mikrobit Toistuvasti tai pysyvästi kostuvissa rakenteissa ja niiden pintamateriaaleissa kasvaa mikrobeja. Mikrobit ovat ihmissilmälle näkymättömiä pieneliöitä. Mikrobeja ovat bakteerit, homeet ja hiivasienet. Mikrobeja on maapallolla kaikkialla, joten voidaan todeta niiden olevan laajimmin levinnyt elämänmuoto. Mikrobit ovat hajottajia, joten ne mahdollistavat luonnon normaaliin kiertokulun. (Asumisterveys ohje 2003, 75.)

14 Normaaliolosuhteissakin rakennuksesta löytyy mikrobeja. Esimerkiksi kukkapurkista otetuista näytteistä löytyy aina erilaisia mikrobeja. Erilaisilla sisäilmatutkimuksilla ja näytteiden otoilla pystytään varmistamaan, mistä mikrobilajit ovat peräisin. Kosteusvauriossa kasvavia mikrobilajeja ei yleensä löydy sisäilmasta. Haitalliset mikrobit alkavat kasvaa, kun rakennuksen suhteellinen kosteus ylittää arvon 75 %. Kosteusvauriokohdissa alkavat ensin kasvaa normaalit sisäilmalle tyypilliset mikrobit. Pitempään kosteana olevissa rakenteissa alkaa esiintyä myös kosteusvauriolle tyypilliset mikrobikasvustot. (Mts. 75) Rakennuksissa esiintyvän mikrobikasvuston syy on yleensä kosteusvaurio. Ulkona sijaitsevasta mikrobikasvustosta voi kulkeutua myös sisäilmaan ihmiselle haitallisia mikrobeja sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita esimerkiksi ilmanvaihdon kautta. Tästä syystä ilmanvaihtokanavien ja ilmastointikoneiden suodattimien huolto ja kunnossapito on todella tärkeää. (Mts.75) Mikrobien kasvuolosuhteet Koska mikrobeja on aina maaperässä, niitä on luonnostaan myös monissa rakennuksissa käytettävissä materiaaleissa, kuten hiekassa, betonissa ja tasoitteissa. Mikrobit ovat vaatimattomia kasvuolosuhteiltaan. Niiden kasvua rajoittavat lähinnä kosteus, ravinto ja lämpötila, joista ehdottomasti tärkein on kosteus. Rakennusten homehtumisriskistä suhteellisen kosteuden ja lämpötilojen mukaan on kerrottu taulukoissa 2 ja 3. (Husman ym 2002, 18)

15 Useiden mikrobien ihanteellinen kasvulämpötila on 15 30 º C, joka vastaa rakennusten sisälämpötilaa kattavasti. Yli 60 ºC:n ja alle 0 ºC:n lämpötiloissa ei juuri mikään mikrobi pysty kasvamaan. Pakkasen puolella oleva lämpötila ei kuitenkaan tuhoa mikrobikasvustoa. Mikrobeille käy ravinnoksi melkein mikä tahansa orgaaninen materiaali, ruuantähteet, puu, paperi, pöly yms. Kasvualustaksi mikrobeille käy melkein mikä tahansa materiaali lukuun ottamatta lasia ja metallia. Betoni, puu, lastulevy, kipsilevy, muovi, tapetti ja lukuisat muut rakennuksille tyypilliset materiaalit ovat välttäviä kasvualustoja mikrobeille.(mts. 18.) Mikrobeja ympäröivän ilman kuivuus ei ole kasvua rajoittava tekijä, vaan tärkein kasvua rajoittava tekijä on kasvualustan kosteus. Jos kasvupaikka on kostea, ravinteikas ja lämmin, niin mikrobit kasvavat paikallaan tuottaen vain vähän haitallisia itiöitä. Kasvupaikan kuivuessa mikrobit alkavat tuottaa runsaammin itiötä löytääkseen itselleen suotuisimman kasvupaikan. (Mts. 18.)

16 Taulukko 2. Rakennusosien homehtumisriski suhteellisen kosteuden mukaan (RT 05-10710 1999,6). Homehtumisriski Rakennusosa rakennuksen ulkovaipan Suhteellinen sisäosat, väliseinät ja Rakennuksen ulkovaipan kosteus välipohjat ulko-osat < 70% vähäinen, vaikka kosteus- vähäinen, vaikka kosteusrasitus on jatkuva rasitus on jatkuva 70 80% vähäinen, jos kosteus- rasitus esiintyy lyhyinä jaksoina tai pidempiaikaisesti vuoden kylmimpänä aikana vähäinen, jos kosteusrasitus esiintyy lyhyinä jaksoina vähäinen, jos kosteusra- vähäinen, jos kosteusrasitus situs esiintyy lyhyinä esiintyy lyhyinä jaksoina tai 80 90% jaksoina kylminä vuodenaikoina rakennusosa on pääsään- rakennusosa on pääsääntöisesti töisesti korjattava, ellei korjattava, jos kosteuspitoisuus kosteuspitoisuus esiinny esiintyy pitkinä jaksoina, ellei > 90% ja vain lyhyinä jaksoina, esim rakenteen lämpötila ole samankapilaarialue märkätilojen sisäpinnoilla aikaisesti alle 0 astetta

17 Taulukko 3. Homesienten kasvuun tarvittavat lämpötila- ja kosteusolosuhteet. (Ympäristöministeriö 1997, 10.) Sienilaji Lämpötila (C) Kosteus (%) Min Optimi max Min Optimi Aspergillus candidus 3--4 20-24 40-42 75 90 chavalieri 10 30 42 71 93 clavatus 5--6 20-25 42 88 98 flavus 6--8 35-37 42-45 80 95 fumicatus 10 37 52-55 85 98 nidulans 6--8 35-37 46-48 80 95 niger 6--8 35-37 45-47 88 97 versicolor 4--5 25-30 38-40 75 95 Alternaria tenuis 0 20-25 85 98 Botrytis cinerea 2 22-25 93 100 Cladosporium herbarum -5 24-25 30-32 85 96 Mucor racemosus -3 20-25 30-33 92 98 Penicillium chrysogenum -4 25-28 32-33 85 96 cyclopium 5 23 32 82 98 expansum -3 25-26 33-35 82 96 islandicum 10 31 38 83 97 italicum -3 22-24 32-34 87 96 mortensii 5 23 32 79 98 Rhizopus stolonifer 5--6 26-29 32-34 92 98 Stahybotrys atra 2--3 25-27 37-40 93 100

18 3.2 Orgaaniset epäpuhtaudet Mikrobit ja bioaerosolit Sisäilman bioaerosoleilla tarkoitetaan elollista alkuperää olevia hiukkasia, jotka voivat esiintyä nestemäisenä tai kiinteenä. Bioaerosoleja ovat mikrobit eli bakteerit, virukset ja rakenteeltaan yksinkertaisemmat sienet kuten hiivat ja homeet. Siitepölyt sekä hyönteisten ja punkkien eritteet ja niiden osat ovat myös bioaerosoleja. (Husman ym. 2002, 15.) Bakteerit ja virukset Bakteerien rakenne on yksinkertaisempi kuin sienillä. Bakteerit lisääntyvät jakaantumalla kahtia. Bakteerisolut ovat pieniä noin yhden mikrometrin kokoisia, joten ihmissilmän on vaikea havaita bakteerikasvustoa. Sisäilmassa esiintyvät bakteerit ja virukset aiheuttavat erilaisia infektioita sekä bakteerien erittämät toksiinit voivat aiheuttaa kuumereaktioita ja muita yleisoireita. Yleisimpiä hengitysilman kautta leviäviä viruksia on tuhkarokko (Rubeola),vesirokko (Varicella) ja vihurirokko (Rubella). Virukset leviävät myös kosketuksen välityksellä ja ilmateitse tapahtuvalla pisaratartunnalla. Eräs vaarallinen bakteeri on sädesieni, joka käyttäytyy kosteusvauriokohteissa kuten homesienet. Nimestään huolimatta sädesieni eli aktinobakteeri kuuluu maaperäbakteerien ryhmään. Sädesienille on tyypillistä voimakas maakellarimainen haju, joka ärsyttää hengitysteitä. Tärkeimmät sädesienisuvut, joilla on terveydellistä merkitystä ovat Streptomyces ja Thermoactinomyces. (Mts. 15-16.)

19 Mikroskooppiset sienet Sienet eivät kuulu kasveihin, vaan ne muodostavat luonnossa aivan oman organismiryhmänsä. Sienet muodostuvat 2-10 m leveistä rihmamaisista rakenteista. Pienien ja yksinkertaisempien sienten (homeet ja hiivat) katsotaan kuuluvan mikrobien ryhmään. Sienet lisääntyvä itiöiden avulla, jotka kulkeutuvat tuulen ja ilmavirtauksien avulla uusille asuinpaikoille. Itiöt ovat hyvin erikokoisia sekä muotoisia ja usein ne ovat kirkkaan värisiä. Itiöt antavat nukkamaiselle homekasvustolle tyypillisen värin. (Puhakka ym. 1996, 73-77) Hiiva- ja homesieni-itiöitä esiintyy lähes kaikkialla. Korkeimmillaan sisä- ja ulkoilman itiöpitoisuudet ovat keväällä ja syksyllä. Sisälle sieni-itiöt kulkeutuvat yleensä ulkoa, joten sisäilmanäytteidenotto ei ole luotettava itiöpitoisuuden ollessa ulkona korkea. Sieni- itiöitä on aina sisällä rakenteissa sekä pinnoilla. Sienet pystyvät tuhoamaan rakennuksissa monia materiaaleja kuten puuta, maalia ja muita orgaanisia materiaaleja. Sienten kyky ei riitä hajottamaan epäorgaanisia materiaaleja, kuten mineraalivillaa ja betonia. Epäorgaaniset materiaalit sopivat kuitenkin sienten kasvualustaksi, jos vain muuten olosuhteet ovat sienille suotuisia. (Mts.73 77.) Homesienet Yleisimpiä homesienisukuja luonnossa on Cladosporium, Penecillium ja Aspergillus. Lajien määrä suvun sisällä vaihtelee todella paljon, esimerkiksi Penecillium- suvussa on yli 200 lajia. Lajien määrä kasvaa koko ajan uusien tutkimusten ja tutkimusmenetelmien myötä. Homekasvusto voi kosteusvauriokohteissa aiheuttaa ainakin hetkellisesti korkeita itiöpitoisuuksia sisäilmassa. Hengitysilman homesieni-itiöt, homesienten tuottamat myrkylliset yhdisteet eli mykotoksiinit voivat aiheuttaa

20 ihmisille terveyshaittoja. Maamainen haju on tyypillistä rakennuksissa, joissa on paljon homeiden tuottamia haihtuvia yhdisteitä. (Mts.73-77.) Hiivasienet Hiivasienten rakenne on yksinkertainen verrattuna muihin sienilajeihin. Hiivasienet eivät välttämättä muodosta rihmastoa muiden sienilajikkeiden tapaan, vaan ne lisääntyvät yleensä kuroutumalla. Itiöstä muodostuu kuroutumalla seuraava itiö ilman näkyvää rihmastoa, joten hiivasieni on yleensä ihmissilmälle näkymätön. On kuitenkin joitakin poikkeuksia kuten esimerkiksi Rhodotorula-suku, joka viihtyy pesuhuoneissa ja muissa kosteissa tiloissa. Kasvusto tulee ilmi punaisena pigmenttinä. (Mts.73-77.) Lahottajasienet Lahottajasienet muodostavat rihmaston, jonka avulla ne pysyvät tunkeutumaan puuhun muuttaen puun kovuutta, tiheyttä ja lujuutta. Lahottajasieniä on satoja erilajeja. Rusko- katko- ja valkolahottajasienet ovat tyypillisiä sieniä, jotka lahottavat puurakenteita. (Mts.73-77.) 3.3 Kemialliset epäpuhtaudet Sisäilmassa voi esiintyä kemiallisia haitta-aineita tilan käyttäjän oman toiminnan seurauksena tai eri rakennusmateriaaleista vapautuvina päästöinä. Päästöjä tulee myös materiaalien hajoamisen aiheuttamina kosteusvaurion yhteydessä. Päästöjä syntyy myös suoraan maaperästä ja viemäriverkostosta. Liikenne ja teollisuus ovat myös yksi suurimmista päästöjen tuottajista varsinkin suurkaupunkialueilla. (Mts.73-77.)

21 VOC-päästöt VOC- yhdisteet eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet. VOC- yhdisteet ovat kaasuja esimerkiksi aromaattiset hiilivedyt (tolueeni,bentseeni), aldehydit, halogenoidut yhdisteet, esterit ja alkoholit (etanoli, n-butanoli, propanoli). VOCyhdisteitä vapautuu ilmaan etenkin rakennus- ja sisustusmateriaaleista sekä kalusteista, pesuaineista ja joissain tapauksissa kosmikrobikasvustoista. Huoneilman VOC- pitoisuuteen vaikuttaa rakennuksen ikä, VOC- yhdisteitä sisältävien materiaalien määrä, teollisuus, liikenne, ilmanvaihto. lämpötila ja kosteus. VOC- yhdisteitä on satoja erilaisia. Yksittäinen yhdiste ei välttämättä ole vaarallista ihmiselle, mutta useamman yhdisteen yhteisvaikutus voi olla vaarallista ihmisen terveydelle. (Mts.73-77.) Hiilidioksidi Ihminen itsessään tuottaa myös päästöjä ympäristöönsä. Tärkein näistä sisäilmanlaatua heikentävistä aineista on hiilidioksidi, jota ihmiset tuottavat hengittäessään. Styreeniä Styreeni on aromaattinen hiilivety-yhdistelmä, jolle on tyypillistä pistävä haju. Sisäilmaan styreeniä erittyy yleensä rakennusmateriaaleista, kuten lattiapinnoitteista, kumimatoista ja kylmäkalusteista. Styreeni ei ole yleinen sisäilman epäpuhtaus, mutta yksittäistapauksissa se on aiheuttanut vaikeita sisäilmaongelmia. Liialliset styreenipitoisuudet aiheuttavat silmien sidekalvojen ja hengitysteiden limakalvojen ärsytystä. (Syreeni. 2010.) Ammoniakki Ammoniakki on typpeä ja vetyä sisältävä väritön kaasu, jonka tunnistaa sille ominaisesta pistävästä mädästä hajusta. Ammoniakin voi tunnistaa kattotai seinätasoitteisiin ilmestyvistä laajoista läikistä ja lattiaparkettien tummentumista. Tyypillisin esiintyminen onkin kuivissa tiloissa olevat tasoitteet, jois-

22 sa on ennen käytetty kosteutta huonosti sietäviä kaseiinia ja gelatiinia. Kastuessaan tasoitteet pilaantuvat ja erittävät ammoniakkia, aldehydejä, amiineja ja rikkiyhdisteitä. Edellä mainituista ammoniakin mittaaminen on helpointa mitata. (Ammoniakki. 2010.) Formaldehydi Formaldehydi on huoneenlämmössä väritön ja pistävänhajuinen kaasu. Formaldehydi on vesiliukoinen hyvin tavallinen aine. Sisäilmaan sitä pääsee monesta lähteestä. Yleisin lähde suomessa on seinissä käytetty lastulevy. Nykyaikaisista lastulevyistä ei enää tule formaldehydi päästöjä. Muita lähteitä on muun muassa eräät lakat, maalit, pinnoitteet ja kokolattiamatot. Myös liikenteen pakokaasut ja tupakointi lisäävät huoneilman formaldehydipitoisuutta. (Puhakka ym., 41-42.) Formaldehydi ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. Yleisimmät oireet voivat ilmetä esimerkiksi yskänä, nuhana tai silmien kirvelynä. On myös paljon muita oireita, jotka voidaan rinnastaa formaldehydi päästöihin, mutta ne voivat johtua myös lukuisista muista syistä. (Mts.42.) Asbesti Asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa laajimmillaan 1960 1970 luvuilla. Asbesti on yleisnimitys eräille luonnossa esiintyville mineraalikuiduille. Asbesti on vaaratonta, jos siihen ei kosketa. Asbestia käsitellessä siitä irtoaa ilmaan pölyä ja muita asbestikuituja, jotka kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin keräytyen sinne. (Asumisterveys ohje. 2003, 64.) Altistumisesta voi aiheutua erilaisia vakavia sairauksia, kuten keuhkosyöpää, asbestoosia ja keuhkopussin sairauksia. Sisäilman asbestikuitupitoisuus pitää olla alle 0,01 kuitua / cm³. Pinnoille laskeutuneessa pölyssä ei saa asbesti kuituja olla lainkaan. (Mts. 64.)

23 Hiilimonoksidi eli häkä Hiiltä sisältävien aineiden epätäydellisen palaamisen tuloksena syntyy häkää. Sisäilman hiilimonoksidin lähteenä ovat uunit, takat, kaasuliedet ja tupakointi. Ulkoapäin tuleva häkä on peräisin liikenteen päästöistä. Hiilimonoksidin kyky sitoutua hemoglobiiniin aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja, muun muassa häkämyrkytyksen. Häkämyrkytyksen oireita on päänsärky, pahoinvointi ja hengenahdistus. (Puhakka ym., 53.) Tupakansavu Tutkimuksissa on tunnistettu tupakansavun sisältävän tuhansia eri yhdisteitä, jotka esiintyvät kaasuina, hiukkasina ja nestepisaroina. Tupakansavulle on todettu monia terveyshaittoja. Tupakansavun ongelmista mainittakoon silmien- ja kurkunkirvely sekä yskä, päänsärky ja pahoinvointi. On myös todettu tupakansavun aiheuttavan syöpää, sydän-, ja verisuonitauteja. (Mts. 51.) 4 HUONOSTA SISÄILMASTA JOHTUVAT OIREET Huonosta sisäilmasta puhutaan nykyisin paljon, ja yleensä aina syytetään kosteus ja homevaurioita. Syynä sisäilman laatuun voi olla kuitenkin monenlaiset syyt, kuten puutteellinen ilmanvaihto tai käyttötarkoitukseen soveltumattomat rakennusmateriaalit. Reagointi huonoon sisäilmaan voi olla monesti myös psyykkinen oire. Ihminen voi luulla rakennuksessa olevan hometta tai muita mikrobeja, vaikka alkuperäinen syy on mahdollisesti jossain toisessa rakennuksessa tai syytä ei ole lainkaan.

24 Huonosta sisäilmasta johtuvia yleisimpiä oireita ovat - silmien ärsytys - ylähengitysteiden (kurkun, nielun ja nenän) limakalvojen ärsytys - nenän kuivuus, tukkoisuus ja limavuodot - äänen käheys - yskänärsytys - ihon ongelmat, kuten kuivuus, kutina ja punoitus - erilaiset limakalvojen ja ihon yliherkkyysreaktiot - päänsärky - pahoinvointi ja huimaus - yleinen väsymys - hajun aistiminen (Leino 1998, 15.) 5 KOSTEUS- JA HOMEVAURIOTA RAKENNUKSES- SA 5.1 Kosteusvaurion merkkejä Rakennuksessa on syytä epäillä kosteus- ja homevauriota, jos todetaan jotain seuraavista: rakennuksen sisäilman laatu on huono, rakennuksessa on ollut aikaisempi kosteusvaurio, joka on puutteellisesti hoidettu, pinnoilla esiintyy näkyvää hometta tai sisäilmassa on aistittavissa selvä tunkkainen / homeinen haju. Merkkejä kosteusvauriosta on esitetty seuraavassa luettelossa. Kosteusvaurioon viittaavia merkkejä rakennuksessa ovat seuraavat: - Rakennusten sisäpinnoissa on kosteusläikkiä. - Tapetti, keraaminen laatta, muovimatto, maali tai muu sisustusmateriaali irtoilee alustastaan.

25 - Levyrakenteiset seinät tai kaapistojen sokkelit turpoavat tai kupruilevat. - Parketti tummuu. - Sokkelin tai kellarinseinien sisäpintojen maali hilseilee. - Tiiliverhous on paikoin valkoinen vielä keskikesällä. - Ikkunat ovat jatkuvasti huurussa tai vesihöyry tiivistyy muille pinnoille. - Kylpyhuone on pitkään kosteana suihkun jälkeen. - Vesimittari pyörii, vaikka kaikki hanat on suljettu. - Lämminvesijärjestelmään pitää lisätä säännöllisesti vettä. (Funari 2010.) 5.2 Rakennusten kosteuslähteet Rakennus joutuu monenlaisien kosteusrasitusten kohteeksi. Rakenteisiin kohdistuu sisä- ja ulkopuolisia kosteusrasituksia, joita on esitetty kuviossa 1. KUVIO 1. Rakennusten kosteuden lähteet (Mt.)

26 5.2.1 Rakennusten ulkopuoliset kosteuslähteet Pintavedet ja lähinnä niiden valuminen rakenteisiin ja rakenteiden alle on tavallinen syy pahoihin home- ja kosteusvaurioihin. Pintavesien aiheuttamat kosteusongelmat olisi helppo poistaa rakennusten ulkopuolisten maaalueiden oikeanlaisella muotoilulla ja ulkopuolisilla vedeneristyksillä. Rakennusten korkeampi sijainti ympäröivään maastoon verrattuna ja oikeanlaiset kaadot rakennuksesta poispäin pelastaisivat monet rakennukset kosteusongelmilta. (Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1998, 11.) Keväisin otsikoihin nousevat rakennusten sisään kulkeutuvat lumen sulamisvedet, jotka kuuluvat myös pintavesiin. Vaikka rakennusvaiheessa pintavesienpoistot olisivatkin tehty asianmukaisesti, voi vedenpoisto huonontua erilaisten istutusten myötä. Pintavesien poistoa voidaan parantaa myös tontin reunoille tehtävillä avo-ojilla, jotka kuljettavat vedet pois ennen kuin ne pääsevät rakennuksen lähelle. (Mts.11.) Kattovedet Katolta tulee vuosittain suuria määriä vettä. Tämän veden oikeanlainen siirtäminen rakennuksen läheltä pois on tärkeää. Katolta tulevien vesien poistaminen on hankalaa Suomen olosuhteissa, koska pakkaset jäädyttävät katolla, ränneissä ja syöksytorvissa olevan vedet. Katolle tai vedenpoistojärjestelmiin jäätynyt vesi voi vahingoittaa niitä ja aiheuttaa näin ollen kosteusvaurioriskin rakennuksiin. Jäätynyt vesi vedenpoistojärjestelmissä aiheuttaa ylimääräisen veden jäätymistä katoille. Jää voi aiheuttaa katolla katemateriaalin rikkoutumisen veden jäätymislaajenemisen vaikutuksesta. (Mt.)

27 Pohjavesi Pohjaveden ollessa liian korkealla voi rakennukseen aiheutua kosteusvaurioita lähinnä kapillaari-ilmiön vuoksi. Pohjaveden pinnan tulee olla vedennousun katkaisevien täyttö- tai rakennekerrosten kapilaarisen nousukorkeuden määrittämän tason alapuolella. Pohjaveden korkeutta voidaan säädellä salaojilla ja erilaisilla pumppaamoilla. (Mt.) Viistosade Viistosateella rakennusten pystypinnat kastuvat. Kovan tuulen avulla vesi voi tunkeutua rakenteisiin aiheuttaen kosteusvaurioita. Vesi tunkeutuu rakenteisiin muun muassa tiilensaumoista, paneelien liitoksista, kattojen harjaliitoksista, ja ikkuna- sekä ovipellityksistä. Pitkillä räystäillä voidaan osittain vähentää viistosateiden aiheuttamia vahinkoja rakennuksille. (Mt.) Pakkaslumi Talvella kovan tuulen liikuttelema pakkaslumi tunkeutuu helposti räystäslautojen välistä ja tuuletusluukkujen kautta yläpohjaan. Tyypillisiä lumen tunkeutumispaikkoja ovat kuitenkin avoimet räystäät ja läpituulettuvat harjarakenteet. Rakennusten tuloilmaputkien aukot ovat myös monta kertaa aiheuttamassa kosteusvauriota rakennuksiin. (Mt.) Kattovuodot Kattovuodot johtuvat katemateriaalin virheellisestä asennuksesta tai katemateriaalin rikkoutumisesta. Kattovuodot ovat yleisiä tasakattoisissa taloissa, missä yleisin syy on katemateriaalin rikkoutuminen. Kattovuodoksi voidaan laskea myös kattoikkuna vuodot, jotka ovat hyvin tyypillisiä ongelmia suomessa. Jäätyessään vesi rikkoo kattoikkunan tiivistyksen tai pellityksen ja sitä kautta vesi pääsee aiheuttamaan ongelmia ja vaurioita rakenteissa. (Mt.)

28 5.2.2 Rakennusten sisäpuoliset kosteuslähteet Rakennusten sisätiloissa olevia kosteuslähteitä on esitetty taulukossa 4. Taulukosta käy ilmi miten paljon ja mistä kosteusrasituksia tulee rakennukseen sisältäpäin. (Mts. 12-13.) TAULUKKO 4. Sisätilan kosteuslähteet (Mts. 50.) Kosteuslähde IHMINEN kevyt työ keskiraskas työ raskas työ Kosteustuotto kg/h 0,03 0,06 0,12 0,3 0,2 0,3 KEITTIÖ keittäminen sähköliedellä 0,6 1,5 Keittäminen kaasuliedellä 2,0 3,0 astioiden pesu 0,2kg/kerta Pesutilat Pesutiloissa ilman suhteellinen kosteus nousee suihkua ja saunaa käytettäessä todella korkeaksi. Suihku, saunominen ja pyykin kuivaaminen lisäävät pesutiloissa ilman kosteutta merkittävästi. Tämä aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin. Ilmanvaihdon puutteellisen toiminnan seurauksena rakenteet joutuvat oleman pitkiäkin aikoja kosteudelle alttiina. Näin ollen rakenteisiin voi tulla kosteusvaurioita. (Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus.1998, 14-18.)

29 Pesuhuoneiden vesieristyksen puuttuminen tai sen tiiveydessä olevat puutteet aiheuttavat kosteusvaurioita. Vesieristyksen läpivientien kohdat ovat myös suuri syy kosteusongelmiin. Esimerkiksi viemärien liitokset lattiassa ja hanakulmien liitokset seinissä ovat aiheuttamassa joskus suuriakin kosteusvaurioita. Puutteet rakenteiden tuuletuksessa Tasa- ja harjakattoisissa taloissa, joihin on jälkikäteen tehty huoneita yläkertaan, esiintyy yleensä tuuletuksen puutteesta johtuvia kosteusongelmia. Kosteus pääsee tiivistymään rakenteisiin liian pienien tai kokonaan tukossa olevien tuuletusrakojen takia. Ulkoverhouksien takana olevan tuuletuksen puuttuminen aiheuttaa ulkoverhouksen hitaamman kuivumisen. Viistosateen kastelema seinärakenne ei pääse kuivumaan normaalisti ja kosteus leviää sisäpuolisiin rakennekerroksiin aiheuttaen kosteus- ja mikrobivaurioita. Puutteellinen tuuletus ryömintätilalla varustetuissa alapohjissa on myös yleinen syy mikrobivaurioihin. Keväällä ja kesällä ulkoilma on lämpimämpää kuin ryömintätilan ilma. Lämpimän ilman sisältämä kosteus tiivistyy alapohjan kylmiin rakenteisiin ja aiheuttaa näin ollen mikrobiongelmia alapohjan rakenteissa. Mikrobeilla on mahdollisuus päästä alapohjan epätiiviiden rakenteiden läpi huoneilmaan huoneissa vallitsevan alipaineen avulla. (Mt.) Sisäilman kosteuden tiivistyminen rakenteisiin Sisäilman kosteus on peräisin ihmisestä ja sisätiloissa tapahtuvista erilaisista toiminnoista. Ruuanlaitto, pyykinpesu, peseytyminen ja lämmityskauden alussa rakennusosien vapauttama kosteus ovat sisäilman kosteuslähteitä. Puutteellinen ilmanvaihto yhdessä edellä mainittujen kosteuslähteiden kanssa voivat aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin ja sitä kautta mikrobivaurioihin. (Mt.)

30 Putkivuodot Rakennusten merkittävä kosteusvauriota aiheuttava tekijä on putkivuoto. Pesukoneiden putket, käyttövesi- ja lämmitysputket ovat monesti rakenteiden sisällä. Rakenteiden sisällä olevan putken mennessä rikki korjaus- ja kuivaustoimenpiteet ovat yleensä aina isoja, koska vuotoa ei yleensä huomata heti. Suomen rakennuskanta alkaa olla vanhaa, siksi putkien ja viemärien rikkoutumisia tapahtuu paljon. (Mt.) Rakennuskosteus Rakentamisen aikana syntyy paljon kosteutta. Jos rakentamisen aikana ei kiinnitetä huomiota rakenteiden kuivumisaikoihin, voi rakennuksessa myöhemmin ilmetä kosteusvaurioita. Esimerkiksi betonilattian puutteellinen kuivattaminen ennen pinnoituksen asentamista voi aiheuttaa pintamateriaaliin vaurioita. Rakennekosteusongelmasta päästään eroon noudattamalla tuotteiden valmistajien määrittämiä kuivumisaikoja sekä suojaamalla materiaalit ja koko rakennus kastumiselta. (Mt.) 6 MIKROBIEN JA KEMIALLISTEN EPÄPUHTAUKSI- EN AIHEUTTAMIEN TERVEYSHAITTOJEN POIS- TAMINEN 6.1 Kemiallisten epäpuhtauksien poistaminen Ei ole olemassa yleistä ohjetta kemiallisten epäpuhtauksien poistamiseen, vaan jokainen tapaus on käsiteltävä erikseen haitan luonteen ja suuruuden vaatimalla tavalla. Pääperiaatteena on kuitenkin selvittää haitan alkuperä ja estää epäpuhtauksien pääseminen rakennuksen sisäilmaan. Kemiallisten epäpuhtauksien kertymisen syynä on lähes poikkeuksetta liian pieni ilmanvaihto. Ilmankierto ja hallitsematon korvausilman sisääntulo rakenteiden läpi

31 ovat myös ratkaisevan tärkeitä syitä kemiallisten epäpuhtauksien kertymiseen sisäilmaan. (Sisäilmaohje 1997, 55.) Jos sisäilman epäpuhtaudet johtuvat rakennusmateriaaleista, pääasialliset toimet ovat tehostaa ilmanvaihtoa ja estää korvausilman kulkeutuminen rakenteiden kautta. Rakenteet voidaan pinnoittaa sisätilaan päin tiiviin kerroksen taakse. Läpivientien ja saumakohtien huolellinen tiivistäminen on tärkeää, sillä juuri ne ovat monesti epäpuhtauksien kulkureittejä sisäilmaan. Joissakin tapauksissa joudutaan rakennusmateriaaleja vaihtamaan liian suurien pitoisuuksien poistamiseksi. Esimerkiksi liian suuren formaldehydi pitoisuuden poistamiseksi on sen lähteen (lastulevy) poistaminen tai vaihtaminen vähemmän päästöjä aiheuttavaan materiaaliin tarpeen. Jos epäpuhtauksien lähde ei johdu vesivahingosta eikä se vaadi rakenteiden kuivattamista, voidaan pinnat sulkea käyttämällä siihen tarkoitukseen soveltuvia sulkumaaleja. (Mts. 55.) 6.2 Mikrobien aiheuttaman terveyshaitan poistaminen Mikrobien aiheuttamat epäpuhtaudet johtuvat yleensä kosteusvauriosta, joten epäpuhtauksien poistaminen vaatii aina kosteusvaurioihin perehtyneiden rakennusalan asiantuntijoiden käyttämistä tutkimuksissa. Usein rakennuksessa on tehtävä kosteuskartoitus, missä selviää rakenteiden kastumisen syyt ja vaurion laajuus. (Mts. 63.)

32 7 HAJUN TEORIAA JA HAJUN AISTIMINEN Haju aiheutuu mikrohiukkasten ja kaasumolekyylien haihtumisesta tai irtoamisesta hajunlähteestä. Kun hajuaineen pitoisuus hengitettävässä ilmassa laskee alle hajukynnysarvon, hajun aistittavuus loppuu. Hajupartikkeleita ja hajumolekyylejä voi irrota edelleen, mutta ihminen ei vain aisti niitä. Jotkin aineet ihminen aistii jo erittäin pieninä pitoisuuksina, ja joitakin muita haisevia yhdisteitä taas voi ilmassa olla suuriakin määriä ilman, että ihminen sitä aistii. (Hajunpoisto ja desinfiointi. 2009.) KUVIO 2. Ihmisen hajuaisti (Mt.) Hajuaisti on kemiallinen kaukoaisti. Haistamisen edellytys on, että hajumolekyyli kulkeutuu hengitysilman mukana nenäonteloon ja ärsyttää liikkuessaan hajureseptorisoluja. Hajureseptorisolut sijaitsevat nenäontelon katossa hajuepiteelissä kuvion 2 mukaisesti. Hengitysilman mukana tulevat kemialliset aineet liukenevat nenän limakalvon limaan ja ärsyttävät hajusoluja. Hajuepiteelistä tieto kulkeutuu hajuratoja pitkin isojen aivojen kuorikerroksen hajualueelle, joka on osa tunne-elämää säätelevää keskusta. (Mt.)

33 Eri yhdisteiden hajun määrän mittana käytetään hajukynnysarvoa. Hajukynnysarvo kertoo pienimmän määrän yhdistettä ilmakuutiossa, jonka ihminen havaitsee. Ihmisnenä voi aistia aineen, jota on ilmassa muutama miljardisosa. Kosteusvahinkojen aiheuttamia mikrobikasvustoja etsittäessä ihmisen hajuaisti onkin korvaamaton. Monesti ihmisen hajuaisti on parempi kuin kemialliset analyysimenetelmät. (Mt.) Lämpötilan ja höyrynpaineen merkitys hajun aistimiseen. Ilmassa olevan hajun määrä riippuu höyrynpaineesta, joka puolestaan riippuu lämpötilasta. Korkea lämpötila saa aikaan korkean paineen ja matala päinvastoin matalan. Kylmällä ilmalla haju on vähäisempää ja lämpimällä ilmalla hajua on puolestaan enemmän. Hajuaineiden pitoisuus voi ilmassa olla 0 C:n lämpötilassa alle hajunkynnysarvon. Ilmaa lämmittäessä materiaalien huokoset avautuvat, jolloin haju pitoisuus nousee ja hajun voi taas aistia. Lämpötilan nosto normaaliin tasoon on tehtävä kohteille, joissa hajunpoisto käsittely on tehty viileissä olosuhteissa. (Mt.) 8 HAJUN HALLINTA RAKENNUKSISSA Sisäilmaongelman poistamisessa on tärkeää edetä vaihe vaiheelta, sillä oikotietä onneen ei ole. Myöskään yhtä ainoata ja oikeata menetelmää ei ole, sillä lähes kaikki ongelmat ovat hieman erilaisia. Ihmisten reaktiot erilaisiin ongelmiin poikkeavat myös paljon toisistaan. Kuviossa 3 on yksi toimintamalli sisäilmaongelman ratkaisemiseksi. Kuvion kaikkia vaiheita ei tarvitse tehdä kaikissa tapauksissa, sillä ne voivat olla turhia ja maksavat liikaa. (Hajunpoisto ja desinfiointi. 2010.)

34 KUVIO 3. Sisäilmaongelman ratkaisumalli (Mt.) Hajun hallinnan alkutoimet Asiakkaan haastattelu on oleellisen tärkeä alettaessa tutkia sisäilma ongelmia. Haastattelussa selviää yleensä rakennuksen käyttöön liittyviä toimenpiteitä ja rakennukselle mahdollisesti tehtyjä korjaus- ja kunnossapitotoimenpiteitä. Sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa pitää tutkia, mitkä ovat mahdolliset riskialttiit paikat rakennuksessa tai sen järjestelmissä. (Mt.) Hajun hallinta jatkuu niiden alkuperän ja sijainnin selvittämisestä. Hajun lähteen paikantamisessa hyvä mittari on ihmisen oma nenä. Voidaan käyttää myös erilaisia sisäilma- ja kosteusmittauksia, jotka ammattilaisten tekemänä helpottavat hajunlähteen paikantamista. Hajun hallinnan perustoimenpide on poistaa ja passivoida hajunlähde. Hajunlähteen poistaminen kokonaan fysikaalisin menetelmin poistaa suurimman osan hajumolekyyleistä. Hajun lähde voidaan poistaa purkamalla, pesemällä ja tuulettamalla. (Mt.)

35 Rakenteiden passivoimisella tarkoitetaan puhdistamista ja desinfioimista siihen soveltuvilla aineilla. Selvästi saastuneet rakenteet kannattaa poistaa kokonaan. Esimerkiksi ruumiinnesteiden kyllästämä betoni tulisi poistaa kokonaan, sillä hajua ei muuten oikein saa pois. Hajun johtuessa rakennuksessa olevasta virheestä tai vauriosta pitää ongelma korjata, sillä kemikaalit eivät korjaa virheitä. Kemikaaleilla on tarkoitus poistaa vain hajuja ja mikrobikasvustoa. (Mt.) 9 HAJUNPOISTO 9.1 Lämmön käyttö hajunpoistossa Mikäli lämmitetyn tai lämpimän rakenteen tai materiaalin höyryn osapaine on suurempi kuin ympäröivän rakenteen tai ilman, paine pyrkii tasaantumaan matalamman paineen suuntaan. Tasaantuva paine kuljettaa mukanaan hajukaasuja. Tätä ilmiötä käytetään myös rakenteiden kuivatuksessa. Höyryn osapainevaihtelua käytetään myös ammattimaisessa hajunpoistossa. Lämmittämällä hajuhaitoista kärsineitä rakenteita saadaan hajumolekyylit irtautumaan rakenteista ilmaan, josta ne on helppo poistaa tuulettamalla tai alipaineistamalla tila. (Mt.) Rakenteita ja vaurioituneita materiaaleja lämmitettäessä on huomioitava niiden lämmönsietokyky. Työmenetelmät ovat samankaltaisia kuin pikakuivauksessa. Sopivia lämmön tuottajia ovat muun muassa infralämmittimet ja tasokuivaajat. (Mt.)

36 Lämmöllä tapahtuvassa hajunpoistossa on hyvä käyttää erilaisia puhaltimia apuna, sillä ne nopeuttavat hajun kulkeutumista pois vaurioituneesta materiaalista. Puhaltimet asennetaan siten, että ne rikkovat kylmän ja kuuman rajapinnan. Korvausilma kannattaa ottaa aina ulkoa, jos se on mahdollista. Korvausilman ottaminen ulkoa estää vaurioituneen kohteen mahdollisten hajumolekyylien kiertämisen ilmassa. (Mt.) 9.2 Hajunpoisto hapettamalla Homeiden ja sientenitiöt tuhoutuvat parhaiten korkeissa lämpötiloissa. Varmin tapa on polttaminen. Palaminen on aineen yhtymistä happeen, toisin sanoen se on nopeaa hapettumista. Pelkän ilman ja tuuletuksen avulla tapahtuva hapettaminen ei useinkaan ole nopea ja tehokas tapa hajujen poistoon.(hajunpoisto ja desinfiointi. 2009.) 9.2.1 Kemiallinen hapettaminen Kemiallisessa hapettamisessa hajumolekyylit neutraloidaan lisäämällä ilmaan tai rakenteisiin hapetinta nesteenä. Yleisimmin käytettyjä hapettimia ovat peroksidivalmisteet. Kemiallinen hapettaminen onkin yleisesti käytetty menetelmä kosteus- ja homevauriosaneerausten yhteydessä. Peroksidivalmisteiden etuna on niiden hyvä tunkeutuvuus materiaaleihin, helppokäyttöisyys ja turvallisuus. Haittapuolena käytettäessä peroksidivalmisteita on niiden ominaisuus valkaista materiaaleja. Käytettäessä kemiallisia hapetusmenetelmiä saadaan yhdellä menetelmällä kaksi vaikutusta. Peroksidit nimittäin desinfioivat ja poistavat hajuja samaan aikaan. (Mt.)

37 9.2.2 Otsonointi Otsonointi perustuu otsonigeneraattorin kykyyn lisätä laitteesta ulosvirtaavan ilman happeen kolmas happiatomi, jolloin muodostuu erittäin voimakas ja reaktiivinen otsonikaasu. Huoneilmassa otsonimolekyyli hajoaa tavalliseksi happimolekyyliksi ja yksittäiseksi happiatomiksi, joka reagoi muiden hajujen ja aineiden kanssa. Tämä yksittäinen atomi tekee otsonoinnista myös hieman epäluotettavan menetelmän. Kyseinen atomi voi muihin aineisiin yhtyessään aiheuttaa ennakoimattomia yhdisteitä, jotka voivat sitten aiheuttaa muita ongelmia. Otsonointi on erittäin tehokas menetelmä ilmassa olevien hajujen ja homeitiöiden hävittämiseen. Otsoni on yksi voimakkaimmista hapetusaineista. Otsonikaasu kulkeutuu hyvin rakenteissa oleviin rakoihin ja koloihin. Otsonikaasulla ei kuitenkaan ole kykyä tunkeutua materiaalien sisään. (Mt.) 9.3 Hajunpoisto kapseloimalla Hajun kapseloinnin voi tehdä kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on laimentaa hajua tuulettamalla rakennuksen sisäilmaa. Rakennuksen sisäilman tuulettaminen vähentää ilmassa esiintyvien hajumolekyylien määrää, ja näin hajukynnysarvo ei ylity ja ihminen ei aisti hajua. Toinen tapa on laimentaa hajua kapseloimalla hajunlähde orgaanisen kalvon alle. Kalvo luovuttaa hajua niin hitaasti, että hajunkynnysarvo ei ylity. Hajun kapselointi menetelmä on halpa ja tehokas tapa, mutta se ei sovellu kaikkiin tapauksiin. (Leppänen ym. 2009.)

38 9.4 Hajunpoisto naamioimalla Hajun naamioinnissa ilmaan lisätään runsaasti hajustetta ilman tarkempaa käsitystä hajun alkuperästä tai luonteesta. Hajun naamioinnissa on tarkoituksena vallata ihmisen hajuaisti laittamalla ilmaan deodoranttia, jolla pyritään muuttamaan alkuperäinen haju miellyttäväksi. (Mt.) Hajun naamioimisessa voidaan käyttää myös voimakasta hajustetta, joka tilapäisesti passivoi ne reseptorit, jolla paha haju aistitaan. Hajun naamiointi on varsin edullinen ja tarkoitettu niin sanotusti suuren yleisön käyttöön. Hajun naamiointia käytetään muun muassa wc-raikastimina. Hajun naamiointi ei poista hajun lähdettä eli hajusteen hävitessä ongelma jää jäljelle. (Mt.) 9.5 Hajunpoisto hajunmuokkauskemikaaleilla Hajunpoisto muokkaamalla tarkoittaa hajumolekyylien muokkaamista toisenlaisiksi. Käytännössä hajunmuokkaus tarkoittaa toimenpidettä, missä hajumolekyyli muutetaan hajuttomaksi tai se tuoksuu erilaiselta kuin ennen käsittelyä. Hajun muokkauksessa hajua aiheuttava molekyyli muutetaan fyysisesti sellaiseksi, jota hajuaistimme reseptorit eivät aisti. Hajun muokkauksen jälkeen hajuominaisuudet muuttuvat pysyvästi, toisin kuin hajun peittämisessä. (Mt.) Hajunmuokkaus kemikaalit ovat suunniteltu muuttamaan hyvin nopeasti vahinkoalueen ja sen ympäristön miellyttäväksi työskennellä. Kemikaaleihin on usein lisätty myös hajusteita, jotka vaikuttavat positiivisesti ympäristön tiloihin. Hajunmuokkauksen periaatteesta kertoo kuvio 4.

39 hajumolekyylejä esim savunhajua Savunhajun muokkausmolekyyli, kirsikan tuoksu Muokkauskäsittelyn jälkeen syntyy uusi molekyyli, jota hajuaistimme ei tunnista savunhajuksi. KUVIO 4. Hajunmuokkauksen periaate (Mt.) On olemassa tiettyjä luonnonlakeja, joiden mukaan hajunmuokkauskemikaalit valmistetaan. Hajua muokkaavan kemikaalin pitää olla sukulainen hajunaiheuttajalle. Esimerkiksi mintun tuoksuinen kemikaali on paras poistamaan homeen hajua. Kirsikan tuoksuisella kemikaalilla lopputulos ei ole hyvä, koska kirsikan tuoksu ja homeen haju eivät ole sukulaisia. (Mt.) Hyvän lopputuloksen saamiseksi hajunmuokkausprosessin edellytykset ovat: - Selvitetään hajun lähde - Varmistetaan, että kemikaali pääsee fyysiseen kosketukseen hajunaiheuttajan kanssa - Käytetään oikean tyyppisiä ja hyvälaatuisia kemikaaleja (sukulaisuus) - Käytetään sopivaa annostelua ja kohteeseen sopivaa levitysmenetelmää - Hajuhaitan ollessa vaikea voi olla tarpeen suorittaa hajua tuottavien pintojen kapselointi tai sulkumaalaus (Mt.)