Liikenne- ja viestintäministeriö PERUSMUISTIO LVM2016-00457 TIO Viertävä Katja(LVM) 22.12.2016 Asia Komission julkinen kuuleminen meriliikennettä koskevan EU:n sääntelyn toimivuudesta Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen meriliikennettä koskevan EU-sääntelyn toimivuudesta (Public consultation on the fitness of EU legislation for maritime transport safety and efficiency). Kuuleminen alkoi 7.10.2016 ja päättyy 8.1.2017. Nyt käynnissä olevan meriliikenteen turvallisuutta ja tehokkuutta koskevan lainsäädännön arvioinnissa voidaan hyödyntää kyselyn lisäksi haastatteluita sekä erilaisia sidosryhmätilaisuuksia ja asiantuntijatyöryhmiä. Arviointivaiheen päätyttyä on odotettavissa komission yhteenveto ja päätelmät, joiden perusteella komissio voi vielä toteuttaa tarkempia kyselyitä. Arviointivaiheen odotetaan valmistuvan vuoden 2017 puolessa välissä. Komissiolla on käynnissä tämän julkisen konsultaation lisäksi useampia lainsäädäntöhankkeita, joilla uusitaan meriturvallisuuslainsäädäntöä. Suuri osa lainsäädäntöehdotuksista liittyy komission sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaan REFIT (Regulatory Fitness and Performance) ohjelmaan. Ohjelmalla pyritään yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja vähentämään sääntelystä aiheutuvia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa tavoitteiden saavuttamista vaarantamatta. Komission valkoisessa kirjassa (Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää KOM(2011) 144) tunnistettiin tarve nykyaikaistaa matkustaja-aluksia koskevaa turvallisuuslainsäädäntöä. Valkoisessa kirjassa todetaan, että liikenteen turvallisuus on EU:n asialistan pääkohtia ja matkustajien turvallisuuteen liittyviä tarkastusmenetelmiä on tarpeen parantaa korkean turvallisuustason varmistamiseksi mahdollisimman huomaamattomasti. Tämän johdosta komissio aloitti lainsäädäntöä koskevan toimivuustarkastuksen, jonka seurauksena komissio on antanut 6.6.2016 direktiiviehdotukset matkustaja-alusten turvallisuutta koskevan lainsäädännön nykyaikaistamiseksi, yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen taakan vähentämiseksi (ns. matkustaja-alusturvallisuuspaketti). Direktiiviehdotuksista on annettu U-kirjelmä 25.8.2016 (U 42/2016 vp). Matkustajaalusturvallisuuspaketin matkustaja-alusturvallisuusdirektiivistä (2009/45/EY) ja tarkastusdirektiivistä (2009/16/EY ja 1999/35/EY kumoaminen) on jo neuvoston
2(9) yleisnäkemykset (1.12.2016) ja rekisteridirektiivien (98/41/EY ja 2010/65/EU) käsittely jatkuu tammikuussa 2017. Nyt käynnissä oleva julkinen konsultaatio on seurausta siitä, kun komissio on päättänyt aloittaa meriliikennettä koskevan toimivuustarkastuksen (Fitness Check) tunnistaakseen mahdolliset huomattavat rasitteet, epäjohdonmukaisuudet sekä tehottomat toimenpiteet muissa merenkulkua koskevissa direktiiveissä. Kolmannen meriturvallisuuspaketin (Third Maritime Safety Package) ja ilmoitusmuodollisuusdirektiivin hyväksymisestä on seitsemän vuotta, joten komission näkemyksen mukaan merenkulkua koskevan lainsäädännön arvioiminen on nyt ajankohtaista. Tavoitteena on meriliikennettä koskevan EU-sääntelyn yksinkertaistamisen ja selkeyttämisen arviointi. Tarkastelun alla on ilmoitusmuodollisuudet ja meriliikenteen seuranta, satamavaltiotarkastukset sekä lippuvaltiovelvollisuuksia ja merionnettomuustutkintaa koskevat direktiivit. Toimivuustarkastuksen rinnalla samassa konsultaatiossa komissio on aloittanut REFIT tarkastelun merenkulkijoiden koulutuksista ja pätevyyksistä. Komission vuoden 2016 työohjelmassa REFIT-aloitteissa (kohta 21) on merenkulkualan lainsäädännön toimivuustarkastus. Toimivuustarkastuksessa käsitellään lippuvaltion vastuuta koskevaa lainsäädäntöä, satamavaltion suorittamaa valvontaa ja alusliikennettä koskevaa seuranta- ja tietojärjestelmää sekä raportointimuodollisuuksia koskevaa direktiiviä. Työohjelmassa on myös (kohta 22) merenkulkijoita koskevien direktiivien arviointi. Tiedon keräämiseksi toimivuustarkastukseen komissio on aloittanut edellä mainitun julkisen kuulemisen. https://ec.europa.eu/transport/modes/maritime/consultations/2016-refit_en_en Suomen kanta Suomi esittää kantanaan komission julkiseen kuulemiseen EU:n meriliikenteen turvallisuutta ja tehokkuutta koskevan lainsäädännön toimivuudesta seuraavaa. Suomi katsoo, että lainsäädäntöä tulisi kehittää niin, että automatisaation, tiedon hyödyntämisen ja uusien palvelukonseptien tarjoamat mahdollisuudet voidaan täysimittaisesti hyödyntää kestävien ja eri liikennemuotoja saumattomasti yhdistelevien kuljetus- ja logistiikkapalvelujen kehittämisessä. Lisäksi säädösvalmistelussa tulisi korostua turhan sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen. Suomi pitää lisäksi tärkeänä, että säädösvalmistelussa huomioidaan tarve myös toimintaprosessien uudistamiselle niin, että se laajasti tukee digitalisaatiota ja sähköistä asiointia sekä avoimen tiedon jakamista ja hyödyntämistä. Meriliikenteen ilmoitusmuodollisuudet Alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmiä koskeva direktiivi on Suomen kannalta tarpeellinen. Alusliikenteen tietosisältöjä ja ilmoitusmenettelyjä yhdenmukaistamalla voidaan luoda mahdollisuudet tiedon hyödyntämiselle esimerkiksi saumattomasti yhteen toimivien matkaketjujen luomisessa. Tietosisältöjen ja ilmoitusmenettelyjen harmonisointi loisi myös toimintaedellytykset kansallisten järjestelmien teknisen yhteentoimivuuden parantamiseksi, jolloin tieto olisi koottavissa ja jaettavissa suoraan rajapintoja hyödyntämällä. Alusten käytössä olevia tietojärjestelmiä tulisi voida hyödyntää ilmoitusmuodollisuuksien hoitamisessa siten, että tieto kulkisi saumattomasti eri
3(9) tietojärjestelmien välillä. Lakisääteiset ilmoitusrutiinit tulisi voida hoitaa ilman tarpeetonta haittaa aluksen sujuvalle, kustannustehokkaalle ja turvalliselle operoinnille. Tämä tukisi myös tietojenvaihtoa eri maiden viranomaisten välillä ilman, että alusliikenteen harjoittajille tai viranomaisille aiheutuu tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Digitalisaation hyödyntäminen voisi helpottaa ja yksinkertaistaa EU:n lainsäädännön edellyttämien ilmoitusrutiinien täytäntöönpanoa eri viranomaisissa. Vaikka kansalliset yhden ilmoituspisteen järjestelmät (National Singel Window NSW) ovat laajasti toimeenpantu jäsenvaltioissa, menettelyt niiden suhteen eroavat jäsenvaltioiden välillä. Meriliikenteen ilmoituksissa on havaittu olevan suurta vaihtelevuutta jäsenvaltioiden tiedonkeruun suhteen. Eroavaisuudet aiheuttavat hallinnollista taakkaa aluksilla ja niiden miehistöille. Merenkulkualan toimijat ja teollisuus ovat myös tuoneet esille, että meriliikenteen ilmoitusten monimutkaisuus ja siitä aiheutuva hallinnollinen taakka ovat huomattavia kaupallista toimintaa haittaavia tekijöitä. Ilmoitusvelvollisuuksien harmonisoinnilla ja selkeyttämisellä olisi positiivisia vaikutuksia talouteen. Lippuvaltiovelvollisuudet Lippuvaltiodirektiivissä on riittävästi säädetty lippuvaltion velvollisuuksista tehdä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että lippuvaltion toimivaltaan kuuluva alus on sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen. Suomi ei näe tarvetta säätää näistä edellytyksistä taikka alusten tarkastusten teknillisistä vaatimuksista tarkemmin EU:n säännöksillä, koska liikennöintiolosuhteet sekä liikennöintitapa vaihtelevat hyvin paljon jäsenmaasta toiseen. Suomi katsoo, että kyseisten toimenpiteiden tarkempi sääntely voidaan tehdä joustavammin kansallisesti. Komission tulisi kartoittaa tarkemmin jäsenvaltioiden tarpeet ja tarjota jäsenvaltioille eritasoista tukea lippuvaltion toimenpiteiden tueksi. Lisäksi komission tulisi tarjota lippuvaltion toimenpiteitä tukevaa osaamista muun muassa sähköisten tietojärjestelmien kautta. Tällä hetkellä saatu tuki ei täysin huomioi jäsenvaltioiden omaa osaamista tai resursseja. Jäsenmailta ei tulisi myöskään lippuvaltiodirektiivin nojalla pyytää hyödyttömiä tietoja, koska se aiheuttaa turhaa hallinnosta työtä. Onnettomuustutkinta Onnettomuustutkintadirektiivin mukainen ilmoitusvelvollisuus onnettomuuksista ja vaaratilanteista on tarpeellinen. Tiedon kerääminen ja jakaminen onnettomuuksien lisäksi myös vaaratilanteista on merenkulun riskienhallinnan kannalta tärkeää. Euroopan unionin useissa jäsenvaltioissa selvästi puolueettomien tutkintaelinten perustaminen on ollut tulkinnanvaraista ja onnettomuustutkintaraporttien ja tiedon tuottaminen puutteellista. Komission tulisi tukea sitä periaatetta, että alusliikenteen riskienhallintaa tukevat viranomaistoiminnot voidaan järjestää jäsenvaltioissa onnettomuustutkinnasta erillisenä viranomaistoimintona. Direktiivin tulisi mahdollistaa se, että jäsenvaltio voisi ratkaista kansallisen toimintamallin omista lähtökohdistaan. Komission tulisi lisäksi tiedostaa jäsenvaltioiden sekä alusliikenteen harjoittajien tarpeet ja kannustaa jäsenvaltioita entistä enemmän ennaltaehkäisevään turvallisuustyöhön. Direktiivin mukaan tutkintaelimen on kirjattava päätöksen perustelut ja ilmoitettava komissiolle, jos se päättää olla tekemättä vakavasta onnettomuudesta turvallisuustutkintaa. Vastaavaa raportointivelvoitetta ei ole muissa liikennemuodoissa. Menettely on nykyisellään epätarkoituksenmukainen ja raportoinnin tarkkuutta ja prosessia olisi kevennettävä ja jopa raportointivelvoitteen poistamista tulisi arvioida.
Direktiivissä säädetään Eurooppalaisesta merionnettomuustietokannasta (EMCIP, European Marine Casualty Information Platform). Säännös vaatisi uudelleen muotoilun, jotta se vastaisi paremmin siihen sisältyvää tavoitetta sekä ottaisi huomioon kansalliset erityispiirteet viranomaisten välisestä työnjaosta ja suorituskyvystä. Direktiivin mukaan merionnettomuuksia ja merellä sattuneita vaaratilanteita koskevat tiedot on tallennettava ja analysoitava EMCIP:n avulla. Tavoitteena on tuottaa tilastollista tietoa meriturvallisuuden seurantaa, valvontaa ja arviointia varten pääasiassa tilastollisen analyysin menetelmiin perustuen. EMCIP tietokantaan toimitettujen tietojen taso eri jäsenvaltioiden välillä on epätasaista, joka aiheuttaa tilastotiedon analyysien vääristymiä ja puutteellisuuksia. Turvallisuustutkinnan aloittamisen edellytyksenä on tiedon saaminen onnettomuudesta tai vaaratilanteesta. Ilmoituskynnyksen tulisi olla hieman matalampi kuin tutkintakynnyksen. Komission tulisi seuraamisen lisäksi myös antaa palautetta suoritetuista onnettomuustutkinnoista. Onnettomuustutkinnan yhdenmukaistetun toteuttamistavan sijasta komissio voisikin kiinnittää enemmän huomiota tutkinnan lopputulokseen ja siitä annettavaan palautteeseen ja tulosten hyödyntämiseen. Lisäksi komission tulisi jättää jäsenvaltioille vapaus järjestää turvallisuustutkinnan käytännön toteuttaminen kansalliset olosuhteet huomioiden parhaalla mahdollisella tavalla sekä huomioida jäsenvaltion oikeus tehdä turvallisuustutkintaa omalla kielellään. Satamavaltiovelvollisuudet Suomen näkemyksen mukaan satamavaltiotarkastusdirektiivin mukaisten tarkastusten suorittaminen yhdenmukaisesti Pariisin pöytäkirjan (Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitetun satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskeva yhteisymmärryspöytäkirja) sopimusvaltioiden ja EU:n alueella on todella tärkeää. Harmonioidusta toimintavasta hyötyvät suuresti sekä laivaisännät että lippu- ja satamavaltiot. Satamavaltiotarkastusten operatiivisten haasteiden ratkaisu tulee etsiä yhteistyössä Kanadan, Islannin, Norjan ja Venäjän kanssa Pariisin pöytäkirjan puitteissa. Direktiivin uudistuksessa voidaan Suomen näkemyksen mukaan näin ollen lähinnä tarkastella toiminnan yhteensopivuuden varmistamista. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että käytännön tarkastusten harmonisointiin keskitytään jatkossa enemmän. Komission tulisi kartoittaa myös tarkemmin jäsenvaltioiden tarpeet ja tarjota jäsenvaltioille eritasoista tukea ja osaamista muun muassa sähköisten tietojärjestelmien kautta. Tällä hetkellä satamavaltiotarkastusdirektiivi velvoittaa julkaisemaan listaa yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko. Tulisi myös arvioida, olisiko hyödyllistä julkaista listaa yhtiöistä, joiden toiminta on todella hyvää. Merenkulkijoiden koulutus 4(9) Suomi pitää tärkeänä EU:n jäsenvaltioiden keskinäistä pätevyyskirjojen tunnustamisvelvoitetta, sillä se vähentää hallinnollista taakkaa ja edesauttaa työvoiman vapaata liikkuvuutta.
5(9) Koulutuksia koskeva lainsäädäntö tulisi pitää mahdollisimman lähellä kansainvälistä STCW-yleissopimuksen (Kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva vuoden 1978 yleissopimus) mukaista tasoa. Jäsenvaltioiden aluksissa työskentelee paljon kolmansissa maissa koulutuksensa saaneita merenkulkijoita, joten kansainvälisen tason ylittävät koulutusvaatimukset olisi vaikea toteuttaa käytännössä. Pääasiallinen sisältö Konsultaatio liittyy meriliikennettä koskevan EU-sääntelyn toimivuuden tarkasteluun, jonka keskiössä ovat meriliikenteen turvallisuus ja tehokkuus. Komissio tarkastelee muun muassa voisiko tehokkuutta edistää digitalisaatiolla sekä sääntelyn keventämisellä. Kuulemisen kohteena olevat direktiivit ovat: 2009/21/EY, lippuvaltiovaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta; 2009/16/EY, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta; 2009/18/EY, meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivin 1999/35/EY ja direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta; 2002/59/EY, alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston asetuksen 93/75/ETY kumoamisesta; 2010/65/EU, jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta; 2008/106/EY, merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta, sekä; 2005/45/EY, jäsenvaltioiden myöntämien merenkulkijoiden pätevyyskirjojen keskinäisestä tunnustamisesta ja direktiivin 2001/25/EY muuttamisesta. Direktiivien pääasiallinen sisältö ja käytäntö Suomessa Alusliikennettä koskeva seuranta- ja tietojärjestelmädirektiivi Direktiivin mukaisesti on perustettu alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä eli SafeSeaNet-järjestelmä. Sillä pyritään parantamaan merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta, parantamaan viranomaisten toimintakykyä merellä tapahtuvissa onnettomuuksissa, ja edistämään alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä ja havaitsemista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alusten päälliköt, liikenteenharjoittajat tai laiva-asiamiehet sekä vaarallisten aineiden laivaajat tai omistajat noudattavat direktiivin vaatimuksia. Direktiivissä on säädöksiä alusten ilmoittamisesta ja seurannasta. Jäsenvaltion satamaan matkalla olevasta aluksesta on annettava ennakkoilmoitus ja ilmoitus vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista. Lisäksi on säännöksiä vaarallisten alusten seurannasta sekä toiminnasta merellä tapahtuvissa vaaratilanteissa ja onnettomuuksissa. Suomessa toimivaltainen alusliikennepalveluviranomainen (VTS) on Liikennevirasto. Alusliikennepalveluja ovat tiedotukset, navigointiapu ja alusliikenteen järjestely. Ilmoitusmuodollisuusdirektiivi Direktiivin tarkoituksena on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa merenkulun raportoinnin hallinnollisia menettelyjä tekemällä sähköiseen tiedonsiirtoon yhteiset standardit ja järkeistämällä ilmoitusmuodollisuudet. Direktiiviä sovelletaan meriliikenteen
6(9) ilmoitusmuodollisuuksiin, jotka koskevat jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai niistä lähteviä aluksia. Lippuvaltiodirektiivi Lippuvaltiodirektiivin tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät velvollisuutensa lippuvaltioina sekä keventää hallinnollista taakkaa kun aluksia siirretään EU:n jäsenvaltioiden rekisterien välillä näin helpottaen sisämarkkinoita. Direktiivin tavoitteena on myös parantaa turvallisuutta ja ehkäistä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten aiheuttamaa meren pilaantumista. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot myös varmistamaan, että alus, jolle on myönnetty oikeus purjehtia jäsenvaltion lipun alla, on alukseen sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen. Suomessa luokituslaitokset hoitavat pääasiallisesti kansainvälisen liikenteen alusten katsastukset, mutta Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo luokituslaitosten toimintaa sekä varmistaa lippuvaltiodirektiivin noudattamisen. Merionnettomuusdirektiivi Merionnettomuustutkintadirektiivin tarkoituksena on helpottaa turvallisuustutkinnan ripeää toteuttamista sekä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden asianmukaista analysointia ja niiden syiden määrittämistä. Direktiivi velvoittaa, että kyseisen jäsenvaltion tutkintaelimille ilmoitetaan kaikista onnettomuuksista ja vaaratilanteista, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Direktiivi velvoittaa kuitenkin tekemään onnettomuustutkinnan vain vakavaa vaaraa aiheuttavista onnettomuuksista - ei siis vaaratilanteista. Suomessa direktiivin tarkoittamana tutkintaelimenä toimii Onnettomuustutkintakeskus, joka tutkii myös muita kuin merionnettomuuksia. Virkamiesten lisäksi Onnettomuustutkintakeskus käyttää turvallisuustutkinnoissa ulkopuolisia asiantuntijoita, joka mahdollistaa riittävän turvallisuustutkinnan resursoinnin myös suuronnettomuustilanteissa. Satamavaltiotarkastusdirektiivi Satamavaltiotarkastusdirektiivin tarkoituksena on vaikuttaa siihen, että alikuntoisten alusten määrä vähenisi merkittävästi jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä. Tähän pyritään lisäämällä merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia, meriympäristön suojelua sekä asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevan kansainvälisen ja EU:n lainsäädännön noudattamista kaikkien valtioiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla. Tärkeä osa direktiivin tavoitteen saavuttamisessa on luoda yhteiset perusteet satamavaltioiden suorittamien alusten tarkastuksille ja yhdenmukaistamalla tarkastus- ja pysäyttämismenettelyt käyttäen hyväksi Pariisin pöytäkirjan nojalla kertynyttä asiantuntemusta ja kokemusta. Direktiivin perusteella sovelletaan EU:n sisällä satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa järjestelmää. Direktiivin tavoite on tarkastaa kaikki yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella sijaitsevissa satamissa käytävät alukset niiden riskiprofiilista riippuvin määräajoin niin, että suuremman riskin aiheuttavat alukset tarkastetaan muita perusteellisemmin ja muita lyhyemmin aikavälein. Toistuvasti sääntöjä rikkova alus saatetaan estää saapumasta jäsenvaltioiden satamiin määräajaksi ja viimein myös kieltää lopullisesti liikennöinnin jäsenmaihin.
Merenkulkijoiden koulutuksia koskeva lainsäädäntö 7(9) Vähimmäiskoulutusdirektiivillä sisällytetään STCW-yleissopimuksessa vahvistetut koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevat kansainväliset vaatimukset unionin lainsäädäntöön. Direktiivissä tarkoitetulla aluksella työskentelevien merenkulkijoiden on saatava vähintään STCW- yleissopimuksen vaatimukset täyttävä koulutus ja heillä on oltava sen mukainen pätevyysasiakirja ja/tai asiakirjatodiste. Tunnustamisdirektiivin mukaan jäsenvaltion on tunnustettava jonkin toisen jäsenvaltion myöntämät vähimmäiskoulutusdirektiivin vaatimukset täyttävät pätevyyskirjat ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat todisteet ja sallittava nämä saaneen merenkulkijan harjoittaa merenkulkualan ammattiaan samoin kuin omien kansalaistensa. Merenkulun koulutuksia koskevista EU-direktiiveistä erityisesti tunnustamisdirektiivi on vanhentunut ja se tulisi päivittää. EU tekee arviointikäyntejä jäsenmaihin tarkistaakseen miten jäsenmaat ovat toimeenpanneet vähimmäiskoulutusdirektiivin. Nämä tarkastuskäynnit ovat Suomen kannalta hyödyllisiä ja auttavat jäsenmaita löytämään mahdollisimman yhdenmukaisia tulkintoja STCW-yleissopimuksesta ja vähimmäiskoulutusdirektiivistä. Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) arvioi vähimmäiskoulutusdirektiivin perusteella jäsenmaiden puolesta myös kolmansien maiden koulutusta ja pätevyyksiä. Arvioinnin perusteella komissio tunnustaa kolmannen maan koulutuksen ja pätevyyskirjat. Tämän jälkeen kaikki jäsenvaltiot voivat käyttää tunnustusta, mikä vähentää huomattavasti jäsenmaiden hallinnollista taakkaa. Konsultaation sisältö Julkinen kuuleminen on toteutettu kahdeksaan osaan jaetulla kyselykaavakkeella, jossa vastaajaa pyydetään ilmoittamaan monivalinta-asteikolla näkemyksensä kysyttävään asiaan. Kysely alkaa johdannolla, jossa kerrotaan kyselyn tarkoituksesta ja tavoitteista. Kyselyn toinen osa sisältää kysymykset liittyen vastaajaan (mm. vastaajataho, valtio). Kolmas osa kyselyä koskee yleisesti merenkulun lainsäädäntöä ja sen toimivuutta. Kyselyn neljäs osa sisältää lippuvaltion velvollisuuksia ja onnettomuustutkintaa koskevia kysymyksiä. Satamavaltiotarkastuksia koskevat kysymykset ovat viidennessä osassa. Kyselen kuudes osa koskee merikuljetusten yksinkertaistamista ja digitalisoimista. Seitsemännessä osassa pyydetään vastaamaan merenkulkijoiden koulutukseen liittyviin kysymyksiin. Kyselyn kahdeksannessa osassa vastaaja voi ladata asiaan liittyviä dokumentteja, kuten ehdotuksia, jotka tulevat julkisesti nähtäville konsultaation vastausten kanssa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa - Kansallinen valmistelu Kirjallinen menettely EU-liikennejaostossa (EU22) 9 15.12.2016. Lausunnon antoivat Onnettomuustutkintakeskus ja Liikenteen turvallisuusvirasto, joiden lausunnot on otettu huomioon.
8(9) Eduskuntakäsittely - Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Konsultaation kohteena olevat direktiivit vaikuttavat kansallisista laeista erityisesti lakiin aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä (1686/2009), lakiin alusturvallisuuden valvonnasta (370/1995), merilakiin (674/1994), lakiin laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta (1687/2009), asetukseen aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä (166/2013), lakiin laivaväen luetteloinnista (1360/2006), lakiin alusturvallisuuden valvonnasta (370/1995), alusliikennepalvelulakiin (635/2005) sekä turvallisuustutkintalakiin (525/2011). Direktiiviehdotus koskee kauppamerenkulkua. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 13 kohdan mukaan kauppamerenkulku ja kauppamerenkulun väylät ovat valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia asioita. Taloudelliset vaikutukset Taloudellisten vaikutusten arviointi ei ole tässä vaiheessa mahdollista. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Suomi vastaa konsultaation kyselylomakkeeseen edellä kuvatun kannan mukaisesti. Lisäksi Suomi lähettää kyselyyn ladattavana tiedostona komissiolle kirjeen, jossa on kuvattu Suomen kanta esillä olevien direktiivien toimivuudesta ja muutostarpeista. Asiakirjat - Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Katja Viertävä, LVM, katja.viertava@lvm.fi, p. 0295 34 2612 Jari Gröhn, LVM, jari.grohn@lvm.fi, p. 0295 34 2501 Suvi Nevalainen, LVM, suvi.nevalainen@lvm.fi, p. 0295 34 2017 Liitteet Viite
9(9) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi