Eviran julkaisuja 1/2015 Eviran laboratorioselvitys 2014
Eviran julkaisuja 1/2015 Eviran laboratorioselvitys 2014 Laboratoriopalveluiden saatavuus, riittävyys ja käyttö elintarvikkeiden viranomaisja omavalvontatutkimuksissa
Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Julkaisun nimi Eviran laboratorioselvitys 2014 Tekijät Tiivistelmä Evira, suunnittelu- ja ohjausyksikkö Tämä laboratorioselvitys on laadittu Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Selvityksen tavoitteena on kuvata laboratoriokentän ja sen tarjoamien palvelujen tämän hetkinen tilanne sekä arvioida palveluiden riittävyyttä elintarvikkeiden viranomaisja omavalvonnan tarpeisiin sekä elintarviketurvallisuuden ylläpitämiseen nähden. Lisäksi tavoitteena on löytää indikaattoreita, joiden avulla laboratoriokapasiteetin riittävyyttä voidaan säännöllisesti arvioida. Kuntien ympäristöterveydenhuollosta vastaavia valvontayksiköitä (myöhemmin valvontayksikkö) ja elintarvikealan toimijoita palveleva laboratoriokenttä on yksityistynyt ja harventunut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2015 laboratoriokenttä muodostuu pääosin yksityisistä laboratorioista sekä muutamista kunnan omistamista osakeyhtiömuotoisista laboratorioista ja valtion laboratorioista. Elintarviketutkimuksia tekee 51 laboratoriota, joista noin puolet on palvelulaboratorioita. Elintarvikeanalyysit muodostavat monessa palvelulaboratoriossa kohtalaisen pienen osan kaikista analyyseistä. Elintarvikeanalyysien alihankinta on yleistä, mutta alihankittujen analyysien osuus kaikista elintarvikeanalyyseistä on kuitenkin yleensä hyvin pieni. Alihankintalaboratorioina käytetään useammin suomalaisia kuin ulkomaisia laboratorioita. Tällä hetkellä analyysipalveluiden riittävyys voi olla kyseenalainen lähinnä laajemmissa tai useammissa päällekkäisissä epidemioissa sekä poikkeusoloissa. Teetetyn kyselyn perusteella osa toimijoista ja viranomaisista kuitenkin kokee saatavilla olevat laboratoriopalvelut jollain tavoin riittämättömiksi. Muuttuva laboratoriokenttä vaatiikin asiakkailta uusia toimintatapoja ja laboratoriopalveluille asetettavien kriteereiden tarkempaa määrittelyä esimerkiksi sopimuksin. Tähän asiakkaat, erityisesti viranomaiset, saattavat tarvita ohjeistusta mm. laboratoriopalveluiden hankinnasta ja kilpailutuksesta. Tarjotakseen asiakkaille nopeaa ja kokonaisvaltaista palvelua laboratorioilta vaaditaan näytteiden logistiikan järjestämistä ja tehokkaita alihankintaverkostoja. Laboratoriopalveluiden saatavuutta ja riittävyyttä ehdotetaan jatkossa arvioitavan mm. laboratorioiden lukumäärää, analyysivalikoimaa ja analyysimääriä säännöllisesti seuraamalla.
Viranomaisnäytteenotto on valvontayksiköissä vähentynyt viime vuosina. Vuonna 2013 näytteitä on ollut noin 40 % vähemmän kuin vuonna 2009. Kyselyn perusteella näytteenotto on joissakin valvontayksiköissä vähentynyt laboratorion etäisyyden ja näytteiden toimittamiseen liittyvien hankaluuksien takia. Kehityksen taustalla voi olla myös elintarvikevalvonnan painopisteen siirtyminen viranomaisvalvonnasta omavalvontaan, sillä viitteitä omavalvontanäytteiden määrien kasvusta viime vuosina on olemassa. Viranomais- ja omavalvonnan näytemäärien seurantaa ja riittävyyden arviointia tulee jatkaa ja kehittää, jotta saadaan tietoa siitä heikentääkö vähäinen näytteenotto elintarviketurvallisuutta. Julkaisuaika Huhtikuu 2015 Asiasanat Elintarvikelaboratorio, elintarvikeanalytiikka, erityistilanne, laboratoriopalveluiden saatavuus Julkaisusarjan nimi ja numero Eviran julkaisuja 1/2015 Sivuja 50 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Julkaisun kustantaja Evira Taitto Evira, virastopalveluyksikkö ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-142-8 (pdf)
Beskrivning Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Publikationens titel Eviras laboratorieutfrågning 2014 Författare Resumé Evira, enheten för planering och styrning Denna laboratorieutredning har genomförts vid Livsmedelssäkerhetsverket Evira på uppdrag av jord- och skogsbruksministeriet. Syftet med utredningen är att beskriva den nuvarande situationen på laboratoriefältet respektive för tjänsterna som erbjuds på fältet samt bedöma tillräckligheten av tjänsterna för behoven inom myndighetstillsynen och egenkontrollen av livsmedel liksom även i relation till upprätthållandet av livsmedelssäkerheten. Ett ytterligare mål är att finna indikatorer med vilka tillräckligheten av fältets kapacitet kan bedömas regelbundet. Under det senaste decenniet har laboratoriefältet som betjänar såväl livsmedelsbranschens aktörer som tillsynsenheterna som ansvarar för kommunernas miljö- och hälsoskydd kraftigt privatiserats och likaså gallrats. År 2015 omfattar laboratoriefältet huvudsakligen privata och statliga laboratorier samt ett antal kommunägda laboratorier i aktiebolagsform. Livsmedelsanalyser genomförs av 51 laboratorier, cirka hälften är servicelaboratorier, och i många bildar dessa analyser en tämligen liten del av alla analyser. Det är mycket allmänt att man anlitar underleverantörer för livsmedelsanalyser men andelen sådana analyser av alla livsmedelsanalyser är generellt mycket liten. Som underleverantörer används finländska laboratorier oftare än utländska. I dag kan tillräckligheten av analystjänster vara tveksam närmast under undantagsförhållanden och omfattande eller flera överlappande epidemier. Utifrån en enkät på uppdrag av Evira upplever en del aktörer och myndigheter att existerande laboratorietjänsterna på något sätt är otillräckliga. La-boratoriefältet förändras, det kräver nya procedurer hos kunderna och att kriterierna för laboratorietjänsterna definieras mer specifikt genom till exempel avtal. För detta är det möjligt att kunderna och i synnerhet myndigheterna behöver instruktioner om bland annat konkurrensutsättande och upphandling av laboratorietjänster. För att laboratorierna ska kunna erbjuda kunderna snabba och allomfattande tjänster krävs att laboratorierna ordnar logistik för hantering av prover samt effektiva nätverk av underleverantörer. Det föreslås att laboratorietjänsternas tillgänglighet och tillräcklighet framdeles bedöms genom regelbundna kontroller av antalet laboratorier samt av deras analysurval och analysvolymer.
Provtagningarna av livsmedel för myndigheternas behov har minskat vid tillsynsenheterna under de senaste åren. År 2013 togs det cirka 40 % färre prov än år 2009. Enkäten visar att vid vissa tillsynsenheter har provtagningarna minskat på grund av avstånden till laboratorierna respektive besvär kring leveranserna av proverna. I bakgrunden till utvecklingen ligger kanske också att livsmedelstillsynens prioritetsområde har förskjutits från myndighetstillsynen till egenkontrollen, det finns tecken på att volymen av proverna för egenkontrollen har ökat de senaste åren. Kontrollen av provvolymerna för myndighetstillsynen och egenkontrollen och bedömningen av volymernas tillräcklighet bör fortsättas och utvecklas så att man får man information om huruvida den minimala provtagningen försvagar livsmedelssäkerheten. Utgivningsdatum April 2015 Referensord Livsmedelslaboratorium, livsmedelsanalytik, undantagsförhållanden, tillgänglighet av analystjänster Publikationsseriens namn och nummer Evira publikationer 1/2015 Antal sidor 50 Språk Finska Konfidentialitet Offentlig Förläggare Evira Layout Evira, enheten för ämbetsverkstjänster ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-142-8 (pdf)
Description Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Title Evira s Laboratory Survey 2014 Authors Abstract Evira, Planning and Direction Unit This research on laboratories was performed at Finnish Food Safety Authority, Evira, as commissioned by Ministry of Agriculture and Forestry. The purpose of the research is to describe the current situation in the laboratory field and the services offered in that field, and to evaluate the sufficiency of such services for the needs of authority and in-house food control as well as in respect to maintaining food safety. In addition, aim also is taken at isolating indicators by which the sufficiency of laboratory capacity can be evaluated regularly. During the last decade, major reductions and privatization processes have occurred among the laboratories providing services to actors in the food industry as well as to the control units responsible for environmental health care in the municipalities. In 2015, the laboratory field mainly comprises private and governmental laboratories, and a few corporate laboratories owned by municipalities. Analyses on food are carried out by 51 laboratories, half of which being service laboratories, and in many of them such analyses relatively form a minor part of all analyses. Food analyses commonly are subcontracted but among all analyses, the portion of subcontracted commissions nonetheless is generally very small. As subcontractors, Finnish laboratories more often than foreign ones are being employed. Currently, the sufficiency of analyses services mostly may be questionable during exceptional circumstances and extensive or multiple overlapping epidemics. A survey commissioned by Evira reveals that some actors and authorities perceive available laboratory services as somewhat insufficient. The laboratory field is changing, requiring customers to implement new procedures as well as the criteria of laboratory services more specifically be defined, for example, through contracts. To that effect, the customers and particularly the authorities may need instructions on, for example, competitive procurement and tendering for laboratory services. In order to be able to offer customers expedient and integrated services, the laboratories are required to arrange efficient networks of subcontractors as well as logistics for handling samples. It is being proposed that future evaluation of the availability and sufficiency of laboratory services is effected through regular controlling the number of laboratories, and their analysis range and volumes.
The sampling of food for official control analyses has decreased at municipal control units in recent years. In 2013, about 40 % fewer samples were collected than in 2009. The survey indicates that sampling has decreased at certain control units, due to laboratory distances and awkward procedures for delivering samples. In the background of developments may reside that the priority of food control has shifted from official control to in-house controlling; tendencies are that sampling volumes for in-house controlling have increased in recent years. Monitoring of sampling volumes for the authorities and for inhouse controlling, and of sampling sufficiency should be continued and progressed to produce data on whether minimal sampling has deteriorative effects on food safety. Publication date April 2015 Keywords Food laboratory, food analytics, epidemic, availability of laboratory services Name and number of publication Evira publications 1/2015 Pages 50 Language Finnish Confidentiality Public Publisher Evira Layout Evira, In-House Services ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-142-8 (pdf)
Sisällys 1 Toimeksianto ja selvityksen tausta... 11 2 Selvityksen toteutus... 12 3 Lainsäädännön asettamat vaatimukset laboratoriopalvelujen järjestämiselle... 13 3.1 Virallinen valvonta... 13 3.2 Omavalvonta... 14 4 Laboratoriopalveluiden saatavuus ja käyttö... 15 4.1 Laboratorioverkon nykytila... 15 4.1.1 Eviran hyväksymät laboratoriot... 15 4.1.2 Palvelulaboratoriot... 16 4.1.3 Elintarvikeanalyysit hyväksytyissä laboratorioissa... 16 4.1.4 Alihankinta elintarvikeanalyyseissä... 17 4.1.5 Elintarvikelaboratorioiden omistuspohja... 18 4.1.6 Laboratorioiden analyysivalikoima... 20 4.1.6.1 Lakisääteinen ja viranomaisohjeisiin perustuva mikrobiologinen analytiikka... 20 4.1.6.2 Mikrobiologinen perusanalytiikka... 21 4.1.6.3 Trikiinitutkimukset... 23 4.1.6.4 Kemiallinen perusanalytiikka... 23 4.1.6.5 Aistinvarainen analytiikka... 24 4.1.6.6 Säteilytutkimukset... 25 4.1.7 Erityistilanteet... 25 4.1.7.1 Erityistilanteissa tarvittavat analyysipalvelut... 26 4.1.7.2 Erityistilanteissa käytettävät laboratoriot... 26 4.1.7.3 Säteilyvaaratilanteet... 27 4.1.8 Laboratorioiden muu palvelu... 28 4.2 Näytteenotto... 29 4.2.1 Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelmat... 30 4.2.2 Näytteenotto valvontayksiköissä vuosina 2009 2013... 32 4.2.3 Laboratorion sijainnin vaikutus viranomaisnäytteenottoon... 33 4.2.4 Omavalvontanäytteenotto vuosina 2009 2013... 34
4.3 Laboratoriopalveluiden riittävyys... 36 4.3.1 Vaikuttavia tekijöitä ja nykytilaan liittyviä riskejä... 36 4.3.2 Laboratorioverkon nykytilan riittävyys... 37 4.3.3 Indikaattorit laboratoriopalveluiden riittävyyden arviointiin ja seurantaan... 38 5 Yhteenveto selvityksessä esiin nousseista tarpeista toimenpiteille ja jatkoselvityksille... 40 Liitteet Liite 1. Maa- ja metsätalousministeriön nimeämät asetuksen EY 882/2004 mukaiset kansalliset vertailulaboratoriot rehuille ja elintarvikkeille... 42 Liite 2. Lainsäädännössä ja eri suosituksissa mainittuja elintarvikkeesta tai sen ainesosasta tutkittavia mikrobiologisia muuttujia... 43 Liite 3. Kemiallisia muuttujia, joille on lainsäädännössä asetettu raja-arvoja tai enimmäis- tai vähimmäismääriä elintarvikkeissa tai niiden ainesosissa... 44 Liite 4. Lainsäädännössä ja suosituksissa mainittuja elintarvikkeista tehtäviä aistinvaraisia analyysejä... 45 Liite 5. Ehdotus vuosittain seurattaviksi muuttujiksi laboratoriokapasiteetin riittävyyden arviointia varten... 46 Liite 6. Kartta elintarvikelain nojalla hyväksytyistä laboratorioista (sisältää nimetyt vertailulaboratoriot)... 47 Liite 7. Kartta elintarvikkeiden mikrobiologista perusanalytiikkaa tekevistä laboratorioista... 48 Liite 8. Kartta elintarvikkeiden kemiallisia analyysejä tekevistä laboratorioista... 49 Liite 9. Kartta säteilymittauksia tekevistä palvelulaboratorioista... 50
1 Toimeksianto ja selvityksen tausta Eviran ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) välisessä tulossopimuksessa määritellään yhteiskunnallista vaikuttavuutta tukevat toimenpiteet, joilla Evira tukee MMM:n toimialan vaikuttavuustavoitteiden saavuttamista. Vuotta 2014 koskevaan tulossopimukseen Eviran elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuudelle annettiin tehtäväksi arvioida laboratoriopalvelujen saatavuus, riittävyys ja käyttö. Evirassa aloitettiin laboratorioselvityksen laatiminen kesällä 2014. Näytteenotto ja laboratoriotutkimukset ovat tärkeä elintarviketurvallisuuden työkalu omavalvonnassa ja viranomaisvalvonnassa. Viranomaisvalvonnassa otettujen näytteiden sekä teetettyjen laboratoriotutkimusten määrä on viime vuosina (2009 2013) laskenut noin 40 %. Omavalvonnan mikrobiologinen näytteenotto näyttäisi lisääntyneen vuosina 2009 2012, mutta on pudonnut vuonna 2013 jälleen vuoden 2009 tasolle. Näytteenoton laskeva trendi on herättänyt kysymyksen, alkaako vähäinen näytteenotto ja tutkimusten määrä vaikuttaa heikentävästi elintarviketurvallisuuteen. Samaan aikaan laboratorioiden määrä on laskenut ja todennäköisesti jatkaa laskemistaan mm. kunnan ulkopuolisille tarjoamien palvelujen yhtiöittämistä koskevan kuntalain muutoksen siirtymäajan päättyessä vuoden 2014 lopussa. Viimeistenkin kuntaomisteisten laboratorioiden muuttuessa yksityisomisteisiksi tai kunnan omistamiksi yhtiöiksi voi uhkana olla laboratorioiden analyysivalikoiman supistuminen ns. tuottaviin analyyseihin ja harvemmin tarvittavien analyysien ja niihin liittyvän osaamisen katoaminen Suomesta. Laboratoriokentän päätyessä entistä enemmän riippuvaiseksi markkinoista on tarpeen kansallisella tasolla myös tarkastella, miten ja missä maassamme ylläpidetään erityistilanteissa tarvittavia analyysejä ja vaativampaa erityisanalytiikkaa sekä missä määrin voidaan tukeutua ulkomaisiin laboratorioihin. Laboratorioselvityksen tavoitteena on kuvata laboratoriokentän ja sen tarjoamien palvelujen tämän hetkinen tilanne ja arvioida niiden riittävyyttä elintarvikkeiden viranomais- ja omavalvonnan tarpeisiin sekä elintarviketurvallisuuden ylläpitämiseen nähden. Lisäksi tavoitteena on löytää indikaattoreita, joiden avulla laboratorioverkoston riittävyyttä voidaan jatkuvasti arvioida ja havaita ajoissa mahdolliset ongelmakohdat. Selvitys on ensisijaisesti tarkoitettu työkaluksi Eviralle ja muille elintarvikevalvontaviranomaisille laboratoriopalveluiden saatavuuden kokonaistilanteen arvioimiseen sekä MMM:lle lainsäädännön muutostarpeiden arvioimiseen, mutta myös elintarviketutkimuksia tekevien laboratorioiden ja elintarvikealan toimijoiden käyttöön. 11
2 Selvityksen toteutus Selvitystä varten kerättiin tietoja Eviran hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteristä, valvontayksiköiden elintarvikevalvontatiedoista (ELTU-lomakkeet), kuntatietojärjestelmästä (KUTI) ja aluehallintovirastojen auditointiraporteista. Lähteinä käytettiin myös edellistä laboratorioselvitystä 1, Eviran ohjeita sekä lainsäädäntöä. Selvityksen yhteydessä tehtiin kysely valvontayksiköiden johtajille (63 kpl), elintarvikelain nojalla hyväksyttyjen laboratorioiden johtajille (51 kpl) ja elintarvikealan toimijoille (n. 250 kpl). Kyselyyn vastasi 43 valvontayksikön johtajaa, 22 laboratorionjohtajaa ja 59 toimijaa. Selvityksen toteuttaneeseen työryhmään kuuluivat Evirasta ylitarkastaja Taija Rissanen, yksikönjohtaja Ulla Poutiainen ja johtaja Leena Räsänen sekä maa- ja metsätalousministeriöstä eläinlääkintöylitarkastaja Joanna Kurki. 1 Eviran laboratorioselvitys 2008 (Eviran julkaisuja 6/2008) 12
3 Lainsäädännön asettamat vaatimukset laboratoriopalveluiden järjestämiselle 3.1 Virallinen valvonta Euroopan parlamentin ja neuvoston nk. yleinen valvonta-asetus 2 EY 882/2004 asettaa seuraavia vaatimuksia asetuksen soveltamisalaan kuuluvien laboratoriopalveluiden järjestämiselle jäsenmaissa: toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että niillä tai niiden käytössä on riittävä laboratoriokapasiteetti testausta varten, jotta virallinen valvonta voidaan hoitaa tehokkaasti ja tosiasiallisesti toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä laboratoriot, jotka saavat suorittaa virallisen valvonnan yhteydessä otettujen näytteiden analyysin toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä yllä luetteloa nimetyistä virallisista laboratorioista. jäsenmaan on nimettävä kansallinen vertailulaboratorio kutakin yhteisön vertailulaboratoriota kohti. Suomessa valvonta-asetuksen tarkoittamia toimivaltaisia viranomaisia elintarvikesektorilla ovat valvontaketjun viranomaiset: keskusvirastot, aluehallintovirastot ja paikalliset valvontaviranomaiset. Kansallisiksi vertailulaboratorioiksi on nimetty Evira, Tullilaboratorio ja THL. Näiden vertailulaboratoriosektorit on kuvattu liitteessä 1. Viralliset laboratoriot tulee kuvata komissiolle monivuotisessa kansallisessa valvontasuunnitelmassa (VASU). VASUn laatimista koskevan komission päätöksen (2007/363/ EY) mukaan VASUun on sisällyttävä: yleinen kuvaus laboratorioiden nimeämismenettelystä järjestelyt sen varmistamiseksi, että laboratoriot noudattavat valvonta-asetuksen vaatimuksia eli mm. kansainvälistä akkreditointistandardia SFS-EN ISO/IEC 17025 tiedot toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevista resursseista kuten laboratorio-, diagnosointi- ja tutkimuspalveluista kuvaus järjestelyistä, joilla varmistetaan, että kaikkien toimivaltaisten viranomaisten käytössä on riittävä laboratoriokapasiteetti testausta varten 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta, EY N:o 882/2004 13
viralliset valvontamenetelmät ml. näytteenotto ja analysointi ja se, missä ja miten niitä käytetään. Valvontasuunnitelman vuosiraportissa jäsenvaltion tulee viitata valvontasuunnitelmassa vahvistettuihin virallisen valvonnan, kuten näytteenoton, strategioihin ja suoritusindikaattoreihin sekä raportoida virallisen valvonnan suorituskykyä koskevat tulokset, niiden analyysi ja päätelmät (komission päätös 2008/654/EY). Valmisteilla oleva uusi EU:n valvonta-asetus säilyttänee jäsenmaille asetetut vaatimukset koskien virallisen valvonnan tarvitsemien laboratoriopalveluiden järjestämistä sekä niistä raportoimista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että uusi asetus tulee vaatimaan viranomaisvalvonnan näytteille käytettäviä menetelmiä nykyistä kattavammin akkreditoinnin piiriin. Tällä voi olla vaikutusta laboratoriopalveluiden yhä voimakkaampaan keskittymiseen ja laboratorioiden erikoistumiseen. 3.2 Omavalvonta Elintarvikelain (23/2006) mukaan elintarvikealan toimijan on laadittava kirjallinen omavalvontasuunnitelma, noudatettava sitä ja pidettävä sen toteuttamisesta kirjaa. Omavalvontasuunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus toiminnan kriittisistä kohdista ja niihin liittyvien riskien hallinnasta sekä tarvittaessa näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma sekä tieto laboratorioista, joissa omavalvonnassa otettavat näytteet tutkitaan. Elintarvikealan toimijalla on myös oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden kannalta kriittiset kohdat toiminnassa. 14
4 Laboratoriopalveluiden saatavuus ja käyttö Laboratoriopalveluiden saatavuutta ja käyttöä on tarkasteltu kuvaamalla laboratorioverkon nykytila eli laboratorioiden määrä, niiden analyysivalikoima ja muut palvelut sekä viranomais- ja omavalvonnan näytteenoton nykytila. 4.1 Laboratorioverkon nykytila 4.1.1 Eviran hyväksymät laboratoriot Elintarvikealan toimijoiden ja viranomaisten käyttämä laboratoriokenttä muodostuu pääasiassa Eviran elintarvikelain (23/2006) nojalla hyväksymistä laboratorioista sekä valtiollisista asiantuntija- ja vertailulaboratorioista. Hyväksytyistä laboratorioista osa tuottaa laboratoriopalveluita päätoimialanaan ja osa on elintarvikealan yritysten laboratorioita. Lisäksi Suomessa on joukko Eviran hyväksynnän piiriin kuulumattomia elintarvikealan yritysten omia laboratorioita. Evira hyväksyy laboratorioita myös muiden säädösten kuin elintarvikelain nojalla. Joulukuussa 2014 Eviran hyväksymiä laboratorioita on yhteensä 70, joista 51 on hyväksytty elintarvikelain nojalla. Kolme laboratoriota on lopettamassa toimintansa vuoden 2015 alussa. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvikelain nojalla nimeämiä vertailulaboratorioita on kolme (Evira, Tullilaboratorio ja THL). Lisäksi ns. asiantuntijalaboratoriot kuten Säteilyturvakeskus (jäljempänä STUK) ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy tekevät elintarvikeanalytiikkaa kapealla sektorilla. Elintarvikelain nojalla hyväksytyt laboratoriot ja vertailulaboratoriot on merkitty karttaan liitteeseen 6. Suurin osa elintarvikelain nojalla hyväksytyistä laboratorioista tekee myös muuta analytiikkaa esim. vesiin, rehuihin ja eläintauteihin liittyen. Ainoastaan elintarviketutkimuksiin hyväksyttyjä laboratorioita on 12, joista lähes kaikki ovat elintarvikeyritysten laboratorioita. Lisäksi seitsemällä laboratoriolla on hyväksyntä ainoastaan trikiinitutkimusten tekemistä varten. Kuvassa 1 on esitetty laboratorioiden lukumäärän muutos edellisen laboratorioselvityksen jälkeen (2009 2014). Laboratorioiden lukumäärän laskeminen johtuu paitsi laboratorioiden lopettamisista, myös hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteriin tehdyistä muutoksista kuten saman organisaation toimipisteiden yhdistämisistä. 15
Kuva 1. Eviran hyväksymien laboratorioiden lukiumäärät vuosina 2009 2014. 4.1.2 Palvelulaboratoriot Eviran elintarvikelain nojalla hyväksymistä 51 laboratoriosta valtaosa eli 45 on hyväksytty viranomaislaboratorioiksi. Vain kuudella laboratoriolla on hyväksyntä elintarvikelain mukaiseksi omavalvontalaboratorioksi. Käytännössä viranomaisten ja muiden ulkopuolisten asiakkaiden kuten elintarvikealan toimijoiden käytössä olevia laboratorioita, jäljempänä palvelulaboratorio, on 33 sekä kolme vertailulaboratoriota. Syy, miksi kaikki viranomaislaboratorioiksi hyväksytyt laboratoriot eivät ole palvelulaboratorioita, johtuu siitä, että monet elintarvikeyritysten laboratoriosta ovat akkreditoituneet ja näin ollen hakeneet ja tulleet hyväksytyiksi viranomaislaboratorioiksi, vaikka ne eivät pääsääntöisesti tarjoa analyysipalveluita ulkopuolisille asiakkaille. Osa niistä saattaa tarjota pienessä määrin omavalvontaan liittyviä analyysipalveluita ulkopuolisille asiakkaille kuten tuottajille. Osalla (5-10) mainituista 33 palvelulaboratoriosta elintarvikeanalyysien valikoima on hyvin rajallinen (esim. vain cesium). 4.1.3 Elintarvikeanalyysit hyväksytyissä laboratorioissa Elintarvikeanalyysien osuus laboratoriossa tehdyistä analyyseistä vaihtelee laboratorioiden välillä paljon. Omavalvontalaboratorioissa elintarvikeanalyysien osuus on suurin: kaikissa viidessä selvityksen yhteydessä tehtyyn kyselyyn vastanneessa omavalvontalaboratoriossa yli 90 % tehdyistä analyyseistä oli elintarvikeanalyysejä. Yli kolmanneksella (38 %) vastanneista laboratorioista elintarvikeanalyysien osuus on kuitenkin alle 10 % tehdyistä analyyseistä (kuva 2). Kyselyn perusteella suurin osa elintarvikeanalyyseistä on muita kuin viranomaisanalyysejä (kuva 3). Vain 3 laboratoriota (13 %) ilmoitti, että viranomaisanalyysien osuus on yli 50 % tehdyistä elintarvikeanalyyseistä. Palveluanalytiikkaa tarjoavissa laboratorioissa viranomaisanalyysien osuus elintarvikeanalyyseistä oli pääasiassa välillä 5-50 %. 16
Kuva 2. Elintarvikeanalyysien osuus tehdyistä analyyseistä kyselyyn vastanneissa laboratorioissa (n=22). Kuva 3. Omavalvonta-analyysien osuus elintarvikeanalyyseistä kyselyyn vastanneissa laboratorioissa (n=22). Eviran rekisteriin merkittyjen elintarvikkeiden testaukseen käytettävien menetelmien lukumäärä hyväksytyissä laboratorioissa vuosina 2009 ja 2014 on esitetty kuvassa 4. Vuonna 2014 valtaosalla palvelulaboratorioista on 10-20 elintarvikemenetelmää Eviran rekisterissä. Rekisteriin merkitään laboratorion akkreditoidut ja arvioidut menetelmät. Kuvasta ilmenee, että vuosina 2009-2014 erityisesti sellaiset laboratoriot ovat vähentyneet, joilla on Eviran rekisterissä alle 10 elintarvikemenetelmää. Toisaalta myös laboratorioita, joilla on kymmeniä elintarvikemenetelmiä Eviran rekisterissä, on vuonna 2014 selvästi vähemmän kuin vuonna 2009. Esimerkiksi yli 30 elintarvikemenetelmää oli vuonna 2009 rekisterissä seitsemällä laboratoriolla ja vuonna 2014 vain kahdella laboratoriolla. Kuva 4. Eviran rekisterissä olevien elintarvikemenetelmien lukumäärä hyväksytyissä laboratorioissa vuosina 2009 ja 2014. 4.1.4 Alihankinta elintarvikeanalyyseissä Kyselyyn vastanneista laboratorioista suurin osa (76 %, 16 kpl) teettää alihankintaa elintarvikeanalyyseissä joko säännöllisesti tai tilapäisesti. Alihankintaan käytettiin enemmän suomalaisia laboratorioita kuin ulkomaisia. Palvelulaboratorioissa alihankinnan teettäminen oli yleisempää kuin omavalvontalaboratorioissa. 17
Alihankittujen elintarvikeanalyysien osuus kaikista elintarvikeanalyyseistä on pieni, lähes puolella vastaajista enintään 1 % (kuva 5). Yksi palvelulaboratorio ilmoitti, että se alihankkii suurimman osan elintarvikeanalyyseistä. Ulkomaisen alihankinnan osuus on alle 30 % suurimmalla osalla alihankintaa teettävistä laboratorioista (kuva 6). Muutamassa laboratoriossa elintarvikeanalyysien alihankinnasta yli 90 % tapahtuu ulkomailta. Ulkomainen alihankinta tapahtuu osin ketjutettuna eli toisten suomalaisten tai Suomessa sijaitsevien laboratorioiden kautta. Laboratoriopalveluita hankitaan kyselyn perusteella Saksasta, Ruotsista ja Tšekeistä sekä mahdollisesti muista maista, joissa kansainvälisten laboratorioketjujen toimipisteitä sijaitsee. Kuva 5. Alihankinta-analyysien osuus kaikista elintarvikeanalyyseistä kyselyyn vastanneissa laboratorioissa (n=22). Kuva 6. Ulkomaisen alihankinnan osuus kaikista alihankituista elintarvikeanalyyseistä kyselyyn vastanneissa laboratorioissa (mukana vain alihankintaa teettävät laboratoriot, joita oli 16/22). 4.1.5 Elintarvikelaboratorioiden omistuspohja Elintarvikelain nojalla hyväksytyistä laboratorioista suurin osa (30/51 kpl) on yksityisessä omistuksessa olevia yhtiöitä. Loput laboratoriot ovat kunnan kokonaan tai osittain omistamia yhtiöitä, vesiensuojeluyhdistysten laboratorioita tai valtion laboratorioita. Myös kansalliset vertailulaboratoriot Evira, Tullilaboratorio ja THL ovat valtion laboratorioita, samoin kuin asiantuntijalaboratoriot VTT ja STUK. Kuntaomisteisten laboratorioiden määrä on 2000-luvulla tasaisesti vähentynyt. Vuoden 2006 laboratorioselvityksen mukaan kunnallisessa omistuksessa olevien laboratorioiden lukumäärä oli 38 ja vuoden 2008 selvityksessä 21. Tämän jälkeen määrä on edelleen vähentynyt ja viimeisetkin 10 kuntalaboratoriota häviävät vuoden 2014 loppuun mennessä, kun kuntalain muutoksen siirtymäaika kunnan ulkopuolisille tarjoamien palvelujen yhtiöittämistä koskien päättyy. Tämän myötä laboratoriot siirtyvät yksityiseen omistukseen, kunnan omistamiksi yhtiöiksi tai lopettavat toimintansa. Mahdollista olisi myös säilyttää laboratorio kunnan tai kuntayhtymän omistamana yhtiöittämättömänä nk. in-house laboratoriona, joka myy palveluita vain omistajalleen. Taulukossa 1 on esitetty elintarvikelain nojalla hyväksyttyjen laboratorioiden omistuspohja joulukuussa 2014 ja vuoden 2015 alussa. 18
Taulukko 1. Elintarvikelain nojalla hyväksyttyjen laboratorioiden omistus vuoden 2014 lopussa ja vuoden 2015 alussa. Laboratorioiden omistus Lukumäärä joulukuu 2014 Lukumäärä tammikuu 2015 Yksityisessä omistuksessa oleva yhtiö 29 29 Vesiensuojeluyhdistyksen omistama laboratorio 7 10 Kunnan omistama yhtiö 2 5 Kunnan tai kuntayhtymän oma yhtiöittämätön laboratorio 10 1 Valtion omistama laboratorio 3 3 kansallista vertailulaboratoriota 2 asiantuntijalaboratoriota 3 3 kansallista vertailulaboratoriota 2 asiantuntijalaboratoriota Seuraavat päätökset taulukossa 1 mainittujen kunnallisten laboratorioiden jatkosta on tehty ja muutokset astuvat voimaan vuoden 2015 alussa tai alkupuolella. Yhtiöitetään: Haapaveden kaupungin ympäristölaboratorio Oulun seudun elintarvike- ja ympäristölaboratorio Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio Myydään: Porilab (ostaja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, KVVY) Rauman ympäristölaboratorio (ostaja KVVY) Sastamalan elintarvikelaboratorio (ostaja KVVY, Sastamalaan jää näytteenvastaanottopiste) Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratorio (ostaja Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy) Lopettaa: Hyvinkään kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän elintarvike- ja vesilaboratorio Jyväskylän kaupungin omistama ympäristölaboratorio säilynee toistaiseksi kaupungin omistamana yhtiöittämättömänä yksikkönä. Kuntalaki ei koske Ahvenanmaata, mutta siellä sijaitsevan laboratorion (Ålands miljö- och hälsoskyddsmyndighet laboratoriet) osalta tullee myös jollain tavoin ratkaistavaksi valtion tai kunnan tukemien palveluiden myyminen ulkopuolisille siinä tapauksessa, että laboratorion toiminta on EU:n valtiontukisäännösten vastaista. Todelliset yhtiöittämisen vaikutukset laboratoriokenttään ja yhtiömuotoisten laboratorioiden elinkelpoisuus näkyvät vasta muutaman vuoden päästä. Hyvin todennäköistä on, että osa nyt yhtiöittämiseen tai myymiseen valmistautuvista laboratorioista supistaa analyysivalikoimaansa tai muuttuu esimerkiksi näytteenvastaanottopisteiksi. 19
Lopettavien laboratorioiden (Hyvinkää, Riihimäki, Sastamala) näytteistä 50-70 % on tullut yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Kunnan viranomaisen ottamia näytteitä on ollut 30-50 % näytteistä; näistä suurin osa vesinäytteitä. Hyvinkään ja Riihimäen laboratorioiden yksityiset asiakkaat löytänevät uuden laboratorion helposti, koska laboratorioverkko on tiheä Etelä-Suomessa, mutta voivat jatkossa joutua lähettämään näytteet postin tai matkahuollon kautta, mikä voi lisätä kustannuksia. Sastamalaan yksityisiä asiakkaita jää palvelemaan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n näytteenvastaanottopiste. Kajaanissa sijaitsevan Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratorion kohtalo vaikuttaa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella analyysipalveluiden saatavuuteen merkittävästi. Kajaanin laboratorion lisäksi alueella elintarvikkeiden analyysipalveluita tarjoaa ainoastaan Oulun elintarvike- ja ympäristölaboratorio (liite 7). Alueella on valtavat välimatkat ja tarvetta vähintään toimiville ja tehokkaille näytteenhakupalveluille. Lopettavia laboratorioita käyttäneet kunnat tai kuntayhtymät kilpailuttanevat jatkossa ympäristöterveydenhuollon tarvitsemat laboratoriopalvelut eikä vielä ole tiedossa, mihin laboratorioon esimerkiksi Riihimäen, Hyvinkään, Sastamalan, aiemmin lopettaneen Porvoon sekä näiden ympäryskuntien elintarvikevalvonta jatkossa tukeutuu. Myös kunnat tai kuntayhtymät, joiden laboratorio nyt yhtiöitetään tai myydään (Pori, Rauma, Haapavesi, Kajaani, Oulu ja Vaasa), kilpailuttavat todennäköisesti jatkossa laboratoriopalvelunsa. Sitä ennen ainakin osassa kuntia voidaan mahdollisesti pitää muutaman vuoden siirtymäaika, jolloin kunta tai kuntayhtymä voi käyttää osin tai kokonaan omistamansa laboratorion analyysipalveluita ilman kilpailutusta. 4.1.6 Laboratorioiden analyysivalikoima Laboratorioiden elintarvikeanalyysivalikoima muodostuu pitkälti kysynnän perusteella ja perustan sille luovat elintarvikelainsäädännössä asetetut tutkimusvaatimukset sekä elintarvikealan toimijoiden tarpeet. Lainsäädännössä on paljon elintarvikkeiden sisältämille mikrobeille ja kemiallisille yhdisteille sekä mm. elintarvikkeiden koostumukselle asetettuja raja-arvoja ja enimmäis- ja vähimmäismääriä, mutta ne koskevat käytännössä hyvin rajattuja elintarvikkeita tai elintarvikeryhmiä ja tutkimustiheydelle ei ole asetettu vaatimuksia tai ne ovat löyhiä. Myös elintarvikealan toimijoiden analyysitarpeet perustuvat osin tai kokonaan lainsäädännön tutkimusvaatimuksiin. Elintarvikealan toimijoiden analyysitarpeita selvitettiin edellisessä laboratorioselvityksessä. 4.1.6.1 Lakisääteinen ja viranomaisohjeisiin perustuva mikrobiologinen analytiikka Lainsäädännössä ja Eviran ohjeissa elintarvikkeesta tai sen ainesosasta tutkittavaksi edellytettyjä mikrobiologisia muuttujia on koottu liitteen 2 taulukkoon. Suurin osa tutkimusvaatimuksista koskee eläinperäisiä elintarvikkeita ja niiden valmistusta, käsittelyä ja jakelua. Pääasialliset säädökset, joissa on elintarvikkeiden mikrobiologisia tutkimusvaatimuksia, ovat mikrobikriteeriasetus (EY 2073/2005), raakamaitoasetus (MMM 699/2013), trikiiniasetus (EY 2075/2005) sekä salmonella-, EHEC- ja kampylobakteerivalvontaohjelmaan liittyvät säädökset (MMM 134/2012, 24/EEO/2006, 10/ EEO/2007). Näiden soveltamisesta on olemassa Eviran ohjeet. 20
Opasta elintarvikkeiden mikrobiologisista tutkimuksista ja niiden ohjearvoista työstetään parhaillaan elintarvikelaboratoriotoimikunnassa pääasiassa elintarviketeollisuuden edustajien toimesta. Opas auttaa elintarvikenäytteiden tutkimustulosten tulkinnassa ja yhtenäistää laboratorioiden tutkimustuloksista antamia lausuntoja. Myös Elintarviketeollisuusliitolla on suositus valmisruokien ja lihavalmisteiden mikrobiologisista ohjearvoista. Nämä suositukset ja ohjeet sisältävät pääosin samoja muuttujia kuin em. säädökset (liite 2), mutta lisäksi pilaantumisindikaattoreita, kuten maitohappobakteerit, hiivat ja homeet. Tavallisimpia ruokamyrkytyspatogeeneja sekä indikaattorimikrobeja (E. coli, listeria, salmonella, koagulaasipositiiviset stafylokokit, Bacillus cereus, Clostridium perfringens, aerobiset mikro-organismit, enterobakteerit, hiivat ja homeet) tutkii parikymmentä laboratoriota ympäri Suomea. Kampylobakteeritutkimuksia tarjoaa akkreditoituna 13 laboratoriota. STEC (shigatoksiinia tuottava E. coli) ja yersinia -bakteerit ovat hyvin rajatuista tuotteista (idut, porkkana, raakamaito) harvemmin tutkittavia mikrobeja ja niiden analytiikka on haastavaa. STEC O157 -tutkimuksia tekee tällä hetkellä Suomessa viisi laboratoriota. Eviran lisäksi yhdellä laboratoriolla on valmius serotyyppiä O157 laajempaan STEC-analytiikkaan. Yersinia-tutkimuksia tekee viisi laboratoriota. Edellisen laboratorioselvityksen mukaan yersinia-analyysien määrä olisi noin 700 kpl/v. STECin osalta vastaavaa analyysimääräarviota ei ole, mutta tämän hetkisten lakisääteisten näytteiden tutkimiseen tarvittaisiin Eviran arvion mukaan korkeintaan viisi laboratoriota. Cronobacter -lajia voidaan tutkia Eviran lisäksi Valion laboratoriossa, joka ei tarjoa palveluanalytiikkaa. Stafylokokkienterotoksiineja tutkii ainoastaan Evira. Kumpikaan laboratorio ei ole akkreditoinut kyseisiä menetelmiä. Edellisen laboratorioselvityksen perusteella valvontaviranomaisten ja elintarvikealan toimijoiden eniten teettämiä mikrobiologisia tutkimuksia ovat mikrobikriteeriasetuksen mukaiset indikaattori- ja patogeenitutkimukset sekä homeet ja hiivat. Toimijat tutkivat lisäksi mm. mikrobilääkejäämiä ja valvontaviranomaiset puolestaan kampylobakteereja, yersinioita ja Cronobacter -lajia. Edellisen laboratorioselvityksen yhteydessä toteutetun kyselyn perusteella ennen kaikkea lakisääteiset tutkimukset (esim. EY 2073/2005) vaikuttavat laboratorioiden analyysivalikoiman suunnitteluun, mikä näkyy selvästi laboratorioiden tämänhetkisessäkin tarjonnassa. 4.1.6.2 Mikrobiologinen perusanalytiikka Lähes kaikilla elintarvikelain nojalla hyväksytyillä laboratorioilla on valikoimissaan mikrobiologisia tutkimuksia, mutta laboratorioiden analyysivalikoima vaihtelee suuresti laboratorioiden välillä. Vuoden 2008 laboratorioselvityksessä pidettiin tärkeänä, että kuntien elintarvikevalvontaa palvelevissa kohtuullisen matkan päässä valvontayksiköistä sijaitsevissa laboratorioissa olisi tarjolla nk. perusanalyysivalikoima, jotta erityisesti ruokamyrkytysepidemioiden primääritutkimukset voitaisiin käynnistää tarkoituksenmukaisesti ja nopeasti. Ehdotettu perusanalyysivalikoima sisälsi taulukossa 2 esitetyt tutkimukset. 21
Taulukko 2. Perusanalyysivalikoima (Eviran laboratorioselvitys 2008). Indikaattorit Patogeeniset bakteerit Aerobiset mikro-organismit Koagulaasipositiiviset stafylokokit / Staphylococcus aureus Escherichia coli Enterobacteriaceae ph Vesiaktiivisuus Bacillus cereus ja muut bacillukset Clostridium perfringens Campylobacter jejuni / coli Listeria monocytogenes kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen Salmonella Vuoden 2014 lopulla menetelmät kaikkien em. perusanalyysivalikoiman analyysien tekemiseen on vain kahdella elintarvikelain nojalla hyväksytyllä laboratoriolla: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (Tampere) ja Porilab. Usealla laboratoriolla on menetelmät perusanalyysivalikoiman analyyseihin vesiaktiivisuutta lukuun ottamatta (Eurofins Scientific Finland Oy, Tampere; Jyväskylän ympäristölaboratorio; Metropolilab, Helsinki; Seilab, Seinäjoki; Oulun seudun elintarvike- ja ympäristölaboratorio; Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy, Kuopio; Ramboll Analytics, Lahti; Eurofins Scientific Finland Oy, Kokkolan toimipiste; Tullilaboratorio, Espoo; Evira, Helsinki). Edellä mainituissa laboratorioissa perusanalyysivalikoimaan kuuluvat mikrobiologiset menetelmät ovat pääasiassa akkreditoituja, mutta ph-määritys ja vesiaktiivisuus eivät kuulu akkreditoituun pätevyysalueeseen yhdelläkään laboratoriolla. Laboratoriot, joilla on valmius tehdä perusanalyysivalikoiman analyysejä, on merkitty liitteen 7 karttaan. Nämä mikrobiologiset perusanalyysit, joita tarvitaan ruokamyrkytysselvitysten aloittamisen lisäksi esimerkiksi mikrobikriteeriasetuksen mukaisiin omavalvontatutkimuksiin, ovat saatavilla kattavasti lähes koko maasta ja kaikkien aluehallintovirastojen alueella lukuun ottamatta Lappia, josta kuljetusmatkat laboratorioon ovat erittäin pitkät. Liitteen 7 kartalle merkityistä laboratorioista valtaosa on palvelulaboratorioita, mutta mukana on myös kaksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa elintarvikeyrityksen laboratoriota. Vesiaktiivisuutta on saatavilla vain kahdesta hyväksytystä laboratoriosta ja sen kysyntäkin on laboratorioiden mukaan vähäistä. Lainsäädäntö (EY 2073/2005) edellyttää toimijoita tutkimaan veden aktiivisuutta tarvittaessa sellaisenaan syötävistä tuotteista, jotka voivat muodostaa kasvualustan Listeria monocytogenes -bakteerille. Tutkimus on lähes yksinomaan elintarviketeollisuuden omavalvonnassa tarvittava analyysi, joka voidaan tehdä muussakin kuin Eviran hyväksymässä arvioidussa tai akkreditoidussa laboratoriossa. Edellisen laboratorioselvityksen julkaisun jälkeen vuonna 2009 Suomessa oli 11 laboratoriota, jotka tekivät kaikkia perusanalyysivalikoimaan kuuluvia mikrobiologisia analyysejä sekä ph-määritystä itse. Laboratoriot olivat pääasiassa samat kuin tällä hetkellä. Tarkasteltaessa koko mikrobiologisen perusanalyysivalikoiman saatavuutta tilanne ei siis ole heikentynyt Suomessa vuodesta 2009 vuoteen 2014. Analyysit keskittyvät kuitenkin yhä enemmän koko perusanalyysivalikoimaa tarjoaviin laboratorioihin, sillä vuoden 2014 aikana tai lopussa toimintansa on lopettanut kuusi sellaista laboratoriota, joilla on ollut valikoimissaan lähes koko mikrobiologinen perusanalyysivalikoima. 22
4.1.6.3 Trikiinitutkimukset Trikiinitutkimuksia tekee Suomessa tällä hetkellä Eviran lisäksi 16 laboratoriota (kartta liite 6). Kahdeksan laboratoriota toimii teurastamon yhteydessä eivätkä pääsääntöisesti ole palvelulaboratorioita, mutta niillä voi olla valmius tehdä jossain määrin ulkopuolisten trikiininäytteitä. Komission asetus ns. trikiiniasetuksen (EY) N:o 2075/2005 muuttamisesta antaa mahdollisuuden vähentää tai lopettaa trikiinitestauksen sellaisten sikojen osalta, jotka on kasvatettu virallisesti tunnustetuissa valvotuissa pito-olosuhteissa. Tunnustamisen hakeminen on vapaaehtoista. Tunnustamisen myöntää Evira pitopaikkaan tehdyn arviointikäynnin perusteella. Siat, jotka ovat peräisin muualta kuin virallisesti tunnustetuista valvotuista pito-olosuhteista, tutkitaan trikiinien varalta kuten ennenkin. Järjestelmä valvottujen pito-olosuhteiden tunnustamista varten otetaan käyttöön vuoden 2015 alussa. Vaikutukset tutkimusten määrään ja trikiinilaboratorioiden tarpeeseen v. 2015 arvioidaan vähäisiksi. 4.1.6.4 Kemiallinen perusanalytiikka Elintarvikkeiden kemiallisille muuttujille on lainsäädännössä hyvin vähän tutkimusvaatimuksia. Viranomais- ja omavalvonnan tutkimussuunnitelmissa tulee kuitenkin huomioida mm. ne kemialliset muuttujat, joille lainsäädäntö asettaa elintarvikkeissa tai niiden ainesosissa raja-arvoja tai enimmäis- tai vähimmäismääriä. Näitä on listattu liitteeseen 3. Laboratoriotutkimukset ovat osa elintarvikkeiden kemiallisten riskien hallintaa ja niiden valvontaa esimerkiksi tuotespesifikaatioiden, hankintasopimusten ja pakkausmerkintöjen tarkastelun, reseptilaskennan sekä tuotanto-olosuhteiden ja -tapojen säätämisen ohella. Evirassa valmistellaan parhaillaan ohjeistusta kemiallisen vaatimustenmukaisuuden valvonnasta laboratoriotutkimuksineen. Elintarvikkeiden kemiallista analytiikkaa tekee tällä hetkellä Suomessa 13 hyväksyttyä laboratoriota; näillä kaikilla on menetelmiä useiden kemiallisten muuttujien testaukseen. Lisäksi useat laboratoriot tarjoavat kemiallisia tutkimuksia alihankintana. Kemiallista analytiikkaa tarjoavat laboratoriot on merkitty liitteen 8 karttaan. Parhaiten on saatavilla ravintosisällön (=energiasisältö ja ravintoaineet) tutkimuksia sekä ph-määritys, suolan määritys ja nitraatti, joita kaikkia tutkii noin 10 laboratoriota Suomessa. Raskasmetalleja ja vitamiineja tutkii noin viisi laboratoriota. Muita liitteen 3 taulukossa mainittuja kemiallisia tutkimuksia tarjoaa 1-3 laboratoriota. Lisäksi harvinaisempia kemiallisia analyysejä tarjoavat Tullilaboratorio ja Evira. Edellisen laboratorioselvityksen perusteella viranomais- ja omavalvonnassa eniten teetetyt tutkimukset olivat elintarvikkeen ravintosisältöön ja koostumukseen liittyviä määrityksiä (mm. suola, rasva, laktoosi, kuitu). Toimijat teettivät lisäksi pestisidimäärityksiä, alkuainemäärityksiä (ml. raskasmetallit) ja jonkin verran homemyrkkymäärityksiä. Viranomaisvalvonnassa teetettiin mm. rasvan laatututkimuksia ja alkuainemäärityksiä (ml. raskasmetallit). Edellisen selvityksen kyselyn perusteella tutkittujen kemiallisten muuttujien kirjo oli laaja, mutta näytemäärät olivat useimpien muuttujien osalta pieniä (0-100 analyysiä/v). 23
Tällä hetkellä suomalaisissa laboratorioissa saatavilla olevat kemialliset tutkimukset vastaavat edellisessä laboratorioselvityksessä esille tulleita toimijoiden ja elintarvikevalvontaviranomaisten analyysitarpeita. Suurimmalla osalla palveluanalytiikkaa tarjoavista laboratorioista kemiallisten elintarvikeanalyysien valikoima on kuitenkin suppea, eikä kaikkea toimijoiden ja viranomaisten tarvitsemaa kemiallista analytiikkaa ole saatavilla yhdestä laboratoriosta. Muutaman vastauksen mukaan analyysit tilataan laboratoriosta, josta kaikki tarvittavat analyysit saadaan kerralla, vaikka se sijaitsisi kaukanakin. 4.1.6.5 Aistinvarainen analytiikka Elintarvikkeiden aistinvaraista arviointia tehdään osana toimijoiden omavalvontaa ja virallista elintarvikevalvontaa sekä valvontakohteessa prosessin äärellä että laboratoriossa. Mm. kalastustuotteiden ja teurasruhojen elintarvikekelpoisuuden arvioinnin ja mikrobiologisten ja kemiallisten jatkotutkimusten tarpeen tulisi tapahtua aistinvaraisin menetelmin. Harmonisoiduin menetelmin ja oikein suoritettuna aistinvarainen tutkimus on usein nopea tapa johtaa elintarvikenäyte muihin tutkimuksiin. Liitteeseen 4. on koottu lainsäädännössä ja suosituksissa mainittuja elintarvikkeista tehtäviä aistinvaraisia analyysejä. Eviran hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteristä ei ilmene elintarvikkeiden aistinvaraista analytiikkaa tekevien laboratorioiden lukumäärä, sillä aistinvaraista analytiikkaa ei laboratorioissa Eviraa ja VTT:tä lukuun ottamatta ole arvioitu tai akkreditoitu. Eviran aistinvaraisen arvioinnin koulutukseen osallistuneiden perusteella Suomessa on noin 30 aistinvaraista analytiikkaa tekevää laboratoriota. Todennäköisesti osa näistä tekee kuitenkin vain veden aistinvaraista analytiikkaa ja osa on elintarvikealan yritysten omavalvontalaboratorioita, jotka eivät tarjoa palveluanalytiikkaa. Edellisen laboratorioselvityksen mukaan vuonna 2007 Suomessa oli 24 elintarvikkeiden aistinvaraista analytiikkaa tekevää laboratoriota ja arviona esitettiin, että vuonna 2012 laboratorioita olisi 22. Palvelulaboratorioissa tehtävä aistinvarainen analytiikka palvelee elintarvikevalvonnan ja yritysten omavalvonnan tarpeita esimerkiksi elintarvikkeen tai pakatun veden ulkonäön, hajun, maun ja poikkeavien muutosten arvioinnissa. Lihan keittokoe ja siihen liittyvää osaamista on saatavilla teurastamolaboratorioissa. VTT on erikoistunut elintarvikekontaktimateriaaleihin liittyvään aistinvaraiseen arviointiin ja Evira puolestaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden aistinvaraiseen arviointiin. Selvitystä varten teetetyssä kyselyssä ei tullut esille aistinvaraiseen analytiikkaan liittyviä saatavuusongelmia. Aistinvaraisen analytiikan saatavuuteen ja laatuun Suomessa voi kuitenkin lähivuosina vaikuttaa Eviran päätös vähentää aistinvaraisen arvioinnin koulutusta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole muita tahoja, jotka tarjoaisivat aistinvaraiseen arviointiin sekä arviointien järjestämiseen liittyvää koulutusta. 24
4.1.6.6 Säteilytutkimukset Suomessa 26 paikallislaboratoriolla on valmius mitata elintarvikkeiden radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia, lähinnä cesiumia ja radonia (liite 9 kartta). Jokainen laboratorio palvelee useamman kunnan aluetta. Laskeumatilanteessa paikallislaboratoriot tekevät radioaktiivisuusmittauksia tilanteen kartoittamiseksi sekä mittaavat tarvittaessa oman alueensa tuotantolaitosten ja kansalaisten omia elintarvikkeita. Säteilyvaaratilanteen alkuvaiheessa mittarin erotuskyky ei ole riittävä erottamaan eri radionuklideja toisistaan eikä mittamaan tarkkoja aktiivisuuspitoisuuksia, mutta sillä voidaan todeta näytteen mahdollinen radioaktiivisuus ja toimittaa sen perusteella näyte jatkotutkimuksiin STUKiin. Mittalaitteet ovat STUKin omaisuutta ja STUK huolehtii laitteiden huollosta ja antaa teknistä tukea laitteen käytössä. STUK on tehnyt mittalaitteiden sijoituksesta sopimuksen kunnan kanssa ja useimmissa tapauksissa kunta edelleen laboratorion kanssa. STUK kouluttaa, ohjeistaa ja järjestää vertailumittauksia laboratorioille mittaustaidon ylläpitämiseksi. 4.1.7 Erityistilanteet Erityistilanteita voi esiintyä sekä normaalioloissa että poikkeusoloissa. Eviran valmiussuunnitelmassa 3 kuvataan Eviran analyysi- ja laitevalmius elintarviketurvallisuutta uhkaavissa erityistilanteissa sekä valmiusasioihin liittyvä viranomais- ja sidosryhmäyhteistyö, kuten kansalliset osaamiskeskukset ja paikallislaboratorioiden rooli. Suunnitelma toimii valvonta-asetuksen 13 artiklan tarkoittamana varosuunnitelmana ja elintarvikelain 46 :n tarkoittamana valtakunnallisena erityistilanteisiin varautumista koskevana suunnitelmana. Valmiussuunnitelma kattaa eläin- ja kasvitaudit, rehut sekä elintarvikkeet. Kuntien terveysvalvontaviranomaisten tulee laatia kuntaa koskeva erityistilanteisiin varautumista koskeva suunnitelma terveydensuojelulain (763/1994) ja elintarvikelain (23/2006) mukaisesti. Aluehallintovirastojen kunnallisissa valvontayksiköissä vuosina 2010-2013 tekemien auditointien perusteella ko. suunnitelmat on valvontayksiköissä laadittu. Säteilyvaaratilanteita varten STUK on vuonna 2013 laatinut suunnitelman radioaktiivisten aineiden mittaus- ja analysointitoiminnasta eli nk. mittausstrategian, jossa kuvataan radioaktiivisuusmittausten tavoitteet, tarpeet ja priorisointi, STUKin käytössä olevat henkilöstö- ja laitteistoresurssit sekä muiden viranomaisten valmius säteilymittauksiin säteilyvaaratilanteessa. Evira ja Valvira sekä mm. sosiaali- ja terveysministeriön opas 4 suosittavat, että kunnat sisällyttäisivät laboratorioiden kanssa tehtäviin yhteistyösopimuksiin varautumisen terveysvaaratilanteisiin. Sopimuksesta tulisi käydä ilmi mm. millä ehdoilla kiireelliset tutkimukset tehdään virka-aikana ja sen ulkopuolella sekä valmiusvarastointi perusanalytiikassa tarvittavien aineiden ja tarvikkeiden osalta. Tämän selvityksen yhteydessä teetettyyn kyselyyn vastanneista valvontayksiköistä 72 % (31 vastaajaa) oli tehnyt laboratorion kanssa sopimuksen erityistilanteiden varalta. Noin joka viides vastaaja ilmoitti, että laboratorion kanssa sovitaan joustavasti tai tarvittaessa erityisistä palvelutarpeista. 3 Evira, valmiussuunnitelma 2014, dnro 5102/0000/2014 4 Ympäristöterveyden erityistilanteet (sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:2) 25