JULKISHALLINNON PALVELUT JOULUKUU 2007 Maatalouden pääosasto Naudanliha-alan markkinatoimenpiteiden arviointi Lyhyt tiivistelmä Ernst&Young julkishallinnon palvelut Yhteistyössä AND Internationalin ja Ranskan kotieläintutkimuslaitoksen kanssa Tämän tutkimuksen on rahoittanut Euroopan komissio ja sen on toteuttanut Ernst&Young julkishallinnon palvelut yhteistyössä AND Internationalin ja Ranskan kotieläintutkimuslaitoksen (Institut de l'élevage) kanssa. Tässä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta komission kantaa.
Yhteistä markkinajärjestelyä koskevien markkinatoimenpiteiden arvioinnin on toteuttanut Ernst&Young julkishallinnon palvelut yhteistyössä AND Internationalin ja Ranskan kotieläintutkimuslaitoksen kanssa tammi marraskuussa 2007. 1 Toimenpiteiden ja arvioinnin tavoitteiden esittely 1.1 Alan erityispiirteet ja markkinatoimenpiteiden esittely Eurooppa tuottaa 12 prosenttia maailman naudanlihasta. Naudanlihan tuotannon määrä on kahdeksan miljoonaa tonnia, joka on 19 prosenttia Euroopan unionin lihantuotannosta kokonaisuudessaan. EU ei ole enää ollut omavarainen vuodesta 2002 alkaen. Kahdesta BSEkriisistä 1, huolimatta eurooppalainen kulutus ei laskenut vuodesta 1994 vuoteen 2005. Vuodesta 1964 vaiheittain käyttöönotetut naudanlihan yhteistä markkinajärjestelyä koskevat markkinatoimenpiteet muodostuvat seuraavista toimenpiteistä: julkisista interventio-ostoista, joissa kansalliset interventio-organisaatiot ostavat lihaa poistaakseen lihan ylijäämät markkinoilta ja rajoittavat näin tarjontaa hintatason säilyttämiseksi vientituesta Suurin osa YMJ-menoista muodostui vuoteen 1993 saakka näistä kahdesta toimenpiteestä. arvotulleista sekä kiinteistä ja vaihtelevista tariffeista tariffikiintiöistä Vuonna 1996 käyttöön otetut poikkeukselliset BSE-toimenpiteet ovat kyseisestä vuodesta alkaen muodostaneet suuren osan markkinatoimenpiteitä koskevista menoista. yksityisen varastoinnin tuesta. 2 Analyysiin sisällytettiin myös liitännäistoimenpiteet : teurashintojen luokitus- ja havaintojärjestelmä, elävien eläinten ja lihavalmisteiden jäljitettävyys, myynninedistämis- ja tiedotuskampanjat sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat toimenpiteet. EMOTR:n tukiosaston naudanlihamäärärahat nousivat vuonna 2005 kahdeksaan miljardiin euroon, toisin sanoen 20 prosenttiin kokonaismenoista. Markkinatoimenpiteiden osuus menoista oli vuonna 2005 vain viisi prosenttia, kun se vuonna 1989 oli ollut 83 prosenttia (kaksi miljardia euroa). Suurin menoerä oli suora tuki. Suurimpia tuottajia ja edunsaajia ovat Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Irlanti ja Espanja. 1.2 Arvioinnin tavoitteet ja soveltamisala Arvioinnissa keskitytään mittaamaan markkinatoimenpiteiden vaikutusta markkinatasapainoon, hintojen vakauteen sekä eurooppalaisen naudanlihan sisäiseen ja ulkoiseen kilpailukykyyn. Arvioinnissa pyritään analysoimaan näiden vaikutuksia tuottajien tuloihin sekä tuottajien käyttäytymistä ja määritetään toimenpiteiden muut vaikutukset. 1 Bovine Spongiform Encelopathy, naudan spongiforminen enkefalopatia 2 Tämä arviointi ei kata yksityisen varastoinnin tukea. 2
Tämän jälkeen analysoidaan markkinoiden vakauttamista koskevan tavoitteen merkityksellisyyttä ja tarkastellaan toimenpiteiden tehokkuutta. Arviointi kattaa ajanjakson vuodesta 1990 tähän päivään ja koskee tämän vuoksi ensin 12:n, sitten 15:n ja lopuksi 25 jäsenvaltion unionia. 1.3 Olosuhteiden ja toimenpiteiden kehitys ajanjakson aikana Uudistusten arvioimista varten määritettiin neljä ajanjaksoa. Ajanjaksolla 1990 1992 ensisijaisena tavoitteena oli vielä maataloustuotannon tukeminen hintatuen avulla. Ajanjaksolle oli leimaavaa Saksan yhdistyminen, josta seurasi teuraslehmien massateurastuksista johtuva väliaikainen ylitarjonta ja interventiomekanismin liikakäyttö. Ajanjaksolla 1993 1999 toteutui vuoden 1992 uudistus: tuotantosidonnaisella suoralla tuella korvattiin hintatuesta saatavat tulot johdonmukaisena seurauksena WTO:n GATT-sopimusten allekirjoittamiselle. Sopimuksilla rajoitettiin kahden markkinatoimenpiteen käyttöä: vientituki ja rajojen turvaaminen. Vuonna 1996 poikkeuksellisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja julkisten intervention-ostojen uudelleen aktivointia perusteltiin ensimmäisellä BSE-kriisillä. Ajanjakso vuodesta 2000 vuoteen 2004 oli siirtymäajanjakso, jolloin hintatukijärjestelmän soveltaminen päättyi interventiohintojen radikaaliin pudotukseen ja turvaverkon käyttöönottoon vuonna 2002. Agenda 2000-asiakirjassa hahmoteltiin seuraavaa uudistusta. Vuoden 2001 BSE-kriisi johti uusien poikkeuksellisten toimenpiteiden soveltamiseen. Viimeisen ajanjakson 2005 2006 kuluessa tuki irrotettiin tuotannosta. Jäsenvaltioissa, jotka päättivät säilyttää tuotantosidonnaisen emolehmäpalkkion, oli 61 prosenttia emolehmäkarjasta. Interventio ja OTMS-järjestely 3 eivät ole enää käytössä. Turvaverkko on edelleen hyödyllinen väline kriisitapauksissa, mutta sitä ei ole käytetty viime vuosina. Tullit ja tuontikiintiöt ovat säilyneet ennallaan. 2 Menetelmät ja välineet 2.1 Valitut menetelmät ja välineet Arviointi jakautuu kolmeen vaiheeseen: jäsentämisvaiheeseen, jossa määritetään analyyttinen menetelmä arviointikysymyksiin vastaamiseksi, tarkkailuvaiheeseen ja analysointi- ja päätelmävaiheeseen. Tilastoanalyysit perustuvat eri lähteistä (PO AGRI, FADN, PO EUROSTAT, COMEXT- ja COMTRADE-tietokannat) saatuihin erilaisiin määrällisiin tietoihin (fyysisiin ja rahoitusta koskeviin, mikrotaloudellisiin, hintoja koskeviin, tuonti- ja vientimääriä koskeviin tietoihin). Määrälliset tiedot on yhdistetty sidosryhmien (kansalliset viranomaiset, ammattijärjestöt, asiantuntijat jne.) laadulliseen tietoaineistoon. Maatilaluokitus laadittiin FADN:n avulla, ja siinä erotellaan vaikutukset karjankasvatusjärjestelmän mukaan: emolehmätilat, lihantuottajat, maitotilat, maidon- ja lihantuottajat ja hyvin pienet maatilat. 3 OTMS, yli 30 kuukauden ikäisiä nautoja koskeva järjestely: yli 30 kuukauden ikäisten eläinten lihan poistaminen elintarvikeketjusta korvattiin taloudellisesti karjankasvattajille. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 39 artikla. 3
2.2 Analyysivälineet ja -rajat Arvioinnissa kohdattiin useita esteitä, joiden vuoksi oli laadittava hypoteeseja ja suunnattava uudelleen sovellettavia menetelmiä: käytetyistä lähteistä johtuvat rajoitukset (EU:n keskihintojen edustavuus, FADN:n käyttörajoitukset, saatavuus) ja menetelmiä koskevat rajoitukset, ottaen huomioon aikaa ja resursseja koskevat rajoitukset, jotka eivät mahdollistaneet toimenpiteiden nettovaikutusten ekonometristen arviointimallien kehittämistä tai vaikutusten määrällistä mittaamista. Tehokkuutta koskeviin analyyseihin sovellettiin kustannus-hyötyanalyysia. Lisäksi markkinoiden vakauttamista koskevan tavoitteen merkityksellisyyden analyysissa ei arvioitu vuoden 2003 jälkeen sovelletun YMP:n toimenpiteitä ja välineitä. 3 Yhteenveto analyyseista 3.1 Toimenpiteiden vaikutus makrotaloudellisella tasolla 3.1.1 Vaikutus markkinoiden tasapainoon Vuodesta 1990 vuoteen 1992 markkinatoimenpiteillä oli suuri vaikutus markkinoiden tasapainottamiseen, varsinkin koska interventiot ja vientituki koskivat 12 prosenttia ja 14 prosenttia Euroopan tuotannosta, joten kyse oli merkittävästä rakenteellisesta purkautumistiestä. Vuoden 1992 uudistuksella rajoitettiin interventiovarastoja ja markkinatoimenpiteillä oli merkittävä osuus markkinoiden tasapainottamisessa vuosien 1996 ja 2001 BSE-kriisien aikana, kun ylijäämää poistettiin markkinoilta pysyvästi tai väliaikaisesti. Muilla liitännäistoimenpiteillä helpotettiin kulutuksen käynnistymistä uudelleen kriisien jälkeen. Vientituki oli edelleen merkittävässä asemassa eurooppalaisessa tuotannossa, sillä se tarjosi valtioille, joilla oli ylijäämiä, purkautumistien osalle tuotantoa. Merkitys väheni Agenda 2000-asiakirjan uudistuksen myötä, mikä johti merkittävään tuettujen vientimäärien laskuun ja vientituen tason laskuun. Viimeisellä ajanjaksolla vuodesta 2002 alkaen tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, ja markkinat ovat alijäämäiset. Tämän vuoksi tuontiin liittyvät toimenpiteet (tullit ja tariffikiintiöt) ovat yhä tärkeämpiä. Naudanliha-alan markkinatoimenpiteiden uudistuksilla ei ole ollut vaikutusta maito-alan kehitykseen eivätkä ne ole estäneet maito-alan rakenneuudistusta. Poikkeukselliset BSEtoimenpiteet hidastivat kuitenkin maitokarjan lisäämissuuntauksia estämällä naudanlihan hinnan laskun. Vuoden 1992 jälkeen muutetuilla markkinatoimenpiteillä kannustettiin edelleen naudanlihatuotantoa, mikä hidasti maitotilojen keskituotannon nousua ja kannusti emolehmien omistajia säilyttämään palkkioiden lukumäärää suurempaa karjaa. Interventioiden päättyminen ja vientituen määrän lasku kannustivat karjankasvattajia mukauttamaan ruhojen painon nousua vastaamaan paremmin EU:n sisämarkkinoiden tarpeita. 4
3.1.2 Hintatasojen ja hintavakauden vaikutus Tutkimusajanjakson alussa viralliset hinnat toimivat viitehintoina yhteisön markkinoilla: nuoren karjan hinta oli lähellä intervention kynnyshintoja. Ilmiötä selittää osittain intervention-ostojen määrä. Virallisissa hinnoissa havaitut vaihtelut heijastuivat nuorten eläinten markkinahintaan, jolla oli heijastusvaikutus muiden nautaeläinten hintaan. Vuoden 1992 uudistuksesta ja interventiohinnan laskusta huolimatta virallinen hinta toimi edelleen viitehintana myös toisella ajanjaksolla (1992 1999). Vuonna 2002 intervention kynnystä laskettiin turvaverkon tasolle, mistä seurasi matalien virallisten hintojen ja nuoren karjan hintatason merkittävä eriytyminen. Tullien taso säilytettiin rajoittavana ajanjakson alussa (3,06 /t), millä oli suuri merkitys yhteisön hintojen tukemisessa. Vuoden 1992 jälkeen ne laskivat vuoteen 2002 mennessä 1,77 euroon tonnilta (126 prosenttia turvaverkosta). Ajanjakson lopussa tullit auttoivat säilyttämään yhteisön markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden välisen hintaeron tuontia hidastamalla. 4 Vientituki on yksi tapa arvottaa naudanruhon arvoa, mutta sillä ei ole voimakasta vaikutusta hintatasoon, sillä viennin määrä on pienempi kuin yhteisön markkinoille saatetut määrät. 3.1.3 Vaikutus kilpailukykyyn Toimenpiteiden mahdollistama markkinatasapaino hintojen ja määrien osalta ei rohkaissut parantamaan sisäistä kilpailukykyä, vaan ajanjaksolle on leimaavaa naudanlihan valkoiselle lihalle menettämä markkinaosuus sekä yksilöllisen kulutuksen maailmanlaajuinen lasku. Tariffikiintiöt, jotkut tuottajien vastaukset (teollisten yksiköiden kehittäminen kuluttajamyyntiä varten, innovaatiot/monipuolistaminen) ja laadunvarmistusjärjestelmien perustaminen ovat auttaneet säilyttämään eurooppalaisen naudanlihan houkuttelevuuden sisämarkkinoilla yhdessä liitännäistoimenpiteiden kanssa. Toisaalta ulkoisilla markkinoilla eurooppalaisen tuotannon kilpailukyky on hyvin heikko naudanlihan maailmanmarkkinahintojen vuoksi. Vain vientituki auttaa EU:sta peräisin olevaa lihaa säilyttämään kilpailukykynsä. Ajanjaksolla 1990 1992 korkea vientituki, joka toisinaan vastasi jopa 50 prosenttia interventiokynnyksestä, antoi mahdollisuuden löytää markkinoita (myydä kiintiöt ylittävä tuotanto). Vientituen määrän lasku vuoden 1995 jälkeen tapahtui samaan aikaan viennin vähenemisen kanssa, joka johtui myös alentuneesta tarjonnasta. Ajanjaksolla 2000 2004 eurooppalaisista hinnoista tuli osittain riippumattomia virallisista hinnoista ja ne erkanivat voimakkaasti maailmanmarkkinahinnoista (joiden viitehinta on Argentiinan hinta), mikä vähensi suuresti eurooppalaisen lihan kilpailukykyä, huolimatta jatkuvasta vientituesta. Myynti keskittyi Venäjälle ja tietty kauppa loppui vuonna 2006 (eläinten myynti). Ilman vientitukea eurooppalainen liha oli viimeisellä ajanjaksolla kilpailukykyistä maailmanmarkkinoilla, ja sitä vietiin yksi prosentti Euroopan unionin tuotannosta. 4 Markkinatoimenpiteiden mahdollistaman hintaeron arvioimiseksi käytettiin kontrafaktuaalista analyysia ilman markkinatoimenpiteitä oletetuista naudanlihan pohjahinnoista. 5
3.2 Toimenpiteiden vaikutus mikrotaloudellisella tasolla 3.2.1 Toimenpiteiden vaikutus maataloustuloon Ottaen huomioon markkinatoimenpiteiden vaikutuksia hintatasoon ja vakauteen koskevista analyyseista tehdyt päätelmät vaikuttaa siltä, että toimenpiteiden avulla kyettiin säilyttämään tuottajien korkeampi tulotaso, kuin mikä se olisi ollut maailmanmarkkinoilla. Vaikka toimenpiteiden merkitys laski ajanjaksolla 1992 2003, se on kuitenkin edelleen merkittävä, koska karjankasvattajien kannalta ainoastaan tullien säilyttäminen piti yllä lisätuloja verrattuna maailmanmarkkinahintoihin. Lisäkustannukset (enimmäistaso) ovat kuitenkin 33 prosenttia tulosta vuosityöyksikköä kohden ja 22 prosenttia perhekohtaisesta maataloustyöyksiköstä ajanjaksolla 2000 2003 (kun ne olivat 45 prosenttia ja 33 prosenttia ajanjaksolla 1993 1999). Tulokset olisi analysoitava alakohtaisesti ja harkitsevasti, varsinkin koska hinta- ja bruttoarvonlisäysindeksit vuosityöyksikköä kohden eivät vaikuta korreloivan ajanjakson aikana. Tuen ja markkinoilta saatujen tulojen välinen tasapaino on muuttunut arviointiajanjakson aikana YMP:n peräkkäisten uudistusten mukaisesti, ja tuki muodostaa nyt merkittävän osan maataloustuottajan tuloista. Vuoden 1995 jälkeen lihantuottajien maataloustulo markkinoilta (tuki pois lukien) oli alijäämäinen ja vastasi ajanjaksolla 2002 2004 vain 33 prosenttia tuloista. Emolehmätiloilla osuus oli 25 prosenttia ajanjaksolla 2002 2004, kun se ajanjakson alussa oli ollut 87 prosenttia. Lypsykarjatilojen sekä maitoa ja lihaa tuottavien tilojen osalta (ainoat, joiden perhekohtainen maataloustulo säilyi positiivisena ilman tukea) 77 ja 67 prosenttia tuloista tuli ajanjaksolla 2002 2004 vielä markkinoilta. Vaikka markkinatoimenpiteillä on tehokas kerrannaisvaikutus talousarvion tasolla (markkinatoimenpiteiden kustannusten laskun vuoksi), niiden taloudellinen vaikutus tuloihin on alle yksi koko arviointiajanjakson aikana, ja markkinatoimenpiteiden kustannukset (talousarviokustannukset + piilevä hyöty tuottavuuden kannalta) ylittävät hintatuen mahdollistaman arvonnousun. 3.2.2 Tulojen jakautumisen muuttuminen Pikemminkin suoran tuen käyttö: muutti merkittävästi tulojen jakautumista eri maatilaluokkien ja eri alueiden kesken ja vaikutti myönteisesti emolehmätilojen tuloihin. Toisaalta naudanlihatuotannon tulojen jakautuminen muuttui suurille tiloille suotuisaksi, osittain markkinatoimenpiteiden vuoksi. Koska hintojen vaikutus tuloihin oli negatiivinen vuoteen 2001 asti, ainoastaan määrien kasvu ja parantunut tuottavuus kompensoivat markkinoilta saatujen tulojen laskua. Lopuksi maantieteellisellä tasolla muutokset tulojen jakautumisessa noudattavat alueellisten alojen erityispiirteitä. 3.2.3 Toimenpiteiden vaikutukset tuottajien valintoihin Suoran tuen lisääntynyt painoarvo karjankasvattajien käyttöresursseissa johti markkinahintojen entistä pienempään vaikutukseen karjankasvattajien tuloissa, ja hinnat vaikuttavat yhä vähemmän karjankasvattajiin. 6
Lihantuottajat, jotka pystyvät tasapainottelemaan karjankasvatuksen ja viljantuotannon myynnin välillä, ovat kuitenkin tietysti herkempiä kokemaan markkinahintojen vaihtelun. Pitkällä ajanjaksolla koko naudanliha-alan investointipyrkimysten väheneminen 5 kuvaa sitä, etteivät tuotantoresurssit ole parantuneet. Naudanlihan tuotannon kannattavuuden lasku, suoran tuen kasvava merkitys ja heikot markkinanäkymät viittaavat siihen, että karjankasvattajat pienentävät hinnanalennuksiin liittyvää rakenteellista riskiään eivätkä halua ottaa luottoa. 3.3 Kustannukset kuluttajalle ja toimenpiteiden yleinen vaikuttavuus Lissabonin strategian kannalta Kuluttajalle aiheutuvat vuosikustannukset ovat 13 prosenttia tämän vuotuisesta naudanlihaan käyttämästä rahasta, 25 euroa ensimmäisellä ajanjaksolla (1990 1992) ja 15 euroa ajanjakson 2000 2003 lopussa. Taloudellinen tehokkuus tuotantotasolla ja vaikuttavuus talouteen jäivät alle yhden koko ajanjaksolla: yhden euron investoinnista palaa naudanliha-alalle ja talouteen yleensä alle euro, kun otetaan huomioon maatilojen tuottavuuden lasku hintatuen seurauksena, markkinatoimenpiteiden talousarviokustannukset kansalaiselle ja kulut kuluttajalle. Saatu lisäarvo ja markkinatoimenpiteiden avulla säilytetty tuotanto eivät kompensoi tuottavuuden kasvua, jota olisi mahdollisesti ollut havaittavissa maatiloilla ilman markkinatoimenpiteitä. Näihin tuloksiin eivät kuitenkaan sisälly muut ulkoiset tekijät: ilman markkinatoimenpiteitä olisi todennäköisesti havaittu toisenlaista epätasapainoa koko eurooppalaisella naudanlihaalalla, ja sillä olisi todennäköisesti ollut vaikutuksia tasapainoon koko maailmassa. 4 Päätelmät ja suositukset 4.1 Päätelmät Arvioinnissa tunnustetaan markkinatoimenpiteiden ja niitä tukeneiden uudistusten yleinen vaikuttavuus: jokaisen välineen painoarvo on muuttunut arviointiajanjakson aikana, mikä on vaikuttanut voimakkaasti vaikutusten tyyppiin ja tasoon. Makrotaloudellisella tasolla markkinatoimenpiteiden vaikutukset vähenivät asteittain niiden aiheuttamien haitallisten vaikutusten myötä ajanjakson alussa, mutta niiden vaikutus yhteisön sisäisiin hintoihin ei loppunut (ajanjakson lopussa tullit olivat vielä käytössä ja niillä oli vaikutusta yhteisön sisäisten hintojen tasoon). Toimenpiteet eivät kuitenkaan parantaneet sisäistä kilpailukykyä, ja kilpailukyky maailmanmarkkinoilla on edelleen heikko. Vuoden 1996 poikkeukselliset toimenpiteet (intervention-ostojen käynnistäminen sekä OTMS) estivät kysynnän ja tarjonnan välisen epätasapainon, ja liitännäistoimenpiteillä, niin tässä yhteydessä käynnistetyillä kuin vahvistetuillakin, oli voimakas vaikutus kysynnän palauttamisessa. Myös markkinoiden muuttuminen alijäämäisiksi vuonna 2002 vähensi tuetusta viennistä saatavaa hyötyä. Myös hukkavaikutus väheni. Mikrotaloudellisella tasolla vaikutukset vähenivät markkinatoimenpiteiden uudistusten myötä. Huolimatta suoran tuen vahvistamisesta ajanjakson aikana, markkinatoimenpiteillä saatiin edelleen aikaan merkittäviä lisätuloja. Pelkästään tullien säilyttäminen takasi 5 bruttoinvestointien suhdeluku ilman tukia markkinoilta ja suorasta tuotantotuesta saatavasta bruttoarvonlisästä 7
karjankasvattajille keskimäärin noin 33 prosentin voiton AWU:ta kohden 6 ja 22 prosentin tulonlisäyksen ajanjaksolla 2000 2003. Näistä hinta- ja tulovaikutuksista huolimatta markkinatoimenpiteiden taloudellinen tehokkuus on alle yhden niin mikrotaloudellisen tason tulovaikutusten kuin koko alan tuotantotason osalta. Ilman markkinatoimenpiteitä olisi todennäköisesti havaittu toisenlaista epätasapainoa koko eurooppalaisella naudanliha-alalla, ja sillä olisi todennäköisesti ollut vaikutuksia tasapainoon koko maailmassa. Lisäksi koko ajanjakson aikana havaittiin seuraavia muita vaikutuksia: toimijoiden kannalta hyödyllinen kansallisten hintojen seurantajärjestelmien edustavuus, naudanliha-alan rakenneuudistukseen osallistuminen suosimalla maatilojen kiinteistöjärjestelyjä suurempien maatilojen eduksi ja myönteiset vaikutukset kansanterveyden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Markkinoiden vakauttamista koskeva tavoite ei lopulta ole uuden YMP:n yhteydessä olennainen lukuun ottamatta kriisitilanteita. Se ei ole yhdenmukainen kestävän kehityksen ja kuluttajien suosimien kohtuullisten hintojen kaltaisten ratkaisevien tekijöiden kanssa. Lisäksi kun otetaan huomioon hintojen lasku ja entistä laajempi epävakaus, jota ruokkii tuen tuotannosta irrottamisen mahdollisesti aiheuttama uhka sellaisilla maaseudun laidunmailla sijaitsevien emolehmätilojen selviytymiselle 7, joilla muu toiminta ei ole mahdollista, on sovellettava pikemminkin uudistetun YMP:n välineitä. 4.2 Suositukset Arvioinnissa esitetään tämän vuoksi seuraavat suositukset eri interventiovälineiden mahdollisesta kehittämisestä: interventiomahdollisuuden ja poikkeuksellisten toimenpiteiden käynnistämismahdollisuuden säilyttäminen sellaisen toimintajärjestelmän perustamiseksi, jota voidaan hyödyntää nopeasti ja tehokkaasti kriisitilanteessa ja hintojen romahtaessa, liitännäistoimenpiteiden ja varsinkin tiedotus- ja viestintätoimenpiteiden säilyttäminen, sillä ne ovat osoittaneet tehokkuutensa, nyt jo vanhentuneen vientitukivälineen lakkauttaminen, vaikka se onkin edelleen tehokas heikomman laadun tuotteiden myymisessä, tosin yhä vähäisempien määrien, teurashintojen havaintojärjestelmän säilyttäminen sen tehokkuuden ja hyödyllisyyden vuoksi ja tullien ja tariffikiintiöiden asteittaiset muutokset seuraavien periaatteiden mukaisesti: 1. tuotannon rakenteellinen vähentyminen Euroopassa ja tämän aiheuttama vientitarpeiden lisääntyminen, 2. matalampien tullien ja lisääntyneiden kiintiöiden yhdistelmä on toteutettava kohdennetulla ja täsmällisellä tavalla tuotetyypistä riippuen markkinoiden avoimuuden nykytason yhdentämiseksi ja 6 vuosityöyksikkö 7 koska hinnoilla on merkittävä osuus maatilan tuloista 8
3. tariffikiintiöt vaikuttavat soveltuvilta, sillä ne mahdollistavat tuonnin markkinoiden mukaisen hallinnan niin määrän kuin laadunkin osalta ja rajoittavat tuonnin aiheuttamaa hintojen epävakautta rajoittamalla maahantuontia täysimääräisin tullein. 9