LAPSET JA NUORET MEDIAOSALLISTUJINA

LAPSET JA NUORET MEDIAOSALLISTUJINA Osallistumista tukevan mediakasvatuksen toimintaohjelma Raportit ja selvitykset 2011:28

Opetushallitus Raportit ja selvitykset 2011:28 ISBN 978-952-13-5043-6 (nid.) ISBN 978-952-13-4994-2 (pdf) ISSN-L 1798-8918 ISSN 1798-8918 (painettu) ISSN 1798-8926 (verkkojulkaisu) Taitto: Edita Prima Oy/PSWFolders Oy/Timo Päivärinta www.oph.fi/julkaisut

SISÄLTÖ 1. Osallistumista tukevan mediakasvatuksen toimintaohjelma mikä se on?...5 2. Mitä on osallistumista tukeva mediakasvatus?...7 2.1. Joukkotiedotuskasvatuksesta mediakasvatukseen sekä viestintä- ja mediaosaamisen kehittämiseen... 7 2.2. Mediataidot ovat tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja... 8 3. Osallistumista tukeva mediakasvatus opetussuunnitelman perusteissa ja paikallisessa opetussuunnitelmassa...11 3.1 Osallistumista tukeva mediakasvatus aihekokonaisuuksissa... 11 3.2 Osallistumista tukeva mediakasvatus oppiaineissa... 11 4. Osallistumista tukeva mediakasvatus ammatillisen peruskoulutuksen tutkintojen perusteissa...18 5. Osallistumista tukevan mediakasvatuksen vahvistaminen toimintaohjelmalla...19 5.1. Osallistumista tukevaa mediakasvatusta koskeva kysely... 19 5.1.1. Osallistumista tukeva mediakasvatus ja yleissivistävä koulutus... 20 5.1.2. Osallistumista tukeva mediakasvatus ja ammatillinen peruskoulutus. 31 6. Opetuksen ja koulun toiminnan mediakasvatuksellinen vire -toimintaohjelma koko koululle...38 6.1. Tavoitteet kunnossa... 38 6.2. Toimintakulttuuri tukee oppilaiden mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa... 40 6.3. Osaamisesta pidetään huolta... 43 6.4. Uusin tieto- ja viestintätekniikka osallistumista tukevien toimintamallien mahdollistajana... 43 6.5. Yhteistyö ja kumppanuudet... 45 6.6. Johtaminen... 45 6.7. Kouluastekohtaiset mallit... 46 6.7.1. Esiopetus ja vuosiluokat 1 2 (6 8-vuotiaat)... 46 6.7.2. Vuosiluokat 3 6 (9 12-vuotiaat)... 52 6.7.3. Vuosiluokat 7 9 (13 15-vuotiaat)... 60 6.7.4. Lukiokoulutus (16 18-vuotiaat)... 67 6.7.5. Ammattikoulutus(16 24-vuotiaat)... 73 3

4

1 Osallistumista tukevan mediakasvatuksen toimintaohjelma mikä se on? Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö sopivat vuotta 2011 koskevassa tulossopimuksessa osallistumista tukevan mediakasvatuksen kehittämis- ja toteuttamissuunnitelman tekemisestä kouluille ja oppilaitoksille. Toimeksiannon otsikko tiivistettiin työprosessin aikana osallistumista tukevan mediakasvatuksen toimintaohjelmaksi. Varsinaiseksi nimekseen ohjelma sai Lapset ja nuoret mediaosallistujina. Samanaikaisesti Opetushallitus toteutti opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta kaikkia maan perusopetuksen kouluja, nuorten lukiokoulutusta antavia oppilaitoksia ja ammattikoulutuksen oppilaitoksia koskevan kyselyn demokratiakasvatuksen toteutumisesta elo-syyskuussa 2011. Tämän kyselyn avulla haettiin konkreettista tietoa koulujen ja oppilaitosten osallistumista tukevasta toimintakulttuurista, lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista koulun arjessa, oppilaskuntatoiminnasta sekä yhteistyöstä koulujen ja oppilaitosten ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Kyselyyn kuului myös osallistumista tukevaan mediakasvatukseen liittyviä kysymyksiä (kysymykset 18 a - e, 19 a h, 20 b. 22, 23 b a 25). Näiden mediakasvatukseen kohdennettujen kysymysten tulokset ja johtopäätökset on koottu taustoittamaan tätä mediakasvatuksen toimintaohjelmaa (luku 5.1.). Toimintaohjelmaan on lisäksi koottu osallistumista tukevan mediakasvatuksen taustaa, menetelmiä, materiaaleja sekä vaikuttamisen tapoja ja paikkoja. Luvussa 6 on osallistumista tukevan mediakasvatuksen kehittämisohjelman runkoa koko koulun tasolle. Menetelmälliset toimintamallit puolestaan on koottu muistion lukuun 7. Ne on ryhmitelty kouluasteittain, jotta opettajat löytäisivät helposti opetukseensa soveltuvat menetelmät. Laadukas ja tavoitteellinen mediakasvatus ei toteudu irrallisia pedagogisia vinkkejä kokoamalla. Osallistumista tukevan mediakasvatuksen tulisi kulkea punaisena lankana läpi koko kasvatus- ja opetustyön, sillä tunne osallisuudesta on niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin äärimmäisen merkittävä. Osallistumista tukevan mediakasvatuksen toimintaohjelman tavoitteena on, että mediakasvatus tukee jokaisen lapsen ja nuoren osallistumista. mediakasvatusta toteutuu kaikessa opetus- ja kasvatustyössä. se toteutetaan opettajien ja oppilaiden yhteistyönä. se perustuu koko työyhteisön asiantuntemukselle. se tekee erilaisen osaamisen näkyväksi ja vahvistaa koulun yhteisöllistä kulttuuria mediakasvatus toteutuu oppijaa osallistaen kullekin ikäkaudelle soveltuvin tavoin osallistumista tukeva mediataitojen oppiminen perustuu erilaisten mediasisältöjen tuottamiselle, yhdessä tekemiselle ja jakamiselle, yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistamiselle. osallistumista tukeva mediakasvatus kehittää opettajan ja oppilaan mediasisältöjen käyttötaitoja (tietoturva, yksityisyys, lainsäädäntö, oikeudet, velvollisuudet, tekijänoikeudet) osallistumista tukevaan mediakasvatukseen sisältyy arjen mediakulttuurin rikkaus 5

Toimintaohjelman ovat laatineet yleissivistävän koulutuksen osalta opetusneuvokset Pirjo Sinko, Ritva Järvinen, Mikko Hartikainen, Kristina Kaihari ja Ella Kiesi. Ammatillisen koulutuksen osuudesta kyselyn tulosten koonnissa on vastannut opetusneuvos Juhani Pirttiniemi ja asiantuntija Minna Taivassalo-Salkosuo. Ruotsinkielisten koulujen vastaukset on analysoinut opetusneuvos Ingelisa Wikholm. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen toimintatapoja ideoitiin yhteistyössä Mediakasvatusseuran hallituksen kanssa työpajatyöskentelynä Opetushallituksessa toukokuussa 2011. Syksyllä 2011 kutsuttiin koolle kolme yleissivistävän koulutuksen kouluastekohtaista työpajaa. Näihin ideointitilaisuuksiin kutsuttiin tunnettuja, mediakasvatusta työssään painottavia opettajia. Opettajat laativat menetelmistään ja toteuttamistaan projekteista kuvauksia, joista yliopisto-opettaja Hanna Niinistö muokkasi konkreettiset toimintamallit. Alkuperäiset kuvaukset laatineiden opettajien nimet näkyvät kunkin toimintamallin lopussa. Lisäksi Hanna Niinistö pyysi myös joiltakin keskeisiltä sidosryhmiltä osallistavan mediakasvatuksen toimintamalleja. 6

2 Mitä on osallistumista tukeva mediakasvatus? Osallisuus perustuu lapsen ja nuoren oman äänen kuulemiselle, kunnioittamiselle ja huomioon ottamiselle koulun toimintakulttuurissa, sen erilaisissa koulunpitoon kuuluvissa menettelyissä ja ratkaisuissa. Koulussa osallisuuden edistäminen etenee vähitellen lapsen ja nuoren äänen kuulemisesta kohti heidän laajempaa yhteiskunnallista vaikuttamistaan. Hyviä käytäntöjä ja menetelmiä osallistumisen vahvistamiseksi on tärkeä levittää ja ottaa käyttöön, mutta merkittävältä osaltaan kysymys on pedagogisesta asenteesta, joka joko mahdollistaa tai ei mahdollista osallisuuden kulttuuria. Digitaalisen ajan kulttuuri omaksutaan pääosin omaehtoisesti koulun ulkopuolella. Tämän päivän media yhdistää ja osallistaa, ja nämä median ominaisuudet tulee ottaa perinteisten oppimisympäristöjen rinnalle. Median toimintaympäristöt tulee kytkeä johdonmukaisesti opetukselle asetettuihin tavoitteisiin niin yksittäisen opettajan, oppiaineiden yhteistyön kuin koko koulun toimintakulttuurin tasolla. Rehtori on avainhenkilö tämän pedagogisen tahtotilan toteuttamisessa ja osallistumista tukevan mediakasvatuksellisen vireen vahvistamisessa. 2010-luvun mediakasvatus on osallistumista tukevaa. Koulussa näkyvät ja kuuluvat nuorten arjen median lukutaidon alueet: osallisuus, sosiaalisuus, yhteistoiminnallisuus, multimodaalisuus. Osallistumista tukeva mediakasvatus tukee oppilaiden mahdollisuuksia ilmaista itseään ja ymmärtää muiden näkemyksiä. Suojelunäkökulmat näyttäytyvät turvallisen viestintä- ja mediaympäristön luomisena, mikä on kouluja velvoittava haaste. Osallistumista tukevassa mediakasvatuksessa korostuu mediakulttuurin multimodaalinen luonne. Opetuksessa huomioidaan median rinnakkaiset esitysmuodot, joita kielen rinnalla ovat kuva, ääni ja kehollisuus. Opetus perustuu eri tiedonalojen yhteistyölle ja asiantuntemukselle, joilla rakennetaan yhteisöllistä ja osallistumista tukevaa kulttuuria. Osallistumista tukeva mediakasvatus lähtee oppilaan arjesta ja elämismaailmasta nousevista kysymyksistä ja vaikuttamisen tarpeista. Siihen sisältyy arjen mediakulttuurin moninaisuus ja rikkaus. Se painottaa oppijan kuulemista ja kulttuuria, sisältöjen tuottamista, yhdessä tekemistä ja jakamista, yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistamista mahdollisimman turvallisessa mediaympäristössä. Osallistumisella on kulttuurinen, sosiaalinen sekä yhteiskunnallinen luonne ja konteksti. 2.1 Joukkotiedotuskasvatuksesta mediakasvatukseen sekä viestintä- ja mediaosaamisen kehittämiseen Nykyisen mediakasvatuksen juuret ovat 70-luvun uuden peruskoulun joukkotiedotuskasvatuksessa, jonka kehittäminen liittyi Suomessa samanaikaisesti tapahtuneeseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen aktivoitumiseen. Joukkotiedotuskasvatuksen tavoitteena oli ennen kaikkea kriittinen ja analyyttinen viestien vastaanotto. Ajan mediavälineet olivat julkisen palvelun massamedioita, eivätkä ne tuolloin olleet koululaisten käytössä. Keskeisenä erona nykypäivään voidaankin nähdä, ettei kaupallista ja mainosrahoitteista mediaa käytännössä ollut. 1970-luvun mediateknologia ei mahdollistanut digitaalisen ajan vuoro- 7

vaikutteisuutta ja käyttäjälähtöistä sisällöntuottamista. Koululaisten oma osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun oli kuitenkin aktiivista. Koululehtiä tehtiin, median viestintää osallistuttiin. Keskeiset välineet olivat sanomalehdet, radio, elokuva ja televisio. Elettiin analogista aikaa. 1980-90-luvuilla koulujen viestintäkasvatuksessa vahvistettiin ja monipuolistettiin ilmaisullisia tavoitteita. Median eri ilmaisumuodot ja -kielet tulivat opetuksen kohteiksi. Viestintävälineistä sanomalehtien koulukäytön rinnalle tulivat vahvemmin myös aikakauslehdet, kun 1970-luvulla alkanut sanomalehti koulussa toiminta sai 80-luvulla rinnalleen Aikakauslehti koulussa -hankkeen. Myös audiovisuaalisen median käyttö monipuolistui. Kriittisyyttä opittiin tekemälle itse erilaisia mediatuotoksia animaatioista uutisiin. Ensin videot ja myöhemmin tietokoneet yleistyivät mediakasvatuksen välineinä. Audiovisuaalisen median tuottaminen tuli mahdolliseksi muillekin kuin alan ammattilaisille videokameroiden ja editointiohjelmien halventuessa ja yleistyessä. Kouluissa laitteiden saatavuus ja käyttötaito nousivat kuitenkin vielä usein viestintäkasvatuksen esteeksi. Elokuva- ja televisiokasvatus nähtiin pian liian suppeana käsitteenä kuvaamaan uuden tietotekniikan mahdollistamaa audiovisuaalisen median opetusta. Laajentunutta mediatodellisuutta kuvaava mediakasvatus-käsite alkoi yleistyä. Vaikka mediakasvatuksen kehittämistyön juuret ovat massamedioissa, voidaan 1980- luvulla alkaneen tietotekniikkabuumin katsoa korostaneen rajatumpaa tieto- ja viestintäperustaista oppimista laajemman kompetenssiperustaisen opetuksen ja integraatioon perustuvan mediakasvatuksen sijaan. 1990-luvulla integratiivinen mediakasvatus ja tietoja viestintätekniikan opetus nähtiin usein erillisinä opetus- ja kasvatustehtävinä. Vasta viime vuosina on syntynyt aito pyrkimys ja kipeä tarve yhteisiin päämääriin ja toteuttamistapoihin. Kun mediat yhdentyvät (konvergoituvat) ja niiden merkitys arjessa kasvaa, täytyy myös mediaopetuksen eheytyä (integroitua). Osallistavassa mediakasvatuksessa on aina ensisijaisesti kysymys siitä, mitä, miten ja ennen kaikkea miksi viestitään. 2000-luvulla media on kehittynyt yhä vuorovaikutuksellisemmaksi ja henkilökohtaisemmaksi sekä lähes kaikkialle ulottuvaksi toimintaympäristöksi. Media mahdollistaa nyt ennennäkemättömän helposti kansalaisten monenlaisen osallistumisen ja sisällöntuottamisen. Printtimedian ja tutun sähköisen median rinnalle ovat tulleet sosiaalinen ja mobiili media. Nopea tekninen kehitys on tuottanut yhä helpompia teknisiä laitteita lasten ja nuorten kommunikaatiovälineiksi. Samanaikaisesti mediatodellisuuden muutos on tuottanut tekijänoikeuteen ja yksityisyydensuojaan liittyviä uusia ja osin ratkaisemattomia kysymyksiä. Myös mediasisältöjen viihteellistymiseen sekä viihteen ja asiasisällön rajan hämärtymiseen liittyy paljon kasvatuksellisia haasteita. Lisäksi globaalin ja kansallisen median omistuksen keskittyminen on johtanut jatkuvasti suurempiin ja harvalukuisempiin yhtiöihin ja media-alan klustereihin. Keskittymistä on tapahtunut lisäksi siten, että mediakonsernien perustoiminta pitää yhä useammin sisällään monia median toimialoja, kuten sanoma- ja aikakauslehdet, kirjakustannuksen, verkkomedian sekä televisioja radiotoiminnan. Median omistuksen keskittymisen suorien ja epäsuorien vaikutusten ymmärtäminen ja niiden huomioiminen on mediakasvatuksessa yhä keskeisempää. 2010-luvulla koulukulttuurin haasteena on vastata mediakulttuurin murrokseen niin, että kuilu koulun ja lasten ja nuorten arjen välillä ei olisi liian iso, että koulun ja vapaaajan kulttuurit eivät erkaantuisi liikaa toisistaan. Oppilaiden ja koulun mediakulttuurien - media-arjen, median hyöty- ja viihdekäytön - tulisi kohdata. Mediakasvatus kattaa kulttuuristen lukutaitojen kirjon sanan, kuvan, äänen ja liikkeen sekä niiden yhdistelmät. 8

Laaja tekstikäsitys on kirjoitettu opetussuunnitelman perusteisiin jo 2000-luvun alussa, ja jatkuva tekninen kehitys muuntaa ja monipuolistaa mediatekstien maailmaa edelleen. Opetus rakentuu konstruktivismin periaattein aiemmin opitun pohjalle: lasten ja nuorten vapaa-ajalla (informaalisti) ja muulla tavoin oppimat mediataidot ovat formaalin opetuksen perustaa. Esimerkiksi internetin ja sosiaalisen median vastuullinen käyttö, mediasisältöjen kriittinen arviointi, kaupallisen ja ei-kaupallisen viestinnän erottaminen, median erilaisten käyttötapojen hallinta ja oppimispelien hyödyntäminen edellyttävät monipuolisia mediataitoja. Mediataidot ovat kommunikatiivista yleissivistystä, jonka pohja luodaan perusopetuksessa kodin ja koulun yhteistyössä. Tulevaisuudessa korostuvat kansainvälisesti orientoituneet kommunikointitaidot. Parhaimmillaan medialuku- ja mediakirjoitustaito mediataidot aktivoivat ihmisen psyykkistä liikkuvuutta ja luovat edellytykset älylliselle notkeudelle ja osallistuvalle elämäntyylille, niin työssä kuin vapaa-aikana, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Mediataitojen kehittyminen liittyy ihmisten kanssakäymisen joustavuuteen, suvaitsevaisuuteen, mielenkiinnon kohteiden monipuolistumiseen, muutoshalukkuuteen, aloitteellisuuteen ja innovaatiokykyyn. Mediat ja niiden vahvasti kansainvälinen sisältö solmiutuvat yhä laajemmin lasten ja nuorten elämäntapaan ja elämänhallintaan kaikilla tasoilla. On kyse tulevaisuuden kansalaisen taidoista, jotka koskevat siten kaikkia ikäluokkia. 2.2 Mediataidot ovat tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja Mediakasvatuksella tavoitellaan taitoja ja osaamista. Mediataidoista puhutaan myös esimerkiksi medialukutaitona tai mediakielitaitona tarkoittaen pitkälti samankaltaisia taitoja. Mediaosaamisella viitataan yksilön mediataitovalikoimaan, joka aktivoituu käyttöön tilannekohtaisesti. Mediataitojen ja -osaamisen keskiössä on vahvistunut toimijuus ja persoona, joka hallitsee erilaisia mediaympäristöjä ja viestintätilanteita. Mediataidot nähdään siis tietoyhteiskunnassa kansalaistaitoina. Mediakasvatuksen ulottuvuuksia voidaan kuvata seuraavasti: Mediakasvatuksen ulottuvuus ilmaisu, luovuus, sisältöjen tuottaminen analyyttinen, kriittinen mutta myös eläytyvä ja nauttiva vastaanotto aktiivinen ja kriittinen tiedonhankinta suojelu ja turvallisuus osallistava, osallistumista tukeva Oppilaan/opiskelijan rooli ilmaisija, kertoja ja sisällön tekijä erittelijä ja kriittinen vastaanottaja, viihtyjä ja eläytyjä tiedon etsijä, hankkija, käsittelijä, välittäjä suojelun kohde, turvallinen käyttäjä tekijä, vaikuttaja, osallistuja KUVIO 1. Mediakasvatuksen ulottuvuudet 9

Mediataidot ja -osaaminen on yksilön ymmärrystä mediasta ja sen toiminnasta yhteiskunnassa ja omassa elämässä, edellä mainittujen avainalueiden hallintaa ja tiedon soveltamista käytäntöön. Perustaitoina voidaan pitää muun muassa kykyä tunnistaa medioita tiedon lähteinä ja tiedonhankintakykyä, kykyä käyttää symbolisia ja esteettisiä ilmaisumuotoja ja kykyä oivaltaa median välittämiä merkityksiä. Kehittyneimmissä taidoissa ovat mukana median avainalueisiin liittyvien sisältöjen analyysi, vertailu, arviointi, synteesi, abstrahointi ja kyky luovaan median käyttöön. Näiden jatkuvasti kehittyvien taitojen avulla voidaan monipuolisesti ja kriittisesti vastaanottaa ja valita medioita ja tekstejä, arvioida ja analysoida niitä, sekä tuottaa mediatekstejä ja -merkityksiä. Näitä taitoja voi lähestyä kognitiivisina, emotionaalisina, moraalisina, esteettisinä, affektiivisina, motorisina, sosiaalisina, persoonallisina ja yhteiskunnallisina taitoina, jotka voivat liittyä moniin eri oppiaineisiin sekä tutkintojen osien ammattitaitovaatimuksiin. Yksinkertaisemmin sanoen: mediataitoja voidaan katsoa tiedon, tunteen tai tahdon näkökulmista. Mediataitojen ja mediaosaamisen kehittymistä voidaan arvioida ja tarkastella muun muassa: oppilaan/opiskelijan kehittymistä mediaesitysten tekijänä sekä tuotannon prosessien ja mediatuotantojen yhteiskunnallisten taustojen ymmärryksen avartumista oppilaan/opiskelijan kehittymistä median ilmaisutapojen (siis kielen, kerronnan) ja median tarjolle asettamien kuvien erittelyn ja analysoinnin (representaatioiden) hallinnassa oppilaan/opiskelijan tutkivan otteen kehittymistä omasta ja yleisöjen median käytöstä sekä toimijuudesta mediaympäristöissä (mm. kohderyhmätietoisuus) Mediaosaamista voidaan tarkastella myös edistymisen askelmina. funktionaaliset taidot, kyky käyttää mediaa tekniskäytännöllisesti praktiset taidot soveltaa, suunnitella ja arvioida mediaa monipuolisesti kriittiset taidot arvioida mediaa laajemmissa yhteiskunnallisissa ja kaupallisissa konteksteissa emansipatoriset taidot soveltaa mediaa ja opittua tietoa kokonaan muihin yhteyksiin ja tiedostaa muutoksen tarvetta ja mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskuntaan ja mediaan omaehtoiset ja yhteisölliset mediataidot kykynä muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia ja kulttuurisia mediaverkostoja ja vaikuttamisen kanavia (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:29) 10

3 Osallistumista tukeva mediakasvatus opetussuunnitelman perusteissa ja paikallisessa opetussuunnitelmassa 3.1 Osallistumista tukeva mediakasvatus aihekokonaisuuksissa Osallistumista tukeva mediakasvatus liittyy opetussuunnitelman perusteissa vahvimmin kahteen aihekokonaisuuteen: aktiivinen kansalaisuus ja viestintä- ja mediataito, mutta sillä on liittymäkohtia muihinkin aihekokonaisuuksiin, kuten ihmisenä kasvu, ihminen ja teknologia, vastuu ympäristöstä. 2000-luvun alussa opetussuunnitelman perusteita laadittaessa nykyinen nk. sosiaalinen media ei ollut vielä kehittynyt, joten opetussuunnitelman perusteissa uuden tekniikan tuomat mahdollisuudet osallistumiseen eivät ole vahvasti esillä, vaikkakin median kehittyminen vuorovaikutukselliseen suuntaan oli jo tiedossa. Aktiivisen kansalaisuus -aihekokonaisuuden tavoitteet ja sisällöt rakentuvat kansalaisvaikuttamisen ajatukselle. Keskeistä on lasten ja nuorten kuuleminen, osallistuminen tarkoituksenmukaisella tavalla ja ottamaan vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta omassa kouluyhteisössä ja paikallisyhteisössä. Oppiminen tapahtuu tekemällä ja osallistumalla, vastuuseen ja velvollisuuksiin kasvetaan vähitellen kodin ja koulun ja lähipiirin tutusta ympäristöstä kotikuntaan ja kohti yhteiskunnan eri alueita, työelämää ja yritystoimintaa. Kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ja demokratian toimintatavat ja mahdollisuudet tulevat tutuiksi vähitellen koulun, kunnan, valtakunnan tasolta kansainvälisellekin tasolle. Kaiken perustana on kiinnostus lapsen ja nuoren äänen ja mielipiteen kuulemiseen. Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuudessa painotetaan osallistuvaa, vuorovaikutuksellista ja yhteisöllistä viestintää. Mediataitoja harjoitellaan sekä vastaanottajana että tuottajana. Monipuoliset ilmaisutaidot ja hyvät tiedonhallintataidot ovat tavoitteena, samoin kuin eettisten ja esteettisten arvojen pohdinta viestinnässä. 3.2 Osallistumista tukeva mediakasvatus oppiaineissa Osallistumista tukevaan mediakasvatukseen liittyviä aihekokonaisuuksia toteutetaan koulussa oppiaineiden yhteistyönä, osana koulun toimintakulttuuria ja koulun sisäistä sekä ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Nämä aihekokonaisuudet toteutuvat eri oppiaineissa niille luonteenomaisista näkökulmista oppijan kehitysvaiheen ja yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. Mediakasvatuksella on myös joidenkin oppiaineiden opetussuunnitelmissa muita tärkeämpi osuus. Mediaosaamisen ja -taitojen opiskelu ovat äidinkielen ja kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin sekä historian ja yhteiskuntaopin opinnoissa muita oppiaineita keskeisemmässä roolissa. Lukiossa opiskelija voi lisäksi antaa median erityisosaamisestaan ja -harrastuneisuudestaan näytön suorittamalla median lukiodiplomin. Historian ja yhteiskuntaopin oppiaineet ovat samalla myös mediakasvatusta: päämääränä on ankkuroida nuori ympäröivään maailmaan ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Historian opetuksen tehtävänä on muun muassa ohjata oppilasta kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä oman ajan ja menneisyyden ilmiöitä kriitti- 11

sesti, sekä ymmärtämään, että oma kulttuuri ja muut kulttuurit ovat historiallisen kehitysprosessin tulosta. Kulttuurien kohtaaminen ja törmääminen, johon ns. globalisaatio tai Euroopan yhdentyminen johtavat, tuo mukanaan yhä enemmän vaatimuksia käsittää muutosta ja erilaisuutta. Nuoren tulee saada riittävät taidot toimia ja vaikuttaa nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Historian opetuksen kautta opitaan muun muassa itsenäistä ajattelua, kriittisyyttä ja kokonaisuuksien ymmärtämistä sekä kriittisyyteen tähtäävää tiedonhankintaa eri lähteistä. Samalla opitaan välttämättömiä mediataitoja. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet korostavat historiaa oppiaineena, jonka avulla opiskellaan ennen muuta historiallisen tiedon luonnetta ja tiedonkäsittelyä. Historian opetussuunnitelman perusteiden yksi keskeinen sisältöalue vuosiluokilla 7 9 on tiedonvälityksen kehitys. Kansalaisen on kyettävä erottamaan tärkeä vähemmän tärkeästä ja oikea väärästä. Osaamista ja ymmärrystä vahvistetaan perehtymällä tiedon alkuperään, sen tulkitsemiseen, vallankäyttöön ja vaikuttamiseen, mainontaan ja propagandaan eri aikoina. Samalla opitaan selvittämään ihmisen toiminnan tarkoitusperiä ja vaikutuksia sekä esittämään muutoksille syitä. Opetussuunnitelman perusteiden vuosiluokkien 7 9 sisältöalue elämää demokratioissa ja diktatuureissa avaa tiedonvälityksen, propagandan ja indoktrinaation merkityksen vaikuttamisessa, vallankäytössä ja kansalaisten elämässä Mussolinin Italian, Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton kontekstissa. Tiedonvälityksen ja viestinnän historian kautta reflektoidaan menneisyyden asioita ja tapahtumia nykypäivään ja nykymediaan. Historian opetuksen kautta oppilaan tulee oppia hahmottamaan, millä perusteella voidaan väittää joidenkin asioiden tapahtuneen tai miksi käsitys joistakin asioista ja tapahtumista aikojen kuluessa muuttuu (vrt. historioitsijoiden tulkinnat, erilaiset lähteet ja tarkastelutavat). Tärkeitä tavoitteita on oppia 1. erottamaan fakta mielipiteestä ja lähde siitä tehdystä tulkinnasta (mahdollisuudet tulkita asiat eri tavoin) 2. muodostamaan oman perustellun mielipiteensä erilaisten lähteiden pohjalta 3. selittämään ihmisen toiminnan tarkoitusperiä ja vaikutuksia eri aikoina. Media avaa rajattomia mahdollisuuksia ja menetelmiä historiallisten lähteiden ja esimerkiksi havainnollistavien kuva-, ääni- ja muiden aineistojen käyttämiseen ja tuottamiseen historianopetuksessa. Median käyttö elävöittää ja tehostaa historian oppimista. Se motivoi nuoria ja antaa heille mahdollisuuden käyttää ja kehittää muualla hankittua mediaosaamista sekä aktivoitua oppijoina. Lukiossa syvennetään historian ymmärrystä ja ilmiöiden moniperspektiivisyyttä. Opetuksessa korostetaan erityisesti ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta sekä inhimillisen kulttuurin laaja-alaisuutta, kulttuurien erilaisuuden ymmärtämistä ja kansainvälisen yhteisymmärryksen merkitystä. Tärkeänä tavoitteena on muun muassa se, että opiskelija saa aineksia ihmisoikeuksia ja demokratiaa arvostavan maailmankuvan luomiseen sekä vastuullisena kansalaisena toimimiseen. Opiskelijan tulee myös tuntea kansainvälisen politiikan pääpiirteet sekä ymmärtää kansainvälisten yhteistyörakennelmien sekä vastakkainasettelujen perusteita. Tavoitteena on lisäksi ymmärtää aatteiden ja taloudellisten eturistiriitojen vaikutukset kansainvälisten suhteiden historiassa. Muutoksen analyysiä korostavana oppiaineena historia luo pohjaa arvioida tulevaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia. Tämä kaikki linkittyy keskeisesti mediakasvatukseen ja mediaosaamisen vahvistamiseen ja syventämiseen. Lisäksi lukion 12

historian opetus innostaa nuoria omaehtoiseen kriittiseen tiedonhankintaan, -hallintaan ja median monipuoliseen käyttämiseen ja vaikuttamiseen aktiivisina kansalaisina. Historian arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota opiskelijan taitoon rakentaa tiedoistaan jäsentyneitä kokonaisuuksia, erottaa olennainen ja epäolennainen tieto toisistaan sekä arvioida historian ilmiöitä ja tiedonlähteitä kriittisesti. Yhteiskuntaoppi on kansalaiskasvatuksen ja median ydinaine, jonka opetus tapahtuu tässä ja nyt. Maailmaa ei voi ymmärtää eikä yhteiskuntaoppia opettaa onnistuneesti ilman päivittäistä median seuraamista ja verkko- ja uutismedian käyttöä. Ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuvia ajankohtaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia asioita seuraamalla ja niistä keskustelemalla ja analysoimalla perehdytään ilmiöihin ja niiden taustalla oleviin tekijöihin ja lainalaisuuksiin syvällisemmin. Peruskoulun yhteiskuntaopin opetuksessa tarkastellaan yhteiskunnan perusrakenteita ja keskeisiä ilmiöitä, vallankäyttöä ja vaikuttamista, taloutta ja hyvinvoinnin osatekijöitä, oikeutta ja turvallisuutta sekä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta uusien uhkien Euroopassa ja maailmassa. Yhteiskuntaoppi rakentuu eri yhteiskuntatieteiden ja oikeustieteiden sisällöistä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa yhteiskuntaopin opetuksen tavoitteet ja sisällöt keskittyvät erityisesti aktiiviseen kansalaisuuteen ja politiikan lukutaitoon, yrittäjyyteen, talous- ja kuluttajaosaamiseen, viestintä- ja mediaosaamiseen, oikeuskasvatukseen sekä eri kulttuurien tuntemiseen ja kansainvälisyyteen. Yhteiskuntaopin opetuksen medialukutaitoon linkittyviä yksityiskohtaisia tavoitteita on, että opiskelija saa käsityksen yhteiskunnallisen tiedon luonteesta. oppii hankkimaan ja soveltamaan yhteiskuntaa ja talouselämää koskevaa informaatiota kriittisesti ja toimimaan aktiivisena kansalaisena ja vaikuttajana. oppii tarkastelemaan ja kehittämään osaamistaan vastuullisena kuluttajana ja yhteiskunnallisena toimijana. kykenee tulkitsemaan kriittisesti median välittämiä tietoja, tilastoja ja graafisia esityksiä. pystyy perustelemaan käsityksiään yhteiskunnallisista asioista. Yhteiskuntaopin yksi keskeinen sisältöalue opetussuunnitelman perusteissa on vaikuttaminen ja päätöksenteko, joka sisältää muun muassa teema-alueen media ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Lukion yhteiskuntaopin opetus syventää opiskelijoiden käsitystä ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunnan rakennetta ja keskeisiä ilmiöitä, valtaa, taloutta ja vaikuttamista tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan, Euroopan ja maailman näkökulmasta. Se luo opiskelijoille edellytyksiä aktiiviseen ja kriittiseen ajankohtaisten ilmiöiden tutkimiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan sekä aktiiviseen kansalaisuuteen. Opiskelijan mediaosaamiseen keskeisesti liittyviä yhteiskuntaopin tavoitteita ovat muun muassa, että opiskelija hallitsee keskeisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen käsitteistön. on selvillä vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksista kansalaisyhteiskunnassa ja osaa myös käyttää niitä. pystyy hankkimaan ajankohtaista tietoa eri lähteistä sekä arvioimaan kriittisesti verbaalista, kuvallista ja tilastollista informaatiota. kykenee muodostamaan itselleen perustellun näkemyksen ristiriitaisista ja arvosidonnaisista yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä. 13

Kaikille yhteinen lukion yhteiskuntatiedon kurssi perehdyttää opiskelijat valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään ja keskittyy suomalaisen yhteiskunnan analyysiin valtio-opin, sosiaalipolitiikan ja sosiologian käsitteistöä ja teorioita hyödyntäen. Keskeisiä näkökulmia ovat yhteiskunnan perusrakenteiden kehitys, valta ja vaikuttaminen. Yhtenä kurssin tavoitteena on, että opiskelija tuntee kansalaisen perusoikeudet, vaikuttamiskeinot ja -mahdollisuudet. Keskeisiä sisältöalueita ovat muun muassa valta käsitteenä ja vallankäytön muodot, globaali vaikuttaminen ja vaikuttamisen haasteet. Toiminnallinen ja osallistumista tukeva yhteiskuntaopin opetus edistää parhaiten myös nuorten mediataitojen vahvistumista. Erityisesti verkkomedian kehittyminen on tuonut yhteiskuntaopin opetukseen uudenlaista pedagogiikkaa ja aivan uusia ulottuvuuksia. Ajankohtaisen tiedon hankkiminen, tuottaminen ja vaikuttaminen paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti on saanut rajattomia mahdollisuuksia ja muotoja. Nuoret voivat myös hyödyntää kehittää muualla hankittua tieto- ja viestintätekniikan osaamistaan ja sosiaalisia verkkofoorumeja monipuolisesti yhteiskuntaopin opiskelussa. Aktiivisen kansalaisen taidot, nuorten osallisuus ja vaikuttaminen demokraattisessa yhteiskunnassa ovat nousseet yhä tärkeämmiksi yksilön hyvinvointia lisäävinä ja syrjäytymistä ehkäisevinä tekijöinä. Verkkovaikuttaminen ja mediaosaaminen ovat olennainen osa kansalaistaitoja. Yhteiskuntaopin oppimisen arvioinnissa huomio kiinnitetään oppimäärän asiasisällön ja keskeisten käsitteiden hallintaan, opiskelijan taitoon ilmaista tietonsa jäsentyneesti sekä arvioida ja tulkita yhteiskunnallisia ilmiöitä ja eri tavoin esitettyä sanallista, numeerista ja graafista informaatiota kriittisesti. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa mediakasvatuksella on keskeinen sija. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tehtävänä peruskoulussa on tukea yhteisön jäseneksi kasvamista ja antaa mahdollisuuksia monipuoliseen viestintään. Tavoitteena on, että oppilaasta tulee eettisesti vastuullinen viestijä sekä lukija, joka pääsee osalliseksi kulttuurista sekä osallistuu ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Oppilas kehittyy tekstien erittelijänä ja kriittisenä tulkitsijana ja pystyy tuottamaan erityyppisissä viestintätilanteissa tarvitsemiaan tekstejä. Opetus pohjautuu laajaan tekstikäsitykseen, käsiteltävät ja tuotettavat tekstit ovat multimodaalisia. Äidinkielen opetuksen keskeisiä sisältöjä ovat kielellisten vaikutuskeinojen tunteminen, niiden käyttäminen omassa ilmaisussa sekä omien mielipiteiden ja näkemysten perusteleminen. Oppiaineen tavoitteina perusopetuksessa on mm., että oppilas harjaantuu toimimaan puhujana, lukijana ja kirjoittajana tavoitteellisesti, eettisesti ja vuorovaikutussuhdetta rakentaen erilaisissa viestintäympäristöissä koulussa ja sen ulkopuolella. oppilas oppii ottamaan huomioon tilanteen, viestintävälineen ja vastaanottajan teksteissään. oppilas harjaantuu aktiiviseksi ja kriittiseksi lukijaksi ja kuulijaksi (myös mediatekstien lukijaksi). oppilas kehittyy monipuoliseksi ja omaääniseksi tekstien tekijäksi oppilas tottuu tiedonhankinnan ja -käytön prosessiin ja oppii käyttämään monenlaisia lähteitä. Lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opetus tähtää sellaisiin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin, jotka luovat riittävät edellytykset jatko-opinnoille, osallisuudelle työelämässä ja aktiiviselle kansalaisuudelle. Lukiossa opiskelija syventää ja monipuolistaa viestintä- ja 14

vuorovaikutustaitojaan, syventää tekstitaitojaan siten, että hän osaa eritellä, tulkita, arvioida, hyödyntää ja tuottaa erilaisia tekstejä entistä tietoisempana niiden tavoitteista ja konteksteista. Tavoitteena on myös oppia arvioimaan tekstin ilmaisua, esimerkiksi retorisia keinoja ja argumentaatiota, sekä soveltamaan tietojaan tekstien vastaanottamiseen ja tuottamiseen. Mediakasvatus ja visuaalinen kulttuuri ovat kuvataideopetuksen keskiössä. Kuvataideopetuksessa käsitellään visuaalisen kulttuurin ilmenemismuotoja yhteiskunnassa sekä kehitetään mediataitoja median kuviin, kuvanlukutaitoon ja kuvaviestintään syventymällä. Oppilas oppii visuaalisen median luovaa käyttöä ja median viestien ymmärtämistä. Kuvataideopetuksessa osallistutaan, tutkitaan, eritellään ja analysoidaan mediakulttuuria. Olennaista on, että oppija tuottaa tekijänä mediasisältöjä ja viestejä, jotka toimivat tiedon, tunteiden ja kokemusten välittäjinä. Samalla hän myös toimii ja harjaantuu mediailmaisun, -tuotannon ja -teknologian osaajana. Nykyiset perusopetuksen (2004) ja lukion (2003) kuvataiteen opetussuunnitelmien perusteet painottavat visuaalisen median opetusta aikaisempaa enemmän. Kuvataidekasvatus kehittää opiskelijan osallistavaa, uutta luovaa ja kriittistä suhdetta mediakulttuuriin kuluttajaroolin kustannuksella. Perusopetuksen kuvataiteen opetussuunnitelman perusteissa media ja kuvaviestintä on yksi neljästi kuvataiteen keskeisestä sisältöalueesta. Keskeistä perusopetuksen kuvataideopetuksessa on, että oppilas oppii ymmärtämään visuaalisen kulttuurin ilmenemismuotoja yhteiskunnassa: taidetta, mediaa ja ympäristöä. Perusopetuksen kuvataiteen opetuksen keskeisiä tavoitteita medialukutaidon kannalta on, että oppilas oppii tarkastelemaan erilaisia kuvia ja keskustelemaan niistä sekä oppii arvostamaan erilaisia näkemyksiä kuvallisesta viestinnästä. Kuvataidetunneilla oppilas tarkastelee eri medioiden merkitystä omassa elämässään. Hän oppii myös ymmärtämään todellisen ja kuvitteellisen maailman eroja. Kuvataideopetuksessa opitaan tuntemaan kuvaviestinnän keskeisiä ilmaisutapoja, materiaaleja, tekniikoita ja työvälineitä ja käyttämään niitä tarkoituksenmukaisesti omassa ilmaisussa. Lisäksi oppilas oppii tuntemaan kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja. Kuvataideopetuksessa keskeisiä kuvaviestinnän välineitä käytetään oppilaan omien ajatustensa ilmaisemiseen mediassa. Oppilas myös oppii tarkastelemaan ja arvioimaan kuvaviestintää esteettisestä ja eettisestä näkökulmasta. Perusopetuksen kuvataideopetuksessa tarkastellaan ja arvioidaan median kuvia. Oppilaat ilmaisevat omia havaintojaan ja mielikuviaan mediasta kuvallisin keinoin. Kuvataideopetuksessa syvennytään kuvakerronnan perusteisiin. Median eri kuvatyypeistä käsitellään esimerkiksi sarjakuvaa ja mainoskuvaa. Opetuksessa tarkastellaan ja tutkitaan kriittisesti myös esimerkiksi television, tietokonepelien ja elokuvien visuaalisia viestejä. Kuvataideopetuksessa syvennytään myös kuvan käyttötarkoitukseen mediassa, erilaisten mediaesitysten, elokuvien televisio-ohjelmien analysointiin. Mediataitoja harjoitetaan tekemällä oppien esimerkiksi graafisen suunnittelun, valo- tai videokuvauksen keinoin. Lukion opetussuunnitelman perusteet linjaavat, että kuvataideopetuksen tarkoituksena on kehittää opiskelijan ymmärrystä yhteiskunnan ja ympäristön visuaalisista ilmiöistä ja niiden merkityksistä. Median visuaaliset tekstit on yksi opetussuunnitelman perusteissa määritelty keskeinen sisältöalue. 15

Lukion kuvataiteen opetuksen keskeisiä tavoitteita on, että opiskelija oppii ymmärtämään mediakulttuuria ja sen vaikutusta ihmiseen ja yhteiskuntaan. Opiskelijan tulisi myös oppia mediatuotannon visuaalisen sisällön suunnittelua, tuottamista ja esteettistä arviointia. Lisäksi opiskelija oppii soveltamaan mediateknologiaa omassa kuvallisessa työskentelyssään. Lukion kuvataiteen syventävistä kursseista KU3 on nimeltään Media ja kuvien viestit. Kurssilla opiskelija oppii mm. erittelemään ja tulkitsemaan median kuvaaman maailman suhdetta kulttuuriin ja todellisuuteen. Opiskelija oppii kurssilla myös käyttämään kuvia ja tekniikoita erilaisissa viestintäympäristöissä oman ilmaisun välineenä. Yksi kurssin keskeisistä tavoitteista on, että opiskelija oppisi analysoimaan ja kehittämään omaa mediasuhdettaan. Mediaosaamisen ja taitojen kehittämisellä on lisäksi keskeinen merkitys muillakin lukion kuvataiteen kursseilla. Kuvataiteen KU1 Minä, kuva ja kulttuuri -kurssin tavoitteena on muun muassa oppia tarkastelemaan visuaalisen kulttuurin ilmiöitä kriittisesti ja tulkitsemaan niiden sisältöjä. Opiskelijan tulisi myös ymmärtää visuaalisen kulttuurin merkitys omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Kurssin sisältöinä käsitellään esimerkiksi kuvan valtaa ja vallan kuvaa kulttuurissa sekä digitaalisen kuvan käyttöä. Kuvataiteen KU5 Nykytaiteen työpaja -kurssilla visuaaliseen kulttuuriin syvennytään nykytaiteen näkökulmista, joihin luonnollisesti sisältyy esimerkiksi media- ja yhteisötaide. Yksi Nykytaiteen työpaja -kurssin keskeinen tavoite on, että opiskelija oppisi havaitsemaan visuaalisia merkityksiä erilaisissa ympäristöissä. Kurssilla tulisi myös perehtyä niin visuaalisten alojen ammatteihin, visuaalisiin alakulttuureihin kuin toteuttaa oma produktio. Musiikin opetussuunnitelman perusteissa näkemys musiikista on vahvasti kulttuurinen. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan muun muassa, että musiikki on aika- ja tilannesidonnaista ja että se on erilaista eri aikoina, kulttuureissa ja yhteiskunnissa. Lukion musiikinopetuksen opetussuunnitelman perusteissa taas todetaan, että musiikki on merkittävä osa ihmisen kulttuuria ja että musiikin opintojen myötä opiskelija oppii ymmärtämään musiikin monenlaisia ilmenemismuotoja. Musiikin perusteteksteissä kulttuuri ymmärretään siis laajasti ja näkemys kattaa myös mediakulttuurin. Perusopetuksen musiikinopetuksen päämääränä on, että oppilas löytäisi musiikin alueelta omat kiinnostuksen kohteensa. Opetuksen tulee rohkaista oppilasta musiikilliseen toimintaan, antaa hänelle musiikillisen ilmaisun välineitä ja tukea hänen kokonaisvaltaista kasvuaan. Perusteteksti korostaa toiminnallisuutta: musiikin ymmärtämisen ja käsitteellistämisen perustana ovat musisoinnin ja musiikin kuuntelun yhteydessä saadut merkitykselliset kokemukset. Lisäksi perusteissa tuodaan esiin, että musiikinopetuksessa tulee etsiä yhteyksiä muihin oppiaineisiin ja soveltaa teknologian ja median tarjoamia mahdollisuuksia. Lukiokoulutuksessa musiikinopetuksen päämääränä on, että opiskelija tiedostaa oman musiikkisuhteensa ja syventää sitä. Perusteiden mukaan opiskelija oppii ymmärtämään musiikin monenlaisia ilmenemismuotoja ja merkityksiä, mikä on selkeästi mediakasvatuksellinen päämäärä. Opiskelija saa musiikin opinnoissaan valmiuksia taiteelliseen työskentelyyn, aktiiviseen kulttuurivaikuttamiseen, teknologian hyödyntämiseen musiikin alalla ja median tarjonnan kriittiseen tarkasteluun. Yksi musiikinopetuksen yleisistä tavoitteista on, että opiskelija oppii ymmärtämään musiikin ja äänen merkitystä mediassa. 16

Lukion musiikin valtakunnallisen syventävän Musiikki viestii ja vaikuttaa -kurssin tavoitteena on, että opiskelija tutustuu musiikin käyttöön ja vaikutusmahdollisuuksiin eri taidemuodoissa ja mediassa. Toinen tavoite on multimodaalinen: Opiskelija perehtyy musiikin osuuteen eri medioissa ja tutkii musiikin yhteyttä tekstiin, kuvaan ja liikkeeseen. Musiikin oppiaineen myötä oppimiseen ja mediaoppimiseen tulevat vahvasti mukaan äänen ja omaehtoisen tuottamisen ulottuvuudet. Ääni on yksi merkittävä modaliteetti, niin informatiivisessa kuin kulttuurisessakin mielessä. Erilaiset äänisignaalit, merkkiäänet, riffit, tunnarit, soundit ja musiikkikappaleet lisääntyvät jatkuvasti arkieläinympäristössämme. Nykyisten opetussuunnitelman perusteiden kirjoittamisen jälkeen maailma ja toimintaympäristöt ovat digitalisoituneet yhä enemmän. Sosiaalisesta mediasta on tullut olennainen osa lasten ja nuorten arkea. Digitalisoitumisen myötä erilaiset äänittämisen, äänen tuottamisen, käsittelyn ja remiksaamisen mahdollisuudet ovat huomattavalla tavalla lisääntyneet ja tulleet kaikkien kansalaisten ulottuviin. Tämä on tuonut aivan uudenlaisia musiikin digitaalisia työkaluja. Lisäksi digitalisoituminen on tuonut mukaan yhteisöllisen digitaalisen tuottamisen ja jaetun tekijyyden. Ne ovat jo nyt olennainen osa digitaalista musiikkikulttuuria. Uuden kulttuurin myötä oppilaistakin tulee aktiivisia, yhteistyössä toimivia soivan materiaalin käsittelijöitä ja muokkaajia. Samalla heistä on mahdollista tulla aktiivisia mediaosallistujia. Digitaalisia työkaluja hyödyntävissä musiikin oppimistilanteissa toimitaan kuulonvaraisesti, oman korvan varassa, sillä toiminta perustuu yleensä kokeilemiseen ja teknologian kautta saatuun välittömään soivaan havaintoon. Musiikin tekeminen ja käsitteleminen on sointi- ja rytmipainotteista, ja työskentely etenee tyypillisesti kokeellisesti, tekemällä oppien. Työskentelyprosessin aikana oppija tekee löytöjä, joihin omat valinnat perustuvat. Mediakasvatuksen näkökulmasta omaehtoinen tuottaminen ja ilmaisu avaavat uusia väyliä äänimaailmoihin. Kriittisellä tarkastelulla voidaan lähestyä esimerkiksi perinteistä soittimille säveltämisen ja soittamisen traditiota. Tämä edesauttaa tasa-arvoisen ja moniulotteisen musiikkikulttuurin kehittämistä. Musiikin oppiaine tarjoilee osallistumista tukevaan mediakasvatukseen lapsia ja nuoria aktivoivan itseilmaisun ääniulottuvuuden. Tästä ei ole pitkä matka yhteistyöhön muiden modaliteettien, kuten kuvan ja puheen, suuntaan. Usein toiminta eri modaliteettien parissa yhdistyykin esimerkiksi videoitten tekemisessä. Musiikki on mediakasvatuksen näkökulmasta merkittävä ilmiö myös kulttuurisessa mielessä. Opetuksessa voisikin käsitellä tekijyyden, omistajuuden, jakamisen, levittämisen ja tuottamisen näkökulmia laajemmin. Aivan samoin kuin muissakin oppiaineissa, kriittisen kuluttajan ja osallistujan kasvattamisen näkökulma on tärkeä myös musiikin oppiaineessa. 17

4 Osallistumista tukeva mediakasvatus ammatillisen peruskoulutuksen tutkintojen perusteissa Ammatillisen peruskoulutuksen perustutkintojen perusteissa osallisuutta tukeva mediakasvatus liittyy elinikäisen oppimisen avaintaitoihin, joista erityisesti viestintä ja mediaosaamiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen ja eri kulttuureihin sekä teknologiaan ja tietotekniikkaan. Elinikäisen oppimisen avaintaidolla tarkoitetaan osaamista, jota tarvitaan jatkuvassa oppimisessa, tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotossa sekä työelämän muuttuvissa olosuhteissa selviytymisessä. Elinikäisen oppimisen avaintaidot ovat tärkeä osa ammattitaitoa ja ne sisältyvät ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (yhteiset opinnot) tavoitteisiin ja ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja niiden arviointikriteereihin. Avaintaidoista Viestintä ja mediaosaaminen korostaa opiskelijan kykyä monimuotoiseen ja vuorovaikutteiseen viestintään sekä median käyttäjänä että tuottajana. Lisäksi opiskelijan tulee kyetä havainnoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan kriittisesti eri mediatuotteita. Aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit -avaintaito kannustaa opiskelija osallistumaan rakentavalla tavalla yhteisön toimintaan ja päätöksentekoon sekä toimimaan oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa mukaisesti sekä työssä että arkielämässä. Teknologia ja tietotekniikka -avaintaidon tavoitteena on, että opiskelija hyödyntää ammatissaan teknologioita sekä tietotekniikkaa ja huomioi työssään tekniikan hyödyt, rajoitukset ja riskit. 18

5 Osallistumista tukevan mediakasvatuksen vahvistaminen toimintaohjelmalla Aihekokonaisuuksien tavoitteet ja sisällöt on konkretisoitu eri oppiaineiden sisällöissä ja tavoitteissa. Opetussuunnitelman perusteiden hyvät tavoitteet eivät kuitenkaan vielä toteudu riittävän hyvin. Esimerkiksi kansainvälinen ICCS-tutkimus (Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistumien ja asenteet, 2009) osoitti, että suomalaisilla nuorilla on riittävästi yhteiskunnallista tietoa mutta he eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Suomen Pisa-tutkimuksen vastuullinen johtaja, professori Jouni Välijärvi kiteytti ongelman näin: Suomalaisen koulun erityisongelma on se, että tiedoista ja taidoista huolimatta nuorten luottamus omaan osaamiseensa, asenne uuden oppimiseen sekä erityisesti halukkuus vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnan kehitykseen ovat heikkoja. Vaarana on, ettei laadukas tietojenhallinta kehitys uutta luovaksi työksi ja yhteiskunnalliseksi toiminnaksi. On syytä kysyä, missä määrin koulun nykyinen pedagogiikka ja toimintakulttuuri tuottavat passiivista asennetta tietoon ja yhteiskuntaan. (HS 31.10.2011) Meillä tarvitaan entistä vahvempaa demokratiakasvatusta ja osallistumista tukevaa mediakasvatusta, sillä osallisuuden kokemus kaikessa toiminnassa on lasten ja nuorten hyvinvoinnille erittäin merkittävä. Osallistumista tukevan mediakasvatuksen avulla on mahdollista aktivoida lapsia ja nuoria osallistumaan myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Lasten ja nuorten kuulemisen ja osallistumisen edistämiseksi onkin viime vuosina kehitetty verkkopohjaisia ja virtuaalisia osallistumista tukevia kanavia ja tiloja sekä käynnistetty monenlaisia lasten ja nuorten verkkodemokratia- ja osallistumishankkeita, keskustelufoorumeita ja aloitekanavia: Valto - Lasten parlamentin vaikuttamissivusto, lastenparlamentti.fi; valto.fi; (toimintaympäristö lapsille); nuorisovaltuustot, Hämeenlinnan Vaikuttamo, verkkodemokratia.fi; vaikuttamistaidot.fi; aloitekanava.fi. Monet järjestöt mutta myös julkinen sektori ovat olleet niitä kehittämässä. Silti esimerkiksi Lasten ja nuorten barometrin mukaan lapset ja nuoret tuntevat edelleen, etteivät he tule kuulluksi koulussa. Heidän mielipiteistään ei olla riittävän kiinnostuneita eikä niillä ole vaikutusta päätöksenteossa. Mitä voisimme tehdä paremmin ja ehkä toisin kuin nyt? 5.1 Osallistumista tukevaa mediakasvatusta koskeva kysely Opetushallitus toteutti opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta kaikkia maan perusopetusta kouluja, nuorten lukiokoulutusta antavia oppilaitoksia sekä ammattikoulutusta antavia oppilaitoksia koskevan selvityksen demokratia- ja mediakasvatuksen toteutumisesta. Tämän kyselyn avulla haettiin konkreettista tietoa koulujen ja oppilaitosten osallistumista tukevasta toimintakulttuurista, lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista koulun arjessa, oppilaskuntatoiminnasta, sekä yhteistyöstä koulujen ja oppilaitosten ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Selvityksen aineisto kerättiin sähköisellä Survette -kyselylomakkeella. Aineiston keruu suoritettiin 9.8. 27.9.2011 välisenä aikana kahdella lähes identtisellä kyselyllä, joista toinen suunnattiin yleissivistävän koulutuksen kouluille ja oppilaitoksiin ja toinen ammattikoulutuksen oppilaitoksiin. 19

Koulujen ja oppilaitosten rehtoreita pyydettiin vastaamaan kyselyyn yhdessä niiden opettajien kanssa, jotka erityisesti toteuttavat opetuksessaan demokratia- ja mediakasvatusta. Kyselyyn ohjaavan linkin sisältämä tiedote lähetettiin yhteensä 3328 (YL 3189 + AM 139) koululle ja oppilaitokselle. Vastaajia oli yhteensä 1647 (YL 1578 + AM 69). Koko kyselyn vastausprosentti on 49,5 %. Yleissivistävän koulutuksen osalta vastausprosentti oli 49,5 % ja ammatillisen peruskoulutuksen osalta 49,6 %. Kysely koostui kahdesta osasta: ensimmäinen osa kartoitti koulun perustietoja ja toinen osa demokratia- ja mediakasvatuksen toteutumista. Kartoituksessa oli yhteensä kaksikymmentäviisi kysymystä. Kyselylomake on liitteenä 1. Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen vastaukset on käsitelty kartoituksessa rinnakkain, yhteenveto kattaa kaikki tulokset. Seuraavaksi esitellään kyselyn sisältämien osallistumista tukevaa mediakasvatusta koskevien kysymysten tuloksia erikseen yleissivistävän ja ammattikoulutuksen osalta. 5.1.1 Osallistumista tukeva mediakasvatus ja yleissivistävä koulutus 5.1.1.1 Tietoteknisten välineiden hyödyntäminen Kyselyn perusteella voidaan päätellä, että Internetin vapaa käyttö on peruskouluissa oppituntien ulkopuolella vielä melko harvinaista, kun taas lukioissa se on hyvinkin yleistä. Valvotusti voidaan monessa peruskoulussakin käyttää Internetiä oppituntien ulkopuolella, vaikkei sekään kovin yleistä ole. Kaikista vastaajista 53,1 % vastasi, että vapaata käyttöä ei ole, 28,3 % että on valvotusti ja 20,8 % ilmoitti, että oppilailla on vapaa pääsy. Kouluryhmien välillä on kuitenkin huomattavan suuri ero, lukioissa vapaa pääsy oli 86,0 %:ssa tapauksista, kun taas peruskouluissa vain 5,4 %:ssa. Peruskouluissa parempi tilanne on vuosiluokilla 7-9 12,4 %, kun alemmilla vuosiluokilla luku on 1.9 %. Valvotusti saa Internetiä käyttää peruskouluissa oppituntien ulkopuolella 29,6 %:ssa tapauksista. Lukioissa sähköisen median opetus yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä on melko yleistä (76 %) mutta peruskouluissa vähäisempää (keskimäärin 46,5 %). Peruskouluissa on kuitenkin selvää eroa vuosiluokkien mukaan. Yläkoulussa vastaava luku on 76, 8 %, mutta alakoulussa vain 30 %. Myönteisesti kysymykseen vastanneita pyydettiin myös kuvailemaan, miten välineiden hyödyntämistä on opetettu. Yleisin vastaus lukioissa oli, että asiaa on sivuttu oppitunneilla eri oppiaineissa, yleisimmin yhteiskuntaopin tunnilla. Oppilaita on kannustettu ottamaan yhteyttä poliitikkoihin ja tutustumaan vaalikoneisiin. On harjoiteltu blogien ja mielipidekirjoitusten tekoa, haastateltu päättäjiä, tutustuttu nettiadressisivuihin, opetettu käyttämään sosiaalista mediaa jne. Yläkoulujen osalta vastauksia käyttötavoista tuli selkeästi vähemmän. Tavat olivat hyvin paljon samanlaisia kuin lukioissa, mutta opetus äidinkielen tuntien yhteydessä korostui lukiota enemmän. Alakoulujenkaan käyttötavat eivät poikenneet muista kouluaisteista kovin paljoa, paitsi että sosiaalisen median käytöstä ei juuri raportoitu. Sen sijaan mielipidekirjoituksia ja kyselyjä päättäjille harjoiteltiin tässäkin ryhmässä. Yhdessä koulussa oli kirjoitettu presidentille. 20

Lisäksi kysyttiin, mitä Internet -sovelluksia koulussa käytetään. Vastaukset esitellään oppilaitostyypeittäin taulukossa 1. TAULUKKO 1. Oppilaitosten käyttämät internet - sovellukset 1. Oman kunnan aloite- ja kuulemisvälineet (esim. aloitekanava.fi) 2. Valtakunnalliset aloite- ja kuulemisvälineet (esim. otakantaa.fi) 3. Valtion ja kuntien palvelu- ja informaatiosivustot 4. Yhteisösivustot 5. Blogit ja mikroblogit 6. Videosivustot 7. Kuvagalleriat 8. Tietosanakirjat 9. Virtuaalimaailmat 10. Peliportaalit 11. Musiikki- ja äänitiedostopalvelut 12. Videoeditointisivustot 13. Museoiden verkkopalvelut 14. Pedagogiset verkkomateriaalit 15. Toimisto-ohjelmistot (kalenteri, tekstinkäsittely jne.) Oppilaitostyyppi Peruskoulut Lukiot 15,6 % 22,3 % 3,5 % 11,5 % 45,4 % 78,1 % 26,1 % 55,4 % 20,3 % 57,3 % 34,8 % 50,0 % 63,1 % 58,8 % 83,1 % 71,9 % 15,3 % 18,8 % 18,0 % 12,3 % 42,9 % 48,8 % 13,9 % 21,9 % 41,7 % 50,4 % 90,3 % 88,1 % 65,0 % 65,8 % Kysymyksessä ei painotettu demokratia- tai mediakasvatusta, vaan kysyttiin yleisellä tasolla eri sovellusten käyttöä. Niinpä yleisimmäksi verkkoaineistoksi on nimetty pedagogiset verkkomateriaalit sekä peruskouluissa ja lukioissa. Noin 90 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä niitä. Melkein yhtä yleistä on tietosanakirjojen käyttö. Sen sijaan toimisto- 21