1 (6) Lapin oikeusaputoimisto Utsjoen toimipaikka 29.04.2016 Maanmittauslaitos/toimitusinsinööri Esko Rantakivi REIDAR ERIKSENIN OIKEUDENOMISTAJIEN YM. (LAPIN OIKEUSAPUTOIMISTON ASIAKKAIDEN) LAUSUNTO MUIDEN TEKEMIEN LAUSUNTOJEN JOHDOSTA ASIASSA 2001-827878 Lausunto annetaan erikseen kunkin muun lausunnon antajatahon lausunnon johdosta. Lapin ELY-keskuksen lausunto 1.2.2016 Lausunto kokonaisuudessaan on röyhkeä ja siinä kävellään hyvin suorapiirteisesti eduskunnan tahdon ja lainsäädännön yli. Eduskunta on säätänyt lain. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa pitäisi olla niin kansalaisille kuin viranomaisillekin itsestään selvyys, että lakeja noudatetaan. Lainsäädäntökentässä tämä korvauslaki ei ole myöskään mikään vuosisatainen jäänne, vaan suhteellisen tuoretta lainsäädäntöä. Ei eduskunta säädä lakeja sattumanvaraisesti tai aiheettomasti tai umpimähkäisesti. Tätäkin lakia säädettäessä asiat on selvitetty, todettu yhteiskunnallinen epäkohta ja se on korjattu. Ei ole lähtökohtaisesti mahdollista, että eduskunnan säätämän korvauslain lopputulos olisi; ei korvausta. ELY-keskus viittaa saalistilastoihin. ELY-keskus tarkoittanee RKTL:n (nyttemmin LUKE) tilastoja. Allekirjoittaneet katsovat hyvin yksiselitteisesti, että RKTL:n tilastot eivät ole luotettavia ja sen seikan vanhat paikkakuntalaiset tietävät takuuvarmasti. Ennen kuin lähdemme tarkemmin ruotimaan RKTL:n tilastoja, jotka RKTL:nkin taholta (ainakin virkamiestasolta) on myönnetty joskus erittäin epävarmoiksi, pyydämme toimitusmiehiä selvityttämään RKTL:n tilastojen pohjalla olleiden kyselyiden palautusprosentit vuosittain niin pitkältä ajalta, kuin tilastoja on. Kun täsmällisesti tiedetään, kuinka monta lupaa Tenoon kunakin kesänä on myyty luokassa kalastusoikeutta omaavat paikkakuntalaiset + perintösaantolaiset ja kuinka monta kalastustiedustelupalautusta on tullut, päästään edes vähän luotettavuusarvossa paremmin jäljille.
2 (6) Valtioviranomaisena RKTL on myös muutoinkin melko kyseenalainen asiantuntija tilanteessa, jossa selvitetään valtion maksuvelvollisuutta! ELY-keskus pyrkii myös aiheettomasti ja vastoin lain tarkoitusta siirtämään monia rajoituksia korvauksien ulkopuolelle. Tähän laki ei anna mahdollisuutta, vaan korvaukset on maksettava kaikista niistä rajoituksista, jotka Tenon sääntö säätää. Emme me edes ole vaatimassa mitään korvauksia sellaisista kalastusmuodoista, jotka eivät olisi olleet Tenojoessa yleisesti ja laajasti käytössä olleita perinteisiä kalastusmuotoja. ELY-keskuksen viittaukset mm. perusoikeussäännösten ympäristövastuumääräyksiin eivät kuulu mitenkään tähän asiaan. Korvaukset maksetaan menetyksistä, riippumatta siitä, millainen poliittinen tai biologinen tausta rajoitussäännöksillä on. Maksettiinhan koskiensuojelukorvauksiakin, vaikka koskiensuojelulailla ei ole mitään muuta kuin biologinen ja luonnonsuojelullinen tausta. ELY-keskuksen viittaukset siihen, että omaisuutta on voitu käyttää normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla eivät ole kohtuullisia tai järkeviä. Kudottujen pyydysten materiaalivaatimukset, veteen asetteluvaatimukset ja hyvin laajat viikkorauhoitukset ovat tosiasiallisesti tehneet tällaisten pyydysten käytön niin kannattamattomaksi, että esimerkiksi patopyynti on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vähentynyt aivan radikaalisti. Ja ihan taidetaan mennä jo huumorin puolelle, kun on esitetty, että Tenon säännön äkkiä kieltäneitä verkkoja olisi voitu hyödyntää tunturivesissä. Erittäin mielenkiintoinen heitto ELY-keskukselta on sivulla 6 koskien ennen vuotta 1972 tapahtuneiden menetysten korvaamista. Tulkitsemme ELYkeskuksen lausumaa siten, että nämäkin vahingot voidaan nyt selvittää, mikäli kalastusoikeuden haltija tekee tätä koskevan korvaushakemuksen Tenon korvauslain mukaisessa toimituksessa. Tämän vuoksi kaikki allekirjoittaneet nyt pyytävät, että heidän tilojensa osalta tässä korvaustoimituksessa tutkitaan, selvitetään ja määrätään korvaukset myös vahingoista ja menetyksistä, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1972. ELY-keskus katsoo, että Tenojoen vesistön lohikantojen kokonaistuotanto on noin 600 tonnia. Kokonaistuotanto on sinänsä hyvä lähtökohta ja kun siitä sitten vähentää eri alueiden saadut saaliit ja arvioidun luontaisen kuoleman, päästään summittaisesti niihin lukuihin, paljonko kestävän kannanhoidon puitteissa jää kalastamatta. Tämä kalastamatta jäävä osuus lienee se, mikä on leikattu rajoituksilla. ELY-keskuksen laskelmat Vetsikon vuotuisesta lohisaaliista vuosilta 1974 2013 tuntuvat perin vähäisiltä, etenkin alkupäästään, ja tulemmekin antamaan toimitusmiehille omaa ja varmuudella RKTL:n tilastointiin nähden merkittävästi tarkempaa saalistilastoa.
3 (6) Sinänsä tuo ELY-keskuksen lausunnon sivulla 9 viitattu tilasto on todellinen 0-tilasto tähän korvaustoimitukseen. Siinähän annetaan 40 vuoden keskiarvo, kun pitäisi saada näkyviin vuosittaiset tulokset, jotta jotain trendejä voisi arvioida ja analysoida. Sivun 10 kaksi yksikkötietoa ei viitattua tilannetta paljoa paranna. Vaikka ELY-keskuksen tiedossa on hyvin ollut perustuslakivaliokunnan kanta (53/1989), jossa virkistyskalastuksen turvaamisen on katsottu heikentävän paikallisten mahdollisuuksia saada toimeentulo lohenkalastuksesta, ELYkeskus kuitenkin esitelmöi kalastuselämyksien myynnin korvaavan näitä menetyksiä, mutta ei huomaa sitä, että kalastushyödyn menettäminen ja turismin tuotot eivät välttämättä edes osu samoihin ihmisiin. Eli täysi mahdottomuus, että matkailuelinkeinon mahdollisilla tuotoilla voitaisiin perustella sitä, että kalastajien menetyksiä ei tarvitsisi korvata tai niitä voitaisiin sillä perusteella alentaa. Myöskään lupatulorahoitukseen viittaamisella ei ole todellista merkitystä. Se on täysin eri asia eikä siinäkään menettäjät ja edunsaajat kohtaa siten, että näillä jotain menetyksiä korvauslakitoimituksen mielessä voitaisiin huomioida. Sivulla 12 ELY-keskus viittaa toteennäytettyihin vahinkoihin, jolloin kuitenkin muistutamme, että kyse on viranomaisvetoisesta toimituksesta, jossa toimitusmiehet selvittävät asiat viran puolesta ja joka tapauksessa asiassa joudutaan menemään tietyntasoisen arvion kautta, koska eihän ole näytettävissä eurontarkasti, paljonko joku tietty ihminen menetti kalansaaliin vähenemänä vuonna 1982 jne. Vaatimus patojen luokittelusta korvaustoimituksessa on käytännössä äärimmäisen vaikea toteuttaa. Korkokysymyksen pitäisi olla selvyys, vahingothan arvioidaan vuosi kerrallaan ja korko lähtee siitä vuodesta juoksemaan. ELY-keskuksen kannat siitä, mikä luetaan perintösaannoksi ovat elämälle ja lain tarkoitukselle vieraat. Ehkäpä ELY-keskuksen kannattaisi konsultoida tässä kysymyksessä lakimiestä. Kysymykseen siitä, kenelle eri aikojen korvaukset maksetaan, jää ELYkeskuksen lausumassa hieman auki. Totta on, että kysymys on vaikea, mutta otamme siihen tarkempaa kantaa jäljempänä toisen lausunnon yhteydessä. Mika Raskin lausunto Lausunto perustuu yhden, työn vuoksi Utsjoelta pois muuttaneen henkilön problematiikkaan ja on sen vuoksi jossain määrin suppea. Oleellista ristiriitaa allekirjoittaneiden näkemyksien ja Raskin näkemyksien välillä ei ole lukuun ottamatta näkemystä toimituksen jakamisesta patokalastuksen ja muun kalastuksen kesken ja toisaalta koskien korvausvaatimuksia ennen 1972.
Veikko Rintamäen lausunto 31.12.2015 4 (6) Rintamäenkin kannanotto tulee hieman eri perspektiivistä kuin allekirjoittaneiden. Rintamäen argumentointi on pitkälti samaa kuin Raskinkin kirjelmässä. Rintamäki ehkä hieman turhaan lähtee ottamaan kantaa paikkakuntalaisten relatiiviseen ja absoluuttiseen haittaan, koska hän ei ole paikkakuntalainen. Kovin korkealle hän haittakynnykset vetää. Monelle utsjokiselle muutamakin kymppi on suuri raha eikä haittakynnyksiä pitäisi asettaa muuhun kuin maksatuksen kannalta järkevään rajaan. Menetys se on pienikin menetys ja miksi paikkakuntalaisen pitäisi kärsiä omissa nahoissan ylipäänsä minkäänlaista menetystä. Rintamäen kirjelmässä on pohdittu pitkälti myös perintösaantoa ja lopputulemasta olemme pitkälti samaa mieltä. Täytyy nähdä lain tarkoitus eli sukupolvenvaihdos paikalliselta kalastajalta hänen perilliselleen. Lain tarkoitus toteutuu, on kyseessä sitten perintö, testamenttisaanto, lahja, ennakkoperintö tai lahjan luonteinen kauppa. Kun jollain näillä on kalastusoikeus tosiasiallisesti saatu, on Tenon säännön mukainen perintösaanto toteutunut. Rintamäkikin ottaa kantaa siihen, ettei menetyksiä ennen vuotta 1972 voida käsitellä tässä toimituksessa. Muodollisesti näin on, mutta kyse on joustavasta hallintoprosessista, jossa yleiselle tarkoituksenmukaisuudellekin on sijansa. Älykkäämpi kait tässä toimituksessa kuin hakea ihan eri toimitus. Patojen luokittelu paikkakuntalaisten ja kokonaan/osittain ulkopaikkakuntalaisten omistuksessa oleviin patoihin on teknisesti hieman hankala. Hankaluus tulee enemmänkin siitä, että osa padon omistajista on paikkakuntalaisia, osa ulkopaikkakuntalaisia ja sitten on niitä paikkakuntalaisia, jotka muuttavat pois Utsjoelta ja vastaavasti niitä, jotka muuttavat muualta Utsjoelle. Patotyyppejä tällä tavoin luokiteltuna on niin kovin montaa lajia, ettei niitä kaikkia pelkistetysti voi omiin lokeroihinsa laittaa. Loppujen lopuksi kait matematiikkaa ja miksipä ei niitä voisi sitten käsitellä samalla kertaa. Ei kuitenkaan ajatuksena mahdoton, että toimittaisiin Rintamäen esittämällä tavalla. Erittäin vaikea juridinen kysymys on Rintamäen esille nostama kysymys siitä, maksetaanko korvaukset tilojen nykyisille omistajille vaiko kullekin omistusajaltaan. On selvä, että Rintamäelle ja muille toispaikkakuntalaisille, jotka hiljattain ovat ostaneet tiloja Utsjoelta, kyseinen tulkinta, eli kaikki minulle ja heti, on hyvin edullinen ja tulkinta on toki kiinteistöoikeudellisesti perusteltavissa. Toinen kysymys sitten tässä on, onko tämä oikeudenmukainen tapa. Mielestämme ei ole. Utsjokelaiset kalastusoikeuksien omistajat ovat aikanaan kärsineet niistä menetyksistä, mitä nyt ollaan korvaamassa. On erittäin epäoikeudenmukaista, että nämä köyhät vahinkoa kärsineet ja Tenon säännön rajoitusten vuoksi yhä huonompaan asemaan taloudellisesti joutuneet paikkakuntalaiset kalastajat nyt
5 (6) jälkikäteisesti menettäisivät korvauksensa täysin ulkopuolisille henkilöille, joihin korvattava vahinko ei ole lainkaan kohdentunut. Vaikka kalastusoikeus perustuukin kiinteistön omistukseen, mielestämme nyt ei ole kyse kiinteistöjuridiikasta, vaan vahingonkorvausoikeudesta. Vahingonkorvaushan ei näissä tapauksissa ole kiinteistökohtainen, vaan henkilökohtainen siitä huolimatta, että taustalla on ollut kiinteistö, jonka oikeuksiin kalastus on perustunut. Mutta, kun vahingonkorvausta ei myönnetä kiinteistölle, vaan henkilölle, on nykyomistajalle tulevat korvaukset omaa omistusaikaansa edeltävältä ajalta tosiasiallisesti mahdottomia. Rintamäen kirjelmän 6 sivulla oleva menetysten arvioinnin lähtökohta osuu meidän mielestämme naulan kantaan. Juuri tällä tavalla nettotuotantokapasiteetin ja kokonaissaaliin erotuksesta tulee menetyksiä arvioitaessa lähteä. Myös Rintamäki, kuten mekin, esittää, että toimitusmiehet toimittaisivat ratkaisuehdotuksen asianosaisille kommentointia varten ennen lopullisen ratkaisun antamista. Tämä on ehdottoman tärkeää ja prosessiekonomisesti välttämätöntä. Ei ole vähäistäkään järkeä siihen, että jouduttaisiin maaoikeuden kautta käsittelemään sellaisia asioita, jotka olisivat vältettävissä viitatulla menettelyllä. Rintamäki esittää kirjelmässään sovinnon mahdollisuutta. Tämä on aivan erinomainen ajatus. Sopimalla voitaisiin saada aikaan ratkaisu vähintäänkin satoja ellei tuhansia kokonaistyötunteja säästäen ja sillä saatettaisiin välttää laajat ja hirmuiset maaoikeuskäsittelyt. Aivan varteenotettava ajatus. Varmastikin laajasti korvausten saajapuolella tähän olisi valmiutta, mutta seuraavaksi toimitusmiesten pitäisi selvittää valtion periaatteellinen kanta sovintomahdollisuuteen. Lainkaan ennenkuulumatonta ei riitojen ratkaisu sovinnolla valtiosektorillakaan ole. Rintamäen tilakohtaisista vaatimuksista kiinnitämme huomiota siihen, että tilat 101:3, 16:60 ja 16:40 eivät kait ole Vetsikon lohkokunnan osakkaita eli liekö näissä sitten muutakaan kautta osuutta Vetsikon alueen kalastuksiin. Lopuksi Rintamäki vaatii toimituksen jakamista kahteen osaan eli paikkakuntalaistoimitukseen ja ulkopaikkakuntalaistoimitukseen. Miksipä ei, mutta kuten aiemmin patojen osalta on todettu, tässäkin tulee eteen monenlaista ristikkäisyyttä eli onko siitä todellista hyötyä, vaikea sanoa. Silja Nuorgamin ym. lausunto Lausunnossa esitetään vahvoja argumentteja saamelaisille kalastusoikeuden haltijoille syntyneistä kulttuurisista vahingoista. Näihin voimme sellaisenaan yhtyä. Myös muilta osin lausunnossa esitetyt seikat vastaavat näkemystämme. Inga Kaaringa Guttormin ym. lausunto Lausunto on pitkälti samansisältöinen kuin edellä todettu Silja Nuorgamin ym. lausunto. Näin ollen meillä ei ole ristiriitaa tämän lausunnon kanssa, vaan
6 (6) näkemykset ovat samat lukuun ottamatta lausunnon 7-kohdassa esitettyä. Viittamme samasta problematiikasta edellä Rintamäen lausuman kohdalla esittämäämme ja kiinnitämme huomiota siihen, että Guttormin ym. lausuman mukaisella menettelyllä melkomoiset summat rahaa siirtyisi paikkakuntalaisilta maanomistajilta ja todellisen vahingon kärsineiltä ulkopaikkakuntalaisten turistien lompakoihin. Väite siitä, että tiloja myytäessä oikeudet odotettavissa oleviin korvauksiin olisi sisällytetty tilojen myyntihintaan pitää paikkansa vain ani harvoissa tapauksissa. On totta, että on hintaeroa myytäessä joku tila kalastusoikeuksilla tai ilman kalastusoikeuksia, mutta tämä hintaero kyllä selittyy muilla tekijöillä kuin sisäänrakennetuilla kalakorvaustoimituksen tulevilla tuotoilla. Utsjoki 29.4.2016 Jussi Lauerma varatuomari, johtava julkinen oikeusavustaja, Utsjoki Lapin oikeusaputoimisto Utsjoen toimipaikka Utsjoentie 10 b 99980 Utsjoki puh. 029 56 61620 fax 029 56 61622 sähköposti: jussi.lauerma@oikeus.fi, lappi.oikapu@oikeus.fi Kirjelmässä 31.12.2015 todettujen päämiestensä puolesta