Open Forum for CSO Development Effectiveness Raportti Suomen kansallisesta konsultaatiosta Tuloksellisuustyöpajat 9.-10.4.

Open Forum for CSO Development Effectiveness Raportti Suomen kansallisesta konsultaatiosta Tuloksellisuustyöpajat 9.-10.4.2010, Kepa 1

Table of Contents 1. Johdanto...3 2. Open Forum for CSO Development Effectiveness...4 3. Prosessi Suomessa...5 3.1 Työpajat...6 3.1.1 Ensimmäinen työpajapäivä...6 3.1.2 Toinen työpajapäivä...10 4. Periaatteet...10 4.1 Läpinäkyvyys ja avoimuus...11 4.2 Demokraattinen osallistuminen ja päätöksenteko...11 4.3 Voimaannuttaminen...12 4.4 Vastavuoroinen oppiminen...13 4.5 Pitkäjänteisyys...14 5. Tuloksellisen työn mahdollistava toimintaympäristö...14 5.1 Nykyinen toimintaympäristö...15 5.1.1 Yhdistyslaki...15 5.1.2 Kehityspoliittinen ohjelma...15 5.1.3 Kansalaisjärjestölinjaus...16 5.1.4 Kansainvälisyyskasvatus 2010...16 5.1.5 Muiden ministeriöiden kansalaisjärjestöstrategiat...17 5.1.6 Yhteistyö julkishallinnon ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa 17 5.2 Suosituksia tuloksellisen työn mahdollistavan toimintaympäristön kehittämiseksi Suomessa...18 5.2.1 Poliittiset toimintaedellytykset...18 5.2.2 Taloudelliset toimintaedellytykset...19 LIITE 1...20 LIITE 2...21 LIITE 3...22 2

1. Johdanto Open Forum for CSO Development Effectiveness on kansalaisliikkeiden yhteinen kansainvälinen prosessi, jonka tarkoituksena on koota yhteen tuloksellisen kehitysyhteistyön (development effectiveness) periaatteita ja määreitä mahdollistavalle toimintaympäristölle (enabling environment). Kansainvälisestä, alueellisista ja kansallisista työskentelyn tasoista rakentuvan prosessin Suomen konsultaatio järjestettiin Kepassa huhtikuun 2010 alussa. Kaikille kansalaisliikkeille avoimeen konsultaatioon osallistui yhteensä yksitoista järjestöedustajaa. Konsultaation lisäksi keskustelua tuloksellisuudesta on käyty myös muilla foorumeilla, kuten Kepan Kehityspoliittisessa päivässä (Development Policy Day) lokakuussa 2009 ja prosessista helmikuussa 2010 järjestetyissä info- ja keskustelutilaisuuksissa. Konsultaation tuloksia hyödynnetään ensin kesällä 2010 Euroopan alueellisen kokouksen työskentelyssä ja sitä kautta saman vuoden syksyllä pidettävässä ensimmäisessä kansainvälisessä yleiskokouksessa (Global Assembly). Open Forumin juuret ovat Pariisin julistuksessa ja Accran toimintaohjelmassa, jossa kansalaisliikkeiden itsenäinen rooli kehitysyhteistyökentän toimijoina tunnustettiin selkeästi. Prosessin päämääränä on OECD:n seuraava, Etelä-Koreassa vuonna 2011 järjestettävä High Level Forum. Kansainvälisen apuyhteisön käymän tuloksellisuuskeskustelun lisäksi, ja sen myötä, Open Forum on ajankohtainen myös Suomessa. Ulkoministeriö uusii kansalaisjärjestölinjauksensa kesään 2010 mennessä ja tuloksellisuus on yksi linjauksen keskeisistä aiheista. Open Forum on tärkeä prosessi kehitysyhteistyötä tekeville kansalaisjärjestöille. Sen avulla käydään yhteistä keskustelua kehitysyhteistyön perusteista ja vaikutetaan vahvan kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiin poliittisen vuoropuhelun kautta. Prosessi on hyvä työkalu myös kansalaisliikkeiden tilivelvollisuuden näkökulmasta katsottuna, sen myötä jaamme vastuuta köyhyyden poistamiseen tähtäävän työn toteutustapojen kehittämisestä. Myös kansalaisliikkeiden on tunnustettava niihin kohdistuva, täysin legitiimi odotus siitä, että ne pystyvät määrittämään toimintaansa ohjaavat periaatteet sekä kertomaan, miten hyvin näitä periaatteita käytännössä toteutetaan. Prosessi tarjoaa mahdollisuuden irrottautua perinteisestä kehitysrahoitus- ja tuenkäyttökeskustelusta, jossa julkishallinto näkee kansalaisliikkeet ainoastaan ulkoistettuina palveluiden tuottajina. Kansalaisjärjestöt eivät kuitenkaan ole syntyneet hakemaan ja käyttämään kehitysrahoitusta, vaan edistämään tiettyjä arvoja ja esimerkiksi sosiaalista muutosta oikeudenmukaisemman maailman saavuttamiseksi. Kansalaisliikkeet tuottavat sosiaalista pääomaa, vahvistavat kansalaisten ja kansalaisryhmien välistä luottamusta sekä vastavuoroisuutta ja voivat toimia julkishallinnon kanssa poliittisen vuoropuhelun kumppaneina. Tilivelvollisuus, avoimuus, demokratia, ihmisoikeudet, hyvä hallinto, kumppanuus ja Etelän omistajuus ovat kaikki esimerkkejä järjestöjen jo nyt julkilausutuista periaatteista. Nämä vaatimukset liittyvät samalla kasvaneeseen ymmärrykseen siitä, että kestävän kehityksen edellytykset, kuten vakaat yhteiskunnalliset olosuhteet, rauha, riippumaton oikeuslaitos ja 3

vahvat valtiolliset instituutiot perustuvat vahvaan kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisten mahdollisuuksiin ja oikeuksiin järjestäytyä. Open Forum -prosessin avulla tuodaan esiin myös niitä pullonkauloja, jotka estävät vahvan kansalaisyhteiskunnan kehittymisen. Näin ollen kansalaisliikkeet pääsevät prosessin myötä määrittelemään niitä reunaehdot, joiden puitteissa kestävä ja demokraattinen kehitys ja kansalaisjärjestöjen tuloksekas toiminta on mahdollista. 2. Open Forum for CSO Development Effectiveness Development effectiveness is promoting sustainable positive change, within a democratic framework, that addresses the causes as well as the symptoms of poverty, inequality and marginalisation, through the diversity and complementarity of instruments, policies and actors. Avunantajat ja kehitysmaat kirjasivat kehitysyhteistyön yhteiset pelisäännöt Pariisissa vuonna 2005 solmittuun Pariisin julistukseen, jonka periaatteisiin myös kansalaisliikkeiden haluttiin sitoutuvan. Pariisin julistuksen periaatteet eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu kansalaisliikkeiden työskentelyyn, joten järjestöt päättivät koota itse oman työnsä tuloksellisuuden määreet. Keväällä 2007 OECD:n kehitysapukomitean Aid effectiveness -työryhmän yhteyteen perustettiin neuvoa-antava ja valmisteleva työryhmä Advisory Group on CSO and Aid Effectiveness. Konsultoituaan kansalaisliikkeitä ympäri maailman työryhmä totesi, että vaikka Pariisin julistus on tärkeä virstanpylväs kansainvälisen avunantajayhteisön toteuttaman kehitysyhteistyön tuloksellisuuden parantamisessa, ei sen periaatteita voida soveltaa suoraan kansalaisliikkeiden työhön. Open Forum on CSO Development Effectiveness perustettiin kesäkuussa 2008 yli 70 kansallisen, alueellisen ja kansainvälisen kansalaisliikkeen toimesta. Pariisin kokousta seuranneen, vuonna 2008 järjestetyn Accran konferenssin loppuasiakirjassa kansalaisliikkeiden riippumaton ja poliittinen rooli tunnustettiin ja samalla niitä rohkaistiin määrittelemään oman toimintansa tuloksellisuutta ohjaavat periaatteet. Sen vuoksi loppuasiakirja tunnusti myös saman vuoden kesäkuussa perustetun kansalaisliikkeiden Open Forum -prosessin. Tuloksellisuusprosessi rakentuu globaalista, alueellisista ja kansallisista tasoista. Globaalilla tasolla prosessia koordinoi Open Forum for CSO Development Effectiveness, jonka ohjausryhmässä (Global Facilitation Group) on 25 jäsentä eri puolilta maailmaa. Edustuspaikat on jaettu maanosittain. Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden, Hollannin, Irlannin ja Iso-Britannian kanssa Nordic+ -maiden ryhmään, jota edustaa tällä hetkellä Iso-Britannian kattojärjestö BOND. Alueellisella tasolla Euroopan työskentelyä koordinoi CONCORD ja sen puitteissa toimiva CSO Development Effectiveness -työryhmä, jonka työskentelyyn Kepasta osallistuu myös Open Forumin kansallista työskentelyä koordinoiva järjestökoordinaattori. 4

Kansallisella tasolla vastuutahot ovat yleensä kattojärjestöjä. Suomessa prosessin vetovastuu on Kepalla. Prosessi on myös osa Kepan päivitettyä strategiaa, kolmivuotisohjelmaa 2010-2012 sekä vuosien 2009-2010 toimintasuunnitelmia. PROSESSIN TAVOITTEET 1. Luoda viitekehys kansalaisliikkeiden työn tuloksellisuuden periaatteista 2. Luoda ympäristö keskinäiselle oppimiselle ja tiedonjakamiselle 3. Käydä poliittista vuoropuhelua ja saavuttaa avunantajayhteisön kesken yhteisymmärrys vahvan kansalaisyhteiskunnan mahdollistavasta toimintaympäristöstä (enabling enviroment) 3. Prosessi Suomessa Suomessa prosessi lanseerattiin järjestöille lokakuussa 2009 järjestetyssä Kepan Kehityspoliittisessa päivässä. Seminaarin pääpuhujiksi kutsutut Brian Tomlinson Kanadan CCIC:sta ja Tony Tujan filippiiniläisestä IBON:sta puhuivat sekä Open Forum- että Better Aid -prosessien taustoista, tavoitteista ja aiheesta käytävästä kansainvälisestä keskustelusta. Seminaarissa esiteltiin myös alustava suunnitelma Suomen kansallisen osion etenemisestä. Vuoden 2010 alussa Kepan verkkosivuille avattiin prosessille oma osio. Verkkosivuilla kerrotaan prosessin taustoista ja merkityksestä, sen tavoitteista sekä siitä, miten prosessiin voi osallistua. Lisäksi sivuille on koottu lista syventävää tietoa tarjoavista linkeistä. Helmikuussa prosessin tiimoilta järjestettiin kaksi info- ja keskustelutilaisuutta, joihin lähetettiin avoin kutsu Kepan sähköpostilistojen kautta. Lisäksi tilaisuuksia mainostettiin Kepan verkkosivujen etusivulla ja kutsu välitettiin myös julkishallinnon edustajille. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä 20 järjestöedustajaa. Open Forum -prosessissa on hyödynnetty myös Kepan syksyllä 2009 käynnistämän ulkoministeriön kansalaisjärjestölinjauksen kommentointiprosessia. Ministeriölle toimitetussa näkemyksissä ja kommenteissa nostettiin esiin järjestöjen kannalta keskeisimmät toimintaedellytyksiin ja yhteisiin pelisääntöihin liittyvät seikat. Tammikuussa 2010 ministeriöön toimitetun näkemyspaperin allekirjoitti 76 järjestöä. Varsinaisen kansallisen konsultaation jälkeen Kepa tulee pitämään jäsenistöään ja muita keskeisiä sidosryhmiä ajan tasalla Open Forum -prosessin etenemisestä tiedottamalla aktiivisesti ajankohtaisista virstanpylväistä. Yhtä lailla prosessin sisältöaiheita tullaan pitämään esillä kehitysyhteistyöstä Suomessa käytävässä keskustelussa, järjestöjen keskinäisessä oppimisessa ja yhteistyössä sekä poliittisessa vuoropuhelussa. 5

3.1 Työpajat Suomen kansallinen konsultaatio järjestettiin huhtikuun alkupuolella Kepan toimistolla Helsingissä. Ajankohta valittiin niin, että konsultaation tulokset ehtivät mukaan kesäkuussa 2010 järjestettävään Euroopan työryhmän kokoukseen. Konsultaatio toteutettiin työkaluoppaan (Outreach Toolkit) suosituksia mukaillen kahden päivän mittaisena työpajana. Työpajat jaettiin perjantaille ja lauantaille, jotta niin työnsä puolesta kuin vapaaehtoistoimijoina osallistuvilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet tulla mukaan. Ohjelma suunniteltiin niin, että läsnäolo vain toisenakin päivänä oli mahdollista. Työpajojen tavoitteena oli koota yhteen suomalaisten järjestöjen näkemyksiä tuloksellisen kehitysyhteistyön periaatteista, pohtia periaatteille mahdollisia indikaattoreita, ohjeita toiminnallistamiseen ja välineitä mittaamiseen sekä määritellä tuloksekkaan työn mahdollistavan toimintaympäristön minimistandardit. TYÖPAJOJEN TAVOITTEET Yhteiset periaatteet tuloksekkaalle kehitysyhteistyölle Indikaattoreita periaatteille Ohjeita periaatteiden huomioimiseen käytännössä Välineitä tuloksellisuuden mittaamiseen sekä esimerkkejä hyvistä käytänteistä Määritelmä tuloksekkaan työn mahdollistavasta toimintaympäristöstä Prosessin koordinaattorin oli tärkeä saada kirjattua työpajojen eteneminen tätä raporttia varten, joten työpajoja vetämään palkattiin ulkopuolinen fasilitaattori. Myös työpajojen ohjelma suunniteltiin yhteistyössä fasilitaattorin kanssa. Osallistavat, osallistujien näkemyksiä arvostavat menetelmät olivat työpajojen toteutuksessa keskiössä. Niitä hyödyntämällä pyrittiin takaamaan kaikkien äänen kuuleminen ja aidon yhteisen lopputuloksen aikaansaaminen. Koska Suomen konsultaatio on Euroopan ensimmäinen, kuvataan työpajojen toteutus tässä raportissa melko tarkasti. 1 Työpajoihin osallistui yhteensä 11 järjestöedustajaa, prosessin koordinaattori sekä fasilitaattori. 2 Ilmoittautuneista neljä ei päässyt paikalle. 3.1.1 Ensimmäinen työpajapäivä Perjantain työskentely aloitettiin aamiaisella ja tutustumisella, jonka myötä osallistujilla oli mahdollisuus paitsi esittäytyä, myös kertoa mitä päivän työskentelyltä odottivat. Tämän jälkeen Kepan toiminnanjohtaja ja prosessin koordinaattori esittelivät Open Forumin 1 Työpajojen ohjelma, LIITE 1 2 Osallistujalista, LIITE 2 6

taustoja, tavoitteita ja etenemistä. Alustusten pohjalta nousseita kysymyksiä ja ajatuksia purettiin etukäteen listattujen kysymysten avulla. Osallistujia pyydettiin pohtimaan mistä prosessissa on kysymys, mitä sen esittelystä jäi mieleen, millaisia ajatuksia prosessiin liittyy ja miten he arvioivat sen vaikuttavan omaan organisaatioonsa ja suomalaiseen järjestökenttään. Fläppitauluille kiinnitetyt osallistujien ajatukset kierrettiin läpi ja niistä keskusteltiin vapaamuotoisesti. Keskusteluissa nousi esiin esimerkiksi ristiriita siitä, että Open Forum tuntuu samanaikaisesti järkevältä ja välttämättömältä, mutta myös valtavan suurelta ja lähes mahdottomalta haasteelta. 3 Prosessin laajuus ja konkreettisen lopputuloksen muoto mietityttivät myös pohdinnan jälkeen käydyssä keskustelussa. Esiin nousi lisäksi kysymyksiä prosessin edustavuudesta, sen vaikutuksista rahoittajiin sekä siitä, missä määrin valtioiden ja kansalaisliikkeiden periaatteet eroavat toisistaan. Aloituskeskustelun jälkeen perjantain työpajassa siirryttiin pohtimaan tuloksellisen työn periaatteita. Periaatteiden alustava pohtiminen toteutettiin parityönä kolmen kysymyksen avulla: millaiset arvot ja periaatteet ohjaavat organisaatiosi työtä, miten periaatteet näkyvät käytännössä, millaisin sanoin kuvailisit organisaatiosi työtä kohti parempaa tuloksellisuutta? Organisaatioiden työtä ohjaaviksi arvoiksi ja periaatteiksi listattiin rauha, itsemääräämisoikeus, solidaarisuus, auttamisen halu, vastavuoroisuus, Etelän äänen kuuleminen ja kehitysyhteistyön tarpeettomaksi tekeminen pitkällä aikavälillä. Käytännössä arvot ja periaatteet näkyvät esimerkiksi konkreettisina toimintatapoina kuten kummi- ja vapaaehtoistoiminnan edistämisenä, vaikuttamistyön teemoina sekä jatkuvana toiminnan kehittämisenä ja arviointina. Paremman tuloksellisuuden saavuttamisessa etenkin pitkäjänteisyyden ja kestävyyden tavoittelu kumppanuuksissa ja työn tuloksissa sekä Etelän omistajuuden takaaminen nähtiin tärkeinä työn pohja-ajatuksina. Tämän jälkeen osallistujia pyydettiin ideoimaan vähintään kaksi ehdotusta kansalaisliikkeiden yhteisiksi tuloksellisuuden periaatteiksi, kirjoittamaan ne ylös ja kiinnittämään seinälle. Ehdotuksia ryhmiteltiin mahdollisuuksien mukaan toisiinsa liittyviksi kokonaisuuksiksi. Ehdotettuja periaatteita olivat: luottamus väkivallattomuus osallistaminen läpinäkyvyys rehellisyys demokraattinen päätöksenteko heikoimpien/haavoittuvimpien marginaalisten ryhmien priorisointi sosiaalinen oikeudenmukaisuus kestävyys jatkuvuus suunnitelmallisuus erilaisuuden kunnioittaminen 3 Parikeskusteluiden tulokset, LIITE 3 7

voimaannuttaminen aktiivinen toimiminen tärkeäksi koetun asian puolesta pitkäjänteisyys keskinäinen kunnioitus rauha tasa-arvo yhteistyö avunsaajien ehdoilla toimiminen / Etelän omistajuus ihmisoikeuksien kunnioittaminen Loppupäivä omistettiin periaatteiden priorisoinnille, perustelulle ja mahdollisten mittaus- ja todentamiskeinojen pohtimiselle. Lounaan jälkeen osallistujat jaettiin kolmeen kolmen hengen ryhmään, jotka kukin valitsivat aiemmin kirjatuista periaate-ehdotuksista tärkeimmiksi kokemansa. Ryhmiä ohjeistettiin kirjaamaan valitsemansa periaatteet sekä niiden perustelut fläpeille sekä pohtimaan tapoja, joilla kyseisten periaatteiden toteutumista voitaisiin todentaa. Ryhmätyöskentelyn jälkeen ryhmät esittelivät omat ajatuksensa ja niistä keskusteltiin samalla. Samat periaatteet valinneet ryhmät täydensivät toistensa ajatuksia. Ryhmien valitsemat periaatteet, niiden perustelut ja indikaattorit on esitetty seuraavassa taulukossa: Periaate Perustelut Miten mitata/todentaa? Ryhmä 1: Voimaannuttaminen Vastavuoroinen oppiminen Heikoimpien huomioiminen Ryhmä 2: Voimaannuttaminen - tuen tulee johtaa omaehtoiseen kestävään kehitykseen, eikä se saa aiheuttaa riippuvuutta - voimaannuttava lähestymistapa on kansalaisyhteiskuntien vahvistamista, ihmisillä on oikeus olla tietoisia omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon - edesauttaa pitkäjänteistä ja tuloksellista yhteistyötä - vääristyneet valtarakenteet vaikeuttavat kestävien tulosten saavuttamista - omien voimavarojen arvostus ja käyttöönotto - omaehtoinen kehitys - yhteistyötä ja toimintaa suunnitellaan yhdessä - tavoiteltua muutosta tapahtuu molemmissa osapuolissa - esimerkiksi naisten aseman ja lukutaidon indeksit - tuloerot ja niiden tasoittuminen - osallistujien määrä, osallistumisen aste 8

Haavoittuvimpien ryhmien priorisointi Kestävyys / Pitkäjänteisyys Ryhmä 3: Läpinäkyvyys / Avoimuus Demokraattinen osallistuminen ja päätöksenteko - köyhyyden poistamiseen tähtäävä työ on hidasta, vaatii sitoutumista ja aikaa (passiivinen/aktiivinen) - osallistamisen monipuolisuus - yhdenvertaisuussuunnitelmat ja niiden seuranta - heikoimmassa asemassa olevien ryhmien sosiaalisen ja/tai taloudellisen aseman muutos ja kehittyminen prosessin myötä - hankkeen jälkeen säilyy toimintakyky - pääsy vuosikertomuksiin, -raportteihin ja muihin tärkeisiin dokumentteihin (tilivelvollisuus) - järjestelmä sisäiselle ja ulkoiselle toiminnan evaluaatiolle ja tulosten avoimelle raportoinnille - systemaattinen palautteen kerääminen kumppaneilta ja muilta sidosryhmiltä - avoimet osallistumismahdollisuudet toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan - tasavertaiset osallistumismahdollisuudet, edustuksellisuus - pelisäännöt ovat olemassa ja tiedossa (erityishuomio marginalisoitujen ryhmien osallistamiseen) Päivän päätteeksi käydyssä palautekeskustelussa kerrattiin työskentelyn antia ja puhuttiin prosessin jatkosta ja sen merkityksestä. Vaikka Open Forum prosessina sekä sen myötä käsiteltävät aiheet tuntuivat työpajan aluksi osallistujista massiivisen suurilta ja prosessi näytti haasteelliselta, päivän työskentelyn myötä myös prosessin hyödyt ja mahdollisuudet etenkin poliittisen vuoropuhelun ja keskinäisen oppimisen välineenä tulivat esiin. 3.1.2 Toinen työpajapäivä Lauantain ohjelma oli suunniteltu rakentuvaksi kahdesta osiosta. Aamupäivällä oli tarkoitus jatkaa perjantaina määriteltyjen periaatteiden työstämistä ja käsitellä lounaan jälkeen työpajojen toista pääaihetta, tuloksellisen työn mahdollistavaa toimintaympäristöä. Koska 9

osallistujia oli kuitenkin vähemmän kuin alun perin oli ilmoittautunut, päätettiin päivän ohjelma typistää vain ensimmäiseen osioon ja lopettaa työskentely lounasaikaan. Samalla päätettiin luopua alkuperäisestä fasilitointisuunnitelmasta ja toteuttaa ohjelma yhdessä vapaamuotoisesti keskustellen. Toimintaympäristöä käsittelevän osion osalta päätettiin, että prosessin koordinaattori kirjoittaa aiheesta luonnoksen, jota järjestöillä on mahdollisuus kommentoida osana koko raportin luonnosta. Tähän vaihtoehtoon päädyttiin sen vuoksi, että aiheesta on keskusteltu suomalaisen järjestökentän kesken viime syksyn ja kuluvan vuoden aikana paljon, johtuen eritoten ulkoministeriön kansalaisjärjestölinjauksen uudistamisesta. Keskustelua on käyty esimerkiksi Kepan Kehityspoliittisessa päivässä, kansalaisjärjestölinjauksen uudistamiseen liittyvissä keskustelutilaisuuksissa ja Kepan syyskokouksessa. Erillisen miniseminaarin tai keskustelutilaisuuden järjestäminen aiheesta koettiin tämän vuoksi turhaksi, etenkin kun loppukevät on järjestöille hyvin kiireistä aikaa. Lauantain työskentely aloitettiin listaamalla perjantaina tunnistetut järjestöjen yhteiset periaatteet ja keskustelemalla siitä, millä tavoin ne liittyvät toisiinsa ja miten niitä voitaisiin huomioida käytännössä. Voimaannuttamista ja heikoimmassa asemassa olevien huomioimista koskevat periaatteet päätettiin yhdistää niin, että jälkimmäinen sisältyy ensin mainittuun. Keskustelun lopputuloksena osallistujat päätyivät esittämään suomalaisten kansalaisliikkeiden yhteisiksi tuloksellisuuden periaatteiksi läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, demokraattista osallistumista ja päätöksentekoa, voimaannuttamista, vastavuoroista oppimista sekä pitkäjänteisyyttä. Periaatteita, niiden määritelmiä ja suosituksia niiden huomioimisesta käytännössä esitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Keskustelussa todettiin, että periaatteet liittyvät toisiinsa ja niitä olisi voinut helposti ryhmitellä toistensa sisään. Keskeisimpien näkökohtien kirjaamista omiksi periaatteikseen pidettiin kuitenkin tärkeänä ja ryhmä päätyi esittämään ne erillisinä. 4. Periaatteet Principles of CSO development effectiveness are the underlying values and qualities of social and organisational relationships that promote development in which those living in poverty, the vulnerable and marginalised populations, may more ably claim their rights. 4.1 Läpinäkyvyys ja avoimuus Läpinäkyvyys ja avoimuus ovat hyvään hallintotapaan kuuluvia periaatteita, jotka liittyvät olennaisesti kansalaisjärjestöjen toteuttaman työn arvopohjaan. Läpinäkyvyys ja avoimuus luovat pohjaa luottamukselle, jonka kautta rakennetaan myös uskottavuutta ja parannetaan vaikuttavuutta. Läpinäkyvällä tavalla toimiminen vähentää väärinkäytösten ja -ymmärrysten mahdollisuutta ja sen avulla voidaan toteuttaa tilivelvollisuutta sidosryhmiä kohtaan. 10

Suosituksia periaatteen huomioimiseen käytännössä: Hyvää hallintotapaa tulee noudattaa kaikessa toiminnassa. Avoimuus ja läpinäkyvyys hallinnollisissa asioissa on tärkeää, esimerkiksi asiakirjojen julkisuus ja saatavuus sekä kulujen systemaattinen erittely ovat konkreettisia keinoja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Toiminnan on oltava läpinäkyvää kaikille mahdollisille tahoille; niin suurelle yleisölle, jäsenille, organisaation työntekijöille, rahoittajille kuin muille sidosryhmille. Avoimuusperiaatetta tulee noudattaa myös toiminnan tavoitteiden ja niiden saavuttamisen suhteen. Kansalaisjärjestöjen keskinäistä koordinaatiota ja yhteistyötä tulisi parantaa esimerkiksi temaattisen verkostoitumisen ja tiedon jakamisen avulla. Jo olemassa olevia yhteistyömahdollisuuksia ja rakenteita tulisi hyödyntää aktiivisesti ja uusien kehittämiseen panostaa. Kumppanuuksissa tulee ottaa huomioon kielikysymykset. Paitsi konkreettisiin puhuttuihin kieliin ja esimerkiksi materiaalien saatavuuteen niillä, on myös käytössä olevaan ammattisanastoon ja puheen tapoihin hyvä kiinnittää huomiota. Tiedonkulun on oltava monipuolista, rehellistä ja ajantasaista. Organisaation sisäinen demokratia luo pohjaa muulle toiminnalle. Lähtökohdat määritellään yhdistyksen säännöissä, mutta pohjaa luodaan myös sisäisen päätöksenteon käytännöillä, toimintavoilla sekä varmistamalla, että tarjotut vaikutusmahdollisuudet ovat aitoja ja merkityksellisiä. Avoimuus vaatii resursseja. Esimerkiksi organisaation hallinnon läpinäkyvyys vaatii konkreettisia työtunteja ja vastuut sen toteutuksesta on sovittava selkeästi. Lisäksi avoimuus edellyttää sitoutumista ja osallistumista työn asiasisältöihin liittyvään keskusteluun. Mahdollisia indikaattoreita: Organisaation perusasiakirjat ovat kaikkien saatavilla Toiminnasta tiedotetaan ajantasaisesti ja rehellisesti Toiminnan kulut eritellään Hyvän hallinnon periaatteet on kirjattu yhdistyksen sääntöihin tai periaatteisiin Avoimuuden vaatimat resurssit on taattu 4.2 Demokraattinen osallistuminen ja päätöksenteko Demokraattinen päätöksenteko tarjoaa ihmisille mahdollisuuden osallistua heitä itseään koskevaan päätöksentekoon sekä edistää omistajuutta heitä itseään koskevista tai heidän tärkeäksi kokemistaan asioista. Vain kuuntelemalla erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä voidaan päästä toiminnan kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Suosituksia periaatteen huomioimiseen käytännössä: Osallistamisen on oltava merkityksellistä. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei pelkkä näennäisosallistaminen riitä, vaan tarjottujen vaikutusmahdollisuuksien on oltava aitoja. Osallistumismahdollisuuksista on oltava saatavilla selkeää tietoa, reagointiin on varattava riittävästi aikaa, päätösten tulee olla perusteltuja ja osallistumisen mahdolliset rajoitteet on kerrottava avoimesti ääneen. Useiden näkökulmien 11

kuuleminen ja huomioiminen sekä laaja keskustelu on tärkeää parhaan mahdollisen päätöksen tai lopputuloksen aikaansaamiseksi. Päätöksenteon rakenteiden on oltava demokraattisia ja selkeitä. Kaikkia osallistujia tulee kohdella tasapuolisella kunnioituksella, riippumatta heidän iästään, sukupuolestaan, etnisestä taustastaan tai muista vastaavista tekijöistä. Osallistamisen on oltava avointa ja osallistumismahdollisuuksia on tarjottava monipuolisesti, jotta mahdollisen monilla olisi edellytykset tulla mukaan. Marginalisoituihin ryhmiin kuuluvien ja heikoimmassa asemassa olevien osallistumiseen, kuulemiseen, näkemysten huomioimiseen ja esiin tuomiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Osallistumisen on oltava vapaaehtoista. Mahdolliset ristiriidat on käsiteltävä avoimesti ja erilaisia mielipiteitä on kunnioitettava. Mahdollisia indikaattoreita: Osallistujat kokevat, että heidän näkemyksensä on huomioitu ja niitä on hyödynnetty; osallistuminen on ollut merkityksellistä ja vaikuttavaa. Kaikki yhteiskunnan tai yhteisön erilaiset ryhmät on osallistettu niitä koskevaan päätöksentekoon. Vaikutusmahdollisuuksista ja myös niiden mahdollisista rajoitteista on kerrottu avoimesti Osallistumismahdollisuuksia on tarjottu mahdollisimman monipuolisesti Päätöksenteon rakenteet on avattu selkeästi. 4.3 Voimaannuttaminen Voimaannuttamisella tarkoitetaan yhteisön tai yksilön omaan elämään liittyvien vaikutusmahdollisuuksien, päätäntävallan ja voimavarojen lisääntymiseen tähtäävää lähestymistapaa. Vaikutusvallan lisääminen on sisäinen ja ulkoinen muutosprosessi, jonka tuloksena aiemmin heikommassa tai marginalisoidussa asemassa olleet ryhmät lisäävät valmiuksiaan ja resurssejaan osallistua itseään ja yhteisöään koskevaan päätöksentekoon. Voimaannuttava lähestymistapa edesauttaa kansalaisyhteiskuntien vahvistumista ja yksilöiden oikeuksien toteutumista.. Suosituksia periaatteen huomioimiseen käytännössä: Ihmisten oma aktiivisuus heitä ja heidän yhteisöjään ja yhteiskuntiaan koskevissa kysymyksissä on ensiarvoinen edellytys kehitystavoitteiden saavuttamiselle. Haavoittuvien ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tai yksilöiden huomioiminen ja kuunteleminen on voimaannuttavan työskentelyperiaatteen toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Näiden ryhmien identifioimisen ja huomioimiseen pitäisi kuulua kaiken toiminnan suunnitteluvaiheisiin. Sukupuolten välinen tasa-arvo on kansainvälisesti sovittu tavoite ja tasa-arvon edistäminen on kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytys. Kaikkiin kehitysyhteistyöhankkeisiin tulee siksi sisällyttää sukupuolinäkökulma, joka mahdollistaa sukupuolten tasa-arvon edistämisen. Naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen luo edellytyksiä kestävälle kehitykselle ja 12

siksi heidän mahdollisuuksiinsa on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka voimaannuttavassa lähestymistavassa kiinnitetään erityishuomiota heikommassa asemassa oleviin, koko muunkin yhteisön on oltava mukana prosessissa kestävien ja aitojen lopputulosten saavuttamiseksi. Mahdollisia indikaattoreita: Osallistujat kokevat, että heidän vaikutusmahdollisuutensa ja tietonsa niistä ovat lisääntyneet. Osallistujat kokevat olleensa mukana päätöksenteossa. Heidän näkemyksensä on otettu huomioon ja niitä on hyödynnetty. Osallistujien määrä. Osallistumisen aste onko osallistuminen ollut aktiivista vai passiivista? 4.4 Vastavuoroinen oppiminen Aktiivinen vastavuoroinen oppiminen luo edellytyksiä tuloksekkaalle työlle kehittämällä asiantuntijuutta ja laajentamalla näkemyksiä globaaleista haasteista sekä niiden ratkaisuvaihtoehdoista. Kehitystavoitteiden saavuttamiseksi kansalaisliikkeiden keskinäistä sekä muiden tärkeiden sidosryhmien, kuten julkishallinnon kanssa tapahtuvaa oppimista tulee syventää ja tehostaa. Keskinäisen oppimisen avulla voidaan syventää kumppanuuksien osapuolten välistä kunnioitusta ja ymmärrystä esimerkiksi kulttuurisista seikoista, arvoista ja työn erilaisista toteutustavoista. Suosituksia periaatteen huomioimiseen käytännössä: Oppimista ja yhteistyötä voidaan tehostaa ja edistää niin pohjoisen ja etelän välillä kuin pohjoisten tai etelän toimijoiden keskinäisessäkin kanssakäymisessä. Yhteiset tapaamiset, viestintä, keskustelut ja vertaisarvioinnit ovat hyviä esimerkkejä vastavuoroisen oppimisen välineistä. Oppimismahdollisuuksia tulisi hyödyntää paitsi järjestöjen kesken, myös muiden sidosryhmien kuten julkishallinnon ja yritysten kanssa. Kaikki osapuolet voivat oppia yhteisestä työstä: osallistaminen on parasta kansainvälisyyskasvatusta, joka voi tuottaa paitsi kulttuurista ymmärrystä, myös konkreettisia uusia ideoita ja toimintatapoja. Oppivaa kohtaamista voidaan kehittää esimerkiksi sisäänrakentamalla ja valtavirtaistamalla prosesseihin lessons learned -ajattelua ja rakenteita. Vastavuoroiseen oppimiseen on varattava aikaa ja muita resursseja. Mahdollisia indikaattoreita: Yhteydenpidon ja yhteistyön määrä ja laatu Oppimiselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen Uusien näkökulmien ja ideoiden löytäminen ja omaksuminen 13

4.5 Pitkäjänteisyys Kestäviä tuloksia ja vaikutuksia saadaan aikaan panostamalla toiminnan suunnitteluun ja suunnitelmallisuuteen. Raportointiin keskittymisen sijaan on korostettava suunnittelun merkitystä ja edistettävä toimijoiden mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteistä työtä. Pitkäjänteisyys ei välttämättä tarkoita pitkäkestoisuutta, joskin lyhyen aikavälin työssä kestäviä tuloksia on vaikeampi saavuttaa. Suosituksia periaatteen huomioimiseen käytännössä: Pitkäjänteistä työtä on tuettava. Myös sellaisia toimintoja on rahoitettava, joiden tulokset eivät näy lyhyellä aikavälillä. Rahoituksen ja sen myöntöperusteiden ennakoitavuus ja monipuolisuus ovat avainasemassa pitkäjänteisen työn takaamiseksi. Työ ja toiminnot on aina suunniteltava pitkän tähtäimen tavoitteisiin nojaten. Mahdollisia indikaattoreita: Pitkäjänteiselle työlle on olemassa poliittiset ja taloudelliset edellytykset. Pitkäjänteisyyden merkitys ymmärretään ja siihen nojaavaa toimintaa rahoitetaan. Suunnittelussa panostetaan pitkän aikavälin toimintaan ja tulosten arviointiin. 5. Tuloksellisen työn mahdollistava toimintaympäristö An enabling environment is a set of interrelated conditions such as legal, bureaucratic, fiscal, informational, political, and cultural that impact on the capacity of development actors to engage in development processes in a sustained and effective manner. Suomessa kansalaisliikkeiden roolia ja asemaa kehitysyhteistyön saralla määrittävät paitsi kansalaisliikkeet itse, myös toimintaa rahoittava julkishallinto ja sen käytäntöjä ohjaava poliittinen päätöksenteko. Tämän kappaleen ensimmäisessä osiossa kuvataan nykyistä toimintaympäristöä listaamalla virallisia kansalaisliikkeiden toimintaan vaikuttavia säädöksiä ja linjauksia sekä yhteistyön muotoja. Jälkimmäisessä osiossa puolestaan kerrotaan sellaisista järjestöjen poliittisiin ja taloudellisiin toimintaedellytyksiin liittyvistä seikoista, joiden toteutuminen vahvistaisi tuloksekkaan työn mahdollistavaa toimintaympäristöä. Suomalaisten järjestöjen toteuttaman kehitysyhteistyön suurin rahoittaja on ulkoministeriö. Tuen muotoja ovat hanketuki, viestintä- ja kehityskasvatustuki, konferenssimatkatuki, hankevalmistelumatkatuki, kumppanuusjärjestöille myönnettävä ohjelmaperustainen tuki sekä erillissäätiöiden kautta suoraan Etelän kumppaneille ohjattava rahoitus ja tuki kansallisille kattojärjestöille Kepalle ja Kehykselle. Vuoden 2009 hakukierroksella kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin myönnettiin vuosille 2010-2012 yhteensä 24,5 miljoonaa euroa. Tukea sai 119 hanketta ja 78 järjestöä. Kansalaisjärjestöille suunnatun rahoituksen lisäksi ulkoministeriön menoluokassa oleviin 14

kehitysyhteistyön määrärahoihin kuuluvat myös monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön, maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön, Euroopan kehitysrahastoon, maittain kohdentamattomaan kehitysyhteistyöhön, humanitaariseen apuun, kehitysyhteistyön suunnitteluun, tukitoimiin ja kehityspoliittiseen tiedotukseen, kehitysyhteistyön evaluointiin ja sisäiseen tarkastukseen sekä korkotukeen kohdennetut varat. Kansalaisjärjestöille kohdennetun rahoituksen osuus on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden ajan 7,7-10,2 prosentin välillä. Kehitysyhteistyömäärärahoista päättää hallitus valtiovarainministeriön laatiman valtion talousarvioehdotuksen pohjalta. Valtiovarainministeriön ehdotus puolestaan pohjautuu eri ministeriöiden omiin talousarvioehdotuksiin. Järjestöjen toteuttaman globaalikasvatuksen merkittävimpiä rahoittajia ovat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ulkoministeriö, jotka tukevat järjestöjä erilaisten rahoitusinstrumenttien kautta. Ulkoministeriö myöntää avustuksia järjestöjen yksivuotisiin viestintä- ja kehityskasvatushankkeisiin sekä kaksivuotisiin kehityskasvatushankkeisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan myöntää hanke- ja toimintatukea muun muassa rauhankasvatukseen, monikulttuurisuuden tukemiseen ja rasisminvastaiseen työhön. Järjestöjen toteuttamaan globaalikasvatukseen suunnatun julkisen rahoituksen kokonaismäärästä ei ole toistaiseksi saatavilla tietoa. 5.1 Nykyinen toimintaympäristö Suomessa on useita kansalaisjärjestöjen toimintaan vaikuttavia säädöksiä ja linjauksia, yhdistyslaista ulkoministeriön kansalaisjärjestölinjaukseen. Lisäksi muun muassa kuulemiskäytännöt ja muut yhteistyön rakenteet vaikuttavat oleellisesti toimintaympäristöön. 5.1.1 Yhdistyslaki Yhdistymisvapaus on yksi Suomen perustuslaissa määritellyistä kansalaisten poliittisista perusoikeuksista. Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämässä yhdistysrekisterissä on tällä hetkellä noin 130 000 yhdistystä. Yhdistykset voivat olla rekisteröityjä, rekisteröimättömiä tai laissa tai asetuksessa erikseen määriteltyjä. Yhdistyksistä säädetty erityinen yhdistyslaki koskee niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä, jotka eivät tavoittele toiminnallaan voittoa. 5.1.2 Kehityspoliittinen ohjelma Keskeisin suomalaista kehitysyhteistyötä linjaava dokumentti on valtioneuvoston vuonna 2007 hyväksymä kehityspoliittinen ohjelma, joka ohjaa valtion kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä. Kehityspoliittisessa ohjelmassa Suomen kehityspolitiikan tärkeimmäksi tavoitteeksi määritellään köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen vuosituhattavoitteiden mukaisesti. 15

Kansalaisjärjestöjen toteuttama kehitysyhteistyö nähdään julkista kahdenvälistä, monenkeskistä ja EU:n kehitysyhteistyötä täydentävänä toimintana, jonka tuomia lisäarvoja ovat järjestöjen suorat yhteydet ruohonjuuritasolle sekä kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien vahvistaminen. Viestintä ja kehityskasvatus kotimaassa nähdään edellytyksenä kansalliselle yhteistyölle kehityspolitiikassa. Hallituksen tavoitteeksi ohjelmassa on linjattu järjestöjen toiminnan vaikuttavuuden ja kapasiteetin vahvistaminen sekä kehitysyhteistyön laadun ja tuloksellisuuden parantaminen koulutuksen avulla. Kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan myös, että järjestöjen tulee mahdollisuuksien mukaan vahvistaa hallitusohjelmassa ja hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa mainittujen periaatteiden toteuttamista omissa kehitysyhteistyöohjelmissaan sekä edistää kansalaisjärjestöjen keskinäistä yhteistyötä. 5.1.3 Kansalaisjärjestölinjaus Ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestölinjauksessa määritellään kehityspoliittiseen ohjelmaan nojaten ne suuntaviivat, joiden perusteella järjestöjen työtä julkisin varoin tuetaan. Linjauksen tavoitteeksi on määritetty suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehityspoliittisen työn laadun ja vaikuttavuuden tukeminen. Linjauksessa tarkastellaan ministeriön ja järjestöjen välisen yhteistyön periaatteita sekä järjestöjen työn roolia Suomen kehityspolitiikassa. Linjaus määrittää myös järjestöjen kehitysyhteistyön tuen käytäntöjä. Tällä hetkellä voimassa oleva, vuonna 2006 tehty linjaus korvautuu kuluvan vuoden aikana uudella, kesän 2010 aikana valmistuvalla linjauksella, jonka sisältöihin järjestöt ovat pyrkineet vaikuttamaan aktiivisesti kokoamalla yhteisiä näkemyksiään ja käymällä vuoropuhelua ministeriön kanssa. Uudesta linjauksesta toivotaan nykyistä periaatteellisempaa, operatiivisempia seikkoja selkeästi ohjaavaa dokumenttia. Humanitaarisesta avusta on olemassa oma linjauksensa ja kumppanuusjärjestöjen ohjelmatukea määritellään tarkemmin vuonna 2010 tehdyssä, vuoden 2011 alusta voimaan tulevassa erillisessä ohjeistuksessa. 5.1.4 Kansainvälisyyskasvatus 2010 Kansainvälisyyskasvatus 2010 on opetusministeriön vuonna 2007 laatima toimenpideohjelma kansainvälisyyskasvatuksen kehittämiseksi kansallisella tasolla. Toimenpideohjelma perustuu Euroopan Neuvoston North-South Centre:n vuonna 2004 teettämään arvioon Suomen kansainvälisyyskasvatuksen tilasta. Kansallisen toimenpideohjelman laatiminen oli yksi arvion suosituksista. Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman tavoitteet linkittyvät YK:n vuosituhattavoitteisiin, Suomen kehityspoliittiseen ohjelmaan sekä Maastrichtin kansainvälisyyskasvatussuosituksiin. Toimenpideohjelmassa kansainvälisyyskasvatuksen toteuttaminen nähdään monialaisena toimintana, jonka merkittävinä toimeenpanijoina ovat muun muassa ulkoministeriö, opetusministeriö, opetushallitus, opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ja kansalaisjärjestöt. 16

Ohjelmassa määritellyt toimenpiteet kansainvälisyyskasvatuksen kehittämiseksi Suomessa korostavat toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä ja kansainvälisyyskasvatuksen näkökulman sisällyttämistä keskeisiin poliittisiin linjauksiin sekä opetukseen kaikilla asteilla. Kansalaisjärjestöt huomioidaan ohjelmassa merkittävinä kansainvälisyyskasvatustoimijoina, joiden tukea tulee lisätä. 5.1.5 Muiden ministeriöiden kansalaisjärjestöstrategiat Valtioneuvoston vuonna 2005 annettu päätös edellyttää, että kaikkien ministeriöiden on laadittava kansalaisjärjestöstrategia tai kirjatut toimintatavat kansalaisten kuulemisesta. Hallitus puolestaan totesi kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämistä koskevassa periaatepäätöksessään vuonna 2007, että kansalaisjärjestöjen kuuleminen on olennainen osa yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistamista. Periaatepäätöksessä edellytetään, että ministeriöiden on otettava järjestöjen asema osaksi hallinnonalansa strategioita ja että kansalaisjärjestöstrategiat on pidettävä ajan tasalla yhteistoiminnassa järjestöjen kanssa. 5.1.6 Yhteistyö julkishallinnon ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa Ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen välisellä yhteistyöllä on useita muotoja. Järjestöjä kuullaan muun muassa lausuntokierrosten, keskustelutilaisuuksien ja sähköisen kommentoinnin avulla erilaisissa päätöksenteon vaiheissa. Ajankohtaista tietoa puolestaan vaihdetaan esimerkiksi ulkoministeriön kaksi kertaa vuodessa järjestämässä kansalaisjärjestöseminaarissa sekä järjestöjen ja ministeriöiden kahdenvälisissä tapaamisissa. Yleisen näkemyksen mukaan ministeriön ja järjestöjen välistä tiedonvaihtoa ja oppimista voitaisiin kuitenkin vielä tiivistää. Myös katto- ja yhteistyöjärjestöjen tarjoama koulutus, neuvonta ja keskustelutilaisuudet avaavat tärkeitä mahdollisuuksia niin kansalaisjärjestöjen keskinäiseen kuin järjestöjen ja julkishallinnon väliseen yhteistyöhön. Verkostoituminen on suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa varsin vapaata, siihen kannustetaan ja sitä arvostetaan. Viime aikoina yhteistyötä on tiivistetty myös ei-perinteisten tahojen, kuten kuntien ja yritysmaailman kanssa. Edustuspaikat Suomen virallisissa kansainvälisiin konferensseihin suuntautuvissa delegaatioissa tarjoavat kansalaisliikkeiden edustajille vaikutusmahdollisuuksia Suomen kantojen ja neuvotteluasemien muotoutumiseen. Paikkoja virallisiin delegaatioihin tarjotaan kansalaisjärjestöille vaihtelevin tavoin ja perustein. Esimerkiksi kutsumenettelystä ei ole ministeriöissä yhtenäisiä ohjeita. Järjestöille delegaatio-osallistumiset ovat tärkeitä näköala- ja vaikuttamispaikkoja ja niiden jakamisessa tai osoittamisessa toivotaan noudatettavan yhteisiä periaatteita, joilla taataan järjestöedustuksen asiantuntemuksen hyödyntäminen ja laajemman järjestökentän edustaminen kunkin tapauksen tarpeiden mukaan. Delegaatioedustajan valinnan tulisi aina olla järjestöjen itsensä päätettävissä sen sijaan, että kutsuva ministeriö tekee valinnan. Yksi viime vuosien merkittävimmistä aloitteista on ollut Kansalaisyhteiskuntapolitiikan 17

neuvottelukunta (Kane), jonka valtioneuvosto asetti vuonna 2007. Kansalaisliikkeiden ja julkishallinnon edustajista koostuvan neuvottelukunnan tavoitteena on järjestöjen ja viranomaisten välisen yhteistyön edistäminen. Neuvottelukunnan tehtävänä on edistää yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kesken, seurata kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristön muutoksia sekä tähän liittyen Euroopan unionin ja kansainvälistä kehitystä, tehdä aloitteita, esityksiä ja antaa lausuntoja kansalaisyhteiskuntapolitiikan kannalta tärkeiden osa-alueiden kehittämiseksi, arvioida ministeriöiden kansalaisjärjestöstrategioita ja kansalaisten kuulemiskäytäntöjä, seurata kansalaisjärjestöjä koskevien julkisen vallan päätösten johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta sekä tehdä aloitteita niiden kehittämiseksi, tehdä aloitteita Suomen kansalliselle ja kansainväliselle kansalaisjärjestöjä koskevalle toimintalinjalle, käynnistää selvitys-, tutkimus- ja kehittämishankkeita, edistää tutkimustoimintaa ja tutkimustulosten hyödyntämistä sekä tiedottaa hankkeiden ja tutkimusten tuloksista. 5.2 Suosituksia tuloksellisen työn mahdollistavan toimintaympäristön kehittämiseksi Suomessa Tuloksellisen työn mahdollistava toimintaympäristö edellyttää toimia ja muutoksia sekä järjestöjen poliittisiin että taloudellisiin toimintaedellytyksiin liittyvissä seikoissa. Tässä kappaleessa on listattu suosituksia, joiden avulla tuloksellisen työn mahdollistavaa toimintaympäristöä voidaan Suomessa vahvistaa. 5.2.1 Poliittiset toimintaedellytykset Kestävien kehitystulosten saavuttamiseksi Etelän omistajuus on taattava. Kaikessa toiminnassa tulee noudattaa hyvän hallinnon periaatteita kuten laadukkuutta, tehokkuutta, läpinäkyvyyttä, yhdenvertaisuutta, tilivelvollisuutta ja kuulemisvelvollisuutta. Julkishallinnon on tunnustettava kansalaisliikkeiden itsenäinen rooli ja autonomia. Vahvan kansalaisyhteiskunnan itseisarvo on tunnustettava ja kansalaisyhteiskuntien vahvistumisen edellytyksiin on kiinnitettävä huomiota myös valtioiden kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä. Kansalaisliikkeiden ja julkishallinnon välistä poliittista vuoropuhelua on vahvistettava ja tuettava. Yhteistyötä tulee tiivistää myös muilla tasoilla, esimerkiksi eri ministeriöiden kesken. Keskinäistä oppimista on tiivistettävä, tuettava ja tehostettava. 18

Kuulemiskäytäntöjä ja kansalaisliikkeiden osallistumismahdollisuuksia poliittiseen päätöksentekoon ja keskusteluun on kehitettävä. Kansalaisliikkeillä on oltava edellytykset tehdä poliittiseen päätöksentekoon kohdistuvaa vaikuttamistyötä Erilaisten kansalaisliikkeiden toimintaedellytyksiä linjaavien virallisten dokumenttien on oltava johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa. 5.2.2 Taloudelliset toimintaedellytykset Kehitysyhteistyömäärärahojen osuus tulisi nostaa kansainvälisten sitoumusten mukaisesti 0,7 prosenttiin valtion budjetista. Kansalaisjärjestöjen osuus kehitysyhteistyövaroista on taattava kaikkien nykyisten tukimuotojen osalta. Kansalaisliikkeiden rahoituksen on oltava monipuolista. Kehityskysymysten ja köyhyyden poistamisen parissa toimivien järjestöjen kenttä on laaja ja toteutustavat erilaisia, mutta kaikki tekevät työtä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kestävien kehitystulosten saavuttamiseksi myös kehityskasvatusta ja -viestintää tulee tukea. Rahoituksen on oltava pitkäjänteistä ja tarvelähtöisesti joustavaa. Järjestöjen kapasiteetin vahvistamista on tuettava, kattojärjestöjen tarjoama koulutus ja neuvonta ovat tässä tärkeässä asemassa. Suunnitteluun tulisi panostaa nykyistä enemmän ja siihen tulisi ohjata resursseja. Eri rahoittajien suunnittelu- ja raportointijärjestelmiä tulisi yhdenmukaistaa työn helpottamiseksi ja resurssien säästämiseksi. Innovatiivisia, uusia aloitteita ja lähestymistapoja tulisi tukea. Järjestöjen yhteishankkeita tulee tukea ja yhteistyöhön kannustaa. Yhteistyön ei kuitenkaan tule olla pakotettua. 19

LIITE 1 Suomen kansallisen Open Forum -konsultaation työpajojen ohjelma Aika: 9.-10.4.2010 Paikka: Kepan Dialogi-kokoushuone, Töölöntorinkatu 2 A, Helsinki PERJANTAI Kello Ohjelma 09:30-10:00 Tervetuloa, tutustumista & aamiainen 10:00-11:15 Open Forum -prosessin esittely - prosessin taustojen, tavoitteiden ja etenemisen esittely - alustusten purku lyhyellä harjoituksella ja keskustellen - päivän tavoitteiden ja ohjelman esittely 11:15-13:00 Tuloksellisuuden periaatteet 1 - periaatteiden alustava pohdinta, listaaminen ja ryhmittely 13:00-14:00 Lounas 14:00-15:30 Tuloksellisuuden periaatteet 2 - periaatteiden priorisointi, perustelu ja todentamiskeinojen pohtiminen 15:30-16:00 Päivän tulosten summaaminen LAUANTAI Kello Ohjelma 09:30-10:00 Tervetuloa & aamiainen - edellisen päivän työskentelyn summaaminen - päivän työskentelystä sopiminen 10:00-12:00 Tuloksellisuuden periaatteet 3 - edellisenä päivänä koottujen periaatteiden jatkotyöstäminen - suositusten pohtiminen periaatteiden huomioimiseksi käytännön työssä HUOM! Iltapäivälle suunniteltu osuus mahdollistavan toimintaympäristön määrittelystä päätettiin jättää toteuttamatta lauantain työpajan osallistujien vähäisen määrän vuoksi. Osallistujien kesken sovittiin, että prosessin koordinaattori kirjoittaa aiheesta työpajojen raporttiin liitettävän luonnoksen, jota järjestöillä on mahdollisuus kommentoida. 20

LIITE 2 Työpajojen osallistujat 1. Eija Oksanen/Suomen Unicef 2. Teija Vaissi/AKYS ry 3. Mari Mero/Reilun matkailun yhdistys ry 4. Risto Airikkala/MTK 5. Julia Evans/Suomen Unifem 6. Marjukka Mankila/Kepa 7. Timo Lappalainen/Kepa 8. Lauri Peltonen/Taksvärkki ry 9. Hanna Matinpuro/Siemenpuusäätiö 10. Ilona Junka/AKYS ry 11. Kaisu Österinen/Kepa 12. Pauliina Saares/Kepa (koordinaattori) 13. Kaisu Tuominen (fasilitaattori) 21

LIITE 3 Prosessin esittelyn jälkeen käydyt parikeskustelut Kysymys Parikeskusteluiden tuloksia 1. Mistä oli kysymys, mitä jäi mieleen? - Rahan jakamisesta x-perustein - Massiivisesta kansainvälisestä prosessista, jonka tavoite on epäselvä - Koota yhteen tuloksellisuuden kokemuksia - Saada siemenet itämään - Toistavatko järjestöt rahoittajien toiveita? 2. Miltä asia tuntuu? - Järkevältä ja sekavalta - Välttämätön ja väistämätön - Lähes mahdottomalta - Uusia mahdollisuuksia - Isolta - Epäluottamukselta järjestöjen tekemää työtä kohtaan - Liian iso satsaus, tuottaako tulosta? - Vaikuttamisen ovi on auki, siihen kannattaa tarttua 3. Miten tämä vaikuttaa omaan järjestööni tai suomalaiseen järjestökenttään? - Avoimuus ja kokemusten jakaminen - Kehitysmaiden järjestöjen työ voi helpottua, jos saadaan yhteisiä periaatteita - Haastaa omaa ajattelua - Tulokset auttavat omaa toimintaa - Vaikuttaa tulevaisuuden rahoitukseen - Vuosikertomuksiin eurojen sijaan konkretiaa - Hallintokulut kuriin 22