KIRJALLINEN KYSYMYS 15/2006 vp Jätteenpolttoasetuksen täydentäminen puhtaan puun käytöstä kierrätyspolttoaineena Eduskunnan puhemiehelle Kotimaassamme on kehittynyt vuoden 2006 alusta hankala tilanne, joka vaikeuttaa jätteiden kierrätystä harjoittavien pk-yrityksien liiketoimintaa sekä työllistämis- ja kehityskykyä. Kyseiseen tilanteeseen on syynä voimaan tullut jätteenpolttoasetus, joka rajoittaa merkittävästi kotimaisia kierrätyspolttoaineen markkinoita. Aiemmin jätteenpoltosta saatavaa polttoainetta on hyödynnetty kymmenissä eri teollisuuden laitoksissa; ensi vuoden alusta käyttäjiä on enää muutama. Pk-yritykset, jotka tuottavat kierrätyspolttoainetta, menettävät n. 30 40 prosenttia liikevaihdostaan ja joutuvat vaikeuksiin joutuessaan varastoimaan kierrätyspolttoainetta. Tilanne kummastuttaa, sillä hallituksen esityksessä todettiin useita toimia, joiden avulla Kioton ilmastosopimuksen tavoitteet saavutettaisiin, ja kierrätyspolttoaineen käyttöä esitettiin lisättäväksi. Kyseistä kohtaa korostettiin siksi, että kierrätyspolttoaine sisältää runsaasti ns. biohiiltä ja edesauttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista. Nyt kuitenkin kierrätyspolttoaineen käyttö on romahtamassa. Kierrätysliiketoimintaa harjoittavat pk-yritykset ovat ottaneet alueesta riippuen vastaan n. 5 000 50 000 tonnia rakennus- ja energiajätettä. Laitokset ovat prosessoineet jätteen sen sisältämien ja hyötykäyttöön soveltuvien materiaalien talteen ottamiseksi. Kierrätyspolttoaineeksi on tuotettu n. 70 prosenttia jätteen kokonaismäärästä. Kierrätyspolttoaineen materiaalina on käytetty materiaalikäyttöön soveltumatonta puu-, pahvi-, paperi- ja muovimateriaalia. Tuotettu polttoaine on myyty lähinnä metsä- ja energiateollisuudelle sen sisältämän energian hyödyntämiseksi kaukolämmön, sähkön ja prosessihöyryn tuottamisessa. Näissä laitoksissa kierrätyspolttoaineen käyttö korvaa fossiilisten polttoaineiden, turpeen, öljyn ja kivihiilen, käyttöä. Liikevaihdon menetyksen vaihteluväli pk-yrityksille on edellä mainittujen lukujen perusteella 120 000 1 200 000 euroa. Kuluriskiä puolestaan kasvattavat arviot siitä, että polttoaineen käyttöä jatkavissa laitoksissa kierrätyspolttoaineen toimituksesta joutuu maksamaan 10 20 euroa tonnilta, jolloin kuluriskin vaihteluväli olisi 35 000 700 000 euroa. Lukuihin on lisättävä vielä polttoaineen kuljetuskustannukset. Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että 1,2 miljoonan euron liikevaihdosta 700 000 euroa on kuluja. Edellä kuvattu tilanne on johtamassa jopa satojen työpaikkojen menetykseen. Suomessa kyseinen kierrätystoiminta on muutenkin erittäin nuorta, jos verrataan kyseisen toiminnan historiaa Keski-Euroopan maihin. Jätteenpolttoaineen valmistusta koskevat rajoitukset tulevat vaikuttamaan radikaalisti toimialan kehityksen hidastumiseen, kilpailun vähentymiseen ja ennen kaikkea työpaikkojen ja yritystoiminnan katoamiseen. Suomen valtakunnallinen jätesuunnitelma asetti vuonna 2005 tavoitteeksi keskimäärin 70 prosentin hyötykäyttötavoitteet eri jätelajeille. Suunnitelmassa on kuvattu eri toimenpiteet, joiden avulla tavoitteisiin päästään. Toinen mer- Versio 2.0
kittävä jätepoliittinen tavoitteenasettelu liittyy biojätestrategiaan, jonka mukaan biohajoavan jätteen määrää kaatopaikoilla vähennettäisiin asteittain merkittävästi nykyisestä. Ensivaiheen tarkasteluvuosi on 2010. Asiakirjat pohjautuvat ns. jätehierarkiaan, joka asettaa järjestykseen jätteiden asianmukaisen huollon vaihtoehdot. Sen mukaan ensisijainen vaihtoehto on jätteiden määrän vähentäminen ja toisena vaihtoehtona on jätteiden hyödyntäminen aineena tai energiana. Jätteiden määrän vähentymistä ei eri tutkimusten perusteella ole tapahtunut, vaan kehityskulku on ollut päinvastainen: jätteiden määrä on lisääntynyt taloudellisen hyvinvoinnin kasvun myötä. Tämä käy ilmi myös mm. valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta. Toinen vaihtoehto, eli jätteiden sisältämän materiaalin hyödyntäminen uusien tuotteiden raaka-aineina on järkevää kestävän kehityksen kannalta. Suomessa onkin suhteellisen toimivat markkinat helposti hyödynnettävälle jäteraakaaineelle, kuten metallille sekä puhtaille puu- ja muovimateriaaleille. Nämä markkinat eivät kuitenkaan toimi, kun jäteraaka-aineen monimuotoisuus (toisin sanoen vaikea lajiteltavuus ja tunnistettavuus) ja epäpuhtaus (esim. muovien likaantuminen) astuvat kuvaan. Toisin sanoen huonolle jäteraaka-aineelle ei ole Suomessa raaka-ainemarkkinoita. Kun alan pk-yritykset joutuvat kohtaamaan yllä kuvatun markkinauhan kierrätyspolttoaineen energiana hyödyntämisen vähentyessä, joutuu osa pk-yrityksistä harkitsemaan toiminnan lopettamista, ja jäljelle jäävät pk-yritykset joutuvat pakon edessä harkitsemaan, onko kierrätyspolttoaineen tuottamiselle olemassa enää perusteita. Jäte ei jalostu itsestään, vaan se vaatii yrittäjyyttä ja käytännön prosessointitoimia. Suomessa on aiemmin sijoitettu jätteet kaatopaikoille, ja nyt jätevirrat uhkaavat kääntyä jälleen yksityisille ja julkisesti hoidetuille kaatopaikoille. Potentiaalisesti pelkästään kierrätysalojen pk-yritysten jätevirtojen ohjautuminen hyötykäytön sijasta kaatopaikoille merkitsisi n. 300 000 tonnia jätettä. Nämä pitenevät matkat jätekuljetuksissa lisäävät myös liikennepäästöjä ja luonnon saastumista. Kehityskulku on täysin päinvastainen jätepoliittisten tavoitteiden kanssa. On myös otettava huomioon kierrätyspolttoaineen sisältämän energiamäärän menetys ja sen edulliset vaikutukset ilmastotavoitteisiin. Moni pk-yritys onkin vuosien 2004 ja 2005 aikana tehnyt huomattavia koneinvestointeja esim. jätteen murskauttamislaitteistoihin. Tärkein vaihtoehto on markkinoiden synnyttäminen kierrätyspolttoaineen hyödyntämiseksi. Tämä merkitsee sitä, että polttoaineen tuottajilla ja sitä hyödyntävällä teollisuudella olisi tavoitteena luoda olosuhteet järkevälle yhteistyölle. Tämä merkitsisi puolestaan sitä, että teollisuus saisi energiaintensiivistä polttoainetta ja kierrätysyritykset saisivat tuloa polttoaineen myynnistä. Konkreettisia toimenpiteitä olisivat seuraavat toimenpiteet: Tulisi valmistella mahdollisimman nopeasti asetus täydentämään ja selkeyttämään voimaan tullutta jätteenpolttoasetusta (362/2003). Toinen tapa on myös tämän rinnalla antaa väliohjeistusta ympäristökeskuksille ja -viranomaisille. Ongelmana on alan viranomaisten varovaisuus asetuksen tulkinnassa selkeiden ohjeiden puuttuessa. Polttolaitosten toiminta on ongelmallista. Puhdastakaan polttoainetta ei voida ottaa vastaan ohjeiden puuttuessa. Poltettavaksi aiotun materiaalin toimittajilla esimerkiksi rakennusteollisuudessa ja yleensäkin maakunnissa on kasvava ongelma nykytilassa aiemmin poltettavaksi toimitetun materiaalin sijoittamisessa, kun sitä ei voida kaatopaikallekaan viedä. Kyse on kuitenkin selvästi bioenergiaksi tarvittavasta materiaalista. Käsittelyä nyt vaille jäävä materiaali johtaa nopeasti kasvaviin ympäristöongelmiin ja ristiriitaan syntypaikkalajitteluvelvoitteen kanssa. Väliohjeistusta olisi tarpeen antaa välittömästi paikallisille ympäristöviranomaisille jo ennen virallisten asetusten voimaantuloa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: 2
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että REF 1 2 -laatuluokan kierrätyspolttoainetta hyödyntävät yritykset voivat jatkaa kotimaisen energian tuottamista edelleen ja että teollisuus voi täysimääräisesti hyödyntää myös kierrätyspolttoaineen sisältämän biohiilen polton päästövähennyksen ja voidaanko mahdollisimman pikaisesti valmistella jätteenpolttoasetusta täydentävä asetus ja väliohjeistukset puhtaan puun määrittelyn osalta? Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 2006 Lauri Oinonen /kesk 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 15/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että REF 1 2 -laatuluokan kierrätyspolttoainetta hyödyntävät yritykset voivat jatkaa kotimaisen energian tuottamista edelleen ja että teollisuus voi täysimittaisesti hyödyntää myös kierrätyspolttoaineen sisältämän biohiilen polton päästövähennyksen ja voidaanko mahdollisimman pikaisesti valmistella jätteenpolttoasetusta täydentävä asetus ja väliohjeistukset puhtaan puun määrittelyn osalta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Jätelain (1072/1993) ja valtioneuvoston hyväksymän valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan puujätteen, jota ei voida materiaalina kierrättää, energiasisältö olisi hyödynnettävä energiantuotannossa. Tämä voidaan tehdä jätteen polttamisesta annetussa asetuksessa (362/2003) tarkoitetuissa jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa. Puujätteen hyödyntäminen energiana on mahdollista myös asetuksen soveltamisalasta rajatuissa laitoksissa, jos puussa ei sen käsittelyn seurauksena ole halogenoituja orgaanisia yhdisteitä eikä raskasmetalleja. Suomessa on muutamalla laitoksella lupa toimia jätteenpoltto- tai rinnakkaispolttolaitoksina. Lisäksi on lukuisia laitoksia, joissa poltetaan sellaista puujätettä, jonka polttamiseen ei sovelleta jätteenpolttoasetusta. Useiden laitosten ympäristöluvista on valitettu ja valituksia käsitellään eri oikeusasteissa. On mahdollista, että useat laitokset saavat valitusprosessin jälkeen luvan muun muassa puujätteen polttoon. Ympäristöministeriössä on valmisteilla ehdotus asetukseksi, jossa olisi säännökset siitä, milloin puujätteen polttamiseen tulee soveltaa jätteenpolttoasetusta. Asetuksen tarkoituksena on selkeyttää ympäristölupakäytäntöä tältä osin. Ympäristöministeriön mielestä säännösten täsmentäminen on oikea tapa edistää puujätteen sisältämän energiasisällön hyödyntämistä. Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2006 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 4
Ministerns svar KK 15/2006 vp Lauri Oinonen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 15/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att företag som utnyttjar återvinningsbränsle av kvalitetsklass REF 1 2 skall kunna fortsätta producera inhemsk energi och för att industrin också fullskaligt skall kunna utnyttja utsläppsavdragen för biologiskt kol vid förbränning av återvinningsbränsle och kan man i så skyndsam ordning som möjligt bereda en förordning som kompletterar förordningen om avfallsbränning och temporära anvisningar för definitionen av rent virke? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt avfallslagen (1072/1993) och den av statsrådet fastställda riksomfattande avfallsplanen skall energiinnehållet i det träavfall som inte kan återvinnas som material utnyttjas för energiproduktion. Detta kan göras i sådana förbränningsoch samförbränningsanläggningar som avses i förordningen om avfallsförbränning (362/2003). Träavfall kan också utnyttjas för energiproduktion i anläggningar som enligt förordningen har begränsad användning, om inte virket har behandlats på ett sådant sätt att det innehåller organiska halogenföreningar eller tungmetaller. I Finland finns det några anläggningar som har tillstånd att verka som förbrännings- eller samförbränningsanläggningar. Dessutom finns det många anläggningar där man förbränner sådant träavfall vars förbränning inte regleras genom förordningen om avfallsförbränning. Besvär har anförts mot miljötillstånden för flera av dessa anläggningar och besvären behandlas vid olika rättsinstanser. Det är möjligt att flera anläggningar efter besvärsprocessen får tillstånd att bränna också träavfall. Vid miljöministeriet bereds som bäst ett förslag till en förordning som innehåller bestämmelser om hur förordningen om avfallsförbränning skall tillämpas vid förbränning av träavfall. Förordningens syfte är att klargöra miljötillståndspraxis när det gäller just detta. Enligt miljöministeriet är en precisering av bestämmelserna det rätta sättet att utnyttja träavfallets energiinnehåll. Helsingfors den 1 mars 2006 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5