Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 443/2004 vp Rakennusten purkupuun polttaminen Eduskunnan puhemiehelle Rakennusten purkutähteen polttamisesta on säädetty mm. valtioneuvoston antamalla asetuksella. On selvää, että sellainen rakennuspuu ja -jäte, joka asetuksessa on määritelty ongelmalliseksi polton aiheuttamien ympäristöhaittojen osalta, on käsiteltävä siten, että haitat eliminoituvat. Ongelmia tuottaa kuitenkin kyseisen asetuksen 1 :n soveltamisala. Asetuksessa on lueteltu ongelmia tuottavat rakennusjätteet ja sitten on maininta "vastaava" rakennusten purkupuun osalta. Syntyy tulkintaongelma. Asetuksen voi lukea niin, että sillä määritellään ongemalliseksi vain sellainen rakennusten purkupuu, jossa on tavalla taikka toisella mukana määriteltyjä ongelmia aiheuttavia aineita. Tätä ilmeisesti asetuksella juuri tarkoitetaankin. Toisaaalta asetusta on tulkittu myös siten, että kaikki rakennusten purkamisessa vapautuva puu olisi ongelmallista ja vaatisi erityiskäsittelyn. Tämä ilmeisen selvästi liian ankara asetuksen tulkinta johtaisi suuriin ja kalliiksi tuleviin sekä epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Samalla nyt rakennusten purkutyömailla tehtävä poltettavan puun lajittelu tehtäisiin liian ankaralla asetuksen tulkinnalla mitättömäksi. Kotimaisen energiantuotannon ja kierrätyksen kannalta olisi hyödyllistä tähän asti vallinneen käytännnön jatkuminen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko mahdollista ja sallittua edelleen polttaa rakennusten purkupuuta, jos poltettava puuaines ei sisällä määriteltyjä ongelmia aiheuttavia aineksia? Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2004 Lauri Oinonen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 443/2004 vp: Onko mahdollista ja sallittua edelleen polttaa rakennusten purkupuuta, jos poltettava puuaines ei sisällä määriteltyjä ongelmia aiheuttavia aineksia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Jätelain (1072/1993) yleisten periaatteiden mukaisesti myös rakennusten purkutoiminnassa mahdollisuuksien mukaan huolehditaan siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän (jätelaki 4 ) esimerkiksi käyttämällä puutavaraa uudestaan rakentamisessa. Syntyvän puujätteen osalta haltijan on huolehdittava, että rakennusjäte hyödynnetään, jos se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia (valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä 295/ ). Purettava puujäte on hyödynnettävä ensisijaisesti materiaalina (jätelaki 6 ) esimerkiksi hakettamalla paperiteollisuuden raakaaineeksi. Mikäli tämä ei tule kysymykseen, tulee selvittää mahdollisuudet hyödyntää jätteen sisältämä energia esimerkiksi lämmityksen tai muun energiatuotannon polttoaineena. Puujätteen polttoa ei ole missään yleisesti tai kategorisesti kielletty, mutta siihen sovelletaan erilaisia vaatimuksia puujätteen laadun mukaan. Ympäristölle haitallisia aineita (halogenoituja orgaanisia yhdisteitä ja raskasmetalleja) sisältävien rakennus- ja purkutoiminnan puujätteiden polttoa koskevia säännöksiä on annettu valtioneuvoston asetuksessa jätteen polttamisesta (362/2003). Puujätettä polttoaineena käyttäviä laitoksia säätelee lisäksi soveltuvin osin muun muassa valtioneuvoston asetus polttoainetehostaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta sekä valtioneuvoston asetuksessa ilman laadusta (711/2001) annetut ilman laadun epäpuhtauksien raja-arvoihin liittyvät säännökset. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n mukaan ammattimainen tai laitosmainen jätteenpoltto edellyttää laitoskohtaisen ympäristöluvan, jonka lupaehtoja toiminnan harjoittajan on noudatettava. Ympäristönsuojelulakiin perustuvissa lupaehdoissa annetaan tarvittavia vaatimuksia käytettävästä jätepolttoaineen laadusta ja sen varmistamisesta. Kuntien ympäristönsuojelu- ja jätehuoltomääräyksissä on annettu myös puujätteen polttoa käsitteleviä säännöksiä, joita sovelletaan kun ympäristölupaa ei tarvita. Kysymyksen johdanto-osassa viitataan valtioneuvoston asetukseen, jolla tarkoitettaneen jätteen polttamisesta annettua asetusta (362/2003), joka tuli voimaan Asetuksen 1 :n 2 momentin d-kohdan mukaan asetusta ei sovelleta yleensä puujätteeseen, lukuun ottamatta sellaista puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja sekä vastaavaan puujätteeseen, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä. Jos siis työmaalajittelulla taikka laitoskäsittelyssä puujätteestä erotetaan tällainen puuaines, asetus ei tule sovellettavaksi. Puunsuoja-aineet, maalit ja pinnoitteet sisältävät vaihtelevassa määrin ympäristölle eri tavoin haitalliseksi todettuja aineita. Käytännössä purkujätteen lajittelun toteuttaminen ja puujätteen "puhtaaksi" osoittaminen riittävän luotettavasti voi olla vaikeaa. Siksi polttoon tarkoitetta- 2

3 Ministerin vastaus KK 443/2004 vp Lauri Oinonen /kesk vien puujätteiden laatuun on tarpeen kiinnittää huomiota. Rakentamis- ja purkutyön puujäte voidaan polttaa, jos on riittävät takeet jätteen laadun sopivuudesta poltettavaksi ja että polttaminen täyttää muutenkin puujätteen käsittelyä koskevien säännösten vaatimukset. Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 2004 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 443/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Är det alltjämt möjligt och tillåtet att bränna trä från byggnader som rivs, om det trä som bränns inte innehåller beståndsdelar som orsakar vissa problem? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt de allmänna principerna i avfallslagen (1072/1993) gäller det att också då byggnader rivs såvitt möjligt se till att det uppstår så lite avfall som möjligt (4 i avfallslagen), t.ex. så att timmer återanvänds för byggande. I fråga om det träavfall som uppstår skall innehavaren se till att byggavfallet nyttjas där som det är tekniskt möjligt och det inte orsakar oskäliga extra kostnader (5 i statsrådets beslut om byggavfall, 295/1997). Träavfall från rivning av byggnader skall i första hand användas för materialutvinning (avfallslagens 6 ) t.ex. genom att det hackas till flis som är råvara för pappersindustrin. Om detta inte låter sig göra, skall man undersöka möjligheterna att nyttja den energi som ingår i avfallet t.ex. för uppvärmning eller som bränsle i annan energiproduktion. Det finns inget allmänt eller kategoriskt förbud mot att man bränner träavfall, men kraven varierar beroende på vilket slags träavfall det är fråga om. Statsrådets förordning om avfallsförbränning (362/2003) innehåller bestämmelser om förbränning av sådant träavfall från bygg- och rivningsarbeten som innehåller miljöfarliga ämnen (organiska halogenföreningar och tungmetaller). Statsrådets beslut om begränsning av utsläppen av svaveldioxid, kväveoxider och partiklar från förbränningsanläggningar på minst 50 megawatt och om begränsning av utsläppen av svaveldioxid, kväveoxid och partiklar från gasturbiner samt bestämmelserna om gränsvärden för föroreningar i statsrådets förordning om luftkvaliteten (711/2001) gäller i tillämpliga delar sådana anläggningar som använder träavfall som bränsle. Enligt 28 i miljöskyddslagen (86/2000) behövs tillstånd för sådan återvinning eller behandling av avfall som sker i en anläggning eller yrkesmässigt, och verksamhetsutövaren skall iaktta tillståndsvillkoren. De tillståndsvillkor som bygger på miljöskyddslagen ställer krav på kvaliteten på det avfallsbränsle som används och på säkrandet av dess kvalitet. Kommunernas bestämmelser om miljöskydd och avfallshantering innehåller också sådana som gäller förbränning av träavfall, och dessa skall följas då miljötillstånd inte behövs. I inledningen till spörsmålet talas om en statsrådsförordning, vilket torde avse statsrådets förordning om avfallsförbränning (362/2003), som trädde i kraft Förordningens 1 2 mom. d-punkten konstaterar att förordningen dock inte tillämpas på träavfall, med undantag för träavfall som kan innehålla organiska halogenföreningar eller tungmetaller till följd av behandling med träskyddsmedel eller till följd av ytbehandling, samt träavfall från bygg- och rivningsavfall. Om man alltså på arbetsplatsen eller i en anläggning separerar detta slags avfall, tilllämpas förordningen inte. Träskyddsmedel, målfärg och ytbehandlingsmedel innehåller i varierande mån sådana ämnen som konstaterats skada miljön på olika sätt. I praktiken kan det vara svårt att sortera rivningsavfall och att tillräckligt tillförlitligt visa att träavfall är "rent". Därför är det 4

5 Ministerns svar KK 443/2004 vp Lauri Oinonen /kesk skäl att fästa uppmärksamhet vid arten av det träavfall som är avsett för förbränning. Träavfall från bygg- och rivningsarbeten kan brännas, om det finns tillräckliga garantier för att avfallet är av sådan art att det lämpar sig för förbränning och om förbränningen också annars uppfyller kraven i bestämmelserna om hantering av träavfall. Helsingfors den 9 juni 2004 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5