WID-verkko Toukokuu 2007
Puheenjohtajan tervehdys Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on itseisarvo. Kaikilla maailman ihmisillä tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Naisten oikeudet toteuttaa itseään ja kontrolloida itseään koskevaa päätöksentekoa eivät kuitenkaan toteudu monissakaan maissa. Sukupuolten välisen tasaarvon edistäminen on myös yksi tärkeimmistä tekijöistä kehitysmaiden köyhyyden vähentämisessä. Naiset ovat useissa maissa kaikkein köyhimpiä. Köyhyyden kautta löytyy linkki tasa-arvon ja kehityksen välille. FinnWID:in toiminnassa yhdistyy kiinnostus tasa-arvoon ja kehitykseen. FinnWID:in toimijoita yhdistää myös näkemys siitä, että omalla aktiivisuudellamme pystymme tekemään paljon ja pienin askelin muuttamaan maailmaa haluamaamme suuntaan. Tällä hetkellä ghanalaiset sisaremme tarvitsevat solidaarisuuttamme ja yhteistyötämme. FinnWID on aloittanut kehitysyhteistyöhankkeen Shalom Women Development Network nimisen naisjärjestön kanssa Itä-Ghanassa sijaitsevassa Hohoen kaupungissa. Ulkoasiainministeriö rahoittaa kehitysyhteistyöhanketta, mutta hanke tarvitsee myös kaikkien FinnWID:in jäsenten tuen. Täten kehotankin kaikkia lahjoittamaan haluamanne summan omarahoituksen kattamiseksi FinnWID:in tilille 800017-70862317. Lahjoittamillasi varoilla edistetään naisten toimeentulomahdollisuuksia. Naisten ansiotulojen kasvaessa myös perheiden elintaso nousee, ravintotilanne kohenee ja lasten koulunkäyntimahdollisuudet paranevat. Naisten taloudellinen itsenäisyys vahvistaa heidän päätösvaltaansa perheiden sisällä ja heidän toimintamahdollisuuksiaan yhteisöissään. Oma gender-kokemukseni tulee Latinalaisesta Amerikasta. Siellä olen joutunut usein pohtimaan kansainvälisten ihmisoikeuksien ja paikallisen kulttuurin välistä suhdetta. Vaikka pieni kulttuurirelativisti nostaa sosiaaliantropologissa aina päätään, olen henkilökohtaisesti tullut siihen tulokseen, että naisten seksuaalioikeuksien ja taloudellisen itsenäisyyden toteutuminen edistäisi huomattavasti tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman maailman rakentumista kaikkialla. FinnWID:in Ghana-hanke pyrkii juuri tähän taloudellisten mahdollisuuksien parantamiseen. Toinen syy miksi otin FinnWID:in puheenjohtajuushaasteen vastaan on se, että mielestäni on tärkeää, että suomalaisilla kehitysmaa-asioiden parissa toimivilla naisilla on olemassa foorumi, jossa jakaa kokemuksiaan. Kehitysmaa-asioiden pariin kuuluu kehitystyöntekijöitä, tutkijoita, opiskelijoita ja muita kiinnostuneita. Tällaisen foorumin johtaminen ja kehittäminen on siis suuri kunnia! En myöskään yhtään arkaile sanoa, että on tärkeää, että me naiset verkostoidumme. Kokemusten jakaminen, toisiltamme oppiminen, vahva vaikuttaminen ja yhteistyön lisääminen edistävät yhä parempia tuloksia kehitysyhteistyössä ja kehitysyhteistyökentällä sekä tasaarvoasiamme eteenpäinmenoa. Olkoon FinnWID siis yksi meidän hyväsisarverkostoistamme! Eija Ranta-Owusu Muista maksaa FinnWID:in vuoden 2007 jäsenmaksu järjestön tilille 800017-70862317.
FinnWID ry:n touko-kesäkuun kalenteri Toukokuu 22.5. Kattojärjestömme WIDE:n työntekijä Nerea Craviotto vierailee Suomessa vko. 22. Ghana-ryhmän tapaaminen (paikka ja aika varmistuu piakkoin) Kaisu Rajala, joka kävi Ghanassa hoitamassa projektin asioita, tulee kertomaan meille viimeisimmät kuulumiset Hohoesta. Lisäksi tarkoituksena on suunnitella joulukuussa tehtävää seurantamatkaa Ghanaan. 26 27.5. Maailma Kylässä festivaalit Tarkoituksena on jakaa tietoa järjestöstämme ja kenties saada uusia, innokkaita jäseniä mukaan toimintaamme. Lisäksi keräämme rahaa Ghanaprojektiamme varten myymällä Ghanasta ostettuja vaatteita, valmistamiamme retrohenkisiä rintamerkkejä ja kasseja yms. Tervetuloa myyntipisteellemme ostoksille! Kesäkuu 10.6 Ghana-ryhmän kirpputori Myymme jäsenten lahjoittamia vaatteita ja tavaroita Hietalahden kirpputorilla kerätäksemme kehitysyhteistyöprojektimme omavastuuosuutta. FinnWID ottaa mielellään vastaan myytäviä hyväkuntoisia tavaroita. Tarvitsemme kirpputorille myös vapaaehtoisia myyjiä. 14 17.6 WIDE:n vuosikokous ja konferenssi Madridissa New aid- expanding trade - What do Women have to say? -konferenssin aiheena. FinnWID:iä edustamaan lähtevät Jaana Villberg ja Päivi Nikkilä. Lue lisää konferenssin aiheesta WIDE:n sivuilla www.widenetwork.org. 18.6 Hallituksen epävirallinen kevätkokous Juhlistamme kesän alkua ja FinnWID:in toiminnan lomille siirtymistä yhdessä piknikillä Kaivopuistossa. Myös muut jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita! Huom.! Paikkoihin tai aikoihin saattaa vielä tulla tarkennuksia tai muutoksia WIRVE
FinnWID:in hallitus vuonna 2007 Eija Ranta -Owusu Minut valittiin maaliskuussa FinnWID:in uudeksi puheenjohtajaksi. Olen sosiaaliantropologi ja toimin tutkijana Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella. Teen tutkimusta poliittisten muutosten vaikutuksista kehitysmaiden köyhyydenvähentämisstrategioihin. Erityisenä kohdemaana minulla on Bolivia, jossa alkuperäiskansat ovat nousseet poliittiseen valtaan ja määritelleet kehityspoliittiset linjaukset varsin uudella tavalla. Aikaisemmin olen työskennellyt YK:n kehitysohjelmassa (UNDP) Nicaraguassa sekä YK:n väestörahastossa (UNFPA) ja kansalaisjärjestössä Boliviassa. Suomessa olen työskennellyt Helinä Rautavaaran etnografi sessa museossa ja Kansainvälisessä solidaarisuussäätiössä, minkä lisäksi toimin useissa erilaisissa vapaaehtoistöissä. Tärkein gender-kokemukseni tulee Boliviasta, jossa olen laatinut gender-strategian UNFPA:lle. Tämä strategia pyrki edistämään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista seksuaaliterveys- ja väestö ja kehitys -työssä. Lisäksi suunnittelimme intiaaninaisten kanssa tuotannon parantamiseen ja reilun kaupan edistämiseen liittyvän hankkeen. Nicaraguassa toimin UNDP:n gender-työryhmässä. Sosiaaliantropologian gradussani tarkastelin gender-tasa-arvon ja hierarkian välisiä suhteita kuubalaisessa uskonnossa ja yhteiskunnassa. Tällä hetkellä tutkimukseni käsittelee tasa-arvokysymyksiä hieman laajemmin etnisyyteen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon liittyen. Mia Jokiniva Olen 28-vuotias kehitysyhteistyöhön ja genderkysymyksiin hurahtanut kulttuuriantropologi (VTM) ja toimittaja. Latinalaisen Amerikan ja Länsi-Afrikan asiat ovat parhaimman osaamiseni alla, mutta genderkeskustelujen ja naisliikkeen osalta myös Itä-Eurooppa ja Lähi-itä ovat hallussa. Samalla kun päätyökseni ahdistun maailmantilasta (ja toisinaan tartun tarmolla muutostyöhönkin) nollailen kierroksia sivutoimisesti joogaopettajana ja tanssijana. FinnWID:ssä toimin varapuheenjohtajana. Kehy- ja monikulttuurisuustyön parissa olen puuhaillut viitisen vuotta. Naisasian yhdistämisessä kehitysyhteistyöhön kiehtoudun eniten mahdollisuudesta, joka syntyy, kun erilaiset naisten rakenteellista syrjäytymistä tuottavat järjestelmät onnistutaan kyseenalaistamaan. Toiveenani on sellaisen kehytyön tekeminen, jonka pitkän aikavälin muutosvoimana toimisi paikallinen voimaantuminen ja sortumisvaara omaan akateemiseen ja länsimaiseen mariasteluun (fem. versio jeesustelusta) säilyisi minimaalisena. Ghana-projektimme on osoittautunut erinomaiseksi mahdollisuudeksi tähän. Jaana Villberg Olen Jaana Villberg ja olen kehitysmaatutkimuksen opiskelija, gradua vaille valmis. Opinnoissani olen pyrkinyt keskittymään gender-asioihin ja tulevan graduni aion myös tehdä gender- ja kehitysnäkökulmasta. Olen FinnWID:in hallituksessa jo useamman vuoden takaa. Nykyään toimin taloudenhoitajana sekä
sähköpostilistan ylläpitäjänä. Lisäksi olen aktiivisesti mukana koordinoimassa Ghana-projektin toimintaa. Olin mm. mukana suunnittelemassa projektiamme Ghanassa ja olen ollut hankkeessa mukana sen alkumetreiltä alkaen. Lähdin mukaan FinnWID:in toimintaan, sillä halusin toimia tärkeän asian puolesta. FinnWID:ssä olen tutustunut muihin samoista asioista kiinnostuneisiin ja olen saanut kattojärjestömme WIDE:n toiminnan kautta myös eurooppalaista perspektiiviä gender-asioihin. Työskentelin WIDE:n toimistolla yhteensä seitsemän kuukautta. Nuorena ja halukkaana oppimaan uutta, pidän projektitoimintaamme Ghanassa merkittävänä. Haluan nimenomaan käytännössä toimia tärkeäksi kokemieni asioiden puolesta, kehitysmaassa. En halua pelkästään tyytyä tietoisuuden kasvattamiseen Euroopassa tai Suomessa. Ghana-projektin kautta olemme päässeet lähemmäksi ghanalaisen naisen todellisuutta. Toisaalta olisi mahtavaa jos FinnWID voisi tulevaisuudessa enemmän hyödyntää WIDE:n eurooppalaista näkökulmaa kauppa- ja kehitysasioihin. Suomessa kukaan ei tee tätä työtä genderperspektiivistä. Toisin sanoen FinnWID:in tekemää vaikuttamistyötä voisi huomattavasti terästää. FinnWID: llä olisi tähän ainutlaatuiset mahdollisuudet, jos vain resursseja löytyisi! Päivi Nikkilä Olen FinnWID:in WIDE-vastaava Päivi Nikkilä, ammatiltani freelancer -toimittaja ja - tuottaja ja koulutukseltani FM (teatteritiede ja sosiaaliantropologia). Olen jättänyt tänä keväänä puheenjohtajan tehtävät hyvillä mielin, sillä järjestö on saanut pätevän uuden vetäjän ja toimii sitoutuneen naisporukan voimin muutenkin virkeästi. edustaminen kattojärjestö WIDE:n (järjestön toimintaa siivittää motto Globalising Gender Equality and Social Justice) ohjausryhmän kokouksissa Brysselissä, yhteyksissä oleminen muihin eurooppalaisiin sisarjärjestöihin ja tiedon jakaminen WIDE:n taholta. Heli Moilanen Työskentelen taidetuottajana taideteollisuusalalla. Koulutukseltani olen fi losofi an maisteri (pääaineenani kulttuuriantropologia) sekä keraamikko (AMK artenomi). Toimin FinnWID ry:n tiedotusvastaavana. Tehtävinäni on järjestön verkkosivujen päivittäminen sekä WIDverkko jäsentiedotteen toimittaminen ja taitto. Lisäksi olen yksi Ghana-ryhmän vastuuhenkilöistä. Liityin järjestöön kolme vuotta sitten. Ystäväni ja silloinen kollegani Tintti Timonen esitteli minulle järjestöä, joka teki työtä mielenkiintoisten aihepiirien parissa. Uskoin, että pienessä järjestössä pääsisin oikeasti tekemään asioita enkä ollut niin väärässä. Tein myös syksyllä 2006 valmistuneen pro gradu -tutkimukseni FinnWIDjärjestöstä. Tällä hetkellä olen sitoutunut järjestömme ensimmäiseen kehitysyhteistyöhankkeeseen Ghana-projektiin. Uskon vahvasti ghanalaisen Shalom Women Development Network -järjestön kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tiedotusvastaavana toivoisin, että FinnWID vahvistaisi tiedotustoimintaansa, jonka avulla myös hankkisimme näkyvyyttä ja uusia jäseniä. Minusta olisi hienoa, jos järjestömme terävöittäisi profi iliaan ja palaisi ainakin osittain alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli naisten keskustelufoorumiksi, jonka tavoitteena olisi myös herättää julkista keskustelua. Sara Alanen Tehtäviini WIDE-vastaavana kuuluu mm. FinnWID:in
Opiskelen valtiotieteellisessä tiedekunnassa kehitysmaatutkimusta. Valmistun myös tänä keväänä teologian kandidaatiksi. Teologisessa tiedekunnassa pääaineeni on uskontotiede. Toimin FinnWID:ssä lähinnä markkinointivastaavana. Tämä kevät onkin kulunut rahaa kerätessä Ghanaprojektiamme varten. Olemme mm. painaneet rintamerkkejä ja ommelleet kasseja myytäväksi eri tapahtumiin. Liityin FinnWID:iin noin puolitoista vuotta sitten. Kävin Kepan Anna aikaa -tapahtumassa, missä tutustuin FinnWID:in silloiseen puheenjohtajaan Päivi Nikkilään. Hän sai minut kiinnostumaan järjestöstä monestakin syystä; järjestön pienuudesta, feministisestä aspektista ja Ghana-projektista. Olin aikaisemmin ollut mukana suuremmissa järjestöissä ja kokenut, että kaikki vapaaehtoistyön innokkuus hukkuu byrokratian kiemuroihin. FinnWID:ssä pääsee helposti mukaan toimintaan ja saa toteuttaa myös omia ideoitaan tarpeen mukaan. Tästä syystä myös Ghana-projekti innosti minua. Pääsin kerrankin tekemään jotakin konkreettista ja seuraamaan läheltä kehitysyhteistyöprojektin kulkua. Minulle FinnWID:s sä tärkeintä on juuri tämä konkreettinen toiminta. Koen saavani vastapainoa opintojeni teoreettisuudelle juuri toiminnan kautta. On mahtavaa tehdä työtä, jonka voi varmasti sanoa tuottavan tulosta. Toivoisin toki, että järjestö pystyisi tulevaisuudessakin pitämään yllä myös teoreettisempaa puoltansa gender- asioihin liittyen. Mutta erityisesti Ghana-projekti on imenyt resursseja järjestön muulta toiminnalta. Siksi FinnWID:in monipuolisuuden säilymisen kannalta olisikin oleellista saada uusia, aktiivisia ihmisiä mukaan riveihimme. Suvi Kuusi Olen koulutukseltani valtiotieteiden maisteri, pääaineenani kansainvälinen politiikka. Olen FinnWID ry:n hallituksen varajäsen. Liityin FinnWID:iin tänä vuonna kuultuani, että järjestö hakee uusia ihmisiä mukaan toimintaansa. Lähdin mukaan FinnWID: in toimintaan, sillä FinnWID on yksi harvoista kansalaisjärjestöistä Suomessa, joka keskittyy selkeästi naiskysymyksiin ja genderiin kehityksessä. FinnWID:illä on hyvät mahdollisuudet tuoda julkiseen keskusteluun naisten asemiin liittyviä ajankohtaisia asioita kehityksessä ja kehityspolitiikassa. Toivoisin, että FinnWID voisi tulevaisuudessa tehdä vielä enemmän yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta tasa-arvo- ja gender-kysymysten huomioiminen saisi entistä tärkeämmän sijan Suomen kehitysyhteistyössä ja kehityspolitiikassa. Reetta Lindgren Valmistuin maaliskuussa 2007 fi losofi an maisteriksi pääaineena Itä-Aasian tutkimus. Pro gradu -työssäni tutkin naisjohtajien asemaa ja erityisesti sitä, minkälaisia muutoksia kiinalaisten naisjohtajien kuvaamistavoissa kiinalaisessa mediassa on viimeisen kahden-kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunut. Toimin tällä hetkellä FinnWID ry:n hallituksen varajäsenenä ja olen viimeisen toimintavuoden aikana ollut mm. mukana tekemässä Maailma Kylässä - tapahtumaa, johon FinnWID tänäkin vuonna osallistuu yhtenä monista kansalaisjärjestöistä. Liityin järjestöön vuosi sitten järjestön silloisen varapuheenjohtajan innoittamana, kun hän esitteli järjestöä KEPAn Anna aikaa -tapahtumassa. Olin tuolloin jo jonkin aikaa etsinyt itselleni järjestöä, jonka fokuksena olisivat naiset ja naisasiat kehittyvissä maissa. Katariina Timonen Tintti on FinnWID:in sihteeri ja Afrikan tutkimuksen opiskelija. Tällä hetkellä on Tansaniassa tekemässä pro gradu tutkimustaan Tingatinga-taiteesta.
AGNES MPATAN TINGA- TINGA- TAIDE Olohuoneeni seinällä sohvan yllä riippuu aikoinaan Tansaniasta tuomani värikäs naivistinen maalaus, joka kuvaa seitsemää lintua istumassa suljetuin siivin puun oksilla. Lintujen pitkät sinimustat pyrstöt vievät suurimman osan maalauksen pintaalasta. Niiden kaulat taipuvat epäsymmetrisesti eri suuntiin ja silmät näyttävät tuijottavan suoraan katsojaan. Teos on maalattu kirkkailla ja kiiltävillä polkupyöräväreillä kankaalle, jonka kuljetin rullalle käärittynä mukanani Suomeen. Samantyyppisiä maalauksia riippuu varmasti monen muunkin suomalaisen turistin seinällä, puhumattakaan esimerkiksi ruotsalaisista, norjalaisista ja japanilaisista. Tansanialainen tingatinga-taide on saavuttanut vankan sijan ulkomaalaisten turistien sydämissä; ruotsalainen taidehistorioitsija Berit Sahlström onkin kutsunut sitä tyypilliseksi lentokenttätaiteeksi. Nimitys viittaa tingatingan helppoon kuljetettavuuteen lentokoneessa: pienikokoisille levyille maalattuina tai kangasrullina teokset mahtuvat ongelmitta matkatavaroihin. Tingatinga -taide sai alkunsa 1960-luvun lopulla Edward Saidi Tingatingan (1932-1972) maalaamista tyylitellyistä eläin-aiheisista tauluista, joita hän kauppasi länsimaalaisille kehitysyhteistyöntekijöille saadakseen lisätuloja. Edward Saidi Tingatingan taiteilijan ura keskeytyi ennenaikaisesti hänen tapaturmaisen kuolemansa takia, mutta hän oli ehtinyt siirtää osaamistaan muutamalle oppilaalle, jotka jatkoivat maalaamista ja ottivat vuorostaan omia oppilaita. Taidesuuntaus on siitä lähtien pikku hiljaa levittäytynyt ja kasvattanut suosiotaan. Nykyään tingatinga-maalareita työskentelee pitkin Tansaniaa ja Keniaa ja näyttelyitä on pidetty pohjoismaiden lisäksi Yhdysvalloissa, Englannissa, Sveitsissä, Ranskassa, Saksassa, Kiinassa, Japanissa ja Itävallassa. Tingatingan seuraajat perustivat vuonna 1977 yhdistyksen nimeltä Tingatinga Partnership, joka on toiminut siitä lähtien sekä tingatinga-maalareita yhdistävänä tekijänä että laajemmin tingatinga-taiteen suojelijana ja edustajana. Vuonna 1990 yhdistys muuttui osuuskunnaksi, jonka nimeksi tuli Tingatinga Arts Co-operative Society (TACS); tämän saman nimen alla toimitaan edelleen. Sveitsiläinen kansalaisjärjestö Helvetas on avustanut tingatinga-taiteilijoita suuresti. Näyttelyiden järjestämisen lisäksi Helvetas on rakennuttanut maalareille pysyvän rakennuksen Dar es Salaamiin Morogoro stores -alueelle, tingatingakeskuksen, jossa kymmenet maalarit työskentelevät ja myyvät teoksiaan. Tällä hetkellä olen Tansaniassa, Dar es Salaamissa, vain kävelymatkan päässä Morogoro Storesista, jossa Edward Saidi Tingatinga myi ensimmäisen maalauksensa lähes neljäkymmentä vuotta sitten. Tulin Dar es Salaamiin keräämään materiaalia pro gradu - työtäni varten, joka käsittelee eläinrepresentaatioita tingatinga-taiteessa. Ilokseni pääsin haastattelemaan erästä TACS:n vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, Edward Saidi Tingatingan sisarentytärtä Agnes Mwidadi Mpataa. Agnes Mpata toimii osuuskunnan aktiivisena jäsenenä ja on maalaamisen lisäksi edustanut tingatinga-taiteilijoita kansainvälisten näyttelyiden yhteydessä. Agnes Mpata oli ensimmäinen nainen, joka maalasi tingatinga-taidetta sekä TACS:n ensimmäinen naispuolinen jäsen. Hän kasvoi seuraten setänsä, Tingatingan nuoremman veljen Simon Mpatan, maalaamista. Simon Mpatan kenialainen vaimo oli myös taiteilija ja parilla oli tapana maalata yhdessä. Agnes Mpata kertoikin, että koska hän oli tottunut näkemään setänsä vaimon työskentelemässä maalausten parissa, siirtymä miesvaltaiselle tingatinga-alalle oli hänelle itselleen varsin luonnollinen ratkaisu. Ensin Agnes Mpata kuitenkin aloitti myyjänä. Morogoro Storesilla maalaavat taiteilijat eivät itse kaupittele teoksiaan, vaan myynnin ja turistien kanssa asioinnin hoitavat pääasiassa tätä tehtävää varten palkatut myyjät, jotka ovat yleensä naisia. Kaupankäynti ei kuitenkaan aina ole kovin vilkasta ja Agnes Mpatallekin jäi välillä kosolti vapaa-aikaa. Tällöin hän vähitellen
alkoi maalata omia teoksiaan, pienessä koossa ja vaatimattomasti, mutta setänsä kannustamana ja turistien mielenkiinnon havaittuaan hän keskittyi yhä enemmän maalaamiseen. Suuri apu taiteilijan uran alkuvaiheessa oli Edward Saidi Tingatingan serkku Salum Mussa, jonka idea tingatinga-ryhmän rekisteröiminen viralliseksi yhdistykseksi alun perin oli. Osallistuttuaan vuonna 1996 Sveitsissä pidettyyn näyttelyyn ja saavutettuaan siellä suuren suosion Agnes Mpata jätti myyjän työn kokonaan. Agnes Mpatan mukaan muut tingatinga-taiteilijat olivat ensi alkuun yllättyneitä hänen alkaessaan maalata, mutta toivottivat hänet kuitenkin tervetulleeksi, johtuen varmasti ainakin osittain siitä, että hänen erinomaisesta englanninkielentaidostaan oli hyötyä kaikille. Suurin osa TACS:n jäsenistä ja oppilaista ei osaa puhua englantia, minkä takia kommunikointi pääasiassa turisteista koostuvan asiakaskunnan kanssa on vaikeaa. Agnes Mpatasta sukeutuikin pian eräänlainen tingatingataiteen kansainvälinen lähettiläs, hän on kiertänyt kertomassa tingatingasta näyttelyiden yhteydessä Sveitsissä, Kiinassa, Itävallassa ja Etelä-Afrikassa. Agnes Mpatan esimerkin kannustamana yhä useampi nainen on alkanut maalata tingatingaa. Tällä hetkellä TACS:n jäseniin kuuluu Agnes Mpatan lisäksi vain yksi nainen, mutta naispuolisia oppilaita on kahdeksan. Opiskeluaika kestää yleensä pari, kolme vuotta, jona aikana opitaan lähinnä katselemalla muiden työskentelyä ja kopioimalla vanhemmilta taiteilijoilta. Kaiken kaikkiaan TACS:n jäseniä on 38 ja oppilaita noin 40. Materiaalit ostetaan itse ja jokaisen, sekä jäsenen että oppilaan, on maksettava TACS:lle 15 % jokaisen myydyn maalauksen hinnasta. Raha käytetään osuuskunnan kuluihin kuten rakennuksen ylläpitoon ja myyjien palkkaan. Agnes Mpata pitää järjestelmää hyvänä ja tasa-arvoa edistävänä; ainoat asiat, jotka merkitsevät, ovat ahkeruus ja luovuus, sillä ilman niitä teoksia ei saa kaupaksi eikä siten pysty hyödyttämään itseään saati sitten osuuskuntaa. Maalausten teemoista ja maalaustavoista puhuttaessa esille nousi eroavaisuuksia mies- ja naismaalareiden välillä. Miehet maalaavat isoille kankaille suuria maalauksia kun taas naiset pysyttelevät pienten esineiden tai kuvien maalaamisessa. Taulujen lisäksi tingatinga-maalarit koristelevat nimittäin kaikkea mahdollista, kuten wc-kylttejä, cd-levykoteloita, paperikoreja, tarjottimia, peltimukeja, lasinalusia, maljakoita, huonekaluja ja kauhoja. Agnes Mpatan mukaan esimerkiksi tarjottimia ja rannekoruja maalaa hyvin harva mies, pääasiassa niiden maalaaminen kuuluu naisille. Agnes Mpata itse keksi aloittaa kynien maalaamisen, joka tapahtuu yhteistyössä makondeveistäjien kanssa. Veistäjä muotoilee ensin vaikkapa kirahvipäisen lyijykynän, jonka jälkeen tingatingamaalari lisää siihen värityksen. Syinä naisten pysyttelemiseen pienten käyttöesineiden maalaamisessa Agnes Mpata mainitsi naisten ajanpuutteen, yleisen ilmapiirin ja taloudelliset syyt. Miehiä pidetään yleisesti parempina maalareina kuin naisia, mutta tämä johtuu siitä, että miehillä on enemmän aikaa keskittyä maalaamiseen. He saattavat maalata Morogoro Storesilla jopa yötä myöten, mutta naisilla on aina koti ja lapset huollettavana, kokonaan toiset työt odottamassa maalauspäivän jälkeen. Toisaalta taiteilijan ammatti on joustava, koska naiset voivat myös maalata kotona ja pitää samalla huolta jälkikasvustaan. Taloudellisessa mielessä pienten esineiden maalaaminen on kannattavaa, koska turistit ostavat helpommin pieniä tavaroita kuin suuria maalauksia, menekki on suurempi. Hedelmien maalaaminen on myös suhteellisen uusi innovaatio, jota harjoittavat ainoastaan Agnes Mpata sekä eräs toinen naismaalari. Lähinnä Agnes Mpata maalaakin juuri hedelmiä ja eläimiä, varsinkin seeproja. Tingatinga-maalareilla on jokaisella oma suosikkieläimensä, jonka kuvaamisessa he itse katsovat olevansa taitavimpia. Eläimet ovat kaiken kaikkiaan tingatingan piirissä se kuvatuin aihe, vaikka esimerkiksi suullisesta perinteestä ammentavia shetani- ja mganga-maalauksia sekä ihmisten arkielämää kuvaavia teoksia tehdään myös jonkin verran. Yhteiskunnallisesti kantaa ottavia AIDS-, sairaala- ja koulumaalauksia maalataan lähinnä tilaustöinä opettajille ja lääkäreille, jotka ripustavat ne sitten työpaikkansa seinälle. Kerran satuin näkemään myös liikenneonnettomuutta kuvaavan maalauksen, joka kommentoi Dar es Salaamin välillä kieltämättä kaoottista liikennettä. Agnes Mpata on luottavainen tingatinga taiteen tulevaisuuden suhteen. Hän myös uskoo naisten hakeutuvan yhä enenevissä määrin maalaamaan tingatingaa. Tansaniassa ei ole liikaa työtilaisuuksia
ja hän toivoo itse toimivansa positiivisena esimerkkinä nuorille tytöille siitä, kuinka kannattavaa näiden on ryhtyä taiteilijoiksi. Katariina Timonen FinnWID:in sihteeri Hän tekee parhaillaan Tansaniassa pro gradu tutkimustaan Tingatinga-taiteesta. *************************************************************************************** Työharjoittelijan päiväkirja Quito 11.9.2006 Taas on aluillaan yksi auringontäyteinen päivä Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa. Olen laskeutumassa alas jyrkkää mäkeä bussipysäkille, mutta sitä ennen katson vielä kerran ihaillen näkymää, joka avautuu edessäni; Quito kaikessa aamuisessa vilskeessään ja touhussaan valtavien vuorten juurella. Kohta olen itse osa tuota vilskettä. Bussi on täynnä, niin kuin aina. Minua tuijotetaan, niin kuin jokaisena aamuna. Vaaleat hiukseni loistavat kuin majakka täpötäydessä bussissa ja huutavat asioita, joita ne monelle täällä edustavat; amerikkalainen, rikas, kevytkenkäinen, vapaa, etuoikeutettu, huijattavissa, mysteerinen, moraaliton, eksoottinen Toimistolla Pamela, Kalindy ja Eduardo ovat jo täydessä tohinassa. Tänään on selvästi luvassa mielenosoitus, sillä Kalindy on liilan maalin peitossa maalatessaan iskulauseita banderolliin. Myös minä saan pensselin käteeni ja alan maalata. Maali ei ole edes vielä kuivunut, kun puhelin soi ja Pamela ilmoittaa, että nyt on lähdettävä nopeasti, autokyytimme odottaa. Suuntaamme kongressitalolle, joka on aivan kivenheiton päässä toimistolta. Näkymä kongressitalon edessä on tullut minulle jo valitettavan tutuksi; tämä näytös toistuu joka päivä. Useammat eri mielenosoittajaryhmät yrittävät omilla lipuillaan, banderolleillaan, rummutuksillaan ja huudoillaan saada oman asiansa kuulluksi, samalla kun mellakkapoliisit katselevat joukkiota etäältä arvioivasti. Näin on myös tänään, sillä emme ole ainoat, joilla on asiaa kongressille. Onneksi olemme kuitenkin ainoat, joilla on kovaääniset mukanaan. Pamela esittää diplomaattisen rauhalliseen tyyliinsä vaatimuksia mikrofoniin kongressitalon ikkunoiden alla. Hän jaksaa aina olla kohtelias ja asiallinen, vaikka tiedän, että hänen pintansa alla kiehuu. Vaadimme kunnollista seksuaalikasvatusta nuorille. Pelkkä biologian opetus kouluissa ei riitä! Seksuaalisuus on osa jokaisen ihmisen elämää, eikä sitä tule hävetä. Näistä asioista on puhuttava! Ei-toivotut raskaudet ovat aivan liian yleisiä ja nuoria naisia kuolee koko ajan puoskaroituihin abortteihin! Tietämättömyys onkin suurin syy nuorten ei-toivottuihin raskauksiin. Kondomeja ja e-pillereitä saa apteekista, jopa ilman reseptiä, mutta niistä ei joko tiedetä, tai niitä ei uskalleta synnin pelossa käyttää. Seksistä ei puhuta, se on jotain mystistä, jota opetellaan vain avioliiton turvallisessa satamassa, muunlaiselle seksuaalisuuden ilmentymälle ei ole tilaa. Puolenpäivänaurinko korventaa päänahkani punaiseksi ja tuntuu siltä kuin musta t-paitani palaisi ihooni kiinni. Tunnen itseni typeräksi hienohelmaksi, mutta huojentuneena huomaan, etten ole ainoa, jolla on kuuma. Kalindy heiluttaa paperinippua edessään aivan kuin olisi juuri läkähtymäisillään. Kongressitalo näyttää aavemaisen hiljaiselta, ikkunoista ei näe sisään. Kuunteleekohan meitä kukaan? Näkeekö ikkunoista edes ulos? Päätämme luovuttaa tältä päivältä, sillä nyt aurinko on päihittänyt jo loputkin meistä. Seisomme vaitonaisina bussipysäkillä. Kongressitalolla toinen mielenosoittajajoukko jatkaa vielä hiljaista mielenosoitustaan. Noustessamme bussiin Kalindy katsoo Pamelaa ja olkiaan kohauttaen huokaisee: Quizás sirva algo Ehkä tästä on jotakin hyötyä Sara Alanen Kirjoittaja on FinnWID:in hallituksen jäsen ja toimi kaksi kuukautta harjoittelijana Coordinadora Poltítica Juvenil por la Equidad de Géneronimisessä järjestössä, joka tekee työtä nuorten tasa-arvon puolesta eri puolella Ecuadoria.
Kokemuksia Tansanian kansalaisyhteiskunnasta Yliopistosta valmistumiseni jälkeen työskentelin työharjoittelijana Suomen Dar es Salaamin suurlähetystössä Tansaniassa kymmenen kuukautta alkaen toukokuusta 2006. FinnWID:in pyynnöstä päätin koota joitakin Tansaniassa viettämäni ajan kokemuksiani sekä näkemyksiäni tansanialaisen kansalaisyhteiskunnan toiminnasta, jotka saattavat kiinnostaa esimerkiksi tansanialaisten järjestöjen kanssa yhteistyötä suunnittelevia suomalaisia tai Tansaniaan matkaa suunnittelevia. Tansaniassa on menty viime vuosina useissa asioissa parempaan suuntaan. Esimerkiksi peruskoulutuksessa tyttöjen suhteellinen määrä lähenee poikien määrää. Nykyinen valtiojohto on pyrkinyt tarttumaan korruption ongelmaan. Tansania on rauhallinen maa, jossa ei ole suuria etnisiä konfl ikteja. Tästä huolimatta Tansania on silti vielä köyhä maa, joka on riippuvainen kehitysavusta. Tansanialaisten naisten yleisimmät ongelmat ovat kenties samanlaisia kuin monissa muissa Afrikan maissa. Hivin ja aidsin uhka ja niistä aiheutuvat ongelmat koskettavat kaikkia tansanialaisia naisia, vaikka hiv-tartuntojen prosentuaalinen määrä koko väestöstä on laskenut noin 6-7 prosenttiin. Lisäksi esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta ja kotiväkivalta sekä erilaiset perintöoikeuksiin liittyvät oikeudelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat keskeisiä ongelmia. Näitä ongelmia ratkovat niin tansanialaiset naisjärjestöt kuin muutkin kansalaisjärjestöt useissa eri maissa: mitä järjestön toiminta merkitsee esimerkiksi avioliiton instituutiolle, heikentääkö se perheiden asemaa ja perinteisten perhesiteiden merkitystä? Workshopeilla ja koulutuksella eteenpäin Tansanialaisten kansalaisjärjestöjen, naisjärjestöt mukaan luettuina, selvästi yleisin tapa ajaa muutosta yhteiskunnassa on järjestää workshoppeja, seminaareja ja koulutusta niin sanotuille stakeholdereille. Stakeholder on vaikea kääntää suomeksi. Sen voisi kenties määritellä tarkoittamaan sitä asianosaista, henkilöä tai tahoa, jolla on käsiteltävään asiaan jonkinlainen intressi. Workshoppeja ja koulutusta monenlaisista oikeuksista järjestetään innokkaasti esimerkiksi paikallishallinnon virkamiehille, poliiseille, opettajille, muille kansalaisjärjestöille sekä hankkeen toteuttajille. Workshoppien, seminaarien ja koulutuksen järjestämisessä on usein ongelmallista seurannan puutteellisuus. Varsinkin pienten järjestöjen hankkeissa jää usein selvittämättä, levittävätkö koulutetut henkilöt työssään oppimaansa tietoa muille. Ilman painostusryhmiä ja aktiivisia kansalaisia, jotka seuraisivat tiedon soveltamista käytäntöön, myöskään virkamiehillä ei välttämättä ole suuria intressejä edistää muutoksien toteutumista. Kansalaisjärjestöillä on kuitenkin tapana sitoa hankkeensa tukemaan kansallisia kehitysohjelmia esimerkiksi korruption vastaisessa taistelussa, jolloin ainakin kehitysavun antajat seuraavat samanlaisten uudistuspyrkimysten toteutumista kuin mitä kansalaisjärjestöt ajavat. Lisäksi Tansaniassa toimii vähintäänkin muutama vahva kansalaisjärjestö, joiden yhtenä keskeisenä työnä on seurata muun muassa Tansanian ihmisoikeus- ja korruptiotilannetta. Useimpien tansanialaisten kansalaisjärjestöjen työtä kuvaa rauhallinen ja sovitteleva lähestymistapa. Ne keskittyvät järjestämään workshoppeja, seminaareja, koulutustilaisuuksia, tutkimuksia ja tiedotuskampanjoita, eivätkä kärkkäästi haasta hallituksen politiikkaa tai paikallishallinnon viranomaisten toimintaa. Näyttävät mielenosoitukset ovat harvinaisia. On myös vaikea kuvitella Tansaniaan esimerkiksi Intiassa yleisiä naisia valtauttamaan pyrkiviä strategioita, joissa kansalaisjärjestöt auttavat muodostamaan naisryhmiä, jotka vierailevat paikallishallinnon virastoissa vaatimassa oikeuksiaan sinnikkäästi useaankin kertaan ja käyttävät järjestäytynyttä voimaansa esimerkiksi järjestämällä mielenosoituksia. Osa tansanialaisista naisten oikeuksia ajavista järjestöistä pyrkii muun muassa vaikuttamaan Tansanian lainsäädäntöön, vie joitakin tapauksia oikeuteen sekä antaa naisille oikeusapua. Useimmat tapaukset eivät koskaan etene oikeuteen saakka, koska oikeuslaitos on tehoton ja oikeudenkäyntikulut ovat monelle liian korkeat. Yksipuoluejärjestelmän perintö on voimakas Workshoppien ja seminaarien yleisyyttä Tansaniassa selittää osaltaan käytäntö maksaa niihin osallistuville henkilöille päivärahaa. Nämä päivärahat voivat muodostaa merkittävän osan julkisella sektorilla
työskentelevien työntekijöiden tuloista. Suomen suurlähetystön rahoittamissa kansalaisyhteiskuntaa tukevissa hankkeissa päivärahoja ei maksettu. Vielä tärkeämmät syyt lukuisiin workshopeihin ja seminaareihin sekä varovaiseen lähestymistapaan ovat kuitenkin poliittiset ja kulttuuriset tekijät, jotka kietoutuvat toisiinsa. Tansaniassa järjestettiin sosialismin murtumisen jälkeen ensimmäiset monipuoluevaalit vuonna 1995. Tansania on silti vieläkin lähes yksipuoluevaltio, sillä Tansaniaa koko sen itsenäisyyden ajan hallinneella valtapuolueella CCM:llä on hallussaan noin 90 prosenttia Tansanian parlamentin paikoista, ja oppositio on melko voimaton ja hajanainen. Hallitusta ei vieläkään uskalleta kunnolla arvostella julkisesti eikä oikein yksityisissä keskusteluissakaan. Tansanian yksipuoluejärjestelmän perintö elää edelleen. Sosialismin aikana CCM integroi poliittisluontoiset järjestöt kuten naisjärjestöt valtioon rajoittamalla niiden toiminnan CCM:n puoluerakenteen sisään. Monipuoluejärjestelmän alkaessa CCM:n piti vapauttaa kansalaisjärjestöjen toimintaa. Hallitus näkee edelleenkin kansalaisjärjestöt enemmän uhkana kuin mahdollisuutena, ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintaa määrittävä laki asettaa rajoitteita kansalaisjärjestöjen poliittisuudelle. Siitä, mitä poliittisuudella näissä säädöksissä tarkoitetaan, on monenlaisia tulkintoja. Tansaniassa oleskellessa esimerkiksi lehdistön kirjoittelua seuraamalla huomaa, että jonkinlainen yhtenäisen rintaman ylläpitämisen vaaliminen on vallalla vieläkin. Tämä ei koske pelkästään valtiovallan suhtautumista kansalaisjärjestöihin, vaan yhteiskunnallista keskustelua yleensä. Kärjistäen voisi sanoa, että jos et ole yhtenäisyyden puolella Tansanian kehittämiseksi, hyökkäät Tansaniaa vastaan. Tarkemmin katsottuna hyökkäyksinä pidetyt kritisoinnit kohdistuvat itse asiassa poliittista ja taloudellista verkkoa vastaan, sillä yksipuoluejärjestelmän aikaiset poliitiikan ja talouselämän siteet purkautuvat hitaasti. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Tansaniassa ei ole kovinkaan monta näkyvästi ärhäkkää kansalaisjärjestöä. Monipuoluejärjestelmän aikana Tansanian hallitukset ovat suhtautuneet ajoittain melko jyrkästikin liian äänekkäisiin arvostelijoihin ja pyrkineet kieltämään muutamaan otteeseen liian hankalina pitämiensä järjestöjen, kuten naisjärjestö Baraza la Wanawake wa Tanzanian (BAWATA), toiminnan. Tansanian poliittinen tilanne, pitkälti CCM:n suosiosta riippuva eteneminen yhteiskunnassa yhdessä tansanialaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvan vanhempien ja auktoriteettien kunnioittamisen kanssa ei luo otollista maaperää vilkkaalle kansalaiskeskustelulle. Kysymys mitä mieltä sinä olet tästä? niin työelämässä kuin yksityisissä keskusteluissa ei kirvoita monessakaan yhteydessä kovin vilkasta keskustelua tai väittelyä. Sekä tansanialainen monipuoluedemokratia että kansalaisjärjestökenttä ja koko sosialismin jälkeinen kansalaisyhteiskunta ovat vielä nuoria, ja toivoa tilanteen muuttumiselle on olemassa. Suvi Kuusi Suvi Kuusi on FinnWID:in hallituksen varajäsen. Hän työskenteli työharjoittelijana Suomen Dar es Salaamin suurlähetystössä Tansaniassa kymmenen kuukautta 2006-2007.
******************************************************************** Annu Kekäläisen viime syksynä ilmestynyttä kirjaa Valkoista mustalla - kertomuksia väristä, väkivallasta ja vaeltamisesta (Pieni Karhu 2006) voivat FinnWID:in jäsenet ostaa jäsenhintaan 22, neljä euroa tavallista halvemmalla. Tilaa kirja FinnWID:in kautta: Tiedustelut: jaana.villberg@helsinki. fi ********************************************************************