Rakennuksen kunto ei vuoden 2009 kesällä ollut kehuttava; 1980- luvun puolivälin jälkeen ei tehty minkäänlaisia korjaustöitä. Seinät olisivat luultavasti tuhoutuneet, jos tiilikaton alla ei olisi ollut huopakattoa (VR:n standardiratkaisu 1920-luvulla), tai jos talossa olisi ollut vesijohto ja viemäri. Raivaamattomuuden lisäksi eniten huolestuttivat vesikatteen erittäin huono kunto sekä makasiiniosan perustusten näkyvä painuminen. Ulkoseinien verhouksen ja alimman hirsikerran vauriot olivat tässä vaiheessa piilossa myöhemmin lisätyn peitelaudan takana. Rakennusrungon ja asuinosan vesikaton suoralinjaisuuden perusteella ei ollut syytä epäillä vakavia rakennevaurioita muualla kuin makasiinissa. Ensimmäisen vuoden työpanoksesta suuren osan veivät kaivon kunnostaminen ja kompostikäymälän rakentaminen piharakennuksen entiseen liiteriin.
2009: talo tieltä (yllä, húom. makasiinin kaareva seinälinja) ja radalta (alla).
Sisätilat Alakerta on ollut julkisessa käytössä ja yläkerta asemamiehen asuntona. Käytön historia näkyi myös huoneiden kiinteässä sisustuksessa: käyttötarkoitus on vaihdellut, mutta sisäpinnat ovat karusta yleisilmeestään huolimatta hyvin säilyneet. Entistä odotushuonetta ja myöhempää asetinlaitetilaa (yllä ja alhaalla vasemmalla) hallitsi 1950-luvulla tehty ruudullinen vinyylilattia. Johto ja kaapelikanavat (alla) oli tehty lautalattiaan moottorisahalla, valitettavasti osin lattiavasoihin nähden poikittain. Odotushuoneen vieressä olevaan pieneen konttoriin johtava ovi (viereinen sivu, alhaalla vasemmalla) oli suljettu palonkestävällä levyllä. Ruudullista vinyylilattiaa oli käytetty kaikissa aseman tiloissa.
Yläkerrassa näkyi yli 80 vuotta jatkunut asuinkäyttö. Pinkopahvi ja tapettikerroksia oli molemmissa huoneissa useita päällekkäin. 1920-luvun sisäväritys oli hyvin tumma: vihreäksi maalattu pinkopahvi ja punaruskea lautalattia olivat yhdessä pienien ikkunoiden kanssa luoneet hämärän kokonaisvaikutelman. Makuuhuone (oikealla alhaalla) päätettiin lisäeristää halltexlevyllä ja jättää muut tapettikerrokset päällimmäistä muovitapettia lukuun ottamatta uuden tapetin alle. Entisen tupakeittiön pinkopahvit on suureksi osaksi poistettava niihin pinttyneen tunkkaisen hajun takia. Panelikatto on painunut molemmissa huoneissa: syyksi osoittautui liian harva naulausväli.
Makasiini ja eteishuone Makasiinisiiven pääty oikaistiin kesällä 2010. Rankorakenteisen makasiinin perustuskivet olivat painuneet routivassa savi ja moreenimaassa, ja perustamissyvyys oli ainoastaan 20 30 cm. Makasiini nostettiin tunkeilla tulevaan korkeuteensa (alla), jonka jälkeen perustuskivien alle valettiin uudet anturat ja kivet siirrettiin paikoilleen (yllä).
Vuoden 1954 käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä rakennettu eteishuone oli alusta alkaen ollut rakenteellisesti epäonnistunut; vuotojäljet sisäkatossa (yllä) liittyivät rungon pitkälle edenneisiin lahovaurioihin (oikealla ylhäällä ja keskellä). Eteinen oli purettava makasiinin oikaisemisen ja kattoremontin takia, ja se päätettiin jättää rakentamatta uudelleen. Toimenpiteelle haettiin rakennuslupa. Lopullinen tilanne tulee vastaamaan 1920-luvun asua, mutta aikaisemmin poistettua pientä nurkkaikkunaa ei rakenneta uudelleen. Makasiinin seinästä eteisen seinään siirretty ikkuna karmeineen saatiin talteen ehyenä (alla), ja se palautetaan myöhemmin alkuperäiselle paikalleen. Karmin yläosa joudutaan uusimaan lahovaurion takia.
Entinen odotushuone (keittiö) Odotushuoneen käyttö teknisenä tilana oli jättänyt jälkiä seiniin ja lattioihin. Osa lattiasta oli avattu ja osa peitetty karkealla raakaponttilaudalla (yllä), paikoitellen näkyvissä oli rossipermannon täytteenä ollut suoturve (alla). Laitteet olivat jättäneet vaneri ja pahviverhoukseen varjokuvia, joissa oli runsaasti paikattavaa. Lattian likainen ja käyristynyt vinyylilaatoitus poistettiin aluslevyineen. Alta paljastui kipsitasoite, joka alkoi nopeasti haurastua. Kattopanelissa ja maalatussa ensopahvissa oli runsaasti pinttynyttä likaa, mutta hajuhaittoja oli vähemmän kuin yläkerrassa. Vaneriverhouksen takana on sisäpuolelta virheettömässä kunnossa oleva hirsirunko. Akkuhuoneen oveksi siirretty eteiskomeron ovi päätettiin palauttaa paikalleen ja laudoittaa umpeen.
Ensopahvin ja vanerin paikkausta paperimassalla, ensopahvilapuilla ja hienotasoitteella. Kulunut, naulainen ja tasoitteen sotkema lautalattia päätettiin peittää uudelleen. Vinyylilaatat korvattiin samankokoisilla linoleumlaatoilla, joiden alurakenteeksi riitti ohut kovalevy. Keittiökalusteen taustalevyksi kiinnitettiin 18 mm vaneri. Lopullinen lattia on jonkin verran 1950-luvun laatoitusta tummempi.
2009 2010 2011
Lastulevyverhousta poistetaan entisen relehuoneen (aikaisemmin lämmin makasiini) seinistä. Alta paljastunut huonokuntoinen ensopahvi on arvokasta paikkausmateriaalia muihin pahviverhottuihin seiniin. Muut alakerran huoneet Länsipäädyn eteiseen avattu oviaukko suljettiin uudelleen ja seinä eristettiin selluvillalla. Relehuoneesta vuonna 1954 erotettu pieni akkuhuone (vasemmalla olevan väliseinän takana) on epäkäytännöllisen kapea ja mutkikas, joten väliseinä puretaan korjaustyön yhteydessä.
Yläkerta Yläkerran toisen asuinhuoneen päädyn hirsiseinän yläosa oli rakennettu muuta seinää ohuemmista hirsistä ja seinän ulkopinta oli tasattu. Sisäpuolelle jäänyt syvennys oli ollut vaikea verhota pinkopahvilla, joten seinäpinta oli epäsiisti ja huone. Rakenne päätettiin oikaista täyttämällä syvennys kuitulevyn kappaleilla ja verhoamalla koko päätyseinä 2 x 12 mm kuitulevyllä (yllä). Valmis kuitulevyverhous pohjamaalattiin ja tiivistettiin saumanauhalla (oikealla).
Vaurioitunut ja osin puuttuva linoleum-matto uusittiin. Seinissä oli useita tapettikerroksia ensimmäisestä tuohikuvioisesta paperitapetista viimeiseen kohopainettuun ruusukuvioiseen muovitapettiin, mutta uudeksi tapetiksi valittiin Duron Gammalsvenska-sarjan 1880-luvun ruotsalainen malli. Vähän aikainen kuosi, mutta mielestämme kaunis.
Vesikatto Vesikatteen uusiminen oli korjaustyön suurin satsaus ja se tehtiin lähes viime hetkellä. Vuodelta 1923 peräisin olevat tiilet olivat rapautuneet ja osin hajonneet (oikealla), ja ainoastaan tiilien alla oleva huopakatto oli estänyt vesivuodot ullakolle ja seiniin. Katteen uusiminen annettiin urakoitsijan tehtäväksi ja se valmistui loppuvuodesta 2010. Vesikattoa täydennettiin vuonna 2011 uusilla talo ja lapetikkailla. Samalla asennettiin räystäskourut ja syöksytorvet, jotka oli piirretty alkuperäisiin arkkitehtipiirustuksiin, mutta jätetty pois toteutuksesta.
Ulkoseinät Alkuperäinen julkisivuverhous oli pystyrimalaudoitus, joka asennettiin muutaman vuoden kuluttua hirsirungon valmistumisesta. Jo vuoraamattomanakin julkisivu maalattiin punamullalla (viereisellä sivulla ylhäällä). Julkisivun alaosassa sokkelin päällä oli vinoksi muotoiltu helmalista. Pystyrimavuorauksen alaosat ravistuivat vähitellen, todennäköisesti päärakennuksen lyhyiden räystäiden ja vesikourujen puuttumisen takia. Lahonneet lautojen päät peitettiin vaakalaudalla (oikealla ylhäällä), joka oli huono ratkaisu, sillä se johti seinää pitkin valuvan veden sokkelin päälle ja alimmaiseen hirsikertaan. Laudan takana laho ja hyönteisvauriot pääsivät kehittymään ilman näkyviä muutoksia, kunnes vaakalautojen poistaminen (oikealla keskellä ja alhaalla) paljasti ne. Vauriot rajoittuivat alimpaan hirsikertaan ja niiden keskimääräinen syvyys oli 5-6 senttimetriä hirren pinnasta. Rakennusta ei haluttu kengittää, joten vaurioitunut puuaines veistettiin telsolla pois hirsien pinnasta (viereinen sivu) ja syntyneet aukot paikattiin muotoon veistetyllä puutavaralla. Paikattu seinäpinta verhottiin laudoilla ja uuden helmalistan päälle asennettiin peltilista estämään sadeveden pääsy seinän alaosaan (seuraava aukeama). Puutavara jouduttiin lautojen erikoisen koon (25 x 52 ja 25 x 150) takia tilaamaan erityistoimituksena (Matti Leinonen Ky, Anttola). Valmis laudoitus maalataan vuonna 2013. Maalityyppiä ei ole vielä valittu.