KITINOJAN PERINNEKYLÄ

KITINOJAN PERINNEKYLÄ

KITINOJAN PERINNEKYLÄ KOTO ETELÄPOHJALAISEEN KULTTUURIMAISEMAAN RAKENNUSTAPAOHJEISTO

Teksti Arkkitehti Gunilla Lång-Kivilinna Johdanto: Taina Hautamäki, projektipäällikkö Taitto Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy Valokuvat ja piirustukset Mustavalkoiset valokuvat: Kitinojan asukkaiden arkistot Värivalokuvat: Gunilla Lång-Kivilinna Ilmavalokuvat Kitinojalta: Aarno Isomäki Piirustukset: Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy -Gunilla Lång-Kivilinna -Maja Nyberg -Michelle Vandy Julkaisija Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan-hanke/ Kitinojan kyläseura ry 2011 Projektia ovat tukeneet: maaseuturahasto Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy ja valokuvien omistajat ISBN 978-952-93-0419-6 (nid.) ISBN 978-952-93-0420-2 (PDF)

Sisällys Taustaa Tavoitteet Historian havinaa Kyröjoen varrelta Pihapiirin historiaa Kalastajasaunoista kaksifooninkiseen Tyyli-ihanteita ja esikuvia Pihapiirin rakennukset - pohjalaistalo - aitta ja luhti - sauna ja riihi - ulkorakennukset - navetta Mikä tekee pohjalaistalosta pohjalaistalon Ikkunat Ovet Kuistit Siirretyn pohjalaistalon rakenne Hirsirungon korjaus Pohjalaistalon siirto Vanhan mallin mukaan rakennettu uusi pohjalaistalo Yksityiskohdat Sisätilat Märkätilojen sijoitus pohjalaistalossa Pihapiirin kasvillisuus Maalaus Täydentävät ohjeet Pihapiirin jäsentäminen Kitinojalla Palotekniset ratkaisut Aluesuunnitelma Visualisoinnit Kirjallisuus, lähteet ja hyödylliset linkit 4 5 6 8 10 12 13 14 15 16 17 18 20 22 24 26 27 28 30 32 34 35 36 38 39 40 41 42 44 46 3

Koto Eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan Näkymä länteeen Hirvilammintieltä Taustaa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen kolmiosainen julkaisu Kyrönjoen virkistyskäytön ja maisemanhoidon kehittämisestä Ylistarossa ja Nurmossa oli lomalukemistani kesällä 2002. Lueskellessani aloin ajatella, että Ylistaron Hanhikoskelta yläjuoksulle päin voisi löytyä ihanteellinen ympäristö perinteisellä rakentamistavalla rakennettuja pohjalaistaloja varten. Ylistaron kunnalle lähti kuntalaisaloite, ja kunnanhallitus teki saman tien päätöksen antaa asia tekniselle osastolle selvitettäväksi ja valmisteltavaksi. Ylistaron matkailuyrittäjät Prikka ry hallinnoi tuolloin seutukunnallista matkailun kehittämishanketta, Prikan Priimaa Projektia. Hankkeen vetäjä Kati Torkko ehdotti perinnekyläasian viemistä Malkakoski-toimikunnalle. Niin tehtiin, ja idea otettiin Malkamäellä innolla vastaan. Jo siinä vaiheessa löytyi tarkoitukseen sopivien isompien maa-alueiden omistajia, jotka olivat valmiita neuvottelemaan maiden varaamisesta tähän tarkoitukseen. Malkakoski-toimikunnan aktiiviset jäsenet muodostivat työryhmän, johon nimettiin Arvi Malkamäki, Keijo Kitinoja, Heikki Kitinoja, Jari Hauta, Johanna ja Heikki Tuurinkoski, Tuula Sundberg-Komppa, Matti Lehtola, Seppo Liinamaa, Tuomo Niemi, ynnä Taina Hautamäki. Kyse oli Malkakosken virkistysalueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä, johon kuului myös perinnekylän suunnittelu sen lähituntumaan. Mustasaaren Sulvan Stundarsissa käytiin tutustumismatkalla, kokouksissa ideoitiin, kustannusarvioita tehtiin, ja Olavi Lallukka Länsi-Suomen Ympäristökeskuksesta muokkasi toimikunnan suunnitelmia hankehakemukseksi, joka olisi toteutettu ympäristökeskuksen rahoittamana. Tähän asia kuitenkin jätettiin vuoden 2004 lopulla muut asiat veivät osapuolten energiaa ja suunnitelma jätettiin lepäämään. Elokuussa 2009 laitettiin perinnekyläasia uudelleen vireille. Samana vuonna Ylistarosta oli kuntaliitoksen kautta tullut osa Seinäjoen kaupunkia. Tavoitteet kirjoitettiin suunnitteluhankkeeksi, ja hankkeen hakijaksi lähti Kitinojan kyläseura ry Malkamäen naapurista. Rahoitus haettiin Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry:ltä Euroopan maaseuturahastosta, myönteinen päätös tuli toukokuussa ja työ aloitettiin marraskuussa 2010. Suunnittelualueen siirtyminen Malkamäeltä Kitinojalle on ollut käytännön realismia Kitinojalla suunnittelualue sijaitsee mm. kunnallistekniikan, valokaistan ja kylän palveluiden vieressä. Valmistunutta rakennustapaohjeistusta ja perinnerakentamisen Kitinojalla syntyvää mallia voidaan kuitenkin hyödyntää myös Malkamäellä - ja muissa pohjalaiskylissä. Kitinojan kyläseuran johtokuntaan vuonna 2011 ovat kuuluneet Keijo Kitinoja, Juha Kitinoja, Jukka Kitinoja, Ismo Kitinoja, Mervi Korkeasaari, Annukka Kuoppala, Pentti Kuoppala, Pekka Kurunsaari, Liisa Mäki-Pelkola sekä Ann-Mari Viitamäki. Myös Alpo Kitinoja ja muita aktiivisia kyläläisiä, hankkeen ohjausryhmä, Seinäjoen kaupungin kaupunkisuunnittelu- ja kaavoitusosasto sekä joukko muita tukijoita on ollut edistämässä asiaa. Suunnittelualueen maanomistajat ovat Johanna ja Heikki Tuurinkoski sekä Väinö Kuoppala. Maankäyttösuunnitelman rakennustapaohjeineen on laatinut Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy. Projekti kapinoi rakentamisen modernia valtakulttuuria vastaan haluten osoittaa, että perinteinen paikallinen rakentamistapa on yhtä hyvä - ellei parempi. Taina Hautamäki, projektipäällikkö Kitinoja, näkymä itään 4

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohjeet Mistä tunnistaa aidon pohjalaistalon? Mikä tekee lakeuksilla kohoavasta komeasta punamullatusta pohjalaistalosta erityisen,vain näille seuduille juurtuneen rakennustyypin? Vastausta voidaan hakea historiasta. Kartanolaitos ei koskaan saanut vahvaa jalansijaa Pohjanmaalla vaan maa on jakautunut kohtuullisen tasaisesti itsenäisten talonpoikien kesken. Ennen maanviljelyn varsinaista kehitystä pääelinkeinoksi pohjalaisten toimeentulo kohentui tervanpoltolla 1600-loppupuolella ja 1700-luvulla. Laivanrakennus oli myös tärkeä sivuelinkeino maakunnassa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Maanviljelyn muuttuminen pääelinkeinoksi ja sitä seurannut 1750-luvulla aloitettu isojako lisäsivät talonpoikaisväestön hyvinvointia läpi koko 1800-luvun. Näihin vuosisatoihin ajoittuvat taloudelliset kukoistusajat heijastuivat rakennuskulttuuriin. Taitavat kirvesmiehet pitivät huolta nousukauden aikana omaksuttujen kulttuuripiirteiden säilymisestä ja kehittämisestä. Ajatus ei ole uusi. Siirretyillä hirsitaloilla on pitkät perinteet. Harva pohjalaistalo pihapiireineen on alkuperäisellä paikallaan vaan niitä on siirretty joko maajakojen tai perinnönjakojen johdosta uuteen paikkaan. Kun yleinen purkuvimma 1970-luvulla oli kovimmillaan virisi ajatus uudesta asuinalueesta johon siirrettäisiin vanhoja pohjalaistaloja ja ulkorakennuksia. Tarkoitus ei ollut tehdä museoaluetta vaan elävä asuinympäristö jossa elettäisiin kaikin mukavuuksin kuten muuallakin. Näin syntyi Stundarsin asuinalue joka sijaitsee käsityöläismuseon kyljessä lähellä kyläkirkkoa Sulvalla. Tänä päivänä asuinalue on yhtä luonteva osa kirkonkylää kuin vanha kyläraitti sata vuotta aikaisemmin rakennettuine pihapiireineen. Kiinnostus aluetta kohtaan on edelleen suuri ja uusia pihapiirejä vanhoine pohjalaistaloineen on syntynyt sitä mukaan kun sopivaa tonttimaata lähistöltä on tullut myyntiin. Muitakin vastaavia siirrettyjen talojen alueita, joskin pienempiä, löytyy Kokkolan seudulta. Kitinojan perinnekylähanke on nyt ensimmäinen lajissaan Etelä-Pohjanmaalla. Tämän rakennuskulttuurin säilyminen tuleville sukupolville on Kitinojan perinnekyläprojektin päätavoite. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa tulee säilyttää ja vaalia kaikin keinoin. Yhtenä osana tätä työtä on ottaa talteen autioituneet, purku-uhan alla olevat pohjalaistalot jotka syystä tai toisesta eivät nykyisellä paikallaan ole saaneet asukkaita ja antaa niille uusi elämä Kitinojalla. Kitinojan rakennustapaohjeiden pyrkimyksenä on kertoa mitkä osatekijät tekevät pohjalaistalosta pohjalaistalon. Mitkä ovat ne erityispiirteet jotka tekevät pohjalaistalosta aidon? Tavoitteena on antaa kysymykselle vastaus ja näin jatkaa vuosisataista hirsirakennusperinnettä vanhaa rakennustapaa kunnioittaen, mahdollistaen vanhaa täydentävää uudisrakentamista perinteisellä tavalla. Visualisointi Kitinojan uudesta perinnekylästä, näkymä lounaasta 5

1. 5. Historian havinaa Kyrönjoen varrelta 2. Kiinteää asutusta lienee esiintynyt Pohjanmaan rannikolla ja jokilaaksoissa 1200-luvun puolivälistä alkaen. Ennen sitä Etelä-Pohjanmaa oli todennäköisesti satakuntalaisten ja pirkanmaalaisten eränkäyntialuetta. Rannikolle asettui todennäköisesti pääosin maahanmuuttajia Perämeren ruotsalaiselta puolelta kun taas Etelä-Pohjanmaalle virtasi väestöä muuttoliikkeen yhteydessä myös Satakunnasta. Väestö eli kalastuksella, karjanhoidolla ja yksinkertaisella maanviljelyksellä. Runsasvetinen Kyrönjoki oli pitkään tärkeä kulkuväylä maan sisäosista rannikolle kun kulkukelpoisia teitä ei vielä ollut. Jokilaaksojen ravinnerikkaat savimaat raivattiin peltomaiksi ja kiinteää asutusta syntyi pikkuhiljaa joen tuntumaan. 1400-luvulla kiinteä asutus ulottui yhtenäisenä joen molemmin puolin Vähästäkyröstä Ylistaron Topparlaan. 1600-luvun puolessa välissä omaksuttu tapa raivata peltoa soista kydöttämällä johti viljelyalan laajenemiseen ja asutuksen leviämiseen kauemmas joesta. 3. Vuonna 1770 annettiin säädös joka salli uudistilojen perustamisen kylien yhteismaille. Tämä edesauttoi alueen suotuisaa kehitystä. Näin ollen Kitinojan ensimmäinen asukas sotilas Tuomas Lilja perusti tilansa vanhalle niittymaalle vuonna 1773. Pellonraivaus jatkui koko1800-luvun ja nykyinen viljelyala saavutettiin 1800-luvun lopulla. 1-2. 1960-luvulla purettu Manuntalo oli toinen kantatila Kitinojalla.(Heikki Kitinojan arkisto) 3. Ulkorakennus Kruuvalla.(Jorma Lemisen arkisto) 4. Ulkorakennuksia Kumurinloukolla.(Tauno Rantasen arkisto) 5. Talo Kitinojalla. ((Heikki Kitinojan arkisto) 6 4.

6. 7. 8. 9. 6-7 Rakennuksia Mikintalon pihapiiristä 8. Miilun Kustaan talo 9. Takalan talo 10-11. Kitinojan pisin rakennus on Miilun Santerin talo 10. 11. 7

Pihapiirin historia Pohjanmaa, johon kuuluu Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sekä osittain Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, on kansantieteellisesti tyypillisesti länsisuomalainen. Paikallisia eroja esiintyy rakennusten yksityiskohdissa, mutta pääosin talonpoikainen rakennuskulttuuri Pohjanmaalla on melko yhtenäinen. Suomessa pihapiirit on perinteisesti jaoteltu kahteen suurempaan ryhmään, haja- ja umpipihoihin. Hajapihoja joissa rakennukset sijaitsevat maastossa vapaasti, esiintyy Sisä- ja Itä-Suomessa. Umpipihat ovat tyypillisiä Länsi-Suomessa jossa sarkajako johti asutuksen keskittymiseen tiiviisiin ryhmäkyliin. Perinne rakentaa umpinainen pihapiiri juontuu todennäköisesti kaukaa keskiajalta, ensin säännöttömänä, sittemmin renessanssin vaikutuksesta symmetrisyyteen pyrkivänä suorakaiteen muotoiseksi pihapiiriksi. Pohjanmaalla esiintyy sekä yhden pihan ympärille rakennettuja pihapiirejä että ratkaisuja missä pihapiiri on ulkorakennuksella jaettu kahteen osaan, miespihaan ja karjapihaan. Viimeksi mainittu oli tavallisin Etelä-Pohjanmaalla. Rakennukset ovat ensisijaisesti suojia luonnonvoimia vastaan. Ilmansuuntiin nähden pihapiirin tuli mieluiten olla avoin etelään. Ilmansuunnilla oli tosin pienempi merkitys tiehen tai vesistöön verrattuna. Päärakennuksen pitkä julkisivu on usein saman suuntainen rantaviivan tai tien kanssa. Rakennustapoja on myös aikaisessa vaiheessa pyritty ohjaamaan lailla ja asetuksilla. Kaarle XI:n vuonna 1681 antaman talontarkastussäännön mukaan talonpoikien miespihaan tuli sisällyttää tupa kamareineen ja vierastupa missä talo oli niin suuri, ruoka-aitta, jauhoaitta, ajokaluvaja, porttiliiteri ja käymälä. Karjapihaan kuuluivat talli, navetta, tarpeelliset rehuladot ja lammasnavetat, sikala, luuva ja ladot, niin monta kuin talo suuruuden mukaan vaatii. Sauna, mallassauna ja kuivatushuone oli aina sijoitettava kartanon ulkopuolelle. Vuonna 1734 laissa määrättiin edelleen mies- ja karjapihan rakennettavan erilleen toisistaan. Vanhaa perinnettä sijoittaa talli lähelle porttia ja asuinrakennusta miespihan puolelle eivät lait ja asetukset kyenneet muuttaneet. Laihian Vilppula. Mies- ja karjapihaan jaettu pihapiiri vuodelta 1752 Suolahden piirtämänä. Lähde: Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset, 1949. 8

3. 1. 4. 2. 5. 1. Keski- ja Yli-Liinamaa, Ylihärmä 2. Riskun talo, Sarvijoki, Jurva 3. Miilunmäen Santerin pihapiiri Kitinojalla 4. Loukasmäen piha, Ilmajoki 5. Ulkorakennuksia Kuortaneella 6. Pihakartanot Hirvilammintiellä, Kitinoja 6. 9

Kalastajasaunoista kaksifooninkiseen Pihapiirin rakennusten aikaisista kehitysvaiheista ja niiden synnystä on esitetty monenlaisia arvioita. Kansantieteilijät pitävät kuitenkin todennäköisenä kehitystä jossa jokaista taloudessa esiintyvää tarvetta varten on rakennettu erillinen suoja, oma nelinurkkainen solunsa, ja vasta myöhemmin ryhdyttiin tiettyjä toimintoja yhdistämään saman katon alle. Tosin vielä rautakaudella Suomessa, ihmisasunto ja karjasuoja sijaitsivat saman katon alla kuten ns. karjalatalossa tai mannereurooppalaisessa hallitalossa. Samanaikaisesti hallitalojen kanssa esiintyi myös lamasalvosrakenteisia asumuksia, joissa oli satulakatto ja sisäänkäynti päädystä. Niistä kehittyi vanhakantainen rakennustyyppi, jossa sivuseiniä ja sisäänkäynnin yläpuolella olevaa kattoa jatkettiin avoporstuaksi. Savusaunat, kalastajamajat, aitat, kirkkotallit ja ranta-aitat rakennettiin usein sillä tavoin. Sisäänrakennetusta porstuasta muodostui päätyporstuarakennus, jota käytettiin muun muassa karjamajana ja kalastajamajana. Näissä savutuvissa uuni oli keskellä päätyseinää. Rakennuksissa ei ollut savupiippua eikä välikattoa. 4-4,5m 4,5-6,5m 5-6,5m TUPA Renkitupa (yksittäistupa) 3-3,5m KAMARI PORSTUA 5-6,5m 3-3,5m 3-3,5m Askel savutuvasta yksinäistupaan ei ole pitkä. Yksinäistupa tai yksittäistupa, joksi sitä myös kutsutaan, koostuu tuvasta, porstuasta ja porstuakamarista. Sisäänkäynti on talon pitkällä sivulla. Rakennustyyppi tulee lännestä. Yksinäistupa on parituvan 4,5-6,5m TUPA KAMARI PORSTUA KAMARI KAMARI ohella laajimmin levinnyt talonpoikaistalon malli Pohjanmaalla. Se oli aika yleinen 1600- ja 1700-luvuilla. Uusjaon myötä yksinäistupa palasi pientilojen päärakennukseksi 1800-luvun loppupuolella. Toisinaan yksinäistupaa laajennettiin rakenta- Eduskamarillinen tupa malla pari kamaria lisää jompaankumpaan päähän taloa. Paritupa on tunnettu sekä Itä-Euroopassa että Skandinaviassa, joissa on käytetty nurkkasalvostekniikkaa. Paritupa koostuu kahdesta tuvasta, joiden välissä oleva tila on jaettu porstuaksi ja porstuakamariksi. Renessanssin tyyli-ihanteiden mukaan pyrittiin säännöllisiin neliön muotoisiin pihapiireihin ja symmetrisyyteen, mikä varmasti edisti parituvan syntyä. Tosin kätännöllisetkin syyt puolsivat tilojen liittämistä yhteen saman katon alla. Säätyläisten asuinrakennuksissa tavallinen, nk. karoliininen pohjakaava keskeissalilla, ei koskaan saavuttanut suurta suosiota talonpoikaisrakentajien parissa ja sitä esiintyy lähinnä vain kaupunkilaistaloissa. 10

6-7m ~5m Paritupa 6-7m 3-5m 6-7m KAMARI TUPA TUPA PORSTUA Tehokkaan tervanpolton takia puun saanti väheni voimakkaasti rannikolla 1700-luvulla. Maaherrat kehottivat talonpoikia säästämään metsää. Niinpä oli luonnollista, että saman katon alle rakennettiin useampi huone ja asuinrakennuksia pidennettiin tarpeen vaatiessa päätykamareilla. 1800-luvun jälkipuoliskolla kaksikerroksiset talot yleistyivät lähinnä vanhoilla vakavaraisilla viljelysalueilla kuten Kyrönjoen varrella. Kaksikerroksisen talon rakentaminen osoitti varallisuutta, vaikka alun perin tämä oli yksi tapa säästää puuta. Käytännössä toista kerrosta käytettiin harvoin muuhun kuin vaatteiden ja talousesineiden säilytykseen, minkä takia sitä asiakirjoissa kutsuttiin ylellisyyskerrokseksi. 6-7m 3-5m 6-7m KAMARI 6-7m TUPA PORSTUA TUPA MAITOKAMARI Sivukamarillinen paritupa 6-7m 3-5m 6-7m KAMARI TUPA 6-7m TUPA PORSTUA ERUSTUPA 11

Tyyli-ihanteita ja esikuvia Sotilaspuustellit ja pappilat edustivat hyvin tärkeää säätyläiskulttuuria Pohjanmaalla, jossa ei ollut varsinaista aatelistoa eikä säätyläiskartanoita. Uloslämpiävät tulisijat ja lasi-ikkunoiden käyttö yleistyivät 1600-luvulla papiston ja virkamiesten vaatiessa niitä. Ruotsissa ensimmäisten Erik Dahlbergin vuonna 1687 tekemien sotilasvirkatalojen mallipiirrosten lähtökohtana olivat jo yleisesti hyväksytyt rakennustyypit. Piirustusten mukaan esimerkiksi ratsumestarin ja kapteenin virkatalon piti olla paritu- pa kaksine päätykamareineen. Pohjanmaalle sotilasvirkataloja perustettiin isonvihan jälkeen vuonna 1733 ja ne rakennettiin määrättyjen mallipiirrosten mukaan. Niiden koko vaihteli sotilasarvon mukaan. Virkataloja rakensivat paikkakunnan taitavat kirvesmiehet, jotka omaksuivat käytännöllisiä rakennusteknisiä parannuksia. Kustaa III:n vuonna1789 vahvistamat uudet mallipiirrokset loivat uutta ja muodostivat tyylisuuntaa. Näiden välityksellä kustavilainen uusklassismi levisi Pohjanmaalle. ~6,0m 6-7m 3-5m 6-7m 3-4m 6,5-7,5m TUPA PORSTUA- KAMARI TUPA KAMARI PORSTUA KAMARI Peräkamarillinen paritupa 12

Yli-Lauroselan talo Ilmajoella Pihapiirin rakennukset Pohjalaistalo Perinteinen hirsirakennustekniikalla rakennettu pohjalaistalo on monen vuosisadan käsityöperinteen tulos joka saavutti teknisen huippunsa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Perinteinen hirsirakennus on joustava. Se voidaan purkaa ja siirtää uuteen paikkaan tarpeen vaatiessa kuten monesti tilajakojen tai maajakojen yhteydessä tehtiinkin. Pohjalaistalot edustavat kansanomaista rakennustapaa, joka sai vaikutteita 1700-luvun klassismista ja 1800-luvun alun em- piretyylistä. Näitä tyylipiirteitä ovat mm. harjakatto ja symmetrisesti asetetut kuusiruutuiset ikkunat, sekä kapeat haukanikkunat ullakon pitkillä sivuilla. Rakennukset on perustettu nurkkakiville multapenkin tai tuuletetun rossipohjan päälle. Malkakatoista siirryttiin pärekattoihin ja myöhemmin peltikatteisiin varallisuuden sen salliessa. Perinteinen kauniisti veistetty, niin sanottu piiluttu hirsi suojattiin usein pystyrimalaudoituksella. 1800-luvun loppupuolella yleistyi tapa maalata asuinrakennukset punamullalla. Kaustisilta Stundarsiin siirretty talo 13

Aitta ja luhti Aitta on ehkä vanhin ja tyyppinä parhaiten säilynyt rakennus pihapiirissä. Se on hirsirakenteinen, pääosin varastoksi tarkoitettu pienempi rakennus. On vilja-aittaa, ruoka-aittaa tai asumiseenkin tarkoitettua vaateaittaa. Aitat sijoitettiin mieluummin hiukan erilleen pihasta, vierekkäin sisääntulon varteen. Vilja-aitta kasvoi kaksi, joskus kolmikerroksiseksi otsaaitaksi, jossa on ulostyöntyvä osa oven yläpuolella. Ulkoseinät ovat ylöspäin levenevät ja alusta hyvin tuuletettu patsas- tai lankkujalalla. 3,5-4,5m ~3,5m 3,5-5,0m Otsallinen aitta Suora aitta KATE - Lautakate (tervattu) - Pärekate - Saumattu peltikate (M - Aito savitiilikate - Huopakate kolmiorimalla (Musta/tumman harmaa) PITKÄNURKAT - Hirsi JULKISIVU - Käsin veistetty hirsi, seinät liuhalla VÄRI: NURKKAKIVET - Maalaamaton luonnonharmaa - Luonnon kivi - Punamulta (Italianpunainen) OVET JA LUUKUT - Leveä lankkuovi ilman ulkopuolista paneelia VÄRI: - Keltaokra - Siniharmaa (Kimröökinharmaa) Aittarivi Kitinojalla Aitan ovet Yksityiskohdat Aitan ovi 14

3-4m 3-4,5m ~4m Suuri luhtiaitta, ns. luttirati yleistyi rannikkokaupungeissa ja pappiloissa myöhäiskeskiajalla. Siinä oli kaksi säilytystilaksi tarkoitettua huonetilaa alakerrassa ja kaksi tai kolme lämpimän vuodenajan makuuaittaa ja sola yläkerrassa. Tämä vanha rakennustyyppi on levinnyt meille lännestä. Luhti sijoitettiin yleensä kulmittain asuinrakennuksen kanssa portin viereen. Kolmiosainen luhti onkin portin ja luhdin yhdistelmä, eli porttiluhti josta ajetaan keskeltä läpi pihaan. Luhtiaitta ~9-12m OVET JA LUUKUT - Leveä vaakapaneeli VÄRI: - Keltaokra - Siniharmaa (Kimröökinharmaa) - Vuorilaudat VÄRI: - Keltaokra - Taitettu valkoinen KATE - Lautakate (tervattu) - Pärekate - Saumattu peltikate (M - Aito savitiilikate - Huopakate kolmiorimalla (Musta/tumman harmaa) JULKISIVU - Käsin veistetty hirsi VÄRI: - Maalaamaton luonnon harmaa - Punamullattu PITKÄNURKAT - Hirsi - Laudoitettu VÄRI: - Punamullattu Sauna ja riihi Pihapiirin osana tai pihapiirin ulkopuolelle sijoitettu savusauna periytyy esihistorialliselta ajalta. Pohjalainen hirsistä salvottu, olkikattoinen sauna oli yksinkertaisimmillaan yhden huoneen käsittävä pieni sauna, suurempien esimerkkien käsittäessä myös etuhuoneen. Kylpemisen lisäksi saunassa kuivatettiin myös maltaita, jolloin pihapiirissä saattoi olla kaksi erillistä saunaa, yksi kylpemistä ja toinen maltaiden kuivatusta varten. Riihi oli viljan kuivaamiseen ja puintiin tarkoitettu uunillinen rakennus. Pohjanmaalla yleisin riihityyppi oli kaksiosainen luuvariihi, jossa puinti tapahtui erillisessä huonetilassa. Riihi ja sauna sijoitettiin palovaaransa takia jonkun matkan päähän varsinaisesta pihapiiristä. Riihi, Ilmajoki 15

Ulkorakennukset Ulkorakennukset ovat olennainen osa pohjalaista pihapiiriä. On aittaa, luhtia, renkitupaa, navettaa, tallia, ulkohuussia ja puuliiteriä sekä tarpeen mukaan lampolaa ja sikalaa yms. Osa toiminnoista yhdistettiin saman katon alle. Rakennusten säilymisen kannalta on erityistä huomiota kiinnitettävä kahteen rakenteelliseen seikkaan, vesikattoon ja perustukseen. Ulkorakennusten perinteisiä kateaineita ovat olleet malka-, lauta- ja pärekatto, myöhemmin saumattu pelti tai, joskin harvemmin huopa tai tiilikate. Uritettu kaksinkertainen lautakate tai pärekatto on erittäin kaunis aitan tai luhdin katteena. Lautakatto pitää muistaa käsitellä aidolla hautatervalla aluksi vuosittain, myöhemmin muutaman vuoden välein säilyäkseen. Pärekattoa ei tarvitse käsitellä. Pärekaton elinkaari tosin ei ole niin pitkä. Kuusi on solurakenteensa vuoksi parempi raakaaine pärekatoksi kuin mänty, ja käsin halkaistu päre kestää pidempään kuin koneellisesti tuotettu. Mikäli rakennuksessa on savuhormi, on suositeltavaa käyttää palamattomia kateaineita. Perinteiset ulkorakennukset ovat aina hirsistä salvottuja pitkänurkkaisia rakennuksia, vain navetta saatettiin tehdä alaosastaan tai kokonaan kivestä. Ulkorakennusten hirsipinnat veistettiin piilukirveellä kauniisti aallolle, eikä niitä yleensä laudoitettu. Vanhastaan ulkorakennusten perustuksia ei aina tehty yhtä korkeiksi kuin asuinrakennuksessa, minkä takia ne saattoivat painua ja alimmat hirret tulivat kosketuksiin maanpinnan kanssa. Uudet perustukset on syytä tehdä riittävän korkeiksi. Aitoissa nurkkakivien varaan patsas tai lankkujaloilla, niin että pohja pääsee hyvin tuulettumaan. Puolitoistakerroksiset pitkät ulkorakennukset tehdään porakiviperustusten varaan. Puolitoistakerroksinen ulkorakennusrati KATE - Lautakate (tervattu) - Pärekate - Saumattu peltikate - Aito savitiilikate, puutiilen värinen - Huopakate Kolmiorimalla VÄRI: - Musta/tumman harmaa SOKKELI - Lohkokivi (graniitti) JULKISIVU - Käsin veistetty hirsi VÄRI: - Maalaamaton luonnonharmaa - Punamullattu - Pystyrima laudoitus punamullattu Porttiaukko mahdollinen OVET JA LUUKUT - Leveä vaakapaneeli VÄRI: - Keltaokra - Kimröökinharmaa (siniharmaa) - Vuorilaudat VÄRI: - keltaokra ovien mukaan - taitettu valkoinen PITKÄNURKAT - Hirsi - Laudoitettu VÄRI: - Punamullattu tai laudoitettuna myös taitettu valkoinen, vaalean harmaa 16

3-6m 2,8-4,5m 3-5m 3-5m 3-5m 3-5m Navetta Pohjanmaalla yleisin navettatyyppi on luontinavetta jota Pohjanmaalla kutsutaan parsinavetaksi. Parsinavetta oli joko kokonaan tai osittain puupohjainen, eläimille oli rakennettu omat parret ja lanta luotiin ulos aika ajoin. Navetta rakennettiin usein parihuoneeksi heinä- ja olkiladon kanssa. Kosteutensa vuoksi kokonaan hirsistä salvotut navetat ja eläinsuojat lahosivat nopeasti. Parhaiten säilyneet navetat ovat alaosastaan kivestä tehtyjä. Ylisellä varustetut ja kiilakivistä rakennetut navetat yleistyivät Pohjanmaalla vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Tiilen käyttö navetoissa yleistyi 1900-luvun alkupuolella. Kumurinloukko (Jorma Lemisen arkisto) Siirretty ulkorakennus Stundarsissa 17

Mikä tekee pohjalaistalosta pohjalaistalon? Pohjalaistalon tyypillisiä tyylipirteitä IKKUNAT - Puurakenteiset ikkunat - 6-jakoiset, 4-jakoiset risti-ikkunat tai T-malliset ikkunat - Väri taitettu valkoinen, helmenharmaa tai kimröökinharmaa. - Vuorilistoitus taitettu valkoinen PÄÄDYT JA POIKKIPÄÄDYT päätykolmiossa ja poikkipäädyn yläosassa jos sellainen on (1900-luvun alku). VÄRI: Muusta julkisivulaudoituksesta poikkeava; taitettu valkoinen tai keltaokra RUNKO JA JULKISIVUT - Hirsirunko pitkillä nurkilla. Seinät hieman liuhalla (ulospäin kallellaan). - Näkyvä hirsipinta piiluttu. VÄRI: Maalamaton harmaa tai punamulta - Pystyrimalaudoitus. VÄRI: Punamulta - Nurkkalaudoitus VÄRI: Punamulta tai taitettu valkoinen ikkunavuorilistoituksen mukaan. SOKKELI JA PERUSTUKSET - Luonnonkivi (näkyviltä osin), lohkottu tai lohkoamaton harmaa tai punainen graniitti. Korkeus 40-70 cm. - Huom! Kissanluukut alapohjan tuuletusta varten. 18

KATTO - Saumattu peltikate jalkaränneillä, syöksytorvet - Savitiilikate, tiilenpunainen - Avoräystäät tai - Empiretyylinen yhteen rakennettu räystäslistoitus KUISTIT - YKSIKERROKSISET avokuistit satulakatolla. Renessanssityylinen kuisti balusteripylväillä on kuistityypeistä vanhin. - Yksikerroksiset lasikuistit: - Malli vaihtelee, neliö, suorakaide, tai viisi kulmainen - Kattomuoto vaihtelee mallin ja rakennusajankohdan mukaan; satulakatto, mansardikatto (jugendvaikutusta), pulpettikatto poikkipäädyllä (-päädyillä) tai ilman - Ikkunajako ja ruudutus vaihteleva. Koristeellisia salmiakki- tai vinoristikkoikkunoita esiintyy kuisteissa. - KAKSIKERROKSISET lasikuistit tulivat muotiin vasta 1900-luvun alkupuolella - Malli vaihtelee, neliö, suorakaide, tai viisikulmainen - Kattomuoto vaihtelee mallin ja rakennusajankohdan mukaan; satulakatto, mansardikatto (jugendvaikutusta) - Ikkunajako ja ruudutus vaihteleva. Koristeellisia salmiakki- tai vinoristikkoikkunoita esiintyy kuisteissa. - Porras toiseen kerrokseen sijoitettu kuistiin. - VÄRITYS: Kuistit on usein rakennettu myöhemmin kuin itse talo ja kuistien värit saattavat poiketa julkisivuvärityksestä. Niissä on käytetty murrettuja perinnevärejä ja niistä vaalennettuja sävyjä. OVET - Puurakenteiset ovet. - Yksilehtinen leveä paneloitu ovi yläikkunoilla - Paneloidut pariovet, leveys 110-130 cm yläikkunoilla. - Kapeat peiliovet yläikkunoilla. - Maalatut perinteisiin sävyihin, keltaokra, punaokra, helmenharmaa tai kimröökinharmaa (ei jalopuuta). Toisinaan ovissa käytetty tehosteeksi kahta väriä. Esimerkiksi taalainmaansinistä yhdistettynä edellä mainittuihin perinnesävyihin. - Vuorilistoitus taitettu valkoinen 19

Päätykolmion ikkunoita Lunetti-ikkuna, Ilmajoki Ikkunat Ikkunan kehitys na vakiinnutti meillä asemansa yleisimpänä ikkunatyyppinä. Lasin koko kasvoi edelleen ja 1800-luvun loppupuolella kolmiruutuinen T-ikkuna syrjäytti kuusiruutuisen ikkunatyypin melkein kokonaan. Tähän mennessä oli jo siirrytty lasin kittikiinnitykseen ja kesäksi pois nostettavat sisäikkunat kuuluivat jokaisen talon vakiovarusteisiin. Uusklassismi 1920-luvulla toi vielä hetkeksi takaisin kuusiruutuisen ikkunan, kunnes 30-luvun funktionalismin myötä ikkunan muoto yksinkertaistui ja vapaa sommittelu korvasi symmetriaan perustuvan julkisivujäsentelyn. Ikkunan kehitys 6-ruutuisesta ikkunasta t-ikkunaksi Vanhan ikkunan kauneus piilee sen harmonisissa suhteissa ja kauniisti aaltoilevissa laseissa. Vaasan kaupungista löytyi jo 1600-luvun puolivälissä lasimestareita ja ikkunateollisuudelle sallitun kulkukaupan myötä lasin käyttö yleistyi vähitellen myös maakunnissa. Varhaisimmat ikkunat olivat pieniruutuista puhallettua kruunulasia, jotka asennettiin lyijypuitteisiin. Puhallustekniikan kehittyessä lyijypuitteen korvasi lasiuralla varustettu puupuite. 1700-luvun loppupuolella uusklassinen kuusiruutuinen ikku- 1780-1840- 1880-1880- 20

Haukanikkunoita: Ikkunan vuorilistamalleja: 1. Hyvin säilynyt alkuperäinen risti-ikkuna. Huomioitavaa on että vuorilaudoituksen sivulaudat aina ulottuvat yhtenäisinä ylhältä alas ja poikkilaudat jäävät näiden väliin. Ikkunan pystysuuntaa korostettiin myös eri tavoin profiloidulla ylälistalla. Ikkunat ovat hirsitaloissa aina olleet samassa linjassa julkisivun pinnan kanssa. 2. Klassinen kuusiruutuinen ikkuna 1800-luvulta käsinpuhalletuin lasein. Vanhat ikkunapuitteet ovat useimmiten valikoidusta tiiviistä puusta tehtyjä ja säilyvät hoidettaessa vuosisadasta toiseen. Ikkunan vuorilistoitus on aina tehty höylätystä laudasta. 1. 2. 3. Empirevaikutteita saaneessa rakennuksessa ikkunan yläosaa koristaa salmiakin muotoinen koristeaihe. Kuusiruutuisen ikkunan yläpuite on tässä 1840-luvulla rakennetussa talossa alapuolista poikkipuuta paksumpi. 4. Uusrenessansi 1800-luvun loppupuolella suosi voimakasta profilointia ikkunan ympärillä. Tyyli oli kaupunkitaloille ominainen mutta esiintyy harvakseltaan myös talonpoikaistaloissa. 3. 4. 21

Ovet Ulko-oven kehitys heijastaa havainnollisella tavalla puusepäntaidon kehitystä maassamme. Vanhimmat ovet koostuvat muutamasta pystysuuntaisesta lankusta. Ne yhdistettiin kahdella tai useammalla poikittaissuuntaisella päistään kapenevalla pienalla. Saranat olivat aluksi puusta mutta korvattiin myöhemmin pitkillä taotuilla rautasaranoilla jotka kiinnitettiin suoraan pihtipieleen. Tämän tyyppisiä ovia on vielä aitoissa ja luhdeissa. Lautaovi saatettiin myös koristella diagonaalisella ruudukoilla joka veistettiin suoraan lautaoven pintaan. 1. 2. Kaksiosaisia päällekkäisovia esiintyy usein tallin, navetan tai porstuanovina. Päällimmäistä ovea voitiin siten pitää auki samalla kun alaosa esti karjaa tulemasta sisään tai pääsemästä ulos riippuen rakennuksesta. Pariovia käytettiin lähinnä ulko-ovina porstuassa. Lautaoven tiiveyden parantamiseksi on niitä paneloitu aina 1600-luvulta lähtien. Leveät eri tavoin kruusatut paneelit asennettiin joko vaakasuuntaisesti tai diagonaalisesti kalanruotokuvioksi. Kuviointia saatettiin korostaa maalamalla kruusaukset tummemmalla värisävyllä. 3. 4. Paneeliovet 1700-1700-1900 22

Pariovet 1790-1850- Peiliovi levisi Pohjanmaalle 1700-luvulla. Niitä käytettiin lähinnä sisäovina kamarin, vierastuvan ja salin ovina, myöhemmin tuvanovena. Vanhimmissa 1600-luvulta peräisin olevissa ovissa on kaksi tai neljä yhtä isoa peiliosaa. Ylivoimaisesti yleisin ovimalli pohjalaistaloissa on 1700-luvulta peräisin oleva rokokoopeiliovi. Siinä on kolme eri suuruista vaakasuuntaista peiliä. Suurin yläosassa ja pienin keskellä. Talonpoikaistaloissa esiintyy lähinnä puoliranskalaista peilityyppiä mikä tarkoittaa että peiliosa liittyy suoraan kehysosaan. Täysranskalaisessa peiliovessa peilin ja kehyksen välissä on voimak- lisia pariovia esiintyy pohjalaistaloissa vain ulko- tai kuistinovina. 5. 6. Sisäovet 1 ja 3. Ulko-ovia Stundarsissa, Sulva 2. Kaksiosainen ulko-ovi Vöyriltä, Bragen kotiseutumuseo, Vaasa 4. Hämes-Havunen Kauhajoella 5. Yli-Lauroselan talo Ilmajoella, 1840-luvulta 6.Kokkolan Öjan kotiseutumuseon kuisti 1800-1900- 23

Kuusikulmainen kuisti 1. 4. Kaksikerroksinen kuisti, yleistyi vuosisadan vaihteessa. 5. 6. Empiretyylin inspiroima kuisti. 24

Nikkarityylinen kuisti. Kaksi kuistia vierekkäin 2. 3. 1. Öjan kotiseutumuseo 3. Kuisti Isossakyrössa 2. Kuisti Närpiön kotiseutumuseossa 4. Kuisti Alavudella 5. Kuisti Vähässäkyrössa 6. Empiretyylinen kuisti Yttermarkista Kuistit Suorakulmainen kuisti harjakatolla. Kuisti pulpettikatolla. Vanhimmat säilyneet kuistit Pohjanmaalla ovat avoimia porraskuisteja 1800-luvun alkupuolelta. Niissä on harja- tai aumakatto jota kannattaa kaksi balusterimallista pilaria. Tämä maljamainen pilarityyppi juontaa juurensa renessanssiajalta. Avoin kuisti varustettiin yleensä kaitein ja penkein molemmin puolin portaita. Kuistin pääasiallinen tehtävä on ollut suojata sisäänkäyntiä ja portaita sateelta. Kuisti toimi myös talon koristeena, eräänlaisena käyntikorttina, ja saattoi olla hyvinkin koristeellinen poiketen sekä tyyliltään että väriltään päärakennuksesta. Umpikuistien mallit vaihtelivat rakennusajan ja -paikan mukaan paljon. Empirestä vaikutteita saaneissa kuisteissa oli usein harjakatto, vahva räystäslistoitus ja lunetti-ikkuna parioven yläpuolella. Uusgotiikka toi meille viisisivuisia kuisteja pyramidikatoilla. Rautatieverkoston laajeneminen uusine asemarakennuksineen vaikutti uusien tyylien leviämiseen, varsinkin kuisteissa jotka kevytrakenteisina oli helppo uusia. Korkeat kaksikerroksiset kuistit yleistyivät 1900-luvun alkukymmeninä. Kahdella kuistilla varustetut mallit vaihtelivat muodoltaan huomattavasti. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla esiintyy paljon eri tavalla yhdistettyjä isoja kuisteja jotka maalattiin vaaleilla väreillä. 25

Siirretyn pohjalaistalon rakenne YP 2 - Kate ja kattorakenne sekä aluskate - Tuuletusrako min. 100mm - Tuulensuojalevy (puukuitulevy) - Koolaus ja eriste min. 250-400mm (puukuituvilla) - Rakennuspaperi tai pehmeä puukuitulevy - Harvalaudoitus - Kattolaudoitus/rakennuslevy YP 1 - Tuulettuva ullakkotila - Tuulensuojalevy (puukuitulevy) - Rakenne ja eriste ~400mm (pellava-tai puukuituvilla) VS - Vanha hirsiseinä+tapetti tai puukuitulevy+tapetti IKKUNAT - Vanhat ikkunat tai vanhan mallin mukaan teetetyt, kitatut ikkunat jotka maalataan pellavaöljymaalilla - Karmin ja seinän välinen rako tiivistetään - Sisäpuite tiivistetään, tarvittaessa ikkunapuitteiden väliin asennetaan kolmas lasi Huom! Ikkunat asennetaan aina ulkoseinän kanssa samaan linjaan. US - Pystyrimalaudoitus, alalista ja helma yms. - Puukuitutuulensuojalevy, hirsiseinän vauriokohtien paikkaus puulla, rakojen tiivistys pellavariveellä tai 100mm+tuulensuojalevy) - Veistetty vanha hirsi 150-175 mm, tiivistys pellavariveellä -Mahdollinen sisäpuolinen lämmöneriste jos ulkopuolelle ei laiteta mitään (esim.puukuituvilla yht. max 70mm) + rakennus paperi ja/tai levy+tapetti tai - Paperitapetti suoraan hirrelle tai rakennuslevy + tapetti SOKKELI - Vanha porakivi ulkopinnassa - Perustukset rakennesuunnittelijan mukaan AP - Rossipohja - Vanha lankkulattia, tai 175-250x40mm leveät uudet tuppeen sahatut kuusilankut - Rakenne ja eriste 250-350 mm (kutterilastu/sahanpuru/puukuituvilla) - Tuulensuojalevy tai paperi ulkoseinää vasten - Tuulensuojalevy 1-2x25mm + umpilaudoitus - Tuuletettu alapohja, kissanluukut auki huhti-syyskuun. Tuuletuskanava savupiipussa tehostaa rossipohjan ilmanvaihtoa 26

Följarit Hirsiseinän oikominen ja tukeminen följareilla Vaihtoehtoisia tapoja paikata hirsiä Hirsirungon korjaus Vanhassa hirsirungossa joudutaan alahirsi usein vaihtamaan, ns. kengittämään lahovaurion takia. Hirsinen salvosrakenne on sellainen että alimpien hirsien vaihto on suhteellisen helppo toteuttaa. Se on kuulunut tavanomaisiin korjaustoimenpiteisiin erityisesti silloin kun rakennuksessa on ollut multapenkki. Perinteinen tuohi on mitä mainioin kosteuseriste sokkelin ja hirsirungon välissä mutta huopa kelpaa myös. Lahovaurioita saattaa esiintyä myös ikkunoiden alapuolella ja muurien läpimenokohdissa. Tällöin hirren laho osa poistetaan ja korvataan terveellä puulla. Saumakohdat tiivistetään huolellisesti pellavariveellä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nurkkien tiivistämiseen. Paras ennaltaehkäisevä toimenpide on pitää huoli siitä, ettei kosteutta ylläpitävää kasvillisuutta ole heti seinänvierustassa kiinni ja että maapinta ei nouse perustusten yläpuolelle. 1. Katoksellinen vellikello on yleinen näky Etelä- Pohjanmaalla. Kuortaneella sijaitsevan talon nurkat on avattu tiivistämistä varten ja alahirsi on osittain vaihdettu. 2. Huonokuntoisten hirsien vaihto on huomattavasti helpompaa kun talo siirretään hirsi hirreltä. 1. 2. 27

Pohjalaistalon siirto Ennen hirsitalon siirtoa on vanha rakennus inventoitava. Rakennus valokuvataan ja mitataan tarkasti. Mittausten pohjalta tehdään mittapiirustukset pohjista ja julkisivuista sekä leikkauskuvat. Rakennus voidaan siirtää joko kokonaisena tai purkaa hirsi hirreltä osiin ja pystyttää uudelleen uuteen paikkaan. Ennen kuin pintakerrokset poistetaan tulisi niistä ottaa näytteet talteen, esimerkiksi tapettimallit, listamallit yms. Myös takat ja uunit dokumentoidaan ja piirretään huolellisesti. Kaikki purettavat osat kuten ikkunat, ovet, listat, hirret, lankkulattiat ja lautakatot numeroidaan ja niiden paikat merkitään piirustuksiin. Kivijalan kivet mitataan ja numeroidaan myös. Hirsiseiniin kiinnitetään vanerista tai vastaavasta tehdyt numerokilvet sekä päätyyn että ulkosivulle helpottamaan oikeiden hirsien löytämistä pystytysvaiheessa. Hirsitaloissa ilmatiiveydestä huolehtiminen on tärkeämpää kuin lisäeristyksen paksuus. Pystytettäessä vanhaa hirsirunkoa hirsi hirreltä se saadaan helposti hoidettua. Hirsien väliin tilkkeeksi tulisi valita sellainen luonnonmateriaali, joka kosteusteknisesti käyttäytyy samalla tavalla kuin puu, esimerkiksi pellavarive. Halkeamat hirsissä tulisi myös tilkitä huolellisesti. Nurkkien ja esimerkiksi ikkunakarmin ja rungon välisten rakojen sekä ikkunoiden tiivistäminen ylipäänsä on tärkeätä. Ilmatiiveys ei ole sama asia kuin kosteustiiveys. Muovikalvoja tai Vaihtoehtoja lämmöneristyksen parantamiseen: Vaihtoehto 1 Täytepala Paneeli/ Insuliittilevy/ Kipsilevy Rakennuspaperi - Lisälasi Tiivistyslista Ikkuna karmi siirretään rakennuksen ulkopintaan jos rakennus lisäeristetään ulkoapäin Vuorilaudoitus Laudoitus Tuuletusrako Tuulensuojalevy 25mm Puukuitueriste 100mm Hirsiseinä Vanha porakivi valetaan kiinni perustuksiin tukimuurilla Tuuletettu rossipohja Vesilista Tuohi tai kattohuopa perustusta ja hirren/puun väliin Ulkopuolelta Lisäeristäessä vanha porakivi siirretään myös ulos samaan linjan julkisivun kanssa 28

tiiviistä polyuretaanivaahtoa ei ulkoseinissä tulisi käyttää. Huolellinen väli- ja alapohjan eristys auttaa lattiavetoa vastaan. Erityisesti eri rakennusosien, seinän ja ylä-, väli- tai alapohjan rajapinnat tulisi saada ilmatiiviiksi. Yläpohjan kautta karkaa helposti huomattavasti lämpöä. Eristekerroksen lisääminen yläpohjassa on yleensä helpoin ja taloudellisesti kannattavin toimenpide. Tarvittaessa ulkoseinien lämmöneristystä voidaan parantaa molemmin puolin kohtuullisesti puukuitueristeellä ja tai -levyillä. Lisäeristettäessä hirsiseinää ulkopuolelta tulisi perustuskivet ja ikkunat muistaa siirtää ulos samaan linjaan ulkopinnan kanssa ja räystästä pidentää niin että rakennuksen mittasuhteet ja ilme säilyy alkuperäisen kaltaisena. Mikäli siirrettävässä rakennuksessa on kauniisti muotoiltu, yhteen rakennettu empire-tyylinen räystäs, tämä ei onnistu. Silloin on parempi eristää ainoastaan sisäpuolelta. Sisäpuolinen lisäeristys ei kuitenkaan saisi ylittää 70 mm kosteusteknisistä syistä. Sisäpintoihin on hyvä valita hengittävät paperitapetit ja vanhanmalliset kruusatut listoitukset. Vaihtoehto 2 Täytepala Paneeli/ Insuliittilevy/ Kipsilevy Rakennuspaperi + - Lisälasi Tiivistyslista Ikkuna karmi rakennuksen ulkopinnassa Vuorilaudoitus Puukuitueriste 50-70mm Rimat Laudoitus Tuuletusrako Tuulensuojalevy puukuitua 25mm Hirsiseinä Kuvat: Siirretyn hirsirungon rakennusvaiheita Båskaståetilla Sulvalla. Tuuletettu rossipohja Kissanluukut avataan huhtikuussa Betoninen tukimuuri sisäpuolelle valetaan kiven Perustukset tehdään tapauskohtaisesti pohjatutkimuksen persusteella rakennesuunnitelmien mukaan 29

Vanhan mallin mukaan rakennettu uusi pohjalaistalo YP 1 - Tuulettuva ullakkotila YP 2 - Tuulensuojalevy (puukuitulevy) - Kate ja aluskate kattorakenne - Rakenne ja eriste 400-500 mmm - Tuuletusrako min. 100mm (pellava- tai puukuitueriste) - Tuulensuojalevy (puukuitulevy) - Kattorakenne, perinteiset vuoliaishirret tai ruotsalaiset kattotuolit - Koolaus ja eriste 400-500 mm (puukuituvilla) - Rakennuspaperi tai pehmeä puukuitulevy - Harvalaudoitus - Kattolaudoitus/rakennuslevy US - Rimalaudoitus, alalista ja helma yms. - Tuulensuojalevy - Pelkkahirsi ~ 175mm - 25 mm puukuitulevy tai puukuituvilla ( ~ 50mm) + rakennus paperi tai - Paperitapetti suoraan hirsipinnalle tai rakennuslevy + paperitapetti VS - Hirsiseinä+tapetti tai puukuitulevy+tapetti IKKUNAT - Vanhan mallin mukaan teetetyt ikkunat, kitataan ja maalataan pellavaölymaalilla - Karmin ja seinän välinen rako tiivistetään - Sisäpuite tiivistetään, ikkunapuitteiden väliin asennetaan kolmas lasi (uudisrakennuksissa pakollinen) Huom! Ikkuna asennetaan julkisivun ulkopinnan tasoon. SOKKELI - Porakivi ulkopinnassa - Perustukset rakennesuunnittelijan mukaan Huom! Uudisrakentamisessa on noudatettava uusia energiamääräyksiä jotka perustuvat kokonaisenergiatarkasteluun. Uutena asiana on että vaipan eristyksen lisäksi, merkitystä on rakennuksen koolla, tiiveydellä, rakennusmateriaalilla sekä lämmitykseen käytetyllä energiamuodolla. Määräykset ohjaavat uusiutuvien energiamuotojen käyttöön ja asuinpinta-alojen pienentämiseen. AP - Rossipohja - Lankkulattia, 175-250x40mm leveät uudet tuppeen sahatut kuusilankut - Rakenne ja eriste (kutterilastu/sahanpuru/puukuituvilla) 250-400 mm - Tuulensuojalevy tai paperi ulkoseinää vasten - Tuulensuojalevy 1-2x25mm lisätään + umpilaudoitus - Tuuletettu alapohja, kissanluukut auki huhti-syyskuun. Tuuletuskanava savupiipussa tehostaa rossipohjan ilmanvaihtoa 30

1. Perinteinen kauniisti aallolle veistetty hirsiseinä aikaansaadaan erityisellä piilukirveellä kun runko on jo pystyssä. 2. Nurkkien veistäminen vaatii taitoa. Nurkkasalvos voidaan veistää eri tavalla. Hammastettu nurkkasalvos pitää lämpöä suoraa jyrkkänurkkaa paremmin. 1. 3. Ovi- ja ikkunaaukkojen sivuihin lovetaan ura hirteen karapuuta varten. Karapuu pitää hirret suorassa. Karapuu jätetään aukkoa reilusti lyhyemmäksi niin että hirsiseinä pääsee laskeutumaan vapaasti. 2. 3. Uudesta hirrestä veistetty pohjalaistalo tai laajennusosa tulee Kitinojan perinnekylässä tehdä perinteisin menetelmin käsityönä yksityiskohtia myöden vanhaa esikuvaa seuraten. Runkoon käytetään päistään kapenevaa massiivihirttä. Pitkänurkat ja varaukset tehdään perinteisellä tavalla. Hirret liitetään yhteen tapeilla ja varaus täytetään pellavariveellä tai -nauhalla. Näkyviin jäävät pinnat on piiluttava. Uusi runko laskeutuu vähintään tuuman metriltä. Suositeltavaa on että rungon annetaan laskeutua noin vuoden ennenkun ikkunat ja ovet asennetaan paikalleen. ~5m 6-7m 3-5m 6-7m KAMARI 6-7m TUPA TUPA PORSTUA Paritupa 31

1. 2. 3. Yksityiskohdat Oli sitten kyseessä vanhan talon siirto tai uudesta hirrestä rakennettu perinnerakentaminen, tulee työn lähtökohtana aina olla pohjalaistalon alkuperäisen tyylin tyypilliset yksityiskohdat ja materiaalit. Uusia niin sanottuja huoltovapaita julkisivumateriaaleja ei missään tapauksessa tule käyttää Kitinojan perinnekylässä. Huoltovapaita ns. ikuisia materiaaleja ei ole olemassakaan. Sitä vastoin muovipaneeli eivät kuulu pohjalaiseen rakennusperinteeseen. 1. Kevyt avoräystäs on pohjalaistaloissa yleisimmin esiintyvä räystäsmuoto. 2. Empiremallinen yhteenrakennettu räystäs on juhlallinen yksityiskohta pohjalaistalossa. Kolmionmallista päätyikkunaa esiintyy Etelä-Pohjanmaalla muunmuassa Ylistarossa. 3. Hirsirakennuksen seinät on perinteisesti rakennettu liuhaan. Aitoissa enemmän, asuinrakennuksissa vähemmän. Rakennusten mittasuhteet pysyvät suurentuessaan kutakuinkin samoina. 4. Sokkelikivet ovat samassa linjassa julkisivun kanssa. Hyöty vesilistan nostamisestä ylemmäs vaakalaudalla on siinä että alahirren kunto on näin helpompi tarkistaa. 5. Vesilista ohjaa veden sokkelin ulkopuolelle. Sokkeli on tehty luonnonkivistä ja kissanluukku kehystetty puulla. Kissanluukku joka suljetaan talveksi on muistettava avata keväällä. 6. Luonnonsora on paras vaihtoehto perinteiseen pihapiiriin. Rapaisuuden välttämiseksi pinta voi olla seulottua soraa. 4. 5. 6. 32

Räystäät ja rännit: 1. Puutuellinen jalkaränni, vähimmäiskaltevuus 1:75 2. Avoräystäs 3. Syöksytorven suppilo, sinkittyä teräspeltiä. Maalataan n. 1-2 vuoden päästä kun pelti on hapettunut. 4. Perinteiseen tapaan taitettu syöksytorvi, sinkittyä teräs-peltiä. Maalataan n. 1-2 vuoden päästä kun pelti on hapettunut. 1. 2. 1. Savupiippu tehdään vanhan mallin mukaan niin että se kapenee keskiosaltaan ja levenee porrastetusti yläosaltaan. Tarvittaessa yläosa voidaan suojata pellillä. Savupiipun hormeja hyödynnetään myös ilmastoinnissa poistoilmakanavina. 2. Saumatun peltikatteen perinteinen jalkaränni ja vanhanmallinen syöksytorvi. 3. Perinteinen puinen tikas sopii pohjalaistaloon parhaiten. 4. Pihapiirin aitaukseen voidaan käyttää järeää luonnonkivistä ladottua kiviaitaa tai ajatonta punaiseksi maalattua rimaaitaa. Riukuaita ja yksinkertainen vaakalauta-aita sopivat sen sijaan eläinaidaksi takapihalle. 5. Pystyrima-aita rajaa ja viimeistelee pohjalaista pihapiiriä kauniisti. 3. 4. 5. 33

Sisätilat 1 Vierastupa ns. erustupa ei aina ollut arkikäytössä ja se saattoi olla juhlavasti koristemaalattu. Tässä lattialankut ja kattolaudat on siirretty purkutalosta Mustasaaren Helsingbystä. Maalaukset on siirron jälkeen hienivaraisesti restauroitu. 2. Tuvan takkamuuri Loukasmäessä Ilmajoella. 3. Takkamuuri Kaarlelan kotiseutumuseossa Kokkolassa. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla kaariotsainen takka on suorakulmaista mallia yleisempi. 1. 2. 3. 34

4. 5. 6. Märkätilojen sijoitusvaihtoehtoja pohjalaistalossa Märkätilaa rakennettaessa on pidettävä huoli siitä, ettei kosteus pääse vaurioittamaan talon alkuperäisiä rakenteita. Paitsi asianmukaisen vesieristeen asentaminen sisäpintoihin, tulisi märkätilat rakentaa siten että lattia-, seinä- ja kattorakenteiden sekä rungon väliin jää tuuletettava rako. Erillinen omilla jaloillaan seisova seinällinen suihkukaappi on suositeltavin ratkaisu hirsitaloissa ja saunatilat tulisi mieluummin sijoittaa ulkorakennukseen. Hyvällä suunnittelulla joka ottaa huomioon talon alkuperäisen luonteen voidaan ratkaista nykyasumiselle tärkeät mukavuudet tuhoamatta talon historiallista arvoa. 4. Kylpyhuone voidaan sijoittaa toisen kerroksen sivukomeroon, mikäli korkeutta riittää. 5. Pieni erillinen wc voidaan myös sijoittaa portaiden alle. 6. Portaat toiseen kerrokseen saattoivat hyvin sijaita ikkunan edessä.tärkeintä oli että ikkuna-aukotus oli symmetrisesti julkisivussa. Ikkuna on jätettävä saranoimatta että se voidaan nostaa pois pesua varten. Sisälasin tulee määräysten mukaan olla turvalasia. wc kodinhh kodinhh wc kh kodinhh wc 35

Pihapiirin kasvillisuus Koivukujanteet Pihanrajauksen jatkeena koivukujat ovat edelleen merkittävä osa pohjalaista maisemaa. Samalla kun puukujanne tekee pihapiiriin saapumisen juhlalliseksi toimii se tehokkaana ilmavirtojen katkaisijana ja tien kuivattajana. Jokaisen tontinomistajan tulisi istuttaa muutama koivu tien suuntaisesti tontin reunalle. Pihapiirin istutukset Vanha pihapiiri jakautui monesti useampiin toiminnallisiin kenttiin. Pihassa saattoi olla omat alueet omena- ja kirsikkapuille, pensastarha marjapensaille, hyötypuutarha juureksille ja vihanneksille sekä kukkatarha, jossa kasvoivat perennat ja kesäkukat. 1. Omenapuu on istutetuista hedelmäpuistamme tärkein. Hapankirsikkaa on myös viljelty yleisesti 1600-luvulta asti. Musta- ja punaherukat ovat meillä luonnonvaraisina kasvavia pensaita, joita sittemmin on siirretty puutarhoihimme. Alkukesän kukkivat syreenipensaat ovat erottamaton osa kulttuuriympäristöämme. Yhtä vanha ja laajalle levinnyt pensaslajike pihoissamme on Siperian hernepensas vapaasti yksittäisenä pensaana kasvavana. Rusopajuangervo ja monet muutkin angervot löytyvät vanhoista pihapiireistä. Muita pihaa rajaavia pensaita on perinteinen kuusiaita. 1. Koivurivit rajaavat tiealuetta kauniista. 2. Perinteisessä perennapenkissä kasvaa monenlaista kasvia, mm. Isoritarinkannusta, sormustinkukkaa, tiikerinliljaa. 3. Akilejaa, unikkoja ja päivänkakkaroita. 4. Ruusumalva Rakennetuista aidoista vanhin on kiviaita. Punaiseksi maalattu puusäleaita on tavallisin ja kaunein aitatyyppi pihapiiriä rajaamaan. Luonnonkivet sopivat monen pihan pinnoitteeksi. Ohut kerros seulottua luonnonkivisoraa sopii murskesoraa huomattavasti paremmin niin vanhaan kuin uuteenkin pihaan. 2. 3. 4. 36

5. 6. 7. Ruusut Ruusupensaita ei yleisesti esiintynyt maassamme kuin vasta 1800-luvun loppupuolella. Tunnetuin vanha ruusulajike lienee juhannusruusu, jota Ruotsissa kutsutaan Suomen valkoiseksi ruusuksi. Se on todennäköisesti tullut meille idästä koska sitä ei esiinny muualla Euroopassa. Juhannusruusujen ryhmään kuuluu myös vaaleanpunaiset Suvi- ja Papula-ruusu lajikkeet. Muita vanhoja lajikkeita ovat punainen Valamonruusu ja Kirkkoruusu. Hieman myöhemmin kukkiva vaaleanpunainen Mustialan ruusu kuuluu Rosa alba-sukuun. Perennat Vanhoja jo 1600-luvulta peräisin olevia koristekasvilajikkeita ovat akileijat, iirikset, pionit, malvat ja keisarinkruunu. Kevään ensimmäiset kukat olivat kevätesikot, idänsinililjat ja narsissit joita kohta seurasivat iirikset, lupiinit ja liljat. Muita vanhoissa puutarhoissa löytyviä lajeja ovat mm. ritarinkannus, suopayrtti, lehtosinilatva, palavarakkaus, särkynytsydän, ukonhattu, kultapallo, ja syysleimu. Tavallisia yksi- ja kaksivuotisia lajikkeita olivat kehäkukka, idänunikko, salkoruusu ja sormustinkukka. 5. Valamonruusu 6. Suviruusu ja juhannusruusu 7. Juhannusruusu 8. Jalopioni 9. Valkoinen syreenipensas 10. Vapaasti kasvava Siperian hernepensasaita 8. 9. 10. 37

PUNAMULTAMAALIN VALMISTUSOHJEET 50 l vettä 2 kg rautavihtrilliä (rautasulfaattia) 4 kg hienoja ruisjauhoja 8 kg väripigmenttiä (Italianpunainen) (1 l pellavaöljyvernissaa) 1. Keitä vesi kiehuvaksi avotulella. 2. Lisää rautavihtrilli ja anna sen liueta veteen (½ tuntia). 3. Sekoita ruisjauhot pieneen määrään kylmää vettä ja lisää se keitokseen. Anna kiehua (½-1 tuntia). 4. Lisää punamulta ja keitä hiljaisella tulella vähintään 2 tuntia. Sekoita silloin tällöin. Riittoisuus: 1 litra 3-5 neliötä kohden. Maalaus Punamullan väri on yhä yksi tärkeimmistä osatekijöistä pohjalaisen maaseutuympäristön eheyttäjänä. Punamulta on juurtunut pysyvästi maaseutumme kulttuurimaisemaa hallitsevaksi värisävyksi. Kruunu kehotti jo 1600-luvulla säätyläisiä maalaamaan päärakennukset punaiseksi nimenomaan esteettisistä syistä. Alun perin punamullalla haluttiin jäljitellä paljon arvokkaampana pidettyä tiilijulkisivua. Hirsiseinä ei sinänsä tarvinnut maalia säilyäkseen. Kuitenkin vielä 1900-luvun alussa useimmat ulkorakennukset olivat maalaamattomia, ajan myötä kauniin hopeanharmaiksi patinoituneita hirsirakennuksia. Perinteinen ruisliisteriin keitetty punamultamaali on vailla vertaansa julkisivumaalina. Se ei muodosta tiivistä kalvoa jonka alla puu lahoaisi ja se vanhenee tasaisen kauniisti. Maali pysyy julkisivussa 15-20 vuotta eikä sitä tarvitse poistaa uusintamaalauksen yhteydessä. Perinteisin, suositeltava värisävy on vaaleampi (okran- tai italianpunainen), kuin 1940-luvulla yleistynyt tumma falunpunainen sävy. Aitoa keittomaalia saa alan erikoisliikkeistä tai sen voi keittää itse. puolella. Ne maalattiin pellavaöljymaalilla vaaleaksi tai keltaiseksi. Ikkunanpuitteisiin ja oviin on perinteisesti käytetty pellavaöljymaalia. Pellavaöljy imeytyy syvälle puun sisälle. Ulkorakennusten ovet ja luukut ovat pääasiassa olleet keltaokran väriset tai kimröökinharmaat, joskin harvemmin. Vuorilaudat maalattiin keltaisiksi ovien mukaan tai murretun valkoisiksi. Asuinrakennusten laudoitetut nurkat maalattiin aikaisemmin punaisiksi, myöhemmin empiren vaikutuksesta valkoisiksi. Aittojen ja luhtien nurkat maalataan pääsääntöisesti punaisiksi. Paljasta hirsinurkkaa ei missään tapauksessa maalata valkoiseksi. Höylätyt vaakapaneloidut seinäpinnat asuinrakennusten yläosassa ja poikkipäädyissä tulivat muotiin 1900-luvun alku- 38