1 POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Anni Koskimäki Anita Matilainen NUORTEN SEKSUAALINEN KASVU 9.-LUOKKALAISTEN KOKEMUKSIA JA TOIVEITA SEKSUAALIKASVATUKSESTA MURROSIÄN TUKENA Opinnäytetyö Tammikuu 2012
2 OPINNÄYTETYÖ Tammikuu 2012 Hoitotyön koulutusohjelma Tikkarinne 9 80200 JOENSUU p. (013) 260 6600 Tekijät Anni Koskimäki, Anita Matilainen Nimeke Nuorten seksuaalinen kasvu 9.-luokkalaisten kokemuksia ja toiveita seksuaalikasvatuksesta murrosiän tukena Tiivistelmä Seksuaalikasvatuksella pyritään antamaan terveyden ja erityisesti seksuaaliterveyden kannalta vaihtoehtoisia ja turvallisia tapoja toimia. Seksuaalikasvatuksella pyritään lisäämään tietoa seksuaalisuudesta ja sitä kautta puuttua ongelmiin, kuten seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa millaista seksuaalikasvatusta 9.-luokkalaiset nuoret ovat saaneet ja kenen toimesta. Lisäksi kartoitimme onko seksuaalikasvatus ollut nuorten tarpeita vastaavaa ja toiveita siitä, miten seksuaalikasvatusta pitäisi tulevaisuudessa toteuttaa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselyyn osallistui 15 nuorta. Tutkimustulosten mukaan nuoret kokevat seksuaalikasvatuksen tarpeelliseksi, ja se koetaan positiivisena asiana. Nuoret kokevat murrosiän ja seksuaalisen toiminnan tärkeiksi aiheiksi. Seksuaalikasvatusta toivottaisiin määrällisesti enemmän kuin vain 8. luokalla. Tulevaisuuden seksuaalikasvatukselta toivotaan asiantuntevaa tiedonantajaa sekä mahdollisuutta osallistua seksuaalikasvatustilanteisiin. Lisäksi seksuaalikasvattajan tulisi kiinnittää huomiota ryhmän koostumukseen ja opetustapaan. Jatkoaiheena voisi tutkia, millaisia Internet-sivustoja nuoret käyttävät etsiessään tietoja seksuaalisuuteen liittyen tai järjestää oppitunteja tai teemapäiviä seksuaalikasvatuksen nimissä. Kieli suomi Asiasanat murrosikä, seksuaalisuus, seksuaalikasvatus Sivuja 53 Liitteet 5 Liitesivumäärä 12
THESIS January 2012 Degree Programme in Nursing Tikkarinne 9 80200 JOENSUU Tel. (013) 260 6600 3 Authors Anni Koskimäki, Anita Matilainen Title Sexual Growth of Adolescents Experiences and Wishes of 9th Graders about Sexual Education Abstract The aim of sexual education is to give alternative and safe ways to act without risking the health especially sexual health. The purpose of this study was to investigate what kind of sexual education adolescents in the 9th grade of secondary school have gotten and from whom. It was also determined whether sexual education has been supportive when it comes to their sexual growth. Wishes about sexual education in the future were mapped at the end of this study. The study was qualitative by nature. The data was collected using questionnaires with open questions. The answers were categorized and analyzed by using content analysis. There were 15 adolescents who participated in the study. According to the results, adolescents experience that it is important to have sexual education, and they describe sexual education more as a positive than a negative thing. The adolescents viewed puberty and sexual behaviour as important topics. It was hoped that there would be more sexual education than only in 8th grade as it is now. A specialized person in sexuality and participating in sexual education situations were things which were mentioned as wishes about sexual education in the future. What s more, the sexual educator should pay attention to the teaching methods and group sizes. As a follow-up research one could investigate what kind of websites adolescents use when searching independently for information about sexuality. Theme days or lessons about matters concerning sexuality and puberty could also be arranged. Language Finnish Keywords puberty, sexuality, sexual education Pages 53 Appendices 5 Pages of Appendices 12
4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO... 5 2 MURROSIKÄ... 6 2.1 Pojasta mieheksi... 8 2.2 Tytöstä naiseksi... 10 3 SEKSUAALISUUS... 11 3.1 Seksuaaliterveys... 13 3.2 Sukupuoli-identiteetti... 14 3.3 Seksuaalisuuden portaat... 15 4 NUOREN SEKSUAALISUUS... 19 4.1 Nuorten seksuaalioikeudet... 21 4.2 Nuorten seksuaaliterveyden edistämisen haasteet... 23 5 SEKSUAALIKASVATUS... 24 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT... 28 7 TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET VALINNAT JA TOTEUTUS... 29 7.1 Kohdejoukko... 29 7.2 Aineistonkeruu... 30 7.3 Aineiston käsittely ja analyysi... 31 8 TUTKIMUSTULOKSET... 35 8.1 Seksuaalikasvatus nykyisin... 35 8.2 Seksuaalikasvatus murrosiän muutosten tukena... 37 8.3 Toiveita seksuaalikasvatuksesta... 38 9 POHDINTA... 39 9.1 Tutkimuksen luotettavuus... 39 9.2 Tutkimuksen eettisyys... 40 9.3 Tulosten tarkastelua... 43 9.4 Yhteenveto ja jatkotutkimusaiheet... 48 LÄHTEET... 52 LIITTEET Liite 1 Seksuaalioikeuksien julistus Liite 2 Kyselylomake Liitteet 3-5 Analyysin eteneminen tutkimustehtävittäin
5 1 JOHDANTO Aiheenamme on nuorten seksuaalinen kasvu 9.-luokkalaisten kokemuksia ja toiveita seksuaalikasvatuksesta murrosiän tukena. Tulevina terveydenhoitajina olemme kiinnostuneita nuorten seksuaalisesta kasvusta sekä heidän saamastaan seksuaalikasvatuksesta koulussa ja kotona. Nummelinin (1995) mukaan seksuaalikasvatus sisältää alakäsitteinä seksuaalivalistuksen, seksuaaliopetuksen sekä seksuaalineuvonnan. Hilton (2001) määrittelee seksuaalikasvatuksen läpi elämän kestäväksi asiaksi, jonka aikana tiedot, taidot ja arvot seksuaalisista suhteista, identiteetistä ja intimiteetistä lisääntyvät ja syventyvät. (Kontulan & Meriläisen 2007, 9 mukaan.) Seksuaalikasvatuksella pyritään vaikuttamaan riskikäyttäytymiseen. Sen avulla voidaan vahvistaa nuoren positiivista minäkuvaa, itsetuntoa, itseluottamusta ja siirtää nuorelle oikeanlaisia asenteita (Väestöliitto 2010a). Seksuaalikasvatuksen toteutus olisi ideaalitilanteen mukaan sellainen, jossa käsiteltävät asiat palvelisivat nuoren tarpeita eli vastaisivat juuri sillä hetkellä askarruttaviin kysymyksiin esimerkiksi omasta seksuaalisuudesta ja seksistä. Haasteita koulun seksuaalikasvatukseen tuo se, että samanikäiset luokkatoverit voivat olla keskenään hyvinkin eri vaiheissa seksuaalista kehitystä sekä elämäntilanteet voivat poiketa toisistaan. (Hermanson, Cacciatore & Apter 2004, 95.) Seksuaalikasvatuksen tulee vastata nykypäivän nuoren tarpeita ja voimaannuttaa nuorta seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Kartoitimme opinnäytetyössä millaista seksuaalikasvatusta 9.-luokkalaiset nuoret ovat saaneet ja kuka sitä on antanut. Lisäksi selvitimme, ovatko nuoret hyötyneet saamastaan seksuaalikasvatuksesta, onko se ollut heille ajankohtaista sekä vastauksia antavaa. Lopuksi pyysimme kertomaan toiveita siitä, miten seksuaalikasvatusta tulisi toteuttaa tulevaisuudessa. Kyselymme 9.-luokkalaisille nuorille antaa viitteitä heidän toivomuksistaan ja tarpeistaan. Tavoitteena on, että terveydenhoitajat ja/tai vanhemmat voisivat
6 hyötyä tutkimuksestamme ja täyttää yhä paremmin tämän päivän nuorten seksuaalikasvatuksen tarpeita sekä toteuttaa valistustyötä luonnollisella, ei kiusallisella tavalla. Tutkimus kohdistuu yhteen joensuulaiseen yhdeksänteen luokkaan. Kohdejoukko rajattiin niin, että erityiskoulua käyvät nuoret jätetään ulkopuolelle, koska tutkimuksesta tulisi liian laaja. Emme käsittele tutkimuksessa erityisryhmien seksuaalisuutta, eri kulttuurien seksuaalisuutta, seksuaalivähemmistöjä emmekä seksuaalisia toimintahäiriöitä. 2 MURROSIKÄ Erik H. Erikson on kehittänyt psykososiaalisen kehitysteorian, jonka mukaan ihminen kohtaa elämänsä aikana kahdeksan kehityskriisiä, joihin jokaiseen liittyy kehitystehtäviä. Kehitystehtävän suorittaminen on vankka pohja elämälle ja seuraaville kehitystehtäville. Ratkaisematta jäänyt kehitystehtävä horjuttaa ihmisen elämää myöhemmässä vaiheessa. (Himberg, Laakso, Peltola, Näätänen & Vidjeskog 2003, 21.) Ruumiinkuvan jäsentäminen uudelleen on Eriksonin teorian mukaan yksi nuoruuden kehitysvaiheista. Nuoren on hyväksyttävä fyysiset kehon muutokset, jotta voi olla tyytyväinen itseensä. Nuoren on opittava tuntemaan oma kehonsa ja hyväksyttävä se osana itseään. Tässä vaiheessa yleensä vertaillaan omaa kehoa muiden vartaloihin. Uuden kehon hyväksyminen voi olla hankalaa, mikäli nuori kehittyy nopeammin kuin hänen kaveripiirinsä muut nuoret. (Himberg ym. 2003, 91 93.) Nuoruuden alkuvuosina nuoruusiän kriisimäisyys huipentuu, ja vanhemmista irrottautuminen on alkanut. Nuori ymmärtää tässä vaiheessa, että hänen vanhempansa eivät ole ihanteellisia, vaan aivan tavallisia ihmisiä, ja lapsuuden mielikuvat sortuvat. Irrottautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan välillä nuori pyrkii palauttamaan suhdetta entiselleen. Vanhemmista irrottautuminen käsittää protestoinnin, suhteen muuttumisen ja lopulta uusien ihmissuhteiden rakentumisen. (Himberg ym. 2003, 95.)
7 Vanhemmista irrottautuminen voi ilmetä aggressiivisina tunteina tai vastaavasti sulkeutumisena. Ystävillä on tässä vaiheessa tärkeä rooli yksinäisyyden poistossa ja vertaistukena. Nuoruutta on kutsuttu jopa toiseksi psykologiseksi syntymäksi. Nuori saavuttaa yleensä itsenäisyyden ja yksilöitymisen tunteen. Nuoren kokemus omasta tahdosta, valinnoista ja elämästä voimistuu. (Himberg ym. 2003, 95 97.) Identiteetin saavuttaminen kuuluu myös nuoruuden kehitystehtäviin ja on pitkä prosessi. Nuoren tulee etsiä omaa identiteettiään kokeilemalla eri rooleja. Identiteettiin liittyy tasapaino omien halujen ja ympäristön odotusten ja paineiden välillä. Ikätovereilta saa tässäkin kehitysvaiheessa vertaisarviota, ja nuori peilaa käyttäytymistään muiden nuorten suhtautumiseen. Hieman myöhemmin nuori irtaantuu yleensä myös kaveripiiristään ja uskaltaa puolustaa omia näkemyksiään ja elää niiden mukaisesti. Osa nuorista käyttää identiteetin muokkaamiseen apunaan julkisuuden henkilöitä. Nuorella on tarve hyväksyä itsensä, jolloin hänelle voi joskus kehittyä niin sanottu negatiivinen identiteetti. Tämä on nuoren keino suojata itseään mielestään kohtuuttomilta vaatimuksilta ja ympäristön paineilta. Käytännössä nuori pyrkii olemaan juuri ympäristön toiveiden vastainen. Henkilöt, joilla on negatiivinen identiteetti, ryhmäytyvät yleensä muiden samankaltaisten kanssa. Tällaiselle ryhmälle on ominaista ilkivalta, huumausaineiden käyttö ja rikollisuus. (Himberg ym. 2003, 98 103.) Seksuaalisuus kuuluu osana identiteettiin. Erilaisten seksuaalisten roolien kokeilu on osa kehitystä. Nuori voi haaveilla ja rakastua esimerkiksi julkisuuden henkilöön. Itsetyydytys on keskeinen seksuaalisen aktiivisuuden piirre tässä vaiheessa. Myöhemmin seurustelu vahvistaa sukupuolista käsitystä. Yleensä vanhempien suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa näkyy nuoressa myönteisenä tai kielteisenä asennoitumisena seksuaalisuuteen ja seksiin. (Himberg ym. 2003, 104 105.) Käsittelemme sukupuoli-identiteetin kehittymistä tarkemmin luvussa 3.2.
8 Väestöliiton mukaan nuoruuden kehitystehtäviä mainittujen Eriksonin teorian tehtävien lisäksi ovat virittyminen seksuaalisuuteen ja valmistautuminen seurusteluun ja parisuhteeseen, tunteiden ymmärtäminen ja vuorovaikutustaitojen harjaantuminen, sosiaalisesti vastuullisen käytöksen omaksuminen ja valmistautuminen työ- ja perhe-elämään. Nämä kehitystehtävät kohdataan aikuisen turvin ja oman temperamentin mahdollisuuksien mukaan. (Väestöliitto 2010b.) 2.1 Pojasta mieheksi Murrosikä alkaa pojilla 10 15 vuoden iässä. Alkamisessa on suuria yksilöllisiä eroja. Pojilla murrosikä kestää yleensä 2 6 vuotta. (Bjålie, Haug, Sand, Sjaastad & Toverud 2002, 429 430.) Murrosikä käynnistyy aivolisäkkeen alkaessa erittää hormoneja, jotka vaikuttavat sukupuolirauhasiin. Näitä hormoneja kutsutaan gonadotropiineiksi. Ne saavat pojilla aikaan kivesten kehittymisen, siittiöiden muodostumisen ja testosteronin eli miessukupuolihormonin erittymisen siittiörauhasista. Testosteroni ja lisämunuaiskuoresta erittyvä androgeeni yhdessä saavat aikaan fyysiset ja henkiset muutokset pojissa. (Tast, Tyrväinen, Nyberg & Leinonen 2003, 6 7.) Yleensä 10 13-vuotiaana ilmaantuu pojille ensimmäinen merkki murrosiästä, joka on kivesten kasvu. Seuraavaksi kasvaa häpykarvoitus, josta seuraa muun kehon karvoitus. Parran kasvu ilmaantuu yleensä viimeisenä. Myös penis alkaa kasvaa ja siittiöiden muodostuessa alkavat siemensyöksyt. Äänihuulet pitenevät ja paksuuntuvat testosteronin vaikutuksesta, ja poikien ääni muuttuu voimakkaaksi ja matalaksi. (Bjålie ym. 2002, 430.) Murrosiän keskivaiheilla poikienkin elimistö tuottaa estrogeenia, joka voi aiheuttaa hetkellisesti rintarauhasten suurenemista tai arkuutta. Estrogeenia kuitenkin tarvitaan esimerkiksi luuston kehittymiseen. (Cacciatore, Korteniemi-Poikela, Ryynänen, Ryynänen & Apter 2009, 78 79.) Murrosikään liittyy myös pituuskasvu, jolloin pituus voi lisääntyä 10 senttimetriä vuodessa. Pojista tulee yleensä pidempiä kuin tytöistä, sillä heidän voimakkaan pituuskasvunkausi kestää pidempään (Tast ym. 2003, 7.) Pojan pää, kädet ja
9 jalat kasvavat. Nuori voi tuntea nopean kasvun vuoksi kömpelyyttä, mutta se katoaa ajan kuluessa. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2010.) Lisääntynyt sukupuolihormonien tuotanto kiihdyttää ihon talirauhasten toimintaa. Liika tali voi tukkia ihorauhasen, jolloin bakteereiden talin pilkkominen kiihtyy ja tuloksena tulee hajoamistuotteita, jotka ärsyttävät ihoa. Tämän seurauksena muodostuu finnejä ja pahimmillaan aknea. (Bjålie ym. 2002, 431.) Hiki- ja talirauhasten toiminta vilkastuu, jolloin iho voi rasvoittua ja myös hiukset rasvoittuvat helposti, koska hien koostumus muuttuu. (Väestöliitto 2010c.) Useimmiten pituuskasvun loppuvaiheessa lihasmassa ja -voima lisääntyvät testosteronin vaikutuksesta. Testosteroni lisää myös sukupuolihaluja ja aggressiivisuutta. Siitin voi jäykistyä useinkin. Tässä vaiheessa itsetyydytys korostuu, ja se on samalla tapa tutustua omaan kehoon. Aggressiivisuus voi purkautua myös positiivisella tavalla ja tehdä pojista energisiä ja rohkeita. Tässä vaiheessa pojan kehitystehtävä on opetella hallitsemaan ja tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan ja aggressiivisuuttaan. (Cacciatore ym. 2009, 77 78.) Poika saattaa piilottaa omaa pelokkuuttaan ja epävarmuuttaan poikkeavan käytöksen alle. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2010.) Murrosiän aikana myös aivot kehittyvät, etenkin tunneaivoalueet. Ulospäin käytös voi näkyä pelleilynä, koulumotivaation puutteena, keskittymisvaikeuksina ja väsymisenä. Aivan viimeisenä kehittyvä etuaivolohko on kuitenkin hitaasti kehittymässä. Se vastaa ymmärryksestä ja henkisestä kypsyydestä. Käytännössä se tarkoittaa toiminnanohjausta, moraalia ja päätöksentekokykyä. Aikuismaisen kypsyytensä etuaivolohko saavuttaa vasta kehityksensä lopulla, jolloin poika on 20 25-vuotias. Aivojen kehittymisen vuoksi poikien lahjat ja vahvuudet alkavat näkyä yleensä vasta murrosiän loppupuolella. (Cacciatore ym. 2009, 95 97.) Sosiaalinen murrosikä tarkoittaa kasvamista muiden miesten joukkoon. Tämä prosessi vaatii palautetta muilta ihmisiltä ja oleskelua muiden samanikäisten kanssa. Tässä vaiheessa kasvetaan osaksi sosiaalista yhteisöä ja omaksutaan
10 hyväksyttyjä tapoja toimia miehenä. Tämä tukee miehistä itsetuntoa. (Cacciatore ym. 2009, 59 61.) 2.2 Tytöstä naiseksi Murrosiässä tapahtuvan fyysisen kehityksen alkaessa pojilla 10 15-vuotiaana, alkavat vastaavat muutokset tytöissä usein tapahtua yhdestä kahteen vuotta aiemmin (Bjålie ym. 2002, 429). Tytöillä tapahtuu samanaikaisesti fyysistä kasvua sekä rintojen ja sukupuolielinten kehittymistä, kun pojat vastaavasti kasvavat fyysisesti vielä murrosiän jälkeenkin. Tyttöjen pituuskasvu loppuu keskimäärin kaksi vuotta aikaisemmin kuin pojilla. Kehityksen alkamisessa ja etenemisessä on huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Pituuskasvun jatkuminen on ennustettavissa murrosiän alkamisajankohdan perusteella. Pituuskasvu on enää hyvin vähäistä kuukautisten alkamisen jälkeen. Kuukautiset alkavat keskimäärin 13-vuotiaana murrosikäkehityksen lopussa, mutta normaali vaihteluväli on 11 15 ikävuoden välillä. Tytön kehitys murrosiässä kestää keskimäärin 3,5 4 vuotta. (Aalberg & Siimes 2007, 15, 18, 51 52.) Pääosin tyttöjen murrosikämuutokset johtuvat estrogeeneistä ja progesteroneista eli munasarjojen tuottamista sukupuolihormoneista (Bjålie ym. 2002, 430). Rintarauhasen kehittyminen on yleensä ensimmäinen merkki tytön murrosiästä. Rintojen kehittymistä seuraa useimmiten vuoden sisällä tapahtuva häpykarvoituksen kasvaminen, jota hormonaalisesti stimuloivat ja ylläpitävät testosteroni ja lisämunuaiskuoren androgeenit. Rintojen kehityksen ja karvoituksen muodostumisen lisäksi tapahtuvia näkyviä muutoksia ovat valkovuodon erittymisen alkaminen sekä ihon rasvoittuminen tai akne. (Aalberg & Siimes 2007, 52, 54 55.) Estrogeeniset aineet saavat aikaan useita muutoksia murrosikäisen tytön lisääntymiselimistössä, ja kasvua ja kehitystä tapahtuu ulkosynnyttimissä, emättimessä, kohdussa sekä munasarjoissa. Munasarjojen koon kasvaminen kestää yli kaksi kertaa kauemmin kuin poikien kivesten kasvu. Munasarjat kasvavat yli kymmenen vuoden ajan. (Aalberg & Siimes 2007, 55 56, 60.)
11 Tyttö tarvitsee läpi elämän naiseksi kasvaessaan riittävästi oman äitinsä läsnäoloa, tukea ja kiintymystä, jotta hän voi myöhemmin eriytyä, toisin sanoen itsenäistyä, äidistään. Tämä kehitysvaihe on tytöille poikia vaativampi. (Aalberg & Siimes 2007, 104-106.) Tytöillä murrosiän psyykkinen taantuma eroaa poikien edellä mainitusta poikkeavasta käytöksestä jonkin verran. Tytöt ovat selkeämmin vihaisia perheen kesken, etenkin äitiä kohtaan, ja äänekkyys ja kovuus saattavat korostua luonteenpiirteinä ja osana itsenäistymistä. (Cacciatore 2007, 101.) Äiti on kuitenkin tytölle tärkeä tiedonlähde ja lohduttaja esimerkiksi ensimmäisten kuukautisten suhteen (Aalberg & Siimes 2007, 58). 3 SEKSUAALISUUS Seksuaalisuus on kiinteä osa ihmisyyttä läpi elämän ja jokaisen perusoikeus. Seksuaalisuuden keinoin ilmaistaan ja koetaan tunteita psyykkisesti sekä fyysisesti, ja sen avulla pystytään olemaan yhteydessä toiseen ihmiseen. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 11 14.) Seksuaalisuuden kautta ihminen tavoittelee mielihyvää omalle keholle sekä läheisyyttä, hellyyttä ja turvaa ihmissuhteessa (Cacciatore 2006, 205). Oman itsensä sekä toisen ihmisen kunnioittava ja hyväksyvä asenne on keskeinen osa seksuaalisuuden ilmaisemista. Eheä seksuaalisuus on merkittävä osa hyvinvointia, terveyttä sekä hyvää elämänlaatua. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 11 14.) Suomen lainsäädännössä on säädetty lakeja, jotka liittyvät seksuaalisuuteen ja ohjaavat meitä yhteiskunnassa. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta pyrkii edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja estää sukupuoleen liittyvän syrjinnän. Laissa tuomitaan myös seksuaalinen häirintä ja sukupuoleen perustuva häirintä. (L609/1986.) Rikoslaki (L39/1889) määrää, ettei alle 16-vuotiaan kanssa saa alkaa seksuaaliseen suhteeseen. Poikkeuksena laki ilmoittaa samalla henkisellä ja fyysisellä tasolla olevat nuoret, mikäli seksuaalinen teko on ollut yhteinen suostumus. Sama laki tuomitsee seksuaalisuhteet alle 18- vuotiaan kanssa, jos toinen osapuoli on perheenjäsen tai luottamussuhteessa nuoreen, esimerkiksi opettaja tai harrastuksen ohjaaja. Laissa määritellään
12 myös muut hyväksikäyttötilanteet ja raiskaukset. Lisäksi Suomessa on laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä, jonka mukaan alle 18- vuotiaiden kanssa työskenteleviltä tulee tarkastaa rikosrekisteriote. Tämän lain tarkoituksena on suojella alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta ja edistää heidän henkilökohtaista turvallisuuttaan. (L504/2002.) Seksuaalivietti on jokaisessa ihmisessä syntymästä lähtien. Seksuaalisuuden pohja luodaan lapsena. Lapsuudessa saatu ihokontakti ja läheisyys opettavat nauttimaan niistä aikuisenakin, jolloin mukana on myös fyysinen seksuaalisuus. (Kinnunen 2001, 12,15.) Seksuaalivietti on yksi voimakkaimpia viettejä. Se voi saada ihmisen vaarantamaan elämänsä perusasioita, kuten työn tai perheen. Jokaisessa uskonnossa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa onkin asetettu kieltoja, tapoja ja lakeja ihmisten seksuaalisuuden kontrolloimiseksi. Täysin vapaata seksuaalisuutta ei ole missään kulttuurissa. (Huttunen 2006, 15.) Vaikka seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin kehitys voi olla koko elämän mittainen, ihmiselle syntyy ymmärrys omasta itsestään seksuaalisena olentona murrosiän loppupuolella. Hoitajana tuleekin olla tietoinen eri elämänvaiheille tyypillisistä seksuaalisista kehitysvaiheista ja ominaisuuksista, jotta kokonaisvaltainen ja yksilöllinen hoito sekä tukeminen mahdollistuvat. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 13 14, 72.) Seksuaalisuudella on myös varjopuolensa. Aikuisten tulisi kertoa lapsille ja nuorille raiskauksesta ja sen mahdollisuudesta, pedofiileistä sekä itsensä paljastelijoista. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa yleensä psyykkisiä ja sosiaalisia vaurioita lapsen tai nuoren kehitykseen. Seuraukset voivat jatkua lapsilla ja nuorilla pitkälle aikuisikään. Tapahtuma voi muuttaa seksuaalisuuden kehitystä. Nuorena ja aikuisena uhri saattaa toimia seksuaalisesti holtittomalla tavalla, suhteen solmiminen voi olla vaikeaa tai yhdyntä ja oma sukupuolisuus koetaan negatiivisena. Korostunut seksuaalinen käytös voi olla merkki hyväksikäytöstä, jolloin asiaa kannattaa alkaa selvittää. (Kinnunen 2001, 160 162, 164, 172.)
13 Väestöliitto on tehnyt vuonna 2006 seksuaalisesta kaltoinkohtelusta tutkimuksen, johon vastasi yli 30 000 kahdeksasluokkalaista. Määrä on puolet koko ikäryhmästä, ja yhteensä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaajista koki 10,3 prosenttia pojista ja 11,5 prosenttia tytöistä. (Cacciatore 2006, 220.) 3.1 Seksuaaliterveys Seksuaaliterveydestä voidaan puhua itsenäisenä kokonaisuutena tai yhdessä seksuaali- ja lisääntymisterveyden kanssa. Nämä käsitteet tulivat käyttöön 1990-luvulla, kun asiaa vauhdittivat maailman väestökonferenssi Kairossa vuonna 1994 ja naiskonferenssi Pekingissä vuonna 1995. Tästä kehittyi uusi näkökulma, jonka mukaan seksuaalioikeudet on kansainvälisesti otettava huomioon sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä. Suomessa tämän johdosta muutettiin Väestöliiton perhesuunnitteluklinikan nimi seksuaaliterveysklinikaksi ja toimintaa uudistettiin. Uusi käsite otettiin käyttöön myös koulujen seksuaaliopetuksessa. (Kontula & Meriläinen 2007, 10.) Maailman terveysjärjestö WHO:n määrittelemänä seksuaaliterveys on fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista hyvinvointia seksuaalisuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Positiivinen ja kunnioittava suhtautuminen seksuaalisuuteen sekä seksuaalisiin suhteisiin kuuluu osaksi seksuaaliterveyttä. Lisäksi jokaisella tulee olla mahdollisuus kokea seksuaalisuutta miellyttävänä ja turvallisena, ilman että joutuu pakottamisen, syrjinnän tai väkivallan kohteeksi. (WHO 2010.) Edelleen WHO:n määritelmän mukaan hyvää seksuaaliterveyttä edistetään ja pidetään yllä esimerkiksi suojatun ja tuetun seksuaalisen kehityksen sekä sukupuolisen kypsymisen turvin, tarjoamalla riittävästi ajanmukaista seksuaalikasvatusta, arvostamalla sukupuolia sekä erilaisuutta ja järjestämällä laadukkaita seksuaaliterveyspalveluita (Ryttyläinen & Valkama 2010, 18). Seksuaaliterveys perustuu seksuaalioikeuksiin (liite 1). Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Pääperiaate on, että jokaisella on oikeus päättää itse seksuaalisuuteen liittyvistä asioistaan. WHO:n mukaan kaikkien seksuaalioikeuksia
14 tulee noudattaa, jotta voidaan saavuttaa ja ylläpitää seksuaaliterveyttä. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 14 15.) 3.2 Sukupuoli-identiteetti Seksuaalisuus ilmenee sukupuoli-identiteettinä, joka käsittää yksilöllisen seksuaalisuuden kehityksen, ymmärryksen omasta itsestään ja sukupuoliroolistaan sekä seksuaalisen suuntautumisen muodostumisen (Ryttyläinen & Valkama 2010, 11 14). Maailman terveysjärjestöä WHO:ta mukaillen seksuaalisuuteen sekä sen ilmaisuun vaikuttavat biologiset, psykologiset ja henkiset, sosiaaliset, historialliset, uskonnolliset, taloudelliset sekä poliittiset tausta- ja ympäristötekijät (Väestöliitto 2010). Sukupuoli-identiteetin kehitys on prosessi, joka alkaa jo lapsena. Voidaan puhua myös sukupuolisosialisaatiosta. Sen aikana lapsi muodostaa käsityksen omasta poikuudestaan tai tyttöydestään ja siitä, miten ympäristö suhtautuu eri sukupuoliin sekä mitä odotuksia eri sukupuolille asetetaan. Lapsi opettelee ymmärtämään sukupuolten välisiä eroja. (Kinnunen 2001, 30.) Noin kolmivuotiaana lapsi samaistuu omaa sukupuolta olevaan vanhempaan tai muuhun aikuiseen. Lapsi ottaa samaistumisen kohteesta sukupuolisen käytöksen mallia ja havainnoi myös, kuinka mies tai nainen käyttäytyy toista sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan. Lapsi ilmaisee sukupuoltaan esimerkiksi roolileikeissä. Mikäli hän saa vastakkaista sukupuolta olevalta aikuiselta rakkautta ja hyväksyntää, lapsi kasvaa uskoen, että tulevaisuudessa muutkin miehet tai naiset voivat rakastua häneen. (Kinnunen 2001, 36, 38, 40.) Etäinen suhde ja torjumisen kokemukset haittaavat sukupuoli-identiteetin kehitystä ja voi syntyä jopa sukupuoli-identiteetin häiriöitä. Tytöt, jotka eivät ole saaneet rakkautta isältään, ovat todennäköisesti epävarmoja nuoruudessaan. He eivät usko, että heihin voisi rakastua. Tällaiset tytöt voivat ajautua jo nuorina seksisuhteisiin, jotta saavat miehiltä hyväksyntää ja läheisyyttä. Pojat, jotka eivät saa äidiltään hyväksyntää ja rakkautta, etsivät nuoruudessa tytöistä seksi-
15 kumppaneita. Pojat, joilla on ollut läheinen suhde äitiinsä, etsivät yleensä seurustelukumppania. (Kinnunen 2001, 39, 42 43.) Nuoruudessa sukupuoliidentiteetin vahvistumiselle on ominaista erilaisten roolien kokeilu, mielikuvat ja fantasiat ja itsetyydytys. Seurustelusuhteessa käsitys itsestään miehenä tai naisena vahvistuu. Kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat suuresti sukupuolisuuden ja sen ilmentämisen kehitykseen. (Himberg ym. 2003, 104.) 3.3 Seksuaalisuuden portaat Jokainen lapsi ja nuori kehittyy yksilöllistä tahtia. Seksuaalinen kehitys on jaettu seksuaalisuuden portaisiin. Seksuaalisuuden portaat on ollut opetusmateriaalina kalvoina ja kansiona peruskoulussa jo 10 vuotta. Seksuaalisuuden portaat - mallia on käytetty opetuksen lisäksi myös vanhempainilloissa ja kansainvälisissä kongresseissa sekä seksuaalikasvatuksen asiantuntijakoulutuksessa. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 9, 185.) Yhdeksän portaan lisäksi kehitys jaetaan kolmeen kerrokseen. Järjen kerroksella tapahtuu tietoinen ajattelu, joka käsittää asenteet, uskomukset, riskinarvioinnin, päätöksentekokyvyn, kokemukset ja oppimisen. Tunteen kerroksen tarkoitus on käydä omat tunnemyrskyt läpi rauhassa, jotta itsearvostus ja itseymmärrys vahvistuvat. Biologian kerroksella muututaan fyysisesti aikuiseksi ja tutustutaan oman kehon tuntemuksiin. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 17 18.) Ensimmäinen porras on Vanhempien ihailu. Tällöin lapsi on tyypillisesti 2 6- vuotias. Lapsi huomaa sukupuolten eron ja tiedostaa oman sukupuolensa. Itsearvostus ja itsetunto lisääntyvät. Lapsi on estoton eikä ymmärrä esimerkiksi, miksi ei saa koskettaa alapäätänsä julkisesti. Lapsi oppii tässä vaiheessa käytössäännöt. Olennaista on opettaa lasta rakentavasti, ei häpeän tai ivan kautta. Lapsi oppii myös sukupuoliroolit ja leikkii usein tyttöä tai poikaa. Kysymyksiä seksuaalisuudesta ilmaantuu. Kysymyksiin tulisi vasta niin, että lapsi ymmärtää asian ja kauniilla kielellä. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 25 26.)
16 Toinen porras on Idoli ihastuttaa, jolloin lapsi on yleensä 6 12-vuotias. Lapsi alkaa haaveilla parisuhteesta lähipiirin ulkopuolisen henkilön kanssa. Yleensä kohde on jokin julkisuuden henkilö. Lapsen unelmointi parisuhteesta tunnetun ja ihaillun henkilön kanssa vahvistaa lapsen itsetuntoa. Mikäli vanhemmat hyväksyvät lapsen unelmoinnin, lapsi oppii, että unelmointi on hyväksyttävää. Samalla lapsen ymmärrys fantasian ja todellisuuden välillä vahvistuu. On tärkeää, että vanhemmat antavat lapselle oikeuden omiin tunteisiin. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 35 38.) Kolmas porras, Tuttu, mutta salattu, tulee ajankohtaiseksi yleensä lapsen ollessa 8 13-vuotias. Tällöin lapsi ihastuu yleensä samanikäiseen henkilöön lähipiiristä, esimerkiksi luokkatoveriin. Lapsen tietoisuus itsestään ja omista reaktioistaan kasvaa, lapsi totuttelee ihastuksen aikaansaamiin fyysisiin reaktioihin, esimerkiksi punastumiseen. Ihastuksesta ei yleensä kerrota kenellekään. Lapsi harjoittelee samalla sosiaalisia taitoja ikätovereiden kanssa: millainen käytös saa hyvää huomiota. Ulkonäköönkin saatetaan alkaa kiinnittää enemmän huomiota. Lapsi harjoittelee omien tunteiden tuntemista. On erittäin tärkeää, ettei ihastuksen kohde tule ilmi, koska muuten koko ihastus voi olla pilalla ja loppua. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 52 53, 57.) Seuraava porras on Tuttu ja kaverille kerrottu, millä lapsi tai nuori on yleensä 9 14-vuotias. Tässä vaiheessa lapselle on kertynyt rohkeutta ja ymmärrystä omiin tunteisiinsa. Ihastumisesta kerrotaan vanhemmille tai ystäville, mutta ihastuksen kohteelle tunteita ei kuitenkaan paljasteta. Tässä vaiheessa opitaan puhumaan ihastuksen tunteesta, jos puhuminen siitä on sallittua. Lapsi tai nuori hakee samalla hyväksyntää ihastuksen kohteelle ja arvioi muiden suhtautumisen pohjalta, onko ihastuksen kohde turvallinen. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 62 63.) Viidennellä portaalla Tykkään sinusta ollaan yleensä 10 15-vuotiaana. Tässä vaiheessa nuori kertoo tunteistaan ihastukselleen. Hän kestää mahdollisen torjunnan ihastuksen kohteelta. Ennen tunteiden kertomista nuori käy mielessään kaikki mahdolliset ihastuksen kohteen reaktiot. Tässä vaiheessa opetellaan
17 myös flirttailun alkeita. Tämä aika voi olla nuorelle tuskaisaa aikaa, jos hänen tunteitaan torjutaan useastikin. Nuori voi tulla naurunalaiseksi, ja ihastuksen kohde voi käyttäytyä häntä kohtaan törkeästi. Tämä olisi hyvä aika puhua nuorelle pettymyksistä ja ihmisten arvostamisesta. Torjutuksi tuleminen koettelee nuoren itsetuntoa, identiteettiä ja minäkuvaa. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2010, 79, 82, 84 85, 88.) Ihastuminen voi tapahtua myös Internetissä. Tällöin sanaton viestintä jää kokonaan pois vuorovaikutuksesta. Toinen osapuoli voi antaa itsestään täysin väärän kuvan. Internetistä voi löytyä todellinen rakkaus, mutta aikuisten on kerrottava Internetin käyttöön liittyvistä vaaroista nuorelle. Erityisen tärkeää on, ettei nuori tapaa Internet-tuttavuuttaan ensimmäistä kertaa yksin. (Korteniemi- Poikela & Cacciatore 2010, 90 92.) Kuudennella seksuaalisen kehityksen portaalla oleva nuori on tavallisesti 12 16-vuotias. Nyt keskeisintä on, että nuori kertoo tunteistaan ihastuksen kohteelleen fyysisen kosketuksen avulla, ollaan Käsi kädessä. Seurustelu kiinnostaa ja sitä harjoitellaan ja koetaan myös pettymyksiä erojen eteen sattuessa. Pettymykset valmistavat osaltaan jo tässä kohti kehitystä aikuisuuden parisuhteisiin. Nyt seurustelu on muun muassa mielikuvia, katseita sekä erilaista vastavuoroista viestittelyä. Ihastuminen on yhteistä ja kun fyysinen vetovoima ja kosketuksen kaipuu tulevat ajankohtaisiksi, kokeillaan varovaisesti, joko seurustelukumppani olisi kosketukseen valmis. Nuori on tunteidensa kanssa siinä vaiheessa, että hän rohkaistuu fyysisesti olemaan lähellä ihastustaan, mutta vain pieniltä osin. Seurustelusta kerrotaan kavereille, ehkä jopa vanhemmillekin. Kädestä pitämiseen ei aina kuitenkaan liity ihastumista ja suoranaista seurustelua. Nuori voi tehdä niin eri kumppanien kanssa, koska esimerkiksi muutkin kaveripiirissä tekevät niin. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 93 95, 103 104.) Fyysisesti toista ihmistä lähestyttäessä on tiedostettava ja kunnioitettava jokaisen itsemääräämisoikeutta. On tärkeää tietää, että jokaisen seksuaalinen kehitys on yksilöllistä. Kuudennella portaalla lähellä oleminen ja koskettaminen, niihin tottuminen ja niistä nauttiminen ovat puhumista keskeisempiä. Nuori opette-
18 lee kehonkielen, kosketuksien, ilmeiden, asentojen ja äänensävyjen, merkityksen seksuaalisessa viestinnässä. Uudenlaisesta yhdessä olemisesta syntyneitä, seksuaalisiakin, tunteita ja tuntemuksia nuori käsittelee yksin ollessaan. Useasti tässä kohtaa kehitystä nuori löytää itsetyydytyksen näiden tutkiskeltujen tuntemusten seurauksena. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 95 101.) 14 18-vuotiaalla nuorella voi herätä halu kokea fyysistä kontaktia entistä laajemmalla alueella, entistä intiimimmin. Nyt ollaan kehityksessä seitsemännellä portaalla, Suudellen. Aiemmin koettu jännitys muuttuu rohkeudeksi ja kumppanin seura alkaa tuntua luonnolliselta, nuori nauttii ja haluaa tuottaa rakastetulleen mielihyvää. Ensikokeilut, suuteleminen ja hyväilyt, seksuaalikontakteissa tapahtuvat kuitenkin vielä vaatteet päällä. Kumppanin vartalon aistiminen omalla vartalolla, katseet ja kosketukset antavat tässä kehityksen vaiheessa nuorelle kaivatun tyydytyksen. Kontaktien muuttuessa intiimimmiksi, nuori opettelee aikuisten opastamana seksuaalisuuden ilmenemismuotojen yksityisyyden. Seitsemännellä portaalla seurustelu on useasti enemmän vastavuoroista ja syvällisempää. Fyysisyyden lisäksi nuori on aidosti kiinnostunut kumppanin elämästä ja ajatusmaailmasta. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 107 110, 116.) 15 20-vuotiaalla nuorella on tavallisesti jo kypsyyttä arvioida ja hillitä omaa seksuaalista toimintaansa, kokeillaan Mikä tuntuu hyvältä. Syvemmäksi muuttuneet fyysiset kosketukset lähentävät seurustelukumppaneita kehollisesti, mutta myös usein emotionaalisesti. Ymmärryksen empatiaan ja itsemääräämisoikeuteen on tässä vaiheessa oltava jo hyvin kehittynyt. Kumppanin tahtoa ja yksilöllistä kehityksen tahtia on kunnioitettava loukkaantumatta. Samalla on keskeistä, että nuori oppii säätelemään omaa seksikäyttäytymistään. Omaan sekä kumppanin kehoon tutustutaan turvallisesti ja luottamusta kokien. Intiimeillä hyväilyillä ja kosketuksilla tavoitellaan seksuaalista nautintoa ja iloa kuitenkaan suoranaisesti yhdyntään tähtäämättä. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 122 126, 134.) Tälle kehitysportaalle on ominaista se, että nuori sopeutuu murrosiän muokkaamaan kehoonsa ja antaa sen koskettavaksi ja ikään kuin hyväksyttäväksi
19 kumppanilleen. Kehon kautta halutaan kokea mielihyvää ja kiihottumista. Jännittäminen ja pelot voivat olla vielä tässä kohti hankaloittamassa orgasmin kokemista. Nyt seurustelusuhteen mahdollisesti päättyessä nuori käsittelee tunteiden lisäksi omaa seksuaalista toimintaansa ja mahdollista riittämättömyyttään siinä. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 131 134.) Yhdeksännellä portaalla, Rakastella, olevat 16 25-vuotiaat nuoret aikuiset rohkaistuvat aiemmilta portailta edelleen. Varmuus kokemusten ja karttuneiden taitojen sekä tietojen kautta rohkaisee nuorta tutustumaan kumppaniinsa entistä intiimimmin ja emotionaalisesti syvemmin. Nuori osaa tuottaa itselleen sekä kumppanilleen mielihyvää kosketuksen, sanojen sekä huomaavaisuuden avulla. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 135 136.) Hyväilevä seksi ilman yhdyntää voi jatkua vuosiakin, ja sen sekä varsinaisen rakastelun välille on vaikea vetää selkeää rajaa. Rakastelun tullessa ajankohtaiseksi nuori on useimmiten tietoinen seksin riskeistä, ja hän osaa suojautua niiltä, toisin sanoen hän osaa ottaa vastuuta ja huolehtia omasta seksuaaliterveydestään. Vaikka seksi ja oma kokemattomuus pelottavat, ja ensimmäiset yhdyntäyritykset eivät välttämättä johda onnistuneisiin yhdyntöihin ja orgasmeihin, yhdyntöjen aloittaminen on merkittävä askel aikuiseen seksuaalisuuteen. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2010, 135 138.) 4 NUOREN SEKSUAALISUUS Seksuaalisen kehityksensä vaiheessa nuori etsii itseään vastavuoroisen seksuaalisuuden kautta, ja eheän seksuaalisuuden muotoutuminen vaatii vuorovaikutusta muiden kanssa (Aalberg & Siimes, 2007, 95). Nuori kokee suuria, äkkiäkin vaihtelevia tunteita, ja oma mieli sekä keho tuntuvat vielä keskeneräisiltä, herkästi haavoittuvilta. Halu ja rohkeus seksuaalisuuden jakamiseen heräävät hiljalleen, ja seksuaalisten kokeilujen ja toiveiden seurauksena syntyy myös virhearviointeja ja riskikäyttäytymistä. Tämä tuo mukanaan tarpeen tiedolle, tukemiselle, suojelulle sekä seksuaaliterveyspalveluille. (Cacciatore 2006, 205.)
20 Seksuaalista kehitystä tapahtuu jatkuvasti psyykkisen, sosioemotionaalisen sekä biologisen kehityksen rinnalla. Jokaisen ihmisen tulee saada elää kukin kehitysporras oman kehitystasonsa mukaisesti, rauhassa ajan kanssa. Nuori totuttelee muuttuvaan kehoonsa ja seksuaalisiin tuntemuksiinsa tutkiskellen ja fantasioiden. Nuorelle muodostuu käsitys yhteisön seksuaalikulttuurista. Selvitetään oman kodin, kouluopetuksen, kavereiden, Internetin sekä muun median kautta, mikä on sopivaa ja odotettua käytöstä juuri kyseisessä iässä. Uteliaisuus seksuaalisuuteen liittyviin asioihin ja kokeiluihin kasvaa koko ajan enemmän. Seksi tulee ajatuksiin ja tapahtuu ihastumisia ja sittemmin rakastumisia. Myöhemmin tunteet liittyvät yhä keskeisemmin seksuaalisiin impulsseihin, ja seksuaalista toimintaa hallitaan käyttämällä harkintaa ja järkeä sekä hyödyntämällä taitoa lukea omaa kehoa ja sen viestejä. Itsetuntemuksen ja -hyväksynnän kasvaessa nuori rohkaistuu, ja hänelle alkaa kertyä seurustelu- ja seksikokemuksia. (Cacciatore 2006, 206 208.) Kun seurustelu tulee nuorelle ajankohtaiseksi, hän tuo tiedostamattaan suhteeseen aiempia kokemuksiaan rakkaudesta ja rakastamisesta (Aalberg & Siimes 2007, 200). Cacciatoren (2007, 254 256) mukaan hellyyttä, rakkautta ja muita positiivisia välittämistä ilmaisevia tunteita on osoitettava ja samalla opetettava jo pienelle lapselle, jotta eheä ja hallittava seksuaalisuus pystyy kehittymään. Aluksi seurustelut eivät ole niinkään molemminpuolisia, vaan nuori etsii niistä minuuttaan ja kokeilee, mistä oma tunnemaailma koostuu. Myöhemmin seurustelusuhteet muuttuvat tasa-arvoisiksi, toisen ihmisen kokemusmaailmaan kunnioittaviksi. (Aalberg & Siimes 2007, 200.) Riidat, loukkaantumiset ja väärinymmärrykset kuuluvat seurusteluun, mutta pakottaminen, alistaminen sekä väkivalta eivät koskaan kuulu kahden ihmisen väliseen suhteeseen (Cacciatore 2007, 244). Jokaisella on oikeus yksilölliseen seksuaalisuuteen, ja seurustellessa ei seksiin ole kiirettä. Usein nuori opettelee tavoittelemaan nautintoa ensin oman kehonsa kautta itsetyydyttäen, hyväillen ja hellien kehoaan. Itsetyydytykseen voi liittyä myös seksuaaliseen nautintoon pyrkimistä omien mielikuvien kautta. Tytöt saa-
21 vuttavat sukukypsyyden keskimäärin 12 13 vuoden ja pojat 13 14 vuoden iässä, ja puolet 16 17-vuotiaista tytöistä ja puolet 17 18-vuotiaista pojista on ollut yhdynnässä. (Cacciatore 2007, 242, 244, 300.) Hämmentynyt ja suurien tunteiden vaihteluissa elävä nuori kaipaa vastauksia kysymyksiinsä ja ohjausta oikeanlaiseen toimintaan. Yleensäkin elämässä ja etenkin vielä arkojen seksuaalisuuteen liittyvien asioiden ollessa kyseessä väärin toiminut nuori voi kokea leimaavat ja syyllistävät kommentit hyvin häpeällisinä. Häpeä murentaa nuoren itsetuntoa ja tukahduttaa halua edes yrittää jatkossa toimia seksuaalisuutta ilmaisten. Toisaalta huono itsetunto, puute rakkauden ja hellyyden kokemuksista ja seksuaaliset loukkaukset voivat olla yllyttävinäkin tekijöinä varhaisiin seksuaalielämän kokeiluihin ja riskialttiiseen seksuaalikäyttäytymiseen. (Cacciatore 2007, 208, 286 287, 290.) Nuoren tulee saada kokea seksuaalisuus elämässään myönteisenä asiana, ja hänellä tulee olla mahdollisuus tuoda seksuaalisuutensa esiin valitsemallaan tavalla kuitenkaan ketään loukkaamatta (Ryttyläinen & Valkama 2010, 84). Nuorella on oikeus kehittyä omaan tahtiinsa ja tasapuolisesti arvostettuna, oli hän sitten suuntautumiseltaan hetero-, bi- tai homoseksuaalinen (Cacciatore 2007, 320). Murrosiässä nuoren suhtautuminen kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvään muuttuu hämmennyksen ja haavoittuvuuden tunteista oman kehon sekä seksuaalisten tuntemusten hyväksymiseen ja niiden pitämiseen luonnollisina (Cacciatore 2006, 206 208). 4.1 Nuorten seksuaalioikeudet Cacciatorea (2007, 320 321) mukaillen jokaisella nuorella on itsemääräämisen nojalla oikeus nauttia itsestään, kehityksestään ja omasta erityisyydestään tasaarvoisesti silloinkin, kun erilaistuu keskiarvosta. Seksuaalisen hyväksikäytön pelko ei koskaan saa värittää nuoren kasvua ja kehitystä. Nuori saa itse ratkaista osallisuutensa seksuaalisiin tekoihin, ja nuoren kokemattomuutta, puolustuskyvyttömyyttä sekä avuttomuutta ei koskaan saa käyttää painostukseen tai suostutteluun aikuisen kanssa käytäviin seksuaalisiin toimiin. Myöskään valta-
22 asemaa tai riippuvuussuhdetta ei aikuisena saa käyttää hyväksi. Nuoren itsemääräämistä takaavat oikeudet ovat aikuisten vastuuta ja velvollisuuksia. Nuorilla on oikeus saada tietoa ja palveluita, jotta he saavat välineitä kehittääkseen taitojaan vastuullisessa päätöksenteossa. Vuonna 1994 vakuutettiin uudelleen nuorten oikeus kunnolliseen tietoon ja palveluihin, jotka takaavat esteettömästi mahdollisuuden nauttia seksuaaliterveydestä yksityisesti, luottamuksellisesti sekä kunnioittavasti. (International Planned Parenthood Federation 2011.) Seuraavissa kappaleissa nuorten seksuaaliset oikeudet IPPF:n määritelmää mukaillen. Oikeudet kuuluvat jokaiselle nuorelle riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä tai terveydentilasta. (Cacciatore 2006, 424.) Nuorella on oikeus elämään ja itsenäiseen päätöksentekoon ja jos esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvistä asioista päättää hänen puolestaan joku, on jokaisella aina oikeus oman mielipiteensä ilmaisemiseen. Lisäksi nuorella on oikeus osallistua kaikkia nuoria koskevaan päätöksentekoon, kun kyseessä on heitä koskevat seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden suunnittelu ja toteutus. Uskonto ja perinteet eivät saa olla estämässä nautintoa omasta kehosta ja seksuaalisuudesta. Jokainen saa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan itseä tyydyttävällä tavalla kuitenkaan ilman, että toinen ihminen tulee loukatuksi tai alistetuksi. Nuori itse päättää, haluaako hän olla parisuhteessa ja jakaa tai olla jakamatta seksuaalisuuttaan toiminnallisesti toisen ihmisen kanssa. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden ilmaisemisen takia ei kukaan nuori saa tulla syrjityksi, ahdistelluksi tai loukatuksi. (Cacciatore 2006, 424 425.) Aikuisen velvollisuus on tiedottaa ymmärrettävästi nuorta tämän oikeuksista ja seksuaalisuuteen liittyvistä positiivisista ja negatiivisista asioista. Asioista tietäessään nuori osaa vaatia omia oikeuksiaan ja suojella itseään. Aikuiset informoivat nuorta raskaudesta, sen ehkäisystä ja mahdollisesta keskeytyksestä ja lisäksi aikuiset pyrkivät osaltaan suojelemaan, että kukaan nuori ei joutuisi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Lopuksi, nuorella on oikeus korkeatasoiseen, luottamukselliseen kunnioittavaan sekä alueellisesti tasa-arvoiseen hoitoon seksu-
23 aaliterveyden saralla. Lisäksi hoidon sekä seksuaaliterveyden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden tulee olla kustannuksiltaan sellaisia, joihin nuorella on varaa. (Cacciatore 2006, 424 425.) 4.2 Nuorten seksuaaliterveyden edistämisen haasteet Joka toinen vuosi tehtävän kouluterveyskyselyn mukaan vuosina 2008 ja 2009 vastanneista 8.- ja 9.-luokkalaisista nuorista 20 prosenttia (n= 81 136) koki omat tietonsa seksuaaliterveydestä huonoiksi. Kun terveysosaamista kartoitettiin, voitiin todeta, että yläkoululaisilla pojilla oli samanikäisiä tyttöjä huonommat tiedot seksuaaliterveydestä, huonoiksi tietonsa kuvasi 26 prosenttia pojista ja 14 prosenttia tytöistä. Kuitenkin, erityisesti poikien tiedot seksuaaliterveyteen liittyvistä asioita ovat parantuneet viimeisen vuosikymmenen aikana, joten erot seksuaaliasioiden tiedoissa sukupuolten välillä ovat kaventuneet. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010, 8, 36 38.) Käytännössä nuoret saavat seksuaaliterveyteen liittyviä palveluita nykyisin ainoastaan kouluterveydenhuollosta, terveydenhoitajalta sekä mahdollisesti lääkäriltä. Kouluterveydenhuollon rinnalla tarvittaisiin myös vaihtoehtoisia palveluita, kuten ehkäisy- tai nuorisoneuvolaa (Hermanson, Cacciatore & Apter 2004, 97 98.) Tästä tarpeesta kertoo muun muassa 2008/2009 kouluterveyskyselyn vastanneiden yläkoululaisten tyytymättömyys kouluterveydenhoitajan tai - lääkärin käytettävyydestä. Vaikeaksi pääsyn koulunterveydenhoitajan vastaanotolle kertoo 14 prosenttia ja koululääkärin luo 44 prosenttia nuorista. Yleistä tyytymättömyyttä kouluterveydenhuollon kykyyn hoitaa henkilökohtaisia asioita koki 23 prosenttia vastanneista. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010, 36.) Tuula Kolarin pro gradu -tutkielmassa kartoitettiin nuorten kokemuksia kouluterveydenhoitajan antamasta seksuaalikasvatuksesta. Tutkielman nuorten kokivat, että kouluterveydenhoitajapalveluiden tavoitettavuus on osittain sidoksissa asiakkaan ja hoitajan henkilökemioihin. Terveydenhoitajan henkilökohtaiset myönteiset asenteet ja ominaisuudet sekä ajankohtainen ammattitaitoisuus voivat olla helpottamassa seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamisessa.
24 Vastaavasti hoitajan asenteet ja ominaisuudet voivat yhdessä palvelujen huonon saatavuuden kanssa tehdä hoitajasta etäisen. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voi tulla nuorelle kiusallisia, eikä nuori ota niitä helposti puheeksi vastaanotolla tai hän ei puhu niistä lainkaan. (Kolari 2007, 38, 40 41.) Sekä Kolarin (2007, 48 49) että Laakson (2008, 41 43) tutkielmissa nuoret toivovat tulevaisuuden seksuaalikasvatuksen tapahtuvan aiempaa toiminnallisempana sekä yhdessä pohtien ja keskustellen. Lisäksi toivottiin ulkopuolisia vierailijoita kertomaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista sekä nuorten seksuaaliterveyspalveluista ja konkreettisia esimerkkejä tosielämästä havainnollistamaan asioita (Laakso 2008, 43). Vaikka laadullisen tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, yläkouluikäisillä nuorilla on varmasti vielä pitkään korjattavia näkemyksiä esimerkiksi seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden käsitteissä. Nämä olivat käsitteinä ja sisältöinä esimerkiksi Laakson (2008, 53) tutkielman nuorille melko puutteellisia. 5 SEKSUAALIKASVATUS 1980-luvulla käytettiin käsitettä ihmissuhde- ja sukupuolikasvatus. 1990- luvulla ehdotettiin käsitteeksi seksuaalikasvatusta, mutta vielä vuonna 1997 käytössä näkyi käsite sukupuolikasvatus pitkien perinteiden vuoksi. 1990- luvun lopulla käsitteet seksuaalikasvatus ja -opetus alkoivat vakiintua. (Kontula & Meriläinen 2007, 9 10.) 1990-luvulla seksuaaliopetus sirpaloitiin eri oppiaineisiin, ja käytännön toteutus oli riippuvainen jokaisen aineen opettajan mielenkiinnosta ja motivaatiosta. Koulukohtaiset erot suurenivat, kun vuonna 1994 koulut ja kunnat saivat itsenäisesti suunnitella koulujensa opetussuunnitelmat. Seksuaalisuuteen liittyvät oppiaineet eivät olleet enää pakollisia, opetussisältöjä ei enää kirjattu eikä seksuaalikasvatuksesta vastaavaa henkilöä nimetty. Monissa kouluissa seksuaalisuuteen liittyvästä opetuksesta tuli hyvin suppeaa tai se puuttui kokonaan. Supistusten vuoksi teiniraskaudet ja sukupuolitaudit lisääntyivät nuorilla selvästi. Kun terve-
25 ystieto tuli pakolliseksi oppiaineeksi kouluihin 2000-luvulla, on seksuaalikasvatus siirtynyt vähitellen osaksi sitä, ja nykyään nuorten seksuaalitiedot ovat parantuneet sekä raskaudet ja abortit vähentyneet. Esimerkiksi vuonna 2002 abortteja tehtiin Stakesin tilastojen mukaan 17,0 tuhatta 15 19-vuotiasta kohden. Vuonna 2006 vastaava luku oli 14,3. (Kontula & Meriläinen 2007, 10, 12 13, 15 16.) Seksuaalikasvatus sisältää seksuaalivalistuksen, seksuaaliopetuksen ja seksuaalineuvonnan alakäsitteinä (Nummelin 1995, Kontulan & Meriläisen 2007, 9 mukaan). Seksuaalivalistus on suurelle joukolle suunnattua seksuaalikasvatusta, jonka tarkoitus on vaikuttaa asenteisiin, tietoihin, mielikuviin ja yleisiin mielipiteisiin. Esimerkiksi koulussa jaetut esitteet ovat seksuaalivalistusta. Seksuaaliopetuksella taas tarkoitetaan tietylle ryhmälle suunnattua käytännön sovellutusta. Seksuaalineuvonta on henkilökohtaista neuvomista, jota harjoitetaan varsinkin kouluterveydenhuollossa. (Kontula & Meriläinen 2007, 10.) Seksuaalikasvatus on riskikäyttäytymiseen vaikuttamista, ja sen keinoina ovat nuoren itsetuntemuksen vahvistaminen, itseluottamuksen vahvistaminen, positiivisen minäkuvan vahvistaminen ja oikeanlaisten asenteiden siirtäminen aikuisten tuen avulla. Seksuaalikasvatukseen vaikuttavat perhe, suku, ystävät, koulu, media ja harrastukset. (Väestöliitto 2010a.) Jokainen henkilö, joka on nuorten kanssa tekemisissä, on seksuaalikasvattaja. Hän viestii nuorelle omia asenteita ja arvoja sukupuolisuutta, seksuaalisuutta ja erilaisuutta kohtaan. Lapsen tai nuoren tulisi saada seksuaalikasvatusta aina sitä mukaa, kun kysymyksiä herää. Vastuu on kuitenkin aikuisella, joten aikuisen tulee kertoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, vaikka nuori ei kysyisi mitään. Aikuisen kielteinen suhtautuminen voi johtaa nuoren vaikenemiseen, ja silloin tietoa etsitään muualta. Seksuaalikasvatusta antaa se, joka ehtii ensin. Mikäli ne ovat katu, media ja porno, lapsi tai nuori saa viestin, etteivät tunteet ja rakastelu kuulu yhteen ja seksuaalisuudesta tulee häpeällistä. (Cacciatore 2007, 41 43, 54.)
26 Koti ja perhe ovat kaikkein voimakkain seksuaalikasvatuksen vaikuttaja nuorelle. Perheen asenteet, normit ja arvot siirtyvät helposti nuorelle. Murrosiässä kuitenkin taistellaan niitä vastaan. Koulussa pakollisena aineena oleva terveystieto ja siihen liittyvä seksuaalikasvatus tavoittavat kaikki nuoret. Tämän ansiosta voidaan esimerkiksi vaikuttaa nuoren kotonaan saamiin vääriin toimintamalleihin. (Väestöliitto 2010a.) Nuoret pohtivat yleensä ystävien kanssa seksuaalisuuttaan. Ystäviltä saadut tiedot eivät kuitenkaan ole aina luotettavia. Riskinä on, että nuori tuntee painostusta seksuaalisiin asioihin. Murrosiässä vanhemmista irtautumisen vuoksi harrastusten valmentajat ja ohjaajat voivat tulla nuorelle mieluisammaksi tietolähteeksi kuin omat vanhemmat. Media taas luo nuorelle helposti vääristyneen kuvan siitä, mikä on normaalia ja voi johtaa huonoon itsetuntoon. (Väestöliitto 2010a.) Lastenpsykiatri Cacciatore tuo tietokirjassaan ilmi ehdotuksia siitä, mitä koulujen seksuaalivalistuksen tulisi sisältää. Seksuaalivalistusta tulisi antaa joka luokalla, alakoulusta saakka. Lapsen tai nuoren kehitysvaihe tulisi huomioida valistuksessa ja antaa myös henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi nopeasti kehittyvälle. Vastuuhenkilö tulisi olla nimetty, jotta valistus olisi jatkuvaa ja suunnitelmallista. Liiallinen biologisen näkökulman painottaminen voi pelottaa, joten pelkästään siihen ei tulisi painottua. Aiheina seksuaalivalistuksessa tulisi käsitellä kehoa, itsemääräämisoikeutta, seksuaalisuuden kehitystä, rakkautta, pettymyksiä, läheisyyden ja nautinnon kaipuuta, identiteettiä, minäkuvaa, murrosikää, seurustelua, parisuhdetta, ehkäisyä, vanhemmuuden vastuuta sekä pornon ja median harhoja. (Cacciatore 2007, 44.) Nuoren tulee saada tietoa asiallisesti. Mikäli seksuaalisuuteen suhtaudutaan rumasti, nuori oppii seksuaalisuuteen liittyvät asiat irstaina ja iljettävinä. Seksuaalikasvatus ei ole yhdynnän tekniikan kuvausta, vaan tiedon tulee pysyä yleistasolla. Seksuaalikasvatus on samalla arvokasvatusta. Se ei pyri nolaamaan ketään, mutta ymmärtää nuoren hämmennyksen. (Cacciatore 2007, 46 47.)