Kurikan Ison Sarvinevan pohjoisosan luontoselvitys

Kurikan Ison Sarvinevan pohjoisosan luontoselvitys 12.11.2010 Tutkimusraportti 86

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 2.1 Linnustoselvitys...3 2.2 Kasvillisuusselvitys...4 3 TUTKIMUSALUE... 4 4 TULOKSET... 5 4.1 Linnusto ja muu eläimistö...5 4.2. Kasvillisuus ja luontotyypit...8 5 TULOSTEN TARKASTELU... 10 5.1 Luontotyypit...10 Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit...10 Vesilain mukaiset luontotyypit...10 Metsälain mukaiset luontotyypit...11 Uhanalaiset luontotyypit...11 5.2 Lajisto...11 5.3 Maisema ja alueen virkistyskäyttö...13 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 13 VIITTEET... 14 LIITTEET... 15 2

1 JOHDANTO Luonto-osuuskunta Aapa suoritti kesällä 2010 EPV Bioturve Oy:n toimeksiannosta luontoselvityksen Kurikan Ison Sarvinevan pohjoisosan n 90 ha alueella. Luontoselvitys käsitti pesimälinnuston sekä kasvillisuuden ja luontotyyppien inventoinnin. FM Antje Neumann vastasi kasvillisuustutkimuksen maastotöistä ja raportoinnista. Fil.yo Juha Kiiski suoritti Iso Sarvinevan linnustolaskennat ja raportoinnin linnuston osalta. FM Olli-Pekka Siira vastasi raportin toimittamisesta ja toimi yhteyshenkilönä Luonto-osuuskunta Aavan puolesta. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 LINNUSTOSELVITYS Iso Sarvinevan pohjoisosan linnustoa tutkittiin koealalaskennalla ja linjalaskennalla. Koealalaskentaa käytettiin alueen avonevaosalla ja siihen liittyvillä reunusrämeillä ja linjalaskentaa hankealueen eteläosan ojikkoalueella. Koeala-alueen pinta-ala on n. 150 ha ja linjalasketun alueen n. 60 ha. Linjalaskennan laskentalinjan pituus oli 1,0 km. Koeala- ja linjalaskenta-alat laskentalinjoineen on esitetty liitteessä 1. Iso Sarvinevan linnustolaskennat suoritettiin 1.6.2010 klo 4.00-9.00. Sää laskenta-ajankohtana oli laskentaan soveltuva; pilvipoutainen, +4-12 C ja tuulisuuden ollessa 0-2 m/s. Koealalaskenta Koealalaskenta on kevyempi sovellus kartoituslaskennasta. Koealalaskennassa tutkittava alue kuljetaan kokonaisuudessaan läpi, siten ettei mikään paikka tutkimusalueella jää yli 100 m päähän kuljetulta laskentareitiltä (Turveteollisuusliitto ry, 2002). Muutoin menetelmässä noudatetaan kartoituslaskennan ohjeistusta (Koskimies & Väisänen 1988). Menetelmä soveltuu hyvin pienille tutkimusalueille, joilla linja- ja pistelaskentojen aineisto jäisi vähäiseksi (Koskimies & Väisänen 1988). Kertaluonteisen kartoituslaskennan keskimääräiseksi tehokkuudeksi on ilmoitettu noin 50-60 % (Svensson 1980). Linjalaskenta Linjalaskenta antaa yleiskuvan alueen linnustosta ja lajien runsaussuhteista. Menetelmän tuloksena eivät ole absoluuttiset vaan suhteelliset parimäärät. Menetelmän etuna on sen tehokkuus: linjalaskennalla voidaan samassa ajassa selvittää laajempia alueita kuin esim. kartoituslaskennalla. Menetelmä on alun perin kehitetty lintukantojen pitkäaikaisseurantaan, eikä kertaluonteisen inventoinnin tarpeisiin. Suolinnuston selvittämiseen linjalaskenta soveltuu varsin huonosti. Sen avulla saadaan melko hyvä yleiskuva tutkittavan alueen runsaista ja näkyvistä lajeista, mutta sen avulla tavoitetaan huonosti harvinaisia ja harvalukuisia lajeja. Yhden käyntikerran menetelmänä linjalaskennan keskimääräiseksi tehokkuudeksi on esitetty n. 70 % (Rajasärkkä & Virolainen 1994). Yhden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuyksilöitä tai - lajeja niiden satunnaisen liikkumisen sekä olosuhteiden vaikutusten takia. Etenkin vaikeasti havaittavat lajit saattavat helposti jäädä havaitsematta tai parimääräarvio voi olla liian suuri. Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kaksi (Turveteollisuusliitto ry 2002). 3

Hankealueen eteläosa on puustoista ojikkoa, jolle linjalaskenta katsottiin soveltuvaksi laskentamenetelmäksi alueen peitteisyyden ja muuttuneisuuden vuoksi. Linjalaskennan parimäärien perusteella laskettiin inventointialueen lajikohtaiset tiheydet sekä suojelupisteet. Kuuluvuuskertoimina on käytetty Muuttuva pesimälinnusto-teoksessa esitettyjä arvoja. Lajikohtaiset suojelupisteet on laskettu Asantin ym. (2003) mukaan. Iso Sarvinevan linjalaskennassa ei huomioitu varmuudella jo kartoitetun alueen lintuja (esim. kapustarinta), eikä alueen ulkopuolisten peltojen lintuja (esim. kiuru ja kuovi). 2.2 KASVILLISUUSSELVITYS Kasvillisuustyypit selvitettiin karkeasti ilmakuvan ja maastokartan avulla, sekä tarkennettiin maastokäynnillä 28.6.2010. Kartoituksen aikana käytiin Iso-Sarvinevan inventointialuetta (pinta-ala noin 90 ha) systemaattisesti läpi. Tutkittiin myös luonnontilaiset suoalueet varsinaisen inventointialueen rajauksen ulkopuolella (yhteensä inventointialueen kanssa 120 ha). Maastokäynnin aikana kirjattiin ylös kasvillisuustyypit, alueella havaittu kasvilajisto sekä muita luontohavaintoja kuten päiväperhosia ja lintuja. Kasvilajiston osalta keskitettiin havainnointi erityisesti indikaattorilajeihin sekä erityishuomiota vaativien lajeihin. Suotyypit määritettiin Eurolan et al. (1995) mukaan. Kasvillisuusselvityksessä noudatettiin Turveteollisuusliiton (Turveteollisuusliitto ry. 2002) sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeistusta (Kalliokoski et al. 2009). 3 TUTKIMUSALUE Iso Sarvineva on konsentrinen kermikeidas. Alue on suurimmaksi osaksi ojittamaton ja luonnontilaista avointa sekä puoli-avointa suota. Alueen ravinteisuustaso on lähinnä ombrotrofia. Lisäksi tavattiin inventointialueen etelä- ja koillisosassa pienalaisesti minerotrofisia aapasuomaisia piirteitä. Ojittamaton alue on reunoiltaan hieman rahkoittunut, mikä voi johtua reunaojien kuivattavasta reunavaikutuksesta. Iso Sarvinevan etelä- ja itäosassa on ojitusalueita, ja suo on siinä osin vesitaloudeltaan sekä kasvillisuudeltaan eriasteisesti muuttunut. Inventointialue jatkuu pohjoisessa ja lännessä luonnontilaisena keidassuona. Keidassuota ympäröivät ojitetut suot, talousmetsät ja pellot. Vaikka Iso Sarvinevaa ympäröiviä rämeitä onkin ojitettu, voidaan hankealuetta pitää melko luonnontilaisena ja keskeisiltä osin ojittamattomana kohteena. Mainittakoon, että valtioneuvoston päätöksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta mukaisesti valtakunnallisesti turpeenottoalueiksi tulisi varata jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja (Valtioneuvosto 2010). Lähin Natura-2000 alue on inventointialueesta 4,2 km etäisyydellä lounaaseen sijaitseva Sanemossen (FI0800021), joka kuuluu myös soidensuojeluohjelmaan (SSO100267). Lehtojensuojeluohjelmaan (LHO100333) kuuluvaa Natura-2000 alue Kaijan Kryytimaa (FI0800147) sijaitsee 5,6 km etäisyydellä inventointialueesta itään. Muut Natura-2000 alueet (etelässä: Iso Kaakkurinneva, FI0800017/ SSO100276 sekä idässä: Levaneva, FI0800032) sijaitsevat noin 10 km etäisyydellä Iso Sarvinevan inventointialueesta. 4

Kuva 1. Iso Sarvinevan sijainti ja lähimmät luonnonsuojelualueet. Kuvan mittakaava on 1:100 000, ruutuväli: 1 km. Iso Sarvinevan inventointialue on merkitty violetinvärisellä ympyrällä. Soidensuojelun perusohjelman alueet on merkitty tummansinisellä värillä. Natura-alueet ja yksityiset luonnonsuojelualueet on rajattu mustalla ääriviivalla (Oiva tietokanta, 4.11.2010). 4 TULOKSET 4.1 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ Iso Sarvinevan linnustolaskennoissa tehtiin havaintoja yhteensä 33 lajista ja 91 lintuparista. Suon linnusto koostuu soita tyypillisesti pesimisympäristönään käyttävistä lajeista sekä metsän yleislajeista. Varsinaisia suolajeja alueella havaittiin yhteensä neljä. Kaikki alueen suolajit tavattiin alueen avonevaosalla tai sen reunusrämeillä. Ojitetun eteläosalla tavattu linnusto koostuu pääasiassa metsän yleislajeista. Koealalaskenta 5

Iso Sarvinevan koealalaskennassa tehtiin havaintoja 18 lajista ja 52 lintuparista (taulukko 1). Nevan linnusto koostuu pääasiassa suolajeista (42 % kaikista pareista), metsän yleislajeista (23 %) sekä pellon ja rakennetun maan lajeista (9 %). Varsinaisia suolajeja havaittiin neljä: kurki (Grus grus), liro (Tringa glareola), niittykirvinen (Anthus pratensis) ja keltavästäräkki (Motacilla flava). Iso- Sarvinevan kartoituslaskenta-alan linnuston kokonaistiheys on 34,6 paria/km 2. Suolajien (Väisänen ym. 1998 mukaan) tiheys kartoitusalalla on 14,7 paria / km 2 (josta keltavästäräkin ja niittykirvisen osuus 13,3 paria/km 2 ) ja kahlaajien tiheys 8,1 paria/km 2. Alueen runsaimmat lajit ovat niittykirvinen, metsäkirvinen (Anthus trivialis) ja kapustarinta (Pluvialis apricaria). Taulukko 1. Iso Sarvinevan koealalaskennassa havaitut lintulajit, lajien suojelullinen asema, havaittu parimäärä, lajin suojelupistearvo, tiheys ja lajikohtaiset suojelupisteet Iso- Sarvinevalla. EU viittaa EU:n lintudirektiivilajeihin, UH kansalliseen uhanalaisluokitteluun (Rassi ym. 2001), EVA erityisvastuulajeihin, LsL luonnonsuojelulain mukaisiin lajeihin ja Al. uh. alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. NT = silmälläpidettävä. Suojelullinen asema Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA LsL uh. yhteensä - arvo km2) pisteet Tavi Anas crecca x 1 0,25 0,7 0,3 Sinisorsa Anas platyrhynchos 1 0,30 0,7 0,3 Kurki Grus grus x 1 4,63 0,7 4,6 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 5 0,92 3,3 2,8 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1 0,92 0,7 0,9 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 3 0,40 2,0 0,9 Kuovi Numenius arquata x 1 1,74 0,7 1,7 Metsäviklo Tringa ochropus 1 0,38 0,7 0,4 Liro Tringa glareola x x x 1 0,54 0,7 0,5 Kalalokki Larus canus 3 0,52 2,0 1,1 Käki Cuculus canorus NT 2 2,00 1,3 3,2 Metsäkirvinen Anthus trivialis 6 0,07 4,0 0,2 Niittykirvinen Anthus pratensis 17 0,13 11,3 0,9 Keltavästäräkki Motacilla flava x 3 0,13 2,0 0,3 Västäräkki Motacilla alba 1 0,13 0,7 0,1 Pensastasku Saxicola rubetra NT 1 0,36 0,7 0,4 Kivitasku Oenanthe oenanthe NT 1 0,42 0,7 0,4 Pajulintu Phylloscopus trochilus 3 0,05 2,0 0,1 Suojelullisesti merkittävät lajit 3 3 3-2 16 10,99 10,7 14,3 Kaikki lajit 52 13,89 34,7 19,3 Al. Havaittu parimäärä Suojelupiste Tiheys (paria / Suojelu- Iso Sarvinevan pohjoisosan hankealueella tavattiin monipuolinen kahlaajalajisto (yht. 6 lajia). Kaikki kahlaajalajeista tehdyt havainnot viittaavat pesintään alueella. Kapustarintoja havaittiin suolla viisi paria, lajin tiheyden ollessa 3,3 paria/km 2. Lajin alueellinen tiheys Etelä-Pohjanmaalla on n. 2,0-2,5 paria /km 2 (Väisänen 1998). Muita kahlaajia tavattiin alueella kutakin vain yksi pari, lukuun ottamatta taivaanvuohea (Gallinago gallinago), jota tavattiin kolme paria. Alueen runsaimman lajin, niittykirvisen, tiheys (11,3 paria/km 2 ) vastaa kutakuinkin lajin alueellista tiheyttä, n. 10 paria /km 2 (Väisänen ym 1998). Suon keskiosissa pesii kolme paria kalalokkeja (Larus canus). 6

Linjalaskenta Iso Sarvinevan hankealueen eteläosan ojikkoalueella tehdyssä linjalaskennassa tehtiin havaintoja yhteensä 19 lajista ja 39 lintuparista. Linnuston laskennallinen tiheys on 48,2 paria/km 2. Laskennan runsain linturyhmä oli metsän yleislinnut, joita oli n. 60 % havainnoista ja 70 % linnuston kokonaistiheydestä. Toinen suuri ryhmä oli havumetsien linnut, jotka vastasivat 18 % niin havaitusta kokonaisparimäärästä kuin kokonaistiheydestäkin. Linjalaskennan tulokset heijastavat itse ojikkoalueen ja lähimetsien piirteitä. Alueella sijaitsee pieniä kivennäismaasaarekkeita mäntyvaltaisen ojikon seassa. Näillä saarekkeilla pesii varmuudella korppi (Corvus corax) ja mahdollisesti mm. sepelkyyhky (Columba palumbus). Osa laskennan havainnoista saattaa koskea varsinaisen hankealueen ulkopuolella olleita lintuja. Taulukko 2. Iso Sarvinevan linjalaskennassa havaitut lintulajit, lajien suojelullinen asema, havaittu parimäärä, lajin suojelupistearvo, tiheys ja lajikohtaiset suojelupisteet Iso- Sarvinevalla. EU viittaa EU:n lintudirektiivilajeihin, UH kansalliseen uhanalaisluokitteluun (Rassi ym. 2001), EVA erityisvastuulajeihin, LsL luonnonsuojelulain mukaisiin lajeihin ja Al. uh. alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Suojelullinen asema Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA LsL Teeri Tetrao tetrix x NT x 1 0,90 4,1 1,7 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 0,40 2,0 0,4 Sepelkyyhky Columba palumbus 1 0,27 1,5 0,3 Käki Cuculus canorus NT 1 2,00 0,6 1,0 Metsäkirvinen Anthus trivialis 8 0,07 6,0 0,2 Punarinta Erithacus rubecula 1 0,12 1,7 0,1 Mustarastas Turdus merula 1 0,20 1,5 0,2 Laulurastas Turdus philomelos 2 0,18 1,9 0,2 Punakylkirastas Turdus iliacus 1 0,09 1,5 0,1 Tiltaltti Phylloscopus collybita VU 1 0,90 1,3 0,8 Pajulintu Phylloscopus trochilus 7 0,05 5,4 0,1 Harmaasieppo Muscicapa striata 1 0,06 2,6 0,1 Talitiainen Parus major 1 0,13 1,8 0,1 Närhi Garrulus glandarius 1 0,22 2,0 0,2 Varis Corvus corone 1 0,27 1,5 0,2 Korppi Corvus corax 1 0,78 0,7 0,4 Peippo Fringilla coelebs 6 0,07 5,6 0,2 Vihervarpunen Carduelis spinus 2 0,06 2,1 0,1 Keltasirkku Emberiza citrinella 1 0,08 4,7 0,2 Suojelullisesti merkittävät lajit 1 3 1 - - 3 6,0 3,4 Kaikki lajit 39 48,2 6,5 Al. uh. Havaittu parimäärä yhteensä Suojelupistearvo Tiheys (paria / km2) Suojelupisteet 7

Muita havaintoja Kasvillisuusselvityksen aikana havaittiin suon yli kiertelevää mehiläishaukkaa (Pernis avivorus). Kasvillisuusselvityksen maastotöiden aikana (28.6.2010) Iso Sarvinevalla havaitut päiväperhoslajit ovat saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia), rämekylmäperhonen (Oeneis jutta), rämehopeatäplä (Boloria eunomia) ja juolukkasinisiipi (Plebeius optilete). 4.2. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Iso Sarvinevan inventointialue on suurimmaksi osaksi keidasrämettä. Keidasrämeet (KeR) ovat ombrotrofisten lyhytkorsi-, sammalkulju- ja ruoppakuljunevojen sekä allikoiden ja rahkarämemätteiden eli kermien yhdistelmiä (eli lyhytkorsi-, sammalkulju-, ruoppakulju- ja allikkokeidasrämeet; Raunio ym. 2008). Iso Sarvinevan kermeillä tavataan rahkarämeen kasvillisuutta. Puustona on kitukasvuista mäntyä (Pinus sylvestris). Kenttäkasvillisuutta leimaa kanerva (Calluna vulgaris), variksenmarja (Empetrum nigrum) ja suokukka (Andromeda polifolia). Pohjakerroksen lajistoon kuuluu seinäsammal (Pleurozium schreberi) ja kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium) sekä poronjäkälät (Cladonia spp.). Lisäksi esiintyy ruskorahkasammalvaltaisia (Sphagnum fuscum) kermejä. Näillä rahkarämemättäillä kasvaa usein hillaa (Rubus chamaemorus), isokarpaloa (Vaccinium oxycoccus), variksenmarjaa ja suokukkaa. Lyhytkorsikuljunevan (kuva 2) kenttäkasvillisuutta leimaa tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Pohjakerroksen valtalajina on jokasuonrahkasammal (Sphagnum angustifolium). Sammalkuljunevoissa (kuva 3) on useimmiten yhtenäinen rahkasammalpeite. Pohjakerroksen yleisimmät lajit ovat silmäke- ja aaparahkasammal (Sphagnum balticum, Sphagnum lindbergii). Kenttäkerroksessa tavataan leväkköä (Scheuchzeria palustris) ja mutasaraa (Carex limosa). Kuva 2. Lyhytkorsikuljuneva Kuva 3. Sammalkuljuneva Ruoppakuljunevat (kuva 4) ovat yleensä kasvittomia. Ruoppapinnan reunamien yleisin rahkasammal on silmäkerahkasammal. Paikoin tavattiin myös kalvakkarahkasammalta (Sphagnum papillosum), paakkurahkasammalta (Sphagnum compactum), jokasuonrahkasammalta sekä putkilokasveista pitkälehtikihokkia (Drosera anglica), leväkköä, mutasaraa ja tupasvillaa. 8

Iso Sarvinevan luoteisosassa on yli kymmenen kirkasvetistä sadevesiallikkoa (kuvat 5, 11). Suurin osa allikoista on melko karuja eli vesipinnan reunat muodostaa ombrotrofinen sammalkuljuneva. Osa allikoista on vesilintujen lannoittamia. Rehevämpien allikoiden reunoilla kasvaa usein oligotrofista riippasaraa (Carex magellanica). Kuva 4. Ruoppakuljuneva Kuva 5. Sadevesiallikko, jolla on sarainen reuna Iso Saapasnevan inventointialueen etelä- ja koillisosassa on aapasuomaisia piirteitä. Siellä esiintyy oligotrofista suursaranevaa OlSN (kuva 6). Suursaraneva-alueiden kenttäkasvillisuutta leimaa pullosaraa (Carex rostrata). Pohjakasvillisuudessa tavataan lähinnä jokasuonrahkasammalta. Puutonta rahkanevaa RaN (kuva 7) esiintyy pääosin Iso Sarvinevan itäosassa. Lisäksi tavataan pienehköjä rahkaneva-alueita paikka paikoin muiden luontotyyppien lomassa koko inventointialueella. Rahkanevan pohjakerros muodostuu ruskorahkasammaleesta. Kenttäkerroksen yleisimmät lajit ovat variksenmarja, suokukka, isokarpalo, hilla ja tupasvilla. Kuva 6. Pullosaravaltainen suursaraneva Kuva 7. Rahkaneva Ojitusalue Iso Sarvinevan inventointialueen koillispuolella on turvekangasta Tkg (kuva 8), suurimmaksi osaksi jäkäläturvekangasta. Alueella kasvaa männyn taimia. Kenttäkasvillisuutta leimaa kanerva. Muita ojitusalueella tavattuja putkilokasveja ovat tupasvilla, variksenmarja ja suokukka. Pohjakerroksessa esiintyy rämekarhunsammalta (Polytrichum strictum), seinäsammalta, 9

kangasrahkasammalta, jokasuonrahkasammalta, valkoporonjäkälää (Cladina arbuscula), harmaaporonjäkälää (Cladina rangiferina), palleroporonjäkälää (Cladina stellaris) ja torvijäkälää. Inventointialueen etelä- ja itäsosassa sijaitseva ojitusalue on lähinnä rämemuuttumaa Rmu (kuva 9). Puustona on mäntyä ja hieskoivua (Betula pubescens). Kenttäkasvillisuutta leimaa runsas vaivaiskoivikko. Muita yleisiä lajeja ovat juolukka (Vaccinium uliginosum), suopurssu (Ledum palustre) ja kanerva. Harvemmin havaittiin riidenliekoa (Lycopodium annotinum), metsäalvejuurta (Dryopteris carthusiana) ja metsäkortetta (Equisetum sylvaticum). Sammalistossa tavattiin korpikarhunsammalta (Polytrichum commune), kangaskynsisammalta (Dicranum polysetum), seinäsammalta, jokasuonrahkasammalta, varvikkorahkasammalta, punarahkasammalta (Sphagnum magellanicum), ruskorahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Kuva 8. Turvekangas Kuva 9. Rämemuuttuma 5 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 LUONTOTYYPIT Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Luonnonsuojelulaki (N:o 1096, 29) kieltää tiettyjen luonnontilaisten tai luonnontilaiseen verrattavien alueiden muuttamisen siten, että luontotyyppien ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Kyseisistä luontotyypeistä voidaan tavata suolla, metsäsaarekkeissa tai suota ympyröivissä metsissä seuraavia: - luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt - tervaleppäkorvet - avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Iso Sarvinevalla ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Vesilain mukaiset luontotyypit (1 luku 15 ja 17 ) mukaisia suojeltavia luontotyyppejä ovat lähteet, pienet lammet ja järvet (enintään 1 ha) sekä luonnontilaiset norot. 10

Iso Sarvinevalla ei havaittu vesilain mukaisia luontotyyppejä. Metsälain mukaiset luontotyypit Metsälain (N:o 1093, 10) mukaisesti metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Lain kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joita voidaan tavata suolla, ovat lähteet, purot, norot, metsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, vähäpuustoiset suot sekä pienien lampien välittömät lähiympäristöt. Iso Sarvinevalla esiintyvät keidasrämeet voivat sisältyä metsälain erityisen tärkeään elinympäristöön vähäpuustoiset suot. Uhanalaiset luontotyypit Taulukko 1. Kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Iso Sarvinevalla Raunion ym. (2008) mukaan (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä) Aluejako Suoyhdistymä Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Koko maa Kilpikeitaat (konsentrinen kermikeidas) NT - NT Suotyypit Kuljunevat NT LC LC Saranevat VU LC LC Rahkarämeet LC LC LC Keidasrämeet LC LC LC Iso Sarvineva kuuluu aluejaossa Etelä-Suomeen. 5.2 LAJISTO Suojelullisesti merkittävät lintulajit Iso Sarvinevan koealalaskennassa havaittiin 9 suojelullisesti merkittävää lajia (taulukko 1), joista kolme edustaa EU:n lintudirektiivilajeja, kolme kansallisesti silmälläpidettäviä lajeja ja kolme erityisvastuulajeja. Lisäksi kaksi lajeista on alueellisesti uhanalaisia. Tavipari (Anas crecca) - kuten sinisorsaparikin (Anas platyrhynchos) - tavattiin suon keskiosan rimmiltä. Lajien pesintä alueella on epävarmaa. Suon länsisosan rämeneva-osalla tehtiin pesintään viittaava havainto kurjesta. Kapustarintojen pesintä keskittyy suon avonaisempiin osiin, etenkin suon keskiosiin. Liro ja kuovi (Numenius arquata) tavattiin suon keskiosien rimmikoiden tuntumasta, samoin kuin suon ainoa kivitaskupari (Oenanthe oenanthe). Keltavästäräkit tavattiin suon rämeisiltä laiteilta. 11

Iso Sarvinevalla tehtiin useita käkeä (Cuculus canorus) koskevia havaintoja, jotka pääteltiin koskevan osin samoja lintuja. Suolla havaittiin varmuudella ainakin kolme eri lintua (2 paria). Alueen ainoa pensastaskupari (Saxicola rubetra) tavattiin länsiosan rämenevalta. Linjalaskennassa tavattiin kolme suojelullisen aseman omaavaa lajia. Näistä teeri (Tetrao tetrix) kuuluu EU:n direktiivilajeihin, erityisvastuulajeihin ja on lisäksi luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Vaarantuneeksi (VU) luokiteltu tiltaltti (Phylloscopus collybita) tavattiin ojikkoalueen itäosan reunalta. Vertailu aiempiin selvityksiin Iso Sarvinevan linnustoa on selvitetty ainakin keväällä ja kesällä 1990 (Viitasaari 1991). Julkaistussa artikkelissa ei käy ilmi laskentatapaa, eikä rajausta laskenta-alueelle. Tuloksista on kuitenkin pääteltävissä laskennan kohdistuneen suon ojittamattomalle osalle, joka on oletettavasti ollut kutakuinkin sama kuin tämän selvityksen koealalaskenta-ala. Vuoden 1990 selvityksessä alueen linnustoa on selvitetty 10.5 ja 9.6.1990. Vertailtaessa vuoden 1990 selvitystä tähän selvitykseen (liite 2), voi todeta Iso Sarvinevan linnuston pysyneen melko muuttumattomana. Vuoden 1990 laskentatuloksiin verrattuna alueelle uusia lajeja ovat tavi, kapustarinta, metsäviklo, käki, kivitasku ja pajulintu. Sitä vastoin niittykirvisen ja keltavästäräkin parimäärät 2010 ovat huomattavasti alhaisemmat kuin vuoden 1990 laskennoissa. Epäselväksi jää onko lajien parimäärien lasku todellista vai voiko selittävänä tekijänä olla esim. ao. lajien muuttavien yksilöiden sisältyminen tuloksiin toukokuisissa laskennoissa. Lajistollisesti alueen linnusto on hieman runsastunut vuoden 1990 tilanteesta. Vuoden 1990 selvityksessä mainitaan myös epäsuorista havainnoista riekosta sekä reunametsissä havaituista metsosta, joita ei tässä selvityksessä havaittu. Nevalla kuitenkin esiintyy edelleen riekkoja, vaikkakin kanta alueella on ilmeisesti taantunut (Penttilä 17.9.2010). Lisäksi Iso Sarvinevalla joinakin syksyinä tavattu lapinharakkaa ja suo on alueellisesti tärkeä hanhenmetsästyspaikka (Penttilä 17.9.2010). Merkitys Iso Sarvinevan koelaskenta-alan laskennallinen linnuston suojelupistearvo on 19,3 ja suojelupistearvon tiheys 12,9/km 2. Linjalaskenta-alan suojelupistearvo on 6,5 ja suojelupistearvon tiheys 10,8/km 2. Suojelupistearvon tulkintaan ei ole olemassa valmista mittaria. Tulkinnassa tulisi verrata arvoa muihin samankokoisiin alueisiin (Asanti ym. 2003). Mikäli otetaan molempien Iso Sarvinevalla tehtyjen laskentojen tulokset huomioon, saadaan alueen suojelupistearvoksi 25,8 ja suojelupistearvon tiheydeksi 12,3 /km 2. Mikäli verrataan Iso Sarvinevaa 18 muuhun samankaltaiseen suoalueeseen Pohjanmaalla (liite 3), joiden linnustoa on selvitetty 1970-luvulla (vertailusoiden pinta-alan vaihteluväli 72-335 ha), on Iso Sarvinevan linnuston suojelupistearvo alueellisesti keskimääräinen (keskiarvo 26,7). Sitä vastoin suojelupistearvon tiheyden kohdalla alue on keskimääräistä kosteaa suota vähäarvoisempi (keskiarvo 20,5). Vertailu näinkin vanhaan aineistoon ei ole ongelmatonta. Suolintujen kantojen katsotaan keskimäärin vähentyneen lähes 40 % vuoden 1979 tilanteesta viime vuosiin (SU7 Soiden pesimälinnusto 7.12.2009) ja näin ollen voisi olettaa Iso Sarvinevan linnustollisen arvon olevan vertailua hieman parempi. 12

Suojelullisesti huomattavien lajien osuus suojeluarvosta on Iso Sarvinevan kartoitusalalla 72 % ja linjalaskenta-alalla 52 %. Eniten kartoitusalan suojeluarvoa nostaa kurjen (23 % suojelupistearvosta), käen (16 %) ja kapustarinnan (14 %) esiintyminen alueella. Suoalueiden linnustollista arvoa voidaan suuntaa-antavasti mitata myös soidensuojeluohjelman luokituksen mukaisesti. Soidensuojelun perusohjelman (Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma 1977) luokituksen mukaisia suolajeja alueella havaittiin 16 ja tämän mukaan Iso Sarvisuo on maakunnallisesti linnustollisesti arvokas suoalue (15-21 lajia). Suolajien lukumäärään sisältyy ainoastaan kartoitus- ja linjalaskennoissa havaitut lajit. Vertailuaineiston soilla vain 4 suota (yhteensä 18) luokittui vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi suoksi (liite 3). Maastohavaintojen lisäksi selvitettiin mahdollisten uhanalaisten ja erityistä suojelua vaativien lajien esiintyminen ympäristöhallinnon uhanalaisten lajien rekisteristä (UHEX). 5.3 MAISEMA JA ALUEEN VIRKISTYSKÄYTTÖ Iso Sarvineva on maisemaltaan kaunis erämainen suoalue talousmetsien ja peltomaisemien lomassa. Suo on osittain avoin, osittain puoli-avoin. Alueella harrastetaan metsästystä. Suon pohjoisosan allikkoalueella, noin 100 m inventointialueen rajauksen ulkopuolella havaittiin piilokoju sekä tyhjiä haulikon hylsyjä. Kyse on todennäköisesti syksyisestä hanhenmetsästyksestä. Lisäksi Iso Sarvineva vaikuttaa olevan hyvä karpalosuo. Alueen rahkarämemättäillä kukkii maastokäynnin 28.6.2010 aikana paikoin melko runsaasti isokarpaloa. Hillan lehtiä esiintyi jonkin verran alueen rahkarämeillä. Kuva 10. Piilokoju suon pohjoisosassa Kuva 11. Piilokoju Iso Sarvisuon maisemassa 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Iso Sarvinevan linnusto on soita elinympäristönään käyttävien lajien suhteen melko monipuolinen kostea suo. Suon linnusto koostuu pääasiassa yleisistä metsä- ja suo- ja avomaalajeista. Linnuston arvokkainta osaa ovat suolla pesivät kalalokit, kahlaajat ja suolajit sekä alueella elävä riekkokanta. Iso Sarvinevalla on keskimääräistä tiheämpi kapustarintakanta ja suota asuttaa kurki. Iso Sarvineva kuuluu eteläisimpään osaan riekon esiintymisalueesta, jolla riekkokanta on taantunut voimakkaasti. Eteläpohjalaisena kosteana suona Iso Sarvinevan suolinnustosta jää puuttumaan ainoastaan 13

pikkukuovi, valkoviklo ja isolepinkäinen. Näistä valkoviklo asuttaa tyypillisesti hieman märempiä soita. Linnustolliselta arvoltaan Iso Sarvineva on maakunnallisesti merkittävä suo. Hankealue on myös tärkeä metsästyksen kannalta. Vaikka hankealueen reunarämeitä onkin ojitettu, voidaan aluetta paremminkin tarkastella ojittamattomana kuin ojitettuna suoalueena. Turvetuotantoalueiden tulisi nykypäivänä sijoittua jo ojitetuille ja luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneille turvemaille. Iso Sarvinevan inventointialue on suurimmaksi osaksi luonnontilainen ja suoyhdistymätyypiltään keidassuo (konsentrinen kermikeidas). Keidassuot ovat Etelä-Suomessa silmälläpidettäviä (NT). Alueen yleisin luontotyyppi on keidasräme (elinvoimainen, LC), joka on yhdistelmätyyppi kuljunevoista (silmälläpidettävä, NT) ja rahkarämekermeistä (elinvoimainen, LC). Iso Sarvinevan etelä- ja koillisosassa on paikoin aapasuomaisia piirteitä. Näillä alueilla ravinteisuustaso on oligotrofia ja siellä esiintyy vaarantunutta suursaranevaa (VU). Inventointialueen etelä- ja itäosassa on ojitusalueita, jotka ovat kasvillisuudeltaan eriasteisesti muuttuneita. Iso Sarvinevalla ei havaittu uhanalaisia tai erityishuomiota vaativia kasvilajeja eikä lailla suojeltuja luontotyyppejä. Aluetta ympäröivät ojitetut suometsät, talousmetsät ja pellot. Iso Sarvinevalla harrastetaan todennäköisesti hanhenmetsästystä. Alueella voi olla myös merkitystä karpalosuona. Lähin Natura-2000 alue on noin 4 km etäisyydellä inventointialueesta sijaitseva suo Sanemossen (FI0800021). VIITTEET Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos., Osara, M., Ylimaunu, J. ja Yrjölä, R. 2003: Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Eurola, S., Bendiksen, K. & Rönkä, A. 1992. Suokasviopas. Oulanka reports 11. Oulanka Biological Station. University of Oulu Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. (1995). Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14. Oulanka biological station. University of Oulu. Forsman, D. ja Vesikko, O. (2007) Päiväperhoset Suomen luonnossa. Otavan Kirjanpaino Oy Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) (1998). Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Järvinen, O. 1978: Estimating relative densities of land birds by point counts. Annales Zoologi Fennici 15:290-293. Järvinen, O. & Väisänen, R.A. 1983: Correction coefficients for line transect censuses of birds. Ornis Fennica 60:97-104. Kalliokoski, K. et al. 2009: Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus 14

Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988. Linnustoseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. Lappalainen I. (toim.) 1999: Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus. Oy Edita Ab. Mossberg, B., Stenberg, L. & Ericsson, S. (1992). Den Nordiska Floran. Wahlström & Widstrand Penttilä Henry. Puheenjohtaja. Jurvan riistanhoitoyhdistys. Puhelinhaastattelu 17.9.2010. Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1994. Satatuhatta maalintuparia Pohjois-Pohjanmaan suojelusoilla. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys r.y. Aureola, No 2. 1994. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.), 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2001. 432 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=16900&lan=fi, 22.6.2009 Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J. & Välimäki, P. 2003. Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 3/2003. Oulun yliopisto. SU7 Soiden pesimälinnut. 7.12.2009 (päivitetty). http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suot/su7- soiden-pesimalinnut [viitattu 15.10.2010] Suomen Ympäristökeskus. Internetsivut osoitteella www.ymparisto.fi ja Oiva tietokanta Svensson, S. 1980. Comparison of bird census methods. Proceedings VI Int. Con. Bird Census Work and IV Meeting European Atlas Committee. Göttingen 24-28 September 1979. s. 13-22. Turveteollisuusliitto ry. 2002: Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. 1977. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki Valtioneuvosto 2010: Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta, 14.7.2010 (päivitetty). Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. (www-dokumentti). <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=94400&lan=fi>. Luettu 24.9.2010. Viitasaari, R. 1991. Iso Sarvinevan pohjoisosan linnusto 1990. Hippiäinen 21: no. 4, 9 10. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. - Otavan kirjapaino, Keuruu. LIITTEET 15

ISO SARVINEVAN LINNUSTON LASKENTA-ALAT JA LASKENTALINJA LIITE 1 16

ISO SARVINEVAN OJITTAMATTOMAN OSAN LINNUSTOLASKENTOJEN PERUSTULOKSET VUOSILTA 1990 JA 2010 LIITE 2 Oheinen taulukko perustuu Iso Sarvinevan koealalaskennan tuloksiin ja vuoden 1990 laskennan tuloksiin. Vuoden 1990 tulokset perustuvat alla mainittuun artikkeliin. Tuloksia lukiessa on huomattava, ettei vuoden 1990 laskentamenetelmästä ole tietoa. Vuoden 1990 lajikohtaiset tiheydet ja suojelupisteet on johdettu havaituista parimääristä. Pinta-alana on käytetty vuoden 2010 koealalaskennan pinta-alaa (suon ojittamaton osa). Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA LsL Suojelullinen asema 1990 2010 Al. uh. Suojelupistearvo Havaittu parimäärä yhteensä Tiheys (paria / km2) Suojelupisteet Havaittu parimäärä yhteensä Tiheys (paria / km2) Tavi Anas crecca x 0,25 - - - 1 0,7 0,3 Sinisorsa Anas platyrhynchos 0,30 1 0,7 0,3 1 0,7 0,3 Kurki Grus grus x 4,63 1 0,7 4,6 1 0,7 4,6 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 0,92 - - - 5 3,3 2,8 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 0,92 2 1,3 1,5 1 0,7 0,9 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 0,40 1 0,7 0,4 3 2,0 0,9 Kuovi Numenius arquata x 1,74 2 1,3 2,8 1 0,7 1,7 Metsäviklo Tringa ochropus 0,38 - - - 1 0,7 0,4 Liro Tringa glareola x x x 0,54 5 3,3 1,7 1 0,7 0,5 Kalalokki Larus canus 0,52 1 0,7 0,5 3 2,0 1,1 Käki Cuculus canorus NT 2,00 - - - 2 1,3 3,2 Metsäkirvinen Anthus trivialis 0,07 3 2,0 0,2 6 4,0 0,2 Niittykirvinen Anthus pratensis 0,13 38 25,3 1,7 17 11,3 0,9 Keltavästäräkki Motacilla flava x 0,13 14 9,3 0,8 3 2,0 0,3 Västäräkki Motacilla alba 0,13 1 0,7 0,1 1 0,7 0,1 Pensastasku Saxicola rubetra NT 0,36 2 1,3 0,6 1 0,7 0,4 Kivitasku Oenanthe oenanthe NT 0,42 - - - 1 0,7 0,4 Pajulintu Phylloscopus trochilus 0,05 - - - 3 2,0 0,1 Suojelullisesti merkittävät lajit 24 16,0 10,5 16 10,7 14,3 Kaikki lajit 71 47,3 15,2 52 34,7 19,3 Suojelupisteet 17

LIITE 3 LINNUSTON ALUEELLINEN VERTAILUAINEISTO AINEISTO: Perusaineisto on kerätty Suomenselän linnut-lehtien artikkeleista. Artikkelit koskevat 1970- luvulla tehtyjä suolinnustolaskentoja. Uudempaa, yhtä kattavaa aineistoa ei ollut saatavilla alueellista tarkastelua varten. Aineisto ei ole täysin vertailukelpoinen Iso-Sarvinevan linnustoa arvioitaessa - jo ikänsä vuoksi. Aineiston avulla saadaan kuitenkin suuntaaantavaa tietoa vastaavanlaisten soiden linnustosta alueellisesti ja sen avulla kyetään paremmin suon linnustoa arvottamaan. Alkuperäisissä julkaisuissa suot oli jaettu keidassoihin ja aapasoihin ja edelleen kolmeen luokkaan suon vetisyyden mukaan; allikkoiset/rimpiset suot, kosteat suot ja kuivat suot. Tämän selvityksen kohdalla jakoa keidas- ja aapasoihin ei ole huomioitu, vaan luetteloon on otettu mukaan kaikki artikkelien kosteat suot. Iso-Sarvineva on tässä luokiteltu kosteaksi suoksi. Pääosalla soista laskennat on tehty kokonaisuudessaan koealalaskentana. Poikkeuksena Keltineva, Löyhinkineva ja Storholmanneva, joilla keltavästäräkin ja niittykirvisen (sekä mahdollisesti muutaman muun varpuslintulajin) tiheydet on saatu reunusrämeiden linjalaskennasta. Artikkelit ovat sisältäneet pinta-alatiedot ja laskentojen tarkat parimäärät. Näistä on johdettu mm. eri linturyhmien tiheydet sekä alueen suojelupistearvo (ESA) sekä suojelupistearvon tiheys neliökilometriä kohden (ESA tiheys). Taulukkoon on merkitty *-merkillä Natura-alueisiin kuuluvat suot ja **-merkinnällä ne keltavästäräkin ja niittykirvisen yhteistiheydet, jotka on laskettu linjalaskenta-aineistosta. Pintaala Suo Kunta (km2) Vuosi Tiheys (paria / km2) Laji lkm Suolajien lkm (Väisänen ym 1998) suolajit (soidensuojeluohjelma) Kahlaajien lajilkm Kahlaajien tiheys Suolajien tiheys (ei sis. Mfla+apra) Halkoneva Ylistaro 3,00 1973 30,9 11 4 11 5 4,7 1,3 25,0 26,3 Hirvineva Lappajärv i 1,70 1975 69,4 20 8 15 7 13,0 10,1 37,0 47,1 Iso Matinneva Kauhav a 1,27 1976 90,6 17 6 14 5 14,2 7,1 50,4 57,5 Kaulalamminneva Kuortane 2,00 1975 38,8 10 4 9 4 3,5 1,5 20,0 21,5 Keltineva Kortesjärv i 0,95 1977 88,7 17 6 16 7 16,5 10,3 28,9** 39,2 Luolaneva Perho 1,00 1978 36,0 10 6 10 6 26,0 18,0 8,0 26,0 Löyhinkineva Lapua 3,35 1975 42,5 13 5 12 5 6,9 1,2 22,1** 23,3 Mesmossen* Uusikaarlepy y 1,01 1977 144,6 15 5 11 4 11,9 5,9 103,0 108,9 Ohraneva Kauhav a 1,90 1975 51,3 19 5 15 5 10,6 2,5 29,4 31,9 Paloneva Kortesjärv i 1,30 1976 47,7 12 5 11 4 6,6 2,1 26,5 28,6 Peräneva Kauhav a 0,72 1977 83,3 13 5 11 4 9,7 5,6 54,2 59,7 Sikaneva Nurmo 1,50 1975 65,9 13 5 12 3 4,0 3,3 44,7 48,0 Storholmanneva Vöy ri 0,54 1978 118,5 8 3 7 3 25,9 11,1 66,67** 77,8 Suppelonneva Nurmo 1,71 1978 109,4 6 4 6 3 5,3 4,7 97,1 101,8 Teerineva Nurmo 1,90 1975 54,0 13 5 11 5 5,8 3,2 31,6 34,7 Varisneva Ylistaro 1,01 1978 25,5 6 2 6 2 5,0 0,0 17,8 17,8 Viitaneva* Ylihärmä 0,90 1978 90,0 18 6 18 5 20,0 12,2 43,3 55,6 Ylimmäinen Jauhoneva Veteli 2,10 1978 26,7 8 3 7 3 7,1 3,3 18,1 21,4 Keskiarvo 1,55 67,4 12,7 4,8 11,2 4,4 10,9 5,7 40,4 45,9 Tiheys (apra+ mfla) Suolajien kok.tiheys (paria / km2) 18

Vertailuaineiston lähdeluettelo: Korpimäki, E. 1975: Lappajärven Hirvinevan luonnosta, erityisesti linnustosta. Suomenselän linnut 10: 93-98. Korpimäki, E. 1975: Kauhavan Ohranevan linnustosta. Suomenselän linnut 10: 114-117. Korpimäki, E. 1977: Kortesjärven Kelti - ja Palonevan linnut. Suomenselän linnut 12: 68-72. Korpimäki, E. & Rajala, E. 1985: Keidassoiden pesimälinnustosta Vaasan läänissä 1970- luvulla. Suomenselän linnut 20: 40-52. Korpimäki, E. & Rajala, E. 1985: Aapasoiden pesimälinnustosta Pohjanmaan aapasuoalueen lounaisosassa 1970-luvulla. Suomenselän linnut 20: 92-101. Rajala, E. 1973: Seinäjoen seudun soiden linnustosta ja suojelutarpeesta. Suomenselän linnut 8: 106-113. 19

LIITE 4 Kasvillisuuskartta Iso Sarvinevalta Kuva 12. Iso Sarvinevan kasvillisuustyypit ja valokuvien ottopaikat. Varsinainen inventointialue on rajattu sinisellä. Taustana on vääräväri-ilmakuva vuodelta 2009, mittakaava 1:8000 (aineisto: Maanmittauslaitos, kopiointilupa: 700/MML/09). KeR: keidasräme OlSN: oligotrofinen suursaraneva RaN: rahkaneva Rmu: rämemuuttuma Tkg: turvekangas 20

LIITE 5 Kasviluettelo Putkilokasvit Tieteellinen nimi Andromeda polifolia Betula nana Betula pubescens Calluna vulgaris Carex limosa Carex magellanica Carex globularis Carex rostrata Drosera rotundifolia Drosera anglica Dryopteris carthusiana Empetrum nigrum Equisetum sylvaticum Eriophorum vaginatum Ledum palustre Lycopodium annotinum Picea abies Pinus sylvestris Rubus chamaemorus Trichophorum cespitosum Vaccinium vitis-idaea Vaccinium microcarpum Vaccinium oxycoccos Vaccinium uliginosum suomalainen nimi suokukka vaivaiskoivu hieskoivu kanerva mutasara riippasara pallosara pullosara pyöreälehtikihokki pitkälehtikihokki metsäalvejuuri variksenmarja metsäkorte tupasvilla suopursu riidenlieko kuusi mänty hilla tupasluikka puolukka pikkukarpalo isokarpalo juolukka 21

Sammalet Tieteellinen nimi Aulacomnium palustre Dicranum polysetum Pleurozium schreberi Polytrichum commune Polytichum strictum Sphagnum angustifolium Sphagnum balticum Sphagnum cuspidatum Sphagnum fuscum Sphagnum lindbergii Sphagnum papillosum Sphagnum rubellum Sphagnum russowii suomalainen nimi suonihuopasammal kangaskynsisammal seinäsammal korpikarhunsammal rämekarhunsammal jokasuonrahkasammal silmäkerahkasammal kuljurahkasammal ruskorahkasammal aaparahkasammal kalvakkarahkasammal rusorahkasammal varvikkorahkasammal Jäkälät Cetraria islandica Cladina arbuscula Cladina rangiferina Cladina stellaris Cladonia spp. isohirvenjäkälä valkoporonjäkälä harmaaporonjäkälä palleroporonjäkälä torvijäkäliä 22