Valvonta- ja palotarkastustoiminnan tunnuslukujen laskentaperusteet

Valvonta- ja palotarkastustoiminnan tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet Paloturvallisuusseurannan kehittäminen Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto

Sisältö Alkusanat ja johdanto... 4 Termit ja määritelmät... 5 1. Valvonnan toteutuminen... 8 1.1. Tarkastusprosentti... 8 1.2. Keskimääräinen tarkastusväli... 8 2. Resurssit... 9 3. Tulipalojen määrä suhteutettuna asukaslukuun... 10 3.1. Kaikki rakennuspalo(vaara)t... 10 3.2. Asuinrakennuspalo(vaara)t... 11 3.3. Muut tulipalot... 11 4. Omaisuusvahingot... 12 5. Omatoiminen sammutus... 13 5.1. Alkusammutuksen yrittäminen... 13 5.2. Alkusammutuksen onnistuminen... 14 6. Palovaroitin asuinrakennuspaloissa... 15 7. Uudet seurannan työvälineet... 16 7.1. Tarkastusvälien muuttuminen... 16 7.2. Muutokset kohteen turvallisuuskulttuurissa... 16 7.3. Turvallisuustietoisuuden mittaus gallup-kyselynä... 16 7.4. Asiakaspalautekyselyt... 17 7.5. Turvallisuuspoikkeamien määrän / korjausmääräysten noudattamisen kehittyminen... 17 7.6. Turvallisuustekniikan lisääntyminen... 18 Lähteet... 19 Liite 1. Palotarkastustoteuman PRONTO-lomake (valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 20)... 21 Liite 2. Ehdotus PRONTOn uudeksi luokitteluksi muille tarkastuksille ja toimenpiteille (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 7)... 22

Liite 3. Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin ja rakennuksen iän mukaan (PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007)... 23 Liite 4. Rakennuspalo(vaara)poiminta... 24 Liite 5. PRONTO-mittari asuinrakennuspaloille... 25 Liite 6. Rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen syttymissyyt erillisissä pientaloissa ja asuinkerrostaloissa 2009-2010 (PRONTO)... 26

4 Alkusanat ja johdanto Tämä manuaali on neljäs osa pelastustoimen tunnuslukujen laskennan, tulkitsemisen ja käytön ohjeista. Toisin kuin aiemmat manuaalit, tässä manuaalissa esitetyt mittarit eivät ole alkuperäinen osa Paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hankkeen (SMDnro/2011/46) paloturvallisuuden tasapainotettua tuloskorttia. Tunnusluvut ovat pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuuspalveluiden palvelualueella valmistellun valvontasuunnitelman versiosta 1.2 ja niitä on tarkoitus käyttää uudistuneen, valvontasuunnitelmiin perustuvan tarkastustoiminnan seurantaan. Tunnusluvuilla on kolme vertailukohtaa: valtakunnallinen taso, samankaltaisten pelastuslaitosten muodostaman verrokkiryhmän taso ja oma aiempien vuosien tilastoihin perustuva taso, niiltä osin kuin kyseiset tiedot ovat saatavilla. Tunnuslukujen käytön vakiinnuttua voidaan ryhtyä käyttämään myös muita vertailukohtia kuten ennustetun kehityksen tasoa, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä ja pelastuslaitoksen asettamaa tavoitetasoa. Tunnusluvuissa käytetään valtakunnallisena vertailukohtana Manner-Suomen tilastoja. Manner- Suomeen lasketaan mukaan saaristot, mutta ei Ahvenanmaata, koska pelastustoimen valvontatoiminta ei koske sitä (Pelastuslaitokset 2011). Tunnusluvut jaetaan kolmeen eri kategoriaan: vahinko-, toimintaympäristön ja toiminnan tunnuslukuihin. Tämä ohje käsittelee (onnettomuuksien ehkäisy-)toiminnan mittareita (Mittaristo, otsikko 4). Valvontatoiminnan tunnusluvut mittaavat pääasiassa onnettomuuksien määrää ja valvontatoiminnan suoritteita. Tässä käyttöohjeessa on esitelty myös niitä tunnuslukuja, joiden käyttöä ei voida nykyisillä tiedonkeruumenetelmillä ottaa käyttöön, mutta joita valvontasuunnitelmatyöryhmä esittää visiona seuraavan sukupolven seurantatyökaluiksi. Tämän manuaalin pääasiallisena tarkoituksena on tukea pelastuslaitosten työtä mittareiden käyttöönottoon liittyen. Oppaaseen koottua tietoa voidaan myös käyttää tunnuslukujen laskentaperusteiden jatkokehittämiseen ja tutkimuksellisia tarpeita varten. Tunnusluvuille luodaan mahdollisuuksien mukaan tietokonepohjaisia poimintatyökaluja käytön helpottamiseksi. Helsingissä 28.9.2011 Sami Häkkinen

5 Termit ja määritelmät palotar- Erityinen kastus Valvontakäynti, joka tehdään tarkastuskohteeseen ennen käyttötarkoituksen mukaisen tai käyttötarkoitukseltaan olennaisesti muuttuneen toiminnan aloittamista. Yleensä erityinen palotarkastus tehdään samaan aikaan tai juuri ennen rakennusvalvontaviranomaisen rakennuksen käyttöönottotarkastusta. Tarkastus, joka liittyy rakennus- tai toimenpidelupaa edellyttävään valvontakäyntiin, luokitellaan erityiseksi palotarkastukseksi. Ilotulitemyyntipis- teen tarkastus Jälkitarkastus Maanalaisen polt- toainesäiliön tar- kastus Nestekaasukoh- teen käyttöönottoo- tarkastus Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) 63 ja 64 mukainen valvontakäynti, joka kohdistuu pyroteknisten tuotteiden varastointiin kaupan yhteydessä. Valvontakäynti, jonka pelastusviranomainen tekee valvoakseen aiemmin annettuja korjausmääräyksiä. Jälkitarkastus tehdään korjausmääräysten määräaikojen umpeuduttua, ennen seuraavaa yleistä palotarkastusta. Öljylämmityslaitteistoista annetun asetuksen (1211/1995) 22 mukainen tarkastus tärkeällä pohjavesialueella sijaitsevan maanalaisen öljysäiliön tarkastamiseksi ennen säiliön peittämistä. Muiden polttoainesäiliöiden osalta tarkastus perustuu pelastusviranomaisen kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) ilmoitusvelvollisten kohteiden osalta tekemään päätökseen (25 2. mom. ja 27 2. mom). Nestekaasuasetuksen (711/1993) 25 mukainen käyttöönottotarkastus, joka kohdistuu nestekaasun vähäistä teknistä käyttöä, käsittelyä tai varastointia harjoittavaan kohteeseen. Tarkastus tulee tehdä viimeistään 3 kk kuluessa ilmoituksesta. Esimerkiksi rakennustyömaiden lämmitykseen käytetyt nestekaasulaitteistot. palotar- Pyydetty kastus Asiakkaan pyytämä palotarkastus. Pyydetyt palotarkastukset ovat yleensä maksullisia, liite C

6 Rakennuksen käyt- töönoton ennakko- katselmus Tarkastusväli Vaarallisten kemi- kaalien vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia har- joittavan kohteen tarkastus Valvontakohde Yleinen palotarkas- tus Yleisötilaisuuden palotarkastus Pyydetty palotarkastus/konsultointikäynti, jonka jälkeen joudutaan vielä tekemään erikseen erityinen palotarkastus. Huom. taksasuosituksen mukaan tästä voi periä korkeamman maksun, liite C. Tarkastusväli on ajanjakso, joka on riskien arviointiin perustuen määritelty palotarkastusten väliseksi ajaksi. Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) 27 mukainen valvontakäynti, joka kirjataan Prontossa yleiseksi palotarkastukseksi liitetaulukon A6 mukaisesti. Mikäli kyseessä ei ole valvontasuunnitelman taulukon A6 mukainen tarkastus, kirjataan se Prontossa Muut tarkastukset kohtaan 4. Palotarkastusohjelmistoissa palotarkastus kohdennetaan yleensä rakennukseen. Työryhmä suosittaa ryhmittelemään kohteen toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi, esim. kauppakeskus on yksi kohde eikä 30 kohdetta. Pelastuslaitos voi kirjata oman käytäntönsä valvontasuunnitelmaan. Valvontasuunnitelman mukainen määrätyin väliajoin tehtävä pelastusviranomaisen valvontakäynti. Käytetään myös nimikettä määräaikainen palotarkastus. Pelastusviranomaisen yleisötilaisuuden muodostaman riskien perustella päättämä valvontakäynti. Yleisötilaisuuksien palotarkastukset ovat maksullisia, liite C.

7 Ylimääräinen palo- tarkastus Pelastusviranomaisen päättämä valvontakäynti, jota ei ole ajoitettu ja kohdennettu valvontasuunnitelmassa. Ylimääräisiä palotarkastuksia tehdään esimerkiksi seuraavien erityisten syiden vuoksi: a) nuohoojan, tarkastuslaitoksen tai muun viranomaisen havaitsemista henkilö- tai paloturvallisuuteen liittyvistä puutteista tekemän ilmoituksen johdosta; b) huomattavaa palovaaraa aiheuttavan rakennus- tai muun työmaan aloittamisen yhteydessä; c) rakennuksen henkilömäärän tai käyttötavan tilapäisen muuttumisen johdosta, mikäli muutos oleellisesti vaikuttaa käyttäjien turvallisuuteen; d) kun on perustetta epäillä, että kohteen palo- ja poistumisturvallisuudessa tai muussa henkilöturvallisuudessa on vakavia puutteita; e) teematarkastuksina muiden viranomaisten kanssa (esim. anniskeluravintolat ja muut kokoontumistilat). Öljylämmityslaitt- teiston katsastus ja tarkastus Öljylämmityslaitteistoista annetun asetuksen (1211/1995) 17 ja 20 :ien mukainen tarkastus ja käyttöönoton katsastus, joka tulee tehdä viimeistään 3 kk kuluessa ilmoituksesta.

8 1. Valvonnan toteutuminen 1.1. Tarkastusprosentti Kuten aiemminkin pelastuslaitos suunnittelee toteutettavaksi tietyn määrän yleisiä palotarkastuksia kullekin vuodelle. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi PRONTOon täytettävälle lomakkeelle syötetään myös kaikkien kyseisenlaisten tarkastettavien kohteiden määrä. Toteuman arviointi tapahtuu yksinkertaisesti vertaamalla vuoden aikana suoritettujen yleisten palotarkastusten määrää kussakin kohdeluokassa suunniteltujen palotarkastusten määrään ja laskemalla tämän pohjalta tarkastusprosentti. (liite 1) (Ohje pelastuslaitoksen valvontasuunnitelmasta v. 1.2 2011) Muita kuin yleisiä palotarkastuksia varten on PRONTOon suunniteltu toinen lomake, johon täytetään tiedot jälkitarkastuksista, erityisistä palotarkastuksista, ylimääräisistä palotarkastuksista, vaarallisten kemikaalien tarkastuksista jne. (liite 2). Toisin kuin yleisissä palotarkastuksissa näissä riittää pelkkä määrällinen tieto eikä kohdetyyppikohtaista luokittelua tarvitse tehdä. Tarkastusprosentin avulla voidaan seurata sitä, kuinka hyvin pelastuslaitokset pysyvät suunnitelmissaan. Kun tarkastelu tehdään kohdetyypeittäin, voidaan tarkastella valvonnan kohdentumista ja löytää syitä toteuman ja suunnitelman väliseen eroon. Jos pelastuslaitoksella on vaikeuksia täyttää omat valvontasuunnitelmassa antamansa lupaukset, tulee arvioida resurssien riittävyyttä suhteessa suunnitelmaan. Toisaalta muiden kuin yleisten tarkastusten viemä työaika pitää huomioida resursointia tarkasteltaessa. Poikkeamat voivat johtua myös liian kunnianhimoisesta valvontasuunnitelmasta, jonka asettelun onnistumista voidaan arvioida karkeasti esimerkiksi luvussa 1.2 esitellyllä keskimääräisellä tarkastusvälillä. 1.2. Keskimääräinen tarkastusväli PRONTOon kerättävistä tiedoista voidaan mitata myös suunniteltujen tarkastusvälien keskiarvoa, joka kertoo siitä, kuinka kunnianhimoisiksi suunnitelmat on laadittu ja onko esimerkiksi eri pelastustoimen alueiden välillä merkittäviä eroja samantyyppisten kohteiden tarkastusväleissä ja mistä tämä johtuu. Nykyinen lainsäädäntö ja ohjeistus antavat pelastuslaitoksille mahdollisuuden suunnitella tarkastuksiaan vapaammin ja muuttaa tarkastusväliä kohdekohtaisesti arvioitujen riskien ja turvallisuuskulttuurin perusteella. Ohjeessa määritellään rajat sille, miten pitkä tai lyhyt tarkastusvälin tulisi olla erityyppisissä kohteissa (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 35-40). Kun kaikkien tietyntyyppisten kohteiden määrä tiedetään, voidaan laskea kuinka suuri osa kohteista tulee tarkastaa vuosittain, jotta saavutetaan haluttu keskimääräinen tarkastusväli. Jakamalla kaikkien kohteiden määrä vuosittain tarkastettavien kohteiden määrällä, saadaan selville, kuinka kauan kaikkien kohteiden tarkastukseen kyseisen vuoden suunnitellulla tahdilla menee.

9 Jos alueella on esimerkiksi 100 ympärivuorokautisessa käytössä oleviksi kohteiksi luokiteltavaa kohdetta ja vuositasolla niihin tehdään 80 yleistä palotarkastusta, keskimääräinen tarkastusväli on 1,25 eli 1 vuosi ja 3 kuukautta. Lukua voidaan vertailla alueen tarkastustoiminnan toteumaan aiempina vuosina sekä toteumaan muilla alueilla ja valtakunnallisesti. Se ei ole kuitenkaan suoraan vertailukelpoinen em. vertailukohtiin, koska suositeltavat tarkastusvälit riippuvat tarkasta kohdetyypistä. Esimerkiksi ympärivuorokautisessa käytössä olevissa rakennuksissa tarkastusväli vaihtelee 12 kuukaudesta 96 kuukauteen tarkasta kohdetyypistä riippuen. Suosituksesta voi poiketa, jos voidaan osoittaa kohteen turvallisuuskulttuurin olevan poikkeuksellisen hyvä tai heikko. Heikon turvallisuuskulttuurin kohteissa on luultavasti myös annettu korjausmääräyksiä, joiden noudattamista seurataan jälkitarkastuksilla. Jälkitarkastuksia ei puolestaan huomioida tarkastusvälien laskemisessa. Näinpä luvun analysoiminen edellyttää aineiston tarkempaa tarkastelua. Suuntaa-antava se on silti. 2. Resurssit Valvontasuunnitelmatyöryhmä esittää, että PRONTOon kirjataan vastaisuudessa onnettomuuksien ehkäisyyn käytetyt resurssit. Onnettomuuksien ehkäisytyöllä tarkoitetaan valvontatyön lisäksi esimerkiksi turvallisuusviestintää ja mahdollista muuta onnettomuuksien ehkäisytyötä. Resurssien kirjaamisessa eritellään pääasiallista ja osittaista työaikaansa onnettomuuksien ehkäisyyn käyttämien henkilöiden työaika. Lisäksi Työvuorot -otsikon alle lasketaan operatiivisessa valmiudessa olevien henkilöiden onnettomuuksien ehkäisyyn käyttämä työaika. Sivutoimisten ja vapaaehtoisten palokuntalaisten sekä esim. SPEK:n alueliittojen turvallisuusviestintään käyttämä työaika voidaan laskea turvallisuusviestintä- eli valistus-, neuvonta- ja koulutusselosteista. Tarkastustoiminnassa käytetään viranomaisvaltuuksia eivätkä sivutoimiset, vapaaehtoiset tai muut sopimuksin toimivat henkilöt saa suorittaa niitä (Pelastuslaki 379/2011, 80 ). Resurssitietojen syöttöä on havainnollistettu taulukossa 1. Taulukko 1. 1 Onnettomuuksien ehkäisyyn käytetyt henkilöresurssit (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 21) Onnettomuuksien ehkäisyn resurssit Henkilötyövuodet yhteensä vuonna 201X Päätoimiset Osa-aikaisesti toimivat Työvuorot Sopimuspalokunnat Muut sopimuksen perusteella toimivat Yhteensä

10 Näin kerättyjä tietoja onnettomuuksien ehkäisyn resursseista suhteutetaan pelastustoimen alueen väestöön, jolloin erikokoisten laitosten luvut ovat vertailukelpoisia. Mittari ilmoitetaan henkilötyövuosina 10 000 asukasta kohden. Osa-aikaisesti tai operatiivisen työn ohella onnettomuuksien ehkäisytyötä tekevien henkilöiden käyttämää työaikaa voidaan arvioida suoritteista siten, että muihin kuin asuinrakennuksiin tehdyt palotarkastukset ovat laskennallisesti 4 tuntia työaikaa sisältäen valmistelut ja matkanteon. Asuinrakennuksiin tehtyjen palotarkastusten laskennallinen työaika on yksi tunti. Henkilötyövuosiksi muuttamisessa voidaan käyttää jakoperusteena 1 500 tunnin vuosityöaikaa. (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 22) 3. Tulipalojen määrä suhteutettuna asukaslukuun 3.1. Kaikki rakennuspalo(vaara)t Jos valvontatoiminnalla on onnistuttu vaikuttamaan rakennusten ja ennen kaikkea niiden käytön paloturvallisuuteen, tapahtuu vähemmän tulipaloja, mikä on palotarkastustoiminnan perimmäinen tarkoitus. Näin ollen työn vaikuttavuuden mittarina voidaan seurata rakennuspaloja ja rakennuspalovaaroja. Rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen määrään vaikuttaa valvontatoiminnan ohella pelastustoimen ja muiden toimijoiden onnettomuuksien ehkäisytyö sekä monet toimintaympäristön tekijät yksinasumisesta ihmisten toimintakykyyn ja kodin laitteiden paloturvallisuudesta päihteiden käyttöön. Pelastustoimen valvontatoiminta ei siis ole ainut asia, joka vaikuttaa rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen määrään. Rakennuspalojen ja -vaarojen määrää verrataan tunnusluvussa asukaslukuun valvontasuunnitelman mukaisella ryhmäjaolla (liite 1). Mikäli käytössä on tietoa rakennusten tai kerrosneliöiden määrästä, tulisi ensisijaisesti käyttää niitä (liite 3). Vertailua voidaan tehdä niin omaan kronologiseen tasoon (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 25), verrokkiryhmään kuin valtakunnalliseen tasoonkin. Asukaslukuun suhteutetun luvun saa PRONTOn Parametritilastoista valitsemalla Onnettomuustilastot ja sieltä Rakennuspalot ja -vaarat. Tilastoksi valitaan Rakennuspalot ja rakennuspalovaarat rakennustyypin pääluokan mukaan ja rivimuuttujaksi esimerkiksi Pelastustoimen alue. Poiminnoissa tehdään kronologinen rajaus Yleiset -muuttujista ja valitaan Muista asetuksista Tulostetaan: Määrät ja suhteutus väkilukuun (liite 4). Tulostuksessa näkyy rakennuspalot ja -vaarat rakennuspäätyypeittäin ja pelastustoimen alueittain siten, että yllä oleva luku on rakennuspalo(vaaro)jen määrä ja alla oleva luku prosentuaalinen osuus kaikista rakennuspalo(vaaro)ista. Yhteensä sarakkeessa on rakennuspalo(vaaro)jen yhteenlaskettu absoluuttinen määrä ja niiden suhteellinen määrä 10 000 asukasta kohden.

11 3.2. Asuinrakennuspalo(vaara)t Henkilövahingoista todella suuri osa sattuu asuinrakennuksissa (Häkkinen 2008, 67; Kokki 2011, 29; PRONTO). On tarkoituksenmukaista seurata niitä erillään kaikista muista rakennuspaloista ja -vaaroista, koska onnettomuuksien ehkäisyn ja valvontatoiminnan keinojen ja kohdistamisen kannalta on hyvin eri asia ehkäistä teollisuuden ja terveydenhuollon kohteiden onnettomuuksia kuin asuinrakennuspaloja. Kuten kaikkien rakennuspalojen suhteen luvussa 3.1, asuinrakennuspaloissakin tarkoituksenmukaisin suhteuttamisperuste ovat kerrosneliöt tai rakennusten määrä. Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, voidaan suhteuttaminen tehdä asukaslukuun (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 24-25). Nykyisellään PRONTOsta saa jo poimittua asuinrakennuspalosuhteen yhtenä aiheutuneiden vahinkojen mittareista (liite 5). Tiedon informatiivisuuden kannalta on hyvä jakaa asuinrakennukset ainakin erillisiin pientaloihin, rivi- ja ketjutaloihin sekä asuinkerrostaloihin (Rakennusluokitus 1994). Näistä on myös tarjolla kerrosalatietoa kunta- ja suuremmilla tasoilla (Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007). Tällöin poiminnassa voidaan käyttää luvussa 3.1 esiteltyä tapaa ja rajata tarkastelu poiminnoissa rakennusselosteen Rakennustyyppi -kentän mukaan (liite 4). Onnettomuuksien ehkäisyn kannalta on keskeistä kiinnittää huomiota myös syttymissyihin, jotta toimintaa voidaan kohdistaa oikeisiin asioihin. Liitteessä 6 on esimerkkinä erillisten pientalojen ja asuinkerrostalojen syttymissyiden jakauma vuosina 2009-2010. Kolme rakennustyypeittäin merkittävintä syttymissyytä on lihavoitu liitteessä. 3.3. Muut tulipalot Muu tulipalo ei täytä rakennuspalon, rakennuspalovaaran, liikennevälinepalon, maastopalon tai räjähdyksen tuntomerkkejä, mutta on tulipalo. Muita tulipaloja ovat tyypillisesti leikkimökki-, roskasäiliö- ja muuntajapalot. (Onnettomuustyypin valinta 2011, 21) Muut tulipalot ovat onnettomuuksien ehkäisyn kannalta erityisen mielenkiinnon kohteena, koska vuosina 2008-2010 kaksi kolmasosaa niistä muista tulipaloista, joissa tahallisuutta oli arvioitu, oli tahallaan sytytettyjä. Tuottamuksellisia muista tulipaloista oli yli viidennes ja vahingoksi tai tahattomaksi määriteltyjä vain noin 13 prosenttia. (PRONTO) Muut tulipalot suhteutetaan rakennuspalo(vaaro)jen ja asuinrakennuspalo(vaaro)jen tavoin asukaslukuun. Muiden tulipalojen tapauksessa suhteuttaminen asukaslukuun on tarkoituksenmukaisempaa kuin kerrosneliöihin tai rakennusten määrään suhteuttaminen. Tahallisten muiden tulipalojen ehkäisy edellyttää erityisesti sosiaali- ja koulutoimen keinoja, mutta myös (automaattikytkimin varustetulla) ulkovalaistuksella, roskalaatikoiden lukitsemisella ja kameravalvonnalla voidaan vähentää tahallisten muiden tulipalojen riskiä kyseisissä kohteissa.

12 Tuottamuksellisiin paloihin tulee syttymissyytarkastelun perusteella puuttua erityisesti tulenteon turvallisuuteen ja tupakoinnin paloturvallisuuteen liittyvällä onnettomuuksien ehkäisyllä (PRON- TO). Mittarin poiminta voidaan tehdä Parametritilastojen Onnettomuustilastoista Oma tilasto - kohdasta. Valitaan Tilastoksi esimerkiksi Pelastustoimen tehtävät vuosittain ja rivimuuttujaksi esimerkiksi Pelastustoimen alue. Kun rajataan tarkastelu Poiminnoissa Onnettomuustyyppi -kentässä Muuksi tulipaloksi ja kronologisessa tarkastelussa esimerkiksi vuoteen 2010, saadaan vuonna 2010 tapahtuneet muut tulipalot pelastustoimen alueittain. Muissa asetuksissa valintaan Tulostetaan: Määrät ja suhteutus väkilukuun, jolloin saadaan valvontasuunnitelmaohjeessa tarkoitetun mittarin tulos. 4. Omaisuusvahingot Omaisuusvahingot ovat palokuolemien ohella toinen Sisäisen turvallisuuden ohjelman (2008, 25) nostama paloturvallisuuden tunnusluku. Valvontasuunnitelmaohjeessa (2011, 26) esitetään mittariksi asuinrakennuksissa aiheutuneiden rakennuspalo(vaaro)jen omaisuusvahinkoja ja kaikkien rakennuspalo(vaaro)jen omaisuusvahinkoja. Yksittäisten tapausten vaikutuksen pienentämiseksi ohjeessa suositellaan käytettäväksi esimerkiksi kolmen tai viiden vuoden juoksevaa keskiarvoa. Luku ilmaistaan euroina asukasta kohden. PRONTOssa on Parametritilasto-otsikon alla Mittarit-välilehti, josta löytyy Aiheutuneiden vahinkojen mittarit. Siellä on tunnusluku Taloudelliset vahingot, joka mittaa tulipalojen yhteenlaskettuja euromääräisiä vahinkoja suhteutettuna asukaslukuun. Liitteessä 5 on kuva kyseisestä PRONTO-näkymästä, jossa on tosin valittu asuinrakennuspalot eikä taloudellisia vahinkoja. Käyttäjä voi valita mittariin pelastustoimen alueita tai kuntia ja vertailukohdaksi muita alueita tai kuntia. Lisäksi käyttäjä voi halutessaan määritellä tarkasteluajankohdan ja vertailuajankohdan kuukauden tarkkuudella. Mittari antaa tuloksen euroina asukasta kohden verraten tulosta verrokkialueisiin, valtakunnalliseen tasoon ja kronologiseen vertailukohtaan (kuva 1). Kuva 1. 1 Taloudellisten vahinkojen mittari (PRONTO)

13 PRONTOn kuvassa 1 esitetty tunnusluku mittaa kaikista tulipaloista aiheutuneita vahinkoja. Tarkastustoiminnan kannalta rajaus rakennuspaloihin ja rakennuspalovaaroihin on tarkoituksenmukaisempi. Rakennuspaloista ja rakennuspalovaaroista aiheutui 84 prosenttia vuosien 2008-2010 taloudellisista vahingoista, joten taloudellisten vahinkojen mittari antaa kuitenkin hyvän arvion myös rakennuspalo(vaaro)jen vahingoista (PRONTO). Vuosina 2008-2010 sattui 17 053 rakennuspaloa ja rakennuspalovaaraa. Näistä 5 212 tapauksessa onnettomuusselosteen Omaisuusvahingot (muut kuin maasto- ), Rakennusvahingot ja Irtaimistovahingot on kirjattu nollaksi euroksi. Toisin sanoen yli 30 prosentissa vuosien 2008-2010 rakennuspalo(vaaro)ista omaisuusvahingot on jätetty arvioimatta, mikä on lopputuloksen kannalta merkittävä virhelähde ja mikä tulee huomioida tulosten tarkastelussa. 5. Omatoiminen sammutus 5.1. Alkusammutuksen yrittäminen Onnettomuuksien ehkäisyn ja vahinkojen kannalta on mielenkiintoista, kuinka suuressa osassa rakennuspalo(vaara)tapauksia yritettiin alkusammutusta. Alhainen luku viittaa siihen, että ihmisillä ei ole joko hankittua alkusammutuskalustoa tai sitä ei osata tai uskalleta käyttää, mihin voidaan vaikuttaa pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisyn keinoin. Valvontasuunnitelmaohjeessa (2011, 26) esitetään, että tarkastelu tehdään kaikkien rakennuspalo(vaaro)jen lisäksi asuinrakennuspalo(vaaro)ille erikseen. Poiminta on helppo tehdä PRONTOn Parametritilastojen Onnettomuustilastoista. Valitaan Oma tilasto, sarakemuuttujaksi onnettomuusselosteen puolelta kenttä Yritettiinkö alkusammutusta? ja rivimuuttujaksi esimerkiksi yleisistä tiedoista pelastustoimen alue. Oikeanpuoleisessa sarakkeessa rajataan tarkastelu haluttuun ajankohtaan ja onnettomuustyypin mukaan rakennuspaloihin ja rakennuspalovaaroihin. Tulostamalla tilaston Exceliin uuteen sarakkeeseen voidaan laskea Kyllä -vastausten osuus yhteenlasketuista Kyllä ja Ei -vastauksista. Kentät Ei tietoa ja Tietoa ei ole kirjattu jätetään huomiotta. Taulukko 2. Omatoiminen sammutus (PRONTO) Pelastustoimen alue Kyllä Ei (Tietoa ei ole kirjattu) (Ei tietoa) Yhteensä Kyllä ( %) Helsinki 170 421 28 0 619 28,8 Länsi-Uusimaa 128 218 46 1 393 37,0 Keski-Uusimaa 81 185 25 0 291 30,5 Itä-Uusimaa 26 55 12 0 93 32,1 Varsinais-Suomi 122 210 86 1 419 36,7 Kanta-Häme 64 141 8 0 213 31,2 Päijät-Häme 89 149 27 0 265 37,4 Kymenlaakso 83 128 12 0 223 39,3

14 Etelä-Karjala 56 86 13 0 155 39,4 Etelä-Savo 91 91 22 0 204 50,0 Keski-Suomi 137 204 26 0 367 40,2 Pirkanmaa 165 345 61 1 572 32,4 Satakunta 92 152 41 0 285 37,7 Etelä-Pohjanmaa 108 153 23 0 284 41,4 Pohjanmaa 71 128 40 0 239 35,7 Keski-Pohjanmaa 46 69 15 0 130 40,0 Pohjois-Savo 145 176 31 0 352 45,2 Pohjois-Karjala 82 139 9 0 230 37,1 Jokilaaksot 81 108 13 0 202 42,9 Kainuu 36 60 11 0 107 37,5 Oulu-Koillismaa 96 155 28 0 279 38,2 Lappi 115 191 39 0 345 37,6 Yhteensä 2084 3564 616 3 6267 36,9 Tilaston ohje Käytetyt poimintaehdot Vuosi = 2010 Onnettomuustyyppi = Rakennuspalo, Rakennuspalovaara, myös toissijaiset onnettomuustyypit = Ei Taulukosta 2 voi havaita, millaisia alueellisia eroja rakennuspalo(vaaro)jen alkusammuttamisessa on. Viimeisen sarakkeen tiedot on laskettu jakolaskulla manuaalisesti, mutta muuten tiedot saa suoraan parametritilastona PRONTOsta. Kun poiminta rajataan rakennusselosteen Rakennustyyppi -kentässä asuinrakennuksiin, saadaan vastaavanlainen taulukko helposti myös asuinrakennuspalo(vaaro)ille. 5.2. Alkusammutuksen onnistuminen Valvontasuunnitelmaohjeessa (2011, 29-30) tarjotaan valtakunnalliseksi tunnusluvuksi alkusammutuksen onnistumista (palon rajoittaminen tai sammuttaminen) prosentuaalisena osuutena kaikista tapauksista, joissa alkusammutusta yritettiin. Alkusammutuksen yrittäminen kertoo siitä, kuinka monesti ihmisillä on alkusammutuslaitteet hankittuna ja kuinka niitä uskalletaan käyttää. Alkusammutuksen onnistuminen kertoo osittain olosuhteista, joissa alkusammutusta on yritetty, mutta ennen kaikkea alkusammutustaidoista. Sekä alkusammutuksen yrittäminen että onnistuminen paranevat muun muassa alkusammutuskoulutuksella, joka auttaa ymmärtämään alkusammutuslaitteiden merkityksen, kynnys alkusammutuksen yrittämiseen madaltuu ja taidot laitteen onnistuneeseen käyttöön paranee. Vuonna 2010 oli 2 084 rakennuspaloa tai -vaaraa, joissa yritettiin alkusammutusta. Näistä 1 821 tapauksessa (87 %) alkusammutus onnistui. Pelastustoimen alueilla oli kullakin 26-170 rakennuspalo(vaara)a, joissa alkusammutusta oli yritetty, joten tilastollinen massa jää liian pieneksi vuosittaiseen alueelliseen tarkasteluun.

15 6. Palovaroitin asuinrakennuspaloissa Gallupin mukaan palovaroittimia käyttää 95 % suomalaisista (Pelastusasenteet 2008 -kuvat). Vuoden 2010 asuinrakennuspalo(vaaro)ista kuitenkin noin kolmasosassa puuttui palovaroitin(ryhmä) (taulukko 3). Toimivien palovaroittimien määrää voidaan lisätä pelastustoimen keinoin muun muassa 112-päivän kaltaisella kampanjalla, asuinrakennusten palotarkastuksilla tai nuohoojien palovaroitintarkkailulla. Valvontasuunnitelmaohjeessa kehotetaan myös tarkastelemaan tilastoja asuinrakennustyypeittäin. Taulukossa 3 on poimittu ainoastaan kenttä Kohteessa oli palovaroitin/palovaroitinryhmä, jolloin esimerkiksi kohteet, joissa automaattinen paloilmoitin on ainut varoitin, lukeutuvat luokkaan Ei. Tämä selittänee osittain sitä, miksi asuinkerrostalopalo(vaaro)issa palovaroitin puuttui useimmin, 42 prosentissa tapauksista. Taulukko 3. 3 Palovaroittimet asuinrakennuspalo(vaaro)issa (PRONTO) Sisäasiainministeriö 26.9.2011 Kohteessa oli palovaroitin/palovaroitinryhmä -tiedon mukaan Tietoa ei ole Tietoa ei ole Kyllä Ei Rakennustyyppi kirjattu kysytty Yhteensä Ei (%) Yhden asunnon talo 903 333 223 0 1459 27 Kahden asunnon talo 74 18 15 0 107 20 Muu erillinen pientalo 21 25 15 0 61 54 Rivitalo 189 116 21 0 326 38 Ketjutalo 2 2 1 0 5 50 Luhtitalo 31 21 7 0 59 40 Muu asuinkerrostalo 703 515 107 0 1325 42 Erilliset pientalot 998 376 253 0 1627 27 Rivi- ja ketjutalot 191 118 22 0 331 38 Asuinkerrostalot 734 536 114 0 1384 42 Yhteensä 1923 1030 389 0 3342 35 Onnettomuustyyppi = Rakennuspalo, Rakennuspalovaara, myös toissijaiset Vuosi = 2010 onnettomuustyypit = Ei Poiminnan saa tehtyä PRONTOn Parametritilastojen Onnettomuustilastot -kohdasta valitsemalla Oma tilasto. Taulukossa 3 sarakemuuttujaksi on valittu Kohteessa oli palovaroitin/palovaroitinryhmä rakennusselosteesta ja rivimuuttujaksi Rakennustyyppi myös rakennusselosteesta. Poiminnoissa kronologinen tarkastelu on rajoitettu vuoteen 2010 ja onnettomuustyypit rakennuspaloihin ja rakennuspalovaaroihin. Ei -vastausten prosentuaalinen osuus on laskettu manuaalisesti jättämällä Tietoa ei ole kirjattu ja Tietoa ei ole kysytty -kentät huomiotta.

16 7. Uudet seurannan työvälineet 7.1. Tarkastusvälien muuttuminen Valvontasuunnitelmaohjeessa (2011, 32) esitetään, että pelastustoimen valvontatoiminnan vaikuttavuutta tarkastellaan edellä esitetyillä omaisuusvahinkojen, rakennuspalojen ja henkilövahinkojen tunnusluvuilla. Kyseiset mittarit soveltuvat kuitenkin vain pitkän aikavälin mittareiksi, ja on tarve käyttää myös lyhyemmän aikavälin tunnuslukuja vaikuttavuuden arviointiin. Ohjeessa (2011, 32) esitetään, että lyhyemmän aikavälin mittarina käytettäisiin muun muassa tietoa tarkastusvälien muuttumisesta. Tarkastusvälin on tarkoitus muuttua sen mukaan, miten hyvä tai huono turvallisuuskulttuuri ja omatoiminen varautuminen kohteissa on. Näin ollen mitä pidemmät tarkastusvälit kohteissa on, sitä parempi tilanne on ja sitä paremmin valvonnan resurssien tulisi riittää. Mittari edellyttää kuitenkin valtakunnallisten tarkastusvälien kriteerien yhdenmukaisuutta. 7.2. Muutokset kohteen turvallisuuskulttuurissa Arvioivilla palotarkastusmalleilla, joita on valmisteltu etenkin pääkaupunkiseudun pelastuslaitoksissa, voidaan kerätä tietoa kohteiden turvallisuuskulttuurin eri osa-alueista. Näin mitattua turvallisuuskulttuurin tasoa ja erityisesti sen muutoksia voidaan käyttää valvontatoiminnan onnistumisen tunnuslukuna. Helsingin käyttämässä PATA 08 -mallissa huomioidaan esimerkiksi seuraavat osa-alueet: A. Johtaminen ja organisaatio B. Riskienhallinta C. Pelastussuunnitelma D. Fyysinen turvallisuus E. Tekniset turvallisuusjärjestelmät F. Turvallisuuskoulutus (Lucenius & Saine-Kottonen 2010). Mittarissa tulee huomioida se, että mikäli valvontatoimintaa kohdennetaan niihin kohteisiin, joissa turvallisuuskulttuuri on heikompi, mittarissa painottuu heikon turvallisuuskulttuurin kohteet. Mittarissa tulisikin seurata muutoksia samojen kohteiden turvallisuuskulttuurissa, jolloin mitataan varsinaista kohteiden riskilukujen muutosta. 7.3. Turvallisuustietoisuuden mittaus gallup-kyselynä Sisäasiainministeriö on toteuttanut gallupkyselyn suomalaisten turvallisuutta ja viranomaisia koskevista asenteista, tiedoista ja käyttäytymisestä. Gallup on toteutettu vuodesta 1992 alkaen suhteellisen muuttumattomilla kysymyksillä. Viimeisin kysely, joka löytyy netistä, on vuodelta

17 2008 (Pelastusasenteet 2008 -kuvat), mutta uusin teetetty gallup on vuodelta 2011 (Tolppi 2011). Gallup todettiin liian yleiseksi kyselyksi valvontatoiminnan vaikuttavuuden arviointiin, vaikka sitä voidaan käyttääkin ennaltaehkäisevän työn kohdentamisen tukena. Kyselyn vastaukset kertovat enemmän yleisesti toimintaympäristöstä kuin toiminnan vaikuttavuudesta. (Saine-Kottonen 2011) 7.4. Asiakaspalautekyselyt Asiakaspalautekyselyillä voidaan kerätä tietoa palotarkastustapahtumien onnistumisesta ja kerätä pelastuslaitoksen valvontatoiminnan kehittämisen kannalta keskeistä tietoa asiakaslähtöisyyden parantamiseksi. Turvallisuuskulttuuria kehittävä valvonta II -hankkeessa on valmisteltu asiakaskyselyä eri pelastuslaitosten käyttämien kyselyiden pohjalta. Näin palautetta voidaan kerätä yhdenmukaisella tavalla, vaikka vastuu toteutuksesta onkin jokaisella laitoksella erikseen. Asiakaspalautteen keräämiseen voidaan käyttää esimerkiksi paperisia tai nettilomakkeita. Nettilomakkeiden etuna on erityisesti palautteen käsittelyyn liittyvä tehokkuus, jota ei ole mahdollista saavuttaa muilla palautteenkeruukeinoilla. Palautteen kerääminen nettilomakkeilla on helppoa ja kustannustehokasta, mutta se ei sovellu kaikkiin tilanteisiin ja välitöntä tilaisuuden jälkeistä palautetta on vielä nykyisellään hankala kerätä. 7.5. Turvallisuuspoikkeamien määrän / korjausmääräysten noudattamisen kehittyminen Turvallisuuspoikkeamat ja korjausmääräykset kertovat osaltaan kohteen turvallisuudesta ja - kulttuurista. Korjausmääräysten määrä on vielä pelkästään suurpiirteinen tieto, jolla voidaan arvioida yksittäisten kohteiden ja esimerkiksi tietyntyyppisten kohteiden turvallisuuden tasoa yleisellä tasolla. Korjausmääräysten sisällön tilastollinen ja yksityiskohtainen käsittely antavat jo syvällisempää tietoa siitä, millaisia turvallisuuspuutteita tarkastuskohteissa on ollut ja millaisiin asioihin on kiinnitetty ja tulee kiinnittää huomiota. Seuraamalla korjausmääräysten noudattamista voidaan tunnistaa ongelmakohteet, joissa korjausmääräykset jäävät toteuttamatta tai noudattaminen edellyttää uhkakeinoja. Lisäksi voidaan arvioida, mikä olisi tehokkain keino korjausmääräysten valvomiseksi ja minkälaiset korjausmääräykset tarvitsevat viranomaisten vetoapua. Muutosten eli kehittymisen seuranta puolestaan kertoo, onko valitut valvonnan tehostamiskeinot onnistuneita. Tällä hetkellä tieto kerätään pelastuslaitosten järjestelmissä niin, ettei se ole edellä esitetyllä tavalla helposti hyödynnettävissä. Mittarin käyttö on kuitenkin hyvin kannatettavaa, sikäli kun laitoksen tietojärjestelmät ja työajan käyttö suovat siihen mahdollisuuden.

18 7.6. Turvallisuustekniikan lisääntyminen Turvallisuustekniikan lisääntymisellä tarkoitetaan valvontasuunnitelmaohjeessa (2011, 32) automaattisella sammutuslaitteistolla varustettujen poistumisturvallisuusselvityskohteiden osuutta. Tieto poistumisturvallisuusselvityslaitoksista on tarkoitus kerätä erillisellä kyselyllä. Turvallisuustekniikan lisääntyminen kertoo siitä, kuinka pelastuslaitokset ovat onnistuneet työssään automaattisten sammutuslaitteistojen käytön laajentamiseksi. Tämä puolestaan kertoo sekä osaltaan asenneilmapiiristä että toimintaympäristön riskeistä.

19 Lähteet Häkkinen, S. 2008. Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Tampereen teknillinen yliopisto. 109 s. + 29 liites. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=tilastollisen_paloturvallisuusseurannan_keh ittaminen.pdf. Viitattu 26.9.2011. Kokki, E. 2011. Palokuolemat ja ihmisen pelastamiset tulipaloissa 2007-2010. Pelastusopiston julkaisu. B-sarja: Tutkimusraportit 3/2011. 78 s. Saatavissa: http://www.intermin.fi/pelastus/images.nsf/files/0c1027ab48c2edc1c22578b20022dc1 5/$file/b3_2011.pdf. Viitattu 22.9.2011. Lucenius, S. & Saine-Kottonen, A. 2010. Quo vadis valvonta? TuKeVa. Auditoiva palotarkastus, PATA-08. Palopäällystön opintopäivät, Turku 10.11.2010. Saatavissa: http://www.sppl.fi/files/995/lucenius_saine-kottonen_tukeva.pdf. Viitattu 28.9.2011. Mittaristo. Pelastuslaitokset > Paloturvallisuusseuranta > Mittaristo. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/index.php?p=spplmittaristo. Viitattu 28.9.2011. Ohje pelastuslaitoksen valvontasuunnitelmasta. v. 1.2, 23.6.2011. 73 s. Saatavissa: www.pelastuslaitokset.fi > Materiaalipankki > Turvallisuus > Valvontasuunnitelma > Valvontasuunnitelmaohje v 1.2.doc. Viitattu 21.9.2011. Onnettomuustyypin valinta. 2011. PRONTO - Dynaaminen koulutuskansio. 5.7.2011. 59 s. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/images.nsf/files/3d43f7ee4e4aac33c22578e20023 F0D3/$file/C%20Onnettomuustyypin%20valinta.pdf. Viitattu 22.9.2011. Pelastusasenteet 2008 -kuvat. Sisäasiainministeriö. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/gallup. Viitattu 23.9.2011. Pelastuslaitokset. 2011. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/41299/. Viitattu 20.9.2011. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto. PRONTO. Saatavissa: http://prontonet.fi/. Viitattu 22.9.2011. Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=010_rak_tau_101_fi&ti=rakennukset+%28lkm%2 C+m2%29+k%E4ytt%F6tarkoituksen+ja+rakennusvuoden+mukaan+31%2E12%2E2007&p ath=../database/statfin/asu/rak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 22.9.2011. Rakennusluokitus 1994. Pääluokat. A Asuinrakennukset. Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/rakennus/001-1994/a.html. Viitattu 22.9.2011. Saine-Kottonen, A. 2011. Yksityinen tiedonanto 20.9.2011.

Tolppi, R. 2011. Suomalaisten käsitykset pelastusjärjestelmän toimivuudesta entistä kriittisempiä. Pelastustieto, 62, 6, s. 11. 20

Liite 1. Palotarkastustoteuman PRONTO-lomake (valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 20) 21 Kohde Kohteita yh- y Vuonna 201x Vuonna 201x Tarkastuspro- teensä [kpl] toteutettavaksi suoritettujen sentti (toteutuu- suunniteltujen tarkastusten nut lkm / suun- tarkastusten lukumäärä [kpl] niteltu lkm) [%] määrä [kpl] A1 Ympärivuorokautii- sessa käytössä olevat kohteet A2 Opetusrakennukk- set ja päiväkodit A3 Kokoontumis- ja liiketilat A4 Teollisuus- ja va-v rastorakennukset A5 Maatalousraken- nukset A6 Muut rakennukset Asuinrakennukset Vapaa-ajan ajan rakennukk- set Yhteensä

Liite 2. Ehdotus PRONTOn uudeksi luokitteluksi muille tarkastuksille ja toimenpiteille (Valvontasuunnitelmaohje v. 1.2 2011, 7) 22 1. Jälkitarkastukset [kpl] 2. Erityiset palotarkastukset [kpl] 3. Ylimääräiset palotarkastukset [kpl] 4. Vaarallisten kemikaalien tarkastukset [kpl] 5. Muut katselmukset ja tarkastukset [kpl] 6. Lausunnot ja päätökset [kpl] - Esim. asemakaavalausunnot, kemikaaliturvallisuuslain mukaiset päätökset, päätös ilotulitteiden käytöstä jne. 7. Rakentamisen ohjaus (ml. rakennuslupalausunnot) Suunnittelijoiden neuvontatapahtumat [kpl] - Rakennusvalvonnassa tapahtuva usean luvan käsittely kirjataan yhdeksi tapahtumaksi, mikäli niistä ei jälkikäteen kirjata erillisiä lausuntoja. 8. Muu asiakirjavalvonta [kpl] Esim. - Pelastussuunnitelmat, poistumisturvallisuusselvitykset - Omatarkastuslomakkeet - ym.

Liite 3. Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin ja rakennuksen iän mukaan (PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007) Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin Asuinrakennukset Asuinkerrostalot Liikerakennukset Toimistorakennukset Liikenteen rakennukset Hoitoalan rakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Teollisuusrakennukset Varastorakennukset 23 Muut rakennukset n 14 011 7 641 1 387 4 983 1 328 322 412 712 390 441 3 189 1 543 4 047 Yhteensä 7,6 7,5 6,2 8,1 8,0 2,6 5,3 10,2 6,6 3,7 10,5 13,7 325,4-1920 12,6 13,8 11,6 7,7 13,1 3,4 22,0 9,4 11,4 4,7 10,4 109,0 376,8 1921-1939 11,4 12,9 10,1 9,1 9,7 2,9 11,8 10,9 10,9 3,9 8,1 71,7 316,5 1940-1959 13,1 13,6 12,5 10,6 11,9 2,4 7,6 8,7 10,6 2,2 11,6 68,7 494,3 1960-1969 7,7 8,0 6,0 7,8 8,8 2,6 5,8 10,4 4,2 3,6 9,3 20,3 298,5 1970-1979 6,9 5,6 7,4 8,2 7,2 2,5 4,7 9,0 6,2 4,4 8,6 8,0 285,6 1980-1989 5,6 4,4 5,7 8,7 6,5 2,6 5,3 9,3 4,5 2,7 10,2 7,6 178,9 1990-1999 5,7 4,2 6,7 8,1 8,9 2,8 3,8 12,4 4,4 5,1 11,4 8,8 361,6 2000-2007 *korjattu 5,7 5,5 4,8 6,3 8,2 2,7 5,7 19,9 7,8 7,4 22,0 9,6 588,1

Liite 4. Rakennuspalo(vaara)poiminta 24

Liite 5. PRONTO-mittari asuinrakennuspaloille 25

Liite 6. Rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen syttymissyyt erillisissä pientaloissa ja asuinkerrostaloissa 2009-2010 (PRONTO) Erilliset pientalot Asuinkerrostalot Arvio tulipalon syttymissyystä rakennuspalo(vaaro)ja syttymissyyn %-osuus rakennuspalo(vaaro)ja syttymissyyn %-osuus Ruoanvalmistus 214 6,7 1310 46,4 Tahallaan sytytetty palo 99 3,1 136 4,8 Lasten tulenkäsittely 31 1,0 22 0,8 Tulityö 60 1,9 17 0,6 Savuke tai muu tupakka-aine 98 3,1 301 10,7 Kone, laite tai prosessi 705 22,1 404 14,3 Tulisija, hormi (ei nokipalot) 311 9,8 43 1,5 Nokipalo 665 20,9 4 0,1 Salama 106 3,3 0 0,0 Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys 22 0,7 12 0,4 Ilotulite, pyrotekniset tuotteet 15 0,5 10 0,4 Kynttilä, ulkotuli 63 2,0 87 3,1 Roskien poltto 10 0,3 0 0,0 Nuotio, grilli 10 0,3 11 0,4 Kulotus 7 0,2 0 0,0 Kuuma esine tai tuhka, kipinä 124 3,9 58 2,1 Muu tunnettu syy 340 10,7 265 9,4 Syy tuntematon 306 9,6 145 5,1 Yhteensä 3186 100,0 2825 100,0 26