Johdatus reformaation teologiaan 11. lokakuuta 2016 1 Johdanto Yliopistoteologian synty Luennot luennot (24h, 2 op) 6.9.-11.10. ti ja to 12.15-13.45 salit, katso weboodista luentodiat tulevat nettisivulle pdf-tiedostoina http://blogs.helsinki.fi/pakarkka/sy103-2016/ kannattaa ladata luentoa edeltävänä päivänä muuten tiedot WebOodista, tunniste 105503 2
Johdanto Yliopistoteologian synty Kirjallisuus Luentojen lisäksi tentitään: G.Gassmann & S.Hendrix. Johdatus luterilaiseen tunnustukseen. luterilaisuuden kehitys ja keskeiset opit hyvät yhteenvedot, pohdintakysymyksiä lopussa aikajana ja sanasto 1 op Luennot voi korvata kirjatentillä, ks. WebOodi 3 Johdanto Yliopistoteologian synty Suoritus ensimmäiseen tenttiin ei tarvitse ilmoittautua, rästitentteihin ilmoittautuminen weboodissa ensimmäinen tentti ma 24.10. 10-12 PI, rästitentit: tdk-tentti 9.12. ja I kesätentti 29.6.2014 jos tentit luentoja korvaavaa kirjallisuutta, se tulee mainita ilmoittautuessa sama koskee yleisen teologian täydentämistä tentissä vastattava kahteen kysymykseen (1 luennoista tai korvaavista kirjoista, 1 Gassmann/Hendrixistä) yhteensä 6 kysymystä, voi valita kahdesta vaihtoehdosta yleisen teologian täydentäjille omat lisäkysymykset 4
Luentojen sisältö keskiajalta reformaatioon eri reformaatiot: katolinen, luterilainen, reformoitu, radikaali- jne. keskiajan teologia eri tavoin eri reformaatioiden taustalla Johdanto Yliopistoteologian synty 1100-1200 -luku (sydänkeskiaika) 1. Yliopistoteologian synty (Petrus Lombardus k. 1160) 2. Fransiskaaniteologia (Aleksander Halesilainen k. 1245, Bonaventura k. 1274) 3. Dominikaaniteologia (Albert Suuri k. 1280, Tuomas Akvinolainen k. 1274) 6
Johdanto Yliopistoteologian synty 1300-1400 -luku (myöhäiskeskiaika) 4. Johannes Duns Scotus (k. 1308) 5. Mystiikan teologia (Eckhart k. 1327/28, Juliana Norwichlainen k. 1416?, Jeesuksen Teresa k. 1582) 6. Via modernan lähteet (William Ockham k. 1347/9, Gregorius Riminiläinen k. 1358, Pierre d Ailly k. 1420, Gabriel Biel k. 1495) 7 Johdanto Yliopistoteologian synty Reformaatio 7. Reformatorisen teologian alku (Martti Luther k. 1546) 8. Skolastiikan kritiikki (Luther) 9. Luterilainen ja reformoitu perinne (Luther, Zwingli, Calvin) 8
Johdanto Yliopistoteologian synty Tunnustusten muotoutuminen 10. Luterilaisia oppikiistoja 11. Kastajaliike (Balthasar Hubmaier k. 1528) 12. Tunnustusten teologiat 9 1. Yliopistoteologian synty Kaarle Suuri (k. 814), luostarit ja katedraalikoulut Raamatun tekstin luotettavuus yksittäiset teologiset kysymykset (ehtoollinen, predestinaatio jne.)
Luostareita Becin benediktiiniluostari (Anselm Canterburyläinen k. 1109) Pyhän Victorin luostari Pariisissa (Hugo k. 1141 ja Richard Pyhä-Victorilainen k. 1173) Clairvaux n sisterssiläisluostari (Bernard Clairvauxlainen k. 1153) Johdanto Yliopistoteologian synty Luostariteologiaa Anselm ontologinen argumentti latinalainen sovitusoppi Filioque (idän ja lännen ero 1054) Hugo: kristillisen uskon yleisesitys kirkkoisien sitaateista Bernard: Kristuksen ihmisyys, rakkauden teologia, mystiikka 12
Katedraalikouluja Pariisin Notre Dame, Chartres, Laon raamatunselitys (Glossa ordinaria Laonissa) luonnonfilosofia ja platonismi teologiassa (esim. Chartres) Petrus Lombardus (k. 1160) Pierre Abelard (k. 1142) ja kiinnostus logiikkaan Sic et non (Niin & päinvastoin) kirkkoisien ristiriitojen ratkaiseminen lausumien autenttisuuden kritiikki, monimerkityksisyydet
Johdanto Yliopistoteologian synty Sentenssien lähteet Augustinus + lännen isät Johannes Damaskolainen (kreikkalaiset isät) 15 Johdanto Yliopistoteologian synty Sentenssien sisältö 4 kirjaa 1. Jumala, 2. luomakunta, 3. Kristus, 4. sakramentit Systematiikka Augustinukselta asia: Jumala, luomakunta nauttiminen: Jumala merkki: Kristus, sakramentit käyttö: luomakunta (ihminen?) 16
Johdanto Yliopistoteologian synty Sentenssien merkitys yliopistojen synty, teologiset tiedekunnat oppikirjat: Raamattu + Sentenssit (Pariisin Notre Damen katedraalikoulusta) luennot Sentensseistä sentenssikommentaarit 1500-luvulle asti nuori Luther: teologian raikas lähde 17 Johdanto Yliopistoteologian synty Aristoteles ja yliopistot Italian ja Espanjan muslimialueiden valloitus = tutustuminen Aristoteleen teoksiin Aristotelesta latinaksi 1100-luvulta alkaen 1200-luvun puoliväliin Bologna, Pariisi, Oxford 1200-luvun alkupuolelle mennessä 18
Robert Grosseteste (k. 1253) Lincolnin piispa, opetti Oxfordissa Aristoteleen luonnonfilosofia ja logiikka hyödyksi teologialle Aleksander Halesilainen Bonaventura Grossetesten valonteologia valo-oppi (optiikka) Jumala on luomaton alkuvalo läsnä koko luomakunnassa luodun valon kautta Kristus Isän säteilynä, joka vie ihmisen takaisin Isän luo Augustinuksen valoteologia, uusplatonistinen valometafysiikka ja aristotelinen luonnonfilosofia 20
2. Fransiskaaniteologia: Halesilainen 4. Lateraanin kirkolliskokous 1215 sääntökunnilla yliopistossa omat oppituolinsa opetus omassa konventissa omat teologiset traditiot Aleksander Halesilainen Bonaventura Aleksander Halesilainen (k. 1245) opetti Pariisissa aluksi sekulaariteologina (=ei-sääntökuntalaisena) oli pitkään arvostetuin 1200-luvun teologeista Sentenssiluennot teologian opinto-ohjelman keskukseen (aamuluennot) oppilaat kokosivat myöhemmin teoksen Summa Halensis 22
Aleksander Halesilainen Bonaventura Sentenssiluennot kehitti Sentenssien systematiikkaa jaksot (distinctio) kirjojen ja lukujen lisäksi sisällysluettelot kehitti Lombarduksen käyttämää kvestio-metodia: kysymys, teesi, vastaväitteet, vastaukset sekulaarin sentenssiluennoinnin huipentuma fransiskaaniteologian alku (1236 alkaen) = fransiskaaneille oppituoli 23 Aleksander Halesilainen Bonaventura Teologia Jumala on teologian subjekti : aihe ja ilmoittaja Jumalaa tarkastellaan ihmisen (pelastuksen) näkökulmasta kaikki lähtee Jumalasta (luominen) ja palaa Jumalaan (uudelleen luominen, pelastus) ei kuitenkaan panteismia luotuja tarkastellaan Jumalan näkökulmasta, luomuksina 24
Aleksander Halesilainen Bonaventura Persoonan käsite Persoona on järjellisessä luonnossa oleva, yhteiseksi tulematon (incommunicabilis) oleminen (existentia). Richard Pyhä-Victorilainen ihminen, enkeli, Isä, Poika, Pyhä Henki 25 Aleksander Halesilainen Bonaventura Halesilainen persoonasta Persoona on yksilö, sikäli kuin tämä erottuu arvokkuuteensa kuuluvan ominaisuuden kautta. Summa Halensis persoonan tekee persoonaksi ominaispiirre: kyky vapaaseen toimintaan moraalinen merkitys persoonalle moderni käsitys yksilöllisyydestä vasta muotoutumassa 26
Aleksander Halesilainen Bonaventura Omatunto synderesis, omantunnon kipinä välttää pahaa, pyrkii hyvään synnynnäinen kyky erehtymätön conscientia, omatunto harkintaa oikeasta ja väärästä voi erehtyä sekä järkeen että tahtoon liittyviä kykyjä 27 Aleksander Halesilainen Bonaventura Voluntarismi ja usko tahdon keskeisyys (voluntarismi) usko = ymmärtäminen + tahdon liike objektiivinen usko: quod creditur (jota uskotaan) subjektiivinen usko: fides qua creditur (usko, jolla uskotaan) kohde: korkein hyvä, Jumala 28
Aleksander Halesilainen Bonaventura Halesilaisen vaikutus teoksia (erit. Summa Halesiana) luettiin pitkään fransiskaanien keskuudessa Augustinuksen suuri merkitys, Anselmin kautta tulkittuna Aristoteleen käyttö teologiassa 29 Bonaventura (k. 1274) Giovanni di Fidanza Halesilaisen oppilas Pariisissa fransiskaanien ministerikenraali, kardinaali teoksia: Sentenssikommentaari, Sielun matka Jumalaan (on suom.), Fransiskuksen legendat (suom. Pyhä Fransiskus ja Rouva Köyhyys)
Aleksander Halesilainen Bonaventura Teologia ja filosofia keskustelut teologian tieteellisyydestä ja filosofian itsenäisyydestä esim. Aristoteleen mukaan maailma on ollut ikuisesti erottelu: varma tieto / uskoon perustuva tieto (cognitio, tunteminen, viisaus) Jumala ilmoittaa itsensä luonnon ja Raamatun kirjojen kautta 31 Aleksander Halesilainen Bonaventura Jumalan ja maailman tunteminen kaikki tieto syvimmiltään alkukuvina Jumalan mielessä inhimillinen tieto on pääsemistä osalliseksi Jumalan valosta luonnollisesti tai armon kautta Pyhä Henki ja nöyryys ymmärtämisen avaimina filosofia tarvitsee teologiaa ja päinvastoin 32
Aleksander Halesilainen Bonaventura Kristuksen merkitys inkarnaation syynä enemmän Jumalan hyväntahtoisuus ja luomisen täydellistäminen kuin syntiinlankeemuksen korjaaminen Kristus tuli ihmisen lähimmäiseksi, veljeksi, ystäväksi ja opettajaksi Anselmin sovitusoppi : sovitusuhri Jumalan kunnian palauttamiseksi painotus asianmukaisuudessa (convenientia), ei tietyn sovituksen tavan välttämättömyydessä 33 Aleksander Halesilainen Bonaventura Kolminaisuusopin perinteet kolminaisuus on jakamaton, ei koostu osista miten persoonat eroavat toisistaan (erityispiirteet)? dominikaaninen perinne: persoonien keskinäiset suhteet (relaatiot: Isän isyys jne.) fransiskaaninen perinne: persoonien emanaatiot (=lähtemiset: syntyminen jne.) 34
Aleksander Halesilainen Bonaventura Relaatiomalli 1. Isää määrittää isyys ja Hengen lähettäjänä oleminen 2. Poikaa määrittää poikana oleminen ja Hengen lähettäjänä oleminen 3. Henkeä määrittää Isän ja Pojan lähettämänä oleminen suhteiden vastaparit: isyys poikana oleminen jne. Isä ei kenestäkään, Poika yhdestä, Pyhä Henki kahdesta 35 Aleksander Halesilainen Bonaventura Emanaatiomalli 1. Isä ei tule kenestäkään 2. Poika syntyy Isästä luonnostaan / Isän ymmärryksestä 3. Isä ja Poika henkäisevät Pyhän Hengen tahtomalla Jumalan psykologia korostuu Pojan syntymä ja Hengen lähteminen eroaisivat ilman Filioque-oppiakin 36
Aleksander Halesilainen Bonaventura Bonaventura ja mallit ihmisen näkökulmasta Kolminaisuuden persoonat näyttävät eroavan emanaatioiden kautta itsessään persoonat eroavat toisistaan relaatioina taustalla Jumalan jakamattomuus, jota suhteessa oleminen ei vaaranna 37 Aleksander Halesilainen Bonaventura Bonaventura fransiskaanisen perinteen aloittajana fransiskaaninen painotus: Isä on isä, koska hän synnyttää Pojan synnyttäminen edeltää (loogisesti, ei ajallisesti) isyyttä ja poikana olemista Poika syntyy syntymättömästä alku-isästä, joka tulee varsinaisesti Isäksi vasta synnytettyään Pojan Tuomas Akvinolainen (dominikaaninen perinne) tässä eri mieltä 38
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen 3. Dominikaaniteologia: Albert Suuri (k. 1280) 39 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Elämä syntynyt Schwabenissa, Saksassa opetti dominikaanina teologiaa Pariisissa ja Kölnissä Regensburgin piispa luennoi laajasti Aristotelesta kommentaarit doctor universalis (yleisopettaja) 40
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Albert ja Aristoteles Albertin opiskeluaikana Aristoteleen luennointia vielä rajoitettiin Kölniin tultuaan alkoi luennoida ja kirjoittaa kommentaareja Aristoteleeseen dominikaanien opetusohjelman arkkitehti vähintään yksi kommentaari kaikkiin Aristoteleen teoksiin myös muihin tärkeisiin oppikirjoihin 41 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Albert ja teologia kommentaarit Raamattuun ja Sentensseihin kommentaari Pseudo-Dionysioksen teoksiin Summa theologiae Summa de creaturis (teologiaa/filosofiaa) 42
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Albert ja arabit Avicenna (Ibn Sina), Averroes (Ibn Rushd), Al-Ghazali, Al-Farabi keskustelu arabifilosofien ja muiden käsitysten kanssa Aristoteleen filosofian aukkokohdista ymmärsi edeltäjiään paremmin arabifilosofien ajatuksia merkittävä arabifilosofian välittäjä länteen 43 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Luonnontiede Albertin luonnonfilosofian kommentaarit käytössä 1500-l asti esim. fysiikka, meteorologia, geologia, eläinoppi jne. 44
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Fakulteettipsykologia Avicennan (k. 1037 Persiassa) kehittämä jo ennen Albertia, mutta Albert merkittävä kehittäjä psykkiset ilmiöt sielun hierarkkisesti jaottuvien kykyjen (fakulteettien) aktualisaatioita länsimaisen psykologian perusta moderniin tieteelliseen psykologiaan asti 45 Sielun kyvyt järkisielu sielu aistisielu kasvisielu { järki tahto ulkoiset aistit sisäiset aistit aistihalut { ravitseminen { näkö { kuulo jne. yhteisaisti { mielikuvitus halu jne. into jne.
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Teologia ja tieteet usko, toivo, rakkaus ym. asettuvat psykologisiin puitteisiin järkeen ja tahtoon yliluonnollisesti vuodatettuja habituksia habitus = sielullisen toiminnan lähtökohta, ei kuitenkaan olemukseen kuuluva kyky Uskon ja moraalin asioissa tulee luottaa enemmän Augustinukseen kuin filosofeihin, silloin kun nämä ovat eri mieltä. Lääketieteessä luotan kuitenkin enemmän Galenoksen ja Hippokrateen näkemyksiin. 47 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Tuomas Akvinolainen (k. 1274) 48
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Elämä italialainen Albertin oppilas Pariisissa ja siirtyi tämän mukana Kölniin palasi Pariisiin opettajaksi vaikutusvaltaisin keskiajan filosofeista ja teologeista: Pyhä opettaja (doctor sanctus) tai Enkeliopettaja (doctor angelicus) paavi Leo XIII suositteli 1879 49 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Teologiset teokset Sentenssikommentaarit, keskustelukysymyksiä (Quaestiones disputatae), evankeliumikommentaari (Catena aurea) pääteokset: kaksi Summaa Summa contra Gentiles (pakanoita vastaan): tarkoituksena tutkia järjen avulla Jumalaa koskevia asioita siinä määrin kuin järki voi niitä tutkia sama periaate teoksessa Summa theologiae 50
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Teologiasta vastusti ankarasti kahden totuuden oppia (=filosofian ja teologian erilliset totuudet) teologia on tiedettä, mutta vain koska maallinen teologia on taivaallisen alalaji (subalternatiivinen tiede) maallinen teologia on tiedettä vaikka se perustuukin uskonlauseisiin 51 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Jumala ja maailma Luojan ja luodun, syyn ja seurauksen välillä oltava jokin samankaltaisuus olemisen analogia (analogia entis) esim. Jumala on luotujen isä jotain samaa kuin maallisen isän suhteessa lapsiin erilaisuus on samankaltaisuutta suurempi analogia on Jumalan tuntemisen perusta 52
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Ihmisen alkuvanhurskaus ihminen luotiin ennen lankeemusta yleisen armon tilaan, Jumalan kuvaksi Jumalan erityinen armo antoi lisälahjan Jumalan kaltaisuus Jumalan kaltaisuus = suuntautuminen Jumalaan korkeimpana hyvänä lankeemuksessa kaltaisuus kadotettiin, kuva jäi armo ei kumoa luontoa, vaan täydellistää sen 53 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Vanhurskauttaminen Jumalan edeltävä armo kaiken lähteenä ilmaiseksi annettu armo tekee ihmisen arvolliseksi ihmisestä tulee ansiollinen vastaanottamaan pyhittävä armo ansio perustuu armon jakamaan Kristuksen sovitustyöhön ihmisen tahdon tulee olla mukana myötävaikuttamassa 54
Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Usko ja rakkaus vanhurskauttavan uskon tulee olla rakkauden muovaamaa uskoa pelkkä usko on vain totenapitämistä armo kääntää ihmisen tahdon kohti Jumalaa = rakkaus 55 Albert Suuri Tuomas Akvinolainen Hyveet hyve on kyky toimia hyvin usko, toivo ja rakkaus = teologiset hyveet yliluonnollista onnellisuutta varten hankitut hyveet: luonnollinen onnellisuus päähyve: käytännöllinen järkevyys kardinaalihyveet: oikeudenmukaisuus, rohkeus, kohtuus, lempeys teologiset vuodatetaan, luonnolliset syntyvät hyveellisistä teoista moraaliharkinta, lait, omatunto 56
Elämä Filosofia Teologia 4. Johannes Duns Scotus (k. 1308) 57 Elämä Filosofia Teologia Elämä Skotlannista fransiskaani, opiskeli Oxfordissa ja Pariisissa opetti pari vuotta Pariisissa ja vähän aikaa Kölnissä doctor subtilis (terävä/hienosyinen opettaja) 58
Elämä Filosofia Teologia Pääteokset Aristoteles-kommentaarit Sentenssikommentaarit valikoima 1. kirjasta suomennettu (Jumalan tunnettavuudesta ja muita kirjoituksia, suom. Toivo Holopainen) 59 Elämä Filosofia Teologia Metafysiikan luonne metafysiikka on tiedettä olevasta olevana mitä olemassaolo itsessään on? ei vain filosofista pohdintaa ensimmäisestä olevasta, Jumalasta Jumalan pohtiminen on kuitenkin metafysiikan huipentuma oleva tarkoittaa aina samaa, sekä Jumalasta että luoduista puhuttaessa ei analoginen käsite kuten Akvinolaisella tyhjä käsite: se mikä on olemassa ensimmäisen olevan (Jumalan) olemassaolo voidaan todistaa metafysiikassa 60
Elämä Filosofia Teologia Yksilöllisyys Akvinolainen: kun yleinen (esim. ihmisyys) toteutuu yksittäisessä materiaalisessa oliossa, syntyy yksilö (ihminen) Scotus: olion yksilöllisyyden saa aikaan ominaisuus nimeltä yksilöluonto eli tämyys (haecceitas) enkelioppi: Tuomaalla jokainen enkeli on välttämättä eri lajia materiaalittomat oliot eivät voi erota toisistaan yksilöinä Scotus: jokainen muoto (esim. sielu) on yksilöllinen tämyyden perusteella kaikki tieto koskee alunperin yksilöolioita, joista yleiskäsitteet johdetaan 61 Elämä Filosofia Teologia Jumalatodistukset Jumalan olemassaolo ja jopa kolminaisuus voidaan todistaa järjellä on olemassa täydellinen olio/olento Jumala on täydellinen järkevä ja tahtova olio tällaisella voi olla täsmälleen kaksi täydellistä toimintaa täydellinen ymmärtäminen täydellinen rakastaminen näistä seuraavat täsmälleen kolme asiaa: yksi alku joka ei ole peräisin mistään yksi ymmärrys yksi rakkaus huom. fransiskaaninen traditio 62
Elämä Filosofia Teologia Persoonien erottaminen miten Kolminaisuuden persoonat eroavat toisistaan? Akvinolainen: Jumalassa ei ole reaalisia eroja, joten erot persoonien välillä ovat rationaalisia (järjen tekemiä eroja) Scotus: reaalisen ja rationaalisen välillä on kolmas laji, formaalinen ero perustuu eroon oliossa itsessään, mutta ei varsinaisesti jaa sitä osiin kaikissa olioissa tällaisia eroja, esim. ero ihmisyyden ja tämyyden välillä 63 Elämä Filosofia Teologia Laki ja moraali mikä on moraalisesti hyvää? Scotus: järki kertoo, mitkä teot ovat oikeita kullekin toimijalle kussakin olosuhteissa näitä tekoja tulee tehdä (hyvää on tehtävä, pahaa vältettävä) joidenkin tekojen suhteen riittää, että Jumala käskee tehdä niitä esim. syntien tunnustaminen; syömiskielto Aadamille ja Eevalle 64
Elämä Filosofia Teologia Luonnollisen moraalilain etiikkaa Jumala ei voi käskeä mitä vain esim. Jumala ei voi käskeä vihaamaan itseään Jumalan tahto ei voi olla ristiriidassa hänen olemuksensa kanssa varsinainen luonnollinen moraalilaki Jumalan olemuksesta (korkein hyvä) johdetut moraalinormit (rakasta Jumalaa yli kaiken + dekalogin 1. ja 2. käsky) luonnollinen moraalilaki laajassa mielessä edellisistä välittömästi seuraavat ja niiden kanssa yhtäpitävät normit esim. 10 käskyn toinen taulu (3.-10. käskyt) näiden suhteen Jumala voisi käskeä toisinkin 65 Elämä Filosofia Teologia Ihmisen tahto tahto radikaalisti vapaa valitsemaan ristiriitaisten vaihtoehtojen välillä tahto voi kullakin hetkellä valita useiden mahdollisuuksien välillä epä-aristotelinen käsitys tahdon vapaudesta 66
Elämä Filosofia Teologia Tahdon vapaus kaksi pyrkimystä pyrkimys onnellisuuteen päämääränä, hyvään sikäli kuin se auttaa omaan onnellisuuteen pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, hyvään sen itsensä vuoksi voi olla ristiriidassa edellisen kanssa Jumalan voi käskeä jotain, joka on yksilön onnellisuuden kanssa ristiriidassa tahto on vapaa vain, jos se ei ole sidottu luonnon välttämättömyyksiin (esim. onnellisuuden tavoittelu) järki antaa vaihtoehdot, mutta tahtomisen syy on perimmältään vain tahto itse 67 Elämä Filosofia Teologia Ansiot Jumalan edessä Jumala on vapaasti päättänyt, että ihminen tulla ansiolliseksi hengellisessä mielessä ihmisen teot eivät tuota Jumalalle velvollisuutta palkita teon ja palkkion välillä on kuitenkin jokin suhde 68
Elämä Filosofia Teologia Pelastuksen ansaitseminen? mikään ihmisen teko ei yksin riitä vanhurskauttamiseen kasteen armoa ei voi ansaita, perustuu yksin Kristuksen ansioon paluussa kasteen armoon (rippi) katumus on välttämätöntä tätäkin kutsutaan ansioksi, mutta vain koska ihminen on yhteistyössä Kristuksen kanssa eräät vanhurskaan teot riittävät ansaitsemaan ikuisen elämän vanhurskaat voivat ansaita myös armon lisääntymistä teoillaan 69 Elämä Filosofia Teologia Jumalan rakastaminen ihminen voi rakastaa Jumalaa luonnostaan jopa yli kaiken ei riitä vanhurskauttamisen ansioksi riittää kuitenkin edellytykseksi, jolla Jumala vuodattaa armonsa 70
Elämä Filosofia Teologia Maria doctor Marianus, Maria-opettaja Scotus: oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä (conceptio immaculata) myös Maria oli syntynyt ilman perisyntiä Akvinolainen oli vastustanut oppia luonnollisesti syntynyt syntyy perisynnissä tarvitsiko Maria pelastusta synnistä? opista tuli vuosisatojen kuluessa vähitellen Roomalaiskatolisen kirkon virallinen oppi paavi Pius IX 1854 71 Elämä Filosofia Teologia Jälkivaikutus 1500-luvun alussa skotismi tomismin ohella via antiquan keskeisin koulukunta 1500-luvulla skotismin ja tomismin synteesi alkoi hallita katolisen reformaation teologiaa esim. jesuiittateologia skotismi sisältönä, tomismi ulkokuorena 1500-1700-l skotismin kulta-aikaa 72
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa 5. Mystiikan teologia mystiikkaa vaikea määritellä oma teologianhistoriallinen traditionsa lähteenä mm. Ps.-Dionysios (Mystisestä teologiasta), uusplatonismi määrätynlainen käsitteistö erityisiin hengellisiin kokemuksiin tähtäävät tekniikat pyrkimys kokea yhdistyminen jumalallisen kanssa jne. kristillisessä kontekstissa oman yrittämisen ajatus ongelmallinen kokemusta ja tietoisuutta Jumalan välittömästä läsnäolosta 73 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Mystiikan tutkimus varsinkin 1900-l alkupuolella nähty vastakkaisuus mystinen (kokemuksellinen) skolastinen (opillinen) toisaalta: mystiikka usein opillisella perustalla samoin on nähty ero: katolinen (mystinen) protestanttinen (ei-mystinen) toisaalta: protestanttinenkin reformaatio liittyy usein mystiikan perinteisiin 2000-l tultaessa mystiikka on nähty enemmän eräänä kristillisen hengellisyyden (spiritualiteetin) ilmenemismuotona 74
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Mystiikan teologian klassikkoja mm. Ps. Dionysios Areiopagita, Augustinus, Gregorius Suuri mm. Bernard Clairvauxlainen (esim. morsiusmystiikka), Hildegard Bingeniläinen, Pyhä Birgitta, Franciscus Assisilainen, Bonaventura dominikaanimystiikka (Eckhart, Tauler), devotio moderna (Tuomas Kempiläinen), karmeliittamystiikka (Ristin Johannes, Jeesuksen Teresa) 75 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Mestari Eckhart (k. 1327/28) Eckhart von Hochheim, Saksan Thüringenistä dominikaani, opiskeli Kölnissä ja Pariisissa korkeissa asemissa sääntökunnassa syytökset harhaoppisuudesta paavin bulla 1329 tuomitsi 17 + 11 lauselmaa 76
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Teoksia latinankielisiä: saarnoja, kvestioita, Opus tripartitum (keskeneräinen) dominikaanista teologiaa (Albert, Akvinolainen) saksankielisiä: saarnoja, opetuspuheita keskiyläsaksan kielen klassikko, hartauskirjallisuutta suomennoksia: Sielun syvyys, Jumalallisen lohdutuksen kirja 77 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Dominikaanista olemusmystiikkaa Albert Suuri, Dietrich Freibergiläinen (dominikaaneja) käsitys aktiivisesta ymmärryksestä (intellectus agens) ymmärtämisen korkein aste on se, kun ymmärrys käsittää yhdellä kertaa oman alkuperänsä Jumalassa oman olemuksensa ja kaiken olemassaolevan Jumalan näkökulmasta Eckhart: kun inhimillinen ymmärrys käsittää sen miten Jumala ymmärtää, se ymmärtää myös koko luomakunnan Jumalan kautta inhimillisen ymmärryksen tulee palata omaan lähtökohtaansa, joka on Jumala 78
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Ymmärtäminen ja oleminen Jumalassa Minusta ei nykyään näytä siltä, että Jumala ymmärtää, koska hän on, vaan koska hän ymmärtää, hän on. Jumala on ymmärrys ja ymmärtäminen ja hänen olemisensa perusta on juuri hänen ymmärtämisensä. Eckhart, Pariisilaiset kysymykset (n. 1302) ymmärtäminen on sopiva ilmiö kuvaamaan Jumalassa olevaa moninaisuutta ykseydessä ymmärtävä, ymmärrystapahtuma ja ymmärryksen kohde 79 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Irtautuminen luoduista irrottautuminen materiaalisesta luomakunnasta inhimillisen järjen käyttämien käsitteiden tuolle puolen käsitteellisen ajattelun rajallisuus itseyden kieltäminen omaan itseen keskittyneisyyden sielun astuminen pimeyteen, ei-mihinkään 80
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Sielun pohja perustan mystiikkaa Jumala kohdataan sielun pohjassa ei varsinaisesti enää ihmistä pohjaton pohja, syvyys 81 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Jumalan Pojan syntymä ykseydestä ulosvirtaaminen ja paluu ykseyteen (uusplatonismi) Isän Poika syntyy kolmella tavalla ikuisuudessa Marian pojaksi ruumiillisesti uskovan sielussa hengellisesti 82
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Hengellinen syntymä sielu yhdistyy siinä syntyvään Kristukseen hengellisen syntymän kautta sielu palaa Isän luo jumalallisten persoonien moneuden kautta paluu Jumalan ykseyteen Eckhartin näkemys sielun ja Jumalan Pojan olemuksellisesta ykseydestä julistettiin 1329 harhaoppiseksi ykseys on kuin ehtoollisleivän ja Kristuksen ruumiin ykseys 83 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Eckhartin jälkivaikutus oppilas Johannes Tauler, muita mm. Heinrich Suso, Nikolaus Cusanus Taulerin saarnat tärkeitä Lutherille ja Andreas Karlstadtille näiden joukossa oli Eckhartin saarnoja 1400-l mystiikan kautta laaja vaikutus mm. protestanttiseen hengellisyyteen (mm. Johann Arndt) 84
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Maallikko -mystiikkaa mystiikan merkkihenkilöissä muitakin kuin oppineita usein askeetteja, munkkeja, sääntökuntien jäseniä käytännön kristillinen elämä, hartauskirjallisuutta 85 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Juliana Norwichlainen (k. 1416?) Britanniassa 1300-l lopulla anachorete=askeettinen erakko usein sairaana, näyt teosten perustana kunnioitettu teologi sekä roomalaiskatolisuudessa että anglikaanikirkossa 86
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Teologiaa näkyjen tulkintaa vaikeat teologiset teemat yksikertaiselle kielelle kolminaisuusoppi ja Marian kunnioitus kaikkialla läsnä 87 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Jumala ja ihminen ihmisen olemus ja kolminaisuus nivouvat yhteen Jumalan hyvyys pitää kaiken koossa Kristus äitinä 88
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Jeesuksen Teresa (k. 1582) Avilan Teresa, kotoisin Espanjan Kastiliasta karmeliitta (kontemplatiivinen, sanaton rukous) karmeliittasääntökunnan uudistaja työtoverina Ristin Johannes (k. 1591) 89 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Teoksia Sisäinen linna Elämäni (omaelämäkerta) em. suomennettu lisäksi teos Camino del Perfección (Täydellisyyden tie) 90
Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa Teologiaa opetus rukouksesta, huipentuu sanattomaan rukoukseen Jumalan rakkaus synnyttää ihmisen vastarakkauden antautuminen Jumalan rakkaudelle ei ole helppoa ja luontaista ihmissielun analyysi 91 Yleistä Eckhart Maallikkomystiikkaa 92
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen 6. 1300-1400 luvun teologiaa 1500-l alussa: via antiqua / via moderna yliopistofilosofian ja -teologian keskeinen koulukuntajako eroja: auktoriteetit via antiqualla: Albert + albertistit tai Akvinolainen + tomistit tai Scotus + skotistit tai näiden yhdistelmiä via modernalla: edelliset + Ockham ym. 1300-1400 teologeja/filosofeja 93 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen William Ockham (k. 1347/9) fransiskaani Britanniasta opiskeli Oxfordissa, siirrettiin Lontooseen kunnioitettu aloittelija (venerabilis inceptor) = ei ollut teologian maisteri 1400-luvulla: via modernan kunnioitettu aloittaja lähetettiin Avignoniin harhaoppisuussyytösten vuoksi mukana kiistoissa köyhyydestä (omistivatko Kristus ja apostolit mitään?) pakeni Müncheniin 94
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Teokset filosofiset teokset Summa logicae (Logiikan summa), Aristoteles-kommentaareja jne. teologiset teokset Sentenssikommentaarit, kirjoitukset ehtoollisesta, sekalaisia kysymyksiä poliittiset teokset paavin vallasta jne. 95 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Konseptualismi filosofian painopiste logiikassa ja kieliteoriassa irtaantuminen realismista (esim. Akvinolainen) käsitteet keskeisessä asemassa (konseptualismi) käsite=ihmisyksilön mielen toiminto, jolla asia ymmärretään maailmassa on olemassa vain yksilösubstansseja (esim. yksittäiset ihmiset) yksilökvaliteetteja (esim. kiven valkoisuus) yleiskäsite (esim. ihmisyys) mielen toiminto, joka viittaa kaikkiin yksittäisiin ihmisiin 96
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Ockhamin partaveitsi? ei tule olettaa useampia olioita kuin on välttämätöntä ontologinen säästäväisyysperiaate Ockhamilta itseltään ei löydy tällaista muotoilua hän ei myöskään ajattele, että olion olemassaolon olettamiseen tulisi olla välttämätön syy vain Jumala on välttämättä olemassa Ockham: minkään olemassaoloa ei tulisi olettaa ilman että on riittävää perustetta... itsestään selvänä totuutena aistihavainnon kautta Raamatusta 97 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Usko ja tieto kritiikki Jumalan olemassaolon todistuksia vastaan ei täysin hylkää Jumalan ominaisuuksia, kolminaisuutta ym. ei voi kuitenkaan todistaa ilman ilmoitusta 98
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Gregorius Riminiläinen (k. 1358) augustinolaiseremiittien sääntökunnan jäsen opiskeli ja opetti Pariisissa elämänsä lopulla sääntökunnan johtajana erinomainen Augustinuksen teosten tuntija 99 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Kolminaisuusoppi 1300-luvulla vastareaktio Akvinolaisen, Bonaventuran ja Scotuksen tavalle lähestyä kolminaisuusoppia yksinkertaisuuden ja ykseyden korostus, erottelujen välttäminen kolminaisuuden mysteeriluonne korostuu käsitteellisen määrittelyn sijaan näkyy mm. Ockhamilla (esim. Scotuksen formaalidistinktion hylkääminen) 100
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Persoonien erottaminen 1200-l teologia (+ Scotus): persoonat eroavat toisistaan ominaispiirteidensä kautta isänä oleminen, Poikana oleminen, synnyttäminen, lähettäminen jne. Gregorius: persoonat eivät eroa minkään ominaispiirteen kautta persoonat eroavat vain itsensä kautta ei mitään selitystä sille mikä erottaa persoonan toisesta persoonat ovat täysin yksinkertaisia, eivätkä koostu mistään ominaisuuksista kolminaisuudessa ei ole muita erotteluja kuin yhden olemuksen ja kolmen persoonan erot edes suhteet tai lähtemiset eivät erota (esim. Poika yhdestä, Henki kahdesta) 101 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Fideismi Gregoriuksen kolminaisuusoppi esimerkkinä 1300-l fideismistä usko ensisijaista suhteessa järkeen ykseyden ja kolminaisuuden eroa ei pidä selittää rationaalisesti on vain uskottava ilmoituksen perusteella, että Jumala on yksi olemus kolmessa persoonassa, jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki vastareaktiota Scotuksen ja muiden filosofiselle tyylille 102
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Pierre d Ailly (k. 1420) Cambrain kardinaali sekulaariteologi, opetti Pariisissa oppilaana mm. Jean Gerson tärkeä henkilö Konstanzin kirkolliskokouksessa (1414-18), joka lopetti lännen kirkon hajaannuksen 103 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Kolminaisuudesta seurasi pitkälti Ockhamia D Ailly: Gregoriuksen näkemys melkein harhaoppinen paluu Akvinolaiseen: persoonat eroavat sillä, että Isä ei kenestäkään, Poika yhdestä, Henki kahdesta Filioque tärkeä persoonien erottamisessa kehitti myös logiikan käyttöä kolminaisuusopissa 104
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Kirkolliskokousten arvovalta kannatti konsiliarismia kirkolliskokoukset paavin yläpuolella mm. transsubstantiaatio (ehtoollisessa) ei filosofisesti välttämätön oppi filosofisesti yksinkertaisempaa olisi ajatella, että ehtoollisessa leivän ja viinin olemukset säilyvät eivätkä muutu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi perustuu vain kirkolliskokouksen arvovallalle fideistinen piirre, uskon ensisijaisuus 105 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Gabriel Biel (k. 1495) via moderna -teologian professori Tübingenissä mukana myös devotio moderna -uudistusliikkeessä teoksia: Sentenssikommentaari, kommentaari ehtoollisrukoukseen, saarnoja Luther tunsi ja otti kantaa Bielin teologiaan 106
Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Teologian lähteitä Sentenssikommentaari lyhennelmä Ockhamista käyttää myös mm. Gregorius Riminiläistä, Pierre d Aillyä loppupuolella myös laajasti mm. Bonaventuraa ja Scotusta 107 Johdanto Ockham Ockhamin jälkeen Armo-oppia ihminen voi tuntea omantuntonsa avulla sen mikä on oikein Jumalan edessä tahto on vapaa hyvään tai pahaan moraalinen vastuu useimmiten tosin taipuvainen pahaan ihminen voi luonnostaan rakastaa Jumalaa hänen itsensä vuoksi (Scotukselta) = facere quod in se est ( tehdä se mitä voi ), tämä ihmiseltä vaaditaan Jumalan edessä näin tekevältä Jumala ei kiellä armoaan liittoajatuksen korostuminen: Jumalan asetus, lupaus, liitto 108
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku 7. Luterilaisen teologian alkuvaiheet nuori Luther myöhäiskeskiajan ja reformaation teologian välissä kirkkoisät, luostariteologia, uudemmat sääntökunnat, via antiqua/moderna, mystiikka Raamattu ja humanismi 109 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Lutherin (k. 1546) elämä syntyi 1483 Eislebenissä 1501 aloittaa opinnot Erfurtin yliopistossa filosofian opetus via modernan mukaan humanismin keskus 110
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Teologian alku 1505 valmistuu filosofian maisteriksi, liittyy augustinolaiseremiittien sääntökuntaan teologian opintoja lähinnä Erfurtissa luennoi Augustinusta humanismi, via moderna (mm. anti-skotismi) ja augustinolaisuus luennoi Lombarduksen Sentenssejä painotus: via moderna ja Augustinus 111 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Lutherin varhaisin teologia lähellä Gabriel Bieliä filosofianopettajat Bartholomaeus Arnoldi (Usingen) ja Jodocus Trutfetter edustivat tätä Lutherilla vahvasti humanistinen ote paluu lähteisiin (ad fontes) Raamattu, Augustinus, Lombardus 112
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Luther, Augustinus ja Lombardus Vaikka olen ollut sitä mieltä, että filosofialta ryöstettyjä saaliita ei tule täysin hylätä, sikäli kun ne sopivat yhteen pyhän teologian kanssa, minua kuitenkin miellyttää suuresti sentenssien maisterin [Petrus Lombarduksen] viisas itsehillintä ja tahraton puhtaus. Hän nojaa kaikissa asioissa kirkon valoihin ja erityisesti Augustinukseen, joka on sen valovoimaisin tähti ja jota ei koskaan riittävästi ylistetä. Jopa niin, että hän saa filosofien vaivalla tutkimat, mutta heille vielä tuntemattomat asiat näyttämään epäilyttäviltä... 113 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Edelleen filosofeista...mihin näiden piikkipensaiden, ulkokuorien ja lähes vitsien tutkiminen johtaa paitsi siihen, että rakennetaan valheen labyrinttejä, joista ei ole paluuta tai kaivetaan hiekkaan käytäviä; sanoakseni asian vielä ilmaisuvoimaisemmin: se on Sisyfoksen kiven vierittämistä ja Iksionin pyörän kääntämistä. Koska tulevat mielipiteet ja riidanhaluiset puolueet loppumaan? 114
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Jatkuu Maailma on täynnä Krysippoksia, jopa kimairoja ja hydroja! Runoilijat eivät voisi keksiä mitään näitä hirviöitä osuvampaa tai huvittavampaa pilkatessaan noiden filosofien kiistoja, riitoja ja koulukuntia: ne ovat samalla kertaa sekä naurettavia että asiantuntevia sivistyneessä terävyydessään. Rakasta siis nuhteettomia, uskollisia ja puhtaita kirjoittajia tai jos on välttämätöntä, tutustu vain yleistiedon vuoksi näihin filosofeihin eli mielipiteitä täynnä oleviin epäilijöihin. 115 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Varhaisen teologian piirteitä Bielillä samanlaista epäluuloa filosofeja kohtaan ei kuitenkaan rohkaise itsenäiseen Raamatun lukuun, vaan suosittelee Sentenssien kommentaattoreita Luther vertaa Lombardusta ja Augustinusta tutki tähän aikaan myös Ockhamia, paranteli käsikirjoitusten perusteella painetun tekstin luotettavuutta 116
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Jumala-oppi korostaa kolminaisuuden mysteeriluonnetta, mutta käyttää via modernan filosofista käsitteistöä Biel ja Pierre d Ailly vahva luottamus kirkolliskokousten auktoriteettiin (vrt. d Ailly) Scotuksen kolminaisuusopin kritiikkiä (via moderna) 117 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Perisyntioppi synti on perimmiltään olemisen puutetta (Augustinus) konkupiskenssi alkuvanhurskauden puuttumista, syyllisyyttä, tottelevaisuuden puuttumista (=perisynti, poistuu kasteessa) vääristynyt halu, liha henkeä vastaan (säilyy kastetuissa, ei varsinaisesti syntiä) 118
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Rakkaus ja Pyhä Henki Luther pitää hyvänä Lombarduksen näkemystä siitä, että uskovissa asuva jumalallinen rakkaus on Pyhä Henki itse yleinen käsitys = Pyhä Henki synnyttää rakkauden meissä (rakkauden habitus), mutta ei ole itse meissä oleva rakkaus Luther: haiskahtaa liikaa Aristoteleen filosofialta ei kuitenkaan halua kiistää yleistä käsitystä, koska se on kirkon kanta (vrt. Pierre d Ailly) 119 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Wittenberg 1511 Wittenbergiin augustinolaisten teologian professoriksi ensimmäiset luennot psalmeista 1513-15 teologian professorien tehtävänä Raamatun luennointi 120
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Wittenbergin yliopisto perustettiin 1502 (Universitas Leucorea = valkoisen vuoren yliopisto) kolme virallista koulukuntaa via Thomae (tomismi) via Scoti (skotismi) via Gregorii/Guilelmi (Gregorius/Ockham = via moderna) tomismi hallitsevana, via modernaa ei juuri ollut 121 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Augustinolaisuutta ja tomismia Johann Staupitz, ensimmäinen augustinolaisteologian professori Tübingenistä, tärkeä teologisen tdk:n perustamisessa Lutherin esimies, kutsui tämän Erfurtista predestinaatio-oppi tärkeä sielunhoitoon keskittyvää hurskausteologiaa Andreas Bodenstein (Karlstadt) nuori tomistisen teologian professori Kölnin tomistien opissa Wittenbergin tomismilla läheiset suhteet Leipzigiin ja Kölniin 122
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Psalmiluentojen teologiaa mm. Bernard Clairvauxlainen lähteenä raamatuntulkinnan quadriga-malli kirjaimellinen allegorinen anagoginen (eskatologinen) tropologinen (moraalinen) Kristus psalmien keskuksena yksin Kristus (solum propter Christum) 123 Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Armo-oppi Bielin vaikutus vielä vahva liittoteologia ihminen tekee voitavansa Jumala on luvannut antaa armonsa nöyryys keskeistä 124
Johdanto Erfurtin teologia Wittenbergin teologian alku Mystiikan teologiaa? ei-miksikään tuleminen Jumalan edessä kääntyminen pois maallisista, kohti salattua Jumalaa kokemus ahdistusten kokeminen tekee teologin omaa: intentensiivinen Jumalan vihan/rakkauden läsnäolon kokemus kiinnostus mystiikkaan vain syveni: luennot Taulerista 1515/16 125
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista 8. Skolastiikan kritiikki luterilaisen ja katolisen reformaation ristiriidat kehittyivät Lutherin myöhäiskeskiajan teologiaan ( skolastiikka ) kohdistuvan kritiikin pohjalta reformoitu traditio omaksui suuren osan luterilaista kritiikkiä 127 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Alku: Roomalaiskirjeen luennot Lutherin irtiotto teologisesta taustastaan alkoi luennoissa Roomalaiskirjeestä Augustinuksen myöhäisteosten (esim. Henki ja kirjain) antipelagiolainen armo-oppi kritiikki myöhäiskeskiajan armo-oppia (erit. Biel) kohtaan yksin armosta (sola gratia) Lutherin ajatukset levisivät oppineiden pariin Wittenbergissä myös vastareaktio luentojen teksti löydettiin uudelleen vasta 1900-luvun alussa 128
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Jatko: disputaatiot Luther laajensi kritiikkiään mm. disputaatioissa (väittelyissä) 1516-17 kulminaatiopisteenä disputaatio Skolastista teologiaa vastaan 1517 Karlstadtilla vastaava teesikokoelma, keskittyi tomisteihin jatkoi vielä Heidelbergin disputaatiossa 1518 augustinolaiseremiittien kokoontuminen 129 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Lähtökohta: Aristoteles Aristoteleen filosofia on turmellut teologian ihmisen luonnollinen pyrkimys hyvään? hyvää tekemällä tullaan hyviksi? logiikka pätee uskonasioissa? pohjana Ockhamin tulkinta Aristoteleen filosofiasta 130
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Sisältö: ihmisen kyvyt ja teologia ihmisen luonnollisten kykyjen kritiikki (Roomalaiskirjen luennot ja Disputaatio skolastista teologiaa vastaan) tahdon vapaus heikkotahtoisuus valmistautuminen armon vastaanottamiseen kunnian teologia ja ristin teologia (Heidelbergin disputaatio) Jumalan rakkaus ja ihmisen rakkaus Aristoteles ja teologia 131 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Tahto on sidottu perisynti on turmellut ihmissielun perusteellisesti järki ei jumalallisissa asioissa osoita todellista hyvää tahto on kääntynyt tahtomaan vain omaa hyvää vapaa vain syntiin pikemminkin sidottu 132
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Tahdon heikkous? neljänlaisia ihmisiä hyveelliset (tekevät hyvää täydestä sydämestään) itsensä hillitsevät (tekevät hyvää, mutta vastentahtoisesti) heikkotahtoiset (tekevät pahaa, mutta tuntevat syyllisyyttä) turmeltuneet (tekevät pahaa ilman syyllisyyttä) Luther luonnostaan ihminen on turmeltunut, mutta armon avulla voi tulla itsensä hillitseväksi heikkotahtoisuutta tai hyveellisyyttä ei teologisessa mielessä ole 133 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Armoon ei voi valmistautua ihminen ei voi luonnostaan rakastaa Jumalaa yli kaiken ei ole sellaista kuin tehdä voitavansa, jonka perusteella Jumala antaisi armonsa ennen armon saamista ihminen vain kapinoi Jumalaa vastaan 134
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Heidelberg: kaksi rakkautta Jumalan rakkaus ja ihmisen rakkaus taustalla Augustinus: amor sui (itserakkaus) ja amor Dei (rakkaus Jumalaan/Jumalan rakkaus) väärä ja oikea rakkauden suunta luonnollisten kykyjen kritiikki armo ei täydellistä luontoa vaan kumoaa sen (Akvinolaista ym. vastaan) 135 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Ihmisen rakkaus syntyy kohteestaan (hyvä) käyttää kohdettaan ihmisen itsensä hyväksi rakkaus hyvään, joka pyrkii tulemaan sen kaltaiseksi 136
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Ihmisen rakkaus vääristää teologian pelastus omien ansioiden perusteella ihmisen rakkaus vanhurskauttamisen osana vanhurskaaksi tuleminen tekojen (rakkaus) kautta Jumalan tunteminen oman viisauden kautta 137 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Kunnian teologia perustuu ihmisen rakkaudelle luotujen kautta noustaan rakkaudessa korkeimpaan hyvään synnyttää ylpeyttä Jumalan edessä 138
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Jumalan rakkaus kohdistuu pahaan ja ei-olevaan, rakkaus syntisiin luo kohteensa tyhjästä (luomisteologia) ristin rakkautta: syntyy Kristuksen rististä kohdistuu siihen mikä ei ole itselle hyvää vastaa pahaan hyvällä, antaa tarvitsevalle 139 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Ristin teologia Jumalan tunteminen ilmoituksen kautta korkein hyvä kätkeytyy vastakohtiinsa voima heikkoudessa (Kristuksen ristinkuolema) nöyryys ei-miksikään tekemisen kautta ( ei omin voimin ) yksin uskosta (sola fide) ei vielä iskulauseena, mutta asiana 140
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista 95 teesiä aneita vastaan teesien naulaaminen 1517? Teesi 1: Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta. 141 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Parannus Teesi 2: Tätä sanaa ei voida ymmärtää sakramentillisesta parannuksesta, so. siitä rippi- ja sovitustoimesta, jonka papit virkansa mukaisesti suorittavat. Teesi 3: Kuitenkaan se ei myöskään tarkoita yksinomaan sisäistä katumusta, sillä ei voida ajatella mitään sisäistä katumusta, joka ei samalla vaikuttaisi kaikkea näkyvää lihan kuolettamista. aiheena rippi ja parannuksen tekeminen paluu kasteen armoon ei ainoastaan ulkonaista, ei ainoastaan sisäistä 142
Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Aneet ja ansiot anesaarnaajat: pyhien ansiot kirkon aarteena kirkko voi jakaa ansioita aneita vastaan Luther: Teesi 62 Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi. 143 Johdanto Skolastiikan kritiikin synty Skolastista teologiaa vastaan Heidelbergin disputaatio Kiista aneista Rooma ja Luther 1520 pannauhkausbulla 1520 reformatoriset pääkirjat Kristityn vapaudesta Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta Kirkon Baabelin vankeudesta yksin Raamattu (sola Scriptura) -periaate, kun hylätään kirkolliskokousten ja paavin auktoriteetti 1521 Luther kirkonkiroukseen, Wormsin valtiopäivät (lainsuojattomuus valtakunnassa), pako Wartburgin linnaan 144
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty 9. Luterilainen ja reformoitu perinne Vanhurskauttaminen Lutherin näkemys koko protestanttisuuden perustana Roomalaiskirjeen luennoista alkaen, erityisesti Galatalaiskirjeen kommentaarissa (1531/35) vanhurskauttaminen syntien sovitus ja hengellinen uudestisyntyminen yksin uskosta ja yksin armosta 145 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Miksi usko vanhurskauttaa? Kristuksen täydellinen uhri Jumala ja ihminen = yksi persoona persoona on kärsinyt meidän puolestamme usko tarttuu Kristuksen koko persoonaan usko tuo Kristuksen läsnäolevaksi Kristus uskossa kuin jalokivi sormuksessa 146
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Vanhurskaaksi julistaminen vanhurskauttaminen Jumalan suosiona Kristuksen vanhurskaus peittää uskovan synnit Jumala hyväksyy ihmisen, julistaa synnit anteeksi kokonaan vanhurskas 147 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Vanhurskaaksi tekeminen vanhurskauttaminen sisäisenä uudistuksena Kristuksen läsnäolon kautta hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, tekoja uudestisyntyminen, uusi elämä uskossa 148
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Jatkuva uudistus uudistus vanhurskauttamisessa perustana elämän mittaiselle uudistukselle yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas Pyhä Henki perkaa pois syntiä 149 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Usko, armo ja lahja armo Kristus lahjana, usko suosio, hyväksyminen koko persoona on vanhurskas (Pyhän Hengen) lahja Pyhä Henki, rakkaus puhdistaa synnin osittainen vanhurskaus 150
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Usko ja rakkaus kritiikki oppia rakkauden muotoilemasta uskosta vastaan keskiajan teologia: historiallinen, pelkkä usko ei vanhurskauta (esim. demonien usko) rakkauden muotoilema, kaunistama usko Luther: Kristus antaa uskolle muodon / kauneuden yksin (todellinen) usko vanhurskauttaa (Kristuksen vuoksi) rakkaus ja teot kuitenkin seuraavat välttämättä todellista uskoa Kristus ja Pyhä Henki uskon kautta läsnä 151 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Luterilaiset ja Sveitsin reformaatio Wittenbergin ja Sveitsin reformaatio Sveitsissä Zürichin (Zwingli) ja Geneven (Calvin) reformaatio Calvin usein lähellä wittenbergiläisiä ehtoollisoppi keskeisenä kiistakysymyksenä perinteisen ehtoollisopin vastustus yhdistäjänä Lutherin kiistat Karlstadtin ja Zwinglin kanssa lähtökohtana eroille eroja kehittyi vähitellen muissakin opinkohdissa 152
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Yhteistä: perinteisten oppien kritiikki sakramentti tehtynä tekona (ex opere operato) -opin kritiikki messu-uhriopin kritiikki maallikkojen kalkki transsubstantiaatio-opin kritiikki 153 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Sakramentti ja usko katolinen oppi: sakramentin pätevyys ei riipu toimittajasta tai vastaanottajasta sakramentti vaikuttaa sellaisenaan tehtynä tekona vahvistettiin Trenton konsiilissa Luther: sakramentti hyödyttää vain uskon kanssa sakramentin käyttö (hyöty) ei toteudu ilman uskoa vain tehtynä tekona sakramentista tulee ihmisen teko Jumalalle 154
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Messu-uhriopin kritiikki Kristuksen uhri on kertakaikkinen messussa ei uusita Kristuksen uhria Kristusta ei uhrata messussa uhriterminologia tekee messusta ihmisen teon ristillä uhrattu Kristus kuitenkin ehtoollisessa läsnä 155 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Transsubstantiaatio-opin kritiikki katolinen oppi: leipä ja viini menettävät olemuksensa (substanssinsa) Kristuksen ruumiista ja verestä tulee niiden olemus, aineiden ulkokuori jää Luther: kirkolliskokouksen päätös aristotelista harhaa ehtoollisaineet pysyvät olemukseltaan samana, Kristuksen ruumis vaan yhdistyy niihin ei kuitenkaan tehnyt asiasta kynnyskysymystä reformoitu traditio: leipä ja viini pysyvät samoina luterilainen näkemys liian lähellä transsubstantiaatiota 156
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Eroja ehtoollisopissa Kristuksen läsnäolon tapa läsnäolon jatkuminen ehtoollisen jälkeen? syövätkö kelvottomat Kristuksen? (manducatio impiorum) 157 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Kristuksen läsnäolo luterilaisilla ristillä uhrattu Kristus läsnä ehtoollisessa ruumis ja veri reaalisesti läsnä ehtoollisaineet ovat ruumis ja veri Kristuksen ruumis ja veri annetaan leivän ja viinin kanssa, alla, leivässä ja viinissä 158
Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Kristuksen läsnäolo reformoiduilla ruumis ja veri merkitsevät (Zwingli), ovat hengellisesti läsnä (Calvin) Kristus on ylösnousemusruumiissaan taivaassa (finitum non capax infiniti) äärettömyyskäsitys periytyy Zwinglille skotismista Calvin: Kristus ja kristityt tulevat yhdeksi ruumiiksi Pyhä Henki luo yhteyden ehtoollisaineiden ja ylösnousemusruumiin välille uskossa (Calvin) leivän alla torjutaan alla lähellä transsubstantiaatiota 159 Vanhurskauttaminen Luterilaisen ja reformoidun tradition synty Läsnäolon jatkuminen luterilaiset: läsnäolo jatkuu mahdollisesti ehtoollisen jälkeenkin ei voida osoittaa hetkeä läsnäolon loppumiseen ehtoollisaineiden jälkikäsittelyn ongelma (kuten katolisuudessa) ei kuitenkaan sakramentti ehtoollistapahtuman ulkopuolella reformoidut: läsnäolo selkeästi vain ehtoollistapahtumassa läsnäolo syntyy vastaanottajan uskon kautta, kun sakramenttia käytetään oikein 160