TAMPEREEN SÄRKÄNNIEMEN ALUEEN

ID-NUMERO 1 383 498 TUTKIMUSRAPORTTI 9.10.2015 TAMPEREEN SÄRKÄNNIEMEN ALUEEN LEPAKKOSELVITYS 2015 Tekijät: Teemu Virtanen, Rauno Yrjölä

SISÄLLYS 1 Johdanto... 3 2 Menetelmä... 4 3 Tulokset... 5 3.1 Aktiiviseuranta alueella... 5 3.2 Passiivitallentimien havainnot... 7 3.3 Rakennusten inventointi... 8 4 Johtopäätökset ja suositukset suunnittelulle... 11 5 Lähteet... 13 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy PL 62 01800 Klaukkala Lumotron Suonojantie 200 c 01860 Perttula 2

1 JOHDANTO Tampereen kaupunki tilasi keväällä 2015 lepakkoselvityksen Särkänniemen alueelle laadittavaa maankäytön yleissuunnitelmaa varten. Selvitysalue kattoi Särkänniemen huvipuistoalueen, Onkiniemen entisen tehdasalueen, Mustalahden ja Kortelahden satama-alueen sekä Rantaväylän tiealuetta. Lepakkokartoitukset tavoitteena oli selvittää alueella esiintyvä lepakkolajisto, lepakoille tärkeät ruokailualueet ja mahdollisuuksien mukaan paikallistaa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja alueella. Tässä raportissa esitetään selvitystyön tulokset ja suositukset yleissuunnitelman ja asemakaavojen laatimista varten. Työn ovat tehneet Rauno Yrjölä (Ympäristötutkimus Yrjölä Oy) ja Teemu Virtanen (Lumotron). Tampereen kaupungin puolelta työtä on ohjannut Antonia Sucksdorff-Selkämaa. Selvitysalue tai osia siitä sisältyy kolmeen aikaisempaan lepakkoselvitykseen. Kantakaupungin lepakkoselvityksessä (Siivonen 2002) ja Ranta-Tampellan lepakkokartoituksessa (Virtanen 2009) Näsinpuiston alue merkittiin hyväksi lepakkoalueeksi. Näiden lisäksi Onkiniemeen on tehty lepakkoselvitys vuonna 2013 (Korte 2013, maastotyöt kesällä 2010). Onkiniemen selvityksessä löytyi todennäköinen lepakkokolonia lämpökeskuksen tiiliseinässä tai jossain sen lähistöllä. Kuva 1-1. Tutkimusalue. Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan EU:n luontodirektiivin liitteen IV a (92/43/EEC) lajeina minkään maassamme tavattavan lepakon selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Suomen vuonna 1999 ratifioiman Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS) mukaan myös lepakoille tärkeät ruokailualueet on pyrittävä tunnistamaan ja säästämään (Valtionsopimus 943/1999). Lisäksi ripsisiippa on erityisesti suojeltu laji ja sen esiintymisalueet on säästettävä laajimmin. 3

2 MENETELMÄ Selvitystyö suoritettiin pääosin havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä. Valoisina kesäöinä lepakoita voidaan havainnoida myös paljain silmin, mikä auttaa etenkin pohjanlepakoiden havaitsemista. Ultraäänien havainnoinnissa käytettiin Pettersson 240x mallista lepakkodetektoria sekä Echo Meter Touch ipad lisäosaa (Wildlife acoustics). Lisäksi käytettiin ultraäänitallentimia (Wildlife acoustics SM2Bat+) vaikeammin havaittavien lajeja varten ja lisääntymisyhdyskuntien paikallistamiseksi. Lepakkokartoitusta aktiivisesti maastossa kävellen suoritettiin kolmena yönä kesä elokuussa 11.6., 14.7. ja 3.8. Lisäksi alueeseen tutustuttiin päiväaikaan 29.6. ja 9.7. Neljä passiivitallenninta oli alueella 9.-15.7. Kuva 2-1. Ultraäänitallentimien sijainti. 4

3 TULOKSET 3.1 AKTIIVISEURANTA ALUEELLA Lepakkokartoitusalueella havaittiin kesällä 2015 pohjanlepakoita, vesisiippoja ja pikkulepakoita. Osaa tallenninhavainnoista ei voitu määrittää lajilleen, vaan ne esitetään tuloksissa siippalajeina (myo sp.). Havainnot ja aluerajaukset on esitetty kuvassa 1. Luokitusperusteena käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen luokittelua: Luokka I, lisääntymis- tai levähdyspaikka - luonnonsuojelulain mukaan säilytettävä kohde, jonka hävittäminen tai heikentäminen vaatii poikkeamisluvan ELY-keskukselta Luokka II, tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti - Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen mukainen tärkeä alue, jota suositellaan säästettäväksi, mutta ei suoraa luonnonsuojelulain suojeluvaatimusta Luokka III, muu lepakoiden käyttämä alue - mahdollisuuksien mukaan säästettävä alue Kartoitusöinä vallitsi edullinen lepakkosää, joka tarkoittaa yli kuutta celsiusastetta, tyyntä tai lähes tyyntä ja selkeää. Kuva 3-1. Alueella tavattujen lepakoiden havaintopaikat ja tehdyt aluerajaukset 5

Alue 1, Onkiniemi: Luokka I-II Lajit: pohjanlepakko (yleinen, säännöllinen), vesisiippa (harvalukuinen, säännöllinen), pikkulepakko (yksittäinen, satunnainen), korvayökkö (ei havaittu, mahdollinen) Kuvaus: Vanha voimalarakennus lähiympäristöineen Onkiniemen alueella. Alueella saalisti arviolta 5-10 pohjanlepakkoa läpi kesän, sekä ajoittain yksittäisiä vesisiippoja. Myös harvinainen pikkulepakko ruokaili alueella ainakin yhtenä yönä. Soveltuu myös korvayökölle, jota ei kuitenkaan havaittu. Alueella sijaitsee pienehkö yhdyskunta nk. voimalarakennuksessa. Mahdollisia paikkoja ovat tehdasrakennusten tiiliverhoilun reiät ja katonrajan pellin alunen. Rakennusten sisäosat eivät sovellu lisääntymisyhdyskunnalle eikä rakennuksessa ole ullakkotiloja. Alue 2, Näsinpuisto: Luokka II Lajit: pohjanlepakko (yleinen, säännöllinen), vesisiippa (ei havaittu, mahdollinen), korvayökkö (ei havaittu, mahdollinen) Kuvaus: Näsinkallion alue merkittiin jo aikaisemmissa selvityksissä tärkeäksi lepakkoalueeksi. Alueella havaittiin useita pohjanlepakoita, mutta yksilömäärä oli nyt hieman pienempi. Alue on kuitenkin yhä pohjanlepakoiden suosima ruokailualue ja keskusta-alueen tärkeimpiä kohteita. Aluerajaus on laajennettu käsittämään koko yhtenäinen puistoalue. Yksittäisiä pohjanlepakoita havaittiin lisäksi huvipuiston parkkipaikoilla ja Kortelahden satamaaltaan pohjukassa. Näsinneulan alapuolinen alue soveltuu maastokäyntien perusteella ainakin pohjanlepakoille, mutta alueella ei tavattu lepakoita. Särkänniemen huvipuistoalueesta maastokäyntien ulkopuolelle jätettiin puuttomat ja vähäpuustoiset laitealueet, koska niiden arvioitiin soveltuvan huonosti lepakoille ja maankäytön tällä alueella ei katsottu vaikuttavan lepakoihin. Kuva 3-2. Kartoitusreitit vuonna 2015. 6

3.2 PASSIIVITALLENTIMIEN HAVAINNOT Passiivitallennuksessa detektorit rekisteröivät niiden lähettyvillä kuuluvat ultraäänet, jolloin tallennus käynnistyy. Tallentuneiden äänien määrä ei kerro yksilömääriä, sillä esimerkiksi sama saalistava lepakkoyksilö voi olla saalistaessaan useita kertoja tai pysyvästi detektorin läheisyydessä. Detektorien havainnot kertovat kuitenkin lepakoiden aktiivisuudesta paikalla yön edetessä, sekä havainnollistavat lajien välisiä runsaussuhteita. Tallentimien äänitysten varma määrittäminen ei ole helppoa, sillä yksilöiden välillä on vaihtelua, ja lepakoiden käyttämä kaikuluotausääni vaihtelee myös paikan mukaan. Esimerkiksi pohjanlepakko käyttää avoimessa tilassa saalistaessaan selvästi pidempiä kaikuluotauspulsseja verrattuna tilanteeseen, jossa se saalistaa tiheän kasvillisuuden seassa. Tyypilliset pohjanlepakon tai pikkulepakon pulssit ovat helposti tunnistettavia, mutta eri siippalajien ääntely on hyvin samankaltaista, ja lajin varma määrittäminen ei ole aina yksiselitteistä. Myös lepakoiden etäisyys tallentimesta vaikuttaa äänen tunnistettavuuteen. Tässäkin aineistossa on runsaasti kauempana lentäneitä lepakoita, joiden äänet erottuvat tallenteissa vain vaimeina utupilvinä tietokoneen ruudulla. Kaukana olevat pohjanlepakon tyyppiset pulssit eivät välttämättä ole varmuudella erotettavissa harvinaisemmista lajeista, vaikka äänet todennäköisesti pohjanlepakolle kuuluisivatkin. Siksi olemme tuloksissa yhdistäneet vesisiipat ja kaikki määrittämättömät siipat, sekä pohjalepakot ja määrittämättömät lepakot. Tallenninten paikat on esitetty kuvassa 2-1. Kuvissa 3-2 - 3-5 on esitetty eri detektorien lajistojakauma tutkimusviikon aikana. Tulosten perusteella rakennusten ympärillä pohjanlepakko on tavallisin laji, järven puolella detektorin kolme ympärillä tallentui runsaammin siippojen ääniä. Pikkulepakko on alueella harvalukuinen, ja kaikki havainnot voivat periaatteessa koskea vaikka vain yhtä yksilöä, joka on kierrellyt alueella. Kuvat 3-2 3-5. Eri lepakkolajeihin liittyvien tallenteiden suhteelliset runsaudet havaintopaikoittain. 7

3.3 RAKENNUSTEN INVENTOINTI Aiempien havaintojen (Korte 2013), kesän 2015 ensimmäisten maastokäyntien ja tallenninhavaintojen perusteella Onkiniemen alueen rakennuksiin päätettiin suorittaa tarkempi inventointi lisääntymisyhdyskuntien paikantamiseksi. Vuonna 2010 lepakoiden on nähty menevän sisään vanhan voimalarakennuksen ulkoverhoilussa olleesta reiästä (Korte 2013). Myös vuonna 2015 havaittiin pohjanlepakon mahdollisesti lähteneen voimalarakennuksen seinässä olleesta aukosta. Vuonna 2010 tehtiin havainto myös Suomen Trikoon tehdasrakennuksen katonrajassa loppuyöllä lentävistä lepakoista (Korte 2013). Tarkastuskäynnin kohteeksi valittiin nk. voimalarakennus (lämpökeskus), Suomen Trikoon tehdasrakennus, kytkinasema sekä Sahanteränkadun varren puinen parakki. Rakennusten sijainnit on esitetty kuvassa 2-1. 1. Voimalarakennus (lämpökeskus) Rakennus on tiiliverhoiltu korkea, mutta käytännössä yksikerroksinen halli, jossa on myös kellarikerros. Kattomateriaali on huopa, eikä rakennuksessa ole huoltomiehen mukaan ullakkoa tai muuta ryömintätilaa. Sisäseinät ovat kauttaaltaan tasaista betonipintaa eivätkä tarjoa lepakoille sopivia piilopaikkoja. Rakennuksen tiiliverhoilu on pääosin yhtenäinen ja ehjä, mutta lähellä kattoa tiiliseinässä on noin viisi senttimetriä paksuja putkia, jotka ilmeisesti toimivat tuuletuskanavina tiiliverhoilun ja betoniseinän väliseen tilaan. Tämä oletettu rako on rakennuksen potentiaalisin lisääntymisyhdyskunnan piilopaikka. Kellarikerros oli jossakin määrin lämmin ja talviaikaan todennäköisesti liian kuiva. Elokuisen tarkastuskäynnin perusteella sen soveltuvuus talvehtimispaikaksi arvioitiin huonoksi. Kuva 3-6. Voimalarakennuksen kattorakenteet sisältäpäin kuvattuna. 2. Suomen Trikoon tehdasrakennus Suuri moniulotteinen tiiliverhoiltu rakennus on sisätiloilta sileää betonipintaa. Kattomateriaali on huopa eikä kattorakenteet voimalarakennuksen tapaan ilmeisesti tarjoa piilopaikkoja. Katon 8

reunaa kiertävän pellin alle saattaa jäädä lepakoille soveltuvia rakoja, mutta kesällä 2015 ei havaittu lisääntymis-/levähdyspaikkaan viittaavaa liikehdintää rakennuksen ympärillä. Kellarikerroksessa sijaitsee ahdas maanalainen käytävä, johon ei kuitenkaan ollut havaittavaa lepakoille soveltuvaa kulkureittiä ulkotiloista, eikä se siten soveltune talvehtimispaikaksi. Kuva 3-7. Suomen Trikoon vanha tehdasrakennus. 3. Kytkinasema Tiilirakennus sijaitsee korkean puuston keskellä ja on koko päivän varjossa ja siten pysyy kohtuullisen viileänä. Lisääntymisyhdyskunnat ovat tyypillisimmin lämpimissä tai jopa kuumissa paikoissa. Sisätilat ovat sileää betonipintaa, eivätkä sovellu lepakkoyhdyskunnalle. Kuva 3-8. Kytkinasema. 9

Kuva 3-10. Kytkinaseman sisätilat eivät sovellu lepakoille. 4. Puinen parakki Sahanteränkadun varressa Kokopuinen huopakattoinen rakennus näyttää ulkoa päin lupaavalta, mutta soveltuu lähemmin tarkasteltuna heikosti lepakoille. Sisätila on harjalle asti avoin, seinät ja katto ovat yksinkertaiset. Erillistä ulkoverhoilua ei ole, eikä kattorakenteissa ole ullakkotilaa. Päätyräystäisiin jää pienet kotelot. Rakennus on siivottu sisätiloiltaan kesällä. Elokuun tarkastuskäynnillä lattiapinnoilta ei löydetty ulostepapanoita. Myöskään ulkoseinustoilla ei havaittu papanoita. Papanoita on usein näkyvillä kulkuaukkojen alapuolella seinässä ja maassa. Kuva 3-11. Puinen huopakattoinen rakennus Sahanteränkadun varressa. Kuva 3-12. Seinät koostuvat yhdestä lautakerroksesta eikä rakennuksessa ole minkäänlaista ullakkoa. 10

4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET SUUNNITTELULLE Särkänniemen yleissuunnitelma-alueella on kaksi lepakoiden paljon käyttämää ruokailualuetta. Näsinkallion puistoalue on jo entuudestaan tiedetty pohjanlepakoiden suosima ruokailualue. Tammerkosken yläjuoksulla saalistaa ajoittain todennäköisesti myös vesisiippoja. Tallipihan alue sekä Finlaysonin palatsin puisto soveltuvat myös korvayökölle. Näsinkallion puistoalueen ominaispiirteet tulee säilyttää ja valaistuksen lisäämistä on vältettävä. Alue määriteltiin luokkaan II kuuluvaksi lepakkoalueeksi alueen runsaan yksilömäärän ja aikaisempien selvitysten tulosten perusteella. Toinen merkittävä ruokailualue sijaitsee Onkiniemen vanhalla tehdasalueella. Alue on etenkin pohjanlepakoiden käytössä, mutta aktiivikartoituksen yhteydessä havaittiin myös vesisiippoja ja mahdollisesti viiksi-/isoviiksisiippoja. Ultraäänitallentimista tunnistettiin lisäksi pikkulepakon käyttäneen aluetta ainakin yhtenä yönä. Alue soveltuu myös korvayökölle. Onkiniemen alueella voimalarakennuksessa sijaitsee myös pieni lisääntymisyhdyskunta. Lepakoiden havaittiin käyttävän rakennuksen seinän koloja vuonna 2010 ja 2015. Tehdasrakennukset tarkastettiin vuonna 2015 myös sisäpuolelta ja todettiin rakenteellisesti lepakoille huonosti soveltuviksi. Yksittäisten lepakoiden tai yhdyskunnan piilopaikaksi rakennuksesta arvioitiin soveltuvan tiiliverhoilussa olevia aukkoja ja mahdollista tuuletusrakoa tiiliverhoilun takana tai katon reunaa kiertävän pellin alusta. Havaitun lisääntymis- /levähdyspaikan vuoksi voimalarakennus tulee huomioida suunnittelussa luokkaan I kuuluvana alueena. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioimiseksi voimalarakennusta ei tule valaista ja kattoon tai julkisivuihin liittyvät työt suoritetaan kesä-heinäkuun ulkopuolella. Ennen em. töiden aloittamista olisi voimalarakennuksessa sijaitsevan lisääntymis-/levähdyspaikan tarkka sijainti pyrittävä selvittämään. Suomen Trikoon tehdasrakennus todettiin sisätiloiltaan ja katon rakenteiden osalta huonosti lepakoille soveltuvaksi. Kesällä 2015 lepakoiden ei havaittu käyttävän rakennusta piilopaikkana. Rakennuksen arvo lepakoille arvioitiin vähäiseksi, eikä lisäselvityksiä tämän rakennuksen osalta katsota tarpeelliseksi. Onkiniemeen rajattu lepakkoalue kuuluu luokkaan II, tärkeä lepakoiden ruokailualue. Luokittelun perusteena oli lähialueita runsaampi yksilömäärä, aluetta käyttävä lajimäärä (3-4) ja alueella sijaitseva lisääntymis-/levähdyspaikka. Alueen runsaimmat lepakkolajit olivat pohjanlepakko ja vesisiippa. Lajit käyttävät aluetta eri tavoin ja siksi myös suositukset poikkeavat hieman alueen eri osissa. Vesisiipan kannalta oleellisinta on säilyttää ranta puuston ja pensaskerroksen kasvillisuuden avulla suojaisana. Vaikka vesisiippa voi tyynenä yönä saalistaa järven selälläkin, on se useimmiten riippupainen vesistöjen suojaisemmista osista. Pohjanlepakko saalistaa aukkopaikoissa tai latvuston yläpuolella, mutta kovemmalla tuulella sekin saattaa siirtyä väljän metsikön puolelle saalistamaan. Sen tapaa usein pihoilta tai parkkipaikan yltä, mutta myös pohjanlepakko tarvitsee puustoa ruokailualueiden reunoille suojaamaan tuulelta ja ennen kaikkea tuottamaan/keräämään hyönteisiä. Onkiniemen alueen maankäytön tulee olla alueen ominaispiirteet säilyttävää, eli alueen suunnittelussa tulisi olemassa olevaa puustoa pyrkiä säästämään mahdollisimman paljon etenkin rannan tuntumassa. Rantavyöhykkeellä myös pensaskerroksen kasvillisuuden suojavaikutus 11

järvelle päin tulee säilyttää. Lähempänä Paasikiventietä voidaan poistaa vaarallisia ja huonokuntoisia puita ja alueelle voidaan osoittaa lisärakentamista. Kuitenkin joitain runsaspuustoisempia alueita olisi pyrittävä säästämään. Alueen valaistuksen toteutuksen tulee olla tarkoituksenmukaista. Alueelle ei esimerkiksi tulisi sijoittaa ylöspäin suuntautuvia valoja. Onkiniemen alueen soveltuvuutta lepakoille voidaan parantaa lepakkopöntöillä. Sopiva sijoituspaikka nk. monikerrospöntölle on voimalarakennuksen etelänpuoleinen seinämä. Yli viiteen metriin sijoitettavaan pönttöön tulisi paistaa aurinko esteettä mahdollisimman pitkään, mutta pöntön tulisi sijaita keinovalojen vaikutusalueen ulkopuolella. 12

5 LÄHTEET Korte, K. 2010: Santalahden asemakaava-alueen nro. 8084 lepakkoselvitys vuonna 2010, Tampereen kaupunki, Suunnittelupalvelut 2010 Korte, K. 2013: Onkiniemen asemakaava-alueen (Nro 8069) Eliöstö- ja biotooppiselvitys, Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen, maankäytön suunnittelu 2013 Siivonen, Y. 2002: Tampereen kantakaupungin lepakkokartoitus 2002. Kartoitusraportti, joulukuu 2002. Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry 2013: Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. Virtanen, T. 2009: Ranta-Tampellan lepakkokartoitus 2009, Biologitoimisto Vihervaara Oy 13

Liite 1, Selvitysalueen lepakkohavainnot ja lepakkoalueet 14