Differentiaaliyhtälöt, Syksy 2015 Harjoitus 2, Ratkaisut Ratkaise separoituvat differentiaaliyhtälöt. a) y = y

Samankaltaiset tiedostot
Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö on lineaarinen, jos se voidaan kirjoittaa muotoon. + p(x)y = r(x) (28)

y = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2

Analyysi 1. Harjoituksia lukuihin 4 7 / Syksy Tutki funktion f(x) = x 2 + x 2 jatkuvuutta pisteissä x = 0 ja x = 1.

y (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x

Tee konseptiin pisteytysruudukko! Muista kirjata nimesi ja ryhmäsi. Lue ohjeet huolellisesti

13. Ratkaisu. Kirjoitetaan tehtävän DY hieman eri muodossa: = 1 + y x + ( y ) 2 (y )

4 KORKEAMMAN KL:N LINEAARISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT

Harjoitus Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia:

lnx x 1 = = lim x = = lim lim 10 = x x0

3 TOISEN KERTALUVUN LINEAARISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT. y + p(x)y + q(x)y = r(x) (1)

0 kun x < 0, 1/3 kun 0 x < 1/4, 7/11 kun 1/4 x < 6/7, 1 kun x 1, 1 kun x 6/7,

5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIa, syksy 2018 Harjoitus 3 Ratkaisuehdotuksia.

Derivaatat lasketaan komponenteittain, esimerkiksi E 1 E 2

ẍ(t) q(t)x(t) = f(t) 0 1 z(t) +.

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 3, ratkaisut Maanantai

Differentiaaliyhtälöt I, kevät 2017 Harjoitus 3

exp(x) = e x x n n=0 v(x, y) = e x sin y

MAA02. A-osa. 1. Ratkaise. a) x 2 + 6x = 0 b) (x + 4)(x 4) = 9 a) 3x 6x

1. Osoita, että annetut funktiot ovat seuraavien differentiaaliyhtälöiden ratkaisufunktioita:

l 1 2l + 1, c) 100 l=0

5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia. 1. Tarkastellaan väitettä

2 Funktion derivaatta

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 6 Maanantai

Harjoitus Tarkastellaan luentojen Esimerkin mukaista työttömyysmallinnusta. Merkitään. p(t) = hintaindeksi, π(t) = odotettu inflaatio,

1. Laske sivun 104 esimerkin tapaan sellainen likiarvo luvulle e, että virheen itseisarvo on pienempi kuin 10 5.

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

2. Viikko. CDH: luvut (s ). Matematiikka on fysiikan kieli ja differentiaaliyhtälöt sen yleisin murre.

x = π 3 + nπ, x + 1 f (x) = 2x (x + 1) x2 1 (x + 1) 2 = 2x2 + 2x x 2 = x2 + 2x f ( 3) = ( 3)2 + 2 ( 3) ( 3) = = 21 tosi

Lue tehtävänannot huolella. Tee pisteytysruudukko 1. konseptin yläreunaan. ILMAN LASKINTA -OSIO! LASKE KAIKKI SEURAAVAT TEHTÄVÄT:

Sekalaiset tehtävät, 11. syyskuuta 2005, sivu 1 / 13. Tehtäviä

1. Olkoon f :, Ratkaisu. Funktion f kuvaaja välillä [ 1, 3]. (b) Olkoonε>0. Valitaanδ=ε. Kun x 1 <δ, niin. = x+3 2 = x+1, 1< x<1+δ

58131 Tietorakenteet (kevät 2009) Harjoitus 6, ratkaisuja (Antti Laaksonen)

Matematiikan peruskurssi 2

l 1 2l + 1, c) 100 l=0 AB 3AC ja AB AC sekä vektoreiden AB ja

MATP153 Approbatur 1B Ohjaus 2 Keskiviikko torstai

Differentiaaliyhtälöt II, kevät 2017 Harjoitus 5

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 5, Ratkaise rekursioyhtälö

d Todista: dx xn = nx n 1 kaikilla x R, n N Derivaatta Derivaatta ja differentiaali

=p(x) + p(y), joten ehto (N1) on voimassa. Jos lisäksi λ on skalaari, niin

(a) Järjestellään yhtälöitä siten, että vasemmalle puolelle jää vain y i ja oikealle puolelle muut

Osittaisdifferentiaaliyhtälöt

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

7. Tasaisen rajoituksen periaate

MS-C1350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Harjoitukset 5, syksy Mallivastaukset

Matematiikan taito 9, RATKAISUT. , jolloin. . Vast. ]0,2] arvot.

(0 desimaalia, 2 merkitsevää numeroa).

2 Funktion derivaatta

Kvanttifysiikan perusteet 2017

DI matematiikan opettajaksi: Täydennyskurssi, kevät 2010 Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle 13: ti klo 13:00-15:30 ja to 1.4.

Mat Matematiikan peruskurssi K2

f (t) + t 2 f(t) = 0 f (t) f(t) = t2 d dt ln f(t) = t2, josta viimeisestä yhtälöstä saadaan integroimalla puolittain

Matemaattisen analyysin tukikurssi

Vanhoja koetehtäviä. Analyyttinen geometria 2016

Matemaattinen Analyysi

Täydellisyysaksiooman kertaus

Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot

x + 1 πx + 2y = 6 2y = 6 x 1 2 πx y = x 1 4 πx Ikkunan pinta-ala on suorakulmion ja puoliympyrän pinta-alojen summa, eli

n. asteen polynomilla on enintään n nollakohtaa ja enintään n - 1 ääriarvokohtaa.

Todennäköisyyslaskenta IIa, syys lokakuu 2019 / Hytönen 3. laskuharjoitus, ratkaisuehdotukset

SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT

Taustatietoja ja perusteita

3 Derivoituvan funktion ominaisuuksia

d ) m d (I n ) = 2 d n d. Koska tämä pätee kaikilla

Tee kokeen yläreunaan pisteytysruudukko. Valitse kuusi tehtävää seuraavista kahdeksasta. Perustele vastauksesi!

Reaalifunktioista 1 / 17. Reaalifunktioista

Matematiikan tukikurssi: kurssikerta 12

sin x cos x cos x = sin x arvoilla x ] π

a) Mikä on integraalifunktio ja miten derivaatta liittyy siihen? Anna esimerkki = 16 3 =

Johdantoa INTEGRAALILASKENTA, MAA9

MS-A0104 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (ELEC2) MS-A0106 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (ENG2)

Matematiikan tukikurssi

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

MAB3 - Harjoitustehtävien ratkaisut:

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI I Harjoitustehtäviä syksy Millä reaaliluvun x arvoilla. 3 4 x 2,

Insinöörimatematiikka D

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

1. a. Ratkaise yhtälö 8 x 5 4 x + 2 x+2 = 0 b. Määrää joku toisen asteen epäyhtälö, jonka ratkaisu on 2 x 1.

5 Differentiaalilaskentaa

Rahoitusriskit ja johdannaiset Matti Estola Luento 5. Termiinihinnan määräytyminen

Ratkaise tehtävä 1 ilman teknisiä apuvälineitä! 1. a) Yhdistä oikea funktio oikeaan kuvaajaan. (2p)

Energian säilymislain perusteella elektronin rekyylienergia on fotnien energioiden erotus: (1)

Seuraava topologisluonteinen lause on nk. Bairen lause tai Bairen kategorialause, n=1

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 2. viikolle /

10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

Sarjat ja integraalit

BM20A5800 Funktiot, lineaarialgebra ja vektorit Harjoitus 4, Syksy 2016

Insinöörimatematiikka D

Vektoriarvoiset funktiot Vektoriarvoisen funktion jatkuvuus ja derivoituvuus

Matematiikan perusteet taloustieteilij oille I

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /

Analyysin peruslause

A = (a 2x) 2. f (x) = 12x 2 8ax + a 2 = 0 x = 8a ± 64a 2 48a x = a 6 tai x = a 2.

Matematiikan peruskurssi 2

(iv) Ratkaisu 1. Sovelletaan Eukleideen algoritmia osoittajaan ja nimittäjään. (i) 7 = , 7 6 = = =

763101P FYSIIKAN MATEMATIIKKAA Kertaustehtäviä 1. välikokeeseen, sl 2008

Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2018 Insinöörivalinnan matematiikan koe, , Ratkaisut (Sarja A)

6 Eksponentti- ja logaritmifunktio

Tehtäväsarja I Tehtävät 1-5 perustuvat monisteen kappaleisiin ja tehtävä 6 kappaleeseen 2.8.

Johdatus diskreettiin matematiikkaan (syksy 2009) Harjoitus 3, ratkaisuja Janne Korhonen

Transkriptio:

Diffrntiaaliyhtälöt, Syksy 215 Harjoitus 2, Ratkaisut 1.11.215 1. Ratkais sparoituvat diffrntiaaliyhtälöt a) y = y 3, b) y = 1 + y 2 y 2. y Ratkaisu. a): Yhtälö y = 3 on hyvin määritlty kun 3. Lisäksi huomataan, ttä vakiofunktio y = totuttaa yhtälön. Tämän ratkisun maksimaalinn määrittly väli on koko ], 3[ tai ]3, [. Muilla ratkaisuilla i siis ol nollakohtia. Muut ratkaisut saadaan yhtälöstä y 1 t dt = 1 ds + c, c R. s 3 Tämä antaa yhtälön log( y ) = log( 3 ) + c, c R. Josta saadaan y() = c 3, c R. Käymällä läpi mrkkivaihtohdot saadaan ratkaisuiksi y() = C( 3), missä C R \ {}. Lisäämällä rikoisratkaisu tähän joukkoon saadaan kaikki ratkaisut yhtälöstä y() = C( 3), C R. Ratkaisuidn määrittly väli on ], 3[ tai ]3, [. Huomaa!!, ttä yhtälön ( 3)y = y ratkaisuiksi käyvät samat ratkaisut kuin yllä mutta nyt ratkaisuidn määrittlyväliksi käy koko R. Pistssä = 3 kaikki ratkaisut yhtyvät ja pistidn (3, y ), y kautta i kulj yhtään ratkaisua. b): Annttu yhtälö on sparoituva sillä s on kvivalntti yhtälön y = (1 )(1 + y 2 ) kanssa. Koska funktiolla y 1 + y 2 i ol nollakohtia niin tämän kaikki ratkaisut saadaan yhtälöstä y 1 1 + t 2 dt = 1 s ds + c, c R. Tästä saadaan Näin olln ratkaisut ovat arctan(y) = 1 2 2 + c, c R y() = tan( 1 2 2 + c), c R. 2. Ratkais linaarist diffrntiaaliyhtälöt

2 a) y + 2y = 3, b) y + 2 y = ln(), kun >. Ratkaisu. a): Linarisn yhtälön ratkaisukaavan nojalla kaikki ratkaisut saadaan yhtälöstä ) y() = 2 dt( 2 ds 3 t dt + C = 2 3 3t dt + C 2 = + C 2, C R. b:)linarisn yhtälön ratkaisukaavan nojalla kaikki ratkaisut saadaan yhtälöstä (huomaa, ttä > ) ) y() = 2 t dt ( 2 s ds ln(t) dt + C = 2 ln() 2 ln(t) 2 ln() ln(t) dt + C = 1 2 t 2 ln(t) dt + C 2, C R. Osittaisintgroinnin avulla t 2 ln(t) dt = 1 (t 3 ) ln(t) dt 3 = 1 3 3 ln() 1 3 t 3( ln(t)) dt = 1 3 3 ln() 1 3 t 2 dt = 1 3 3 ln() 3 9. Näin olln ratkaisut ovat y() = 1 3 ln() 9 + C 2, C R. 3. Ratkais logistinn diffrntiaaliyhtälö y () = y() ( 1 y() ) alkuarvolla y() = 1/2. Ratkaisu. y() = + 1. Ratkaisun maksimaalinn määrittlyväli on R.

4. Määritä s jatkuva funktio y : ], [ R, joll y(1) = 1 ja, joka totuttaa yhtälön y () + y() = 1, välillä < < 2 ja yhtälön y () + y() = kun > 2. Piirrä funktion y : ], [ R kuvaaja. Onko tämä funktio drivoituva pistssä = 2? Ratkaisu. Ratkaistaan nsin anntut linaarist yhtälöt, yhtälön y () + y() = 1 kaikki ratkaisut ovat ) Alkuhdon nojalla y() = 1 dt( 1 ds 1 dt + C = 1 + C, C R. 1 = y(1) = 1 + C 1 = + C, jotn C = 1. Välillä < < 2 kysytyn funktion tul olla y 1 () = 1. Yhtälö y + y = on homogninn, jotn sn ratkaisut ovat ỹ() = c, c R. Joukossa > 2 tsityn funktion tul olla tätä muotoa, jatkuvuudn takaamisksi valitaan vakio c sitn, ttä li, ttä c = 2 1. Mrkitään y 1 (2) = ỹ(2) y 2 () = ( 2 1). Määritllään funktio y : ], [ R sitn, ttä y 1 (), kun < < 2 y() = 2 1, kun = 2 2 y 2 (), kun > 2. Tällöin y on jatkuva kaikill ], [, ja lisäksi ja y(2 + h) y(2) lim = 2 h h y(2 + h) y(2) lim = 2 1 h + h 2, jotn y i ol drivoituva pistssä = 2. 3

4 5. Tarkastllaan (Brnoullin) yhtälöä (1) y + P ()y = Q()y λ, missä λ, 1 ja P, Q: I R avoimlla välillä I R jatkuvia. Näytä, ttä sijoitukslla z() = y 1 λ () yhtälö (1) palautuu linaarisksi yhtälöksi z + (1 λ)p ()z = (1 λ)q(). Ratkaisu. Huomaa, ttä jos λ > niin y on alkupräisn yhtälön ratkaisu ja jos taas λ < niin yhtälö i ol määritlty jos y saa arvon. Yksikäsittisyyslausn nojalla voi olttaa tällöin, ttä y. Jataan alkupräinn yhtälö puolittain luvulla y λ jolloin saadaan kvivalntti yhtälö (2) y y λ + P ()y 1 λ = Q() Sijoituksll z() = y() 1 λ pät jotn yhtälö (2) on muotoa z () = (1 λ)y λ ()y () 1 1 λ z () + P ()z() = Q() jota krtomalla puolittain luvulla 1 λ saadaan väit. 6. Olkoon p: R R ja q : R R jatkuvia. Olttaan lisäksi, ttä lim q() = ja on olmassa c > sitn, ttä p() c kaikill R. Osoita, ttä kaikill linaarisn yhtälön y () + p()y() = q() ratkaisuill pät lim y() =. Todistus. Koska p ja q ovat määritltyjä ja jatkuvia kaikill R niin yhtälön ratkaisut ovat myös määritlty joukossa R. Olkoon α R ja valitaan s yhtälön y + p()y = q() ratkaisu, joll y() = α. Tämä ratkaisu on y() = p(t) dt p(s) ds q(t) dt + α p(t) dt. Olkoon ε >. Halutaan löytää > sitn, ttä kaikill >. Kaikill > on y() p(t) dt y() < ε p(s) ds q(t) dt + α p(t) dt

5 Oltuksn nojalla on olmassa > sitn, ttä q() < cε 3 kaikill >, missä c > on s vakio, joll p() c. Jos > niin dllisn nojalla on 1 t p(s) ds t q(t) dt = p(s) ds q(t) dt + p(s) ds q(t) dt missä < 1 M + cε 3 p(s) ds q(t) dt + cε 3 p(s) ds dt, p(s) ds dt { t } M = sup p(s) ds q(t) : t [, ] <, sillä q : R R ja p: R R jatkuvia. Lisäksi huomataan, ttä p(t) dt t p(s) ds dt = = = p(s) ds p(s) ds dt 1 p(s) ds p(s) ds t 1 t p(s) ds dt. p(s) ds dt Oltuksn p() c > avulla voimm jatkaa dllistä sitn, ttä t p(s) ds dt c ct dt = 1 c( ) c c 1 c. Olmm siis saant suraavan arvion: jos > niin y() sillä p(t) dt = p(t) dt 1 < M p(t) dt + cε p(s) ds q(t) dt + α p(t) dt p(s) ds q(t) dt + p(t) dt 3c + α p(t) dt M c p(t) dt c dt = c. Koska M α lim = ja lim c c = niin on olmassa luvut 2, 3 R sitn, ttä M c < ε 3, p(s) ds q(t) dt + α p(t) dt + ε 3 + α c,

6 kaikill > 2 ja α c < ε 3, kaikill > 3. Valitaan = ma{, 2, 3 } jolloin dllä thdyt päättlyt ovat voimassa kun > ja sitn kaikill >. y() < ε