Senioriasuminen 2020 Työpaketit 2 ja 3: Tarpeet ja ennusteet & Toiminnalliset vaatimukset Heidi Siekkinen & Kati Mikkola Maaliskuu 2005
Alkusanat Tulevaisuuden senioriasuminen tutkimusprojekti pyrkii poikkitieteellisin menetelmin etsimään vastausta siihen, millainen on tulevaisuuden senioriasumisen malli ja siihen, millaisia ovat tarkoitukseen soveltuvat asumismuodot ja palvelut ottaen huomioon sekä infrastruktuurin että palvelujen muutokset tulevina vuosina. Hankkeen tavoitteena on luoda geneerinen ja poikkitieteellinen toimintamalli vastaamaan tulevaisuuden senioriasumisen haasteisiin. Geneeriseen malliin sisältyviä fyysisiä osa-alueita (kuten terveyspalvelut, turva-, ruoka- ja kotiapupalvelut) tai sosiaalisiin ja henkisiin tarpeisiin samoin kuin logistiikkaan ja rakennuksiin liittyviä kysymyksiä ei toistaiseksi ole yhtenä kokonaisuutena ratkaistu. Tulevaisuuden senioriasuminen hanke pyrkii osaltaan toimimaan yhdistävänä tekijänä. Tutkimus toteutetaan usean tutkimusorganisaation yhteisenä ponnistuksena. Mukana olevat organisaatiot ovat: VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Teknillinen korkeakoulu (TKK), Taideteollinen korkeakoulu (Taik), Oulun yliopisto (OY), Työtehoseura (TTS) ja Tampereen yliopisto (TaY). Tämän VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tutkimusosion osaraportin tuottamisesta ovat vastanneet Heidi Siekkinen, Kati Mikkola ja Liisa Jaakkonen VTT:stä. Työhön ovat osallistuneet myös Antti Lakka ja Erkki Lehtinen. Osaraportti käsittelee tutkimusprojektin työpaketteja 2 Ennusteet ja 3 Toiminnalliset vaatimukset. Työpaketti 2 korostuu VTT:n tutkimusosiossa, sillä sen merkitys on vähäisempi tutkimuskokonaisuuden muissa osaprojekteissa. Toisaalta työpakettiin 3 liittyvä tutkimus korostuu Oulun osakokonaisuudessa, joten sen osuus on VTT:n osuudessa vähäisempi. 3
Sisällysluettelo Alkusanat...3 1. Johdanto...5 1.1 Tutkimuksen eteneminen...5 2. Senioriasuntokunnat ja asuntokanta...7 2.1 Senioriasuntokuntien määrällinen kehittyminen vuoteen 2020...7 2.2 Asuntokanta 2020...9 3. Ikäihmisten muuttoaktiivisuus...14 3.1 Kunnassamuutto ja maassamuutto...14 3.2 Maalle muutto...16 4. Uudet asumisen vaihtoehdot...19 4.1 Omaisten läheisyys...19 4.2 Osa-aika-asuminen...20 4.3 Asuinuudisrakentamisen ja palveluiden integrointi...22 4.4 Yhteisöasuminen...23 5. Asumisen palvelut...25 5.1 Asuntojen ongelmalliset tilat...25 5.2 Palvelumarkkinoiden kehittyminen...26 5.3 Korjausrakentaminen...28 6. Tulevaisuuden trendit...32 7. Yhteenveto...34 Lähteet:...36 LIITE A: (Seniori)väestö 2005-2020 maakunnittain....39 LIITE B. Väestötaulukoita...42 4
1. Johdanto Tulevaisuuden senioriasuminen (TSA) hanke jakautuu viiteen työpakettiin: (1) Nykytilan analyysi, (2) Tarpeet ja ennusteet, (3) Toiminnalliset vaatimukset, (4) Ratkaisuvaihtoehdot ja (5) Asumismallit (ks. kuva 1.). Managerointi Toiminnalliset vaatimukset Nykytilaanalyysi (kuvauksia siitä, millaiset toiminnalliset asiat parantavat seniorien elämän laatua) Ennusteet Ratkaisuvaihtoehdot (yksittäisiä ominaisuuksia / perusratkaisuja, joilla toiminnalliset vaatimukset voidaan täyttää) Asumismallit esimerkkejä ratkaisuvaihtoehdoista muodostetuista käytännön kohteista eivät edusta kaikkia mahdollisia ratkaisuja asumismallilla on ominaisuusprofiili, joka täyttää asetetun vaatimusprofiilin Tuotekehitys Heikki Piirainen 2003 Kuva 1. Tulevaisuuden senioriasuminen tutkimushankkeen jakautuminen vaiheisiin. Tämä väliraportti liittyy työpaketteihin 2 ja 3. Työpakettiin 2 liittyen on käsitelty senioriasumisen tulevaisuutta. Tutkimuksessa tarastellaan, kuinka paljon maassamme on tulevaisuudessa senioriasuntokuntia ja kuinka ne jakautuvat alueellisesti. Tarkastelun kohteena on myös seniori-ikäisen väestön muuttoliike. Tämän pohjalta arvioidaan, kuinka hyvin ikääntymisen myötä muuttuviin asumisen tarpeisiin voidaan vastata uudisrakentamisen kautta ja kuinka paljon on turvattava korjausrakentamiseen. Edelleen työpakettiin 2, mutta myös työpakettiin 3 liittyen raportissa käsitellään tutkimustuloksia, jotka on saatu kysymällä senioriasumisen palveluntuottajilta ja rakennusja kiinteistöalan toimijoilta nykytilan toimintaympäristöä ja tulevaisuuden trendejä ja vaatimuksia kartoittavia kysymyksiä. Tarkastelun kohteena ovat myös erityisesti seniorikansalaisiin liittyvät asumisen trendit. 1.1 Tutkimuksen eteneminen Raportin luvussa 2 selvennetään yli 65-vuotiaan väestön määrällistä kehittymistä ja sitä, miten seniorit hajautuvat maan eri osiin nyt ja tulevaisuudessa. Tämän tiedon pohjalta rakennetaan ennuste siitä, kuinka paljon maassamme tulee olemaan senioriasuntokuntia (eli senioriväestön asuttamia koteja). Pohdittaessa tulevaisuuden senioreiden asumista on tärkeä kiinnittää huomiota myös seniorien muuttovirtoihin. Suuri joukko ikääntyviä tulee muuttamaan vuosien varrella joko uusiin vielä rakentamatta oleviin asuntoihin tai jo olemassa oleviin rakennuksiin. Merkittävä osa tulevaisuuden senioreista asuu kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden 5
päästä niissä asunnoissa, joissa he asuvat jo tänään. Näiden seniorien asumisen kehittäminen onkin heidän nykyisen asuinympäristönsä kehittämistä. Tämän muuttoliikkeen volyymiä on haarukoitu luvussa 3. Luvussa 4 on esitetty lisäksi asumiseen liittyviä trendejä, jotka tulevaisuudessa mahdollisesti työntävät senioreita muuttamaan. Luvussa 5 tarkastellaan asumisen palveluita ja korjausrakentamista. Tavoitteena on arvioida toisaalta seniorien koteihin liittyvien korjauksien kokonaismarkkinaa sekä sitä, mitä asunnoissa tulisi erityisesti tehdä, jotta itsenäinen tai avustettu itsenäinen asuminen niissä onnistuisi. Samassa luvussa arvioidaan myös palvelumarkkinoiden kehityssuuntia. Luvussa 6 tuodaan esiin seniorien tulevaisuuteen liittyviä todennäköisiä ja epäselviä trendejä. Luku 7 sisältää yhteenvedon ja johtopäätökset tarkastellusta. 6
2. Senioriasuntokunnat ja asuntokanta 2.1 Senioriasuntokuntien määrällinen kehittyminen vuoteen 2020 Senioriasuntokuntien (asuntokunnan vanhin henkilö täyttänyt 65 vuotta) määrällistä kehitystä on ennustettu seuraavien tilastotietojen pohjalta: o Väestöennuste 2005-2040. (Tilastokeskus. Väestöennuste 2005-2040 ja ennuste 65 vuotta täyttäneiden osuudesta samalla ajanjaksolla on esitetty maakunnittain liitteessä A) o Väestötiedot maakunnittain 2002 (Tilastokeskus). o Tilastokeskuksen asuntokantatilasto 2002 (Tilastokeskus). Seniorien nykyinen määrä ja senioriasuntokuntien määrä maakunnittain saadaan väestöja asuntokantatilastosta. Tässä on käytetty vuoden 2002 tietoja, koska kyseisen vuoden tiedot on saatavilla sekä asuntokannan että väestön osalta. Jakamalla seniorien määrä senioriasuntokuntien määrällä saadaan tieto siitä, kuinka monta senioria asuu keskimäärin senioriasuntokunnissa (yksinkertaisuuden vuoksi tästä käytetään jatkossa termiä senioriasuntokunnan keskikoko). Taulukko 1. Yli 65-vuotiaan väestön kehittyminen maassamme vuoteen 2020. (Lähde: Tilastokeskus) Yli 65-vuotiaan väestön absoluuttinen kehitys Vuosi 2005 Vuosi 2010 Vuosi 2015 Vuosi 2020 Yli 65-vuotiaiden absoluuttinen määrä 835 189 923 834 1 101 760 1 236 245 Yli 65-vuotiaan väestönosan muutos + 88 645 + 177 926 + 134 485 Vuonna 2002 senioriasuntokunnissa asui keskimäärin 1,37 senioria. Maakuntien välinen vaihtelu ei ollut suuri (ks. taulukko liitteessä B). Kun asuntokunnan keskikoko on Suomessa noin 2,2 ja senioriasuntokunnan keskikoko 1,37 niin senioriasuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista on suurempi kuin seniorien osuus koko väestöstä. 7
Jos oletetaan, että senioriasuntokunnan keskikoko pysyy muuttumattomana, voidaan arvioida senioriasuntokuntien määriä alueittain tulevina vuosina. Kuvassa 2 on kuvattu senioriasuntokuntien absoluuttista määrää eri maakunnissa vuonna 2020. Senioriasuntokunnat maakunnittain Vuosi 2020 56 000 206 000 (3) 41 000 56 000 (4) 33 000 41 000 (4) 26 000 33 000 (5) 4 000 26 000 (4) Kuva 2. Senioriasuntokuntien absoluuttinen määrä maakunnittain vuonna 2020 (oletus, että senioriasuntokuntien keskikoko pysyy samana kuin vuonna 2002). Ennustelähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2004. (Tarkempia lukuja liitteessä B). Toisaalta pieneltä tuntuvat muutokset senioriasuntokuntien keskikoossa vaikuttavat merkittävästi senioriasuntokuntien määrään. Senioriasuntokunnan keskikoon kasvaessa +0,1 tai vähentyessä -0,1 on muutos esimerkiksi Uudellamaalla 2010 noin +/-14 500 asuntokuntaa, 2015 +/-18 000 asuntokuntaa ja 2020 +/- 20 500 asuntokuntaa. 8
Senioriasumisen markkinat kasvamaan voimakkaimmin Uudellamaalla (ks. kuva 3), missä yli 65-vuotiaan väestön absoluuttinen määrä tulee kaksinkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Muuttotappioseuduilla taas yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti. Myös iäkkään väestön absoluuttinen määrä kasvaa, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin kasvuseuduilla. Kaiken kaikkiaan maassamme tulee olemaan vuonna 2020 noin 900 000 asuntokuntaa, joiden vanhin asukas on yli 65-vuotias. Valittujen maakuntien senioriasuntokuntien määrän muutos vuoteen 2030 (indeksi 2005=100) 220 200 180 160 140 Uusimaa Pohjois - Pohjanmaa Pirkanmaa, koko maa Kainuu, Satakunta 120 100 80 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Kuva 3. Senioriasuntokuntien määrän indeksoitu muutos koko maassa sekä Uudenmaan, Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Satakunnan ja Kainuun maakunnissa vuoteen 2030. Lähtöoletuksena on, että senioriasuntokunnan keskikoko pysyy nykyisellään ja väestökehitys toteutuu Tilastokeskuksen syksyn 2004 väestöennusteen mukaisesti. 2.2 Asuntokanta 2020 Asuntokannan määrällisiä muutoksia voidaan arvioida nk. Lankisen mallin avulla. Lankisen mallin rakentumista ja muuttujia ei käsitellä tässä tarkemmin, mutta lisätietoa löytyy esimerkiksi teoksista: Asuntorakentamisen ennakointi. Määrästä laatuun (1996) ja 9
Asuntojen tarve ja tuotanto 2001-2030. Ennustemallin uudistaminen, menetelmät ja tulokset (2003). VTT on tehnyt ympäristöministeriön toimesta Lankisen malliin päivitetyt lähtötiedot ja laskelmat asuntotuotantotarpeesta vuoteen 2025. Tässä raportissa esitetyt tulokset perustuvat näihin laskelmiin (Nippala et al. Asuntojen uudistuotanto- ja perusparannustarve 2005-2025. VTT 2005). Raportti julkaistaan kevään 2005 aikana. Taulukossa 2 on esitetty asuntokannan määrän kehitys maakunnittain 2000-2020. Taulukko 2. Asuntokanta 2000-2020 maakunnittain Lankisen mallin mukaan (asunto kpl). 2005 2010 2015 2020 Uusimaa 676 000 722 000 765 000 802 000 Itä-Uusimaa 44 000 47 000 50 000 52 000 Varsinais-Suomi 240 000 251 000 263 000 273 000 Satakunta 121 000 123 000 126 000 128 000 Kanta-Häme 86 000 89 000 93 000 96 000 Pirkanmaa 235 000 249 000 262 000 273 000 Päijät-Häme 104 000 109 000 114 000 118 000 Kymenlaakso 98 000 100 000 103 000 105 000 Etelä-Karjala 70 000 72 000 74 000 76 000 Etelä-Savo 86 000 87 000 88 000 88 000 Pohjois-Savo 127 000 129 000 131 000 133 000 Pohjois-Karjala 87 000 89 000 90 000 91 000 Keski-Suomi 136 000 142 000 147 000 151 000 Etelä-Pohjanmaa 91 000 93 000 95 000 97 000 Pohjanmaa 87 000 89 000 91 000 93 000 Keski-Pohjanmaa 31 000 32 000 33 000 33 000 Pohjois-Pohjanmaa 173 000 182 000 191 000 197 000 Kainuu 43 000 43 000 43 000 43 000 Lappi 96 000 97 000 98 000 99 000 Koko maa 2 628 000 2 746 000 2 856 000 2 948 000 Vuosina 2000-2005 olemassa oleva rakennuskannan poistuma on keskimäärin 4 700 asuntoa vuodessa. Poistuma tulee nopeutumaan kannan vanhetessa ja vuonna 2025 poistuma tullee olemaan n. 11 000 asuntoa vuosittain. Vuoteen 2025 mennessä noin prosentti nykyisestä kannasta tulee poistumaan. Kanta uusiutuu koko maan tasolla noin 20 % ajanjaksolla 2000-2020. Kannan uusiutuminen on hitaampaa taantuvilla alueilla ja vilkkaampaa kasvukeskuksissa. Esimerkiksi Uudellamaalla kannan arvioidaan uusiutuvan 26 % kyseisellä ajanjaksolla. (Ks. tarkemmin taulukko 3.) 10
Taulukko 3. Asuntokannan uusiutuminen ajanjaksolla 2000-2020. 2000-2020 Uusimaa 26 % Itä-Uusimaa 27 % Varsinais-Suomi 22 % Satakunta 14 % Kanta-Häme 20 % Pirkanmaa 24 % Päijät-Häme 20 % Kymenlaakso 14 % Etelä-Karjala 15 % Etelä-Savo 11 % Pohjois-Savo 12 % Pohjois-Karjala 12 % Keski-Suomi 19 % Etelä-Pohjanmaa 15 % Pohjanmaa 16 % Keski-Pohjanmaa 15 % Pohjois-Pohjanmaa 22 % Kainuu 8 % Lappi 9 % Koko maa 20 % keskimääräinen tuotantotarve / vuosi 32 000 as.kpl 31 000 30 000 29 000 28 000 27 000 26 000 Asuntotuotantotarve Suomessa 2001-2020 25 000 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 2016-2020 Lähde: VTT, 2005 Kuva 4. Asuntotuotantotarve Suomessa 2000-2020. (tuotantotarve vuosittain viisivuotiskaudella, asuntokappaleita) Lähde: Nippala et al. 2005. 11
Kaudella 2000-2020 asuinrakennuskannan arvioidaan kasvavan vuosittain keskimäärin reilulla 20 000 asunnolla. Asuinuudisrakentaminen nousee vuosien 1996-2000 tasosta (28 000 asuntoa / vuosi) n. 31 000 asunnon tasolle ja pysyy lähes ennallaan vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen tarve laskee hieman (tasolle 28 000 asuntoa / vuosi). Arvio perustuu VTT:n Lankisen mallilla tekemiin tuotantotarvelaskelmiin. Tarvelaskelma perustuu Tilastokeskuksen väkilukuennusteeseen 2004. Laskelman tuloksena on asuntotuotantotarve 5-vuotiskausittain. Nämä arviot on jaettu keskimääräisiksi vuosituotannoiksi kyseisellä kaudella. Todellisuudessa kauden sisällä on normaalia suhdannevaihtelua vuositasolla, mutta sitä ei tässä laskelmassa huomioida. Maakunnittain koko maan tuotantotarve esitetään taulukossa 4. Taulukko 4. Asuinrakennusten tuotantotarve maakunnittain 2000-2020. (tuotantotarve vuosittain viisivuotiskaudella, asuntokappaleita) Lähde: Nippala et al. 2005.. Keskimääräinen tuotantotarve / vuosi 5-vuotiskaudella, asuntokappaleita 2001-2005 2006-2010 2011-2015 2016-2020 Uusimaa 10 600 10 800 11 000 10 100 Itä-Uusimaa 700 700 700 700 Varsinais-Suomi 2 900 3 000 3 100 3 000 Satakunta 900 900 1 000 900 Kanta-Häme 900 900 1 000 1 000 Pirkanmaa 3 600 3 400 3 300 3 100 Päijät-Häme 1 200 1 200 1 300 1 200 Kymenlaakso 700 700 700 700 Etelä-Karjala 600 600 600 600 Etelä-Savo 600 500 500 400 Pohjois-Savo 900 800 800 700 Pohjois-Karjala 600 600 500 500 Keski-Suomi 1 700 1 500 1 400 1 300 Etelä-Pohjanmaa 700 700 700 700 Pohjanmaa 800 700 800 800 Keski-Pohjanmaa 300 200 200 200 Pohjois-Pohjanmaa 2 600 2 300 2 100 1 900 Kainuu 200 200 200 100 Lappi 500 400 400 400 Koko maa 31 000 30 100 30 300 28 300 Senioriasuntotuotannon määrän nykytilan arviointia vaikeuttaa se, että tilastoissa tuotanto tilastoidaan talotyypin ja asunnon hallintamuodon mukaan, mutta tilastoista ei selviä senioriasuntotuotannon, esimerkiksi yli 55-vuotiaille suunnatun uudisasuntotuotannon määriä. Näin ollen ilman yksityiskohtaista tutkimusta tuotantomääriä voidaan vain arvioida. 12
Seniorihankkeen VTT:n tutkimusosiossa tiedusteltiin asuntotuotannon asiantuntijoilta, kuinka suuri osa asuntotuotannosta tullaan heidän arvionsa mukaan suuntaamaan senioritalojen ym. senioreille suunnattujen talojen rakentamiseen. Viiden asiantuntija-arvion perusteella kasvumaakunnissa (Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi) noin 12 % uudisasuntotuotannosta tullaan suuntaamaan senioreille vuosina 2005 2009. Vuosina 2010 2014 osuuden arvioidaan olevan noin 20 % ja vuosina 2015 2019 yli 25 %. Taantuvien maakuntien osalta prosenttiosuuksien oletetaan olevan keskimäärin hieman korkeammat. Suhteutettuna koko maan asuntotuotantotarpeeseen rakennettaisiin Suomessa vuosina 2005 2009 reilut 3500 senioriasuntoa ja vuosina 2010 2015 noin 6400 ja vuosina 2016 2020 yli 7300 senioriasuntoa. Vuoteen 2020 rakennettaisiin siis noin 86 000 uutta senioriasuntoa, joissa voisi asua 86 000 170 000 asukasta. Tästä arviosta on hyvä muistaa, että se on melko karkealla tasolla. 13
3. Ikäihmisten muuttoaktiivisuus Edelliseen staattiseen kuvaan saadaan dynaamisuutta, kun pohditaan muuttoliikkeitä ja senioriasumisen yleisiä trendejä. Tässä luvussa tarkastellaan muuttoliikettä yleisesti sekä erityisesti seniori-ikäisten maallemuuttopotentiaalia. 3.1 Kunnassamuutto ja maassamuutto Eläkkeelle pääsy tai puolison kuolema ovat elämän taitekohtia, jotka laukaisevat usein tarpeita myös asumisen suhteen. Olemassa oleva asunto voi tuntua liian isolta tai vaikealta ylläpidettävältä. Toisaalta mieli voi tehdä lähemmäksi lapsia ja lapsenlapsia tai palveluita. Seniorit eivät kuitenkaan ole yhtä aktiivisia muuttajia kuin nuoremmat (ks. kuva 5). Väestön muuttoaktiivisuus (muuttoja/1000 as.) vähenee ikääntymisen myötä. 180000 160000 Maassamuutto ja kunnassamuutto ikäluokittain 2002 Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2003 140000 120000 100000 Maassamuutto Kunnassamuutto 80000 60000 40000 20000 0 20-24 20-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 70- Kuva 5. Muuttoliike iän mukaan vuonna, 2002. Lähde: Tilastokeskus 2003 Yli 70-vuotiaiden suuri muuttomäärä on pääosin kuntien sisäistä muuttoa (27 000 muuttoa). Oletettavasti merkittävä osa tästä muutosta on jo siirtymistä esim. vanhainkotiin tai ympärivuorokautisen asumispalvelun piiriin. Jos oletetaan 10 000 muuttoa vuodessa muutoiksi vanhainkoteihin ja asumispalveluiden piiriin, muutti Suomen sisällä vuonna 2002 noin 25 000 yli 65-vuotiasta. 14
Taulukko 5. Muuttoliike ikäluokittain 2002. Lähde: Tilastokeskus 2003. Kunnassamuutto Maassamuutto Maahanmuutto Maastamuutto 55-59 14105 6272 492 355 60-64 9701 4689 313 243 65-69 7241 2609 244 130 70-27314 3098 310 106 Jos oletetaan, että yli 65 vuotiaan väestön suhteellinen muuttovilkkaus kotimaassa pysyy samana kuin vuonna 2002, kertyy vuonna 2010 65 69-vuotiaiden muuttoja noin 12 200 ja yli 70-vuotiaiden muuttoja 34 600. Vuonna 2020 vastaavat luvut olisivat jo 15 400 ja 47 400 muuttoa. Eli 62 800 yli 65-vuotiasta senioria muuttaisi vuonna 2020. Asuntokunniksi muutettuna lukema olisi noin 45 800 senioriasuntokuntaa. Ikääntyneiden ihmisten muuttamisen motiivi on useimmiten asumiseen liittyvä. Kun nuoremmilla sukupolvilla muuttaminen on usein ns. pakkomuuttoa opiskelupaikan tai työn perässä, on ikääntyvien muutto useimmiten parempaa asumisen tai elämänlaatua tavoittelevaa tavoitemuuttoa. Tämä näkyy myös kuvasta 6. Yli 50-vuotiaiden viimeisimmän muuton motiivi Muuttajan ikä 51-60 työ asuminen opinnot sosiaaliset yli 60 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 6. 51 60 -vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden viimeisimmän muuton motiivit. (Lähde: Virtanen 2003, 50). 15
3.2 Maalle muutto Oletusten mukaan useat tulevaisuuden seniorit tahtoisivat muuttaa kaupungista maaseudulle eläkevuosiaan viettämään. Nivalainen (2003) on tutkinut muuttovirtoja vuosina 1996-1999. Näinä vuosina maalle muutti vuosittain keskimäärin 33 200 henkeä joka vuosi. Merkittävä osa muuttajista oli Nivalaisen mukaan seniorikansalaisia. Eläkkeelle jääminen vaikuttaisikin olevan merkittävä maallemuuttoa selittävä tekijä. Nivalaisen (2002) mukaan tyypillinen maallemuuttaja oli eläkkeellä ja keskimääräistä pienituloisempi. Koulutustasoltaan maallemuuttajat eivät eronneet muista muuttajista. Asuminen ja siihen liittyvät tekijät kuten itsensä toteuttamisen motiivit ja elämän hallinta ovat tärkeitä maallemuuton kannustimia (Virtanen 2003). Hunnakko ja Palm (2002) tutkivat suurten ikäluokkien maallemuuttopotentiaalia kahdeksassa kaupungissa. Tutkimuksen tulosten mukaan eläköityvien suurten ikäluokkien maallemuuttopotentiaali olisi noin 60 000 hengen luokkaa. Jos tämä muutto jaettaisiin esimerkiksi viidelle vuodelle, muuttajia olisi noin 12 000 vuosittain (noin 10 000 asuntokuntaa). Jos verrataan Hunnakon ja Palmin ennustetta ja Nivalaisen toteumatietoja, voidaan ennusteen todeta olevan melko realistinen. Toisaalta Virtanen (2003) on omassa tutkimuksessaan havainnut, että vaikka moni kaupungeissa asuva haluaisi asua maaseudulla, vain murto-osa halukkaista uskoi oikeasti asuvansa maaseudulla kymmenen vuoden päästä nykyhetkestä. Tutkimuksen mukaan maallemuutossa oli parin sadan tuhannen hengen muuttopotentiaali olemassa, mutta siitä ei arvion mukaan toteudu kuin kymmenesosa. Tässä tutkimustuloksessa ovat mukana kaikki ikäluokat. 16
Missä ihmiset haluaisivat asua ja missä he asuvat? (vastaajat eivät ole muuttaneet viimeiseen viiteen vuoteen) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Ulkomaat Maaseutu Pieni taajama Pikkukaupunki Keskisuuri kaupunki Suurkaupunki 20 % 10 % 0 % Missä asuu nyt Missä haluaisi asua Missä arvelee asuvansa 10 vuoden kuluttua Kuva 7. Missä ihmiset toivoisivat asuvansa ja missä he asuvat? Yli viisi vuotta paikallaan pysyneiden näkemys (mukana myös nuorempien ikäluokkien edustajia). Lähde: Virtanen 2003. Hunnakon ja Palmin (2002) kyselytutkimuksesta selviää, että pääkaupunkiseudulla asuvat vastaajat suunnittelevat maaseudulle muuttoa selvästi yleisemmin kuin muissa suurissa kaupungeissa asuvat. Tulosten perusteella vaikuttaisi myös siltä, että suuren muuttoaallon vuosina kaupunkeihin muuttaneet ovat muita halukkaampia palaamaan takaisin maaseudulle. Suuret ikäluokat muuttaisivat mieluiten elävöidyttyään Pirkanmaalle, Kymenlaaksoon, Keski-Suomeen tai Päijät-Hämeeseen. Kaupungin palveluineen pitäisi olla noin 30-50 kilometrin säteellä, eikä kauppaan, postiin tai kirjastoon saisi olla viittä kilometriä pidempi matka. Ihannekoti olisi vanhassa omakotitalossa tai vapaa-ajan asunnossa. Merkittävää on, että vain joka kolmas muuttamista harkitseva ilmoitti muuttavansa synnyinseudulleen. Tätä voi selittää esimerkiksi se, että muuttamista harkitaan usein pariskuntana ja pariskunnan osapuolet voivat olla kotoisin eri seuduilta. Myös kohdealueen palveluntarjonnalla on vaikutusta siihen, mihin tahdotaan muuttaa. 17
Esimerkki kunnasta, joka pyrkii hyödyntämään seniorien maallemuuton potentiaalia, on Ristijärven kunta. Kunnan www-sivuilla asiasta kerrotaan seuraavalla tavalla: Ristijärvestä ollaan kehittämässä paikkakunta, jossa erikoistutaan ikäihmisten asumiseen, palvelemiseen ja hoitamiseen elinkeinolliselta pohjalta. Kohteena on oman paikkakunnan ja Kainuun ikäihmiset, paluumuuttajat, matkailijat sekä vapaa-ajan asukkaat. (www2) 18
4. Uudet asumisen vaihtoehdot Väestön vanheneminen synnyttää uudenlaisia tarpeita asumiselle. Seuraavassa on esitelty teemoja, jotka saattavat tulevaisuudessa muokata asumisen kenttää ja kysyntää. Toistaiseksi osa esitellyistä asumisen muodoista on Suomessa vielä joko vasta syntymässä tai malleja ei ole vielä Suomeen tuotu. 4.1 Omaisten läheisyys Yksi tulevaisuuden trendi saattaa olla, että tulevaisuuden seniorien halu asua omaistensa lähellä synnyttää uudenlaisia asumiskonsepteja. Esimerkiksi Heinolan asuntomessuilla (2004) esiteltiin omaisten ja seniorin yhteisasumista tukevaa ratkaisua. Kohteesta kerrotaan seuraavaa: Rivitalossa on asuntopareja, joissa suuremmalla perheasunnolla ja pienellä yksiöllä on yhteinen katettu sisääntuloterassi. Nämä kaksi asuntoa voivat olla jopa samaa ruokakuntaa. Esimerkiksi perheen isovanhempi, aikuistuva omaa rauhaa kaipaava nuori tai vammainen perheenjäsen voi asua omillaan, mutta kuitenkin tossuyhteyden päässä muusta perheestä. (www1) Kiinteistö Oy Heinolan Vuokra-asunnoista kerrotaan, että asukkaiden valinnassa kriteerinä oli, että asuntopariin tulee saman perheen edustajia. Tällä hetkellä neljästä asuntokokonaisuudesta kahdessa asuu vanhemmat + aikuistuva lapsi pari, yhdessä vanhemmat + vammainen lapsi pari ja yhdessä perhe + isoäiti pari. Koska asukkaat ovat vasta muuttaneet kohteeseen, ei voida vielä sanoa mitä tapahtuu, kun parit purkautuvat (lapsi muuttaa muualle tai seniori joutuu esimerkiksi laitoshoidon piiriin). Kiinteistö Oy Heinolan Vuokra-asunnoista kerrotaan kuitenkin, että pienemmän asunnon vuokraaminen täysin ulkopuoliselle on mahdollista, jos asukkaiden perhepiiristä ei löydy asukasta toiseen asuntoon. 19
Kuva 8. Heinolan asuntomessualueen elämänkaariasuntoja. Kansainvälinen esimerkki löytyy Hollannista, jossa Bowwfonds Property Development yhtiö on rakennuttanut mm. omakotitaloalueita. Osa tietyn alueen kohteista on rakennettu niin, että tontilla on varsinaisen asuinkiinteistön lisäksi pienempi puutarhaasunto, jossa voi asua itsenäisesti esimerkiksi vanhempaa sukupolvea edustava perheenjäsen. Toisaalta suuri osa senioreista asuu lähellä omaisiaan jo nyt. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa on selvitetty, että merkittävä osa senioreista asuu lähellä omaisiaan. Vain 25 % tutkimukseen osallistuneista senioreista asui kauempana kuin 15 kilometrin päässä lähimmästä aikuisesta lapsestaan. (Fransson & Teeland 2004.) Voidaan olettaa, että tilanne on melko samanlainen Suomessa, mutta tutkittua tietoa aiheesta ei löydy. 4.2 Osa-aika-asuminen Suuret ikäluokat omistavat paljon kesäasuntoja, ja on todennäköistä, että osa-aikainen asuminen kesäasunnossa lisääntyy eläköitymisen myötä. Hunnakon ja Palmin (2002) tutkimuksessa suurten ikäluokkien aktiivista mökkeilijää luonnehditaan seuraavasti: Aktiivinen mökkeilijä käy paljon mökillään jo työikäisenä. Hänelle olisikin tärkeää saada etätyöyhteydet mökille. Hän pitää mahdollisena jonkin asteista työskentelyä vielä eläkeiän saavutettuaan. Hän on korkeasti koulutettu ja hänen ansiotasonsa on korkea ja hänellä on kaupungissa omistusasunto. Aktiivisen mökkeilijän ihanteena olisi, että hä- 20
nen mökkinsä olisi noin 50 kilometrin säteellä kaupungista. Kun lähes kolmannes Suomen kesämökeistä sijaitsee Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla tai Etelä-Savossa (Tilastokeskus 2004.), osa-aika asuu moni tulevaisuuden seniori näillä alueilla. Hunnakon ja Palmin tutkimuksessa kaikista vastaajista 23 prosenttia ilmoitti eläkkeelle siirtymisensä jälkeen käyttävänsä nykyistä selvästi enemmän loma- tai muuta vastaavaa asuntoa niin sanottuna kakkosasuntona. Suhteellisesti eniten kakkosasumista suunnittelevia oli helsinkiläisissä vastaajissa, joista noin 35 prosenttia kuului ko. ryhmään. Maaseudun tulevat kakkosasukkaat ovat suhteellisen varakasta ja koulutettua väkeä. Lähes joka toinen (48 %) kyseiseen ryhmään kuuluvista vastaajista pitää taloudellista tilannettaan hyvänä. Maassamme on lähes puoli miljoonaa kesämökkiä, tarkalleen vuoden 2003 lopussa 465 659 kappaletta (Tilastokeskus 2004). Näistä vuoden 1980 jälkeen on valmistunut 35 %. Tällä hetkellä noin puolet kesämökeistä on talviasuttavia (Hunnakko & Palm 2002). Niin sanottuja mökkeilijöitä on 1,7 miljoonaa, joista ulkopaikkakuntalaisia 69 prosenttia (Hunnakko & Palm 2002). Jos mökkeilijöistä kolmannes edustaisi suuria ikäluokkia, tarkoittaisi se, että maassamme on 850 000 suuria ikäluokkia edustavaa kesämökkeilijää. Jos näistä kolmannes siirtyisi elävöidyttyään viettämään jopa kuukausia vuodesta kesämökeillään, tarkoittaisi se lähes 300 000 seniori-ikäistä osa-aika asujaa, eli noin 150 000 kesämökillään asuvaa senioriasuntokuntaa (olettaen, että kesämökeillä viihtyvät ovat yleensä pariskuntia). Osa senioreista tulee viettämään osan vuodestaan myös ulkomailla. Tällä hetkellä suosituimpia suomalaisten eläkeläisten kohteita ovat Espanjan Fuengirola (tällä hetkellä noin 20 000 suomalaista) ja Portugalin Algarve. Finnpron Anneli Okkonen arvioi, että tulevaisuudessa myös uudet kohteet, kuten Aasia (Thaimaa) ja Amerikka (Florida) tulevat entistä suositummiksi. Turkin mahdollisen EU-jäsenyyden myötä Suomesta saatetaan muuttaa osa-aikaisesti myös Turkkiin. Kaikki aurinkorannoille suuntautuva muutto ei ole osa-aikaista, vaan osa senioreista muuttaa sinne myös pysyvästi. Jos tällä hetkellä noin 30 000 suomalaista asuu osan vuodesta ulkomailla, saattaa luku suurten ikäluokkien eläköidyttyä lähes kaksinkertaistua. Pidemmäksi ajanjaksoksi varsinkin vanhempien omatoimisesti asuvien seniorien kodin saattavat tyhjentää myös erilaiset hoito- ja kuntoutusjaksot. Yhteistä kaikille tässä mainituille osa-aika-asumisen muodoille on se, että seniorin varsinainen koti tyhjentyy pidemmiksi ajanjaksoiksi kerrallaan. Tyhjä koti synnyttää turvallisuusriskejä (esim. murtovarkaudet) ja tarpeen huolehtia juoksevista kodin askareis- 21
ta sillä välin, kun asukas on poissa (esim. kukkien kastelut, lumityöt, kiinteistön hoito jne.). Osin näihin haasteisiin voidaan vastata naapuri- ja sukulaisavun turvin, mutta myös kaupallisilla palveluilla saattaisi olla kysyntää suurten ikäluokkien eläköityessä. Voidaan myös olettaa, että palveluiden tuottaminen asiakkaan kakkoskotiin, kuten kesämökeille, tulee lisääntymään. Esimerkiksi haja-asutusalueiden asukkaita työllistäville mökkitalkkareille saattaa olla tulevaisuudessa entistä enemmän kysyntää, kun ikääntyvä seniori kyllä viihtyy edelleen kesämökillään, mutta esimerkiksi keväinen räystäskourujen puhdistus tai muut raskaammat huoltotyöt eivät enää onnistu. 4.3 Asuinuudisrakentamisen ja palveluiden integrointi Tulevaisuudessa syntynee uusia palvelukokonaisuuksia, joissa asuminen ja siihen liittyvät palvelut yhdistyvät uudella innovatiivisella tavalla. Tähän suuntaan kehitys näyttääkin menevän. Perinteisesti senioritalo on ollut kerrostalokohde, jossa senioreille tarjotaan asunto/asuinympäristö, joka on esteetön ja jossa on tekniset valmiudet erilaisten apuvälineiden ja senioreille räätälöidyn tekniikan asentamiseen. Kiinteistön sijaintipäätöksessä on lisäksi huomioitu kodin ympäristö ja palveluiden saatavuus (esimerkiksi ruokakaupan läheisyys). NCC:n Aktiivikoti on hyvä esimerkki näin toteutetusta (rakennusliikevetoisesta) senioritalosta: NCC:n AktiiviKoti tarjoaa varttuneempaan ikään ehtineelle ihanteellisen mahdollisuuden mukavaan elämään. Se rakennetaan paikalle, jossa on sekä kaupalliset että hyvinvointiin ja virkistykseen liittyvät palvelut lähellä. AktiiviKoti on suunniteltu erityisesti varttuneiden asumismukavuutta ajatellen. Taloissa on hissit ja huoneistot on suunniteltu myös liikuntarajoitteisille sopiviksi. AktiiviKotiin voi rakentamisen aikana tai myöhemmin lisätä erilaisia turva- ja tukilaitteita elämää ja asumista helpottamaan. Liikkumisen helppous on huomioitu myös ulkona; viihtyisä piha-alue on osa AktiiviKoti-konseptia. (www4) Viimeaikainen trendi on ollut, että nk. senioritaloja suunnitellaan enemmän palvelukokonaisuuksina, joissa rakentajat/rakennuttajat jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa sopivat myös käyttäjille tarjottavista palveluista yhdessä palveluntarjoajien kanssa. Näin on syntynyt senioritalokonsepteja, joista omistaja ja/tai palveluntarjoaja pyrkivät muodostamaan toimivan ja monistettavissa olevan senioriasumisen brändin. Tällä hetkellä Medivire Hoiva Oy:n Vire Koteja ja Senioritaloja on yhteensä yksitoista. Uusin senioritalo Käpylä valmistuu Helsinkiin Koske- 22
lantielle Toukokuussa 2005. [ ] Senioritalo Käpylä tarjoaa turvallista ja viihtyisää asumista, erilaisia palveluita sekä virkistys- ja harrastustoimintaa. Yhteisiä tiloja ovat kerhohuone, kuntosali ja sauna sekä vehreä asukaspiha. (Ote mainoksesta Ovenian mainosliitteessä) On nähtävissä viitteitä myös entistä suurempien ja laajempien palvelukokonaisuuksien muodostumisesta. 4.4 Yhteisöasuminen Seniorien yhteisöasuminen on huomattavasti yleisempää muissa Pohjoismaissa, erityisesti Tanskassa ja Ruotsissa, kuin Suomessa. Yhteisöasuminen on kehittynyt pisimmälleen Tanskassa, jossa yhteisöasumista kokeiltiin ensimmäisiä kertoja jo 1960-luvulla. Yhteisöasumiselle oleellista on, että osa yhteisön toiminnoista suoritetaan yhteisön jäsenten toimesta. Tällaisia yhteisesti suoritettavia toimintoja voivat olla esimerkiksi ruoan laitto, yhteistilojen siivous jne. Yhteisöasuminen voi olla seka-asumista, eli yhteisössä asuu kaiken ikäisiä ihmisiä. Laaja ikäjakauma mahdollistaa tällöin monipuolisen yhteistoiminnan. Esimerkiksi senioreilla on aikaa auttaa lapsiperheitä lasten hoidossa ja toisaalta lapsiperheiden aikuiset voivat auttaa senioreita esimerkiksi ostosten teossa tai kodin askareissa. Toinen yhteisöasumisen muoto on, että yhteisön jäsenet ovat jollakin tavalla valikoituneita iän tai muun yhdistävän tekijän mukaan. Suomessa tunnetaan esimerkiksi opiskelijoiden yhteisöllisiä asumisratkaisuja, joissa kaikki yhteisön jäsenet ovat opiskelijoita. Pohjoismaissa on seniorien yhteisöasumista, Suomessa ensimmäistä laajamittaisempaa seniorien yhteisöä ollaan pystyttämässä. Ruotsalaisten ja tanskalaisten tutkimusten mukaan seniorit arvostavat enemmän sellaista yhteisöä, jossa on vain senioreita. Suomessa seniorien yhteisöasumisen tunnetuin hanke on Aktiiviset Seniorit Ry:n yhteisöasumishanke: Aktiiviset Seniorit ry on sitoutumaton yhdistys, jonka tavoitteena on luoda ikääntyville elämisen ja asumisen malli, joka perustuu yhteisöllisyyteen ja joka edistää heidän psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointiaan. Tavoite konkretisoituu Loppukirihankkeessa, joka edustaa uutta vaihtoehtoa seniorien asumisessa. Loppukirissä yhdistyvät oman kodin rauha ja mahdollisuus yhteistoimintaan ja seurusteluun muiden ihmisten kanssa. Loppukirin asukkaat tuntevat toisensa, välittävät toisistaan ja kunnioittavat toisiaan kukaan ei jää yksin ja jokaisella on paikka yhteisössä. Päivittäinen ruokailu ja ruuanvalmistus muodostavat keskeisen osan yhteisön toiminnasta. Kaikki Loppuki- 23
rin asukkaat osallistuvat vuorollaan yhteisiin työtehtäviin, päätöksentekoon ja vastuutehtäviin sekä sitoutuvat noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä ja päätöksiä. Yhteistilat tarjoavat hyvät puitteet virkeälle toiminnalle ja harrastuksille. Ne ovat samalla osa asukkaiden kotia ja vierastiloja, joihin voidaan kutsua ulkopuolisiakin osallistumaan monipuolisiin harrastuksiin ja Arabianrannan asujaimistoa kiinnostaviin tapahtumiin. Moneen harrasteryhmään löytyy vetäjä omasta joukosta. Asuinyhteisö tuo turvallisuutta, kaikki tuntevat toisensa. Tilapäiseen tarpeeseen saa apua naapureilta. (www3) Loppukiri valmistuu maaliskuussa 2006 ja siinä on 58 omistusasuntoa. 24
5. Asumisen palvelut Tutkimuksen osana toteutettiin palveluntuottajille osoitettu kysely, missä kartoitettiin nykyisen toiminnan ongelmakohtia ja palveluntarjoajien näkemyksiä tulevaisuudesta. Kyselyyn osallistui 37 vastaajaa, jotka edustavat sekä hoivayrittäjiä, että apuvälineitä toimittavia tai valmistavia yrityksiä. Kyselyssä mainittiin, että siinä senioreilla tarkoitetaan yli 65-vuotiaita ihmisiä. Yläikärajaa ei ollut, joten vastaajat saattoivat vastauksissaan miettiä myös selvästi vanhempaa väestöä, jos heidän asiakaskuntansa sellaisista muodostuu. Kyselyn avulla selvitettiin keskeisimpiä keinoja, mitä asunnoilta palveluntuottajien näkökulmasta vaaditaan, jotta seniorien itsenäistä asumista kotihoidon turvin voidaan edistää mahdollisimman pitkään. 5.1 Asuntojen ongelmalliset tilat Ensimmäiseksi tutkimuksessa kartoitettiin, mitkä asiat ovat ongelmallisimpia heidän työskennellessään nykyisessä rakennuskannassa sijaitsevissa asunnoissa. Tällä saatiin selville, mitkä heidän näkökulmastaan aiheuttavat suurimpia korjaustarpeita rakennuskannassa tai mitkä ovat niitä tekijöitä, joiden vuoksi seniorin on muutettava toisaalle, pahimmassa tapauksessa jopa laitoshoitoon. Yleisin ongelma on asuntojen ahtaus, eli tilaa toiminnoille ei ole riittävästi. Yli puolet vastaajista mainitsi tilanahtauden ongelmaksi. Tilanahtautta ei tässä yhteydessä voinut määritellä tarkemmin, mutta monet vastaajat olivat kommentoineet aihetta enemmän kommenteille varatussa avokysymyksessä. Asunnoista ei tahdo löytyä tilaa apuvälineiden, esimerkiksi rollaattorin säilyttämiseen. Oviaukot ja käytävät ovat usein liian kapeita ja etenkin wc- ja pesuhuonetilat ovat aivan liian ahtaita jos asiakas tarvitsee apua esimerkiksi peseytymisessä. Myös yhteistä säilytystilaa on monissa kerrostaloissa liian vähän. 25
Kuva 9. Jopa uudehkosta senioritalosta voi löytää kuvan wc-tilat kynnyksineen (kuva: Siekkinen 2004). Seuraavaksi yleisimmäksi ongelmaksi nouseekin jo hissittömyys, minkä on maininnut 41 prosenttia vastaajista. Näiden kahden selvästi yleisimmän ongelman ohella tasaisesti mainintoja saivat tarvittavien laitteiden sijoittamisen vaikeus, pitkät etäisyydet (asunnon ulkopuolella) ja väärissä paikoissa sijaitsevat pistorasiat. Lisäksi asunnoista saattoi puuttua laskutasoja, tilojen ergonomia oli huono ja tarvittavia laitteita/ apuvälineitä puuttui. Vähiten ongelmallisiksi asioiksi jäivät säilytystilojen puute, huono ilmastointi, pintojen väärät materiaalit, huonekalujen vaikea sijoittelu tai Internet-yhteyksien puute. Lisäkommenttien perusteella ongelmia aiheuttavat ahtaiden pesutilojen ohella rakenteet, jotka eivät kestä esimerkiksi tukikahvojen kiinnittämistä, liian hankalasti avautuvat ulko-ovet, liukkaat lattiamateriaalit, liian kapeat oviaukot, kynnykset ja vaikea pääsy parvekkeelle. Lisäksi asunnoissa toivottiin olevan riittävä kaapelointi sähköisten apuvälineiden käyttöönoton helpottamiseksi. 5.2 Palvelumarkkinoiden kehittyminen Turvallisuus erityisesti nähdään alaksi, jolla senioriasiakkaiden markkinat tulevat kasvamaan. Ikääntyvien kohdalla turvallisuus tarkoittaa turvarannekkeiden ja puhelinten markkinoiden ja myös erilaisten videovalvontamuotojen kasvamista. 26
Turvallisuuden ja turvamarkkinoiden kasvaminen on yleisempikin trendi yhteiskunnassamme, kun tuntemattoman ulkoisen uhan pelko saa ihmiset suojaamaan esimerkiksi kotejaan aikaisempaa voimakkaammin. Ikääntyvien kohdalla kyse on kuitenkin enemmän sisäisestä turvallisuudesta; esimerkiksi turvaranneke varmistaa, että apu on lähellä sairaskohtauksen tai onnettomuuden sattuessa. Yli puolet vastaajista uskoo turvallisuustekniikan markkinoiden kasvavan voimakkaasti ja lähes kaikki vastaajat uskovat markkinoiden kasvavan ainakin jonkin verran seuraavan viiden vuoden aikana. Erilaisten kodin apuvälineiden kuten kahvojen, kaiteiden ja erityisovien markkinat nähdään myös erittäin voimakkaasti kasvavaksi sektoriksi. Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinat tulevat kasvamaan. Kysymyksen kohdalla löytyy kuitenkin myös niitä vastaajia, jotka eivät usko markkinoiden kasvuun, eli vastausten välillä on yllättävää hajontaa. Neljä viidesosaa vastaajista kuitenkin uskoo markkinoiden kasvuun. Selvästi kasvavia aloja ovat myös erilaisten kuljetuspalvelujen ja asuntojen kiintokalusteiden markkinat. Hieman hitaammin, mutta kuitenkin kasvavia aloja ovat myös kodin kunnossapitopalveluiden (lampun vaihdot, pienet remontit), terveysteknologian tuotteiden, ja senioreille räätälöityjen huonekalujen ja kotiautomaation markkinat. Alan yrittäjät tekevät yhteistyötä julkisen sektorin toimijoiden kanssa, ja he uskovat yhteistyön lisääntyvän tulevaisuudessa. Neljännes vastaajista kokee yhteistyön julkisen sektorin toimijoiden kanssa tuovan myös lisää liiketoimintamahdollisuuksia. Yhteistyö myös muiden palveluiden tai tuotteiden tuottajien kanssa tulee lisääntymään tulevina vuosina. Lisäksi sairaalat ovat paikkoja, joiden kanssa yhteistyön uskotaan lisääntyvän ja tuovan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Säätiöt ja voittoa tuottamattomat organisaatiot koetaan myös tulevaisuuden yhteistyökumppaneiksi. Voimakkaimmin yhteistyön lisääntymistä edistää se, että asiakkaiden koetaan kysyvän entistä enemmän palveluita, joiden tuottaminen edellyttää yhteistyötä erityyppisten yritysten välillä. Yhteistyö on parhaimmillaan ns. win-win kumppanuutta, josta hyötyvät sekä yhteistyötä tekevät yritykset, että asiakas. Yrityksille yhteistyö tuo lisää liikevaihtoa ja toiminnan tehostumista. Yhteistyön kehittymisen suurimmaksi esteeksi koetaan yrittäjien resurssipula: yhteistyön kehittämiseen ei ole aikaa eikä rahaa. Myös se, että mahdollisia yhteistyökumppaneita ei tunneta riittävän hyvin, on este yhteistyölle. Sen sijaan haluttomuutta yhteistyöhön toimijoiden kentällä ei vastaajien mielestä esiinny. 27
Senioripalvelumarkkinoiden tulevaisuuden rahoitusmuodot Julkinen sektori rahoittaa, kilpailuttaa palveluntuottajat Asiakas rahoittaa itse Omaiset rahoittavat Julkinen sektori rahoittaa palvelusetelin avulla Julkinen sektori tuottaa verovaroin 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Merkitys kasvaa Pysyy nykytasolla Vähenee Kuva 10. Senioreille suunnattujen palvelujen rahoitusmuotojen kehittyminen tulevaisuudessa: palveluntuottajien näkemyksiä. Miten käytetyt palvelut sitten rahoitetaan tulevaisuudessa? Vastaajat näkevät, että julkisen sektorin tehtävä palvelujen turvaajana, järjestäjänä ja rahoittajana tulee säilymään. Julkisen sektorin rooli palvelujen tuottajana tulee kuitenkin vastaajien mielestä vähenemään. Tulevaisuudessa julkinen sektori joko kilpailuttaa palvelut itse tai ottaa käyttöön palvelusetelin. Näin myös niitä toimintoja, joiden turvaamisesta julkinen sektori vastaa, avautuu yksityisille markkinoille. Tämän ohella nähdään, että entistä enemmän käytettyjen palvelujen rahoittamisesta vastaavat myös seniorit itse sekä heidän omaisensa. 5.3 Korjausrakentaminen Vielä julkaisemattoman (Nippala et. al. Asuntojen uudistuotanto- ja perusparannustarve 2005-2025) tutkimuksen mukaan asuinrakennusten perusparannustarve vuoteen 2015 mennessä tulee olemaan arvoltaan 20 mrd. euroa. Tästä tarpeesta puolet tulee kohdistumaan kerrostaloihin. Laskelmassa on otettu huomioon ne korjaustarpeet, jotka johtuvat rakennuskannasta ja sen ikääntymisestä. 28
Kuva 11. Asuinrakennuskannan perusparannustarve ja sen jakautuminen eri asuntotyyppeihin. Korjausrakentaminen 2000-2010 tutkimuksen mukaan vuonna 2000 asuinrakennuskantaa korjattiin 2 810 miljoonalla eurolla. Vuoteen 2010 mennessä korjausten ennustetaan lisääntyvän 2 545 eurolla eli olevan yhteensä 5 355 miljoonaa euroa. Tällöin korjausrakentamisen arvo olisi lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2000. Korjausrakentaminen lisääntyy edelleen kohti vuotta 2020. Tässä laskelmassa ja arviossa korjausrakentamisen kehittymisestä ovat mukana myös muut kuin rakennuskannan ikääntymisestä johtuvat korjaukset. Taulukko 6. Asuinrakennusten korjausten arvo 2000 ja 2010 talotyypeittäin. Lähde: Vainio & al. 2002 Korjausten arvo 2010 (vuoden Korjausten määrä 2000 (Milj. EUR) 2000 rahassa) Milj. EUR) Erotus Omakotitalo 1030 2370 1340 Rivitalo 370 1015 645 Asuinkerrostalo 1410 1970 560 Yhteensä 2810 5355 2545 Senioriväestön tarpeista lähteviä korjauksia voitaisiin toteuttaa asuinrakennusten perusparantamisen yhteydessä. Esimerkiksi putkiremontin yhteydessä voitaisiin samalla toteuttaa kylpyhuone- ja wc-tilojen saneeraus liikuntaesteisillekin sopiviksi. 29
Noin 25 % Suomen asuntokunnista noin on tällä hetkellä senioriasuntokuntia. Suuri osa kotitalouksien teettämistä remonteista teetetään muuttojen yhteydessä, ja muuttoaktiivisuus vähenee ikääntymisen myötä. Jos seniorien koteja olisi remontoitu samassa suhteessa kuin niitä on asuntokannasta, olisivat markkinat olleet 700 miljoonaa euroa. Jos oletettaisiin, että senioriasuntokunnat remontoisivat 5 % vähemmän kuin on niiden osuus kaikista asuntokunnista, olisi markkinan koko vuonna 2000 ollut 562 miljoonaa euroa. Jos senioriasuntokunnat remontoisivat 10 % vähemmän, olisi markkinoiden arvo 421 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 vastaavat luvut olisivat 1300 (+-0 %), 1000 (-5 %) tai 803 MEUR (-10 %). Senioriasuntokuntiin suuntautuvien korjausten voidaan siis arvioida olleen vuonna 2000 420-700 miljoonaa euroa ja olevan vuonna 2010 800-1300 miljoonaa euroa. Markkinoiden kasvu olisi näin 380-600 miljoonaa euroa. Huom! Esitetyt luvut käsittävät myös taloyhtiöihin kohdentuvat korjaukset, esim. julkisivuremontit. Korjataanko seniorien koteja? Seniorihankkeen yhteydessä toteutetussa kyselyssä esitettiin myös korjausrakentamisesta ja senioriasumisesta useita väittämiä. Moniinkaan näistä väittämistä ei löytynyt yksimielisiä vastauksia. Moniin kysymyksiin suuri osa vastauksista sijoittui asteikolla yhdestä viiteen (erittäin epätodennäköinen/todennäköinen) kohtaan kolme, eli selvää mielipidettä ei ollut. Vastaajat uskovat, että seniorien asuttamissa kodeissa tulleen tekemään pieniä korjauksia aina tarpeen tullen, eivätkä seniorit ole keskimääräistä asukasta aktiivisempia remontin teettäjiä, päinvastoin. 30
Seniorit ja korjausrakentaminen Väite 1 Väite 2 Väite 3 Hyvin epätodennäköinen Epätodennäköinen Vaikea sanoa Todennäköinen Erittäin todennäköinen Väite 4 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Väite 1 Seniorit tekevät muutoksia kotona vähän kerrallaan sitä mukaa kun tarvetta ilmenee Väite 2 Tulevaisuudessa on pieniä yrityksiä, jotka keskittyvät senioreille tehtäviin korjauksiin Väite 3 Seniorit remontoivat kodin yleensä kerralla vanhenemista silmällä pitäen Väite 4 Seniorien kodeissa tehdään suhteellisesti vähemmän korjauksia kuin kodeissa keskimäärin Kuva 12. Palveluntuottajien näkemykset tulevaisuuden senioriasukkaista ja korjausrakentamisesta. 31
6. Tulevaisuuden trendit Kyselyyn vastanneilta tiedusteltiin heidän suhtautumistaan erilaisiin tulevaisuutta kuvaaviin väittämiin, joita oli yhtensä 35. Seuraavassa on esitelty tulevaisuudenkuvia, jotka vastausten perusteella ovat todennäköisiä. Kappaleiden tekstit ovat kyselyn väittämiä mahdollisimman tarkkaan sellaisina, kun ne oli kyselykaavakkeessa esitetty. Tulevaisuuden selvät trendit on koottu niistä väittämistä, joiden kanssa vastaajat olivat selkeimmin samaa mieltä (tulevaisuuden seniorit haluavat käyttää rahaa) tai eri mieltä (esim. tulevaisuuden seniorit vierastavat teknologiaa). Selvät trendit Seuraavat väittämät saivat vastaajilta niin yksimielistä kannatusta, että ne on määritelty selviksi tulevaisuuden trendeiksi. Useampi väittämä on saattanut muodostaa yhden trendin. Rahaa ei säästetä sukanvarteen. Tulevaisuuden seniorit ovat varakkaita ja haluavat käyttää rahaa myös kodin laittamiseen ja palveluihin. Ei ole totta, että tulevaisuuden seniorit haluaisivat säästää rahansa seuraaville sukupolville, eivätkä siksi käyttäisi rahaa palveluihin tai kodin kunnostamiseen. Tekniikka hallitaan. Tulevaisuuden seniorit käyttävät tietotekniikkaa sujuvasti ja osana arkipäivää. He eivät vierasta huipputeknologiaa, ja esimerkiksi kodin teknologian kasvulle ei teknologian vierastamisen uskota olevan syy, miksi toimiala ei kasvaisi toimialan odotusten mukaisesti. Omaiset ovat tärkeitä. Ratkaisut, jotka mahdollistavat seniorin asumisen omaistensa lähellä tulevat savuttamaan entistä enemmän suosiota. Palvelupaketit lisääntyvät. Tulevaisuudessa asuntojen korjaukset hoidetaan avaimet käteen periaatteella niin, että joku hoitaa lupa-asiat, suunnittelun ja toteutuksen seniorin puolesta. Yhteistyössä rakennus- ja kiinteistöalan kanssa syntyy uusia palvelukokonaisuuksia, joissa yhdistyy asuminen ja siihen liittyvät palvelut uudella innovatiivisella tavalla (asiakkaalle tarjotaan kokonaiskonsepti koti + palvelut). Yritysten tulee entistä enemmän verkottua, koska asiakkaat vaativat entistä kattavampaa kokonaispalvelua. Epätasa-arvoisuus lisääntyy. Tulevaisuudessa seniorien epätasa-arvoisuus tulee lisääntymään, koska osalla senioreista on resursseja hoitaa itsensä ja maksaa tarvitsemistaan tuotteista ja palveluista, kun taas osalla ei näitä resursseja ole. Myös alueellinen epätasa-arvo lisääntyy, kun taantuvilla alueilla ei ole mahdollisuutta samantasoisiin pal- 32
veluihin kuin ruuhka-suomessa. Asunnon uudisrakentamisella ja korjaamisella voidaan tosin vaikuttaa siihen, että myös syrjäseudulla asuvat seniorit voivat asua kotona pidempään. Syrjäseuduilla asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisessa asemassa kaupungissa asuvien seniorien kanssa. Senioriasuntotuotanto on kannattavaa liiketoimintaa. On virheellinen väite, että tulevaisuudessa seniorit huomioiva asuinrakentaminen olisi kannattamatonta, eikä tätä liiketoiminta-alaa haluttaisi kehittää. Senioriasunto ei vaadi niin paljon erityistekniikkaa tai materiaaleja, että asuntojen hinnat nousisivat yli potentiaalisten asiakkaiden maksukyvyn. Epäselvät trendit Miten asuu tulevaisuuden seniori? Osa väittämistä koski tulevaisuuden seniorin asumisen tapoja. Väittäminä esitettiin erilaisia asumiseen ja elämäntapaan liittyviä väittämiä, joiden suhteen vastauksissa oli selvempää hajontaa. Väittämien järjestys on alla sellainen, että ensimmäisenä esitetty väittämä sai eniten kannatusta, viimeisen kanssa taas oltiin eniten eri mieltä. Osaa näistä trendeistä on käsitelty myös uusia asumisen vaihtoehtoja käsitelleessä luvussa 4. Palveluita tarvitaan tulevaisuudessa enemmän nk. kakkosasunnoissa, kuten esimerkiksi mökillä. Tämän väittämän kanssa samaa mieltä oli 71 prosenttia vastaajista ja eri mieltä 17 prosenttia vastaajista. Loput eivät osanneet sanoa. Merkittävä osa tulevaisuuden senioreista viettää pitkiä ajanjaksoja ulkomailla. Tämän väittämän kanssa 65 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä ja eri mieltä 16 prosenttia vastaajista. Loput eivät osanneet sanoa. Ympäristön hoivapalveluiden (palvelutalo, sairaala) läheisyys tulee vaikuttamaan siihen, missä tulevaisuuden seniorit haluavat asua. Tämän väittämän kanssa samaa mieltä oli yli puolet (53 %) vastaajista ja eri mieltä 14 prosenttia vastaajista. Loput eivät osanneet sanoa. Tulevaisuuden seniorit asuvat mielellään heitä varten suunnitelluissa asunnoissa ja asuinyhteisöissä (esim. senioritalot ja kylät). Tämän väittämän kanssa samaa mieltä oli 38 prosenttia ja eri mieltä 19 prosenttia vastaajista. Loput eivät osanneet sanoa. Suurten ikäluokkien ikääntyessä alkaa muuttobuumi maaseudulle. Tämän väittämän kanssa samaa mieltä oli 17 prosenttia vastaajista ja eri mieltä 52 prosenttia vastaajista. Loput eivät osanneet sanoa. 33
7. Yhteenveto Vuonna 2010 Suomessa tulee olemaan yli 900 000 yli 65-vuotiasta kansalaista. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaita tulee olemaan jo yli 1 200 000. Jos ikääntyvän väestön muuttoaktiivisuus on samaa luokkaa kuin vuonna 2002, muuttaa vuonna 2010 noin lähes 47 000 yli 65-vuotiasta uuteen kotiin. Vuonna 2020 asuntoa vaihtaa lähes 63 000 yli 65-vuotiasta. Muutto oman kunnan sisällä on yleisin muuttamisen tyyppi, mutta osa muutoista on (noin neljännes 65-69-vuotiailla, joka kymmenes yli 70-vuotiailla) myös kunnan rajat ylittävää. Asuntokunniksi muunnettuna noin 34 000 senioriasuntokuntaa muuttaa vuonna 2010 ja 45 800 muuttaa vuonna 2020. Osa näistä muuttajista muuttaa jo olemassa oleviin palveluasuntoihin ja koteihin sekä esteettömiin senioriasuntoihin. Osa muuttaa tulevaisuudessa valmistuviin esteettömiin koteihin tai asuinyhteisöihin, joissa palvelut ovat lähellä. Myös maallemuutto voi olla usean vireän eläkeläisen asumisen valinta. Tulevaisuuden muuttoliikkeen kohteet noin vuonna 2010 (arviolaskelma) Kokonaisvuosimuutto (lähde: tilastokeskus 2003) 46 000 Maallemuutto (lähde: Hunnakko & Palm 2002) 10 000 12 000 Uusiin senioriasuntoihin muutto (lähde: asiantuntijakysely) 3 500 6 000 Muut muutot 28 000 32 500 Valtaosa senioreista tulee tulevaisuudessakin asumaan ns. normaaliväestölle suunnitelluissa kodeissa. Korjausrakentamisen tarpeet tulevat jatkossa kasvamaan, vaikka osa ikääntyvistä tulee tulevaisuudessakin selviytymään nykyisissä asunnoissa ilman, että niihin tehdään muutoksia. Asunnoissa korjaustarpeita tulee olemaan etenkin kylpyhuoneissa, kerrostaloihin kaivataan myös hissejä. Näitä korjauksia olisi mahdollista toteuttaa myös asuintalojen muun perusparantamisen yhteydessä. Tulevaisuuden seniorit ovat vaativia ja osalla heistä on myös taloudellisia resursseja maksaa tarvitsemistaan tuotteista ja palveluista. Kolmatta ikää elävät työelämästä vapautuneet kansalaiset ovat aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa itseään: harrastaa, matkustella, tehdä osa-aikatyötä, opiskella, tavata uusia ihmisiä ja luoda uutta. He eivät vielä halua ajatella vanhenemista, mutta heidän on kuitenkin syytä varautua siihen, jotta he pystyvät jatkamaan mahdollisimman aktiivista ja itsenäistä elämää myös sen jälkeen, kun elämän vauhti ja voimat hiipuvat. Tulevaisuuden senioriasumista pohdittaessa haasteena on, miten tuottaa aktiivista elämää palvelevia ratkaisuja siten, että ratkaisut toimivat myös elämän hidastuttua. Tämä 34