Tampereen kaupunki RAITIOTIEN YMPÄRISTÖN NIITTYALUEET Rakennustapaohje ProAgria Etelä-Suomi ry, MKN Maisemapalvelut Riikka Söyrinki ja Auli Hirvonen 21.6.2016
SISÄLLYS 1 YLEISTIEDOT... 3 1.1 Kohdealueet... 3 1.2 Tavoitteet... 3 2 NIITTYJEN PERUSTAMINEN... 3 2.1 Maapohja ja kasvualusta... 3 2.2 Perustamisen työmenetelmät... 4 2.3 Kylvettävät kasvilajit... 4 2.3.1 Niittysiemenet... 4 2.3.2 Suojaheinät... 5 2.3.3 Siemenseos... 5 2.3.4 Erityiskohteet... 5 2.4 Laatuvaatimukset... 6 3 NIITTYJEN YLLÄPITO... 6 3.1 Rikkakasvien torjunta... 6 3.2 Niitto ja niittojätteen keruu... 6 3.3 Piennaralueet ja niittypolut... 6 4 NIITTYJEN KÄYTTÖ JA ASUKASYHTEISTYÖ... 7 5 NIITTYJEN KEHITTYMISEN SEURANTA... 7 6 LÄHTEET... 7 Liitteet: Hervannan valtaväylän katusuunnitelmat 1:1000 (11 karttalehteä) 2
1 YLEISTIEDOT 1.1 Kohdealueet Suunnitelma käsittää Tampereen raitiotietä koskevissa Hervannan valtaväylän katusuunnitelmissa määritellyt perustettavat niittyalueet. Niittyalueiden rajauksia on tarkennettu tilaajan kanssa, ja ne on merkattu liitteenä oleviin suunnitelmakarttoihin punaisella rajauksella. Kohdealueille kylvetään niittyjä sekä istutetaan yksittäisiä puita ja puuryhmiä. Valtaosa niityistä perustetaan täyttömaa-alueiden päälle. Monet alueet ovat kaltevia luiskia tai kapeita niittykaistoja. Alueiden yhteispinta-ala on yhteensä 8,24 hehtaaria. Laaja-alaisin niitty sijaitsee Korkinmäessä, Hervannan valtaväylän ja Suutalankadun välissä. Kohdealueista voisi löytyä myös muita maisemallisesti keskeisiä kohteita, joissa kannattaisi tehdä kohdekohtaista suunnittelua. Perustettavat niittyalueet ovat jatkossa hoitoluokkaa B3 maisemaniitty. 1.2 Tavoitteet Perustettavien niittyjen tavoitteena on muodostaa raitiotien varteen ketomaisen kasvillisuuden mosaiikki. Tavoitteena on luoda helppohoitoinen ja monimuotoinen viheralue, joka kehittyy edelleen vuosien saatossa. Tärkein kehityksen suuntaan vaikuttava tekijä on kasvualustan laatu, lisäksi asiaan vaikuttavat kasvuolosuhteet sekä ympäröivien alueiden kasvillisuus. Alueille istutettavan puuston määrän tulisi olla vähäinen, jotta niityt säilyvät olosuhteiltaan riittävän avoimina ja lämpiminä. Lehtipuusto lisää myös vähitellen alueiden ravinteikkuutta, kun lehdet lahoavat maahan, ja tämä ei ole niittykasvien menestymisen kannalta toivottavaa. Istuttavat puut tulisi sijoittaa selkeisiin ryhmiin, jotta ne haittaavat mahdollisimman vähän alueiden niittoa. Puut istutetaan alueille ennen niittyjen perustamista. 2 NIITTYJEN PERUSTAMINEN 2.1 Maapohja ja kasvualusta Niittyalueelle läjitettävä täyttömaa muotoillaan loivasti kumpuilevaksi siten, ettei siihen muodostu jyrkkyydeltään yli 1:3 olevia luiskia. Tällöin erityisiä eroosiosuojauksia ei tarvita. Täyttömaan päälle levitetään 200 mm kerros perusmaata ja sen päälle 50 mm kerros kylvöalustaa. Perusmaana käytetään kivennäismaata, johon on sekoitettu eloperäistä ainesta. Paras maalaji perusmaaksi on hietamoreeni. Tarvittaessa maa-ainekseen sekoitetaan karkeampia lajitteita, kuten hiekkaa, tai hienompia lajitteita, kuten hietaa, hiesua tai savea oikean koostumuksen saavuttamiseksi. Koostumusta arvioitaessa tavoitearvoina käytetään VRT 11 taulukon 23111:T1 kohdan Kuivat niityt sekä kuvan 23111:K4 mukaisia vaatimuksia ravinnepitoisuudesta ja rakeisuudesta. Perusmaan tulee olla lähtökohtaisesti rikkaruohotonta, ainakin monivuotisista rikkakasveista. Kylvöalustana käytetään rikkaruohotonta, peruskalkittua nurmikkomultaa. Kasvualustan pinta muotoillaan ennen kylvöä siten, ettei siihen jää vettä kerääviä painanteita. Rinteeseen kylvettäessä vedetään kasvualustan pintaan vakoja vaakasuoraan koko rinteen poikki, jolloin sadevesi ei vie siemeniä mukanaan alas. 3
2.2 Perustamisen työmenetelmät Alueet äestetään ennen kylvöä. Kylvö tehdään koneellisesti ja/tai käsin. Koneellisesti kylvö onnistuu traktorivetoisella heinänsiemenille tarkoitetuilla kylvökoneella. Käsin kylvöön voidaan käyttää olalla kannettavaa kylvökonetta, kuten Elomestarin EV-2700 AL (kuvassa). Yksi vaihtoehto on myös käsin työnnettävä kylvökone. Kylvötekniikasta riippumatta pienikokoisten siementen kanssa väliaineena käytetään esim. mannasuurimoita tai rakeista kalkkia, jolloin kylvetty alue erottuu helposti. Tärkeätä on, että väliaine on helposti ja tasaisesti juoksevaa. Urakoitsija tekee omalla kylvökoneellaan (myös kannettavalla/työnnettävällä) kiertokokeen todellisen siemenmäärän ja väliaineen määrän tarkistamiseksi. Kylvökone täytetään vasta työkohteessa, jotta erikokoiset siemenet eivät heti erotu toisistaan, ja kylvöön saadaan hyvin sekoitettu siemenseos. Niittykasvit kylvetään pintaan. Lannoitteita ei käytetä. Kylvöstä ei peitetä eikä kasvualustan pintaa jyrätä kylvön jälkeen. Niittykasveille suotuisa kylvöaika on syyskuussa. Tällöin kasvit käyttäytyvät samoin kuin ne olisivat kylväytyneet luontaisesti. Loppukesän viileät yöt ja lämpimät päivät aiheuttavat siementen itämislevon rikkoutumisen. Tällä on merkitystä etenkin avoimilla ja kuivilla niityillä. Ne siemenet, jotka eivät ehdi syksyllä itää, pääsevät kasvuun heti keväällä ja pystyvät hyödyntämään maan kevätkosteuden. Täydennyskylvöjä tehdään tarpeen mukaan, niitä voidaan tehdä myös keväällä. 2.3 Kylvettävät kasvilajit 2.3.1 Niittysiemenet Käytettävät niittysiemenet ovat kotimaista alkuperää. Siemenseoksessa on vähintään kymmenen eri kasvilajia. Ohessa on neljä vaihtoehtoista siemenseosta, jotka soveltuvat tieluiskiin ja vaihteleviin täytemaihin. Lopulliseen valintaan vaikuttaa mm. alueille istutettavan puuston määrä. Siementuottajat räätälöivät mielellään myös oman seoksen laajoihin työkohteisiin. Siementilaus pitää tehdä hyvissä ajoin edellisenä vuonna, jotta siementä saadaan varmasti riittävä määrä. Ahon alku, maisemaseos päälajit: ahdekaunokki, keltasauramo, nurmikaunokki, peurankello, ojakärsämö, punaailakki, päivänkakkara, siankärsämö seoksessa voi myös olla: ahosuolaheinä, kannusruoho, keltamaite, ketokaunokki, ketoneilikka, mäkikuisma, pietaryrtti, ukontulikukka, käenkukka, niittyhumala, nurmikohokki, syysmaitiainen, nurmirölli, lampaannata, punanata Ahon alku, hiekkaharjuseos päälajit: ahosuolaheinä, huopakeltano, kannusruoho, keltasauramo, masmalo, nuokkukohokki, päivänkakkara 4
seoksessa voi myös olla: hiirenvirna, kangasajuruoho, keltamaite, keltamatara, ketokaunokki, kissankello, kissankäpälä, kultapiisku, metsänätkelmä, mäkimeirami, rohtotädyke, sarjakeltano, pölkkyruoho Suomen niittysiemen, kuiva niitty ahdekaunokki, hirvenkello, hopeahanhikki, kangasajuruoho, kannusruoho, keltasauramo, ketoneilikka, kissankello, mäkikuisma, mäkitervakko, peurankello, puna-ailakki, päivänkakkara, siankärsämö ja ukontulikukka. Suomen niittysiemen, kirjava niitty ahdekaunokki, harakankello, hirvenkello, kurjenkello, kyläkellukka, käenkukka, lehtosinilatva, niittyleinikki, nurmikaunokki, peurankello, puna-ailakki, päivänkakkara, rantatädyke, särmäkuisma, tummatulikukka ja varsankello. 2.3.2 Suojaheinät Niittysiemenseokseen lisätään suojaheinää, sillä heinät sitovat maanpintaa tehokkaasti sekä suojaavat hitaammin kasvavia kukkien taimia paahteelta ja rankkasateilta. Suojaheinänä käytetään monivuotista Niitty-Diana seosta, jossa on lampaannataa (90 %), hunajakukkaa (7 %) ja päivänkakkaraa (3 %). Vaihtoehtoisesti suojaheinänä voidaan käyttää lampaannataa (80 %) ja nurmirölliä (20 %). Siemenmäärä molemmille seoksille on yhteensä 50 g aarille eli 5 kiloa hehtaarille. Molemmat siemenvaihtoehdot ovat ulkomaista alkuperää. 2.3.3 Siemenseos Niittykukat ja suojaheinä kylvetään seoksena. Niittysiementä kylvetään noin 30-60 g aarille eli 3-6 kg hehtaarille. Tällöin seoksessa on n. 700-1000 kukkakasvien siementä neliömetrille. Siementen kylvömäärään vaikuttaa mm. niittytyyppi, eroosioriski ja kylvöajankohta. Tässä laajaalaisessa kohteessa, joka toteutetaan syyskylvönä, siemenmääränä käytetään n. 60 g aarille, koska kyseessä on monin paikoin kuiva ja karu rinnemaa. Tällöin kasvustosta tulee peittävä, vaikka osa siementaimista kärsisi kuivuudesta. 2.3.4 Erityiskohteet Osa niittyalueista omaa erityisen merkittävän maisemallisen arvon. Näistä tärkein on Korkinmäessä, Hervannan valtaväylän ja Suutalankadun välissä sijaitseva niitty (pinta-ala noin 1 ha). Alueelle kylvetään edellä mainitun siemenseoksen lisäksi yksittäisiä lajeja kukinnan näyttävyyden lisäämiseksi. Siemenseokseen lisätään yksivuotisia kukkivia kasveja, kuten ruiskaunokkia, ruisunikkoa ja jänönapilaa. Osalle alueesta kylvetään perusseoksen sijaan värikaistoja monivuotisilla niittykasveilla. Värikaistojen kylvöalueet pitää suunnitella maastokäynnin pohjalta kohdekohtaisessa suunnitelmassa. Tavoitteena on, että yksivuotiset kasvit kukkisivat ensimmäisenä kesänä, kun niittykasvit vasta aloittelevat kasvua. Mutta jos rikkaruohojen torjunta vaatii kasvuston niittoa, yksivuotiset kasvit eivät pääse kukkimaan. Yksivuotiset kasvit: ruiskaunokki, ruisunikko ja jänönapila siemenet sekoitetaan niittysiemenen ja suojaheinän kanssa 5
Värikaistat monivuotisilla niittykasveilla: värisävyn mukaan valikoidut kasvilajit kuten Suomen Niittysiemenen sininen niitty ja punainen niitty kylvetään lopuksi erikseen raitoihin maaston muotoja mukaillen tai kylvetään käsin raitoihin/laikkuihin erillisen suunnitelman mukaisesti 2.4 Laatuvaatimukset Valmis niitty on rakennustapaohjeen mukainen. Niityn kasvillisuus on elinvoimaista. Haitallisia rikkakasveja ei esiinny niityn kehitystä häiritsevässä määrin. Eroosiolle ja rikkakasveille alttiit laikut korjataan tarvittaessa täydennyskylvöillä. 3 NIITTYJEN YLLÄPITO 3.1 Rikkakasvien torjunta Niittykasvit lähtevät hitaasti kasvuun. Mikäli rikkakasvitilanne ensimmäisinä vuosina näyttää pahalta, tarvittaessa koko kasvusto niitetään kesä-heinäkuussa, ennen kuin rikkakasvit ehtivät siementää. Käytännössä niitto tulee tehdä ennen rikkakasvien pääkukintaa, koska silloin ensimmäiset siemenkodat ovat jo aloittaneet tuleentumisen. Tällöin niitto tehdään mahdollisimman korkealta (10-20 cm), jotta matalat niittykasvit säästyvät. Rikkakasvien niittoon voidaan käyttää pienialaisesti myös siimaleikkuria tai rikkakasvustoja voidaan myös kitkeä juurineen. Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä, lukuun ottamatta mahdollisten vieraslajien torjuntaa. 3.2 Niitto ja niittojätteen keruu Niittykasvillisuuden hoitotarve on yleensä vähäinen. Lähtökohtaisesti alueet niitetään vuosittain loppukesästä, ja niittojäte kerätään alueilta pois. Ensimmäisinä vuosina voidaan tarvita myös toinen niittokerta rikkakasvien kurissapitämiseksi. Hoidon tavoitteena on alueen säilyttäminen avoimena sekä luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Niittojätteen keruulla pystytään vähentämään maaperän ravinteiden määrää, mikä vaikuttaa positiivisesti niittylajiston kehittymiseen. Niittoajankohta on elo-syyskuussa. Niityn leikuukorkeus on vähintään 10 cm, tai mielellään hieman korkeampikin. Tällöin mahdollisimman suuri osa niittykasvien lehtiruusukkeista säilyy vahingoittumattomina. Niittotekniikassa huomioidaan linnusto eli alueet niitetään keskeltä reunoille riittävän hitaasti, jotta linnut pääsevät kasvillisuuden suojissa niittoa karkuun. Niittokoneena käytetään leikkaavateräistä konetta kuten lautasniittokonetta. Niittojätteen keruu voidaan toteuttaa esimerkiksi paalaimella tai noukinvaunulla. 3.3 Piennaralueet ja niittypolut Väylien pientareet kylvetään samalla niittyseoksella, mutta niiden hoitoluokka on jatkossa A3. Alueet niittomurskataan kaksi kertaa kesässä. Vastaavia A3-hoitoluokan piennaralueita tulee myös niittyjen ja naapuritonttien vaihettumisvyöhykkeeksi. Lisäksi niityille leikataan kulkuväyliksi niittypolkuja, joiden hoitoluokka on myös A3. 6
4 NIITTYJEN KÄYTTÖ JA ASUKASYHTEISTYÖ Asukasyhteistyö aloitetaan jo niittyjen suunnitteluvaiheessa. Kohteista valitaan kooltaan, sijainniltaan ja olosuhteiltaan kummitoimintaan soveltuvat niityt, joille pyritään löytämään kummit eli adoptoijat. Niittyjen adoptoijina voivat olla esimerkiksi asukasyhdistykset, koulut, Tampereen hyönteistutkijain seura ja muut yhdistykset. He pääsevät osallistumaan kummikohteeseen kylvettävien kasvilajien valintaan, kylvötyöhön ja niityn hoitoon. Tavoitteena on sitouttaa adoptoijat niittyjen pidempiaikaiseen hoitoon. Adoptiotoimintaan löytyy hyvä malli Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti sivustolta. Kumminiittytoiminnasta tiedotetaan aktiivisesti, ja alueille tehdään opastaulut. Kulku ohjataan leikatuille niittypoluille (leveys n. 1,5 m). Nämä kumminiityt ovat toivottavasti aktiivisessa käytössä ja tutustumiskohteina esimerkiksi koululaisille. 5 NIITTYJEN KEHITTYMISEN SEURANTA Vähintään ensimmäiset kolme vuotta niittyjen perustamisen jälkeen kohteisiin tehdään maastokatselmuksia, jotta voidaan arvioida mahdollisen täydennyskylvöjen tai rikkakasvien torjunnan tarvetta. 6 LÄHTEET Adoptoi monumentti -internetsivut: http://adoptoimonumentti.fi/ AhonAlku ky:n internetsivut: www.ahonalku.fi. Elomestari Oy:n internetsivut: www.elomestari.fi/muut/muut.htm. Suomen Niittysiemen Oy:n internetsivut: www.suomenniittysiemen.fi. Viheralueiden hoito VHT 14. 2014. Viherympäristöliitto ry. Julkaisu 55. Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT 11. Viherympäristöliitto ry. Julkaisu 49. Virolainen K., Tuominen V. ja Laurén T. 2003. Kukkaniitty viheralueelle. 7