Työpaja lastensuojelupäivillä 29.9.2011 Marjo Mikkonen ja Marja Turunen
Perhehoidossa kutsumme lasten omia vanhempia syntymävanhemmiksi erotuksena sijaisvanhemmista. Perhehoidossa on tehty ainakin 15 vuotta suunnitelmallisesti työtä huostaan otettujen lasten vanhempien kanssa. Perheleirit sijaisperheissä asuville lapsille ja syntymävanhemmille aloitettiin vuonna 1996. Perheleirejä on järjestetty pääsääntöisesti kerran vuodessa, viime vuosina kerran kahdessa vuodessa lasten ja nuorten leirien lisäännyttyä. Perheleirejä ohjaavat perhehoidon sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat.
Perhehoidon kehittämishankkeissa vuosina 2004-2008 yhtenä tavoitteena oli syntymävanhempien tuen kehittäminen. Syntymävanhemmille suunnattuja vertaistukiryhmiä on järjestetty toimistomme työntekijöiden ohjaamina Voikukkia projektin sapluunaa mukaillen vuodesta 2006. Syntymävanhemman prosessia lapsen ja sijaisvanhemman prosessin ohella on pohdittu omassa ns. syntymävanhemman prosessi huostaanoton jälkeen -ryhmässä. Otimme innokkaasti vastaan tarjouksen tutkimuspilotista Miia Pitkäsen hankkeeseen Sijoituksen aikainen sosiaalityö vanhempien kuntoutumisen tukena. Perhehoidon asiakasvanhempia ohjattiin meidän kauttamme haastateltaviksi. Noin 10 vanhempaa tuli haastatelluksi.
Helsingin perhehoidon pilotissa Soccan hankkeessa Sijoituksen aikainen sosiaalityö vanhempien kuntoutumisen tukena tarkennettiin suunnitelmien tarkoitusta, määriteltiin niiden sisältöjä ja laatimisen tapoja osana lapsen sijoituksen aikaista sosiaalityötä. Vanhempien asiakassuunnitelma on suunnitelmallisen vanhemmuustyön tärkeä ammatillinen väline. Suunnitelma konkretisoi vanhemmuustyön tavoitteet ja vanhemman omat ajatukset ja odotukset saavat myös tilaa.
Suunnitelma voidaan laatia kotikäynnillä, toimistotapaamisessa tai yhteistyötapaamisessa. Suunnitelman sisältönä on kuvaus vanhemman nykytilanteesta, voimavaroista ja vahvuuksista. Suunnitelmassa myös kuvataan vanhemmuuteen liittyvät konkreettiset tavoitteet, lapsen ja vanhemman yhteydenpito ja vanhemman näkemys omasta suhteestaan lapseen sekä moniammatilliseen työskentelyyn liittyen toimijat ja vastuun jakautuminen.
Helsingin perhehoidon tutkimuspilotti Kaikki vanhemmuus lapsen eduksi Huostaanotetun lapsen vanhemmalle laadittava suunnitelma Miksi tehdään/ketä varten? Mitä/sisällöt? Miten ja milloin laaditaan? Vanhemmalle: Työntekijälle: Selkiyttää mitä häneltä odotetaan, konkreettiset tavoitteet Vanhemman omat ajatukset ja odotukset tulevat esille = itse asetetut tavoitteet Tarvittavat palvelut voivat tehostua tai mahdollistua Vanhemman asiasta ollaan kiinnostuneita Lain edellyttämä dokumentti Kuntoutumisen tukemisen työväline: kokonaiskuvaus moniammatillisesta työstä Yhteistyön rakentamisen väline Voi lisätä työskentelyn tasalaatuisuutta. Kuvaus nykytilanteesta: Vanhemmuus: Henkilökohtainen elämäntilanne (asuminen, työ, opiskelusuunnitelma ) Konkreettiset tavoitteet Vanhemman näkemys omasta suhteestaan lapseen Yhteydenpito lapseen Vahvuudet ja voimavarat Moniammatillinen työskentely: Toimijat ja tehtävien jakaantuminen Laaditaan kotikäynnillä, toimistotapaamisessa tai yhteistyötapaamisessa Näkökulmana vanhemmuus Ensimmäinen suunnitelma laadittu huostaanottopäätöksen yhteydessä Suunnitelma tarkistetaan 1-2 kertaa vuodessa ja mahdollisimman pian lapsen sosiaalityön siirtyessä uuteen yksikköön Laaditaan lähellä lapsen asiakassuunnitelmaneuvottelua yhteys? Dokumenttina voi olla myös moniääninen, tärkeää konkreettisuus ja ymmärrettävyys Lähtökohtana Lsl 30. : Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa.
Sijaisperheessä asuvien lasten osalta sosiaalityöntekijällä on kannateltavana kolme osapuolta: sijoitettu lapsi, syntymävanhemmat ja sijaisvanhemmat. Sosiaalityöntekijän ensisijainen asiakas on sijoitettu lapsi. Sosiaalityöntekijä toimii sijaisvanhempien työnohjaajana. Sijaisperheistä 20 % asuu Helsingissä, yli puolet Uudenmaan maakunnan ulkopuolella, joten sijaisperheissä käynteihin menee paljon työaikaa. Sosiaalityöntekijän suhteessa syntymävanhempaan kuntoutumisen tukeminen on keskeistä. Vanhemmilla on paljon hoivavajetta ja heitä kohdatessa kunnioittava asenne ja kiinnostus heidän elämäänsä kohtaan on keskeistä. Palaute yhdeltä syntymävanhemmalta: Kiitos, että olet ollut minulle ihminen.
Vanhemman kanssa on työskennelty yleensä jo pitkään avohuollossa ja lapsen vastaanottolaitokseen tai kriisiperheeseen sijoituksen aikana. Lapsen siirtyessä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen lapselle määrätään uusi vastuusosiaalityöntekijä perhehoidosta. Syntymävanhemmat kokevat sijaisvanhemmat usein alkuvaiheessa uhkana. Jaettuun vanhemmuuteen pääseminen on työn takana. Parhaimmillaan yhteistyö toimii hyvin ja molemmilla vanhemmilla on oma roolinsa lapsen elämässä toisiaan kunnioittaen. Kuulin lapsen suusta syntymä-äidin soittaessa ja kysyessä sijaisäitiä: Äiti, äiti haluaa puhua sun kanssa. Kaksi äitiä ei ole välttämättä ongelma lapsen näkökulmasta. Tärkeää, on että äidit tulevat toimeen keskenään.
Pitkäaikaiseen perhehoitoon on sijoitettuna noin 700 lasta. Yhdellä sosiaalityöntekijällä on asiakkaana noin 35 lasta. Vuodelta 2007 olevan tilannekartoituksen mukaan perhehoitoon sijoitetuista lapsista 15%:lla äiti oli kuollut, 14 %:lla isä oli kuollut ja 16 %:lla isyys oli selvittämättä. Osaan vanhemmista ei saada lukuisista yrityksistä huolimatta yhteyttä. Erityisesti isät katoavat usein lapsen elämästä pitkän perhesijoituksen aikana. Vanhemmista osan kanssa on mahdollista työskennellä. Vanhemman suunnitelma pyritään tekemään yhdessä häntä kuntouttavan tahon kanssa. Vanhemman suunnitelma on vanhemman oma asiakirja. Sitä ei jaeta lapselle eikä sijaisvanhemmille osana lapsen asiakassuunnitelmaa.
Piirin 30:lla lapsella on yhteensä 45 vanhempaa, joille on tehty tai pyritty tekemään suunnitelma. Kolme vanhempaa on kuollut, kahdeksan lapsen isyyttä ei ollut selvitetty. Suurin osa, 34 vanhempaa asuu Helsingissä. 11 vanhempaa asuu muualla Suomessa. Vanhemmista 16:lle on tehty suunnitelma yhdessä vanhemman kanssa. Muut vanhemmat eivät kutsusta huolimatta tulleet paikalle tms. Suunnitelma on tehty vanhemmille, joista osa on asunnottomia, työttömiä, mielenterveys- ja/tai päihdeongelmaisia, vankilassa tai laitoksessa. Yhden lapsen vanhemmat asuvat huostaanoton jälkeen vielä yhdessä, muut ovat olleet ainoina huoltajina, eronneita tai uusissa avio- tai avoliitoissa. Yhdenkään lapsen kohdalla ei ole tällä hetkellä suunnitelmaa kotiutumisesta vanhemmalleen.
Taustaa: 5-vuotias tytär sijoitettiin vuosi sitten perhehoitoon. Äidin lapsuudenperhe on muuttanut Suomeen ulkomailta. Äiti oli huostaan otettuna nuoruudessaan päihteiden, kuljeskelun yms. takia. Isyyttä ei ole tunnustettu. Nykytilanne: Äiti jäi juuri asunnottomaksi maksamattomien vuokrien takia, asuu oman äitinsä luona. Äidin diagnoosina on tunne-elämän epävakaus, yksisuuntainen masennus ja borderline-persoonallisuus. Äidillä on alkamassa ryhmämuotoinen kuntoutus psykiatrisella poliklinikalla. Äiti ei koe tarvitsevansa lääkitystä.
Tavoitteet: Lapsen kotiuttamissuunnitelman laatiminen ei ole ajankohtaista äidin asunnottomuuden, epävakaan psyykkisen tilan ja keskeytyneiden opintojen vuoksi. Tavoitteena on äidin ja tyttären välisen vuorovaikutuksen tukeminen säännöllisten tapaamisten turvin lapsen etu huomioiden. Lasta kuormittavia tilanteita tulee välttää tapaamisviikonloppuina. Toimenpiteet: Psykiatrian poliklinikan tuki. Sosiaalityöntekijän tapaamiset. Arviointi: Puolen vuoden päästä ennen lapsen asiakassuunnitelmaneuvottelua.
1. Pysäyttävä (a calming pattern) 2. Voimaannuttava (an empowerment pattern) 3. Uudelleenrakentava (a rebiography pattern) (Krumer-Nevo 2003)