Päätösluonnos enimmäishinnoista kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla

Päätös 1 (33) Luonnos Dnro: 10.10.2014 636/961/2014 Elisa Oyj PL 1 00061 ELISA Päätösluonnos enimmäishinnoista kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla Teleyritys, jota päätös koskee Elisa Oyj Asetettavat enimmäishinnat Asian tausta Elisa Oyj:n (jäljempänä "Elisa") tulee noudattaa seuraavia enimmäishintoja metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnoittelussa: Metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokran enimmäishinta on 10,70 euroa. Metallijohdintilaajayhteyden kytkentämaksun enimmäishinta on 85,00 euroa ja rinnakkaisyhteyden kytkentämaksun enimmäishinta on 57,00 euroa. Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran enimmäishinta on 75 euroa. Valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksun enimmäishinta on 131,00 euroa. Viestintävirasto on asettanut vastaavat enimmäishinnat myös muille enimmäishinnan noudattamiseen velvoitetuille yrityksille eli Lounea Oy:lle 1, KYMP Oy:lle, DNA Oy:lle, Anvia Oyj:lle ja TeliaSonera Finland Oyj:lle. Viestintävirasto asetti Elisa Oyj:lle kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla 3.12.2012 annetussa huomattavan markkinavoiman (HMV) -päätöksessä (Dnro 56/934/2012) velvollisuuden noudattaa sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnoittelussa viraston erillisessä päätöksessä asettamia kustannussuuntautuneita 1 Aiemmalta nimeltään SSP Yhtiöt Oy Viestintävirasto Kommunikationsverket Finnish Communications Regulatory Authority Itämerenkatu 3 A PL 313 00181 Helsinki Puhelin 0295 390 100 www.viestintävirasto.fi Östersjögatan 3A PB 313, FI-00181 Helsingfors, Finland Telefon +358 295 390 100 www.kommunikationsverket.fi Itämerenkatu 3A P.O. Box 313, FI-00181 Helsinki, Finland Telephone +358 295 390 100 www.ficora.fi

2 (33) Asiaan sovellettavat säännökset enimmäishintoja. Yksityiskohtaiset perustelut enimmäishinnan asettamiselle ilmenevät Elisalle annetusta HMV-päätöksestä 2. Viestintävirasto asetti PPO Yhtiöt Oy:lle (jäljempänä "PPO") kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla 3.12.2012 annetussa huomattavan markkinavoiman (HMV) -päätöksessä (Dnro 72/934/2012) velvollisuuden noudattaa sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnoittelussa viraston erillisessä päätöksessä asettamia kustannussuuntautuneita enimmäishintoja. Yksityiskohtaiset perustelut enimmäishinnan asettamiselle ilmenevät PPO:lle annetusta HMV-päätöksestä 3. PPO on sulautunut Elisaan 31.12.2013, joten PPO:lle asetetut velvoitteet ovat siirtyneet Elisalle. Nyt kyseessä oleva päätös koskee ainoastaan Elisaa. Viestintävirasto asetti 3.12.2012 antamissaan HMV-päätöksissä vastaavan velvollisuuden myös Lounea Oy:lle, KYMP Oy:lle, DNA Oy:lle, Anvia Oyj:lle ja TeliaSonera Finland Oyj:lle. Viestintämarkkinalain 37 :n 1 momentin mukaan Viestintävirasto voi 18 :n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle velvollisuuden noudattaa 24 ja 25 :ssä tarkoitetun käyttöoikeuden hinnoittelussa Viestintäviraston asettamaa enimmäishintaa. Viestintämarkkinalain 37 :n 3 momentin mukaan enimmäishinnan suuruus on määrättävä siten, että hinta on 84 :ssä tarkoitetulla tavalla kustannussuuntautunut. Viestintämarkkinalain 84 :n mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kohtuullinen pääomalle laskettava tuotto, johon vaikuttavat teleyrityksen tekemät investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Viestintämarkkinalain mukaan Viestintävirasto ei ole arvioidessaan hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta sidottu teleyrityksen kustannuslaskennassa käyttämiin periaatteisiin. Viestintävirastolla on myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön perusteella laaja harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiperusteiden määrittämisessä. Viestintämarkkinalaki edellyttää, että kustannussuuntautuneen hinnan määrittämisessä huomioon otetaan myös toiminnan te- 2 Viestintäviraston HMV-päätökset 3.12.2012, https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/ennakkosaantelypaatokset/huomattavanmarkkinavoimanhmvsaantely/ hmv-paatokset/kiinteaanverkkoonpaasyntukkumarkkina.html. 3 Viestintäviraston HMV-päätökset 3.12.2012, https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/ennakkosaantelypaatokset/huomattavanmarkkinavoimanhmvsaantely/ hmv-paatokset/kiinteaanverkkoonpaasyntukkumarkkina.html.

3 (33) Asiaan liittyvä EU-sääntely hokkuus. Viestintämarkkinalain esitöiden 4 mukaan toiminnan tehokkuutta arvioidaan vertaamalla suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia muissa vastaavissa olosuhteissa toimivien teleyritysten kustannuksiin. Viestintämarkkinalaki ei sisällä säännöksiä siitä, millä tavalla Viestintäviraston tulee menetellä toiminnan tehokkuutta arvioidessaan, mutta Viestintävirastolla on kuitenkin laaja harkintavalta myös toiminnan tehokkuuden arvioinnissa. 5 Kustannussuuntautunutta hinnoittelua koskevia säännöksiä sovelletaan siten samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseessä ennakkoon määrättävä enimmäishinta vai jälkikäteinen hintavalvonta. Niin etukäteen asetettavassa enimmäishinnassa kuin jälkikäteen arvioitavassa kustannussuuntautuneessa hinnoittelussa arvioidaan samoja kustannustekijöitä. Enimmäishinta voidaan asettaa enintään kolmen vuoden määräajaksi kerrallaan. Euroopan komissio antoi vuonna 2013 suosituksen syrjimättömyydestä ja kustannuslaskennasta C(2013) 5761 (jäljempänä "kustannuslaskentasuositus"). Suosituksen keskeisenä tavoitteena on tehokkaan kilpailun ja viestinnän sisämarkkinoiden edistäminen EU:ssa. Kilpailijoiden tehokasta verkkoon pääsyä edistetään yhtenäistämällä HMV-yrityksille asetettavia syrjimättömyysvelvoitteita sekä kustannuslaskentamenetelmän käyttöä koskevia vaatimuksia. Viestintäviraston on otettava komission suositukset toiminnassaan mahdollisimman tarkasti huomioon. Mikäli Viestintävirasto ei noudata komission suositusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja perusteltava ratkaisunsa. Kustannuslaskentasuosituksen perusteella kansallisten sääntelyviranomaisten tulee käyttää kustannuslaskentamenetelmiä, joilla on mahdollista saavuttaa tehokkaasti kilpaillun markkinan hintoja vastaavat hinnat. Käytettävän kustannuslaskentamenetelmän tulee perustua nykyaikaiseen ja tehokkaaseen verkkoon. Suosituksen mukaan metallijohdinverkon tukkuhintojen tulee olla vakaat ja ennustettavissa olevat antaen riittäviä kannusteita investoinneille ja erityisesti NGA-verkkojen 6 käyttöönotolle. Hinnoittelussa tulee ottaa huomioon myös metallijohdinverkosta NGA-verkkoon siirtymisestä aiheutuvien pienenevien volyymien vaikutus. Sovellettavan kustannuslaskentamenetelmän tulee siis toisaalta varmistaa kilpailijoiden tehokas markkinoille tulo ja toisaalta taata riittävien kannustimien antaminen investoinneille. Kustannuslaskentasuosituksen mukaan kansallisten viranomaisten olisi käytettävä kustannuslaskennassa alhaalta ylöspäin (bottom up) rakennettua, pitkän aikavälin lisäkustannuk- 4 Hallituksen esitys Eduskunnalle viestintämarkkinoita koskevan lainsäädännön muuttamisesta, HE 112/2002 vp. 5 Mm. KHO 1386/3/10, taltio 1115 ja KHO 142/2/06, taltio 1823. 6 NGA=next generation access

4 (33) Asian käsittely Viestintävirastossa Asian selvittäminen siin perustuvaa LRIC 7 +-menetelmää. Mallinnettaessa NGA-verkkoa viranomaisen tulee määritellä hypoteettinen tehokas NGAverkko, joka koostuu kokonaan tai osittain kuituelementeistä. Suosituksen perusteella metallijohdintilaajayhteyksien kuukausihintojen tulisi asettua suosituksen mukaisella menetelmällä laskettuna 8-10 euron välille vuoden 2012 hintatasossa laskettuna. Kustannuslaskentasuosituksen perusteella kansallinen sääntelyviranomainen voisi käyttää suosituksesta poikkeavaa ja suosituksen voimaantuloajankohtana käyttämäänsä kustannuslaskentamenetelmää, mikäli menetelmä vastaisi suosituksen tavoitteita ja täyttäisi tietyt kriteerit. Suosituksesta poikkeavan menetelmän tulisi ottaa huomioon asteittainen siirtymä metallijohdinverkosta NGA-verkkoon. Lisäksi siinä tulisi soveltaa sellaista omaisuuserien arvostusmenetelmää, joka ottaa huomioon, ettei tiettyjä rakennusteknisen infrastruktuurin omaisuuseriä toisinneta kilpailuprosessissa. Menetelmän tulisi myös sisältää metallijohdinverkon hintaennusteet, jotka osoittavat hintojen pysyvän vakaina pitkällä aikavälillä. Edelleen menetelmän tulisi taata sääntelyn läpinäkyvyys ja ennustettavuus sekä varmistaa hintavakaus. Menetelmä saisi edellyttää vain minimaalisia muutoksia kyseisessä jäsenvaltioissa jo käytössä olevaan kustannuslaskentamenetelmään. Viestintämarkkinalaki ei mahdollista puhtaan bottom up-menetelmän käyttöä eikä kustannusten arvioimista käyttäen hyväksi teoreettisen tehokkaan toimijan mallia. Viestintämarkkinalaki edellyttää viraston arvioivan hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta teleyritykselle aiheutuneiden kustannusten ja toiminnan tehokkuuden perusteella, minkä vuoksi viraston ei ole mahdollista käyttää menetelmässään yksinomaan NGA-verkkoon perustuvaa mallinnusta. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen Tietoyhteiskuntakaareksi 8. Uusi laki antaa voimaan tultuaan Viestintävirastolle laajemmat toimivaltuudet käytettävien laskentamenetelmien valinnassa. Laki mahdollistaa muun muassa komission suosituksen mukaisen LRIC-menetelmän laskentamenetelmän käytön. Viestintävirasto on käynnistänyt selvitystyön menetelmän hankkimiseksi. Viestintävirasto kehitti vuosien 2012 2014 aikana tilaajayhteyksien enimmäishintojen määrittämistä varten hinnoittelumenetelmäksi ns. vakioituihin komponentteihin perustuvaa mallia. Mallin avulla oli tarkoitus määrittää kustannussuuntautunut hintataso tilaajayhteyksien kuukausivuokrille sekä kytkentä- 7 LRIC + - malli (LRIC = Long Run Incremental Costs) mahdollistaa tuotteen tai palvelun tuottamiseen liittyvien yleiskustannusten huomioon ottamisen kustannuslaskelmissa. 8 Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 16 :n ja rikoslain 38 luvun 8b :n muuttamisesta, HE 221/2013 vp.

5 (33) maksuille. Vakioituihin komponentteihin perustuvalla mallilla tarkoitetaan verkon arvon määrittämistä kaikkien teleyritysten osalta soveltamalla samoja ennalta määritettyjä verkon komponentteja sekä niiden hintoja ja pitoaikoja. Tilaajayhteysverkon (metallijohdin ja valokuitu) merkittävimmät komponentit määritettiin yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Menetelmän käytössä ilmeni kuitenkin merkittäviä ongelmia, koska teleyritykset eivät pystyneet toimittamaan virastolle menetelmän soveltamisessa tarvittavia tietoja verkoistaan. Menetelmän soveltamisen kannalta olennaiset tiedot perustuivat pääosin yritysten arvioihin, eikä tuloksia voitu pitää luotettavina ja vertailukelpoisina. Viestintävirasto päätti jatkaa enimmäishintojen määrittämistä teleyritysten omien hinnoittelulaskelmien perusteella. Viestintävirasto pyysi 22.5.2014 päivätyllä tietopyynnöllä kaikkia enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettuja teleyrityksiä toimittamaan Viestintävirastolle voimassa olevien HMV-alueen metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokria ja kytkentämaksuja koskevat hinnoittelulaskelmansa taustalaskelmineen. Yrityksiltä pyydettiin selvitystä muun muassa siitä, miten yrityksen hinnoittelulaskelmassa tilaajayhteysverkon arvo on määritetty ja miten yritys on kohdistanut kustannukset yksittäiselle tilaajayhteydelle. Selvitystä pyydettiin myös tilaajayhteyksien määristä, sitoutuneen pääoman määrittämistavasta sekä käytetystä poistomenetelmästä ja -ajasta. Selvitystä pyydettiin myös tilaajayhteyksille kohdistetuista käyttö- ja yleiskustannuksista sekä tilaajayhteyden kytkennän kustannuksista. Elisa toimitti virastolle selvityksensä 10.6.2014. Elisa toimitti selvityksensä yhteydessä tiedot myös entisen PPO:n osalta. Viestintävirasto tapasi Elisan edustajia 15.8.2014 voimassa olevien tilaajayhteystuotteiden perusteena olevien hinnoittelulaskelmien sekä niihin liittyvän tausta-aineiston läpikäymiseksi. Elisa toimitti edelleen virastolle lisäselvityksen 1.9.2014 viraston 15.8.2014 esittämään täydennyspyyntöön liittyen. Julkinen kuuleminen Kansallinen kuuleminen Kansainvälinen kuuleminen Viestintäviraston on viestintämarkkinalain 118 3 momentin mukaan varattava teleyrityksiä edustaville tahoille tilaisuus esittää käsityksensä päätösehdotuksesta, jos Viestintäviraston viestintämarkkinalain 3-5 luvun ja 8 luvun mukaisella päätöksellä on huomattava vaikutus viestintämarkkinoihin. Viestintävirasto lähetti päätösluonnokset kansalliselle kuulemiselle 10.10.2014. Viestintäviraston on varattava komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle (BEREC) tilaisuus antaa lausuntonsa kuukauden määräajassa ennen

6 (33) Päätöksen perustelut ETA-valtioiden väliseen kauppaan vaikuttavaa huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä. Viestintävirasto on asettanut kullekin enimmäishinnan noudattamiseen velvoitetulle teleyritykselle samat enimmäishinnat toisaalta metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausi- ja toisaalta kytkentämaksuille. Viestintäviraston arvion ja laskelman lähtökohtana ovat yritysten esittämät yrityskohtaiset tilaajayhteyksien kustannukset ja tilaajayhteysmäärät. Enimmäishinnat on määritetty viraston laskelman mukaisten yksikkökustannusten perustella päätöksestä tarkemmin ilmenevin tavoin. Virasto on soveltanut omassa arvioinnissaan ja laskelmissaan samoja periaatteita kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten osalta. 1 Tilaajayhteyksien kuukausivuokrat Elisa esittämät tilaajayhteyksien kuukausivuokrien kustannusperusteet Metallijohdintilaajayhteys Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta Elisa on toimittanut Viestintävirastolle metallijohdintilaajayhteyksien kuukausimaksujen kustannusperusteista viraston yhteenvetomallin mukaisen hinnoittelulaskelman ja perusteet laskelmassa esitetyille kustannuserille. Elisan toimittama laskelma on päätöksen liitteessä 1. Tilaajayhteyden kuukausimaksun kustannukset on määritetty yhteenvetolaskelmassa jälleenhankintahintaisten poistojen, tilaajayhteysverkkoon sitoutuneelle pääomalle lasketun tuoton sekä käyttö- ja yleiskustannusten perusteella. Elisan hinnoittelulaskelman mukainen tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittäminen perustuu viraston yhdessä teleyritysten kanssa vuosina 2012 2014 kehittämään vakiokomponenttimenetelmään, jonka tarkoitus oli vakioida verkon pääomakomponentit, niiden yksikköhinnat ja pitoajat samoiksi kaikille yrityksille. Virasto luopui menetelmän jatkokehityksestä ja käyttöönotosta keväällä 2014 9, mutta laskentamalli oli kuitenkin jo valmiina. Elisa on katsonut menetelmän soveltuvan yrityksen jälleenhankintahinnan määrittämiseen. Elisa on käyttänyt vakiokomponenttimenetelmää tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä. Elisa on laskenut metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan va- 9 Viestintävirasto 22.5.2014. Verkkovuokrauksen enimmäishintojen määrittämiseen uudet keinot - päätösluonnokset valmistuvat syksyllä. https://www.viestintavirasto.fi/viestintavirasto/ajankohtaista/2014/verkkovuokrauksenenimmaishintojenmaarittamise enuudetkeinot-paatosluonnoksetvalmistuvatsyksylla.html

7 (33) kiokomponenttimenetelmässä määritettyjen komponenttien ja yksikköhintojen perusteella. Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan laskennassa Elisa on käyttänyt yrityksen omia tietoja komponenttien määristä, mutta komponenttien yksikköhintoina yritys on käyttänyt vakioituja yksikköhintoja, jotka Viestintävirasto on julkaissut syksyllä 2013. Yksikköhinnat perustuvat viraston määrittämiin vakioituihin yksikköhintoihin kaikkien kahdeksan enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten ilmoittamien yksikköhintojen mediaanin perusteella. Entisen PPO:n osalta metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittäminen ei perustu vakiokomponenttimalliin. PPO:n tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta perustuu yrityksen virastolle vuonna 2013 ilmoittamiin vuosivalvonnan tietoihin. Viraston ja Elisan 15.8.2014 pidetyssä tapaamisessa Elisan edustaja totesi näiden tietojen käytännössä vastaavan tämänhetkisiä tietoja. Elisan 1.9.2014 toimittaman selvityksen mukaan PPO:n tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan taustalaskelmia ei ole enää saatavissa henkilö- ja tietojärjestelmien vaihdosten vuoksi. Elisan selvityksen mukaan sen toimittamassa laskelmassa on mukana sekä Elisan oman että entisen PPO:n HMV-alueen metallijohdintilaajayhteysverkko. Yrityksen toimittaman hinnoittelulaskelman mukaan yrityksen metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on yhteensä [ ] euroa. Elisan 10.6.2014 toimittaman selvityksen ja 1.9.2014 toimittaman lisäselvityksen perusteella Elisan oman metallijohdintilaajayhteysverkon osuus tästä on [ ] euroa ja entisen PPO:n metallijohdintilaajayhteysverkon osuus [ ] euroa. Poistot Sitoutunut pääoma ja pääoman tuotto Elisa on laskenut sekä oman että entisen PPO:n metallijohdintilaajayhteysverkon vuosittaiset poistokustannukset tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta tasapoistoina. Poistoaikana Elisa on käyttänyt [ ] vuotta. Elisan ilmoituksen mukaan [ ] vuotta voidaan pitää tilaajayhteysverkon teknis-taloudellisena pitoaikana. Laskelman mukaan vuosittaisten poistokustannusten määrä sekä Elisan että entisen PPO:n osalta on yhteensä [ ] euroa. Poistojen määräksi muodostuu yrityksen laskelman perusteella [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Elisa on laskenut metallijohdintilaajayhteysverkkoonsa sitoutuneen pääoman määrittämiseksi verkon nykykäyttöarvon (NKA) yrityksen esittämän jälleenhankintahinnan (JHH), verkon pitoajan ja keski-iän perusteella. Yritys on laskenut nykykäyttöarvon kaavalla ä =.

8 (33) Käyttö- ja yleiskustannukset Kustannukset yhteensä Valokuitutilaajayhteys Elisa on käyttänyt pitoaikana [ ] vuotta ja tilaajayhteysverkon keski-ikänä [ ] vuotta. Laskelman mukaan sitoutuneen pääoman määrä sekä Elisan että entisen PPO:n osalta on yhteensä [ ] euroa. Elisa on laskenut sitoutuneen pääoman tuoton verkon nykykäyttöarvolle. Elisa on toimittamassaan laskelmassa käyttänyt tuottoprosenttia [ ]. Laskelman mukaan vuosittaisen sitoutuneen pääoman tuoton määrä sekä Elisan että entisen PPO:n osalta on yhteensä [ ] euroa. Kuukautta kohden sitoutuneen pääoman tuotto yhdelle tilaajayhteydelle on yrityksen laskelman mukaan yhteensä [ ] euroa. Elisan metallijohdintilaajayhteysverkolle kohdistamat käyttökustannukset ovat sekä Elisan että entisen PPO:n osalta yhteensä [ ] euroa ajanjaksolta 1.1. 31.12.2013. Yritys on esittänyt, että sen suurimmat käyttökustannusten kustannuslajit ovat verkon ylläpito- ja viankorjauskulut, verkkotietojärjestelmä- ja muut IT-kustannukset. Elisan ilmoituksen mukaan käyttökustannukset eivät sisällä palveluoperaattorin kustannuksia. Käyttökustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Hinnoittelulaskelmassa esitetyt yleiskustannukset ovat sekä Elisan että entisen PPO:n osalta yhteensä [ ] euroa. Yleiskustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Elisan virastolle toimittaman hinnoittelulaskelman mukaiset metallijohdintilaajayhteysverkon vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat sekä Elisan että entisen PPO:n osalta yhteensä [ ] euroa. Yritys on laskelmassaan jakanut vuosittaiset kokonaiskustannukset kaikkien 1.1.2014 käytössä olevien metallijohdintilaajayhteyksien lukumäärällä. Elisan ilmoituksen mukaan käytössä olevia tilaajayhteyksiä on ollut kyseisenä ajankohtana yhteensä [ ] kappaletta. Metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksiksi muodostuu yrityksen laskelmassa [ ] euroa. Yrityksen hinnaston mukainen hinta metallijohdinverkon tilaajayhteyksille on 12,80 euroa kuukaudessa. Elisa on toimittanut Viestintävirastolle valokuitutilaajayhteyksien kuukausimaksujen kustannusperusteista päätöksen liitteessä 2 esitetyn viraston yhteenvetomallin mukaisen laskelman ja perusteet laskelmassa esitetyille kustannuserille. Tilaajayhteyden kuukausimaksun kustannukset on määritetty yhteenvetolaskelmassa jälleenhankintahintaisten poistojen, ti-

9 (33) Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta Poistot Sitoutunut pääoma ja sen tuotto laajayhteysverkkoon sitoutuneelle pääomalle lasketun tuoton sekä käyttö- ja yleiskustannusten perusteella. Yrityksen toimittaman hinnoittelulaskelman mukainen Elisan oman valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittäminen perustuu vakiokomponenttimalliin ja kyseisen mallin kehittämisen yhteydessä kerättyihin tietoihin. Elisan valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on laskettu kertomalla yhteen kaikki Elisan valokuitutilaajayhteysverkossa olevat verkkokomponenttien määrät näiden komponenttien vakioiduilla yksikköhinnoilla. Vakioidut yksikköhinnat määriteltiin vuonna 2013 kaikkien kahdeksan enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen teleyritysten omien yksikköhintojen perusteella. Entisen PPO:n osalta valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittäminen ei perustu vakiokomponenttimalliin. PPO:n tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta perustuu yrityksen virastolle vuonna 2013 ilmoittamiin vuosivalvonnan tietoihin. Elisan 1.9.2014 toimittaman selvityksen mukaan PPO:n valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan taustalaskelmia ei ole enää saatavissa henkilö- ja tietojärjestelmien vaihdosten vuoksi. Elisan toimittaman selvityksen mukaan sen laskelmassa on mukana sekä Elisan että entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkko. Hinnoittelulaskelman mukaan yrityksen valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on yhteensä [ ] euroa. Elisan 2.9.2014 toimittamien tietojen mukaan Elisan oman valokuitutilaajayhteysverkon osuus tästä on [ ] euroa ja entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkon osuus [ ] euroa. Elisa on laskenut sekä oman että entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkon vuosittaiset poistokustannukset tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta tasapoistoina. Poistoaikana Elisa on käyttänyt [ ] vuotta, jota voidaan yrityksen mukaan pitää tilaajayhteysverkon teknis-taloudellisena pitoaikana. Laskelman mukaan vuosittaisten poistokustannusten määrä sekä Elisan että entisen PPO:n osalta on yhteensä [ ] euroa. Poistojen määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Elisa on laskenut valokuitutilaajayhteysverkkoonsa sitoutuneen pääoman määrittämiseksi verkon nykykäyttöarvon (NKA) yrityksen esittämän jälleenhankintahinnan (JHH), verkon pitoajan ja keski-iän perusteella. Yritys on laskenut nykykäyttöarvon kaavalla

10 (33) Käyttö- ja yleiskustannukset Kustannukset yhteensä ä =. Elisa on käyttänyt pitoaikana [ ] vuotta ja tilaajayhteysverkon keski-ikänä [ ] vuotta. Laskelman mukaan sitoutuneen pääoman määrä sekä Elisan että entisen PPO:n osalta on yhteensä [ ] euroa. Elisa on laskenut sitoutuneen pääoman tuoton verkon nykykäyttöarvolle. Elisa on toimittamassaan laskelmassa käyttänyt tuottoprosenttia [ ]. Laskelman mukaan vuosittaisen sitoutuneen pääoman tuoton määrä sekä Elisan että PPO:n osalta on yhteensä [ ] euroa. Kuukautta kohden sitoutuneen pääoman tuotto yhdelle tilaajayhteydelle on yrityksen laskelman mukaan yhteensä [ ] euroa. Elisan valokuitutilaajayhteysverkolle kohdistamat käyttökustannukset ovat laskelman mukaan sekä Elisan että entisen PPO:n osalta yhteensä [ ] euroa ajanjaksolta 1.1. 31.12.2013. Yritys on esittänyt, että sen suurimmat käyttökustannusten kustannuslajit ovat verkon ylläpito- ja viankorjauskulut, verkkotietojärjestelmä- ja muut IT-kustannukset. Elisan ilmoituksen mukaan käyttökustannukset eivät sisällä palveluoperaattorin kustannuksia. Käyttökustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Hinnoittelulaskelmassa esitetyt yleiskustannukset ovat sekä Elisan että entisen PPO:n osalta yhteensä [ ] euroa. Yleiskustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla yhteensä [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Elisan virastolle toimittaman hinnoittelulaskelman mukaiset valokuitutilaajayhteysverkon vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat sekä Elisan että entisen PPO:n osalta yhteensä [ ] euroa. Yritys on laskelmassaan jakanut vuosittaiset kokonaiskustannukset kaikkien 1.1.2014 Elisan käytössä olevien ja 1.1.2013 entisen PPO:n käytössä olleiden valokuitutilaajayhteyksien lukumäärällä. Yrityksen toimittaman selvityksen mukaan käytössä olevia tilaajayhteyksiä on ollut kyseisenä ajankohtana yhteensä [ ] kappaletta. Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksiksi muodostuu yrityksen laskelmassa [ ] euroa. Yrityksen hinnaston mukainen hinta valokuituverkon tilaajayhteyksille on 98,50 euroa kuukaudessa. Viestintäviraston arvio Elisan tilaajayhteyksien kuukausimaksujen kustannusperusteista Viestintäviraston arvion ja laskelman lähtökohtana ovat Elisan ilmoittamat tilaajayhteyksien kustannukset ja tilaajayhteys-

11 (33) Metallijohdintilaajayhteys Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta määrät. Viestintävirasto on käyttänyt arviossaan ja laskelmassaan alla esitettyjä periaatteita, joita virasto on soveltanut samalla tavoin kunkin enimmäishinnan noudattamiseen velvoitetun yrityksen kohdalla. Viestintäviraston laskelmat metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausimaksuista ovat päätöksen liitteinä 1-2. Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissaan tilaajayhteysverkon arvona verkon jälleenhankintahintaa, jonka avulla virasto määrittää vuosittaiset poistokustannukset ja sitoutuneen pääoman. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta voidaan arvioida eri tavoin muun muassa tilaajayhteysverkon joidenkin rakenneosaryhmien (esimerkiksi ilmakaapelit, maakaapelit ja kanavaputkitukset) määrien ja keskimääräisten yksikkörakentamiskustannusten perusteella. Arviointi voidaan tehdä myös pidemmän ajan vuosittaisten uusinvestointien perusteella, jos nämä uusinvestoinnit riittävällä tarkkuudella vastaavat rakenteeltaan verkon keskimääräistä rakennetta. Viestintävirasto on määrittänyt kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan siten, että se sisältää yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevan verkon. Tuotannollisessa käytössä olevalla verkolla tarkoitetaan sekä sitä tilaajayhteysverkkoa, joka on tällä hetkellä yrityksen itsensä käytössä tai vuokrattuna toiselle yritykselle sekä sitä tilaajayhteysverkkoa, joka on otettavissa käyttöön tai vuokrattavissa. Jälleenhankintahintaan ei sisällytetä sellaisia verkon osia, jotka on purettu tai joita suunnitellaan purettavaksi. Korkein hallinto-oikeus on katsonut 10, että laskentatapaa, jossa tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä on jätetty ottamatta huomioon kirjanpidossa kokonaan poistettu omaisuus, ei ole pidettävä viestintämarkkinalain 84 :n mukaisena. Kyseisen ratkaisun perustelujen mukaan laskentatapa, jossa pääoman tuotto lasketaan vain sille verkon osalle, jolla on kirjanpidossa poistamatonta hankintamenoa, johtaa siihen, että pääoman tuotto lasketaan vain osalle sitoutunutta pääomaa ja että kirjanpidossa kokonaan poistetulle, mutta kuitenkin vuokrausvelvollisuuden kohteena olevalle verkon osalle eli osalle sitoutuneesta pääomasta ei lasketa mitään tuottoa. Tämä saattaisi teleyritykset korkeimman hallinto-oikeuden mukaan perusteettoman epäedulliseen asemaan. Elisa on sisällyttänyt laskelmiinsa koko yrityksen tuotannollisessa käytössä olevan metallijohdintilaajayhteysverkon. 10 KHO:n vuosikirjaratkaisu 2012:58.

12 (33) Elisa on tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä käyttänyt vakiokomponenttimenetelmän mukaisia vakioituja yksikköhintoja, jotka määritettiin kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten yksikköhintojen mediaanin perusteella. Elisan yksikköhinnat perustuvat näin ollen kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten yksikköhintoihin, ei Elisan omiin yksikköhintoihin. Viestintävirasto on omassa arvioinnissaan käyttänyt Elisan omia yksikköhintoja jälleenhankintahinnan määrittämisessä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan Elisan omien yksikköhintojen käyttäminen antaa oikeamman kuvan Elisalle aiheutuneista kustannuksista jälleenhankintahinnan määrittämisessä. Viestintävirasto on lisäksi korjannut kaapelisuojuksien ja kaapeleiden asennustyön vastaamaan yrityksen ilmoittamien kaapelisuojusten ja kaapelien määrää. Entisen PPO:n alueen metallijohdintilaajayhteysverkon osalta jälleenhankintahinnan määrittäminen ei perustu vakiokomponenttimalliin, vaan yrityksen vuonna 2013 ilmoittamiin vuosivalvonnan tietoihin. Entisen PPO:n alueen tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan osalta Viestintävirasto on käyttänyt Elisan ilmoittamaa tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa. Viestintäviraston arvio yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevan metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta on yhteensä [ ] euroa. Elisan oman metallijohdintilaajayhteysverkon osuus tästä on [ ] euroa ja entisen PPO:n metallijohdintilaajayhteysverkon osuus [ ] euroa. Poistot Viestintävirasto on käyttänyt kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten osalta pitoaikana teknistaloudellista pitoaikaa. Virasto on laskenut kunkin yrityksen vuosittaiset poistot tasapoistoina jälleenhankintahintaisesta verkon arvosta. Teknis-taloudellisella pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka omaisuus on liiketoiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista tai käytöstä poistamista. Teknis-taloudellisen pitoajan voidaan katsoa kohtelevan yrityksiä tasapuolisemmin kuin kirjanpidon poistojen, jotka yritykset itse määrittelevät kirjanpitolainsäädännön perusteiden mukaisesti. Kirjanpidossa noudatettavasta varovaisuusperiaatteesta johtuen pääoma tulee kirjanpidossa usein kokonaan poistetuksi jo ennen tuotannollisen käytön päättymistä. Teknis-taloudellisten pitoaikojen käyttö vastaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöä. Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 2012:58, että poistot tulee määrittää verkon teknis-taloudellisen pitoajan perusteella. Viestintävirasto on käyttänyt teknis-taloudellisena pitoaikana 30 vuotta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 30 vuoden pitoaika antaa hyvän kuvan ajasta, jonka metallijohdintilaajayhteysverkon osat ovat keskimäärin liiketoiminnallisessa käytössä. Valittu 30 vuoden pitoaika vastaa hyvin myös Viestintäviraston

13 (33) Sitoutunut pääoma ja pääoman tuotto teleyrityksiltä saamia arvioita verkon keskimääräisestä tuotannollisesta eliniästä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan metallijohdintilaajayhteysverkon teknis-taloudellista pitoaikaa määritettäessä on otettava huomioon meneillään oleva teknologinen murros eli siirtyminen metallijohdintilaajayhteysverkosta yhä enenevässä määrin valokuitutilaajayhteyksiin. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 30 vuoden teknis-taloudellinen pitoaika ottaa huomioon toisaalta ajan kulumisen ja vanhempien verkon osien laskelmissa mukana olon ja toisaalta teknologiamurroksesta johtuvat metallijohdintilaajayhteysverkolle kohdistuvat alhaisemmat tulontuotto-odotukset. Elisan ja entisen PPO:n metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta edellä kuvatulla tavalla lasketut vuosittaiset poistot ovat 30 vuoden teknis-taloudellisen pitoajan perusteella laskettuna yhteensä [ ] euroa. Viestintämarkkinalain mukaan kustannussuuntautunut hinta saa sisältää kohtuullisen tuoton pääomalle. Viestintäviraston vakiintuneessa ratkaisukäytännössä pääomalle laskettava tuotto on määritetty toimintaan sitoutuneelle pääomalle. Virasto on käyttänyt arvioinnissaan käyttöomaisuuteen sitoutuneena pääomana nykykäyttöarvoa. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut viraston soveltaman arviointimenetelmän lainmukaisuuden. Viestintävirasto on määrittänyt kunkin enimmäishinnan noudattamiseen velvoitetun yrityksen verkon nykykäyttöarvon vähentäen jälleenhankintahinnasta omaisuuden pitoajan perusteella tehdyt jälleenhankintahintaiset poistot verkon keskiikä huomioiden. Pitoaikoina on käytetty teknis-taloudellisia pitoaikoja. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tällä tavoin laskettava nykykäyttöarvo antaa luotettavan kuvan verkkoon sitoutuneesta pääomasta. Viestintävirasto on käyttänyt sitoutuneen pääoman määrittämisessä alla olevaa kaavaa: = 1 -ä, missä = äö = ä hh = -!" -ä = ä Viestintäviraston näkemyksen mukaan yllä esitetty sitoutuneen pääoman määrittämisessä käytettävä kaava antaa tarkemman kuvan verkkoon sitoutuneesta pääomasta verrattuna Viestintäviraston ja useiden teleyritysten aiemmin käyttämään laskentakaavaan (NKA=JHH*(pitoaika-1)/(2*pitoaika)). Aiemmin käytetyn laskentatavan avulla määritettiin verkon keskimääräinen

14 (33) sitoutunut pääoma. Viraston nyt käyttämässä kaavassa otetaan huomioon myös verkon ikä. Verkon keski-iän käyttäminen sitoutuneen pääoman määrittämisessä ottaa huomioon verkon vanhenemisesta ja kulumisesta johtuvan arvon alenemisen. Tästä johtuen kaavan perusteella saadaan tarkempi arvio verkkoon sitoutuneesta pääomasta. Viestintävirasto on käyttänyt metallijohdintilaajayhteysverkon osalta edellä mainittua 30 vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa. Viestintävirasto on käyttänyt metallijohdintilaajayhteysverkon sitoutuneen pääoman määrittämisessä verkon keski-ikänä 20 vuotta, mikä perustuu enimmäishinnan noudattamiseen velvoitetuilta yrityksiltä keväällä 2014 kerättyihin tietoihin. Vaikka Viestintäviraston saamien tietojen mukaan verkot ovat keskimäärin yhtä vanhoja, verkon osien ikätiedot on yrityksissä dokumentoitu hyvin vaihtelevasti. Siten yrityskohtaisten ikätietojen käyttäminen ei antaisi kaikilta osin oikeaa kuvaa verkkojen iästä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 20 vuotta vastaa parhaiten kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten tilaajayhteyskaapeleiden keski-ikää, mikä viraston näkemyksen mukaan antaa parhaan arvion koko metallijohdintilaajayhteysverkon keski-iästä. Viestintävirasto on käyttänyt kohtuullisen tuoton laskemisessa prosenttia, joka on määritetty keskimääräisen pääomakustannuksen avulla niin kutsuttua Weighted Average Cost of Capital - menetelmää (WACC-menetelmä) käyttäen. WACC-menetelmä on yleisesti käytössä oleva tuoton laskemisessa käytettävä menetelmä, jota Viestintävirasto on käyttänyt useiden vuosien ajan tuoton kohtuullisuuden arvioinnissa. WACC-menetelmässä koko pääoman kustannus muodostuu oman ja vieraan pääoman tuottovaatimusten painotetusta keskiarvosta, jossa painokertoimena toimii nettovelkaantumisaste eli vieraan pääoman prosentuaalinen osuus koko sijoitetusta pääomasta. Viestintävirasto huomioi maksetut verot pääoman kustannuksessa voimassa olevan yritysverokannan mukaisesti. Viestintävirasto käyttää pääomakustannuksen määrittämisessä näin ollen niin kutsuttua pre-tax WACC:ia. Viestintävirasto on määrittänyt kohtuulliset tuottoprosentit erikseen kiinteälle televerkkotoiminnalle sekä valokuituverkoille. Koska WACC-menetelmän parametrit ovat muuttuvia, Viestintävirasto määrittää sallitut tuottoprosentit uudelleen säännöllisin väliajoin: viimeisin päivitys on toukokuulta 2014 11 ja sen mukainen sallittujen tuottojen vaihteluväli kiinteässä televerkkotoiminnassa on 6,2-7,9 %. Valokuituverkon osalta sallittujen 11 Viestintävirasto 5.5.2014. Kohtuullinen sitoutuneen pääoman tuotto kiinteässä televerkkotoiminnassa, matkaviestinverkkotoiminnassa ja digitaalisten televisiolähetyspalvelujen toiminnassa (diaarinumero 13/962/2014). https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/ohjeettulkinnatsuosituksetjaselvitykset/ohjeidentulkintojensuositustenjaselvitystenasiakirjat/kohtu ullinensitoutuneenpaaomantuottokiinteassateleverkkotoiminnassamatkaviestinverkkotoiminnassajadigitaalistentelevisiolahetyspalvelujentoiminnass a_2.html

15 (33) Käyttö- ja yleiskustannukset Kustannusten kohdentaminen tuottojen vaihteluväli on 6,2 8,8 %. Viestintävirasto laskee kohtuullisen tuoton sitoutuneelle pääomalle. Viestintäviraston laskelmassa Elisan ja entisen PPO:n metallijohdintilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman määrä on yhteensä [ ] euroa. Viestintävirasto on käyttänyt laskelmassaan kohtuullisena tuottoprosenttina 7,9. Viestintäviraston laskelmassa yrityksen sitoutuneen pääoman tuoton määrä on yhteensä [ ] euroa. Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissaan Elisan ilmoittamia käyttö- ja yleiskustannuksia Elisan ja entisen PPO:n osalta. Viestintävirasto on arvioidessaan yrityksen käyttö- ja yleiskustannuksia varmistanut, että kustannukset eivät sisällä yrityksen HMV-alueen ulkopuolisia tai yrityksen oman palveluoperaattorin kustannuksia. Yksittäisen tilaajayhteyden kustannusten laskemiseksi edellä esitetyt pääoma- ja käyttökustannukset tulee jakaa tilaajayhteyksille siten, että yksikkökustannukset kuvastavat parhaalla mahdollisella tavalla tilaajayhteyden rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia kustannuksia. Viestintäviraston laskelmassa metallijohdintilaajayhteysverkon käyttö- ja yleiskustannukset on jaettu käytössä olevien tilaajayhteyksien määrällä, jotka on laskettu ajankohtien 1.1.2013 ja 1.1.2014 keskiarvona. Käyttö- ja yleiskustannukset ovat luonteeltaan muuttuvia kustannuksia; käytössä olevien yhteyksien määrän muuttuessa myös käyttö- ja yleiskustannusten määrä muuttuu. Viestintäviraston näkemyksen mukaan käyttöja yleiskustannukset on siten tarkoituksenmukaista jakaa käytössä olevilla tilaajayhteyksillä. Yrityksen ilmoittamat käyttö- ja yleiskustannukset ovat vuodelta 2013, joten tilaajayhteyksien vuoden keskiarvo antaa viraston näkemyksen mukaan parhaan kuvan tilaajayhteyksien keskimääräisistä käyttö- ja yleiskustannuksista/tilaajayhteys. Elisan ja entisen PPO:n tilaajayhteyksien keskiarvo kyseisenä ajankohtana on [ ] kappaletta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan pääomakustannuksia ei puolestaan tule kohdistaa vain käytössä oleville tilaajayhteyksille eikä toisaalta myöskään kaikille tilaajayhteyksille. Pääomakustannusten kohdistamista vain käytössä oleville tilaajayhteyksille ei voida pitää perusteltuna verkon käyttöasteen ollessa alhainen. Kohdistus vain käytössä oleville tilaajayhteyksille antaisi verkko-operaattoreille mahdollisuuden kohdistaa kaikki verkon pääomakustannukset vain käytössä olevalle verkolle ottamatta huomioon sitä, että pääomakustannuksissa on mukana myös reservissä olevaa verkkoa, joka ei ole käytössä, mutta joka jo on tuottanut operaattorille tuloa. Pääomakustannusten

16 (33) kohdistaminen vain käytössä oleville liittymille ei myöskään kannustaisi yritystä lisäämään vuokrattujen yhteyksien määrää. Viestintävirasto on pääoman arvioinnissa ottanut huomioon koko liiketoiminnallisessa käytössä olevan verkon, jonka perusteella pääomakustannukset on määritetty. Pääomakustannusten kohdistaminen kaikille tilaajayhteyksille voisi kuitenkin johtaa kustannusten kohdistamiseen myös sellaisille yhteyksille, joille ei ole lainkaan tulontuotto-odotuksia. Tämän vuoksi ei pääomakustannusten jakajana ole perusteltua käyttää kaikkia tilaajayhteyksiä. Viestintävirasto pitää kohtuullisena metallijohdintilaajayhteysverkon pääomakustannusten kohdistamista siten, että kustannusten jakajana käytetään tilaajayhteysmäärää, joka vastaa vähintään 65 prosentin käyttöastetta. Mikäli yrityksen käyttöaste ylittää kyseisen käyttöasteen, käytetään arvioinnissa yrityksen todellista käyttöastetta. Viestintävirasto on laskenut käyttöasteet yritysten vakiokomponenttimenetelmän yhteydessä toimittamien tilaajayhteysmäärien tai yritysten myöhemmin ilmoittamien tilaajayhteysmäärien perusteella. Vähimmäiskäyttöaste estää verkko-operaattoreita kohdistamasta koko verkon kaikkia pääomakustannuksia koko ajan pienenevälle tilaajayhteysmäärälle. Metallijohdintilaajayhteysmäärien pienentyminen on pääosin seurausta teknologisesta murroksesta eli siirtymisestä metallijohdinverkosta valokuituun, jolloin osa metallijohdintilaajayhteysverkosta jää hyödyntämättä. Kun pääomakustannukset kohdistetaan vähimmäiskäyttöasteella, eivät käyttämättä jäävän verkon kustannukset tule kokonaan vuokralle ottajan maksettaviksi. Toisaalta HMVyrityksen kannalta 65 %:n vähimmäiskäyttöastetta voidaan pitää kohtuullisena, koska se takaa sen, etteivät tilaajayhteyksien kuukausivuokrien hinnat laske kohtuuttoman alas vaarantaen yrityksen investointeja uuteen teknologiaan. Vähimmäiskäyttöaste ottaa huomioon myös komission kustannuslaskentasuosituksen tavoitteen vakaista ja ennustettavissa olevista hinnoista sekä pienevien volyymien vaikutuksen siirryttäessä metallijohdinverkoista NGA-verkkoihin. Vähimmäiskäyttöasteen käyttäminen pääomakustannusten jakamisessa kannustaa yritystä vuokraamaan muille yrityksille verkkoaan ja samalla edesauttaa verkon tehokasta käyttöä. Vähimmäiskäyttöaste kannustaa myös yritystä itseään tehostamaan verkon käyttöä ja käyttämään tehokkaammin verkkoaan. Viestintävirasto on kohdentanut edellä esitetyt Elisan ja entisen PPO:n pääomakustannukset (poistot ja sitoutuneen pääoman tuotto) yksittäiselle tilaajayhteydelle käyttämällä jakajana [ ]. Metallijohdintilaajayhteyden yksikkökustannus Viestintäviraston laskelman mukaan Elisan ja entisen PPO:n metallijohdintilaajayhteysverkon kustannukset/tilaajayhteys kuukaudessa ovat yhteensä [ ] euroa.

17 (33) Valokuitutilaajayhteys Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta Poistot Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon arvon määrittämisessä, Viestintävirasto käyttää valokuitutilaajayhteysverkon arvona verkon jälleenhankintahintaa, jonka avulla määritetään vuosittaiset poistokustannukset ja sitoutunut pääoma. Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon osalta, Viestintävirasto on määrittänyt kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan siten, että se sisältää yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevan verkon. Elisan omassa laskelmassa esitetty valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta sisältää yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevan verkon. Elisa on tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä käyttänyt vakioidun komponenttimenetelmän mukaisia vakioituja yksikköhintoja, jotka määritettiin kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten yksikköhintojen mediaanin perusteella. Elisan yksikköhinnat perustuvat näin olleen kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten yksikköhintoihin, ei Elisan omiin yksikköhintoihin. Viestintävirasto on omassa arvioinnissaan käyttänyt Elisan omia yksikköhintoja jälleenhankintahinnan määrittämisessä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan Elisan omien yksikköhintojen käyttäminen antaa oikeamman kuvan Elisalle aiheutuneista kustannuksista jälleenhankintahinnan määrittämisessä. Viestintävirasto on lisäksi korjannut kaapelisuojuksien ja kaapeleiden asennustyön vastaamaan yrityksen ilmoittamien kaapelisuojusten ja kaapelien määrää. Entisen PPO:n alueen valokuitutilaajayhteysverkon osalta jälleenhankintahinnan määrittäminen ei perustu vakiokomponenttimalliin, vaan yrityksen vuonna 2013 ilmoittamiin vuosivalvonnan tietoihin. Entisen PPO:n alueen tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan osalta Viestintävirasto on käyttänyt Elisan ilmoittamaa tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa. Viestintäviraston arvio yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevan valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta on yhteensä [ ] euroa. Elisan oman valokuitutilaajayhteysverkon osuus tästä on [ ] euroa ja entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkon osuus on [ ] euroa. Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon osalta, on Viestintävirasto käyttänyt kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten osalta pitoaikana teknis-taloudellista pitoaikaa 30 vuotta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 30 vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa voidaan pitää tällä hetkellä tiedossa oleva teknologinen kehitys huomioon ottaen tarkoituk-

18 (33) Sitoutunut pääoma ja pääoman tuotto senmukaisena pitoaikana myös valokuituverkon osalta. 30 vuoden pitoaika vastaa hyvin Viestintäviraston teleyrityksiltä saamia arvioita verkon keskimääräisestä tuotannollisesta eliniästä. Virasto on laskenut kunkin yrityksen vuosittaiset poistot tasapoistoina jälleenhankintahintaisesta verkon arvosta. Elisan ja entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta edellä kuvatulla tavalla lasketut vuosittaiset poistot ovat 30 vuoden teknis-taloudellisen pitoajan perusteella laskettuna yhteensä [ ] euroa. Viestintävirasto on arvioinut valokuitutilaajayhteyksien sitoutunutta pääomaa vastaavalla tavalla kuin metallijohdintilaajayhteyksissä. Virasto on käyttänyt sitoutuneen pääoman määrittämisessä nykykäyttöarvoa, joka on määritetty alla olevan kaavan mukaisesti: = 1 -ä, missä = äö = ä hh = -!" -ä = ä Viestintäviraston näkemyksen mukaan yllä esitetty sitoutuneen pääoman määrittämisessä käytettävä kaava antaa tarkemman kuvan verkkoon sitoutuneesta pääomasta verrattuna useiden teleyritysten käyttämään laskentakaavaan (NKA=JHH*(pitoaika-1)/(2*pitoaika)). Käytetyn laskentatavan avulla määritetään verkon keskimääräinen sitoutunut pääoma. Viraston nyt käyttämässä kaavassa otetaan huomioon myös verkon ikä. Verkon keski-iän käyttäminen sitoutuneen pääoman määrittämisessä ottaa huomioon verkon vanhenemisesta ja kulumisesta johtuvan arvon alenemisen. Tästä johtuen kaavan perusteella saadaan tarkempi arvio verkkoon sitoutuneesta pääomasta. Viestintävirasto on käyttänyt pitoaikana edellä mainittua 30 vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa. Viestintävirasto on käyttänyt valokuitutilaajayhteysverkon keski-ikänä kahdeksaa vuotta, mikä perustuu enimmäishinnan noudattamiseen velvoitetuilta yrityksiltä keväällä 2014 kerättyihin tietoihin. Vaikka Viestintäviraston saamien tietojen mukaan verkot ovat keskimäärin yhtä vanhoja, verkon osien ikätiedot on yrityksissä dokumentoitu hyvin vaihtelevasti. Siten yrityskohtaisten ikätietojen käyttäminen ei antaisi kaikilta osin oikeaa kuvaa verkkojen iästä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan kahdeksan vuotta vastaa parhaiten kaikkien enimmäishinnan

19 (33) Käyttö- ja yleiskustannukset Kustannusten kohdentaminen noudattamiseen velvoitettujen yritysten tilaajayhteyskaapeleiden keski-ikää, mikä viraston näkemyksen mukaan antaa parhaan arvion koko valokuitutilaajayhteysverkon keski-iästä. Viestintäviraston laskelmassa Elisan ja entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman määrä on yhteensä [ ] euroa. Viestintävirasto määrittää sallitut tuottoprosentit uudelleen säännöllisin väliajoin. Kuten edellä on metallijohdintilaajayhteysverkon osalta todettu, on viimeisin päivitys toukokuulta 2014. Sen mukainen sallittujen tuottojen vaihteluväli valokuituverkon osalta on 6,2 8,8 %. Viestintävirasto on käyttänyt laskelmassaan kohtuullisena tuottoprosenttina 8,8. Viestintäviraston laskelmassa yrityksen sitoutuneen pääoman tuoton määrä on yhteensä [ ] euroa. Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissaan Elisan ilmoittamia käyttö- ja yleiskustannuksia Elisan ja entisen PPO:n osalta. Viestintävirasto on arvioidessaan Elisan käyttö- ja yleiskustannuksia varmistanut, että kustannukset eivät sisällä yrityksen HMV-alueen ulkopuolisia tai yrityksen oman palveluoperaattorin kustannuksia. Viestintävirasto pitää Elisan esittämiä käyttökustannuksia korkeina verrattuna enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten käyttökustannusten mediaaniin. Viestintävirasto on ottanut enimmäishinnan tasoa määrittäessään huomioon toiminnan tehokkuuden myös käyttö- ja yleiskustannusten osalta, kun enimmäishinta on laskettu jäljempänä esitetyin tavoin painotettuna keskiarvona kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten kustannusten perusteella. Yksittäisen tilaajayhteyden kustannusten laskemiseksi edellä esitetyt pääoma- ja käyttökustannukset tulee jakaa siten, että yksikkökustannukset kuvastavat parhaalla mahdollisella tavalla tilaajayhteyden rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia kustannuksia. Viestintäviraston laskelmassa valokuitutilaajayhteysverkon käyttö- ja yleiskustannukset on jaettu käytössä olevien tilaajayhteyksien määrällä, joka on laskettu ajankohtien 1.1.2013 ja 1.1.2014 keskiarvona. Käyttö- ja yleiskustannukset ovat luonteeltaan muuttuvia kustannuksia; käytössä olevien yhteyksien määrän muuttuessa myös käyttökustannusten määrä muuttuu. Viestintäviraston näkemyksen mukaan käyttö- ja yleiskustannukset on siten tarkoituksenmukaista jakaa käytössä olevilla tilaajayhteyksillä. Yrityksen ilmoittamat käyttö- ja yleiskustannukset ovat vuodelta 2013, joten tilaajayhteyksien vuoden keskiarvo antaa hyvän kuvan tilaajayhteyksien keskimääräisistä käyttö- ja yleiskustannuksista/tilaajayhteys. Elisan ja entisen

20 (33) Valokuitutilaajayhteyden yksikkökustannus PPO:n tilaajayhteyksien keskiarvo kyseisenä ajankohtana on [ ] kappaletta. Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon osalta, Viestintäviraston näkemyksen mukaan valokuitutilaajayhteysverkon pääomakustannuksia ei tule kohdistaa pääosin vain käytössä oleville tilaajayhteyksille eikä myöskään kaikille tilaajayhteyksille. Pääomakustannuksia ei ole perusteltua kohdistaa vain käytössä oleville tilaajayhteyksille verkon käyttöasteen ollessa vielä alhainen. Vähimmäiskäyttöasteen ollessa alhainen, voi kustannusten kohdistaminen vain käytössä oleville tilaajayhteyksille johtaa tehottomiin investointeihin. Toisaalta pääomakustannusten kohdistaminen kaikille tilaajayhteyksille voisi johtaa kustannusten kohdistamiseen myös yhteyksille, joille ei välttämättä ole tulontuotto-odotuksia lähivuosien aikana. Pääomakustannusten jakaminen kaikille tilaajayhteyksille ei myöskään kannustaisi yrityksiä investoimaan kysynnän vielä osin ollessa epävarmaa. Vähimmäiskäyttöaste kannustaa yritystä myös ottamaan tehokkaasti käyttöön jo rakennettuja ja vielä käyttöön ottamattomia yhteyksiä. Toisaalta vähimmäiskäyttöaste myös kannustaa yritystä investoimaan uuteen teknologiaan. Viestintävirasto pitää kohtuullisena, että valokuitutilaajayhteysverkon pääomakustannukset kohdistetaan siten, että kustannusten jakajana käytetään tilaajayhteysmäärää, joka vastaa vähintään 45 prosentin käyttöastetta. Mikäli yrityksen käyttöaste ylittää vähimmäiskäyttöasteen, käytetään arvioinnissa yrityksen todellista käyttöastetta. Viestintävirasto katsoo, että 45 %:n vähimmäiskäyttöaste ottaa huomioon valokuitutilaajayhteysverkkojen teknisen kehityksen vaiheen, jolloin kysynnän epävarmuus heijastuu yritysten verkkojen käyttöasteisiin. 45 %:n käyttöasteella pyritään kannustamaan yrityksiä investoimaan uuteen teknologiaan. Viestintävirasto on kohdentanut edellä esitetyt Elisan ja entisen PPO:n pääomakustannukset (poistot ja sitoutuneen pääoman tuotto) yksittäiselle tilaajayhteydelle käyttämällä jakajana [ ]. Viestintäviraston laskelman mukaan Elisan ja entisen PPO:n valokuitutilaajayhteysverkon kustannukset/tilaajayhteys kuukaudessa ovat yhteensä [ ] euroa. Tilaajayhteyksien kuukausivuokrille asetettavien enimmäishintojen tason määrittäminen Viestintämarkkinalain tavoitteena on edistää palvelujen tarjontaa ja käyttöä viestintäverkoissa sekä varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien teleyritysten ja käyttäjien saatavilla koko maassa. Huomattavan markkinavoiman sääntelyn ja huomattavan markkinavoiman yrityksille asetettavien velvoitteiden tavoitteena on puolestaan kilpailun esteiden poistaminen, kilpailun edistäminen ja kilpaile-