Matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen hinnoittelun arviointi

Transkriptio

1 Muistio 1 (13) Matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen hinnoittelun arviointi

2 Muistio 2 (13) Sisältö 1 JOHDANTO HINNOITTELUN ARVIOINTIIN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET Kansalliset säännökset Euroopan komission suositus HINNOITTELUN ARVIOINTIMENETELMÄN YLEISKUVAUS LASKELMISSA HUOMIOITAVAT KUSTANNUSERÄT Käyttö- ja yleiskustannukset Matkaviestinverkon jälleenhankintahinta Poistot Tuotto sitoutuneelle pääomalle Sitoutuneen pääoman määrittäminen Kohtuullinen tuotto KUSTANNUSTEN KOHDENTAMINEN PALVELUILLE TOIMINNAN TEHOKKUUDEN ARVIOINTI MUUT TERMINOINTIHINTOJEN ARVIOINNISSA HUOMIOON OTETTAVAT SEIKAT... 11

3 Muistio 3 (13) 1 JOHDANTO Tässä muistiossa kuvataan Viestintäviraston yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen (jälj. matkaviestinverkon terminointi) kustannussuuntautuneen hinnan arvioinnissa käyttämä menetelmä. Viestintävirasto arvioi matkaviestinverkon terminointihintojen kustannussuuntautuneisuuden matkaviestinverkon kustannusten kohdentamiseen laaditun FIFAC-mallin (FIcora Fully Allocated Costs) avulla. FIFAC-malli perustuu Viestintäviraston vuonna 2005 Frontier Economics Ltd:llä teettämään selvitykseen. Koska matkaviestinverkkojen teknologinen kehitys on ollut merkittävää alkuperäisen FIFAC-mallin luomisen jälkeen, Viestintävirasto on päivittänyt mallia vuonna 2013 Frontier Economics Ltd:lla teetetyn selvityksen perusteella 1. Hinnoittelun arvioinnissa käytettävän menetelmän tarkoituksenmukaisuutta ja ajantasaisuutta arvioidaan jatkuvasti ja tässä muistiossa esitettyä menetelmää että FIFAC-mallia päivitetään tarvittaessa. Matkaviestinverkon terminoinnilla tarkoitetaan kaikista muista televerkoista kyseiseen verkkoon tulevaa liikennettä. Yksittäiseen verkkoon voi laskea liikennettä esimerkiksi muista kotimaisista tai ulkomaisista matkaviestinverkoista ja kotimaisista tai ulkomaisista kiinteistä verkoista. Laskevan puheliikenteen palvelussa on kyse homogeenisesta tuotteesta, puheen välittämisestä kohdeverkossa. Matkaviestinverkkoyritykset perivät muilta verkkoyrityksiltä tukkutasolla minuuttiperusteisia korvauksia omaan verkkoonsa laskevasta puheliikenteestä. Matkaviestinverkon terminointipalvelun ostaminen edellyttää viestintäverkon yhteenliittämistä matkaviestinverkkoon. Yhteenliittäminen ja terminointipalvelujen ostaminen edellyttää esimerkiksi yhdysjohtoliitännän käyttöönottoa ja ylläpitoa, YKM-liitännän kytkentää, muutosta ja ylläpitoa. Laskevan puheliikenteen toteuttamiseksi välttämättömästä yhteenliittämisestä peritään usein kertaluonteisia yhteenliittämiseen liittyviä korvauksia. Myös näiden säänneltyjen tuotteiden hinnoittelussa tulee noudattaa yritykselle asetettuja hinnoitteluvelvoitteita. 2 HINNOITTELUN ARVIOINTIIN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET 2.1 Kansalliset säännökset Suomessa toimiville valtakunnallisille matkaviestinverkkoyrityksille 2 on asetettu markkina-analyysiin perustuvissa yrityskohtaisissa HMV-päätöksissä 3 matkaviestinverkon terminointimarkkinoilla 4 velvollisuuden noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua. 1 aselvitystenasiakirjat.html 2 DNA Oy, Elisa Oyj ja TeliaSonera Finland Oyj 3 hmv-paatokset/yksittaiseenmatkaviestinverkkoonlaskevaliikenne.html 4 komission suosituksen markkina nro 7

4 Muistio 4 (13) Viestintämarkkinalain 84 :n mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kohtuullinen pääomalle laskettava tuotto, johon vaikuttavat teleyrityksen tekemät investoinnit ja niihin liittyvät riski. Lain esitöiden mukaan toiminnan tehokkuutta arvioidaan vertaamalla suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia muissa vastaavissa olosuhteissa toimivien teleyritysten kustannuksiin. Tehokkuusarviointi suoritetaan, jos teleyrityksen toiminnan tehokkuutta on syytä epäillä. 2.2 Euroopan komission suositus Euroopan komissio on antanut vuonna 2009 suosituksen kiinteän ja matkaviestintäverkon terminointihintojen sääntelystä 5. Suosituksellaan komissio pyrkii yhdenmukaistamaan kiinteän ja matkaviestinverkon terminointimaksujen sääntelyä EU:ssa. Komission suositus ei ole luonteeltaan sitovaa lainsäädäntöä, mutta Viestintäviraston on otettava se huomioon hinnoittelun arvioinnissaan. Komission suosituksen mukaan kansallisten viranomaisten tulisi asettaa terminointimaksut tasolle, jotka perustuvat tehokkaasti toimivalle operaattorille aiheutuviin kustannuksiin. Tehokkaan toimijan kustannukset tulee suosituksen mukaan määrittää käyttäen perustana nykykustannuksia ja alhaalta ylöspäin (ns. bottom up) rakennettua pitkän aikavälin lisäkustannuksiin perustuvaa mallia (Long Run Incremental Costs, LRIC). Hinnoittelumenetelmän vertailuperustana tulee käyttää tarkastelujaksona saatavissa olevaa tehokasta teknologiaa. Komission suosituksen mukaan matkaviestinverkon terminoinnin kustannukset tulisi laskea ns. puhtaan LRIC-mallin (pure LRIC) avulla, missä kustannuksiksi hyväksytään ainoastaan laskevasta liikenteestä aiheutuvat vältettävissä olevat kustannukset. Toisin sanoen laskevan liikenteen LRIC-malli kattaa ainoastaan ne kustannukset, joilta vältyttäisiin, jos laskevan liikenteen palvelua ei tarjottaisi kolmansille osapuolille. Suosituksen mukaisesti kansallinen viranomainen voi käyttää vaihtoehtoista mallia hinnoitteluvelvoitteita asettaessaan ainoastaan poikkeuksellisissa, suosituksessa erikseen mainituissa olosuhteissa. Komission suositteleman pure LRIC -mallin käyttöön onkin siirrytty monessa EU-maassa. Suomen voimassa olevan viestintämarkkinalain mukaan kustannussuuntautunutta hinnoittelua on arvioitava teleyritykselle aiheutuneiden kustannusten näkökulmasta. Komission suositteleman pure LRIC -mallin soveltamista ei ole pidetty mahdollisena, koska sen mukaan säännellylle palvelulle ei voida kohdentaa lainkaan esimerkiksi yleiskustannuksia. 3 HINNOITTELUN ARVIOINTIMENETELMÄN YLEISKUVAUS Viestintävirasto arvioi matkaviestinverkon terminointihintojen kustannussuuntautuneisuutta ensisijaisesti matkaviestinverkon kustannusten kohdentamiseen laaditun FIFAC-mallin (FIcora Fully Allocated Costs) avulla. FIFAC-mallin perustana on teleyrityksen todellinen verkko ja sille säännellyn palvelun toteuttamisesta aiheutuneet kus- 5

5 Muistio 5 (13) tannukset (niin kutsuttu top down -malli). FIFAC-mallissa teleyritykselle aiheutuneet kustannukset, mukaan lukien osa yleiskustannuksista kohdennetaan säännellylle palvelulle aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Teleyrityksen on pyynnöstä toimitettava virastolle ajantasaiset ja riittävän yksityiskohtaiset hinnoittelulaskelmat, joihin yrityksen terminointihinnat perustuvat. Viestintäviraston arvio terminointihintojen kustannussuuntautuneisuudesta perustuu lähtökohtaisesti teleyritysten esittämiin kustannus- ja volyymitietoihin, mutta Viestintävirasto ei ole omassa arvioinnissaan sidottu teleyrityksen kustannus- ja hinnoittelulaskennassa käyttämiin periaatteisiin. Pääsääntöisesti kustannus- ja volyymitietojen tarkasteluajanjaksona käytetään selvityksen tekohetkellä viimeisintä päättynyttä tilikautta. Viestintävirasto voi kuitenkin ottaa huomioon merkittävät muutokset esimerkiksi kustannustiedoissa tai liikennemäärissä arviointia tehdessään. FIFAC-mallissa tarkastellaan teleyritykselle aiheutuneita käyttö- ja yleiskustannuksia sekä pääomakustannuksia. Käyttö- ja yleiskustannukset ovat verkon operatiivisia kustannuksia ja niiden osalta FIFAC-malli perustuu historiallisiin kirjanpidon kustannuksiin. Pääomakustannusten määrittäminen FIFAC-mallissa perustuu nykykustannuksiin (Current Cost Accounting). Lähtökohtana pääomakustannusten määrittämisessä on matkaviestinverkon jälleenhankintahinta, jonka perusteella määritetään vuosittaiset poistot. Lisäksi jälleenhankintahinnan perusteella määritetään verkkoon sitoutunut pääoma eli nykykäyttöarvo, jolle lasketaan tuottoa. Kuva 1 havainnollistaa kustannusten muodostumista. Jälleenhankintahinta Poistot + Nykykäyttöarvo Pääoman tuotto + Käyttökustannukset + Yleiskustannukset = Kustannukset yhteensä KUVA 1 Kustannusten muodostuminen

6 Muistio 6 (13) Matkaviestinverkkoyrityksen kustannukset kohdennetaan FIFAC-mallissa ensin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti matkaviestinverkon osille ja tämän jälkeen verkon käytön ja kuormituksen mukaan matkaviestinverkon palveluille. Mallin lopputuloksena saadaan arvio matkaviestinverkon terminoinnin yksikkökustannuksesta. 4 LASKELMISSA HUOMIOITAVAT KUSTANNUSERÄT 4.1 Käyttö- ja yleiskustannukset Matkaviestinverkon käyttökustannukset muodostuvat verkon käytöstä ja ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista. Tällaisia kustannuksia voivat olla esimerkiksi vuosittaiset taajuus- ja lupamaksut, tila- ja mastopaikkavuokrat, vuokrayhteydet, materiaali-, palkka- ja henkilösivukulut, verkonhallintajärjestelmän käytön ja ylläpidon kustannukset, voimalaitteiden käyttökustannukset, testaus- ja kehitystoiminnan kustannukset sekä muut toimintakustannukset, jotka liittyvät matkaviestinverkon käyttöön ja ylläpitoon. Mikäli teleyritys ei omista omaa verkkoa, vaan esimerkiksi vuokraa sitä muilta teleyrityksiltä, tästä aiheutuvat kustannukset huomioidaan FIFAC-mallissa lähtökohtaisesti käyttökustannuksissa. Myös konsernin sisäiset veloitukset verkon käytöstä huomioidaan toteutuneiden kustannusten mukaisesti (ainoastaan käyttökustannuksissa). Käyttökustannusten tulee perustua teleyrityksen toteutuneisiin kirjanpidon ja kustannuslaskennan tietoihin. Matkaviestinverkon käyttökustannuksiin saa sisällyttää ainoastaan matkaviestinverkkotoiminnan (verkko-operaattorin) käyttökustannuksia. Näin ollen Viestintävirasto ei hyväksy käyttökustannuksiin sisältyväksi esimerkiksi toisille teleyrityksille maksettavia terminointikorvauksia, roaming-kustannuksia eikä laskutuskorvauksia, jotka kuuluvat matkaviestinverkon palveluoperaattorille. Yhdysliikennetuotteille voidaan FIFAC-mallissa kohdistaa myös yhtiötasoisia yleiskustannuksia, jotka kuuluvat matkaviestinverkkotoiminnalle. Yleiskustannukset muodostuvat esimerkiksi teleyrityksen tukitoiminnoista, kuten talous-, henkilöstö-, tieto- ja materiaalihallinnosta, aiheutuvista kustannuksista. Teleyrityksen tulee myös varmistua siitä, että kukin tuotteelle kuuluva kustannuserä kohdennetaan vain kerran, jotta moninkertaisia kohdistuksia ei yritystasolla tarkasteltuna tapahdu. Lisäksi yleiskustannusten kohdentamisessa tulee kiinnittää huomiota yleiskustannusten määrään. Yleiskustannusten osuuden yhdysliikenteen kustannuksista ei tulisi olla merkittävä, vaan valtaosa kustannuksista tulisi olla suoraan kohdistettavia kustannuksia. 4.2 Matkaviestinverkon jälleenhankintahinta Matkaviestinverkon arvo arvioidaan jälleenhankintahintaisena poistojen ja sitoutuneen pääoman laskemiseksi. Jälleenhankintahinta muodostuu verkon eri omaisuuserien jälleenhankintahintojen summasta. Matkaviestinverkon arvostamisen kannalta merkittäviä verkon omaisuuseriä ovat esimerkiksi tukiasemat, keskukset, tukiasemien ja keskusten sekä keskusten väliset siirtoyhteydet. Viestintäviraston FIFAC-mallissa verkon käyttöomaisuus arvioidaan jälleenhankintahintaisena seuraaville omaisuuserille:

7 Muistio 7 (13) Omaisuuserä Kuvaus Tukiasemajärjestelmä Tukiasemat ja toistimet; antennijärjestelmät ja RFlaitteet; Tukiasemaohjaimet (BSC ja RNC), ohjaimiin liittyvät ohjelmistot, mittauslaitteet ja muu radioverkko Tukiasemaohjainten ja keskusten välinen transmissio (TRAU) Transmissio BSC/RNC:ltä MSC:lle; Transkooderi Matkapuhelinkeskukset Matkapuhelinkeskukset (MSC) Keskustenvälinen transmissio Keskustenvälinen transmission Yhteenliittämislinkit Yhteenliittämislinkit muihin verkkoihin Vastaajapalvelujärjestelmät Datapalvelujärjestelmät SMSC; MMSC; Pakettidatajärjestelmät (SGSN/GGSN ja siihen liittyvä transmissio) Muu verkon käyttöomaisuus AuC; EIR; verkon hallintajärjestelmät; HLR; ajoneuvot; kaikki muu matkaviestinverkon käyttöomaisuus, joita ei voi kohdentaa muille verkon osille Aineettomat hyödykkeet Viestintävirasto suosittelee, että teleyritykset käyttävät verkon arvostamisessa ensisijaisesti laitetoimittajien hintoja, joita teleyritys todellisuudessa laitetoimittajalle maksaisi (esimerkiksi voimassa olevat hankintasopimukset, tarjouskyselyt). Näin ollen myös hankinnoista saatavat alennukset tulisi ottaa huomioon verkon uudelleenarvostusta tehtäessä. Teleyrityksellä tulee olla käytössään taustalaskelmat siitä, miten uudelleenarvostaminen jälleenhankintahintaiseksi on käytännössä tehty. Taustalaskelmista on siis selvästi käytävä ilmi, miten jälleenhankintahintoihin on päädytty. Mikäli mahdollista, käytössä tulisi olla myös jälleenhankintahinnan määrittämiseen käytettyjen omaisuuserien historialliset hankintahinnat. Taustalaskelmat on toimitettava Viestintävirastolle pyydettäessä. Verkon jälleenhankintahinnan arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös työn osuus, mikäli teleyritys on investoinnin yhteydessä aktivoinut kirjanpidossaan taseeseen myös työn osuuden. Muutoin työn osuus tulee huomioiduksi laskelmissa käyttökustannuksina. 4.3 Poistot Poistot lasketaan verkon jälleenhankintahintaisen arvon pohjalta tasapoistoina käyttäen poistoaikana komponenttien teknistaloudellisia pitoaikoja. FIFAC-mallissa poistot määritellään edellä kohdassa 3.2 mainituille omaisuuserille. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on päätöksissään 67 ottanut kantaa poistoaikoihin verkon jälleenhankintahinnan ja yrityksen sitoutuneen pääoman määrittämisessä. Edellä mainittujen KHO:n päätösten perusteella Viestintävirasto katsoo, että poistokustannusten ja sitoutuneen pääoman laskennassa käytettävien poistoaikojen tulee olla luotettavia ja 6 Korkeimman hallinto-oikeuden päätös , Dnro 1386/3/10, taltio Korkeimman hallinto-oikeuden päätös , Dnro 2062/3/10, taltio 2074

8 Muistio 8 (13) todennettavissa sekä kuvastaa riittävällä tarkkuudella omaisuuden teknistaloudelllista pitoaikaa. Teknistaloudellisella pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkon osa todellisuudessa on liiketoiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista. Viestintäviraston käsityksen mukaan kirjanpidossa käytetyt poistoajat eivät matkaviestinverkon komponenttien osalta pääsääntöisesti eroa merkittävästi omaisuuden teknistaloudellisista pitoajoista ja tällöin niitä voidaan käyttää FIFAC-mallissa jatkossakin. Mikäli yritys itse katsoo sen kirjanpidossa käyttämien poistoaikojen eroavan joidenkin verkon osien kohdalla merkittävästi teknistaloudellisesta pitoajasta, se voi käyttää poistoaikana käyttöomaisuuskirjanpidosta johdettua, tilintarkastajan todentamaa, pitoaikaa. Teknis-taloudellisen pitoajan määritelmän mukaan liiketaloudellisessa käytössä ei tulisi olla merkittävästi pitoaikaa vanhempia pääomaeriä. Teleyrityksen tulisikin valita pitoaika niin, ettei merkittävää osaa käytössä olevasta verkosta jää laskelman ulkopuolelle. 4.4 Tuotto sitoutuneelle pääomalle Sitoutuneen pääoman määrittäminen Matkaviestinverkkoon sitoutunut pääoma, jolle tuottoa lasketaan, muodostuu matkaviestinverkon käyttöomaisuudesta ja muista toimintaan liittyvistä lyhytaikaisista varoista ja veloista. Sitoutuneeseen pääomaan saa sisällyttää ainoastaan matkaviestinverkkoon sitoutuneita omaisuuseriä. Esimerkiksi yhtiön aikaisempien vuosien tappiot tai yhtiön liikearvo eivät ole sellaisia omaisuuseriä, jotka olisivat välttämättömiä laskevan liikenteen tuottamiseksi. Siten Viestintävirasto ei arvioinnissaan hyväksy niitä sisällytettäväksi hinnoittelulaskelmien sitoutuneeseen pääomaan. Viestintävirasto käyttää arvioinnissaan käyttöomaisuuteen sitoutuneena pääomana ensisijaisesti nykykäyttöarvoa. Nykykäyttöarvo määritetään vähentämällä jälleenhankintahinnasta omaisuuden pitoajan perusteella tehdyt jälleenhankintahintaiset poistot. Viestintävirasto käyttää nykykäyttöarvon laskennassa alla olevaa laskentakaavaa. Koko verkon nykykäyttöarvo saadaan verkon osien nykykäyttöarvojen summana. = 1 -ä, missä = äö = ä!!hh = -ä = ä Viestintäviraston käyttämä laskentakaava huomioi verkon osien todellisen iän nykykäyttöarvon määrittämisessä ja tuottaa sen vuoksi luotettavan arvion verkon matkaviestinverkkoon kullakin hetkellä sitoutuneesta pääomasta. Verkon osalla tarkoitetaan kohdassa 3.2 mainittuja omaisuuseriä. Kunkin omaisuuserän keski-ikä lasketaan omaisuuserään kuuluvien komponenttien keski-ikätietojen perusteella jälleenhankintahinnoilla painotettuna. Mikäli teleyrityksellä ei ole tarkkaa tietoa

9 Muistio 9 (13) jonkun komponentin iästä, se voi esittää asiantuntijan parhaan arvion komponentin iästä. Viestintävirasto pyytää tarvittaessa teleyrityksen tilintarkastajan lausunnon käyttöomaisuuskirjanpidon ikätietojen luotettavuudesta. Teleyritykset voivat ottaa sitoutuneen pääoman määrittämisessä käyttöomaisuuden lisäksi huomioon myös lyhytaikaisia varoja ja velkoja, jotka ovat aiheutuneet matkaviestinverkkotoiminnan ja laskevan liikenteen tuottamisesta. Lyhtyaikaisten varojen ja velkojen osuus sitoutuneesta pääomasta ei tulisi olla merkittävä ja lyhytaikaisten varojen ja velkojen tulisi käytännössä netottaa toisensa. Matkaviestinverkkoon sitoutuneet lyhytaikaiset varat ja velat arvostetaan tasearvoihin. Lyhytaikaisten varojen ja velkojen kohdentamisessa matkaviestinverkolle ja laskevalle liikenteelle tulee noudattaa aiheuttamisperiaatetta. Näin ollen käytettävän jakoperusteen tulee kuvastaa parhaalla mahdollisella tavalla matkaviestinverkkotoimintaan sitoutuneita lyhytaikaisia varoja ja velkoja. Lisäksi lyhytaikaisten varojen ja velkojen osalta tulee kiinnittää huomiota tarkasteluajankohtaan. Yhden tietyn ajankohdan esimerkiksi tilikauden viimeisen päivän käyttö ei välttämättä kuvasta oikealla tavalla lyhytaikaisten varojen ja velkojen määrää pidemmän ajanjakson tarkastelussa, vaan niitä tulisi tarkastella esimerkiksi tilikauden keskimääräisen arvon perusteella Kohtuullinen tuotto Viestintävirasto käyttää kohtuullisen tuoton laskemisessa prosenttia, joka on määritetty keskimääräisen pääomakustannuksen avulla eli niin kutsuttua WACC-menetelmää (Weighted Average Cost of Capital) käyttäen. Tässä menetelmässä koko pääoman kustannus muodostuu oman ja vieraan pääoman tuottovaatimusten painotetusta keskiarvosta, jossa painokertoimena toimii yritysten nettovelkaantumisaste eli vieraan pääoman prosentuaalinen osuus koko sijoitetusta pääomasta. Oman pääoman kohtuullista tuottoa arvioidaan CAP-mallin avulla. Viestintävirasto määritteli uudelleen kohtuullisen sitoutuneen pääoman tuoton määrittämiseen käytettävät WACC -parametrit kaikille HMV-markkinoille vuoden 2012 lopussa 8. Päivitetyt parametrit perustuivat KPMG:n Viestintävirastolle tekemään tutkimukseen vuonna Kulloinkin voimassa oleva kohtuulliseksi katsottu sitoutuneen pääoman tuotto matkaviestinverkkotoiminnalle on julkaistu Viestintäviraston internetsivuilla. 9 5 KUSTANNUSTEN KOHDENTAMINEN PALVELUILLE Viestintävirasto käyttää kustannusten kohdentamisessa edellä kerrotun mukaisesti FI- FAC-mallia, jonka avulla kohdennetaan todelliset verkon kustannukset matkaviestinverkkoyritysten tuottamille palveluille. FIFAC-mallissa yritysten kustannukset kohdennetaan ensin matkaviestinverkon pääelementeille ja sitten verkon elementtien käytön suhteessa kullekin palvelulle. 8 aselvitystenasiakirjat/tuottoprosentinuudelleenmaarittelykaikillehmv-markkinoille2012.html 9 Viestintäviraston julkaistu muistio kohtuullisista tuottoprosenteista:

10 Muistio 10 (13) Matkaviestinverkon kustannukset kohdennetaan FIFAC-mallissa eri matkaviestinverkon osille kohdentamisavaimien avulla. Kohdentamisavaimet määritetään kustannuserän luonteen mukaisesti ja kustannukset kohdennetaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti verkon eri osille. Kohdentamisavaimina voivat olla esimerkiksi verkon eri osat, henkilöstömäärä, lattiapinta-ala, kulkuneuvot, ohjelmistot ja yhteysvuokrat. Matkaviestinverkon kustannukset kohdennetaan kohdentamisavaimien perusteella verkon eri osille, joita ovat tukiasemajärjestelmät, tukiasemaohjainten ja keskusten välinen transmissio, matkapuhelinkeskukset, yhteenliittämislinkit, vastaajapalvelujärjestelmät ja yhteiset matkaviestinverkon kustannukset. Kustannusten kohdentaminen palveluille tapahtuu FIFAC-mallissa palveluiden volyymien sekä käytön ja kuormituksen mukaan. Tarkasteltavia palveluita ovat nouseva liikenne, laskeva liikenne, verkon sisäinen liikenne, nouseva SMS, laskeva SMS, sisäinen SMS sekä pakettidataliikenne. Palveluiden käyttöä mallissa tarkastellaan painokertoimien avulla, jotka kuvastavat palveluiden keskimääräistä verkon käyttöä. Muunto- ja kuormituskertoimet sen sijaan muuntavat puheen ja datan yhteismitalliseksi yksiköksi ottaen huomioon palveluiden aiheuttaman verkon kuormituksen. Viestintävirasto käyttää kaikille matkaviestinverkkoyrityksille samoja painokertoimia sekä muunto- ja kuormituskertoimia lukuun ottamatta datan muuntokerrointa, joka on päivitetyssä mallissa yhtiökohtainen. Viestintävirasto on päivittänyt FIFAC-mallia Frontier Economicsin tekemän ehdotuksen pohjalta. Datan muuntokertoimet määritetään vuosittain teleyritysten toimittamien tietojen pohjalta perustuen palveluiden volyymeihin ja niiden jakautumiseen eri teknologioiden välillä. Mallin lopputuloksena saadaan laskettua palveluiden kustannukset verkon eri osille ja palveluiden yksikkökustannukset. 6 TOIMINNAN TEHOKKUUDEN ARVIOINTI Viestintämarkkinalain 84 :n mukaan kustannussuuntautunutta hintaa arvioitaessa otetaan aiheutuneiden kustannusten ja kohtuullisen pääomalle laskettavan tuoton lisäksi huomioon myös toiminnan tehokkuus. Lain esitöiden mukaisesti tehokkuutta arvioidaan vertaamalla suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia samanlaisen suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin muissa vastaavissa olosuhteissa toimivissa teleyrityksissä. Tehokkuusarviointi on tapauskohtaista. Tehokkuutta arvioidessaan Viestintävirasto voi jättää hyväksymättä säänneltyjen tuotteiden hinnoittelun perusteeksi kustannuksia, jotka oleellisesti ylittävät vertailutietojen perusteella määriteltävän tehokkaan toiminnan kustannukset. Toiminnan tehokkuutta voi olla syytä arvioida tarkemmin esimerkiksi silloin, jos teleyrityksen perimät hinnat merkittävästi ylittävät yleisen hintatason tai jos hinnoittelulaskelmassa esitetyt kustannuserät huomattavasti ylittävät muiden vastaavissa olosuhteissa toimivien teleyritysten ilmoittamat kustannukset.

11 Muistio 11 (13) 7 MUUT TERMINOINTIHINTOJEN ARVIOINNISSA HUOMIOON OTETTAVAT SEIKAT Viestintävirasto katsoo, että edellä selostetun FIFAC-mallin ja sitä tukevan, kustannusten vertailuun perustuvan tehokkuustarkastelun avulla saadaan luotettava kuva matkaviestinverkon terminoinnin kustannussuuntautuneesta hintatasosta. Lisäksi mallin avulla voidaan arvioida operaattoreiden välisiä yksikköhintojen eroja ja liikennemäärien kehityksen vaikutusta hintaeroihin. Terminointihintojen kohtuullisuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon terminoinnin vastavuoroinen luonne ja eri hinnoittelutapojen vaikutus verkko- ja palveluoperaattoreiden kilpailumahdollisuuksiin. Kustannussuuntautuneen hinnoittelun on toteuduttava matkaviestinverkon terminointihinnoittelussa hinnoittelurakenteesta riippumatta. Laskevan liikenteen kustannukset ovat samat riippumatta siitä, mistä liikenne verkkoon laskeutuu. Yhteenliittämismaksuista ei saa myöskään myöntää määräalennuksia, sillä viestintämarkkinalain 44 :n mukaisesti puhelinverkkojen yhteenliittämisestä perittävä korvaus ei saa riippua välitetyn televiestinnän määrästä. Suomessa valtakunnallisesti toimivat matkaviestinverkkoyritykset ovat sopineet, että vuoden 2009 joulukuusta lähtien matkaviestinverkon terminointihinnoittelussa sovelletaan tasahintaa. Tasahinnalla (symmetrisyydellä) tarkoitetaan käytännössä sitä, että yritykset veloittavat toisiltaan samansuuruisen maksun laskevan liikenteen välittämisestä verkkoonsa. Tällä hetkellä voimassa oleva terminointihinta on 2,8 snt/min. Euroopan komissio on antamissaan lausunnoissa ja näkemyksissä myös katsonut, että terminointihintojen tulisi olla symmetriset ja ainoastaan perustelluista syistä maksut voivat olla epäsymmetriset. Myös eurooppalaisten sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (tuolloin European Regulators Group, ERG) on maaliskuussa 2008 julkaissut yhteisen näkemyksen kiinteän ja matkaviestinverkon terminointihintojen symmetrisyydestä 10. ERG:n näkemyksen mukaan matkaviestinverkon terminointihintojen tulisi normaalisti olla symmetrisiä. ERG:n mukaan mahdolliset epäsymmetriset maksut, jotka ovat objektiivisesti perusteltuja, voidaan hyväksyä vain hetkellisesti. Maksujen tulisi kuitenkin siirtymäajan jälkeen olla symmetriset. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tasahinnan soveltamista matkaviestinverkon terminointihinnoittelussa voidaan perustella muun muassa laskevan liikenteen vastavuoroisen luonteen vuoksi ja tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi. Epäsymmetriset maksut voidaan hyväksyä kohtuullisen ajan esimerkiksi myöhäisen markkinoille tulon vuoksi, koska uuden toimijan yksikkökustannukset saattavat olla toiminnan aloitusvaiheessa korkeammat kuin markkinoilla jo pidempään toimineiden yritysten. Näin voidaan huomioida myös tarve turvata kilpailua pitkällä aikavälillä. Sovellettaessa tasahintaa kaikkien matkaviestinverkon terminointia tarjoavien yritysten, mukaan lukien MVNO-yritysten 11 terminointihintojen tulisi viimeistään kohtuullisen siirtymäajan jälkeen olla symmetriset. Viestintäviraston antamien HMV-päätösten mukaan Suomessa valtakunnallisesti toimivien matkaviestinverkkoyritysten terminointimaksujen tulee olla kustannussuuntautu MVNO=Mobile Virtual Network Operator

12 Muistio 12 (13) neita. Kustannussuuntautuneisuuden tulee toteutua myös tasahinnan käyttämisen yhteydessä. Viestintävirasto arvioi terminointihintoja ensisijaisesti FIFAC-mallin kustannustietojen pohjalta. Yrityskohtaisista terminoinnin yksikkökustannuksista lasketaan yhtiöiden liikennemäärillä painotettu keskiarvo. Viestintävirasto katsoo, että näin saatu liikennemäärillä painotettu keskiarvo kuvastaa parhaiten keskimääräistä terminoinnin yksikkökustannusta. Viestintävirasto arvioi siis tasahinnan kustannussuuntautuneisuutta peilaten terminointihintaa matkaviestinverkkoyritysten terminoinnin keskikustannukseen. Matkaviestinverkon terminointihinnoittelun arvioinnissa otetaan aiheutuneiden kustannusten lisäksi huomioon myös muun muassa matkaviestinmarkkinoiden ominaispiirteitä kuten laskevan liikenteen vastavuoroinen luonne sekä matkaviestinverkon laskevan liikenteen hintojen yleinen taso Euroopassa. Kuva 2 havainnollistaa matkaviestinverkon laskevan liikenteen maksuja EU:ssa. Average MTR per country - January 2013 KUVA 2 Matkaviestinverkon terminointihinnat EU:ssa tammikuussa 2013 Lähde: BEREC Vielä tammikuussa vuonna 2008 suomalaisten matkaviestinverkkoyritysten perimät terminointihinnat olivat lähes halvimpia EU:ssa. Viime vuosina terminointihinnat muualla Euroopassa ovat kuitenkin laskeneet nopeammin kuin Suomessa. Tammikuun 2013 hintatietojen perusteella Suomen hinnat olivat eurooppalaiseen tasoon verrattuna jo keskimääräistä suurempia. Muiden EU-maiden siirtyessä matkaviestinverkonterminoin-

13 Muistio 13 (13) tihintojen arvioinnissa komission suosittelemaan pure LRIC-mallin käyttöön ero todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa.