Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden käyttö-, hoito-, kuormitusja vesistötarkkailuraportti vuodelta 2013

Vapo Oy Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden käyttö-, hoito-, kuormitusja vesistötarkkailuraportti vuodelta 213 Nab Labs Oy - ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Tutkimusraportti 8 / 214 Heikki Veijola

Sisältö Yhteenveto...i 1. Taustaa... 1 1.1 Tarkkailuohjelmien kehittäminen Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä... 1 1.2 Vesiluvat ja ympäristöluvat... 2 2. Tarkkailualueella sijaitsevat suot... 5 2. Tarkkailualueella sijaitsevat tuotantoalueet... 5 3. Tarkkailun suoritus... 5 3.1 Havaintoasemien perustiedot... 5 3.2 Näytteenotto... 5 3.3 Valumamittaus ja kuormituslaskenta... 7 3.4. Järvien ja lampien minimiravinteet... 9 4. Käyttö- ja hoitotarkkailu... 1 5. Sääolot ja hydrologiset tiedot... 1 6. Kuormitustarkkailun tulokset ja niiden tarkastelu... 14 6.1 Valumavesien laatu ja puhdistustehot... 14 6.2 Ympäristöluvissa esitettyjen puhdistusteho- ja pitoisuusvaatimusten täyttyminen.......... 32 6.3 Tuotantoalueiden ominais- ja kokonaiskuormitus... 35 7. Vesistötarkkailujen vedenlaatutulokset ja niiden tarkastelu... 45 7.1. Kangasjärven alue... 45 7.1.1 Tutkimusalue... 45 7.1.2 Vesistötarkkailun suoritus... 46 7.1.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 46 Virtapaikkojen veden laatu... 46 Järvien ja lampien veden laatu... 49 7.2 Virmasjärven alue (Jylhäsuo)... 58 7.2.1 Tutkimusalue... 58 7.2.2 Vesistötarkkailun suoritus... 58 7.2.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 58 Vesistön veden laatu... 58 7.3 Pakinsuo... 62 7.3.1 Tutkimusalue... 62 7.3.2 Vesistötarkkailun suoritus... 62 7.3.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 62 Vesistön veden laatu... 62 7.4 Tuusjärven alue (Vuotsinsuo, Lakeanrahka, Lenninsuo)... 68 7.4.1 Tutkimusalue... 68 7.4.2 Vesistötarkkailun suoritus... 69 7.4.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 69 Vesistön veden laatu... 69 7.5 Karjalansuo... 77 7.5.1 Tutkimusalue... 77 7.5.2 Vesistötarkkailun suoritus... 78 7.5.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 79 7.6 Savisuo... 79 7.6.1 Tutkimusalue... 79 7.6.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 8 7.7 Lahnasuo... 81 7.7.1 Tutkimusalue... 81 7.7.2 Vesistötarkkailun suoritus... 82 7.7.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 83 7.8 Lintusuo... 83 7.8.1 Tutkimusalue... 83 7.8.2 Vesistötarkkailun suoritus... 84 7.7.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 85 7.9 Pyöreäsuo... 86 7.9.1 Tutkimusalue... 86

7.9.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 88 7.1 Pohjasuo... 9 7.1.1 Tutkimusalue... 9 7.1.2 Tarkkailun suoritus... 91 7.1.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 92 Liiteluettelo... 95 Nab Labs - ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Survontie 9 D 45 Jyväskylä

i Yhteenveto Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä (sittemmin Etelä-Savon ympäristökeskus, nykyinen Etelä-Savon ELY) laadittiin vuonna 1993 Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin alueen turvetuotannon vesiensuojeluohjelma, jonka mukaan velvoitetarkkailuissa keskitytään vaikutusten kannalta ongelmallisiin tuotantoalueisiin. Tässä vesiensuojeluohjelmassa tarkkailun painopistealueiksi nimettiin seuraavat tuotantoalueet: 1) Tuusjärven alue (Juva ja Rantasalmi; Vapo Oy:n tuotantoalueet Lakeanrahka ja Vuotsinsuo sekä Ay H & K Haavikon ja Partasen sahan omistama Linturahkan-Kaskisuo alue) 2) Jylhäsuo (Juva), 3) Pakinsuo (Juva) ja 4) Kangasjärven alue (Juva, Mikkeli); Ropolansuon, Huppionsuon, Viransuon ja Rajasuon turvetuotantoalueet). Em. alueille laadittiin vuonna 1994 uudet tarkkailuohjelmat, joiden mukaan tarkkailua on tehty vuodesta 1994. Vaikka tarkkailu keskitettiinkin em. alueille, esitetään vuosiraportissa kaikkien alueella sijaitsevien Vapon tuotantoalueiden pinta-alatiedot ja arvioidaan niiden kuormitus alapuoliseen vesistöön. Vuonna 1997 muutettiin Tuusjärven alueen ohjelmaa (Lenninsuon valmistelu turvetuotantoon aloitettiin) ja Kangasjärven alueen ohjelmaa (Rajasuolla otettiin käyttöön pintavalutuskenttä ja vesien johtaminen Haapajärveen lopetettiin). Sittemmin tarkkailun useille tuotantoalueille on tarkkailuohjelmaa tarkennettu ympäristölupapäätöksissä. Vuonna 213 tarkkailussa olleilla tuotantoalueilla seurattiin kuivatusvesien määrää ja laatua sekä alapuolisen vesistön virtapaikkojen ja järvien kuntoa. Vuonna 213 oli ns. laajan tarkkailun vuosi jolloin vesistä analysoidaan liukoisia ravinteita ja eräillä vesistöhavaintopaikoilla oli suppeaa tarkkailuvuotta useampia näytteenottokertoja. Tarkkailualueella olevilla Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla oli 2288 ha tuotantokunnossa. Tuotannossa vuonna 213 oli 1658 ha. Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden aiheuttaman nettokuormituksen arvioitiin olleen jaksolla 1.1-31.12.213 seuraava: kiintoaine 134 t, kemiallinen hapenkulutus 18 t, kokonaistyppi 18 t ja kokonaisfosfori 43 kg. Turvetuotantoalueilta tuleva kuivatusvesi on yleensä tummaa, ravinteikasta ja joillain alueilla varsin rautapitoista. Alapuoliseen vesistöön tulevaa ainekuormitusta vähennetään mm. laskeutus- ja sarkaoja-altailla, pintavalutuskentillä (Lahnasuo, Pohjasuo, Lintusuo, Rajasuo, Pyöreäsuo ja Jylhäsuo) ja kasvillisuuskentillä (Pakinsuo) sekä kemiallisella puhdistuksella (Ropolansuo, Viransuo, Vuotsinsuo, Lakeanrahka). Turvetuotantoalueen vaikutus alapuoliseen vesistöön riippuu vesistön valuma-alueen suuruudesta ja luonnollisesti myös alapuolisen alueen veden laadusta. Mitä suurempi vesistöalue, sitä pienemmät vaikutukset ovat. Usein selvimmät vaikutukset ovat latvavesillä pieniin puroihin, jokiin ja lampiin. Vaikutus alapuoliseen vesistöön on aina tapauskohtainen. Seuraavassa on esitetty yhteenveto vuonna 213 vesistötarkkailussa olleiden turvetuotantoalueiden alapuolisen vesistön veden laadusta. Tuusjärven alue (Juva ja Rantasalmi) Tuusjärvi kuuluu Vuoksen vesistöön Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-alueeseen. Vuotsinsuon kuivatusvedet johdetaan Sääksjärveen, jonka vedet laskevat Tuusjärveen. Vuotsinsuon kemikalointi on parantanut merkittävästi kuivatusveden laatua, joka onkin sulanmaan aikaan selvästi parempi kuin Vuotsinsuon ulkopuoliselta alueelta Sääksjärveen tulevan veden laatu. Lopputalvella Sääksjärven alusveden happitilanne on ollut usein heikko. Näin myös vuonna 213. Matala Sääksjärvi on luokiteltavissa reheväksi järveksi, jossa kiintoainepitoisuus on ajoittain korkeahko. Vuonna 1997 ojitetun Lenninsuon kuivatusvesi on hyvin tummaa, ravinteikasta ja sen rautapitoisuus on ollut korkea. Lenninsuon veden laskevat Kartiskajoen kautta Tuusjärveen. Kartiskajoen suualueen vesi oli tummaa ja sen kokonaisfosforipitoisuus oli kesäaikaan varsin korkea. Lenninsuon osuus Kartiskajoen 18.8 km 2 :n valumaalueesta on vain 2.1 %. Myös Tuusjärveen laskevan Lakeanrahkan kuivatusvesi on ollut tummaa, hyvin ravinteikasta ja rautapitoista. Lakeanrahkalla kuivatusvedet alettiin pumpata pintavalutuskentälle huhtikuussa 29, minkä jälkeen pumppaus pintavalutuskentälle oli ympärivuotista. Vuonna 211 Lakeanrahkalla otettiin käyttöön kuivatusvesien kemikalointipuhdistus. Osa Lakeanrahkalta tulevasta kuormituksesta pidättyy tuotantoalueen alapuoliseen Kankaistenlampeen.

ii Tuusjärven pohjoisosan syvänteessä oli huhtikuussa ja elokuussa voimakasta hapenvajausta kuten myös Tuusjärven keskiosan syvänteessä. Tuusjärvessä fosfori on erityisen selvästi kasviplanktonin tuotantoa rajoittava minimiravinne. Tuusjärven klorofyllipitoisuuksien ja fosforipitoisuuksien perusteella Tuusjärvi voidaan luokitella varsin lievästi reheväksi järveksi. Tuusjärvi on tummavetinen, lievästi rehevä järvi, jonka kokonaisfosforipitoisuudella on ollut lievästi aleneva muutossuunta. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan Tuusjärvi kuuluu luokkaan hyvä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemässä ekologisessa luokittelussa Tuusjärvi kuuluu luokkaan erinomainen. Virmasjärven alue (Juva) Virmasjärvi kuuluu Vuoksen vesistöön Virmasjoen valuma-alueeseen, joka on osa Sysmäjärven valuma-aluetta. Virmasjärvi koostuu kahdesta erillisestä altaasta, Etelä- ja Pohjois-Virmaasta, joita yhdistää kapea salmi. Salmi estää veden vaihtumista ja järven eteläosan vesi onkin pohjoisosan vettä heikompilaatuista. Myös Jylhäsuon tuotantoalueelta tuleva vesi on ollut hyvin tummaa ja ravinteikasta sekä rautapitoista. Vuonna 212 Jylhäsuolla otettiin käyttöön pintavalutuskernttä. Jylhäsuon kuivavedet laskevat Virmasjärveen Myllyojan kautta. Myllyjoen suualueen vesi on ollut Jylhäsuon kuivatusvettä selvästi parempaa väriarvon sekä typpi- ja rautapitoisuuden osalta. Etelä-Virmas on tummavetinen, ravinteikas järvi, jossa on ollut talviaikaan selvää hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Järven happitilanne on ollut talviaikaan heikko jo 196-luvun lopulla. Vuoden 213 lopputalvella alusvedessä oli voimakasta hapenvjausta. Levien määrää mittaavat a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat järven olevan rehevä. Viime vuosina veden laadulla ei ole ollut havaittavissa selvää muutossuuntaa. Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan Etelä-Virmas on luokiteltavissa luokkaan tyydyttävä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemässä ekologisessa luokittelussa Etelä-Virmas kuuluu kokonaisarviossa luokkaan erinomainen. Kuhalammen alue (Juva) Jukajärvi kuuluu Vuoksen vesistöön Jukajärven alueeseen, joka on osa Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-aluetta. Jukajärveen Pappilanjoen kautta laskeva Kuhalampi on matala, tummavetinen ja rehevä lampi, joka on osin kasvamassa umpeen. Kuhalammen tilan parantamiseksi on tehty kunnostussuunnitelmia. Pakinsuon kuivatusvesi on hyvin tummaa, ravinteikasta ja sen rautapitoisuus on ollut korkea. Myös Pakinsuon laskuojan suualueen veden laatu on heikko, mikä ei selity yksin Pakinsuolta tuleva veden laadulla, vaan myös muulta laskuojan valuma-alueelta tuleva vesi on heikkolaatuista. Valtaosa laskuojan valuma-alueesta onkin ojitettua aluetta. Juvan vanhalta kaatopaikalta tulevan ojan kautta Jukajärveen tuleva kuormitus on selvästi pienempi kuin Pakinsuon laskuojan kautta tuleva kuormitus ojan pienemmän valuma-alueen ja paremman veden laadun vuoksi. Aikaisemmin Pakinsuon kuivatusvedet on johdettu vesistöön laskeutusaltaiden kautta. Vuodesta 28 alkaen vedet on johdettu ympärivuotisesti 6 lasketusaltaan kautta pumppausaltaaseen ja siitä edelleen kasvillisuuskentälle, jossa kasvaa ruokohelpeä sekä luonnonvaraisia kasveja. Kasvillisuuskenttä pidättää ravinteita ja kiintoainetta ja parantaa siten vesistöön johdettavan kuivatusveden laatua. Kuhalampi on matala, umpeenkasvava, tummavetinen, rehevä järvi, jossa on talviaikaan selvää hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Heikkojen happitilanteiden vuoksi veden ainepitoisuudet ovat usein olleet lopputalvella korkeita. Nykyisellään merkittävä osa Kuhalammen kuormituksesta tulee järvestä itsestään (pohjasta ja hajoavasta kasvillisuudesta liukenevista ravinteista) järven heikon happitilanteen ja runsaan kasvillisuuden vuoksi. Kuhalammen veden laatu vaihtelee huomattavasti eikä siinä ole ollut havaittavissa selvää muutossuuntaa 199-luvun alusta. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan Kuhalampi kuuluu lähinnä luokkaan välttävä.

iii Kangasjärven alue (Juva, Mikkeli) Ropolan-, Huppion-, Vuotsin- ja Rajasuon turvetuotantoalueiden alapuolinen Kangasjärvi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen ja on sen latvajärviä (Sysmäjärven vesistöalueeseen kuluva Sahinjoen-Välijoen valuma-alue) Suota valuma-alueesta on puolet, josta ojitettuna on liki 7 %. Erityisen tehokkaasti on ojitettu Kangasjärven lähialue. Kangasjärven alueen tuotantoalueilta lähtevä vesi on hyvin ravinteikasta ja tummaa. Erityisen heikko on ollut Rajasuolta tulevan veden laatu. Vuonna 1997 Rajasuolla käyttöönotettu pintavalutuskenttä on parantanut selvästi Rajasuon kuivatusveden laatua ja vähentänyt Rajasuolta Kangasjärveen tulevaa kuormitusta. Kangasjärveen laskevien jokien ja purojen leimallisimpia piirteitä on ollut suuri humuspitoisuus ja melko runsas ravinteisuus sekä happamuus. Esim. Höytiönjoessa veden ph-luku vaihteli vuoden 212 tutkimuskerroilla 4.3-4.5 ja joen yläjuoksulla Naakkapurossa 4.6-5.2. Höytiönlampeen kulkeutuvat Viransuon ja Huppionsuon valumavedet. Lammen pienuuden ja lyhyen viipymän vuoksi sen veden laatu on suhteellisen lähellä siihen tulevien valumavesien laatua, ts. lampi on tummavetinen, hyvin runsasravinteinen ja ainakin ajoittain hyvin hapan. Vaikka veden tummuus ehkäisee planktonlevien kasvua, ovat havaitut klorofyllipitoisuudet kuvastaneet selvästi rehevyyttä. Höytiönlammen vesi hyvin hapanta (ph avovesikautena 4.3-4.6. Höytiölammen happamuutta lisännyt Viransuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistus, sillä kemikaloinnista lähtevän veden ph on ollut hyvin alhainen Lammen veden nykyinen happamuus haittaa jo useimpien vesieliöiden kasvua ja edistää happamuutta suosivien lajien runsautta. Kangasjärvi on tummavetinen, matala järvi. Mataluudesta johtuen sen pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuus on yleensä ollut kohtalainen talvellakin, hapenvajaus on ollut yleensä vain lievää. Kangasjärven kokonaisfosforipitoisuus on ollut viime vuosina pääosin tasoa 3-4 µg P/l. Heiniönjoen vaikutus Heiniönlahden veden laatuun on näkynyt Heiniönlahden muuta Kangasjärveä heikompana veden laatuna. Havaitut klorofyllipitoisuudet kuvastavat rehevyyttä. Kangasjärven kokonaisfosforipitoisuudella oli kohoava trendi 197-luvun loppupuolelta 9-luvun vaihteeseen asti. 199-luvulla alkaen fosforipitoisuudella on ollut lievä aleneva suuntaus. KHT-arvolla nousu ajoittuu 196-7-luvulle. 198-luvun puolivälistä KHT-arvolla on ollut lievä aleneva suuntaus. Aseman Kangasjärvi 45 veden väri on ollut useilla vuosien 23-211 tutkimuskerroilla alle 1 mg Pt/l. Näin alhaisia väriarvoja on mitattu Kangasjärvellä vain pari kertaa aiemmin 196- ja 197-luvuilla talvella ja keväällä. Ropolansuon ja Viransuon kemikalointipuhdistus lienee osaltaan vaikuttanut Kangasjärven veden väriä alentavasti. Kangasjärven aseman 45 päällysveden ph-arvolla oli nouseva suuntaus 199-luvun puolivälistä vuoteen 22. Vuosina 24-213 aseman veden ph-arvo ollut pääosin alle 6 ollen siten alhaisempaa tasoa kuin 2-luvun vaihteessa. Mahdollisesti kuivatusvesien kemikaloinnin seurauksena Kangasjärven veden johtokyky on ollut vuosina 22-213 hieman aiempaa korkeampaa tasoa Kangasjärven vedet kulkeutuvat Haapajärveen, jonka vesi on tummaa ja ravinteikasta. Haapajärven syvänteessä on ollut lopputalvina ja loppukesällä havaittavissa alusvedessä voimakasta hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Vuonna 213 alusvedessä oli hapettomuutta maalis-, heinä- ja elokuun tutkimuskerroilla. Haapajärven veden laatu on poikennut yleisesti ottaen yllättävän vähän Kangasjärven veden laadusta. Haapajärven veden johtokyvyllä on ollut hitaasti nouseva suuntaus 198-luvulta vuoteen 28 saakka. Vuosina 29-213 johtokyky on ollut muutamaa edellisvuotta alhaisempaa tasoa. Vuosina 23-213 Haapajärven aseman 36 veden fosforipitoisuus on ollut aikaisempia vuosia alhaisempaa tasoa. Yleisen vedenlaatuluokituksen perusteella Kangasjärven veden laatu on verrattain lähellä tyydyttävän luokan laatuvaatimuksia kuten myös Haapajärvi. Höytiönlampi on selvästi huonompi, ts. laatuluokkaa välttävä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemän ekologisen luokittelun mukaan Kangasjärvi kuuluu luokkaan hyvä ja Haapajärvi luokkaan tyydyttävä. Karjalansuon alapuolinen vesistö (Juva) Karjalansuon kuivatusvedet johdetaan Kalliokoskenpuroa pitkin Taikinajokeen ja siitä edelleen Sorvasenjoen kautta Lumpeiseen. Laskeutusaltaiden kautta kulkee tuotantoalueen vesiä yhteensä 95 hehtaarin alueelta. Lisäksi siihen tulee vesiä noin 9 ha tuotantoalueen ulkopuoliselta alueelta. Karjalansuon tuotantoalue kuuluu Pekurilanjoen valuma-alueeseen.

iv Kalliokoskenpuron vesi oli lievästi hapanta, tummaa, kohtalaisen ravinteikasta ja rautapitoista. Taikinajoen vesi oli laadultaan parempaa Kalliokoskenpuron vesi. Sen laatu erosi Kalliokoskenpuron veden laadusta alhaisemman ammoniumtyppipitoisuutensa ja rautapitoisuutensa perusteella. Myös veden fosforipitoisuus ja KHT-arvo sekä väri ovat olleet Taikinajoessa jonkin verran alhaisempia kuin Kalliokoskenpurossa. Karjalansuon kuivatusvesien vaikutus näkyy Kalliokoskenpuron veden laadussa, mutta Taikinajokeen sen vaikutus jää pieneksi. Taikinajoen latva-alueella sijaitsee Nääringinjärvi, mikä parantaa joen veden laatua. Savisuo alapuolinen vesistö (Kerimäki) Tuotantoalueen vedet johdetaan laskeutusaltaista Kummunojaa pitkin Rauvanjärveen, jonne on 1.5 km vesimatka tuotantoalueelta. Rauvanjärvi laskee Puruveden Hepolahteen Heponotkonjoen kautta. Savisuon kuivatusvesi on lievästi humuspitoista ja kohtalaisen ravinteikasta. Tarkkailuohjelman mukaan Savisuolla vesistötarkkailua tehdään joka 2. vuosi (viimeksi v. 212). Vapon pyynnöstä vesistönäytteet otettiin myös vuonna 213. Viimeksi Savisuolla on ollut tuotantoa v. 21. Alueen turvetuotanto on loppunut eikä toimintaa enää jatketa. Matalan Rauvanjärven vesi on tummaa, varsin ravinteikasta ja rautapitoista. Järvessä oli huhtikuussa voimakasta hapenvajausta. Rauvanjärven laskuojan veden laatu on ollut lähellä Rauvanjärven veden laatua. Samoin Puruveteen laskevan Hepojoen veden laatu on ollut useimmiten varsin lähellä Rauvanjärven laskuojan veden laatua. Hepojoki laskee Puruveden Hepolahteen. Puruveden veden laatua seurattiin syvänteessä, jossa vettä oli 1 metriä. Aseman happitilanne oli hyvä kaikilla v. 213 tutkimuskerroilla. Vesi oli hyvin kirkasta (näkösyvyys 5-7.5 m) ja sen ravinnepitoisuudet olivat hyvin alhaisia (järvi on kirkasvetinen, niukkaravinteinen ja karu). Lahnasuon alapuolinen vesistö (Pieksämäki) Lahnasuon kuivatusvedet ohjataan kokoojaojista kolmen laskeutusaltaan ja pumppausaltaan kautta pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan edelleen laskuojaa myöten Voikoskenpuroon ja edelleen Kekrinpuroa myöten Perkainjokeen. Perkainjoesta vedet laskevat Iso-Perkai -nimiseen järveen. Lahnasuon laskuojassa kuivatusvesien vaikutukset näkyvät kohonneina ravinnepitoisuuksina ja orgaanisen aineksen (humuksen) pitoisuutena. Kekrinpurossa veden laatu on jo parempi, selvimmin veden laadun parantuminen näkyi alentuneena ammoniumtyppipitoisuutena. Perkainjoen veden laatu oli parempaa kuin Kekrinpuron veden laatu, sen ravinnepitoisuudet ja orgaanisen aineen pitoisuus olivat alhaisempia kuin Kekrinpurossa. Matalan Iso-Perkai -järven veden laatu oli odotetusti hyvin lähellä Perkainjoen veden laatua, koska järven viipymä lienee lyhyt. Koska Lahnasuon tuotantoalueen osuus Niskakoskenjoen valuma-alueen pinta-alasta on alle 1 % jää Lahnasuon kuivatusvesien vaikutus vähäiseksi jo Niskakoskenjoessa. Lintusuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Lintusuon alue sijaitsee Mikkelin kaupungin keskustasta noin 25 km pohjoiseen. Lintusuon turvetuotantoalue sijaitsee Kyyveden valuma-alueella. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Roitonlampeen. Lammesta vedet virtaavat laskujokoea ja Papinjokea pitkin Hietajärveen, josta edelleen Sahinjokea myöten Kyyveden eteläosaan Ala-Sitroon. Hietajärveä on laskettu vuonna 1939 ja 195-luvulla. Papinjoki on perattu 1955. Kyyveteen kuormitusta aiheuttavat lähinnä maa- ja metsätalous, haja-asutus ja turvetuotanto. Roitonlammen laskujoen vesi on ollut hapanta (ph 5.3-5.7), hyvin tummaa, humuksista ja varsin ravinteikasta. Papinjokeen tulee vesiä Roitonlammen lisäksi myös pohjoispuolisesta Haisevinlammesta. ja siihen yhtyvät etelästä myös Kovalansuon laskuojan vedet. Papinjoen veden fosfori- ja rautapitoisuudet olivat selvästi korkeampaa tasoa kuin Roitonlammen laskujoen pitoisuudet. Liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat Papinjoessa merkittävästi suurempia kuin Roitonlammen laskujoessa. Papinjoki laskee Hietajärven pohjoispäähän. Asemalla Hietajärvi eteläpää 27oli kaikilla tutkimuskerroilla lievää tai selvää hapenvajausta. Hietajärven ravinne- ja rautapitoisuudet sekä orgaanisen aineksen pitoisuus olivat selvästi alhaisempaa tasoa kuin Papinjoen pitoisuudet. Klorofyllipitoisuuksien perusteella arvioituna Hietajärvi on rehevä järvi, jossa leväkasvun seurauksena leville käyttökelpoisten liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat varsin alhaisia kesäaikaan.

v Hietajärven vedet laskevat Sahinjoen kautta Kyyveden Ala-Sitroon. Ala-Sitron havaintoasemalla 246 veden laatu oli hieman parempi kuin Hietajärven (ravinnepitoisuudet ja orgaanisen aineksen sekä raudan pitoisuudet olivat hieman alhaisempia), mutta sen klorofyllipitoisuudet kuvastivat järven olevan rehevä. Pyöreäsuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Pyöreäsuo sijaitsee noin viisitoista kilometriä Mikkelin kaupungin keskustasta pohjoiseen. Pyöreäsuon tuotantoalueen vedet johdetaan laskuojaa pitkin Susiojaan ja siitä edelleen Pieneen Orilampeen ja Orilampeen. Orilammesta vedet laskevat edelleen Syrjälampeen, josta edelleen Hakojokea ja Leveäjokea myöten Kyyveden YläSitroon ja Kivisalmen kautta Ala-Sitroon ja edelleen Mustaselän kautta KoiraseläIle. Tutkimusvesistöjen laatua leimaavat valuma-alueen laajat suoalueet. Lisäksi alueella kulkevassa harjujaksossa muodostuvat pohjavedet vaikuttavat osaltaan veden laatuun niiden purkautuessa soille ja vesistöihin. Susiojan vesi on tummaa, varsin ravinteikasta ja rautapitoista myös Pyöreäsuon laskuojan yläpuolella. Pyöreäsuolta tuleva kuormitus nostaa Susiojan veden orgaanisen aineen ja ravinteiden ainepitoisuuksia. Selvin muutos on ollut ammoniumtypen, raudan ja fosforin pitoisuuksissa. Orilammen vesi oli tummaa, runsashumuksista, ravinteikasta ja rautapitoista. Orilammen pohjan läheisessä vesikerroksessa oli hapettomuutta maalis- ja elokuussa..näkösyvyys oli elokussa.8 m. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Kyyveden Koiraselän veden laatu on odotetusti parempaa kuin esim. Ala-Sitron veden laatu, koska Kyyveden Koiraselälllä järvessä tapahtuva aineiden hajoaminen ja sedimentoituminen järven pohjasedimenttiin ehtii parantaa veden laatua. Lyhytviipymäisissä järvissä veden laatu on usein lähellä siihen tulevien valumavesien laatua. Kyyveden Koiraselällä pohjanläheisessä vesikerroksessa lopputalvella voimakasta ja loppukesällä selvää hapenvajausta. Päällysveden fosforipitoisuus ja rautapitoisuus ovat Koiraselällä selvästi alhaisempaa tasoa kuin Ori- ja Syrjälammessa ja myös Ala-Sitrossa. Myös Kyyveden Koiraselällä vesi on valuma-alueen turvemaiden seurauksena tummaa (runsashumuksista). Näkösyvyys on ollut talvella.6 m ja kesällä 1.6 m. Loppukesän klorofyllipitoisuuksien perusteella Koiraselkää voidaan pitää rehevänä. Pohjasuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Pohjasuon turvetuotantoalue Mikkelin kaupungin Vuolingon ja Kirkonkylän kylissä noin 11 km keskustasta luoteeseen. Pohjasuolla tuotannossa vuonna 212 oli 41 ha. Vesistötarkkailu alueella on tehty vuonna 211. Turvetuotantoalueelle on rakennettu pintavalutuskenttä (3.8 ha), joka otettiin käyttöön v. 211 huhtikuun lopulla. Pumppaus kentälle on ympärivuotista. Pohjasuon käsitellyt kuivatusvedet johdetaan Sarastonojaan, joka laskee noin 3.9 km:n päässä hankealueesta 16 ha:n kokoiseen Verijärveen. Vesistöreitti jatkuu Verijärvensalmen kautta Korpijärveen. Pohjasuon pintavalutuskentältä alapuoliseen vesistöön johdettu kuivatusvesi oli tummaa,, ravinteikasta ja rautapitoista. Pintavalutuskentältä lähtevä vesi oli hapanta, v. 213 tutkimuskerroilla ph vaihteli välillä 4.1-4.4. Verijärven pohjoispään asemalla 289 on vesisyvyys 4 m ja siellä oli v. 211 elokuussa vain hyvin lievää hapenvajausta (pit. 6.6 mg/l). Asemalla Verijärvi 156 (syvyys 2 m) oli alusvedessä elokuussa voimakasta hapenvajausta (pit. 1. mg/l) ja lokakuussa oli lähes hapettomuutta (.1 mg/l). Asemalla Vesijärvi 156 pohjanläheisen vesikerroksen rautapitoisuudet olivat päällysveteen verrattuna selvästi kohonneita. Verijärvi on tummavetinen, kohtalaisen ravinteikas järvi. Verijärvi on rehevyystasoltaan lähinnä rehevä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä.

Etelä-Savon ELYn alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotanto-alueiden käyttö- hoito-, kuormitus- ja vesistötarkkailu vuodelta 213 1. Taustaa 1.1 Tarkkailuohjelmien kehittäminen Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä (sittemmin Etelä-Savon ympäristökeskus, nykyinen Etelä-Savon ELY) laadittiin vuonna 1993 Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin alueen turvetuotannon vesiensuojeluohjelma (julkaistu Vesi- ja ympäristöhallinnon monistesarjan numerossa 493), joka palvelee turvetuotantoalueiden vesiensuojelun kehittämistyötä ja valvontaa. Vesiensuojeluohjelman mukaan tarkkailuissa keskitytään vaikutusten kannalta ongelmallisiin tuotantoalueisiin. Em. vesiensuojeluohjelmassa tarkkailun painopistealueiksi nimettiin seuraavat alueet: Tuusjärven alue (Juva ja Rantasalmi), jolla sijaitsevat: -Vapo Oy:n tuotantoalueet Lakeanrahka ja Vuotsinsuo. -Ay H & K Haavikon omistama Linturahkan alue, jonka Kaskisuolla oleva laajennusosa on Haavikkojen ja Partasen Sahan Oy:n omistuksessa. Jylhäsuo (Juva) Pakinsuo (Juva) Kangasjärven alue (Juva, Mikkeli) -Ropolansuon, Huppionsuon, Viransuon ja Rajasuon turvetuotantoalueet Vesiensuojeluohjelmaan liittyen pitivät Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri ja Vapon Itä-Suomen yksikkö neuvottelun 31.1.1994, jossa keskusteltiin velvoitetarkkailujen järjestämisestä. Neuvottelussa päätettiin, että em. alueille laaditaan uudet tarkkailuohjelmat. Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus laati ehdotukset uusiksi tarkkailuohjelmiksi, jotka Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri hyväksyi 1.5.1994 päivätyssä kirjeessään (kirje nro 592H22/861, 593A22/171, 594A53/171, 594A54/171). Kangasjärven alueen soiden ohjelmaan tehtiin vielä muutosehdotus, jonka piiri hyväksyi 9.8.1994 päivätyssä kirjeessään (nro 592H22/861). Muiden piirin alueen soiden tarkkailu lopetettiin. Tarkkailujen tulokset sovittiin raportoitavan yhdessä siten, että myös muiden kuin em. tuotantoalueiden vesistökuormitusta arvioidaan em. tarkkailuissa saatujen ominaiskuormitusten perusteella. Kangasjärven tarkkailuohjelmaa muutettiin vuonna 1996 Rajasuon pintavalutuskentän käyttöönoton myötä. Ympäristökeskus hyväksyi 9.9.1996 päivätyn tarkkailuohjelman 14.11.1996 päivätyssä kirjeessään. Lenninsuon turvetuotantoalueen perustamisen myötä Tuusjärveen alueen tarkkailuohjelmaa muutettiin. Ympäristökeskus hyväksyi pienin muutoksin 9.9.1996 päivätyn tarkkailuohjelman 14.11.1996 päivätyssä kirjeessään. Tarkkailuohjelmaa korjattiin ympäristökeskukseen vaatimalla tavalla. Uusi tarkkailuohjelma on päivätty 19.11.1996. Vuodesta 1998 Huppionsuon näytteenottoa harvennettiin Vapon ehdotuksesta vastaamaan Viransuon näytteenottoa (Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymiskirje 23.6.98, DNro 595Y49-133). Aiemmin Huppionsuolta otettiin näytteitä yhtä tiheästi kuin Ropolansuolta. Vuonna 26 tarkkailuun otettiin mukaan myös Karjalansuo ja Savisuo. Karjalansuon tarkkailu tehtiin 2.2.26 päivätyn, 18.1.26 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Savisuon tarkkailu tehtiin 27.3.26 päivätyn, 8.6.26 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Vuonna 29 tarkkailuun otettiin mukaan Pyöreäsuo ja Lintusuo (Mikkeli) (tarkkailu ympäristöpien mukaisesti) sekä Lahnasuo (Pieksämäki) ( tarkkailuohjelma 12.5.28). Vuonna 211 vesitarkkailuun otettiin mukaan Pohjasuo (Mikkeli).

2 1.2 Vesiluvat ja ympäristöluvat Itä-Suomen vesioikeus on 14.12.1993 annetulla päätöksellä 117/93/2 myöntänyt luvan Ropolansuon, Huppionsuon ja Viransuon turvetuotantoalueiden vesien johtamiseen Kangasjärveen, Heiniönlampeen ja Höytiönlampeen sekä Rajasuon vesien johtamiseen Kangasjärveen. Em. luvasta valitettiin vesiylioikeuteen, joka antoi asiasta päätöksen 2.3.1995 (nro 52/1995). Vesiylioikeus myönsi luvan Ropolansuon, Huppionsuon ja Viransuon turvetuotantoalueiden vesien johtamiseen Kangasjärveen, Heiniönlampeen ja Höytiönlampeen sekä Rajasuon vesien johtamiseen Kangasjärveen. Lupa velvoittaa tarkkailemaan turvetuotantoalueilta tulevien vesien määrää, laatua ja vaikutuksia Kangasjärvessä, Heiniönlammessa, Höytiönlammessa ja Haapajärvessä sekä lietealtaiden tehoa Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tuotantokunnossa tai valmistelussa saa päätöksen mukaan olla eri tuotantoalueilla enintään seuraavat pinta-alat: Ropolansuo 522 ha, Huppionsuo 211 ha, Viransuo 353 ha ja Rajasuo 328 ha. Vesiylioikeus lisäsi Rajasuon osalta ehdon, että Rajasuon turvetuotantoalueelta johdettavat vedet on viimeistään tuotantokaudesta 1997 lähtien puhdistettava kemiallisesti tai muulla vähintään yhtä tehokkaalla tavalla. Etelä-Savon ympäristökeskus on hyväksynyt vesienkäsittelytavaksi pintavalutuksen (hyväksymiskirje 24.5.1996, DNro 595Y49-133). Päätöksen mukaan ympäristökeskuksen tulee esittää tarkkailuohjelma, jolla voidaan riittävän tarkasti seurata pintavalutukseen tulevan ja siitä lähtevän jäteveden puhdistumista. Ympäristökeskukselle jätettiin uusi 9.9.1996 kirjattu tarkkailuohjelmaehdotus, jonka keskus hyväksyi 14.11.1996 päivätyssä kirjeessään. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 28.9.21 antamallaan päätöksellä nro 6/1/2 myöntänyt Ropolansuon 5 ha, Huppionsuon 173 ha, Viransuon 322 ha ja Rajasuon 278 ha suuruisten turvetuotantoalueiden kuivatusvesien johtamiselle jatkoluvan. Samalla ympäristölupavirasto myönsi kuivatusvesien johtamisluvan Ropolansuon 79 ha, Viransuon 85 ha ja Rajasuon 43 ha lisäalueille. Yhteensä luvitettua tuotantokelpoista pinta-alaa on 148 ha. Luvan saajan esityksestä kuivatusvesien kemiallinen puhdistus on määrätty ja toteutettukin Ropolansuolle ja Viransuolle, sekä jo vuosia käytössä ollut pintavalutus Rajasuolle. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 3.1.29 Huppionsuota koskevan lupapäätöksen nro 117/9/2, Dnro ISY-28-Y-34. 9.11.211 antamassaan päätöksessä nro 11/499/3 vaasan hallinto-oikeus velvoitti tehostamaan vesienkäsittelyä rakentamalla ja ottamalla käyttöön kasvillisuukenttiä/altaita poistuneilla tuotantoalueilla. Korkein hallinto-oikeus on 17.9.213 antamallaan päätöksellä (taltio 2946) pysyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen. Vaasan hallinto-oikeuden muuttamassa lupamääräyksessä 2 asetettu määräaika on pidennetty päättymään 31.12.213. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi 4.4.214 päivätyn Huppionsuon vesienkäsittelyn tehostamista koskevaa suunnitelmaa koskevan päätöksen nro 26/214/1 (dnro ISA- VI/66/4.8/212). Päätöksen mukaan Huppionsuon turvetuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä 1.4.215 alkaen tehostetusti Iaskeutusallaskäsittelyn ja kemiallisen käsittelyn avulla. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 3.1.29 Rajasuota koskevan lupapäätöksen118/9/2, Dnro ISY-28-Y-32. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä 9.11.211 antamassaan päätöksessä nro 11/52/3. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 3.1.29 Ropolansuota koskevan lupapäätöksen nro 12/9/2, Dnro ISY-27-Y-221. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä 9.11.211 antamassaan päätöksessä nro 11/5/3. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 3.1.29 Viransuota koskeva lupapäätöksen nro 119/2/2, Dnro ISY-28-Y-33. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä 9.11.211 antamassaan päätöksessä nro 11/53/3. Itä-Suomen vesioikeus on 5.1.1984 annetulla päätöksellä (nro 19/YmII/83) myöntänyt luvan Vuotsinsuon turvetuotantoalueen perustamiseen ja vesien johtamiseen Sääksjärveen, Joroisten ja Rantasalmen kunnissa. Tästä päätöksestä tehdyt valitukset on käsitelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa 23.8.1985 ja vesiylioikeudessa 5.6.1987. Kummankaan päätöksessä ei ole muutettu vesioikeuden päätöstä. Luvassa toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarkkailemaan tuotantoalueelta kertyvän veden määrää ja laatua sekä Sääksjärven veden laatua. Vapo jätti 1.6.1998 hakemuksen Vuotsinsuon lupaehtojen tarkistamiseksi. Itä-Suomen vesioikeus antoi 29.1.1998 kirjatulla päätöksellään (Dnro 1998/13 Hp) luvan Vuotsinsuon kuivatusvesien johtamiseen Sääksjärveen. Lupa oli voimassa vuoteen 21 saakka. Itä-Suomen AVI-virasto antoi 16.2.211 Vuotsinsuota koskevan lupapäätöksen nro 26/211/1 (dnro ISAVI/175/4.8/21). Päätöksen mukaan kemiallisen käsittelyn poistotehon on oltava käsittelyajan keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään seuraava: kemiallinen hapenkulutus, COD Mn 75 %, kokonaisfosfori 8 % ja kokonaistyppi 3 %. Itä-Suomen vesioikeus on 3.1.1995 annetulla päätöksellä myöntänyt luvan Lenninsuon turvetuotantoalueen perustamiseen ja vesien johtamiseen Tuusjärveen, Joroisten ja Rantasalmen kunnissa. Tästä päätöksestä tehdyt

3 valitukset on käsitelty vesiylioikeudessa, jonka päätöksessä (1.6.1996, nro 77/95/2) ei muutettu vesioikeuden päätöstä. Luvassa toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarkkailemaan Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tuotantoalueen päästöjä vesistöön ja päästöjen vaikutusta purkuvesistössä. Lenninsuolla on uusi lupapäätös, nro 1/6/2, ISY-24-Y-15, annettu15.2.26. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa asia edelleen käsittelyssä. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi päätöksessä 8.1.24 (nro 3/4/2, Dnro ISY-22-Y-26) luvan Pakinsuon vesien johtamiseen. Päätöksessä velvoitettiin ottamaan kasvillisuussuodatin otettava käyttöön kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Luvassa toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarkkailemaan Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tuotantoalueen päästöjä vesistöön ja päästöjen vaikutusta purkuvesistössä. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä valitettiin. Vaasan hallinto-oikeus päätöksessä (15.4.25: Numero 5/92/2, Dnro 519/4/533) lupaa ja vesiensuojelua koskevat määräykset pidettiin voimassa. Kasvillisuussuodattimen osalta on määrättiin tarkistushakemukseen 31.3.211.tehtäväksi selvitys kasvillisuussuodattimen toiminnasta ja hoidosta sekä perusteltu arvio toteutuneesta puhdistustehosta. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä 3.12.25 (taltionumero 3682, Dnro 1382/1/5) Korkein hallinto-oikeus pysytti Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi 16.2.211 Vuotsinsuota koskevan ympäristölupapäätöksen nro 26/211/1. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi 27.1.212 Pakinsuota koskevan ympäristölupapäätöksen nro 1/212/1 (dnro ISAVI/32/4.8/211). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 16.11.25 päätöksellään nro 19/5/2 (Dnro ISY-24-Y-274) luvan Karjalansuon kuivatusvesien johtamiseen. Ympäristölupavirasto myönsi 18.11.25 Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Savisuon turvetuotantoalueella Kerimäen kunnassa (päätös nro 11/5/2, dnro ISY- 24-Y-269). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 8.7.25 Pyöreäsuota koskevan lupapäätöksen (Nro 7/5/2, Dnro ISY-23-Y-259). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 27.6.27 Lintusuota koskevan lupapäätöksen (Nro 73/7/2, Dnro ISY-26-Y-14). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 2.5.27 Lakeanrahkaa koskevan lupapäätöksen (Nro 45/7/2, Dnro ISY-25-Y-144). Lakeanrahkan turvetuotantoalueen laajentumista 115 ha:lla koskeva hakemus tuli alun perin vireille 12.11.29. Itä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 15.7.21 asiassa päätöksen nro 67/1/1. Vaasan hallinto-oikeus on 27.12.21 antamallaan päätöksellä nro 1/747/3 kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian Itä-Suomen aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Alueella tehtiin YVA-tarkastelu. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi 15.9.211 päivätyssä päätöksessään Nro 82/211/1 (Dnro ISAVI/1/4.8/211) luvan Lakeanrahkan tuotantoalueen laajentumiseen (yhteensä noin 331 ha). Ympäristölupavirasto määräsi, että luvan saaja voi ottaa käyttöön turvetuotantoalueen kuivatusvesien kemiallisen käsittelyn tätä lupapäätöstä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.. Kemiallisen puhdistamon puhdistustehot pitää lupamääräysten mukaan olla vuosikeskiarvona vähintään: kemiallinen hapen kulutus 75 %, kokonaisfosfori 8 % ja kokonaistyppi 4 %. Päätöksestä valitettiin. Vaasan hallinto-oikeus on 28.8.212 antamallaan päätöksellä (nro 12/25/1) myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan La keanrahkan turvetuotannon laajentamiselle. Myös tästä päätöksestä on valitettu. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 2.2.28 Lahnasuota koskevan lupapäätöksen (Nro 21/8/2, Dnro ISY-26-Y-244). Pohjasuo, 31.3.21, lupapäätös nro 28/1/1, Dnro ISAVI/8/4.8/21 Jylhäsuo, 3.2.211, lupapäätös nro 19/211/1, Dnro ISAVI/62/4.8/21. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä 21.6.212 antamassaan päätöksessä nro 12/196/1.

4 Kuva 1. Tutkimusalueiden sijainnit (merkitty punaisilla ympyröillä, pohjakartta ympäristöhallinnon Herttatietokannasta). Lahnasuo sijaitsee hieman kuva-alan vasemmalla puolella. 1.3. Tarkkailun laajuus Vuoden 213 tarkkailu oli tarkkailuohjelman mukainen laajan tarkkailun vuosi. Laajana tarkkailuvuotena (joka 3. vuosi) näytteenottokertoja on eräillä paikoilla suppeaa vuotta enemmän ja tällöin analyysivalikoimaan kuuluvat tällöin myös ammoniumtyppi (NH 4 -N), nitraatti-nitriittityppi (NO 2+3 -N) ja fosfaattifosfori (PO 4 -P).

5 2. Tarkkailualueella sijaitsevat tuotantoalueet Etelä-Savon ympäristökeskuksen sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat käyvät ilmi taulukosta 1 (sijainnit on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 1a). Tarkkailussa olevien tuotantoalueiden tarkempi sijainti ja veden laadun havaintoasemat on esitetty raportissa kunkin alueen vesistötarkkailuosassa. 3. Tarkkailun suoritus 3.1 Havaintoasemien perustiedot Kuormitustarkkailujen havaintoasemien perustiedot on esitetty taulukossa 2. Ropolansuolla ja Viransuolla otettiin käyttöön kuivatusvesien kemikalointi vuonna 21. Viransuolle rakennettiin uusi kemikalointilaitos v. 211 loka-marraskuussa. Vuonna 213 Viransuolla koko 365 ha alueen vedet kemikaloitiin ympärivuotisesti. Ropolansuolla otettiin käyttöön uusi kemikalointilaitos huhtikuun lopulla. Ropolansuolla 68 ha vedet kemikaloitiin ajalla 29.4.-31.12. Rajasuolla kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle ympärivuotisesti. Vuotsinsuolla kuivatusvedet kemikaloitiin 23.4.-25.11.213. Kemikalointialtaan valuma-alue oli 16.7.28 saakka 1.97 km 2, sen jälkeen uusien ojajärjestelyiden seurauksena valuma-alue on ollut 1.26 km 2. Pakinsuolla kuivatusvedet johdettiin kasvillisuuskentälle (ruokohelpi) koko vuoden. Lahnasuolla pintavalutuskenttä valmistui v. 29 keväällä ja vedet alettiin pumpata kasvillisuuskentälle toukokuusta 29 alkaen. Myös Lintusuolla pintavalutuskenttä valmistui keväällä 29 ja vedet alettiin pumpata kasvillisuuskentälle huhtikuussa 29. Jylhäsuolla otettiin pintavalutuskenttä käyttöön 8.6.212. 3.2 Näytteenotto Kuormitusnäytteitä otettiin touko-lokakuun välisenä aikana eri tuotantoalueilla seuraavat määrät: Kuormitusnäytteiden Kuormitusnäytteitä Tuotantoalue tavoitetiheys yht. vuonna 213 Vuotsinsuo kunnostusvaiheessa -6 kpl / kausi + 2 rankkasadenäytettä 7 -ojitusvaihe kerran viikossa -muuten kerran kuussa lokak. loppuun Lakeanrahka 12 kpl / vuosi 22 Lenninsuo kunn.vaiheessa -6 kpl / kausi 6 Jylhäsuo -talvella 1/kk, kesällä 2/kk, tulva 1/vko 21 Pakinsuo -talvella 1/kk, kesällä 2/kk, tulva 1/vko 44 Ropolansuo 1 kpl / 2 viikkoa (touko-lokakuu) 38 Huppionsuo 1 kpl / kuukausi (tammi-joulukuu) 14 Viransuo 1 kpl / 2 viikkoa (touko-lokakuu) 23 Rajasuo -pintavalut. tul & lähtevä -2 kpl/kk kesäaika, talvella 1 kpl/kk 23 Savisuo - ei kuormitustarkkailua Lintusuo - 2 / kk, tulva-aika 1/vko 2 Pyöreäsuo 1 / kk touko-joulukuussa 13 Lahnasuo tulva-aika 1/vko, 2 /kk (touko-loka) 21 Pohjasuo 19 Lakeanrahkalla pintavalutuskenttä otettiin käyttöön keväällä 29. Lakeanrahkan pumppuallas rakennettiin maaliskuussa ja pintavalutuskentän vallit valmistuivat huhtikuussa ja pumppaus kentälle alkoi huhtikuun loppupuolella. Lakeanrahkalla kuivatusvedet alettiin kemikaloida v. 211 huhtikuussa. Lakeanrahkalla on käytössä ympärivuotinen kemikalointi.

6 Pyöreäsuolle on rakennettu pintavalutuskenttä vuonna 28 ja se on ollut toiminnassa v. 29-213. Tuotantoalueen kunnostus alkoi v. 29. Lintusuolla oli kevättalvella 29 käynnissä pintavalutuskentän rakentaminen, kenttä valmistui kevään 29 aikana ja pumppaus alkoi huhtikuussa 29. Lahnasuolla, Pyöreäsuolla, Vuonna 213 Lintusuolla vedet johdettiin pintavalutuskentälle ja Pakinsuolla kasvillisuuskentälle koko vuoden ajan. Tuotantoaluekohtaiset näytepäivämäärät käyvät ilmi liitetaulukoista liitteessä 6c. Kuormitustarkkailunäytteistä on tehty seuraavia analyysejä: kiintoaine, kiintoaineen hehkutushäviö, sähkönjohtokyky, ph, alkaliniteetti, väri, KHT (kemiallinen hapen tarve), kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti-nitriittitypen summa, kokonaisfosfori, fosfaatti ja rauta. Taulukko 1. Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja vesistöalueet v. 213 Poistunut ala sisältää viitenä viime vuotena poistuneen alan. Pinta-ala ha Poistu- Tuot.213 Ojit. Tuot. Tuotantoalue tuot.kunn. valmist. nut ha ha alkoi alkoi Vesistöalue Kunta Suur-Saimaan alue Lenninsuo 37.8 29.6 1997 1999 4.173 Tuusjärven alue Juva Lakeanrahka 22.8 153. 1985 1986 4.173 Tuusjärven alue Juva Vuotsinsuo 4. 83 39.3 1994 1996 4.174 Pahakkalanjoen va Joroinen Pakinsuo 154.1 9.2 113.5 1976 1978 4.176 Jukajärven alue Juva Savisuo 6.9. 1983 1987 4.185 Rauvanjärven-Hepo-ojan va Kerimäki Haukiveden -Kallaveden alue Palokorvensuo 29.6 1987 1988 4.212 Puikonjoen va Rantasalmi Ropolansuo 576.3 328. 1973 1975 4.253 Isojoen-Sahinjoen va Mikkeli Huppionsuo 116.5 79. 1974 1975 4.253 Isojoen-Sahinjoen va Juva Viransuo 442.5 388.1 1976 1981 4.253 Isojoen-Sahinjoen va Mikkeli Rajasuo 96.5 129.2 96.5 1976 1981 4.253 Isojoen-Sahinjoen va Mikkeli Jylhäsuo 72.9 5.7 67.2 198 1982 4.255 Virmasjoen va Juva Karjalansuo 9.4 62.8 198 1983 4.25 Sysmäjärven Juva 4.167 Syysjärven Mäntyharjun reitin valuma-alue Pohjasuo 32.7 12.9 32.7 1982 1982 14.92 Puulaveden alue Mikkeli Aveasuo 14.93 Kyyveden alue Mikkeli Kovalansuo 2.7 6.3 21 1975 1978 14.93 Kyyveden alue Mikkeli Koivulamminsuo 22.1 6 14.93 Kyyveden alue Mikkeli Lahnasuo 66.7 67 29 14.93 Kyyveden alue Pieksämäki Lintusuo 16 25.1 16. 1979 1986 14.93 Kyyveden alue Mikkeli Pyöreäsuo 68.7 68.7 198 14.93 Kyyveden alue Mikkeli Yhteensä ha 2288 271 1658 Taulukko 2. Kuormitustarkkailun havaintoasemat ja niiden valuma-alueet. Vuotsinsuolla ei-valmisteltu alue sisältää vanhoja turvehautoja, jotka tulevat tuotantoon kentän mataloituessa. Ropolansuolla ja Viransuolla valuma-alueeseen sisältyy saarekkeita ja tukialueita. Vuotsinsuon kemikaloinnin valuma-alue muuttui 17.7.27 alkaen. Havainto- Valuma- Tuotanto- Tuotantoalue asema alue ha kunn. ha Lakeanrahka kemikal. läht. 216 23 Vuotsinsuo kemikal. läht. 126 126 Lenninsuo altaan alap. 36 33 Pakinsuo mittakaivo. 163 154 Ropolansuo kemikalointi 68 576.3 Huppionsuo mittakaivo 212 117 Viransuo kemikalointi 474 443 Rajasuo pintaval. lähtevä 38 97 Jylhäsuo altaan alap. 8.1 72.9 Savisuo altaan alap. 7 63 Lahnasuo pintaval.läht. 65 + 3.8 67 Lintusuo pintaval.-läht. 131 16 Pohjasuo pintaval. läht. 58.7 32.7 Pyöreäsuo pintaval. läht. 75 + kenttä 68.7

7 Muiden Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella olevien turvetuotantoalueiden kuormitusta arvioidaan em. alueiden ominaiskuormituksiin perustuen. Vesistötarkkailun havaintopaikat on esitetty edempänä raportissa kunkin alueen vesistötarkkailutulosten yhteydessä. Järvipisteistä määritettiin edellä esitettyjen analyysien lisäksi näkösyvyys, happipitoisuus ja a-klorofylli. Analyysimenetelmien kuvaus on esitetty taulukossa 3. Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen laboratorio on FINASin akkreditoima testauslaboratorio (T142). Akkreditoinnin pätevyysalue on ympäristönäytteiden analytiikka ja vesitutkimusten näytteenotto. Jyväskylän yliopisto myi ympäristöntutkimuskeskuksen näytteenotto-, laboratorio- ja suunnittelu -liiketoiminnat Nab Labs Oy:lle. Koko henkilökunta siirtyi 29.3.214 alkaen Nab Labs Oy:n palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Toiminta jatkuu normaalisti ympäristöntutkimuskeskuksen nykyisissä Ylistön kampuksen toimitiloissa, käyntiosoitteessa Survontie 9 (Ambiotica). Taulukko 3. Tarkkailun analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet. Määritys Yksikkö Menetelmäohje Lämpötila C Happipitoisuus mg/l SFS 34 Hapen kyllästysaste % Sameus FNU SFS-EN ISO 727:2 Kiintoaine mg/l SFS-EN 872:25 Kiintoaineen hehkutushäviö mg/l GFC/GFA-suodatin, hehkutus 55 C, gravimetrinen määritys Sähkönjohtokyky ms/m SFS-EN 27888 ph SFS 321 Alkaliniteetti mmol/l SFS 35, titraus ph 4,5 ja 4,2 (Vesihallituksen ohje) Väriluku Pt mg/l SFS-EN ISO 7887 COD Mn mg O 2 /l SFS 336 Kokonaistyppi µg/l Näytt. hapetus SFS 331 mukaan, analysointi FIA- analysaattorilla. NH 4 µg/l SFS332:1976 Kok.P µg/l Validoitu sisäinen menetelmä A4 B (Aquakem) PO 4 -P µg/l Validoitu sisäinen menetelmä A4 A (Aquakem) Rauta µg/l SFS 328 Rauta (yli 5 µg/l) µg/l SFS 344, 347 a-klorofylli µg/l SFS 5772 3.3 Valumamittaus ja kuormituslaskenta Virtaamat Tuotantoalueelta tulevan kuormituksen luotettava arvioiminen edellyttää riittävän tiheää virtaamanmittausta. Virtamaa seurattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla Huppionsuolla, Rajasuolla, Lahnasuolla, Lintusuolla, Pohjasuola, Pakinsuolla, Pyöreäsuolla sekä Ropolansuolla. Virtaamat laskettiin keskimääräisiksi vuorokausivirtaamiksi. Lenninsuolla ei ollut virtaamamittausta. Ropolansuolla ei ollut käytettävissä virtaamatuloksia v. 213, sen virtaamat arvioitiin Viransuon valmien avulla. Viransuolla, Vuotsinsuolla ja Lakeanrahkalla, jotka ovat pumppukuivatuksessa ja jonka kuivatusvedet kemikaloitiin, valunnan seuranta on perustunut kuivatusvesipumpun käyntituntimääriin.

Vuonna 213 käyttökelpoisia virtaamatuloksia oli seuraavasti: Huppionsuo 1.1.-2.9.213 Vuotsinsuo kuivatuspumpun käyntitietoja 23.4.-25.11.213 Pakinsuo 1.1.-31.12.213 Lahnasuo 1.1.-31.12.213 Lakeanrahka kuivatuspumpun käyntitietoja 1.1.-31.12.213 Lintusuo 1.1.-31.12.213 Rajasuo 1.1.-31.12.213 Pohjasuo 1.1.-31.12.213 Pyöreäsuo 1.1.-19.4.213 8 Eri laitteilla ja menetelmillä saatavat ravinnepitoisuustulokset voivat poiketa merkitsevästi toisistaan erityisesti humuspitoisissa ja sameissa vesissä. Aikaisempina vuosina ammoniumtypen pitoisuutta määritettäessä vesinäyte tislattiin orgaanisen aineen aiheuttaman häiriön poistamiseksi ja määritettiin sen jälkeen standardin SFS 332 mukaisesti. Tällainen näytteen tislauksen sisältävä analyysimenetelmä antaa humusvedestä suurempia ammoniumtyppipitoisuuksia kuin standardin SFS 332 mukainen analyysimenetelmä. Koska ammoniumtypen määritys tehdään yleisesti standardin SFS 332 mukaisesti, siirryttiin myös nyt esitettävässä tarkkailussa v. 24 alkaen käyttämään standardin SFS 332 mukaista menetelmää ammoniumtypen määrityksessä. Tästä syystä v. 24 tarkkailussa ja sitä seuraavina vuosina saadut vesistön ammoniumtyppipitoisuudet olivat alhaisempaa tasoa kuin aiemmin tässä tarkkailussa saadut pitoisuudet. Huomaa:. Kiintoainepitoisuuden määritysraja on vaihtunut vuosien mittaan. Keski-Suomen ympäristökeskuksen laboratorion toiminnot siirrettiin v. 23 alusta ympäristöntutkimuskeskuksen laboratoriolle. Tällöin otettiin käyttöön ympäristökeskuksen laboratorion analyysimenetelmiä, mm. kiintoainepitoisuus. Kiintoaineen määritysrajana oli v. 23-29.1 mg/l (oli aiemmin 2 mg/l). V. 21 alkaen määritysraja on ollut.5 mg/l Ominaiskuormituksen ja ainekuormien laskenta Mitattujen valumien ja sademäärätietojen perusteella arvioitiin, kuinka pitkää ajanjaksoa mikin vedenlaatutulos edustaa (näytteen edustaman jakson tarkka pituus vuorokausina on esitetty kuormituslaskentaliitteissä). Jakson keskimääräinen ainehuuhtouma laskettiin jakson mitatun tai arvioidun keskivaluman avulla (ei näytteenottoajankohdan valuman avulla). Touko-lokakuun ominaiskuormitusluvut (g/ha/d) laskettiin laskemalla jaksojen kuormat yhteen ja jakamalla ne seurantajakson kokonaispituudella. Tuotantoalueiden touko-lokakuun ainehuuhtouma laskettiin sekä brutto- että nettohuuhtoumana. Nettokuormitus arvioitiin vähentämällä lasketusta kuormituksesta ns. luonnonhuuhtouma. Nettokuormitusta laskettaessa vähennetään eräiden vedenlaatumuuttujien osalta havaitusta huuhtoumasta ns. taustahuuhtouma, jolloin nettokuormitus kuvaa turvetuotannon aikaansaamaa kuormituslisää. Ainekuormitukset laskettiin sekä brutto- että nettokuormituksena. Nettokuormitusta laskettaessa vähennetään bruttokuormasta taustakuormitus, jolloin nettokuormitus kuvaa turvetuotannon aikaansaamaa kuormituslisää. Velvoitetarkkailuissa yleisesti käytettyjä luonnontilaisten soiden taustapitoisuuksia ovat olleet seuraavat (Wahlgren, 1988): kokonaisfosfori 2 µg/l, kiintoaine 5 mg/l, PO 4 -P 5 µg/l, kok. N 6 µg/l, NH 4 -N 2 µg/l. Kiintoaineen osalta taustapitoisuuskäytäntö on vaihdellut. Luonnontilaisen suon taustapitoisuus on 1-1 mg/l (Ahtiainen ym. 199, Marja-aho & Koskinen 1989 ja Ihme ym. 1992). Eräissä selvityksessä sen taustapitoisuudeksi on oletettu mg/l. Luonnontilaisen suon liuenneen orgaanisen aineksen (COD Mn ) pitoisuus on tasoa 15-18 mg O 2 /l (Ahtiainen ym. 199, Marja-aho & Koskinen 1989 ja Ihme ym. 1992). Vapolla pidettiin 29.3.2 Vapon tuotantoalueita koskeva palaveri kuormitustarkkailujen kehittämisestä. Siellä sovittiin tuotantoalueiden kuormitusten laskennasta seuraavaa. Taustapitoisuutena käytetään seuraavia pitoisuuksia: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l. Taustakuormaa laskettaessa käytetään tuotantoalueella mitattua valuntaa. Em. taustapitoisuuksien lisäksi käytettiin seuraavia taustapitoisuuksia: org. kiintoaine 1 mg/l, COD Mn 2 mg O 2 /l, NH 4 -N 2 µg N/l ja rauta 23 µg/l. Taustakuormituksia laskettaessa käytettiin tuotantoalueella mitattuja valumia.

9 Ominaiskuormitusta laskettaessa tuotantoalueen ulkopuolisen alueen ainehuuhtoumana käytettiin taustahuuhtoumaa. Jos veden laadun havaintoasemalle tulee merkittävästi ulkopuolisia valumavesiä ja jos ulkopuolisten vesien ainepitoisuudet ovat selvästi korkeampia kuin taustapitoisuudet, saattaa em. laskentamenettely yliarvioida tuotantoalueen ominaiskuormitusta. Rajasuon ominaiskuormitusluvut ja ainekuormitus laskettiin pintavalutuskentän alapuolisen mittapadon koko 394 ha alueelle,(sisältää myös 24 ha pintavalutuskentän). Pinta-alassa ei ole mukana valmistelematonta aluetta mutta viljelyyn siirtynyttä alaa on mukana. Rajasuosta tuotantokunnossa on 97 ha. Tuotantoalueen vuotuista kuormitusta arvioitaessa pitää laskea tarkkailukauden kuormitus ja mikäli tarkkailu ei kata koko vuotta pitää arvioida lisäksi talvikauden aikainen kuormitus. Eräillä alueilla talvikauden aikainen kuormitus tuotantoalueelle arvioitiin Rajasuon vuotuisen kuormituksen jakauman avulla, ts. tuotantoalueen kuormituksen oletettiin noudattavan samankaltaista vuosijakaumaa. Mikäli tuotantoalueella on kuivatusvesien puhdistusmenetelmä (kemikalointi tai pintavalutus), joka oli käytössä vain osan vuotta, talviajan kuormitus laskettiin 'kesäajan' käsittelemättömän kuormituksen ja Rajasuolta saadun vuosijakauman avulla. 3.4. Järvien ja lampien minimiravinteet Laajana tarkkailuvuotena, jolloin näytteenottokertoja oli normaalivuotta enemmän ja vesinäytteistä analysoitiin myös nitraatti- ja ammoniumtyppi sekä fosfaattifosfori. Liukoisten ravinteiden pitoisuuksia tarkastelemalla voidaan arvioida, onko levien kasvua rajoittava minimitekijä fosfori vaiko typpi. Rehevöitymistä säätelevinä ravinteina on totuttu pitämään yleensä fosforia ja typpeä. Typpi on aminohappojen olennainen osa, ja siten tärkeä solujen rakenteissa ja entsyymeissä. Typpi on siis "rakennusaine". Fosfori on taas tärkeä osa solun sisäisessä energia-aineenvaihdunnassa, kuten hengityksessä ja hapetuspelkistysreaktioissa. On yleisesti tunnettua, että elävät solut tarvitsevat energia-aineenvaihduntaansa fosforia, ilman energiaa ei myöskään tapahdu uuden solumaterian synteesiä. Yleensä fosforia on totuttu pitämään vesistöjen rehevöitymistä säätelevänä ravinteena. Vasta viime aikoina on ruvettu keskustelemaan myös typen osuudesta vesistöjen rehevöittäjänä. Suomen vesiensuojelun painopiste on viimeiset parikymmentä vuotta ollut fosforikuormituksen vähentämisessä. Ainakin osittain tämän seurauksena vesistöjen kokonaisfosforipitoisuudet ovat pienentyneet, mutta samaan aikaan typpipitoisuudet ovat olleet hienoisessa kasvussa (Pietiläinen & Kauppi 1993, Poikolainen 1992). Fosforipitoisuuksien pienenemisestä huolimatta vesistöjen rehevöityminen on yhä jatkunut. Typen merkityksen on siksi ounasteltu olevan aiemmin arveltua suuremman. On toisaalta myös mahdollista, etenkin toipuvien ekosysteemien ollessa kyseessä, ettei ole täysin ymmärretty ravinteiden kiertoa ja kierron merkitystä järviekosysteemissä (e.g. Lappalainen 1991). Typpi saattaa joissakin tapauksissa edistää levien kasvua, toisissa tapauksissa typen puute voi suoda molekyylityppeä yhteyttämään kykeneville sinileville t. sinibakteereille kilpailuedun. Ammoniumtypen hapettuminen nitrifikaation kautta kuluttaa puolestaan happea ja alentaa veden ph:ta, denitrifikaatiossa veden ph saattaa puolestaan nousta. Mikä kulloinkin on typen merkittävin vaikutustapa, vaihtelee eri vesistöissä. Rehevöitymistä säätelevää minimiravinnetta voidaan yrittää arvioida joko ravinnesuhtein tai levätestein. Ravinnesuhteiden käyttö minimitekijän selvittämisessä perustuu yhteyttävien organismien keskimääräisen typpi/fosforisisällön ja veden ravinnesuhteiden (typpi/fosforisuhteet) vertaamiseen. Käytettyjä ravinnesuhteita on kolme (Pietiläinen & Kauppi 1993) (ravinteet fosforina ja typpenä): 1) kokonaisravinnesuhde, kok.n : kok.p, 2) mineraaliravinnesuhde, (NH 4 + NO 3 + NO 2 ) : PO 4. Suhde ilmaistaan myös DIN:DIP. 3) ravinteiden tasapainosuhde, (kok.n : kok.p) : ((NH 4 + NO 3 + NO 2 ): PO 4 ). Yleisimmin käytetty arvio solujen keskimääräisestä sisäisestä typpi/fosfori-painosuhteesta on seitsemän (Redfield ym. 1963). Heckyn ym. (1993) mukaan makeiden vesien hiukkasmateriaalissa suhde on tosin keskimäärin selvästi suurempi ja toisaalta enemmän vaihteleva kuin "Redfieldin suhde", joka perustuu laajaan meriaineistoon. Veden typpi/fosforisuhteen ollessa lähellä seitsemää voivat sekä typpi että fosfori säädellä levien kasvua. Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle 5. Suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 1 ja 17 (Forsberg ym. 1978). Chiaudanin ja Vighin (1974) mukaan mineraaliravinnesuhteen ollessa yli 1 fosfori

1 rajoittaa levien kasvua. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yhden on typpi minimiravinteena, muuten fosfori. Ravinnesuhteen tulkintaa hankaloittaa se, että eri levillä on erilaiset ravinnevaatimukset. Samaan aikaan toisten levien kasvua voi rajoittaa typpi, toisten fosfori. Ravinnesuhteita voidaan lisäksi käyttää minimiravinteen määräämisessä silloin, kun ravinnepitoisuudet ovat suhteellisen pieniä. Käytännössä tämä tarkoittaa usein, tulosten luotettavuuden kannalta valitettavasti, pitoisuuksia määritysrajan tuntumassa. Kun ravinteita on runsaasti, levien kasvua rajoittaa jokin muu tekijä, yleensä valo tai lämpötila. Tarkkailun järvistä tutkittiin kasviplanktontuotannon minimiravinteet kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhteilla. Mikäli kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhde on suurempi kuin 1, on typpi minimitekijänä, päinvastaisessa tapauksessa fosfori. Tässä laskettu suhde on siis edellä mainittu ravinteiden tasapainosuhde. 4. Käyttö- ja hoitotarkkailu Käyttö- ja hoitotarkkailun tarkoituksena on antaa taustatietoja kuormitustarkkailulle, ts. selvittää mitä alueella on tehty, missä ja milloin. Käyttö- ja hoitotarkkailussa kirjataan kuormitukseen vaikuttavia tekijöitä sekä ja sen tavoitteena on myös vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta. Käyttö- ja hoitotarkkailuun kuuluvilla turvetuotantoalueilla tarkkailun suorittaminen on tuottajan vastuulla. Käyttö- ja hoitopäiväkirjaan kirjataan: - tiedot ojitus-, kunnostus-, ja tuotantotoiminnan etenemisestä - ojitusten yhteydessä tarkat kaivuajat ja vedenkorkeuslukemat - vesiensuojelurakenteiden valmistuminen, kunnon seuranta, havainnot toimivuudesta sekä kaikki poikkeamat vesiensuojelusuunnitelmista - altaiden ja lietetaskujen tyhjennys - mittapatojen asennus ja vedenkorkeuslukemat - vesinäytteiden ottoajankohdat - sadanta, haihdunta, lämpötila ja tuuli, jos niitä työmaalla mitataan - sekä kaikki muut mahdolliset tapahtumat, joilla arvellaan olevan vaikutusta suolta lähtevän veden laatuun tai kuormitukseen. Tiedot tuotantoaloista, tuotantojakoista ja menetelmistä ja mm. laskeutusaltaiden tyhjennyksistä, ojituksista yms. on esitetty kunkin tutkimusalueen liitetaulukoissa. 5. Sääolot ja hydrologiset tiedot Sääolot vuonna 213 Tammikuussa keskilämpötila oli maan eteläosassa vähän tavanomaista alempi, pohjoisessa korkeampi. Sadanta oli lähellä keskimääräistä. Vesistöjen ja pohjaveden korkeudet laskivat pääosin talvelle tyypilliseen tapaan. Helmikuu oli lauha ja vähäsateinen. Vesistöjen ja pohjaveden pinnat olivat laskussa talvelle tyypilliseen tapaan. Maaliskuu oli kylmä ja vähäsateinen. Tästä syystä lumen vesiarvoissa ei tapahtunut juuri suuria muutoksia. Sekä vesistöjen että pohjaveden pinnat laskivat talvelle tyypilliseen tapaan, mutta vesivarastot olivat vielä märän syksyn jäljiltä tavallista suuremmat. Huhtikuussa satoi pääosin tavallista enemmän. Nopeasta lumien sulamisesta ja vesisateista johtunut äkillinen virtaamien kasvu sekä tavallista vahvemmat jokijäät saivat aikaan poikkeuksellisen paljon jääpatoja Pohjanmaalla. Toukokuu oli lämmin ja monin paikoin vähäsateinen. Maan etelä- ja länsiosassa pohjavedet olivat jo laskussa. Pohjoisessa pohjavedet olivat keskimääräistä ylempänä. Järvivedet olivat kuukauden loppupuolella paikoin ennätyksellisen lämpimiä. Kesäkuu oli harvinaisen lämmin ja monin paikoin runsassateinen. Järvien vedenpinnat olivat pääosin laskussa ja jokien virtaamat kesäisen pieniä. Ajoittaiset rankat sateet nostivat jokien virtaamia pienissä vesistöissä. Pohjaveden korkeudet olivat laskussa koko maassa. Vesistöjen pintaveden lämpötilat olivat kuukauden aikana kahteen otteeseen huippulämpimiä ja myös kuukauden keskilämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa monin paikoin korkeampi kuin koskaan aiemmin mittausjaksolla.

11 Heinäkuu oli keskilämpötilaltaan melko tyypillinen mutta pääosin hieman tavallista viileämpi. Suuressa osassa maata satoi keskiarvoa vähemmän. Vedenpinnat olivat monin paikoin tavanomaista alempana, mutta kuurosateet nostivat virtaamia paikoin pienissä vesistöissä. Järvien pinnat olivat pääosin laskussa. Pohjaveden pinnat laskivat paikoin huomattavasti haihdunnan ja vähäisten sateiden myötä. Järvien pintaveden lämpötilat vaihtelivat kuukauden alun lämpimistä loppupuolen erityisen viileisiin lukemiin. Elokuu oli koko maassa tavallista lämpimämpi. Kuukauden aikana satoi vaihtelevasti sekä ajallisesti että alueellisesti. Idässä ja etelässä sadetta kertyi tavallista enemmän, kun taas pohjoisessa ja lännessä vähän. Kuukauden alun sateet kasvattivat hetkellisesti virtaamia ja nostivat vedenkorkeuksia maan etelä- ja keskiosassa sekä pysäyttivät pohjaveden pinnan laskun sateisilla alueilla. Pintaveden lämpötilat olivat elokuussa pääosin ajankohdan keskiarvoa ylempiä. Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 213 Jyväskylän lentoasemalla Kk 213 1981-21 I -7.2-8.3 II -3.9-8.5 III -9.1-3.8 IV 1.6 2.2 V 12.5 8.9 VI 16.8 13.7 VII 15.8 16.5 VIII 15. 14.1 IX 9.9 8.8 X 4.4 3.6 XI 1.1-2. XII -.6-6.2 x 4.7 3.3 C 2. 15. 1. 5.. -5. -1. -15. Kuukauden keskilämpötila 213 1981-21 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 213 Jyväskylän lentoasemalla Kk 213 1981-21 I 36 45 II 22 32 III 21 36 IV 33 35 V 16 44 VI 95 67 VII 76 84 VIII 89 78 IX 47 55 X 6 66 XI 75 54 XII 69 47 Yht. 639 643 Sademäärä mm 213 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1981-21 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2. Kuukausittaiset sadannat Jyväskylässä v. 213 ja vuosien 1971-2 keskimääräinen kuukausisadanta (Mikkelistä ei ollut saatavilla enää tietoja). Syyskuu oli lämmin ja suuressa osassa maata vähäsateinen. Niukkojen sateiden takia sekä vesistöjen että pohjaveden korkeudet olivat monin paikoin ajankohdan keskiarvoa alempana ja laskusuunnassa. Useiden jokien keskivirtaamat olivat vain puolet tavanomaisesta. Lämpimän sään myötä vesistöjen pintalämpötilat olivat tavanomaista korkeampia ja haihdunta monin paikoin ajankohtaan nähden runsasta. Kuukauden puolivälissä vesistöt olivat ajankohtaan nähden jopa ennätyslämpimiä. Lokakuu oli maan etelä- ja keskiosassa tavallista lämpimämpi. Kuukausi alkoi hyvin kuivana, mutta muuttui vetiseksi loppua kohden. Kuukauden viimeisinä viikkoina satoi maan etelä- ja keskiosassa runsaasti, minkä myötä vedenpinnat ja virtaamat kääntyivät muutaman kuukauden kuivan jakson jälkeen taas nousuun. Pohjavesivarastoja lokakuun sateet eivät vielä ehtineet täydentää liiemmin, mutta käänsivät pinnat kuitenkin nousuun. Maan etelä- ja keskiosassa järvivedet olivat pääosin hieman tavallista lämpimämpiä.